Sivu 421 – Hidasta elämää

Naisen sydän: Raivo

Erokriisistä toipumisen neljäs vaihe

Teksti pohjautuu Susan Andersonin kirjaan: ’The journey from Abandonment to Healing’

Tekstille alustus löytyy täältä.

Olemme tottuneet ajattelemaan, että viha on pahasta. Puhumattakaan kontrolloimattomasta raivon tunteesta. Erokriisin keskellä viha voi olla päivittäistä ja pakonomaista, ja kuluttaa paljon voimia. Vaikka viha on räjähdysherkkää ja arvaamatonta, sen ilmaiseminen on välttämätön osa toipumista.

Käydessäni läpi omaa erotuskaani näin usein mentaalisia kuvia itsestäni syöksemässä tulta. Mielikuvissani suustani sinkosi valtavia liekkejä, jotka polttivat vihani kohteen poroksi. Kuva ja siihen liittyvän tunteen voima oli suunnaton. Raivon vaihe saattoi kestää viikkoja kerrallaan ja sitä oli ajoittain vaikea hallita. Monta erokriisistä toipuvaa helpottaa kuulla, että raivo edeltää parantumista. Itselleni oli lohikäärmemielikuvien keskellä ilahduttavaa tietää, että olin jo melko pitkällä kriisin käsittelyssä.

Raivo on protesti. Sen avulla jätetty taistelee oman arvonsa puolesta ja kieltäytyy olemasta uhri. Raivon avulla mitätöimme hylätyksi tulemisen kokemuksen. Torjunnan sisäistämisen jälkeen vihan ilmaiseminen on hyvä merkki. Se tarkoittaa aktiivista vastarintaa koettua emotionaalista kipua kohtaan. Aikaisemmin itseen suuntautunut pettymys kohdistuu nyt ulospäin.

Jalostumattomassa muodossaan viha on aggressiivisuutta, joka saa ihmisen toimimaan harkitsemattomasti ja siitä huolimatta tuntemaan olonsa oikeutetuksi. Viha voi kuitenkin olla sekä rakentava että tuhoava tunne. Erosta toipuvan haaste on kanavoida vihan voima oma-aloitteellisuuteen ja positiivisten muutosten luomiseen.

Psykobiologisella tasolla raivo on yksi kehon itsepuolustusmekanismeista. Ihminen valitsee taistella pakenemisen tai paikalleen jähmettymisen sijaan. Raivon vaihe on dynaaminen ja mahdollistaa tärkeiden elämänmuutosten tekemisen. Raivon avulla on mahdollista heittää entisen puolison idealisointi yli laidan, nousta aikaisemmasta alisteisesta asemasta ja tulla tietoiseksi omasta arvosta.

Kosto on suloinen – vai onko?

Ajatukset kostosta ovat hylätyillä yleisiä. Ne voivat auttaa luopumaan uhrin asemasta. Kostoajatukset ovat ymmärrettävä puolustusmekanismi, mutta pakonomaisina ne kuluttavat tarpeettoman paljon sisäisiä voimavaroja ja energiaa. Vaikka ajatukset kostosta voivat hetkellisesti voimaannuttaa, niiden perusteella toimiminen on tuskin koskaan viisasta tai suositeltavaa.

Viha on energisoiva tunne. Sen voiman voi oppia hallitsemaan ja suuntamaan positiiviseen ja eheyttävään toimintaan. Kostoakin suloisempaa on päästää irti, voida itse hyvin ja kasvaa koetun kriisin myötä.

Kyky olla erillinen

Kyky olla erillinen mahdollistaa autenttisen vuorovaikutuksen läheisissä ihmissuhteissa. Se tarkoittaa, että voimme avoimesti olla eri mieltä rakkaittemme kanssa ja ilmaista omat rajamme ilman, että pelkäämme yhteyden toisiin katkeavan. Osaamme pitää huolta itsestämme, koska emme hukkaa itseämme toisten odotuksiin tai tarpeisiin.

Erillään olo on erityisen hankalaa niille, jotka ovat kokeneet hylätyksi tulon varhaislapsuudessa. Heillä hylätyksi tulemisen pelko vaikeuttaa vihaisten tunteiden ilmaisua. Hylätyksi tulemista pelkäävät ovat tottuneet miellyttämään muita ja ovat usein toisista emotionaalisesti riippuvaisia. He eivät siedä emotionaalisen yhteyden katkeamista läheisissä ihmissuhteissa, jonka vuoksi he eivät uskalla avoimesti ilmaista erimielisyyttään. Tärkeä askel kohti tasapainoa ja terveitä ihmissuhteita on tulla tietoiseksi hylätyksi tulemisen pelosta ja oppia ilmaisemaan vihaa rakentavasti. Viha on hyödyllinen tunne, jonka tehtävä on puolustaa yksilön rajoja.

Ulkoisen lapsen tunnistaminen

Kyseinen harjoitus on suunniteltu lisäämään tietoisuutta omista hallitsemattomista reaktioista ja haitallisista puolustusmekanismeista.

Sisäisen lapsen kohtaaminen on aikaisemmassa artikkelissa kuvattu harjoitus, joka tuo autenttiset tunteet, turhautumisen ja vihan tietoisuuteen. Ulkoisella lapsella viitataan tiedostamattomiin puolustusmekanismeihin ja ihmiselle itselleen haitallisiin reagointityyleihin. Tulemalla tietoiseksi ulkoisesta lapsestaan, ihminen oppii hallitsemaan tiedostamatonta käyttäytymistään, joka haittaa vuorovaikutusta ja ihmissuhteita.

Ulkoinen lapsi on piilossa oleva elämäsi sabotoija, joka oikeuttaa hallitsemattoman toimintansa väittämällä puolustavansa sinua. Todellisuudessa se ei koskaan ole saanut aikaiseksi muuta kuin ongelmia. Alla kuvatun harjoituksen tarkoitus on oppia eristämään vihainen toiminta aidoista tunteista ja lopettaa automaattinen reagointi hankalissa tilanteissa.

Ulkoisen lapsen ominaisuuksia:

Alla on lueteltu ulkoisen lapsen tyypillisiä ja helposti tunnistettavia piirteitä. Olen poiminut Susan Andersonin listasta osan mahdollisista ulkoisen lapsesi piirteistä. Lista ei suinkaan ole kattava. Lue lista läpi usein ja käytä sitä omien toimintamalliesi tunnistamiseen.

On hyvä muistaa, että ulkoinen lapsi on sisäisen lapsemme irvikuva. Se ilmaisee vääristyneesti tunteitamme ja toiveitamme. Aluksi sen epämiellyttäviä ominaisuuksia voi olla vaikea tunnistaa tai hyväksyä, sillä sen piirteet ovat kaikkea muuta kuin imartelevia. Täydennä alla olevaa listaa sitä mukaa, kun alat hahmottaa omaa tiedostamatonta toimintaasi.

Ulkoinen lapsi on itsekäs, hallitseva ja itsekeskeinen osa meitä kaikkia.
Ulkoinen lapsi on kehitysasteeltaan noin 7-vuoden ikäinen. Kyseessä on ikä, jota määrittää itsekeskeisyys.
Ulkoinen lapsi on persoonallisuutemme piilotettu puoli. Jopa kaikista kohteliaimmat ja mukavimmat ihmiset voivat käyttäytyä kuin vihaiset 7-vuotiaat, kun he tuntevat olonsa tarpeeksi uhatuiksi.
Ulkoinen lapsi on kehityksellisesti tarpeeksi vanha omistaakseen oman päämäärätietoisen egon, mutta ei tarpeeksi vanha ymmärtääkseen toisten ihmisten oikeuksia ja tunteita.
Ulkoinen lapsi kiukuttelee ja aikaansaa skandaalin, jos se tuntee itsensä kritisoiduksi, torjutuksi tai hylätyksi. Ulkoinen lapsi vaikuttaa emotionaalisesti epätasapainoiselta kaikkien niiden vaikeuksien takia, joita olet elämäsi varrella kohdannut. Älä syytä ulkoista lastasi – se ei reagoi siihen hyvin.
Ulkoinen lapsi syyttää toisia omista vioistaan. Se heijastaa omat ongelmansa läheisiin toisiin.
Ulkonen lapsi puhuu ystävistäsi pahaa heidän selkänsä takana.
Ulkoinen lapsi kukoistaa kaaoksessa, kriiseissä ja draamassa.
Ulkoinen lapsi nautii uhriasemasta.
Ulkoinen lapsi rakastaa olla marttyyri.
Ulkoinen lapsi keksii tekosyitä.
Ulkoinen lapsi ei ole koskaan väärässä.
Ulkoinen lapsi toimii kuin tyranni, mutta on sisäisesti pelkuri.
Ulkoinen lapsi käyttää itkua manipulaation keinona.
Ulkoinen lapsi ei muodosta ihmissuhteita – se ottaa emotionaalisia vankeja.
Ulkoinen lapsi ei halua näyttää heikkouksiaan.
Ulkoinen lapsi vaatii, puolustaa, pettää, manipuloi, viettelee, valittaa ja kostaa saadakseen mitä haluaa, eikä näe siinä mitään väärää.
Ulkoisen lapsen tunnetila on vihaisuus.
Ulkoinen lapsi ei hallitse vihaansa.
Ulkoinen lapsi haluaa kaiken heti.
Ulkoinen lapsi yrittää miellyttää muita saadakseen mitä haluaa.
Ulkoinen lapsi testaa äärirajoille asti niitä, joilta se toivoo saavansa turvaa.
Ulkoinen lapsi näyttää itsestään parhaat puolet yrittäessään hurmata. Se voi esittää altruistista, kunnollista, ystävällistä ja hyväksyvää.
Ulkoinen lapsi voi olla viehättävä, hauska, viettelevä ja täynnä elämää. Kun se on saanut toisen puolelleen siitä tulee helposti kylmä, kriittinen, välinpitämätön ja varautunut.
Ulkoinen lapsi on addikti.
Ulkoinen lapsi pelkää läheisyyttä. Läheisyys on sitä, että kaksi ihmistä hoivavat omaan ja toisen sisäistä lasta eivätkä ota omaa eivätkä toisen ulkoista lasta turhan vakavasti.
Ulkoinen lapsi rakastaa riidellä kumppanisi ulkoisen lapsen kanssa ja leikkiä valtapelejä.
Ulkoinen lapsi on ylpeä ja turhamainen.
Ulkoinen lapsi ei opi virheistään.
Ulkoinen lapsi piiloutuu toisilta, mutta ei onnistu piiloutumaan läheisiltä perheenjäseniltä.
Ulkoinen lapsi etsii jonkun, jota pitää itsestäänselvyytenä, jotta ei joudu pelkäämään torjutuksi tuloa.
Ulkoinen lapsi täytyy tunnistaa, omistaa ja hallita.
Ulkoinen lapsi on muutoksen avain. Sisäinen lapsi on emotionaalinen totuutemme, eikä sitä voi muuttaa. Tiedostamalla ulkoisen lapsemme toiminta tulevaisuutemme muutuu.

Yksi parhaista tavoista hallita oma kontrolloimaton käyttäytyminen (jota ulkoinen lapsi kuvaa) on voimistaa yhteyttä sisäiseen lapseen aikaisemmin kuvatun harjoituksen avulla. Ulkoinen lapsi saa voimansa laiminlyödyistä tarpeista ja tukahdetuista tunteista. Autenttisten tunteiden huomioiminen tekee ulkoisen lapsen raivokohtaukset tarpeettomiksi. Ulkoisen lapsen tunnistaminen on usein hidas, mutta antoisa prosessi. Kun tiedostamme haitalliset käyttäytymismallimme, vapaudumme niistä.

”To be angry is easy. But to be angry with the right man at the right time and in the right manner, that is not easy.”

-Aristotele

Terveys ja tunteet: Päivittäisinkö terveysuskomukseni?

Minkä uskot olevan totta, kun mietit omia terveyteen ja hyvinvointiin liittyviä asioita? Entä jos olet sairas, mitä uskot omasta kyvystäsi parantua? Kyse on omista yksilöllisistä terveysuskomuksistasi. Oletko sinä koskaan miettinyt syvemmin omia ajatuksiasi terveydestä, sairaudesta ja paranemisesta?

Mihin me sitten uskommekin, voimme käynnistää tiedostamisprosessin miettimällä, mistä omat uskomuksemme ovat saaneet alkunsa ja miten me olemme muodostaneet omat terveysuskomuksemme. Listaan tähän esimerkkeinä ihan spontaanisti sisältäni nousevia tyypillisiä terveysuskomuksia:

Kunhan syön terveellisesti asiantuntijoiden antamien ohjeiden mukaan, en sairastu ja pysyn normaalipainoisena.
Minun tulee liikkua hengästyen vähintään 3 kertaa viikossa ja vähintään puolen tunnin ajan kerrallaan, jos haluan vaikuttaa jaksamiseeni ja ennaltaehkäistä sairauksia.
Joudun käyttämään loppuikäni juuri aloittamiani lääkkeitä, näin minulle sanottiin.
Koska suvussani on paljon tätä vakavaa sairautta, se tulee todennäköisesti minullekin.
Tämä sairauteni on parantumaton.

Mistä nämä terveysuskomukset ovat syntyneet?

Jo lapsesta asti imemme itseemme erilaisia uskomuksia ja totuuksia, myös terveysuskomuksia. Saamme niitä omilta vanhemmiltamme ja muulta suvulta sekä erilaisilta auktoriteeteilta. Koulussa ja myöhemmin tutkintoon tähtäävissä opinnoissa viljellään omanlaisiaan terveysuskomuksia. Media ja jatkuvasti päivittyvät tieteelliset tutkimukset esittävät omia, joskus hyvin sensaatiomaisiakin uutisia ja tuloksia, mitä pitää syödä tai mitä ei saa syödä, tai muuten sairastuu. Ja toisaalta, miten yhteiskunta ohjailee meidän terveysuskomuksiamme ja millaisia motiiveja näiden totuutena pidettyjen ohjeiden ja neuvojen takana on?

Ovatko sitten listaamani terveysuskomukset totta vai ei? Pysähdy miettimään tarkasti, tämä on tärkeä kysymys. Mitä sinä ajattelet?

Oma näkökulmani on seuraava: jos tarkastelisin itse yksitellen jokaista listalla olevaa asiaa, miettisin palvelisiko tämä uskomus minua tällä hetkellä vai ei? Palveleeko esim. kakkoslause minua, jos kerta kaikkiaan inhoan hikiliikuntaa? Tai neljäs lause, jos tämä koko suvun usein toistama väittämä vain ahdistaa minua ja aiheuttaa minulle pelkoja väistämättömästä sairaudesta? Yksi tärkeä kysymys on se, uskonko voivani itse vaikuttaa omaan terveyteeni ja hyvinvointiini. Tai jos olen sairastunut, onko minulla mahdollisuus parantua ja vaikuttaa itse omaan paranemisprosessiini. Usko omiin vaikutusmahdollisuuksiin ja positiivinen toivon mieliala ovat aina erittäin merkittävässä roolissa, jos olen sairastunut mihin tahansa sairauteen.

Mielestäni perimmäinen kysymys on juuri se, mitä tunteita nämä usein hyvinkin tiedostamattomat terveysuskomukset itsellä käynnistävät. Käynnistävätkö ne pelkoja, ahdistusta ja epäluottamusta oman kehon toimintaan ja omiin vaikutusmahdollisuuksiini, jopa vihaa itseä kohtaan. Vai edistävätkö omat terveysuskomukseni luottamusta omaan kehooni ja sen toimintaan, jolloin opin yhä herkemmin tulkitsemaan oman kehoni viestejä, mikä minulle sopii ja mikä ei. Kuuntelen kehoani, kunnioitan ja arvostan kaikkia kehomieleni viestejä. Ja aina kun vain voin, toimin saamani viestin mukaan. Jos joskus tilanne estää minua toimimasta kehon viestien mukaan, voin silti ”keskustella” kehoni kanssa, se kyllä kuuntelee ja ymmärtääkin, kun vaan maltan pysähtyä edes pariksi minuutiksi, hengittää syvään ja jutella keholleni kaikessa rauhassa, rakkaudella <3

Laittaisitko heti tänään tiedostamismoodin päälle, ja päättäisit ryhtyä tiedostamaan ja kuuntelemaan tarkemmin omia uskomuksiasi; tunteitasi, sisäistä puhettasi, ja sitä millä tavoin keskustelet muiden kanssa terveyteen liittyvistä asioista? Olisitko valmis päivittämään omat terveysuskomuksesi nyt – ainakin jos ne tuntuvat kaipaavan päivittämistä 🙂

Kehomieleni kyky itseparanemiseen on paljon suurempi, mitä minulle on tähän mennessä annettu lupa uskoa – tähän minä uskon!

Hidasta lomalla – 5 vinkkiä erilaiseen matkaan

Kirjoittaja Heini Huhtinen on Lontoossa asuva matkakirjoittaja ja sisällöntuottaja, joka halusi kirjoittaa meille lomista, joilla ei tarvitse yrittää tehdä kaikkea mahdollista.

Joulun ja uudenvuoden karkelot ovat ohi, kevääseen on vielä pitkä aika eikä kalenterissa odota mitään jännittävää? Tammi-helmikuussa monet haaveilevat pienestä irtiotosta. Hiljainen talvi onkin hyvä aika pienelle lomalle, joka piristää ja lataa akkuja. Lomamatkan ei kuitenkaan tarvitse tarkoittaa lentoa mahdollisimman eksoottiseen kaukokohteeseen tai täyteenbuukattua kaupunkikierrosta. Elämysten ja nähtävyyksien jahtaamisen sijasta voi myös päättää pysähtyä ja hiljentyä, nauttia itse matkanteosta ja nauttia uusista maisemista ilman suorituspaineita. Tässä viisi vinkkiä hieman erilaiseen lomaan.

Anna hiljaisuuuden retriitille mahdollisuus

Miltä kuulostaa ajatus viikonlopun yli kestävästä hiljaisuudesta? Silloin tällöin totaalinen hiljaisuus tekee hyvää kenelle tahansa, erityisesti niille, joiden arki on täynnä hulinaa, melua ja jatkuvaa puhetta. Yleensä perjantaista sunnuntaihin kestävässä hiljaisuuden retriitissä saa vetäytyä pois arjen rutiineista ja kiireestä, jotta voi rauhassa kuunnella itseään. Hiljaisuudessa, ilman puhelimen tai läppärin näpräämistä mieleen nousee kaikenlaista, joka yleensä pysyy syvällä piilossa; sekä hyviä että huonoja ajatuksia. Ennen kaikkea se tarjoaa kuitenkin aikaa todelliselle luksukselle: sille, että saa vain olla. Edullisia hiljaisuuden retriittejä järjestää esimerkiksi kristillinen Hiljaisuuden ystävät mutta myös muutamat suomalaiset hyvinvointikeskukset.

Matkusta laivalla

Hitaan matkustamisen periaatteisiin kuuluu, että itse matkanteko on yhtä tärkeää kuin perillä kohteessa vietetty aika. Käytännössä tämä voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että pitkän lentomatkan sijasta valitsee junan tai bussin jonnekin lähemmäs. Jännittävä vaihtoehto voi olla myös laivalla matkustaminen. Unohda muutaman tunnin pikapyrähdykset Tallinnaan ja ylilyövät ruotsinristeilyt ja kokeile jotain hieman erilaista. Helsingistä pääsee muutamassa päivässä esimerkiksi Saksan Rostockiin tai Lyypekkiin, joista voi helposti jatkaa matkaa muualle Eurooppaan. Saksasta voi myös löytää aina Singaporeen asti suuntaavia rahtilaivoja, jotka hyväksyvät silloin tällöin kyytiin myös huvimatkustajia. Avomerta kaikessa rauhassa kyntävässä aluksessa matkustamisessa on oma, erityinen viehätyksensä, jonka vain harvat nykypäivän ihmiset saavat kokea. Rahtilaivasta myös puuttuvat risteilyaluksen viihdykkeet ja täyteen ahdettu ohjelma, mikä antaa aikaa ajattelulle, lukemiselle ja merelle tuijottamiselle.

Nauti laiskasta luksuksesta Tukholmassa

Hidas loma voi olla myös puhdasta ja yksinkertaista hemmottelua. Se voi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että vie itsensä Tukholmaan hitaalle viikonloppulomalle. Läntisen naapurimme pääkaupungin tärkeimmät nähtävyydet ovat monelle suomalaiselle sen verran tuttuja, että viikonloppuna voi keskittyä nautiskeluun, hyvään ruokaan ja pitkiin yöuniin. Loistava tapa nauttia pienestä luksuksesta hyvällä omatunnolla on kokeilla Michelin-tähdellä palkitun Lux-ravintolan lounaspöytää, joka ei vie vararikkoon ja tarjoaa paikallisesti tuotettua ruokaa. Hemmotteluviikonlopulle saa myös valita astetta paremman hotellin, jossa todella viihtyy. Kattava hotellivalikoima löytyy esimerkiksi matkanvaraussivusto Expedian sivuilta. Hotellihuoneesta kannattaa poistua ainakin retkelle Tukholman vanhimpaan kylpylään Sturebadetiin, jossa saa vaihtaa ylleen pehmeääkin pehmeämman kylpytakin, nauttia hiljaisista uima-altaista – ja tietenkin erilaisista hoidoista, joita on valittavana yli 50.

Lomaile ja paiski hommia maatilalla

Monella tapaa kestävä ja mieltä avaava kokemus on lähteä lomalle niin kutsuttuna wooferina. WWOOF eli Worldwide Opportunities on Organic Farms on maailmanlaajuinen verkosto, joka tarjoaa vapaaehtoistyötä luomutiloille ympäri maailmaa. Toimintaperiaatteisiin kuuluu, että vapaaehtoinen auttaa tilan töissä muutaman tunnin päivässä ja saa vastineeksi ilmaisen majoittumisen ja ruoan. Työ voi olla esimerkiksi viininpoimintaa Ranskassa, vuohenjuuston valmistusta Englannissa tai mehiläisenhoitoa Italiassa. Päivittäisen työn jälkeen vapaaehtoinen on vapaa tekemään mitä haluaa, esimerkiksi tutkimaan ympäröivää luontoa, lähtemään retkelle kauemmas tai vain rentoutumaan. Erityisesti tietokoneisiin liimatuille, kiireisille ajatustyöläisille ruumiillinen maaseudulla voi olla lomailua parhaimmillaan.

Joogaa etelän lämmössä

Joogaretriitti on mahtava tapa syventyä kuuntelemaan omaa kehoaan ja parantaa hyvinvointiaan. Vielä mukavampaa se on, kun joogasalin ulkopuolella avautuu portugalilainen pikkukylä tai costaricalainen ranta. Joogan ja lomailun yhdistäminen on yhä suositumpaa ja kotimaan lisäksi joogaretriittejä järjestetään myös ulkomailla. Usein retriitteihin kuuluu myös esimerkiksi meditaatiota, kävelyretkiä ympäröivään luontoon ja kasvispainotteinen täysihoito. Retriitti mahdollistaa intensiivisen keskittymisen joogaan ja omaan aikaan mutta myös mahdollisuuden tavata samanmielisiä ihmisiä – retriittiiin kun usein lähdetään yksin. Ulkomaille suuntautuvia joogamatkoja voi etsiä suurimpien joogakoulujen ja matkanjärjestäjien sivuilta. Esimerkiksi joogaguru Petri Räsänen järjestää säännöllisesti joogakursseja ympäri maailmaa.

Heini

Kirjoittaja teki yhteistyötä matkanvaraussivusto Expedian kanssa.

Kysy luontaistuoteneuvojalta: Mistä apua vatsavaivoihin?

Kärsin usein ilmavaivoista ja vatsan turvotuksesta ruokailun jälkeen. Minulla on myös ajoittain vatsakipuja. Tietääkseni minulla ei kuitenkaan ole ruoka-aineallergioita. Mistä voisi olla apua?

Mikäli ruoansulatus ei ole kunnossa, silloin ravintoaineet eivät imeydy optimaalisella tavalla ja sulamatonta ruokaa jää suolistoon aiheuttaen bakteerien liikakasvua, turvotusta, ilmavaivoja, vatsakipuja ja mm. väsymystä sekä päänsärkyä.

Ruoka-aineiden yhdistelemiseen kannattaa kiinnittää huomiota. Eli hiilihydraatit (esim. riisi, bataatti) ja proteiinit (esim. kala, kana, pavut) kannattaa syödä eri aterioilla. Ne vaativat erilaisia ruoansulatusentsyymejä pilkkoutuakseen, joten ruoansulatus on tehokkaampaa kun ei syö niitä samalla aterialla. Juominen laimentaa ruoansulatusnesteitä, joten kannattaa välttää juomista aterialla, sekä ennen ja jälkeen aterian. Hedelmät ja marjat kannattaa syödä erikseen omana aterianaan.

Ilmavaivoja aiheuttavat myös tietyt ruoat monilla kuten pavut, linssit, sipulit, kaalit ja omena. Kotimaiset viljat aiheuttavat monille ongelmia, jolloin helpotusta saattaa tulla gluteiinittomaan ruokavalioon siirtymisestä. Maitotuotteiden poisjättäminen helpottaa myös monia.

Kehon entsyymitoiminta on riippuvainen muun muassa ns. koentsyymeistä, joita ovat esimerkiksi B-ryhmän vitamiinit, C-vitamiini, E-vitamiini ja sinkki. Kaikilla keho ei tuota riittävästi entsyymejä, jolloin niitä kannattaa ottaa ravintolisinä. Raskaimpien aterioiden kanssa kannattaakin tueksi ottaa ruoansulatusentsyymit, kuten Digest Gold, mikä tehokkaasti auttaa ruoansulatusta sisältämiensä entsyymien takia. Entsyymivalmisteista kannattaakin valita sellainen, mikä sisältää monenlaisia entsyymejä. Esim. lipaasi pilkkoo rasvaa, kun taas amylaasi pilkkoo tärkkelystä. Mikäli kärsii suolahappojen puutteesta, silloin kannattaa aterian yhteydessä ottaa betaliinihydrokloridia.

Maitohappobakteerien eli probioottien nauttiminen päivittäin helpottaa monia. Ravintolisävalmisteita kannattaa vaihdella, jotta saa erilaisia bakteereita suolistoon. Suolistossa on monesti huonon ruoansulatuksen johdosta liikaa haitallisia bakteereita, jolloin ns. hyvien maitohappobakteereiden saanti elimistöön nostaa vastustuskykyä ja helpottaa vatsavaivoja. Prebiootit puolestaan tekevät olosuhteita suotuisemmaksi probiooteille. Probiootteja saa luonnosta myös ruoasta, kuten maitohappokäymisellä valmistetuista vihanneksista.

Ns. huonoja bakteereita voi häätää suolistosta monenlaisin yrttivalmistein (esim. oregano, mausteneilikka, mustasaksanpähkinäuute, korianteri). Jotkin yrttivalmisteet poistavat kehosta sinne kertyneitä myrkkyjä, ja poistavat bakteereita, viruksia sekä loisia. Näiden poistaminen elimistöstä helpottaa kaasunmuodostusta, turvotusta ja vatsanväänteitä sekä yleensä lisää huomattavasti energiatason määrää eli silloin jaksaa paremmin. Myös suolihuuhtelut otsonilla puhdistavat suolistoa tehokkaasti.

Kolloidinen piihappogeeli kannattaa ottaa päivittäiseen käyttöön aterioiden välillä. Akuutissa tilanteessa yksi ruokalusikallinen aterioiden välillä on monille sopiva annos. Se vähentää tehokkaasti närästystä sen lisäksi että se rauhoittaa vatsaa.

Ravinnonlaadulla on iso merkitys ruoan sulamiseen. Kannattaa syödä mahdollisimman puhdasta ja luonnonmukaista ravintoa. Runsaasti keinotekoisia aineita kuten lisäaineita sisältävä ruoka sisältää ainesosia, joita keho ei välttämättä tunnista. Se ei ainakaan helpota ruoansulatusta. Mikäli ruoka ei sula, silloin suoliston seinämiin kertyy ns. suolistoplakkia. Puhdistuskuurit ja mm. otsonisuolihuuhtelut helpottavat tilannetta.

Tarkempaa tietoa omasta kehon suoliston tilasta on mahdollisuus saada funktionaalisten laboratoriotestien avulla esim. ruoansulatusanalyysin teettämällä. Sen avulla selviää mm. entsyymimarkkerit, sappinesteen ja vatsahapon tasot sekä mm. hiilihydraattien imeytymishäiriöt. Sen jälkeen aputoimien kohdentaminen on helpompaa. Myös ruoka-aineyliherkkyystestejä on mahdollista tehdä.

Myös liikunta, riittävä määrä nestettä sekä stressin välttäminen ovat tärkeitä ruoansulatuksen tukipilareita.

Terveisin,

Emili Osara
luontaistuoteneuvoja

Energian Ihme – Lisää ravintoa aivoille

Ravintolisillä saa virtaa aivoihin, ainakin Sampon aivoihin.

Toistaiseksi jatkuva aivomittausprojektini on nyt edennyt lisäravinnevaiheeseen. Pääsin neljänteen mittaukseen vasta joulun alla ja nyt mittaustuloksen saatuani on aika pöyhäistä tuota jaksoa hieman paremmin. Edellisen jakson vegaaniruokavalio osoittautui minulle epäedulliseksi, ainakin noin lyhyenä jaksona toteutettuna.Uudelle jaksolle sain aivotutkijoiltani itselleni räätälöidyn ehdotuksen lisäravinteista ja niiden annostuksista, tavoitteena optimoida aivojeni toimintaa. Päätin kokeilla asiaa.

Arvokasta puuhaa

Askelten suunta vei Riihimäen Life -kauppaan, jossa minun “eläinkokeeseeni” suhtauduttiin innolla ja asiantuntemuksella. Ostoslista oli mittava ja minulle, joka en ole tottunut ottamaan ravinteita tablettimuodossa, sen toteuttaminen tuntui suorastaan oudolta. Pian tiskillä oli arvokas kassillinen purkkeja ja minusta tuntui entistä hassummalta. Ei siis pelkästään kallis vaan arvokas lasti, kuten tulemme pian huomaamaan. No, ei auta maalaispojan ihmetellä nykymaailman meininkiä. Annostelin ostokseni myöhemmin dosettiin, joka juuri ja juuri riitti tarkoitukseen.

Pilleridieetti

Edessä oli nyt muutama kuukausi lisäravinteilla terästettyä, vehnätöntä ja perunatonta ruokavaliota. Muutaman viikon kuluttua aloituksesta, oloni oli likimain ennallaan, ehkä havaittavissa oli kuitenkin hienoista keveyttä ja raikkautta. Mistään suuresta erosta ei kuitenkaan ollut kysymys. Energiavirtaukset aisti kuitenkin hieman paremmin ja se tietenkin miellytti minua. Mikään muu ei muuttunut merkittävästi jakson lopullakaan, olo oli ihan hyvä ja raikas. Meditaatiokäytäntöni pidin ennallaan.

Intel outside

Oli mittauksen aika Espoossa. Anturit kiinni kupoliin ja töpseli koneeseen. Tutuksi tullut mittausrutiini käyntiin ja antaa Intelin prosessorin raksuttaa samalla kun oma prosessori ottaa rennommin. Tuloksena oli oheinen raportti, joka kertoi likimain kaikkien arvojen menneen kohti parempaa eli ilmeisesti hommassa on jujunsa.

: Aivomittaus nro 4

Ruokabisness ei ole meille eduksi

Se juju taitaa olla siinä, että tuo kaupasta ostettava perusruoka on onnistuttu köyhdyttämään perusteellisesti tehoviljelyn ja optimoidun elintarviketuotannon tuloksena. Nuo syödyt tabletithan sisältävät elintarvikkeisiin normaalisti kuuluvia aineksia suurina pitoisuuksina, jolloin ne paikkaavat tehokkaasti perusruokavalion puutteita. Mutta kun en ole ravintoekspertti, on minun keskityttävä vain siihen, miltä minusta tuntuu ja mitä minä koen.

Luomua tulevaisuutta

Minä tykkään syödä luomua aina kun se on kohtuudella mahdollista. Se on ihan makuasiakin. Maataloutta kohtalaisen hyvin ymmärtävänä haluan kannustaa mahdollisimman monia viljelijöitä vaihtamaan luomutuotantoon. Se on nykyisin kannattavampaakin ja sanokaa minun sanoneen että kysyntä tulee vielä nousemaan ihan eri tasolle. On erityisen tärkeää syödä rikkaampaa ravintoa. Syödä laatua, ei määrää. Minä oikeasti haluaisin, että nuo meille tärkeät ainesosat olisivat mukana ravinnossamme sen luonnollisina osasina, juuri niinkuin luonto on asian tarkoittanutkin.

Mutta tutkitaanpa lisää

Mutta ei tässä vielä kaikki. Pyysin aivotutkijoita tekemään yhden lisämittauksen: Mittauksen, jonka aikana nostaisin värähtelyäni tietoisesti ja tavoitteena olisi taltioida se, mitä tuon syklin aikana tapahtuu. Sovimme, että ensin on pelkkää rentoutumista parin minuuttin verran, sitten kolme minuuttia kohotettua värähtelyä ja sen jälkeen jälleen kaksi minuuttia rentoutumista.

Vibrate now!

Mittaajat antoivat minulle komennot aloittaa eri jaksot ja niin minä nostin värähtelyäni komennon tullessa kohdalle. Ai että miten minä sen teen? Olen joskus kauan sitten Intiassa Yogi Sadhgurun opissa ollessani saanut käsiini tekniikan, joka ei vielä silloin minulle kunnolla auennut. Nyt myöhemmin energiahoitoja opiskellessani oivalsin, että silloisen nopean hengitystekniikan ja Inner Engineering menetelmän edut voi luoda myös tietoisella tahtotilalla. Eli voin nostaa värähtelytasoani keinotekoisesti. Ulkopuolisen on lähes mahdoton havaita mitään selkeää muutosta minussa mutta niin energiakehossani kuin fyysisessäkin kehossani tapahtuu paljon. Sykkeeni nousee usealla kymmenellä ja konkreettinen värähtely nousee myös.

Taisi osua naulan kantaan

Kun mittaussessio oli ohi, olivat mittaajat innoissaan kuin kesäiset pikkupojat jäätelökioskilla. Mittauskäyrät olivat reagoineet välittömästi kehoitukseen kohottaa värähtelyäni ja yhtälailla välittömästi lopetuskehoitukseen. Mutta se, mitä tapahtui tuon jälkeen on se todella mielenkiintoinen osuus. Kohotetun värähtelyn jälkeisessä irtipäästämisen tilassa aivojen toimintaa kuvaavat arvot näyttivät menevän kohti harmoonista ihannealuetta. Tutkijoiden mukaan oli kuitenkin liian aikaista vetää johtopäätöksiä, materiaali pitää analysoida kunnolla. Ja kun sitä raporttia ei vielä tätä kirjoitettaessa ole olemassa, joudun pitämään itseäni jännityksessä asian tiimoilta. Oikeastaan asia ei jännitä lainkaan koska tiedän, että homma toimii. Olen sen itse niin monesti kokenut.

DNA on uudelleenohjelmoitavissa

Ja miten tämä sitten liittyy viimeaikaisiin, erittäin hienoihin tieteellisiin uutisiin DNAn muokattavuudesta tietoisuuden ja tunteiden avulla? Tietoisuudella ja tunteilla on välitön vaikutus kehoomme ja siten me voimme todellakin valita sen miten voimme. Arvostettu opettajani David Simon sanoi aikoinaan että ainakin 95% ihmisenkehon sairauksista juotaa juurensa mieleen ja juuri siitä tässä on kysymys.

Irtipäästämisen riemua

Hurraa, tietoinen elämä. Hurraa, ajatuksista ja tunteista irtipäästäminen! Minulle meditaatio on usein juuri tuossa värähtelyssä hengailua. Kannattaa kokeilla, tulet yllättymään sen vaikutuksesta. Eli: Hurraa, Meditaatio!

Hyvää Elämää Etsimässä

Lisää tästäkin aiheesta ensi Lauantaina 18.1. klo 13 alkavassa Hyvää Elämää Etsimässä -tapahtumassa Riihimäellä. Niemisen Pequ ja minä avaamme tuolloin omia oivalluksiamme matkoiltamme kohti hyvää elämää. Tule mukaan matkallemme!

Oma kärki edellä

”Vapaus syntyy siitä kun on lopulta luopunut kaikesta, sillä silloin ei enää takerru mihinkään, ei menestykseen eikä vastoinkäymiseen.” Tämän ajatelman poimin Ihminen tavattavissa –sivustolta facebook –päivitykseeni joitakin päiviä sitten. Hurskaasti olin kuvitellut olleeni jo vapaa tietynlaisesta suorittamisesta tai jostain, miten sitä kuvailisin, ehkä ”minun pitää osata ja tietää, osoittaa pätevyyteni” vaan aika nopeasti huomasin olevani kasvamisen paikan edessä. Olin aidosti yllättynyt siitä, että törmäsin tähän asiaan vielä. Pääsin sakkokierrokselle ja olen siitä iloinen, koska paljastuin ja sain tilaisuuden työstää asiaa.

Valmistelen paraikaa erästä arkityöhöni liittyvää alustusta. Pidän annettua tehtävää tärkeänä. Suhtauduin alustukseeni aluksi innostuneena ja ideoita virtasi kunnes huomasin, että paineita alkoi kasaantua. Sisäiset sensorit alkoivat kuiskutella ”et osaa” ja ”et tiedä tarpeeksi”. Ja senhän tietää, miten ilolle siinä kohtaa käy.

En hetkeen edes huomannut, mitä oli tapahtumassa. Luin, tuskailin ja aloin katsoa kalenteria – kiireen tuntu alkoi olla ilmassa. Viikon ankaran työstämisen jälkeen tajusin, että nyt on stressi sellaisen asian äärellä, jolla tavallisesti koen olevani juuri oikealla paikallani. Olin menossa tilaisuuteen ihan väärä kärki edellä – olin pukemassa päälleni pukinetta, joka ei minuun istunut: alansa asiantuntijan ja pätevöityneen ihmisen asua. Egoa.

Tämä havainto tulee haastamaan minut työelämässä vielä moneen kertaan ja tulee aiheuttamaan isoja muutoksia ja vaikeilta tuntuvia päätöksiä, mutta jotka tulevat viemään minua kohti entistä suurempaa vapautta. Alan olla valmis luopumaan maailmasta, jossa pätevyyteni mitataan erilaisilla suoritteilla, jotka voidaan näppärästi kirjata portfolioksi.

Mistä sitten tuntee, että on menossa oikeaan tai väärään suuntaan? Paljon puhutaan sydämen äänestä, jota olisi hyvä kuunnella. Itselleni tuo sydämen ääni on ollut vaikea käsite, mutta nyt luulen ymmärtäväni, mitä se itselleni tarkoittaa. Se tarkoittaa ensinnäkin hidastamista tai pysähtymistä asioiden äärelle, jotta pystyy tiedostamaan. Ainoastaan hiljaisuudessa pystyn kuulemaan, mitä asiaa sielulla minulle on. Sydämen puhdas virtaus tuntuu virkeyden, ilon, vapauden ja luovuuden tunteena.

Eikä tässä vielä kaikki. Jos todella haluaa elää sydämen äänen johdattamana, vaaditaan antautumista. Elämän virran vietäväksi antautuminen ei ole kuitenkaan aina helppoa; on pelkoa ja jumitusta ja kaikenlaista sisäistä rajoitetta. Tarvitaan siis kuulemista ja antautumista, tiukkaa päätöstä pysyä valitulla tiellä ja vanhasta irti päästämisen taitoa.

Omaan havaintooni liittyy myös harmitusta – miksi olen mennyt niin pitkään väärään suuntaan? Miksi pitää ajautua tilanteisiin, joissa ei ole hyvä olla? Ja mitä tarkoitusta tämä kaikki minussa palvelee?

Minun on valittava tämä tie uudelleen ja uudelleen joka päivä. On vain tämä hetki ja aina uudelleen tehtävä päätös valita itselle oikein siitä huolimatta, mitä muut päätöksestä ajattelevat. Jokainen päivä on uusi mahdollisuus aloittaa elämänsä puhtaalta pöydältä. Vanhat rojut on kuitenkin siivottava pöydältä sitä ennen taikka vaikka samaan aikaan päätöksen kanssa.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Oletko sinäkin tunnollinen vastuunkantaja? – Erityisherkkä on usein tunnollinen puurtaja töissä ja kotona

Tunnollisuus ja vastuuntuntoisuus ovat yleisiä erityisherkkien hyveitä. Herkille ihmisille suunnatuilla kursseillani vapaamuotoisissa gallupeissa lähes joka ikinen osallistuja on tunnistanut itsensä erityisen tunnolliseksi.

Tunnollisuuden anatomiaa herkän elämässä

Useimmat herkät ihmiset aistivat herkästi toisten tunteita ja tarpeita. Haluat olla avuksi ja tehdä ainakin oman osasi yhteisistä asioista. Teet sen minkä olet luvannut ja helposti ylikin. Täydellisyyteen pyrkiminen on aika yleistä herkkien keskuudessa. Havaitset pieniäkin vivahteita ja eheä kokonaisuus voi olla suuri nautinto.

Herkkä ihminen pyrkii helposti miellyttämään muita, aivan tiedostamattakin, ja välttämään toisten pettymystä. Osaksi tämä tapahtuu epäitsekkäistä syistä, koska haluaa hyvää toisille ja osin (terveestikin) itsekkäistä syistä, koska haluaa välttää epämiellyttävät seuraukset. On raskasta tuntea kuin omissa nahoissaan toisen pettymys ja ehkä vielä ottaa vastaan vihainen purkaus, joka voi tuntua kuin tuhannen nuolen iskulta kehoon.

Omatunto kolkuttaa helposti, jos tekee väärin, jos jättää vastuun kantamatta tai satuttaa toista. Joillakin syyllisyyden kalvava seura on rasittavankin yleistä.

Monesti herkkä ihminen saattaa olla liiankin liian kiltti, uhraa omat tarpeensa ja elää liikaa toisia varten. Kun tuntee toistenkin tunteita, on syvästi miellyttävää kun lähellä olevat voivat hyvin. Tosin tarvitseeko sen tapahtua oman hyvinvoinnin kustannuksella?

Oletko vastuumagneetti

Kotonakin saatat olla vastuumagneetti. Tai sitten et jaksa enää kotitöitä, kun mehut ovat menneet työpaikalle. Sinuun luotetaan, mikä voi tuntua hyvältäkin, mutta samalla työkuorma hivuttautuu suuremmaksi ja suuremmaksi…

Työpaikalla vastuuntuntosi todennäköisesti huomataan ja siitä hyvästä saat lisää vastuuta ja tehtäviä. Pöydän nurkallasi oleva tehtäväpino kasvaa kuin huomaamatta. Käytävällä ohimennen kollega tai esimies tarjoaa lisähommia ja ehkä turhankin helposti otat ne vastaan.

Ja tässä seuraa se varoitus: Vaikka vastuuntuntoisuus ja tunnollisuus ovat hyviä piirteitä, liiallinen tunnollisuus voi ajaa Sinut loppuun.

Anna itsellesi sitä mitä todella tarvitset

On vaarallista antaa mielensä viedä: ”Teen vielä tuon ja tuon, ja tuon, on jaksettava vielä tämä ja tämä, pitää ehtiä hoitaa vielä tämä ja tuo” – apua! Kehosi ja hermojärjestelmäsi huutavat armoa. Elimistösi on stressitilassa, toimit puoliteholla ja pitkään jatkuessaan olet vaarassa uupua.

Anna itsellesi sitä mitä todella tarvitset. Toimeliaisuuden vastapainoksi me erityisherkät tarvitsemme erityisen paljon rauhaa, taukoja, lepoa ja rentoutumista. Mikä elämässä on todella tärkeää? Mikset järjestäisi arkeasi arvojesi mukaiseksi?

Kunnioita omia rajojasi

Vastuut on hoidettava, mutta ehkä se onnistuisi joskus kevyemminkin, vastuita voi myös jakaa ja joskus voi jättää asioita kokonaan tekemättä ilman, että siitä kukaan kärsii. Täydellisyyteen pyrkimisen sijasta on viisautta opetella, että riittävän hyvä riittää.

Etsi omat rajasi, mitä kohtuullisuuden ja rehellisyyden nimissä jaksat ja pystyt tekemään siten, että elimistösi pysyy terveenä ja tasapainossa. Keskustele tarpeistasi läheistesi ja esimiehesi kanssa. Ala kunnioittaa omia tarpeitasi ja rajojasi. On kaikkien etu, että Sinä ja herkkyytesi pysytte hyvässä kunnossa ilmentämässä lahjojanne ja ilahduttamassa maailmaa.

Katso myös Helin kirja Erityisherkän lapsen kanssa

Erityisherkkyyteen erikoistunut psykologi Heli Heiskanen on kouluttanut ja auttanut lukemattomia herkän lapsen vanhempia, perheitä ja kasvatusalan ammattilaisia. Heiskasen syvällinen ja käytännönläheinen kirja auttaa ymmärtämään herkkää lasta ja tukemaan häntä niin, että hänen ainutlaatuiset vahvuutensa ja lahjansa pääsevät esille. Runsaasti vertaiskertomuksia sisältävä kirja sopii myös aikuiselle, joka tunnistaa erityisherkkyyttä itsessään tai lähipiirissään.

Halaisinko äitiäni?

Jouluna oli aikaa miettiä kaikenlaista. Tarpeellista, joutavaa, hämyistä ja itsestään selvää. Fundeeramisen lisäksi joulunaika kului perheen kanssa. Käytiin useampikin kertaan tervehtimässä ainoaa elossa olevaa edellisen sukupolven edustajaa, eli äitiäni. Äiti, joka lähentelee 90 vuotta, elää kohtuullisissa sielun ja ruumiin voimissa. Hänen kanssaan voi vielä keskustella vaikka muisti harhailee ja jalat ilmoittevat halustaan olla vapaalla.

Meillä on hyvät välit. Sekä oman perheeni sisällä, että meidän ja äitini välillä. Lapsuuden perheessäni asiasta oli arpajaisia vähän väliä. Vaimoni tulee hyvin toimeen äitini kanssa ja pitää tätä ottoäitinään. Hän kampaa ja silittää äitini hopeisia hiuksia. Levittää rasvaa kuivuvalle iholle, asettelee huivin kaulaan, halaa ja silittää poskea. Kaikki on hyvin – sanalla sanoen erinomaisesti. Suhteet ja kanssakäyminen ovat kaikin puolin mukavassa kuosissa.

Äitini ja minun välit ovat myös hyvät. Puhumme puhelimessa joka päivä, autan häntä kun tarve ja mahdollista. Käydään sukulaisissa, pankissa ja lääkärissä, eikä suukopuun juuri ole tarvetta. Erästä asiaa kuitenkin heräsin itsekseni kummastelemaan. Vaikka äitini ja minun välini ovat tavallaan lämpimät, miksi en koskaan halaa äitiäni. Taputan kyllä olkapäälle, pidän kädestä ja asettelen vatteet suoraan. Mutta sen lähemmä äitiäni en osaa mennä.

Fyysinen erillisyys

Sanot ehkä, että en ole tottunut halaamaan, että se on minulle vierasta. Niin voisi olla, mutta ei ole. Mielestäni on hieno halata ihmisiä tervehdyksesi ja perheen nuorempi sukupolvi pitää intoani halata jopa kiusallisena. Mikä siis pidättelee minua halaamasta omaa äitiäni? Häntä jota vielä ehtisin halata, kunhan vain saisin sen tehtyä tavalla, joka tuntuisi tarkoituksena täyttävältä – ei vain muodollisuudelta.

Suhteeni äitiin ei ole fyysisesti läheinen. En muista lapsuudestani tai nuoruudestani yhtään kertaa, että me olisi halattu. En muista kertaakaan istuneeni äitini (en sen puoleen isänikään) sylissä. En myöskään muista yhtään kertaa, että minut olisi otettu lähelle tai pidetty kädestä kiinni, silloin kun sitä olisin tarvinnut. En sano, etteikö moisia asioita olisi tapahtunut, mutta yhtään niistä en kykene muistamaan. Olemme kasvaneet saman katon alla, mutta fyysiseen erillisyyteen. Eikä kyse ole minusta yksilönä. Se oli perheen kulttuuri, joka koski kaikkia.

Ei äitini vieläkään halaaja ole. Hän vieroksuu ihmisiä, jotka tulevat ”liian lähelle”. Ainoa haluttu poikkeus lienee vaimoni. En ole kysynyt, mutta uskon, ettei hän halaamistani varsinaisesti edes kaipaa. Sillä tuskin on hänelle arvoa. Enkä myös minä näe halaamista itsetarkoituksena. Se sopii henkilöille, joille tämän tyyppisellä läheisyydellä on merkitystä.

Kysymyksiä

Mikä saa minut sitten miettimään asiaa? Ehkä se, kuinka vaikea tällaisesta asiasta on puhua. Voi olla, että mietin sitä, kuinka moni vanhus kuolinvuoteellaan miettii sitä, miten etäällä hän on läheisistään elänyt. Ehkä mietin itseäni ajattelemassa äitiäni sitten, kun hän on kuollut – sitten kun mahdollisuutemme olla lähekkäin tässä fyysisessä maailmassa ovat ohi. Voi olla, että mietin asiaa, koska en osaa asettaa fyysistä läheisyyttä raameihinsa – antaa sille selkeätä merkitystä äitini ja minun suhteessa. Mietin varmaan myös sitä, pitäisikö minun miettiä koko asiaa.

Nuo kysymykset – sen eron ja peilin tilanteeseen tuo vaimoni. Hän halaa luotevasti äitiäni ja häntä äitini halaa yhtä luotevasti. On ilo nähdä tuo lämmin, luottamuksellinen ja herkkä suhde. Heidän suhteensa on nuoremman aikakauden ja erilaisten olosuhteiden tuote, kuin äitini ja minun. Heidän suhteensa ei ole koskaan kasvanut erillisyyteen.

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Resepti: Gluteeniton yrttileipä

Uusi vuosi tuo mukanaan lupauksia terveellisemmästä elämästä ja hyvä niin. Monet varmasti tekivät lupauksia ruokavalionsa suhteen tälle vuodelle ja siihen liittyen lupaanpa minäkin jotain. Lupaan keksiä tänä vuonna mahdollisimman herkullisia, mutta terveellisiä reseptejä tänne. Ihan vaan, jos niistä jollekin sattuisi apua olemaan niiden tehtyjen lupauksien pidossa.

Oma ruokaan liittyvä lupaukseni oli aloittaa vuosi itse suunnitellulla elimistön puhdistuskuurilla, mutta palaan sen sisältöön ja mahdollisiin positiivisiin vaikutuksiin kunhan näen onko siitä ollut hyötyä toivomallani tavalla.

Jaan teille nyt loppiaisen kunniaksi yhden onnistuneen gluteenittoman leipäreseptini, jossa hyödynsin tuota aiemmin mainitsemaani ”mehumäskiä”, eli mehustuksessa ylijäänyttä kuitumassaa. Käytin tässä porkkana-parsamehun mäskin, mutta voit käyttää hyvin myös muiden mehujen, kuten kurkku-, fenkoli-, punajuuri- tai vaikka omenamehun mäskiä. Jos taas et omista mehulinkoa, voit käyttää mäskin tilalla esim. raastettua porkkanaa. Silloin tosin veden määrää voi hiukan vähentää Maustoin leipää myös reilusti kuivatulla rosmariinilla ja timjamilla ja niiden maku toimi leivässä mielestäni tosi hyvin.

Taikinasta on helppoa muotoilla leipä haluamaansa muotoon, eli vuokaa ei tarvita, mutta toki sellaista voi käyttää. Kananmunasta johtuen leivän säilyvyys ei ole parhaasta päästä, mutta säilyttämällä sitä jääkaapissa, säilyvyysaika pitenee huomattavasti. Itse leikkasin leivästä valmiita siivuja ja laitoin pussissa pakkaseen. Siten voit ottaa leipää sulamaan aina pariksi päiväksi kerrallaan.

Gluteeniton yrttileipä

200g vihannes mehun mäskiä (porkkana, parsakaali, punajuuri jne)

3 munaa

1,5 dl vettä

1,5 rkl rosmariinia

0,5 rkl timjamia

1,5 dl auringonkukansiemeniä

3 dl riisjauhoja

1 dl mantelijauhoja

2 dl tattarijauhoja

2 tl psylliumkuitua

1 tl suolaa

pinnalle:

oliiviöljyä

rosmariinia

Sekoita kaikki ainekset keskenään. Anna psylliumin turvota noin 10 minuuttia. Muotoile taikinasta haluamasi kokoinen ja muotoinen leipä/leipiä ja voitele se oliiviöljyllä, sekä ripotteöe pinnalle rosmariinia. Paista leipää uunissa 180 – 200 asteessa noin 1 tunti.

Huom.

Leivän kypsymisaikaa on aina hiukan hankalaa määrittää, koska uuneja on erilaisia. Paras tapa varmistua on toki leikata leipää siten, että näet sen kypsyyden. Jos taas haluat leipäsi säilyvän ehjänä, niin parhaiten leivän kypsyyden varmistat koputtamalla leivän pohjaan, jos siitä kuulu sellainen ”kumean” ontto ääni, on leipä mitä luultavimmin kypsää.

Muisti pätkii, mikä avuksi?

Mihin ihmeeseen laitoin tyttäreni uuden ajokortin? Kun se tuli postitse muutama kuukausi sitten, laitoin sen varmaan talteen, jotta tyttäreni saa sen käsiinsä, kun saapuu kotiin jouluksi Ranskasta. Ja tässä sitä nyt ollaan, ajokortti on niin hyvässä tallessa, että olen saman tien joutunut tekemään lipastoissani suursiivousta. Monta turhakepaperia on päätynyt takan liekkeihin, mutta uusi ajokortti loistaa edelleen poissaolollaan…Kun laitoin ajokortin varmaan talteen, en muistanut kahdeksan sekunnin sääntöä. En keskittynyt tekemiseeni ja siksi tässä kannan seuraamuksia. Jos olisin tehnyt juuri kyseistä asiaa keskittyneesti edes sen kahdeksan sekuntia, kortti olisi löytynyt jo ajat sitten.

Muisti takkuilee tänä päivänä entistä nuoremmilla. Joka viides alle 35-vuotias kärsii muistihäiriöistä. Aivot, ikioma keskustietokoneemme, ja kaiken elämisemme ja olemisemme edellytys, ei enää pärjää tässä ajassa, jos sitä laiminlyödään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen. Siksi aloitan tämän vuoden kirjoittamalla useamman blogipostauksen muistista. Koska muistiaan voi hoitaa monella tavalla, palastelen erilaiset keinot osiin, jotta niiden sulattelu ja muistaminen onnistuisivat paremmin.

Muistihäiriöt kuuluivat ennen vanhuksille. Nyt jo kolmekymppisiltä pettää pää. Mikä meitä piinaa, riivaa ja kuormittaa? Mikä saa muistin pätkimään ja aivot ahdinkoon? Kuormittavat elämänkokemukset, sairaus tai läheisen kuolema sekä unettomuus saavat monien aivot ylikuumenemaan. Mutta aivan tavallinen arkikin voi rokottaa muistia, jos päiviämme leimaavat pirstaleisuus, kiire, jatkuva stressi ja moniajo eli monen asian tekeminen yhtä aikaa.

Muisti joutuu koville, kun sitä tykitetään liiallisella tiedolla ja tehtävillä sekä toistuvilla keskeytyksillä. Aivotutkijoiden mukaan jokaisen keskeytyksen jälkeen kestää vähintään parikymmentä minuuttia palata työn alla olevaan asiaan. Ehtiikö kukaan oikeasti tehdä 20 minuuttia töitä keskeytyksettä ylipäätään? Ehkä yöllä kun lapset nukkuvat, facebook on hiljentynyt eikä kukaan enää kehtaa tekstailla…

On suorainen myytti, että palaverissa tai oppitunnilla pystyisi seuraamaan herpaantumatta keskustelua tai opetusta ja samanaikaisesti selaamaan tai päivittämään facebookia, tekstailemaan tai vastaamaan meileihin. Jos tarkkaavaisuus jakaantuu moneen suuntaan, ei uusi tieto koskaan pääse varastoitumaan kunnolla muistiin. Se vilahtaa ohi ja katoaa, vaikka varastotilaa olisi aivoissa yllin kyllin. Jos emme keskity, emme myöskään pysty painamaan asioita pitkäkestoiseen muistiin. Oppiminen ja muistaminen on mahdotonta ilman tarkkaavaisuutta. Näin sanoo myös Torkel Klingberg, Tukholman Karoliinisen instituutin kognitiivisen neurotieteen professori ja kirjan Den översvämmade hjärnan kirjoittaja.

Kun stressaamme, nukumme huonosti, ja jo tämä riittää muistin takkuamiseen. Nyt joululomalla olen levännyt ja nukkunut autuaasti, mutta syksymmällä kiire oli piinaavaa. Elin keskellä isoa lehtiuudistusta, koulutusmatkoja ja luentoja. Lisäksi tyttäreni muutti Ranskaan opiskelemaan ranskaa. Siinä oli äidille monta kuormittavaa tekijää yhtä aikaa arjen päällä. Ja kun päivän tunnit eivät riittäneet, nipistin yöunista, ja niin oltiin tilanteessa, että muisti alkoi tökkiä. Tiedän tarkalleen, että unesta ei kannattaisi nipistää, sillä jos yöuni jää liian vähäiseksi, seuraava päivä on kuin sumussa kulkemista, ja muisti ei pysy menossa mukana.

Joululomalla katkaisin kiireen ja keskityin rakkaisiin, ystäviini, lukemiseen, luontolenkkeihin metsässä ja pitkiin yöuniin. Nyt pääni on taas paikoillaan, mutta mitä vanhemmaksi tulee sitä enemmän kannattaa kiinnittää huomiota aivojensa hyvinvointiin. Keskustietokoneemme on kestävä ja sitkeä, mutta pirstaleinen ja moniajoinen elämämme tekee muistamiselle hallaa, jos emme tiedosta ongelmaa ja hidasta tietoisesti ja perusteellisesti.

Entä miten voi hidastaa ja hätäjarruttaa ja estää aivojaan ylikuormittumasta ja varjella muistiaan? Ensiavuksi kannattaa ottaa teholiikkuminen. Kun liikuttaa kehoaan, alkaa pää väistämättä voida paremmin. Uusia aivosoluja syntyy ja kehon omat hyvänolon täsmähuumeet endorfiini ja oksitosiini lähtevät liikkeelle. Sykettä kohottava liikunta lisää verenkiertoa aivoissa ja monet päivän aikana solmussa olevat asiat loksahtelevat paikoilleen.

Liikuntaa suosittelenkin aivan kaikille muistipilleriksi. Tutkimusten mukaan jo puolen tunnin sykettä kohottava liikunta-annos päivässä puolittaa riskin sairastua dementiaan. Liikunta on myös hyvä masennuslääke. Monien tutkimusten mukaan liikunta tehoaa lievään ja keskivaikeaan masennukseen yhtä hyvin kuin lääkkeet ja psykoterapia. Lisäksi liikunta helpottaa usein univaikeuksiakin.

Ja jos liikunnasta kaipaa lisähaastetta muistilleen, kannattaa ilmoittautua tanssitunnille, kokeilla jotain kamppailulajia tai vaikka taiteilla yksipyöräisellä. Tanssin monimutkaiset koreografiat tai vastustajan liikkeiden ennakointi kamppailulajissa sekä täydellisen keskittymisen tarve tekevät erityisen hyvää muistille.

Enkä voi liikaa kehua mindfulnessia ja joogaa apuna muistiongelmien ratkomisessa. Kummatkin katkaisevat ajattelun jatkuvan tykityksen ja tuovat meitä tähän hetkeen. Keskittyminenhän on juuri tässä hetkessä olemista, tässä kehossa ja tässä tilassa. Ajattelu vie meitä menneeseen ja tulevaan, joten tämä hetki jää elämättä.

Teknologia orjuuttaa meistä yhä useampia. Joku laite on miltei jokaisen kädessä tai korvalla. Ja kun katsoo ympärilleen bussissa, työpaikalla, ravintolassa, marketissa ja oikeastaan missä tahansa, saa hyvän läpileikkauksen tästä ajasta: vain harva elää tässä hetkessä. Elämän ainutkertaiset hetket lipuvat ohi, ja monen pää on vaarassa ylikuumentua, ja oikosulku, dementia, uhkaa jo entistä nuorempia. Siksi muistutankin, että laite on edelleen hyvä renki mutta huono isäntä. Aivoja kannattaakin lepuuttaa ainakin muutaman tunnin päivässä pistämällä laite kiinni. Näin varjelee muistikultaansa ja saa nauttia tolkullisista eläkepäivistäkin.

* * *

Katso lisää asiaa aivojen hyvinvoinnista ja itsehoidosta www.autuuttaaivoille.fi

Katso myös aivojen hyvinvointia tukevat Hoitavat Matkat.

Tutustu nopeaan apuun, jos kaipaat tukea aivojen itsehoitoon: Hoitavat Kortit®.

Vuoden terveysteko – satsaa itseesi!

Vuosi vaihtui, raketit paukkui ja eläimet ihmettelivät miten luonto on mennyt näin sekaisin. Rakkaus vaihtoi energian muodossa omistajaa, kiertäen, kaartaen ja tullen takaisin. Uusi vuosi, uudet kujeet, vai uusi vuosi, vanhat samat kaavat? Terveys ei ole enää meidän kaikkien perusolemus, joka se on historiassa ollut läsnä elinvoimaisuutena ja suurena voimana. Sen takia koen, että on tärkeämpää kuin koskaan panostaa siihen miten jaksamme. Kuinka kohtaamme jatkuvasti kasvavat ulkopuoliset haasteet ja rasitukset.

Terveys?

Terveys ei ole alennusmyynnissä, sitä ei myydä puoleen hintaan tai äkkirysäyksellä pois. Terveyttä ei saa pillerin muodossa, jonka pystyisimme isolla rahapussilla lunastamaan itsellemme. Se ansaitaan joka päiväisillä teoilla ja valinnoilla, joita itse teemme. Päivässä on muistaakseni 86 400 sekuntia, eli aika monta mahdollisuutta tehdä yksikin päätös panostaa omaan itseensä. Ratkaisevaa on kuinka nuo sekuntit aikoo käyttää. Vuoden terveystekoja voisi olla montakin, nämä äkkiseltään hyppäsivät maaseudun reunalla istuessani mieleeni.

1. Keskity sinuun.

Klassinen sanonta ”pistä happinaamari itsesi päälle, ennen kuin autat muita” sopii tähänkin tilanteeseen paremmin, kuin lumiukolle pitkä porkkananenä. Mikäli aiot panostaa tänä vuonna omaan terveyteesi, on sinulla panostettava itseesi. Luotava arvo omalle itsellesi, jonka kautta löydät varmasti oikeat työkalut sinua tukevaan suuntaan. On hyvä panostaa itseensä, jotta jaksaa panostaa toisiin, noihin ihaniin ja rakkaisiin ihmisiin ympärillämme. Keskity itseesi.

2. Omaa vuosi, ota hallinta itsellesi.

Hyvin moni meidän tämän hetkisistä rakenteistamme pyrkii tekemään perusjantterista hallittavan, ilman edes salaliittoteorioita, sen voi nähdä omilla silmillään. Meille tarjottavat suuntaukset, suositukset ja vaihtoehdot perustuvat paljolti siihen, että olemme vastaanottamassa ”suurelta tietäjältä”. Suosittelen skippaamaan tämän tai ainakin miettimään vaihtoehtoa tullaksesi oman elämäsi hallitsijaksi, tai paremmin sanottuna toteuttajaksi. Sisimmässäsi tiedät kaiken tarpeellisen, mitä syödä, miten liikkua, mitä tehdä. Jos et, niin opettele jonkun kanssa, joka voi opastaa sinut alkuun, tehden sinusta kuninkaan/kuningattaren ennen pitkää, hallittavan sijaan. En ehdota, että muutat heti kaiken, vaan aloita pienestä, kuten vaikka päivän ravintovalinnoista tai liikkeestä, joka sinua puhuttelee. Ole pomo, armollinen hallitsija itsellesi. Motivaatio, jonka siitä saat, voi olla terveytesi eteen parhaimpia juttuja, mitä pystyt tekemään.

3. Nauti tekemisestäsi.

Niin moni tästä puhuu, itseni mukaanlukien, unohtaen välillä mitä se tarkoittaakaan. Hei, nyt on uusi vuosi, uusi mahdollisuus, aivan samoin, kuin oli viime vuonnakin. Se mistä tykkäsit 12,5 vuotta sitten, ei välttämättä ole se juttu mitä just nauttisit tehdä. Kirjoita lista asioista, mistä haaveilet, mitä haluaisit tehdä, kenen kanssa ja kuinka. Kurkkaa listaasi ja lähde tekemään. Fiilistele vaan tekemistä, ei niinkään sitä mitä siitä seuraa. Olipa tilanteesi mikä tahansa, luultavasti sen pystyt toteuttamaan. Ota perhe/ystävät mukaan, tai lähde yksin toteuttamaan.

4. Ole yksin.

Miksi tämä on tärkeää ja kuinka sen toteuttaa? Ensinnäkin, suurin osa meistä hukuttaa itsemme merkityksettömään tietoon, jokainen päivä. En sano, että tieto on merkityksetöntä, vaan se, että ottamalla kaiken aikaa tietoa sisään, sen on vaara tehdä meidät passiivisiksi vastaanottajiksi. Se ei ole tavoitteemme, mikäli aiomme tehdä vuoden terveystekoja. Tekoja, jotka vaativat aktiivisuutta, passiivisuuden sijaan. On täysin yksi ja sama, kuinka monta terveyskirjaa olet lukenut, mikäli et käytä tietoa, se vain tuo lisää ahdistusta sisäämme. Ole yksin, sammuta kone, puhelin, lehdet, kirjat ja radiot. Kuuntele sisimpääsi, tarkkaile luontoa, tarkkaile ihmeellistä hengittävää maapalloamme. Se on huomattavasti helpompaa, kun olet yksin.

5. Kysymykset.

Asking = Ask king (kysy kuninkaalta, eli itseltäsi/syvimmältä olemukseltasi/universumilta)

Jos unohtaisit kaiken sen mitä viime vuonna tai viime vuosikymmenellä olet tehnyt. Mitä tekisit?Jos tämä vuosi olisi viimeinen, jonka elät, miten sen käyttäisit, kenelle antaisit aikaasi? Jokainen päivä on uusi päivä, jokainen hetki on uusi hetki valita jälleen toisin/samoin.

Miten sinä päätät viettää tämän vuotesi? Mitä tekoja meinaat jättää tekemättä, mitä tekoja meinaat lisätä elämääsi?

Elämäntapa, kuinka syöt, kuinka nukut, kuinka kävelet? Unohda filosofiat ja tietopohjaiset opit, elä ja opettele elämään vieläkin suuremmalla sydämellä. Kaikki mitä olen elämässäni tehnyt, eivät ole lähelläkään sitä todellista potentiaaliani, jonka meistä jokainen omaa. Kaikki mitä pidämme mahdottomana ovat mahdollisia. Mutta potentiaali on otettava käyttöön.

Mikä on sinun tämän vuoden terveystekosi? Minä tiedän jo omani, toivottavasti sinäkin, voi vahvasti ystäväni, tämä vuosi on meidän.

Aaro Löf: Kuolevan viimeiset kauniit sanat

Ajan joulua edeltäneessä lumisateessa kohti pohjoista, pari päivää sen jälkeen kun sain tiedon pappani huonosta voinnista. Koen iloa siitä, että olen vihdoin matkalla ja tiedän pääseväni hyvästelemään hänet, sanoihan hän vasta eilen, että kuolee kahden päivän päästä. Hymyilen sitäkin, että tiedän hänen puhuvan totta – yksi niistä asioista joita on turha yrittää selittää.

Pohdin sitä kuinka iloinen olen. Isäni ja lähimmäisteni suru tuntuu sydämessäni mutta oma yhteyteni pappaan ja muistoihin saavat minut iloiseksi. Pohdin myös sitä kuinka olen viime päivinä kokenut jonkin raskaan minussa väistyvän. Kuolevan, tuntuu kuvaavimmalta sanalta ja se ei tunnu pahalta vaan päinvastoin, minua naurattaa ja itkettää ilosta. Mietin asioiden yhteyttä, voisivatko kuolemat olla yhteydessä toisiinsa.

Kuuntelen niitäkin ajatuksia jotka sanovat, etten saisi tuntea iloa juuri nyt. Totean, että kuolemaan liittyy hyvin monia sääntöjä. Monia sellaisia jotka yrittävät estää minua kokemasta läheiseni kuoleman sillä tavalla kuin se on minulle luonnollista.

Pappa makasi viimeiset päivänsä hyvin rauhallisena. Siellä täällä hän nousi hetkittäin kamppailemaan vanhuutta ja sairautta vastaan, juuri sillä asenteella jolla voisi odottaakin. ”Anna nyt p%-&#le sitä vettä” – tapaiset tiukat, raastavat ja voimakkaat lausunnot värittivät hereillä olon hetkiä. Kyseessä oli edelleen se sama mies joka teki sisulla metsäkoneuraansa yli 80-vuotiaaksi.

Otan kiinni kädestä joka tuntuu lämpöisen nahkealta, hieman kovalta ja kuin paperilta. Kehosi vetää minua puoleensa niillä vähillä voimilla joita vielä kannat sisälläsi. Kätesi puristuu omani ympärille ja vetää luokseen. Niin kehosi kuin mielesikin tarttuvat kiinni. Minusta, sinusta, elämästä – kaikesta siitä jonka se kokee elämäksi. Tapahtuva tuntuu syvällä vatsani pohjassa asti ja eleesi puhuttelevat jotain joka on minussakin, kuoleman pelkoa.

Samalla, näen silmistäsi, että hyväksyt. Vaikka automaatiolla toimivat osat sinussa toimittavat suojelutehtäväänsä, sinä hyväksyt. Puristus niin kasvoilla kuin kädessäsi löysäävät ja olemuksestasi virtaa lämpö. Sanomme nyt hyvästi sydämiemme kielellä ja katson kauneimpia silmiä jotka olen nähnyt. Silmiä jotka ovat antautuneet. Silmiä jotka ovat täysin vapaat.

Seuraavana aamuna saan tiedon siitä, että pappani on nukkunut pois. Tieto saavuttaa ensimmäisenä älyni joka ottaa asian informaationa johon se osasi varautua aiemman perusteella. Istun perheeni kanssa aamiaispöydässä ja he pohtivat ja tunnustelevat asiaa ääneen.

Minua suututtaa. Aivan suunnattomasti. Tekisi mieli sanoa ihmisille ympärilläni, että tukkikaa suunne ja antakaa minun olla. Tuntuu, että toisten puhe estää minua kuulemasta omia tunteitani. Myöhemmin, ajaessamme autolla kohti sairaalaa, huomaan jälleen kerran koko olemukseni ärsyyntyvän, lähestulkoon mistä tahansa. Ärsytys kasvaa automatkan aikana niin suureksi, että arvaan sen purkautuvan ulos vaivihkaa jos en annan sille tillaa. On aivan selvää, että jokainen metri lähempänä sairaalaa voimistaa minussa olevaa vastutusta asiaa kohtaan. Kerron tunteistani perheelleni ja huomaan oman tunnetilani alkavan muuttua.

Astuessani hissistä ulos ja lähtiessäni kävelemään kohti papan huonetta, kehoni alkaa antautua. Askeleet ovat vaikeita ja hengitän itseni hallintaan tunteista jotta selviän perille saakka. Vuoteen viereen päästyäni saan viimein itkeä, vavista, sulkea silmät ja olla itseni kanssa. Siitähän on kyse sillä pappani on matkannut jo muualle. Avaan hetkin silmäni katsoakseni pappaa ja suljen ne jälleen kuullakseni paremmin omat tunteeni. Avoimuuden, sydämeni ja rakkauden. Niin voimakkaan, että koko järjestelmäni yrittää suojata siltä. Rakkaudelta, ajatella.

Ajaessani päivää myöhemmin kohti etelää, pohdin kuinka voimakas se järjestelmä onkaan joka suojaa meitä tuntemasta. Se järjestelmä joka sai pappani vihastumaan ja aktivoitumaan viime hetkillä. Sama järjestelmä joka sai hermostoni sirisemään ärsytyksestä kun se yritti suojata läheisen kuoleman kohtaamiselta. Järjestelmä joka ohjaa meitä huomaamattamme pois sieltä minkä se tulkitsee vaaralliseksi. Pohdin myös sitä kuinka tärkeä tämä järjestelmä on meille, ilman sitä saattaisimme kohdata asioita joita emme ole valmiit kohtaamaan.

Onko tämä suojelumekanismi joskus meille myös haitaksi? Sen puolesta puhuu niin oma kokemus kuin tapahtumat valmennuksissa, kursseilla ja workshopeissa. Moni mekanismi tuntuu estelevän meitä kohtaamasta elämää, ilmentämästä itseämme ja kokemasta asioita. Olemasta iloinen, avoin, rakastava ja onnellinen. Vahva, luottava ja elämässä menestyvä. Asioita joihin meillä kaikilla on oikeus.

Olen iloinen viimeisistä hetkistä pappani kanssa. Samoin kyvystä tuntea kaikki minussa tapahtunut. Myös kyvystä hyväksyä muiden tapa kohdata asia. Samalla olen entistä vakuuttuneempi siitä, että tekemäni työ on tärkeää. Me ansaitsemme tilaisuuden elää itselle ja elämälle avoimena.

”Ei minulla ole mittään hättää” sanoi hän ja sulki silmänsä. Se lienee yksi asia jonka ymmärtämistä täällä harjoittelemme.