Hidasta elämää

Tunna häpesi uupumustaan niin, että yritti piilottaa sen: ”Halusin olla yhtä vahva kuin muut”

Tuotettu mainosyhteistyössä Johnny Knigan kanssa.

Katson hädissäni ympärilleni, ja rykäisen kolme kertaa samalla tavalla kuin aina silloin, kun paniikki on iskemässä. Nyt kyse ei kuitenkaan ole paniikista tai jännityksestä. Olen hetki sitten havahtunut siihen, että en tiedä yhdenkään vieraamme nimeä. En yhtäkkiä muista käsikirjoituksesta yhtäkään kohtaa.

Näin alkaa Tunna Milonoffin työuupumusta käsittelevä kirja LIEKKI.

Madveturesista tutun maailmanmatkaajan piti olla työelämäanarkisti, joka ei taivu oravanpyörään. Kun muut lähtivät nuorena opintojen kautta uraputkeen, Tunna halusi tehdä toisin: eihän elämä ollut pelkkää työtekoa varten.

Madventures-tarina oli kuin sadusta: Innosta ja seikkailun palosta tuli työ, jolla pystyi elättämään itsensä. Yhtäkkiä Tunna ja Madventuresin toinen kasvo Riku Rantala olivat tunnettuja kaikkialla – töitä riitti kotimaassa ja ulkomailla.

Oli nostetta, intohimoa, menoa ja meninkiä.

Kunnes Tunna alkoi huomata merkittävää kognitiivisten kykyjen heikkenemistä.

Tunna Milonoffin kirja LIEKKI kertoo työuupumuksesta ja etsii ymmärrystä toipumiseen.

”Ensimmäisiä uupumuksen oireita olivat vakava muistin ja päätöksenteon heikkeneminen. Lopulta kun luovuus katosi, minun piti myöntää itselleni, että olen uupunut”, Tunna kuvailee ja jatkaa:

”Kun olen LIEKKI-kirjaa kirjoittaessa hahmottanut elämää taaksepäin, tajusin, että uupumusoireet ovat alkaneet jo vuonna 2012. Sain esimerkiksi sydämen eteisvärinäkohtauksen ja ajattelin, että no, minulla on kaksi pientä lasta – se johtuu siitä. Aina sitä selitteli itselleen, että mistä erilaiset oireet johtuivat. Mutta en minä ymmärtänyt, että se oli burnout.”

Selittely pitkitti asiaan puuttumista. Mutta silloinkin kun oireiden syyt alkoivat valjeta, uupumusta oli vaikea ottaa puheeksi.

”Mehän feikataan tosi pitkään: me näytetään, että me ei olla uupuneita. Kognitiiviset kyvyt, muisti ja päätöksenteko alkavat heikkenemään. Aletaan vähitellen eristäytymään. Samalla kuitenkin haluaa näyttää siltä kuin kaikki olisi ihan hyvin. Myös aivot pystyvät feikkaamaan tosi pitkään: aivot pystyvät kompensoimaan tilannetta puoli vuottakin.”

Tunna huomasi, että tunteetkin pakottavat piilottamaan uupumusta. Häpeä oli niin suuri, että vaikka hän epäili itsellään vakavaa muistisairautta, eikä ”missään nimessä” kertonut siitä kenellekään: ”Häpesin. Häpeä on niin valtavan iso tunne, että mieluummin olin kertomatta. Ajattelin, että ihan sama: vaikka muistisairaus menee eteenpäin, mutta minä haluan olla yhtä vahva kuin muut.”

Tunna toivoisi, että työpaikoilla alettaisiin puhua myös uupumukseen liittyvästä häpeästä, joka pitkittää tilanteeseen puuttumista.

”Työpaikalla pitäisi olla psykologisen turvallisuuden kulttuuri. Eli sellainen, että kaikista asioista pystyy puhumaan – myös siitä, että on heikko ja pelottaa.”

Tunna kirjoitti aikoinaan kolumnin työuupumuksesta ennen hänen toista uupumistaan, ja sai ”ihan tajuttoman määrän” palautetta ihmisiltä.

”Palautteesta ymmärsin, että työpaikoilla sinnittelee oikeasti kymmeniä tuhansia ihmisiä, koska ne ei vaan uskalla sanoa. Ne pelkää duuninsa menettämisen puolesta.”

Tunna on huolissaan myös siitä, että väsymystä normalisoidaan tai sitä pidetään jopa jonkinlaisena onnistumisen merkkinä.

”Kun väsymys kuului yrittäjänä perusarkeeni, yleinen kommentti oli, että no hei kaikki on väsyneitä. Työuupumuksessa kyse on kuitenkin siitä, että stressi on niin pitkittynyt, että koko keho joutuu ylikuormitus- ja selviytymistilaan. Kysymys ei ole enää pelkästään väsymyksestä.

Eikö se ole myös aika älytöntä, että me olemme jotenkin koko ajan väsyneitä? Jotta jaksat, sinun pitäisi vain vähän treenata enemmän ja sinun pitäisi olla vähän resilientimpi versio itsestäsi. Pitäisi rakentaa se 3.0-versio itsestä, niin sinua voidaan ruoskia vielä vähän enemmän ja pystyisit kestämään vielä vähän enemmän.

Onko työntekijä hyvä, jos hän ei ole koko ajan ihan piipussa ja jos ei ole kiire? Burnoutkin on ikään kuin sankaritarina: yleinen asenne on, että se oli niin hyvä työntekijä, kun se teki niin paljon duunia, että paloi loppuun. Kunnon sitoutuja. Niin, kunnon suorittaja: kyllähän nyt kunnon suorittaja ainakin kerran palaa loppuun. Se on kyllä ihan hurjaa, kuinka kolmikymppisillä on semmoinen tilanne, että ne ei tunne ihmisiä, jotka ei ole palanut loppuun. Se on oikeasti sairasta.”

Mitä sitten tapahtuu, kun ihminen uupuu ja jää sairauslomalle? Tunna kertoo omasta kokemuksestaan:

”Yhtäkkiä olin ulkopuolella työyhteisöstä joka oli ollut määrittävä osa elämääni ja identiteettiäni.Olen kokenut yksinäisyyttä tämän oman uupumukseni aikana. Se on niin fyysinen tunne, että se sattui kaikkialla. Evolutiivisestihan se on ollut hyvin tärkeää ja järkevää, että tunne sattuu ihan samperisti kaikkialla kehossa, jotta pääsisit taas yhteyteen ihmisten kanssa.

Ulosjääminen yhteisöistä on ihmisille yksi pahimpia juttuja, mitä voi olla, koska me olemme ihmisiä vasta suhteessa toisiin ihmisiin. Olemme laumaeläimiä. Monissa kulttuureissa se on pahempi rangaistus kuin kuolemanrangaistus. Silloin joutuu elämään ihan hirveässä kärsimyksessä, koska ei ole yhteydessä toisiin ihmisiin. Silti me kelataan olevamme jotain uniikkeja lumihiutaleita ja ihmeellisiä yksilöitä tässä maailmassa, ja koko ajan korostetaan lisää ja lisää tätä individualismia, joka on jotenkin sairasta.”

Olenko uupumassa? Olenko uupunut salaa? Olenko menossa kohti uutta uupumusta? Miten toivun uupumuksesta? Miten kohtaan uupuneen perheenjäseneni, ystäväni tai työkaverin? Jos pohdit näitä kysymyksiä, kannattaa lukea LIEKKI.

LIEKKI-kirjassa Tunna avaa paitsi teoreettisia ja kokemuksellisia havaintoja uupumuksesta mutta myös jakaa syvän ihmisyyden kokemuksen, jossa lukija voi tulla nähdyksi – myös sitä piilotettua osaansa myöden.

Mitä tapahtuu, kun jäämme vaille fyysistä kosketusta?

Me kaikki tarvitsemme kosketusta, voidaksemme hyvin. Joka ikinen meistä. Kyse ei ole arjen luksuksesta, vaan ihmisen perustarpeesta, joka säilyy syntymästä kuolemaan asti.

Meidän aivot ja hermosto on suunniteltu tekemään kosketuksesta miellyttävä kokemus ja useimmat meistä kokeekin kosketuksen positiivisena asiana. Harva kuitenkin tietää, miten iso vaikutus kosketuksella, tai oikeastaan sen puutteella, on meidän hyvinvoinnille.

Ilman kosketusta ihminen nimittäin heikkenee. Tutkimuksissa on havaittu, että kosketusvajeella voi olla vakavia ja pitkäaikaisia vaikutuksia siihen, miten me voidaan fyysisesti ja henkisesti.

Kosketusvaje

Monissa kehittyneissä maissa kosketetaan entistä vähemmän. Varsinkin kouluissa ja julkisissa laitoksissa on voimassa tarkat säännöt siitä, miten muita saa koskettaa tai saako ollenkaan. Näiden käytäntöjen on tarkoitus turvata kaikkia osapuolia väärinkäytöksiltä. Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa, sillä yhä suurempi osa ihmisistä kärsii kosketuksen puutteesta.

Kosketusvaje syntyy, kun henkilö kokee vähän tai ei ollenkaan fyysistä kontaktia muihin.

Kosketuksen puutteen vaikutukset

Kosketusvaje on yhdistetty ylivilkkauteen, väkivaltaiseen käyttäytymiseen ja aggressiivisuuteen. Normaalien aistikokemusten puute lapsuudessa, eli vähäinen lempeä kosketus, voi myös johtaa aistiriippuvuuksiin, kuten huumeriippuvuuteen aikuisena. Lisäksi on todistettu, että fyysisen kosketuksen ja terveellisen kiintymisen puuttuminen aikuisen ja lapsen välillä voi aiheuttaa elinikäisiä tunnehäiriöitä.

Kosketusvaje voi syntyä yllättävän nopeasti. On nimittäin dokumentoitu tapauksia, joissa lapsella, joka kärsi tilapäisestä kosketusvajeesta, eli tyypillisestä kosketuksen tason vähenemisestä, esim. vanhemman työmatkan takia, alkoi ilmetä masennuksen merkkejä muutamassa päivässä.

Tämä selittyy mm. sillä, että kun olemme vaarassa tai ahdistuneita, turvallinen, lempeä kosketus auttaa ja vähentää tilanteiden stressaavuutta.

Näin kosketuksen rauhoittava voima toimii

Kun ihoa kosketetaan se stimuloi ihon alla olevia paineantureita. Mikäli kosketus koetaan turvalliseksi ja miellyttävän tuntuiseksi, vagushermolle välittyy rauhoittavia viestejä ja hermosto tasapainottuu. Syke sekä verenpaine laskevat ja aivoaallot osoittavat rentoutumista. Myös stressihormonien, kuten kortisolin, tasot laskevat, mikä vuorostaan rauhoittaa ja vahvistaa meidän turvallisuuden tunnetta.

Kosketus vapauttaa myös oksitosiinia, ns. rakkaushormonia, sekä endorfiineja ja seratoniinia, mikä lievittää ahdistusta, masennusta ja unettomuutta. Lempeä kosketus voi vahvistaa myös meidän immuunijärjestelmää sekä vähentää kipua ja sosiaalisen syrjäytymisen tunteita.

Turvallinen, lempeä kosketus tekee siis meille hyvää monella tasolla!

Mistä tunnistaa kosketusvaje ja miten hoitaa sitä

Ei ole mitään varmaa tapaa tietää, kärsiikö kosketuksen puutteesta, mutta yleisimpiä oireita ovat yksinäisyyden tunteet, masennus, ahdistus, stressi ja univaikeudet.

Jos kärsit kyseistä oireista kannattaa ehdottomasti kokeilla lisätä kosketusta omaan arkeen.

Voit lieventää kosketusvajetta omatoimisesti, vaikka antamalla itsellesi päähieronnan tai levittämällä tietoisesti ja lempeästi kosteusvoidetta ihollesi. Kaikkea positiivista ja turvallista kosketusta pidetään nimittäin hyödyllisenä, myös itselle tarjottua kosketusta. Myös lemmikkiä silittämällä pääset nauttimaan kosketuksen hyödyistä.

Läheisiltä ihmisiltä vastaanotettu kosketus toimii erinomaisesti vähentämään kosketusvajetta, mutta yhä useammat ihmiset hakeutuvat myös hierojien, kampaajien ja kosmetologien vastaanotoille, kosketuksen puutteen takia.

Mieli tuntui virkeältä, vaikka keho jo oireili uupumusta – Tästä syystä uupumukseni tunnistaminen oli vaikeaa

Ajattelemme usein kehomme hyvinvointia ravinnon, liikunnan ja levon kautta. Nämä seikat ovat toki tärkeitä, mutta yhtä tärkeää on ajatella mielen ja ajatusten vaikutusta fyysiseen kehoomme.

Stressiteoriassa tunnetaan stressin kolme vaihetta: Hälytys, vastustus ja uupumisvaihe. Hälytysvaiheessa voimavarat keskittyvät vastustamaan koettua uhkaa. Tulee niin sanottu taistele ja pakene-reaktio. Vastustus vaiheessa puolestaan keho pyrkii mukautumaan stressiin ja esimerkiksi immuunipuolustus saattaa hetkellisesti vahvistua. Vastustusvaiheen pitkittyessä seuraa uupumisvaihe. Uupumisvaiheessa ihminen usein lamaantuu ja innostuksen tunteet häviävät.

Olen omakohtaisesti tutustunut keho-mieli-yhteyteen, sairastuttuani vuosia sitten uupumukseen. Tapauksessani uupumuksen tunnistaminen oli aluksi hankalaa, sillä koin, että mieleni oli virkeä ja olin aikaansaava. Fyysinen kehoni oli kuitenkin alkanut kuiskimaan minulle merkkejä väsymyksestä jo aikaisemmin, mutta huomasin nämä merkit vasta, kun kehoni alkoi huutamaan. Tapauksessani uupumuksen ja ylivireyden oireet näkyivät nimenomaan fyysisinä oireina, kuten vatsakipuina, ruoansulatusvaivoina ja lopulta niveloireina.

Useat tutkimukset puoltavat keho-mieli teoriaa ja osoitettu, että keho ja mieli ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa toistensa kanssa. Toisin sanoen, emme voi ajatella kehoa ja mieltä toisistaan erillisinä, vaan päinvastoin ihminen kokee maailman sekä kehollisesti, että mielensä kautta. Tämän vuoksi saatat ehkä itsekin tunnistaa tilanteita, joissa esimerkiksi kokemasi kipu tai pitkään jatkunut sairaus, saa mielesi oireilemaan. Ja yhtä lailla stressi, huoli, unettomuus, viha, katkeruus ja muut negatiivisiksi luokitellut tunteet saattavat alkaa tuntua kehossasi erilaisina kipuoireita, tunteiden aktivoidessa kehon stressijärjestelmän.

Negatiiviset ajatukset saattavat näyttäytyä kehossa monin eri tavoin, kuten esimerkiksi, lihasjännityksinä, ruoansulatusvaivoina, univaikeuksina, verenpaineen nousuna, immuunijärjestelmän heikentymisenä, iho-oireina, päänsärkyinä ja migreeninä.

Mutta miten sitten voisimme vähentää henkistä kuormitustamme?

Keinot saattavat kuulostaa helpoilta, mutta yllättävä kyllä, yhä useampi meistä, tarvitsee muistuttelua ja uuden tavan opettelua. Jo pelkästään positiivinen ajattelu, kiitollisuuden harjoittaminen ja myönteisten asioiden huomaaminen edistävät hyvinvointia.

On hyvä muistaa, että eivät asiat itsessään ole stressaavia, vaan se, miten tulkitsemme niitä.

Kehon ylivireystilaa ja parasympaattista hermostoa, eli sitä, joka meillä on käytössä levossa voidaan tukea muun muassa rentoutumisharjoituksilla, syvillä hengityksillä ja meditaatiolla. Myös liikunta saattaa toimia joillakin, kuten itselläni, mieltä puhdistavana harjoituksena.

Olen kiitollinen omasta matkastani keho-mieli-yhteyden löytymisessä. Nykyään tunnistan ylivireyden merkit ajoissa ja osaan hidastaa tarvittaessa. Osaan myös säännöstellä voimiani ja olen ottanut käyttööni yllä mainittuja keinoja kehon ja mielen rauhoittamiseen aktiivisen elämän keskellä.

Sinäkin voit jo aivan pienillä arkisilla asioilla, kuten kuuntelemalla miltä omassa kehossa ja mielessä tuntuu – missä tuntuu kiristystä, kipua tai väsymystä tai minkä ajatuksen kanssa olet jumissa, alkaa tunnistamaan ja ymmärtämään paremmin oman kehosi ja mielesi viestejä ja reagoimaan niihin ajoissa.

”Vuosia ajattelin, että olen vain laiska ja muut osaavat ottaa itseään niskasta kiinni” – Taustalla olikin ADHD

Mainosyhteistyössä lääkäriklinikka Recuror. Kirjoittaja Nelly, 24, on Recurorin asiakas.

Olen pärjännyt koulussa ja työelämässä. Töitä olen tehnyt koulun ohella lukion alusta asti. Silti minusta on aina tuntunut, että joudun tsemppaamaan muita enemmän. Ystävieni huolettomuus kokeiden edellä ei ole myöskään lakannut hämmästyttämästä. He lukaisevat aineiston tuosta vaan ja siirtyvät vapaa-ajan viettoon. Minä taas istun kirjojen ääressä hartaasti kuin munkki, eikä mitään tunnu tarttuvan. Kokonainen luku kirjasta voi vaan kadota mustan aukon syövereihin, minkä sisällöstä minulla ei ole aavistustakaan. Totuus on, että aika, jonka kirjan ääressä istuin kului suurelta osin haaveiluun ikkunasta tuijottaen, puhelinta selaillen ja niin edelleen.

En ole ehkä kaikkein ilmeisin ADHD-tapaus. Olen kyllä erittäin puhelias, mutta käytökseni on kohtuullisen hillittyä. Siksi ADHD-epäilys tuli kuvaan vasta, kun opinnot olivat edenneet vaativammalle asteelle. Vuosia ajattelin, että olen vain laiska. Muut osaavat vain ottaa itseään niskasta kiinni ja opiskella tehokkaammin. Ylioppilaskirjoitusten aikaan alkoi tuntua, että eron taustalla täytyy olla muutakin. Muut eivät voi olla näin moninkertaisesti minua ahkerampia.

Menin koulupsykologin puheille ja hän esitti ensimmäisenä ADHD-epäilyksen. Sieltä minut ohjattiin psykiatrille ja sain diagnoosin. Suositus oli, että aloittaisin lääkehoidot. En kuitenkaan aloittanut. Kokemukseni migreenilääkkeistä ovat olleet hieman traumatisoivat. Sivuoireet ovat olleet hirveät ja siksi suhtauduin uuden lääkityksen aloittamiseen pelokkaasti.

Vuosia ajattelin, että olen vain laiska. Muut osaavat vain ottaa itseään niskasta kiinni.

ADHD-diagnoosi tarjoaa arvokasta itseymmärrystä, mutta ei pese pyykkejä

Epätietoisuus alentaa suorituskykyä itsessään ja tunne riittämättömyydestä alentaa itsetuntoa. Siinä mielessä diagnoosin saaminen on vapauttava kokemus. Se ikään kuin antoi minulle luvan olla itseni, erilainen. Itsesyytöksistä vapautuminen teki hyvää, samalla kun akuutti stressitilanne, ylioppilaskokeet menivät ohi ja valkolakki saatiin hankittua. Niinpä momentum hoitojen aloittamiseen tuli ja meni.

Arjen elämä on sellaista, että aina löytyy joku kiire, minkä takia ei pysähdy miettimään pidemmälle. Niinpä jatkoin ADHD:n tarjoamaa muhkuraista arkea vielä vuosien ajan. Pitkään sain korkeakouluopinnot, työt, parisuhteen ja kaveritkin mahtumaan yhtälöön hyvällä menestyksellä. Aikapommi kuitenkin tikitti koko ajan äänekkäämmin.

Avainten unohtelu, puhelimen fysiikan lakeja uhmaava mystinen katoileminen, pyykkivuoren kasvaminen ja niin edelleen. Ne ovat yksittäin pieniä juttuja, mutta kun niitä tulee eteen joka kulman takaa joka päivä, ne lopulta lamaannuttavat arjen toimintakyvyn. Kun on jatkuvasti äärirajoilla arjesta selviämisen kanssa, aivan tavallinen vastoinkäyminen voi triggeröityä lamaannuttaviin mittoihin. Kerran pesukoneen hajoaminen oli se viimeinen pisara.

ADHD-aikuisen elämän toinen energiasyöppö on maskaaminen. Nepsynä joudut koko ajan esittämään sellaista, mitä oletat muiden sinusta haluavan. Se tapahtuu peilaamalla toisen käytöstä, matkimalla puhetapoja, ilmeitä, maneereja ja muita. Olet ikään kuin rooli päällä koko ajan. Tällainen sosiaalinen pingottaminen on hyvin kuormittavaa. Ei ihme, että näyttelijöillä ja muusikoilla on usein vaikeaa mielensä kanssa.

Seuraava välihuomautus on neurotyypillisille lukijoille. Jos sinusta nepsyn käytös on epämiellyttävää, voi joskus olla peiliin katsomisen paikka. Itseasiassa saatat katsoa jo oman käytöksesi peilikuvaa. Siitä maskaamisessa on nimittäin juuri kyse.

Vaikka diagnoosi antaakin arvokasta itseymmärrystä ja kohentaa itsetuntoa, se ei pese pyykkejä, ei lue tentteihin, eikä täytä veroilmoitusta. ADHD:n voi kääntää voimavaraksi, mutta se tapahtuu vain hyvin suunnitelluilla hoidoilla.

Lopulta ylirasituin tsemppaamiseen ja maskaamiseen – työterveyden kautta Recurorin tutkimuksiin

Kestin yhtäjaksoista stressitilaa jälkeenpäin ajatellen yllättävänkin pitkään. Vuosien jälkeen naru tuli kuitenkin vetävään käteen. Kestokyky ylittyi ja lamaannuin. Päädyin sairaslomalle töistä, opinnot piti jättää tauolle ja migreenikohtauksetkin pahenivat ja yleistyivät.

Työterveyslääkärini lähetti minut Recurorille. Tästä alkanut yhteistyö Mika Kallion kanssa osoittautui elämäni käännekohdaksi. Digitaalisen esitietokyselyn avulla emme aloittaneet nollasta, vaan pääsimme suoraan asiaan. Muualla asioidessani minua on aina turhauttanut hidas liikkeellelähtö. Moni käsiteltävä asia on aika arka, eikä niitä mielellään tuo esille keskustelussa. Jää saatiin rikottua tyylikkäästi ja etävastaanotolla keskusteluyhteyden välittömyys ylsi aivan lähivastaanoton tasolle.

Saan läheisiltäni jatkuvasti kehuja siitä, että olen enemmän läsnä.

Keskustelun edetessä Mikan näkemys vahvistui. Ylkuormitustilani johtui hoitamattomasta ADHD:sta. Olin aluksi vanhalla kannallani, eli arka lääkekokeilun suhteen. Mika huomioi huoleni ja kävi perusteellisesti läpi uhat sivuoireista. Lopulta vakuutuin, että kannattaa kokeilla. Eipä kokeilu pahaa tee ja aina voi lopettaa, jos tuntuu, että haitat ovat hyötyjä suuremmat.

Lääkitys alkoi auttaa hyvin nopeasti ja ylitti kaikki odotukseni. Ahaa-elämys oli valtaisa! Onko muiden arki ollut koko ajan näin helppoa? Arki koostuu pienistä jatkuvista askareista ja kun pystyt tarttumaan toimeen ilman, että pääsi sisällä on kymmen muuta rautaa yhtä aikaa tulessa, alkaa tapahtua. Tämä on mahtava tunne.

Saan myös läheisiltäni jatkuvasti kehuja siitä, että olen enemmän läsnä. Voin nyt aidosti kuunnella läheistä ilman, että odotan kärsimättömästi omaa puheenvuoroani, tai keskityn puheen sijaan hänen silmänräpäytyksiinsä. Tämä on tärkeää, koska olen luonteeltani miellyttämisenhaluinen ja empaattinen. Olen aina pääni sisällä eläytynyt vahvasti läheiseni huoliin, mutta huolen ilmaisu on purkautunut minusta usein puhetulvana itsestäni. Se on yleinen piirre monille nepsyille ja kuvastaa sitä, miten eri tavalla nepsyn aivot on “koodattu”.

Koulu sujuu nyt paljon vaivattomammin ja tulokset ovat parantuneet. Kysymys kuuluu, miksi olen antanut muille etumatkaa näin monta vuotta? Toisaalta onneksi tein tämän nyt.

ADHD-tutkimuksiin on mahdollista päästä nopeasti Recuror-lääkäriaseman kautta.

Tutustu Recurorin ammattilaisiin TÄSTÄ.

Mitä jos aitouteni ihmissuhteissa ei kelpaa?

Yhteenkuuluvuus on syvien ihmissuhteiden tärkein ominaisuus. Se syntyy ehdottomasta yhdenarvoisuudesta. Monet suhteemme jäävät kuitenkin melko etäisiksi ja pinnallisiksi, koska arvotamme toisiamme ulkoisiin tekijöihin perustuen esimerkiksi aseman, koulutuksen, varallisuuden tai julkisuuskuvan perusteella.

Tämän vuoksi yhteenkuuluvuuden tunteen esteeksi tulee myös pelko olla suhteissa oma aito itsensä. Pelkäämme näyttää keskeneräisyytemme, haavoittuvuutemme ja epävarmuutemme ja piiloudumme helposti roolien, suorittamisen tai vaikkapa ammatillisuuden taakse.

Egomme on varsin kekseliäs ja innokas avustaja erinäisten piilojen, naamioiden ja kulissien kehittelemisessä. Ego toimii useimmiten juuri kimpassa pelon ja häpeän kanssa. Pelko pönkittää egon rakentamaa hataraa aidon minämme suojarakennelmaa, jonka takana lymyää häpeä epätäydellisyydestämme. Kun egolle luovuttaa ohjakset, yhteenkuuluvuuden tunnetta ei synny, ja suhteet jäävät pinnallisiksi, ohuiksi ja ehdollisiksi.

Aito rakkaus on ehdotonta, kuten aito arvostuskin.

Kaikki arvostuksen, tykättävyyden ja rakastettavuuden ehdot heikentävät ihmissuhteita. Jos täydellisyys olisi ehto näille, maailmassa ei olisi ainoatakaan ihmistä, josta kukaan voisi tykätä ja jota kukaan voisi arvostaa ja rakastaa. Jos joku ei siis tykkää sinusta omana itsenäsi, älä yritä saada häntä tykkäämään. Älä anele äläkä matele.

Rohkeus olla ihmissuhteissa oma keskeneräinen ja aito itsensä edellyttää myös rohkeutta olla ei-tykätty.

Keskeneräisyys ei ole yhteiskunnassamme kovin arvostettua, mutta sen paljastaminen on mahdollisuus aitoon kohtaamiseen muiden kanssa. Oman haavoittuvuuden näyttäminen on suurinta vahvuutta ja kahden ihmisen yhteyden edellytys. Kun ymmärtää olevansa heikkouksineen ja puutteineenkin arvokas, ilman saavutuksiaan, mainettaan, taitojaan ja varojaan, ei tarvitse todistella rakastettavuuttaan kenellekään.

Olen lukenut jostain viisaan ajatuksen, että mitä rohkeammin katsoo omaa pimeyttään, sen valoisampi itse on. Kun uskaltaa olla rehellisesti totta, ei tarvitse esittää itseään.

Kun on sitoutunut oman sydämensä totuuteen, saa kokea suurta vapautta eikä tarvitse tuhlata elinvoimaansa siihen, mitä muut itsestä ajattelevat. Energiaa vapautuu kaikkeen hyvään ja kauniiseen, kun ei tarvitse tehdä valheellista vaikutusta keneenkään. Omana aitona itsenään olemiseen sitoutuneen ihmisen ei tarvitse ylentää tai alentaa eikä suurentaa tai pienentää itseään. Hänen seurassaan on hyvä olla ja helppo hengittää.

POHDITTAVAA

1. Voitko olla vapaa, jos pelkäät rohkeuden olla aito itsesi särkevän ihmissuhteesi?
2. Voiko oman epätäydellisen itsensä piilottaa naamion taa ja olla samaan aikaan rehellinen itselleen ja muille?
3. Minkälaisen lahjan annat kanssaihmisillesi olemalla rohkeasti keskeneräinen ja epävarma, aito itsesi?

Voit lukea lisää ihmissuhteissa omana aitona itsenään olemisesta kirjastani täällä.

5 miehen oivallusta rakkaudesta ja parisuhteesta – ”Rakkaus on aina epätäydellistä ja haurasta ja juuri siksi totta”

1. Kenenkään meistä ei tarvitse pärjätä yksin.

Monet meistä on opetettu pärjäämään yksin ja piilottamaan vaikeat tunteet visusti sisällemme. Rakkaudessa kuitenkin jokainen taakka ansaitsee tulla jaetuksi. Itsenäisyyden ja vahvuuden nimeen vannovassa maailmassa suurinta mitä voit tehdä, on uskaltaa olla pieni rakkauden edessä. Uskaltaa tarvita ja olla tarvittu – sinun ei tarvitse pärjätä yksin.

2. Rakkaus tarjoaa mahdollisuuden olla aito, vaikka muualla joutuisitkin teeskentelemään.

Voiko elämässä olla suurempaa kuin toinen ihminen, jolle voit paljastaa kaiken. Pelkojen, haaveiden, haavojen ja ilojen ainutlaatuisen kokoelman, jota sinuksi kutsutaan. Rakkauden (lue: kodin) ulkopuolella joudut usein peittämään tiettyjä puolia itsestäsi. Rakkaudessa taas on mahdollista tulla hyväksytyksi ja nähdyksi juuri sellaisena kuin on. Kumppanisi voi nähdä kauneutta myös siellä, jonne luulit, ettei kukaan halua katsoa.

3. Voidakseen rakastaa ei tarvitse olla valmis – rakkaus voi myös parantaa.

Usein sanotaan, että jotta voisit rakastaa ja elää tasapainoisessa parisuhteessa, sinun pitää ensin selvittää omat ongelmasi. Elämä saattaa kuitenkin olla eri mieltä, emmekä me voi valita ”sopivaa” hetkeä rakkaudelle. Minä uskon siihen, että rakkaus voi parantaa. Rakkaus voi auttaa meitä hyväksymään ja katsomaan lempeästi sellaisiakin puolia itsessämme, joiden kanssa olemme joutuneet kamppailemaan tai kamppailemme yhä. Se voi tarjota turvallisen tilan toipua ja käsitellä sisäisiä solmuja. Sinä voit taipua rakkauden edessä, mutta myös toipua.

4. Toimiva parisuhde tarvitsee sekä tervettä itsekkyyttä että tervettä epäitsekkyyttä.

Parisuhde on molempien omien tarpeiden ja yhteisten tarpeiden välisen tasapainon hakemista. Se on myös sen hyväksymistä, että nämä eivät aina kohtaa. Toinen tarvitsee enemmän omaa aikaa, kun taas toiselle parisuhde- tai perheaika on kaikki kaikessa. Siksi rakkaudessa tarvitaan sekä tervettä itsekkyyttä että tervettä epäitsekkyyttä. Välillä on arvokasta joustaa, mutta pidäthän huolen myös omista tarpeistasi, jotta jaksat taas rakastaa.

5. Rakkaus on aina epätäydellistä ja haurasta, ja juuri siksi totta.

Rakkaus ei ole vain vaaleanpunaisia hetkiä, viipyileviä katseita ja seesteisiä olotiloja. Se on myös sitä kaikkea mitä emme välittäisi kohdata tai tuntea. Rakkauteen mahtuu kokonainen elämä ja se on valinta kohdata se kaikki yhdessä. Lopulta rakkaus on totta juuri siksi, koska se on aina epätäydellistä ja haurasta. Muista arvostaa jokaista hetkeä, kun toinen on vielä siinä.

Lisää ajatuksiani rakkaudesta löydät runokirjasta Kiitos, että rakastat minua silti:

Kiire voi viedä terveyden sekä mielestä että kehosta – 10 arjessa toimivaa tapaa parantaa oloa ja syödä hyvin

Mainosyhteistyö Ravintorenkaan kanssa. Kirjoittaja Leeni Viio on diplomiravintoneuvoja, tietokirjailija ja valmentaja, jonka missio on auttaa ruuhkavuosiarjen sankareita voimaan hyvin verensokeriystävällisen elämäntavan avulla, vapautumaan makeanhimosta, omaksumaan ravitsevan syömisen ilon ja löytämään matalan kynnyksen hyvinvointirutiinit. Kehon puolella – ei sitä vastaan.

”Huh näitä ruuhkavuosia! Koko ajan kiire ja päivät on yhtä aikataulujen perässä juoksemista!” Arjen hektisyys on pomminvarma small talkin aihe, sillä kaikkihan sitä nykyisin kokevat.

Terveydelle kiireinen elämäntapa on katala kaveri. Se saa meidät laiminlyömään juuri niitä asioita, joita keho ja mieli kiireen keskellä kaipaisivat – palauttavia taukoja, luontokosketusta, unen vaalimista ja ravitsevia valintoja lautaselle.

Ravitsevan syömisen laiminlyöminen satunnaisesti ei venettä kaada, mutta kun vene on keikkunut hektisen arjen takia viikkoja, kuukausia tai jopa vuosia, on selvää, ettei keho-mieli -järjestelmämme jaksa enää sinnitellä, vaan erilaiset oireet alkavat nakertaa hyvinvointia.

Mitä enemmän kiirettä, sitä tärkeämpää on syödä hyvin

Kiireisen arjen ”pikavalintojen” haitat ovat yksilöllisiä, mutta tyypillisiä esimerkkejä ovat vähitellen ilmaantuvat suolisto-oireet, hiljainen tulehdus, maksan rasvoittuminen, keskittymiskyvyn haasteet, ylimääräisen painon kertyminen ja mielialan lasku – jopa masennus.

Koska ihminen on kokonaisuus, on kyse yleensä aina oireiden kimpusta. Sillä on onneksi myönteinen kääntöpuoli; Emme tarvitse viittä erilaista ruokavaliota helpottamaan viittä erilaista oiretta, vaan ruokavalion yleislaadun petraaminen alkaa tehdä taikoja yhtäaikaisesti monella saralla.

Verensokerin tasoittuessa makeanhimo hälvenee, maksa voi purkaa rasvaansa, hiljainen tulehdus maltillistuu, suoliston seinämien tiiviit liitokset saavat eheytyä, aivojen välittäjäaineet tasapainottuvat tehden muun muassa tunnesäätelystä helpompaa, paino löytää terveen suunnan ja unen laatu kohenee.

Kiireen kesyttäminen voi olla mielekkäämpää aloittaa lautaselta kuin syvällisestä itsetuntemustyöskentelystä

Pysähdy siis ravitsevan ruoan ääreen sitä hartaammin, mitä kiireisempää arkesi on.

Voi jopa olla, että kun keho-mieli saa riittävästi tarpeellisia ravintotekijöitä, huomaamme osan kiireestä olevan itse aiheutettua ja karsittavissa. Taistele tai pakene -tilassa ja aivojen kärsiessä stressihormonien sekä sokeripöhnän huuruista on mahdoton nähdä metsää puilta. Siksi kiireen kesyttäminen voi olla mielekkäämpää aloittaa lautaselta kuin syvällisestä itsetuntemustyöskentelystä – vaikka toki molempia lopulta tarvitaan.

Entä jos ei jaksa panostaa syömiseen?

”Teoriassa upeita neuvoja, mutta kun en vaan pysty, ehdi enkä jaksa!” Tuttu tunne monelle.

Siispä sen sijaan, että ruokavalio ravistellaan uusiksi yhdessä yössä, voidaan kokeilla pieniä helppoja tapoja parantaa ruokavalion laatua. Samalla kaikkein tärkein eli kasvisten määrä lisääntyy kuin huomaamatta.

10 helppoa tapaa syödä terveellisemmin

Asettele esille ja helposti saataville sellaisia välipaloja, joihin toivot itsesi ja perheesi tarttuvan. Esimerkiksi 1) pidä hedelmävatia esillä ja säilytä siinä monenlaisia hedelmiä valmiiksi pestynä, 2) kuori ja pilko kasvikset ja hedelmät sopiviksi paloiksi valmiiksi jääkaappiin ja jätä astia sille korkeudelle, että silmät osuvat siihen helposti.
Rouskutelkaa suurimpaan nälkään kasviksia, kuten porkkanaa, kurkkua, paprikaa ja minitomaatteja ateriaa odotellessa. Tämä on myös loistava keino hillitä aterian aiheuttamaa verensokerin nousua, sillä kasvisten kuidut ja polyfenolit hidastavat hiilihydraateista pilkkoutuvan sokerin imeytymistä vereen.
Ota smoothiet mukaan arkeen. Niihin saa sujautettua marjojen ja hedelmien lisäksi myös kasviksia, kuten kukkakaalia, porkkanaa, kesäkurpitsaa ja jopa hapankaalia ilman, että maku kärsii. Tee kerralla enemmän ja ota mukaan evääksi, joka jarruttaa tehokkaasti iltapäivän makeanhimoa tai antaa energiaa työpäivän jälkeiseen treeniin.
Testaile nopeasti valmistuvia kasvissosekeittoja, joista on helppo saada jopa koko päivän kasvisannos yhdellä kertaa. Samettiset keitot ovat yllättävän usein myös lasten herkkua. Kasvissosekeitto on myös budjettiystävällinen valinta, kun suosit edullisia kotimaisia juureksia. Tee kerralla iso kattilallinen – siitä riittää moneksi päiväksi, ja maku vain paranee.
Höystä perusruokaa kasvisraasteella. Esimerkiksi raastettu kukkakaali, porkkana ja kesäkurpitsa sujahtavat moneen arkiateriaan makaronilaatikosta spagettikastikkeeseen ja wokista jauhelihapyöryköihin.
Makeuta leivonnaisia lisätyn sokerin sijaan banaanilla tai omenasoseella – tai korvaa osa sokerista niillä. Myös marjat toimivat makeuttajina. Leivo esimerkiksi porkkanamuffinsseja viikonloppuna isompi satsi yhdessä lasten kanssa ja pakasta tulevia viikkoja varten. Terveelliset leivonnaiset toimivat kätevinä välipaloina ja eväinä!
Jos kasvikset ruoan seassa eivät maistu, ota tavoitteeksi syödä edes jotakin kasvista, marjaa tai hedelmää jokaisen aterian rinnalla. Kasvata määrää ja monipuolisuutta vähitellen.
Aloita itsestäsi, sillä esimerkkinä toimiminen on tehokkain tapa tartuttaa hyvä tapa myös lapsiin. On myös tutkimuksin todettu, että mitä useammin perhe syö yhteisiä aterioita, sitä enemmän vanhempien ja lasten ruokavaliot muistuttavat toisiaan.
Orientoidu ruokailutilanteisiin kehon ja mielen kokonaisvaltaisena ravitsemisena sekä tärkeänä perheen vuorovaikutuksen ja yhdessäolon hetkenä ”polttoaineen tankkaamiseen” sijaa. Se auttaa lisäämään arvostusta aitoa ravintoa kohtaan, ja aterian ääreen tuntuu merkitykselliseltä pysähtyä myös kiireen keskellä.
Anna makutottumusten muuttumiselle aikaa. Mieltymyksistä voi oppia pois, mutta se vaatii toistoja sekä sitä, ettet pommita jatkuvasti makunystyröitä ylimaittavilla teollisilla suupaloilla.

Antioksidantteja avuksi

On houkutteleva ajatus, että ruokavaliomuutosten sijaan ratkaisu heikkolaatuiseen syömiseen lyötyisi ravintolisistä. Niin ei kuitenkaan ole, vaan ravintolisät ovat nimensä mukaisesti lisiä. Ne toimivat ruokavalion tukena, mutta eivät taio terveyttä, mikäli elämäntavat ovat muilta osin rempallaan.

Ravintolisissä laatu korvaa määrän. Markkinoilla on jos jonkinlaisia tuotteita, joista osa voi olla jopa haitallisia tai vähintäänkin täysin tehottomia. Jos valmistajalla ei ole antaa tarkkoja tietoja ravintolisän alkuperästä, sisällöstä ja puhtaudesta, voi olla tarpeen jättää tuote hyllyyn.

Yksi erittäin korkealaatuinen, puhdas, kotimainen ja tutkitusti antioksidanttipitoinen ravintolisä löytyy hyvinkin läheltä. Siihen on tiivistetty suomalaisen nuoren luomumännyn kuoren ja nilan tehoaineet jo 50 vuoden ajan. Tuo useasti palkittu klassikkotuote on tietenkin Karin Havupuu-uutejuoma. Se sopii vauvasta vaariin – eikä vähiten hektisten ruuhkavuosien tueksi, sillä sen tulehdusta alentavat fenoliset yhdisteet auttavat kehoa suojautumaan kiireen, kuormituksen ja heikkolaatuisten ravitsemusvalintojen aiheuttamalta oksidatiiviselta stressiltä.

Tässä muutama kätevä tapa nauttia Karin Havupuu-uutejuomaa koko perheen voimin:

aamushottina, johon voi sekoittaa halutessa sokeroimatonta tyrnimarjamehua
smoothien seassa (maku ei tule läpi, kun mukana on marjoja)
lorauksena kastikkeiden sekaan
kotitekoisen glögin tai muun lämmittävän juoman pohjana.

PS. Karin Havupuu-uutejuoma viettää 50-vuotisjuhliaan vuonna tänä vuonna, ja se on vanhin Suomessa edelleen myynnissä oleva kotimainen terveystuote. Jos haluat kokeilla sitä terveytesi tukena, saat juhlavuoden kunniaksi 25 % alennuksen ostoista koodilla HIDASTA25 TÄÄLTÄ.

Ravintorengas Oy on suomalainen terveystuotealan edelläkävijä, joka on valmistanut luomulaatuista männynkuoriuutetta Siikaisissa jo 50 vuoden ajan. Tunnetuin tuote on Karin Havupuu-uutejuoma, joka on palkittu jo neljä kertaa terveystuotealan palkinnoilla – uusimpana Terveystuotealan klassikko -tunnustus vuonna 2025. Pinena®-tuoteperheeseen kuuluvat myös männynkuoriuutetabletit sekä Elinvoima- ja Vastustuskyky-kapselit.

Lähteet:
Valsta, L., Kaartinen, N., Tapanainen, H., Männistö, S., Sääksjärvi, K. (2019): Ravitsemus Suomessa – FinRavinto 2017 -tutkimus. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Helsinki.
Valtion ravitsemusneuvottelukunta (2024): Kestävää terveyttä ruoasta – kansalliset ravitsemussuositukset 2024. Helsinki.
Sarttila, K., Kauppinen, T., Kilpeläinen K., Ikonen, J., Koskela, T., Parikka, S. (2024): Aikuisväestön koettu hyvinvointi 10 kunnassa – Terve Suomi 2023 -tutkimuksen tuloksia.

Kolme syytä, miksi irtaantuminen narsistisista suhteista on niin vaikeaa

Eroaminen koetaan harvoin helpoksi tai kevyeksi. Narsistisissa suhteissa ero on usein sitä vaikeampi mitä enemmän ja mitä vahvemmin eri väkivallan muodot ovat jo suhteen aikana näyttäytyneet.

Vaikka narsistinen osapuoli usein uhkailee erolla on hän harvoin se, joka suhteen lopulta päättää.

Sinä hetkenä, kun narsistinen persoona saa kuulla kumppaninsa ero-ajatuksista alkaa suhteessa vaihe, joka sisältää jotain seuraavista taktiikoista:

voimistuvaa väkivaltaa (henkistä, fyysistä, seksuaalista jne.)
rakkauspommitusta
täysin muuttunutta tai kauan odotettua hyvää käytöstä
lahjontaa
marttyyrimaista käytöstä tai uhrin esittämistä
säälin kerjäämistä
heikoksi tai sairaaksi tekeytymistä (manipulointia)
tai jotain muuta toimintaa, joka ei perustu todellisuuteen vaan on vain strategiaa/pelaamista, jolla narsistinen osapuoli pyrkii saamaan kumppaninsa perumaan ero-aikeet.

Yllä oleva kuvaus narsistisen osapuolen toiminnasta on yksi iso syy miksi irtaantuminen narsistisesta kumppanista ja suhteesta on usein haastavaa jonkin aikaa.

Lopulta kuitenkin, kun aika kuluu, alkaa narsistisen persoonan kumppani ymmärtämään ja sisäistämään tätä kaavamaista toimintaa eikä se lopulta enää mene läpi ja näin irtaantumisvaiheessa päästään etenemään kohti lopullista eroa.

Toinen merkittävä syy haastavaan irtaantumiseen on yliempaattisuus.

Empaattisuus on hieno piirre, ihmisiä ja koko planeettaamme pelastava supervoima, joka kuitenkin liiallisissa määrin tuo haittaa empaattiselle ihmiselle itselleen.

Yliempaattisuus sopii mainiosti narsistiselle persoonalle, koska empaattinen ihminen pyrkii tavallisesti tekemään kaikkensa ja vielä enemmän, jotta kenelläkään ei olisi huono olla ja jotta erostakin voitaisiin keskustella asiallisesti ja aikuismaisesti.

Yliempaattiset ihmiset saattavat herkemmin jäädä suhteeseen narsistisen ihmisen kanssa, vaikka suhde olisi hyvin kuluttava ja raskas ja he saattavat uupua narsistisen ihmisen rinnalla, koska narsistiselle ihmiselle mikään määrä empatiaa, hyväksyntää ja ymmärrystä ei riitä, eikä narsistinen ihminen tietenkään koe tarpeelliseksi itse irtaantua empaattisesta kumppanistaan, jota hän pystyy usein manipuloimaan ja hallitsemaan esimerkiksi syyttelemällä häntä kylmäksi sekä välinpitämättömäksi.

Kolmas yleinen syy irtaantumisen haastavuuteen on sinnikkyys.

Me suomalaiset olemme hyvin sisukasta ja sinnikästä kansaa, joten meillä harvoin on tapana antaa periksi ainakaan kovin helpolla.

Tämä piirre kääntyy narsistisen persoonan kanssa meitä vastaan sinä hetkenä, kun yritämme yltiöpäisen positiivisena uskoa narsistisen kumppanin muutokseen (aina kun hän sitä väittää), emmekä meinaa millään haluta katsoa silmiin totuutta, joka puhuu suhteesta täysin muuta tarinaa kuin sitä, että suhteella olisi ihan aidosti oikeita edellytyksiä muuttua sellaiseksi mitä se suhteen alussa hetken aikaa oli.

Jos olet huomannut itsessäsi (tai huomaat nyt) jopa totuudelta poissulkevaa sinnikkyyttä, haluaisin sinun antavan itsellesi luvan myös huolihetkiin.

Voit kokeilla siirtää kaiken korjaavaa sekä kestävää sinnikkyyttäsi hetken sivummalle luottaen, ettei sinusta tule vain ongelmia tuijottavaa periksiantajaa, vaan pyrit luomaan tasapainoa, jossa sinnikkyys ja todellisten ongelmien toteaminen tukevat ymmärystäsi, minkälaisen ihmisen kanssa olet tekemisissä ja minkälainen suhteesi tila todellisuudessa on.

Kuvittele matkustaneesi tulevaisuudesta, tarkastelemaan ja muistelemaan mennyttä elämääsi ja nuorempaa kärsivää sinua.

Katso itseäsi lohdullisin ja armollisin, viisain silmin toimimassa hänen kanssaan ja häntä toimimassa sinun kanssasi.

Kysy sitten itseltäsi nämä seuraavat kysymykset:

Mitä huomaat hänen tekevän ja miten huomaat hänen sinulle puhuvan?

Entä miten näet itsesi reagoivan?

Pyritkö ohittamaan ja sulkemaan silmäsi vai istahdatko alas ja otat vastaan häneltä tulevan viestin ja toiminnan sellaisena kuin se on?

Jos kannustaisit nuorempaa itseäsi nyt hyväksymään todellisuuden avoimesti ja rehellisesti sellaisena kuin se on, mitä sanoisit hänelle?

Miten kannustaisit häntä sen jälkeen jatkamaan?

Mihin kannustaisit nuorempaa sinää kiinnittämään ensisijaisesti huomiota, jotta hän jaksaisi pitää nyt huolta itsestään ja suunnata kaikki nuo sinnikkäät ajatukset ja teot itseensä?

Teksti perustuu kirjaani: Toivu satuttavasta suhteesta -josta saat paljon lisää tietoa satuttavista ja narsistisista suhteista, sekä keinoja irtaantumiseen ja täydelliseen toipumiseen.

**Toivotan sinut lämpimästi tervetulleeksi Zoom-luennolleni ”Näin irtaannut satuttavasta ja narsistisesta suhteesta”, 14.5.2025, klo:18-19.30. 29e.**

Luennolla saat yksityiskohtaista tietoa, sekä ohjeita yleisesti hyvin haastavaksi koettuun irtaantumisvaiheen suunnitteluun satuttavista ja narsistisista suhteista, sekä itse irtaantumisvaiheeseen.

Mitä tarkemmin irtaantumisvaihe on suunniteltu ja mitä paremmin ne asiat ja tunteet ovat tiedossa, joita itsessä sekä satuttavalta /narsistiselta ihmiseltä on odotettavissa sitä paremmin irtaantuminen voi onnistua.

Luento nauhoitetaan. Jos et pääse mukaan livenä saat itsellesi tallenteen kahden päivän kuluttua luennosta.

Katso lisätietoja luennosta ja ilmoittaudu mukaan täältä!

Kun tuntuu, että et jaksa, ehdi etkä onnistu – 5 ajatusta, jotka auttavat eteenpäin

Kun elämä tuntuu raskaalta tarpomiselta ja tarjoilee pettymyksiä toisensa perään, oloa voi helpottaa katsomalla asioita toisesta näkökulmasta. Ajatukset on poimittu Sanna Wikströmin uutuuskirjasta 102 oivallusta elämästä (Bazar/Hidasta elämää, 2025).

1. Asiat eivät usein mene oman suunnitelman mukaan

”Mielen aikataulu on usein nopeampi kuin elämän aikataulu. Tämä aiheuttaa pettymyksiä, ei niinkään elämä itse.”

Kun suunnitelmat kariutuvat, parasta mitä voit tehdä on päästää irti siitä, miten elämän pitäisi mennä. Oikeassa elämässä matkaa ei tehdä suoraviivaisesti pisteestä a pisteeseen b, vaan tie on usein mutkikas.

Mutkien ja monttujen keskellä voi herätä ajatus, että asiat ovat menneet väärin. Ne ovat menneet huonosti. Olisi pitänyt olla eri lailla. Siitä voi seurata pettymys ja ajatus siitä, että olen epäonnistunut. Elämä on pettänyt minut. Miksi mikään ei onnistu?

Nöyrtyminen elämän aikatauluun on yksi suurimmista harjoituksista. Mutta kun oppii päästämään irti mielen suunnitelmasta, luottamuksella ja tyyneydellä on tilaa saapua paikalle.

2. Koko elämä ei voi aina olla järjestyksessä

”Siirrä sivuun se, mikä ei ole olennaista juuri nyt.”

Maailmaa ei voi järjestellä täydelliseksi. Korkeintaan oman maailman saa järjesteltyä täydellisen uuvahtaneeksi, jos oikein ponnistelee. Sikseen jättäminen on taito, jota kannattaa harjoitella. Kaikki ei voi samaan aikaan olla olennaista – valitse siis mihin keskityt.

On yksi hetki joka ikinen päivä, kun sikseen jättämisen taito on erityisen tärkeää: nukkumaanmenon hetki. Jos nukkumaan mennessä ei osaa jättää keskeneräisiä asioita sikseen, menettää yhden tärkeimmän hyvinvointia tukevista asioista: hyvän ja syvän unen.

3. Väsyneenä mieli näkee kuviteltuja uhkia

”Kun väsynyt mieli alkaa murehtia, sano sille ääneen HÖPÖHÖPÖ.”

Opettele lepäämään ja olemaan uskomatta väsyneitä ajatuksia. Väsynyt mieli murehtii ja näkee uhkia. Sydän hakkaa sen verran tiuhasti, että se pitää aistit valppaina. Kun oikeasti pitäisi nukkua, onkin juuttunut kauhujen taloon.

Kun mieli aloittaa matkansa kauhujen talolle, kokeile sanoa sille ääneen: HÖPÖHÖPÖ. Höpöhöpö on sopivan lempeä pysäytys huoliajatuksille, jotka yrittävät houkutella tunteen mukaan.

4. Kaikkeen ei voi panostaa yhtä aikaa

”Yhteys on siellä, missä huomio on.”

Emme pysty koko ajan antamaan kaikille tai kaikelle kaikkea. Yhteys on siellä, missä huomio on. Jos on valinnut pitkään sen, että pyörät pyörivät ja muut pysyvät siinä mukana omilla kyvyillään – jos pysyvät – voi olla, että yhteys muihin on rakennettava uudelleen.

Oletteko kumppanisi kanssa toisillenne vielä niitä, joita halusitte tai lupasitte olla? Jos ette, on tutustuttava uudelleen. Tai mitä jos töppöstä on laitettu toisen eteen siinä tahdissa, että on ohitettu sellaiset tunnemaisemat, mitä ei haluttu katsoa? Mitä jos elämä pysäyttää katsomaan nyt kaikkea sitä, minkä ohi on juostu jo ehkä vuosia?

Merkityksellisten asioiden äärelle pysähtyminen näyttää, että kaikki on jo siinä: ei tarvitse odottaa mitään parempaa, enempää ja sykähdyttävämpää.

5. Seiska voi olla parempi kuin kymppi

”Riittävä on päätös.”

Jos ei ole koskaan määritellyt itselleen, mikä on riittävä, riittävästi yrittäminen voi alkaa tarkoittaa sitä, että yrittää jaksamisen rajoille saakka.

Riittävä pitää määritellä itselleen, jos ei halua kiusata itseään loppuelämäänsä flirttailemalla täydellisyydelle, jota kuitenkin on mahdotonta saavuttaa. Jos ei tee päätöstä siitä, mikä riittää, mielessä kaihertaa, että aina voisi olla parempi tai tehdä enemmän.

Riittävän hyvä ei ole alisuoriutumista vaan tietoinen päätös, jotta tehtävät asiat eivät muutu elämämme stressaaviksi ja jumittuneiksi keskipisteiksi. Tähän tarvitset myös uskallusta päästää irti, antaa olla ja jättää sikseen.

Lisää Sannan ajatuksia löydät kirjasta 102 oivallusta elämästä.

Kirja sopii sinulle joka…

…olet väsähtänyt kaikkiin vaatimuksiin, suorittamiseen ja tekemisen paljouteen.
…kaipaat näkökulmia palautumiseen ja huilaamiseen.
…haluat haastaa omaa ajattelua, jotta osaisit (tai voisit) ottaa vähän rennommin.
…haluat jäsennellä tunteitasi ja oppia ymmärtämään tunnekokemuksia, joista ei yleensä puhuta.
…kaipaat sanoitusta vaikeillekin tunteille ja ymmärrystä, että et ole niiden kanssa yksin.
…haluat tutkia rajojasi ja oppia asettamaan niitä.
…kaipaat näköaloja syvempään ihmisyyteen ja itsetuntemukseen.
…haluat lisätä luottamusta elämään myös vaikeiden tunteiden ja kokemusten äärellä.
…kaipaat lohtua, ymmärrystä ja rehellisesti jaettuja ihmisyyden kokemuksia, jotka saavat sinut ymmärtämään, että juuri sinulle on paikka tässä maailmassa – juuri tuollaisena.

Kurkkaa kirja TÄÄLTÄ.

Parisuhdeongelma liittyy vain harvoin pelkästään parisuhteeseen – se kietoutuu myös menneeseen

Miten saada parisuhteeseen harmoniaa?

Parisuhteeseen kuuluvat haastavat ajat. Toivottavaa parisuhteen molempien hyvinvoinnin kannalta olisi jonkinlaisen harmonian löytäminen suuremmaksi osaksi aikaa yhteistä arkea.

Oma parisuhteeni ajautui voimakkaaseen kriisiin, kun yhteinen lapsemme kuoli, ja muutamassa vuodessa tämän jälkeen perheemme muut lapset aikuistuivat ja muuttivat omilleen. Perheemme koti tyhjeni ja jäljelle jäimme vain minä ja mieheni.

Kun tutustuin perhekonstellaatiomenetelmään, tahdoin menetelmän avulla tarkastella oman parisuhteeni haasteita. Omassa konstellaatiossani näin sellaisia teemoja, joiden en todellakaan ollut ymmärtänyt vaikuttaneen siihen, miksi meillä oli niin vaikeaa.

Valitsemme kumppanimme aina tarkoituksella

Valitsemme aina oikean kumppanin. Sellaisen, joka tukee lapsentarinaamme. Sellaisen, joka sallii meidän olevan lähempänä vanhempiamme tai toista vanhempaamme. Sellaisen, joka vahvistaa jotakin tapaa systeemissämme olla parisuhteessa.

Minulle perhekonstellaatio näytti, että olen valinnut itselleni kumppaniksi miehen, joka ei ole täysin saatavilla ja jolle minä en ole täysin saatavilla. Kun olemme valinneet itsellemme kumppanin, jolla on jo aiempi elämä, ehkä lapsia jo toisen kanssa tai lapsia useamman kanssa, on sillä seurauksensa. Parisuhde ei ole ehkä niin tiivis kuin toivoisimme. Tämä on tärkeää hyväksyä, mutta useimmiten emme hyväksy ja sillä on seuraamuksensa.

Parisuhteessa syntyy hankausta kun yritämme väkisin saada siitä tiiviimpää kuin mikä on mahdollista. Tämä on hyvin tyypillistä uusparisuhteessa. Tahdomme suhteen todella onnistuvan ja olevan jotakin enemmän kuin aiempi tai aiemmat suhteemme. Me emme ole uusparisuhteessa se ensimmäinen.

Minä valitsin miehen, jolle minä en ole ykkönen. Hän valitsi naisen, jolle hän ei ole järjestyksessä ensimmäinen.

Rakkauden lait

Se, ettemme ole ensimmäinen, ei tarkoita ettei parisuhteessa ole rakkautta. Konstellaatiomenetelmän näkökulmasta sitoutuminen ei ole enää sama kuin ensimmäisen tai toisen kanssa. Tämä on havaittu monia konstellaatioita tekemällä. Menetelmän kehittäjä Bert Hellinger kuvasi, että on olemassa kolme rakkauden lakia. Jos yritämme pyrkiä ykkösen paikalle, se uhmaa yhtä rakkauden lakia, saapumisjärjestystä. Harmonia syntyy kun jokainen on omalla paikallaan. Uusperheissä ja uusparisuhteissa juuri tämä tuottaa haasteita.

Tämä laki tarkoittaa sitä, että jokaisella on vain yksi oikea paikka perhesysteemissä ja määräytyy saapumisjärjestyksen mukaan. Se joka tuli ensimmäisenä on ensimmäinen. Ongelmia syntyy kun saapumisjärjestystä ei noudateta.

Parisuhteessa tämä tarkoittaa sitä, että meidän kuuluu antaa paikka kumppanimme entisille kumppaneille emmekä voi pyrkiä sellaiselle paikalle mikä ei ole meidän. Entisiksi kumppaneiksi lasketaan syvässä rakkaussuhteessa olleet tai muut merkittävät ihmissuhteet ja kaikki suhteet, joista on lapsia, eläviä tai kuolleita.

Kun kuulin tästä rakkauden säännöstä, laista ja tarkastelin omaa parisuhdettani, ymmärsin ettemme olleet olleet mieheni kanssa oikeilla paikoilla. Minä en ollut kumppanini ensimmäinen vaan neljäs ja hän minun kolmas. Jokin asettui kun aloin kunnioittaa omaa paikkaani neljäntenä kumppanina.

Miksi valitsemme kumppanin, joka ei ole täysin saatavilla?

Tämä johtuu mahdollisesti siitä, että tahdomme olla tiedostamattomasti lähempänä vanhempiamme. Ehkä vanhempamme tai molemmat vanhempamme eivät olleet täysin saatavilla. Ehkä vanhempiemme parisuhde ei ollut onnellinen emmekä salli itsellemme onnea. Se miten mikin on, sen näyttää oma konstellaatio.

Parisuhdeongelma on harvoin ”vain parisuhdeongelma” vaan liittyy aina tavalla toisella johonkin menneeseen

Joskus saatamme kokea, että parisuhdeongelmamme tuntuu kummalliselta, sellaiselta ettemme tahdo löytää siihen mitään yksittäistä selitystä. Vaikka löytäisimme montakin selittävää tekijää miksi on hankalaa, niin pelkästään näiden tiedostaminen ei muuta tilannetta.

Konstellaatiomenetelmän avulla voimme nähdä millaisia lojaliteetteja meillä on suhteessa vanhempiimme ja miten ne vaikuttavat parisuhteemme hyvin- tai pahoinvointiin. Mitä enemmän voimme palauttaa taakat niille, joille ne kuuluvat, sitä lähemmäksi voimme tulla kumppaniamme. Jos olemme sotkeentuneet johonkin menneisyydessä olleeseen, emme näe kumppaniamme kumppaninamme.

Parisuhteessa molempien suvuissa on taso sille, kuinka onnellisia parisuhteet voivat olla tai miten läheisyyttä tai seksuaalisuutta niissä voi ilmaista. Nämä alitajunnassamme vaikuttavat mallit määrittävät vahvasti sitä mikä on omassa parisuhteessamme mahdollista.

Kun tulemme tietoisiksi näistä sisäistetyistä malleista vaikkapa tekemällä oman konstellaation, voimme muuttaa niitä. Voimme ottaa vastuun ja sietää itsessämme syyllisyys siitä, että olemme ehkä hieman onnellisempia tai elämme seksuaalisesti hyvinvoivemmassa parisuhteessa kuin esivanhempamme.

Onko kumppanisi sinulle vanhemman roolissa?

Monesti emme näe kumppaniamme hänenä itsenään vaan meillä on vaatimuksia häntä kohtaan kuin hän olisi äitimme tai isämme, jolta jäimme lapsuudessamme vaille. Nämä ovat alitajuisia ja niiden tiedostaminen ei ole helppoa. Sellainen parisuhde, jossa toinen on äiti tai isä ja toinen lapsi tulee olemaan haasteellinen. Vain kahden aikuisen ihmisen parisuhde voi löytää harmoniaa. Eikä tämä tarkoita ettemmekö koskaan saisi tipahtaa lapsiksi.

Itse havahduin siihen, että odotin kumppaniltani jotakin sellaista mitä olisin kaivannut omilta vanhemmiltani kun olin lapsi. Lisäksi asetelmamme kääntyi ajoittain sellaiseksi, että minä käyttäydyin kuin äiti ja mieheni kuin lapsi.

Voimme sanoa kumppanillemme oikeasti tai sisäisesti itseksemme: ”Sinä et ole äitini/ isäni. Minulla on jo äiti/ isä. Sinä olet vain sinä. Ihan tavallinen mies/ nainen. Minä en ole isäsi/ äitisi. Sinulla on jo vanhemmat. Minä olen aivan tavallinen nainen/ mies.” Kun nämä sanat tulevat syvältä sisältämme ja uskomme niihin, jokin voi asettua harmonisempaan tilaan parisuhteessamme.

Toimituksen vinkki: Kuuntele äänikirjana Pauliinan Rakkaus on tekoja arjessa -kirja.

Jos käytössäsi ei vielä ole äänikirjapalvelua, saat BookBeatin 45 päivän Hidasta elämää -edun käyttöösi TÄÄLLÄ.

Hyvässäkin ihmissuhteessa tulee joskus paha mieli – Erimielisyyksissä kannattaa muistaa tämä

Pidän melko kummallisena ajatusta siitä, että olisi olemassa kaksi ihmistä, jotka ovat kaikesta samaa mieltä. Kummallisuuksiin kuuluu myös syvä ihmissuhde, jossa toisen mieltä ei olisi koskaan pahoitettu. Emme voi suojautua haasteilta emmekä erimielisyyksiltä yhdessäkään hyvässä ihmissuhteessa, emme edes riidoilta. Moni meistä kuitenkin kaihtaa ja pelkää erimielisyyksiä aivan liikaa ja turhaan, konflikteista puhumattakaan.

Ihmissuhteet eivät ole hajuttomia, värittömiä eivätkä mauttomia, eivät myöskään riskittömiä.

Jos haluaa täysin samanlaisen ja samanmielisen kumppanin, ystävän tai kollegan, on paras pysytellä suhteessa itsensä kanssa, mikä sekään ei liene riskitöntä. Viisaampaa on treenata erimielisyystaitoja, joissa harva meistä yltää mestaruusluokan taitotasoon.

Erimielisyydet syntyvät erilaisista tarpeista, tavoitteista ja toiveista, myös erilaisista arvoista, uskomuksista ja merkityksistä, joita me asioille annamme. Erimielisyyksien rakentavaan ja keskinäistä yhteenkuuluvuutta vahvistavaan käsittelyyn tarvitaan kuuntelemisen, kysymisen ja suoraan puhumisen taitoja kuten myös tunne- ja empatiataitoja. Taitoja kerrakseen. Kaikki kuitenkin opittavissa olevia.

Pidämme usein jo pelkkää erimielisyyttä konfliktina, mutta konflikti syntyy yleensä vasta taitteessa, jossa osalliset pitävät toistensa näkemyksiä väärinä ja omiaan oikeina, ja keinot erimielisyyden käsittelyyn ovat kadoksissa. Usein kadoksissa on myös keskinäinen arvostus ja pyrkimys yhteiseen hyvään. Eri mieltä voi olla ilman kummempia tunteiden kuohuja, konfliktiin liittyy useimmiten voimakkaita tunteita, kuten kiukkua, pelkoa ja häpeää.

Jos pelkää ilmaista muista eriävän näkemyksensä, ei anna itsestään mitään muille. Jos taas pelkää vastaanottaa omistaan erilaisia näkemyksiä, kaventaa omaa ajatteluaan ja hidastaa omaa kasvuaan, sillä erimielisyydet ovat kehitykselle välttämättömiä. Ilman niitä emme voi kasvaa avarakatseisiksi, myötätuntoisiksi ja lempeiksi itseämme ja kanssaihmisiämme kohtaan.

Jos osaisimme katsoa maailmaa ja asioita toisen ihmisen silmin, osaisimme myös olla paremmin eri mieltä, eikä tilanteiden tarvitsisi kärjistyä ilmiriidaksi tai vihanpidoksi. Mitä enemmän ymmärrämme ympärillämme olevaa erilaisuutta, sen viisaampia ja sydämensivistyneempiä meistä tulee.

On toki erimielisyyksiä, jotka eivät ole ja joiden ei edes tarvitse olla ratkaistavissa. Sellaisten tunnistaminen on tärkeää. On hyvä sopia, että osapuoliset saavat pitää näkemyksensä, mutta jatketaan suhdetta tai tehdään töitä silti yhteisen hyvän eteen. Kyseisten erimielisyyksien kohdalla yhteisen kasvun mahdollisuus saattaa olla jopa suurinta.

POHDITTAVAA

1. Palauta mieleesi läheisiäsi ja tuttaviasi, joiden kanssa on helppo keskustella ja helppo olla eri mieltä asioista.
2. Pohdi, miten he toimivat ja mitä voisit heiltä oppia.
3. Palauta mieleesi myös ihmisiä, joiden kanssa erimielisyyksistä keskusteleminen on hankalaa tai mahdotonta.
4. Pohdi, mikä kanssakäymisestä tekee hankalaa ja mistä se voisi johtua.

Voit lukea erimielisyystaidoista lisää kirjastani täällä.

”Ei ole mitään kipeää, mikä ei olisi tarkoitettu jaettavaksi” – Lempeä ajatus elämäsi tärkeimmille ihmisille

Tämä runollinen ajatus on elämäsi tärkeimmille ihmisille – heille, jotka auttoivat sinua selviytymään

On ihmisiä, jotka auttavat sinua selviytymään. Ovat kuin kallio jalkojesi alla. Lupaus vakaasta maasta. Rauha sisäisen myrskysi keskellä. Heitä et unohda koskaan, mutta kiität mielessäsi aina. On ihmisiä, joiden kanssa uskallat viimeinkin hajota. Antaa kaikkien kerrostesi tippua, sisimmälle luvan särkyä ja järjestyä uudelleen. Hän on sinun todistaja. Näkijä, kuulija ja kannattelija. Kuin pehmeä syli, joka on valmis vastaanottamaan. Tarpeeksi vahva pitääkseen omat juurensa maassa, mutta riittävän hellä antaakseen kivun levätä käsivarsillaan. Kun hän näkee ja kuulee sinut, sinä näet ja kuulet itsesi, syvemmin ja todemmin kuin koskaan. Siinä hetkessä jokin sisälläsi herää. Solusi muistavat.

Ei ole mitään niin kipeää, mikä ei olisi tarkoitettu jaettavaksi.

– Susanna Jussila