Itsetunnolla tarkoitetaan itseen liittyvää arvostusta, kykyä luottaa itseen, pitää itsestä ja arvostaa itseä kaikista epätäydellisyyksistä ja heikkouksista huolimatta.
Tähän me tarvitsemme myös muiden, erityisesti läheistemme myötätuntoista tukea.
Se, miten meille rakkaat ihmiset meitä katsovat ja mitä he kertovat meidän olevan, vaikuttaa väistämättä käsitykseemme itsestä sekä omaan itsearvostukseemme.
On vaikea rakastaa itseään, ellei läheisin ihminenkään sitä tee.
Narsistiset ja satuttavat suhteet eivät yksinkertaisesti voi olla vaikuttamatta negatiivisesti käsitykseemme itsestä. Toistuvien julmien moitteiden ja huonon kohtelun alla oleminen, jatkuva varpaillaan olo jokaista solua myöten saa kyseenalaistamaan omaa arvoa ihmisenä sekä kumppanina.
Itsetunnon lasku on luonnollinen seuraus narsistisessa suhteessa olevasta sairaalloisesta dynamiikasta, eikä itseä tarvitse syyttää tämän vuoksi heikoksi tai huonoksi.
Huono tai hajalle murskaantunut itsetunto voi estää päättämästä ja irtaantumasta narsistisesta suhteesta, koska jos ei itse usko olevansa arvokas tai ansaitse parempaa kohtelua, voi motivoituminen ja taistelu oman paremman elämän eteen tuntua liian suurelta vaatimukselta.
On lohdullinen tieto, että samalla tavalla kuin narsistiset suhteet voivat itsetuntoamme heikentää, voivat terveet ja rakastavat suhteet sitä myös korjata ja kohottaa, koska itsetuntomme on jatkuvassa muutostilassa, johon vaikuttavat erilaiset elämäntapahtumat, omat oletukset ja päätelmämme ja eniten juuri ne ihmiset, joiden lähellä aikaamme vietämme.
Älä siis koskaan luovu ajatuksesta etsiä ja saada ympärille ihmisiä, joiden tunnet vaikuttavan positiivisesti käsitykseesi sinusta itsestäsi. Siihen sinulla todella on oikeus.
Koska sinulla itselläsi on hyvin mahdollisesti hallussasi ihmiskunnan yksi kauneimmista taoidoista ja lahjoista saada muut voimaan hyvin lähelläsi, vaadi sen vuoksi samaa nyt itsellesi.
Lisää tietoa, lohtua ja tukea narsistisista ja satuttavista suhteista, sekä terapeuttisia keinoja ja konkreettisia ohjeita irtaantumiseen sekä toipumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta!
🔸Luennolla saat yksityiskohtaista tietoa, sekä ohjeita yleisesti hyvin haastavaksi koettuun irtaantumisvaiheen suunnitteluun satuttavista ja narsistisista suhteista, sekä itse irtaantumisvaiheeseen.
🔸Mitä tarkemmin irtaantumisvaihe on suunniteltu ja mitä paremmin ne asiat ja tunteet ovat tiedossa, joita itsessä sekä satuttavalta /narsistiselta ihmiseltä on odotettavissa sitä paremmin irtaantuminen voi onnistua.
Luento nauhoitetaan. Jos et pääse mukaan livenä, saat itsellesi tallenteen kahden päivän kuluttua luennosta.
Katso lisätietoja luennosta ja ilmoittaudu mukaan täältä!
Tuntuuko sinusta, että roikut joissain asioissa tai ihmisissä?
Roikkuminen on passiivista tekemistä, joskus jopa tahdonvastaista. Roikkumisen vastakohta ei ole irti päästäminen vaan tietoinen toiminta. Siinä missä roikkuminen on päämäärätöntä, tietoinen toiminta tähtää aina kohti jotain suuntaa. Roikkumisessa ei myöskään ole aitoa tulevaisuuden näkymää. Se ei ennusta muutosta vaan on paikalleen jäämistä. Siksi roikkumista tulisi harrastaa vain äärimmäisen harvojen asioiden kohdalla.
Seuraavassa listaus asioista, ihmisistä ja tilanteista, joissa roikkuminen kannattaa lopettaa. Sen perään myös lyhyempi lista asioista, joissa roikkuminen puolestaan tekee ihan hyvää. Ota mitä otat, jätä mitä jätät. 💚
Älä roiku huonoissa ihmissuhteissa.
Älä roiku asioissa, jotka synnyttävät riippuvuutta.
Älä roiku tulevaisuuden haaveissa.
Älä roiku kuormittavassa työssä.
Älä roiku omassa menneisyydessäsi.
Älä roiku anteeksipyynnössä, jota et koskaan saanut.
Älä roiku ihmisessä, joka ei halua sinulle hyvää.
Älä roiku tilanteessa, joka ei muuksi muutu.
Älä roiku Hänessä (vaikka se irti päästäminen sattuukin).
Älä roiku siinä, mitä äitisi tai isäsi sinulle joskus sanoi.
Älä roiku siinä vääryydessä, jota kukaan ei koskaan korjannut.
Älä roiku odotusarvossa, että saat kaiken ansaitsemasi kiitoksen.
Älä roiku toiveessa, että muut tekevät sinut onnelliseksi.
Älä roiku jossain, mikä meni jo.
Älä roiku ajatuksessa ”sitten kun…”
Älä roiku sellaisten asioiden murehtimessa, joihin sinulla ei ole vaikutusvaltaa.
Älä roiku metsästämässä itsellesi asioita, joita et tarvitse.
Älä roiku tyhjänpäiväisyyksissä, joita et todellisuudessa edes elämääsi kaipaa.
Älä roiku katkeruudessa ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.
Älä roiku salaliittoteorioissa.
Älä roiku ihmisissä, joiden oli aika jatkaa kulkuaan.
Älä roiku vaihtoehtoisessa elämässä, jonka olisit itsellesi halunnut.
Älä roiku vihanpidossa toista ihmistä kohtaan.
Älä roiku täydellisessä kuvassa itsestäsi.
Älä roiku siinä harhassa, että elämäsi jatkuu loputtomiin.
Sen sijaan…
Roiku puolapuilla (tekee hyvää ryhdille ja venyttää kivasti selkälihaksia)
Roiku kylillä (ainakin välillä, niin saat taukoa suorittamisesta)
Syvällä sisimmässä olevat pelot ohjaavat usein käyttäytymistämme, mutta niitä voi olla vaikea edes tunnistaa. Tällaisia pelkoja ovat muun muassa menettämisen pelko, huijarisyndrooma ja hylätyksi tulemisen pelko.
Tämä kirja on sinulle, joka…
…haluat tunnistaa ja ymmärtää niitä pelkoja, jotka rajoittavat elämääsi, jotta voisit kohdata ne ja päästää niistä irti
…puntaroit usein mielessäsi erilaisia riskejä tai uhkakuvia
…pelkäät pimeää, hämähäkkejä, käärmeitä, ahtaita paikkoja, korkeita paikkoja, tummaa vettä, kuolemaa, elämää, ihmisiä, jotain tiettyä ihmistä…
…et uskalla kertoa tunteistasi ihastuksellesi, sillä et halua tulla torjutuksi
…et kerro todellisista toiveistasi ja unelmistasi lähipiirillesi, sillä ajattelet heidän ehkä pettyvän.
Kodin tunnelma muuttuu puolison tullessa kotiin tai huomaat hengittäväsi kevyemmin heti, kun hän on lähtenyt. Keskustelu jostakin aivan tavallisesta asiasta saattaa jättää sinulle hämmentyneen tunteen. Saatat havahtua suostuneesi johonkin itsellesi epämiellyttävään ja jäät pohtimaan, teitkö kompromissin, vai tulitko juuri manipuloiduksi. Pelkäät nostaa keskusteluun jonkin asian, koska arvelet sen hermostuttavan kumppaniasi. Tällaiset huomiot voivat kertoa hiljaisesta manipuloinnista parisuhteessa, jota ei aina ole kovin helppoa tunnistaa.
Suostuttelua surun kautta
Manipuloinnissa herätetään toisessa henkilössä tunteita, joiden avulla häntä pyritään ohjailemaan. Vuorovaikutuksessa pyrimme luonnostaankin toimimaan niin, ettei toiselle tulisi paha mieli. Siksi pienetkin pahastumisen tai surullisuuden ilmaukset ovat tehokkaita manipuloinnin keinoja. Tulee syyllinen olo, jos pahoittaa toisen mielen omalla toiminnallaan. On monia tapoja ilmaista pienin elein tai kierrellyin ilmauksin, että on toiseen pettynyt tai harmissaan. Jos aiot katsoa lempisarjaasi tv:stä, riittää kumppanin synkeä ilme ilmaisemaan, ettei tämä ole siitä mielissään. Ehkäpä alatkin siitä lähtien katsomaan sarjan silloin, kun hän ei ole kotona tai menet mieluummin katsomaan sen jonkun ystävän kanssa.
Varsinkin pidemmässä parisuhteessa toiseen tutustutaan ajan kanssa, ja alkuvaiheessa pyritään löytämään tapoja toimia toiselle mieleisellä tavalla. Laitat ruuan mielelläsi, perut iltamenot, jos toisella oli rankka työpäivä tai suostut sänkypuuhiin, jos toinen ilmaisee siihen halukkuutta. Ajan myötä miellyttämisen tarve vähenee. Tietysti kumppania haluaa silti huomioida, mutta voi käydä raskaaksi olla mieliksi toiselle joka hetki. Kompromissiin pitäisi olla jokin muukin syy kuin se, että toiselle voi tulla paha mieli. Ehkäpä hänen ei tarvitse pitää kaikesta, mitä sinä teet.
Tunteita kannattaa nostaa puheeksi ja kysyä tunteista suoraan. Sanoittaminen selkeyttää tilanteita. Selkiyttävä kysymys, kuten ”tuleeko sinulle paha mieli, jos katson tämän sarjan jakson?” auttaa avaamaan tilannetta. Onko pahastumiseen jokin vakavasti otettava syy, vai haluaako toinen kontrolloida tekemisiäsi liiallisesti. Voit myös kertoa itse omista tunteistasi, joita toisen käytös sinussa herättää.
Uhkaava ilmapiiri
Uhkaava tunnelma parisuhteessa on aina hälytysmerkki. Jos huomaat pelkääväsi kumppanin reaktioita, pysähdy välittömästi analysoimaan kokemiasi tilanteita. Kokemasi uhka ei hiljaisessa manipuloinnissa välttämättä ole mitään konkreettista. Se voi olla pelkoa, että hän saattaisi jättää sinut yksin tai sitten pelkoa pahasta riidasta tai toisen vihastumisesta. Kaikenlaiset riidat eivät kuulu parisuhteeseen. Käytöstäsi voidaan manipuloida helposti yhdellä ilkeällä kommentilla, jonka jälkeen alat pelätä riidan syntymistä.
Huomaatko, ettet enää halua kertoa mihin olet menossa tai että ensi viikonloppuna on ystävän juhlat? Koitat ehkä mielistellä kumppania keskusteluissa ja kertoa mieluiten vain sellaisia asioita, joita arvelet hänen haluavan kuulla? Saatat vältellä itsellesi tärkeitä puheenaiheita, koska epäilet kumppanisi hermostuvan niistä.
Jos koet parisuhteessa toistuvasti toisen mitätöivän sinulle tärkeitä ajatuksia tai mielipiteitä, saatat olla henkisen väkivallan kohteena. Tarkastele sitä, miten vapaasti uskallat puhua eri aiheista ja vertaa keskusteluilmapiiriä vaikka ystävien kanssa käytyihin keskusteluihin. Mikäli kumppanin reaktioiden pelkääminen saa sinut valikoimaan tarkkaan puheenaiheet, niin todennäköisesti kyse on hiljaisesta manipuloinnista.
Suluissa sanottua
Manipulointi liitetään tyypillisesti vuorovaikutustilanteisiin ja keskusteluun, mutta läheskään aina asioita ei sanota ääneen. Tyypillisiä parisuhteen manipuloinnin keinoja ovat tuhahdukset, kiukkuiset äänenpainot ja muut tyytymättömyyden ilmaukset.
Jos joka kerran ystävien tapaamiseen lähtiessäsi saat kumppaniltasi tympääntyneen katseen, viesti kyllä tulee perille ilman sanojakin. Kavereiden kanssa ulos lähteminen ei ole hyvä juttu. Tuntuu kuin ilme tai ele sanoisi sen jopa voimakkaammin kuin sanat. Siihen on myös vaikeampaa puuttua, sillä toinenhan ei sanonut mitään.
Hiljaisuus on voimakas viesti. Jos kertoessasi jostakin sinulle tärkeästä asiasta tai vaikka hauskasta sattumuksesta kumppani ei reagoi mitenkään, jää viesti epäselväksi. Jäät miettimään, sanoitko jotakin outoa tai kommunikoitko väärällä tavalla. Muutat ehkä viestimisen tapaasi, jotta saisit hänet mukaan keskusteluun. Ehkäpä vaihdat aihetta johonkin hänelle mieluisaan.
Mykkäkoulu on yksi manipuloinnin muoto. Se voi alkaa riidasta tai pienestäkin erimielisyydestä. Pitkän hiljaisuuden jälkeen olet todennäköisesti helpottunut, että puheyhteys on viimein palautettu. Seurauksena voi olla, että varot jatkossa olemasta eri mieltä.
Jos puheeksi ottaminen johtaa hyvään keskusteluun, se voi parantaa parisuhteen laatua merkittävästi. Jos taas keskusteluyritykset saavat vastaansa hiljaisuutta tai kommentteja liiallisesta herkkyydestäsi, on tilanne haastavampi. Hyvään ja avoimeen vuorovaikutukseen pyrkiminen on kuitenkin todella arvokasta, sillä onhan parisuhde usein niitä elämän tärkeimpiä ja läheisimpiä ihmissuhteita.
Tuntuuko sinusta välillä, ettet ymmärrä lainkaan toista ihmistä? Vaikka hän olisi erittäin läheinen. Tuntuuko sinusta, että toinen käyttäytyy täysin ennakoimattomasti, vaikka olet jo pitkään ajatellut, että tunnet hänet läpikotaisin? Vastaus löytyy sinusta itsestäsi.
Projektio on jonkin itsessä olevan heijastamista toiseen
Projektio on psykologinen ilmiö, jossa mielemme heijastaa jotain meistä itsestämme toiseen, henkilöön, esineeseen tai ilmiöön. Tämä tapahtuu tiedostamatta tai tiedostaen.
Projektio on tärkeä prosessi, sillä ilman sitä emme kenties voisi tunnistaa ympäristössä, mihin tunnemme vetoa tai mikä on meille tärkeää. Käänteisesti voimme kuitenkin alitajuisesti heijastaa toiseen esimerkiksi menneisyydessä meitä laiminlyöneen ihmisen ja olla ikään kuin näin näkemättä toista oikeasti.
Hyvä esimerkki on esimerkiksi vanhempi, joka näkee lapsessa toisen vanhemman piirteitä ja leimaa näin lapsen ”samanlaiseksi kuin tämä toinen vanhempi”. Näin lapsen ainutkertaisuus voi jäädä näkemättä. Kirjoitin projektioista myös täällä.
Omat uskomukset saavat tulkitsemaan toista ihmistä väärin
Toinen toisen ymmärtämiseen liittyvä psykologinen ilmiö on introjektio eli uskomukset. Voimme tehdä toisesta henkilöstä nopeasti johtopäätöksiä. Osa niistä perustuu omaksumiimme uskomuksiin, joita olemme saaneet esimerkiksi vanhemmilta ja yhteiskunnasta. Esimerkiksi tietty tapa pukeutua tai toimia voi saada meidät luokittelemaan toisen mielessämme hyvinkin vahvaan mielikuvaan.
Tämä ilmiö voi tulla toisen kokemisen väliin, jolloin emme näe häntä kunnolla. Uskomukset ovat myös tärkeitä meille voidaksemme oppia esimerkiksi uutta tietoa. Voit lukea introjektioista lisää täältä.
Kokeile tätä harjoitusta
Voit tehdä seuraavan hahmoterapeuttisen harjoituksen toisen henkilön kanssa. Istukaa vastakkain, niin että näette toisenne kunnolla. Vuorotellen katsokaa toistenne ulkonäköä ja sanokaa seuraavan kaltaisia lauseita, joissa huomaat jonkin yksityiskohdan toisessa ja kuvailet mitä ajatuksia se sinussa herättää: ”Huomaan hiuksesi ja ajattelen, että olet….” tai esimerkiksi ”Näen kaulallasi metallisen korun ja ajattelen, että pidät….” Tehkää tätä noin kymmenen kierrosta ja keskustelkaa yhdessä sen jälkeen, miltä toisen kuvailut tuntuivat, ja mitä ne kertovat teistä molemmista, sekä kuvailun tekijästä että sen kohteesta. Olivatko olettamukset osuvia vai ainoastaan olettamuksia?
Itselleni yksi isoimmista oivalluksista hahmoterapiaopinnoissani oli juuri havainto siitä, kuinka paljon heijastan itseäni toiseen alitajuisesti. Kuinka teen oletuksia toisen käytöksestä ja ulkonäöstä. Tämä kaikki on viatonta eli tapahtuu hyvin nopeasti ja itsestään.
Kun tulemme tietoiseksi näistä mielemme taipumuksista, voimme kenties ryhtyä toimimaan toisin. Projektioiden kohdalla tämä tarkoittaa, että otamme ne takaisin, eli otamme vastuun omista olettamuksistamme. Introjektioiden kohdalla voimme pureskella uskomuksiamme ja todeta, että haluammeko kantaa niitä vai kenties jos huomaamme että ne ovat joltain toiselta saatuja emmekä enää halua niitä kantaa, niin voimme sylkäistä ne pois. Näin voimme pikkuhiljaa alkaa näkemään ja ymmärtämään toista ainutkertaisena, omana, meistä erillisenä henkilönä.
Voit tutkia itseäsi ja toista tekemilläni Valot ja varjot minussa-korteilla. Löydät ne täältä.
Kiitos tärkeästä kysymyksestä, jonka moni varmasti tunnistaa. Lähdetään alkuun liikkeelle siitä, että yksinäisyys on yleisinhimillinen tunne, jota jokainen luultavasti hetkittäin ainakin elämässä kokee. Vaikka ympärillä olisikin ihania ja tärkeitä ihmisiä. Saatamme siis joskus kokea yksinäisyyttä tai ulkopuolisuuden tunnetta vaikka olisimmekin parisuhteessa, eikä tästä vielä itsessään tarvitse huolestua.
Ihmisenä oleminen on lopulta aika herkkää. Me samaan aikaan tarvitsemme toisiamme, mutta emme tule ikinä sulautumaan toiseen. Osa ihmisyyttä on siis läheisyyden ja erillisyyden välinen tanssi.
En muista keneltä olen tämän kuullut, mutta sanonta menee että ”parisuhde voi olla yhdessä yksinäisyyden jakamista”. Lause ei ehkä alkuun kuulosta kovin toiveikkaalta, mutta näen tuossa myös jotain kaunista.Niin, me kaikki synnymme ja lähdemme täältä yksin. Saamme välissä kohdata ja kokea paljonkin toisten kanssa, mutta jokaisen omassa kokemuksessa on jotakin, mitä ei aivan täysin kukaan toinen voi tavoittaa.
Siksi onkin arvokasta luoda hyvää suhdetta itseensä. Sillä me olemme lopulta oman elämämme pisin ihmissuhde. Samaan aikaan on täysin normaalia kaivata yhteyttä toiseen ihmiseen, ja erityisesti omaan kumppaniin. Kaikissa suhteissa tulee hetkittäisiä ns. yhteyskatkoksia, mutta toimivassa suhteessa olisi hyvä olla keinoja yhteyden uudelleen luomiseen ja palauttamiseen. Näitä taitoja on onneksi myös mahdollista harjoitella.
Toinen näkökulma yksinäisyyden kokemiseen parisuhteessa liitttyy taas siihen, että miten parisuhteessa tulee kuulluksi ja nähdyksi? Onko suhteessanne tilaa keskustella tarpeista ja toiveista? Jaatteko ajatuksianne sisäisestä maailmastanne toisillenne?
Jos yhteyden tarve on jatkuvasti pakkasella, voi olla että olo että ”on yksin, vaikka ollaan yhdessä” on hyvinkin ymmärrettävä. Parisuhde on kuitenkin tunnesuhde, jossa on täysin inhimillistä myös toivoa, että tunnetarpeet täyttyisivät. Missään suhteessa ne eivät täyty joka ikinen hetki, mutta suhteessa olisi hyvä säilyttää kiinnostus kummankin tarpeita kohtaan, vilpittömästi.
Sitä voikin pysähtyä pohtimaan, että mitä yhteys sinulle on?
Mistä yhteyden kokemus sinulle tulee?
Ja aina jos tunnistamme kaipaavamme suhteessa jotakin, on hyvä kysyä: Olenko pyytänyt?
Olenko tehnyt kutsuja toiselle tähän liittyen?
Toimituksen vinkki: Rakentakaa yhteyttä vastaamalla Parisuhteen keskustelukorttien kysymyksiin
Oletko koskaan ollut rannalla ja arastellut olla pelkässä uima-asussa? Kokenut ehkä, että et ole aivan kesäkunnossa ja ajatus siitä, että muutkin huomaisivat sen, ei ole tuntunut mukavalta. Kulttuurissamme on vallalla tietyt kauneusihanteet. Jos koemme, että emme täsmää niihin, emme mielellämme esittele kehoamme muille.
Kehoesimerkki on helppo ymmärtää, koska keho on jotain konkreettista. Kehoihanteet ja niistä poikkeaminen koskettavat jossain määrin meistä melkein jokaista. Täysin samalla tavalla meillä on kuitenkin ideaaleja myös esimerkiksi yksilön kyvyille, kuten ammattitaidolle.
Jos istumme työpaikalla kokouksessa ja emme tunne käsiteltävää aihetta kovin hyvin, emme mielellämme sano kokouksessa mielipidettämme ääneen. Saatamme pelätä, että paljastuisimme tällöin ammattitaidottomiksi muiden silmissä. Samasta syystä jo pienet lapset oppivat usein olemaan viittamatta koulussa, koska pelkäävät vastaavansa väärin ja menettävänsä näin muiden arvostusta. Ennakoiva pelko muiden suhtautumisesta saa lapsen kätkeytymään yrittämisen sijasta.
Sanavalmis seuraihminen on länsimainen ihanne
Yhtä lailla kuin meillä on kauneusihanteita ja ihanteita yksilön kyvyille, meillä on myös ihanteita yksilön persoonallisuudelle ja sosiaalisille ominaisuuksille. Länsimaissa arvostetaan ulospäinsuuntautunutta ja itsevarmaa yksilöä.
Ideaaliyksilö on sinut itsensä kanssa sosiaalisissa tilanteissa; hän on seurallinen avoin, leikkisä, puhelias, hauska ja kovanahkainen. Jos koemme, että emme ole seurallisia vaan enemmän varautuneita, jäykkiä, hiljaisia, tylsiä tai herkkiä kritiikille, emme mielellämme osallistu tilanteisiin, joissa nämä ominaisuudet olisivat vaarassa paljastua.
Sosiaalisten tilanteiden pelkoisilla yli puolella ydinpelko liittyy juuri omien sosiaalisten ominaisuuksien paljastumiseen muille. Taustalla on pelko, että muut arvioisivat heitä heidän sosiaalisten ominaisuuksiensa paljastumisen jälkeen negatiivisemmin.
Sosiaalisten tilanteiden pelossa ei siis ole kyse sosiaalisten tilanteiden pelkäämisestä, vaan pelosta, että tilanteessa paljastuu muille ihmisille taipumuksemme punastua, jännittää, mennä lukkoon tai esimerkiksi herkkyytemme muiden kritiikille.
Itsensä kätkemisen seuraukset
Ennakoiva pelko muiden negatiivista arvioista ohjaa meitä siis kätkemään luonnettamme kuin rannalla kehoamme. Jos koemme, että jossakin ominaisuudessamme on jotakin vikaa, on inhimillistä pyrkiä kätkemään se muilta. Näin pyrimme varmistamaan, että muut ihmiset eivät torju, hylkää tai nöyryytä meitä ominaisuuden paljastuessa.
Kätkemällä itsestämme negatiivisiksi kokemamme puolet pyrimme suojaamaan todellista minuuttamme muiden kritiikiltä ja hylkäämiseltä. Tämä voi saada ihmisen esimerkiksi välttelemään kokonaan tilanteita, joissa omien puutteiden koetaan olevan vaarassa paljastua.
Sosiaalisten tilanteiden pelosta onkin kyse silloin, kun pyrimme hallitsemaan negatiivisten arvioiden herättämiä pelkoja välttämällä tietynlaisia sosiaalisia tilanteita kokonaan. Itse tilanteessa kätkemisen tavoitteeseen voidaan pyrkiä esimerkiksi välttelemällä vuorovaikutusta. Vuorovaikutuksessa kätkemiseen voidaan puolestaan pyrkiä muuttumalla eleettömäksi, ettei mitään epävarmuutta varmasti vuotaisi lävitse.
Kuitenkin jos merkittävä osa meistä on piilossa koko ajan, yksinäisyydeltä on vaikea välttyä. Jos kykenemme näyttämään itsestämme vain pienen palan jokaiselle ihmiselle, emme voi olla eheänä ja avoimesti omana itsenämme missään. Tämä on tragedia meidän itsemme mutta myös muiden ihmisten kannalta. Myös muut ihmiset menettävät tämän seurauksena läheisen ja aidon yhteyden meihin ja kenties myös hyvän ystävän ja kumppanin.
Jos kykenemme näyttämään itsestämme vain pienen palan jokaiselle ihmiselle, emme voi olla eheänä ja avoimesti omana itsenämme missään. Tämä on tragedia meidän itsemme mutta myös muiden ihmisten kannalta.
Itsensä kätkemisen purkaminen
Olisi hyvä pyrkiä muistamaan, että oman inhimillisyyden paljastaminen muille synnyttää usein psykologista turvallisuutta ja aidompaa ihmiskontaktia, koska myös muut uskaltautuvat paljastamaan omia kipukohtiaan. Tämä puolestaan rakentaa syvempää ja hedelmällisempää yhteyttä ihmisten välille.
Kun näytämme avoimesti omat heikkoutemme muille, joku saattaa joskus huomauttaa meille niistä kriittiseen sävyyn. Tällaisia tilanteita ei kuitenkaan pidä pelätä, sillä ne ovat kuin hierontaa juuri oikeaan kipupisteeseen. Ne opettavat meitä kestämään kritiikkiä paremmin ja poistavat ajan myötä pelkoa muiden negatiivisista arvioinneista. Toisekseen kritiikin sietämisen lisäksi opimme, että kritiikkiin ei kuole. Omien heikkouksiemme näyttäminen muille auttaa meitä lisäksi oppimaan, että muiden ihmisten reaktiot eivät ole hallinnassamme mutta omat reaktiomme niihin ovat.
On hyvä muistaa, että rohkaistuminen ei ole rohkeutta olla jotain, mitä emme ole, vaan rohkaistumista olemaan oma itsemme. Sosiaalinen rohkeus ei ole näyttäytymistä itsevarmana muiden silmissä vaan kykyä paljastaa oma keskeneräisyytensä ja omat inhimilliset haavoittuvuutensa muille ihmisille.
Ongelmien ja erimielisyyksien syy ihmissuhteissamme on usein omissa odotuksissamme. Odotukset, tarpeet ja toiveet, jotka eivät sitten toteudukaan, aiheuttavat väistämättä pettymyksiä, joilta kukaan meistä ei voi suhteissaan välttyä. Etenkin parisuhteessa odotamme kumppanimme tarjoavan meille kaiken kaipaamamme ja mieluiten vielä enemmän.
Sellaista kumppania ei maa päällään kanna, joka pystyisi vastaamaan reippaasti ylimitoitettuihin odotuksiimme ja huolehtimaan kaikista tarpeistamme ja toiveistamme kaikilla elämänalueilla. Asetamme riman yltämättömiin korkeuksiin unohtaen, että emme itsekään pysty tarjoamaan likikään kaikkea, mitä kumppanimme kaipaa ja tarvitsee.
Usein emme edes ilmaise toiveitamme, vaan odotamme kumppanilla olevan maagisia kykyjä, joiden avulla hän osaisi lukea ajatuksemme.
Meillä on myös kummallinen ajatus siitä, ettei mikään toisessa ihmisessä, hänen ajatuksissaan, tavoissaan tai tekemisissään saisi koskaan ärsyttää meitä. Ärsyyntyminen on ikioma tunteemme ja sen syynä on se, ettei toinen ajattele, tunne, reagoi ja toimi niin kuin me haluaisimme hänen toimivan. Ja taas me olemme niin pettyneitä.
Joillakin kumppaniinsa pettyneillä ja sen vuoksi eronneilla on tarve hakeutua nopeasti uuteen suhteeseen uusin tai paremminkin samoin vanhoin odotuksin ja toivein. Uusi suhde saattaa tuntua aluksi autuaalta, koska kummallekaan ei vielä ole ehtinyt kertyä yhteisten menneiden tapahtumien ja pettymysten painolastia.
Usein käy kuitenkin niin, että ongelmat eivät poistukaan kumppania vaihtamalla, sillä itseään ei voi vaihtaa. Samat omat odotukset tuottavat jälleen pettymyksen ja uusi suhde näyttäytyy samanlaisena kuin ne kaikki entisetkin – samat pettymykset, syyttelyt ja suuttumukset.
Yksikään ihmissuhde ei ole sitä, mitä siltä odotamme, sehän olisi jopa yllätyksetöntä ja tylsää. Kuten juuri tanssikurssilla jotenkuten oppimassani kuviohumpassa seuraajaa kehotettiin olemaan välillä tottelematta viejää ja tekemään omia yllätyskuvioitaan, kunhan askeleet pysyvät yhteisessä rytmissä, ovat hyväntahtoiset yllätyskuviot suhteissakin piristäviä.
On viisasta luopua omista odotuksista ja vaatimuksista ja nähdä se rikkautena, ettei toinen ole sellainen kuin haluaisimme hänen olevan eikä hän aina toimi, kuten haluaisimme hänen toimivan.
Emme myöskään voi pakottaa kumppaniamme pitämään meistä tai rakastamaan meitä haluamallamme tavalla. Kun emme aseta toista ihmistä kohtaan odotuksia, meidän ei myöskään tarvitse pettyä.
Yksinkertaista, mutta monimutkaista?
Pettymykset ovat olennainen ja ohittamaton osa parisuhdetta. Tunneturvallinen suhde opettaa meitä kohtaamaan pettymyksiä yhteyttä toisiimme kadottamatta. Se opettaa meitä myös sietämään pettymysten tuottamista, sillä kukaan ei siltäkään voi välttyä, ellei sitten taivu tahdottomaksi miellyttäjäksi.
Kysyimme Facebookissa ja Instagramissa mainosyhteistyössä Ravintorenkaan kanssa, mitä metsän antimia olet oppinut hyödyntämään – ja kuka sen sinulle opetti? Mitä metsä merkitsee sinulle ympäristönä – ja kuka vei sinua lapsena metsään?
PS. 🌲 Karin Havupuu-uutejuoman 50-vuotisjuhlavuoden kunniaksi saat -25% Karin Havupuu-uutejuomista koodilla HIDASTA25 osoitteesta pinena.fi
Samaistutko näihin metsämuistoihin?
”Äidin äiti ja äiti veivät nuorempana metsään sienestämään ja marjastamaan. Äidin äiti teki maailman parasta vadelmamehua, ja aina oli kotona ja mummulassa itse tehtyä hilloa lettujen kanssa. Pienenä en pitänyt sienistä, mutta iän myötä olen oppinut niistäkin pitämään.
Nykyään mehustan, hilloan ja pakastan marjoja ja sieniä riittää pakkasessa ympäri vuoden. Sienistä teen sienipiirakkaa, kastiketta, keittoa ja joskus lisään omelettejen täytteeksikin. Kyllä ne sieltä äidin puolelta on opittu
Sieniä olen opetellut itse tunnistamaan pikku hiljaa. Mökillä on syksyisin aina ensimmäisenä tarkistettava sienipaikat. Luonto on tärkeä ja siellä tulee liikuttua muutenkin.”
***
”Vanhempien kanssa käytiin lapsena paljonkin luonnossa, poimittiin marjoja ja istutettiin uutta mettääkin. Muut keräsivät sieniä, minulle ne ei maistuneet. Veljen kanssa leekattiin oksien ja purojen kanssa, talvisin hiihettiin hankikannolla ja muutenkin.
Tärkeä oppi oli sekin, että roskia ei metsään jätetty vaan opetettiin jo tuolloin keräämäänkin, jos muitten jättäminä tai tuulen tuomina jotakin luonnosta löytyi. Maalta kun olen kotoisin, oli luontevaa olla luonnossa muutenkin ja aikuisena luonto tuntuu kuin toiselta kodilta.
Luonnossa sielu ja keho lepää. Äitimaan avulla saa maadotuttua ja hyvä mieli näkyy sisäisenä ja ulkoisena hymynä päiväkausia luonnossa käynnin jälkeenkin. Aloin itse selvitellä aikuisena villiyrttien merkitystä syvemmin ja monia erilaisia tuleekin kerättyä kuivumaan, pakkaseen ja jotakin öljyksikin työstäen.”
***
”Äiti ja isä ovat opettaneet arvostamaan metsän marjasatoa, ovat poimineet vuosien varrella tuhansia litroja marjoja, niistä olemme saaneet nauttia yllin kyllin. Nyt heistä ei enää ole marjastajiksi, joten mieli tekee jatkaa hyvää perinnettä.”
***
”Kaikki ruuaksi kelpaava on aina kerätty tarkasti talteen. Kaunein oppi on kuitenkin se, että paras kirveenvarsi tulee linnun laulupuusta.”
***
”Pappa vei lapsena metsään. Varsinkin talvisin oli mahtavaa kun rinkkaan pakattiin mukaan myös lämmin mehu, makkara, nuotiotarvikkeet. Mahlan keruun opetti myös. Ukki puolestaan opetti sienestämään. Hänen jalanjäljissä tuli opeteltua ne ”salaiset paikat”. Isoisomamman kanssa opeteltiin marjastamaan. Myös saniaisten juuret ja ketunleivät tulivat tutuiksi. Näitä oppeja kannan sydämessäni aina ja heitä on kiittäminen siitä, että metsä on mulle toinen koti. Itse aikuisena opetellut lisää ja omien lasten kanssa tehnyt samoja juttuja.”
***
”Vanhempien kanssa teimme sieni- ja marjaretkiä. Parasta olivat silloin eväiden syönti. Nykyään olen himosienestäjä. Myös marjastus on ihanaa. Metsässä sielu lepää. Samalla saa herkkuja talven varalle ja kuntokin kasvaa.”
***
”Lapsena metsä oli leikkipaikkani, vietin tunteja metsässä ja kuvittelin sinne peikkoja ja keijukaisia sekä vanha puu oli minun isovanhempani, sillä en ole eläessäni heti tavannut, niin kuvittelin sellaiset itse. Äiti opetti marjastamisen ja isä sienestäminen, joten olen oppinut myös metsän tärkeyden ravinnon kannalta sekä mahlaa keväisin koivusta.”
***
”Käytiin mummoni kanssa puolukassa kun olin pieni. Istuin mummon fillarin kyydissä ja niin mentiin metsään. Myöhemmin kun olin alakouluikäinen käytiin vanhempieni ja siskojeni kanssa mustikassa. Yövyttiin teltassa meren rannalla. Meillä ei kerätty sieniä. Aikuisena mökkeilin saaressa ja keräsin omien lasteni kanssa mustikoita. Opin myös sienestyksen. Nyt eläkeiässä kerään edelleen mustikkaa ja puolukkaa nykyisen mökkipaikan lähimetsistä sekä vadelmaa hakkuualueilta. Sienistä kanttarelleja, suppiksia ja rouskuja joita myös suolaan. Hortoiluna ainoastaan nokkosta jota kuivaan.”
***
”Savossa 80-luvulla lapsuudenkesinä keräilin heinään äidille metsämansikoita ja pikkusiskon kanssa keräsimme mustikoita siniseen emalikuppiin ja menimme maitolaiturille leikkimään. ”Leikimme köyhiä” ja söimme säästeliäästi yksi marja kerrallaan. Mustikkamaitoa teimme mökillä. Ketunleipiä eli käenkaalia popsimme myös. Ne olivat kivankirpeitä. Vadelmiakin tuli poimittua kunnes kerran astuin maa-ampiaispesään.
Vantaan lähiölapsille oli kivaa olla vaihtelun vuoksi korvessa, polskia puhtaassa pikkujärvessä ja nauttia luonnosta. Kotinurkilla nimesin lähimetsämme Jäätelömaaksi, jonne pääsi kun ohitti tietyn puun ja avasi siitä ”avaimella” tien Jäätelömaahan. Meillä oli maja siellä ja hautasimme Sanna-sammakon sammalikkoon. Puissa tuli kiipeiltyä ja lauleskeltua kallioilla kesäiltoina.
***
”Lapsena leikin paljon ystävieni kanssa lähimetsässä, siellä oli ne parhaat leikit ja mielikuvitus laukkasi villisti! Ketunleipiä napsittiin suuhun, kun vastaan tuli. Äiti ja mummi vievät minut sienestämään ja marjaan. Sienestäminen on todella tärkeää ja niin voimaannuttavaa minulle! Lahjoitan saaliistani myös ystävilleni ja sukulaisille. Seuraan säätä ja olen huolestunut, jos ei sada tarpeeksi sienisatoa ajatellen. Suolaan sieniä ja pakastan.
Metsän tuoksu…aaah! Niin ihana! Linnut ja muut metsän asukit, niitä seurailen mielenkiinnolla. Marjastuksessa parasta oli eväiden syöminen lapsena. Niinpä ostankin marjat tuttaviltani, kun se ei ole lähellekään niin mielekästä kuin kanttarellijahti! Pakastan, mehustan ja keittelen hilloja. Kellarissa käynti on kuin ylläri, löytyy vielä yksi purkki herkkuja!
Keväällä on parasta, kun voi poimia Vuohenputkea, nokkosta ja horsmaa! Niistä teen ihanan piirakat ja tarjoan muillekin! Lähimetsä on minun oma Narnia, mikrokosmos ja eskapismia parhaimmillaan! Come the Spring!”
***
”Kuljin vuosikausia vanhempieni mukana luonnossa ympäri Suomea. Keräsimme sieniä ja marjoja, maalla sijaitsevan mökkimetsän kääpiä ja kuusenkerkkiä, joista keittelimme siirappia. Vanhempani olivat jo kauan aikaa sitten tietoisia luonnon ihmisille antamista erilaisista lääkinnällisistä mahdollisuuksista. Opin myös sen, miten selvitä ilman mukana kannettua ruokaa useiden päivien vaelluksilla. Samoja taitoja olen siirtänyt pojalleni, joka todella tuntee luonnon antamat mahdollisuudet sekä kykenee löytämään ravintoa luonnosta käymättä kaupan kautta…”
Mistä tunnistaa hyvän ihmissuhteen? Sellaisen, jossa molemmat tuntevat aitoa yhteyttä toiseen ja kokevat, että tässä on hyvä olla – riippumatta siitä, oliko kyseessä ystävyys, parisuhde, työyhteisö tai vaikka harrastuskaveri.
Moni ehkä vastaa, että toimiva kommunikaatio, molemminpuolinen kunnioitus tai yhteiset arvot. Ja ne ovatkin todella tärkeitä, mutta eräs vielä tärkeämpi asia jää sanomatta: yhteenkuuluvuuden tunne, molempien yhteinen tunne siitä, että me ollaan me.
Tällaisten erityisen tärkeiden ihmissuhteiden voimasta kirjoittaa valmentaja ja kirjailija Eija Hinkkala uusimassa kirjassaan Syvennä ihmissuhteitasi, muuta elämäsi (Bazar/Hidasta elämää, 2025). Tämä teksti perustuu kirjaan.
Eija Hinkkala
Tunne siitä, että saan olla oma itseni
Yhteenkuuluvuus on tunne, jota ei voi teeskennellä. Se ei synny mallikelpoisesta käytöksestä tai häikäisevistä keskustelutaidoista. Siihen ei vaadita, että kaikki sujuu aina hienosti ja että asioista ollaan samaa mieltä.
Yhteenkuuluvuuden tunne syntyy siitä, että ihminen saa olla oma aito itsensä ilman, että tarvitsee esittää jotain tai olla varma siitä, että oma oleminen näyttää ”hyvältä” ulospäin. Yhteenkuuluvuudessa on kyse siitä, että voin luottaa, että minut hyväksytään juuri tällaisena ja että toinen ihminen näkee ja kuulee minut.
Yhteenkuuluvuuden tunne on niin tärkeä, että se on yksi merkittävimmistä hyvinvoinnin lähteistä ihmisen elämässä. Kun koen yhteenkuuluvuutta jonkun kanssa, se lisää elinvoimaa, tuo iloa elämään ja vahvistaa kokemusta siitä, että elämällä on todella merkitystä.
Syvät suhteet, syvät tunteet
Tärkeintä hyvissä ja syvissä ihmissuhteissa ei ole riidattomuus tai pelkästään myönteisten tunteiden kokeminen, vaan osapuolten kyky kulkea vaikeidenkin tunteiden läpi yhdessä.
Yhteenkuuluvuus ei tarkoita pelkkää ihanaa harmoniaa. Siihen kuuluu myös se, että uskallamme kohdata ja käsitellä toistemme loukkaukset, ristiriidat ja kipupisteet, ja että olemme valmiita korjaamaan rikkonaisuutta yhdessä. Syvissäkin suhteissa ihminen satuttaa joskus toista, mutta juuri syvyyden ja yhteenkuuluvuuden vuoksi niissä myös pysytään ja niitä vaalitaan.
Ehkä tästä syystä juuri syvien suhteiden katkeaminen sattuu eniten. Mitä vahvempi yhteenkuuluvuuden kokemus on, sitä kivuliaampaa on menettää se. Tämä korostuu erityisesti silloin, jos suhteen katkeaminen ei ole omassa hallinnassa. Pinnalliset suhteet tunnistaa usein siitä, että ne katoavat jälkiä jättämättä.
Ihmisten keskellä yksin
On mahdollista tuntea itsensä yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisi paljon ihmisiä tai vaikka olisi parisuhdekin. Suurikaan määrä ystäviä ja tuttavia ei riitä, jos kokemus syvästä yhteydestä ja me-hengestä puuttuu.
Ihminen voi tuntea olevansa niin ulkopuolinen porukan keskellä, että olo on yksinäisempi muiden kanssa kuin todella yksin ollessaan. Juuri siksi ystävien ja tuttavien määrän sijaan kannattaa kiinnittää huomiota laatuun: onko minulla joku ihminen, jonka kanssa voin jakaa aidosti sen, mitä minussa tapahtuu?
Kohti syvempää yhteyttä
Yhteenkuuluvuuden tunne on hyvä ihmissuhteen laadun mittari. Sen voimakkuus kertoo, kuinka hyvin voimme suhteessa ja antaa osviittaa siitäkin, miltä suhteen katkeaminen tuntuisi.
Kaikkiin ihmissuhteisiin ei voi eikä tarvitse syntyä syvää yhteyttä, mutta yksikin vahva tunneside voi kantaa pitkälle. Syvät ihmissuhteet ovat arvokas voimavara, joka kantaa meitä niin ystävyydessä, parisuhteissa kuin työpaikalla.
Syvyyttä ihmissuhteisiin ei voi synnyttää väkisin, mutta yhteyden ja yhteenkuuluvuuden edellytyksiä voi vaalia läsnäololla, rehellisyydellä, kuuntelemisella sekä halulla korjata rikkoutunutta. Kun uskallamme tulla näkyviksi toisillemme, syntyy jotakin sellaista, mikä ei katoa – ja kestää vaikeatkin ajat.
Kirja auttaa tunnistamaan ja vähentämään haasteita ja ongelmia ihmissuhteissasi – mutta ennen kaikkea lisäämään niihin iloa, onnea ja yhteenkuuluvuutta vahvistavia asioita. Kirjan ajatukset auttavat kaikkissa aikuisten välisissä ihmissuhteissa, kuten työ- ja harrastusporukoissa, johtajien, esihenkilöiden ja työntekijöiden kanssa, ystävyyssuhteissa ja parisuhteissa.
Olen aina pitänyt lapsiin liittyviä asioita narsistisen kaltoinkohtelun ympärillä yhtenä vaikeimpana asiana.
Lapset ovat viattomia ja niin niin rakkaita ja he joutuvat valitettavan usein kokemaan samankaltaisia asioita narsistisen ihmisen rinnalla kuin me aikuisetkin.
Lapsilla ei aina ole sanoja kuvaamaan kokemuksiaan ja tunteitaan ja he joutuvat joskus vasten tahtoaan olemaan narsistisen ihmisen/vanhemman luona.
Saako lapselle puhua vaikeista tapahtumista?
Vanhemmat miettivät hyvin usein onko lapselle sopivaa puhua narsistisesta kaltoinkohtelusta tai väkivallasta jota kotona, aikuisten parisuhteessa ja/tai lapsiin kohdistuen tapahtuu.
Tähän selkeä vastaus on: kyllä!
Narsistisesta kaltoinkohtelusta/väkivallasta puhuminen ei ole toisen vanhemman haukkumista vaan niiden tosiasioiden esiin nostamista, joita lapsikin on joutunut kohtaamaan.
Tässä viisi ohjettani kuinka voit puhua lapselle narsistisesta kaltoinkohtelusta ja lähisuhdeväkivallasta:
1. Lupa puhua
Ensinnäkin siis muista, että näistäkin asioista saa, voi ja kannattaa puhua.
Et mollaa tai hauku toista vanhempaa, jos otat esiin asian mitä lapsi on joutunut kokemaan tai näkemään, vaan opetat mm. oikean ja väärän eroa ja sanoitat tapahtunutta.
Älä vaikene tapahtuneista, varsinkaan väkivallasta vain siksi, että yleinen ohje on: toista vanhempaa ei saa haukkua lapselle. Tässä ei ole kyse siitä.
2. Sanat ja termit
Puhuessasi lapselle ota aina huomioon hänen ikä ja kehitystaso.
Kertoessasi esimerkiksi manipuloinnista kerro jokin vertauskuvallinen esimerkki, jotta lapsi ymmärtää paremmin mitä manipulointi tarkoittaa.
Narsismi -termiä ei välttämättä tarvitse käyttää, vaan voit kuvata sitä sanoilla: haitallisesti itsekäs, ajattelee vain itseään, on tosi ilkeä, ei välitä muista, huijjaa, valehtelee, tekee toisille pahaa jne.
3. Oikea hetki
Oikea hetki narsistisesta kaltoinkohtelusta ja väkivallasta puhumiseen on nyt.
Asiaa ei kannata pitkittää, koska ongelmat eivät poistu pitkittämällä vaan usein päinvastoin.
Valitse keskusteluun kuitenkin rauhallinen ja mukava hetki, esimerkiksi automatka tai kävelylenkki. Älä kuitenkaan pakota lasta keskustelemaan. Voit antaa lapsen valita jutellaanko nyt vai aamulla.
4. Kerro mikä on oikein ja mikä väärin
Lapsen on ensisijaisen tärkeää saada asioihin muunkin, kuin narsistisen ihmisen näkökulma.
Tehtäväsi on opettaa lapselle mikä on oikein ja mikä väärin ja jos lapsi joutuu näkemään/kokemaan narsistista kaltoinkohtelua nousee moraalikasvatus vielä tärkeämpään asemaan.
5. Lohduta ja anna turvaa
Muista aina kertoa lapselle, ettei narsistinen kaltoinkohtelu ja väkivalta ole missään nimessä eikä koskaan lapsen syy. Lapsen on hyvin tärkeä saada kuulla tämä, koska narsistinen vanhempi voi syyllistää myös lasta kaikesta.
Kerro lapselle, että olet aina hänen tukena ja teet kaikkesi, jotta kaltoinkohtelu päättyy.
Läsnäolo. Se tunne, kun on samalla aaltopituudella tai taajuudella toisen ihmisen kanssa, on maagista. Kun ollaan samassa tilassa ja todella läsnä, tuntuu olevan nykyään yhä harvinaisempaa.
Kun huomio on yhteisessä asiassa tai yhteisessä tekemisessä, ollaan saman asian äärellä samanaikaisesti. Ehkä koetaan jotain samaa, josta voidaan jutella ja jonka äärellä tehdä elämän aistimuksia. Yhteisten kokemusten jakaminen luo ihmisyyden liimaa, joka saa tuntemaan elämän myös merkitykselliseltä.
Tässä muutama pieni tuunaus tekemisiin, jotta niitä voi tehdä yhdessä – läsnäolevasti:
Ääneen lukeminen toiselle tuo läheisyyden ja kahdenvälisyyden kirjakokemukseen. Läheisen ääni on turvallinen ja rauhoittava. Välillä voi pysähdellä ja keskustella. Jos tuntuu sopivalta, voi laittaa pään toisen rintakehälle ja tuntea myös äänen värinän kehossa. Värinä rauhoittaa mukavasti. Selaa kirjoja TÄSTÄ.
Vinkki! Jos mietit häälahjaa ensi kesän pariskunnalle, hanki kirja ja laita ääneen lukuohje mukaan <3
2. Pelatkaa lautapelejä
Lautapelit tuovat huomion yhteiseen hetkeen, saman kokemuksen äärelle. Parhaimmillaan pöydän ääressä on monta ihmistä kasvotusten. Tunteet liikkuvat pelin edetessä ja välillä rupatellaan niitä-näitä – asioista, joista ei ehkä muutoin olisi tullut juteltua. Selaa pelejä TÄSTÄ.
3. Maalatkaa yhteinen taulu
Yhdessä maalaaminen on hauska projekti. Sen sijaan että päättäisi yksin itse, mitä maalaa, jokainen osallistuja saa tuoda oman näkemyksensä mukaan. Voitte valita teeman (esim.“rakkaus”) tai esimerkiksi omaan kotiin sopivan värimaailman. Tai sitten antakaa vain mennä fiiliksellä: kun maalaa akryyliväreillä canvastaululle, maalit kuivuvat nopasti, joten tauluun saa useita kerroksia: värejä, muotoja, päällekkäisyyttä.
Milloin taulu on sitten valmis? – Siitä on hyvä neuvotella yhdessä.
Parisuhteen päiväkirja tai perheen päiväkirja voi olla kiva tapa pitää muistoja yllä. Päiväkirjaan voi kirjoitella havaintoja elämästä (esim. lintubongauksia, lempiruokia, onnistumisia) tai viestejä toiselle. Millaisia viestejä, kehuja, kiitoksia tai piristyksen sanoja haluaisit kirjoitella muistoksi kirjaan sen sijaan, että viestit katoavat puhelimen syövereihin?
Joskus jälkikäteen kun lukee kirjan viestejä, voi muistaa paremmin ja päästä keskelle arkisia kokemuksia, jotka ovat lopulta elämässä niitä kaikkein arvokkaimpia.
Millaisista aiheista haluaisitte jutella? Mitä ette vielä tiedä toisistanne tai toistenne ajatuksista? Voitte käyttää apuna erilaisia kortteja, jotka auttavat löytämään yllättäviä näkökulmia. Esimerkiksi seuraavat kortit voivat saada aikaan hyviä keskusteluja:
Suomalainen ei ole vain kirjakauppa, vaan paikka, josta löydät aina jotain uutta ja innostavaa, kehittävää ja viihdyttävää – vaihtoehtoja ruutuajalle ja läsnäolevalle elämälle. Vähemmän ruutua, tilalle jotakin oikeaa: lukemista, luovuutta, lautapelejä, uuden oppimista… Kun antaa mahdollisuuden oikeille asioille, ympärille avautuu enemmän elämää.
Onko sinulle tuttu seuraavanlainen kokemus: Haluat irti riippuvuudestasi. Teet itsesi kanssa sopimuksen siitä, että nyt riittää. Löydät irti pääsemiseen hyvät keinot. Hetken aikaa asiat kulkevat kuin unessa: koet, ettet tarvitsevasi riippuvuuttasi, olet ylpeä itsestäsi ja uskot, että et tule enää ikinä palaamaan riippuvuuden helvettiin.
Eräänä päivänä tämä toipumisen auvoisuus tuntuu hyvin kaukaiselta ja vanhat tunteet ja muistot vyöryvät ylitsesi. Niistä hätääntyneenä tartut riippuvuuteesi. Kaikki tuntuu romahtavan. Koet olevasi ihan lähtöpisteessä. Koet olevasi vääränlainen, yksin ja täysi luuseri. Koet häpeää.
Mitä ihmettä tapahtui? Kaiken piti olla niin selkeää.
Heti alkuun on hyvä todeta, että et ole yhtään vääränlainen tai yksin tämän kokemuksesi kanssa. On tärkeää tiedostaa, että toipumisessa on eri vaiheita ja että sinä et ole millään tavalla epäonnistunut.
On ihan normaalia, että alkuun innostut uudesta asiasta varsinkin, kun siihen liittyy suuri elämänmuutos, innostus ja muita positiivisia tunteita. Tässä kohtaa on suhteellisen helppoa lopettaa riippuvainen toiminta Koet kaiken kattavaa helpotusta ja uskot, että nyt homma on hallinnassa.
Kuherruskuukausi
Elät kuherruskuukautta, jossa päätöksesi on vakaa kuin kallio. Olet alkuinnostuksen vietävissä.
Lähes poikkeuksetta seuraa hämmennystä, kun pääsemme seuraavaan toipumisen vaiheeseen. Mitä nyt? Ei tästä ollut mitään puhetta. Miksi kaikki ei soljukaan kuin pissa lautaa pitkin? Miksi tuntuu, kuin laskisin vettä vastatuuleen?
Tuskavaihe
Olet tuskavaiheessa. Siinä koet kipua ja kaipuuta. Ne tunteet, joita riippuvuus piti poissa alkavat nyt paljastua. Koet surua, tyhjyyden tunnetta, ahdistusta, häpeää, vihaa ja muuta epämukavuutta, jonka luulit olevan jo elämästäsi poissa.
Aivosi huutavat dopamiinia. Vanhat tottumukset kolkuttelevat ovella ja monesti ne alkavatkin tässä vaiheessa vaikuttaa järkeviltä ratkaisulta. ”Oli se kyllä erilaista sen alkoholin kanssa. Ei tarvinnut kärvistellä.” Sanonta: ” Vanha helvetti on parempi, kuin tuntematon taivas.”, on tämän vaiheen houkutteleva, joskin usein tiedostamaton, uskomus.
Tämä on se vaihe, jossa retkahdukset tapahtuvat. Tämä johtuu siitä, että vanhojen, riippuvuuden poissa pitämien, tunteiden käsittelyyn ei ole vielä tarpeeksi kykyä tai keinoja. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kannattaa heittää hanskat tiskiin ja astua syrjään toipumisen tieltä.
Tästä vaiheesta voi päästä yli. Tämä on mahdollista hyvin harvoin omin voimin ja yksin. Tässä kohtaa tarvitaan vertaisten tukea. Tarvitaan sinnikkyyttä niiden haastavien tunteiden kokemiseen ja käsittelyyn, jotka alkavat ilmaantua.
Mindfulness-harjoitteet, jotka auttavat haastavien tunteiden ja ajatusten käsittelyssä sekä rakentavat yhteyttä kehoon, ovat nyt äärimmäisen tärkeitä. Saatat tarvita myös ammattilaisen apua esimerkiksi traumatietoisen terapiatyöskentelyn muodossa.
Uudelleenrakennus
Kun pystyy, suostuu ja uskaltaa käymään läpi tämän tuskallisen vaiheen, alkaa löytyä uudenlainen tapa olla itsensä kanssa. Puhutaan uudelleenrakennuksen vaiheesta.
Nyt uudenlaiset selviytymiskeinot alkavat juurtua ja huomaat, että sinulla on kykyä tunnistaa ja käsitellä tunteitasi ilman, että pakenet niitä. Uudelleenrakennuksen vaiheessa tunne-elämän ja riippuvuuden takapakit nähdään osana prosessia. Kysymys ei ole enää epäonnistumisia, vaan oppimisen mahdollisuuksista.
Vakiintuminen ja syvempi kasvu
Näin päästään toipumisen neljännelle tasolle, jossa tapahtuu vakiintuminen ja syvempi kasvu. Tässä kohtaa riippuvuus ei ole enää se, mikä elämäsi hallitsee. Sen sijaan, tunnet vapautta omissa valinnoissasi. Osaat siis tehdä viisaampia valintoja. Uudenlaiset toimintamallit alkavat tuntua hyvin luonnolliselta. Ne tukevat sinun hyvinvointiasi.
Elämäsi ei ole täydellistä, mutta hyväksyt sen. Hyväksyt haasteet osana ihmisen elämää.
Tässä kohtaa voit haluta auttaa muita ihmisiä toipumisen tiellä riippuvuuksista irti pääsemisessä.
Toipumisen tie ei ole siis tuskatonta. Välillä tulee sellaisia kohtia, jotka pitää vaan sinnitellä läpi. Tässä matkalla tarvitaan roppakaupalla itsemyötätuntoa ja asioiden hyväksymistä sellaisena, kuin ne ovat.
6/10 riittää.
(Viitteet: Tähän neljän vaiheen malliin olen mukaillut Judith Hermanin traumasta toipumisen mallia sekä John Fischerin muutoskäyrän oppeja)
