Onko aina pakko olla hyvä ihminen? – Älä kadota itseäsi ylitarkan omantunnon alle

Tuntuuko Sinusta, että Sinun pitäisi olla aina hyvä ihminen? Soimaako omatunto helposti, kun olet sanonut tai tehnyt tai jättänyt tekemättä jotakin, mikä ehkä saattaisi loukata jotakuta tai aiheuttaa pettymystä? Iskeekö jälkiahdistus joskus, kun olet ilmaissut itseäsi ehkä ”liian” spontaanisti tai sanonut mielipiteesi tai tarpeesi ”liian” avoimesti ja suoraan? Tai kun tuntuu, että olet ollut ”liian” hiljaa tai ”liian” jotakin muuta? Tuntuuko vaikealta hyväksyä itselle oikeus ns. terveeseen itsekkyyteen? Vaaditko itseltäsi – ja ehkä myös muilta – epäinhimillisen täydellisiä suorituksia ja ominaisuuksia?

Tarkka omatunto ja herkkä syyllisyydentunne

Yli kymmenen vuoden aikana vastaanotolla ja koulutuksissani olen tavannut lukemattomia herkkiä ihmisiä. Näen toistuvasti, kuinka monella on korostuneen suuri tarve olla hyvä ihminen. Se voi ilmetä monin tavoin, joista tässä muutamia. Monilla omatunto on hyvin tarkka ja syyllisyydentunne alkaa kalvaa pienistäkin asioista. Voi olla vaikea hyväksyä itselle inhimillisiä unohduksia tai virheitä. Melko yleistä tuntuu olevan myös ”jälkipotku”, joka saattaa iskeä monen tunnin tai päivän päästä jostakin tilanteesta. Yht’äkkiä heräät yöllä tai havahdut ahdistavaan ajatukseen jostakin huolimattomasti valitusta sanasta tai tekemättömästä teosta.

Herkkä ihminen nauttii yleensä syvällisistä keskusteluista ja saattaa sopivan ihmisen seurassa olla heti kättelyssä hyvinkin avoin. Jälkikäteen saattaa kaduttaa ja hävettää, että on tullut puhuneeksi hieman liikaakin esimerkiksi henkilökohtaisia asioita. Tai yhtä lailla sisäinen kriitikkosi saattaa moittia siitä, jos esimerkiksi jännityksen vuoksi olet ollut hiljainen etkä ole ottanut omaa tilaasi.

Olen havainnut, että joillekin vahva syyllisyydentunne on suurena hidasteena terveen itsekkyyden ja omien rajojen ilmaisemisen opettelussa. Vaikka muiden mielestä olisi hyväksyttävää kieltäytyä lähtemästä seuraksi lenkille tai muuttoavuksi, saattaa kieltäytyjälle tulla siitä huono omatunto ja pelko, että on loukannut toista vakavasti.

Jokainen on vastuussa omista tunteistaan

Herkkä ihminen saattaa aistia niin vahvasti toisten tunteita, tarpeita ja toiveita, että on ehkä ollut aika luontevaakin oppia luovimaan ja mukautumaan ympäristöön. Moni on myös kuullut arvostelua itseensä tai herkkyyteensä kohdistuen sekä aistinut jopa läheisten arvostelevat ajatuksetkin.

Näistä kokemuksista on voinut vahvistua syvä vastenmielisyys konflikteja ja muiden pettymystä ja arvostelua kohtaan, koska ne tuntuvat niin epämiellyttäviltä. Yksi ratkaisu tähän – useimmiten tiedostamatta tehty – on pyrkiä olemaan aina niin miellyttävä ja huomioon ottava, ettei kenelläkään tulisi mitään sanomista.

Äärimmilleen vietynä herkästä on voinut tulla kameleontti, joka muuntautuu joka tilanteeseen ja ihmiseen ja suorittaa elämäänsä kuin pakon edessä ponnistellen. Sellaisella on kuitenkin kova hintansa, kuten kaikella pakon edessä tapahtuvalla: voit menettää yhteyden omaan itseesi ja väsähtää kaiken miellyttämisen ja suorittamisen alle. Samalla muut eivät voi oppia tuntemaan herkän ihmisen todellista minää ja ihmissuhteet ovat vaarassa jäädä yksipuolisiksi tai etäisiksi. Pidemmän päälle on olemassa myös katkeroitumisen riski, kun itsensä hukkaaminen alkaa vähitellen harmittaa.

Jokainen ihminen on vastuussa omista ajatuksista, tunteista, sanoista ja teoista.  Herkät ihmiset useimmiten kantavat tämän vastuun harvinaisen vahvasti ja joskus myös muiden puolesta. Antakaamme sama vastuu toisillekin heidän omista kokemuksistaan. Se on palvelus sekä itsellemme että toisille: meiltä lähtee toisten taakka harteilta ja toiset saavat mahdollisuuden oppia ja kehittyä omien tekojensa kautta.

Olet riittävän hyvä ihminen

Erityisherkkyyteen usein liittyvä ystävällisyys, joustavuus ja hienotunteisuus ovat hienoja piirteitä ja niitä tässä maailmassa kaivataan lisää. Liialliseksi vietynä niistäkin voi kuitenkin tulla kahlitsevaa pakkopullaa ja jatkuvaa painimista syyllisyydentunteen kanssa, kun ei ylläkään omiin ylimaallisen korkeisiin vaatimuksiin.

Onko siis pakko olla hyvä ihminen? Minun mielestäni ei ole. Pakko perustuu pelkoon – esimerkiksi hylätyksi tulemisen pelkoon – ja kaikki pelosta lähtevä toiminta kahlitsee sisintä ja ruokkii lisää pelkoa. Uskon, että olemme riittävän hyviä ihmisiä ilman sisäistä pakkoakin, ihan vapaaehtoisesti.

Voisimme olla armollisempia itseämme ja sen myötä muitakin kohtaan. ”Riittävän hyvä riittää” on ollut tärkeä motto omassa elämässäni ja monilla asiakkaillani. Sen avulla on voinut vähä vähältä luopua liiasta yrittämisestä ja täydellisyydentavoittelusta. Vaikka haaveissa olisi niin ihana olla täydellisen hyvä ihminen, niin miksi tavoitella mahdotonta ja olla siksi jatkuvasti tyytymätön?

Kun sisäinen itseluottamus ja -arvostus kasvaa, pelko ja alttius muiden mielipiteitä kohtaan vähenee ja armollisuus lisääntyy. Armollisuutta voi opetella myös ajattelemalla vaikealta tuntuvan tilanteensa tapahtuvaksi jollekin rakkaalle ihmiselle. Miten kohtelisit häntä? Näkisitkö hänen kauneutensa ja hyvyytensä yksittäisen teon takaa? Kannustaisitko ja rakastaisitko häntä kaikesta huolimatta? Mikset tekisi itsellesi samoin? Ansaitset sen varmasti yhtä lailla kuin muutkin.

Ihmisyyteen kuuluu epätäydellisyys ja se on kaunista, niin kuin luontokin on eheä ja harmoninen kokonaisuus kaikkine puolineen. Tiedostakaamme ja hyväksykäämme itsemme, toisemme ja tämä hetki sellaisena kuin olemme. Voisimme vihdoin rentoutua ja olla sitä mitä olemme. Kiitos.


Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: