Hetki itselle.
Onko ruokailuseuranasi usein puhelin, läppäri, TV tai lehti? Lähde mukaan kokeilemaan mindfulness-vaihtoehtoa!
Hetkinen-vlogin heinäkuun innoste on mindfulness-ruokailu!
Ota innoste vastaan, innosta frendisi mukaan ja syödään kuukauden ajan (heinäkuu) vähintään 1 ateria mindfulness-läsnäololla. Nautinnollisia ruokailuhetkiä – nam!
T. Aleksi
Ystäväni kyseli Facebook-seinällään, mikä on ihmisen paras ikä. Postaus keräsi kymmenien eri-ikäisten vastauksia. Useimmat olivat tyytyväisiä tämänhetkiseen ikäänsä. Monen mielestä nelikymppisyys oli jonkinlainen vedenjakaja. Aika harva haikaili teinivuosien perään.
Kirjoitin viimeksi, että ”henkiselle polulle” hyppääminen on tietyssä elämänvaiheessa todennäköisempää kuin muulloin. Tämä kohta on keski-ikä ja sen mukanaan tuoma kriisi.
Vauvan elämä on yksinkertaista. Hiljalleen ympyrät kasvavat suuremmiksi ja ihminen ottaa enemmän tilaa, kehitys on kasvavaa. Mutta jossakin vaiheessa elämä ei enää laajene vaan alkaa supistua. Vanhuksen elämä on taas vauvamaisen yksinkertaista.
Ennen kuin tila, toiminta ja tavat alkavat supistua, elämä pyörii hetken aikaa rutiineissa: kun täysi kapasiteetti on saavutettu, tekevät useimmat meistä hetken aikaa rutiininomaista suorittamista (työ, koti, arki, loma jne.). Tämä tapahtuu joogan oppien mukaan keski-iässä, ja näihin rutiineihin liittyy useimmilla ihmisillä jonkinlainen kriisi: ”minulla on kaikki mitä haluan, mutta mikä sen arvo on?”
Useimmiten ihminen on silloin 36–42-vuotias (joskus tätä venytetään 28–44 vuoden tienoille).
Elämä muodostuu sykleistä, ja kundaliinijoogassa puhutaan erityisesti kolmesta ikävuosiin liittyvästä syklistä. On ihan mielenkiintoista tutkia, miten nämä omassa elämässä toteutuvat – vai ovatko toteutuneet?
7 vuoden sykli liittyy tietoisuuteen, arvoihin ja uskomuksiin; siihen mitä pidämme elämässä tärkeänä. Tässä tapahtuu hienovaraisempi tai isompi muutos ikävuosina 7–14–21–28–35–42–48–52 jne.
11 vuoden sykli liittyy älykkyyden kehitykseen sekä siihen, miten arvot näkyvät päivittäisessä toiminnassamme. Älykkyys liittyy tässä asioiden prosessointiin: miten osaamme ottaa vastaan ja ymmärtää informaatiota, millaisia keinoja käytämme selvitäksemme elämästä? Kyvyssämme ymmärtää syitä ja seurauksia tapahtuu harppauksia ikävuosina 11–22–33–44–55 jne.
18 vuoden sykli liittyy elinvoimaan ja kehon fyysisiin muutoksiin. Iän myötä kehon tarvitsema lepo, ravinto, liikunta ja muut tavat muuttuvat. Vedenjakajina tässä ovat ikävuodet 18–36–54–72 jne.
Elämässä on kohtia, joihin osuu useampia isoja muutoksia samaan aikaan. Tämä tuo mukanaan tavallista enemmän turbulenssia. Tällaisia kohtia ovat mm. 18–21–22 / 33–35–36 / 42–44 / 52–54–55.
*
Itse olen kokenut ikäsyklejäni tutkiessa ahaa-elämyksen esimerkiksi ikävuosien 21–28-välisestä seitsemän vuoden ajasta ja koen arvomaailmani muuttuneen totaalisesti 29-vuotiaana. Tällä hetkellä olen 37, ja viime vuosina tapahtuneet henkiset muutokset ovat olleet merkittäviä.
Omasta mielestäni elämä on vuosi vuodelta muuttunut paremmaksi ja monipuolisemmaksi. Ei helpommaksi, mutta opettavaisemmaksi.
Keski-ikä koostuu tietyllä tapaa rutiineista (kaikkea ei tarvitse enää keksiä ensimmäistä kertaa, vaan hyväksi havaittuun voi luottaa) ja kriisistä (elämän supistuminen ja lähestyvä kuolema ovat asioita, joihin meidän kaikkien on suhtauduttava, tämän ei kuitenkaan tarvitse olla musertavaa). Keski-iän kriisi tuo mukanaan vääjäämättömien tosiasioiden hyväksymistä, mutta samalla mahdollisuuden kasvattaa tietoisuutta ja vastuuta omasta itsestä – jos ei nyt, niin koska sitten?
Joogien mukaan ihminen on meditaatiokypsä nelikymppisenä ja elämä alkaa 40 vuoden iässä.
Sitä odotan kiinnostuneena.
Hiljentyä ja rauhoittua voi missä maailmankolkassa tahansa. Tallinnassa se on erityisen helppoa, koska kaupungissa on lukuisia puistoja ja viheralueita. Jos liikkuu pyörällä, hulinan keskeltä voi vetäytyä hetkeksi hieman kauemmaksikin keskustasta. Tässä Hidasta elämää -toimituksen tunnelmia toukokuiselta päiväretkeltä.
Ulkona on ihana esimerkiksi meditoida. Tarpeeksi rauhallisia paikkoja kyllä löytyy, kun katselee ympäristöään sillä silmällä. Tässä niistä muutama:
Tuomiopuistossa (Toompark, Toompuiestee, Nunne Str) on tunnelmallinen lampi, jonka ympärillä on useita meditointiin sopivia paikkoja. Kauniin puiston reunaa linjaa vanhan kaupungin muuri, mikä luo puistolle omanlaisensa historiallisen luonteen.
Matkalla Kadriorgin puistoon rantatien varrella on vanha tammivanhus, joka henkii ikiaikaista viisautta ja kutsuu pysähtymään (Narva maantee).
Kadriorgin puisto (Kadriorg, Roheline aas, J.Poska, Mäekalda, Narva mnt) on todella iso ja monipuolinen vihreä olohuone kaikenlaiseen oleiluun. Puistossa on taidemuseoita ja muita suurempia massoja houkuttelevia kohteita, mutta myös paljon rauhoittumiseen sopivia kohtia. Puiston koilliskulmassa on viehättävä japanilainen puutarha. Paikka on vielä aavistuksen keskeneräinen, mutta tarjoaa miellyttävän jatkumon Kadriorgin puiston seesteiselle tunnelmalle. Japanilaisen puiston luonne suosii ehkä erityisesti meditointia ja mietiskelyä kävellen.
Lue lisää Tallinna-vinkkejä täältä.
Laivamatkoja Tallinnaan järjestää edullisesti esim. Eckerö line.
Mistä ideat tulevat? Millaisia puitteita ne tarvitsevat syntyäkseen?
Muusikon työssä luovuutta tarvitaan monessa kohdassa. Paperille piirretyt nuotit ovat vain pelkistetty kartta ja kokoelma suuntaviittoja matkalla siihen soivaan lopputulokseen, jonka kuulijat saavat kuullakseen. Ne ovat kuin resepti, jossa luetellaan ainekset, niiden määrät ja käyttöjärjestys.
Kokin tehtävä on arvioida saatavilla olevien sesongin ainesten laatu ja yhteensopivuus, hienosäätää osasten suhteet toisiinsa, ajoittaa tekemisensä oikein, valvoa prosessin etenemistä sekä tehdä tarvittaessa korjaavia ja korvaavia valintoja.
Muusikon työ on kuin yhdistelmä keittokirjojen opiskelua, aineksiin perehtymistä, kokkaamista ja tarjoilua, vaikkakin kuulijat usein havaitsevat näistä vain viimeisimmän.
Parhaimmillaan muusikko vielä puhaltaa esitykseensä hengen – ”spiritin” – joka syntyy juuri siinä hetkessä ja saa aikaan maagisen tunnelman. Vahva läsnäolo välittyy kaikille mukana eläville ja jotain ainutkertaista tapahtuu. Kokemus sisäisestä tai ympäröivästä maailmasta on tapahtuneen jälkeen hieman erilainen.
Sanan ”inspiraatio” etymologisesta taustasta löytyy useita merkityksiä: sisään hengitys, Jumalan tai korkeamman voiman välitön vaikutus, henkeen kosketuksissa oleminen: ”in spirit”.
Useissa säveltäjäelämäkerroissa kuvaillaan, miten entisaikojen mestarit luomisprosessinsa keskellä patikoivat mielellään luonnossa etsimässä innoitusta. Raikas ulkoilma, luonnon muotojen rikkaus ja tuoksujen kirjo ovat ehtymätön vaikutteiden runsaudensarvi avoimelle mielelle. Lisäksi erityisesti epätasaisessa maastossa liikkuminen työllistää sopivasti rationaalisen mielemme, jättäen alitajunnalle tilaa työstää omia keskeneräisiä prosessejaan.
Kiire ja vääränlainen tehokkuusajattelu ohjaavat helposti meitä työskentelemään puurtamalla ja pusertamalla. Oma ”personal trainerimme”, koiramme Luca, on toiminut itselleni lukemattomia kertoja oppaana inspiraation ja luovuuden lähteille. Monta aamulenkkiä olisi jäänyt tekemättä ilman häntä ja monta ideaa jäänyt hakematta metsäpoluilta. Lähes poikkeuksetta siirtyminen työmoodiin käy hyvin sujuvasti ulkoilun jälkeen. Asiat lähtevät rullaamaan omalla painollaan ja toiminnan järjestely on loogista ja selkeää.
Uuden luominen voi olla haurasta, herkkää ja haavoittuvaista. On tärkeää että tässä tekemisessä ympärillä on ihmisiä, joiden kanssa voi olla vapaasti oma itsensä: ei tarvitse varautua ja olla varpaillaan. Tarvitaan riittävä määrä hyväksyntää ja turvallisuutta, jotta uskaltaa lähteä tutkimattomille poluille. Saattaa olla, että tavallisuudesta poikkeava tapa toimia johtaa ulkopuolisuuden tunteeseen, tai jopa hyljeksintään tavanomaisesti toimivien joukossa. Silloin täytyy tutkailla mitkä ovat omat arvot ja hankkiutua tekemisiin niitä kunnioittavien kanssa. Olennaista on myös tunnistaa, milloin tarvitaan aktiivista toimintaa ja energiaa, milloin taas on parempi malttaa odotella. Tällä tiellä kukaan ei kulje suoraan maaliin. Ärsyttäviltä tuntuvien mutkien merkitys avautuu parhaiten vasta jälkikäteen, kokemuksen myötä.
Luovuudelle tärkeää on myös riittävät lepäämisen ja toimettomuuden jaksot. Itselleni on usein vaikeaa jaksottaa elämääni riittävästi lepo- ja latautumishetkiä. Muusikon ammatissa kesäkin on festivaalien sesonkia. Puitteiden ja kollegoiden vaihtuvuus tarjoaa silti omaa inspiraatiotaan ja arjesta irrottautumisen kokemuksia. Samalla on hyvä tiedostaa totaalisen loman ja levon tarpeellisuus.
Kehomme ja mielemme voivat parhaiten kun ne saavat levon lisäksi sopivasti aktivaatiota ja vaihtelua. Monipuolinen, arkirutiineista poikkeava rento puuhastelu ja sopiva liikunnallinen rasitus johtavat myös laadukkaaseen uneen ja lepoon. Hyvän kirjan lukeminen ruokkii mielikuvitustamme aivan eri tavalla, kuin saman tarinan katsominen tv:stä.
Omaan kesääni kuuluu vielä kaksi kokonaista festivaalia, lukuisten hienojen kollegojen kanssa. Haluan nostaa tässä esiin heistä kaksi, jotka ovat mielestäni upealla tavalla löytäneet oman sävelkielensä. Molemmat ovat kulkeneet pitkän ja monisyisen polun, yhdistäneet urallaan vaikutteita eri tyylilajeista ja ovat kuin kotonaan yhtä hyvin klassisen orkesterin edessä kuin rockbändissä. Yhteensattumana molempien pääinstrumentti on sähkökitara. Molemmat ovat olleet itselleni suurina inspiraation lähteinä omalla rohkealla ja ennakkoluulottomalla asenteellaan. Molemmille musiikki on luonnollinen osa omaa ilmaisua. Tässä kaksi inspiroivaa linkkiä ja menovinkkiä:
https://www.youtube.com/watch?v=qMSbwAtYD8o
Marzi Nyman musisoi Porvoossa Avanti:n Suvisoitossa useissa konserteissa torstaista lauantaihin 25.-27.6.
Oheinen video kertoo huikealla tavalla miten huippumuusikko, myös esitellessään vahvistimen ominaisuuksia, on persoonallisen luovan ilmaisunsa ytimessä. Peter Lerche:ä voit kuulla lähietäisyydeltä Joroisten musiikkipäivillä torstaina 30.7.
Laadukasta kesää, levollista lomaa ja sopivasti mielekästä, innostavaa tekemistä: Inspiraatiota ”in spirit”!
Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.
Rakastatko itseäsi niin paljon, että uskallat laittaa itsesi peliin itsesi vuoksi? Kuinka voit pyytää muilta tukea stressaavissa tilanteissa? Annatko myös muille tilaisuuden vaikuttaa? Kun annat itsestäsi enemmän, sitä enemmän pystyvät muutkin auttamaan sinua. Valmennuksen kolmannessa ja viimeisessä osassa Mikko selventää ympärillä olevien ihmisten asemaa suurena voimavarana. Tätä voimavaraa käytettäessä molemmat osapuolet ovat voittajan puolella. On myös itse oltava valmis antamaan, jos odottaa jotakin toiselta.
Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi
Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?
Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.
Uskallatko katsoa itseäsi uudella tavalla? Pakenetko negatiivisia tunteitasi, vai menetkö niitä kohden? Hyväksymällä kielteiset tunteet on helpompi rakastaa itseään. Valmennuksen toisessa osassa Mikko esittelee arkielämän stressaavia tilanteita, ja antaa työkaluja, joilla niistä on mahdollista selvitä ilman stressiä. Hän haastaa kuulijat kunnioittamaan ja arvostamaan itseään, sillä vain itse voit tietää, toteutuvatko tarpeesi.
Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi
Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?
Edesmenneen Hidasta elämää -kolumnisti Mikko Palorannan intohimona oli auttaa ihmisiä löytämään omat voimavaransa. Mikon ajattelun taustalla on esimerkiksi päätelmä siitä, ettei ihminen voi auttaa itseään auttamatta muita, ja toisinpäin. Läheisten luvalla julkaisemme sivustolla Mikon viimeiseksi jääneen kolmiosaisen valmennuskurssin Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi.
Haluatko oppia vähentämään stressiä? Tuntuuko sinusta usein siltä, ettet riitä, osaa tai pysty? Ratkaisu tähän on opetella rakastamaan itseäsi uudella tavalla, ja olemaan itsellesi hieman täydellisempi. Valmennuksen ensimmäisessä osassa lähestytään stressinhallintaa arkielämän näkökulmasta, ja kannustetaan käyttämään sitä, mitä meillä jo on. Mikon mukaan jokaisella meillä on paljon enemmän kykyjä, mahdollisuuksia ja voimavaroja, kuin tulemme ajatelleeksi.
Rakasta itseäsi – vähennä stressiäsi
Osa 1 Kuinka olisin itselleni riittävä ja hieman täydellisempi?
Osa 2 Tunne, mitä haluat sanoa minulle?
Osa 3 Kuinka yhdistää ympäristö ja itseni siten, että se palvelee molempia?
Mistä silloin oikeastaan puhutaan, kun sanotaan energian liikkuvan kehossamme?
Toiset sanovat tällaisen puheen olevan eräänlainen ohituskaista, jota käytetään paremman tiedon tai ymmärryksen puutteessa. Toiset katsovat, että energiakäsitteen avulla voidaan ymmärtää paremmin kokonaisuutta, jota ei tarkan tiedon avulla kyetä hahmottamaan. Idän filosofioissa ja niiden lääketieteen haaroissa energiaa kutsutaan Intiassa pranaksi ja Kiinassa qiksi.
Kehossamme on energiaa monessa muodossa. Sitä on lämpönä, liikkeenä ja monenlaisena muuna sähkömagneettisena energiana. Se liittyy jokaiseen kehon osaan sekä ajatuksiin, liikkumiseen, ravintoomme ja ilmaan, jota hengitämme. Jokaisen solumme kalvolla on sähköinen jännite ja siten jokaista solua ympäröi sähkömagneettinen kenttä. Energiaa on elimistössä paljon myös molekyylien välisissä liitoksissa, jotka ylläpitävät rakennetta ja toimivat tietynlaisena järjestävänä voimana.
Kehossa olevaa energiaa voidaan tutkia jatkuvasti uusin ja kehittynein laittein, mutta sen monenlaisten ilmentymien ymmärtäminen on vielä melko vähäistä, etenkin jos todellisuuden käsittäminen nojaa vain mitattaviin seikkoihin.
Itämainen filosofinen käsitys näkee energian rajattomana elämänvoimana, joka on aina liikkeessä tai muuntumassa tai pyrkimässä kohti liikettä tai muuntumista. Maailman muodot ja aineet ovat tämän energian ilmentymää. Energian liike ihmiskehossa määrittää terveyttä ja sairautta. Tämä on ykseyteen johtava ajattelutapa, jossa painotetaan erilaisten elämässämme vaikuttavien voimien yhteen sitomista. Energia, joka aiheuttaa sairauden myös parantaa sen. Sairaus on vain yksi elimistön variaatio, ei erillinen tila suhteessa terveyteen.
Energian liikettä tuntemalla voidaan ymmärtää paremmin myös ihmisen psykofyysistä terveyttä. Olemme tietoisia siitä, miten stressi tai rakastuminen vaikuttaa autonomiseen hermostoon tai hormonitoiminnan ja hermoston välittäjäaineiden kuten serotoniinin, dopamiinin tai kortisolin tasoihin.
Yksittäisten välittäjäaineiden tuntemisen avulla voimme kuitenkin nähdä vain sirpaleita kehomme toiminnasta. Miten osaamme selittää sen, kuinka tukahdutetut vihan tunteet ilmenevät lihasjännityksenä tai migreeninä ja kuinka jatkuva huoli heikentää ruoansulatuselimistön toimintaa?
Itämaisissa perinteissä on ajateltu, että energian lakeja tuntemalla voidaan ymmärtää psyyken, fyysisen kehon ja ympäristön välistä vuorovaikutusta ja siten on merkittävällä tavalla kyetty edistämään terveyttä ja hyvinvointia.
Kun psyykettä tarkastellaan yksinkertaistettuna energian liikkeenä, voidaan ymmärtää sen fyysisiä vasteita kuten vanhoissa kulttuureissa on tehty jo vuosisatojen ajan. Näiden oppien mukaan mielen ja kehon hyvä terveys vaatii aina energian vapaata liikettä. Vanhassa sanalaskussa tämä asia ilmaistaan: ”Liikkuva vesi ei pilaannu, eivätkä madot syö ovensaranoita.”
Viimeksi puhuimme kokeilujen leikistä. Alkuinnostus antaa kepeää energiaa, on helppo aloittaa dieetti, kuntoiluharrastus, parisuhde, muutosprojekti.
Vaikeampaa on muuttaa pysyvästi tapojaan. Luopua vanhasta asenteesta, kirkastaa fokustaan ja omaksua uusi asenne. Syödä koko loppuikänsä sillä tavalla, ettei tarvita korjausdieettejä. Luoda muutosherkkä organisaatiokulttuuri, joka ei tarvitse reaktiivisia muutoshankkeita. Rakastaa arjessa rakastumisen jälkeen.
http://youtu.be/BKWmc52jnKo
Pääkysymys: Miten elän unelmani mukaisesti?
Pohdintakysymyksiä:
Kestävä toimeenpano ei ole vaikeaa. Se vaatii läsnäoloa ja päättäväisyyttä. Kyse on tahdonvoimasta, mutta ei itsensä pakottamisesta johonkin luonnottomaan. Itsen johtamisen keveys.
– Pexi
Lue tästä, miksi värittäminen tekee hyvää myös aikuisille! TÄSTÄ voit tulostaa itsellesi alla olevan kuvan A4-koossa. Sitten ei muuta kuin värikynät tai pensselit esiin ja nautiskelemaan! Värittämällä kesä tulee ihanan stressittömästi…
Hidasta elämää -puodista löydät ihanan Viisaat ystäväni -kirjan, joka on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.
Saapuessani toimistolle kesäkuisena aamuna sataa vettä, olen kastunut, ja ovensuusta huikataan, että minulle on tullut vieraita. Sohvalla loikoilee kaksikko, josta aistin heti rentouden. Aleksi, 21, ja Juho, 24, ovat tulleet kertomaan seikkailuistaan.
Tee sitä mistä pidät, eikä sitä mitä pitää
Jo lapsuudesta toisensa tunteneet Aleksi ja Juho innostuvat omien sanojensa mukaan helposti, ja kaikkea halutaan kokeilla. Kaksikon elämänfilosofiana tuntuu olevan suunnitelmallisuuden puute, ja se, että he tekevät sitä mitä todella haluavat. Aleksi kertoo tekevänsä päätöksiä sen enempää miettimättä, sillä mietittäessä asia menee varmasti pilalle. Mieluummin hän ”vaan menee”. Valittu idea ei aina ole välttämättä se järkevin, mutta se tuntuu hyvältä.
Kumpikin on matkustellut. Pari päivää ennen tapaamistamme Juho on saapunut Balilta vietettyään siellä 4 kuukautta, kun taas Aleksi on ollut puoli vuotta Bosniassa Vukov Konak-nimisessä majatalossa töissä. Matkustaessaan kerran yhdessä Norjassa hajosi heidän autonsa useita kertoja. Asenne on kuitenkin sellainen, että kaikesta selvitään, ja niin sieltäkin.
Sekoitus vastuullisuutta ja pientä holtittomuutta
Huoleton elämäntapa on kypsynyt rauhassa kotioloissa samanhenkisen tukiporukan ja kaveripiirin myötä. Aleksi kertoo, etteivät he aktiivisesti yritä saada uusia kokemuksia, vaan tekevät asioita, joita on siistiä tehdä. Vaikka kaksikon vanhemmat eivät ole eläneet yhtä kokeilevaa nuoruutta, ymmärtävät he poikien tempauksia, jos he perustelevat ne hyvin.
Juho valottaa, ettei tekemisen itsensä tarvitse olla niin tärkeää. Tärkeää on se, että se tekee onnelliseksi. Hän antaa esimerkiksi isänsä polttopuiden teon. Polttopuut tulevat heiltä tuskin loppumaan, niin paljon niitä on jo tehty. Puiden pilkkominen toimii kuitenkin Juhon isälle terapeuttisena ja nautinnollisena harrastuksena, jonka myös Juho ymmärtää iloiten sen isälleen tuomasta onnellisuudesta.
Useiden sisarusten perheissä varttuneet Aleksi ja Juho ovat aloittaneet työskentelyn jo nuorella iällä ja oppineet selviämään vähemmällä. He eivät kuitenkaan koe, että olisivat koskaan jääneet paitsi mistään, vaikka rahaa ei olisikaan ollut yllin kyllin. Kesäisin he ovat muun muassa maalanneet ja työskennelleet kaupassa. Tämä kesä tulee olemaan heille ensimmäinen ilman töitä moneen vuoteen.
Kumpaakin kiinnostaa käsillä tekeminen ja materiaalina erityisesti puu. Metsää ja luontoa arvostavia nuoria miehiä viehättää materiaalin elävyys, esimerkiksi metallin sijaan. Yksi suunnitelmakin löytyy: Aleksi aikoo opiskella puusepäksi. Juho puolestaan on opiskellut jo kolme vuotta käsityönopettajaksi.
Harrastuksia on aina ollut paljon. Nuorempana pojat kiipeilivät katoille, eikä siihen ollut mitään erityistä syytä. Nykyisin viehättävät extremelajit, esimerkiksi pyöräily, longboarding, lumilautailu, leijalautailu ja surffaus. Leijalautailuun hyvä paikka on Juhon mukaan Lauttasaaren rannassa. Surffaustakin voi harrastaa Suomessa, vaikka harrastajia on vielä vain kourallinen. Juho on aikeissa mennä surffaamaan vielä samana päivänä, jos sää pysyy otollisena.
Pyöräillen hyväntekeväisyyttä
Tietynlainen suunnitelmallisuus puuttuu myös seuraavasta seikkailusta. Aikeena on ajaa polkupyörillä Sarajevosta Helsinkiin keräten samalla rahaa Meilahden uuden lastensairaalan hyväksi. Matkaan lähdetään heinäkuun alussa Sarajevoon lentäen, eikä tällä hetkellä ole tiedossa tarkkaa reittisuunnitelmaa tai majoituksia. Aikaa matkantekoon kuitenkin on, ja reissuun lähtijät arvioivat 3000 kilometrin matkan taittuvan suunnilleen puolessatoista kuukaudessa.
Idea tempaukseen syntyi joululomalla. Aleksi ja Juho mietiskelivät, mitä heidän kannattaisi elämässään tehdä. Jotakin, joka olisi hyvää. Pyöräilytaustan myötä syntyi ajatus pyöräreissusta. Aleksi oli lähdössä Bosniaan, ja reitiksi muodostui Bosnia-Helsinki. He halusivat reissulleen kuitenkin jonkun tarkoituksen, ja idea lasten auttamisesta alkoi muotoutua. Kun lastensairaalan hyväksi tehty keräys oli helposti toteutettavissa, oli ongelma jo ratkaistu. Pian oli perustettu myös Facebook-sivut ja Instagram-tili.
Aleksilla ja Juholla ei tunnu olevan minnekään kiire. Otamme vielä yhteiskuvan, ja kaksikko lähtee kaupungin sykkeeseen. Jään mietiskelemään, kuinka erilaista heidän elämänsä on esimerkiksi omaani verrattuna. Siinä on paljon sellaisia asioita, joita ei ikinä ole maailmassa liikaa.
Matkantekoa on mahdollista seurata Facebookin, Twitterin ja Instagramin kautta, tai nettisivuilla. Etenemisestä on tulossa päivityksiä ja videomateriaalia, ja luvassa on ennalta-arvaamattomia tapahtumia Aleksin ja Juhon tyyliin. Lahjoituksia lastensairaalalle kaksikon kautta voi tehdä täällä.
Kuvat: Samuel Glassar
Värittäminen on ollut kovassa buumissa maailmalla, ja nyt se on alkanut vallata myös Suomen kirjamarkkinat. Ranskassa värityskirjoja myydään jo enemmän kuin keittokirjoja. Värittäminen kulkee maailmalla hyvinvointiaallon mukana: värittäminen tekee hyvää, mutta miksi?
Tietoisuus ja läsnäolo lisääntyvät värittämisen myötä. Kun keskittyy vain meneillään olevan hetkeen, siihen, mitä on juuri tekemässä, nykyhetki avautuu kokonaisena. Aluksi värittämiseen saattaa suhtautua, kuten vaikka työhön: värittäessä miettii, että minkä värin seuraavaksi valitsee. Kun keskittyy kynän ja paperin kohtaamiseen kaikilla aisteilla, saatat löytää läsnäolon eli onnellisuuden tilan. Kun tällaisen suhtautumistavan kerran löytää, sitä on helpompi koittaa soveltaa muihinkin asioihin – vaikkapa juuri töihin.
Moni sanoo, että hiljentyminen tai meditaatio lisää entisestään stressiä. Vuosien yhtenäisen (ajatusten)juoksun jälkeen paikallaan olo hiljaa saattaa olla täysin mahdotonta. On helpompi rauhoittua (ensin) helpossa tekemisessä, jonka eteen ei tarvitse ponnistella. Värittäminen lievittää kehon ja mielen stressireaktioita yllättävän nopeasti, se sopii siis oikein hyvin esimerkiksi työpaikalle kahvihuoneeseen.
Maailman johtava intuitiotutkija Dominique Surel sanoo, että kun rationaalisen mielen pitää muka-kiireisenä jossain helpossa tehtävässä, alitajunta alkaa puhua. Rationaalinen mieli yrittää koko ajan epäillä ja teilata alitajunnastamme nousevia visioita, intuitiota, siksi sille kannattaa antaa jotain todella-tärkeää tekemistä, kuten tiskaaminen, imurointi tai värittäminen. Näin uudet ajatukset ja ideat voivat syntyä ja niille on tilaa tulla näkyväksi, kun Iso Pomo on Tärkeissä hommissa.
Värien käyttö ja värittäminen tuottavat yksinkertaisesti iloa. Värittäminen ei vaadi mitään eritystaitoa ja siihen harvemmin liittyy ”en osaa”-tyyppisiä uskomuksia, joten ilokin pääsee paremmin vapaaksi. Käsillä tekeminen ja konkreettisen omien käsien tuloksen näkeminen tekee hyvää!
Kannattaa kuunnella omaa sisäistä puhetta värittämisen lomassa. Miten se puhuu? Fiilisteleekö se leikkiä? Onko se iloista, innostunutta pulppua? Kertooko se, että tässä ei ole järkeä, koska lopputuloksesta ei ole hyötyä? Arvosteleeko se väriyhdistelmiä? Yrittääkö se edetä suunnitelmiin enemmän kuin itse tekemiseen? Sättiikö se, jos jos terä ylittää rajat? Kun tulee tietoiseksi oman sisäisen puheensa kaavoista, oppii itsestään paljon.
Viisaat ystäväni -kirja väritettävällä kannella on loppuunmyyty. Uutta painosta, värillisellä kannella, saa Hidasta elämää -puodista. Viisaat ystäväni -kirja on uniikki yhdistelmä värityskirjaa ja syvällistä ystäväkirjaa. Se toimii vieraskirjana, polttarikirjana, hääkirjana ja ihana lahjana. Se kerää ystävien viisaat ajatukset ja sielun värit samoihin kansiin.
Voit tulostaa väritettävän mandalan itsellesi TÄSTÄ.
