Juoksulenkin lopuksi on hyvä tasoitella syke ja antaa kehon viilentyä kevyen liikkeen kautta sekä venyttää jalkojen ja lantion seutua ja keskittää mieli esimerkiksi tasapainoillen. Tasapainoilu on yksi joogan tärkeimmistä harjoituksista. Tietoisuuden keskittäminen tapahtuu väistämättä, muuten horjahtaa. Erilaiset tasapainoasanat voivat olla näyttäviä, mutta seuraavana esittelemäni jalan nostaminen ja hengityksen seuraaminen näennäisen helpossa asanassa on terapeuttista.
Yhden jalan tasapaino
Yhdellä jalalla tasapainoiluun voi lähteä liikkeelle ryhdikkäästä seisoma-asennosta jalat vierekkäin. Keskity tuntemaan molemmat jalat syvällä maassa ja pidennä selkää. Tuo sitten painoa vasemmalle jalalle. Tunne jalkapohja, polven takaosa ja vasen istuinluu linjakkaasti päällekkäin. Älä anna lantion romahtaa vaan kannattele vasenta puolta pitkänä kuin puun runko. Hitaasti lisää painoa vasemmalle, niin että oikea jalka kevenee ja lopulta nousee ylös. Koukista vasen polvi ja tuo kädet ristiin polven yli. Ojenna selkää, suorista tukijalkaa ja paina kevyesti takaraivoa taaksepäin. Tunne linja päälaelta kantapäähän saakka.
Katseen keskittäminen eli drishti on hyvä apukeino balanssin ylläpitämiseen ja katseen sisäänpäin kääntämiseen eli pratyahara. Voit tuoda harjoitukseen haastetta lisäämällä siihen kierron. Vaihda vastakkainen käsi pitämään polvesta kiinni ja kierrä rintakehää kohonneen jalan suuntaan. Lopuksi avaa käsi ja käännä katse vasemman käden sormenpäihin. Hengitä 8 hengitystä. Ennen seuraavaa puolta tunne molemmat jalat maassa. Toista toinen puoli yhtä suurella rakkaudella ja hitaudella.
Viimeisellä vuoteellaan äiti hymyilee lapselleen ja sanoo hiljaisella lämpimällä äänellä: ”Olen kiitollinen, että olen saanut ruokkia teidät”. Edessäni on pitkän sairauden uuvuttama, hauras linnunluinen hahmo. Hetken hereillä, hetken unessa, pitkiä jaksoja jossain unen ja valveen välimaastossa.
On aikaa ajatella, aikaa muistella.
Vielä kaksi viikkoa sitten muistelimme yhdessä menneitä, hyräilimme muistotilaisuuteen tulevan laulun säveliä ja etsimme muistin kätköistä oikeita sanoja säkeistöihin. Jutustelimme ja välillä vain olimme hiljaa. Hetkittäin jopa vitsailimme. Lähtiessäni halasimme tietoisena siitä, että seuraavaa kertaa ei ehkä tulekaan.
Nyt hyvää tarkoittavien sanasikermien tulva tiivistyy mielessäni muutamiin lauseisiin. Pulputtava yrittäminen ja omaa helpotusta hakeva vouhotus väistyvät taka-alalle.
Jäljelle jää läsnäolo, huomaavaisuus, hyväksyntä, kanssakulkeminen, myötäeläminen ja irti päästämisen pelottava hallitsemattomuus. Kiitollisuus ja mystinen luottamus.
Suru kurkistaa jo nurkan takaa. Mitä jäi tekemättä? Mitä jäi sanomatta? Kuinka usein korvieni välissä jäkättävä kriitikko sai valitsemaan sen vähemmän kauniin tavan toimia?
Viikkoa myöhemmin vuoropuhelu on ohi. Jäljellä on kosketus, kuunteleminen, pienet eleet ja ilmeet.
Pitkittynyt kipu herättää kysymyksiä kärsimyksen mielekkyydestä ja tarkoituksesta. Armottomalta tuntuva aikalisä antaa kuitenkin meille muille tilaisuuden valmistella itseämme väistämättömään, mahdollisuuden kohdata elämän ainutkertaisuus ja rajallisuus tässä ulottuvuudessa. Samalla pintaan nousee tarve tarkistaa oman polun suunnan mielekkyyttä ja arvovalintoja.
Vielä yksi päivä ja yksi ilta. Katkeileva hengitys ja kiivas syke kaulavaltimossa. Kipulääke. Hiipuminen.
Yö. Vuorokausi vaihtuu. Kaikki hidastuu. Ilma ympärillämme tiivistyy. Väri alkaa kadota kasvoilta.
Kuoleman kaunis hipaisu tuntuukin paradoksaalisesti juuri oikealta, jopa helpottavalta ja samalla niin järisyttävän peruuttamattomalta.
Ajan yössä nukkuvan Nummelan läpi. Ympärillä kaikki jatkuu kuten ennenkin. Ja silti – kaikki on muuttunut hieman erilaiseksi. Vai muutuinko minä?
Aikaisin seuraavan aamun kirpeässä usvassa seuraan katseellani hanhien syysmuuttoa. ”Hyvää matkaa…” Väsyneillä, kuivaksi tihkuneilla silmilläni näen ristikkäin mieleeni tallentuneita kuvia ja järven rantamaisemaa.
Pienten asioiden tekeminen kaikessa rauhassa tuntuu merkitykselliseltä.
Mihin meillä onkaan niin kauhea kiire? Sinne, minne lopulta olemme menossa, ehtinee hitaastikin.
In memoriam Pirjo Ali-Mattila 1941-2015
Älä elämää pelkää, älä sen kauneutta kiellä. Suo sen tupaasi tulla, tai jos liettä ei sulla, sitä vastaan käy tiellä, älä käännä sille selkää. Älä haudoille elämää lymyyn kulje: Ei kuolema sinulta oveaan sulje.
Kuin lintu lennä, älä viipyen menneen rauniolla nykyhetkeä häädä. Suo jääneen jäädä, suo olleen haudassa olla, tulevaa koe vastaan mennä. Ole vapaa, kahleeton tuulen tavoin: On kuoleman portti aina avoin.
Älä koskaan sano: ”Tämä on iäti minun.” Elon maljasta juovu, taas siitä, jos tarpeen, kivutta luovu. On maailman rikkaus sinun, kun mitään et omakses ano.
Elä pelotta varassa yhden kortin: Näet aina avoinna kuoleman portin.
Jos sinulla elämässäsi on jokin asia, jota haluat tehdä johdonmukaisesti ja säännöllisesti, sen tekeminen onnistuu paremmin, jos teet siitä tavan. Näin väittää amerikkalainen kirjailija ja entinen lakinainen Gretchen Rubin, joka kirjassaan Tee siitä tapa (Nemo, 2015) tutkailee tapojen muodostamista ja sitä, miten erilaisin keinoin eri ihmistyypit voivat luoda pysyviä tapoja.
Tapa ohjelmoi sinut toimimaan automaattisesti, mikä vapauttaa voimavaroja
Gretchenin mukaan tavat ovat tärkeitä ihmisen onnellisuudelle ja hyvinvoinnille. ”Jos yrität tehdä suuren muutoksen, joka vaatii jatkuvaa huomiota, se onnistuu paremmin tapojen avulla – jos esimerkiksi haluat syödä paremmin, sen täytyy olla tapa, koska syöt päivittäin jokaisena elämäsi päivänä”, Gretchen kuvailee.
Tavat ovat energisoivia ja vapauttavia: kun kerran teet päätöksen, että haluat tehdä jotain asiaa elämässäsi säännöllisesti – ja myös teet siitä tavan – sinulta vapautuu valtavasti voimavaroja, sillä tapa ohjelmoi sinut toimimaan automaattisesti, eikä sinun tarvitse käyttää energiaa sen miettimiseen, tekisitkö kyseisen asian vai et. Et esimerkiksi joka ilta erikseen pohdi, pesisitkö tänään hampaasi, vaan hampaiden pesu on sinulle itsestäänselvyys, koska se on tapa.
Tapojen omaksuminen, ylläpitäminen ja purkaminen voi käydä mitä erilaisimmin keinoin, ja kullekin meistä sopivat näihin erilaiset strategiat, luonteenlaadustamme riippuen. Usein isoa tai pienempääkin elämänmuutosta koitetaan puskea läpi pelkän itsekurin ja tahdonvoiman avulla, mutta ne eivät todellakaan ole ainoita, saati sitten kaikille toimivia vaihtoehtoja.
”Tapojen omaksumiseen ei ole mitään taianomaisia, kaikille sopivia ratkaisuja, sillä mikään yksittäinen keino ei toimi kaikille.” – Gretchen Rubin
Kirjaansa varten tekemiensä tutkimusten ja haastattelujen pohjalta Gretchen on luokitellut ihmiset neljään eri ryhmään sen perusteella, miten he suhtautuvat ulkoisiin ja sisäisiin odotuksiin. Miten toimin, kun joku ulkopuolinen taho odottaa minun tekevän jotakin – ja vastaavasti, miten toimin, kun itse asetan itselleni velvollisuuksia?
Näitä toimintamalleja, eli luonteen päätaipumuksia, on Gretchenin mukaan neljä: ylläpitäjä, kyseenalaistaja, velvoittaja ja kapinoitsija. Kuhunkin ryhmään kuuluvat ihmiset suhtautuvat tapoihin hieman eri tavoin, ja kullekin taipumukselle sopii hieman eri strategiat uusien tapojen oppimiseen ja vanhoista luopumiseen.
Ylläpitäjä toteuttaa suosiolla sekä ulkoisia että sisäisiä vaatimuksia omatoimisesti.
Kyseenalaistaja suhtautuu lähtökohdiltaan kriittisesti kaikkiin vaatimuksiin ja toteuttaa niitä vain siinä tapauksessa, että velvoite tuntuu hänestä järkevältä.
Velvoittajat vastaavat ulkopuolisten tahojen vaatimuksiin, mutta heidän on vaikea toteuttaa itse itselleen asettamiaan velvollisuuksia.
Kapinoitsija-tyyppi vastustaa kaikkia vaatimuksia ja velvoitteita, sekä ulkoisia että sisäisiä.
Esimerkiksi ylläpitäjien on yleensä helppo omaksua ja ylläpitää erilaisia tapoja, jopa siinä määrin, että ulkopuoliset alkavat ihmetellä. ”Ylläpitäjiä pidetään usein jäykkinä ja itselleen ankarina, mutta ylläpitäjä itse ei näe asiaa noin. Hänen mielestään tilanne on terveellinen ja energisoiva”, kuvailee Gretchen, joka tunnustautuu itse ylläpitäjäksi.
Suuri muutos pyyhkii vanhat tavat pois, jolloin uusia voi tulla tilalle
Joka kerta kun elämässämme tapahtuu jokin suuri muutos – vaikkapa vuodenvaihde, muutto tai läheisen kuolema – meille avautuu tilanne, jota Gretchen kutsuu puhtaan taulun strategiaksi. Tällöin kaikki olemassa olleet tavat pyyhkiytyvät pois, jolloin uusia tapoja voi tulla tilalle. ”Tämä voi olla hyvä tai huono asia”, Gretchen toteaa.
”Esimerkiksi lemmikkikoiran kuolema voi merkitä siihen liittyvän lenkeillä käymisen tavan päättymistä”, Gretchen kertoo esimerkkinä. ”Jos huomaat murroksen ja tapojesi muutoksen, voit vaikuttaa tilanteeseen. Mutta jos vain annat muutoksen ikään kuin lipua ohi, saattaa mennä vuosikin ennen kuin havahdut siihen, ettet liiku entiseen tapaan. Kun alat miettiä miksi, ymmärrät sen johtuvan siitä, että koirasi kuoli vuosi sitten.”
Ulkoiset muutokset, tunteet, toiset ihmiset… Monet meistä eivät ole kovin tietoisia siitä, mikä kaikki vaikuttaa meihin, mutta ympäristön merkitys yksilön tavoille on valtava, sanoo Gretchen. ”Instituutioilla, järjestöillä, elinympäristöllä, toisilla ihmisillä, kaikenlaisilla muutoksilla – kaikilla näistä on valtavia seuraamuksia meidän tapoihimme liittyen. Myös me itse vaikutamme toisten ihmisten tapoihin, mitä harvemmin ehkä tulee ajateltua”, Gretchen toteaa.
”Joka kerta, kun teet valinnan, voit tehdä väärän valinnan. Ja joka kerta kun valitset, väsytät itseäsi. Lakkaa valitsemasta! Valitse kerran, ja sen jälkeen lakkaa valitsemasta.” – Gretchen Rubin
Kun oivallat, mitkä kaikki asiat sinuun vaikuttavat ja miten itse suhtaudut ulkoisiin ja sisäisiin odotuksiin – toisin sanoen, kun tunnistat luonteesi päätaipumuksen, sinun on helpompi alkaa ottaa vastuuta omasta tilanteestasi, sen sijaan, että olet vain kaikkien eri vaikutusten pommitusten alaisena, uskoo Gretchen.
”Joskus ihmiset sanovat minulle haluavansa elää tehden joka päivä hyviä valintoja, ja minä vastaan ’etkä halua!’”, Gretchen nauraa, ”koska joka kerta, kun teet valinnan, voit tehdä väärän valinnan. Ja joka kerta kun valitset, väsytät itseäsi. Lakkaa valitsemasta! Valitse kerran, ja sen jälkeen lakkaa valitsemasta. Kun otat tavat avuksesi, sinun ei tarvitse jatkuvasti käyttää itsehillintääsi tai tehdä päätöksiä.”
Kirjailija Gretchen Rubinin 3 vinkkiä parempien tapojen juurruttamiseen
1. Tunne itsesi
Ensimmäinen asia, joka sinun tulee tehdä, on tutustua itseesi. Et voi muuttaa tapojasi, jollet tiedä itsestäsi riittävästi ymmärtääksesi, mitkä keinot tapojen muuttamiseen todennäköisesti toimivat kohdallasi.
2. Nuku tarpeeksi
Riittävä uni on tärkeää, jos aiot pitäytyä hyvissä tavoissasi, sillä kaikki on helpompaa, kun on nukkunut tarpeeksi.
3. Älä päästä itseäsi liian nälkäiseksi
On hyvin vaikeaa tehdä hyviä päätöksiä ja ylläpitää hyviä tapoja nälkäisenä.
Olin kesällä 33 päivää ilman sosiaalisen median palveluita – Facebookia, Instagramia, Twitteriä ja Snapchatia. Teen ammatikseni somemarkkinointia ja olin huomannut kehittäneeni someriippuvuuden – avasin Facebookin ensimmäiseksi aamulla ja viimeiseksi ennen nukkumaanmenoa tarkistin päivitykset. Työpäivät kuluivat somessa ja vapaa-aikani tylsillä hetkillä, kuten junassa tai kotisohvalla nenäni oli kiinni puhelimessa.
Vaikka päivittäin myös meditoin ja pyrin olemaan sosiaalisissa tilanteissa erittäin läsnä, halusin täydellisellä somepaastolla selvittää, miten riippuvainen todellisuudessa olen ja mitä nuo digitaaliset palvelut todella merkitsevät elämässäni. Kuka oikeastaan olin ilman sosiaalista mediaa? Mitä voin tehdä kaikella ajalla, jonka käytän somessa?
Some-minä vai minä
Sain heti ensimmäisen somepaastoviikon aikana oivalluksen, joka heilautti minä-kuvaani. Huomasin rakentaneeni sosiaaliseen mediaan siloteltua minä-kuvaa, paranneltua versiota itsestäni, johon kuuluivat elämäni huippukohdat ja saavutukset. Ilman tätä ”kulissia” koin itseni jotenkin vajavaiseksi ja pienemmäksi.
Huomasin kaipaavani tätä ”ulkokuorta” – lentokentällä reissuun lähtiessä harmittelin, kun en voinut postata tietoa lähdöstä someen. Tapahtuiko matka ollenkaan, kun en voinut siitä kertoa? Ymmärsin pitäväni enemmän tästä täydellisen näköisestä some-minästä kuin siitä minästä, joka kurkkasi aamulla peilistä ja jonka tiesin olevan inhimillinen ja keskeneräinen. Jouduin kyseenalaistamaan, olinko oikeasti se ihminen, jonka somessa ihmisille olin esitellyt vai jotain aivan muuta.
Olenko hyväksytty?
Ihmisen syviä perustarpeita ovat tarve olla hyväksytty, rakastettu ja kuulua joukkoon. Sosiaalinen media on yksi väylä näiden tarpeiden tyydyttämiseen.
Kun jäin somepaastolle, laitoin juuri ennen h-hetkeä Facebookiin tiedotuksen asiasta. Oli haastavaa olla katsomatta, miten ihmiset ilmoitukseen reagoivat. Mietin, saikohan postaus tykkäyksiä, sainkohan kannustusta, tuomitsikohan joku minut. Ymmärsin käyttäväni somea sen peilaamiseen, hyväksyykö ulkomaailma tekemiseni. Vaikka ihmisten ajatuksilla ei periaatteessa ollut väliä, osa minusta kuitenkin janosi tietää. Tämä halu kuitenkin laantui ja unohtui kuitenkin parissa päivässä.
Pohdin somepaaston aikana myös pari kertaa, unohdetaanko minut, kun en ole enää somessa läsnä. Jäänkö jostain tärkeästä paitsi, missaanko jonkun tärkeän tapahtuman tai tilaisuuden.
Jossain vaiheessa kuitenkin oivalsin, että ”todellisen maailman” asiat olivat paljon kiinnostavia kuin somen tapahtumat. Kun seuralaiseni somettivat ravintolapöydässä, itse tarkkailin ihmisiä ja koin sen paljon merkityksellisempänä. Elämä alkoi saada enemmän värejä ja aistit herkistyivät. Italian matkalla junassa juttelin ventovieraiden kanssa ja katsoin, kun naapuripenkillä jotkut pelasivat korttia. Harva oli uppoutunut oman puhelimensa maailmaan toisin kuin Suomessa.
Some kutsuu väsymyksen hetkellä
Mielenkiintoisinta oli tarkkailla, minkälaisissa tilanteissa someen teki eniten mieli mennä. Vaikeinta sieltä oli pysyä poissa silloin kun oli yksin tai kun oli väsynyt.
Havaitsin, että sosiaalinen media on väylä olla yhteydessä omaan yhteisöön, omaan ”heimoon”, johon tuntee kaipuuta niinä hetkinä, kun on yksin. Ja silloin kun on väsynyt, stressaantunut tai muiden negatiivisten tunteiden vallassa, tunteita voi paeta aivottomaan some-selailuun. Tämä tarve ei poistunut koko some-paaston aikana, vaan ilmaantui aina väsymyksen hetkellä. Käyttäytymismalli oli automatisoitunut niin, että kun saavuin sohvan tai sängyn luo ulkoretkiltä ja kävin pitkäkseni, meinasi puhelin tulla käteeni lähes automaattisesti.
Somen selailu tuntui toimivan samanlaisena turruttajana kuin televisio tai jotkut riippuvuutta aiheuttavat asiat: ottavan kärjen pois negatiivisilta olotiloilta sen sijaan, että itsensä kohtaisi ja tunteet tuntisi. Ihan kuin mieli-keho-kokonaisuus huutaisi ”give me a break” ja haluaisi hautautua maailmaan, jossa voi passiivisesti lillua ilman vastuunottoa.
Ennen ja jälkeen
Kun paasto lähentyi loppuaan, en kokenut juurikaan tarvetta palata sosiaaliseen mediaan. Takaisin paluu ei aiheuttanut suuria tuntemuksia tai fanfaareita: somessa ei näkynyt tapahtuneen juurikaan mitään – ei maailmaa mullistavia yhteydenottoja tai elämää tärkeämpiä muutoksia, kaikki oli samalla tavalla kuin lähtiessä.
Itse olin kuitenkin muuttunut. Minusta on edelleenkin mukavaa käydä somessa tykkäilemässä kuvia, vastailemassa ystävien viesteihin tai luomassa sisältöjä, mutta hahmotan sen eri tavalla kuin ennen: välineenä. Välineenä olla yhteydessä rakkaisiin ihmisiin maailman toiselta puolen, välineenä jossa voi kertoa tarinoita tai välineenä rakentaa yhteisöjä ja helpottaa jakamista. Välineenä, joka on aika laittaa kiinni silloin kun on mahdollista syventyä läsnäoloon ja yhteyteen – itsensä ja ympäristön kanssa.
Some-paasto sai minut myös muuttamaan käyttäytymistäni. Ostin herätyskellon ja tein makuuhuoneesta kännykättömän tilan, päätin alkaa soittaa useammin some-näpyttelyn sijaan ja ryhdyin tarkkailemaan, että some-käyttäytymiseni olisi tiedostettua automaattiohjauksen sijaan.
Elämän värit todellisessa elämässä ovat kuitenkin kirkkaampia, yhteys ihmisiin todellisempaa ja sydämen viestit kuulee tarkemmin, kun antaa itsensä vain olla läsnä tässä hetkessä, ilman että pakenee digimaailmaan. Toisaalta somen käyttämisessäkään ei ole mitään pahaa, kunhan sen tekee tietoisesti ja kohtuudella. Sitä voi käyttää välineenä edistämään hyviä asioita, helpottamaan yhteydenpitoa ja yhteisöllisyyttä. Some on hyvä renki, mutta huono isäntä.
Flunssa on vaivoistamme yleisin, mutta sen täsmällinen hoito tuntuu yhä olevan suuri arvoitus. Kiinalaisen lääketieteen avulla on mahdollista ymmärtää selkeämmin sitä, kuinka tätä arkista vaivaa voidaan akuutissa vaiheessa hoitaa itse.
Kylmäoireet
Jos alkuoireina ovat vilunväristykset, hieman vuotava nenä ja lievä kurkkukipu, katsotaan niiden olevan kylmäoireita. Mahdollinen kuume ei tällöin nouse korkeaksi. Samana päivänä oireiden ilmaannuttua tulisi hikoilla reilusti, niin että hiki muuttuu lämpimäksi. Näin oireet voivat kadota tässä vaiheessa jopa kokonaan. Lisäksi olisi hyvä nauttia verenkiertoa edistäviä ja mausteisia makuja sisältäviä lämmittäviä ruokia ja yrttejä, kuten inkivääriä, mustapippuria, kanelia sekä lämpimiä maustettuja keittoja. Erityisen tehokkaana tunnetaan lämmin inkivääri-sitruuna-hunajajuoma.
Kuumaoireet
Jos alkuoireina on kuumetta, lihassärkyä ja voimakas kurkkukipu, tulisi juoda mahdollisimman paljon sitruunaa, piparminttu- ja sitruunamelissateetä. Lisäksi voi nauttia vesimelonia ja retiisiä.
Alkuvaiheen eli yleensä muutaman päivän jälkeen kaikki flunssat muuttuvat kuumaoireisemmiksi. Tällöin runsasta inkiväärin tai muiden tulisten yrttien nauttimista tulisi vähentää. Myös punaisen lihan syöntiä olisi hyvä välttää, kunnes flunssa on kokonaan ohi.
Kaikenlaisiin kurkkukipuihin on mustaseljanmarjamehu erinomainen apu. Lisäksi voi nauttia ratamouutetta, salviaa ja propolista ja kurlata suolavedellä.
Jos flunssaan liittyy paljon limaisuutta hengitysteissä, tulisi maitotuotteet, leivät ja sokeri jättää kokonaan pois kunnes tauti on ohi. Sen sijaan mustaviininmarjamehusta, sipulikeitosta, timjamista, tuoreesta inkivääristä, shiitakesienestä, ratamosta, retiisistä, valkosipulista ja piparjuuresta voi olla apua.
Hyvää helpotusta yskään saadaan yrteistä kuten timjamista, aniksesta, fenkolista, iisopista ja lakritsinjuuresta. Jos yskä on luonteeltaan kuivaa nautitaan säännöllisesti päärynöitä kuorineen.
Laajakirjoisten maitohappobakteereiden käyttöä kannattaa lisätä melkoisesti koko flunssan ajan. Ruokavalion tulisi olla melko kevyt. Immuniteettia yleisesti vahvistavia rohdoksia ei yleensä käytetä akuutin sairauden aikana.
Viimeisten vuosien aikana olen käynyt sisäistä oppikoulua, jossa olen yrittänyt muuntaa sisäistä puhettani sellaiseksi, ettei se lannistaisi ja passivoisi minua. Onhan ihan hölmöä olla tekemättä asioita vain siksi, että sisäinen puheenparsi on lamaannuttavaa. Iloinen toiminta jää toteutumatta, jos jo ajatuksen tasolla estelee itseään.
Kun olen päässyt eroon rajoittavista puheenparsistani, on alkanut tapahtua! Kun sain tehtyä sisäisiä muutoksia, syntyi Stressinhallintakortit, useampi verkkokurssi ja viimeisimpänä Voimauttavat kysymykset -kortit, jotka olen kuvannut, suunnitellut, piirtänyt ja toteuttanut aivan itse.
Muutama vuosi sitten olisin sanonut tästä hetkestä: ”Ei ole mahdollista minulle, ei ole totta!” Niin kaukaiselta asia silloin tuntui. Tässä viisi rajoittavaa puheenparttani ja kuinka muutos tapahtui.
Olen koulutukseltani suomen kielen maisteri, eli minun pitäisi tehdä asioita, joita koulutukseni pohjalta parhaiten osaan. Kirjoittamistaitoon nähden en todellakaan osaa piirtää, valokuvata, tehdä graafista suunnittelua tai taittaa. Ajattelin pitkään, että olen kirjoittaja, mutta en osaa muuta. Kun ajattelin näin, en todellakaan osannut, koska en opetellut – koska en osannut. Eli en tehnyt.
MUUTOS: Jossain kohtaa sisäinen paloni ohitti ajatukset. Luomisen vimma kasvoi niin suureksi, etten malttanut enää odotella, että joku muu tekee minulle sitä, mitä ”en osaa”. Aloin ottaa kuvia puhelimella – ilman päämäärää. Aloin harjoitella puhelimen appsilla kuvankäsittelyä ja myöhemmin opettelin saman koneella. Tiedättekö mitä tapahtui? Opin. Mutta ennen kaikkea tein, enkä vain estellyt itseäni tekemästä!
2. Joku on aina parempi
Kun olin vähän oppinut uusia taitoja, ajattelin, että en voi näyttää niitä muille tai ainakaan julkaista, sillä ammattilaiset osaavat paljon paremmin. Omat visuaaliset räpellykseni ovat varmaan tosi säälittäviä niiden mielestä, jotka ovat tottuneet ammattilaisten hienoilla vehkeillä ja rautaisella ammattitaidolla tehtyihin pläjäyksiin.
MUUTOS: Eräs viisas (graafisen alan) ystäväni oli sanonut joskus sanat, jotka jäivät mieleeni pyörimään: ”Kuka tahansa voi sanoa, että asian voisi tehdä paremmin, mutta pointti onkin siinä, kuka tekee.” Tajusin, että arvostelijoita ja analysoijia riittää, tekijöitä ei aina niinkään. Toinen graafisen alan ystäväni sanoi, että ammattilaisen näkemykset ovat vain mielipiteitä, ja niitä on yhtä monta kuin tekijää. Tämä auttoi minua ymmärtämään, että ei ole vain hyvä-huono-asteikkoa, vaan jokaisen erilaista näkemystä kaivataan.
3. Tää nyt on vaan tämmöne
Pelko ja häpeä pitävät tiukasti vakan alla osaamista ja sitä, mitä voisimme muille antaa. Ajattelin, että ”nää nyt vaan on tällaisia säälittäviä räpellyksiä”. Kuinka voi auttaa tai tehdä toisten hyväksi jotain, jos ei usko pystyvänsä auttaa?
MUUTOS: Eräs nuori mies tuli luentoni jälkeen kerran sanomaan, että ”tajuatteko, kuinka monen ihmisen elämän olette luultavasti pelastaneet?” (viittasi Hidasta elämää -sivustoon) En, en ollut tajunnut. Mutta tajusin, että jos voin pelastaa yhdenkin ihmisen elämän tai tuoda toisen ihmisen elämään jotain hyvää, se on riittävä syy olla pitämättä osaamista ja asioita vakan alla.
Voimauttavat kysymykset -korttienkin avulla voi tutkailla omaa sisäistä maailmaa ja mikä tekemistä rajoittaa. Lue lisää täältä.
4. En minä tiedä
Minua on ohjannut vahvasti myös sellainen uskomus, että minulla ei ole riittävästi tietoa toteuttaa asioita. Ajattelin, että tarvitsen pitkät koulutukset siihen, että voin aloittaa kuvaamisen tai kuvankäsittelyn tai graafisen suunnittelun. ”On varmasti jotain pyhiä salaisuuksia, joita muut osaavat.” Ja samalla olen aina ollut se, joka haluaa laittaa ensin kädet saveen ja itse kokea, miltä se tuntuu.
MUUTOS: Kun laitoin kädet saveen ja aloin harjoitella, minua ei enää yhtäkkiä kiinnostanutkaan tieto, vaan jokainen pieni onnistuminen sai iloitsemaan. Tiedän, että on tietoa, joka helpottaa luomista ja tuo siihen uusia ulottuvuuksia, mutta sen aika tulee, kun olen valmis. Haluan, että luomisessa säilyy ilo – tällä hetkellä se ei synny lukemalla vaan kokemalla.
5. Teen sitten joskus
Kun ajattelee, ettei osaa, ajattelee myös, että ”opettelen sitten joskus”. Toisin sanoen aloittaminen siirtyy ja siirtyy. Innostus alkaa muuttua vähitellen laimeammaksi, eikä tekemiseen tule tartuttua silloinkaan, kun siihen olisi aikaa. Sitten tulee se hetki, kun tajuaa, että joku muu on toteuttanut oman idean, kun itse on jäänyt pyörimään päässään pientä kehää.
MUUTOS: Olin saanut monta ideaa, ja kuitenkin jouduin katselemaan vierestä tai kaukaa, kun joku muu toteutti MINUN ideoitani. Kunnes tajusin, että kaikki ideat on koko ajan kaikkien saatavilla ja vastaanotettavissa. Näen ideat ikään kuin leijumassa ilmassa – se, joka on vastaanottavainen, voi napata ideoita tuosta kaikkien saatavilla olevasta luovuudenlähteestä. Siksi samat ideat syntyvät usein samanaikaisesti useammassa paikassa. Tämä auttoi minua ryhtymään toimeen heti – ottaen kuitenkin huomioon, että tekemisessä säilyy hyvä flow eikä sitä tarvitse runnoa eteenpäin väkisin.
Toivoisin, että tämä kirjoitus vapauttaisi edes yhden ihmisen yhden turhan esteen, jotta hyviä asioita ei jäisi tekemättä tai iloa tuomatta konkreettiseksi.
Syksyn mittaan kesällä ladatut akut tyhjenevät tasaisesti. Toisilla hitaammin, toisilla nopeammin. Mitä hektisempää elämää elämme, sitä ravintorikkaampaa ruokaa kannattaa syödä. Jos tuntuu, ettei millään pysty paneutumaan oman vastustuskyvyn hoitamiseen juuri nyt, kannattaa ainakin välttää sokeria ja valkoisia viljoja, vaikka iltojen pimetessä houkutus kasvaa käpertyä sohvan nurkkaan ja palkita itseään herkuilla.
Tässä kuusi täsmävinkkiä vastustuskyvyn parantamiseen Pur-hyvinvointikaupan ravintoterapeutti Hanna Huttuselta:
1. Pidä suolisto suojassa turhalta rasitukselta
Kaikki lähtee suolistosta, joka on immuniteettimme kannalta tärkein paikka. Suolistoa tulisi suojella turhalta rasitukselta, jotta se voi tehdä tärkeää työtään vastustuskykymme hyväksi. Sokeri ja valkoiset jauhot rasittavat immuniteettiä kaikkein eniten. Mitä puhtaammin syö, sitä paremmat eväät itselleen antaa. Kannattaa suosi aitoja, vähän prosessoituja raaka-aineita ja tukea hyvää bakteerikantaaa esim. hapatetuilla kasviksilla tai probioottivalmistein.
Ruokavaliota kannattaa siis rikastaa suolistoa hellivillä ruoka-aineilla ja soluja suojata antioksidantein. Jos se ei onnistu, niin terveyskaupoista saa hyviä marjauutevalmisteita. Kookosöljyllä on tulehdusta sammuttavia ominaisuuksia, ja se kannattaa ottaa osaksi jokapäiväistä ruoanlaittoa. Kun haluaa ”lohtua”, niin perussuklaan sijaan voi ottaa tummaa raakasuklaata, josta saa antioksidantit kaupan päälle tai jäätelönhimon taltuttaa smoothiella.
2. Riittävä D-vitamiinitaso
Pidä huolta, että D-vitamiinitaso on riittävän korkea, koska vitamiini vaikuttaa solutuman kautta ja siten säätelee kaikkea. Riittävä taso on eri asia kuin saantisuositukset. D-vitamiinin muodoilla on merkitystä, mukana pitäisi olla riittävästi rasvahappoja jotta vitamiini imeytyy.
D-vitamiinia on tunnetusti hyvin esimerkiksi kananmunissa ja rasvaisissa kaloissa. Pelkällä ruoalla riittävää tasoa on kuitenkin melko mahdotonta pitää yllä. Vitamiinilisän ottaminen on siis ihan suositeltavaa.
3. Pakurista hyödyllisiä antioksidantteja
Elimistö tarvitsee vapaita radikaaleja, mutta kun niitä on liikaa, syntyy ongelmia. Antioksidantit suojaavat liiallisilta vapailta radikaaleilta ja hiljentävät matalaa tulehdusta. Pakurissa voi olla antioksidantteja jopa 5000 kertaa enemmän kuin mustikassa. Pakuria löytyy monessa muodossa: paloina, teenä ja kahvina. Jopa helpoissa instant -pusseissa.
4. Ternimaidosta eläviä vasta-aineita
Pakastekylmäkuivattu ternimaito sisältää eläviä vasta-aineita noin kolmesataa. Ternimaito on hyvä pöpöjen ennaltaehkäisyssä, mutta auttaa myös siinä vaiheessa kun kurkkua alkaa jo aristaa. Maitoallergiset ja muut maitoa välttelevät pystyvät yleensä käyttämään ternimaitoa sen normaalista maidosta poikkeavan koostumuksen ja erilaisen käsittelyn ansiosta ja eettisyydestäkään ei tarvitse kantaa huolta, vasikat saavat varmasti oman osansa.
Hyödynnä lämmittäviä ruoka-aineita.
5. Lämmitä kehoa ruoka-aineilla
Kun energiat ovat vähissä, on väsynyt ja vetämätön olo, niin lämmittävät ruoat ja mausteet ovat hyviä energiatason nostajia. Tällaisia ruoka-aineita ovat esimerkiksi chili, valkosipuli ja inkivääri. Palelijoiden kannattaa pitää nämä ruoka-aineet jatkuvasti hyllyssään. Kun ulkona on kylmää ja märkää, on ihana lämmittää itseään raakasuklaasta tehdyllä kaakaolla, jossa on ripaus chiliä.
Ruokavalioasioista ei kannata tehdä liian vaikeita. Syksyllä mennään Työväenopistoon tai jollekin kurssille opettelemaan jokin uusi taito. Itsestään huolehtiminen on myös tällainen uusi taito, jota kukaan ei osaa harjoittelematta. Apua saa aina tarvittaessa.
6. Ulkoile
Vietämme liikaa aikaa sisätiloissa. Vaikka olisit kuinka väsynyt, mene edes hetkeksi puistoon tai metsän reunaan. Kaupungissa elävillä voi olla liian vähän kontaktia maaperäiseen bakteerikantaan, joka auttaisi vastustuskyvyn kehittämisessä. Stressi pahentaa kehossa olevia ongelmia, eli olisi hyvä olla stressaamatta. Jos tämä ei onnistu, vinkit voivat olla sinulle tarpeen.
Mitä tarkoittaa tunteiden hallinta? Voiko tunteita oikeastaan hallita? Ja tarvitseeko niitä hallita? Oman näkemykseni mukaan me emme voi hallita omia tunteitamme, eikä meidän edes tarvitse pyrkiä tunteiden hallintaan.
Tunteet useimmiten tapahtuvat ja ilmaantuvat kehossamme jo ennen kuin tiedostamme tuntevamme jonkin tunteen. Tunnereaktioni on aina täysin yksilöllinen. Voi olla jopa niin, että sydämeni jo tietää ennakolta asioita, ennen kuin aivot edes rekisteröivät jonkin aistimuksen ja tapahtuneen asian.
Minussa olevat tiedostamattomat ja esitietoiset osat vaikuttavat paljon siihen, miten reagoin tunteillani. Se mikä minussa on ei-tietoista, sitä en voi tunnistaa. Keho kuitenkin elää myös tiedostamattomat asiat luomalla stressireaktioita ja sytyttämällä erilaisia tunteita – tai rauhoittumalla, jos mitään ”vaaraa” ei ole.
Nykyajan yksi haasteista on tunnottomuus. Monille voi olla vaikeaa, suorastaan mahdotonta, tunnistaa erilaisia tunteita kehossaan, koska keho itsessään on heille vieras. Voi olla, että ihminen tunnistaa vain kaksi tunnetta, hyvän ja huonon. Ja huono tunne, paha olo, on ikävä kokemus, jonka kanssa oleminen ja jonka hyväksyminen voi olla hyvin vaikeaa.
Yksi tapa selviytyä tunteiden kanssa on yrittää hallita itseään ja tunteitaan. Tämä tapa kuitenkin kuluttaa valtavasti kehomielen voimavaroja, varsinkin jos tunteet joutuu säilömään kehoon. Tunteiden liiallinen hallinta näkyy ajan myötä myös solutasolla erilaisina oireina ja sairauksina.
Ajattele jos tunnereaktio olisi kuin palava tuli. Tuli sammuu kyllä itsestään ajallaan, ja niin sammuu tunnekin, kun sen sallii tulla ja olla niin kuin se on. Mutta jos yrität tukahduttaa tulen liian aikaisin, jokin jää kesken. Sama ilmiö tapahtuu kehossasi; näitä tukahdutettuja ja säilöttyjä tunteita me kannamme paljon mukanamme lapsuudesta asti. Erilaisina jännityksinä, puristuksina, kiristyksinä ja hengityksen epätasapainona, muun muassa. Nämä läpikäymättömät tunteet myös pitävät sisällään monenlaisia uskomuksia itsestä ja elämästä.
Mitä jos alkaisimme yhä enemmän sallimaan tunteita? Miltä maailma näyttäisi, jos tunteita enemmän hyväksyttäisiin ja sallittaisiin? Uusi sukupolvi oppisi enemmän tunnetaitoja ja sitä kautta terveitä rajoja, omista tunteista vastuunottoa, itsensä ja muiden hyväksyntää – erilaisuuden sallimista myös.
EFT on ollut itselleni tärkeä keino oppia tunnistamaan, sallimaan ja hyväksymään omia tunteitani. EFT (emotional freedom techniques) on itsehoitokeinona loistava avaamaan omaa kehotietoisuutta, koska siinä tunteet otetaan vastaan hyväksyen ja havainnoiden nimenomaan sitä, miten juuri minun kehoni tämän tunteen kokee. Akupunktiopisteiden naputtelu tietyn protokollan avulla vapauttaa kehosta sellaiset tunne- ja stressijumit, joita olen jostakin syystä joutunut sinne säilömään. Näin minulle vapautuu enemmän energiaa muuhun, tärkeämpään. Ja kun oppii sallimaan omat tunteet ja ottamaan niistä vastuun, on paljon helpompi kohdata myös muiden tunteita hyväksyvällä tavalla!
EFT Tapping -menetelmästä ja tulevista kursseista saat lisätietoa artikkelin kirjoittajalta.
Olipa kerran aika, jolloin puhelinnumerot etsittiin paperisesta puhelinluettelosta ja televisio-ohjelmat tallennettiin videokaseteille. Tuohon aikaan mediajulkisuus oli varattu ”julkisuuden henkilöille”.
Jo tuolloin laulajat ja elokuvatähdet pyrkivät näyttämään mediassa itsestään parhaat puolet, myydäkseen ympärilleen rakennettua unelmaa. Unelmaa täydelliseltä vaikuttavasta elämästä, joka oli useimmille saavuttamattomissa.
Sitten kaikki muuttui. Internet tuli koteihin. Sosiaalinen media imaisi ihmiset sisäänsä ja sai meidät tuijottamaan pieniä ruutuja, joiden kautta tirkistelemme toistemme elämää.
Ulospäin täydelliseltä vaikuttava elämä ei ole enää vain filmitähtien etuoikeus. Sosiaalinen media on tuonut ”oman elämän tähteyden” jokaisen ulottuville.
Kaukana ovat ne ajat, jolloin suomalaiset tyytyivät vertailemaan itseään naapureihinsa. Sosiaalinen media kun mahdollistaa oman elämän vertailun näppärästi lähes kenen tahansa elämään! Facebook-kaverit ovat oikeastaan nykyajan naapureita.
Selatessamme Facebookin uutisvirtaa vertaamme omaa elämäämme helposti toisten julkaisemiin huippuhetkiin. Miten se onkin niin, että joku on aina matkalla jossain mielenkiintoisessa paikassa ja me kökötämme samaan aikaan kotona tai työpaikalla.
Muiden elämä saattaa vaikuttaa lähes täydelliseltä verrattuna omaamme jos erehdymme vertaamaan omaa takahuonettamme toisen julkisivuun. Kuva ei ole kokonainen. On varsin helppo unohtaa, että jokaisella on oma taistelunsa taisteltavana.
Vertailun kulttuuri on omiaan synnyttämään perfektionismia ja kroonista tyytymättömyyttä. Perfektionistin mielestä asioiden pitäsi olla aina hieman paremmin kuin ne ovat. Perfektionistiselle mielelle mikään ei riitä. Aina on lisää tavoiteltavaa.
Mitä menestys tarkoittaa Sinulle?
Kaikki kuluttamasi media ohjelmoi alitajuntaasi. Siksi ison kuluttajamarkkinoilla toimivan yrityksen markkinointibudjetti voi olla useita miljardeja euroja vuodessa. Alitajuntasi muodostamat mielikuvat vaikuttavat valintoihisi.
Internetin monet sivustot kertovat jatkuvasti millaista elämäsi voisi olla. Maailma on mahdollisuuksia täynnä. Harmi vaan, että meillä kuolevaisilla ei ole sen enempää aikaa vuorokaudessamme kuin ennenkään.
Jokainen meistä haluaa menestyä ja kokea elämässään merkityksellisyyttä. Menestys on määritelty tavoitteiden onnistuneeksi saavuttamiseksi. Se on siten hyvin henkilökohtainen asia ja riippuu omista elämäntavoitteistasi.
Sinun olisi hyvä olla tietoinen siitä mitä oikeasti haluat. Mitä menestyminen tarkoittaa juuri sinulle?
Et voi saavuttaa sellaista mitä et määrittele. Jos et itse määrittele menestystä itsellesi, niin media, yhteiskunta tai vaikka vanhempasi voivat täyttää mielesi epämääräisillä haavekuvilla siitä, mitä sinun tulisi tavoitella menestyäksesi.
Jos et tiedä mitä haluat elämältä, saatat jatkuvasti kokea riittämättömyyden tunnetta ja kroonista tyytymättömyyttä kun ”et ole vielä tarpeeksi menestynyt”. Silloin päädyt jahtaamaan omaa häntääsi.
Monesti et ole täysin tietoinen miksi sinun pitäisi tehdä kaikkia niitä asioita, joita sinun mielestäsi pitäisi tehdä. Usein sisäiset vaatimukset ja odotukset nousevat menneisyydessä tapahtuneista mielesi ohjelmoinneista, eivätkä tietoisesta päätöksestäsi tässä hetkessä.
Jos et tiedä mitä menestys tarkoittaa sinulle, voi tuntua, että mikään tekemäsi ei ole koskaan tarpeeksi. Jos et tiedä mitä haluat, saatat vertailla itseäsi muihin ja tuntea riittämättömyyttä kun et tunne olevasi niin hyvä mitä haluaisit olla. Jo muinaiskreikkalaisten tärkein ohje oli ”tunne itsesi”.
Tällä informaatiotulvan aikakaudella on tärkeää, että tunnistat mikä sinulle on arvokasta. Jos et osaa erotella olennaista epäolennaisesta, saatat kahmia elämääsi niin paljon tehtäviä, ettei aikasi millään riitä kaikkeen. Kuulostaako tutulta? Kiire ja stressi seuraavat vanavedessä kun vapaahetket täyttyvät touhuamisella.
Olemme valmiita menemään monelle mutkalle yrittäessämme miellyttää muita. Jos et itse tiedä mikä sinulle on tärkeää, annat muille vallan päättää sen puolestasi. Jos asetat muiden prioriteetit aina ennen omiasi, niin huomaat maailmasi pian täyttyvän ahdistavista asioista, joita sinun ”pitäisi” tehdä.
Pysähdy hetkeksi. Kysy itseltäsi mitä menestys tarkoittaa sinulle. Mikä on sinulle aidosti tärkeää? Tähän kysymykseen et tule löytämään vastauksia sosiaalisesta mediasta, vanhemmiltasi tai puolisoltasi. Tähän kysymykseen vain sinä voit vastata. Valta omaan elämääsi on sinulla itselläsi kun vain uskallat käyttää sitä.
Vinkki: määrittele menestyminen itsellesi siten, että se on ulottuvillasi jatkuvasti. Luovu täydellisyyden tavoittelusta.
Terveyttä voi tarkastella monesta eri vinkkelistä. Voimme ottaa vitamiinit, kivennäisaineet ja mineraalit käsittelyyn. Tarkastelemme nykyisin paljon kehoa hormoneiden toiminnoista käsin. Immuniteetti on yksi teema mikä monia kiehtoo, suolistosta puhumattakaan. Nämä kaikki ovat mielestäni äärimmäisen hienoa työkaluja joita voi ja kannattaa käyttää mikäli oma terveys kiinnostaa pintaa syvemmältä. Eräs teema mikä on vielä saanut vähemmän huomiota on aivojen välittäjäaineet. Tarkastelen tässä neljää päävälittäjäainetta.
Ensimmäisen osan voit lukea TÄÄLTÄ
Toisen osan voit lukea TÄÄLTÄ
Asetyylikoliini
Jos katson omaa elämääni taaksepäin, asetyylikoliini on ollut monessa elämänvaiheessa minun hallitseva puoleni, vaikkakaan en ole osannut sitä niin nimetä. Asetyylikoliini yhdistetään alpha-aaltoihin ja sen piirteisiin kuuluu mm. maailmankatsomus, joka koetaan tunneaistien kautta. Ajatuksissaan nopea ja toiset huomioiva, samoin kuin asetyylikoliini on luova ja joustava persoona. Parhaimmillaan tämä välittäjäaine ilmenee intuitiivisena ja innovatiivisena, joka nauttii ajatustenvaihdosta, sekä innostuneisuudesta toisten kanssa. Yleensä artistit, kirjoittajat ja näyttelijät saattavat olla asetyylikoliinin ilmentäjiä. Myös sosiaalisuus ja ystävien tapaaminen on korkealla arvostuksessa näillä henkilöillä.
Pahimmillaan tämä piirre voi johtaa liialliseen uhrautumiseen muiden puolesta, yleensä oman terveyden kustannuksella. Liian paljon tätä välittäjäainetta voi antaa mielikuvan, että maailma käyttää sinua hyväkseen ja pahimmillaan siitä seuraa vetäytyminen ja yksinäisyys. Liian vähän tätä välittäjäainetta voi taas johtaa muistin heikkenemiseen ja heikentyneeseen aivojen toimintaan.
Tasapainottaminen
Jos sinulla on liian vähän tätä kyseistä välittäjäainetta, voit lähteä sitä helposti korjaamaan. Yksi tärkeimpiä aineista siihen on koliini, joka on äärimmäisen isossa roolissa kognitiivisiin taitoihin, sillä se vaikuttaa aivojen toimintaan merkittävästi. Koliini on rakennusaine ja suoja-aine ja se voidaan luetella tärkeisiin rasvoihin. Koliini on tärkeä ainesosa esimerkiksi Alzheimeriin ja moniin aivorappeutumasairauksiin.
Nauti siis koliinia mm. kananmunan keltuaisista, lihasta, maksasta, kalasta, manteleista, avokadoista ja muista rasvaisista aineksista, jotka tietenkin kannattaa valita mahdollisimman laadukkaista lähteistä, mikäli moiseen on mahdollisuus. Monet ihmiset aloittaessaan dieetin vähentävät rasvaisten ruokien syöntiä, samalla pienentäen omaa koliinin saantiaan. Tämä voi pitkään jatkuessaan johtaa asetyylikoliinin puutostiloihin. Jos kaipaat rasvaisia ruokia, niin yksi selitys sille voi olla, että sinulla on liian vähän asetyylikoliinia.
Hyvä aamiainen joka tukee asetyylikoliinin tuotantoa voisi olla esim. 3 munaa, muutamia manteleita sekä parsakaalta sekoitettuna. Jos olet terve, niin sinun pitäisi pystyä tuottamaan riittävästi asetyylikoliinia, mikäli syöt laadukkaita rasvan lähteitä. Kuitenkin joillakin ihmisillä antioksidanttilisä tai esimerkiksi fosfatidyyliseriini (rasva-aine) ja kalaöljy voi auttaa.
Elämäntyyli
Koska asetyylikoliini on erittäin sosiaalinen, ajatuksia vaihtava sekä ihmisten seurassa viihtyvä, niin parhaimpia tapoja tasapainottaa ja”nollata” aivot on vetäytyä hetkeksi omaan seuraan. Jos kaiken aikaa kulutamme voimavaroja ja välittäjäaineita, niillä ei ole mahdollisuutta palautua ja täydentää varastoja. Niinpä on tärkeää, aivan samoin kuin lepuutamme fyysistä kehoamme harjoituksen jälkeen, myös annamme aivojen palautua käyttämisen jälkeen. Munkkiluostariin ei tarvitse muuttaa, vaan päivittäinen hiljentyminen tai vetäytyminen omaan riittää vallan mainiosti. Lukeminen, ulkona kävely, jooga, meditaatio ovat loistavia tapoja uudistaa ajatuskuvioitamme sekä biokemiallisella, että myös syvemmillä tasoilla.
Koska stereotyyppinen vahva asetyylikoliini henkilö tekee päätökset tunteella ja intuitiolla on välillä hyvä ottaa logiikka ja faktat käyttöön, erityisesti päätöksissä jotka koskevat esim. omaa terveyttä. Tämä ei ole joko tai ehdottomuus vaan enemmänkin toisia tukeva lähestymistapa, jonka itse olen kokenut hyväksi omalle persoonalleni. Luottaen edelleen omiin kehon tuntemuksiin sekä samalla varmistaen ne myös järkevillä mittauksilla. Myös aerobinen kevyt liikunta ulkoilmassa tekee ihmeitä aivojen verenkierrolle, joten se on erittäin suositeltavaa. Vaikkakaan en ole löytänyt yhtään suoranaista viittausta, että inversio (=pää alaspäin) auttaisi asetyylikoliinin lisääntymisessä, niin perusjärjellä se on erittäin loogista ajatella näin, koska inversio lisää todella paljon päässä tapahtuvaa verenkiertoa. Itse olen kokenut tämän todella hyväksi tavaksi, yhdistettynä hengitykseen ja sen jälkeen tapahtuvaan luovaan työskentelyyn.
Ravinteet
Seuraavat ravinteet voivat myös auttaa asetyylikoliinin muodostumisessa:
B-vitamiinit, erityisesti B12, B5, B1
Gingko biloba
Korean ginseng
DHA (omega 3-rasvahappoihin kuuluva)
Koliini
Fosfokoliini
Fosfoseriini
Mikäli olet ihminen joka haaveilee ja unelmoi kaikenlaisista ihmeellisistä asioista, niin ehkä on aika ottaa hetkeksi logiikka käyttöön ja ruveta konkreettisesti toteuttamaan. Tämä laskee asetyylikoliinin määrää ja nostaa dopamiinin tuotantoa. Ja toisinpäin, mikäli haluat laskea dopamiinia ja nostaa asetyylikoliinia, niin ala tekemään yksin luovaa työskentelyä, sellaista mitä pystyt toteuttamaan keskeytymättömästi ja täysin hetkeen keskittyen. Hyvä tapa nostaa asetyylikoliinia on myös seuraava:
Mieti mitä tekisit jos raha ei olisi ongelma, vaan sinulla olisi kaikki fyysiset mahdollisuudet toteuttaa unelmasi.
Mitä tekisit, minne menisit ja kuinka elämäsi eläisit? Tämä harjoitus antaa mukavia fiiliksiä ja nostaa asetyylikoliinia kehossasi. Luovia hetkiä elämääsi ystävä, pysytään tasapainossa.
Kesän viimeisinä lämpiminä päivinä, auringon paistaessa matalalta ja kirkkaasti kuivaan heinikkoon, makaan katsellen lukemattomia sudenkorentoja. Ne leikkivät ilmassa, vaihtavat yhtäkkiä suuntaa, syöksähtelevät ja laskeutuvat välillä jalalleni, sormelleni tai vatsalleni. Olen riemuissani: tuntuu mahtavalta, että nämä kepeät, kauniit ja erikoisennäköiset pikku olennot haluavat jakaa tätä olemassaolon hetkeä kanssani. Tarkastan asian: sudenkorennon merkitys toteemieläimenä eli viestintuojana on muutos, keveys ja itsensä ja elämän näkeminen uudessa valossa.
Uskoo viestintuojiin tai ei, koen, että se, mihin tietoisesti kiinnittää katseensa muuttuu merkityksekkääksi. Kvanttifysiikka todentaa, että tietoisuutemme vaikuttaa todellisuuden järjestäytymiseen. Omassa elämässäni huomaan, että se, mihin ajatukseni ja olemiseni on tietoisesti tai tiedostamattani kohdistunut tai kiinnittynyt, määrittää kokemukseni. Mitä rennommin antaudun ajatukseen, että hommelit kyllä järjestyvät, sitä maagisemmin asiat yleensä tuntuvat loksahtavan paikoilleen.
Olen pitkään tarkastellut, miten elämäni asioissa toteutuu se, mitä pohjimmiltaan haluan. Uskallanko tehdä valintoja sen mukaan, mihin sydämeni kutsuu? Sen mukaan, mikä intuition kautta ja emootiotta tuntuu oikealta, innostavalta ja sydäntä liekittävältä. Usein myös pelottavalta ja järkiseikkoja ajatellen joskus lähes mahdottomalta.
Olen ajautunut pitkäksi aikaa pohtimismyllyn painekattilaan. Silloin mikään ei oikein ole selkeää, ja kaikki miljoona mielessäni pyörivää isompaa ja pienempää seikkaa ajautuu sotkuun keskenään. Vaikka tiedän, ettei ajatteleminen ratkaise mitään, en aina pysty olemaan vatvomatta asioita. Ja vatvomiseni lisää vatvottavan määrää. Joudun etäämmälle siitä, mitä sydämeni nyt oikein sanookaan. Silloin tietoisuuteni tuntuu rajoittuvan, pienentyvän ja keskittyvän siihen, mikä minua estää. Harvoja ovat silloin ne hetket, kun muistan olevani keskellä jonkinlaista olennaista muutosprosessia.
Miten tästä painekattilasta sitten lasketaan höyry pihalle ja palaudutaan sydämen rauhaan? Miten sydämen mukaan toimitaan?
Antautumalla ja luottamalla. Ne ovat oikeastaan sama asia. Eivät välttämättä tekoja, vaan tietoisuuden tila. Kutsun sitä rakkauden tilaksi. Tässä tilassa minulla ei ole tarvetta tietää, mistä seuraavaksi tulee fyrkkaa tai kuinka parisuhteeni jatkuu, tai on jatkumatta. Ei ole tarvetta nähdä kristallipallosta, miten elämän matka kulkee, vaan oikeastaan on vain halu hypätä seikkailun ykkösvaunuun. Silloin uskaltaudun ja inspiroidun toimimaan toisin kuin aiemmin ja koen itseäni ja elämää uudella tavalla.
Olennaisin oivallukseni luottamuksen ja antautumisen suhteen lienee, että mitä enemmän nautin olostani (joka on seurausta itseni hyväksymisestä), sitä luottavaisempi on oloni. Ja sitä ihmeellisemmin todellisuuteni järjestäytyy. Saan siis olla vaan! Ja saan valita, millaisessa tietoisuudessa olen. Suurin kysymys luottamuksen suhteen siis on, mitä sallin itselleni. Suonko itselleni luottamuksen kepeyttä ja taianomaisuutta?
Pysähdyn välillä tarkastelemaan, keskitänkö huomioni huolehtimiseen vai luottamuksen vahvistamiseen. Millaisia ajatuksia poimin mieleni poimuista? Kauhuskenaarioita vaiko ilon tunteita tuovia visioita? Vaalinko itseäni tehden sellaista, mikä lisää hyvinvointiani ja kohottaa energiaani juuri nyt? Suonko itselleni rauhaa ja luottavaisuutta kysymystenkin keskellä? Tämä ei tarkoita, etten kohtaisi kiperiä asioita. Se tarkoittaa, että saan kohdata asioita leppoisammin. (En todellakaan aina pysty tähän. Mutta luottamuksen tilan kadottaminenkin voi olla merkityksellistä.)
Tunnustelen sudenkorennon jalan kosketusta omani päällä. Hissukseen kykenen päästämään irti halustani ratkaista tai hallita asioita. Pakkomielteinen pohtiminen laantuu. Huomaan luopuvani joistakin pitkään ylläpitämistäni odotuksista sen suhteen, mitä elämässäni mielestäni pitäisi tapahtua. Haavani ja dilemmani mahtuvat luottamukseni, ydinolemukseni, laajenevan tietoisuuteni, rakkaustilani sisään. Ne suorastaan kuuluvat sinne. Ei olekaan tarvetta selvittää mitään, vapauttaa mitään, ei ymmärtää, eikä ratkaista mitään.
Kuka tietää, mitä elämä tuo. Luottamus kysyy itsensä hyväksymistä ja lempeyttä itseä kohtaan. Se pyytää kellumaan elämän päällä. Voinko avautua sille, että itse olemassaolo pitää minusta huolen?
Kun meillä on stressiä, kipuja ja ahdistusta, tai voimme jollakin muulla tavalla huonosti, mitä siinä hetkessä meille tapahtuu? Olemmeko luoneet silloin syvän kontaktin itseemme vai päinvastoin, joutuneet kauaksi itsestämme?
Uskallan väittää, että mitä enemmän ja pysyvämmin elämme stressin ja ahdistavien kehomielen tuntemusten vallassa, sitä kauemmaksi olemme ajautuneet itsestämme. Lähelle voi siis joskus olla tosi pitkä matka.
Stressimoodissa ollessamme elämme jatkuvaa taistele-pakene-jähmety –elämää. Kaikki nämä reagointi- ja toimintamallit tarkoittavat pohjimmiltaan sitä, että erkaannumme omasta kehotietoisuudestamme, itsestämme. Tämä taas saa aikaan sen, että emme ole aidosti kontaktissa niihin tarpeisiin, mitä kehoni ja mieleni pohjimmiltaan kaipaisivat. Arkinen elämämme voi ajautua sellaiselle radalle, että haemme kaikkea hyvää, onnellisuutta, elämyksiä ja materiaa itsemme ulkopuolelta.
Mitä sinä ja minä voisimme tehdä tässä tilanteessa?
Pysähdy ja kuuntele kehoasi juuri tässä hetkessä. Kehosi osaa elää vain tässä hetkessä, mutta se vaikuttuu niistä ajatuksista, kohtaamisista ja tunnereaktioista, joissa kulloinkin olet. Jos ajattelet mennyttä, kehosi elää juuri sitä tunnetta, jossa silloin olet. Jos murehdit tulevaa, kehosi tuntee pelon omalla tavallaan juuri sillä hetkellä.
Hyväksy se hetki, ajatus, tunne ja kehosi tuntemus, jossa juuri silloin olet. Vain kohtaamalla ja hyväksymällä tunnetilasi, sinulla on mahdollista päästää siitä irti.
Tunnestressin vapautumista voit edesauttaa esimerkiksi EFT:n akupunktiopisteiden naputtelulla, ihan itse tehtynä.Opit huomaamaan, miten kehosi jo osaa itsekin rauhoittua, ja miten tämä ”naputtelu” itsessään sallii kehon siirtyä rauhoittumisen moodiin, jolloin stressihormonien määrä kehossa vähenee ja siirryt enemmän parasympaattisen eli rauhoittavan hermoston puolelle.
Kysy kehomieleltäsi, mitä se pohjimmiltaan kaipaa.Kaipaako se hyväksyntää, rakkautta, lepoa, liikettä? Millaista energiaa kehosi kaipaa? Missä kohtaa kehoa huomaat tämän kaipauksen ja tarvitsevuuden? Jos jokin väri kuvastaisi tätä kaipausta, mitä se olisi? Usein väri auttaa sinua tiedostamaan tarkalleen, mistä kaipauksesta tai tarpeesta on kysymys.
Salli kehosi kokea tämä uusi voimavaratunne, mitä se kaipaa.Pelkkä tunteminen riittää tässä, tietämisen sijasta. Voit ankkuroida tämän voimavaratunteen kehoosi EFT-naputteluilla ja keskittymällä kehoosi ja hengitykseesi.
Nämä kaikki vaiheet sisältyvät kehotietoiseen EFT-prosessiin luonnollisella tavalla. Opit tiedostamaan kehoasi yhä paremmin, kun pysähdyt tunnestressien äärelle. Opit myös havainnoimaan sitä, miten juuri sinun kehomielesi luo stressireaktion ja millä tavoin kehosi kykenee päästämään stressistä irti, joskus nopeastikin. Opit huomioimaan kehomielesi tarpeita. Opit ottamaan vastuun omista tunteistasi sillä hetkellä kun niitä koet, jolloin stressisäiliösi ei pääse täyttymään. Näin voit vähentää ylivoimaisilta ja hallitsemattomilta tuntuvia tunnereaktioita arjessasi.
Opit sallimaan itsellesi hyviä asioita. Opit pääsemään takaisin kotiin, omaan kehoosi, ja kokemaan se turvallisena paikkana. Opit löytämään tarpeellisia voimavaroja itsestäsi. Opit hyväksymään itsesi ja kehosi ehdoitta. Opit hyväksymään sitä kautta myös muut kanssakulkijasi sellaisina kuin he ovat.
Lähelle ei olekaan enää niin pitkä matka.
EFT Tapping -menetelmästä ja kursseista saa lisätietoa artikkelin kirjoittajalta.
(Nemo, 2015) tutkailee tapojen muodostamista ja sitä, miten erilaisin keinoin eri ihmistyypit voivat luoda pysyviä tapoja.
