Suunnittelin sarjan asanoita ulkona joogaamiseen! Näitä voit yhdistää helposti lenkkipolulle. Joogaa voi tehdä lämmittelyksi, sekä palautumisharjoituksena.
Kyljen pidennys
Tuo jalat yhteen. Nosta toinen käsi ylös ja venytä kylkeä sormenpäihin asti. Anna painon siirtyä hieman vastakkaiselle jalalle. Pidennä vastakkainen sivu lantiosta sormenpäihin ja kallistu kunnes tunnet kyljessä venytyksen. Voit ensin kokeilla kohottaa päällimmäisen käden. Voimakkaampi versio on tuoda molemmat kädet ylös ja yhteen. Tunne jalkapohjat tiiviisti maassa. Toista toiselle puolelle. Voit toistaa liikettä useita kertoja ja huomata kuinka avautuminen muuttuu helpommaksi joka kerta ja asentosi syvenee. Hengitä syvään avautuvaan kylkeen ja tunne koko rankasi pituus.
Tanssija
Pehmeällä sammaleella ja maastossa liikkuminen kehittää tasapainoaistiamme. Epävakaalla alustalla on myös sopivan haastavaa harjoitella tasapainoilua. Aluksi ota kiintopiste ja kohota käsi vaakatasoon. Nappaa vastakkaisella kädellä kiinni nilkasta ja lähde kevyesti tuomaan nilkkaa ylöspäin ja kauemmaksi lantiosta. Pidä vatsan tuki yllä. Tämä asento venyttää etureittä ja lonkan koukistajaa, sekä vahvistaa pakaralihasta. Hengitä 8 syvää hengitystä ja toista toiselle puolelle.
Stressaatko jatkuvasti siitä, miten asiat sujuvat? Onko elämä täynnä huolia? Tuntuuko olo turvalliselta vasta, kun kaikki on omissa käsissäsi?
Analyyttisessa, järjen ohjaamassa yhteiskunnassa meidät on opetettu siihen, että tulee tietää, järjestää, tehdä ja saada valmiiksi. Pitää ohjat tiukasti tuntumalla ja nenä kohti maalia. Niin minäkin tein ennen: mietin tarkasti, mitä haluan ja tein kaikkeni saavuttaakseni tavoitteeni.
Sittemmin sain huomata, että jatkuva asioiden tavoittelu voi olla yksi suurimmista stressin aiheista. Jos tavoitteen saavuttamisen merkitys ohittaa tärkeydessä nykyhetken, ihminen pyrkii usein kontrolloimaan kaikkea, jotta asiat etenisivät oman suunnitelman mukaan. Ja jos matkaan tulee mutkia, stressi vain lisääntyy – enhän pääse nyt eteenpäin sitä vauhtia kuin haluan.
Ihmisen tietoinen mieli kaikessa hienoudessaan on suunnattoman rajallinen. Kun lukitsee itsensä omiin tavoitteisiinsa ja niitä varten järkeiltyihin suunnitelmiin, jää valtavasti tiedostamattoman mielen potentiaalia käyttämättä.
Takertuminen ja pakon tunne nostavat stressitasoa. Kun stressihormoni on koholla, luovuus tukkeutuu ja oppiminen vaikeutuu, jopa estyy kokonaan. Silloin tuijottaa helposti vain yhtä ainoaa ratkaisumallia eikä näe lukuisia muita vaihtoehtoja. Pakon edessäkin voi toki keksiä ratkaisuja ja saada jotain aikaan, mutta rennompana tulokset olisivat todennäköisesti parempia – ja niiden tekeminen olisi paljon hauskempaa.
Itse asetan edelleenkin ajoittain tavoitteita, mutta en enää pyri saavuttamaan niitä hinnalla millä hyvänsä. Olen alkanut luottaa suurempaan suunnitelmaan, jonka toteutuminen onnistuu parhaiten, kun en järkeile liikaa enkä ole liian itsepäinen. En enää yritä itse huolehtia kaikesta, vaan olen alkanut heittäytyä elämän flow’n vietäväksi.
Mikä auttaa päästämään irti kontrolloinnista ja löytämään elämän flow’n?
1. Ymmärrys siitä, että asioilla on aikansa ja paikkansa.
Jos jokin ei järjesty silloin ja sillä tavalla, kuin olet ajatellut, älä anna sen haitata. On paljon mahdollista, että asia tulee järjestymään myöhemmin ja ehkäpä paremmin, kuin olet osannut odottaa. Rauhoittava on myös se ajatus, että joskus jotkut asiat tulevat tiensä päähän, harvat kestävät ikuisesti. Kaikella on luonnollinen elinkaarensa. Luopumista voi surra aikansa, mutta sitten voi alkaa katsoa, mitä uutta ehkä tulee tilalle.
2. Vastoinkäymisten hyväksyminen.
Pään hakkaaminen kiviseinään sattuu, on helpompaa kääntää katsettaan uuteen suuntaan. Missään ei ole luvattu, että elämä olisi aina yksinkertaista ja ihanaa, mutta omalla suhtautumisellaan voi valita, millaisen merkityksen haluaa tapahtumille antaa. Kysy itseltäsi, mitä tämä seikkailu sinulle opettaa.
3. Heikoille signaaleille herkistyminen.
Tietoisuuden kasvaessa moni alkaa päivä päivältä lukea pienempiä merkkejä itsessään ja ympäristössään. Viestien havaitseminen vaatii hiljentymistä, mutta kun pysähtyy havainnoimaan mieltään ja kehoaan, ne viestittävät jatkuvasti jotakin. Kuuntele ja tunnustele, millainen olo sinulle tulee erilaisista asioista, ihmisistä, sanoista, paikoista. Yhtäkkiä tiedät paljon enemmän. Opit, mikä suunta on sinulle oikea ja mitä ehkä kannattaa välttää. Ei tarvitse juosta kiviseinään asti, kun huomaat merkit jo aiemmin.
4. Tila ympärilläsi, sekä henkisesti että fyysisesti.
Älä täytä kalenteriasi kokonaan, älä myöskään kotiasi. Mitä enemmän elämässäsi on tavaroita, ihmisiä ja tehtävää, sitä enemmän myös tietoinen mielesi on varattu niistä huolehtimiseen. Mutta kun keskityt olennaiseen ja luovut siitä, mikä ei ehkä enää kuulu elämääsi, energiaa vapautuu. Tiedostamaton mielesi pääsee tekemään töitä puolestasi, ja voit alkaa enemmän kuunnella intuitiotasi.
5. Uteliaisuus uutta päivää kohtaan.
Kun virran mukana kulkee, näkee jatkuvasti uusia maisemia – ja nimenomaan sellaisia, joita ei ole itse suunnitellut. Sitä voi alkaa jo odottaa, miten kauniita tulevat maisemat ovat. Jokainen päivä on kuin puhdas muistikirjan sivu, jonne saattaa syntyä uskomattomia tarinoita. Ja jos jonakin päivänä ei tapahdu mitään erityistä, sekin voi olla ihan yhtä hyvä. Hetkellinen pysähtyminen tekee nimenomaan tilaa tuleville seikkailuille ja uusille mahdollisuuksille.
6. Luottamus elämään.
Tärkeintä on päästää irti ajatuksesta, että minun täytyy huolehtia kaikesta, että minä itse tiedän ja osaan parhaiten. Tosiasiassa elämä järjestää asioita mitä huikeammilla tavoilla, kun sille vain antaa tilaisuuden. Mitä enemmän alkaa aidosti luottaa ihmeisiin ja tekee niille tilaa, sitä enemmän niitä myös tapahtuu.
Terveellisten ruokailutottumusten peruspilarit muurataan jo ennen syntymää. Tiesitkö esimerkiksi, että ”…lapsen tuhat ensimmäistä päivää hedelmöityksestä kaksivuotiaaksi ovat ravinnollisesti tärkeimpiä”. Vaikka vauvojen ja lasten ruokailusuositukset vaihtelevat eri maittain paljonkin, ollaan yhdestä asiasta varmasti samaa mieltä: lapset tarvitsevat optimaalisesti kasvaakseen ja kehittyäkseen laadukkaista raaka-aineista tehtyä ravitsevaa ruokaa. Kokkina, ruoka-asiantuntijana ja juontajana tunnettu Pipsa Hurmerinta julkaisi Pipsan keittokirja pienille ihmisille (Tammi 2015) -nimisen teoksen helpottamaan ruokavalintoja pähkäilevien vanhempien arkea.
Vaikka kirjan reseptit ovat yksinkertaisia ja helppoja, niissä käytetään silti monipuolisesti erilaisia ainesosia ja vähän vanhemmille lapsille tarkoitetuissa resepteissä myös mausteita. Tällä tavoin lapsi on mahdollista totuttaa erilaisiin makuihin jo pienestä pitäen. Toki lapsen ruokailu ei aina ole niin itsestään selvää ja itsekin pienen pojan äitinä Pipsa muistuttaa, että saattaa tulla päiviä, jolloin lapsi suostuu syömään hyvin vähän. Juuri silloin kaivataan hänen mukaansa sinnikkyyttä ja päätös, että tästäkin huolimatta haluat tarjota lapsellesi vain parasta, eli oikeaa ruokaa, josta ei ole poistettu mitään, eikä lisätty mitään turhaa.
Kirja sopii mielestäni sekä pienille että isoille ihmisille, koska resepteistä lähes kaikki vauva-ajan soseita lukuun ottamatta ovat sellaisia, että niitä voi syödä koko perhe. Voisin kuvitella, että oman lapsen kohdalla tämän opuksen kanssa selviää helposti ensimmäiset vuodet.
Pipsa kannustaa tekemään ruoat itse, valmistamaan isompia annoksia kerrallaan ja säilömään loput tulevaa varten. Kirjassa käydään myös läpi, mitkä raaka-aineet olisi hyvä ostaa luomuna, mitkä kasvikset keräävät paljon nitraattia sekä mm. mitä eri proteiini-, rasva- ja kalavaihtoehtoja lapselle voi tarjota. Lisäksi sokerista Pipsalla on mielestäni huomionarvoinen ohje: Sokerin tulisi olla luonnollinen, mutta pieni osa perheen ruokailutottumuksia ja sitä ei pitäisi käyttää palkintona hyvästä käytöksestä tai lohduttajana pahaan mieleen.
Jos haluat valmistaa nopeasti jotain jälkiruokaa, jossa olisi vain luonnollisia sokereita, niin suosittelen kirjan resepteistä näitä Neljän aineksen keksejä:
Laita uuni lämpiämään 150 asteeseen. Laita kaikki ainekset tehosekoittimeen ja sekoita. Pyörittele taikinasta kosteilla käsillä pieniä palloja ja laita ne leivinpaperilla vuoratulle pellille. Litistä keksit haluamasi paksuisiksi. Paista keksejä paksuudesta riippuen noin 40 minuuttia tai kunnes ovat reunoilta ruskeita.
Neljän aineksen keksit. Kuva: Katri Kapanen
Kirjasta löytyy myös supernopea ja herkullinen Rieskapizzan ohje:
2 perunarieskaa (näitä saa myös kaurajauhoista tehtynä ja gluteenittomana)
1 tlk (70g) tomaattipyreetä
200 g kirsikkatomaatteja
150 g parmesaanijuustoa raastettuna
2 dl ricottajuustoa tai mozzarellaa revittynä
1 rkl oliiviöljyä
Laita uuni lämpiämään 200 asteeseen. Vuoraa uunipelti leivinpaperilla ja laita rieskat pellille. Voitele rieskat tomaattipyreellä. Huuhtele ja puolita kirsikkatomaatit ja asettele ne tomaattimurskan päälle. Laitat juustot pizzan päälle ja valuta päälle oliiviöljy. Paista pizzoja uunissa noin 10-15 minuuttia.
Olen jo jonkin aikaa halunnut tehdä vlogiini mindfulness-harjoituksen rauha teemalla. Aluksi ajattelin tehdä ohjatun meditaation kunnes tajusin, että parhaiten homma toimii ilman meikäläisen sepostuksia 🙂
Laskevassa auringossa on rauhaa mitä halusin jakaa vlogin rakkaille katsojille. Auringon noususta saatan tehdä vastaavan tulevaisuudessa – tällä kertaa en jaksanut herätä niin aikaisin 🙂
Toivottavasti katsojat saatte tästä kesän energiaa pimeneviin syys- ja talvi-iltoihin. Itse ainakin halusin videon johon voin palata ja fiilistellä suomalaista kesäillan taikaa.
Vaikka videokuva on koko ajan paikallaan, löytyy videolta hauskoja pikku yksityiskohtia – mitä sinä löysit?
Tarina kuvauksista
Kun lähdin kuvaamaan videota, mulla oli suht hyvä tatsi kuvauspaikasta. Olin käynyt juuri ennen kuvausta ostamassa perheellemme kaupasta ruokaa joten autossa lämpenevät safkat tuottivat pienen lisämausteen kuvausaikataululle 🙂
Alkuperäinen suunnitelmani kuvauspaikasta ei kuitenkaan toiminut ja päädyin ravaamaan Lauttasaaren rantoja etsien omaa Kodak momenttiani. Auringon laskua en voinut laittaa pauselle, joten valitsin tämän riittävän hyvän paikan – muistaen myös autossa kylmään huutavat ruoat.
Oikeaoppisista kuvasuhteista en tiedä, mutta ainakin sain mukaan 4 itselleni tärkeinä elementtiä: arskan, meren, rantakivikkoa ja metsää – näitä meinaan fiilistellä kaamoksessa.
Rauhaisia mindfulness-meditaatio- ja fiilistelyhetkiä toivottaen,
Aleksi
P.S. Lisätietoa mindfulness-meditaatio ja harjoitus teemaan löydät nettisivuiltani: kokeile ja mindfulness
Olen koonnut kirjoittamaani Viisas Elämä -sarjan Tunteen ja älyn liitto -kirjaan tietoa siitä, miten olla tietoisesti läsnä ja lisätä itsetuntemusta, miten se tutkimusten mukaan näkyy onnellisuudessa, työn tekemisessä ja ihmissuhteissa? Mitä on ego ja miten tunteet vaikuttavat terveyteen? Kirjassani esittelen erilaisia menetelmiä parantaa omia tunnehallinnan taitoja ja stressinsietokykyä.
Keinot ovat yksinkertaisia mutta eivät välttämättä aina helppoja, ja kirjoitan niistä lisää jatkossa. Ensin on hyvä ajatella sitä, mitä itsensä kehittäminen, ego, tietoinen läsnäolo ja hidastaminen oikeastaan ovat?
Itsensä kehittäminen
Itsensä kehittämisenä voidaan pitää kuntosalitreenausta tai työn tekemiseen liittyvän osaamisen kehittämistä, uuden kielen opiskelua tai muuta tiedon lisäämistä. Voimme myös ajatella itsensä kehittämisen sisäisenä työnä, kuten suhtautumistapojemme havaitsemisena, tunnereaktioidemme tiedostamisena, mielemme keskittämisenä ja olotilamme hallintana. Sekä sisäistä että ulkoista itsensä kehittämistä tarvitaan hyvään ja tasapainoiseen elämään.
Itsensä kehittämistä kuulee välillä kritisoitavan ja siitäkin voi tulla negatiivista, jos se on harkitsemattomien roolien ja egon sellaisten ominaisuuksien vahvistamista, että seurauksena on ongelmia ympäristölle ja harmia muille ihmisille. Tai jos mielemme pyörii pelkästään ulkoisissa asioissa, kuten vaikka rahan ansaitsemisessa, kehittymisen parissa, emmekä kuitenkaan tunne itseämme aidosti tyytyväisiksi, koska pyrimme kehittymään väärissä asioissa.
Jos haluamme kasvaa ja kehittyä henkisesti, huomaamme, että itsensä kehittäminen onkin usein asioista ja peloista irti päästämistä, nykyisten asioiden hyväksymistä, pienten asioiden arvostamista ja kiitollisuuden tunnetta siitä, mitä minulla jo on. Ei tarvinnutkaan kehittyä, vaan oppia arvostamaan, päästämään irti ja näkemään toisin nykyistä! Tällöin voi ajatella, ettei meidän tarvitsekaan kehittyä mihinkään, vaan olemme riittäviä sellaisenaan, kun vain kohtaamme itseämme syvemmin, jolloin myös oikeat asiat tapahtuvat luonnostaan.
Hyvä-paha ego
Egoa pidetään usein haittana mutta se kuuluu ihmisenä olemiseen. Se on lapsuudesta alkaen omaksumiemme vuorovaikutustapojen ja identiteettipiirteiden kokoelma. Voimme kehittää kykyämme tarkkailla ja havaita egomme ominaisuuksia. Kun oivallamme itseämme ja egoamme, voimme vapautua sellaisista ominaisuuksista, joita haluamme itsestämme karistaa pois.
Voimme vahvistaa ja kehittää egomme myönteisiä puolia, kuten empaattisuutta ja suvaitsevaisuutta. Jokaisen egossa on aina monenlaisia ja eri ihmisille eri tavalla näyttäytyviä puolia. Ego voi olla myös myönteinen ja rakentava voimavara. Itsensä kehittäminen voi olla ihmisyyden taidoissa, luonteen rehtiydessä ja aidossa vuorovaikutuksessa kehittymistä.
Tietoinen läsnäolo ja mindfulness
Tietoinen läsnäolo on tila, jossa ajatuskierteet rauhoittuvat ja aistit voimistuvat. Se on keskittymiskyvyn voimistumista ja toisille ihmisille läsnä olevaksi palautumista. Tutkimusten mukaan keskimäärin 47 % ajasta mielemme vaeltaa joko menneessä tai tulevassa.
Tietoisesti voi olla läsnä paikallaan tai asioita tehdessään. Se on yksinkertainen ja luontainen olemisen tila. Tietoinen läsnäolo ei vaadi mantroja tai vaikeita menetelmiä. Se on enemmänkin antautumista ja irti päästämistä mielen vaeltelusta.
Tarkoitus ei ole hankkiutua eroon ajatuksista tai tunteista, vaan kokea, kohdata ja päästää irti kielteisistä tunteista ilman, että ne tulevat torjutuiksi ja patoutuvat ajatuskierteiksi tai jännitystiloiksi.
Mindfulness suomennetaan tietoiseksi läsnäoloksi. Mindfulness on länsimaistettu ja tieteellisesti tutkittu meditaation muoto. Mindfulness ja meditaatio ovat länsimaissa pääosin ihmisten itsensä kehittämisen menetelmiä.
Hidastaminen
Hidastaminen on myös keino sisäiselle itsensä kehittämiselle. Hidastaminen voi olla parhaimmillaan sitä, että hetkellisesti vähennämme tekemistä, jotta meillä on aikaa kuunnella itseämme ja palautua läsnäolevaksi. Hidastamisen voi ajatella hetkellisenä astumisena ulos ulkomaailman vaatimuksista, ympäristön ja median paineesta. Hidastaminen on enemmän henkistä, mielen sisäisestä kiireisyyden tunteesta irtautumista, kuin fyysisesti näkyvää. Hidastaminen ei ole sitä, että alamme tekemään asioita hitaasti.
Yritysmaailman ykkösvalmentajiin kuuluvan Clayton Christensenin teoksen How Will You Measure Your Life(2012) mukaan monet pitävät perheitään erittäin tärkeinä, mutta todellisuudessa resursseja kohdistetaan entistä vähemmän asioihin, joiden sanotaan olevan kaikkein tärkeimpiä. Elämä ja hyvät aikomukset eivät kohtaakaan. Hidastamalla voimme saada elämämme ja todelliset aikomuksemme kohtaamaan.
Jokainen kokee tunteita, ja usein toistuvasti niitä itselle ominaisimpia. Päivästä tai ajanjaksosta riippuen olotila täyttyy esimerkiksi ilosta, surusta, innostuksesta tai ahdistuksesta. Mielen ja kehon yhteys ei ole mikään myytti. Tunteilla on vaikutus mielialaamme ja ympäristöömme, mutta myös fyysiseen vointiimme. On puhuttu paljon stressin huonoista vaikutuksista, mutta myös muut tuntemukset voivat saada kehossa ikäviä asioita aikaan. Usein ne nivoutuvat sisuksissa yhteen sekalaiseksi tunnemöykyksi, joka pitää saada auki.
Oma kokemukseni negatiivisten tunteiden möykystä liittyi yllättäen ilmestyneeseen stressiin ja aluksi selittämättömältä tuntuneeseen ahdistukseen. Asiaa miettiessäni tulin tietoiseksi oireita edeltäneestä kiireisestä kesästä vain muutaman lomapäivän kera, lapsuuden ja nuoruuden harrastusten lopettamisesta ja omilleen muutosta. Luulen, että tällä kaikella oli osansa ahdistuksen ilmestymisessä, ja viimeinen niitti tähän olivat ravitsemukseni kivennäisainepuutokset.
Sain kummallisia fyysisiä oireita, joiden luulin olevan ihan muun tuotosta, kuin oman mieleni. Koin muutaman lievän paniikkikohtauksen, rytmihäiriöitä, huimausta, rinta- ja kylkikipuja, raajojen puutumista ja jatkuvaa ahdistunutta oloa. Täytyi pysähtyä, kuunnella kehoa ja tehdä sitä, mitä se tuntui kaipaavan. Aluksi se oli hankalaa, kun muutamaan viikkoon mikään ei tuntunut entiseltä. Rakastan hyvää ruokaa, ja syöminenkin oli vaivalloista!
Koin prosessissa konkreettisesti sen, että sairauden ja terveyden välillä joskus suurin vaikuttaja olen minä itse. Näistä oireista eroon pääsemiseen en tehnyt muuta, kuin työskentelin mieleni parissa, annoin itselleni aikaa ja löysin itsestäni taas minulle ominaisen elämänilon.
Ensimmäinen askel on tunteen tunnistaminen. Tiesin, ettei minussa ole mitään fyysistä vikaa, joten pyrin hyväksymään ilmaantuneita oireita. Tiedostin, että ehkä kehoni yrittää kertoa niiden avulla jotakin. Ahdistuneen olon iskiessä hengittelin, ja kuvittelin konkreettisesti poistavani kehosta ahdistusta. Kun en enää pelästynyt oireiden ilmaantuessa, ne hävisivät.
Pitempään jatkuessaan ahdistus olisi voinut saada vielä paljon enemmän harmia aikaan. Entä sitten muut tunteet? Your Food Corner -sivustolla kerrotaan, kuinka viha, sokki, pelko, huolehtiminen ja suru voivat vaikuttaa kehoomme fyysisesti jatkuessaan pitkän aikaa.
Viha
Usein vihaisena olemista kannattaa välttää esimerkiksi siksi, että se voi heikentää maksaa.
Sokki
Sokkitila vaikuttaa munuaisiin ja sydämeen. Sokkia on erityisen vaikea, ellei jopa mahdotonta välttää. Jos mitenkään pystyt, yritä elää elämääsi siten, että kokisit niitä mahdollisimman vähän. Yllättäviä tapahtumia ei valitettavasti itse pysty estämään.
Pelko
Myös pelko voi tuottaa erinäisiä huonoja asioita keholle. Se voi esimerkiksi heikentää munuaisten toimintaa.
Huolehtiminen
Huolehtiminen voi tuoda ikäviä vatsakipuja ja vaikuttaa negatiivisesti ruuansulatukseen. Liika huolehtiminen vaikuttaa myös pernaan.
Suru
Suruakin voi olla erittäin vaikea kontrolloida, eikä sitä usein tarvitsekaan. Ylitsepääsemätön suru voi kuitenkin olla haitallista, ja vaikuttaa keuhkoihisi saaden aikaan tunnetta, ettet pystyisi hengittämään. Suru tuo mukanaan myös itkua, ja saattaa pitkään jatkuessaan johtaa masentumiseen.
Kirjoittaja Anup Takarautio asuu 25 vuotta Alankomaissa, asuen viimeiset 3 vuotta myös Suomessa. Anup luennoi Hengen ja tiedon messuilla Helsingissä 10.10.2015.
On olemassa monenlaista muuttamista. Joka vuosi koululaiset siirtyvät seuraavalle luokalle, kaupunkeihin muuttaa jatkuvasti enemmän ihmisiä ja vastavuoroisesti urbaaniin elämään kyllästyneet muuttavat maalle. Pakolaisia muuttaa suurin määrin sotien runtelemilta alueilta Euroopan turvaan. Koskaan aikaisemmin historiassamme emme ole voineet siirtyä yhtä vaivattomasti mantereelta toiselle kuin nyt. Astu lentokoneeseen ja muutamassa tunnissa olet täysin toisessa kulttuurissa. Matkustaminen avartaa mieltä virkistäen arkipäivää.
Muuttaminen toiseen kulttuuriin
Toiseen maahan muuttaminen on iso askel, varsinkin silloin, kun muutat yksin. Jätät tutun ja turvallisen synnyinmaasi taaksesi, alkaen tajuta muuttamisesi laajuutta vasta jonkin ajan kuluttua. Pikkuhiljaa totuus alkaa valjeta. Yhteisen illan aikana ovat uuden maasi asukkaat lopettaneet englannin puhumisen ja olet yksin ympärilläsi olevan kakofonian saavuttaessa kliimaksinsa jokaisen puhuessa yhteen ääneen sinulle tuntemattomia sanoja.
Sisälläsi liikahtaa jotain hyvin raskasta, olet eristyksissä. Haluaisit huutaa, mutta tiedät ettet voi, koska nämä samat ihmiset ovat myös ystäviäsi. Et halua pahoittaa heidän mieltään.
Kuukausien saatossa alat opiskelemaan maan kieltä ja tunnet olevasi enemmän kommunikaatioissa, muttet koskaan samalla tavoin kuin he.
Sukunimesi kertoo jokaiselle sinun olevan muukalainen ja selittäessäsi jälleen kerran maahanmuuttosi syitä, alat miettimään sitä, kuinka muuton perimmäinen tarkoitus vuosien saatossa muuttui. Saavuit aikoinaan tuntemattomaan kaupunkiin tuntemattomien ihmisten keskelle ja nyt olet kuin he. Sinulla on perhe ja työtä, ystäviä, puhut ja vitsailet heidän vitsejään, kuuntelet naapureittesi tarinoita tietäen, etteivät he todellisuudessa ymmärrä menneisyyttäsi. Ehkä et enää itsekään muista.
Vierailua kotimaassa
Olet käynyt sukulaisissa vanhassa kotimaassasi ja kerrot takaisintultuasi kuinka tunsit itsesi turistiksi. Moikkailit tuntemattomia, eikä kukaan tervehtinyt takaisin. Viikon sisällä alkoi ulkopuolinen vakavuus saavuttaa sisintäsi ja huokailit helpotuksesta istuessasi lentokoneessa uuden kotimaasi edustajien seurassa. Lopultakin kotona istuessasi pimeän hiipiessä ikkunaan, itket itseksesi vanhan kotimaasi menetystä, äidinkielesi liikuttaessa hetkisen ajatuksiasi, kunnes nukahdat.
Aamulla heräät uneen, jossa sinut haudataan tuntemattoman sotilaan hautaan.
Ymmärrät jokaisen aamun olevan yksi vähemmän.
Yksin oleminen
Vuosien kuluessa on yksinäisyyden tunne, jota koit muuttosi keskivaiheilla, muuttunut alakuloisuudesta hyväksynnäksi. Maahanmuuttosi alkusyyn, vaimosi kuoleman jälkeen, sukelsit syvään suruun ja myös selviytymiseen. Kuukausien ajan olivat illat täynnä hiljaisuutta, jossa oli myös tilaa kyyneleillesi, kunnes ne kuivuivat. Surun pohjaa koskettaessasi tiesit voivasi astua jälleen elämän virtaan. Rakkaus oli antanut sinulle voiman muuttaa ja muuttua.
Kaksi kotimaata
Matkustat jälleen vanhaan kotimaahasi. Katsot ihmisiä kaiken maailmalla kokemasi muistaen ja tiedät kuinka vaikeaa oli uskaltaa lähteä. Kaikki tapahtuu todellisuudessa kuitenkin sisälläsi, ulkoisen muuttuessa, kokijan kokiessa tiedostamaansa. Menneisyyttä ei enää ole, mutta se muutti sinut. Se näytti menneiltä sukupolvilta saamasi perinnelahjan ja myös -kirouksen, uudessa ympäristössäsi, jossa et voinut paeta tuttuun ja turvalliseen. Ilman toisessa maassa asumista, sen tapoihin täysin sukeltamista, et olisi koskaan ymmärtänyt itseäsi tässä kokonaisuudessa. Ehkä et olisi koskaan edes ajatellut, että olet kahden kotimaan kasvatti.
Uskalla muuttua
Ulkomaille muuttaminen ei ole välttämättä tehokkain tapa oppia tuntemaan itseämme. Mikäli olemme valmiit hyväksymään inhimillisen erilaisuuden, niin jokainen hetki, jossa kohtaamme, voi avata meidät näkemään elämäämme syvemmin. Olemme kuitenkin bio-sosiaalisia ja lapsuudesta oppimiemme sääntöjen puitteissa manipuloimme itseämme ja toisiamme, usein tätä edes tiedostamatta. Täten sidomme muutoksen mahdollisuuden oman mielemme kahlein.
Muuttuminen onkin itseasiassa omien käyttäytymismallien ja ajatusten ensin ymmärtämistä, tämän jälkeen niiden selkeyttämistä, sekä siivousta, transformoimista.
Muuttumiseen eli itsesi syvempään ymmärtämiseen tarvitaan rohkeutta, joka kylläkin jokaisessa meissä on, mutta ei itsestään selvyytenä käytettävissä.
Kehittymisen perustana tarvitaan halua olla onnellinen, rakastava eikä katkera, sydän avoimena, koska elämä on vuorovaikutusta, uskaltamista hengittää ilman rimpuilua.
Lopultahan olemme itse vastuullisia jokaisesta elämämme hetkestä.
Mindfulness ja herkkujen houkutus – 2 vinkkiä tahdonvoimaan
Hetkinen-vlogissa kerron kokemuksiani vatsavaivojen kanssa elämisestä nuoresta asti (IBS, ärtyneen suolen oireyhtymä, hiivasyndrooma…).
Muistan, että vatsan väänteitä on ollut hyvin pitkään elämässäni. Parikymppisenä, kun kiersin lumilauta kainalossa kisoja maailmalla, tutuksi tuli pitsat, pastat, pikaruoka ja patonki nutella-suklaa levitteellä aamupalaksi 🙂 Ei siis mikään ihme, että pötsi oli sekaisin! Toki olen aina halunnut syödä terveellisesti, mutta voitte kuvitella millä perusteella ruokapaikat valittiin, kun reissasin kaltaisteni snoukkaajien kanssa 🙂
Olin todella hyvä sopeutumaan ja kai junnumpana kuvittelin, että tällaiset vatsan fiilikset vaan kuuluu kuvioon. Pikkuhiljaa olot sen kuin huononi ja 2000-luvun taitteessa vietin jo liian suuren osan päivästä toiletissa. Näin jälkeenpäin tuntuu huvittavalta, että vatsan täytyi vaihtaa koko ajan megafonia suurempaan, että olisin tajunnut ja kuullut viestin – kylläpä tuli oltua naurettavan kuuro! Lopuksi volyymitasot oli Metallican stadion-konsertin luokkaa ja onneksi silloin havahduin.
Yli 15 vuotta olen noudattanut maidoton, gluteeniton, sokeriton, hiivaton ja tuhat muuta -ton päätteistä ruokavaliota. Mukaan on mahtunut A:sta Ö:hön erilaisia kokeiluja, vivahteita, siedätystä ja taukoja. Vaikka ruokavalion noudattaminen on ollut varsinkin reissuissa hankalaa, koen olevani onnekas. Saan syödä terveellisesti, 10-v. takainen hääpukuni mahtuu edelleen päälleni ja olen saanut pahimpaan aikaan verrattuna noin 3-4 tuntia enemmän hereilläoloa päiviini. Energiatasoni on noussut tiskirätistä lähelle Duracell-pupua.
Tahdonvoimaa, hyväksyntää, tietoista huomion suuntaamista, sinnikkyyttä ja päättäväisyyttä olen saanut harjoittaa oikein olan takaa. Varsinkin aluksi oli hankalaa valita jotain uutta leivän, myslin, jugurtin, suklaan, jätskin, jne. tilalle. Tunnen valtavasti myötätuntoa kaikkia kohtaan, jotka ovat kokeneet samaa.
Mindfulness on ollut mulle suurena apuna tilanteissa, jossa herkun tai muun ruoan houkutus on käynyt suureksi. Uskon sallivuuteen ja sen takia suhtaudunkin ruokavalintoihini niin, että saan syödä ihan kaikkea – tiedostaen kuitenkin valintojeni lyhyet sekä pitkäaikaiset vaikutukset oloihini!
Videolla kerron mitkä 2 suhtautumis- / toimintatapaa ovat olleet minulle tärkeimpiä vuosien varrella ja jotka ovat auttaneet minua valitsemaan sellaisia suupaloja, jotka ovat tuottaneet riittävän hyvää oloa ja energiaa pitkällä tähtäimellä. Eli herkkuhetkiäkin sallitaan ja ne kuuluu oleellisena osana hyvään elämään.
Nautinnollisia ruokailuhetkiä ja viisaita valintoja päivääsi!
Syksy. Ikkunan alla punaiset ja mustat herukat odottavat poimijaa. Kasvimaa on täynnä värikästä syötävää: vihreää salaattia, tummemman vihreää lehtikaalia, oransseja porkkanoita, kyssäkaalin vaaleita palloja. Siellä täällä kukkivat kehäkukat silmien ilona ja tuholaisten torjujina. Kehäkukan keltaiset terälehdet kuivaan väriksi ja lisäravinteeksi levitteeseen, jota teen voista, öljystä ja vedestä. Keväällä kasvimaata tehdessäni sain idean kylvää siemenet kolmion muotoisiin riveihin. Kuvittelin, miten pääsen kasvien kasvaessa ihailemaan niiden muodostamia geometrisiä kuvioita; silmänruokaakin siis ajattelin.
Kesäaamuisin poimin pihalta voikukan, poimulehden ja vuohenjuuren lehtiä voileivän päälle. Kerään nuoria nokkosia ruokiin ja kuivaan niitä myös talven varalle. Toisinaan mietin, että miksi laittaa kasvimaata, kun luonto tarjoaa antimiaan runsain mitoin muutenkin ja vaivaa näkemättä. En kuitenkaan voi olla kylvämättä, vaikka se tietää ahertamista koko kesäksi. Lapsena kasvimaan kitkeminen oli maailman ikävintä puuhaa. Aikuisena opin pitämään siitäkin askareesta. Aamuisin kun maa on vielä yön jäljiltä kosteaa, on suorastaan nautinto tuntea miten rikkaruoho lähtee maasta juurineen ja käden jälki näkyy heti puhtaana multana rivien välissä. Kesän vihreät tuoksut ja lintujen liverrys ympärillä on mukava ahertaa kasvimaalla.
Syksy on lempivuodenaikani, silloin saan nauttia työn tuloksista.
Makeilta maistuvat kasvimaalta juuri haetut porkkanat, perunat ja kaikki muut maan antimet. Ne ovat kirjaimelliseti lähiruokaa, kun matka kasvimaalta keittopataan on todella lyhyt. Myös metsä tarjoaa monenlaisia antimiaan kitsastelematta. Suopursuvarvikon helmoissa on mustikkasato painunut melkein sammaleeseen.
Siinä kumarrun ja poimin litrakaupalla ihanan sinisiä marjoja talven vitamiineiksi. Kotiin palattua teen kuitenkin ensiksi mustikkamaitoa, sitten leivon mustikkapiirakkaa ja kutsun ystävän iltakahville. Siinäpä jutellessa aika kuluu – ja mustikkapiirakka. Maailma ympärillä tuntuu entistä valoisammalta. Oikein odotan puokukoiden kypsymistä, niiden tummanpunaisia terttuja vihreillä mättäillä.
Toisinaan lähden sienikorin kanssa metsään ja etsin kanttarelleja. Ne leikkivät kuurupiiloa keltaisten koivunlehtien seassa. Vielä oikein myöhällä syksyllä maan jo kuurassa ollessa maassa kasvaa urheasti pienten suppilovahveroiden joukko.
Suurenmoista energiaa antavat syksyn ruskan värit. Pihalla pihlajat ja vaahterat loistavat punaisina ja keltaisina aamuauringossa. Maahan pudonneet vaahteran lehdet ovat inspiroineet moniin leikkeihin ensin omien, sitten naapurin lasten ja myöhemmin lastenlasten kanssa. Kuivat, värikkäät ja isot lehdet kutsuvat kaivautumaan piiloon niiden alle tai heittelemään niitä toisten päälle. Suuri on houkutus tällä mummolla leikkiä lehtikasoissa ihan yksikseenkin, sillä tunnen herkästi luonnon energioiden hyvää tekevän vaikutuksen.
Toisinaan kuvitelmissani vietän vanhuutta pienessä harmaassa mökissä, joka on vuorenrinteellä jossain lämpimässä maassa. Ikkunasta näkyy meren aava ja pihalla on hedelmäpuita ja pieni kasvimaa. On tuoretta syötävää lähes ympäri vuoden. Ihanaa! Mutta missä lähimetsän mustikat, kantarellit ja suppilovahverot?
Entäpä ystävät? He ovat jääneet kauas Suomeen. Kenet kutsuisin iltakahville, nauttimaan tuoreista herkuista ja rupattelemaan maailmaa valoisammaksi?
Kunpa työajan lyhentämisestä tehtäisiin suotavaa ja normaalia.
Kokoaikatyötä tekevät ihmiset ovat enemmän tai vähemmän ylikuormitettuja. Monen elinvoima kuluu työhön, jolloin vapaa-aika ja perhe-elämä kärsii. Ylitöiden tekeminen helposti moninkertaistaa ongelman, koska työajan pidennys ei tutkitusti lisää työtehoa vaan ennemmin laskee sitä.
Harva pystyy olemaan tehokas edes kahdeksaa tuntia päivässä, saati sitten pidempään. Usein kuudessa tunnissa saisi aikaan saman mitä 10-12 tunnissa! Lisäksi ylipitkät työpäivät vähentävät vapaa-aikaa, lepoa ja rentoutumista. Siitä voi syntyä uuvuttava ja katkeroittava kierre. Ihminen kun ei ole kone, jossa tehoja lisäämällä tulee enemmän tulosta.
Voitaisiin yleisesti lyhentää työaikaa kaikilta, jotka sitä haluaisivat. Olen nähnyt monia, etenkin herkimpiä ihmisiä, joiden elämän laatu on kohonnut huimasti osa-aikatyön myötä. Joillekin se on ainoa vaihtoehto selvitä työelämästä uupumatta. Joillekin se on arvovalinta, osoitus vapaa-ajan ja perheen arvostuksesta.
Mitä useampi kokopäivätyöläinen vähentäisi työaikaansa esimerkiksi kuuteen tuntiin päivässä tai siirtyisi nelipäiväiseen työviikkoon, sitä useampi nyt työttömänä oleva voisi kenties työllistyä.
Lyhyempää työaikaa tekevät voivat paremmin, kun heillä on riittävästi vapaa-aikaa harrastuksille, perheelle, ystäville ja rentoutumiseen. Elämä tuntuu merkityksellisemmältä, ihmissuhteet rikastuvat ja tyytyväisyys elämään lisääntyy. Työnilokin elpyy, kun arki ei pyöri pelkän työn ympärillä. Työnilosta taas seuraa motivaation ja työtehon nousua. Kaikki hyötyvät!
Palkka pienenee, mutta yhä useampi arvostaa enemmän hyvinvointia ja vapaa-aikaa kuin rahaa ja tavaraa. Toki työstä on saatava elanto, mutta välttämättömät elämän menot ovat usein vähemmälläkin tyydytettävissä. Osa-aikatyön kannattavuutta voisi myös julkisin päätöksin parantaa.
Vähemmän materiaa, enemmän henkistä hyvinvointia ♥
Katso Helin tulevat koulutukset ja kirja ”Herkkyyden voima – opas omannäköiseen elämään” tästä.
Moni viettää suurimman osan päivästä jalkojensa päällä. Puhumattakaan tuolilla istumisesta. Jalat voivat tuntua raskaalta päivän päätteeksi. Silloin on hyvä hetki kohottaa jalat ylös. Joogatunneilla käytämme paljon aikaa löytääksemme tapoja olla toisinpäin, vaihtaaksemme näkökulmaa sekä tuodaksemme painetta jaloista pois ja parantaaksemme koko kehon verenkiertoa. Asennossa voi olla useita minuutteja, jonka jälkeen askel (ja mieli) on kevyempi.
Kokeile ennen meditaatiota
Ylösalaisten asentojen kerrotaan nuorentavan Hatha Yoga Pradipikan (3.82) mukaan. Asento on hyvä päänsäryn lieventäjä ja ahdistuksen hälventäjä. Kaikkia asentoja joissa sydän ja lantio ovat korkeammalla kuin aivot, kutsutaan inversioiksi eli ylösalaisiksi. Meditaatiokin sujuu huomattavasti helpommin nurinkurin olemisen jälkeen.
Tuettu Viparita Karani
Tuettu lepoasento Viparita Karani on pehmeä asana ja kaikille sopiva vaihtoehto ylösalaiselle liikkeelle, joka klassisesti on esimerkiksi niskahartiaseisonta. Jos käytössäsi ei ole bolstereita eli tiiviitä putkityynyjä, voit laittaa pari tavallista tyynyä päällekkäin tai napata sohvasta yhden napakan ja korkean sohvatyynyn lantiosi alle. Aseta koroke siten, että lantio on tuettu ja alaselkä on ilmassa.
Kun asetut asentoon, kohota käsilläsi pää ylös maasta ja aseta takaisin pidentäen niskaa. Asetu mahdollisimman mukavasti. Keskity tuntemaan miten reisiluut uppoavat lonkkakuppeihin. Parhaimmillaan jalat seisovat lantion yllä kuin itsestään. Keho on rento, mutta kevyesti aktiivinen, jotta jalat pysyvät ilmassa. Kokeile löytää balanssi tekemisen ja tekemättömyyden välille. Jos jalkapohjat alkavat pistelemään, koukista ensin polvia sekä koukistele ja ojentele myös nilkkoja. Jos kärsit ”levottomista jaloista”, lisää jalkojen nostamiseen myös reipas ravistelu ja runsaasti nilkkojen pumppaamista.
Voit jäädä hengittämään stressiä ulos kehostasi jopa 15 minuutin ajaksi. Aloita kuitenkin ensimmäisiä kertoja tehdessäsi muutamasta minuutista ja lisää aikaa vähitellen. Lopulta käänny kyljellesi ja nouse hitaasti istuma-asentoon. Jää istuma-asentoon hetkeksi olemaan.
Variaatioita:
Jalat ojentuneena ilmassa. Jalkaterät aktiivisena, varpaat auki, jalkapohjat työntyy kohti taivasta.
Jalkojen avaus. Saat rintakehän avaukseen voimaa työntämällä kyynerpäitä kohti maata.
Jos olet käynyt ohjatuilla tunneilla, voit unohtaa tyynyn lantion alta ja tulla käsiesi varaan kuten niskahartiaseisontaan noustessa, mutta jätä lantion ja kehon välille 90 asteen kulma ja tue kätesi ristiluullesi alaselkään. (Tästä versiosta uupuu kuva).
(Tammi 2015) -nimisen teoksen helpottamaan ruokavalintoja pähkäilevien vanhempien arkea.
