Sivu 363 – Hidasta elämää

Voisiko kärsimyksen avulla löytyä tarkoitus?

Voisiko kärsimys auttaa tarkoituksen löytämisessä? Ajatus kärsimyksestä tarkoituksen löytymisen lähettinä voi äkkinäisesti tuntua oudolta. Mitä tarkoitusta kärsimyksessä voisi olla? Kysymys on Logoterapiassa yksi keskeisempiä. Logoterapian isä, kolmella keskitysleirillä vankina ollut Viktor Frankl kirjoitti, että kärsimys ei sinänsä jalosta, mutta se voi tarjota mahdollisuuden uuden löytämiseen ja oman elämän arvojen kirkastumiseen.

Kärsimys on teemana tuttu kaikista uskonnosta ja se liittyy aina jollain tavoin ihmisenä olemiseen, luopumiseen ja kasvuun. Logoterapiassa uskotaan että kärsimyksestäkin voi löytää tarkoituksen elämälleen ja että ihmisen on mahdollista nousta jopa kärsimyksen yläpuolelle tilanteissa, joissa ei ole muuta ulospääsyä.

Logoterapian mukaan ihminen on kolmijakoinen kokonaisuus. Meissä on fyysinen, psyykkis-sosiaalinen ja henkinen puoli, kärsimykseltä on suojassa vain henkinen, joka ei koskaan sairastu tai vahingoitu, vaaan on turvassa sisällämme. Logoterapia ei ota kantaa uskontoihin, joten henkinen ei ole tässä yhteydessä hengellistä.

Henkisyyteen liittyy kyky ajatella, käyttää huumoria, rakastaa, ylläpitää ihanteita ja käyttää luovuutta. Nämä säilyvät ihmisessä turvassa, vaikka ihminen sairastuisi fyysisesti tai psyykkisesti. Henkinen ei ole käytössämme myöskään huumausaineiden tai alkoholin vaikutuksen alaisena. Franklin tärkein oppilas Elisabet Lukas on sanonut: ”Mitä pienemmäksi fyysinen ja psyykkinen kutistuvat, sitä laajemmaksi henkinen tulee”. Ei ihme että logoterapeuttinen viitekehys on Suomessa nousussa vanhustenhoidon puolella.

Tarkoituksen kautta ihmisellä on mahdollisuus kestää suurta kärsimystä. Franklin suhteellisuusteoria kuuluu E = K – T, Epätoivo on Kärsimys miinus Tarkoitus. Ihminen kestää suuriakin menetyksiä ja kärsimyksiä, kun hän näkee niissä mielen. Jos mielekkyys puuttuu, pienikin vastoinkäyminen ajaa epätoivoon. Logoterapiassa on puhuttu tarkoituksesta pian sadan vuoden ajan, yhtä pitkään logoterapeutit ovat nähneet tarkoituksen puutteen yhtenä tärkeimmistä syistä masennukselle ja tyhjyyden kokemuksille, jotka johtavat helposti itsetuhoisuuteen ja passiivisuuteen.

Turhautuminen ja tarkoituksettomuus ei ole aikamme sairaus, se on yksi ihmisen osista, jos emme ota vastuuta omasta ja läheistemme hyvinvoinnista. Se vaatii että haluamme tutustua itseemme ja muihin paremmin. Aaro Hellaakoski on kirjoittanut: ”Tutki muita, löydät itsesi. Tutki itseäsi, löydät muut.”

Logoterapiassa kehotetaan antamaan maailmalla parhaintaan, suuntautumaan ulospäin. Antamaan anteeksi, olemaan kiitollinen. Kohtaamaan muut ja saamaan näin myös merkitystä omaan elämään. Logoterapian mukaan onni ei ole milloinkaan noukittavissa mukaan, vaan se on aina sivutuote joka tulee luoksemme, kun toimimme arvojemme mukaisesti omaan tarkoitustamme toteuttaen.

Joillekin herkille ihmisille myös muiden ihmisten ja olentojen kärsimys on miltei mahdotonta kestää. Kipuja ja vastoinkäymisiä vastaan voi toimia ottamalla aktiivisen roolin, ns. hengen uhmavoimat käyttöön ja joskus, mahdottoman edessä, ihan vain suostuminen ja antautuminen elämän koville kysymyksille voi kantaa vaikean paikan yli.Myös kivuntutkimuksissa on havaittu sama, läsnäolotaidot ja hetkessä eläminen auttavat kipupotilasta arjen ja kipujen keskellä. Kärsimyksen merkitystä on vaikeaa ymmärtää, mutta se voi kuitenkin johdattaa meitä lähemmäs tarkoitustamme sekä toimimaan oikein.

(Kuva: Katri Somerjoki)

Puutarhajätteet kohopenkiksi

Ihollamme oleva syys on kyllä kerroksellisten kohopenkkien kulta-aikaa! Aikaa, jolloin jokainen puusta putoileva lehti tuntuu Kaikkeuden hiljaiselta hipaisulta. Niin se säde kultainen paistaa ja kaikki on todellakin kuin kultaa. Ajatella, että ”jätteestä” voi luoda taivaallisen hedelmällisiä puutarhoja ja vieläpä täysin maata kaivamatta- todellista kultaa! Toissailtana Herttatuvalle ajautui parisataa litraa hevosenlantaakin, niin enhän kerta kaikkiaan malta olla laajentamatta puutarhaa! Voihan hedelmällisyys ja löytöretket, jotta mitähän eläväistä materiaalia löydänkään puutarhasta! Lehtipuut varisuttavat lehtensä ottaakseen talven vastaan alastomana, oksat lentävät, tanssivat tuulessa tanssittaen kohopenkin luojaa.

Elämää tukevaan kerrokselliseen kohopenkkiin tarvitset näitä aarteita:

Pahvia tai paksulti sanomalehteä
Lantaa, kompostia tai muuta typpirikasta materiaalia, kuten vaikkapa ruohosilppua
Kuihtuneita kasvinosia, oksia, taivaitten kautta pudonneita kuihtuneita lehtiä, olkea tai muuta hiilipitoista materiaalia
hieman pintamaata / multaa / tuoretta kompostia
Voit halutessasi lisätä sekaan vaikka omatekoista (hiilillä valmistunutta) luujauhoa.

Havainnoi puutarhassasi, törötä rauhassa ja tunnustele mikä olisi hyvä paikka uudelle kasvatusalueelle. Tahtoisitko perustaa kasviryhmän vaikkapa vanhan omenapuun ympärille ? Jos tahdot kasvattaa päivittäin käyttämiäsi kasveja, suosittelen luomaan tämän penkin lähelle asumustasi. Aloita kastelemalla pahvit, jotta ne asettuvat tiiviisti nurmikon päälle. Pahvien tarkoituksen on estää nurmikon kasvu kerrokselliseen kohopenkkiin ja lopulta lahottaa koko nurmikko pahvien alta. Pahveilla on myös taipumus houkutella maan lierolaisia möyhimään tätä penkkiä. Asettele pahvit 20 cm. toistensa päälle lomittain, jotta alustasta tulee tiivis.

Minä laitoin pahvien päälle hieman kuivia oksia, niitä mitä puhaltava tuuli on puista alas ripotellut. Pienin niitä pienin käsin hieman. Näitä kohopenkkiohjeitahan on monenmoisia, eikä kaikissa oksia kerrokseksi laiteta lainkaan. Ne tuovat kuitenkin lisää hedelmällisyyttä ajan mittaan lahotessaan. Suoraan pahvien päälle voi myös laittaa pelkästään kerroksen eläväistä kompostia tai sitä hevosenlantaa. Jos tiedät jonkun jolla on hevosia, niin kannattaa ehdottomasti kysellä tätä kultaa heiltä! Myös tuore ruohosilppu tai muut tuoreet, vihreät kasvinosat, kuten naatit käyvät tähän n. 5 cm kerrokseen.

Kolmanneksi tasoksi laskin yltäkylläisesti hiilipitoista materiaalia. Rakkaat naapurit tuovat tosiaan kaiken haravoimansa aarteen minulle käytettäväksi. Olen aika suuremoisen onnekas puutarhurinna! Syksynlehdet ja muu tämän kerroksen hiilipitoinen materiaali lahoaa suhteellisen nopeasti iki-ihanaksi humukseksi. Tämän kerroksen paksuus saa olla vähintään 20 cm. Jos syystaivaitten sade ei kastele tätä elämää uhkuvaa penkkiä tässä vaiheessa, niin anna sinä sille talteen keräämääsi sadevettä. Kastele siis kerrokset.

Neljäntenä kerroksena penkki saa päällensä n. 5 sentin kerroksen kypsää kompostia, pintamaata tai ihanaa multaa. Minulla on pihamaalla hevosenlannalla lannoitettua, naapurikylän seulottua multaa, joten laitoin sitä. Tähän kerrokseen laskemme siis kasvimme joko taimena tai kaiken tiedon sisältävänä siemenenä. Juuret kasvavat läpi kerrosten virtauttaen kasvuvoimansa. Kaiken kukkuraksi peti kannattaa kattaa vielä syksyn kuihtuneilla lehdillä, jotta ravinteet eivät haihdu ilmaan. Kate estää myös ns. rikkakasvien kasvun. Sitten vain tulevan talven huomaan tekeytymään ja keväällä uutta elämää uhkumaan. Ai mikä onni ja iloa käyttää hyödyksi kaikki tämä kasvien varisuttama entinen elämä uudeksi muuttuvaksi. Niinhän elämä on tehty kiertäväksi, vanha uudeksi muuttuvaksi. Lähtevät linnut ovat lupaus paluusta ja keväästä, mutta nyt saa kylmyys ja loppusyys tulla. Kylvän viimeiset siemenet. Kiitos syys.

Entä jos antaisit itsesi olla, lopettaisit yrittämästä olla enemmän?

Entä jos antaisit itsesi olla?
lopettaisit yrittämästä olla enemmän,
parempi, jotain muuta

et jatkaisi sitä miten sinuun on suhtauduttu
odottaen, toivoen, vaatien, toruen, ehdollisesti

Entä jos antaisit itsesi vihdoin olla?
Putoaisit tähän hetkeen, syvemmälle itseesi

niin syvälle, että osuisit siihen siemeneen sisälläsi
joka ei koskaan saanut kasvaa
herättäisit sen ja antaisit sinun kasvaa siksi
miksi sinut oli tarkoitettu

Onko pettu uusi pakuri?

Vannon rannikkomännyn kuoriuutteen eli pycnogenolin nimiin. Se on vakiotavaraa käsilaukussa ja mukana aina myös lentomatkoilla. Pycnogenolista on moneksi. Se ehkäisee ennalta siitepölyallergiaa ja pistää vipinää verenkiertoon. Se huolehtii sydämestä, kuuraa kehosta myrkkyjä ja pitää ihonkin kimmoisana. Rannikkomännyn kuoriuute kuuluu jokaiseen päivääni. Mutta voisinko saada kotimaisesta männyn jälsi- ja nilakerroksesta irrotetusta petusta kilpailijan pycnogenolille?

Muutama yhteydenotto pettututkijoihin ja perehtyminen petusta tehtyihin tutkimuksiin osoittaa petun olevan todellinen terveyspommi. Sen flavonoidipitoisuudet ovat tutkimuksissa osoittautuneet erittäin korkeiksi. Hyvänä flavonoidilähteenä pidetty vihreä tee sisältää katekiinia 4000 mg litraa kohti. Petun katekiinipitoisuus kiloa kohti on 50 000 mg! Suomalaismetsissä siis kasvaa todellista huipputavaraa.

Pettu on erittäin voimakas antioksidantti ja siinä on runsaasti kuituja. Voimakkaana antioksidanttina se hidastaa ikääntymisen aiheuttamia soluvaurioita. Lisäksi petussa on merkittäviä määriä rautaa, mangaania ja sinkkiä.

Suomalaismetsien aarre, pettu, pursuilee myös kuitua. Kun lisää vaikka hapanjuureen tehdyn tattarileivän taikinan joukkoon 10 prosenttia pettujauhoja, saa maukasta leipää, joka sekä pitää painon kurissa että edistää hyvinvointia. Kukapa ei haluaisi näyttää kauniilta ja kiinteältä!

Hätäravinnosta terveystuotteeksi

Tiedän, että sodan kokenut sukupolvi ei mielellään pettuun koske. Pettu oli hätäravintoa ja korviketta kun viljasta oli pula. Pettuleipää popsittiin paremman puutteessa ja haaveiltiin aidosta viljan mausta. Petulla rikastettiin leipää välillä niin paljon, että moni sai mahansa kipeäksi ja suolistonsa rikki. Mutta toisaalta sota-aikana kansa oli terveempää kuin tänä päivänä. Tässä en nyt puhu mielenterveydestä, sillä sotilaiden lapset ja sodan kokeneet naiset ovat kantaneet henkisiä kuormia mukanaan ja valitettavasti siirtäneet niitä uuden ajan lasten kannettaviksi.

Tänä päivänä tiedetään, että sodan jälkeisen Suomen havittelemat herkut: valkojauhot ja sokeri ovat terveyden rapauttajia ja sairauden ruokkijoita. Sota-ajan hätäravinto, rikkaruohot sitävastoin ovat tämän päivän rikkausruohoja, villivihanneksia ja -yrttejä, joita entistä useampi käyttää oman ja läheistensä terveyden tueksi ja avuksi.

Mitäpä jos pukisimme petunkin uusiin vaatteisiin ja nostaisimme sen jalustalle? Pettuleipä voisikin olla superfoodia ja vaikka Suomen vientituote maailmalle!

Terveystoimittajana söisin kyllä monta kertaa mieluummin pettuleipää kuin markettien leivänkaltaisia tuotteita. Leipäähän monesta marketista saa etsimällä etsiä. Leipä on minulle tuote, joka koostuu vedestä, jauhoista, suolasta ja hapanjuuresta tai hiivasta. Niin ja mahdollisista lisukkeista, joihin mielestäni kuuluvat öljy, siemenet ja pähkinät, pettu ja villiyrtit.

Suomalaisista marketeista en siis saa oikeaa leipää. Valikoimissa voi olla yli 250 erilaista leivänkaltaista tuotetta, mutta aitoa leipää vain kourallinen. Teimme vuosia sitten Kunto Plussassa leipätestin ja etsimme terveellistä leipätuotetta markettien valikoimista. Rehellisesti sanoen vain muutama oli leipää, muut leivän kaltaisia tuotteita, joissa oli niin paljon sokeria, glukoosi-fruktoosisiirappia ja lisäaineita sekä lisättyä gluteenia, että niitä ei millään ilveellä voinut kutsua leiviksi saati terveellisiksi leiviksi.

Pettuleipä voisi viedä koko potin. Terveydestään kiinnostuneet kuluttajat voisivat innostua erilaisista pettuleivistä ja pettupitsoista. Pettu voisi tulla pelastamaan meitä ummetuksen ja vatsavaivojen kurjimuksesta ja suolistovaivojen piinasta. Ja petullahan voisi rikastaa mitä tahansa. Sienikahveihin hurahtaneet voisivat seuraavaksi alkaa innostua kaunistavista ja virkistävistä pettujuomista. Ei pyörää tarvitse keksiä uudelleen. Välillä on viisasta katsoa taaksepäin ja hakea vinkkejä ja viisauden siemeniä menneistä ajoista.

Pettu on halpaa ja hyvää. Se on oivallinen kuitulisä ja terveyspommi myös gluteenia välttäville. Meillä Kivimetsässä sitä on popsittu ensimmäisen kerran jo 15 vuotta sitten. Pettu kuuluu kunniapaikalle superruokien kategoriaan. Sillä on sijansa villivihannesten, pakurin ja lääkinnällisten sienien joukossa. Pettuhan voisi olla vaikka uusi pakuri.

Ihan pihalla – Maskuliini ja feminiini

Ihan pihalla – Osa 3

Tässä osassa keskitymme löytämään sisältämme kaksi erilaista energiaa: maskuliinisen ja feminiinin energian. Soturi ja kuujumalatar ovat molemmat voimakkaita ja jalkojen lihaksia vahvistavia harjoituksia. Näiden kahden asanan työstäminen tasapainottaa sisäistä yiniä ja yangia eli nais- ja miesenergian virtausta kehossa.

Soturi

Suorastaan ikoninen soturiasana, eli virabhadrasana II on saanut nimensä hurjalta soturilta, jota pidetään myös Shivan inkarnaationa. ”Joogan raamattu” Hatha Yoga Pradipika valottaa muutaman asanan taustaa. Kuten useissa suurissa tarinoissa, on myös tässä kysymys rakkaudesta ja vallasta. Kuvan soturi-variaatiossa tuhatpäinen ja -jalkainen soturi on vetänyt miekan tupestaan ja leikkaa vastustajalta pään irti. Jooga tunnetaan rauhallisuudesta ja meditatiivisuudesta, mutta mukaan mahtuu myös tulisia asanoita, joita tehdessä voi työstää voimakkaita tunteita ja aggressiota. Toki asanassa voi myös hakea sisäistä rentoutta. Hymyily helpottaa.

Aloita leveästä haara-asennosta. Käännä vasemman jalan varpaat eteenpäin ja taempi kanta n. 90 asteen kulmaan, kevyesti sisäkiertoon. Sisäänhengityksellä ojenna kädet ylös ja pidennä selkä. Uloshengityksellä koukista etummainen polvi ja linjaa se nilkan päälle. Kädet tulevat vaakatasoon ja katse kääntyy kohti etummaisen käden sormia, tai horisonttiin. Takimmainen jalka ojentuu vahvasti ja jalkapohja painuu maahan. Istuinluut vetäytyvät maata kohti ja lapojen väli selkäpuolella laajenee. Työnnä sormenpäitä poispäin toisistaan.

Asento avaa ja voimistaa lonkkia, vahvistaa jalkoja ja nilkkoja, avaa lantion seutua ja rintakehää. Tuo tilaa olkapäihin ja syvän hengityksen myötä saat lisää energiaa ja joogalle tyypillistä kestävyysvoimaa kehoon. Teemana sisäinen voima ja kaikkivoipaisuus.

Lopuksi ravistele jalat ja pyörittele lantiota.

Kuujumalatar

Jumalatar-asennosta on useita variaatioita, joista tämä on haastavuudessaan suosikkini. Asentoa voi tehdä dynaamisesti puolelta toiselle, tai jäädä usean hengityksen ajaksi puolelleen.

Aloita haara-asennosta. Koukista polvia ja käännä varpaat ulospäin samaan linjaan polvien kanssa. Sisäänhengityksellä kohota kädet ylös ja vie istuinluita alaspäin. Tunne venytys koko selässä. Uloshengityksellä taivuta vasemmalle ja tuo vasenta kättä kohti oikeaa reittä. Lopuksi pidennä oikea käsi ylös vartalon jatkeeksi. Katse kääntyy rintakehän avauksen mukana. Sisäänhengityksellä palaa taas keskelle ja uloshengityksellä toista toinen puoli. Tee molemmat puolet 8 kertaa eli yhteensä 16 hengityksenkierrosta. Viimeisenä ravistele jalat.

Jumalatar-harjoitus avaa lonkkia, vahvistaa alaraajoja ja pakaroita sekä pidentää kylkiä ja avaa rintakehää.

Jos kiinnostuit siitä millaisia tarinoita asanoiden taustalla piilee, lue lisää Joogaa! -kirjasta (LIKE 2015)

Valokuvat: Doris Novak, Sarwayoga

Kesyttömän keskellä

Lokakuu, tuulee pohjoisesta, aikainen aurinko pilkistää usvan takaa. Pian aamut ovat kohmeisia, teen tulen keittiön puuhellaan. Yö on jo päivää pidempi, poimin harvat kypsiksi ehtineet tomaatit lasten kanssa ennen kuin penkki jää lumen alle.

Koivuklapien kasaantuessa majatalolla turvallisuudentunteeni kasvaa, halkopinot lupaavat lämpimiä takkatuli-iltoja. Kuivan kesän jälkeen sieniretkeltä palataan tyhjin käsin, mutta kylmäkellarin hyllyille pinotaan ainakin omena- ja vadelmahillot, mustikkamehut ja kurkkusäilykkeet.

Harvoin se enää käy mielessä: ”Kaupungissa olisi niin paljon helpompaa”. Koska täällä on vapaampaa, täällä on lopulta vähemmän rajoitteita. Kukaan ei hinnoittele tai annostele lämpöä, vettä ja luonnon tarjoamaa ruokaa. Me teemme sen. Me päätämme kuinka viileään talviaamuisin heräämme. Yleensä asteen pari viileämpään kuin mikä tuntuisi mukavalta.

Vuorella mukavuusalue venyy, etsii rajojaan.

Ilmoittaessani vapautuvista vapaaehtoistyöpaikoista luonamme majatalolla, mietin kuinka kuvailla eloa ja työtä täällä. Majatalo sijaitsee henkisesti pitkän matkan päässä maan pääkaupungista Sarajevosta, vaikka linnuntietä etäisyyttä on muutama kilometri. Meidän elämämme toteutuu keskellä villiä luontoa, ja luonnon läheisyydestä on tullut arkista.

Luonamme on vieraillut ihmisiä maailman lähes joka kolkalta, kuluneen kesäkauden aikana paristakymmenestä maasta. On ollut heitä, joille luonto on tuttu ystävä ja heitä, jotka tuntuvat olevan luontosuhteensa kanssa vähän pihalla.

Se, mistä elämää ylläpitävät tekijät kuten vesi, lämpö tai ruoka tulevat, on yllättävän usealle uutta tietoa. Sytykkeiden käyttö, talon lämpimänä pitäminen, villikasvien käyttö ruoassa – näitä täällä ihmetellään ja opetellaan.

Kerromme tulijoille, että koska suihkuvesi lämpiää puuhellan avulla, kannattaa suihkutoiveista kertoa hyvissä ajoin. Muistamme varoittaa, että yöllä täällä on hyvin pimeää ja että avoimista ikkunoista sisään lentää kärpäsiä. Iloksemme ihmiset myös fiilistelevät sitä, että luonto tulee iholle.

Uskon, että selviytyminen luonnossa on tärkeää meille ihmisille, vaikkei eloonjääminen olisikaan siitä akuutisti kiinni. Syiden ja seurausten ymmärtäminen sekä henkilökohtaisen luontosuhteen elossa pitäminen ovat mielestäni erityisen tärkeitä tuleville sukupolville – juuri siksi, ettei se enää ole välttämätöntä vaan valinnaista.

Uskon, että ihmisessä toteutuva elämä ja sielu tarvitsevat yhteyden luontoon. Jos kadotamme sen, en ole aivan varma mitä meistä jää jäljelle.

Kuinka pysyn rauhallisena ja tasapainossa?

Terveyttä voi tarkastella monesta eri vinkkelistä. Voimme ottaa vitamiinit, kivennäisaineet ja mineraalit käsittelyyn. Tarkastelemme nykyisin paljon kehoa hormoneiden toiminnoista käsin. Immuniteetti on yksi teema mikä monia kiehtoo, suolistosta puhumattakaan. Nämä kaikki ovat mielestäni äärimmäisen hienoa työkaluja joita voi ja kannattaa käyttää mikäli oma terveys kiinnostaa pintaa syvemmältä. Eräs teema mikä on vielä saanut vähemmän huomiota on aivojen välittäjäaineet. Tarkastelen tässä neljää päävälittäjäainetta.

Ensimmäinen osa löytyy: TÄÄLTÄ
Toinen osa: TÄÄLTÄ
Kolmas osa: TÄÄLTÄ

Neljäs ja viimeinen osa oli minulle vaikein. Se kuitenkin oli yksi tärkeimmistä löydöistä koska se toi omalta osaltaan tasapainon ja rauhallisuuden takaisin elämääni.

Vakaa GABA

GABA (gamma-aminobutyric acid, eli gamma-aminovoihappo) persoonat ovat vakaita ja rauhallisia. Nämä ovat niitä, jotka tekevät työnsä tunnollisesti, saapuvat sovittuun aikaan paikalle ja ovat toisten ihmisten luottohenkilöitä. Kyky luoda tavoitteita, organisoida tapahtumia ja aikatauluja ovat arkipäivää ihmisille, joiden pääasiallinen välittäjäaine on GABA. Käytännöllisyys, objektiivisuus ja tasapaino kuvaavat näitä henkilöitä loistavasti ja nämä piirteet tekevät GABA henkilöistä loistavia tiimikavereita. Samalla instituutiot ja tavat ovat tärkeitä kyseisille ihmisille. Parhaimmillaan henkilö on silloin, kun hän saa palvella toisia, esimerkiksi tekemällä koko perheelle ruokaa, tarjoten samalla huolenpitoa.

Epätasapainossaan GABA painotteiset ihmiset voivat tarrautua liikaa toisten ihmisten auttamiseen ja heidän huomioon. Samoin liika tarrautuminen kumppaniin tai vaikka auktoriteettiin voi luoda riippuvuussuhteita pitkällä aikavälillä. Liian vähän kyseistä välittäjäainetta tekevät ihmiset hermostuneiksi, levottomiksi ja näin keho luo elämän pienistä asioista stressaavia kokemuksia.

Tasapainottaminen

Koska GABA on tärkeä välittäjäaine hermostolle, sillä on suuri vaikutus myös muiden välittäjäaineiden tasapainon pysymiseen. Theta -aivoaalto yhdistetään myös GABA:an. Rauhoittuminen on siis tärkeää, kun GABA halutaan tasapainottaa. Kuitenkin jos hermosto on kuormituksella ja keholla ei ole rakennuspalikoita tehdä tätä välittäjäainetta, rentoutuminen ei välttämättä ole niin helppoa. Tähän kuitenkin voi vaikuttaa seuraavilla asioilla:

Syö riittävästi hyvälaatuisia hiilihydraatteja. Hiilihydraatit ja erityisesti L-GLUTAMIINI aminohappo on päärakennusaine GABA:lle. Pitkäketjuisia hiilihydraatteja on hyvä lisätä, mikäli olet pitkään hermostuneessa, stressaantuneessa tilassa.
Itse söin vuosia vähähiilihydraattista ruokaa ja se aiheutti minulle hyvin suuria vaikeuksia nukkua syvää ja korjaavaa unta. Olin paljon tilassa missä innostuneisuus oli katossa, jopa iltaisin. Huonoilla yöunilla tästä seurasi luonnollisesti väsymystä ja kierre, jossa energiaa (eikä välittäjäaineita) ollut riittävästi. Tämä vaikutti hyvin todennäköisesti moneen asiaan, myös välittäjäaineiden epätasapainoon, mikä ei aina ole hyvä asia. Asia rupesi korjaantumaan lähes samalla hetkellä kun lisäsin hiilihydraatteja jälleen ruokavaliooni. Pitkäketjuiset hiilihydraatit rauhoittavat hermostoa ja antavat keholle lisää työkaluja muodostaa GABAA.

GABAA tukevat ruoka-aineet:

– Mantelit
– Banaani
– Maksa
– Parsakaali
– Riisi
– Kaura (suosin itse gluteenitonta)
– Peruna
– Pinaatti

Nämä ruoka-aineet tukevat L-GLUTAMIININ muodostumista GABA:ksi.

Ravinteet

B-vitamiinit (rauhoittavat hermostoa)
Valeriaana
GABA (yleensä ei imeydy hyvin lisäravinteena, jos imeytyy niin silloin on aihetta huoleen, koska GABA:n ei pitäisi pystyä läpäisemään aivo-veriestettä. Jos se taas imeytyy, niin aivo-verieste ei välttämättä suojaa niin hyvin kuin se voisi)
Melatoniini

Elämäntapa

Koska GABA haluaa panostaa muihin niin paljon, niin joskus on äärimmäisen tärkeää ottaa aikaa itselle ja latautua sitä kautta. Näin henkilö pystyy panostamaan myös muihin paremmin. Aerobinen liikunta, esimerkiksi kävely luonnossa auttaa GABA:n muodostumiseen. On hyvä myös vältellä lyijyä, joka vähentää GABA:n muodostumista. Kannattaa myös valmistella esimerkiksi aamu hyvin ja huolella, jotta pysyt hyvin sovituissa aikatauluissa. Tämä nostaa GABA:n muodostumista. Kun taas maailma tarjoaa haasteita, niin on hyvä nähdä isompi kuva ja muistuttaa itseään miten hyvin asiat onkaan. Muistuttamalla itseään, että muutkin osaavat elää elämäänsä, ilman jatkuvaa auttamista on hyvästä. Tähän lisättynä kuppi Reishi (lakkakääpä) teetä, niin GABA tasosi ovat jo mukavasti tasapainottumassa. Mitä enemmän pystymme näkemään rauhan kaaoksessa, olemme tasapainossa myös välittäjäaineiden tasolla. Jos taas pysymme jatkuvasti samassa rutiinissa, niin ehkä on aika vaihtaa vaihteita ja tehdä jotain erilaista. Tämä vähentää GABA tasoja ja auttaa nostamaan asetyylikoliini tasoja.

Välittäjäaineet yhteenveto

Nyt kun olemme käsitelleet neljä pääasiallista välittäjäainetta, niin on hyvä muistuttaa, että meillä jokaisella on jokaista näitä välittäjäainetta kehossamme. Osalla suhdanteet vain vaihtelevat, eri välittäjäaineita on toisia enemmän kuin toisia. Niinpä yhteen ei kannata liikaa takertua, vaan peilata omaa persoonallisuuttaan näiden kautta ja miettiä, voisiko jotain osa-aluetta nostaa tai laskea. Jos jokin välittäjäaineista on selkeästi jäänyt huomiotta, niin siihen kyllä kannattaa panostaa, koska se tekee meistä kokonaisempia ihmisiä, tasapainottaen meidän molempia aivolohkoja ja antaen ymmärryksen myös toisiin ihmisiin paremmin. Kun pysymme tasapainossa, jatkuvasti heilahdellen puolelta toiselle kylläkin, niin näemme maailman monivärisesti ja sitä kautta ehkä myös oman itsemme kokonaisemmin. Onnea matkallesi, toivotan sinulle elämän makuista matkaa!

Lokakuun mindfulness-innoste: Itsemyötätunto työpäivässä

Itsemyötätunto työpäivän tsemppaajana

Bonjour!

Lokakuun mindfulness-innosteena on harjoittaa itsemyötätuntoa työpäivän aikana.

Katso videolta lyhyt ohjeistus, ota innoste vastaan ja tsemppaa lähimmäisesi mukaan!

Katso lisää videoita itsemyötätunto (self-compassion) soittolistaltani.

Aikaisempi Hetkinen-vlogini, missä käsiteltiin itsemyötätunto teemaa:

Loistava self-compassion tietolähde (tutkimuksia, harjoituksia, ym.) Dr. Kristin Neff:n sivut sekä Dr. Christopher K Germerin sivut. Myös Sharon Salzbergin sivuilla kannattaa käydä.

Itsemyötätunto Wikipediassa.

Myötätuntoista meininkiä toivottaen!

Aleksi

Avainsanat: Itsemyötätunto, Myötätunto, Self-Compassion, Compassion, Mindfulness, Mindfulness-työpäivä

Mindfulness lisätietoa nettisivuiltani.

Kirje lukijalta: ”Minulla on valta kaikkeen, mitä elämältä haluan”

Kirje lukijalta:

Mietin monesti ihmisiä, ketkä vain elävät elämäänsä tietämättä paremmasta.

Olen todella kiitollinen, että elän aikakautta ja maailmaa, jossa tieto leviää uskomatonta vauhtia.

Internetistä voi etsiä itseään, ei tarvitse välttämättä lähteä Intiaan. Kaikki eivät sieltäkään löydä sitä ’itseään’. Mutta olen todella onnekas ja kiitollinen, että itse olen vihdoin oppinut tuntemaan itseni ja elämän tarkoituksen.

Kaikki alkoi Hidasta elämää -sivuilta. Jonkun tuttavan jakama linkki Facebookissa innosti klikkaamaan lisää. Jokaisen linkin takaa löytyi seuraava ja sitä seuraava. Kävin läpi myös kirjasuosittelut. Kaikki alkoi hahmottumaan. Aloin ymmärtämään, kuinka minulla on kaikki valta kaikkeen, mitä elämältä haluan.

Minulle on pienestä pitäen sanottu, että jos ei lue historian kirjoja tai jos ei pääse ylioppilaaksi, ei ole mitään. Kuulin sanoja: ”rikkaat tekevät sitä ja tätä, ei meillä ole varaa”.

Mikään ei silti ikinä tuntunut omalta. Mutta onneksi jokin ääni sisimmässä on aina sanonut, että usko itseesi. Vuosia meni omalla tavallaan hukkaan, kun elin joidenkin toisten elämää. En oikein tuntenut itseäni. Olin kuunnellut liikaa muita.

Minulla tuli elämässä hetki, jolloin jouduin olemaan aivan yksin, vaikka ympärilläni olikin ihmisiä. Se opetti. Se näytti, että vaikka kuinka itkettää, vaikka kuinka haluaisi jonkun halaavan, niin minä itse olen ainoa, kuka pystyn vaikuttamaan siihen, itkenkö sääliäni vai nostanko itseni ylös ja katseen kohti tähtiä. Silloin ymmärsin kaikkien tekstien avulla, että kukaan ei tule minua hakemaan, minun on itse tehtävä sen eteen töitä.

Toivon, että mahdollisimman monella olisi mahdollisuus tähän Samaan löytöön.

Nyt olen löytänyt rakkauden, olen saanut unelmien työpaikan ja lisää on vain tulossa. Ja kaikki on vain minusta itsestäni kiinni.

– Hidasta elämää -lukija

Ihminen tarvitsee rajoja ja rakkautta – myös netissä

Jokin aika sitten NYT ja MTV sulkivat kommenttiosionsa määräajaksi. Molemmat mediat perustelivat päätöstään sillä, että kommentit ovat julmia. HS:n uutispäällikkö Jussi Pullinen kirjoittaa: ”En keksi kansanryhmää, jota ei olisi loukattu. Sama toistuu päivästä toiseen. Keskustelu ei etene minnekään.” MTV:n päätoimittaja Merja Ylä-Anttila taas toteaa: “Ihmisyys, se meillä on kriisissä.”

Kun Hidasta elämää -sivustoa oltiin avaamassa viisi vuotta sitten, teimme saman linjauksen keskusteluosioiden suhteen: Keskustelua ei käydä sivustolla, sillä haluamme luoda siitä hyvän olon keitaan, jossa keskustelu ei luo vääntöä levolliseen tunnelmaan. Haluamme luoda sisältöä näkemällä mahdollisuudet ja antamalla siemeniä johonkin hyvään.

Päätimme, että keskustelu käydään ainoastaan Facebookissa: omilla kasvoilla ja omalla nimellä. Facebook-sivullamme on lisäksi arvot :

Ihmisten kohtaaminen on tärkeintä.
Hidastaminen auttaa kuulemaan, näkemään ja tuntemaan.
Elämä kantaa, vaikka ottaisimme vähän iisimmin.
Haluamme jakaa vain ja ainoastaan hyvää energiaa.
Kuljemme valossa, sillä ympäröivä maailma syöttää synkkyyttä tarpeeksi.
Kiitollisuus on voimavaramme.
Jokainen takaisin elämään palannut sielu on menestystarina.
Todellisuus näyttäytyy sellaisena, jollaiseksi sen kuvaamme.
Olemme jo perillä, sillä elämä on nyt.

Arvoja seuraamalla ylläpito poistaa kommentteja, jotka eivät ole arvojen mukaisia. Poistamiseen ei johda itse mielipide vaan esittämistapa: onko kommentti kirjoitettu ystävyydellä ja rakkaudella vai omaan tunteeseen (negatiivisesti) reagoiden.

Usein kun lukee Facebook-ryhmissä käytävää keskustelua tai medioiden kommenttipalstoja, miettii: Tapahtuisiko tällaista keskustelua kasvotusten, ja jos se tapahtuisi, kuinka julmalta se kuulostaisi? Kun toinen ihminen ei ole nettiyhteyden päässä todellinen, oma vallitseva tunne ja sen oikeutus kasvaa omassa kokemuksessa ylitse muiden – ylitse ihmisarvon. Minun vihastani, pelostani, raivostani ja reagoinnistani tulee maailman napa, maailman suurin totuuksien näyttämö. Haluan, että muut kuulevat tuskani, huudan sen internetin syövereihin ja unohdan, mitä on olla ihminen toiselle ihmiselle. Ihan oikea ihminen.

Netti tekee valtavan monen ihmisen näkyväksi ja äänen kuuluvaksi. Mielipiteet eivät tuo näkyväksi pelkästään ajatuksiamme ja mielipiteitämme, vaan pelkomme, häpeämme, turhautumisemme ja surumme. Tunteen, joka korventaa minua sisältä, on päästävä ulos. Netissä on tilaa ja kuulijoita, muita jotka haluavat reagoida ja jakaa samaa pahaa oloa. Pahan olon oksentaminen ja sen ylläpitäminen ei vaadi kuitenkaan samaa mielipidettä – oikeastaan se vaatii eri mielipiteen. Saan ulkoistettua oman pahan oloni syyn erimielisille. Kunnes se taas muuttuu ylitsepääsemättömäksi ja alan olla jotain mieltä jostain.

Sen sijaan rakentava keskustelu – netissä tai kasvotusten – on maailman siistein asia: tulla kuulluksi ja nähdyksi ihmisenä. Rakentavassa keskustelussa voidaan olla eri mieltä asioista, ja kuvainnollisesti keskustelijat istuvat vierekkäin, samalla puolen pöytää ja näkevät toisessa ihmisessä värisevän sielun, joka on kasvamassa ja avautumassa ja jota muiden on omalla olemisellaan mahdollista kannatella. Se ei ole kilpailu voittavasta totuudesta vaan se on tutustumista erilaisiin maailmoihin.

Hidasta elämää -sivustolla sisällön pääpaino on henkisessä hyvinvoinnissa. Se on sivusto, josta löytyy välineitä sisäiseen kasvuun, uudelleen itseksi tulemiseen. Usein nuo hetket ovat ihmisen elämässä murroskohtia, joissa jokainen meistä on sisäisesti vereslihalla tai sielumme on alkanut väristä tuntuvasti ensimmäisiä hiljaisia värinöitään. Silloin emme kaipaa toisen ihmisen mielipidettä, silloin kaipaamme toisen ihmisen rakkautta ja sitä, että ihan vain olemme olemassa muille. Jos mielipiteet ratkaisisivat sodat, meillä ei olisi sotia alkanutkaan. Se on se rakkaus, joka ratkaisee.

Koen, että myös aikuinen ihminen tarvitsee rajoja ja rakkautta. Rajattomassa ja monin tavoin rakkaudettomassa (/kasvottomassa) internetissä ne luovat turvaa kasvaa ihmiseksi, jolla on yhteys omaan itseen ja vahvuus olla läsnä muille. Ihmisenä toiselle ihmiselle.

Kiitos positiivistesta, kannattelevasta, rakentavasta ja rakkaudellisesta keskustelusta Hidasta elämää -sivuston kaikille yli 80 000 Facebook-tykkääjällemme. Näiden viiden vuoden sisään mahtuu paljon keskusteluja, jotka ovat liikuttaneet isosti jotain hyvää <3

Hidasta elämää – Suomen pidetyin hyvinvointikanava

Lehdistötiedote 30.9.2015

Hidastaelamaa.fi tavoittanut jo kolmasosan suomalaisista tänä vuonna

Viisivuotissynttäreitään 1.10.2015 viettävä hidastaelamaa.fi on tavoittanut vuoden 2015 aikana jo kolmanneksen yli 15-vuotiaista suomalaisista. Ensimmäinen kotimainen slow life –sivusto on kasvanut Suomen pidetyimmäksi hyvinvointikanavaksi.

Kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin painottunut Hidasta elämää -nettisivusto kasvattaa suosiotaan tasaisesti. Omaan henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin kaivataan yhä enemmän apuja, ja tämä näkyy sivuston kävijämäärissä sekä sitoutumisen asteessa (engagement rate), joka on yksi Suomen korkeimmista.

”Saamme lukijoiltamme viikoittain koskettavia tarinoita siitä, kuinka Hidasta elämää on pelastanut ja auttanut vaikeassa elämänvaiheessa, kun itsellä ei ole ollut keinoja päästä eteenpäin”, kertoo sivuston päätoimittaja Sanna Wikström.

Hidasta elämää toimii kanavana hyvinvoinnista kiinnostuneiden lukijoiden sekä hyvinvoinnin asiantuntijoiden ja hyvinvointia edistävien yritysten välillä. Sivuston tekijätiimissä on yli 40 bloggaria ja asiantuntijaa. Hyvinvointikanava tavoittaa Facebookin, Instagramin, verkkolehden, verkkokurssien ja nettisivuston kautta 150 000 eri ihmistä viikossa.

”Kyse ei ole hidastelusta tai laiskottelusta vaan itselle parhaan elämänrytmin tunnistamisesta ja sen kunnioittamisesta. Ihmisen tulee hidastaa sen verran, että tulee kysyneeksi: Mitä teen? Miksi teen? Ja miten teen? Muuten ihminen jää oman elämänsä sivustakatsojaksi”, sanoo Pequ Nieminen, jonka vuonna 2007 perustamasta Facebook-ryhmästä sivusto sai alkunsa.

Hidasta elämää tarjoaa ajateltavaa, välineitä ja virtuaalista olkapäätä kuudessa aihepiirissä: ihminen, rakkaus, henkisyys, hyvinvointi, koti ja työ.

Toimituksen esittelyn ja tietoa sivuston tekijöistä löydät täältä.

***

Hidasta elämää Suomi Oy on media-ammattilaisten, Sanna Wikströmin ja Pequ Niemisen, perustama hyvinvointimedia, joka tuottaa hidastaelamaa.fi -nettisivustoa, sosiaalisen median kanavia, toiminnallisia painotuotteita sekä verkkovalmennuksia.

Lisätietoja:

Päätoimittaja
Sanna Wikström
sanna(at)hidastaelamaa.fi

Onko elämässäsi ihminen, joka iskee heikkoihin kohtiisi yhä uudelleen? – Rajoja vetämällä riisut nujertajan aseista

Kun ihmistä kohdellaan kaltoin ja katsellaan kriittisesti, hylätään fyysisesti ja henkisesti kerta toisen jälkeen, annetaan ymmärtää hänen olevan jotenkin viallinen, syntyy häpeä.

Häpeä, kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut, on minun kielelläni samaa kuin kokemus siitä, että on jollain tavalla vääränlainen. Häpeästä kärsivä ihminen on siis joutunut lukemattomia kertoja tilanteisiin, joissa hänen rajojaan on rikottu tai ainakin pahasti kolisutettu.

Tämä puolestaan on herättänyt vihaa, jolle ei ole välttämättä ollut tervettä ulospääsykanavaa. Johonkin se viha on kuitenkin purettava, syntyy ainakin yrityksiä purkaa vihaa. Lapsi alkaa tässä kohtaa esimerkiksi käyttäytyä ”hankalasti”, oireilee, kuten aikuisten kielellä sanotaan.

Nujertaja, minun kokemukseni mukaan, on usein aika älykäs ihminen, joka vaistoaa toisen ihmisen heikot kohdat. Hänellä on kyllä hyviäkin päiviä, mutta ”sellaisella” tuulella ollessaan nujertaja ottaa ohjat omiin käsiinsä, antaa palaa ja saattaa saada raivokohtauksia pienestäkin syystä. Hänellä on oma oikeutensa käyttää toisen ihmisen inhimillisyyttä sisäisten tarpeidensa tyydyttämiseen.

Pohjoistuulen ihminen on kriittinen, kärkäs mielipiteissään, omaa kovan tarpeen olla oikeassa, pyrkii hajottamaan ja hallitsemaan ja sanomaan viimeisen sanan. Toisen mielipaha ja alistuminen on hänen voittonsa. Syyllisyyttä nujertaja ei tunne lainkaan – sanaa ’anteeksi’ ei hänen suustaan kovinkaan usein kuulla.

Jäätkö nujertajan lääkkeeksi ja annat käyttää itseäsi hyväksi?

Kummallisella tavalla asiat kääntyvät niin, että nujertajan uhri tuntee itsensä syylliseksi ja vääränlaiseksi. Näiden ihmisten jäljiltä uhrille jää ristiriitainen, ahdistunut ja hämmentynyt olo; ei oikein tiedä, mitä tapahtui, mutta paha olo jäi. Usein uhri jää kyselemään sitä, mitä teki tai sanoi väärin, pyytää ehkä varmuuden vuoksi anteeksi ja hyvittää aiheuttamaansa mielipahaa.

Nujertaja ei useinkaan tiedosta tai tunnista omaa toimintaansa, ei vihaansa, häpeäänsä tai syyllisyyttään. Siksi siihen on niin vaikea puuttua tai sitä on vaikea parantaa.

Peilin laittaminen eteen ei välttämättä tuota toivottua tulosta. Vastustus kyllä saattaa näkyä yhä suurempana oireiluna ja peilinkäyttäjästä saattaa tulla nujertajan suurin vihollinen. Inhimilliset tunteet ovat nujertajalle niin vaikeita, ettei hän pysty kohtaamaan niitä vaan ne pitää kaataa toisen niskaan.

Tarjoatko itsearvostuksesi ja itsesi rakastamisen uhriksi sille, joka ei uhriasi osaa arvostaa?

Mihin nujertajan uhri sitten tarvitsee kaltoinkohtelua? Ehkä siihen että kokemus omasta vääränlaisuudesta saa nujertajan kautta vahvistusta? Tällöin suhde on kahden kauppa, avain-lukkosuhde, jossa molemmat ”hyötyvät”.

Tapahtuu iloista vaihtoa, molemmat saavat sitä, mitä sisin tarvitsee. Valitsemme alitajuisesti olosuhteita ja vedämme puoleemme ihmisiä, jotka vahvistavat itsessämme jo tutuiksi tulleita puoliamme. Tutut olosuhteet ovat turvallisia ja hakeudumme niiden äärelle, vaikka ne olisivat meille vaikeita ja vahingollisia.

Vieläkö kaipaat vahvistusta kokemuksellesi omasta vääränlaisuudestasi?

Vai alatko vetää rajoja, siirryt pois pohjoistuulen vaikutuspiiristä ja lähdet toipumisen tielle?

Elämä on kyllä varsinaista kivien kääntelyä ja matkantekoa oman perimmäisen olemuksen äärelle. Olemme perillä kaiken aikaa ja silti matkalla aina vaan. Tällä matkalla joutuu luopumaan monesta rakkaastakin asiasta, jotta pääsee laajentumaan ja kasvamaan henkisesti vapaaksi ja isoksi.

Kuka todella lopulta on nujertajasi? Se toinen vai sinä itse?

Itse ymmärsin vihdoin sen, mikä merkitys valinnoilla on näissäkin jutuissa. Ja kuka lopulta on vastuussa. Minä itse olen valintojeni kanssa vastuussa ja olen itse nujertajani, jos valitsen sen, että pidän nujertajan lähelläni ja annan hänelle valtaa sanoa, mikä minä olen tai mikä minun tulisi olla. Yksi itsensä rakastamisen tapa on itselle oikeiden ja hyvää tekevien valintojen tekeminen.