Haluatko oppia elämään lempeämpää elämää kivun kanssa? – Nämä 10 askelta voivat olla avuksi


Minulle lempeys tarkoittaa tietoista valintaa; omalla asenteella ja mielen sisäisellä työskentelyllä on olennainen rooli. Lempeyskin on usein päätös ja taito, jota voi yhtä lailla opetella. Se on tapa suhtauta itseen ja muihin ihmisiin sekä myös tapahtumiin ympärillämme – se on puhetta, kosketusta ja tekoja.

Lempeys itseä kohtaan on itsesi myötätuntoista hyväksymistä juuri sellaisena kuin olet – myös kivun kanssa. Lempeys on suorittamisesta irti päästämistä – ajatusta, että vähemmän on enemmän. Se on oman kehon kuuntelua sekä kunnioittamista. Tarvittaessa pysähtymistä ja hellittämistä.

Lempeys kivun kanssa

Kun elän kroonisten sairauksien ja kivun kanssa, lempeys merkitsee minulle myös luottamusta parempaan – sitä, että voin luottaa, että toisenlaisiakin päiviä tulee. Lempeys itseä kohtaan on myös rajojen asettamista sekä omien voimavarojen hyväksymistä. Avun pyytämistä ja sen vastaanottamista.

Lempeys on rohkeutta, vapautta ja oikeutta elää omannäköistä elämää. Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi. Etenkin itsesi.

Olen oppinut toipuvana ylisuorittajana ja sairauksieni kanssa kamppaillessani, että joskus on vaikeaa ylläpitää sitä toivottua lempeämpää mielentilaa ja olla vaipumatta ankaraan sisäiseen puheeseen tai vaativampiin ajatuksiin – joskus myös ikävät tunteet, kuten suru, huoli ja pettymys ovat tahtomattaan elämässä läsnä. Toisina päivinä lempeys itseä ja muita kohtaan onnistuu paremmin kuin toisina.

Tällaisina päivinä tarvitaankin extra-annos lempeyttä ja rutkasti itsemyötätuntoa. Annan itseni myös olla keskeneräinen. Saan olla myös pieni, heikko ja tarvitseva. On avattava myötätuntoisuuden armollinen syli, joka luo tilaa olla pieni, huono, osaamaton, kykenemätön, riittämätön. Silloin on puhuttava itselleen erityisellä lämmöllä, suotava myös lepo ja pysähtyminen sekä muistettava pyytää apua, mikäli siihen on tarve.

Lisäksi voi havainnoida itseään lämpimän uteliaasti, ja kysyä itseltään; mitä minä kaipaan eniten juuri nyt? Mitä voisin tehdä helpottaakseni oloani tai minkä asian voisin jättää tekemättä? 

Mutta kaikkein eniten lempeys on mahdollisimman konkreettisia arkipäiväisiä tekoja itsesi ja muiden hyväksi.

Mitä on lempeämpi elämä?

Minulle lempeämpi elämä tarkoittaa etenkin pysähtymistä, kiireetöntä arkea ja hitaita aamuja – myös kivun hyväksymistä ja sen kanssa sovussa elämistä.

Lempeämpi elämä tarkoittaa myös juuri sitä sinun näköistäsi elämää, jossa suorittamisen sijaan keskityt itsesi puolella olemiseen. Se on elämää, joka koostuu lempeistä teoista ja sanoista, jotka tukevat hyvinvointiasi. Se on myös irti päästämistä siitä, mikä ei enää palvele tai vie eteen päin. Luopumista siitä, mikä vie enemmän energiaa kuin antaa.

Lempeämpään elämään kuuluu vahvasti merkityksellisyyden tunne ja arjen pienet onnen hetket. Se on itsesi ja elämäsi arvostamista, hyväksymistä sekä rakastamista sekä myös kiitollisuuteen ja toivoon keskittymistä.
 Lempeämpi elämä on omien arvojesi mukaista elämää ja omien tarpeidesi täyttämistä.
 Se on oman hyvinvointisi etusijalle laittamista, tunteiden hyväksymistä ja kohtaamista sekä itsesi kehittämistä ja itseluottamuksesi kasvattamista.

Lempeämpään elämään kuuluu sisäinen halu olla terve ja onnellinen – jos välittää itsestään, tekee kaiken oppiakseen ja kasvaakseen. Lempeämpi elämä on uskallusta tavoitella unelmia lempeys edellä. Elämää, joka tekee juuri sinut onnelliseksi – ilman kilpailua ja vertailua.

10 ensiaskelta, miten voit elää lempeämpää elämää kivun kanssa:

  1. Kuuntele kehoasi ja rauhoita hermostoasi esimerkiksi lempeän joogan avulla.
  2. Lähesty kipua meditaation avulla. Tunteet, ajatukset ja kipu havainnoidaan, koetaan ja hyväksytään sellaisenaan, tuomitsematta.
  3. Pysähdy kivun tunteen äärelle. Hyväksy se, että nyt on näin ja se tuntuu pahalta.
  4. Älä yritä muuttaa tai paeta kipua, vaan pyri tunnistamaan sen herättämät tunteet ja sitten anna tunteelle nimi. Ja ehkä jonkin paikan kehossa. Yritä ymmärtää kipua ja sen aiheuttamia tunteita. Yritä kuunnella, onko niillä sinulle jokin viesti.
  5. Sanoita tai kuvita kipu – anna sen tulla ulos sinusta. Silloin kivusta voi syntyä myös voimavara – ensin itselle ja sitten myös muille.
  6. Puhu itsellesi erityisellä lämmöllä ja myötätunnolla sekä lähetä kivulle sen tarvitsemaa rakkautta.
  7. Vastoinkäymisten ja syyllisten etsimisen sijaan keskity niihin asioihin, mihin voit itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäsi ovat haasteista huolimatta hyvin.
  8. Älä keskity kipuun vihollisena, vaan keskityn elämään sen kanssa sovussa.
  9. Tee asioita, joista sinulle tulee hyvä olo ja jotka tukevat sinun kokonaisvaltaista hyvinvointiasi.
  10. Hae turvaa ja tukea läheisiltäsi. Yksin ei tarvitse pärjätä.

Tutustu Annukan Lempeämpi minä -sivustoon ja palveluihin täältä.

Tästä syystä omista näkemyksistä ei kannata jatkuvasti vaieta – Sinun ääntäsi tarvitaan siinä missä muidenkin

Vanha tarina kertoo kolmesta sokeasta miehestä, jotka kohtasivat tiellä kulkiessaan elefantin – heille kaikille entuudestaan oudon eläimen.
”Tässä on jättiläiskäärme”, huudahti sokea mies, joka kosketti norsun kärsää. ”Eikä ole, ei tämä ole edes eläin. Tämähän on selvästi puunrunko”, sanoi toinen sokea mies, joka taputteli norsun jalkaa. ”No ei todellakaan ole puu eikä käärme. Tämähän on ohut ja liikkuu – tämä on valtava viuhka”, kommentoi kolmas sokea mies, joka tunnusteli elefantin korvaa.

Ohikulkija osui paikalle ja kertoi miehille, että heistä jokainen on oikeassa, mutta kukin on kuvaillut vain osaa kokonaisuudesta. Norsulla on sekä pitkä kärsä, tukevat jalat että suuret korvat. Kaikki se on totta. Jokainen havaitsi ja kuvaili palan siitä, mitä on.

Me kaikki olemme omalla tavallamme sokeita ja näemme kukin vain osan todellisuudesta – sen mikä siitä juuri meidän näkökulmastamme näkyy. Ja oma kokemus on meille aina totta.

Jokaisen todellisuus on oman kokemushistorian värittämä. Tulkitsemme kokemuksiamme kukin ihan omalla tavallamme. Tulkitsemme maailmaa ja sen tapahtumia omaan sisäiseen tarinavarastoomme kokemustemme myötä muodostuneiden tarinoiden kautta.

Jotta voisimme ymmärtää kokonaisuuden eri asioista ja tilanteista, on tärkeää, että jokainen voisi kertoa avoimesti sen mitä hänen näkökulmastaan näkyy. Muuten jää jotain piiloon ja kokonaisuus jää vajaaksi. Avaamalla äänensä rikastaa muiden kuvaa maailmasta. Ja puhumalla omaa totuuttaan vahvistaa itselleen oman kokemuksen merkitystä.

Ja yhtä tärkeää kuin kertoa oma näkemyksensä on avata korvat kuulemaan toisten kokemuksia – totuus kun ei ole kenenkään yksityisomaisuutta.

Helposti käy niin, että elämän eri tilanteissa osa meistä sanottaa itselleen tärkeät kokemukset muille ja osa vaikenee – pitää käsityksensä ja kokemuksensa vain itsellään. Aina ei suutansa toki tarvitse avata. Eikä ehkä kannata ottaa kantaa joka asiaan ja toitottaa ulos kaikkia mielipiteitään. Itselle tärkeät asiat sen sijaan on hyvä sanoa ääneen. Avata suu silloin, kun asialla on itselle merkitystä. Jos on aina vaiti, viestii samalla itselleen, etteivät omat kokemukset ja ajatukset ole yhtä mielenkiintoisia ja tärkeitä kuin muiden. Silloin omat käsitykset alkavat hapertua ja haalistua.

”Ajattelin ennen, etteivät ajatukseni ja tunteeni ole kiinnostavia ja tärkeitä. Olen oppinut muista kaikenlaista heidän juttujaan kuuntelemalla, mutta muut eivät ole oppineet mitään minusta, koska en ole tuonut tilanteeseen mitään vastavuoroisesti. Nyt ymmärrän, että minun näkemykseni on osa kokonaisuutta. Vertauskuvallisesti voi ajatella, että jokaisella on kolikoita taskussaan, ja jos vain osa meistä laittaa kolikkonsa pöydälle, osa jää piiloon. On reilua tuoda omat kolikkonsa eli näkökulmansa mukaan keskusteluun. Sitten niitä voi tarkastella yhdessä. Jokainen näkökulma rikastaa keskustelua”, kuvailee kokemuksiaan sanottamaan opetellut Maria Rohkeasti Rehellinen -kirjassa.

Jokaisen ääni ja kokemus on yhtä tärkeä tai yhtä vähäpätöinen. Jos saadaan kaikkien ääni kuuluviin, on kuva todellisuudesta monipuolisempi.

 

Rohkeasti rehellinen -kirjasta löytyy vinkkejä siihen, miten voi oppia avaamaan suunsa ja viestimään omaa totuuttaan. Kirjaa varten on mallitettu ihmisiä, jotka ovat aiemmin pitäneet kokemuksensa sisällään ja myötäilleet muita ja sitten päättäneet ryhtyä sanottamaan omaa sisintään rohkeasti muillekin. Nämä rohkeasti rehellisiksi ryhtyneet jakavat kirjassa kokemuksiaan ja heidän muutosmatkansa askeleet on mallitettu poluksi, jonka askeleita seuraamalla muut voivat tehdä elämässään samanlaisen muutoksen. Avata oman äänensä maailmalle. Löydät kirjan täältä.

 

Anteeksipyytämisen taito tuo turvaa parisuhteeseen – Vaikka ylpeys haluaisi voittaa, sydän haluaa rakastaa

“Anteeksi, kulta.”

Onko sinusta helppoa pyytää anteeksi? Entä antaa?

Minun oli ennen todella vaikeaa pyytää anteeksi. Oikeutin huonon käytökseni sillä, että toinen oli tehnyt ensin jotain minua kohtaan. Tavallaan kumppanini oli siis aiheuttanut koko jutun! Kun todella sitouduin nykyiseen parisuhteeseeni, asuntolainaan ja perheen perustamiseen (noin kymmenen vuotta sitten), aloin ottaa sitoutumisen ja parisuhteessa kasvamisen tosissani. Minunkin olisi tärkeää myöntää virheeni eikä vaan oikutella tai siirtää vastuuta toiselle.

Hyvä parisuhde on molempien etu, joten kummankin kannattaa myöntää virheensä ja luoda siten turvaa parisuhteeseen.

Tämä oli hankala läksy, joka otti kovasti ylpeyteni päälle. Mutta koska tiesin, että haluan pysyä tässä suhteessa, halusin voittaa itseni – olihan puoliksi minun vastuullani tehdä suhteesta niin hyvä kuin vain mahdollista!

Anteeksipyyntöä ei tietenkään voi kiirehtiä niin, että asioita ei selvitetä. Kaikkea ei voi kuitata pahoittelemalla.

“Annan anteeksi.”

Joskus myös anteeksi antaminen tuntuu hankalalta. Mielessä olisi vielä kymmenen nasevaa vastausta ja olo on edelleenkin loukkaantunut. Joskus keskustelu ei kuitenkaan kerta kaikkiaan etene vaan molemmat vain riitelevät, kiukuttelevat tai mököttävät. Silloin on parasta tarttua tarjottuun anteeksipyyntöön ja antaa anteeksi, ja mahdollisesti myös pahoitella vielä omaa osuuttaankin. Joskus sitä saa todella taistella mielensä kanssa: “Tiedän, että sanoin rumasti ja minun kuuluisi pahoitella käytöstäni. Minua ei silti huvita lainkaan pyytää anteeksi, sillä toinen sanoi näin, teki noin ja…”

Ylpeys haluaa voittaa. Sydän haluaa rakastaa.

Vilpitön pahoittelu lähtee tietysti sydämestä asti. Aina sinne ei meinaa yltää, mutta vilpitön yrityskin on hyvä. Kesken rasittuneen automatkan hieman kireä anteeksipyyntö voi olla parasta, mihin pystyy. Ja hieman huokailuja sisältävä anteeksianto saattaa myöskin olla sen hetken paras, vilpitön saavutus. Jo pelkkä halu sopia ohjaa oikeaan suuntaan – itsepäisyydestä, ylpeydestä tai eristäytymisestä sydämeen. Se tuo suhteeseen turvaa ja on selkeä viesti: haluan valita läheisyyden.

Todellinen anteeksianto saattaa tulla pienen hengittelyn jälkeen – tai koko riita saattaa unohtua seuraavan kymmenen minuutin sisään.  Silloin ihmetyttää, miksi olikaan niin vaikeaa pahoitella tai päästä sopuun!

Mitran upea tehtäväkirja Meidän vuosi – lempeä matka parille on nyt saatavilla – löydät sen tästä!

Tunnetko sinäkin maailman tapahtumat ihosi alla? Maailma tarvitsee herkkiä ja empaattisia ihmisiä

Olen usein ajatellut, että elämä olisi paljon helpompaa, jos olisin vähemmän herkkä ja empaattinen. Tunnen vahvasti maailman tapahtumat – sodan ajatteleminen tuntuu fyysisenä pahoinvointina, eriarvoisuus saa veren kiehahtamaan, ilmastokriisi painaa rinnassa ja muistuttaa meidän kaikkien haavoittuvaisuudesta. Jos en ole tarkkana, minun on helppo upota ilmastoahdistukseen tai maailmantuskaan.

Myötätuntouupumuksen myötä olen joutunut harjoittelemaan rajojen vetoa ja tulemaan paremmin toimeen tunteideni kanssa. Vaikka sisimmässäni tunnen, että olemme kaikki yhtä niin luonnon kuin ihmiskunnan kanssa, on mielenterveyden kannalta tärkeä hahmottaa, mikä tunne on omaani ja mikä jonkun toisen; mihin pystyn tosiasiassa vaikuttamaan ja mihin en.

Oman rajallisuuden ymmärtäminen muistuttaa myös terveestä pienuudesta. Ei tarvitse yrittää olla kaikkeen pystyvä supersankarihahmo, mutta voi silti tehdä oman pienen osansa.

Halu tehdä hyvää ja parantaa maailmaa saa alkunsa herkkyydestä ja myötätunnosta. Kyvystä olla läsnä, kuunnella, tuntea ja myötäelää toisen ihmisen tai elollisen kokemusta. Herkkyyden ja empaattisuuden varjopuoliin liittyy muun muassa itsensä ja omien rajojen unohtaminen tai niiden tietoinen ”uhraaminen”, ylikiltteys ja ylivenyminen. Herkillä tuntosarvilla varustettu sielu väsyy helposti ja empaattisella voi mennä myötäeläminen ylitse.

Herkkyys ja empaattisuus ehtyvät, kun unohtaa itsensä ja antaa kaikkensa (aikansa, huomionsa, energiansa), mutta ei koskaan pysähdy vastaanottamaan. Vain palaamalla tietoisesti takaisin oman ytimensä äärelle, on mahdollista ravita sisintään niin, että rakkautta riittää jälleen jaettavaksi.

Tämä aika haastaa meitä, jotka olemme kiinni elämän pulssissa ja tunnemme maailman tapahtumat ihomme alla, mutta nyt jos koskaan maailma tarvitsee herkkiä ja empaattisia ihmisiä. Me ihmiskuntana emme saa sulkea silmiämme ihmisten kärsimykseltä, emme saa kasvattaa kuorta, jonka lävitse sydän ei enää näe toista.

Vaikka ympäröivä yhteiskunta muuta uskottelisi, ajattelen, että meissä jokaisessa on pohjimmiltaan olemassa herkkyys, joka yhdistää meidät toisiin ihmisiin ja elollisiin. Toisilla meistä tuo ominaisuus on vain enemmän pinnassa. Entä jos sillä on tarkoituksensa?

Kannustan kaikkia herkkiä ja empaattisia ihmisiä arvostamaan kyseisiä ominaisuuksia itsessään niin paljon, että on valmis pitämään itsestään ja herkkyydestään huolta. Kun antaminen ja saaminen ovat tasapainossa, on helpompi linjautua oman ydinolemuksensa kanssa ja löytää ne tavat ja keinot, joiden avulla ammentaa itsestään ympärilleen menettämättä kosketusta omaan sisimpäänsä.

Mitä jos seuraavan kerran ajattelisit herkkyydestäsi näin: Meidät ihmiset on tehty tuntemaan. Jos maailma pääsee ihosi alle, sinussa ei ole mitään vialla, vaan päinvastoin. Se on merkki siitä, että olet kosketuksissa ihmisyytesi kanssa.

Miten reagoit hyökkäävään käytökseen? Tämä lähestymistapa voi johtaa yllättävään lopputulokseen

Jokainen meistä tietää (toivottavasti) ainakin yhden yksilön, joka onnistuu aina jotenkin omalla toiminnallaan rauhoittamaan pian räjähtävän vuorovaikutustilanteen. Hänen edessään hyökkäävästi käyttäytyvän aggressio laantuu ja tilanne saadaan lopulta käytyä läpi huutamisen sijaan asiallisesti keskustelemalla. Lopuksi ehkä jopa naureskellaan yhdessä asioille. Samalla ei päädytä pitkään kestäneisiin vihan ja koston kierteisiin kuten kuluttaviin naapurus-, parisuhde- tai työpaikkariitoihin. Mistä voi olla kyse?

Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida hyökkäävään käytökseen? Miten toimit, kun toinen yksilö nostaa vuorovaikutuksessa asian esiin voimalla tai ehkä ilmassa leijuu valmiiksi syytellen katku. On niin helppoa ja tyypillistä nousta tässä kohtaa takajaloille ja antaa samalla mitalla takaisin. Aika usein bonuksen kera eli hyökkäävään käytökseen vastataan astetta hyökkäävämmin. Tästä seuraa usein koston kierre eli kierros kierrokselta panokset kovenevat. Pahaan vastataan usein pahalla tai vielä pahemmalla. Mitähän olisi tapahtunut jo ensimmäiseen syöttöön olisikin vastannut astetta kevyemmin takaisin? Meillä saattaisikin olla lyöntikisan sen sijaan yhteinen pallotteluhetki, kun pahaan vastataan neutraalisti tai jopa hyvällä.

 

Oletko miettinyt omaa tapaasi reagoida hyökkäävään käytökseen?… Pahaan vastataan usein pahalla tai vielä pahemmalla.

 

Tämä samainen teema on ollut vahvasti pinnalla jo aikaa sitten, jolloin Babyloniassa luotiin yksi varhaisimmista lakikokoelmista: Hammurabin laki. Tuo laki on käytössä edelleen kymmenissä maissa ja siinä puututaan esimerkiksi siihen, että millä mittakaavalla pahaan tulee vastata ja miten tuomioita jaetaan. Kyse on ”silmä silmästä” ja ”hammas hampaasta” ajatuksesta. Eli pahaan vastataan pahalla eli samalla mitalla. Laki on ankara, mutta samalla se ei hyväksy sitä, että pahaan vastataan vielä pahemmalla.

Hammurabin laki oli kovasta maineestaan huolimatta siis parannus entiseen. Se ei hyväksy vahvemman mielivaltaa tai kostamisen jatkuvaa kovenemista. Lyöntiin ei saa vastata puukolla tai puukkoon aseella. Laki on luotu reilut 3500 vuotta sitten ja ehkäpä olisimme seuraavaksi valmiita opettelemaan, että miten pahaan voi vastata vähemmän pahalla.

 

Hammurabin laki on ankara, mutta samalla se ei hyväksy sitä, että pahaan vastataan vielä pahemmalla.

 

Olin itse hiljattain tilanteessa, missä päätin testata tätä toimintaa käytännössä. Olin tallin pihassa painepesurilla pesemässä kuraista moottoripyörää, kun naapuripihan autohuoltamon työntekijä tuli juttelemaan. Tai ehkä enemmänkin purkamaan tunnetta, joskin aiheesta. Kävi nimittäin nopeasti selväksi, että hän oli ollut jo mahdollisesti pidemmän aikaa pettynyt siihen, että meidän pihan puolelta verkkoaidan välistä lensi usein kuravettä juuri pestyjen autojen päälle. Oman tulkintani mukaan pettymys purkautui ulos haastavaan sävyyn ja tuli tunne, että naapuri oli valmis taistoon asian puolesta.

Aidan takaa kuului pitkähkö kiihtynyt monologi ja sen päätteeksi olisin voinut hyvin puolustautua hyökkäämällä. Näin aika usein juuri esimerkiksi naapurusriidat alkavat. Päätin kuitenkin syöttää kevyesti lapaan takaisin ja sanoin, että ”olen pahoillani asiasta ja ymmärrän hyvin yskän”. Huomasin, kuinka naapuri äimistyi, leuka loksahti auki. Hän oli mahdollisesti valmistautunut taistoon joten kesti hetken aikaa tajuta, että olemme samalla puolella asian kanssa. Oli hyvin mielenkiintoista seurata toisen reaktioita: ikävä odotus ei toteutunut ja pian keskustelimme vaihtoehdoista, miten korjata tilanne.

 

Tutkimuksissa on huomattu, että yksilöt jotka tuntevat itsensä aliarvostetuiksi ovat helpommin taipuvaisia kostotoimiin. Kosto nähdään usein keinona saavuttaa hallinnan ja vallan tunne.

 

Todettakoon kuitenkin, että en läheskään aina onnistu tässä asiassa. Miksi koston kierteen tyrehdyttäminen heti alkuun saattaa sitten olla vaikeaa? Tutkimuksissa on huomattu, että yksilöt jotka tuntevat itsensä aliarvostetuiksi ovat helpommin taipuvaisia kostotoimiin. Kosto nähdään usein keinona saavuttaa hallinnan ja vallan tunne.

Loppuun vielä hauska mielikuva. Jotta itse onnistuisin näissä tilanteissa jatkossa paremmin, olen ottanut ihailun kohteeksi eläimen, joka tulee kaikkien kanssa toimeen. Vesisika eli kapybara on heinää puputtava ylikasvanut marsu ja tyyneyden perikuva. Sen selässä pienemmät eläimet kulkevat paikasta toiseen ja vesisika saattaa hengailla niin kilpikonnien kuin krokotiilien seurassa. Tämä esikuvallinen hahmo ei käy koskaan toisten eläinten kimppuun ja hänen seurassaan on muiden hyvä olla. Siinäpä tavoiteltavaa.

 

Tutustus Kristiinan Komulaisen ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

Näin voit suojautua, jos suhteessasi tapahtuu manipulointia

Manipulointi on valitettavan raskas ja samalla olennainen osa narsistista suhdetta.

Tyypillinen narsistinen manipulointikeino on toisen tunteisiin vetoaminen esimerkiksi:

  • pelottelemalla
  • uhkailemalla
  • kiristämällä
  • vetoamalla toisen omaantuntoon, sekä syyllisyyden tunteeseen.

Valehtelu, totuuden salaaminen, toisen vähättely ja mitätöinti, sekä toisen myötätuntoon vetoaminen ovat niin ikään manipulointia, jota hyvin yleisesti narsistinen persoona käyttää, jotta saisi oman tahtonsa periksi.

Manipuloijan tarkoitus ei koskaan ole päästä sopuun tai joustaa, vaan ajaa omaa asiaansa loppuun asti ja yleensä myös keinoja kaihtamatta.

Tämän vuoksi keskustelu on järkevintä päättää ennen kuin se oikeastaan ehtii edes alkaa.

Tässä muutamia vinkkejä miten voit vastata manipulointiin:

“Sehän oli vain vitsi! Eikö sulla ole yhtään huumorintajua?”

“Ei. En kaipaa tuollaista huumoria elämääni, enkä hyväksy sitä enää yhtään kertaa.”

Poistu tämän jälkeen paikalta, jolloin keskustelu päättyy eikä sinun tarvitse jäädä enää kuuntelemaan uusia syytöksiä.

“Olet taas vain keksinyt tuon kaiken ihan omasta päästäsi.”

“Se on sinun mielipiteesi ja tämä minun ja minä pysyn kannassani.”

Lopeta väittely toistamalla enintään kolme kertaa yllä oleva lause ja jos keskustelu ei muuta suuntaa, kerro että lopetat nyt keskustelun ja poistu paikalta. Muista toimia sanojesi mukaan, vain näin näytät, että olet todella tosissasi ja rajasi pitää.

“Mä olen niin huolissani susta. Hae itsellesi apua ja hanki lääkitys!”

“Ok, avun hankkiminen voisikin itse asiassa olla todella hyvä idea, kiitos vinkistä!”

Ja muistathan, että on täysin turhaa jäädä väittelemään kuka sitä apua nyt ihan oikeasti tarvitsisi.

“Etkö sä ymmärrä, kuinka naurettavalta tuo kuulostaa? Kukaan ei tule koskaan uskomaan sua ja mä pidän siitä huolen.”

“En kuuntele tällaista uhkailua, enkä aio keskustella kanssasi enää, näkemiin!”

Uhkailua sisältävään keskusteluun ei tarvitse koskaan jäädä. Huolet ja pelot, jotka uhkailusta mahdollisesti aiheutuvat on hyvä käsitellä ja purkaa luotettavan ystävän tai terapeutin kanssa, ei uhkailijan kanssa.

Katso Jenni Kiviniemen uutuuskirja:

Levonpuu® – Laske puhelin omalle paikalleen huilaamaan, jotta saat aikaa ja tilaa tärkeimmälle eli elämälle

Levonpuu® on käsin rakkaudella valmistettu puinen jalusta, jonka päälle voi jättää kännykän lepäämään, jotta mieli saa hetken levon ja läheiset arvokkaita läsnäolon hetkiä.

Moni pohtii ruutuajan vähentämisen tarvetta. Usein ahdistaa, että puhelin on magneetin lailla kädessä ja mielessä joka välissä, vaikka haluaisi keskittyä elämässä sellaisiin asioihin, jotka lopulta ovat niitä kaikkein merkityksellisimpiä. Harva varmasti harmittelee elämänsä loppumetreillä, että tuli oltua liian vähän katse puhelimessa.

Levonpuu® on suunniteltu, jotta puhelimelle on kaunis paikka kotona silloin, kun päättää, että on levon aika. Jokainen Levonpuu® sisältää intention ja energian vapaudesta, läsnäolosta ja pienestä palasta luontoyhteyttä, maadoittavaa äiti maata. Levonpuu® -idea syntyi taiteilija Sirpa Levonperälle käänteentekevän kesän aikana, kun hän koki vahvan luontoyhteyden ilman kännykkää elämän sykähdyttävien, ohikiitävien hetkien äärellä.

Levonpuu® toimii konkreettisena merkityksellisten hetkien tuojana, kun kännykät ovat lepäämässä Levonpuun päällä. Sitä voi käyttää myös sisustuksellisena elementtinä kaunistamassa kotia ja tuomassa palan luonnon lämmintä tunnelmaa.

Sirpa kertoo tuotteesta ja sen valmistusprosessista – hän tekee jokaisen jalustan itse – intuisiivisesti ja kunnioittaen materiaalia sekä Levonpuu® -jalustan saajaa:

”Massiivitiikistä tehty puulevy on uniikisti alkuperäisen puun rungon muotoinen. Jalustan reunat ja puiset nappijalat on maalattu kyseiseen puuhun sopivalla sävyllä. Sävy on valittu intuitiivisesti – mikä on kutsunut ja henkinyt kyseistä puuta. Jokainen Levonpuu®-jalusta on uniikki. Pinta on hiottu sileäksi ja vahattu kestäväksi, sen voi helposti puhdistaa pyyhkimällä kostealla liinalla. Mikäli jalustassa olisi koloja tai halkeamia, niihin on sulatettu tummaa vahaa, jolloin pinta on yhtenäinen. Puu on elävä materiaali, joten halkeamien syntyminen on luonnollista. Halkaisijakoot vaihtelevat 30cm molemmin puolin: jalusta kannattelee levollisesti kaksi-neljä puhelinta. Levonpuun päälle voi toki laskea myös koruja, kiviä, avaimet tai vaikkapa vesilasin maadoittumaan.”

Superuniikki Levonpuu®, handmade by Sirpa Levonperä

Hinta: 180€ (sis. alv.24%)

Näin tilaat: Lähetä tilauksesi otsikolla Levonpuu-tilaus osoitteeseen: asiakaspalvelu(at)hidastaelamaa.fi. Laita meiliin nimesi, osoitteesi sekä tilaamasi tuotteen nimi.

Tuotteet (tuotekuvat alla):

Lempeä Aalto: koko n. 33×34 cm, sävy H440

Liila Dream: koko n. 28×35 cm, sävy S1040

Roosa Hattara: koko n. 33×34 cm, sävy H416

Lempeä Aalto: koko n. 33×34 cm, sävy H440

 

Liila Dream: koko n. 28×35 cm, sävy S1040
Roosa Hattara: koko n. 33×34 cm, sävy H416

Ihana 5+5 -harjoitus, jonka avulla voit lisätä läheisyyttä ja ymmärrystä parisuhteessasi

5+5 -harjoitus on lempeä keino pysyä kartalla siitä, missä kumpikin teistä menee. Mitä elämässä on meneillään, miten koet asiat, mikä mietityttää, mikä kiinnostaa? Mikä on tuntunut hankalalta, mikä taas innostavalta? Puhukaa rohkeasti siitä, mitä teillä kummallakin on meneillään yksilöinä. Toisella saattaa olla aivan erilainen vaihe kuin toisella: toista kiinnostaa liikunta, toista työ. Tai toinen on henkisesti jumissa, toinen taas purkaa tunteitaan taiteeseen vuolaasti. Kohdatkaa toisenne keskustelussa neutraalisti: Mitä sinulle kuuluu juuri nyt?

Onnistunut keskustelu

  • Keskustelu aloitetaan rauhallisissa merkeissä.
  • Kun toinen puhuu, toinen kuuntelee.
  • Molemmilla on aikaa kertoa omasta kokemuksestaan.
  • Kumpikin saa puhua omasta näkökulmastaan ilman, että pyritään välittömästi, liian nopeasti kompromissiin.
  • Keskustelulle on aikaa ja tilaa.
  • Esiin nostetaan merkityksellisiä aiheita.

5+5 -harjoitus

  • Aloittakaa rauhallisesti. Istukaa mukavasti ja rennosti. Säätäkää valaistus kauniiksi ja laittakaa puhelimet äänettömälle ja pois näkyvistä, mikäli mahdollista.
  • Istukaa hetki aivan hiljaa ja hengitelkää syvään. Venytelkää, asettukaa, huokaiskaa ulos päivän rasitukset. Voitte myös hiljentyä lyhyeen meditaatioon yhdessä.
  • Sopikaa, kumpi teistä puhuu ensin ja kumpi kuuntelee. Puhuja saa kertoa 5 minuutin ajan omasta kokemuksestaan, asioistaan, huolistaan, ilonaiheistaan – mistä tahansa, mikä on juuri nyt hänen sydämellään. Puhukaa sydämestänne käsin – älkää suoltako ulos kaikkea sitä, mihin mieli on sillä hetkellä kiinnittynyt. Hiljentymisen hetki auttaa erottamaan turhan metelin ja aidot asiat! Puhukaa siitä, miltä teistä ihan oikeasti tuntuu. Kuunnelkaa hiljaa, kunnioittavalla ja lämpimällä asenteella. Myös kuuntelija voi keskittyä sydämeensä. Kuunnelkaa viisaan sydämen, ei tuomitsevan mielen, kautta.
  • Laittakaa 5 minuutin ajastin. Jos tarvitsette kännykkää siihen, asettakaa kännykkä pois näkyvistä, jottette kiinnitä huomiota sen ruutuun.
  • Kun toinen on puhunut, sanokaa: “Kiitos.” Ottakaa tämän jälkeen tilaa pienelle läpikäynnille. Jos jokin jäi epäselväksi, kysykää pehmeästi: “Ymmärsinkö oikein, että tarkoitit tätä…”
  • Laittakaa jälleen 5 minuutin ajastin. Kannattaa muistaa puhua omasta kokemuksestaan, ei käyttää vuoroa toisen puheenvuoroon vastaamiseen.
  • Kiittäkää toisianne ja tehkää pieni läpikäynti, jos tarvetta.
  • Toistakaa keskustelua viikottain.

Voitte myös pohtia näitä kysymyksiä ja keskustella vastauksistanne: Opitteko jotain uutta itsestänne ja toisistanne? Onko keskusteleminen syventänyt jotakin välillänne? Onko helpompaa kertoa vai kuunnella?

Lisää lempeyttä parisuhteeseen? Kurkkaa tästä Mitran Sydämen seksi – Laajenna nautintoasi!

Uhrautuva, nöyrä ja vaatimaton – Miksi äitimyytin murtaminen hyödyttää myös äitejä?

Äitihaavaa ei olisi olemassa ilman äitimyyttiä. Äitimyytti on kulttuurissamme eräänlainen uskomusten ja merkitysten tiivistymä, joka määrittelee, millainen äidin kuuluu olla:

Nöyrä, vaatimaton palvelija, joka ei pyydä itselleen mitään.

Uhrautuja, joka asettaa muut itsensä edelle ja venyy aina pidemmälle, kuin mihin voimavarat riittäisivät.

Loputtoman laupias, pyhä hahmo, joka ei tunne vihaa eikä muitakaan negatiivisena pidettyjä tunteita – hän on täydellinen, kaukana inhimillisestä.

Äitimyytti määrittelee myös, miten äitiin kuuluu suhtautua: kiitollisena ja nöyränä. Siksi moni ei uskalla edes ajatella, että äidissä voisi olla mitään vikaa. Tyttären on vaikea sallia itselleen kipua suhteessa äitiin, sillä se aiheuttaa helposti syyllisyyttä.

Samalla äitimyytti on ajanut äidit ahtaalle. Monet naiset ovat joutuneet uhraamaan toiveensa ja intohimonsa toteuttaakseen kulttuurin määrittelemää naiseutta ja äitiyttä.

Äideillä ei ole ollut valinnanvaraa eikä tilaa virheisiin. He eivät ole saaneet tilaa tunteilleen ja tarpeilleen. Ympäriltä ei ole saanut tukea kipuiluun.

Äitihaavasta puhuminen ja äitihaavan hoitaminen on samalla äitimyytin murtamista.

Miksi äitimyytin murtaminen hyödyttää myös äitejä?

– Riittämättömyydestä puhuminen on kokonaisvaltaisesti hoitavaa kaikille naisille. Ahdas naisen malli on saanut aikaan tiukat raamit, joihin yritämme yhä usein ahtautua. Moni pyrkii elämässä jatkuvasti täydellisyyteen, ja keskeneräisyytensä kohtaaminen aiheuttaa kokonaisvaltaisen epäonnistumisen tunteen. Kun naiset alkavat murtaa odotusten ja velvollisuuksien raameja, he tekevät samalla kaikille naisille tilaa olla omia itsejään. 

– Äitihaavaa hoitaessa paitsi tytär, myös äiti voi oppia kunnioittamaan omia tarpeitaan. Äidin ei tarvitse loputtomiin uhrata itseään, vaan hän saa huomioida itsensä ja olla välillä vastaanottajan roolissa putoamatta kuitenkaan marttyyrin rooliin (joka usein kuuluu äitihaavaan).

– Äidit saavat tilaisuuden tarkastella kipukohtiaan, kuten suhdetta omaan äitiinsä. Lapsuudesta ja omalta äidiltä on todennäköisesti omaksuttu paljon uskomuksia, joiden mukaan on ehkä pitänyt elää – mutta niistä voi vapautua myöhemmälläkin iällä.

– Kipukohtien käsittely purkaa vaikeita, raskaita tunnekerroksia, kuten pelkoja, syyllisyyttä ja häpeää. Liian moni nainen kyseenalaistaa jatkuvasti itseään, tuntee syyllisyyttä unelmistaan tai häpeää sitä, ettei ole onnistunut vastaamaan kulttuurisia naiseuden ja äitiyden ihanteita.

– Uhriutumisen sijasta äiti voi – tyttären tavoin – alkaa vahvistaa omaa voimaansa. Vaikka äiti olisi nuorena kasvanut kapeaan naisen malliin ja uhrautujan rooliin, jossa hän on kokenut olonsa voimattomaksi, hänellä on missä tahansa iässä mahdollisuus ottaa vastuu omasta hyvinvoinnistaan ja oman elämänsä suunnasta.

Katri Syvärisen menestyskirja Äitihaava – tyttären raskas perintö on auttanut jo tuhansia naisia ymmärtämään itseään ja äitisuhdettaan. Tutustu ja tilaa!

Kuva: Katherine Hanlon (Unsplash)

Naisen voima, viisaus ja kauneus vain kasvavat iän myötä – Luonto ei tee virheitä, vaan valjastaa aiemmat elämänkokemukset käyttöösi

Luonto on nerokas, se ei tee virheitä. Siksi vaihdevuodet tuovat elämääsi uudenlaista, ehkä odottamatonta, viisautta. Vaihdevuodet ovat runsauden ja kukoistuksen aikaa. Se on sadonkorjuu, jolloin voit nauttia kaikkien aikaisempien elämänvaiheidesi tuomista kokemuksista, ominaisuuksista ja voimavaroista. Olet valmis tuomaan ainutlaatuiset lahjasi jonkin sinua suuremman kokonaisuuden palvelukseen. On aika säihkyä sielukkaasti.

Olet ainutlaatuinen

Se, että sinä kukoistat, astut omaan potentiaaliisi ja tulet ainutlaatuiseksi itseksesi, ei tapahdu vain siksi, että sinun elämäsi olisi mukavampaa, vaan kun sinusta tulee enemmän oma itsesi autenttisuudessasi, hyvyydessäsi, kauneudessasi ja hehkussasi, pystyt palvelemaan kokonaisuutta, maailmaa tai lähipiiriäsi ainutlaatuisella tavalla. Kukaan ei ole aikaisemmin tehnyt sitä, eikä tule tekemäänkään sitä niin kuin sinä. Sinun elämälläsi ja viisaalla sydämelläsi on merkitystä.

Sinun lahjasi on myös se, miten olet olemassa, miten sinä elät elämääsi ainutlaatuisella tavalla maailmassa. Vain sinä voit kirjoittaa tietyn runon, laulaa laulun, tanssia tanssin, leipoa leivän. Ainutlaatuinen luovuutesi on lahja, ja sen lahjan antaminen on sinun tehtäväsi. Se on syy siihen, että olet syntynyt tänne. Osallistut omalla instrumentillasi tähän suureen olemisen ja luomisen sinfoniaan.

Naisen voima

Vanhemmat valtiomiehet ovat aina olleet arvostettuja, mutta uuden aikakauden todellinen muutos on ottaa kypsän naisen voima ja potentiaali käyttöön yhteiskunnassa. Naisten ja feminiinisen energian arvostuksen puute on suorassa yhteydessä maapallon luonnonvarojen riistoon. Jos haluamme pysäyttää ilmastonmuutoksen ja jatkaa elämää planeetallamme, tämän asenteen muuttaminen on elintärkeää. Toki ajat muuttuvat, mutta meidän naisten on otettava itse ohjat käsiimme, eikä enää odoteltava, että ne ojennetaan meille. Tämä maailma kaipaa kipeästi naisen voimaa.

Kaunis ja merkityksellinen elämä

Sinun ei tarvitse tulla maailmanparantajaksi vaihdevuosien aikana, jos se ei ole kutsumuksesi, mutta sinusta tulee väistämättä parantaja ja opas, joko ystävättärille, lähipiirin naisille, perheelle tai suuremmalle joukolle. Tässä iässä nainen kannattelee toisten transformaatioita kevyesti, koska hän tietää, että niiden toisella puolella on jotain uutta.

Kun näet jonkun toisen olevan matkalla, jumissa tai eksyksissä, sinä rohkaiset heitä,  koska tiedät, että jos he vain jatkavat matkaansa, tuntevat tunteensa ja avaavat uusia portteja, he löytävät sen samettisen pehmeän pohjan, joka kannattelee kaikkea ja kaikkia. He löytävät paikan, jossa avautuu hehku.

Me olemme täällä tarkoitusta varten. Matka on juuri hyvä ja oikea sellaisena kuin se on. Sinun ei tarvitse olla pidemmällä tai muualla. Samaan aikaan, kun luomme muutosta, voimme elää onnellista, kukoistavaa, kaunista ja uskomattoman merkityksellistä elämää.

Keski-ikäisen naisen voimasta, aistillisuudesta ja kukoistuksesta voit lukea lisää kirjastani Hehkuvan naisen voimavuodet. Kirjassa on myös inspiroivia käytännön harjoituksia. Löydät sen täältä.

Herkkänä miehenä koen ympärillä tapahtuvat asiat voimakkaasti – Miikan tarina

Miika Kumara on ammatiltaan lastenhoitaja, joka on kiinnostunut laajasti eri elämän osa-alueista. Erityisesti syvälliset ajatukset ja ihmisen herkkyys ovat lähellä hänen sydäntään. Miika on sekä aviomies että isä.

Millaista on olla herkkä? Entä millaista on olla herkkä mies?

Se ei aina ole niin helppoa. Yhteiskunta asettaa monesti tietynlaisia odotuksia siitä, millaisia miesten tulisi olla. Monesti esimerkiksi itkemistä pidetään ei miehekkäänä asiana. Lisäksi tunteista avoimesti puhuminen saatetaan kokea ns. naisellisena piirteenä. Nämä edellä mainitut asiat ovatkin osana vaikuttamassa siihen, miksi miesten on hankalampaa hyväksyä omaa herkkyyttään, koska yhteiskunta asettaa tietynlaisia paineita miehiä kohtaan siitä, millaisia heidän tulisi olla.

Koen voimakkaasti kaikki ympärilläni tapahtuvat asiat. Niitä on hankala selittää ja ne kuormittavatkin paikoitellen. Kuitenkin asiassa on myös positiivinen kääntöpuoli, johon olen pyrkinyt keskittymään. Herkkyys on suuri rikkaus, jonka avulla on mahdollista nähdä maailma vielä tarkemmin ja poimia ympäristöstä erilaisia yksityiskohtia. Sen vuoksi herkän ihmisen ei kannatakaan säikähtää tai pahoittaa mieltään siitä, etteivät muut ihmiset välttämättä ajattele tai näe maailmaa samalla tavalla kuin herkkä ihminen kokee maailman. Voisikin sanoa, että kun muut näkevät metsän niin herkkä ihminen näkee metsän jokaisen puun.

Kuten aiemmin mainitsin, yhteiskunta asettaa meille tietynlaisia odotuksia. On sen vuoksi äärimmäisen tärkeää, ettei tässä tapauksessa herkkänä miehenä anna liikaa painoarvoa sille, millainen miehen tulisi olla yhteiskunnan mielestä. On tärkeää antaa lupa itselle olla se, joka on. Olenkin antanut itselleni luvan olla herkkä. Herkkyys on osa minua. Se on yksi osa ihmisen piirteistä. Käytän herkkyyttäni hyödyksi vuorovaikutustilanteissa niin työssäni lasten parissa kuin päivittäisessä arjessani. Herkkyys näkyy monella eri tavalla ihmisissä. Sen tunnistaminen voi viedä aikaa, koska herkkyys voi olla niin monimuotoista ja näyttäytyy jokaisella ihmisellä eri tavoilla. Kannattaakin antaa rohkeasti itselle lupa tutustua omaan herkkyyteensä ajan kanssa avoimin mielin.

Ilman herkkyyttä en olisi kokenut elämässäni tietynlaisia asioita. Olenkin siitä äärimmäisen kiitollinen. Aina en ole kokenut herkkyyttä positiivisena asiana ja joka päivä se ei tunnu mukavalta olla herkkä. Kuitenkin suurempi kokonaisuus ratkaisee ja se, että pitää mielessä, mitä kaikkea herkkyys mahdollistaa. Herkkänä sinä voit kokea tunteet voimakkaammin eli elää täysillä, itkeä ja rakastaa sekä aistia eri tunnetiloja. Herkkänä sinä voit tuntea olevasi elossa, kuunnella, olla tukena ja lohduttaa. Herkkiä ihmisiä tarvitaan vaikkei se aina siltä välttämättä sinusta ole tuntunutkaan. Muista siis tämä, kun seuraavan kerran mietit, kelpaatko herkkänä miehenä. Kelpaat paremmin kuin hyvin ja olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.

Sosiaalisen jännittämisen ei tarvitse rajoittaa elämää – 6 vinkkiä helpottamaan jännitystä

Tiina Nevanperä on taiteen tohtori, ratkaisukeskeinen taideterapeutti ja valmentaja. Herkän ja luovan Tiinan missio työssään Ateljee Mignonissa on tukea ihmistä elämänmuutoksessa kohti turvallisuutta, levollisuutta, omaa voimaa ja iloa.

Ystäväni järjesti viikonloppuna kotikonsertin olohuoneessaan. Hän on uppoutunut laulunopiskelija.  Konsertissa lauloivat myös kaksi muuta ihastuttavaa laulajaa. Myös he halusivat elää unelmaansa  todeksi. Minä onnellinen pääsin katsomon puolelle kotisohvalle kuuden muun onnekkaan kanssa. 

Tällä kertaa en kirjoita taajaan keskustellusta esiintyjän kokemasta häpeästä. Kirjoitan sisäisestä  turvallisuuden kokemuksesta, joka on perustarpeemme missä vaan sosiaalisessa tilanteessa.  Sisäinen turvallisuuden kokemus nousi esille yhden laulajan mietteissä konsertin jälkimainingeissa.  Häpeän tunne, voimakas itsestä luopumisen tunne ja turvallisuuden kokemus kietoutuvat toki  perustavalla tavalla toisiinsa, mutta tästä aiheesta lähemmin toisella kertaa.  

Laulajamme kertoi, että yleisöllemme oli turvallista esiintyä. Totesimme, että yleisö ja  kanssaihmiset ovat yleensä aina esiintyjän puolella. Oletusarvoisesti yleisöä ja muita ihmisiä ei siis  tarvitse jännittää. Laulajamme mukaan turvallisuuden tunnetta konsertissa lisäsi myös tila, jota määritti fyysisesti matto, joka oli esiintyjien näyttämönä ja että ikään kuin välissämme olisi ollut näin myös näkymätön verho rajana, jota ei ole lupa ylittää. 

Turvan tunteminen on ihmisen perustarve. Turvan kokeminen koskee koko itseä. Jos turvan tunne  jostain syystä horjuu, syntyy pelko, joka taas voi ensiksikin ylivirittää hermostoa, jolloin  rauhoittuminen sosiaaliseen tilanteeseen ei onnistu. Vaihtoehtoisesti pelko voi lamaannuttaa, jolloin  henkilö vaipuu alivirittyneeseen tilaan, kokee sisäisen romahduksen ja haluaa kätkeytyä  kohtaamiselta ja tilanteelta, mutta ennen kaikkea itseltään. 

Pelottavien tilanteiden välttely pitää pelon parhaiten hengissä – sanotaan. Pelko kaventaa ja typistää  elämänpiiriä, jolloin elämässä olennaiset kokemukset, elämykset, tuntemukset ja mahdollisuudet  hiipuvat ja heikentyvät. Tuolloin kaikki energia menee välttelyyn ja selviytymiseen. Elämä ei enää tahdo aueta itsestä ulospäin.  

Seuraavassa jaan sinulle toimiviksi koettuja yksinkertaisia keinoja, miten lisätä sisäisen  turvallisuuden tunnetta ja kokemusta, jolloin meneminen mukaan eri sosiaalisiin tilanteisiin  helpottuu. Kaiken kukkuraksi saat lisää iloa ja onnistumisen kokemuksia itsellesi, jolloin myös pystyvyyskokemuksesi kasvaa. 

Stressaavia ja ahdistavia sosiaalisia tilanteita voit pyrkiä helpottamaan seuraavilla kuudella keinoilla yhdessä tai erikseen.

  1. Etukäteen ja säännöllisesti tehtävät rentoutumis- ja hengitysharjoitukset. Nämä harjoitukset aktivoivat parasympaattista hermostoa. Rentoutumis- ja hengitysharjoitusten avulla rentoutat  lihaksia. Lisäksi harjoitukset rauhoittavat mieltä ja kehoa sekä palauttavat. Kun kykenet rentoutumaan jännittävässä tilanteessa, niin se ei enää ahdista sinua. Rentous ja ahdistuneisuus eivät näet asu samassa ihmisessä. 
  2. Jännittävässä tai ahdistavassa tilanteessa voit pyrkiä suuntaamaan huomiosi pois mielensisäisistä ajatuksista kohti ulkopuolisia aistimuksia: mitä näen ympärilläni, millaisia  ääniä kuulen, mitä haistan ja miltä kehossani tuntuu jne. 
  3. Luo itsellesi voima- tai rauhoittumismantra, jota toistat mielessäsi haastavassa tilanteessa tai  ennen sitä. Minulla itselläni on kahdeksantavuinen mantra. Lausun mielessäni neljä tavua hengittäessäni sisään ja loput neljä tavua, kun hengitän ulos ja toistan tätä tarvittavat määrät. 
  4. Luo itsellesi mielensisäinen turvapaikka, jota voi hyödyntää jännittävissä ja pelottavissa  tilanteissa. Mielen sisäinen turvapaikka voi olla vaikka jokin todellinen paikka elämässäsi, jossa  olet kokenut olevasi turvassa. Jos mieleesi ei tule mitään paikkaa, niin voit yhtä hyvin luoda sen mielikuvituksessasi. Mieti ja kuvittele, mikä voisi tehdä jostakin paikasta turvallisen juuri  sinulle ja tee siitä oma turvapaikkasi, johon vain sinulla on pääsy. Pelottavassa ja jännittävässä  tilanteessa voit aina mennä sisälle tähän omaan turvapaikkaasi mielessäsi.
  5. Mieti etukäteen, mitä riskitekijöitä stressaavassa tilanteessa voi ylipäätään ilmetä? Ovatko ne  todellisia vai ajatustesi luomaa kuvitelmaa, joille et itsekään löydä perusteita?
  6. Päästä irti itseäsi jumittavista arvostelevista ja kriittisistä määritelmistä. Suhtaudu itseesi  myötätunnolla, ystävällisesti ja armollisesti. Tarjoa itsellesi lohtua vaikeissa tilanteissa. 

Harjoitusten tekeminen vaatii säännöllisyyttä, sinnikkyyttä ja tahtoa. Sinä onnistut ja jonakin  päivänä voit nauttia kaikista esiintymisistä ja kohtaamisista eri sosiaalisissa tilanteissa.

Kalenterit OSTA 3 MAKSA 2
PUOTIIN
close-image