Sivu 26 – Hidasta elämää

Miksi luonnollinen asia itsessä nolottaa? – Taustalla voi olla näitä yleisiä pelkoja

Mainosyhteistyössä Nissen – jotta jokainen uskaltaisi olla sellainen kuin on, juuri nyt.

Teksti: Sanna Wikström

Nykymaailmassa meille tarjoillaan paljon kuvia ja mielikuvia ihmisistä, jotka eivät välttämättä vastaa arkitodellisuutta. Mainos- ja lehtikuvauksissa on iso tiimi, jotta ihminen saadaan näyttämään mahdollisimman hehkeältä. Some tarjoilee kuvia, joita muokattu. Ja valitettavasti näemme jo paljon kuvia ihmisistä, jotka muokkaavat kasvojaan, jotta voivat näyttää nuoremmalta.

On hurjaa lukea median kommentteja julkimoista, kuinka he ovat muuttuneet tunnistamattomaksi. Sitten ihmiset katsovat kauhuissaan kuvia. Mitä oikeasti on tapahtunut? Ihminen on vain vanhentunut – kuten kuuluukin.

Mitä enemmän kuvastoa on ympärillä, sitä enemmän se piirtää huomaamattakin kuvaa ihmisestä – joka ei ole luonnollinen. Samalla kuitenkin arjessa tapahtuu niitä luonnollisia ja ihmiselle tavallisia asioita, jotka kuuluvat elämään ja kasvuun.

Ihan tavalliset ja luonnolliset asiat voivat aiheuttaa häpeää. Ja se on raskasta.

Yksi asia, jota moni piilottelee, on lähinäön huonontuminen. Häpeä ei välttämättä synny siitä, että pitää hankkia silmälasit vaan siitä, mitä ne symboloivat.

Miksi ikääntyminen ja sen näkyvä merkki eli lähilasien käyttö voi nolottaa? Miksi luonnollinen muutos tuntuu niin monesta niin hankalalta?

1. Häpeä on sosiaalinen tunne

Häpeä ei synny tyhjiössä. Se kertoo tarpeesta kuulua ja tulla hyväksytyksi. Kun pelkäämme, että silmälasit saavat meidät näyttämään ”vanhoilta”, pelkäämme usein todellisuudessa sitä, että meidät nähdään ulkopuolisina, ei-haluttuina tai heikentyneinä.

Tunteen taustalla voi olla syvempää:

kelpaamattomuuden kokemusta: en enää riitä, jos näytän vanhalta
kontrollin menetyksen pelkoa: en näe ilman apuvälineitä, vaikka ennen on ollut haukan katse
pelkoa siitä, ettei meitä enää pidetä kiinnostavina tai pätevinä: näytänkö heikentyneeltä ja epädynaamiselta?

Nissenin optikon kommentti: “Tänä päivänä lähinäön kuormitus on huomattavasti suurempaa kuin vuosikymmeniä sitten. Silmän luonnollinen tarkennuskyky eri etäisyyksille hidastuu keski-iän kynnyksellä. Se on fakta, jolle emme itse voi mitään.

Nykyään käytössämme on useita eri digitaalisia laitteita, usein jopa samaan aikaan. Nämä vaativat lähinäöltä dynaamisuutta ja kykyä tarkentaa katsetta eri etäisyyksille ja sietää erilaisia valonlähteitä. Paljaalla silmällä suoriutuminen tästä on kuormittavaa jopa nuorille silmille. Miksi siis kiusata itseään, kun apua saa oikeanlaisista silmälaseista? Käytämmehän ihan mielellään esimerkiksi sähkötyöpöytää ja tuolin säätöjä parantaaksemme ergonomiaa.”

2. Häpeä siitä, että lasit tekevät vanhaksi (vaikka kokee itsensä nuoreksi!)

Häpeä ei useimmiten liity itse laseihin, vaan siihen, mitä ne edustavat. Ikänäköä pidetään monesti ensimmäisenä ”väistämättömänä” ikääntymisen merkkinä. Vaikka biologisesti kyse on luonnollisesta muutoksesta silmän linssissä, psykologisesti se voi herättää hämmennystä siitä, että muutos näkyy niin selvästi ulospäin.

Nissenin optikko kommentoi: “Laseilla voidaan korostaa persoonallisuutta, leikitellä ja luoda vaihtelevia tyylejä. Stereotypia nenällä keikkuvista lukulaseista ei enää päde, eikä sellaisia oikeastaan enää taida löytyäkään valikoimista. Jos haluaa huomaamattomat lasit, aina voi valita ns. kehyksettömät tai hyvin kevyet kehykset. Toisaalta voimakkaan muotoiset tai sävyiset kehykset ryhdistävät kasvoja ja tuo katseeseen syvyyttä.”

Tunteen kohtaaminen voi olla vaikeaa

Esimerkiksi silmälasit voivat yllättäen avata oven itsetutkiskeluun: Miksi tämä nolottaa? Miltä pelkään näyttäväni? Miksi ikääntymiseen liittyy minulla niin paljon hämmennystä tai häpeää?

Moni saattaa ajatella, että kyse on niin turhamaisesta asiasta, että eihän silmälasien käyttöä edes pitäisi hävetä, joten alkaa hävetä häpeää. On helppo ohittaa asia ja keksiä superihmiskeinoja: suurentaa kirjaisinkokoa, ottaa kuvakaappauksia Instagram-stooreista, jotta saa selvää tekstistä, ottaa kuva ravintolassa ruokalistasta, jotta voi zoomata tekstiä.

Kun katsoo ympärilleen eikä kukaan muu ikäinen kaiva laseja esiin, olo tuntuu sisäisesti epäonnistuneelta. Mutta entä jos kaikki muutkin esittävät samaa näytelmää?

Nissenin optikko kommentoi: “Lasien hankkimista ei kannata jännittää. Jaettu ilo on monikertainen ilo. Ota ystävä mukaan ja hankkikaa vaikka yhdessä lasit. Näin voitte toimia toistenne makutuomareina. Ja jos ystävää ei saa liikkeelle, saat taatusti rehellistä apua myymälähenkilökunnalta. Yksin ei valintaa tarvitse suorittaa.”

Kohti näkyväksi tulemista – juuri sinuna, juuri nyt, juuri tuollaisena (ei sellaisena kuin muut ovat tai millainen olit viime vuonna!)

Silmälasien hyväksyminen ei ole vain ulkoinen teko – se voi olla sisäinen valinta siitä, ettei enää häpeä luonnollista ihmisyyttään. Se voi olla pieni mutta symbolinen askel kohti näkyväksi tulemista sellaisena kuin on.

Näön muutokset ovat elämän merkki, luonnollinen osa ihmisenä olemista. Se ei vähennä osaamista, älykkyyttä tai vie pois mitään arvokasta. Silmälasit eivät määritä ihmistä – ne vain auttavat näkemään. Näkemään kuinka ihana olet juuri nyt, tuollaisena! Elossa ja kukoistavana!

Varaa aika ilmaiseen näöntarkastukseen TÄÄLTÄ.

P.S. Kaikki linssit Nisseniltä -50% koodilla > HE50 > Koskee uusia silmälasitilauksia. Ei voi yhdistää muihin tarjouksiin tai sopimushintoihin. Voimassa 5.10.2025 asti kaikissa Nissen-myymälöissä.

Sairaus ei ole este hyvälle parisuhteelle – Näin se voi vahvistaa suhdetta ainutlaatuisella tavalla

Miten parisuhde ja sairaus sopivat yhteen? Kysymys, jota varmasti moni pitkäaikaissairauden kanssa elävä jossain kohtaa miettii.

Sairastan itse kroonista väsymysoireyhtymää ja sen lisäksi muutamaa muuta kroonista sairautta, jotka vaikuttavat merkittävästi jaksamiseen, arjen sujumiseen – ja myös nykyiseen parisuhteeseeni.

Parisuhde ja mikä tahansa sairaus voivat sopia yhteen, mutta usein se vaatii molemmilta osapuolilta tavallista enemmän empatiaa, avoimuutta, joustoa ja ymmärrystä.

Näkökulmia omasta kokemuksestani

Sanoisin, että avoin ja toimiva kommunikaatio on kaiken perusta. Sairaus tuo usein mukanaan kipuja, väsymystä tai rajoitteita, jotka vaikuttavat yhdessä oloon. Näin ainakin itselläni.

On tärkeää puhua kaikesta rehellisesti eikä jäädä arvailemaan, mitä toinen tuntee tai minkä kanssa kamppailee. Myös terve kumppani tarvitsee tilaa kertoa omista tunteistaan – joskus voi tulla riittämättömyyden tai turhautumisen tunteita.

Sairaus muuttaa myös helposti työnjakoa kotona: toinen saattaa joutua kantamaan enemmän käytännön vastuuta. Tämä voi tuntua raskaalta, mutta tasapainoa voi löytää jakamalla niin sanottua henkistä vastuuta – sairastunut voi tukea kumppania monella muulla tapaa.

Lisäksi seksuaalisuus ja läheisyys voivat muuttua sairauden myötä. Onkin tärkeää löytää erilaisia tapoja olla toista lähellä, jos kaikki tavat eivät aina onnistu. Usein lempeys, kosketus ja avoin keskustelu toiveista ja rajoista helpottavat yhdessäoloa.

Suhteen yhteiset voimavarat ja arjen pienet merkitykset ovat isossa roolissa. Sairaus voi myös lähentää, kun molemmat oppivat arvostamaan yhdessäoloa syvemmin. Lisäksi yhteinen huumori ja kyky iloita suojaavat suhdetta. Välillä sairauteenkin liittyville asioille on hyvä pystyä nauramaan.

Kaikesta ei myöskään tarvitse selvitä kahdestaan. Itse haen säännöllisesti tukea läheisten ja ystävien lisäksi psykofyysisestä fysioterapiasta ja traumaterapiasta. Usein jo se, että joku ulkopuolinen kuuntelee minua, helpottaa.

Miten suhteessa voi puhua sairauteen liittyvistä tarpeista ilman, että se tuntuu valittamiselta?

Moni sairauden kanssa kamppaileva varmasti kokee välillä vaikeaksi puhua omista oireistaan tai tarpeistaan, koska pelkää valittavansa liikaa tai kuormittavansa kumppania. Tämän ajatuksen ääreltä löydän usein itsenikin.

Olen oppinut elämään sairauteni kanssa melko hyvin enkä enää valita esimerksiksi päivittäisistä kivuistani tai väsymyksestäni. Avaan suuni yleensä vasta silloin, kun ne todella vievät sängyn pohjalle. Tämä ei aina kuitenkaan ole se paras tapa ja siksi olen pohtinut, miten eri tavoin voisin ilmaista tarpeitani.

Sen sijaan että sanoisin toiselle syyttävään sävyyn: “Et ikinä ymmärrä, miten väsynyt olen.”, ilmaisen tuntemukseni selkeämmin ja lempeämmin: “Huomaan olevani tänään tosi väsynyt, ja se vaikuttaa siihen, mitä jaksan tehdä.” Tämä tekee viestistäni pehmeämmän eikä ainakaan syyllistä toista.

Silläkin on merkitystä, minkä hetken sanoilleen valitsee. Vaikeista asioista kannattaa puhua silloin, kun kumpikaan ei ole ihan loppu, nälkäinen tai kiireinen. Ja mitä konkreettisemmin ilmaisen itseäni enkä oletan toisen aina ymmärtävän, sitä parempi.

Tasapaino on myös kaiken a ja o. Koen tärkeäksi, että saan jakaa huoleni, mutta haluan jakaa ja antaa suhteeseen myös hyvää. Jos puhe on aina vain sairauteen liittyvää, se voi uuvuttaa toista. On hyvä kertoa myös siitä, mikä tuntuu hyvältä, mistä tulee hyvä olo tai mikä ilahduttaa.

Ehkä kaikkein tärkeimmäksi koen kuitenkin sen, että suhteessa on turvallista ja sallittua puhua kaikesta, myös sairaudesta. Kumppanin kanssa voi heti alkuun sopia, että sairaudesta saa puhua ilman, että se on valittamista – ikään kuin annetaan sille yhteinen lupa.

Tämä vähentää syyllisyyden tunnetta ja helpottaa molempia. Itse en edes lähtisi rakentamaan sellaista suhdetta, jossa huolista ja murheista ei ole sallittua kertoa. Tästäkin on kokemusta ja oli hyvä päättää suhde ennen kuin se alkoikaan.

Mitä hyvää sairaus voi tuoda parisuhteeseen?

Usein puhutaan vain sairauden tuomasta kuormasta ja menetyksistä, mutta se voi myös tuoda parisuhteeseen hyvää ja syventää suhdetta. Se voi vahvistaa suhdetta ainutlaatuisella tavalla:

Kun olen saanut olla nykyisessä suhteessani oma itseni sairauteni kanssa ja puhua kaikesta avoimesti, välillemme on syntynyt syvempi yhteys ja erilainen läheisyys alkumetreistä saakka. Kun kohdataan heti alussa vaikeudet yhdessä, suhde lujittuu. Olemme oppineet olemaan aidompia, näyttämään haavoittuvuutta ja luottamaan toisiimme.
Sairaus pakottaa usein hidastamaan ja kasvattaa kiitollisuutta sekä arvostusta elämää kohtaan. Olemme parina oppineet näkemään pienetkin hyvät hetket entistä merkityksellisempinä emmekä keskity suorittamiseen.
Sairaus voi opettaa kommunikoimaan – selkeästi ja avoimesti. Se pakottaa puhumaan rajoista, tarpeista ja toiveista. Olemme opetelleet alusta asti viestimään rehellisesti.
Sairaus on myös vahvistanut kumppanuuden tunnetta. Toisen tukeminen luo kokemuksen “me vastaan maailma”. Se on lisännyt yhteenkuuluvuutta ja tunnetta, että ollaan aidosti tiimi. Toistemme puolella hyvinä ja huonoina hetkinä.
Sairaus opettaa meille molemmille kärsivällisyyttä, myötätuntoa ja joustavuutta. Terve kumppani voi kasvaa empaattisemmaksi ja sairastunut voi löytää uusia vahvuuksia itsestään toisen tuella.
Sairauden myötä rakkaus on saanut elämässäni aivan uuden ja syvemmän merkityksen. Kun pintapuoliset asiat, kuten ulkonäkö, suorittaminen tai arjen tehokkuus menettävät merkitystään, rakkaus tuntuu jotenkin aidommalta. Se perustuu siihen, keitä me olemme yhdessä – ei siihen, mitä pystymme tekemään.
Kun toinen näkee sinut heikoimalla hetkelläsi ja täysin avuttomana, ja silti kertoo hyväksyvänsä, rakastavansa ja tukevansa, tuntuu se todella merkitykselliseltä. Silloin tietää, että riittää sellaisena kuin on.

Haluatko jaksaa paremmin ja oppia olemaan lempeästi itsesi puolella? Kurkkaa Matka itsesi puolelle -kirja ja tutustu Annukan Lempeämpi valmennukseen täältä.

Säröt tekevät sinusta kauniin – Tarinansa voi omistaa vain hyväksymällä myös sen, minkä haluaisi torjua

Kuulen ja kuuntelen psykologina ja henkisenä matkaoppaana työkseni ihmisten tarinoita: koettua elämää, sen käänteitä, polkuja omaan voimaan. Tarinat ovat kiehtovia, kipeitä, koskettavia. Ne ovat täynnä toivoa, tuskaa, luopumisia ja uusia alkuja. Yksi ihmiselämä on niin valtavan paljon, kaikkea. Monesti olen aivan herkistynyt kuullun äärellä: miten Elämä keksiikin tarjoilla jotain tällaista. Elämä todella on leffoja ihmeellisempää.

Jotta voi astua elämässä eteenpäin ja ihkaoman kokoisiin saapikkaisiinsa, oma tarinansa täytyy omistaa. Se voi kuulostaa kovin mahtipontiselta ja vaikeasti hahmotettavalta – omistaa mitä tarkalleen ottaen? Annas kun koitan hieman avata.

Saat olla aivan sitä kaikkea, mitä olet

Pysähdy miettimään, mistä olet tullut. Jos polkusi olisi jokin luonnonmaasto, millaista se olisi eri aikoina ollut? Välillä ryteikköä, välillä kaunista metsäpolkua. Yhdessä kohdassa äkkijyrkkä pudotus, jota et mitenkään voinut nähdä tulevaksi. Sieltä päästäkseen piti mennä sen hemmetin kolkon luolaston lävitse. Vaan etpä arvannut, että sen jälkeen maisema avautuisikin kauniiksi järvimaisemaksi. Niin monia sävyjä ja elementtejä matkassa. Ne kohdat, joissa olet rämpinyt, tupeksinut, pettynyt, särkenyt sydämesi ja vajonnut suruun voi olla vaikein muistaa ja ottaa ihan omaksi. Tarinan omistaminen siinä kohdassa tarkoittaa sen kivun äärelle pysähtymistä, mitä olet kantanut. Se on inhimillistä. Sekin kuuluu sinulle, elämääsi ja tarinaasi. Se nyt vaan meni niin. Jonkin aivan ruttuisen, nihkeän ja klonkkumaisen elämänjakson hyväksymisessä omaksesi, tulet sanoneeksi itsellesi, että tämäkin on osa tarinaani. Tämä on tehnyt minusta juuri sen, joka nyt olen. Että vaikka ei mennyt ihan putkeen, niin tässä olen, ihan kaikkineni. Säröt ja suhrut tekevät sinusta ihmisen ja kokonaisen.

Säröt tekevät sinusta totta

Japanilaisessa posliinimaalauksessa on tapana maalata säröt kultaisella maalilla. Piilottamisen ja peittelyn sijasta ne nostetaankin esiin. Tämä on ytimeltään juuri sitä, mitä voimme harjoittaa omiin säröihimme ja keskeneräisyyksiimme. Sen sijaan, että antaisit häpeän ja itsesi kutistamisen lintata mokat, kolhut ja elämän säröt tiehensä ja viimeiseen komeroon, piirtäisitkin ne kullattuina esiin. Ehkä kertoisit niistä ensin jollekulle. Ehkä tekisit jokin itsemyötätuntoisen rituaalin niiden äärellä. Ehkä sanoisit ajanjaksolle elämässäsi: sinäkin olet minun.

Se, mitä työnnät pois ja leikkaat itsestäsi irti, sisältää myös monesti isoimpia lahjojasi. Pelkästään jo se, että tunnistat asioita itsellesi, tekee niistä omistettavampia. Jos sen lisäksi jaat siitä jollekulle, sytytät jo lamppuja varastoon, jonne olet nämä kokemukset työntänyt. Jos sen jälkeen vielä toteat ”niin se vaan meni” tai ” en enää tekisi niin” tai ”toimin omassa parhaassa viisaudessani siihen aikaan”, teet itsellesi tilaa olla enemmän. Olet tätäkin. Kaikilla on ne varastohuoneet joiden ovissa lukee ”Noloimmat jutut” ja pääkallon kuvan kanssa ”Danger! Kaikki, minkä haluat unohtaa”. Mutta vannon sinulle, että juuri niiden kanssa olet kokonaisempi.

Saat tulla nähdyksi aivan kaikkesi kanssa

Edellisessä työssäni Maria Akatemiassa on kehitetty kasvutarina-metodi, jossa naistenryhmissä naiset saavat kukin vuorollaan kertoa oman kasvutarinansa. Yhdellä on jakamaton huomio puoleksi tunniksi omaan kertomukseensa. Muut vain kuulevat ja todistavat ja peilaavat kuulemaansa kertojalle vasta koko tarinan jälkeen. Ihme tapahtuu joka kerta, kun nainen tarinansa kera tulee nähdyksi ja kuulluksi. Jaetuksi saattaa tulla jotain, mitä ei ole kenties koskaan kertonut kenellekään. Liikutus läpäisee koko ryhmän, kertojan, kuulijat ja minut ohjaajana. Tunnen, kuinka palaset loksuu paikalleen. ”Saan olla tämänkin kanssa nähty, aivan kaikkeni kanssa”. Tätä on tarinansa omistaminen. Tunnistat itsellesi, jaat, tulet nähdyksi, et tuomituksi ja toteat, että wau, tämän aivan kaikkeni kanssa olen just Minä. Säröt saavat kultauksensa.

Oletko jo tutustunut kirjoittamaani kirjaan omaan voimaan astumisesta? Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan on tueksesi oman tarinasi omistamiseen. Olen kirjoittanut sen oman kasvukertomukseni kautta.

Kirje miehelle: Näen kuinka kannat vahvan haarniskaa

Tämä on sinulle, mies

Mies minä näen sinut.

Minä näen sinun taakkasi. Minä näen sinun kipusi naisia kohtaan. Näen äitihaavan. Kuinka ei äiti katsonut rakkaudella, ei koskettanut, ei ottanut syliin, ei nähnyt. Näen sinun kipusi kohdata nainen parisuhteessa, ihmisenä.

Näen sinun vihasi, vihasi itseäsi kohtaan, naisia kohtaan, miehiä kohtaan. Näen kuinka isä ei ollut sinulle läsnä tai käytti ylivaltaa, väkivaltaa.

Näen kuinka kannat syvää surua ja yksinäisyyttä suhteessa miehiin. Näen kuinka jähmetyt ja kuinka elämään tarttuminen on vaikeaa.

Kuin paljon helpompaa sinun on paeta kuin tulla kohti. Paeta työhön, liikuntaan. Näen sinun tarpeesi tarttua pulloon vaikka en ymmärrä. Tarpeesi jämähtää sohvalle. Koska yhteys on vaikeaa, vaarallistakin. Se voi satuttaa ja on satuttanut. Sinuunkin on sattunut. Sinuakin ovat naiset satuttaneet ja miehet.

Näen kuinka kannat vahvan haarniskaa vaikka sisälläsi on pieni, arka ja pelokas poika. Näen kuinka kun joku kuulee ja näkee sinut, kyyneleesi alkavat valua ja sinä pehmenet. Sinäkin saat olla herkkä, koska siinä piilee todellinen vahvuus.

Näen kyyneleet, joissa on surua, vihaa, pettymystä, ikävää, rakkautta. Näen sinun kyvyttömyytesi naisten äärellä. Näen sinun kyvyttömyytesi miesten äärellä.

Näen sinun tarpeesi käpertyä naisen syliin. Tarpeen hakea äidillistä turvaa ja hoivaa. Silittää päätäsi ja sanoa kauniita lauseita sinusta. Kun saat olla ensin pieni, voit kasvaa suureksi.

Näen sinun tarpeesi saada hyväksyntää mieheltä. Sitä, että sinäkin kelpaat sellaisena kuin olet ja olet osa miesjoukkoa yksilönä, sinuna.

Toivon sinulle kohtaavia silmiä, lempeitä käsiä. Toivon, että miehet näkevät sinut. Toivon, että naiset kohtaavat sinut. Että sinä saat olla kokonaan totta ja saat olla se mikä olet vaikka kannat paljon sisälläsi.

Kiitos kun näytät itsesi.

Tällaiset väärinymmärrykset suhteessa voivat johtaa pariterapeutin puheille – Näin asioita voi lähteä korjaamaan

Se ei varmasti tule kenellekkään yllätyksenä, että me ihmiset olemme erilaisia, meillä on erilaisia käyttäytymismalleja ja tapoja. Niiden takana on kuitenkin lopulta hyvin jaettuja ja inhimillisiä ydintarpeita.

Pariterapiassa ratkottava haaste

Yksi haaste joka tulee aika-ajoin pariterapiassa vastaan on tulkinnat, mitä puolisot tekevät toistensa käyttäytymisestä.

”Jos hän on hiljainen, se tarkoittaa että hän ei välitä minusta.”

”Jos hän valittaa, se kertoo että en vaan riitä hänelle.”

”Kun hän ei lähesty minua, se tarkoittaa että olen jotenkin viallinen.”

”Tuntuu etten pysty tekemään mitään oikein, että hän olisi tyytyväinen.”

Nämä tulkinnat eivät ole suinkaan aina totta. Ja silti ne lähtevät herkästi elämään kuten ne olisivat. Tällöin pari ajautuu helposti kehälle, jossa kumpikaan ei kuule toista. Yhteishenki muuntuu pikkuhiljaa vastakkainasettelun tilaksi ja kuilu kasvaa.

Vaatii paljon rohkeutta kurottaa tällöin toista kohti. Se ei tapahdu siten, että vaadimme toista ymmärtämään, miksi itse olemme oikeassa. Nähdyksi tulo mahdollistuu, kun kutsumme toista dialogiin. Se kysyy ymmärrystä siitä, että meidän ihmisten käyttäytymisen takana on syvempiä tarpeita, joita emme useinkaan sano ääneen. Yhteys ja ymmärrys pääsee syntymään, kun uskallamme jakaa myös haavoittuvaisia ja herkempiä teemoja – halulla ymmärtää.

Esimerkki:

Parisuhteissa parilla on usein eritahtisuutta asioiden prosessoimisen suhteen. Joskus tämä johtaa väärin ymmärryksiin.

Elina haluaisi käsitellä asiat aina heti, tai mieluummin jo eilen. Hänen puolisonsa Matti taas kaipaa hieman aikaa pohtia ja ajatella rauhassa. Elina koki aiemmin Matin välttelevän ja jättävän hänet yksin isojen aiheiden kanssa ja Elina alkoi tivaamaan Matilta keskustelua. Matti taas koki Elinan nopean tahdin painostamisena, ja se sai hänessä enemmänkin vain jarrut päälle.

Kun Elina ja Matti oppivat ymmärtämään olevansa eritahtisia asioiden prosessoi misessa, he välttyivät monilta turhilta väärinkäsityksiltä. Elina oppi luottamaan, että Matti kyllä tulee keskusteluun kunhan saa hetken pureskella rauhassa, ja Matti taas oppi sanoittamaan Elinalle sitä, että hän haluaa kyllä keskustella, mutta tarvitsee hieman aikaa prosessointiin.

Kummankaan tapa toimia ei ole toista parempi, ne ovat vain erilaisia. Myös sen ymmärtäminen, että toisen erilainen prosessointitapa ei ole henkilökohtainen loukkaus itseä kohtaan, voi olla hyvin vapauttavaa.

Seuraava toimivan kommunikaation muistilista on poimittu Minun käyttöohjeeni -kirjasta.

Toimivan kommunikaation muistilista

1. Emotionaalinen läpinäkvyys ja haavoittuvaisuus

Toimivan kommunikaation kannalta rehellisyys omasta aidosta kokemuksesta on keskeistä. Aloita kertomalla siitä Minä – muodossa.

”Minusta tuntuu”

”Minussa heräsi”

”Huomasin tekeväni tällaisen tulkinnan”

2. Keskity tarpeisiin

Omien tarpeiden ilmaisun ei tarvitse olla vaativaa jyräämistä, se on parhaimmillaan kumpaakin kunnioittavaa yhteistyötä. Mitä minä tarvitsisin tässä tilanteessa, entä sinä? Miten kummankin tarpeet ja toiveet saavat turvallisen tilan tulla kuulluksi. Harjoittele kuuntelemaan tuomitsematta ja kerro rohkeasti omista tarpeistasi.

3. Ole spesifi

Saatamme helposti hairahtua toivomaan, että kyllä kumppanin nyt pitäisi tietää mitä toivomme, mikä meitä loukkaa ja miten tukea vaikealla hetkellä. Toinen ei voi tietää, ellei ihan oikeasti kerro. Vältä jäämästä kiinni oletuksiin ja ole spesifi ja kysy myös toiselta lisää.

4. Älä syytä

Kommunikaatio harvoin jos koskaan toimii alleviivaamalla toisen viallisuuksia tai syyttämällä. Jos olet tunnekuohussa, voi olla viisainta rauhoittua ensin ja päästä itse ensin kosketuksiin haavoittuvaisiin tunteisiin ja tarpeisiin ja viestiä selkeämmin niistä käsin. Ole valmis pyytämään myös anteeksi, jos tunnekuohussa erehdyt syyttämään, niin käy luultavasti jokaiselle joskus.

5. Ole aktiivinen ja tarvittaessa lempeän jämäkkä

Kerro avoimesti, suoraan ja käyttäen minä viestiä, kuuntele ja kysy lisää. Jos yhteistyö ja keskustelu ei kaikesta huolimatta onnistu, voit lempeän jämäkästi ehdottaa taukoa ja aiheeseen palaamista hieman myöhemmin. Jos huomaat että olette vänkäämisen kehällä, voi olla viisainta ottaa tauko. Voisitteko sopia tällaisiin tilanteisiin yhteiset pelisäännöt?

Yksi tapa parantaa ymmärrystä itsestä ja kumppanista on tehdä kumppanin kanssa yhdessä ”Minun käyttöohjeeni?” Kurkkaa lisätiedot sekä Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirja TÄSTÄ.

Kun tiskikone herättää sisäisen teinin – mitä kotityöriidat paljastavat suhteesta?

Onko jonkin seuraavista tilanteista sinulle tuttu? Tulet väsyneenä töistä kotiin ainoastaan huomaten, että keittiö on siivoton toisen jäljiltä? Tai toisen vaatteet lojuvat kaikkialla? Tai tuntuuko sinusta, että sinun siivouksesi jälki ei kelpaa? Tai, että toinen määrittelee, mitkä ovat yhteisen kodin säännöt arjen askareissa?

Miten on mahdollista, että arkinen asia kuten kotityöt voi toisinaan herättää meissä piirteitä, jotka tuntuvat enemmän teini-ikäisen kuin aikuisen käytökseltä? Tämän arkinen kinastelu ja kitka voivat paljastaa paljon parin keskinäisestä dynamiikasta ja siitä, mitä kummassakin osapuolessa tapahtuu. Arkinen tilanne voi myös olla mahdollisuus itsetuntemuksen ja koko suhteen syventämiselle.

Ihastumisvaiheessa toisesta nähdään vain osa

Kun kohtaamme kiinnostavan henkilön ja ihastumme, emme vielä tunne häntä kokonaan. Rakastumme henkilöön ja hänessä oleviin, meitä puoleensa vetäviin piirteisiin, osiin. Meillä jokaisella on kuitenkin paljon muita osia, jotka eivät ole esillä. Rakastumisvaiheen päättyessä alkavat ne osat itsestämme, jotka eivät suhteessa voi syystä tai toisesta tulla näkyviksi, oireilla. Tällöin usein alkavat kinastelut. Toisesta paljastuukin piirteitä, joita toinen ei alussa nähnyt. Kotitöihin liittyen esimerkiksi siisteyskäsitys voi ollakin hyvinkin erilainen, tai vaikka arjen aikataulutus. Se miten kaikki osat meissä voisivat tulla näkyviksi suhteessa vaatii molemmilta uskallusta ja työtä sen eteen, että molemmat voisivat kertoa omista tarpeistaan ilman, että toinen tuomitsee niitä.

Oman lisänsä osien näkyväksi tulemiseen tuo se, että usein sellaiset osat meissä, jotka niin sanotusti oireilevat eli aiheuttavat henkilölle itsellekin mahdollisesti yllättävää käytöstä, voivat olla merkki siitä, että osa on nuorempi kuin henkilö itse. Nuorempi osa tarkoittaa, että silloin varhaisempi tapa toimia tilanteessa aktivoituu. Ikään kuin osa olisi aikaan jäätynyt. Näin ollen kotitöistä aiheutuvat arkiset riidat voivat kertoa paljon syvemmistä asioista.

Miksi tiskikoneen tyhjentäminen voi mennä tunteisiin?

Miehenä voin sanoa, että itsessäni kotitöistä huomauttaminen on usein aktivoinut oman sisäisen teinini. Olen ollut itsekin käytökseni kanssa hämmentynyt. Miten aikuinen mies voi kokea, että tiskikoneen täyttämisestä huomauttaminen tuntuu henkilökohtaiselta arvostelulta? Omalla kohdallani aloin pääsemään asian ytimeen, kun havahduin reaktioni suhteettomuuteen, sillä kyseessä on kuitenkin ihan pieni arjen asia. Tiedostin, että tehtäväni oli kohdata tuo varhainen osa itsessäni hyväksyvästi ja tuoda se menneisyydestä tähän päivään. En edellekään aina toimi välttämättä rakentavasti, mutta tuo oivallus on lisännyt ymmärrystäni itsestäni ja rentouttanut asennettani kotitöiden suhteen, jolla on vaikutusta koko suhteeseen.

Omalla kohdallani kimmoke tuohon edellä mainittuun havahtumiseen tapahtui, kun törmäsin villimies-myyttiin. Eisenhans eli suomeksi Rautahannu on Grimmin veljesten eurooppalaisista kansantaruista kirjoittama satu, joka kertoo pojan initaatiomatkasta mieheksi. Amerikkalaisen runoilijan Robert Blyn kirjoittama kirja Rautahannu – Matka miehuuteen (alkuperäinen teos Iron John) avaa kiehtovasti meidän miesten mahdollisuutta tuoda keskenkasvuiset osamme tähän päivään ja näin kasvaa kokonaisemmiksi. Kokonaisuus tarkoittaa tässä kohtaa meidän jokaisen miehen ainutkertaista tapaa olla mies ilman, että varhaiset osat meissä aktivoituvat ja sitä kautta aiheuttavat turhaa kitkaa itsessämme tai ympäristön kanssa. Villimies meissä on villin osamme tiedostamista ja maadoittumista. Kun maadoitumme, voimme antaa tilaa varhaisimmille osille, kun ne aktivoituvat, sen sijaan, että nuo osat veisivät meitä epäterveeseen, hallitsemattomaan käytökseen. Voimme olla noiden tunteiden kanssa, hyväksyen. Tällä voi olla ratkaiseva vaikutus omaan käytökseen, omien hankalien tunteiden kanssa olemiseen sen sijaan, että tukahdutamme niitä. Lisäksi tällä kaikella voi olla vaikutus koko suhteen dynamiikkaan.

Nyt olen kertonut miehen psyykkeestä villimiehen myytin kautta. Naisten psyykkeen villinaisesta kertoo esimerkiksi Clarissa Pinkola Estésin kirjoittama Naiset jotka kulkevat susien kanssa — Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.

Eteenpäin vieviä ajatuksia

Miten siis toimia toisella tavalla, kun seuraavan kerran tunnet selittämätöntä ärtymystä kotitöihin liittyvissä tilanteissa ja kaipaat toimintatapaasi muutosta? Tässä muutama vinkki, jotka perustuva IFS-terapiaan:

Pysähdy ja käänny – Sen sijaan, että reagoit kumppanisi palautteeseen, niin ota hetki itsesi kanssa.
Huomaa tilanteen sinussa aiheuttama tunne ja hyväksy se.
Ota yhteys tunteeseesi kysymällä mielessäsi siltä kysymyksiä.
Voit kysyä tunteelta mielessäsi minkä ikäinen se on.
Voit kysyä mitä sinun olisi hyvä tunteesta tietää.
Voit kysyä mitä tunne tarvitsee.
Ole avoin mille tahansa vastauksille: ajatuksille, muistoille, liikkeille, mielikuville.

Kun huomaat, että tunne liikkuu ja olosi muuttuu, niin kiitä tunnetta. Kaikki osat sinussa pyrkivät suojelemaan sinua. Voit nyt halutessasi jakaa kumppanillisesi mitä sinussa tapahtuu ja näin ottaa vastuuta tilanteesta.

Jos tunnistit itsesi tästä kirjoituksesta ja haluat ymmärtää paremmin omia reaktioitasi, voit tutustua minuun ja työhöni TÄÄLLÄ.

Erityisherkän 10 huippuominaisuutta työelämässä

Sain Instagram-postaukseeni hiljattain kommentin, että erityisherkkää ihmistä oli neuvottu olemaan kertomatta ominaisuudestaan työnantajalle, jotta hän ei leimaantuisi ”herkäksi puunhalaajaksi”. Kommentti kertoo valitettavasta erityisherkkyyteen liitetystä ennakkoluulosta, että se on heikkous, joka kannattaa pitää omana tietonaan. Voi myös kysyä, että mitä vikaa on herkässä puunhalaajassa?

Erityisherkkyys ei ole työelämässä este vaan voimavara – kunhan työympäristö tukee riittävästi palautumista ja kuormituksen säätelyä. Herkkää ei ehkä kannata palkata kovinta stressinsietokykyä vaativaan tehtävään, mutta heillä on monia synnynnäisiä taitoja, jotka rikastuttavat työyhteisöä. Herkät loistavat erityisesti tehtävissä, joissa tarvitaan ihmistaitoja, luovuutta, tarkkuutta ja syvällistä ajattelua.

Tässä kymmenen erityisherkkyyteen liittyvää vahvuutta työelämässä:

1. Syvällinen ajattelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen

Herkkä ihminen prosessoi tietoa tavallista syvemmin ja pystyy näkemään sellaisia asioiden välisiä yhteyksiä, joita muut eivät välttämättä huomaa.

2. Empatiakyky ja tunneäly

Herkkä on hyvä lukemaan muiden tunnetiloja ja tarpeita. Se auttaa luomaan turvallisen ilmapiirin ja herkkä onkin luontainen sovittelija ja luottamushenkilö työyhteisössä.

3. Tarkkuus ja yksityiskohtien huomaaminen

Erityisherkkä ihminen huomaa pienet virheet, laadun poikkeamat tai hienovaraiset merkit, mikä tekee hänestä taitavan esimerkiksi suunnittelussa, viestinnässä ja asiakastyössä.

4. Luovuus ja esteettinen silmä

Monilla erityisherkillä on vahva kauneudentaju, kyky luoda esteettisesti miellyttäviä ratkaisuja ja innovatiivisia ideoita.

5. Eettisyys ja vastuullisuus

Herkkä ihminen pyrkii toimimaan arvojensa mukaisesti ja haluaa työnsä olevan merkityksellistä. Se lisää luotettavuutta ja työhön sitoutumista.

6. Syvä keskittyminen

Kun työympäristö tukee rauhaa, herkkä pystyy uppoutumaan flow-tilaan ja tekemään erittäin laadukasta jälkeä.

7. Ennakointikyky

Huomaa herkästi ilmapiirin muutoksia, mahdollisia ongelmia ja riskitekijöitä ennen kuin ne kärjistyvät.

8. Ihmisten tukeminen ja kannustaminen

Herkkä työntekijä on usein hyvän ilmapiirin ylläpitäjä. Hän vahvistaa yhteisön hyvinvointia ja voi olla tärkeä “hiljainen johtaja”, joka pitää huolta ryhmän dynamiikasta.

9. Korkea sitoutuneisuus ja huolellisuus

Erityisherkkyyteen liittyy tunnollisuus, tarkkuus ja vastuullisuus. Herkkä ihminen ottaa vastuunsa tosissaan ja tekee tynsä huolellisesti, mikä tekee hänestä luotettavan ammattilaisen.

10. Kyky oppia kokemuksista

Koska tiedon ja kokemusten prosessointi on tavanomaista syvällisempää, herkkä ihminen ottaa opikseen onnistumisista ja virheistä tehokkaasti.

Kurkkaa myös Herkän voimakortit, jotka auttavat vähentämään riittämättömyyden kokemusta ja parantamaan omanarvontuntoa: kortit kannustavat huolehtimaan itsestä, muistuttavat herkän kauniista ominaisuuksista sekä auttavat tunnistamaan ja vahvistamaan omia voimavaroja. Korttien avulla herkkyyden voi alkaa tuntea vahvuutena.

Kaipaatko tukea erityisherkkyyden ja työelämän yhteensovittamisessa? Löydät minut TÄÄLTÄ.

Vahva ja pärjääväkin tarvitsee palautumista – Palaudutko sekä emotionaalisesti, mentaalisesti että fyysisesti?

Palautuminen ei ole pelkkää kehon palautumista. Oletko huomioinut fyysisen palautumisen lisäksi emotionaalisen ja mentaalisen palautumisen?

Palautuminen on prosessi, jossa keho, mieli ja tunteet palautuvat kuormituksesta, stressistä tai rasituksesta. Palautuminen on tasapainon löytämistä ja voimavarojen palauttamista, jotta voit jälleen toimia virkeänä ja hyvinvoivana.

1.Mentaalinen kuormitus liittyy kognitiiviseen rasitukseen, kuten työpaineisiin tai liialliseen informaatiotulvaan. Mentaalinen palautuminen tarkoittaa aivojen ja mielen elpymiseen henkisestä kuormituksesta, kuten työstä, opiskelusta tai jatkuvasta keskittymisestä. Mielen palautumiskeinoja:

Tauot: Säännölliset tauot työpäivän aikana ja pidemmät lepojaksot auttavat aivoja palautumaan.
Luonto ja hiljaisuus: Vietä aikaa luonnossa tai vältä ylimääräistä melua ja digitaalisia ärsykkeitä.
Meditointi ja hengitysharjoitukset: Keskittymistä ja rauhoittumista edistävät harjoitukset parantavat mielen palautumista.
Hyvä uni: Riittävä ja laadukas uni tukee kognitiivisia toimintoja ja mielialaa.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät workshopeja, meditaatioita ja muita audioita mentaaliseen palautumiseen. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

2. Emotionaalinen kuormitus voi johtua stressistä, ihmissuhteista tai elämän haasteista. Emotionaalinen palautuminen tarkoittaa aikaa hankalien ja painavien tunteiden käsittelemiselle ja purkamiselle tunteita. Tunnemaailman palautumiseen voi auttaa:

Tunnetyöskentely: Kirjoittaminen, itsetuntemusta lisäävät prosessit tai keskustelut luotettavan ihmisen kanssa.
Mindfulness, hengitysharjoitukset ja meditaatio: Läsnäoloharjoitukset auttavat tunnistamaan ja hyväksymään tunteita ilman niiden tukahduttamista.
Rutiinit ja lepo: Säännöllinen arki ja riittävä lepo tukevat emotionaalista tasapainoa.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät workshopeja, meditaatioita ja muita audioita tunnetyöskentelyyn ja tunteiden kuunteluun eli emotionaaliseen palautumiseen. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

3. Fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan kehollista rasitusta, kuten liikuntaa ja stressiä. Keinoja fyysiseen palautumiseen:

Riittävä uni ja lepo: Kehon kudokset uusiutuvat unen aikana, ja hormonitasapaino palautuu.
Kevyt liikunta: Kävely, jooga tai venyttely auttavat palautumisessa ilman ylimääräistä kuormitusta.
Hengitysharjoitukset: Syvä hengitys ja vagushermon aktivointi auttavat kehoa siirtymään palautumistilaan.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät meditaatioita ja muita audioita kehon rauhoittamiseen ja parempaan uneen. Kokeile esimerkiksi palauttavaa tietoista kävelyä! Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

Ilman riittävää palautumista stressi ja kuormitus voivat kasvaa kroonisiksi, mikä voi johtaa uupumukseen, heikentyneeseen vastustuskykyyn ja mielenterveysongelmiin.

Hyvä palautuminen ei tarkoita pelkästään passiivista lepoa, vaan myös aktiivisia keinoja, jotka auttavat kehoa ja mieltä elpymään.

Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -sovelluksesta saat kaikki palauttavat ja mieltä virkistävät sadat audio- ja workshop-sisällöt käyttöösi kuukausihinnalla 8,90€ /kk tai vuosihinnalla 79€/v. Sisältöjä löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille.

Hidasta elämää -sovelluksesta saat lisäksi maksutta…

…tilattua ilmoitukset uusimmista sisällöistä. Kaikki hidastaelamaa.fi:n tekstisisällöt löytyvät nyt siis myös sovelluksesta.

…podcastit, osan meditaatioita ja muista audiosisällöistä. (Maksuttomat audiosisällöt saattavat vaihdella.)

Lataa Hidasta elämää -sovellus TÄÄLTÄ.

Kun kaipaat lohtua, tukea, mielenrauhaa ja välineitä jäsennellä sisäisiä kokemuksiasi, Hidasta elämää -sovellus on tukenasi ja turvanasi. Löydät siis yhdestä paikasta henkisen olkapään

Narsistivanhempi jättää lapseensa isoja haavoja

Elämäntarinoiden äärellä

Kuulen työssäni terapeuttina ihmisten elämäntarinoita. Niiden äärellä olen saanut oppia ihmisyyden kivuista tosi paljon. Kymmenen vuoden aikana olen kuullut niin moninaisia kipuja ja kamaluuksia, että enää harvoin tulee mitään uutta vastaan. Olen suunnattoman kiitollinen saadessani olla aitiopaikalla kuulemassa ja oppimassa.

Olen kirjoittanut kirjan narsismista. Toivon kirja narsistin haavoittamalle on otettu uskomattomalla lämmöllä vastaan. Olen saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat toivoneet, että kirjoittaisin (ja kirjoitankin) siitä, mitä on olla aikuinen narsistin lapsi. Näitäkin tarinoita olen kuullut tosi paljon.

Lapsi ei pääse narsistivanhempaa karkuun

Lapsuudessa narsistivanhemman läheisyydessä olleet ovat joutuneet elämään verkossa, josta ei ole päässyt pois. Aikuinen voi lähteä narsistisesta suhteesta, vaikka se usein tosi vaikeaa onkin, mutta lapsi ei voi lähteä. Hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoja, joiden avulla yrittää selviytyä siihen asti, kun pääsee lentämään kotipesästä pois. Niiden keinojen avulla hän yrittää selviytyä aikuisenakin siihen asti, kunnes ehkä toteaa, että nämä keinot eivät toimi vaan täytyy oppia jotain uutta.

Lapsen keinoja ovat esimerkiksi miellyttäminen, kiltiksi heittäytyminen, liian suuren vastuun ottaminen perheen asioista liian varhain, suorittaminen ja vaikka mitä.

Narsistivanhempi jättää ikäviä jälkiä

Narsistivanhemman lähellä on kummallinen olo: lapsen erottelukyky hämärtyy, kun hän joutuu elämään valehtelun, manipuloinnin, syyllistämisen ja draaman keskellä.

Narsistisen vanhemman lähellä lapsuutensa eläneiden aikuisten mielenmaisemassa asustavat monet vaikeat tunnelukot ja uskomukset, joiden näkyviä ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi: häpeä ja syyllisyys, huono minäkuva, turvattomuus, tunne siitä, että on vastuussa muiden tarpeista ja tunteista, rajattomuus, riittämättömyys, riippuvuudet, loputon lojaalisuus kaltoinkohtelevaa vanhempaa kohtaan ja vaikeus hänestä irrottautumiseen sekä pyrkimyksiä omaa olemassaoloa esimerkiksi suorittamisella tai muiden auttamisella. Narsistivanhemman aiheuttama jälki saattaa olla hyvin moninainen ja vaikea.

Moni narsistivanhemman uhri kärsii traumaoireilusta: esimerkiksi unettomuudesta, hermoston yli- tai aliviritystiloista ja erilaisista peloista. Moni kärsii aikuisena ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä.

Kumppanivalinta vahvistaa lapsuuden kokemusta

Valitettavan usein käy niin, että narsistisen lapsuuden kokenut ihminen löytää kumppanikseen henkilön, joka kohtelee häntä yhtä kurjasti kuin narsistivanhempi. Alitajunta on siitä kummallinen ohjauskeskus, että se ohjaa ihmisen tuttuihin olosuhteisiin.

Tässäkin piilee kuitenkin toivon siemen: kaikki se, mikä satuttavissa suhteissa nousee pintaan, kertoo omaa tarinaansa siitä, mitä itsessä on vielä kesken. Kaikki päivänvaloon nousevat kivut tahtovat eheytyä ja parantua. Hae tukea ja apua, jotta haavasi voisivat eheytyä.

Narsistivanhemman lapsen kauneus

Narsistivanhemman lapsiuhriksi (aika rajusti sanottu) valikoituu usein perheen valopallo. Se joka näkee ja kuulee paljon, se, jolla lähtökohtaisesti on hyvä erottelukyky ja kykyä nähdä totuus. Narsistivanhempi valitseekin usein mustaksi lampaakseen ja syntipukikseen lapsen, joka näyttää hänelle kirkasta peiliä. Peiliin ei narsisti pysty katsomaan, siksi narsisti yrittää hajottaa tuota peiliä.

Jos olet narsistivanhemman satuttama aikuinen lapsi, muista tämä, mitä sanoin: sinä olet kaunis totuuden peili. Se on totuus sinusta eikä mikään muu. Tee itsesi kanssa niin paljon töitä, että tavoitat tuon alkuperäisen tunteen itsestäsi.

Jos narsismiaihe kiinnostaa, tutustu teokseeni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

”Pitäisihän jokaisen nyt ymmärtää…” – Tästä syystä jokainen ei ymmärrä

Kaikki ihmiset keskittyvät enimmän aikaa itseensä ja omaan elämäänsä. Sen takia me myös teemme asioista omia tulkintojamme, kun katsomme jokaista vastaantulevaa asiaa ikäänkuin omien linssiemme läpi. Niin syntyy helposti väärinkäsityksiä, koska on helppo olla asioista ylätasolla samaa mieltä: “Meidän tarvii käydä kaupassa” on asia, joka voi olla molemmille totta. Mutta voi käydä niin, että toinen ajattelee sen tarkoittavan että kauppaan lähdetään heti, kun taas toinen ajattelee, että kauppareissu olisi tarpeen, mutta sen ajankohdasta sovitaan sitten vaikkapa loppuviikosta.

Tämän vuoksi asioista on hyvä olla selkeä ja sanoittaa, mitä oikeasti odottaa tai haluaa tapahtuvan. Ainakin omassa parisuhteessani olen huomannut, että minä ja puolisoni suhtaudumme eri tavoin asioista sopimiseen. Minä saatan pohtia asioita ääneen, vaikka en ajattele vielä, että mitään tarvitsisi varsinaisesti tehdä (“Voitaisiin miettiä mökille menoa ensi viikonloppuna.”), kun taas välillä puolisoni ottaa tuollaisen pohdinnan jo sitovana päätöksenä. Tästä samasta syystä hän ei välttämättä varmista, että jokin asia on hoidossa, koska hän saattaa olettaa asian tulleen käsitellyksi kerralla. Oma tapani taas on puhua samasta asiasta pariin kolmeen kertaan, koska mielestäni sopimusta ei ole vielä syntynyt. Tämä taas voi vaikuttaa puolisostani jankuttamiselta.

Omat tulkinnat kannattaa sanoa ääneen

Sujuvan yhteispelin kannalta olisikin tosi hyödyllistä tietää, miten toinen toimii missäkin asiassa, ja sitten yrittää toimia niin että molemmat ovat varmasti asioista samassa käsityksessä, tai sopia vaikka yhteisistä toimintatavoista. Jos siis haluaa pitää huolta siitä, että asiat menevät edes vähän enemmän niin kuin itse toivoisi.

Tuntemattomien ihmisten kanssa tämä on vaikeampaa, koska emme voi tietää toisen persoonasta tai tavoista. Niinpä hyvä keino, jos yhteisymmärryksen haluaa varmistaa, on joko kiteyttää itse toiselle, mitä arveli hänen tarkoittavan (“Haluat siis, että vien roskat nyt heti roskikseen.”), tai vastaavasti kysyä häneltä, miten hän ymmärsi asian (“Haluaisin varmistaa, että käsitettiin tämä asia samalla tavalla. Kertoisitko, mitä sinä ymmärsit, että haluaisin meidän tekevän seuraavaksi.”). Tällä tavoin on paremmat mahdollisuudet siihen, että asiat menevät toivotusti, ja vältetään myös mahdollinen riidan poikanen, kun asiaa aletaan setviä myöhemmin.

Kiinnostava tapa oppia lisää eri ihmisten toimintatapojen eroista ja parantaa yhteispeliä on tässä tehtäväkirjassa kuvatun Minun käyttöohjeeni -harjoituksen avulla. Se on myös tehokas tapa ehkäistä monenlaisia väärinymmärryksiä töissä, kotona ja kaikkialla, missä ihmiset tekevät yhdessä asioita.

Kurkkaa Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirja TÄÄLTÄ.

Jos tietäisin, että olemassaoloni on arvokas lahja muille, miten päiväni muuttuisi?

Usein meillä on tapana piilotella itseämme. Uskomme, ettei mielipiteemme ole riittävän hyviä, joten niitä ei kannata tuoda esille.

Tai luulemme, että tarpeemme tai toiveemme aiheuttaa vaivaa muille, joten jätämme ne kertomatta.

Tai pidämme itseämme sen verran vähäpätöisenä ihmisenä, etteivät muut voi olla kiinnostuneita ajatuksistani tai kokemuksistani.

Samalla siellä piilossamme toivomme tulevamme nähdyiksi, kuulluiksi ja rakastetuiksi. Mutta todellinen ystävyys ja rakkaus ei ole mahdollista, jos emme tule aitoina itsenämme näkyviin, kaikkien toiveidemme, tarpeidemme ja pelkojemme kanssa.

Toiselle ihmiselle on todella tärkeää tietää toiveemme ja mielipiteemme. Hän haluaa kuulla ajatuksesi ja tuntea toiveesi, sillä hän haluaa oppia tuntemaan, kuka sinä oikeasti olet. Hän haluaa elää aidon ja todellisen ihmisen kanssa eikä höttöisen mielikuvan kanssa.

Ystävyydessä ja rakkaudessa meidän on suostuttava olemaan läsnä toiselle kaikkine rosoinemme, mutta myös kaikkine kauniine piirteinemme. Juuri sellaisena kuin olemme.

Oman itsemme näkyväksi tuleminen ja omien tarpeittemme ja toiveittemme tunnistaminen ja näyttäminen ei ole itsekkyyttä. Se vahvistaa yhteyttämme muihin, koska olemme rehellisempiä ja aidompia itsellemme ja muille. Merkitykselliset ihmissuhteet pohjautuvat aina aitouteen.

Jos tietäisin, että olemassaoloni arvokas lahja muille

Seuraava harjoitus auttaa sinua löytämään enemmän rohkeutta tulla näkyviin ja olla oma aito itsesi ihmissuhteissasi.

Laita miellyttävää musiikkia soimaan ja täytä kirjoittaen seuraavaa lausetta 10 minuutin ajan, aina uudelleen ja uudelleen:

Jos tietäisin, että olemassaoloni arvokas lahja muille, niin…

Kirjoitusharjoituksen jälkeen tutki, mitä opit itsestäsi lauseittesi kautta.

Ja mikä olisi seuraava pienenpieni askel kohti näkyväksi tulemista ja miten ja missä aiot toteuttaa tuon askeleen?

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Mitään ei tarvitse muuttaa. Jokaisen ihmisen aidoin olemus on kaunis. Anna sen loistaa.

Lue lisää aiheesta kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuus- tai rakkausluento TÄSTÄ.

Miten ottaa vaativia aiheita keskusteluun suhteessa?

Miten ottaa suhteessa esiin vaativia aiheita?

Varsinkin läheisissä ihmissuhteissa tulee suurella todennäköisyydellä vastaan tilanteita, joissa on tarpeen käydä keskusteluja ehkä hiukan vaativista ja mahdollisesti tunteitakin herättävistä aiheista.

Me olemme jokainen erilaisia sen suhteen, että miten

a. itse otamme vaativia aiheita esiin (vai otammeko?) ja

b. toivoisimme että meille kommunikoidaan vaativimmista aiheista

Toisen ja oman kommunikaatio tyylin tunteminen voi olla tässä isosti avuksi ja tähän suosittelenkin lämpimästi yhdessä elämäsi tärkeiden ihmisten kanssa ”Minun käyttöohjeeni” täyttämistä.

On tärkeää muistaa, että meillä ihmisillä on tarve kokea tulevamme arvostetuksi ja kuulluksi. Kun koemme olomme arvostetuksi ja kuulluksi, olemme myös valmiimpia kuulemaan paremmin. Silloin kun otat esiin aiheita, joiden arvelet herättävän ehkä vaikeita tunteita, muista kertoa alkuun siitä että arvostat toista ja suhdettanne.

Sanon pariterapiassa pareille usein näin: Vältetään syyttelyä, ei vaikeita aiheita.

Kerron kohta muutaman vinkin vaativien aiheiden tuomiseen keskusteluun, mutta sitä ennen vielä muutama vinkki mitä ei kannata tehdä.

Vaikeita asioita ei kannata ottaa keskusteluun tunnekuohussa tai toiselle yllättäen/tilanteessa joka on hektinen

Toisen syyttäminen ei oikeastaan johda usein mihinkään muuhuin kuin puolustusasemiin

”Minun täytyy nyt vaan kaataa tämä ulos systeemistäni ”rehellisyyden nimissä” ei myös useinkaan toimi – eli puhetulva jossa usein keskitytään vain negatiiviseen

Miten sitten viestiä viisaasti?

Kerro toiselle että haluaisit keskustella hänen kanssa aiheesta joka tuntuu vaikealta ja kysy milloin toiselle sopisi.
Mikä on keskustelun intentio: mieti se itsellesi selkeäksi ja kerro se myös toiselle
Kommunikoi itsestäsi käsin, mitä sinä tunnet ja toivot, pyri olemaan selkeä.
Vastavuoroisuuteen kuuluu kuuntelu ja lisää kysyminen, selkeyttäminen.
Kerro toiselle mitä hänessä arvostat ja miksi toivot että aiheesta puhuminen voisi olla teille yhdessä hyvä asia
Jos keskustelu eksyy raiteilta, palaa intention äärelle
Ota tai ehdota tarvittaessa aikalisää, jos keskustelu ei mene mihinkään/ muuttuu epäasialliseksi.
Hyväksy toisen tunteet ja kokemus: älä yritä puhua häntä niistä pois. Jos toinen on mennyt tulkintoihin, pyri lisäämään selkeyttä ja avaa väärinkäsityksiä. Validoi silti toisen tunnekokemusta.

Suosittelen teitä myös lämmöllä täyttämään yhdessä ”Minun käyttöohjeeni”, joiden avulla opitte myös ymmärtämään toisen toiveita syvemmin.