Kuulen ja kuuntelen psykologina ja henkisenä matkaoppaana työkseni ihmisten tarinoita: koettua elämää, sen käänteitä, polkuja omaan voimaan. Tarinat ovat kiehtovia, kipeitä, koskettavia. Ne ovat täynnä toivoa, tuskaa, luopumisia ja uusia alkuja. Yksi ihmiselämä on niin valtavan paljon, kaikkea. Monesti olen aivan herkistynyt kuullun äärellä: miten Elämä keksiikin tarjoilla jotain tällaista. Elämä todella on leffoja ihmeellisempää.
Jotta voi astua elämässä eteenpäin ja ihkaoman kokoisiin saapikkaisiinsa, oma tarinansa täytyy omistaa. Se voi kuulostaa kovin mahtipontiselta ja vaikeasti hahmotettavalta – omistaa mitä tarkalleen ottaen? Annas kun koitan hieman avata.
Saat olla aivan sitä kaikkea, mitä olet
Pysähdy miettimään, mistä olet tullut. Jos polkusi olisi jokin luonnonmaasto, millaista se olisi eri aikoina ollut? Välillä ryteikköä, välillä kaunista metsäpolkua. Yhdessä kohdassa äkkijyrkkä pudotus, jota et mitenkään voinut nähdä tulevaksi. Sieltä päästäkseen piti mennä sen hemmetin kolkon luolaston lävitse. Vaan etpä arvannut, että sen jälkeen maisema avautuisikin kauniiksi järvimaisemaksi. Niin monia sävyjä ja elementtejä matkassa. Ne kohdat, joissa olet rämpinyt, tupeksinut, pettynyt, särkenyt sydämesi ja vajonnut suruun voi olla vaikein muistaa ja ottaa ihan omaksi. Tarinan omistaminen siinä kohdassa tarkoittaa sen kivun äärelle pysähtymistä, mitä olet kantanut. Se on inhimillistä. Sekin kuuluu sinulle, elämääsi ja tarinaasi. Se nyt vaan meni niin. Jonkin aivan ruttuisen, nihkeän ja klonkkumaisen elämänjakson hyväksymisessä omaksesi, tulet sanoneeksi itsellesi, että tämäkin on osa tarinaani. Tämä on tehnyt minusta juuri sen, joka nyt olen. Että vaikka ei mennyt ihan putkeen, niin tässä olen, ihan kaikkineni. Säröt ja suhrut tekevät sinusta ihmisen ja kokonaisen.
Säröt tekevät sinusta totta
Japanilaisessa posliinimaalauksessa on tapana maalata säröt kultaisella maalilla. Piilottamisen ja peittelyn sijasta ne nostetaankin esiin. Tämä on ytimeltään juuri sitä, mitä voimme harjoittaa omiin säröihimme ja keskeneräisyyksiimme. Sen sijaan, että antaisit häpeän ja itsesi kutistamisen lintata mokat, kolhut ja elämän säröt tiehensä ja viimeiseen komeroon, piirtäisitkin ne kullattuina esiin. Ehkä kertoisit niistä ensin jollekulle. Ehkä tekisit jokin itsemyötätuntoisen rituaalin niiden äärellä. Ehkä sanoisit ajanjaksolle elämässäsi: sinäkin olet minun.
Se, mitä työnnät pois ja leikkaat itsestäsi irti, sisältää myös monesti isoimpia lahjojasi. Pelkästään jo se, että tunnistat asioita itsellesi, tekee niistä omistettavampia. Jos sen lisäksi jaat siitä jollekulle, sytytät jo lamppuja varastoon, jonne olet nämä kokemukset työntänyt. Jos sen jälkeen vielä toteat ”niin se vaan meni” tai ” en enää tekisi niin” tai ”toimin omassa parhaassa viisaudessani siihen aikaan”, teet itsellesi tilaa olla enemmän. Olet tätäkin. Kaikilla on ne varastohuoneet joiden ovissa lukee ”Noloimmat jutut” ja pääkallon kuvan kanssa ”Danger! Kaikki, minkä haluat unohtaa”. Mutta vannon sinulle, että juuri niiden kanssa olet kokonaisempi.
Saat tulla nähdyksi aivan kaikkesi kanssa
Edellisessä työssäni Maria Akatemiassa on kehitetty kasvutarina-metodi, jossa naistenryhmissä naiset saavat kukin vuorollaan kertoa oman kasvutarinansa. Yhdellä on jakamaton huomio puoleksi tunniksi omaan kertomukseensa. Muut vain kuulevat ja todistavat ja peilaavat kuulemaansa kertojalle vasta koko tarinan jälkeen. Ihme tapahtuu joka kerta, kun nainen tarinansa kera tulee nähdyksi ja kuulluksi. Jaetuksi saattaa tulla jotain, mitä ei ole kenties koskaan kertonut kenellekään. Liikutus läpäisee koko ryhmän, kertojan, kuulijat ja minut ohjaajana. Tunnen, kuinka palaset loksuu paikalleen. ”Saan olla tämänkin kanssa nähty, aivan kaikkeni kanssa”. Tätä on tarinansa omistaminen. Tunnistat itsellesi, jaat, tulet nähdyksi, et tuomituksi ja toteat, että wau, tämän aivan kaikkeni kanssa olen just Minä. Säröt saavat kultauksensa.
Oletko jo tutustunut kirjoittamaani kirjaan omaan voimaan astumisesta? Lupa olla enemmän – matkalla omaan voimaan on tueksesi oman tarinasi omistamiseen. Olen kirjoittanut sen oman kasvukertomukseni kautta.
