Kasvaminen ei ole kaunista katseltavaa. Siinä ei ole mitään jaloa, ei hienostuneisuutta, ei oivalluksen kirkasta kauneutta. Siitä puuttuu kaikki hauraus, eleganssi, ahaa-elämyksen tarjoama rehvakas riemu.
Se tapahtuu väsyneenä, mukavuusrajojen tuolla puolen, omien luonteenpiirteiden kieltämisen ja monimutkaisten defenssien romahtamisen kautta. Se tapahtuu ristiriidan tuloksena, nöyryyttävinä itsetutkiskelun ja rehellisyyden hetkinä. Sen jälkeen, kun on alittanut kaikki itselleen asettamansa tavoitteet. Alisuorittanut äitiyttä, pilkannut teoillaan omia ihanteitaan, vesittänyt jokaisen joskus ammoin sanomansa ”minä en sitten koskaan tule…” tai ”minusta lasten kuuluu…” tai ”kyllä jokainen äiti…” -alkuiset lauseet, jotka ovat olleet täynnä kunnianhimoa, moraalia ja kokematonta visionääristä paremmintietämistä.
Kasvu tapahtuu itseinhon, häpeän ja itselleen kerrottujen tarinoiden murtamisen kautta.
Mutta siinä on oma kauneutensa ja rehellisyytensä, kun siihen suostuu. Se saattaa paikata jotain sukupolvelta toiseen toistettua, katkaista negatiivisen kierteen alenevassa polvessa.
Kun antaa periksi ja katsoo peilikuvaansa, katsoo tapahtumia ja ennen kaikkea katsoo ja kuulee lasta itseään – siinä piilee viisauden, kasvun ja eheytymisen mahdollisuuden.
Juttelin töissä konsernijohtajan kanssa syksystä ja oli kuulemma ollut ”helvetin stressaavaa”. Stressin myötä uni oli kadonnut ja tilalle olivat tulleet sydämentykytykset, kivut sekä kiristävä tunne palleassa.
Nyt kuitenkin ihan muutaman viikon sisään tilanne oli muuttunut aivan toiseksi. Olo oli kuulemma ”helvetin hyvä”. Uni oli tullut takaisin (nukkui kuin tukki), kivut ja tykytykset olivat kadonneet. Kaikki ne syyt miksi hän oli varannut ajan minulle olivat poistuneet aivan omilla teoilla.
MITÄ SITTEN OLI TEHTY, JOTTA TÄMÄ MUUTOS OLI SAATU AIKAISEKSI?
Kuten arvata saattaa, on konsernijohtajan elämä kiireistä. On paljon pitkiä työpäiviä, lentämistä sekä kaikenlaista säätämistä ja palaveria perhe-elämän lisäksi. Yleensä tässä vaiheessa katsottaisiin elintapoja ja muokattaisiin niitä stressaavan tilanteen helpottamiseksi. Nyt ei kuitenkaan vähennetty työmäärää, meditoitu, tarkistettu unihygieniaa, väännetty ruokavaliota uusiksi tai lähdetty tekemään peruskuntotreeniä. Puhumattakaan siitä, että oltaisiin yritetty juosta maratonia stressin ja kiireen ”vastapainoksi”.
Nyt lisättiin arjen kohtaamisia oman puolison kanssa. Päätettiin olla enemmän fyysisesti lähellä, halata, pussata, sanoa kauniita asioita ja tehdä asioita yhdessä – joo ja kyllä se yhteinen siivouskin kuului kokonaisuuteen. Eli panostettiin niihin asioihin, jotka ovat uskomattoman tärkeitä terveydelle ja hyvinvoinnille, mutta myös stressin ja kivun hallinnalle.
MATKAN ALKU
Jotta muutoksille ja yhteiselle ajalle saataisiin hyvä alku, päätti pariskunta yhdessä lähteä matkalle. Nyt ehkä lukijana mietit, että ”No niinpä tietysti -nyt lennetään kauas Karibialle ensimmäisessä luokassa firman rahoilla rentoutumaan.” Mutta ei, näin ei käynyt. Sen sijaan lähdettiin kaikkien suomalaisten rakastamalle Tukholman risteilylle. Miksi ihmeessä?
Juteltuani asiasta konsernijohtajan kanssa kävi ilmi, että elämä työn ja lasten kanssa on täynnä tiukkoja aikatauluja ja päätöksiä sekä lentokenttien kiireistä hälinää. Siksi hän ei kaivannut sitä samaa paineen ja kiireen tuntua tälle tärkeälle matkalle, vaan halusi poistaa kaiken säätämisen ja hidastaa tahtia, jotta aikaa olisi enemmän puolisolle – koko matkan ajan.
BONUS RAKKAUDELLE
Kohtaamisten lisääminen ei tuonut muutoksia vain unen laatuun, kipuihin ja sydämen tykytyksiin. Bonuksena tuli jotain yllättävää. Sillä saavutettiin enemmän tunnetta, jota oli ollut ilmassa parisuhteen alussa monta kymmentä vuotta sitten. Siis sitä tunnetta, jota rakkaudeksikin kait kutsutaan.
MITÄ ME MUUT SITTEN VOIMME TEHDÄ? PARISUHTEEN 4 ISOA K:TA
Koska en ole parisuhdeterapeutti vaan kivun hoitaja ja kiropraktikko, en ole kykenevä neuvomaan muita parisuhdeasioissa – omassakin riittää opeteltavaa. Mutta tarinan kannattelemana uskallan ehkä brändätä teille muutaman asian, joita pyrin itsekkin toteuttamaan omassa parisuhteessani kykyjeni mukaan. Kutsun näitä asioita parisuhteen neljäksi isoksi K:ksi (oikeasti en tiedä onko tämä oma ajatus vai olenko napannut idean jostain).
PARISUHTEEN 4 ISOA K:TA
1. Kohdatkaa – Sopikaa siitä, että huomioitte sekä huomaatte toisianne arjessa enemmän. Tehkää se elein, sanoin ja kosketuksin. 2. Kertokaa – Kertokaa ääneen rakastavanne, tykkäävänne ja välittävänne toisistanne – avatkaa sielunne ja uskaltakaa olkaa herkkiä. Jakakaa hymyt, huolet ja kyyneleet. 3. Kuunnelkaa – Olkaa läsnä, kun toinen on lähellä ja kuunnelkaa oikeasti toisianne – ei puhelin toisessa kädessä ja sormi näppäimellä. 4. Koskettakaa – Halatkaa ja pussatkaa useammin tai vaikka koskettakaa toisianne aina välillä ohikulkiessanne tai istuessanne vierekkäin.
Mitä jos kaikki nyt kokeilisimme näitä ainakin yhden viikon ajan. Emme menetä siinä yhtään mitään. Tai no, jos tarinaan on uskominen niin saattaahan siinä tykytykset, huonot unet ja kivut ainakin hiukan hälvetä.
P.S. Tarinan ajatusta ja neljää isoa K:ta voi soveltaa hiukan muunneltuna myös muihin läheisiin ihmissuhteisiin 🙂
Parisuhteen unelmakarttakirja on täytettävä tehtäväkirja parisuhteen yhteisiin hetkiin ❤️ Inspiroiva unelmakirja antaa pariskunnalle välineitä henkisen yhteyden vahvistamiseen. Täytettävää kirjaa voi säilyttää vaikka yöpöydällä ja siihen voi kirjoitella pieniä viestejä toiselle. Kirjassa on paljon tehtäviä, joita voi tehdä kahden kesken. Tutustu täältä.
Meitä on monia, syystä tai toisesta isättömiä. Joidenkin isä on lähtenyt omasta tahdostaan, joidenkin on karkoitettu perheestä, jonkun isä on menehtynyt ja toisen on hukkunut alkoholismin, työnarkomanian tai mielenterveysongelmien alle. Muistan asiakkaani kertomuksen, kuinka hän pienenä istui ikkunan äärellä odottamassa isää, joka ei koskaan tullut.
Näin isänpäivän alla tunteeni ovat ristiriitaiset. Kaipaan yllättäen akuutisti edesmennyttä äitiäni. Äiti toimi siltana isän ja minun välillä ja hänen poissaolonsa korostaa sitä kipeää faktaa, että minulla ei ole koskaan ollut toivomaani suhdetta isääni. On näet niin, että isä voi olla paikalla olematta oikeasti läsnä. Tämä piirre toistuu lukemattomien kohtaamieni ihmisten kertomuksissa. Hiljattain kuulin tapauksesta, jossa isä oli oikeusteitse halunnut luopua kokonaan velvoitteistaan suhteessa omaan teini-ikäiseen lapseensa. Mitä ihmiselle voi tapahtua sellaista, joka saa hänet irtaantumaan itsestään, tunteistaan ja läheisistään ja tekee kyvyttömäksi aitoon kohtaamiseen ja rakkauden kokemiseen? Paljonkin. Kukaan ei synny pahana tai emotionaalisesti vammautuneena.
Omalla kohdallani näen ja ymmärrän syyt. Voimakkaimmat pettymyksen ja vihan tunteet on tullut käsiteltyä pitkällisen henkilökohtaisen anteeksiantotyön ansiosta. Koen oppineeni monia arvokkaita asioita ja kehittäneeni sellaisia ominaisuuksia, joiden varaan olen voinut rakentaa hyvän elämän. Ymmärrys ei kuitenkaan poista surua siitä, että jotain tärkeää ja rakkaudellista on jäänyt kokematta. Jokainen meistä haluaisi vanhemmat, jotka ovat tukena, jotka kuuntelevat, ymmärtävät ja ovat kiinnostuneita meistä. Aina ei saa sitä mitä kaipaa. Mitä silloin voi tehdä?
Tie irti pahimmasta kivusta on kulkenut itsensä ja omien tunteiden kohtaamisen kautta. Se, minkä tukahduttaa, tekee myyräntyötään sisuksissamme ja saa aikaiseksi kaikenlaisia ikäviä ilmiöitä: kyvyttömyyttä rakastaa itseä, hylätyksi tulemisen pelkoa, tunteiden ja tarpeiden ilmaisemisen vaikeutta ja monenlaista reaktiivista käyttäytymistä ihmissuhteissa, etenkin niissä läheisimmissä. Kesti tovin ymmärtää, että pitämällä kiinni anteeksiantamattomuudesta, tein eniten hallaa itselleni ja läheisilleni. Matka menneistä irti päästämiseen oli pitkä ja mutkikas, mutta vaivan arvoinen. Voin tuntea aitoa ymmärrystä ja myötätuntoa sekä isääni, että itseäni kohtaan. Se on suurta vapautta.
Nyt aikuisena naisena ja uusperheen äitinä katson kuinka puolisoni tytär säteilee isänsä rakastavan katseen alla. Mietin, miten tärkeää jokaiselle pikkutytölle olisi kokea olevansa isänsä silmäterä ja hyväksytty juuri sellaisena kuin on. Sitä lahjaa me kaikki emme ole saaneet, mutta sen voi onneksi antaa itselleen opettelemalla hyväksymään itse itsensä sellaisena kuin on. Toiselle ihmiselle ei kannata lopuksi ikää antaa valtaa määritellä sitä, kuinka arvokkaaksi itsensä kokee.
Kauan sitten ei ollut erillistä luontoa ja ihmistä.Ihmisten todellisuus oli vain yksi jakamaton maailmankaikkeus, joka oli täynnä erilaisia persoonallisia olentoja – jumalia ja haltioita.
Ihmisillä ei ollut myöskään meidän tavalla erillistä kiinteähköä yksilöllistä identiteettiä. Oma heimo oli tärkein identiteetin määrittäjä. Meillä jokaisella ajateltiin olevan myös monia sieluja.
Pyyntikulttuurin heimot matkasivat vuoden kierron mukana. Paikkoja vaihtaessaan he löysivät ja ilmensivät myös itsestään erilaisia puolia ja luonteenpiirteitä. Vuodenajoissa oli totisesti voimaa.
Tässä blogissa on lähestytty metsää vanhemmasta pyyntikulttuurin shamanistisesta eikä nuoremmasta maanviljelysajan tietäjälaitoksen näkökulmasta. Suhde luontoon muuttui maanviljelyksen alettua.
Ymmärtääkseni paremmin muinaissuomalaisten todellisuutta haastattelin Markus Monosta, joka on pohjoisen kansanuskon tutkimukseen erikoistunut uskontotieteen tohtorikoulutettava.
Nämä seuraavat ohjeet ovat saaneet inspiraationsa haastattelusta, kuten myös alun sanat. Olen kuitenkin hieman sanoittanut niitä omalla tavallani ja muovannut niitä omien oivallusteni pohjalta.
Neljä tapaa kohdata metsä kuin muinaissuomalainen:
1) Lähesty metsää pyytämisen asenteella
Muinaissuomalaiset menivät aina metsään pyytämään. Huomaa, että sana pyytäminen tarkoittaa metsästämistä sekä tietenkin myös itse pyytämistä. Tämä ei ole sattumaa. Mitä ikinä kaipaatkaan metsältä, ole nöyrä. Olet pyytämässä ja vastaanottamassa, et vaatimassa tai viemässä.
2) Anna huomiosi matkata
Haluatko kokea metsässä upean elämyksen, löytää kauniin paikan, hyvän uima- tai marjapaikan? Anna huomioisi, tai muinaissuomalaisittain yhden monista sieluistasi, jo etukäteen matkata alueella, jonne olet mahdollisesti menossa.
Avaa yhteys metsään ja sen olentoihin jo etukäteen. Olentojen. Todella, muinaissuomalaisille metsä on ollut täynnä erityisiä olentoja – haltioita ja jumalia. Keskustele olentojen kanssa ajatuksissasi ja mielikuvituksessasi. Herkisty kuuntelemaan tunteitasi. Ehkä saat uusia ideoita, intuitiota ja inspiraatiota. Muinaissuomalaiset ovat kommunikoineet metsän kanssa, ennen kuin ovat lähteneet sinne pyytämään itselleen tärkeitä asioita.
Voit toki tehdä samanlaista tunnustelua katsoessasi eri alueiden karttoja ja kuvia. Mistä paikasta tunnet eniten myönteisiä tunteita? Eihän tämä ole mystistä. Kun suunnittelet matkaa, niin hieman samalla lailla tunnustelet ja pohdiskelet eri lomakohteiden luontoa, kaupunkeja ja tunnelmia. Minne haluaisit mennä ja mitä kokea?
Muinaissuomalaisille erityisen pyhiä eläimiä olivat karhu, hirvi ja joutsen.
3) Löydä pyhä paikka
Haluatko löytää mahdollisen entisen muinaissuomalaisten pyhän paikan tai löytää vastaavanlaisen paikan? Paikan, jossa ihmiset ovat ennen muinoin saaneet arkitodellisuuden ylittävää voimaa.
Etsi raja-alueita. Paikkoja, joissa jokin muuttuu esimerkiksi metsä järveksi, metsä kallioksi tai kasvillisuus ja biotyyppi muuttuu.
Löydätkö vettä? Puro, lähde, järvi tai joki metsässä on ollut voimallinen paikka. Vesi on aina ollut elossa pysymisen kannalta tärkeä elementti.
Etsi ympäristöstä erottuvia merkkejä. Näkyykö siirtolohkaretta tai vaikka erityistä puuta. Etsi jotakin, joka vaikuttaa voimallisesti ympäristössä, vetää puoleensa huomiotasi ja tuntuu hallitsevan alueen tunnelmaa. Jotakin, jota ei voi vain ohittaa.
Löydätkö näistä erityisistä erottuvista merkeistä, lohkareista tai puista, ihmis- tai eläinhahmoja? Se on myös hyvä merkki.
Pyhä paikka on liittynyt yleensä elinkeinoon. Jos osa metsää ja luontoa ympärilläsi on erityisen hyvä paikka kerätä marjoja, sieniä tai muita luonnon antimia, niin olet mahdollisesti alueella, jossa olisi voinut olla muinaissuomalaisten pyhä paikka.
Yhdistämällä näitä periaatteita voit löytää pyhän paikan muinaisten suomalaisten tavoin. Mitä useampia elementtejä on läsnä, sitä todennäköisemmin olet pyhän paikan äärellä.
Toki olet jo voinut löytää lempi- ja voimapaikkasi luonnosta minkälaisilla tahansa periaatteilla ja yksinkertaisesti tunteitasi seuraamalla. Huomioi, onko itsellesi tärkeissä paikoissa myös muinaissuomalaisille tärkeitä elementtejä? Metsän elinkeinonäkökulma on monelle nykysuomalaisille varmasti vähemmän merkityksellisempi. Monelle voimapaikat lienevät nykyään sellaisia, joissa koetaan erityistä kauneutta, rauhoittumista ja elpymistä. Metsästä on tullut palautumisen ja latautumisen paikka.
4) Anna uhri
Anna metsälle jotakin sinulle arvokasta. Ruokaa, juomaa, käyttöesineitä tai metallia sanoisi muinaissuomalainen. Mutta älä siis todellakaan vie ainakaan käyttöesineitä tai metallia. Metsä ei kaipaa näitä. Jos jättäisit vanhan tai upouuden kännykkäsi metsään, niin sitä voisi kyllä kutsua uhriksi. Se oli myös nyky-ymmärryksellä luontoa tuhoavaa toimintaa.
Uhrit ovat kuitenkin olleet tärkeässä osassa. Kunnon muinaissuomalaisena et varmasti pyytäisi metsältä jotakin ilman, että antaisit jotakin arvokasta. Palvelus palveluksesta.
Nykypäivän sovelias ja hyvä uhri voisi olla aikaa, vaivaa ja rahaa luonnonsuojeluun. Sen sijaan, että veisit jotakin metsään, voisitkin viedä sieltä jotakin pois. Vie metsästä pois roskia. Se vaatii vaivaa, aikaa ja huomioimista palveluasenteella eli uhria. Itse usein koen, että roskia kerätessä saan jonkinlaisen siunauksen metsältä. Kannattaa kokeilla.
Kun lähdet pois jostakin meditaatioharjoitus-, metsään uppoutumis- tai leiripaikastasi, siisti jälkesi. Jos esimerkiksi sammalet ovat liikahtaneet harjoituksia kalliolla tehdessäsi, niin katso, että laitat ne paikoilleen. Tämä vaiva ja huomioiminen on myös uhri. Jätä paikka niin hyvään kuntoon, että kukaan ei voi tietää sinun siellä käyneen.
Tietenkin voit antaa rahaa luonnonsuojeluun, uusien puiden istuttamiseen tai tehdä vapaaehtoistyötä luonnonsuojelun puolesta.
Ehkä nyt ennen vaellusretkeäsi annat huomiosi vaeltaa tulevilla reiteille ja kartoilla, kommunikoit metsän kanssa mielikuvituksessasi ja lahjoitat rahaa erityisesti tuleva vaellus sydämessäsi.
Toisen ihmisen kohtaaminen voi olla joskus elämän pelottavin haaste. Nämä viisi rohkaisevaa voimalausetta rakkaudesta löydät Keiju Vihreäsalon kirjasta Jotta voisin rakastaa.
Moni herkkä on saanut kuulla olevansa yliherkkä, outo, liian sitä ja liian vähän tätä. Itse olen saanut muun muassa kuulla olevani ”prinsessa” ja ylidramaattinen. Herkkyyttä ei vieläkään oikein ymmärretä ominaisuutena, ja se, millaisia tulkintoja muut ovat tehneet sinusta, vaikuttavat minäkuvaan. Ajatukset, joita olet omaksunut itsesi suhteen, voivat olla turhan negatiivissävytteisiä. Itsensä hyväksyminen on hyvinvoinnin ydinasioita.
Seuraavaksi kysymyksiä, joita kannattaa pohtia:
1. Hyväksytkö itsesi sellaisena kuin olet?
2. Uskallatko olla oma itsesi?
3. Millaisilla ihmisillä ympäröit itsesi?
4. Miten voisit olla itsesi paras ystävä?
5. Ovatko itseäsi koskevat ajatukset edes omia ajatuksiasi?
6. Ovatko ne absoluuttinen totuus?
7. Kuka sinulle on sanonut, että olet sellainen kuin uskot olevasi?
8. Minkälaiset ajatukset kohentaisivat suhtautumista itseesi?
9. Voisitko ryhtyä useammin ajattelemaan itsestäsi positiivisesti?
Olen todennut, että kun rehellisesti ja anteeksi pyytelemättä oma itsensä, elämä muuttuu huomattavasti helpommaksi. Joudut miellyttämään vähemmän, teeskentelemään vähemmän ja pyytelemään anteeksi vähemmän. Ne, jotka aidosti välittävät sinusta, pysyvät rinnallasi, ja elämääsi tulee lisää samanhenkisiä ihmisiä. Ne puolestaan, joiden kanssa et voi olla oma itsesi, putoavat vähitellen pois matkasta pois. Kun uskaltaa päästää irti sellasista ihmissuhteista, jotka eivät kestä rehellisyyttä, olo kevenee tonnin verran.
Lainattu kirjasta Ihana herkkyys.Voit kuunnella sen äänikirjapalvelustasi.
”Luovuus – minussa ei sitä ole tippaakaan!” Ajatteletko näin? Nyt on aika laajentaa käsitystäsi luovuudesta – ja itsestäsi.
Uskomus 1: Luovuus on taiteen tekemistä.
Jos ei satu olemaan taiteellisesti lahjakas, sitä helposti kuvittelee, ettei ole luova. Niin minäkin luulin… Liitin luovuuden mielessäni maalaamiseen ja piirtämiseen, tarkkaan rajattuihin taiteen muotoihin, ja kaikkeen sellaiseen, jossa itse olen aivan onneton. Kouluttaessani piirrän fläpille korkeintaan tikku-ukkoja, ja luomivärin levittäminenkin on ylivoimainen tehtävä.
Vika ei kuitenkaan ollut luovuuden puutteessa vaan siinä, miten kapea käsitys minulla oli luovuudesta. Luovuus on paljon syvempää ja perustavampaa elämän voimaa kuin yksittäiset taidot tai ilmaisun muodot. Tuo voima virtaa meissä kaikissa.
Uskomus 2: Taiteilijat ovat hulluja.
Maailmankuulu Paolo Coelho halusi jo nuorena kirjailijaksi. Vanhemmat vastustivat, sillä he halusivat pojastaan insinöörin. Kolmesti he toimittivat Coelhon psyykkiseen hoitoon, koska poika ei totellut heitä. Taiteilijaksi haluaminen oli heidän mielestään vaarallista ja taiteilijat hulluja.
Luovuus pelottaa – usein myös meitä, joita se houkuttaa. Toki maailmaan mahtuu monenlaista taiteilijaa – mutta ehkä matka ei olisi ihan niin hullu, jos luovuutta ymmärrettäisiin enemmän ja sille tehtäisiin tilaa. Nähtäisiin se voimavarana eikä pimeyden voimana, joka vetää pois siitä muotista, jollainen ihmisen ”kuuluisi” olla.
Uskomus 3: Luovuus on kärsimystä.
Usein ajatellaan, että vain tuskan kautta voi syntyä jotain merkityksellistä. Joskus on niinkin, eihän uusien asioiden luominen aina helppoa ole. Mutta vaikka kipuilisikin, kärsiminen on vapaaehtoista. Luovuuteen voi alkaa liittää vapauttavia uskomuksia. Entä jos se olisikin helppoa? Rakastan uuden luomista. Tartun siihen ideaan, joka tuntuu syntyvän helposti ja pakottomasti.
Luovassa elämän virrassa asiat etenevät kuin itsestään. Asiat tuntuvat vaivattomilta. Jos yrittää pakottaa niitä tapahtumaan, varmasti kärsii.
Uusi uskomus, joka antaa sinulle luvan astua voimaasi: Luovuus on itseni ja intohimojeni tekemistä näkyväksi.
Luovuus on sielunsa tekemistä näkyväksi. Se auttaa yhdistämään erilaiset intohimot omannäköiseksi jutuksi ja toimimaan kanavana ihmiselämää suuremmalle. Elämänvoimasi ja energiasi saavat muotonsa fyysisessä maailmassa.
Parhaimmillaan luominen itse hoitaa ja tekee sinusta kokonaisemman, viis lopputuloksesta. Mutta jos luominen voimaannuttaa sinua, todennäköistä on, että inspiroit samalla muitakin. Sinun elämän voimallasi ja luovuudellasi on täällä jokin sinua suurempi tarkoitus.
Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen upeasta uutuuskirjasta Vuoden paras päivä, joka käsittelee luovuuden luonnollisia syklejä. Lue lisää ja tilaa omasi! Voit kuunnella lisää myös Katrin Taikaelämää-podcastin uudesta jaksosta:
Elämä laittaa monesti polvilleen, alemmas kuin olisit koskaan uskonut. Sellaista elämä on. Tapahtuu asioita, jotka muuttavat elämäämme merkittävästi: joku sairastuu, kuolee tai kohtaamme trauman, joka musertaa.
Silti, niin kauan kuin elämää on jäljellä, on mahdollisuus tehdä valintoja, jotka saattavat muuttaa oman tai tuhansien muiden elämän suuressa elämän verkossa ja jatkumossa. Tässä 9 valintaa, jotka voit itse tehdä – ja joilla on sinun elämääsi suurempi vaikutus:
1. Mitä sanot tai jätät sanomatta?
Kun kohtaat ihmisen, uskallatko sanoa, että rakastat. Vai jätätkö sen sanomatta. Päätöksesi saattaa vaikuttaa elämien ketjuun, kymmeniin, satoihin tai tuhansiin elämiin. Tai siihen, että elämää ei ole.
Joskus sanasi voivat olla käänteentekevä kohta jonkun toisen elämässä. Sinulle sanat ovat ehkä vain sanoja, mutta jollekin toiselle ne voivat olla se hetki, kun elämä alkaa muuttua paremmaksi. Et ehkä saa koskaan tietää, miten sanasi ovat vaikuttaneet, mutta niillä on suuri merkitys. Sinulla ja valinnallasi on suuri merkitys.
2. Miten katsot toista vai katsotko ohi?
Lempeä ja rakastava katseesi voi vaikuttaa toisen elämään niin paljon, että hän kantaa sitä sydämessään loppuelämänsä voimavarana. Älä katso ohi, sillä sekin tallentuu sydämeen.
3. Autatko vai jätätkö auttamatta?
Jos voit auttaa, auta. Se voi pelastaa jonkun elämän tragedian ja se voi saada aikaan hyvän ketjun, jossa tulevat sukupolvet saavat elää parempaa elämää.
Jos et ole varma, voitko olla avuksi: auta varmuuden vuoksi! Sillä että juuri sinä pystyt auttaa, voi olla merkittävämpi vaikutus kuin koskaan pystyt kuvittelemaan. Jos sinun avustuksellasi joku vauva jää henkiin, kuinka monta tulevaa elämää olet pelastanut?
4. Kohtaatko tunteesi vai et?
Kun kohtaat trauman tai vaikealta tuntuvan tunteen, voit valita, kohtaatko sen vai yritätkö paeta sitä. Mikäli tunne on niin suuri, että et pysty sitä kohtaamaan etkä taivu muiden apuun, jätät vastuun tunteestasi tuleville polville – sitä et pysty estämään.
Jos uskallat purkaa traumasi ja tuntea kipeimmätkin tunteesi, pelastat samalla ne ihmiset, jotka ovat lähelläsi. Ja sillä on suurempi vaikutus kuin ehkä osaat omassa elämänpiirissäsi kuvitella. Sinun tunteesi ovat tärkeitä, tosia ja vaikuttavia, älä sulje niitä pois.
5. Jäätkö jumiin asenteisiisi vai vapaudutko niistä?
Meillä saattaa olla vahvoja asenteita, mielipiteitä tai ennakkokäsityksiä, joista pidämme kynsin ja hampain kiinni. Joskus kuitenkin elämä heittää tilanteisiin, joissa kysytään: Haluatko olla oikeassa vai onnellinen?
Haluatko olla niin paljon oikeassa, että olet valmis uhraamaan tärkeitä asioita elämässäsi sille? Ehkä tulevienkin polvien elämän? Suljetko jääräpäisyydelläsi pois jotain hyvää, joka on juuri syntymässä ja kasvamassa?
6. Lähdetkö vai jäätkö?
Jokaisessa tilanteessa voit vain arvella, miten lähtösi tai jäämisesi vaikuttaa. Parhaalla tiedollasi voit valita jäädä tai lähteä.
Jos päätät lähteä ja suljet jonkin oven kokonaan, se vaikuttaa suuresti sinuun ja muihin ympärilläsi oleviin. Se, mitä ennen oven sulkemista on tapahtunut, on tapahtunut – se ei lakkaa olemasta vaikka sulkisit ovet perässäsi. Jos lähdet, voitko lähteä sulkematta ovea perässäsi? Voisiko menneisyys olla osa sitä, mitä olet?
7. Mitä teet, kun läheinen kuolee?
Kuolema koskettaa ihmistä niin kauan kuin on elämää. Kun yksi rakas elämä loppuu, se on traagista niille, jotka tänne jäävät elämään. Mutta miten jatkat elämääsi – ja se että jatkat – on merkityksellistä sinulle ja niille, jotka tätä elämää täällä kanssasi vielä elävät – tai jäävät jälkeesi elämään.
8. Tartutko pulloon vai et?
Monen suvun historiassa on ollut tragedia, johon liittyy viina. Päihtyminen. Turruttaminen. Viina ei vie pelkästään kossua kurkustaan alas kittaavaa, vaan se vie läheisten elämästä turvan, ilon, toiveen, joskus mahdollisuudet ja valitettavan usein myös jonkun äidin tai isän – hänelle maailman ainoan äidin tai isän.
Jos ei itse pysty katkaisemaan riippuvuutta, voi pyytää apua. Itsen ja kaikkien niiden elämien vuoksi, joihin se vaikuttaa nyt – ja tulevaisuudessa.
9. Miten kohtelet itseäsi?
Pidätkö itseäsi tärkeänä? Koetko, että sillä miten elät, mitä teet ja missä olet on merkitystä? Jos pidät itseäsi merkityksettömänä, kohtelet luultavasti itseäsi huonosti. Kun kohtelet itseäsi huonosti, kohtelet samalla huonosti sitä elämää, joka sinun kauttasi koskettaa muita ihmisiä.
Muista, että sinun elämäsi tarina jatkuu lapsissasi ja/tai kaikissa niissä, joita olet koskettanut. Sinä olet lapsesi, sinä olet ne ihmiset, joita olet koskettanut. Anna teille kaunis elämä. Anna teille mahdollisuus löytää rakkautta vielä sinunkin jälkeesi: valitse viedä tarinaasi eteenpäin, se löytää rakkauden elämän jatkumossa.
Usein masennuksen ajatellaan näyttäytyvän ulospäin surumielisyytenä. Masentunut ihminen ei silti läheskään aina vaikuta apealta – ainakaan muiden ihmisten seurassa. Oireet voivat olla huomattavasti salakavalampia ja yllättäviäkin.
Masennuksen oireiden moninaisuus voi tehdä sairauden tunnistamisesta vaikeaa. On kuitenkin paljon tyypillisiä oireita, joiden tunnistaminen on keskiössä tiellä kohti toipumista. Epäilit sairautta sitten itsessäsi tai läheisessäsi.
Listasimme 10 tyypillistä ja yllättävääkin masennuksen oiretta.
1. Fyysinen kipu
Masennus ja kipu jakavat samoja vaikutuskanavia ja välittäjäaineita. Tutkimusten mukaan noin 75% masentuneista ihmisistä kärsii toistuvasta tai kroonisesta kivusta. Masennusta sairastavat ihmiset potevat neljä kertaa todennäköisemmin voimakasta niska- tai alaselkäkipua kanadalaisen tutkimuksen mukaan.
Kun mieli on virittäytynyt negatiivisesti, tuntuvat myös fyysiset negatiiviset tuntemukset voimakkaammin. Masentunut ihminen saattaa huomata kipukynnyksensä madaltuneen tai potea tavallista enemmän mahakipua ja päänsärkyä.
2. Lihominen
Yksi masennuksen hälytysmerkki voi olla vyötärölle kertyneet ylimääräiset kilot. Masentunut saattaa tuntea ruoanlaiton ylitsepääsemättömäksi tehtäväksi ja turvautua yhä useammin pikaruoan ja pakasteaterioiden kaltaisiin ruokiin tai löytää itsensä ahmimasta suklaata tai jäätelöä päivittäin.
Vaikka lohturuoka nostaa hetkellisesti mielialaa “onnellisuushormoninakin” tunnetun serotoniinin tasojen noustessa, johtaa pidemmällä aikavälillä painonnousuun sekä epäterveellisen ruokavalion aiheuttamaan syyllisyyteen sekä häpeään.
Tutkimusten mukaan masennus ja korkeat stressitasot vaikeuttavat painonpudotusta sekä säännöllisessä ja terveellisessä ruokavaliossa pysymistä. Toisaalta joillain ihmisillä masennus vähentää ruokahalua, minkä johdosta paino voi pudota rajusti.
3. Hermot ovat tavallista kireämmällä
Pienikin vastoinkäyminen saattaa saada masentuneen raivon valtaan ja ärtyneisyydestä on voinut tulla normaali olotila. Erään tutkimuksen mukaan jopa yli puolet masentuneista kokee itsensä ärtyneeksi, hermostuneeksi tai vihaiseksi. Kun masentuneen ajatukset pyörivät valmiiksi negatiivisten tunteiden – kuten toivottomuuden ja syyllisyyden – ympärillä, saavat myös ärsyyntyneisyys ja turhautuneisuus enemmän valtaa.
Masentunutta ihmistä ei siis välttämättä tunnista pelkästä surusta ja lohduttomuudesta. Myös hermostuneisuus sekä vihaisuus ovat yleisiä oireita. Tämä voi muodostaa ongelmia masentuneen ihmissuhteiden saralla. Surullista ihmistä kohtaan on helpompi tuntea empatiaa, kun taas läheisilleen äyskivä saattaa karkoittaa ihmisiä ympäriltään helpommin.
4. Tunteettomuus
Masentuneet kuvailevat vointiaan usein sanoilla kuten tyhjä, turta ja tunnoton.
Useimmilla ihmisillä on aamuisin motivaatio nousta sängystä. Oli tarkoitus suunnata sitten töihin, liikunnan pariin, sosiaalisiin aktiviteetteihin tai vaikkapa vain aamupalan tekemiseen. Kun ihminen masentuu, näiden normaalien motivaattoreiden veto vähenee. Sängystä nouseminen voi tuntua tarpeettomalta ja toivottoman vaikealta.
Asiat, jotka ennen toivat kasvoille hymyn tai kyyneleitä, eivät saa aikaan värähdystäkään. Tämän kaltainen tunnottomuus on yleinen merkki masennuksesta. Tällöin muut voivat nähdä masentuneen kylmänä, etäisenä tai varautuneena. Samalla masentunut työntää pois juuri niitä ihmisiä, joilta eniten kaipaa rakkautta ja tukea.
5. Viinilasillinen on muuttunut viinipulloksi
Tilastojen mukaan lähes kolmasosalla masentuneista ihmisistä on myös alkoholiongelma. Alkoholi saattaa internetin tai lohtusyömisen tavoin olla helppo pakotie ahdistuksesta, jonka negatiiviset kokonaisvaikutukset ovat kuitenkin hetkellistä mielihyvää suuremmat.
Rentouttava olut työpäivän jälkeen saattaa helposti äityä säännölliseksi tissutteluksi ja alkoholin liikakäytöksi. Vaikka yksi lasillinen voi rentouttaa, toinen tai kolmas voivat voimistaa negatiivisia tunteita: vihaa, aggressiivisuutta tai ahdistusta.
Jo muutama alkoholiannos tekee sen, että ruumis ja mieli eivät palaudu normaalisti yön aikana. Töihin herääminen ja koko päivä voivat tuntua raskaalta ja ahdistavalta. Alkoholin onkin todettu lähes poikkeuksetta pahentavan masennusta. Liikakäyttö on usein tekijä, joka saattaa laukaista masennusperiodin.
6. Ruuturiippuvuus
Masentunut saattaa viettää tunteja Facebookissa, nettikasinoilla tai shoppaillen internetissä. Internet voi olla helppo pakokeino oikeasta elämästä ja ahdistavista ajatuksista. Lohtusyömisen tavoin se tarjoaa kuitenkin vain hetkellisen helpotuksen, jota usein seuraa syyllisyys surffaamiseen tuhlatuista tunneista.
Liiallinen verkon selailu myös eristää ihmisiä kasvottain tapahtuvista ihmiskohtaamisista. Lukuisten tutkimusten mukaan internetissä eniten aikaa viettävät harrastavat vähemmän sosiaalista kanssakäymistä ja ovat keskimääräistä masentuneempia. Asian syy-seuraus-suhteista ei ole kuitenkaan selvyyttä: aiheuttaako liiallinen internetin käyttö masennusta vai ovatko masennukselle alttiit ihmiset myös taipuvaisia suurempaan internetin käyttöön?
Joka tapauksessa omaa tai läheisen liiallista netissä surffaamista kannattaa pitää silmällä, sillä se voi olla masennuksen varomerkki.
7. Läsnäolon vaikeus
Keskittymiskyvyn heikkeneminen on yleisiä masennuksen oireita. Masentunut voi kokea raskaaksi olla läsnä nykyisessä hetkessä ja löytää itsensä uneksimasta.
Psykologit ovat todenneet, että ihmiset ovat onnellisimmillaan ollessaan mahdollisimman läsnä nykyisessä hetkessä ja ympärillä tapahtuvassa todellisuudessa.
Liiallinen omissa ajatuksissa ja päiväunissa harhailu puolestaan lisää itsekeskeistä ajattelua sekä märehtimistä, ja voi sitä kautta lisätä tai entuudestaan pahentaa masennusoireita. Kun ihmismieli pääsee harhailemaan, se tekee meidät useimmiten haikeiksi, ahdistuneiksi ja onnettomiksi.
8. Päätöksenteon vaikeutuminen
Kun ihminen on masentunut, hänen kognitiivinen suorituskykynsä toimii puoliteholla. Pikkuasiat, joilla ei normaalisti vaivaa päätään sekuntia pidempään, voivat muuttua vaikeustasoltaan elämänkumppanin valinnan tasoisiksi päätöksiksi.
Ihminen tekee joka päivä tietoisia päätöksiä – pieniä ja suuria. Heräänkö vai painanko torkkua? Puenko päälle vai jäänkö pyjamaan? Syönkö aamupalaksi puuroa vai muroja?
Masentuneena ihminen saattaa helposti jäädä sänkyyn makaamaan päättämättömänä tai kokea ylitsepääsemättömiä vaikeuksia yrittäessään tehdä päätöksiä kaupan hyllyjen välissä.
9. Hampaiden pesun tai hiusten harjaamisen väheneminen
Masentunut ihminen voi kokea raskaaksi pitää omasta ulkonäöstä ja hyvinvoinnista huolta. Hampaiden pesu saattaa vähentyä jokapäiväisestä rutiinista jokaviikkoiseksi ponnistukseksi. Vuonna 2014 tehdyn australialaisen tutkimuksen mukaan kolmella viidesosalla masentuneista oli ongelmia suuhygienian kanssa. Mitä enemmän ongelmia hampaiden kanssa oli, sitä vakavampaa masennusta ihmiset keskimäärin sairastivat.
Ulkonäön ja hyvinvoinnin laiminlyönti voi entisestään lisätä ahdistusta ja syyllisyyttä. Kiinnostuksen lopahtaminen omasta ulkomuodosta huolehtimiseen saattaakin olla merkki omasta tai läheisen masennuksesta.
10. Sekava unirytmi
Masennus tunnetusti aiheuttaa energiattomuutta, väsymystä ja uupumusta. Tämä voi myös johtua unihäiriöistä, jotka niin ikään lukeutuvat masennuksen oireisiin. Monet kärsivät unettomuudesta, eivätkä saa iltaisin unta tai heräilevät useita kertoja yön aikana. Masennus voi myös vaikuttaa päinvastaisesti. Masentunut saattaa nukkua jatkuvasti kellon ympäri ja tuntea voivansa jatkaa unia päivälläkin.
Riittämättömän unen on todettu voivan pahentaa masennusta ja jopa aiheuttavan sitä. Sekava unirytmi saattaa siis olla hälytysmerkki jo olemassa olevasta masennuksesta tai ennusmerkki sen puhkeamisesta tai pahenemisesta.
On hyvä pysähtyä fiilistelemään omia arvojaan ja tutkia, ovatko ne synkassa nykyisen elämän kanssa – onko minulla elämän kokonaisuudessa hyvä olla. Uskallanko olla, mitä olen? Tiedänkö, mitä olen ja haluaisin olla? Miltä haluaisin, että minusta tuntuu?
Oman hyvinvointinsa puolelle pitää asettua itse. Lempeys itseä kohtaan on konkreettisesti sitä, että alat:
1. havaita, mikä estää huolehtimasta itsestäsi
2. kuulostella, mikä sinulle on tärkeää
3. sisäistää, miksi on olennaista huolehtia itsestäsi – ja ryhdyt toimintaan.
Sen valitseminen, mihin nyt energiani keskitän ja kuinka sydäntäni ravitsen, on syvää itsekunnioitusta.
Meillä on valtavasti mahdollisuuksia muuttaa itseämme ja maailmaa, jossa elämme. Haluamme hallita todellisuutta ja parantaa sitä kohti hienoja kuvitelmiamme. Tämä on toki hyvä asia.
Ongelmia syntyy, jos koet, että nykyhetki voisi olla toisenlainen, parempi. Voit aina toki luoda mielikuvissasi paremman version todellisuudesta. Nykyhetki on kuitenkin juuri sellainen kuin se on juuri nyt.
Jos arvostat houkuttelevia mielikuviasi jatkuvasti enemmän kuin nykyistä todellisuutta, koet tyytymättömyyttä. Todellisuudella ei ole kuitenkaan mahdollisuutta pärjätä mielikuvillesi.
Nykyhetki on ohikiitävä. Se oli vain sekunti sitten tulevaisuutta ja sekunnin päästä se on jo menneisyyttä. Saatat murehtia nykyhetkeä ja tilannettasi, koska se ei ole sellainen kuin haluaisit sen olevan. Perfektionistinen mieli keskittyy usein kuviteltuun maailmaan, joka voisi olla teoriassa.
Jos erehdyt ajattelemaan, että nykyhetken kuuluisi olla hienojen mielikuviesi mukainen, taistelet todellisuutta vastaan. Se on turhauttava ja tyytymättömyyttä aiheuttava taistelu, jonka häviät joka kerta.
Todellisuus on kuitenkin tällä hetkellä juuri sellainen kuin se on. Sitä on myöhäistä enää muuttaa. Jollet pidä todellisuudestasi, voit alkaa tehdä nykyhetkessä asioita tulevaisuuden muuttamiseksi.
Lukemattomat eri tapahtumat ovat ajan myötä johtaneet sinut juuri tähän hetkeen. Vaikka nykyhetki voisi olla toisenlainen kuvitelmissasi, se ei voi olla toisenlainen tässä hetkessä, tässä todellisuudessa. Siksi nykyhetki kannattaa opetella hyväksymään.
Hyvään suhteeseen kuuluu rakkauden lisäksi turvallisuus, joka syntyy luottamuksesta. Ilman luottamusta on vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, olla avoin, rakastava ja leikkisä. Jos joutuu epäilemään, että toinen voi yhtäkkiä kävellä ulos elämästä, ei uskalla laskea puolustustaan ja näyttää omaa haavoittuvaisuuttaan.
Sinkkuelämässä suurin kompastuskivi onkin juuri luottamuksen puute. Kun tulee monta kertaa petetyksi ja pettyneeksi, alkaa luonnollisesti suojella sydäntään. Siten olemme tilanteessa, jossa naiset eivät luota miehiin eivätkä miehet naisiin, mutta juoksemme silti toistemme kanssa treffeillä ja yritämme saada aikaiseksi parisuhteen. Miten ihmeessä se voi onnistua?
Turvallisuuden tunne tuntuu etääntyvän ihmisistä sitä mukaa kun maailman tempo nopeutuu. Se näkyy myös deittimaailmassa. Etenkin mobiilisovellukset ovat muuttaneet parinvalinnan tehtäväksi jopa parissa sekunnissa: ”Kaikki mulle heti nyt – paitsi ei toi. Eikä toi.” Surullista on se, että tässä vauhdissa tulee uhreja.
Sinkkuelämässä ei ole reiluja sääntöjä – joskus tuntuu, ettei ole sääntöjä ollenkaan. Pitäisi kyllä olla, mutta todellisuudessa normaalit käytöstavat monesti loistavat poissaolollaan. Digiaikana sekä jättämisen että kosimisen voi hoitaa nopeasti kännykällä: kasvottomasti, hajuttomasti, värittömästi ja etenkin mauttomasti.
Pahinta on arvaamattomuus. Usein ei pysty ennakolta lukemaan merkkejä siitä, mitä tulee seuraavaksi tapahtumaan. Parisuhteessa olevat eivät osaa edes kuvitella, miten pahalta voi tuntua, kun saa huomata tulleensa dumpatuksi siten, että deitti vain katoaa. Taas.
Pitkienkin viestiketjujen tai treffien jälkeen toinen vain lopettaa viestittelyn. Ei selityksiä, ei syitä. Voi olla, että toiselle tuli jotain muuta eteen, sillä monella on kierroksessa useampi kumppaniehdokas samaan aikaan. Vaikka itse koettaisi tehdä kaiken oikein, saattaa tulla torjutuksi useitakin kertoja peräkkäin.
Se haavoittaa, kun ei kelpaakaan. Sen ottaa henkilökohtaisesti, vaikka ystävät lohduttavat, että ”hän ei sitten ollut sulle se oikea”. Se on totta, mutta ei se aina lohduta. Sitä miettii itsekseen, että onko minussa jotain perustavanlaatuista vikaa? Mitä tapahtui? Kuka sitten on se oikea! Tällainen ihmissuhdepeli syö luottamusta vastakkaiseen sukupuoleen, mutta kaikesta huolimatta ei kannata lannistua.
Sydän auki, kiinni vai raollaan?
Kun ihminen kokee liian monta katoamista tai torjutuksi tulemista peräkkäin, alkaa helposti suojella sydäntään. Se on ymmärrettävää. Kyseessä ovat isot tunteet, tärkeimmät mitä elämässä on: rakkaus ja arvostuksen ja hyväksynnän saaminen. On hyvin vaikea ottaa kevyesti sitä, ettei vieläkään löydä turvallista kainaloa ja ihmistä, joka hyväksyisi minut juuri sellaisena kun olen.
Voi ruveta tuntumaan siltä, että mitä järkeä on ikinä avata sydäntään, kun siihen kuitenkin kohta sattuu. Siksi onkin ehkä parempi sulkea sydämensä. Ehkä onkin helpompi elää niin, ettei edes yritä? Kun ei deittaile, ottaa varman päälle, ettei sorru suuriin odotuksiin ja pettymyksiin (tai sitten deittailee ”saavuttamattomia” kandidaatteja!).
Mutta vaikka sydämen sulkeminen pyrkii siihen, että voisi välttää pettymiset, käy ikävä kyllä niin, että kivun lisäksi välttää myös läheisyyden. Kun kukaan ei pääse lähelle satuttamaan, ei myöskään rakkaus pääse perille. Suljettu sydän ei pysty ottamaan vastaan rakkautta, vaikka joku haluaisi kaataa sitä rekallisen syliisi.
Tiedän, miltä tuntuu elää sydän lukittuna. Minäkin suljin sen vuosien pettymysten jälkeen. Oli tavallaan turvallista elää laittamatta itseään alttiiksi uusille torjunnoille, mutta samalla tietyt ihanat tunteet jäivät kokematta – vaikka sain sinä aikana aikaiseksi paljon hienoja asioita työelämässä ja nautin muutenkin elämästä.
Nyt olen taas raottanut sydäntäni silläkin riskillä, että sydämen kautta eläminen on välillä todella sotkuista hommaa. Rakkaus on aina riski. Silloin tunneskaalaan kuuluvat kaikki fiilikset: pelot, mustasukkaisuus, haavoittuvaisuus, mutta myös ilo, toivo ja rakkaus. Ollessani juuri treffeillä erään espanjalaisen miehen kanssa, hän totesi hyvin: ”Aina pitää olla esperanzaa – toivoa.”
Oivalsin, ettäjos ei ole luottamusta, ei ole toivoakaan. Ja toivottomuus jos mikä saa sydämen sulkeutumaan.
Tässä vinkkini luottamuksen elpymiseen:
1. Vedä happea
Jos tuntuu, että on joutunut pettymään liian monta kertaa peräkkäin ja ennakko-odotukset alkavat olla negatiivisia treffeille mennessä, kannattaa unohtaa hetkeksi pakonomainen kumppanin löytäminen. Epätoivoisena vetää helpommin puoleensa epäsopivia kumppaneita.
Pidä pieni breikki varsinkin Tinderistä tai muusta nopeasta sosiaalisesta mediasta ja vietä aikaa ystävien kanssa, jotka arvostavat sinua. Tee asioita, joissa olet hyvä ja joista nautit.
Älä kuitenkaan eristäydy liian pitkäksi aikaa. Rima deittailuun nousee, eikä pian teekään mieli poistua mukavuusalueeltaan, sohvannurkasta villasukat jalassa.
Vedä happea, kerää voimia ja palaa deittimaailmaan taas, kun tunnet olevasi luottavainen sen suhteen, että se oikea on vielä jossain, vaikka et vielä tiedäkään missä.
2. Hidasta deittailua
Olet saattanut itsekin ruveta arvioimaan mahdollisia kumppaniehdokkaita kuin karjaa markkinoilla. Alat etsiä toisesta virheitä samantien – estääksesi itseäsi pettymästä. Koeta tutustua hitaasti keskustelemalla. Pyri kohtamaan ihmisiä oikeassa elämässä. Ystävysty ensin!
Kuuntele millaiset arvot toisella on ja kysele haaveista ja harrastuksista. Älä jumitu ulkoisiin asioihin. Äläkä heti mieti, johtavatko treffit avioliittoon, vaan mieti, onko teillä yhdessä mukavaa.
3. Pura pettymyksiäsi ja hoida itseäsi
Joskus sydän on ollut jo alun perin kiinni. Jos ei ole ollut uskoa siihen, että olisi rakkauden arvoinen, on saattanut alkaa vetää puoleensa kumppaneita, jotka vahvistavat tuota haitallista uskomusta. Se on taas vahvistanut lisää sitä ajatusta, että kukaan ei voi rakastaa minua, eikä keneenkään voi luottaa.
Hoida itseäsi niin fyysisesti, emotionaalisesti kuin energeettisesti – miten vain, kunhan saat purettua ikäviä tunteita, uskomuksia ja energioita pois. Siten et myöskään laita vahinkoa kiertämään. Vaikka sinua on kohdeltu huonosti, sinun ei tarvitse lähteä kostamaan samoja tekoja taas uusille uhreille, koska se ei ainakaan voi johtaa mihinkään positiiviseen. Puhu ja tee jotain fyysistä. Opettele tuntemaan itseäsi entistä paremmin ja rakastamaan itseäsi.
4. Opi luottamaan itseesi
Tämä on lopulta tärkein asia. Ennen kuin voit oppia luottamaan muihin, sinun on luotettava itseesi. Kun voit luottaa omaan vaistoosi, opit erottamaan toisistaan oikeasti potentiaaliset kumppaniehdokkaat niistä, jotka vain tuhlaavat aikaasi.
Treffien ei pidä olla kolmannen asteen kuulusteluja, mutta on silti fiksua tietää, etsiikö deittisi ”uusia kiinnostavia ihmisiä” vai sitoutumista. Huomioi, natsaavatko sanat ja teot keskenään. Vai onko mitään tekoja?
Luota myös itseesi siinä, että vika ei ole sinussa, vaikka joku katoaa tai torjuu sinut. Luota siihen, että selviät pettymyksistä. Olet silti arvokas ja ihana. Luota siihen, että joku sinulle oikea ihminen näkee sen vielä. Älä huoli, vaikket pysty vielä kuvittelemaan sitä. Luota siihen, että kaikki järjestyy.
Kortit sopivat kaikenlaisille rakkauden etsijöille: esim. keskustelun avaamiseen, tutustumiseen ja myös yksin käytettäviksi itsetuntemuksen syventämiseen. Kortit paljastavat, miten suhtaudumme itseemme, toisiimme ja elämään. Ne voivat avata uusia näkökulmia, lisätä ymmärrystä ja tuoda keskustelijat lähemmäksi toisiaan. Voit käyttää kortteja aina, kun kaipaat merkityksellisiä ja syvällisiä keskusteluja.
