Sivu 230 – Hidasta elämää

Täpötäydessä kalenterissa ei ole tilaa unelmille, ideoille ja oivalluksille

Puhelin. Palaveri. Puhelinpalaveri. Podcast. Musiikkia. Muistilista. Kauppalista. Kalenteri.

Pää on pelottavan helppo täyttää ärsykkeillä. Mieli ei kuitenkaan jaksa käsitellä niitä kuin rajallisen määrän, mutta samaan aikaan se tulee riippuvaiseksi virikkeistä.

Moni pelkää levottomuutta, jonka loputon ärsykkeiden tulva mieleen jättää. Levotonta mieltä vältellään uusilla ärsykkeillä.

Kun pää on koko ajan täynnä, ei jää aikaa
a) käsitellä ja jäsentää elämän tapahtumia
b) olla läsnä itsessään ja tässä hetkessä
c) luoda mitään omaa.

Jätä välillä kuulokkeet korvilta, vaikka maailma olisi täynnä mielenkiintoisia virikkeitä. Niille on aikansa ja paikkansa mutta ei jokaikinen hetki. Kun olet välillä hetken yksin, kuulet tarpeitasi ja toiveitasi.

Kun teet ja touhuat, kun elämässä sattuu ja tapahtuu, tarvitset aikaa tapahtumien prosessointiin. Elämän pienet ja suuret sattumukset herättävät meissä tunteita. Jos et käsittele niitä, ne muuttuvat sisäisiksi jännitteiksi ja kuormitukseksi. Kiireisen työpäivän jälkeen prosessointi voi tarkoittaa sitä, että annat päivän päällimmäisten ajatusten hetken pyöriä mielessäsi. Tulet tietoiseksi siitä, mitä on tapahtunut ja miltä se sinusta tuntuu. Jos olet kohdannut suuria vaikeuksia, tunteiden käsittely ja kohtaaminen voi viedä kuukausia, jopa vuosia.

Kun olet prosessoinut suurimmat tuntemukset, mieleen alkaa muodostua tilaa levollisuudelle ja mielenrauhalle. Tarvitset tyhjää tilaa palautumiseen ja voimien keräämiseen. Kun et tee mitään ja suorastaan tylsistyt, annat samalla elinvoiman kaivon pikkuhiljaa täyttyä.

Samalla teet tilaa ihmeille. Kun mielesi on saanut hetken ihmetellä tylsyyttä ja elinvoimasi palautuu, on uuden luomisen aika. Yksi suurista tarpeistamme on itsemme toteuttaminen ja ilmaiseminen. Mieli ei ole täällä vain nauttimassa muiden tuotoksia. Uskon, että jokainen meistä on täällä tekemässä jotain ainutlaatuista, antamassa maailmalle jotakin itsestään.

Kun haluat luoda uutta, sinun on luotava ensin tapahtumien väliin tilaa. Tyhjä tila on valtava luovuuden lähde. Oma tilasi voi olla vaikka säännöllinen metsälenkki ilman taustahälyä, tai viidentoista minuutin meditaatio silloin tällöin.

Tyhjyyden tilaan laskeutuvat uudet unelmat, ideat ja oivallukset. Hiljaisuudessa ajatukset kirkastuvat. Samalla palautuu yhteys paitsi itseesi, myös johonkin sinua suurempaan. Kuten Ihmeiden oppikurssissa sanotaan: ”Whatever we leave empty, grace will fill”.

Etsitkö elämääsi ”sitä oikeaa”? – Kukaan ei voi tehdä sinua onnelliseksi, jos itse valitset olla onneton

Kirjoittaja Aira Sahakangas on Diplomikuuntelija, mielenrauhan ohjaaja, luennoitsija ja kirjailija. Hän on kirjoittanut kaksi kirjaa, Valintana mielenrauha 1 ja 2.

Jos tahtoo löytää rauhan eli Viattomuuden sisimmästään, niin se löytyy. Me emme tule maailmaan etsimään ihmissuhteita, jotka parantaisivat minun oloni, mutta lähes koko ajan me etsimme ihmissuhteista sitä ”oikeaa” joka tekisi minut onnelliseksi. Mutta voiko kukaan tehdä minua onnelliseksi, jos minä itse valitsen mielessäni onnettomuuden? Usein luulemme, että tuo läheinen tai ihmissuhde oli pettymys, koska hän ei ollutkaan sitä, mitä minä mielikuvissani oletin. Niinpä, mielikuvissani.

Minä todellakin rakennan omilla ajatuksillani mielikuvan toisesta ja sitten lähden vilpittömästi ”uskomaan” että tuo toinen on ”tommonen” ja se tekee minusta onnellisen ja, kun toinen ei ”älyäkään” olla sitä, mitä odotin, niin petyin. Luulenpa, että lähes jokaisella on ollut tällainen pettymyksen kokemus. Älä kuitenkaan tuomitse itseäsi, vaan voit löytää itsesi tällaisen tapahtuman avulla. Jos sinulla on ristiriitoja mielessäsi eli vertauskuvallisesti ”likaisia pyykkejä” korissasi, niin auttaako se mitään, jos yrität toisen ihmisen avulla eli ”kuvitelluilla puhtailla pyykeillä” peittää ne likaiset pyykit?

Ihmissuhteet ovat mahdollisuus itsensä löytämiseen

Itse olen kulkenut yli 20 vuoden anteeksiannon polun ja huomannut, että likapyykki tulee todellakin puhtaaksi ja todellinen Viattomuus Itsestä eli puhdas pyykki näkyväksi. Tulee luonnolliseksi huomata, että minä olen Viaton ja niin on muuten kaikki muutkin. Yli 20 vuotta sitten pysähdyin huomaamaan oman vihani itseäni ja maailmaa kohtaan. Ajattelin, että täytyy olla jokin muukin tapa katsoa maailmaa ja itseäni. Ajatus riitti. Sillä tämä on ajatusten maailma, ei tekojen. Mieleni lähti kohti vapautta, jossa ensimmäiset ajatukset ilmenivät, että en halua enää miellyttää ketään, vaikka koko maailma hylkäisi minut. Miellyttämisellä ostin hyväksyntää, että joku tykkäisi, kun en itse sitä itselleni antanut. Miellyttäminen on itsensä hylkäämistä mielessä ja voiko minua kukaan muu loppujen lopuksi hylätä, kuin minä itse omilla ajatuksillani. Olin väsynyt väkivaltaisiin ihmissuhteisiin ja ryyppykavereihini. Halusin löytää rauhan, maksoi mitä maksoi, sillä minulla ei ollut enää mitään menetettävää.

Löysin aviopuolisoni vuosituhannen vaihteessa ja tajusin, että tämä on nyt minulle mahdollisuus katsoa itseäni toisin. Vuoden päästä olin raskaana ja niinpä minulla oli mahdollisuus katsoa myös äitiyttiäni toisin. Alusta lähtien aloin jokaisen ristiriidan tullessa katsoa, että tämä on minussa ei toisessa ja kun halusin onnellisuuden, olin halukas nöyrtymään ja huomaamaan oman likapyykkini eli arvottomat ajatukseni ja sen, että voin pestä tämän puhtaaksi antamalla itselleni anteeksi ajatukseni. 18 vuoden ajan olen johdonmukaisesti päivästä päivään valinnut todellisen voimani ja päästänyt irti arvottomista ajatuksistani. Se, miten se tapahtuu, kerron dialogina Totuuden kanssa kirjoissani Valintana mielenrauha 1 ja 2.

Käytin nämä vuodet omien menneiden kokemusteni vapautumiseen, niin puolison, kuin äidin roolistakin. Näin, miten ihmissuhteeni puolisooni sekä tyttäreeni ja kaikkiin muihinkin läheisiin parani päivä päivältä yhä kauniimmaksi, jossa jokainen saa olla omanlainen. En siis tullut enää etsimään ihmissuhdetta, jossa joku tekisi minut onnelliseksi, vaan pyytämällä sisimmässä olevalta Todelliselta voimaltani: ” Anna ilmentyä ne ihmiset elämässäni, jotka siihen tulee ja auta minua näkemään heidät niinkuin Jumala näkee.” Katsoin arjen tapahtumat ja ristiriidat Itseni kautta ja löysin Jumalan Itsessäni eli löysin Itseni. Itsensä löytäminen eli Rakkaus on pelosta luopumista, antamatta mitään muuta muotoa sille. Silloin ei unelmoi Rakkautta, ei etsi Rakkautta vaan tietää, että Rakkaus on. Kaikilla on mahdollisuus löytää vapaus. Se on vain valinta kysymys.

Jutun kirjoittaja Arja Sahakangas on Minä olen -lehden vakituinen kolumnisti. Tilaa lehti itsellesi täältä.

Mitä kiihkeämmin jahtaan onnea, sitä nopeammin se pakenee

Mun teki tänään mieli kysyä sulta, että tunnistatko elämästäsi sen, että tavoittelet jotain niin kovasti, että tämä hetki jää sulta huomaamatta?

Päädyin asian äärelle kun avasin tänään television ja hetki sen jälkeen suljin sen. Tuli vain sellainen olo, etten halua haaskata elämää siihen, että pakenisin sitä. Sen myötä olen tässä, eikä minulla ole mitään tekemistä.

Koska sulla oli viimeksi tällaista aikaa? Ettei ole mitään tekemistä, ei kiirettä, ei oikeastaan mitään.

Entä miten suhtauduit siihen? Oliko/onko sulla hankalaa sen kanssa? Nautitko siitä ja jos niin miten? Laitatko silmäsi kiinni ja lepäät vai istutko silmät auki ja vain annat sinulle aikaa olla? Ajatteletko? Jos, mitä sinä ajattelet?

Minä huomaan, että ajatukseni pyörivät usein sen ympärillä, miten voisin saavuttaa jotain. Ne pyörivät sen ympärillä, mitä voisin tehdä. Mikä olisi se oikea asia tehtäväksi. Hassuinta on, että kun kysyn mitä sitten tapahtuu kun saavutan sen mitä noissa ajatelmissa selvästi tavoittelen, lopputulos on aina jollain tapaa se, että sitten voin olla.

Eli minun täytyy mennä maailman ääriin ja saavuttaa asioita, jotta voin palata rauhassa siihen missä juuri nyt olen? Olemaan.

Kaikilla tuo mielen toiminta ja liike, joka siitä syntyy ei pyöri saavuttamisen ympärillä. Mutta jonkin ympärillä se pyörii valtaosalla meistä. Kysynkin, mitä se on sinun kohdallasi? Kun on tilaa, hiljaisuutta ja ei tekemistä, mihin suuntaan alat liikkua mielessäsi ja mihin kehosi haluaisi liikkua? Töiden äärelle, parisuhteesta huolehtimaan tai Tinderistä sellaista etsimään? Kodista huolehtimiseen?

Pohdin toisinaan sitä, että jos olisin ollut kykenevä olemaan tässä paikalla, tavoittelematta tietämättäni sitä jotain saavutusta, olisin saattanut saavuttaa elämässäni monenlaisia asioita. Se huvittaa. Olisin todennäköisesti menestynyt paremmin ystävieni kanssa, perheeni kanssa, harrastuksissani, työssäni, parisuhteessa ja haaveitteni suhteen. Kun olisin vain tasaisen mukavalla laadulla antanut niille itsestäni ja ollut paikalla sen sijaan, että olisin etsinyt sitä paikkaa, jossa voisin saavuttaa ja pyrkinyt onnistumaan.

Tunnistatko sinä sen, että elämäsi pyörii jonkin tietyn asian ympärillä ja että juuri tuo pakonomaisesti huomiosi nappaava asia estää sinua saavuttamasta sitä mitä kaipaat, vaikka uskot sen olevan juuri toisinpäin, että tuo asia tuo sen mitä kaipaat?

Jos tunnistat, heitetään ylävitoset. Se on jo iso askel, tunnistaa oma tilanteensa. Toivon, että katselet itseäsi, teet huomiota ja olet myötätuntoinen tekemiäsi huomiota kohtaan. Jokainen meistä tavoittelee sitä jotakin.

Kirjoitin tämän kirjoituksen kutsuakseni sinut mukaan tunnustelemaan asiaa kanssani. Persoonamme elämään kuuluu luontaisesti se, että se ohjautuu etsimään

sitä jotain tiettyä kokemusta (saavutus, rakkaus, täydellisyys, ainutlaatuisuus, voimakkuus jne.)
tietyllä tavalla
tietyltä elämän osa-alueelta korostuneesti (intiimi suhde, muut ihmissuhteet, ura, koti jne.)

Mitä selkeämmin havaitset, mihin persoonasi suuntautuu automaattisesti, sitä mahdollisempaa on sekä löytää ymmärrystä tälle omalle toiminnalleen että löytää laajempia mahdollisuuksia tuon täyttymyksen kokemiselle. Kun alamme ymmärtää mitä etsimme, voimme alkaa rakentavasti katselemaan eri tapoja sen toteuttamiselle.

Voitkin halutessasi ottaa kynän ja paperia ja kysyä mitä kokemusta sinä etsit, millä tavoin sinä sitä etsit sekä miltä elämän osa-alueelta sitä etsit?

Kun olet käyttänyt tähän tarpeeksi aikaa, voit kysyä millä muilla tavoin voisit tarjota itsellesi mahdollisuuden kokea tämän kokemuksen? Entä mitä täytyisi tapahtua, että voisit kokea sen mitä sinä kaipaat juuri nyt tässä hetkessä?

Kerroin sinulle aluksi siitä, että minussa on taipumus etsiä saavutusta. Kun tavoittelen saavutusta, olen kaikista lähinnä sitä kokemusta, etten saavuta. Koen sen johtuvan siitä, että minulta menee ohi tämä olemassaoleva hetki ja sen anti kun yritän saavuttaa jotain. Hauskaa on se, että kun vain olen läsnä ja seuraan inspiraatiotani kirjoittaa asiasta ja kutsua sinut mukaan, koen saavuttaneeni jotain.

Vedän tästä johtopäätöksen; kun huomioni on siinä, että haluan saavuttaa jotain, jään vaille saavutuksia. Kun huomioni on tässä ja elän elämääni hetki hetkeltä, saavutan asioita, jotka ovat minulle antoisia. Yksinkertaista, eikö!

Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.

Mikä saa sinut hehkumaan innostusta? – Käytä aikasi siihen, niin tulet onnelliseksi

Elämän tarkoitukseksi riittää se, että olet olemassa, kuten aiemmin kirjoitin. Mutta mihin arvokas aika maan päällä kannattaa käyttää? Johonkin sellaiseen, joka saa sinut hehkumaan innostusta, iloa, rauhaa, merkityksellisyyttä. Tiedätkö jo, mitä se juuri sinulle merkitsee?

Mikä on luontaista juuri sinulle?

Ikigai on japanilainen, ikivanha käsite, joka suomentuu sanalla elämäntehtävä. Vaikka elämä on täyttä ilmentäessään itseään, kaikelle elävälle on luontaista ilmentää jotakin tiettyä nyanssia. Ei toki jäykästi vain yhtä, vaan soljuen ja moniakin asioita yhtaikaa hehkuen.

Luonnossa ilmentyy jämäkkyyttä, pysyvyyttä, sinnikkyyttä, juhlaa, värisävyjen harmoniaa, höyhenenkeveyttä, yllätyksellisyyttä, herkkyyttä. Kaikelle on ominaista olla juuri itselleen sopivalla tavalla olemassa.

”Fight what you want, but do not fight with your own nature.” sanotaan yhdessä lempikirjoistani, Universumien tomu -sarjaan kuuluvassa Philip Pullmanin teoksessa. Eli: ”Taistele mitä vaan haluat, mutta älä taistele omaa luontoasi vastaan.”

Olet sellainen kuin olet. Vaikka voit muuttua elämäsi aikana paljonkin, älä tuhlaa aikaasi itsesi vastustamiseen. Jos olet kiharatukkainen ja nauravainen, olet varmasti ihana juuri sellaisena, eikä sinun kannata käyttää aikaasi hiustesi suoristamiseen ja hillittynä esiintymiseen. Mielesi ehkä haaveilee toisinaan siitä, että olisit toisenlainen, ja että silloin elämäsi olisi parempaa. Mutta:

Onnellisuus ei tule jahtaamalla, vaan hehkuu sisimmästäsi rajattomalla voimalla

Anna siis nauravaisen energiasi levittää iloa muille, jos se on sinulle luontaista. Tai jos olet hillitty ja ihanan rauhallinen, anna sen tyynnyttää kanssakulkijoitasi. Ole ihana oma itsesi, ja uskalla nauttia siitä.

Mikä sun ikigai on?

Minkä ilmentäminen on juuri minulle mielekästä? Mikä saa juuri minut hehkumaan? Mietin asiaa hetken, ja sydämestäni nousi spontaani vastaus: haluan inspiroida ihmisiä aitouteen, rohkeuteen ja elämästä nauttimiseen. Se ei tarkoita, että aina pystyisin elämään niin.

Toisinaan eksyn ajatusten ja tunteiden viidakkoon luullen, että ne ovat totuus ja onnellisuuteni tiellä. Välillä teen jonkin harjoituksen, jotta löytäisin taas todellisen itseni. Joskus vain olen, ja yhtäkkiä koen rauhan valtaavan olemukseni. Tästä voimasta lähtee kaikki aito minussa. Tämän voiman avulla teen asiat, jotka auttavat toisia.

Sisimpäsi on rajatonta rauhaa, rakkautta ja läsnäoloa. Miten se ilmenee juuri sinussa? Mikä saa sinut kokemaan mielekkyyttä, rakkautta ja virtaavuutta? Mikä saa sut hehkumaan suurinta mahdollista kauneutta, valoa ja rauhaa?

Löydät Mitran lempeät kirjat Sydämen seksi ja Meidän vuosi tästä.

Uuden vuoden unelma jää pelkäksi pilvilinnaksi, ellet rakenna sille vankkoja perustuksia

Kirjoitan tässä postissa siitä, että aina unelmien tavoittelu tai suunnitelmien tekeminen ei ole parasta, mitä voit tehdä, kun vuosi vaihtuu. Parempi vaihtoehto voi olla satsata siihen perustaan, jolle unelmat voivat oikeassa kohtaa alkaa rakentua.

Halusin kirjoittaa tämän postin koska minulle on henkilökohtaisesti ollut käänteentekevää ymmärtää, että huonolle pohjalle on vaikea rakentaa mitään kestävää. Olen aina ollut luonteeltani sellainen, että uusien asioiden käynnistäminen ja visiointi on tullut luonnostaan. Viimeisen kerran yritin käynnistää unelmieni elämän rakentamista vuosien 2012 ja 2013 taitteessa. Törmäsin tuolloin kuitenkin sisäiseen ääneen, joka kertoi minulle, että tämä on jotain, jota olen jo kokeillut, ja se ei ole koskaan johtanut hyviin tuloksiin. Kysyessäni itseltäni mikä olisi parempi vaihtoehto, sain vastaukseksi perustan rakentaminen.

Nyt kuusi vuotta myöhemmin ymmärrän mitä kokonaisuudessaan halusin itselleni tuolloin sanoa. Unelmani ovat alkaneet rakentua todeksi sen kautta, että osaan olla läsnä, tiedän mikä on minulle ominaista, mitä syvästi haluan sekä millaisia haasteita ja vahvuuksia minulla on. Tänään tekemäni pitkäaikaiset suunnitelmat ovat aidon itseni toteuttamista ja samalla jotain, jonka kautta kosketus itseeni paranee entisestään.

Toivon, että posti antaa sinulle tilaisuuden kysyä, millä mallilla perustasi on. Toivon, että se tuo myös helpotusta siihen paineeseen, joka sanoo, että juuri nyt pitäisi pystyä parempaan, löytää se oikea suunta ja kyetä innostua monen muun tavalla sen unelmien elämän rakentamisesta.

Kokemuksen syvenevällä rinta äänellä halua sanoa, että sinun ei tarvitse kiirehtiä. Huolehdi perustastasi ja itsestäsi. Unelmat ja sinne vievät askeleet tulevat kyllä näkyviin sen kautta.

Millaiselle perustalle on hyvä rakentaa?

Jaan unelmat, visiot ja tavoitteet kahdenlaisiin. On niitä, jotka pyrkivät kuljettamaan pois tästä hetkestä kohti jotain parempaa. Ne perustuvat siihen, että tämä hetki ja se ihminen, joka sinä olet, eivät miellytä sinua.

Toinen ryhmä ovat ne, jotka perustuvat sille, että olet läsnä sen ihmisen kanssa, johon olet jo tutustunut tarpeellisessa määrin. Tulevaisuus, jota valitset luoda, on jotain, joka ilmentää ja vahvistaa parhaita puoliasi sekä kunnioittaa aitoja toiveitasi. Keskeistä on se, että unelmat ovat kosketuksissa kehosi, tunteittesi ja mielesi kanssa sen sijaan, että niillä pyritään pois siitä.

Saman asian voisin ilmaista myös niin, että ensimmäisen ryhmän unelmat ovat jotain, joka auttaa sinua saamaan tai olemaan jotain, jonka uskot täyttävän niitä kohtia itsessäsi, jotka ovat tyhjiä tai joita on hankala kohdata.

Jälkimmäisen ryhmän toiminta kumpuaa erilaisesta paikasta sen prosessin tuloksena, että olet uskaltanut kosketuksiin niiden vajavuuksien kanssa, joita itsessäsi on, kuten jokaisessa ihmisessä on. Olet uskaltautunut luomaan yhteyden itseesi ja nauttimaan siitä ihmisestä, joka olet.

Mitä perustan rakentaminen tarkoittaa?

Kahta asiaa.

Rakennat kyvyn olla läsnä ja kosketuksissa itsesi kanssa
Rohkeutta kohdata ja tutustua minuuteesi

Itseensä tutustumisen menetelmiä on niin monia, etten ryhdy luettelemaan niitä tässä. Löydät tämän sivuston kirjoittajien tarjonnasta lukuisia työvälineitä sekä läsnäolon harjoittamiseen että omaan minuuteesi tutustumiseen. Se mitä haluan painottaa, on valinta sitoutua tähän perustan luovaan prosessiin.

Olen varma, että elämässäsi tapahtuu paljon hyviä asioita, haastaviakin asioita sekä muutoksia sen myötä, että teet tämän valinnan. Oma kokemukseni on, että huolellinen perustusten valaminen johtaa myös siihen, että unelmasi saavat ajan kanssa oikeasti tilaisuuden toteutua. Kaikki tapahtuu ajallaan kun opimme kunnioittamaan sitä, missä olemme nyt.

Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.

Se mihin käytät aikasi ja voimasi vaikuttaa ratkaisevasti siihen, kuinka koet oman arvosi

Elinvoimani on arvokasta = minä olen arvokas

Oman elinvoiman käyttäminen sellaiseen, mikä sinua ravitsee ja kutsuu, on itsesi arvostamista käytännössä ja arjessa. Voit tietää, oivaltaa ja ammentaa vaikka millaisia elämänviisauksia, mutta elämää muuttaa lopulta vain lukkiutuneiden ajatus- ja toimintamallien murtaminen käytännön kautta. Kaikkea ei tarvitse mielessään ratkoa. Usein luulemme, että jos pohdimme, ajattelemme ja sisäisesti työstämme jotakin asiaa tarpeeksi, se muuttuu.

Olennaista on aloittaa. Aloita pienistä asioista

1. Käytätkö elinvoimaasi soutamiseen vai äyskäröimiseen?

Kun käytät elinvoimaasi hyvinvointiasi rakentavasti, keskityt pääosin mahdollisuuksiin ja sellaiseen mikä tuntuu hyvältä. Kun äyskäröit, elämänenergiaasi tuhlaantuu valittamiseen, selittämiseen, pelossa jumittamiseen, arvostelemiseen, juoruamiseen, tarpeettomaan odotteluun, vaatimiseen, syyttämiseen, kieltämiseen, hyväksynnän tavoittelemiseen, itsesi sivuuttamiseen ja uhriuteen. Silloin on usein olo, että elämä ja olosuhteet vievät sinua.

On olennaista tunnistaa, mihin elämänvoimasi kuluu. Jos olet tottunut siihen, että olosi on tyytymätön, iloton, jatkuvasti väsynyt tai intohimoton, olet tottunut siihen, että elämänvoimasi jollakin tapaa tuhlautuu. Kun elinvoima suuntautuu soutamiseen, sinulla on olo, että luot ja elät omaa elämääsi, iloiten ja turvassa.

2. Saat itse rakastaa sitä, mikä aiemmin jäi rakastamatta

Uhriutuminen on selviytymiskeino ja sen kohtaaminen itsessään on olennaista, jotta elämä voi todella tuntua hyvältä. Uhriutuminen saa alkunsa, kun jäämme jollain tapaa vaille tukea, ymmärrystä, läheisyyttä tai rakkautta, tai tulemme hylätyksi varhaisissa vaiheissamme. Elämme elämää odottaen, että saamme korvauksen kärsimyksistämme. Sisäinen vanhemmuus ja kypsyminen on sitä, että alkaa rakastaa haavojaan. Niitä kohtia, jotka eivät ole saaneet rakkautta. Haavoja ei tarvitse paapoa ikuisesti. Kun lakkaa odottamasta hyväksyntää tai sovitusta kärsimyksilleen, vapautuu jatkamaan matkaa.

Kun ravitset itseäsi, ravitset maaperää, jossa unelmasi kasvavat ja elämäsi puu kukkii

3. Uhmaa listoja ja nuupahdusta

Yleensä mieleen tulee välittömästi hirmuinen lista asioita, mitä pitäisi ensin tehdä ja miksi en nyt voi. Tuo lista on sisäistä arvottomuuttasi, joka hyökyy usein vikkelästi esiin, kun alat suunnitella hyvän tekemistä itsellesi. Kun toistojen kautta toimit hyvinvointiasi ravitsevalla tavalla, listat alkavat lyhetä ja huono omatunto hiipua. Itsensä hoitamista saattaa himmata myös se, ettei jaksa tai viitsi. Lykkää ja väistelee. Sekin on arvottomuuden tunnetta. Toisessa ääripäässä suorittaa ja paahtaa, toisessa pistää päätä pensaaseen. Lopputulos on sama: itsensä sivuuttaminen.

4. Valitse itsesi joka päivä

Kun itselleen oppii suomaan hyvää päivittäin pienten valintojen kautta, kasvaa kyky kohdata ja tukea itseään ihan kaikessa. Se levollistaa. Hyvän tekeminen alkaa muuttaa myös sisäistä puhetta ja auttaa pysähtymään omien tunteiden ja tarpeiden ääreen.

Kuinka ravitsen elämänvoimaani? / Harjoitus:

Kuulostele ja kirjoita.

Käytän elämänvoimaani äyskäröimiseen, kun…

Piiloudun tai pakenen…

Käytän elämänvoimaani soutamiseen, kun…

Elinvoimaisillani olen…

Elämänvoimani kunnioittamiseksi voisin enemmän…

Kun suot itsellesi hyvää, elämän hyvät jutut alkavat virrata

Kun alat kuunnella itseäsi intuitiivisesti, kontrolli elämässäsi alkaa hellittää. Et liho ja laiskistu, vaan sisäiset voimavarasi alkavat ohjautua yhä enemmän siihen, mikä sinulle tekee hyvää. Silloin vedät myös enemmän puoleesi sinua ravitsevia ja arvostavia asioita. Kun valintojesi pohjalla on itsekunnioitus ja itsesi kuunteleminen, elämäsi heijastaa sitä.

Kun alat tunnistaa mikä sinua ravitsee ja voimauttaa, tulee tilaa tehdä isompaa inventaariota elämässäsi. Millaisten arvojen ympärille elämäsi on rakentunut? Ilmentyykö arjessasi se, mikä sinulle on tärkeää? Kun elämäsi todentaa sinulle tärkeimpiä asioita ja koet levollisuutta, olet yhteydessä itseesi.

Vaikka elämässä on surullisia, haastavia tai ratkaisemattomia asioita se ei tarkoita, ettet voi kokea myös hyvää. Sinun ei tarvitse antaa elämään liittyvien tunteiden viedä sinua ja määrittää kokemustasi totaalisesti. Tämä on oman hyvinvointisi puolelle asettumista silloinkin kun elämä ei ole sellaista kuin toivoisit.

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

”Oletko onnellinen?” on hyvää tarkoittava kysymys, joka voi tehdä sinusta onnettoman

Vaikka käsityksemme onnellisuudesta on yksi elämäämme syvimmin vaikuttavista asioista, erittäin harvoin pysähdymme todella miettimään, mitä onnellisuus on meille itsellemme. Paljon useammin mietimme kauppalistaa ja käytämme enemmän aikaa seuraavan lomakohteen valintaan.

Oletko onnellinen?

Tämä on tuttu kysymys, jonka varmasti olet kuullut ja ehkä itseltäsikin kysynyt. Mutta valitettavasti se on kysymys, joka johtaa helposti harhaan. Se saa meidät olettamaan, että onnellisuutta joko on tai sitten sitä ei ole, eikä ääripäiden välissä ole mitään.

Olenko onnellinen -kysymys laittaa vaakakuppiin sataprosenttisen onnellisuuden. Voinko siis sanoa olevani parisuhteessani onnellinen, jos aamulla töihin lähtiessäni pahoitin mieleni puolisoni kommentista, vaikka muuten yhteiselämä sujuisi mukavasti?

Jos löydämme pienintäkään epäilystä onnellisuutemme suhteen, saamme vastaukseksi ”Ei. En ole onnellinen”, vaikka tuolta elämänalueelta saattaa löytyä paljon hyvää.

Entä jos sinulla onkin jo kaikki, mitä tarvitset onneen?

Minulle onnellisuus on vapautta olla oma itsensä.

Meissä jokaisessa asuu kaipuu elää elämäämme omana itsenämme ilman rooliasuja, naamioita tai pelkoja, ettei kelpaa tai ole riittävä. Ilman pelkoa tulla hylätyksi, torjutuksi tai vahingoitetuksi.

Miten helppoa elämämme olisikaan, jos tietäisimme olevamme aina hyväksyttyjä ja rakastettuja. Ei olisi tarvetta pyrkiä kohti kiiltokuvaminää, mutta emme piilottautuisi varjoommekaan. Kelpaisimme juuri näin ja olisimme täydesti omia itsejämme.

Et ole hyvä sen takia, millainen olet, miten toimit tai mitä teet, vaan olet hyvä, koska olet olemassa. Olemassaolosi tekee sinusta arvokkaan ja merkityksellisen. Sinulla ja sinun elämälläsi on merkitystä. Sinä ja sinun elämäsi olette kauniita.

Teksti perustuu Auli Malimaan kirjaan Onni asuu jo sinussa – 9 tapaa olla onnellinen. Sen avulla voit löytää oman persoonallisuustyyppisi ja sinulle parhaiten sopivat keinot lisätä onnellisuutta elämääsi.

Mitä jos itsestäsi huolehtiminen tänään on suklaan nakertamista peiton alla – tai mitä vain, mikä oikeasti tuottaa hyvää oloa sydänjuuria myöten?

Olen suorittanut ”itseni rakastamista”, ”eheytymistä” ja ”henkisyyttä” ja ”hyvinvointia” kuin mikäkin pieni eheytymis- ja hyvinvointinörtti. Oli tunne ja olo, että tässähän nyt todella tehdään matkaa eteenpäin ja oivalletaan ja eheydytään. Mutta miksi törmäsin silti aina samoihin pulmiin elämässä, miksi kerroin samoja tarinoita itsestäni (esimerkiksi että olen epävarma ja siitä seuraa tai on seuraamatta joitain juttuja), tai uskoin että voin kokea onnellisuutta ja levollisuutta vasta, kun jotkut tietyt asiat tapahtuvat? Miksi ei kuitenkaan ollut syvä hyvä olo ja levollisuuden tuntu?

Suorittaminen on sisäänrakennettua kulttuurissamme, koska tiedostamaton arvottomuuden kokemus on niin sisäänrakennettuna meissä. Hyvää oloa just minuna ei tarvitse ansaita mitenkään. Se ei ole tiettyjen toimien, edes tiettyjen henkisten tai kehollisten toimien takana. Usein me vaan uskotaan sen olevan kiinni tietyssä kundaliinijoogaharjoituksessa, oikeiden juttujen oivaltamisessa tai tietyn ruuan syömisessä. Koska tiedostamaton arvottomuus.

Elämässäni käynnistyi iso hyvän virtaus, kun hiffasin tämän: minun ei tarvitse eheytyä yhtään. Säröt kuuluvat minuun, koko reissuni rähjäisyys on osa sieluni viisautta ja kokemusta. Ei tarvitse ymmärtää, jotta voin antaa olla ja ottaa hyvää vastaan. Ei tarvitse muuttua, eikä tarvitse ponnistella oivallusten, ilojen ja nautintojen eteen. Mielen, joka on usein kiinni keskeneräisyyden, suorittamisen ja arvottomuuden juurissa, on tätä vaikea hahmottaa. Mieli tuputtaa: ”kyllä nyt ei voi vaan pötkötellä täällä peiton alla, jos sä tänäänkin pötköttelet, sä laiskistut. Eli olet huono ja saamaton. Tai: kyllä nyt tarttis meditoida tai tehdä joogaharjoitus tai laulaa mantroja tai sauhutella salviaa tai maalata mandalaa, muuten et henkisty ja sun vibat viistää matalalla. Mun pitää ymmärtää miksi mua kohdeltiin niin tai näin, muuten en pääse eteenpäin.”

Mutta ei sielu ajattele noin, ihmisen arvottava ja lokeroiva mieli luulee, että pitää olla paketti kasassa, hirmu itsevarma ja tosi korkeissa viboissa, jotta voi olla hyvä olla.

Mitä jos itsestä huolehtiminen onkin sitä, että tekee sitä, mikä juuri tänään tuntuu ihanan lempeältä, hoitavalta ja itsestä huolehtivalta? Mitä jos juuri tuon ihana nautinnon lämpö onkin tie yhteyteen oman sielun kanssa? Mitä jos siihen väliin ei tarvita mitään muuta? Voi joogata ja voi maalata mandaloita ja lukea henkiskirjoja tai mitä vain jos se on kivaa, mutta ei se mitenkään välttämätöntä ole sielun kanssa supattamiseksi. Mitä jos onkin niin, että syvä hyvä olo ja levollisuus löytyy sieltä, mitä itselleen sallii nyt eikä sen kautta, mitä itseltään vaatii tai mitä kohti pyrkii?

Olen tullut elämässä syvään synkkaan itseni ja henkeni kanssa, kun olen lakannut suorittamasta minuna olemista. Ei olekaan tarvinnut muuttua tai tulla yhtään hyvinvoivammaksi. Ja siinä on hyvinvointini ja itsearvostukseni ydin. Tee sinä juuri niin kuin sinusta tuntuu! Pointtini ei ole aliarvioida tai arvostella mitään toimintaa vaan muistuttaa, että olennainen on jo valmiina sinussa. Ei minkään toimen tai ulkoisen jutskan takana.

Kokeile. Nauti, mehustele. Muista, että mahdollisesti esiin nousee syyllisyyttä ja huonoa omaatuntoa – ne on vain piilotettuja arvottomuuden tunteita jotka nousevat ylös ja kohdattavaksi silloin, kun et enää toimi niiden ajamana. Ne hiipuvat pikku hiljaa, kun ei enää toimi niiden (eli sen mielen pälätyksen ja vastustuksen ja vaatimusten mukaan). Samaan aikaan voi olla ihana, helpottava aloilleen laskeutuminen: ”oi, mun ei tarvitse just nyt mitään. Saan olla vaan, ja nauttia olostani. Tai saan tehdä just sitä mikä musta tuntuu ihanalta ja nauttia siitä.”

Uskallatko arvostaa itseäsi niin paljon, että hoidat itseäsi sen mukaan mikä sinua oikeasti ravitsee sydänjuuria myöten eikä sen mukaan, mitä joku guru sanoo?

Lämpimästi tervetuloa löytämään SINUN sydämesi ääntä ja lempeyttä ITSEÄSI kohtaan rakastetulla, voimauttavalla verkkokurssilla Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut. Se alkaa 21.1. ja kestää 5 viikkoa. Voit jälki-ilmoittautua kurssille 31.1 asti. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan täällä.

Voit lopettaa itsesi kehittämisen – Sinun ei tarvitse muuttua paremmaksi, jotta voisit olla onnellinen

Olen usein käyttänyt käsitteitä itsensä kehittäminen tai ihmisenä kasvaminen. Joku aika sitten oivalsin niiden sisältävän ajatuksen, että meissä on olemassa jokin vika tai puutteellisuus, mikä pitää korjata tai muokata paremmaksi.

Emme vielä riitä emmekä kelpaa tällaisina, vaan meidän on kehityttävä ja kasvettava paremmiksi. Ja tuon muutoksen on mielellään oltava kokoaikaista, muutenhan kehitys tai kasvu loppuu. Tuo vaatimus voi olla sisällämme niin ankara, että tunnemme lähes koko ajan häpeää ja huonommuutta, kun emme pysty olemaan vieläkin parempia.

Itsensä muokkaaminen ja parantaminen lähtee pelosta. Taustalta löytyy ihmisyyteen kuuluva, perustavanlaatuinen hylätyksi tulemisen pelko. Koska pelkäämme, ettemme tule hyväksytyiksi tällaisina, täytyy olla jollakin tavalla erilainen tai parempi. Tuota pelkoa torjuaksemme olemme kehittäneet erilaisia selviytymismalleja, jotka vaihtelevat persoonallisuustyypeittäin. Ne väittävät, että sinut hyväksytään, jos

1 – aina olet oikeassa ja virheetön tai
2 – aina olet avulias ja ystävällinen tai
3 – aina olet tehokas ja menestynyt tai
4 – aina olet yksilöllinen ja erottuva tai
5 – aina olet asioihin syvästi perehtynyt tai
6 – aina olet luotettava ja kaikkeen varautunut tai
7 – aina olet positiivinen ja iloinen tai
8 – aina olet vahva ja vastuussa tai
9 – aina olet rauhallinen ja sopeudut.

Emme kuitenkaan koskaan saavuta onnellisuutta pyrkiessämme kehittymään noiden vaatimusten mittapuulla, sillä aina voimme olla vielä virheettömämpiä, avuliaampia, menestyneempiä, yksilöllisempiä, tietävämpiä, luotettavampia, positiivisempia, vahvempia ja sopeutuvampia.

Koska emme koskaan saavuta selviytymismallimme mukaista päämäärää, nuo vaatimukset vain rajoittavat onnellisuuttamme. Eikä pelosta nousevalla selviytymisellä voi tulla onnelliseksi, sillä onnellisuus toimii ihan eri tavoin kuin selviytyminen. Onnellisuus on täysin vapaa pelosta.

Todellinen itsensä kehittäminen, ihmisenä kasvaminen ja onnellisuuteen avautuminen eivät ole paremmaksi, kypsemmäksi tai kehittyneemmäksi muuttumista, vaan armollisuutta itseään kohtaan.

Erilaiset persoonallisuudet löytävät tuon armollisuuden hieman eri tavoin – aihe, jota avaan kirjassani Onni asuu jo sinussa. Minun persoonallisuustyypilleni se on rehellisyyttä itseäni kohtaan.

Tämä ei tarkoita, että julman rehellisesti haukkuisin olevani juuri näin surkea ja huono, vaan että tiedostan tuon surkeuden syntyneen liian tiukoista selviytymisen vaatimuksista ja ymmärrän, ettei se ole totuus minusta. Silloin näen tuon surkeuden läpi kauneuteni, sisäisen eheyteni ja onnellisuuteni.

Onnellisuus ei löydy kehittymällä ja kasvamalla, vaan hyväksymällä itsensä juuri sellaisena kuin on. Se ei tapahdu niin kuin kasvu tai kehitys ajan saatossa, vaan juuri nyt, tässä hetkessä. Kun tulet läsnäolevaksi hetkeen, huomaat onnellisuusrajoitteesi ja selviytymisvaatimuksesi, kuin katselisit niitä ulkopuolelta. Silloin olet vapautunut niiden vallasta. Samalla oivallat, miten kovasti olet yrittänyt ja parhaasi tehnyt ja saatat tuntea myötätuntoa itseäsi kohtaan.

Kun olet läsnä itsellesi tässä hetkessä, mielenrauha, luottamus ja rakkaus täyttävät sinut. Olet kytkeytynyt onnellisuuteen, joka on aina sinussa.

Kirjastani Onni asuu jo sinussa löydät eri persoonallisuustyyppien selviytymismallit ja onnellisuusrajoitteet. Kirjan avulla tunnistat oman tyyppisi ja löydät oman tapasi olla onnellinen.

Pystytkö toimimaan, vaikka pelottaa? – Älä anna pelon kutistaa sinua ja elämääsi

Olen pelännyt elämässäni paljon, enkä ole kokemukseni kanssa ainutlaatuinen. Se, joka erottaa meidät toisistamme on se, tahdommeko toimia pelostamme huolimatta ja erityisesti pystymmekö toimimaan vaikka pelottaa? Aina oma halu ei riitä, jos pelkoa tuottava asia on omasta näkökulmasta katsoen ylivoimainen. Silloin voi tuntua siltä, että olet loukussa, josta ei löydy ulospääsyä.

Havahduin tavoitteiden merkitykseen, kun huomasin, että pelkoni heikkenivät, kun asetin elämälleni suunnan. Tämä johtui todennäköisesti eniten siitä, että valitsin kulkea arvojeni suuntaisesti. Kun ymmärsin miksi, löysin samalla miten. Olen käyttänyt ajatustani siitä lähtien apunani elämäni vaihtuvissa tilanteissa itseni ja asiakkaideni kanssa. Yhä uudelleen saan kuulla tarinoita siitä, kuinka uskollisuus toimia oikein ja rakkaudellisesti silloinkin, kun toinen ei sitä näennäisesti ansaitsisi, auttaa pääsemään vaikeassakin tilanteessa eteenpäin, ja perillä voi tuntea huojennusta siitä, ettei omaa käyttäytymistään tarvitse katua, vaikka toinen olisikin ollut sinua kohtaan epäarvostava tai ilkeä.

Vahvojen tunteiden värittämät muistot nousevat helposti mieleen, kun niille tekee tilaa. Pelosta käsin tuotetut ratkaisut aiheuttavat jälkikäteenkin tappiomielialaa ja häpeää. Jos tunnistat, että olisit voinut toimia tilanteessa paremmin itsesi kannalta, on muisto epämieluisampi. Itseään ei kuitenkaan kannata mitätöidä tai tuomita, koska sellainen vahingoittaa omaa luottamusta itseesi. Ikävät kokemukset opettavat meille itsestämme paljon, ja voimme hyödyntää niitä tulevaisuudessa.

Rohkeus on kykyä haastaa omat uskomukset ja mielikuvat. Usein se on kykyä katsoa omien mielikuvien ulkopuolelle. Kun tunnet pelkosi eli tiedät, mitä pelkäät, sinun on helpompi hallita pelkoasi. Pelko saa sinut pienentämään itseäsi ja syö itseluottamuksesi. Et näe enää muita vaihtoehtoja kuin toimia pelkosi mukaan.

Kognitiivisessa terapiassa fobioiden ja pakko-oireisten häiriöiden hoitamisessa on käytetty vuosien ajan menestyksellisesti altistushoitoa. Siinä ihminen laitetaan kohtaamaan pelkonsa, mutta se tehdään turvallisesti terapeutin läsnäollessa tai tukemana. Moni asiakas pelkää työskentekyä valtavasti ja voi mennä kuukausia, ennen kuin päästään alkuun, mutta tulokset ovat huimia. Olennaista on ymmärtää, että pelko pitää ahdistusta yllä ja välttelemällä pelon kohdetta vältät myös pelkosi kohtaamista ja siitä vapautumista, Myös sinä voit arjessasi altistaa itseäsi pelkäämillesi asioille ja katsoa miltä se tuntuu. Jos se tuntuu liian hankalalta, kannattaa hakeutua ammattilaisen luokse.

Pelko on tarpeellinen tunne, koska se suojaa meitä. Pahimmillaan se kuitenkin estää meitä elämästä niin kuin haluaisimme. Jos pelko vie liikaa sinulta mahdollisuuksia, älä suostu sihen, vaan valitse vapaus. Jos et ole valmis vielä toimimaan omaksi hyväksesi, on jo uuden asenteen ottamisella suuri merkitys. Voit luvata itsellesi, että et suostu olemaan pelkosi vanki.

Milloin viimeksi muistitkaan, että voit olla myös itse itsellesi haaveidesi kumppani?

Kuvittele unelmiesi kumppani. Millaista hänen kanssaan olisi? Kuinka hän sinulle puhuisi, miltä hänen kanssaan tuntuisi? Käännä hommeli kohti itseäsi: kuinka itsellesi juttelet? Mikä sinussa on ihanaa ja kaunista? Kuinka usein huomioit ja juhlistat sitä? Vaaditko itseltäsi sellaista, mitä haaveidesi kumppani ei vaatisi? Mitä? Millaisia asioita teet itsesi kanssa? Toteutatko intohimojasi? Mikä saa sydämesi laulamaan? Kuinka usein annat sydämesi laulaa? Mistä nautit ja iloitset? Miten voisit saada elämääsi noita tunteita ja asioita lisää? Mistä voisit aloittaa?

Rakkauden kokeminen elämässä ei tarkoita sitä, että pitää olla kumppani tai että pitäisi haluta kumppanuutta. Jos kaipaa intiimiyttä ja läheisyyttä voi tutkailla miten intiimisti, läheisesti ja intohimoisesti jakaa ja elää elämää jo nyt? Näyttäydytkö sellaisena kuin olet? Kenen kanssa voisit harjoitella tarpeidesi ja tunteidesi ilmaisua turvallisesti? Elämääsi ja ihmissuhteitasi luo ja rakentaa kaikki se, mitä nyt olet ja itsellesi sallit.

Itselleen lempeänä kumppanina oleminen ei tarkoita sitä, ettet saisi kaivata ja ikävöidä ihanaa suhdetta toiseen ihmiseen. Kumppanin kaipuu voi olla todella kipeää. Vähättelemättä tarvetta läheisiin suhteisiin; jos toivomasilaista ei juuri nyt ole, voi olla supervoimauttavaa tutkailla, mitä asioita suhteessa ja kumppanuudessa kaipaa. Millaisia energioita, oloja, tunteita, tuntemuksia, sanoja ja tekoja? Ja sitten: alkaa itse toteuttaa elämässään noita asioita, lahjana itselleen.

En ollut hiffannut, että ei minun tarvitse olla täydellinen, eheä tai täydellisesti itseäni rakastava, ennen kuin voin kokea kumppanuutta. Luulin, että homma pitää ensin saada valmiiksi ja sitten elämääni voi tulla hyvä tyyppi. Juuri tämä suorittaminen veti puoleeni ihmissuhteita, joissa hyväksytyksi ja nähdyksi tulemisesta kilvoitteleminen jatkui. Kunnes aloin itse itselleni kumppaniksi. Pikku hiljaa. Aloin tehdä ihania ja kivoja juttuja. Hoitaa ja helliä itseäni, nauttia, ottaa vastaan ihan pieniäkin juttuja. Se ei tarkoita, etten olisi saanut tarvita tai kaivata. Mutta avasin elämäni hyvälle ololle ihan vain itseni kanssa. Ja sellaisen kumppaninhan myös toivoin; ihmisen, jolla itsellään olisi hyvä olla itsensä kanssa ja joka tykkää elämästään.

Sen sijaan, että vaadit tai odotat toisilta tai elämältä saavasi mitä kaipaat (tai annat onnesi olla kiinni ulkoisissa asioissa), voisit kääntää katseen uteliaasti ja lempeästi itseesi: mitä voisit itsellesi juuri nyt sallia, jotta voisit kokea mielihyvää ilman, että se on kenenkään toisen teoista tai elämän tapahtumista kiinni?

Mitä sellaista hyvinvointiasi lisäävää voisit suoda itsellesi tänään, huomenna ja koko ensi viikon, joka ei ole mistään ulkopuolisesta kiinni ja minkä toteutumiseen ei ole mitään ehtoja? Toisin sanoen, minkä toteuttamiseen ei ole mitään ekskjuussejä: voisin lukea kirjastossa joka päivä puoli tuntia lehteä tai käydä uimassa. Esteet ja selitykset ovat voimaantumattomuutta eli sitä, että lisäät lauseeseen: mutta kun kirjasto on kiinni, kun pääsen töistä ja selkä kipeä. Okei, mitä voit antaa itsellesi?

Mitä voit antaa itsellesi?

Koenko itseni kanssa intohimoa ja elämän innostusta?
Sysäänkö jatkuvasti jotakin puoltani sivuun?
Järkeilenkö mitä minun pitäisi sen sijaan mitä haluaisin? (Näistä kahdesta on mahdollista muodostaa ihan toimiva yhtälö)
Millainen keskusteluyhteys minulla on itseni kanssa?
Puhuttelenko itseäni kunnioittavasti vai arvostellen ja jatkuvasti parempaan vaatien? Kuulostelenko itseäni rehellisesti?
Arvostanko tarpeitani ja kiinnostuksen kohteitani?
Ja nyt, kaiken tämä valossa: mitä tarvitsen juuri nyt itseltäni?
Milloin vien itseni treffeille?

Lämpimästi ja lempeästi tervetuloa löytämään itsestäsi lempeämmän kumppanin ITSELLESI rakastetulla Olet parasta, mitä sinulle on tapahtunut -verkkokurssilla. Viiden viikon kurssi alkaa 21.1. Voit jälki-ilmoittautua kurssille 28.1. asti – kurssialue on käytössäsi maaliskuun loppuun saakka. Lue lisää ja ilmoittaudu täältä.

Kuva: Unsplash

Myötätunto itseä kohtaan auttaa tekemään elämästä parempaa – Siihen tarvitaan vain yksi kysymys

Myötätunto ei a) ole olemassa vain muita ihmisiä varten vaan myös itseäsi varten b) ei tarkoita passiivisuutta ja alistumista, vaan voimautumista oman hyvinvoinnin puolesta toimimiseen.

Ei auta, että vaadin itseäni kiukkuisena lopettamaan tupakanpolton, suremisen tai laiskottelun. Ei elämääni – tai kenenkään toisen elämää – paranna se, että ajattelen joka päivä, että minun pitäisi olla pullantuoksuinen äiti tai herkkuruokien loihtija.

Elämä voi olla tosi mukavaa ja rakkaudellista, kun lämmitän väsyneenä pakastepitsaa. Miksi minun pitäisi olla mitään muuta kuin nyt olen?

Myötätunto on sitä, ettei bätlää itsensä kanssa koko ajan. Ja silloin kun syntyy sisäinen taistelu, on itselleen myötätuntoinen siitäkin. Myötätunto ei luo mitään täydellistä zen-tilaa, jossa mikään ei heilauta, satuta tai aiheuta sisäisiä kirrauksia.

Myötätunto on kykyä kannatella itseäsi siinä mitä nyt on. Se on omassa joukkueessaan olemista ilman ehtoja. Ja sitä, että kun huomaa odottaneensa tai vaatineensa itseltään jotain – asettaneensa ehtoja – on siitäkin myötätuntoinen. Myötätunto on oikeastaan elämän seikkailun asenne. Se syventää itsearvostusta ja kykyä nauttia omasta itsestä.

Olennainen, voimauttava, myötätuntoa avaava kysymys on: ”mitä olen tehnyt itseni hyväksi sisäisesti viime aikoina, jotta minulla olisi turvaa tehdä valintoja jotka kutsuvat? Olenko luonut itselleni levollisuutta tai pyytänyt apua, jotta voisin opetella uusia tapoja? Olenko piiskannut vai ymmärtänyt itseäni surussani? Olenko vuosikausia hakenut joka ilta töistä tullessani jätskipaketin surua lievittääkseni, vai olenko tutkinut tapoja kohdata ja vapauttaa suruani? Olenko kuunnellut mitä tarvitsen, ja sallinut itselleni sitä?”

Voimaantumattomana ihmisestä valuu energiaa, koska hän odottaa, että jokin ulkopuolinen täyttäisi omat sisäiset reservit. Sanonta ”ei kannettu vesi kaivossa pysy” on tosi kuvaava. Kun alkaa huolehtia tarpeistaan ja tunteistaan, ei elä odotellen, että joku toinen kaataisi rakkautta, huomiota tai hoivaa sisäiseen kaivoon.

Saatamme pelätä, että jos olemme vähemmän ankaria itsellemme, menetämme hallinnan. Samalla jumitamme erilaisissa kierteissä: jojo-dieeteissä, repivissä ihmissuhteissa tai uupumuksessa. Myötätunto ja lempeys itseä kohtaan muuttaa ja transformoi enemmän, nopeammin ja lempeämmin kuin kaikki maailman kiukku, itsensä kanssa taisteleminen ja muutospakotus yhteensä. Itsensä piiskaaminen on egonsa kanssa vääntämistä, myötätunto on yhteyttä omaan sydämeen ja itseä suurempaan.

Voimaantuminen on sitä, että muutan tietoisesti suhdetta itseeni lempeämmäksi

On egon keksintöä, ettemme saisi polttaa tai painaa tämän verran kuin nyt painamme. Myötätuntoinen ytimemme ei suhtaudu kriittisesti vaan lämmöllä ymmärtäen, että ihmiselämä on joskus tiukkaa settiä. Kun astun myötätunnon kautta sydämeeni, olen enemmän ok sen kanssa, millainen olen. Voimaantuminen on sitä, että muutan tietoisesti suhdetta itseeni lempeämmäksi. Siihen kuuluu oman menneisyyden ja kokemusten myötämielinen, avoin tarkastelu. Myötätunto vapauttaa voimavaroja oman toiminnan ja ajatusten uudelleen tarkasteluun ja uusien valintojen tekemiseen.

Jos ajatus turhauttaa eikä sillä tunnu olevan arkesi ja elämäsi kanssa mitään tekemistä, voisitko antaa itsellesi mahdollisuuden tsekkailla suhdetta itseesi ja elämään uudesta kulmasta? Voisiko jokin muu tapa olla ja elää olla mahdollinen? Sellainen, jossa voit itsesi kanssa hyvin? Se potentiaali on sinussa jo.

Voimaantuneisuus – tai myötätunto – ei vain tipu sinuun jostain, kun olet tarpeeksi työstänyt itseäsi tai henkistynyt. On valinta suhtautua itseensä ja elämään myötämielisesti, huolimatta siitä mitä olet kokenut.

Myötätuntoa voi harjoitella joka päivä. Siihen tarvitaan oikeastaan vain yksi kysymys: mitä tarvitsen nyt? Myötätuntoinen vastaus on sellainen, joka on nyt toteutettavissa. Jos olet ihan puhki ja sen sijaan tarvitset omasta mielestäsi puhkuvaa intoa, onko se kovin myötätuntoista suhteessa siihen, missä nyt menet? Tarvitsetko tauon? Aikaa itsellesi? Lepoa? Ystävän kanssa puhumista? Jonkin sivummalle jättämistä, kunnes voimat palautuvat?

Anna itsellesi aikaa, jota et täytä millään
Kuulostele, mistä ihan pienestäkin nautit ja iloitset. Minkä verran teet noita asioita päivässä? Viikossa? Kuukaudessa? Kaikki se mistä nautit ja iloitset on myötätunnon rakentamista itseäsi kohtaan.
Kysy itseltäsi usein (vaikka heti nyt): mikä olisi lempeintä itseäni kohtaan juuri nyt? Mikä auttaisi minua sallimaan itselleni tuon asian, ajatuksen tai teon? Mikä on pienin mahdollinen askel tai asia juuri nyt?
Emme ehkä voi muuttaa elämän isoja speksejä juuri nyt, esimerkiksi työpaikkaa. Myötätuntoista voisi olla kuulostella, miten lempeyttäisin omaa oloani siinä missä nyt olen. Voinko tuoda itselleni töihin kukkia? Kuunnella musiikkia? Käydä päivän aikana kävelyllä? Ostaa laatikkoon herkkusuklaata päiväkahvin kanssa?
Myötätuntoiset, lempeämmät valinnat rakentavat sisäistä turvaa. Se auttaa kohtaamaan omia tunteita sivuun sutimisen sijaan. On myötätuntoista antaa itsensä tuntea mitä tuntee, ajatella mitä ajattelee ja tiedostaa se. Elämäämme eivät muuta vaatimukset, hienot agendat ja kaikki maailman henkinen tai psykologinen tieto yhteensä. Myötätunto vapauttaa ja avaa transformaatiolle.

Kuva: Unsplash