Et ole välttämättä sitoutumiskammoinen nirso, saatat kärsiä ahdistuneisuushäiriöstä

Mitä lähempänä ihmiset asuvat toisiaan, sitä kauempana olemme toisistamme, vaikuttaa tänä päivänä.

Kaupungistamisen myötä kylät tyhjenevät ja kaupungit kasvavat, mutta samalla yksineläjien määrä lisääntyy. Tällä hetkellä yleisin kotitalousmuoto Suomessa ovat yksinasujat. Toki osa heistä on suhteessa, mutta tiedetään, että useimmat meistä toivoisivat sen löytyvän.

Ihmiset kurottelevat toistensa luokse Tinderin ja muiden verkkosovellusten avulla ja törmäilevät baareissa alkoholin turruttamina. Jotkut rohkeat avaavat keskustelun mielenkiintoisen ihmisen kanssa näyttelyssä tai kahvilassa. Ennakkoluulot ja tulkinta vaikeuttavat aitoa kohtaamista.

Tutkimuksista tiedetään, että mitä enemmän ihmisillä on valinnanvaraa, sitä valikoivammaksi he tulevat. On vaikeaa pysähtyä mielenkiintoisen henkilön äärelle, koska kulman takaa voi tulla kiinnostavampi vastaan. Mutta parinvalinnassa vaikuttavat lukuiset muutkin asiat.

Tylyimpiä leimoja, joita lähiympäristöstä voidaan ikisinkulle asettaa on nirsoilu. Tällöin oletetaan, että eihän tuolle mikään kelpaa, kuvittelee olevansa tavallisten ihmisten yläpuolella, ottaisi nyt vaan jonkun.  Kuitenkin, kun näyttää siltä, että kukaan ei kelpaa, tai ihmissuhde ei lähde käyntiin kuin unelma ensitreffien jälkeen, voi tilanne johtua monesta syystä.

Useimmiten jatkoa ei tule ihan vain siksi, että useimmat suhteet tyssäävät alkuunsa. Tulee esille asioita, jotka eivät viehätä, arvoja, joihin ei voi liittyä. Elämänkumppania etsiessä on merkitystä, että yhteiset ydintarpeet olisivat samanlaisia, on harmilista, kuinka vähän niistäkin puhutaan tutustuttaessa.

Tiedetään, että suhteen ensimetreillä esiin tulleet vastoinkäymiset ovat usein samoja, joihin suhde lopulta päättyy, siksi niihin kannattaa kiinnittää huomioita jo alussa. Ei sen tähden, että voisi karata paikalta, vaan siksi, että voisi pyrkiä selvittämään niitä ennen niiden vahvempaa sabotoivaa vaikutusta.

Se mikä näyttäytyy ulkopuolisten silmissä valikoivuutena, voi olla ahdistuneisuuteeseen reagoimista. Useat herkät ihmiset ovat kovin reaktiivisia ja kokevat suhteen alun liian jännitteisenä aikana. Jos toinen ei tule lähelle niin nopeasti kuin haluaisi tai tekee sen liian nopeasti, voi ahdistunut herkkä perääntyä vaiheessa, jolloin tarvittaisiin enemmänkin aikalisää, hengittelyä ja kommunikointia.

Erityisherkillä on enemmän ahdistuneisuushäiriötä kuin muilla ja  joskus voi olla, että ihminen ei itsekään ymmärrä olevansa ahdistunut, vaan kuvittelee olevansa  vain hankala ja sitoutumiskyvytön. Aivan kuin hänen läheisensä hänelle viestivät. Taipumuksesi sabotoida suhteesi heti alkuun voi siis johtua siitä, että tilanne ahdistaa sinua.

Tiedetään että masennus voi olla piilevää, mutta ahdistuneisuuskin voi toimia salaa sinulta vaikuttaen ihmissuhteisiisi. Ahdistuneisuuden syntymekanismeihin vaikuttavat välittäjäaineet, kasvuympäristö ja elintavat. Jos koet jatkuvaa epämukavuutta, hankaluutta, vaikeutta ja pakenemishalua liittyen vuorovaikutustilanteeseen kannattaa hakea ammattilaiselta apua.

Mutta voit myös auttaa itseäsi, jos kohtaaminen pelottaa, etkä kykene pysähtymään uuden kiinnostavan ihmisen äärelle pidemmäksi aikaa. Psykologit ja terapeutit tarjoavat tähän mielellään tunteiden siedätystä. Kun et pakene, vaan antaudut vuorovaikutukselle silloinkin kun se on hankalaa, voit oppia itsestäsi ja tunteistasi uutta.

Eevi Minkkinen muistuttaa blogissaan, että pysähtymällä hankalan tunteen äärelle, sen voima lievenee asteittain ja ehkä jopa katoaa häiritsemästä.  Voit myös vaikka luvata itsellesi, että tapaat jokaista uutta henkilöä useamman kerran. Ei se ole vielä  ilmaus yhteisestä tulevaisuudesta, mutta itsetuntemuksellesi ja ihmissuhdetaidoillesi se voi tehdä todella hyvää.

Tunteiden tunnistamiseen ja tunnesäätelyyn löydät toimivia apukeinoja ja harjoituksia  Tunnekarttakirjasta.

 

“Yksinäisyys on kuin huuto tyhjyyteen” – 11 viestiä yksinäiseltä yksinäisille

Kysyimme teiltä lukijoilta Hidasta elämää -keskustelualueella ja Instagramissa, oletteko te kokeneet yksinäisyyden tunnetta, ja miltä se tuntuu. Kokosimme vastauksistanne 11 viestiä yksinäiseltä yksinäisille:

  1. Kuin huuto tyhjyyteen. On niin paljon sanottavaa, mutta ei ketään, kelle sanoa. Mitä enemmän ihmisiä on ympärillä sitä kurjemmalta tuntuu. On kuin se näkymätön tyttö muumeissa.
  2. Surua siitä ettei voi jakaa asioita kenellekään. Ulkopuolisuutta ja irrallisuutta paikoista ja ihmisistä.
  3. Yksinäisyys voi parhaimmillaan olla voimavara, eheytymisen ja rauhoittumisen yksi osa-alue. Tunne, että on vahva ja vahvistuu ja omat ajatukset saavat tilaa. Pahimmillaan se tuntuu siltä, että ei ole ketään kuka ymmärtäisi tai ketä haluaisi häiritä ajatuksillaan tai läsnäolollaan. Kun joutuu syrjään vaikka sairauden vuoksi entisistä sosiaalisista kontakteista, ei voi enää osallistua entisen lailla. Yksinäinen voi olla myös väenpaljouden keskellä.
  4. Yksinäisyys on pahimmillaan kuin matkan odotusta, jota ei koskaan ole edes varattu.
  5. Yksinäisyys tuntuu välillä ihanalta, välillä se tuntuu turvattomalta ja oudolta.
  6. Yksinäisyys myös opettaa. Kovalla kädellä. Astumaan ulos, katsomaan maailmaa uudella tavalla. Hymyilemään ventovieraille. Juttelemaan kaupan kassalle. Yksinäisyys ei ole pelkästään pahasta. Kun oppii kuuntelemaan, mitä se sanoo, voi elämä muuttua. Voi löytää jotain uutta, mahtavaa, kaunista.

  7. Yksinolo omasta tahdosta on positiivinen asia. Yksinäisyyden tunne on sekoitus tyhjyyttä, ahdistusta, tahatonta kaverittomuutta, ymmärtämättömyyttä, henkistä ja fyysistä kipua, hiljaisia kyyneleitä, sanatonta itkua, sydämen äänetönta huutoa. Sitä kaikkea sekasotkua yksinäisyys on.
  8. Kuin olisi väärässä paikassa, mutta ei tiedä missä pitäisi olla.
  9. Voi tuntea olevansa yksin, vaikka olisi seuraakin. Tuntea sellaista henkistä sielunkumppanuuden puutetta, olla vailla samankaltaisuutta, aitoa kohtaamista ja ymmärtämistä, kuulluksi tulemista.
  10. Sitä, että on tuntenut lähes koko elämänsä olevansa outolintu vieraalta planeetalta ja ettei ympärillä olevien ihmisten kokemusmaailma kohtaa oman kanssa, eikä ymmärrä edes miksi. Lohdullista on, että itsetuntemuksen kasvaessa ja väärästä seurasta irroittautuessa on voinut löytää muutamia ihmisiä joiden kanssa on vähemmän yksin.
  11. Tyhjiö. Ihmisiä lähellä ja kaukana kelle on tärkeä, paljon ystäviä, paljon ihmisiä ja tuttuja. Mutta vieressä ei ketään, silti niin yksin. Se on semmonen kolkko tunne, turvaton, paha, siihen asti että kääntää ajatukset positiiviseen. Olen turvassa, ei oo hätää. Näinkin hyvä tuntea, kaikki tuntevat sitä joskus. Yksin kaikessa haavoittuvaisuudessaan ja paljaana. ❤

Miltä yksinäisyys sinun mielestäsi tuntuu? Millaisen viestin haluaisit lähettää kaikille yksinäisille? Jatka keskustelua aiheesta Hidasta elämää -keskustelualueella. 

Menestyskirjailija Katri Syvärinen: 5 tapaa säilyttää levollisuus ja yllätyksellisyys elämässä

Suorittaja juoksee arkisten ihmeiden ohi tavoitellessaan yhtä ainoaa onnen lähdettä eikä ehdi nauttia mistään, koska yhden tavoitteen jälkeen on kiire seuraavaan.

Taikaolento sinussa katsoo ympärilleen uteliaana, heittää unelmansa ilmoille ja lähtee rennosti sen suuntaan tietäen, että se saattaa matkalla muuttaa muotoaan monta kertaa ja kasvaa vielä merkittävästi suuremmaksi.

Matka opettaa sinulle juuri sen, mikä sinun tulee osata. Tämän on saanut kokea myös menestyskirjailija, joogaohjaajaa Katri Syvärinen. Silloin kun Katri vielä suoritti elämäänsä, hänellä oli paljon enemmän ja tarkempia unelmia. Arki oli tiukasti ohjelmoitua, jotta varmasti saisi kaiken toteutettua. Jos aikataulutettu päivä ei sujunut suunnitelmien mukaan, hän hätääntyi. Tuntui, että kaikki on menetetty.

Kuva Arto Wiikari.

Katri luuli ehdottomasti tietävänsä, miten asioiden kuuluu mennä: tänään, huomenna ja jopa kymmenen vuoden aikajänteellä. Elämä kuitenkin opetti, että ei sittenkään aina tiedä. Maailmankaikkeudella on monivivahteisia suunnitelmia, jotka kerta toisensa jälkeen yllättävät täydellisyydellään.

Tätä samaa oppia Katri haluaa nyt jakaa muillekin: vähemmän suorituksia, enemmän epätäydellisiä arjen ihmeitä. Katrin uutuuskirja Vuoden paras päivä – Pieniä (suuria) taikahetkiä arkeen houkuttelee sinut pysähtymään itsesi äärelle. Löytämään itsesi aidompana ja rehellisempänä, suurempana kuin koskaan. Vastaukset ovat sisälläsi.

Tässä Katrin 5 vinkkiä, miten säilytät lomatunnelman arjen keskellä: 



1. Opettele kunnioittamaan luonnollisia syklejä.

Maskuliininen tapa on puskea suoraviivaisesti ja tasaisesti eteenpäin arjessa. Moni on kuitenkin uuvahtanut sillä tiellä. Matkan varrelle on unohtunut elämän syklinen luonne ja olemisen syvä, elvyttävä voima. Meidän ei ole tarkoitus olla jatkuvasti täydessä voimassamme vaan nousta siihen levon ja uusiutumisen kautta yhä uudelleen. Kesäloma ei kannattele kevääseen asti, vaan olemisen tilaa täytyy vaalia arjessakin. Oman rytminsä löytäminen mahdollistaa myös tehokkuuden.

Vuoden paras päivä -kirjassa kuvataan kasvun ja luovuuden luonnolliset vaiheet uuden alusta toiminnan ja kaaoksen kautta vastaanottamiseen ja lopulta olemisen tilaan palaamiseen. Ne toistuvat kaikessa ja kaikkialla: maanantaissa, palaverissa, teetuokiossa ystävän kanssa, lapsen kouluvuodessa. Yksityiskohdat vaihtelevat, mutta kasvun kaareen kuuluu tietynlainen kierto. Mieti, miten voisit kunnioittaa syklejä elämässäsi. Jo se, että omistat päivän ensimmäiset hetket itsesi hoitavalle herättelylle ja illan viimeiset hiljentymiselle, tekee ihmeitä. Aamulla on lempeä alku, illalla kaunis loppu.

 

2. Muista maadoittua.

Mitä korkeampiin sfääreihin arki sinut nostaa, sitä enemmän ja useammin tarvitset vastapainoksi tavanomaista ja rauhoittavaa. Maan pinnalle palaaminen ei ole vain välttämätön paha vaan tukeva perusta, josta voi taas ponnistaa ilmaan. Se kuuluu luovaan kiertoon yhtä tiiviisti kuin liitovaihekin. Maadoittuminen auttaa palauttamaan yhteyden arkeen ja ihmiseloon. Kun olet liihotellut korkealla, laskeudu maan pinnalle. Laskeutumiset ovat hallitumpia, kun teet ne ajoissa. Mene luontoon, tiskaa, tee käsitöitä. Hali lapsia tai puita, rapsuta eläimiä. Pidä vapaapäivä.



3. Ota saavutuksesi vastaan ja juhli niitä.

Kun saat jotain valmiiksi, opettele tunnistamaan saavutuksesi ja kiittämään itseäsi siitä. Usein kiirehdimme tehtävästä toiseen, mutta vastaanottamisen lahja on osa luonnollista kasvun kiertoa. Kukaan ei ole täällä vain antamassa ja puurtamassa. Pysähdy huomaamaan, mitä sait aikaan. Älä katso sitä mikä puuttuu, mikä meni eri tavalla kuin olit suunnitellut tai mikä vielä häiritsee täydellisyyttä vaativaa silmääsi. Keskity siihen, miten ideasi tuli todelliseksi ja näkyväksi. Ihmettele ja ihastele, mitä osasit ja opit. Sinä sait sen aikaan! Omista aikaansaannoksesi, älä vain piilota sitä jonnekin. Wau, tässä onnistuin. Jos et halua huudella suureen ääneen, sano ainakin itsellesi. Tee onnistumisen juhlista huikea osa elämääsi.



4. Haahuile luvan kanssa

.

Arki on usein aamusta iltaan aikataulutettua suoritusta, lomalla ihaninta on kiireettömyys. Ehkä voisit lomalta viedä arkeen päämäärätöntä haahuilua? Kun olet ahkeroinut urakalla ja tuntuu siltä, että päässä ei liiku enää yhtään järkevää ajatusta, irrottaudu kaikesta tekemisestä (myös kivat ja rentouttavat puuhat voivat olla suorituksia). Kuljeskele huoneesta toiseen ja istahda välillä alas. Tuijottele ikkunasta tajuamatta näkemääsi. Lähde hakemaan lasi vettä ja unohda matkalla, mitä olit tekemässä. Sisäinen suorittajasi ehkä turhautuu, mutta anna turhautua – haahuilu on puuroiselle mielelle parasta lääkettä.

5. Luo arkeen omaa taika-aikaa

.

Levollinen tunnelma, jota moni käy hakemassa joogatunneilta ja retriiteiltä, on mahdollista luoda myös omaan arkeen. Elämän myllerryksessä hoitava harjoitus, kuten pieni hetki joogaa, meditaatiota tai intuitiivista kirjoittamista auttaa sinua ankkuroitumaan itseesi. Aloittaminen on usein vaikeinta, joten madalla kynnystä. Tee harjoitustilanteesta niin houkutteleva, että et voi olla aloittamatta: kokoa itsellesi kaunis tila tai pieni alttari harjoitusta varten. Riittää, että astun joogamatolle tai avaan muistikirjan. Yksi venytys on tarpeeksi. Oma taika-aika ei vaadi tunteja päivässä – minuuttikin levollisuutta on parempi kuin ei mitään. Parhaus alkaa pienestä! Kun huomaat, mitä pieni hetki antaa, alat tehdä tilaa enemmälle.

Katri Syvärisen ensimmäinen Hidasta elämää -kirja Löydä elämä taika oli vuoden 2017 myydyimpiä hyvinvointikirjoja. Vuoden paras päivää jatkaa ja syventää samoja teemoja.

Kurkkaa kirja: 

 

5 vinkkiä, miten voit käyttää erityisherkkyyttäsi supervoimana

Suvi Bowellan. Kuva Arto Wiikari 2017.

Moni erityisherkkä on saanut kuulla tai ymmärtää rivien välistä olevansa outo tai muulla tavalla vaikea: itkupilli, hermoheikko, yliherkkä, ylidramaattinen, jänishousu, ja niin edelleen. Mitä on liian herkkä? Onko sellaista? Entä mitä on hyvä ja ihana herkkyys? Miksi herkkyys on tärkeää? Miten voi elää täyttä ja mahdollisimman tasapainoista elämää herkkäaistisena? Suvi Bowellanin uutuuskirja Ihana herkkyys – Rikasta elämää kaikilla aisteilla tuo vastauksia näihin kysymyksiin.

Suvi itse oivalsi oman herkkyyteensä vasta pitkälti päälle kolmekymppisenä. Hän ymmärsi, että herkkyys, empaattisuus, auttamishalu ja vaativan persoonallisuuden yhdistelmä oli ajanut hänet uupumistilaan. Saadakseen itsensä kuntoon, Suvin oli ryhdyttävä opettelemaan tervettä itsekkyyttä ja itsensä rakastamisen taitoa.

Tässä Suvin 5 vinkkiä, miten käyttää erityisherkkyyttä supervoimana: 

1. Valjasta luontaiset lahjasi käyttöön.

Uskon, että jokainen meistä on syntynyt tänne juuri sellaisena kuin on hyvästä syystä. Erityisherkillä on monia mahtavia kykyjä, kuten kauneudentaju, yksityiskohtien havaitsemisen kyky, tarkkuus, empatiakyky ja lojaalisuus. Arvosta luontaisia hyviä ominaisuuksiasi ja rakenna elämäsi niin, että pääset hyödyntämään niitä mahdollisimman monipuolisesti.

2. Panosta ihmissuhteisiin.

Erityisherkillä on luontainen kyky virittäytyä toisen ihmisen taajuudelle. Moni herkkä huomaa myös olevansa se, jolle helposti uskoudutaan. Käytä tätä hyväksesi rakentaaksesi merkityksellisiä ja hyviä ihmissuhteita.

3. Nauti luonnosta.

Herkkäaistisuus korostaa myös kykyä aistia luontoa ja nauttia sen tasapainottavasta vaikutuksesta. Mene luontoon ja anna sen rauhoittavan energian helliä itseäsi.

4. Uppoudu taiteeseen.

Eläytymisen kyky ja kauneudentaju ovat supervoimia taide-elämyksistä nauttiessa. Anna kauniin musiikin koskettaa sydäntäsi, myötäelä näytelmää tai elokuvaa seuratessasi kuin olisit itse kokemassa kaikkea, tutki kaunista maalausta ja löydä siitä aina uusia yksityiskohtia, anna kirjan kuljettaa itsesi mahtaviin seikkailuihin.

5. Nauti kehostasi.

Herkästä tuntoaistista ja hienovaraisen energian aistimiskyvystä kannattaa ottaa ilo irti. Huomaa minkä tyyppinen kosketus on sinulle nautinnollisinta. Helli kehoasi vaikkapa aromaterapeuttisessa hieronnassa. Heittäydy vapaaseen tanssiin. Käy uimassa ja huomaa kuinka hyvältä vesi tuntuu kehoasi vasten.

Kurkkaa kirja:

4 rohkaisevaa ajatusta paranemisen matkalle – Vaikka olisit sairas, sinussa on aina olemassa myös terveyttä

Karita Palomäki. Kuva Arto Wiikari 2017.

Masennus, syömishäiriö, selkäkivut, migreeni, syöpä…Lähes jokainen kohtaa elämänsä aikana yhden tai useamman vakavamman sairauden.

Sairastuminen kuuluu siis elämään aivan samalla tavoin kuin syntymä, eri ikävaiheet, elämän huippuhetket, tavallinen arki, elämänkriisit ja lopulta kuolema.

Vaikka sairautta ei aina voi täysin parantaa, elämään voi suhtautua uudella tavalla. Voi kysyä itseltään, mitä minulle on hyvä elämä ja mitkä ovat arvoni.

Psykofyysinen fysioterapeutti ja työnohjaaja Karita Palomäeltä on ilmestynyt kirja Elämää voi aina parantaa. Kirjassaan Karita opastaa katsomaan koko elämää paranemisprosessina. Näin voi irtautua taistelijan tai uhrin roolista ja kääntyä kohti turvan tunnetta omassa kehossa.

Kirja muistuttaa, että niin kauan kuin on elämää, on myös terveyttä. Sairauden ja terveyden ei tarvitse olla toistensa vastakohtia. On olemassa terveyttä sairaudenkin aikana. Myös paraneminen on jotakin enemmän kuin sitä, että laboratorioarvot ovat normaaleja tai magneettikuvassa ei näy mitään löydöksiä. Paraneminen on elämän mittainen matka kohti eheyttä

Tässä Karitan neljä rohkaisevaa ajatusta kaikille meille, jotka olemme paranemisen matkalla:

1.”On tärkeää ensin sisäistää se, että kaikki tunteet ovat ok. Tunteita itsessään ei tarvitse pelätä.”

Vaikka tuntisit pelkoa, surua tai vihaa, tunteita ei kannata pelätä. Kaikki tunteet ovat viestintuojia, joten ne kannattaa ottaa ensin vastaan sellaisina kuin ne tulevat. Isompi ongelma on tunteisiin kiinni jääminen, jonka pohjalla paradoksaalisesti on usein pelko kohdata vaikeita tunteita.

2. ”Kun kykenet hyväksymään, rauhoitut ja avaudut uudelle.”

Hyväksyminen on mahdollista, kun opit olemaan turvassa haastavassakin tilanteessa. Vaikka sairastuminen herättää varsinkin alussa vastustusta, hyväksymisen prosessin käynnistyminen avaa uusia näkökulmia omaan elämäntilanteeseen.

3. ”Kun vapaudut liiallisesta pelosta ja stressistä, tämä vapauttaa kehon toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla paranemisen hyväksi.”

Kokemasi stressi voi vaikuttaa suurestikin kehon kykyyn tasapainottua. Stressin ja tunteiden säätelyä voi opetella milloin ja minkä ikäisenä tahansa ja siten mahdollistaa kehon itseparaneminen.

4. ”Vaikka olisit sairas, sinussa on aina olemassa myös terveyttä.”

Lopulta on tärkeää ymmärtää, että meissä on terveyttä niin kauan kuin elämme. On mahdollista tietoisesti valita, keskitynkö sairauden mukana tuomaan kärsimykseen vai jäljellä olevaan terveyteen. Hengitys kertoo siitä, että olet elossa, ja siihen voit keskittyä silloinkin, kun mitään muuta et voi tehdä.

Kurkkaa kirja:

Hylätäänkö minut, jos muutun?

Olen huomannut tietyn ilmiön, joka on toistunut elämässäni. Se kaava menee jokseenkin näin:

Teen jotain asiaa, josta todella tykkään. Siitä seuraa se, että ihmiset lähelläni yhdistävät minut kyseiseen asiaan. Samoin teen itse, samaistun tekemiseen hyvin vahvasti ja luon siitä omaa identiteettiäni. Toisin sanoen olen yhtä kuin liikuntatyyppi, tanssija, ravintokaveri, rakkaushippi, metsämies, mikä milloinkin. Tästä samaistumisesta johonkin tekemiseen on ollut jänniä seurauksia.

Erityisesti aloin huomaamaan tätä silloin, kun muutin radikaalisti sitä, mitä olin ollut ennen. Rupesin ajattelemaan ravinnosta, hyvinvoinnista eri tavalla muuttaen tulokulmaani. Kaikki ihmiset ympärilläni eivät ymmärtäneet tätä muutosta.

Ja koska en pystynyt itsekään hyväksymään asiaa, tästä seurasi näennäinen irtaantuminen vanhoista ”piireistä”. Sitten ravinnosta alkoi itsensä tutkiskelu, jollain tavalla samaistuminen ilmiöön, jota joku saattaisi kutsua ”henkisyydeksi”. Tietynlainen hyvyyden tavoittelu, persoonan luominen kohti ”puhtautta ja täydellisyyttä”. Tästä alkoi sitten takaisin paluu, kohti juuri samoja asioita, joista olin alunperin lähtenytkin.

On erikoista huomata kuinka ihmiset hyväksyvät tai eivät hyväksy muutosta. Kun jokin minussa muuttuu, muuttuu myös ihmisten näkemys siitä, kuka tai mikä olen. Ja jos en itse sitä hyväksy, voi tuntua siltä, että joku hylkää. Todellisuudessa kukaan ei hylkää, jos hyväksyn oman kiinnostukseni elämää kohtaan. Ydin minussa pysyy aina samana, mutta millaista leikkiä näet minun leikkivän, saattaa muuttua.

Oletko sinä pistänyt minut tai jonkun toisen ihmisen johonkin tiettyyn ”laatikkoon”. Teemu (Janne, Liisa, kuka tahansa) = semmoinen ja semmoinen tyyppi. Ja pystytkö päästämään irti näistä oletuksista, jos tätä maailmankuvaasi muutetaan? Sinulla ei tarvitse minulle vastata, mutta tämä on minulle tosi mielenkiintoinen teema.

Tällä hetkellä tuntuu, että toisten hyväksynnälle ei ole niin suurta merkitystä kuin sillä oli esim. 8 vuotta sitten. Nyt voin leikkiä näitä eri leikkejä, ymmärtäen, että kaikki ei tykkää. Eikä oo tarkoituskaan. Onneksi leikkikavereita riittää, ennen kaikkea niitä, joilla ei oo itsessään mitään väliä mitä teen, vaan MITEN ja MIKSI teen jotain asiaa.

On hauskaa huomata tätä ilmiötä kaikkialla.
Ravintotyypit ei voi ostaa jäätelöä, koska joku voisi nähdä. Joogaopettaja ei voi syödä lihaa, koska eihän niin joogassa tehdä.
Henkinen tyyppi ei voi ottaa tuopillista hyvien ystävien seurassa, koska se on ”väärin”.
Rokkari ei voi istua paikalleen silmät kiinni, koska se ei kuulu genren käyttäytymiseen.

Me ihmiset ollaan huomattavasti monimutkaisempia ja moniulotteisempia, kuin vain yhden suunnan otuksia. Ja tässäkin on eroavaisuuksia, jollekin tietynlainen ehdottomuus on todellista, rehellistä ja tuo enemmän vapautta elämään.

Pointti on tässä se, että uskallammeko olla sitä, mitä olemme, vaikka se ei sopisi toisten ihmisten luomaan ajatukseen meistä? Kaikki yllä luettelemani ovat karkeita esimerkkejä ja on paljon ihmisiä, jotka murtavat noita ajatuksia, koska se on heille paljon rehellisempää, kuin olla tekemättä jotain, jota he kuitenkin haluaisivat tehdä.

Mä aion tulla metsästä räkäsenä, treenaamaan metallin pauhaessa, sieltä hiljentymään, ottamaan yhteyttä sisimpääni mantrojen kanssa vihermehua juoden, pukien ylleni puvun esiintyessäni lavalla, nauttien sen jälkeen oluen hyvän ystävän kanssa nauraen, naisista puhuen. Sait varmasti ideasta kiinni.

Asioiden yhdistäminen on minulle paljon todellisempaa, kuin jonkun asian pois jättäminen pelon takia. Ja on hyvä muistaa, että mun tapa ei ole yhtään sen parempi tai huonompi kuin sun tapa. Jos olet päättänyt valita jonkun polun ja se tuntuu sulle oikealta, niin se on juuri se mitä toivon. Ei sillä ole väliä mitä teet, vaan miten ja miksi. Tehdään ne asiat toisia ihmisiä kunnioittaen ja elämää arvostaen, niin uskon, että hyvä tulee.

Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroi Biomed

P.S. Viikon valintani blogia sponsoroivan Biomedin valikoimista

on heraproteiinivalmiste, jonka koen vahvistavan juurevaa oloa.

Oletko herkkä ja huolehdit aina muiden hyvinvoinnista? – 4 asiaa, joista sinä et ole vastuussa

Olen HSP eli erityisherkkä, ja kohtaan terapiatyössäni päivittäin poikkeuksellisen herkkiä ja empaattisia ihmisiä. Olen saanut nähdä ja kokea herkkyyden ihanat ja kuormittavat puolet sekä omassa elämässäsi, että asiakkaitteni kautta. Yksi tärkeä teema, jota käsittelemme jatkuvasti erityisherkkien ihmisten kanssa on liiallinen empatia ja sen aiheuttama uupumus.

Erityisherkkien ihmisten yksi perusominaisuus on kyky aistia toisten ihmisten tunteita. Moni on oppinut pienestä pitäen skannaamaan ympäristöään eli tarkkailemaan muita ihmisiä ja heidän tunnetilojaan. Herkkä ja empaattinen ihminen kokee ristiriidat ja negatiiviset tunteet hankalina, ja pyrkii usein varmistamaan että kaikilla olisi hyvä olla.

Toisten tunteiden huomioiminen ja tarpeiden kunnioittaminen on hyvä asia, mutta omien rajojen täytyy olla selkeät, jotta tuosta ominaisuudesta ei tule taakka, joka verottaa omaa hyvinvointia.

Jos olet herkkä ja empaattinen, muista tämä:

1. Sinä et ole vastuussa toisten ihmisten tunnereaktioista.

Sinulla on lupa tehdä omia valintoja ja ilmasta omia tunteitasi ja tarpeitasi. Se, miten toinen niihin reagoi, on hänen vastuullaan, jos et toiminnallasi ole tieten tahtoen pyrkinyt satuttamaan.

Jokainen aikuinen ihminen on itse vastuussa omista tunteistaan ja siitä, miten niitä käsittelee. Elämä helpottuu kun opettelee sietämään myös epämukavia tunteita.

2. Sinä et ole vastuussa kenenkään onnellisuudesta.

Moni herkkä asiakkaani on jo lapsena ottanut toisten onnellistajan roolin. Kenties isä tai äiti tai molemmat ovat olleet onnettomia ja perheessä on ollut huolta.

Herkkä lapsi omaksuu helposti kiltin ja vaivattoman ihmisen roolin ja ryhtyy pitämään huolta toisten hyvinvoinnista omat tarpeensa sivuuttaen. Se tie johtaa herkästi tyytymättömyyteen, masennukseen ja arvottomuuden tunteisiin. Aseta siis oma onnesi riittävän korkealle prioriteettiesi joukossa.

3. Sinä et ole vastuussa toisten ihmisten velvollisuuksista.

Tunnollisuudessaan ja auttamisen halussaan herkkä ja empaattinen ihminen saattaa muuttua ylivastuulliseksi. Kenties oman elämän tärkeät ihmiset eivät ole osanneet hoitaa asioitaan vastuullisesti ja se on aiheuttanut stressiä. Välttyäkseen stressiltä ja epäjärjestykseltä, herkkä ihminen alkaa kantaa muidenkin vastuita.

Kaiken on oltava aina kontrollissa ja jotta asiat tulee tehtyä hyvin, ne on tehtävä itse. Tämä on uuvuttavaa. Joskus täytyy uskaltaa päästää irti liiallisesta kontrollista ja antaa muiden kantaa vastuu omista tekemisistään ja tekemättä jättämisistään. Siitä voi seurata tilapäistä harmia, mutta et tee itsellesi tai toiselle ihmiselle palvelusta säntäämällä aina hoitamaan hänen vastuulleen kuuluvat asiat.

4. Sinä et ole vastuussa hyvän tunneilmapiirin ylläpitämisestä.

Varsin monella kohtaamallani erityisherkällä on sellainen tausta, että he ovat joutuneet lapsuudessaan varomaan isän tai äidin hermostuttamista. He ovat oppineet toimimaan varovaisesti ja olemaan keikuttamatta venettä.

Tässä on se suuri vaara, että omat tarpeet jäävät täyttymättä ja tunteet tulevat tukahdutetuiksi. Sisälle kertyy vuosien varrella melkoinen kiukkumöykky.

Tiedän monia, jotka ovat ottaneet perheen hauskuuttajan roolin ja kantaneet koko ikänsä vastuuta hyvän ilmapiirin ylläpitämisestä. Se on järjettömän väsyttävää!

Anna itsellesi lupa olla niin kuin olet. Se ei tarkoita lapsellista kiukuttelua ja pahan olon kaatamista toisten niskaan, vaan emotionaalista rehellisyyttä. Sinullakin on lupa olla huonoja hetkiä ja sinulla on lupa saada tarvitsemaasi tukea.

Herkälle on houkuttelevaa myötäillä, joustaa ja antaa periksi, jotta muut pysyisivät tyytyväisinä, mutta sen hinta on kovin korkea. Sanomalla aina kyllä toisille, tulee sanotuksi liian usein ei itselle. Se kerryttää emotionaalista taakkaa ja nakertaa positiivista suhdetta omaan itseen.

Muista siis olla hyvä itsellesi ja huolehtia omista tarpeistasi. Näin herkkyytesi ja empaattisuutesi pääsee rikastuttamaan elämääsi ja läheistesi elämää hyvällä tavalla.

Kiltin voimakortit -uutuuskorttipakan herkän hyvinvointiin löydät nyt verkkopuodistamme:

Kasvu ei ole kaikille sama asia – Se mikä on yhdelle kasvua, voi olla toiselle taantumista

Enneagrammi on persoonatyyppiteoria johon tutustuin ensimmäistä kertaa viitisen vuotta sitten. Myönnän, että alkuun suhtauduin siihen skeptisesti, sillä uskon syvästi ihmisen yksilöllisyyteen ja en niinkän pidä erilaisista leimasimista. Nämä huoleni estivät minua tutustumasta oikeasti enneagrammiin.  Ennakkoluuloistani päästyäni huomasin sen olevan varsin syvällinen itsetunteuksen oppi. Jopa niin syvällinen, että se teki välillä kipeää. Enneagrammi nosti esiin asioita itsestäni, joita ei ollut kovin imartelevaa huomata. Mutta samalla se tarjosi suuntaa ja tienviittoja kasvuun.

Enneagrammissa on 9 erilaista persoonatyyppiä. Jokaisella ihmisellä on olemassa oma ydin persoonansa, ikään kuin ikkuna josta käsin maailmaa katsoo. Ennearammin mukaan ihminen on kuitenkin aina enemmän kuin persoonansa. Tykkään ennagrammissa siitä, miten se yhdistää sekä psykologiaa että henkistä kasvua. Asiat eivät jää ohukaisiksi. Ja kuten henkiset viisaudet sanovat: Olemme kaikki yhtä, mutta erilaisia. Näin jokaisessa meissä on olemassa kaikki vivahteet muistakin persoonatyypeistä, mutta yksi näistä tyypeistä on meille koti. Näin saakin olla. 

Enneagrammi tyyppinsä löytäminen voi olla hyvin helpottavaa. Ei tarvitsekaan yrittää mahtua johonkin ihanteeseen, joka ei vaan ole itseä. Se tuo myös ymmärrystä ihmisyyttä kohtaan, täällä on niin monia tapoja toimia, tuntea ja kokea. Lopulta olemme kuitenkin kaikki samassa veneessä: Henkisiä olentoja opettelemassa ihmisyyttä. Jokainen omasta kohdastamme käsin.

Jokaisella persoonatyypillä on omat alitajuiset selviytymiskeinonsa, sokeat pisteet ja motiivit. Jokaisella persoonalla on myös ns. stressisuunta ja kasvusuunta. Nämä tuovat tietoisuuteen valtavan arvokasta ymmärrystä siitä, miten itse tyypillisesti stressaantuneena toimii ja mikä taas on juuri itselle tie kasvuun ja eheytymiseen. Tässä onkin oikeastaan yksi tärkein asia, miksi enneagrammi vei sydämeni: Kasvu ei ole kaikille sama asia. Se mikä on yhdelle kasvua, voi olla toiselle taantumista.

Minulle ennagrammi on auttanut ymmärtämään tyypillisiä kokemuksia ja tunteita joiden kanssa olen kokenut olevani aika yksin. Esimerkkejä näistä ovat vaikkapa ulkopuolisuuden tunne ja tunne siitä että olen jotenkin viallinen. Persoonatyyppini tyypillinen selviytymiskeino on koittaa korjata jotenkin tämä ”itsessä oleva vika”.  Enneagrammi on tehnyt näkyväksi myös tapojani käyttäytyä jotka eivät ole niin edustuskelpoisia. Itse olen vetäytyvää tyyppiä, eli en niinkään mene kohti konflikteja vaan vetäydyn. Mutta taas läheisessä parisuhteessa taipumukseni draamaan on tullut tutuksi. Näissä hetkissä saan lietsottua tunteeni melkoisiin svääreihin.

Oman persoonatyyppini lahjoja ovat taas mm. intuitiivisuus ja empaattisuus, kyky nähdä asiat syvällisesti ihmisyyden varjopuolia pelkäämättä.

Lue lyhyet kuvaukset eri enneagrammityypeistä:

1. Uudistaja: Rationaalinen, periaatteelinen, itsekontrolli, kovat vaatimukset, objektiivinen

1. tyypin alitajunnassa:

Peruspelko: Että on huono/viallinen/paha

Ratkaisuyritys: Korjata, parantaa

Parhaimmillaan: Tyyneys, viisaus, hyväksyntä

2. Auttaja: Välittävä, antelias, hoitava, omistushaluinen, empaattinen, uhriutuva

2. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Että ei tule rakastetuksi omana itsenään

Ratkaisuyritys: Hoivata tai auttaa muita, jotta ansaitsisi rakkauden

Parhaimmillaan: Hyväsydäminen, vilpitön ja aidosti nöyrä, ehdoton rakkaus

3. Saavuttaja / Menestyjä: Mukautumiskykyinen, kunnianhimoinen, imagokeskeinen, esimerkillinen, suorittava

3. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Että on omana itsenään arvoton, ei ole toivottu

Ratkaisuyritys: Suorittaminen

Parhaimmillaan: Hellä, autenttinen, itseohjautuva

4. Individualisti: Intuitiivinen, esteettinen, itseorientoitunut, luova, dramaattinen, romantikko

4. tyypin alitajnnassa

Peruspelko: Että ei ole omaa identiteettiä, ei merkitystä

Ratkaisuyritys: Löytää oma identiteetti

Parhaimmillaan: Tasapainoinen, universaali luovuus, syvällisesti kiinni elämässä

5. Tutkija: Tarkkailija, vetäytyvä, innovatiivinen, irrallaan “maailmasta”, valtavasti tietoa

5. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Että on avuton ja tarpeeton, kykenemätön

Ratkaisuyritys: Tiedonkeruu loputtomiin

Parhaimmillaan: Suuria visionäärejä ja pioneereja, näkee elämän ihmeellisyyden, syvällisiä näkemyksiä ja läpimurtoja

6. Uskollinen / lojalisti: Kohtaava, vastuulinen, puolustautuva, sitoutunut, omistautunut

6. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Jää vaille tukea ja ohjausta, turvattomuus

Ratkaisuyritys: Etsii ulkopuoleltaan auktoriteettia tai asiaa/ihmistä johon voisi luottaa ja turvata

7. Innostuja: Ylävireinen (innokkuus), saavuttamiskykyinen, impulsiivinen, energinen, spontaani, positiivinen

7. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Jäädä kiinni henkiseen kipuun

Ratkaisuyritys: Suunnittelu, kokemusten jahtaaminen

8. Haastaja Itsevarma, päättäväinen, dominoiva, konflikteja pelkäämätön, voimakas tahto

8. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Tulla kontrolloiduksi tai vahingoitetuksi

Ratkaisuyritys: Kontrolloida ja hallita muita

9. Rauhantekijä: Sopeutuva, varmisteleva, myötäilevä, rento , haluaa välttää konflikteja viimeiseen asti

9. tyypin alitajunnassa

Peruspelko: Jäädä yksin ja erilliseksi

Ratkaisuyritys: Vetäytyminen ja muiden myötäily

Huom! Jokaisesta enneagrammityypistä voi varmasti tunnistaa jotain itsessään. Kaikki enneagrammityylit ovat olemassa meissä kaikissa, enneagrammi on dynaaminen malli, jonka sisällä tapahtuu liikettä tietyssä järjestyksessä. (Stressikäyttäytyminen ja kasvusuunta.) Jokaisella on kuitenkin oma  “kotipesä”, persoonallisuustyyppi, jonka löytäminen ei ole välttämättä aina ihan yksinkertaista. Näistä lyhyistä kuvauksista ei vielä kannata tehdä päätelmiä omasta enneagrammityypistä, näiden tarkoitus on lähinnä antaa yleistetty katsaus kustakin tyypistä.

Podcastilla kerron lisää kokemuksiani enneagrammista:

https://soundcloud.com/eevi-minkkinen/kokemuksiani-enneagrammista

Olen opiskellut enneagrammia Kehto koulussa, jota suosittelen täydestä sydämestäni.

Tutustu Eevin itsetuntemusohjauksiin Tampereella ja skypessä täältä.

Kun nuori äiti kuolee

Muistan sen keskustelun elävästi. Se oli viimeinen keskustelumme ennen ystäväni kuolemaa. Hän mietti, että ehtisikö ja jaksaisiko vielä ommella lapsen huoneeseen verhot. Turkoosit.

Ei, hän ei ehtinyt. Enkä usko, että olisi enää jaksanutkaan.

Hänen visionsa olivat elävät. Arvot kuuluivat keskusteluissa, näkyivät jokaisessa valinnassa. Hänen näkemyksensä asioista muuttuivat perheessä ja lähipiirissä teoiksi, jotka muuttivat – jos eivät maailmaa – niin ainakin sitä tärkeää elinpiiriä, jossa hän vaikutti.

Mietin usein sitä, että turkoosit verhot jäivät ompelematta. Siitä on oikeastaan tullut metafora kuoleman jälkeiselle elämälle – sille elämälle, jota me muut jäämme vielä elämään. Mietin pitkään, olisinko minä voinut olla se voima, joka jatkaa ystäväni tahtoa: olisinko mitä ollut se, joka etsii turkoosin kankaan ja ompelee verhot.

Olen miettinyt sitä, kuinka pitkään edesmenneen ihmisen visiot ovat elossa. Kuinka pitkään hänen arvonsa vaikuttavat muiden ihmisten valintoihin ja tekoihin. Elokuvien pohjalta voisi tulkita, että on helppo toteuttaa edesmenneen toiveita. Oikeassa elämässä niiden ongelma on vain siinä, että kuoleman hetki ja sitä edeltävät elävät visiot jäävät menneisyyteen ja samalla maailma ympärillämme muuttuu.

Kaikki muuttuu koko ajan – paitsi edesmenneen toiveet ja visiot. Ne jäävät elämän jalkoihin. Tämä on ollut minulle yksi vaikeimmista asioista hyväksyä. Haluaisin, että ystäväni tahto ja voima eläisivät. Haluaisin, että hän on valinnoissa elossa yhtä paljon kuin silloin ennen. Haluaisin nähdä, että hänen sisäinen viisautensa tekisi valintoja meissä muissa. Muuttuvassa maailmassa ja tilanteissa voin vain olettaa, mitä hän tilanteissa sanoisi. Vieläkö turkooseille verhoille olisi tarvetta, vai olisiko keltainen nyt parempi?

Kun nuori äiti kuolee, hän on ehkä ehtinyt istuttaa lapsiin omat arvonsa, oppinsa ja visionsa. Niiden turvin lapsi jatkaa omaa elämäänsä. Omaa elämäänsä, jossa sitten kuitenkin on lapsen omat valinnat ja visiot.

Niin paljon kuin se sattuukin, että edesmenneen toiveita ei voi toteuttaa vuodesta toiseen, on jatkettava omaa elämää eteenpäin. (Välillä minusta tuntuu, että palaamalla hänen toiveisiinsa ja visioihinsa, saan hänet hetkeksi takaisin.)

Eteenpäin tarkoittaa sitä, että soittaa hänen puhelinnumeroonsa, jota ei ole vielä pystynyt poistaa puhelimesta, ja kuuntelee, kuinka joku muu vastaa siihen.

Eteenpäin tarkoittaa sitä, että ei koita toistaa hänen toiveitaan, vaan tuntee sen (elämän)voiman, jolla hän eli toiveidensa, valintojensa ja tekojensa kautta.

Eteenpäin tarkoittaa sitä, että ymmärtää, että elämä toteutuu meidän kauttamme ainoastaan jokainen eletty hetki kerrallaan.

Koskaan et tiedä, mihin kaikkeen pystyt, ennen kuin kokeilet – Pelon ei tarvitse antaa voittaa

Olemme Emma ja Emilia, kaksi ystävää, naapuria ja luovan alan yrittäjää. Lähdemme syyskuun alussa kiertämään Eurooppaa kolmeksi kuukaudeksi vanhalla asuntovaunulla. Mukana matkustaa myös kaksi kääpiöpinseriä Nipsu ja Myy.

Olemme noviisikaravaanareita, ja vaunumme on 40 vuotta vanha. Se ei välttämättä kestä tulevaa reissua, tai sitten kestää. Niin tai näin, kaikki vastaantuleva kuuluu osaksi matkaamme. Jo pitkään kytenyt haave tien päällä elämisestä sai tuulta purjeisiin alkuvuodesta, kun meidän molempien suunnitelmat olivat syksyn suhteen avoimena.

Miksi lähteä, kun voisi jäädäkin?

Kun idea lausuttiin ensimmäisen kerran ääneen, tuntui heti selvältä, että se toteutetaan.
Mikä houkutti niin kovasti lähtemään ja jättämään mukavuudet ja tutun, turvallisen ympäristön?

Matkalle lähtemiseen on monta syytä. Se on kiehtovaa, innostavaa ja opettavaista. Se mahdollistaa itseensä tutustumisen jälleen kerran hieman eri vinkkelistä. Se haastaa omaa ajattelua ja kyseenalaistaa totuttuja toimintatapoja, vie epämukavuusalueelle, mutta taatusti antaa myös oivalluksia ja opetuksia. Ja koska epämukavuusalue sanana ei varsinaisesti kuulosta kovinkaan positiiviselta, kutsumme sitä ennemmin elämysalueeksi.

Vaikka meillä molemmilla arki oli sujuvaa, halusimme mahdollisuuden ottaa siihen hieman etäisyyttä.
Tärkeää oli myös oivaltaa, ettei koskaan ole oikeampi hetki kuin nyt. Lähteminen vaatii tietysti heittäytymiskykyä ja uskallusta, mutta se on opeteltavissa.

Myönteinen asenne on yksi tärkeimmistä, pitkälle kantavista työkaluista uskaltaa uuden äärelle. Se on helpommin sanottu kuin sisäistetty, mutta pohjimmiltaan se on valinta. Elämässä sattuu ja tapahtuu, mutta oleellisinta on se, kuinka asioihin suhtautuu.

Matkalle lähteminen voidaan nähdä myös laajemmin: jokainen voi toteuttaa omanlaisia matkoja juuri sillä tavalla ja siinä mittakaavassa, joka tuntuu itselle sopivalta. Sen ei tarvitse olla monen kuukauden mittainen irtirepäisy omasta arjesta, pienikin muutos omassa elämässä voi parantaa sen laatua huomattavasti.

Elämä on matka, ei päämäärä. Siihen kuuluvat kaikki vastaan tulevat kommervenkit, hyvässä ja pahassa. Niin kuuluu myös meidän matkaamme. Sen ymmärtäminen on osaltaan antanut rohkeuden heittäytyä tuntemattomaan.

Miksi juuri tällainen matka?

Emilialle matkustaminen on ollut jo pitkään se juttu, joka rikkoo rutiineja ja pitää elämän kipinää yllä. Itselle tuntemattomissa paikoissa ja olosuhteissa kiehtoo se, että aina voi oppia jotain uutta niin itsestä kuin maailmasta. Erilaisten ihmisten ja kulttuurien kohtaaminen rikastuttaa. Emilia oli jo pidempään tehnyt reissuja yksin mutta koki, että tällainen matka olisi mahtava jakaa läheisen ihmisen kanssa.

Emma koiranomistajana oli taas aina kokenut pitkät reissut itselle mahdottomaksi, sillä koirien sysääminen pitkäksi aikaa hoitopaikkaan ei tuntunut vaihtoehdolta. Oikeassa seurassa ja oikealla tavalla matkustaminen kuitenkin muuttui mahdolliseksi. Koirille hommattiin passit, oikeat varusteet ja asuntovaunuelämään Suomen kamaralla tottuneena niillä kulkee koti matkassa mukana.

On mahdollista löytää omanlainen ratkaisu toteuttaa unelmansa, jos halua on tarpeeksi. Ensin tulee löytää rohkeus ja uskallus haaveilla. Omanlainen ratkaisu löytyy aina, kun vaan avaa silmät vaihtoehdoille.

 

Tutusta ja turvallisesta kohti seikkailuja

Rutiinit luovat turvaa mutta niistä on hyvä myös osata joustaa. Kun pinttyneet tavat ohjaavat liikaa elämäämme, alamme toimia lähes automaatiolla. Silloin kyky inspiroitua ja innostua saattavat tukahtua, ja elämän merkitys voi tuntua olevan hakoteillä.

Uudet tilanteet ja uusi ympäristö pakottavat itsestä esiin uudenlaisia puolia. Rutiinit kahlitsevat meidät helposti toimimaan tutulla tavalla vuodesta toiseen, vaikka meissä jokaisessa on paljon enemmän potentiaalia kuin uskommekaan. Moni on toki omaan arkeensa tyytyväinen, mutta siitä irtautuminen voi johtaa unohtumattomiin seikkailuihin tai muuttaa oman elämän suuntaa ratkaisevasti. Se tietysti myös pelottaa.

Pelko onkin se suurin riski, joka voi kahlita jäämään, niin oman maan kamaralle, huonoon ihmissuhteeseen, tai työhön, joka ei palvele. Voi pelätä sitä, että reissussa tapahtuu jotakin. Voi pelottaa se, että irti repäisyn jälkeen ei tapahdukaan mitään, vaan jääkin yhtäkkiä tyhjän päälle. Voi pelottaa myös se, että samaan aikaan, kun itse on toisaalla, muualla tapahtuukin jotakin.

Heittäytyminen uuteen ja tuntemattomaan herättää usein hyvinkin ristiriitaisia tunteita. Pelon ei kuitenkaan tarvitse antaa voittaa. Kaikkea ei tarvitse suunnitella etukäteen, on vain tärkeää luottaa siihen, että asiaan kuin asiaan löytyy ratkaisu. Mikä on oikeasti todella pahinta, mitä voi sattua?

Aina voi jossitella, löytää syy lähteä tai olla lähtemättä, tehdä tai olla tekemättä. Mutta koskaan et tiedä mihin kaikkeen pystyt ennen kuin kokeilet.

Mekään emme tiedä, siksi kokeilemme.

Me miehetkin tarvitsemme tukea ja kannustusta, jotta uskallamme näyttää kaikki puolemme – myös todelliset tunteet

Laitteet toimivat usein yksinkertaisesti. Niissä on kaksi asetusta. On ja off. Vaikka toisinkin väitetään, mies ei ole yksinkertainen mekaaninen laite. Miehiseen spektriin mahtuu hämmästyttävä määrä värejä. Miehuus ei ole vain sovinistisia juttuja pukuhuoneessa, eikä pelkkää pyyteetöntä uurastusta perheen eteen. Perinteiset sukupuoliroolit, maskuliininen kulttuuri ja päänsisäiset pinttymät kuitenkin kahlitsevat monia meistä.

Minut on pelastanut se, että olen osannut navigoida sujuvasti molemmissa maailmoissa. Kirjoitan runoja, mutta seuraan myös urheilua intohimoisesti. Olen syvällinen ja tähtään henkiseen kehitykseen, mutta huumorintajuni on puberteetti-ikäisen tasolla.

Mustavalkoinen jako tosiäijiin ja henkisiin yksilöihin on vain meidän päässämme. Todellisuus on kaikkea tuolta väliltä. Se on pekonia ja yin-joogaa. Se on keskiolutta ja vihersmoothieita.

Olen aina ollut herkkä mies. En ole ollut kovin kiinnostunut perinteisen maskuliinisista asioista, kuten metsästyksestä, kalastuksesta, moottoriajoneuvoista tai maanpuolustuksesta. Minulla on herkkä keho ja herkkä mieli. Se antaa paljon, mutta olen myös miehenä kokenut sen varjoisamman puolen. Olen kokenut miltä tuntuu olla vääränlainen. Olen kironnut sängyn pohjalla sydänsurujen kourissa. Olen kironnut ailahtelevaa mielenlaatuani ja ahdistusalttiuttani. Olen kironnut yrittäessäni tuhannetta kertaa lyödä naulaa isku iskulta rapistuvaan seinään. Miehinen itsetuntoni otti iskuja vastaan niin kauan, kunnes uskalsin nauraa ja jättää sille jäähyväiset.

Me miehet tarvitsemme vapauden. Me tarvitsemme tukea ja kannustusta tunnistaaksemme ja uskaltaaksemme näyttää erilaisia puolia itsestämme. Meidän täytyy nähdä ympärillämme erilaisia tapoja olla mies. Meidän täytyy oppia, että voimme nauraa ja voimme itkeä. Voimme hoivata ja tulla silitetyiksi. Voimme tunnustaa vahvuutemme sekä heikkoutemme ja rajallisuutemme.

Meidän ei tarvitse pelätä, että näyttämällä paljautemme ja keskeneräisyytemme, olemme vähemmän kuin ennen. Meidän täytyy oivaltaa, että kokonaisina olemme enemmän.

Tarvitaan myös laajempia kulttuurisia muutoksia, koska perinteiset asetelmat ovat edelleen sitkeässä. Kukaan ei voi odottaa, että haaroissa roikkuvan ulokkeen takia minun tarvitsisi osata käyttää työkaluja, metsästää tai keskustella sujuvasti moottoreista. Minun ei tarvitse olla mies 2.0, jossa yhdistyvät perinteisen ja modernin miehen parhaat puolet. Meidän ei tarvitse korjattuamme auton ja jääkaapin, pystyä keskustelemaan runouden herättämistä kehollisista kokemuksista vihermehu kädessämme.

Jokaisen miehen täytyy etsiä ja luoda oma tapansa olla mies.

Lopulta kaikki palautuu kulttuuriin. Armollisessa ja hyväksyvässä ilmapiirissä, jokainen uskaltaa olla juuri sellainen kuin on. Oli sitten mies, nainen tai muunsukupuolinen. Oli sitten runoilija, urheilija tai rocklaulaja. Oli masentunut tai kärsi ylisuorittamisesta. Oli vastarakastunut tai juuri jätetty. Silloin määreet menettävät merkityksensä.

Tullaksesi sinuksi, sinun ei tarvitse olla kukaan muu.

Vaikeudet kuuluvat elämään, mutta miten niiden voimaa voi vähentää?

Elämä murjaisee turpaan joskus jokaista meistä; kutakin hieman eri tavoin. Se, miten suhtaudumme noihin kolhaisuihin vaikuttaa elämäämme todella paljon. Vaikeuksia ei voi aina välttää, mutta niihin suhtautumista voi muuttaa. Tapamme suhtautua vaikeuksiin säätelee buddhalaisuuden mukaan kärsimyksemme määrää.

Buddhan mukaan meihin osuu elämässä kaksi nuolta. Ensimmäistä nuolta ei voi välttää. Se on ihmiselämään väistämättömästi kuuluvan tuskan nuoli. Sairauden, kivun, eron ja läheisten kuoleman nuolia ei pysty torjumaan meistä rohkein, vahvin ja viisainkaan. Nuoli osuu joskus ihan jokaiseen.

Miltei kaikkiin meistä osuu vielä toinenkin nuoli. Se on ensimmäistä paljon kivuliaampi, koska se osuu samaan, edellisen nuolen jäljiltä arkana olevaan kohtaan. Se on välttämisen, vastaan tappelemisen ja kieltämisen nuoli. Emme hyväksy tapahtunutta ja kieltäydymme kohtaamasta todellisuutta. Meistä jokaisella on oma vastustamisstrategia, joka usein solahtaa johonkin seuraavista kategorioista:

  • Harhautamme ajatuksemme muualle, pakenemme addiktioihin tai uppoudumme haaveilemaan ajasta ennen tapahtunutta.
  • Taistelemme kipua vastaan muuttumalla kontrolloiviksi, tuomitseviksi tai aggressiivisiksi.
  • Teemme niin vimmaisesti jotain, ettemme ehdi tuntea mitä tapahtuu.

Alitajuisena tavoitteena on suojella itseämme ja vähentää kipua ja tuskaa. Kätkeä tapahtunut johonkin syvälle ja peitellä se piiloon. Vaikeudet kuitenkin vain voimistuvat, kun kieltäytyy kohtaamasta niitä. Mitä tiukemmin ne torjumme, sitä enemmän ne imevät energiaamme ja saavat siitä voimaa vahvistuakseen.

Kolmas nuoli on myrkyllisin

Mindfulness -opettaja Clive Holmes on sanonut, että usein meihin iskee vielä kolmaskin nuoli; hyvinvoinnillemme todella vaarallinen myrkkynuoli. Se on uskomus, että meissä on jotain vikaa, koska meihin on osunut nuo kaksi aiempaa nuolta. Jumitumme itsesyytöksiin ja jossittelemme, miten olisimme voineet estää tapahtuneen. Tara Brachin sanoin vaivumme arvottomuuden transsiin; ajattelemme olevamme viallisia.

Buddhalaisten mukaan kipu kuuluu elämään, mutta kärsiminen sen sijaan on valinnaista. Sanotaan, että 10 % elämämme vaikeuksista johtuu väistämättömästä kivusta ja peräti 90 % kärsimyksestä eli toisen ja kolmannen nuolen osumista.

Itsemyötätuntoisuuden opit tarjoavat seuraavaa reseptiä nuolien aiheuttamiin haavoihin:

Ensimmäisen nuolen osuessa helpottaa, kun hyväksyy sen, mitä ei voi muuttaa. Nuoli törröttää jo kyljessä – ei kielletä sitä, vaan hoidetaan haavaa.

Toinen nuoli menee ohi, kun katsoo vaikeutta suoraan silmiin. Rohkea kohtaaminen vie nuolen lentokaaresta voiman ja nuoli töksähtää maahan ennen kuin osuu kohteeseensa.

Kolmannen nuolen lento hiipuu, kun lakkaamme uskomasta, että nuolet osuvat meihin siksi, että meissä olisi jotain vikaa. Kipu ja epätäydellisyys ovat osa ihmisyyttä ja kuuluvat kaikkien elämään. Olemme kaikki epätäydellisiä.

Ensimmäisen nuolen osuessa voisimme soimaamisen ja kieltämisen sijaan kohdella itseämme ystävällisesti ja tukien – ihan niin kuin kohtelemme haavoittunutta läheistä. Olemalla itsesi paras ystävä ovat ensiapujoukot aina lähellä.

Lähde: UK Mindfulness Association, CBLC Handbook, 2015