Rakas ihminen, sinun ei tarvitse myydä sieluasi saadaksesi rakkautta

Mitä tarkoittaa, että rakkauden valitseminen ei koskaan toteudu itsen tai toisen kustannuksella?

Lyhyimmillään vastaus on, että rakkaudessa henkistä ja fyysistä koskemattomuuttasi kunnioitetaan. Fyysinen koskemattomuus on useimmille meistä helpompi hahmottaa, mutta henkinen koskemattomuus saattaakin sitten olla vaikeammin määriteltävä.

Mitä se sinulle tarkoittaa?

Se on kaikkea sitä, mikä saa sinut hengittämään varovasti tai luulemaan että sinun täytyisi olla toisenlainen.

Kaikkein useimmin epäselvyys syntyy rakastumisen ja rakastamisen rajalla, siinä kohtaa kun rakkauden potentiaali pitäisi lunastaa rakastamalla.

Kohtaat elämäsi aikana monia aivan ihania ihmisiä, mutta et tunne heitä kaikkia kohtaan vetoa. Yhtälailla tapaat jokusen ihmisen, johon tunnet voimakasta vetoa, mutta silti suhde ei koskaan oikein ”käynnisty”, etene, vakiinnu. Potentiaalia ei lunasteta. Rakkaus on jonkinlainen ponteva lupaus, jota odotat saapuvaksi hetkenä minä hyvänsä. Mutta jostain syystä se ei saavu. Tyyliin ikinä.

Ja tässä kohtaa monilla meistä aikuisistakin on erilaisia vähän hassujakin uskomuksia Siitä Oikeasta, ja jollei tällä nimekkeellä, Siitä Ihmisestä, jonka takia pitäisi ja kannattaisi rakkauden nimeen vähän joustaa enemmän kuin kenenkään muun kanssa.

Silloin menevät puurot ja vellit sekaisin. Toisen kohtaaminen edellyttää aina itsenkin kohtaamista, eikä se aina tunnu kivalta. Toisen kohtaaminen pakottaa sinut näkemään defenssejasi ja suojuksiasi – maneereja, tunne- ja ajattelukaavoja, pelaamista, varmistelua, yrityksiä kontrolloida tilannetta tai toista – ja se on siksi vähän ikävää ja nöyryyttävää. Omakuva voi joutua koetukselle – ja se on hyvä.

Tämä on kasvua.

Mutta rakkauden takia ei pidä joutua kutistamaan itseään, kasvamaan vinoon, käpristymään kokoon, satuttamaan sieluaan tai ruumistaan.

Tämä ei ole kasvua. Se on hidasta kuolemaa. Se on sinun elämänvoimasi tukehduttamista.

Rakastaminen ei ole ainoastaan koskemattomuuden kunnioitusta: Koskemattomuuden kunnioituksesta syntyy kukoistuksen edellytykset.

Ensimmäisen ja jälkimmäisen erottaa toisistaan etenkin siitä, että ensimmäisessä tapauksessa kuvassa on kaksi.

Rakkaus on kohtaamista ja kohtaaminen laittaa aina kasvamaan. Sekä suhteen että siinä olevat ihmiset. Tuo kasvu on suloisen kipeää, sillä kasvu harvoin tapahtuu täysin kivuttomasti. Mutta se on kasvua, se on suhteen syvenemistä. Kun haavoittuvaisuus kohtaa haavoittuvaisuutta, side aina vahvistuu, minäkuva kirkastuu.

Jälkimmäisessä tapauksessa olet kuvassa yksin. Yrität sopeutua ja asettua toisen rinnalle, mutta jostain syystä yrityksesi ovat yksinäisiä, epätoivoisia. Et ole dialogissa toisen kanssa, tai dialogi on manipuloivaa, katkonaista ja pitää sinua epävarmuudessa. Toinen saattaa antaa ymmärtää, että hän on muuttumaton ja vain sinun tulisi muuttua. Tai sitten hän vain antaa ymmärtää kaikenlaista, muttei kuitenkaan anna mitään. Saatat kuvitella – tietoisesti tai tietämättäsi – että jos olisit vähän täydellisempi, hienompi, kauniimpi, viisaampi (jatka listaa loputtomiin, vain mielikuvituksesi on rajana), suhteenne voisi onnistua ja kukoistaa.

Mutta niin ei koskaan käy, jollei suhteessa ole kaksi. Kohtaaminen vaatii kaksi ihmistä, jotka kumpikin suostuvat kohtaamaan toisen kohdatessaan myös itsensä. Siitä syntyy yhdessä kasvu.

Jos olet se nainen tai mies, joka toistuvasti etsii kiiltokuvista itselleen seuraa, löydät itsesi koleista tilanteista ja jälleen yksin vaikka oletkin suhteessa, myös se voi kääntyä kasvuksi. Sinun kasvuksesi. Kyvyksi nähdä, miksi yrität sovittaa itseäsi pieniin rakoihin, kun voisit loistaa jossain toisaalla.

Rakkaus ei ole kaupankäyntiä sen välillä, rakastetaanko tässä suhteessa sinua vai minua. Tarkoitus on, että tässä suhteessa sinä rakastat minua, minä rakastan sinua, sinä rakastat sinua ja minä minua. Ei kompromisseja.

Tilanne, jossa rakkaudessa tehdään kauppaa siitä, rakastetaanko tässä suhteessa sinua vai minua, ei ole rakkautta. Suhde, jossa rakkaus toteutuu jommankumman kustannuksella ei ole rakkautta, se on jotain muuta. Olet tuomittu rakastamaan, mutta et tuomittu rakastamaan jotain tiettyä ihmistä.

Lähde pois ja etsi kasvusi muualta. Koska tiedäthän, sinä todellakin olet sen arvoinen.

***

Enemmän itsen ja toisen rakastamisesta Keiju Vihreäsalon kirjassa ”Jotta voisin rakastaa – Rakkauden anatomia”. Kirjassa pohditaan, mitä on rakkaus ja tarkastellaan, minkälaiset asiat estävät meitä kohtaamasta toisiamme rakkaudessa. Kirja on ilmestynyt lokakuussa Otavan Hidasta elämää -sarjassa.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: