Riippumatta elämäntilanteestasi, sinulla on yksi väkevä keino lisätä onnellisuuden tunnetta

Meillä on taipumus ajatella, että jossain tietyssä elämäntilanteessa oleva ihminen ei voi olla onnellinen. Harva on valmis puoltamaan, että ruokaa kaatopaikalta etsivä lapsi tai pitkäaikaisen sairauden tai työttömyyden piinaava aikuinen voisi tuntea onnellisuutta.

Samoin latelemme myös itsellemme skenaarioita elämäntilanteista, jotka saavutettuamme voimme olla vihdoin onnellisia.

Sitten kun saan riittävästi rahaa.
Kunhan ensin löydän itselleni kumppanin.
Kun hallitus vaihtuu.
Sitten kun koittaa taas kesä.
Heti kun tämä sade lakkaa.

Onnellisuutemme esteenä (sekä meidän että muiden) tuntuu olevan lukematon määrä eri tekijöitä. Todellisuudessa niitä on vain yksi: oma taipumuksemme tulkita asioita ja asennoitua niihin.

Onnellisuudelle on yhteisesti sovitut vaateet

Joku saattaa ajatella, että on julmaa penätä asennetta ihmiseltä, jonka elämässä palaset ovat jo lähtökohtaisesti kohtuuttoman raskaat. Harvat syntyvät kultalusikka suussa. Läheskään kaikilla ole tasavertaista alustaa ponnistaa.

Tarkemmin ajatellen, ei yhdelläkään.

Meillä on monin paikoin yhteisesti sovittu käsitys siitä, mitä onnellisuus pitää sisällään. Kyse on ulkoisista puitteista, joiden täyttyminen on vaade onnelle. Tätä mantraa toistetaan jatkuvasti ja kaikkialla. Valtaosa yhteiskuntamme toimivuudesta tällaisenaan nojaa siihen, että ihmiset tavoittelevat pääosin samankaltaisia päämääriä. Täten voimme edistää kollektiivisesti matkaa onneen ja autuuteen. Se kuitenkin lepää aina askeleen päässä meistä.

Joka toisaalle kurottaa, pärjätköön yksin. Mokoma hippi!

Tie onnellisuuteen on päällystetty suhteellisuudentajulla

Isoa kuvaa tarkkaillessa, emme näytä kovinkaan onnellisilta kulkiessamme kohti yhteisiä pyrkimyksiä. Pelko ja tyytymättömyys tulvivat viesteistä, joita ympäristö suoltaa alvariinsa median ja somen kautta. Ne liimautuvat lähes salakavalasti alitajuntaamme, jonka myötä emme salli koettavan onnea, ennen kuin olemme luoneet täydellisen ympäristön sille.

Mutta tiedätkö mitä?

Sinulla on lupa olla onnellinen siinä, missä olet juuri nyt. Elämäsi voi mennä suomalaisittain päin hevonpersettä, mutta voit silti pistää serotoniinin virtaamaan. Vieläpä ilman, että moista tarvitsee pakottaa tai teeskennellä.

Elämän laatu riippuu paljolti suhteellisuudentajusta. Siitä, minkälaiseksi olemassa olevan tilanteen tulkitsemme.

Se voi olla katteetonta positiivisuutta tai väkevintä mahdollista läsnäolon voimaa.

Sinä valitset.

Menettämisen pelko kirkastaa tulkintamme onnellisuudesta

Jokainen meistä kuuroutuu ajoittain arjen kohinassa niille asioille, jotka ovat elämämme tärkeitä yksityiskohtia. Tiedäthän, ne jutut, jotka tekevät elämästä elämisen arvoista.

Saatat esimerkiksi juoda kiireessä välinpitämättömät sumpit lentokentällä ennen lentosi lähtöä. Tunteja myöhemmin, voimakkaan turbulenssin keskellä, hartain toiveesi on, että saisit vielä joskus istua rauhassa kahvilaan ja tuntea paahteisten papujen maustaman juoman suussasi.

Viimeistään menettämisen pelko kirkastaa sen, kuinka paljon ja usein meillä onkaan varaa onnellisuuteen.

Ulkoisia tekijöitä emme voi aina muuttaa. Taipumuksemme asennoitua elämään ja tulkita sitä määrittää silti enemmän, kuin yksikään istuvan hallituksen päätös tai yksittäisen ihmisen sinuun kohdistuva vääryys.

Vilkaise siis hihaasi, siellä on ässä.

Heräsitkö aamulla jo valmiiksi väsyneenä? – Unilääkäri kertoo, miten iltavirkkukin voi herätä virkeänä

Mainosyhteistyössä Tammi.

Maailman johtaviin unilääkäreihin kuuluva dosentti Henri Tuomilehto on kohdannut vastaanotollaan 15 000 unihäiriöpotilasta. Tuoreessa kirjassaan Nukkumisen taito (Tammi, 2024) Tuomilehto jakaa osaamistaan yli 20 vuoden ajalta ja valmentaa kehittämällään 5T-menetelmällä jokaista meistä nukkumaan, palautumaan ja jaksamaan paremmin. Uni on supervoima, joka luo perustan sille, mitä teemme ja miten voimme.

Henri Tuomilehto. Kuva: Tomi Rehell.

Kuvittele mielessäsi tavallinen arkinen aamu. Herätyskello soi. Havahdut uuteen päivään ja kuulostelet oloasi. Miltä tuntuu? Tekeekö mieli torkuttaa kelloa ja kiskoa peitto pään yli, vai avaatko silmäsi pirteänä?

Jos heräät väsyneenä, et ole yksin. Yli puolet suomalaisista aikuisista herää väsyneenä aamusta toiseen. Viikonloppuisin ja lomapäivinä korjataan univajetta ja nukutaan 3–4 tuntia normaalia pidempään. Niinä aamuina olo on todennäköisesti ihan hyvä ja levännyt, mutta ongelma ei ole poistunut, se on vain siirtynyt iltaan. Kun kello tulee yksitoista, uni ei ole lähimaillakaan, sillä aivot ovat eri aikavyöhykkeellä – niiden mielestä kello on vasta kahdeksan. Sinä iltana nukkumaanmeno saattaa venyä pikkutunneille ja aamu saapua taas turhan pian.

Tartu siihen, mihin voit vaikuttaa

Näin unilääkärin näkökulmasta kuvio muistuttaa soutamista ja huopaamista ilman, että vene liikkuu järvellä oikein mihinkään. Ehdotankin, että mietimme asiaa toisesta näkökulmasta. Entäs jos heräisimme aina suunnilleen samaan aikaan? Mitä elimistömme siitä tykkäisi?

Tiedän, että moni meistä tekee vuorotöitä tai työskentelee epäsäännöllisiin aikoihin ja että erilaiset elämäntilanteet haastavat. Silloin hyvinvoinnissa korostuu muiden elämäntapojen merkitys. Ajatellaan kuitenkin hetki sellaista elämänvaihetta, jossa voimme itse vaikuttaa heräämisemme ajankohtaan. On hyvä tiedostaa, että nukkumista säätelevä fysiologinen järjestelmä on yksi elimistömme monimutkaisimmista järjestelmistä, emmekä voi vaikuttaa kaikkeen omalla tekemisellämme. On kuitenkin huomattava määrä asioita, joihin voimme tarttua. Uni-valverytmi on yksi niistä.

Iltavirkkukin voi herätä aamulla virkeänä

Säännönmukainen uni-valverytmi on yksi hyvän nukkumisen peruspilareista. Uni-valverytmiämme säätelevät sisäinen kello ja unipaine. Mitä kauemmin valvomme, sitä enemmän kertyy unipainetta. Mitä enemmän unipainetta kertyy, sitä varmemmin nukahdamme. Sisäiseen kelloon puolestaan vaikuttaa esimerkiksi se, oletko aamu- tai iltavirkku. Suurin osa ihmisistä on jotain tältä väliltä, eikä aamu- tai iltavirkkukaan ole geeniensä vanki: perimän merkitys elämäntapoihin linkittyvissä asioissa on korkeintaan 30–40 prosenttia.

Itse olen itse perimältäni iltavirkku, mutta minulla on kuitenkin 60–70 prosentin mahdollisuus vaikuttaa lopputulokseen. Se on merkittävä mahdollisuus, jota olen käyttänyt hyväkseni. Olen entinen yökukkuja, joka on laittanut iltavirkkuuden aisoihin sekä oppinut hyödyntämään unipainetta ja hallitsemaan vireystilaa päivisin. Tärkeintä kaikessa on se, että herään joka aamu samaan aikaan – arkisin, viikonloppuisin ja lomilla, kotona ja matkoilla, aina kun herääminen suinkin on omissa hyppysissä.

Nukkuminen vaikuttaa meissä kaikkeen

Mitä muutos on tuottanut? Olen saanut päiviin ihan uudenlaista energiaa, jaksamista ja hyvää sykettä jo kahden vuosikymmenen ajan. Aamuäreys on tiessään, se liukeni jonnekin järvenselän toiselle puolen. Heräämisen ajankohtaan voimme vaikuttaa aivan eri tavoin kuin nukahtamisen ajankohtaan. Kukaan ei voi pakottaa itseään nukkumaan, ei edes unilääkäri. Kannattaa siis keskittyä niihin asioihin, joihin voi vaikuttaa.

Unella on valtava vaikutus kaikkeen. Meissä ei ole mitään, mihin nukkuminen ei vaikuttaisi. Käytämme elämässämme enemmän aikaa vain hengittämiseen kuin nukkumiseen. Uni on myös valtavan positiivinen asia, sillä uni on ominaisuus ja ominaisuutta voi kehittää, muuttaa, parantaa. Jokainen meistä pystyy kehittämään ja vahvistamaan omaa nukkumisen taitoaan ja saada energiaa juuri niitä asioita varten, jotka ovat itselle tärkeitä.

Jos haluat muuttaa tai parantaa mitä tahansa asiaa elämässäsi, kannattaa panostaa nukkumiseen.

Nukkumisen taito – parempaa unta unilääkärin neuvoilla (Tammi, 2024) antaa tutkittuja ja testattuja käytännön keinoja unen ja jaksamisen parantamiseen sekä parempien valintojen tekemiseen.

Hidasta elämää -lukijoille Nukkumisen taito -kirja nyt -20% TÄSTÄ. Alennettu hinta tulee näkyviin ostoskoriin.

Kurkkaa kirja ja hyödynnä Hidasta elämää -lukijan erikoishinta TÄÄLLÄ.

Kohdellaanko sinua töissä kuin ilmaa? – Kokeile näitä keinoja, jos sinut sivuutetaan

Oletko tuntenut olosi joskus työpaikallasi näkymättömäksi? Keskustelivatko muut kuin et olisi ollut paikalla? Ehkä työtoverit ohittivat kommenttisi tai kritiikkisi. Tai ehkä he osoittivat elein tai muilla keinoin, ettet kuulu joukkoon.

Näkymättömäksi tekeminen on yksi seitsemästä vähättelevästä herruustekniikasta. Alun perin viisi erilaista herruustekniikkaa nimesi norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi muuta tekniikkaa.

Herruustekniikat ovat ikivanhaa vallankäyttöä, joita ihmiset ovat hyödyntäneet oman asemansa pönkittämiseen todennäköisesti koko ihmishistorian ajan. Voit siis olla varma, että herruustekniikoita on käytetty työelämässä jo ennen sinua, ja niitä tullaan käyttämään myös sinun jälkeesi. Et siis ole yksin tämän ilmiön kanssa, vaikka näkymättömäksi tekeminen voi saada sinut kokemaan olosi yksinäiseksi.

Mitä voit tehdä tilanteessa?

Se, miten voit vastustaa herruustekniikoita, on kiinnostanut Tukholman yliopiston tutkijoita. He ideoivat 2000-luvun alussa erilaisia tapoja, joiden avulla on mahdollista haastaa herruustekniikka ja viedä tilannetta rakentavaan suuntaan. Voit kokeilla seuraavia tutkijoiden ehdottamia keinoja, jos joku yrittää tehdä sinut näkymättömäksi:

  1. Reagoi nopeasti ja ota tilaa itsellesi. Pyydä muita kuuntelemaan ja toista tarvittaessa sanottavasi. Kerro rauhallisesti, että sinulla on oikeus tulla kuulluksi ja nähdyksi.
  2. Älä syytä, vaan mieluummin kysy. Voit muotoilla kysymyksesi esimerkiksi: ”kuulinko oikein, että”, ”tarkoitatko oikeasti” tai ”sanoitko niin”.
  3. Pysy ystävällisenä. Älä näytä keskustelijoille, jos olet vihainen tai turhautunut. (Tästä kirjoituksestani saat tukea ystävällisenä pysymiseen.)
  4. Jos mahdollista, hyödynnä huumoria tilanteessa.

Vai tarvitsetko enemmän aikaa pohtia?

Ymmärrän oikein hyvin, jos tilan ottaminen tutkijoiden ehdottamalla tavalla tuntuu sinusta hyvin haastavalta. Ehdotan lisäksi seuraavia tapoja edetä haastavassa tilanteessa:

  1. Pohdi rauhassa, miten sinun kannattaisi toimia, ja toimi vasta myöhemmin. Voit keksiä keinoja yhdessä esimerkiksi työkaverisi tai työterveyshuollon kanssa.
  2. Ota ohitetut kommenttisi uudelleen esille toisessa palaverissa ja huomauta, ettei kukaan kommentoinut aiemmin ehdotuksiasi ja mielipiteitäsi.
  3. Pyydä esihenkilöä tai kollegaa tukemaan sinua seuraavalla kerralla.

Lue myös muut blogikirjoitukseni

Käsittelen seuraavissa blogikirjoituksissani kuutta muuta herruustekniikkaa. Seuraavassa kirjoituksessani annan vinkkejä, miten voit vastustaa naurettavaksi tekemistä ja ohjata tilannetta rakentavampaan suuntaan.

Jos kohtaat työpaikallasi henkistä väkivaltaa, ehkä myös muut blogikirjoitukseni kiinnostavat sinua. Esimerkiksi tässä kirjoituksessa käsittelen vähättelyn tunnistamista ja tässä kirjoituksessa työpaikkakiusaamisen pahenemista. Toivottavasti kirjoituksistani on apua haastavassa tilanteessa.

Mietitkö usein, miten saisit asiat järjestymään? – Tässä menee terveellisen pohdinnan raja

Tiedätkö sen tunteen, kun jotain asiaa tai ongelmaa kääntelee ja vääntelee tuloksetta mielessään? Ajatukset palaavat asiaan yhä uudelleen, mutta ratkaisua ei synny eikä asia suostu poistumaan mielestä.

Tällainen menneiden tai mahdollisesti tulevien asioiden miettiminen, varmistelu, on yksi mielen selviytymiskeinoista, joilla pyrimme ratkaisemaan asioita, helpottamaan omaa oloa ja vahvistamaan turvallisuuden tunnetta. Usein teemme myös suunnitelmia, joiden tarkoitus on pitää tilanne hallinnassa tai estää jotain ikävää tapahtumasta. Kokenut terapeutti Marika Rosenborg kirjoittaa uutuuskirjassaan Varmistelusta vapauteen (Bazar, 2024) siitä, mitä voit tehdä, jos tällainen varmistelu on sinulle tyypillinen selviytymiskeino.

Marika Rosenborg. Kuvaaja: Emma Ronkainen.

– On täysin ymmärrettävää ja inhimillistä toivoa, että kaikki menisi hyvin. Tietysti haluamme, että me ja meille rakkaat ihmiset, eläimet ja asiat ovat turvassa. Jos mieli on usein täynnä uhkakuvia ja Mitä jos? -kysymyksiä tai jos vaikkapa huomaat vältteleväsi tiettyjä tilanteita, voi olla vaikea keskittyä nykyhetkeen ja huomata kaikki se, mikä elämässä on hyvin. Olennaista on huomata oma tarve huolehtia siitä, etteivät uhkakuvat toteudu ja ymmärtää, että varmistelun ja kontrolloinnin tarve perustuu yleensä pelkoon. Varmistelu on siis eräänlaista turvakäyttäytymistä, Marika Rosenborg kertoo.

Mikä sitten on ”terveellistä” pohdintaa?

– Hedelmällistä pohdintaa on sellainen, jossa päästään johonkin lopputulokseen. Ei välttämättä heti tai huomenna, mutta johon liittyy jonkinlainen prosessi. Voi myös olla, että joskus joutuu hyväksymään, että vastausta tai ratkaisua löydy ja siitä huolimatta pystyy jatkamaan eteenpäin ilman että jää jumittamaan asiaan. Haluan muistuttaa, että jos nämä olisivat tahdon asioita, ei varmistelusta kärsisi niin moni ihminen. Jotta kehästä voisi irrottautua, tarvitaan harjoittelua.

Näin varmistelu näkyy eri elämänalueilla

Varmistelu liittyy yleensä asioihin, jotka koemme erityisen tärkeiksi. Esimerkit on poimittu Varmistelusta vapauteen -kirjasta.

Ihmissuhteissa

Jatkuvana kyseenalaistamisena muun muassa tällaisten kysymysten kautta: Pidetäänkö minusta? Rakastaako kumppanini varmasti minua? Rakastanko minä häntä? Olisinko onnellisempi jonkun muun kanssa? Olenkohan ihastunut enemmän työkaveriini kuin vaimooni, koska viihdyn paremmin hänen seurassaan? Pitääkö minun nyt erota? Mistä tiedän, että kumppanini on se oikea? Mitä ystäväni ajattelevat minusta? Olenko pettymys vanhemmilleni?

Työssä

Minä olen eniten vastuussa, ja siksi minun pitää ponnistella parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Se ilmenee muun muassa kyseenalaistamisena: Teinkö tarpeeksi hyvän esityksen koulutuspäivään, ehkä vielä hieman parannan sitä ennen kuin menen nukkumaan? Olenko tarpeeksi pätevä tähän työhön? Pitäisikö minun hakea parempaa paikkaa? Hukkaanko elämäni tässä tehtävässä? Mitäköhän tiimini ajattelee minusta? Onkohan pomoni minuun tyytymätön, koska ei ole pitkään aikaan keskustellut kanssani?

Opiskelussa

Jatkuvaa pohdintaa siitä, valitsinko oikean alan ja onnistunko opiskelussani. Mistä tiedän, että tämä ammatti on minulle oikea? Mitä jos en haluakaan tehdä tätä työtä? Petytäänkö minuun, jos valitsen mitä itse haluan?

Päätöksenteossa

Valinnanvaikeus useamman vaihtoehdon välillä voi johtaa lopulta kokonaan vaille jäämiseen, sillä tilaisuus menee ohi. Taustauskomuksena on, että toinen tai jokin vaihtoehdoista on väärä ja jokin oikea. Murehtimisen herättämä ahdistus huonon valinnan tekemisestä saa aikaan viivyttelyä.

Omassa kehonkuvassa

Hyväksynnän hakeminen omaan kehoon liittyvillä teoilla tai toimenpiteillä, kuten laihduttamalla, treenaamalla tai muilla kehon paranteluun tähtäävillä toimenpiteillä. Oman rakastettavuuden liittäminen omiin ulkoisiin ominaisuuksiin.

Kohtaamattomuudessa

Minkä tahansa pelottavan asian, ihmisen, paikan tai tekemisen välttely sen tähden, että pelkää sen herättämiä tunteita. Välttely voi kohdistua myös ajatuksiin. Tämä saa aikaan pelon vahvistumista.

Tulevaisuuskuvissa

Kaikenlainen tulevaisuuteen liittyvä murehtiminen, joka voi kohdistua itseen, läheisiin, lemmikkeihin, luontoon, maailmantilanteeseen, ilmastoon tai lähes mihin tahansa.

Terveydessä ja siisteydessä

Omaan tai muiden terveyteen ja kehoon liittyvä liiallinen, aikaa ja rahaa vievä tarkkailu ja sairaudenpelko. Ylenmääräinen tarve huolehtia siisteydestä, koska lika ja epäjärjestys tuottavat hankalia tunteita.

Sukupuoli-identiteetissä ja seksuaalisuudessa

Ahdistava huoli omasta sukupuoli-identiteetistä tai seksuaalisesta suuntautumisesta.

Uskonnoissa ja ideologioissa

Elämäntarkoitukseen, henkisyyteen tai uskontoihin liittyvä pohdinta ja niihin liittyvät kysymykset ja valinnat.

Miksi varmistelusta kannattaa pyrkiä irti?

Varmistelun ja murehtimisen ongelmana on, että siihen voi jäädä koukkuun – vaikkei se edes auta. Pahimmillaan varmistelukäytös vain vahvistaa huolehtimista, ajatuskehän kiertämistä ja kontrollin tarvetta. Silloin voi päätyä kiertämään kehää, jossa ahdistus vain kasvaa.

Varmistelusta vapauteen (Bazar, 2024) on sinulle, joka huomaat palaavasi huolestuneena samoihin asioihin yhä uudelleen. Kirja autttaa hellittämään henkisestä mailanpuristuksesta ja kohtaamaan epävarmuutta aiheuttavia asioita ja tilanteita. Se antaa eväitä omien rajojen selkeyttämiseen ja rohkeutta kohdata elämän epävarmuus. Hankalien tunteiden käsittely voi tuntua pelottavalta, mutta lopputulos todella palkitsee. Kirja on antoisaa luettavaa esimerkiksi täydellisyyden tavoittelijalle, ylivastuulliselle huolehtijalle tai ahdistuksen tunnetta välttelevälle.

Löydät kirjan ja sen lukunäytteen TÄÄLTÄ.

 

 

Uuden äärellä luonto on tuttu ja turvallinen lohduntuoja

Elämä muuttuu kaiken aikaa. Muutamme uuteen asuntoon, uudelle paikkakunnalle, aloitamme uudet opinnot, uuden työn. Muutumme ihmisinä, kasvamme ja opimme. Ihmissuhteemme muuttuvat ja muotoutuvat uusien elämäntilanteiden myötä. Jotkin ihmissuhteet päättyvät, tulee uusia. Elämä on luonteeltaan muuttuvaa.

Muutokset aiheuttavat monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Saatamme kokea iloa, innostumista, jännittyneisyyttä, toisaalta myös surua, kaihoa tai kaipausta. Saatamme kokea uuden äärellä ehkä epävarmuutta tai jopa pelkoa. Tai mitä tahansa muuta tunnetta.

Kaiken muuttuvuuden ja muutoksen keskellä kaipaamme jotain pysyvää, tuttua, turvallista ja lohdullista. Jos olemme jo lapsena oppineet olemaan luonnossa, voi se myöhemmin elämässä tuntua tutulta ja turvalliselta paikalta. Sellaiselta, jossa voi hengähtää elämän muutosten keskellä. Toisaalta, vaikkemme olisi lapsena tottuneet olemaan luonnossa, voi omaa luontosuhdettaan kehittää myös aikuisena. Konkreettisia esimerkkejä siitä, miten omaan lähiluontoon voisi lähteä tutustumaan, löydät mm. tästä aiemmasta postauksestani.

 

Luonnossa saa olla sellainen kuin on

Luonto ei vaadi tiettyä mielentilaa eikä asioita tiettyyn järjestykseen ennen luontoon menemistä. Luontoon saa mennä sellaisena kuin on, niine tunteineen, tuntemisineen ja ajatuksineen, mitä milloinkin on. Luonnossa on tilaa olla, tuntea ja ajatella tai olla ajattelematta. Luontoon voi mennä vain olemaan ja hengähtämään hetkeksi. Toisaalta luonto myös kuuntelee, jos haluaa purkaa sisintään. Luonto tukee ja kannattelee: puita saa halata ja kalliot kestävät vaikka laskisit niille kaikki taakkasi.

 

Luonto auttaa tutkimaan omia sisäisiä tunteita ja tuntemuksia

Luonnossa on tilaa kaikelle. Luonto ei kysele eikä pakota, se on lempeästi läsnä ja kuuntelee. Rauhoittava luontoympäristö tarjoaa mahdollisuuden pysähtyä omien tunteiden ja tuntemusten äärelle. Kun pysähtyy ja rauhoittuu, voi mielen sopukoista nousta jotain tärkeää pintaan. Tunteet, ajatukset, toiveet ja kaipaukset, jotka usein jäävät huomaamatta arjen kiireissä ja älylaitteiden ärsyketulvassa, voivat luontoympäristössä päästä nousemaan esiin.

Luonnon seuraaminen voi auttaa elämän jäsentelemisessä ja syklisyyden ymmärtämisessä

Luonto muuttuu jatkuvasti, mistä vuodenajat ovat yksi selkeästi havaittava esimerkki. Syksyllä lehtipuut päästävät irti lehdistä, samoin ihmisillä on joskus aika luopua. Vastaavasti kevät on uusien alkujen aikaa, aivan kuten ihmiselämässäkin on luopumisen jälkeen tilaa jollekin uudelle. Luonto muistuttaa, että muutos on tarpeellinen ja tärkeä osa elämää.

Luonnosta voi löytää monia muitakin seikkoja, joiden kautta peilata ja pohtia ihmiselämää. Luonnossa jokaisella eläimellä on oma tehtävänsä ja paikkansa. Pienimmillä hyönteisilläkin on tärkeä rooli ekosysteemissä, samoin jokaisella ihmisellä on oma tärkeä tehtävänsä. Kasvit tarvitsevat suotuisat olosuhteet kukoistaakseen, niin myös ihmiset. Ja toisaalta; luonnossa kasvua voi löytää sellaisistakin paikoista, joissa sen ajattelisi olevan mahdotonta, esimerkiksi kallioiden koloista. Samanlaista sinnikkyyttä löytyy myös ihmisistä, me selviämme kyllä, vaikka se joskus tuntuisi mahdottomalta.

Luonnon suuruuden, avaran taivaan, jylhien vuorten, valtamerien ja avaruuden rinnalla ihminen voi hyvällä tavalla huomata oman pienuutensa. Puut elävät kymmeniä, satoja vuosia. Kalliot muotoutuvat vuosituhansien aikana. Valtavan laajaan ja pitkäikäiseen luontoon verrattuna ihmisen huolet ja murheet asettuvat sopivampiin mittasuhteisiin.

 

Luonto muistuttaa elämän ihmeellisyydestä

Ihminen koettaa usein järkeistää tapahtumia, tunteita ja asioita. Luonnontutkijat ovat pystyneet selittämään monia monimutkaisiakin luonnon prosesseja, mutta silti yhä edelleen moni asia luonnossa hämmästyttää ihmistä. Voimme huomata luonnon ihmeellisyyden lähiluonnossammekin. Miten sateenkaari muodostuu, miten linnun tietävät minne lentää talvehtimaan, miten hämähäkki kutoo verkkonsa. Ihmiselämän muutosten keskellä luonnon pienet ihmeet ovat hyvä muistutus siitä, että elämässä on aina jotain hyvää ja kaunista. Jos muutos on vaikea, kauneutta ja hyvyyttä ei ehkä aina näe. Mutta on se yhä olemassa, se vain odottaa, että löytäisit sen.

Luonto kannattelee

Vaikka muutos veisi ihmisen kokonaan uudenlaiseen ympäristöön, luonnosta voi löytyä samoja tuttuja ja turvallisia asioita sielläkin. Olen itse muuttanut useamman kerran aivan uuteen paikkaan, joskus vieraaseen maahankin. Sielläkin etsiydyin luonnon äärelle. Vaikka luonto oli ehkä erilaista kuin lapsuuden ympäristöissäni, löysin sieltäkin jotain tuttua. Tuulen humina, puiden vihreät sävyt, hiekkatie, perhoset, vesi, kivet. Ne tuntuivat turvallisilta kaiken muun ollessa uutta.

Kirjoitin joskus näin: ”Aina olen palannut metsään. Tunteakseni kannattelevan maan ja ollakseni paikassa, jossa on aina lohtua ja rauhaa, vaikka muu maailma tuntuisi olevan ylösalaisin.” Muutostenkin keskellä luonnosta löytyy pysyvyyttä. Kalliot, merien aallot, tuulet, maa. Anna niiden lohduttaa ja kannatella, ne kestävät kyllä. Ne olivat jo ennen tätä muutosten aikaa, ja ne ovat sen jälkeen.

 

Tutustu myös täytettävään tehtäväkirjaan Minun luontoseikkailuni, joka kannustaa luontoon kaikkina vuodenaikoina 💚.

Löydät kirjan TÄÄLTÄ.

Miksi erityisherkistä tulee usein vahvoja muiden kannattelijoita?

Erityisherkkyyden ja erityisesti empaatikkouden piirteisiin kuuluu voimakas eläytyminen toisten tunteisiin sekä ympäristön energioiden ja heikkojen signaalien lukeminen. Usein imeydymme toisten energioihin tai otamme niitä huomaamatta kantaaksemme. Erityisherkät ja empaatikot ovat sananmukaisesti empaattisia. On kuitenkin eri asia olla rajaton ja empaattinen kuin turvassa itsessään ja myötätuntoinen selkeytyvien rajojen myötä.

Erityisherkkyys ja läheisriippuvuus menevät nähdäkseni usein sekaisin, koska niihin liittyy samoja piirteitä. Joskus sen minkä ajattelemme olevan erityisherkkyyden piirre voikin olla traumaresponssi, esimerkiksi ylimiellyttäminen ja sulautuminen. Kun aistimme voimakkaasti esimerkiksi toisen ihmisen surun, sulaudumme siihen ja alamme kannatella – otamme surun itsellemmekin. Saatamme toimia niin esimerkiksi läheisessä ihmissuhteessa jos varhaisissa vaiheissamme olemme oppineet kannattelemaan hoivaajiemme tunteita ja sivuuttamaan omamme.

Kannattelu on usein ollut erityisherkän / empaatikon selviytymiskeino; esimerkiksi lamaantunut / sureva / vihainen vanhempi, joka on ollut kykenemätön virittymään tarpeisiimme on tietämättään ohjannut meille mallin, että ensin meidän täytyy tukea läheistämme, jotta voimme edes jollain lailla saada tarvitsemaamme hoivaa ja huomiota. Tämä opittu malli siirtyy yleensä moniin kiintymyssuhteisiimme, kunnes turvan ja tiedostamisen kautta voimme opetella uudenlaisen, vastavuoroisen eli aidosti turvallisen orientaation ihmissuhteisiimme.

Erityisherkistä ja empaatikoista tulee usein vahvoja yksinpärjääjiä, muiden auttajia ja kannattelijoita. Jos hommeli kehkeytyy ammatiksi asti, hoivaaja saattaa työskennellä omalla kustannuksellaan ja esimerkiksi uupua usein tai kokea, ettei saa ihmissuhteissaan tai omassa elämässään sitä mitä muille antaa.

Silloin on OLENNAISTA oppia sisäistä turvaa, rajoja ja itselle antamista ja sallimista ja oppia havaitsemaan itsessään kontrollin selviytymiskeino. Omaa haavoittuvuuttaan ja varhaisten vaiheidensa avuttomuuden haavaa ja traumaa ei joudu kohtaamaan, jos on aina muille vahva. Mutta silloin elää vahvuutensa ja herkkyytensä vankina. Toisinaan herkkyys ja turvattomuus ilmenevät lamautuneisuutena ja vetäytymisenä maailmasta; kaikki tuntuu vähän liialliselta.

Kenties olennainen, tunnistettava piirre turvattomaan erityisherkkyyteen on, etteivät omat lahjat pääse säkenöimään niin että niistä voimautuu ennen kaikkea itse. Oma elämänvoima hulahtaa muiden kannatteluun tai piiloutumiseen pikemminkin kuin nautiskeluun.

Voimme olla erityisherkkiä, mutta pikku hiljaa myös vapautua  elinvoimaamme kuluttavista, mahdollisesti traumasta ja turvattomuudesta kumpuavista tavoista reagoida ympäristöön ja toisiin. Erityisherkkyytemme kääntyy voimavaraksi ja nautinnoksi, kun opimme turvassa rajaamaan pakenematta selviytymiskeinoihimme.

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Tällainen on satuttavan ja narsistisen suhteen tyypillinen kaava

Elämä satuttavissa/narsistisissa ja lähisuhdeväkivaltaa sisältävissä suhteissa etenee tavallisesti hyvin samankaltaisen ja ennakoitavissa olevan syklin mukaan.

Valtavien kriisien tai konfliktitilanteiden jälkeen seuraa paljon toivottu hoivaava ja rakkaudelliselta tuntuva seesteisyys, joka ajan kuluessa kuitenkin vaihtuu painostavaksi odotukseksi ja ennustukseksi seuraavasta myrskystä.

Riidat voivat toistuvasti päättyä siihen, kun satuttavan kumppanin läheinen ottaa syyt niskoilleen ja pyytää anteeksi jotain, johon ei ollut välttämättä ollenkaan osallisena. Tilanne rauhoittuu ja riita päättyy. Oikeudenmukaisuudesta tai tasavertaisuudesta ei ole tietoakaan, mutta tulee rauha.

Myös satuttava osapuoli voi pyydellä anteeksi tekoaan vakuuttaen sen olleen viimeinen kerta, vaikka tämä sama kuvio anteeksipyyntöineen ja muutoslupauksineen olisi nähty suhteessa kymmeniä tai satoja kertoja aiemminkin.

Saman kaavamaisen ja vahingollisen toiminnan toistamista kerta toisensa jälkeen useiden vuosien saatossa voidaan pitää merkkinä siitä, että kyse on ihmisen pysyvästä tavasta toimia, ei esimerkiksi kriisitilanteessa esiintyvästä hetkellisestä toimintatavasta tai reaktiosta.

Jos satuttavan suhteen kaava tuntuu tutulta, suosittelen vahvistamaan tervettä itsekkyyttä kysymällä itseltä:

  • Kuinka paljon nollasta sataan olen jo tehnyt sen eteen, että tilanne muuttuisi?
  • Onko vielä jotain, jota voisin yrittää tehdä muuttaakseni tilannetta vai olenko nyt tilanteessa, jossa täytyy hyväksyä se tosiasia, että pystymme lopulta muuttamaan vain itse ja omaa toimintaamme, emme kenenkään muun?
  • Milloin viimeistään ja keneltä aion pyytää apua ja tukea itselleni, jotta selviydyn ja toivun?

Kirjoitus on ote uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta. Löydät kirjasta jättimäisen määrän tietoa satuttavista suhteista, sekä lohtua, terapeuttisia kirjoitustehtäviä ja konkreettisia keinoja irtaantumiseen ja toipumiseen.

Tilaa kirja itsellesi täältä!

 

Miksi haitallisista tavoista on niin vaikea luopua? – Näin se onnistuu

Kesä on rentoa aikaa. Arjen rutiinit höllenevät ja annamme itsellemme vapauden nauttia elämästä. Tähän liittyy se, että annamme itsellemme luvan toimia ja olla vapaammin. Annamme itsellemme luvan juoda enemmän ja useammin alkoholia. Annamme itsellemme luvan katsoa Netflixin sarjoja maratonityylillä. Annamme itsellemme luvan herkutella ja syödä herkkuja silloin kun huvittaa. Annamme itsellemme luvan käyttää rahaa ilman, että sen kummemmin harkitsemme.

Tämä kaikki on ihan normaalia. Loman tarkoitus on palautua ja usein se on sitä, että haluamme päästää irti arjen tiukemmista normeista. Kesäloma voi olla myös haitallisten tapojen pinttymisen kulta-aikaa.

Usein käy nimittäin niin, että arkeen palaaminen on haasteellista. Emme saakaan itseämme takaisin ruotuun. Tämäkin on ihan normaalia. Kun teemme asioita tietyllä tavalla useamman viikon ajan, niistä alkaa tulla tapoja. Haastavaa on, jos nämä tavat alkavat rajoittaa elämää tai ovat epäterveellisiä tai muuten haitallisia. Silloin voi olla hyvä pysähtyä.

Entä jos emme pysty tästä huolimatta lopettamaan? Miksi lopettaminen on monesti niin vaikeaa?

Järjellä tiedät, mutta pinnan alla tunteet vie

Sinulle tulee hyvä olo, kun uppoudut nautinnon kohteeseesi. Se antaa sinulle rentoutta, vapauden kokemusta, elinvoimaa tai jopa yhteyden toisiin ihmisiin. Taustalla ovat siis inhimilliset tarpeet.

Tiedät toisaalta, että fyysinen ja henkinen terveytesi kärsivät pitkässä juoksussa, jos jatkat samaan malliin. Tiedät, että pikkuhiljaa sinulle tulee lisäkiloja, jatkuva juominen ei ole terveellistä, liika somettaminen vie aikaa päivistäsi ja muodostuu helposti ainoaksi mielihyvän lähteeksi.

Voi olla, että toimia arvomaailmaasi vastaan ja se sattuu. Itsetuntosi alkaa latistua ja saatat tuntea ajoittain itsevihaa ja -inhoa. Ehkä huomaat, että haitallinen tapa vaikuttaa ihmissuhteisiisi, koska joudut pitkässä juoksussa selittelemään itsellesi ja muille käytöstäsi, salailemaan ja keksimään valkoisia valheita.

Järjellä ymmärrät, että ei kannata toimia niin kuin toimit. Et vai osaa toimia eri tavalla. Tiedät, miksi se on sinulle haitaksi, mutta et vain osaa lopettaa.

Häpeät itseäsi ja käytöstäsi

Kokeilet lopettaa. Ei onnistu. Kokeilet uudestaan. Ei onnistu taaskaan. Pakotat itsesi karkkilakkoon tai tipattomalle. Ei onnistu. Viikon päästä olet taas nautintosi parissa. Miksi tämä on vaikeaa? Minussa on pakko olla vikaa. Miksi media on täynnä juttuja, joissa ihmiset näyttävät onnistuvan helposti. Entä jos olen vääränlainen?

Tällainen ajattelu liittyy häpeään. Se eristää sinut muista ihmisistä ja estää pyytämästä apua. Koet olevasi yksin haasteidesi kanssa. Joudut välttelemään ihmisiä ja tilanteita. Sinulla on kenties jatkuvasti epämääräinen huonouden ja ulkopuolisuuden tunne itsestäsi.

Olet yksin haasteidesi kanssa

Sinulla ei ole ketään, kelle puhua. Pelkäät sitä, miten ihmiset suhtautuvat sinuun, jos kerrot heille haasteellisesta tavastasi. Koet sen olevan heikkous ja määrittelevän sinut ihmisenä.

Et koe olevasi riippuvainen. Siksi et halua mennä vertaistukiryhmiin. Et halua puhua lääkärille tai terveydenhoitajalle, ja koska jollain tasolla vähättelet ongelmaasi ja toisaalta olisihan se häpeällistä myöntää, että aikuinen ihminen ei pysty pitämään osteluimpulssia, alkoholinkäyttöä, syömistä tai somen käyttöä aisoissa.

Itselleni suurin este avun hakemiseen oli se, etten kokenut nuorena, naisena ja korkeakoulutettuna olevani koukussa. Nyt en sano, että sinä olet koukussa. Mutta se saattaa olla edessä, jos et hae apua.

 

Miten sitten lähteä muuttamaan suuntaa?

Jos olet valmis luopumaan haitallisesta tavastasi, mutta avun hakeminen joko hävettää tai pelottaa sinua, et ole yksin. On hyvin yleistä olla puhumatta omista haitallisista tavoista juuri häpeän vuoksi.

Oma kokemukseni on, että jos suun avaa, niin yleensäkin muut ihmiset pystyvät samaistumaan. Tuntuu, että kaikilla on enemmän tai vähemmän jotain sellaisia tapoja, mistä nautintoa haetaan ja minne haastavia tunteita paetaan. Iso osa näistä ihmisistä ei tajua, että tavan toteuttaminen on mennyt jo tietyn rajan yli ja että se on alkanut aiheuttaa haasteita.

Sinä voit onnitella itseäsi siitä, että olet tiedostanut haasteellisuuden ja haluat muutosta. Kaksi suurinta askelta, tiedostaminen ja hyväksyminen, on jo otettu.

Tiedostaminen auttaa sinua oman tilanteesi kartoittamisessa ja toimintasuunnitelman tekemisessä. Onko millään mahdollista kerätä rohkeutta ja kohdata se epämukavuus, joka nousee, kun puhut jollekin läheiselle? Hyväksyminen on sitä, että pyydät apua ja otat apua vastaan. Yksin en selviä.

Voisiko kenties joku ammattilainen auttaa sinua tässä tilanteessa varsinkin, jos sinulla ei ole ketään lähipiirissä, jolle voit tai haluat puhua?

 

Itsemyötätunto on radikaali teko

Todella tärkeä muutoksen työkalu on itsemyötätunto. Haitallisen käyttäytymisen mekanismit ovat hyvin yleisinhimillisiä. Kaikki ihmiset pakenevat haasteita ja haluaisivat kokea vain hyviä juttuja. Et ole vääränlainen.

Itsemyötätunnon harjoittelun kautta olemaan itsellesi ystävällinen muutoksessa. Opit tukemaan itseäsi sättimisen sijaan. Opit olemaan itsellesi yhtä lempeä, kun olisit hyvälle ystävälle. Kun tulee takapakkeja, et huononna omaa oloasi ja vahvista todennäköisyyttä palata haitalliseen käytökseen olemalla itsellesi ilkeä.

Itsemyötätunto on täsmälääke häpeään. Se on radikaali teko varsinkin meille, joita on kasvatettu häpeällä. On helppo olla itselleen armoton.

Ystävällinen puhe ja ystävällisyyden mikroteot, eli sen tekeminen, mitä aidosti nautit tehdä, itseä kohtaan tuo muutokseen tilaa. Häpeän ja syyllisyyden sijaan asenne alkaa muuttua myönteisemmäksi. Silloin muutoskin on helpompaa.

Miksi ja milloin on tärkeää luopua?

Joku saattaa tässä vaiheessa kysyä, miksi ihmeessä näistä nautinnoista pitää luopua? Eikö voisi vain jatkaa elämää samalla tavalla? Toki voi jatkaa, mutta kannattaa olla herkkänä sille, jos oletusarvoisesti hakee hyvää oloa itsensä ulkopuolelta.

Näistä tavoista, joista olet alunperin nauttinut, saattaa pahimmillaan muodostua elämää rajoittavia ja hallitsevia riippuvuuksia. Silloin ne alkavat hallita elämääsi sen sijaan, että sinä olet puikoissa. Tällöin tämä kyseinen asia tai toiminto ei enää tuo sinulle pelkkää helpotusta ja nautintoa, vaan myös enemmän ja enemmän haittoja.

Lopeta suhteen ylianalysoiminen ja kokeile kysyä itseltäsi tätä kysymystä

Toisen ihmisen käyttäytymisen loputon analysointi on monelle meistä tuttua ja inhimillistä se toki onkin. Ylianalysointi voi kuitenkin olla siinä mielessä meille itsellemme haitallista, että saatamme ”selittää” toisen käytöstä yliymmärryksen nimissä.

Siksi voikin joskus olla tarpeen kokeilla yksinkertaistaa (vaikka ymmärrätkin hänen lapsuuden vaikutuksen ja tiukan elämäntilanteen..) ja kysyä: Pidänkö minä tästä? Onko tämä kunnioittavaa?

Ai että, ylianalysoimisen mahdollisuudet kun ovat rajattomat. Siellä voi kieputella menemään asioita jokaisesta tulokulmasta oikeastaan kohtaamatta sitä että mitä hemmettiä itse oikeastaan tuntee.

On todellakin taito kyetä tarkastelemaan asia monenlaisista näkökulmista. Ja on todellakin taito kyetä haastamaan omia ajatuksia ja tulkintoja (koska ne eivät aina todellakaan pidä kutinsa). Ylianalysaation viidakkoon eksyessään taas unohtaa katsoa ihan lähelle.

Onko tämä jotain johon itse voin ja haluan osallistua?

Ihan lähelle katsominen ei ole aina suinkaan helppoa. Se saattaa herättää isojakin kysymyksiä mutta se tuo meidät sille alueelle mihin voimme itse vaikuttaa. Me voimme itse valita kommunikoida vaikkapa rajoistamme, tarpeistamme ja toiveistamme.

Toimituksen vinkki: Parempaa itsetuntemusta ja lisää myötätuntoista suhtautumista itseen

Ymmärrä tunteistasi -korttien avulla pystyt tutustumaan ja syventämään yhteyttä tunteisiin – tuttuihin, toistuviin, vieraileviin ja myös niihin itselle tuntemattomimpiin. Korttipakka sisältää 45 tunnetta kuvailuineen ja avaavine kysymyksineen. Korttien avulla voi oppia tutkimaan uteliaasti ihmisen kiehtovia ja joskus rankastikin ravisuttelevia tunteita myötätuntoisin silmin. Tunnetaitokortit sopivat niin aikuisille kuin tunnetaidoista kiinnostuneille nuorille.

Tutustu korttipakkaan TÄÄLLÄ.

Epäsuora vihjailu voi olla yksi manipuloinnin muoto – Tällainen manipulointi saattaa olla tahatonta

Esihenkilö vihjailee, ettei töitä ole tehty toivotulla tavalla. Sukulainen kehuu sinulle serkkuasi, joka käy usein kylässä ja leikkaa vielä nurmikonkin. Kotona syyllisyys herää, kun joku valittaa kuormitustaan. Ehkä minun olisi pitänyt tehdä jotakin enemmän tai paremmin? Nämä ovat esimerkkejä epäsuorasta kommunikaatiosta, joka on tyypillistä manipuloinnissa. Manipulointi ei läheskään aina ole suoraa painostamista johonkin, vaan pikemminkin epäsuoraa vihjailua arkisissa tilanteissa. Tässä blogissa tarkastellaan epäsuoraa vuorovaikutusta ja keinoja, joilla siihen voi puuttua.

Pyyntö, jota ei ole esitetty

Tyypillisessä tilanteessa epäsuora kommunikointi ilmenee vihjailuna, että jokin on vialla. Kotona on sotkuista, kukaan ei ole käynyt kaupassa, eivätkä kesälomasuunnitelmat ole vieläkään valmiina. Sukulainen saattaa ihmetellä, miksei sinusta ole kuulunut. Serkkusikin soittelee joka viikko ja käy kylässä. Jäät ehkä miettimään, oletko tehnyt jotakin väärin. Miksei sukulainen itse ole ollut yhteydessä, jos kerran olisi halunnut kuulla kuulumisiasi? Rivien välistä voit lukea jonkin toteutumattoman toiveen tai pyynnön, jota ei kuitenkaan ole koskaan esitetty sinulle.

Koska kommunikointi on epäsuoraa, saatat havahtua hankaliin tunteisiin. Sinussa herää hämmennystä, ja koitat muistella, mitä viimeksi on puhuttu. Syyllisyyden tunne pyrkii pintaan, saatat kokea, että sinun olisi pitänyt ehkä toimia jollakin toisella tavalla. Vihjailusta tulee epävarma olotila. Kannattaa perata tilanne itselleen auki. Mitä tarkalleen ottaen oli sovittu ja mistä syyllisyys tai huono omatunto nousee? Oletko tosiaan toiminut jotenkin väärin, vai herääkö tunne epäsuorasta kommunikaatiosta?

Manipuloija saattaa pelätä kieltäytymistä

Tilannetta tarkastellessa saatat miettiä, miksei toinen yksinkertaisesti vain pyydä, jos toivoo sinulta jotakin. Vastaus saattaa olla yksinkertainen. Manipuloivasti toimiva henkilö voi pelätä, että kieltäytyisit pyynnöstä. Niinpä hän koittaa vierittää vastuuta sinulle epäsuorasti, pyytämättä mitään suoraan. Samalla epäsuora kommunikointi tai vihjailu kuitenkin hankaloittaa vuorovaikutustanne. Saatat haluta vältellä tällä tavalla toimivaa henkilöä, koska sinulle herää hankalia tunteita. Välinne saattavat etääntyä, tai yhteydenpito voi jopa katketa.

On hyvä ymmärtää, ettei epäsuora kommunikointi läheskään aina ole mitenkään suunnitelmallista. Se voi johtua pikemminkin torjutuksi tulemisen pelosta tai henkilön omasta epävarmuudesta. Hän ei ehkä uskalla sanoa suoraan mitä toivoo. Tilanne ei kuitenkaan ole toivoton. Voit itse selkiyttää vuorovaikutusta omalla toiminnallasi.

Epäsuorasta suoraksi

Jos huomaat jonkun läheisesi tai työkaverin kommunikoinnissa epäsuoraa vihjailua, voit itse tarkentaa epäselvää tilannetta. Voit kertoa, että viestistä tai keskustelusta jäi hämmentynyt olo. Kysy suoraan, millaisia toiveita hänellä on sinua kohtaan. Pyydä toista selkiyttämään, mitä hän sinulta tarkalleen ottaen toivoo. Kun joku on epäsuorasti tyytymätön, tarkenna kysymyksillä, mikä meni pieleen, tai mikä olisi hyvä lopputulos.

Mikäli läheisesi harmittelee, ettei jokin asia ole toteutunut, voit kysyä häneltä, mitä hän sinulta oikeastaan toivoo. Voit tarkentaa kysymällä, oliko jotakin tiettyä sovittu. Kysy suoraan, millä tavoin ehkä yhdessä voitaisiin lisätä kodin siisteyttä, tai milloin voitaisiin istua alas tarkentamaan epäselviä kesälomasuunnitelmia. Sukulaiseltakin voi kysyä, toivoisiko hän sinuakin vierailulle, tai että soittaisit useammin. Suora ja ystävällinen lähestymistapa puhdistaa ilmaa, ja palauttaa vuorovaikutusta myönteisille raiteille.

Haluatko oppia tunnistamaan manipulointia paremmin? Löydät siihen keinoja uudesta Nina Lyytisen ja Satu Pihlajan tietokirjasta Tunnista manipulointi ja löydä omat rajasi.

Uskalla heittäytyä elämän virtaan! – Päästä irti tarpeesta ripustautua asioihin ja ihmisiin

Isketään pihvi heti pöytään: Elät keskellä virtausta, jossa kaikki on vain väliaikaista.

Elämämme (tai ennemminkin kokemuksemme siitä) koostuu ajatuksista ja tunteista. Ne pohjaavat lähes yksinomaan joko johonkin aiemmin tapahtuneeseen, tai johonkin, mitä ei ole vielä tapahtunut. Menneeseen tai tulevaan.

Läsnäoleva hetki ei mahdu ajatusten tai tunteiden määreisiin. Se vain on.

Voit todeta asian itse. Yritä ajatella tai tuntea juuri nyt käsillä olevaa hetkeä. Se on mahdotonta. Läsnäoleva hetki on liian nopea ajatuksillesi tai tunteillesi. Sitä ei vielä ollut tai se meni jo.

Voit aistia, mutta se ei liene siten sanoiksi puettava, että ymmärtäisimme kollektiivisesti toinen toisiamme.

Joka muuta väittää, pitelee käärmeöljyä kourassaan.

Hetkeen ripustautuminen patoaa virtauksen

Elämän virtaus on verrannollinen hengittämiseen. Yksittäiseen hetkeen ripustautuminen on kuin salpaisi hengityksen. Virtaus katkeaa ja paine kasvaa. Luonnollisessa hengittämisessä ilma kulkee keuhkoihin ja ulos aaltojen tavoin. Ensin alaosista yläosiin ja kevyesti ulos purkautuen.

Samoin elämämme tapahtumat ja kohtaamiset virtaavat alati uuteen paikkaan. Ne patoutuvat ainostaan, mikäli ajatuksissamme valitsemme siten. Tällöin voimistamme niille kuulumatonta voimaa, jonka myötä ongelmat alkavat kasaantua. Virtaus hidastuu, joskus jopa lähes jumiutuu. Seisova vesi alkaa kerätä erinäistä likaa.

Joku kokee mustasukkaisuutta kumppanistaan, mutta häpeää kertoa sitä ääneen. Hän pysyy vaiti, mutta sisällä oleva tunne alkaa voimistua ja hän alkaa epäillä kumppaniaan alati pienemmistä syistä (ja todennäköisesti kokee itse hiljaista häpeää, tehdessään niin). Kuilu kahden välillä kasvaa.

Urheilija epäonnistuu ratkaisevalla hetkellä, jonka myötä hän ei pääse irti tekemistään virheistä. Ne muuttuvat pään sisällä peloksi ja epävarmuudeksi, jotka seuraavat mukana pitkin tulevan harjoituskauden. ”Entä jos taas epäonnistun?”

Orastava sairaus hätyyttelee kiireisen liikemiehen kehoa. Se herättää voimakasta vastustusta, koska nyt ei ole otollinen hetki sairastella. Kehon äänet on syytä vaimentaa ja paahtaa menemään särkylääkkeiden voimalla. Kun signaalit tukahdutetaan, ne alkavat vastavuoroisesti voimistua, kunnes lopulta ryöpsähtävä (ja mitä ilmeisimmin kaatavat pidemmäksi aikaa vuoteen omaksi).

Jokaisessa kolmessa esimerkissä on kyse virtauksen patoamisesta.

Uskalla luottaa virtaukseen!

Pitäisikö kaikesta vain päästää irti?

Olisi epäinhimillistä väittää, etteivät arjen epämiellyttävät tunteet tuntuisi välillä todella pahalta, tai että toisinaan ihmissuhteista kumpuavan kivun ja tuskan voisi ohittaa kevyellä olankohautuksella. Ne ovat todella vaikeita rasteja, joissa kukaan ei kasva mestariksi. Eikä tarvitsekaan. Riittää, että pyrkii näkemään ne osana virtausta.

Kaikkea ei tarvitse yrittää ymmärtää tai hallita. Elämä koostuu asioista, joihin voimme vaikuttaa sekä asioista, joihin emme voi.

Väliin jää laaja spektri.

Voit silti pyrkiä parhaasi mukaan olemaan ripustautumatta asioihin tai ihmisiin. Se ei tarkoita erakoitumista tai sulkeutumista. Päinvastoin, kun löysäät otettasi, saat vasta todella huomata, miten kauniisti ja yhtenäisesti ympäristösi kanssasi virtaa. Vapaana ja samanarvoisena antamaan ja vastaanottamaan sitä rakkautta, jota meistä jokainen luontaisesti hehkuu.

Elämme tavattoman rikasta elämää, joka soljuu alati eteenpäin. Mistään en mitään tiedä, mutta luulen, ettet ota mitään täältä mukaasi. Vältä siis ripustautumista. On asioita, joista haluaisi päästää irti nopeammin, ja ihmisiä, joista olisi houkutus pitää kiinni pidemmän aikaa. Luota silti siihen luontaiseen virtaukseen, joka kuljettaa meidät läpi elämämme. Se on hyvä.

Tarina kertoo amerikkalaisesta matkamiehestä, turistista, joka erään kerran vieraili puolalaisen rabbi Hafez Hayyimin tykönä. Turisti oli äimän käkenä nähdessään, että rabbin koti oli sisustettu vain kirjoilla sekä yhdellä pöydällä ja penkillä.

”Missä huonekalusi ovat?” turisti äimisteli.

”Missä omasi?” Hafez vastasi.

”Ai minun huonekaluni?” hämmentyi turisti. “Minähän olen vain käymässä täällä.”

”Kuten minäkin”, rabbi totesi.

Toistuvan uupumuksen taustalla voi olla autismikirjon häiriö – Naisten autismi voi jäädä tunnistamatta

Mainosyhteistyössä lääkäriasema Recuror.

Kirjoittaja Joel Holmén on psykiatrian erikoislääkäri.

Joel Holmén

Uupumus on yksi yleisimmistä sairauspoissaolojen aiheuttajista Suomessa, mutta sen juurisyihin ei pureuduta riittävästi. Taustasyistä heikoiten tunnistetaan autismikirjo, erityisesti naisilla.

Satunnainen uupumus voi johtua hyvinkin satunnaisista elämäntilanteeseen liittyvistä syistä, joita suuri osa meistä kohtaa elämänsä varrella. Silloin keskittyminen akuuttiin oireen hoitoon on perusteltua. Toistuvan uupumuksen ja masennuksen osalta asia on toisin. Hoitavan henkilökunnan hälytyskellojen pitäisi soida nykyistä herkemmin, ja taustalla olevat riskiä lisäävät syyt olisi syytä ottaa perusteellisen tarkastelun alle. 

Toistuvan voimakkaan uupumuksen ja masennuksen syyt liittyvät mitä todennäköisimmin yhteen tai yhtä aikaa useampaan seuraavasta neljästä altistavasta tekijästä: traumat, persoonallisuuspiirteet, neuropsykiatriset piirteet, kuten ADHD, tai autismikirjon häiriö. Yleisimmin syyt ovat traumaperäisiä tai liittyvät perinnöllisiin persoonallisuuden piirteisiin. ADHD:n vaikutukseen uupumuksen taustalla on havahduttu viime vuosien aikana laajasti. Sen sijaan autismikirjon häiriöt uupumuksen selittäjänä ikään kuin odottavat vielä vuoroaan meillä Suomessa. Autismikirjon häiriöt ovat meillä alitunnistettuja. Näin on aivan erityisesti naisten osalta.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata autismikirjon taustaa – miksi autismikirjo on tärkeä tunnistaa ja miksi se on usein vaikea tunnistaa erityisesti naisilla.

Tämän blogikirjoituksen tarkoituksena on avata autismikirjon taustaa – miksi autismikirjo on tärkeä tunnistaa ja miksi se on usein vaikea tunnistaa erityisesti naisilla.

Autismikirjon häiriöiden moninaiset ilmenemismuodot ovat ammattilaisille vieraita

Vierailin toukokuussa Amerikan psykiatriyhdistyksen kongressissa New Yorkissa. Yksi keskeinen luentokokonaisuus oli omistettu naisten ja vähemmistöjen autismikirjon häiriön käsittelyyn. Viesti oli kirkas: Autismikirjo erityisesti naisilla on yksiselitteisesti alitunnistettu, ja asian tilaan on kiinnitettävä psykiatrikunnassa erityistä huomiota.

Huomio vastaa täysin omia kokemuksiani. Työskennellessäni TYKS neuropsykiatrialla osastonylilääkärinä, diagnostisesti vaikeimmat tapaukset olivat hyvin usein naisia, joita yhdisti kirjava historia eri mielenterveyspalveluiden asiakkaana. Lisäksi heillä oli tavan takaa autismikirjon piirteitä.

Erityisesti naisten autismikirjon häiriöt jäävät valtaosin tunnistamatta silloin, kun niihin ei liity älykkyyden alenemaa. Tunnistaminen edellyttääkin psykiatrista erikoisosaamista. 

Ammattilaisille tehdyt kyselytutkimukset osoittavat selvästi, että autismikirjon häiriöiden ilmenemismuotojen tunnistaminen tuottaa vaikeuksia. Aivan erityisesti naisten autismikirjon häiriöt ilman älykkyyden alenemaa jäävät valtaosin tunnistamatta. Tunnistaminen edellyttääkin psykiatrista erikoisosaamista.

Muun muassa populaarikulttuuri tuottaa autismin kirjolla olevista väärinkäsityksiä, joista yleisimpiin kuulu vaikkapa, että kirjolla olevilla ei ole ystäviä, he eivät koe empatiaa tai he eivät ota katsekontaktia. Nämä käsitykset elävät vahvana myös terveysalan ammattilaisten keskuudessa. On siis paikallaan käydä läpi eräitä perusasioita autismikirjon häiriöistä.

Tutkimusmenetelmissä ylikorostuvat miehille tyypilliset piirteet

Miesten ja naisten diagnoosien välinen ero on noin 3:1. Aikuisilla yleisin diagnosointi-ikä on noin 31–34-vuotiaana. Kolmella neljästä (74%) autismikirjolla olevista on myös jokin muu mielenterveyden ongelma. Esimerkiksi yli 20% autismikirjolla olevista oli saanut 27 vuoden ikään mennessä masennusdiagnoosin. Toisaalta autismikirjo nostaa riskiä itsensä vahingoittamiselle, joka taas voi usein johtaa epävakaan persoonallisuuden diagnoosiin nuoruusiässä. Myös ahdistuneisuus ja ADHD ovat korostuneen yleisiä autismikirjolla olevilla.

Historiallisesti autismikirjo ilman älykkyyden alenemaa on ollut naisilla vähemmän diagnosoitu, mutta autismikirjon diagnoosin saaneilla naisilla on ollut miehiä vaikeampia oireita. Tämä on merkki siitä, että diagnoosi ei tavoita monia kirjolla olevia naisia. Vääristymä tulee ottaa hyvin vakavasti muun muassa siksi, että kirjolla diagnosoidusti olevilla naisilla on miehiä enemmän persoonallisuushäiriödiagnooseja, ja lisäksi esimerkiksi syömishäiriöt ovat paljon yleisempiä. 

Väärä diagnoosi voi johtaa vääränlaiseen hoitoon, jolloin sitoutuminen hoitoon usein heikkenee. Henkilö ei koe saaneensa ymmärrystä kokemuksilleen. Monen naisen oma epäily autismikirjolla olosta saatetaan jopa ohittaa. Tunnistamaton autismikirjo voi vaikeuttaa muita mielenterveysongelmia, ja esimerkiksi itsemurhariski on koholla.

Taustalla näyttäisi olevan järjestelmällinen vinouma. Autismikirjon tutkimusmenetelmät korostavat miehille tyypillisiä piirteitä. Esimerkiksi tutkimuksissa autismikirjolla olevat naiset saavat parempia pisteitä ystävyyttä mittaavissa kyselyissä kuin kirjolla olevat miehet. Eräässä arvostetussa ystävyyttä mittaavassa kokeellisessa tutkimuksessa autismikirjolla olevat naiset saivat keskimäärin saman määrän pisteitä kuin ei-kirjolla olevat miehet (ja enemmän kuin kirjolla olevat miehet) mutta vähemmän kuin ei-kirjolla olevat naiset. 

Naisten autismikirjon piirteet eroavat merkittävästi miesten piirteistä. Naiset pärjäävät jonkin verran paremmin sosiaalisissa tilanteissa ja pystyvät mukautumaan niihin. Monet autismikirjolla olevat naiset menestyvät ystävyyssuhteiden luomisessa ja ylläpidossa varsin hyvin. Kaavamaisen käytöksen esiintyvyys on myös miehiä vähäisempää ja erityiset kiinnostuksen kohteet ovat lähempänä neurotyypillisten kiinnostuksen kohteita.

Tunnistamaton autismikirjo voi vaikeuttaa muita mielenterveysongelmia, ja esimerkiksi itsemurhariski on koholla.

Maskaaminen on autismikirjon naisille yleinen tapa peitellä oireita

Maskaamisen voi määritellä omien autististen piirteiden sosiaaliseksi piilottamiseksi muiden, lähinnä neurotyypillisten ihmisten seurassa. Se näyttäytyy muiden paikalla olijoiden käytökseen mukautumisena ja voi olla heidän mielipiteidensä, ilmeidensä, eleidensä ja äänensävyjensä imitointia. Maskaamista esiintyy huomattavasti enemmän naisilla kuin miehillä. Maskaaminen heijastuu monesti autismitutkimuksiin kuuluvien kyselyiden (esimerkiksi ADOS ja AQ) tuloksiin. Useimpien kyselyjen ja diagnostisten testien esimerkit liittyvät tavallisesti poikia kiehtoviin harrastuksiin, kuten autoihin.

Autimiskirjon tunnistaminen ja tähän liittyvän tuen ja terapian suunnittelu vaatii aina kokonaisvaltaista paneutumista potilaan tilaan johtaneihin syihin, mutta myös henkilön elämään laajemmin. Tavoite on naisilla ja miehillä sama – elämänlaadun ja oman toimintakyvyn vahvistaminen henkilön omien piirteiden tunnistamisen ja niiden tukemisen kautta. Tämä edellyttää usein päällä olevan akuutin vaivan, tyypillisesti uupumuksen tai masennuksen, hoitamista saumattomasti yhtä aikaa autismikirjoon liittyvien toimenpiteiden kanssa.

Lääkäriasema Recurorin kautta pääset autismikirjoon liittyviin tutkimuksiin nopeasti.

Voit tutustua Recurorin ammattilaisiin TÄSTÄ.

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image