Suurin osa meistä haluaisi olla hyvässä kunnossa. Tie tavoitteeseen tuntuu kuitenkin usein vaivalloiselta. Takana on ehkä jo monta yritystä – monta elämäntaparemonttia, jotka ovat osoittautunut liian raskaiksi ja ennen pitkää epäonnistuneet.
Jos liikunta ja terveellinen ruokavaliota ovat asioita, joita pitäisi harrastaa tai tulisi noudattaa, jotta paino putoaisi, riski sairastua sydän- ja verisuonitauteihin laskisi tai se kuuluisa kesäkunto olisi viimein saavutettavissa, homma menee helposti suorittamiseksi. Ja suorittaminen on harvoin hedelmällisin lähtökohta pysyviin elämäntapamuutoksiin. Jossain vaiheessa suorittaminen vääjäämättä epäonnistuu – silloin moni tuntee olonsa riittämättömäksi ja toivoo lisää itsekuria.
Uskon, että itsekurin sijaan moni meistä tarvitseekin lempeyttä ja armollisuutta. Sitä, että kääntää katseen sisäänpäin ja kysyy keholtaan, mitä se toivoisi. Mitä se haluaisi tuntea? Mitkä asiat saisivat kehosi voimaan hyvin – nyt, tänään, huomenna ja ihan jokaisena päivänä?
Seuraavat 11 askelta voivat hyvinkin olla tärkeimmät askeleet matkalla kohti elämäsi kuntoa:
Tavoitteen määritteleminen uudella tavalla. Matka kohti elämäsi kuntoa alkaa siitä, kun päätät, että haluat tehdä asioita kehosi parhaaksi. Et siksi, että näyttäisit paremmalta tai pystyisit kovempaan suoritukseen, vaan siksi, että haluat pitää itsestäsi ja kehostasi huolta.
Kehon kuuntelemisen harjoitteleminen. Kun opettelet olemaan läsnä omassa kehossasi, kuulet paremmin, mitä kehollasi on asiaa. Miten se voi? Mitä se tarvitsee? Mikä siitä tuntuisi hyvältä? Samalla opit tuntemaan kehosi paremmin ja liikkeisiinne tulee uusia ulottuvuuksia – luovuutta, iloa ja nautintoa.
Lempeydestä käsin toimiminen. Lähestymällä kehoasi lempeyden kautta sinun on helpompi luoda arjen rutiineja, jotka tukevat kokonaisvaltaista hyvinvointiasi. Et rasita kehoasi silloin, kun se tarvitsee lepoa etkä laiminlyö kehosi tarpeita, silloin kun se kaipaa liikettä tai ravintoa.
Oman hyvinvoinnin asettaminen etusijalle. Sitoutuminen itseesi ja omaan hyvinvointiisi on pieniä päivittäisiä tekoja, arjen valintoja, joiden avulla osoitat arvostusta itseäsi ja kehoasi kohtaan. Se on sitä, että asetat asioita tärkeysjärjestykseen – ja nostat oman hyvinvointisi ykköseksi.
Itsensä tsemppaaminen. Sinä ja kehosi ansaitsette huomiota ja huolenpitoa huonoinakin päivinä, ja etenkin silloin. Antamalla itsellesi aikaa ja huomiota silloinkin, kun sitä vähiten jaksaisit, viestit kehollesi, että välität. Pienistä teoista syntyy kasvava hyvän olon virta.
Jokaisesta askeleesta iloitseminen. Sinun ei tarvitse juosta puolimaratonia tai treenata fitness-kisoihin ollaksesi hyvässä kunnossa. Jokainen askel, jonka itsesi hyväksi otat, lasketaan. Riittävyys on sitä, että keskityt omaan arkeesi ja kokeilet, mikä toimii juuri sinulle.
Armollisuuden opetteleminen. Meillä kaikilla on kehomme kanssa keskeneräisiä asioita. Jokainen meistä opettelee jotakin. Ole itsellesi armollinen ja anna oppimiselle aikaa. Jos joku ei onnistu tänään, tällä viikolla, tässä kuussa tai edes tänä vuonna, älä lakkaa yrittämästä. Loppujen lopuksi olemme kaikki ikuisella oppimatkalla.
Leikkimielisyyden herätteleminen. Mitä vähemmän suorittamista, sitä enemmän iloa. Tämä lause pätee myös liikkumiseen. Ole utelias kehosi suhteen ja anna itsellesi lupa leikkimielisyyteen. Se voi tarkoittaa mitä tahansa, mitä et yleensä tee – ehkä jonkin uuden taidon opettelua tai vanhojen taitojen aktivointia? Tai kenties sitä, että poikkeat tutulta metsäpolulta ja avaat silmäsi arjen seikkailulle.
Monipuolisuuden lisääminen. Kehosi janoaa monipuolista liikettä. Kaikki lihaksesi on tarkoitettu käytettäviksi, luut ja nivelet liikutettaviksi. Myös sydän on iloinen, kun se pääsee töihin ja vahvistamaan itseään. Ajattele – sinulla on mahdollisuus antaa kehollesi kaikkea tätä. Vastalahjana saat käyttöösi extramäärän energiaa, virkeyttä ja voimaa.
Hyvän olon salliminen itselle. Unohda itsekuri, suorittaminen ja kyttääminen ja ota tilalle sallivuus, joustavuus ja oman kehon kuuntelu. Arjen pienistä valinnoista tulee huomattavasti helpompia, kun lähestyt niitä velvollisuuden sijaan mahdollisuutena tehdä itsellesi hyvää.
Kiitollisuus. Opettele kiitollisuutta kehoasi kohtaan. Puhu sille kauniisti ja kerro, miten tärkeä se on. Aloita vaikka yhdestä asiasta. Kun kiinnität huomiota siihen, mikä on hyvää, se vahvistuu. Vaikka ette ihan vielä olisi kavereita, pikku hiljaa teistä voi tulla parhaat ystävät.
Olen 15 vuoden valmennustyön aikana huomannut, että monien ihmisten elämä on kuin vene, joka ajelehtii meren aalloilla. Veneessä ei ole moottoria eikä ruoria, joka ohjaisi sitä johonkin suuntaan. Se kelluu sinne, minne tuuli sen vie, kenenkään hallitsematta sitä. Veneen omistaja herää aamulla, pukeutuu, syö aamupalan, menee töihin, käy ruokakaupassa, pesee pyykkiä, vie lapsia harrastuksiin, katsoo televisiota ja somea, juttelee puolison kanssa ja menee nukkumaan. Hänellä saattaa olla korkeakoulututkinto ja riittävästi rahaa pankkitilillään. Hänen olo saattaa olla tyhjä, muttei tiedä mitä puuttuu. Kysypä häneltä:
Miksi teet, mitä teet? Mikä on elämäntehtäväsi? Mikä on tarkoituksesi?
Hän todennäköisesti nauraa, koska ei ole koskaan edes pohtinut kysymystä.
Itsekin olin tällainen, kunnes uupumus otti ylivallan. Siitä lähti intensiivinen kasvun tie, jolla olen varmasti loppuelämäni.
Uskon, että kaikkien ihmisten toteuttaessa omaa tarkoitustaan rohkeasti, siitä muodostuisi erittäin toimiva kokonaisuus, jossa kaikki hyötyvät kaikkien muiden osaamisesta ja vahvuuksista. Työuupumustilastot romahtaisivat, kun kaikki olisivatkin innoissaan omasta työstään ja elämästään. Se on unelmani!
Minkä ongelman ratkaisemisesta sinä unelmoit?
6 ajatusta elämäntehtävästäsi
1.Sinulle on varattu elämäntehtävä, jota kukaan muu ei voi täyttää.
2. Elämäntehtäväsi on olla aidoin oma itsesi joka hetki elämäsi loppuun asti. Selvitä siis ensin, kuka olet.
3. Kun toteutat elämäntehtävääsi, eli olet aidoin oma itsesi, se auttaa tavalla tai toiselle muita ihmisiä.
4. Elämäntehtäväsi voi näkyä myös erilaisina ammatteina ja työtehtävinä, se ei ole koko ajan sama.
5. Elämäntehtävää toteuttaessasi olet innostunut, hyvinvoiva ja koet merkityksellisyyttä elämässäsi.
6. Elämäntehtävääsi ohjaavat arvot eli sinulle tärkeimmät asiat. Toteuttaessasi sitä tärkeimmät arvosi toteutuvat automaattisesti.
Itävaltalainen filosofi Rudolf Steiner (1861–1925) uskoi, että jokaisella meistä on omat vahvuutemme, joita kehittämällä voimme muuttua paremmiksi ja tasapainoisemmiksi ihmisiksi. Hän uskoi, että jos harjoitat ja kehität edustamiasi hyveitä, saat uusia voimia – ja kun toimit edustamiesi hyveiden mukaan, täytät oman elämäntehtäväsi.
Uskon vakaasti siihen, että jokaisella meistä on ainutlaatuiset vahvuutemme, ja niihin keskittymällä olemme onnellisia ja voimme hyvin. Omien vahvuuksien tunnistamiseen saat apuja aiemmassa blogissani täällä.
Oletko täällä tarkoituksesta vai sattumalta?
Niin tai näin, täällä kuitenkin olet! Sinä olet se, joka voitit rankan uintikilpailun satojen tuhansien kilpailijoiden joukossa äitisi vatsassa jo kauan ennen syntymääsi. Synnyit voittajana. Uskon, että sillä on jokin erityinen tarkoitus, että se olit juuri sinä.
Suurimmalla osalla on jo aavistus omasta tarkoituksestaan jo alakouluiässä. Siinä iässä lapsella ei ole rajoittavia uskomuksia eikä järjen tuomia rajoitteita.
Lapsi vastaa kysymykseen: ”Mikä sinusta tulee isona” täysin vilpittömästi. ”rallikuski”. ”lentäjä”, NHL-pelaaja” ”presidentti”. Siinähän aikuiset voivat naureskella lapselleen, mutta kas kummaa, lapsen ylpeydellä ei ole rajoja, kun hän vihdoin aikuisena saa lentäjän lupakirjan tai ajaa ensimmäisen rallikilpailunsa.
Mikä oli sinun lapsuuden unelma-ammattisi?
Äitini kertoo vitsailleen minulle, että kannattaa ryhtyä joko opettajaksi tai juristiksi. Opettajilla on pitkät lomat ja juristeilla hyvät palkat. Olin kieltänyt ehdottoman jyrkästi kummankin vaihtoehdon. Joku kaunis päivä olin sitten heille ilmoittanut, että pääsin juuri opettajankoulutuslaitokselle ja muutan täältä meidän tuppukylästä isoon ja kiinnostavaan Helsinkiin!
Parhaan ystäväni kanssa visiomme oli muuttaa poikaystäviemme kanssa samaan asuntoon (kaikki neljä?!) ja ostaa kuplavolkkari, jolla sitten ajelisimme pitkin Helsingin katuja. Isäni kertoi, että käytyäni koeajamassa kerran kuplavolkkaria, totesin, etten haluakaan sitä. Reisilihakseni meni kuulemma jumiin jarrua painaessa.
Jälkikäteen mietittynä kimppakämppä kulpavolkkarilla ei ehkä minulle toimi, mutta opettajankoulutus on ollut minulle juuri oikea valinta, jota olen täydentänyt erilaisilla valmentajan ja vuorovaikutustaitojen opinnoilla. Olin jo nuorena ollut partiossa sudenpentuja ohjaamassa ja siitä lähtien olen saanut valtavasti energiaa muiden ihmisten kannustamisesta.
Mitä sinä muistat tehneesi ”aina” mielelläsi?
Jokainen valmistelee itseään nuorena omaa tehtäväänsä varten. Jokainen kokemuksesi on hyväksi, ja on tuonut sinulle jotain taitoja ja viisautta, mitä tarvitset toteuttaessasi myöhemmin elämäntehtäviäsi. Itse uskon siihen, että mikään ei ole mennyt väärin. Kaikella kokemallasi on ollut tarkoituksensa ja nyt on aika kerätä kypsät hedelmät puista!
Jokaisella on aina yksi elämäntehtävä: Olla oma itsensä.
Lisäksi löydät yhden tai todennäköisesti useamman käytännön tavan käyttää vahvuuksiasi. Suuntaviittana on aina oma innostuksesi.
Liittolaisesi oman näköisen elämäsi luomisessa,
Riikka
Ps. Olen iloinen saadessani avata oman näköisen elämän luomisen vinkkejä keväällä 2019 ilmestyvään kirjaani, jonka teemana on oman tehtävän, vahvuuksien ja intohimojen löytäminen.
Kuuntele maaliskuussa 2019 pitämäni FB-live: Urakriisistä unelmatyöhön – kohti omannäköistä työelämää tästä.
Lue lisää siitä, miten luot itsellesi onnellisen työelämän Montevistan sivuilta tästä.
Teksti: Virpi Raipala-Cormier on Frantsilan Luomuyrttitilan perustaja, yrttien ja luontaishoitojen kouluttaja ja Frantsilan tuotekehitysvastaava sekä meditaatio- ja joogaopettaja.
Ihminen vahvistuu ja jaksaa olla vireä, kun keho saa kaikki ravinto- ja suojaravinneaineet – pystyy ne hyvin sulattamaan ja imeyttämään elimistönsä käyttöön. Kasvisvoittoinen, antioksidanttirikas ja värikäs ruoka energisoi eikä aiheuta kehoon happamuutta ja kuona-aineiden keräytymistä. Niiden kunnollinen poisto tapahtuu eri erityselinten aktivoinnin kautta (maksa, suolisto, munuaiset, keuhkot). Syvähengitys, raikkaassa luonnossa liikkuminen ja myönteinen, vähästressinen elämäntapa auttavat jaksamaan energisenä.
Munuaiset ovat ihmisen fyysisen, psyykkisen, hermoston ja voiman tyyssija. Keuhkot taas ovat energian mestari eli ne auttavat puhdistamaan verta hiilidioksidista ja tuomaan sitä taas sydämen käyttöön kaikkialle elimistön vireydeksi ja uudistamiseksi. Niitä tukee ja auttaa jaksamaan yrtit, jooga, meditaatio ja yleensäkin hidastaminen, hiljentyminen ja luonto. Minulle ne ovat olleet ehdottoman tärkeät voimaantumisen eväät jo lähes 50 vuotta.
5 VAHVISTAVAA YRTTIÄ
Vahvistavia mielikasvejani ovat nokkonen, siankärsämö ja voikukka. Ja jos hermot ovat kovilla eikä saa nukuttua, kauranröyhy (eli kauranversouute Frantsilan Tyyneydentipat) helpottaa. Monelle stressimahaiselle myös rauhoittava kamomilla on tärkeä kotiapteekkiyrtti. Tavoitteena on mielestäni se, että ihmisen tarvitsisi vain harvoin saada potkua kofeiinista kahvin, mustan tai vihreän teen kautta tai käyttämällä vahvempia adaptogeenisia kasveja kuten ginsengiä, venäjänjuurta, ruusujuurta, vuorenkilpeä tai rohtokoisiota.
Kokeile vaikka kuukausi joitain tai kaikkia seuraavia kasveja, eteerisiä öljyjä ja kukkatippoja, niin saat varmasti lisävirtaa luonnollisesti, kehoa kuunnellen.
Nokkonen (Urtica dioica)
Nokkonen on Pohjolan tärkein villivihannes ja puhtia antava rohdoskasvi, joka toimii hellänä adaptogeenina eli kasvina, joka lisää ihmisen kestävyyttä. Se sisältää erittäin paljon ravintoaineita. Siinä on esimerkiksi piitä 60-kertaisesti lehtisalaattiin verrattuna, kalsiumia kolminkertaisesti maitoon verrattuna, rautaa seitsenkertaisesti pinaattiin verrattuna ja C-vitamiinia viisinkertaisesti appelsiinin verrattuna. Nokkosen siemenet sisältävät kaikkia ihmisen tarvitsemia rasvahappoja sekä runsaasti E-vitamiinia. Kansa tuntee nokkosen ”verta puhdistavana” ja ”vertaluovana” rohtona ja sitä on pidetty yleisesti hyvän kunnon, vastustuskyvyn, elinvoiman ja virkeyden lisääjänä. Kansa on arvostanut nokkosen siemeniä myös potenssia kohottavana ja muistia virkistävänä rohtona, jotka elvyttävät myös lisämunuaisten toimintaa uupumusaikoina.
Nokkonen vahvistaa munuaisia ja poistaa lievästi nestettä ja virtsahappoa ja hoitaa virtsatietulehduksia, kihtiä, turvotuksia ja iskiasta. Nokkosta on käytetty estämään eturauhasen liikakasvua. Se tasaa verenpainetta, alentaa verensokeria, kohottaa hemoglobiinia ja lisää punasolujen määrää hoitaen siten anemiaa ja alhaisia ferritiiniarvoja eli väsymystä. Nokkonen on perna- ja haimarohto, ja sitä on käytetty tukena yleensä verisairauksien hoidossa. Se edistää ruoansulatusta, ja sitä käytetään normalisoimaan suolen toimintaa, parantamaan ruoansulatusvaivoja, ripulia, ummetusta ja peräpukamia, maha- ja pohjukaissuolenhaavaumia sekä maksa- ja sappivaivoja.
Nokkonen irrottaa limaa hengitysteistä, ja sitä käytetään hengitysteiden ongelmien tukihoitona, kuten esimerkiksi krooniseen bronkiittiin, yskään ja astmaan, heinänuhaan ja allergioihin sekä yleiseen väsymykseen. Nokkosen sisältämä pii ja asetyylikoliini torjuvat allergisia reaktioita.
Kylvyissä nokkonen on yleisesti elimistöä vahvistava, vireyttä ja vastustuskykyä antava. Se elvyttää ihon ja päänahan pintaverenkiertoa ja vahvistaa myös hiustenkasvua. Nokkonen lievittää lihaskipuja ja reumaa ja edistää nesteen, turvotuksen ja virtsahapon poistumista.
Käytä nokkosta tuoreena tai kuivattuna ruoassa (1-2rkl) jauheena, yrttiteessä 1tl 2dl kuumaa vettä kohti tai 20 tippaa uutteena useasti päivän mittaan.
Kuva: Anna Karhu-Cormier
Siankärsämö (Achillea millefolium)
Siankärsämö eli akantupakki on Suomen kansan tuntema ”tuhattaituri”. Sitä on pidetty vahvuuden symbolina. Esimerkiksi kreikkalainen soturi Akilles tuli haavoittumattomaksi kun hänen äitinsä kastoi hänet siankärsämöteehen – ainoastaan kantapää jäi hänen heikoksi kohdakseen eli ”Akilleen kantapääksi”. Rohtona käytetään kukkivaa kasvia, kukkia ja lehtiä.
Siankärsämö laukaisee sileiden lihasten kouristuksia erityisesti mahavaivoissa. Se lisää sapen ja mahanesteen eritystä. Näin se edistää ruoansulatusta, ravintoaineet imeytyvät paremmin ja ihminen vahvistuu. Se on tärkeää monelle, jolla on ruoansulatusvaivoja. Lisäksi se edistää suoliston toimintaa, auttaa ummetuksen hoidossa ja vähentää kaasunmuodostusta.
Siankärsämö sisältää mm. karvasaineita, kamatsuleenia, atsuleenia ja salisyylihappoa sekä runsaasti sydämen toiminnalle tärkeitä hivenaineita, mangaania ja magnesiumia, ja se alentaa verenpainetta ja verensokeria. Siankärsämö lisää virtsaneritystä ja sitä on käytetty helpottamaan virtsatievaivoja ja eturauhasvaivoja.
Siankärsämö vahvistaa immuunijärjestelmää ja on tulehduksia estävä, antibakteerinen ja antibioottinen ja alentaa jonkin verran myös kuumetta. Sitä on käytetty flunssan torjunnassa ja hoidossa samaan tapaan kuin auringonhattua eli kaunopunahattua. Siankärsämö tehoaa myös homeisiin ja hiivoihin. Sitä on käytetty puhdistamaan ja vahvistamaan elimistöä, ja kansanlääkinnässä sitä on arvostettu ”verta ja maksaa puhdistavana” rohtona ja siitä on tehty vahvistavaa siankärsämöviinaa.
Nimi ”akantupakki” viittaa siankärsämön käyttöön hengitysteiden vaivoissa, yskässä ja astmassa. Siankärsämöllä hoidetaan ulkoisesti ihoa erilaisissa iho-ongelmissa, haavoissa. Siankärsämön betosiniini estää verenvuotoja ja eugenoli lievittää paikallista kipua. Siankärsämötinktuuraa onkin käytetty kipuja lievittävänä linimenttinä.
Siankärsämöä arvostetaan erityisesti suonikohjujen ja peräpukamien rohtona kylpyinä, kääreinä, salvoina ja voiteina käytettynä. Se elvyttää muutenkin myös sisäisesti käytettynä laskimo- ja ääreisverenkiertoa sekä lämmittää kylmiä jalkoja ja käsiä. Sitä on käytetty sisäisesti ja ulkoisesti kylpyinä kuukautiskipuihin ja vaihdevuosivaivoihin.
Käytä yrttiteenä, -jauheina ja –uutteena sekä mausteena – myös ulkoisesti.
Voikukat (Taraxacum spp.)
Voikukka on monimuotoinen ja monivuotinen sikurikasveihin kuuluva rohtokasvi, joita tunnetaan on 700 lajia. Eri kielillä voikukkaa kutsutaan mm. leijonanhampaaksi tai sängynkastelijaksi, mikä viittaa kasvin virtsaneritystä lisäävään vaikutukseen. Suvun tieteellinen nimi voidaan johtaa sanoista taraxis (= eräs silmäsairaus) ja akeomai (=parantaminen).
Rohtona käytetään voikukan juurta, lehtiä, versoa, kukkia ja tuoreesta voikukasta puristettua mehua. Vaikuttavia aineita ovat taraksiini-karvasaine, hartsit, flavonoidit ja inuliini (syksyllä jopa 40%), A-, B-, C- ja D-vitamiini, kalsium, fosfori, magnesium, rauta sekä kalium (versossa 4,5%).
Voikukan lehdet lisäävät haimanesteen eli ruoansulatusta helpottavien entsyymeiden tuotantoa, jolloin ruoka sulaa taas paremmin ja ihminen vahvistuu. Lehdet helpottavat myös perna- ja munuaisvaivoja, kihtiä, reumaa ja nesteenkertymiä. Voikukka tunnetaan myös ”verta ja kehoa puhdistavana” rohtona. Juuri lisää huomattavasti sapeneritystä, lisää ruokahalua, edistää ruoansulatusta ja vahvistaa maksaa. Voikukka auttaa vatsakatarriin, ummetukseen ja peräpukamiin ja lisäksi estää kasvaimia ja tulehduksia. Voikukan juuren inuliini alentaa korkeaa huonoa kolesterolia ja verensokeria. Voikukkaa käytetään myös ihottumiin, kutinaan ja selluliitin hoitoon sisäisesti.
Käytä lehtiä tuoreena ja kuivattuna ruoissa, viherjauheina, yrttiteinä ja –uutteina sekä juurta paistoksina, keitteenä ja kahvin sijaan sekä uutteina.
Kuva: Anna Karhu-Cormier
Kaura (Avena sativa)
Kaurasta käytetään rohtona heilimöinti ja maitoasteella olevia kauran röyhyjä sekä kauranjyviä. Kauranversoa käytetään sisäisesti rauhoittamaan mieltä, hermostolliseen väsymykseen ja keskittymisvaikeuksiin. Siitä on apua vieroitettaessa lääkkeiden, tupakan ja alkoholin käytöstä; mm. Intiassa sitä käytettiin keitteenä oopiumin vieroitusoireiden lievittämiseen. Kaura sisältää aveniinia, jota pidetään tärkeänä hermostoa rauhoittavana ja vahvistavana aineena. Kauranverso on ollut eniten käytettyjä rohtoja myös yleisesti hermoston vahvistamisessa.
Kauranjyviä kansa on käyttänyt puurona hermoja ja muistia vahvistavana ruokana. Keittämällä valmistettua kauralimaa on käytetty mahahaavaumien hoitoon. Ulkoisesti kylpyinä kaura rauhoittaa myös ihoa. Hermoston hoidossa kauranversoa käytetään lähinnä uutteena, sillä sen vaikutus heikkenee kuivattaessa.
Kamomilla (Matricaria recutita)
Kamomilla on vanha peltojen ja pientareiden yksivuotinen asterikasveihin kuuluva rikkakasvi, joka on harvinaistunut kasvinsuojeluaineiden käytön sekä pientareiden rehevöitymisen vuoksi. Yrtin rauhoittavan vaikutuksen vuoksi egyptiläiset kutsuivat sitä ”Auringonjumalan kukaksi”. Rohtona käytetään kukkia. Sen vaikuttavia aineita ovat mm. eteerinen öljy, kamatsuleeni, salisyylihappo, flavonoidit, kversetiini, luteoliini, kumariinit ja karvasaineet. Kamomillan kukat laukaisevat sileiden lihasten kouristuksia ja rauhoittavat vatsaa; sitä käytetään vatsavaivoihin, maha-suolikanavan tulehduksiin, ilmavaivoihin, koliikkiin ja kuukautiskramppeihin. Kamomilla on yksi tärkeimmistä nykyihmisen rohtokasveista, sillä moni kärsii ruoansulatuskanavan ja ihon ongelmista. Stressi, kiire ja ylijalostettu ruoka ovat oletettavasti syynä näihinkin ongelmiin. Kamomillalla on tulehduksia parantava, antibakteerinen vaikutus, joka edistää myös haavojen paranemista.
Ulkoisesti käytettynä kamomilla desinfioi ja rauhoittaa ihoa; lievittää iho-, limakalvo- ja silmätulehduksia. Käytä kukkia yrttiteenä tai –uutteena sisäisesti ja ulkoisesti.
5 TUOKSUA VIRKISTÄMÄÄN OLOA
Tiesitkö, että eteerinen eli haihtuva öljy on kasvin oma luonnonapteekki, jolla kasvi hoitaa ja korjaa itseään ja houkuttelee tuoksulla pölyttäjiä luokseen. Ei siis ihme, että eteeriset öljyt ovat niin ihanan tuoksuisia ja täynnä hoitavaa voimaa. Eteeristä öljyä voisi kuvata taianomaisesti pullon henkenä. Pieneen pulloon mahtuu valtavan suuri hoitovoima. Eteerisen öljyn hoitavasta vaikutuksesta voi nauttia hengitettynä tai ihon kautta hoitoöljyihin sekoitettuna. Iholle laitettaessa öljy tulee aina laimentaa. Niitä ei yleensä suositella sisäiseen käyttöön, sillä ne ovat hyvin voimakkaita. Energisoivat tuoksut sopivat hyvin aamuisin herättämään ja virkistämään mieltä uuteen päivään. Voit halutessasi yhdistää tuoksuihin pienen mielikuvaharjoituksen, missä suljet silmäsi ja visualisoit itsesi esimerkiksi lempimetsääsi. Anna hengityksen virrata vapaasti. Voit mielessäsi nojata suureen puuhun tai köllähtää sammalmättäällä. Lepää hetki omassa sisäisessä metsässäsi ja anna tuoksun virkistää ja elvyttää koko olemustasi. Tästä on hyvä aloittaa uusi päivä! Katso käyttöohjeet artikkelin lopusta!
APPELSIINI — Citrus sinensis
Appelsiini antaa energiaa ja kohottaa mielialaa. Eteerisessä appelsiiniöljyssä on makean raikas ja hedelmäisen energinen tuoksu. Appelsiiniöljy lämmittää, piristää ja lisää rohkeutta, mutta samalla myös rauhoittaa ja hillitsee stressiä. Loistava öljy talveen. Käytä ihonhoitoöljyssä, kylvyissä sekä huonetuoksuna.
EUKALYPTUS — Eucalyptus globulus / radiata
Eukalyptus on miellyttävän virkistävä tuoksu, joka raikastaa ja puhdistaa huoneilmaa. Tämä tuoksu sopii hyvin talviaikaan. Se lievittää hengitysteiden tukkeumia ja on erityisen hyvä apu flunssan oireiden lievitykseen. Kokeile eukalyptusta höyryhengityksessä, diffuuserissa tai saunatuoksuna. Eukalyptus vahvistaa ja elvyttää väsynyttä oloa sekä poistaa lihasjännityksiä. Jos käytät eukalyptusta höyryhengityksessä, muista olla varovainen, koska jopa yksi tippa riittää kahteen litraan kuumaa vettä! Älä koskaan heitä eteeristä öljyä suoraan kiukaalle.
MÄNTY — Pinus sylvestris
Mänty on raikas, metsäinen tuoksu, joka avaa ja vahvistaa hengitysteitä ja desinfioi huoneilmaa. Voimaa antavaa ja virkistävää männyn eteeristä öljyä käytetään väsymystilojen hoitoon. Mänty tuo ikivihreän puun voimaa omaan olohuoneeseesi. Männyn energisoiva tuoksu sopii hyvin aamuun. Kokeile yhdistää männyn eteeriseen voimaan energisoivia sitrustuoksuja kuten greippiä ja appelsiinia.
Kuva: Sanna Saastamoinen-Barrois
SITRUUNA — Citrus lemon Sitruunan raikas, puhdas ja virkistävä tuoksu auttaa japanilaisten tutkimusten mukaan parantamaan työtehoa. Sitruuna sopiikin loistavasti diffuuseriin esimerkiksi töihin. Raikkaan tuoksunsa lisäksi sitruuna on hyväksi ruoansulatukselle sekä verenkierrolle ja se on hyvin antibakteerinen. Varo sitruunan fototoksisuutta eli älä käytä sitruunan eteeristä öljyä iholla aurinkoon mennessäsi, koska se herkistää ihoa auringolle. Mutta talviaikana sitruuna on mitä ihanin raikas ja energisoiva tuoksu esimerkiksi vartaloöljyyn tai kylpyyn!
ROSMARIINI — Rosmarinus officinalis
Rosmariini on mausteisen raikas tuoksu, joka aktivoi ruoansulatusta. Sitä on käytetty virkistämään muistia, poistamaan väsymystä, antamaan voimaa, hoitamaan reumatismia ja kipuja. Runsaasti käytettynä se saattaa nostaa verenpainetta. Rosmariini tunnetaan hyvin hiusten ja hiuspohjan hoidossa sen antibakteerisen ja verenkiertoa stimuloivan vaikutuksen vuoksi.
Rosmariini onkin yksi Frantsilan Hiuspohjan Hoitoöljyn aktiivisista raaka-aineista, jolla hoidetaan kuivaa ja kutiavaa päänahkaa. Kokeile myös lisätä tippa rosmariinia hiustenhoitoaineeseen, hiero päänahkaan ja anna saunan lämmön tehostaa vaikutusta. Älä käytä rosmariinia, jos sinulla on epilepsia.
Kun valitset eteerisiä öljyjä itsellesi, niin testaile niiden tuoksuja esim. terveystuotekauppojen testereistä. Ideana on se, että pidät niistä (ks. www.frantsila.com/tuoksut).
Ohjeita annosteluun:
Pienet lapset, vanhukset ja herkät ihmiset:
Sekoita 1 tippa eteeristä öljyä > 10 ml:aa kohti esim. Frantsilan Hellä Hoitoöljyyn
Kokeile lempeitä öljyjä mm. laventeli, mandariini, appelsiini, roomalainen kamomilla, neroli
Vartaloöljy:
Sekoita 4 tippaa eteeristä öljyä 10 ml esim. Frantsilan Hellä perusöljyyn tai Ayurvedisiin hoitoöljyihin Rauha, Harmonia tai Virkeä.
Kokeile eri öljyjä mm. greippiä tukemaan aineenvaihduntaa, santelipuuta rauhoittamaan mieltä, ruusua tasapainottamaan naisen hormonitoimintaa, mandariinia raskausarpiin, jasmiinia tai ruusua stressiä lievittämään ja naisellisuutta vahvistamaan, roomalaista kamomillaa, fenkolia, kardemummaa, piparminttua tai laventelia vatsakramppeihin.
Diffuuseri ja tuoksulyhty:
Huoneilmassa tuoksutettuna eteerinen öljy valitaan aina herkimmän haistelijan mukaan, jolloin huomioidaan lapset ja eläimet. Käytä eteeristä öljyä kohtuudella ja anna tuoksun olla vivahteen kaltainen.
Parfyymi
Lisää 10-15 tippaa mieltymyksesi mukaisia eteerisiä öljyjä 10ml pullolliseen kasviöljyä tai alkoholia. Sivele.
Kylvyt:
Eteeriset öljyt sopivat hyvin kokovartalokylpyihin ja jalkakylpyihin. Emulgoi, eli sekoita 6 tippaa eteeristä öljyä esim. 1rkl:een suihkugeeliä tai shampoota; näin eteerinen öljy sekoittuu kylpyveteen, muuten se jäisi kellumaan pisaroina veden pinnalle.
Sauna:
Lisää muutama tippa eteeristä öljyä löylynhenkeen, keraamiseen astiaan, joka asetetaan kivien päälle kiukaalle. Voit lisätä niitä myös löylykauhalliseen vettä.
Muita ideoita:
Eteerisiä öljyjä voit pirskotella matoille, lisätä ilmankostuttimeen, lisätä ilmanraikastin suihkepulloon alkoholin ja veden kera. Pyykkietikkana 5 tippaa eteeristä öljyä 0,5dl väkiviinaetikkaa kohti.
Muuta huomioitavaa:
Emme suosittele eteeristen öljyjen nauttimista sisäisesti niiden voimakkuuden takia. Kannattaa aina kääntyä ammattilaisen eli aromaneuvojan/hoitajan tai -terapeutin puoleen, joka neuvoo oikeat eteeriset öljyt, mikäli sinulla on ongelmia verenpaineen kanssa, muita sairauksia tai olet raskaana. Jos jostain syystä otat niitä vahingossa sisäisesti, ota päälle heti muutama ruokalusikallinen kasviöljyä. Älä oksennuta. Ja jos niitä joutuu silmiin, huuhtele heti runsaalla määrällä viileää vettä.
5 SUOMALAISTA KUKKAA VOIMAN JA TASAPAINON LÄHTEENÄ
Suomalaiset kukat voivat antaa voimia, nostaa kehon immuniteettia kohottamalla ja tasapainottamalla mielialaa. Niitä käytetään kukkaterapeuttisessa uutosmuodossa pieniä määriä. Kukkatippojen vaikutus selittyy niiden antamaan informaatioon eli resonanssiin – hieman samaan tapaan kuin homeopaattisetkin aineet. Ohessa 5 esimerkkiä kukista, jotka tuovat uutta virtaa elämään.
Koivu (Betula pendula) – ”Tunnen kuinka elämä virtaa minussa kuin uudistava, elvyttävä mahla”
Koivu antaa levollisen olon ja poistaa epävarmuuden. Se saa mielen ja energian virtaamaan elvyttävästi kuten vihta kotoisessa saunassa. Samalla se auttaa tasapainottumaan sekä puhdistaa ajatukset pois itsekkyydestä. Koivu virvoittaa uupunutta ja lisää nesteiden kiertoa.
Kuusi (Picea abies) – ”Olen turvassa, tiedän suuntani ja hyväksyn elämän ympärilläni”
Kuusi sopii huolista, velvollisuuksista ja ympäristöstä aiheutuneeseen stressiin. Se keventää elämän taakkaa hartioilta ja antaa sisäistä tukea ja turvaa. Se helpottaa myös liiallista itsekritiikkiä ja auttaa irrottautumaan omista ja ympäristön asettamista paineista.
Nokkonen (Urtica dioica) – ”Minulla on kaikki tarvitsemani voimavarat ja tartun toimeen”
Nokkostipat ovat vitalisuutta lisääviä ja edesauttavat rautaista kuntoa. Ne auttavat tulkitsemaan omia tarpeita ja tuntemuksia. Nokkonen opettaa ymmärtämään, että olet osa luontoa ja opit elämään sen mukaisesti, myös sen rytmissä.
Kuva: Anna Karhu-Cormier
Siankärsämö (Achillea millefolium) – ”Uudistuvan luomisvoimani avulla voin hyvin ja olen terve”
Siankärsämö antaa suojaa haitallisilta ulkoisilta ja psyykkisiltä ja fyysisiltä vaikutuksilta (esim. homeet, saasteet, lisäaineet), joiden seuraus voi olla hyvinkin erilainen henkilöstä riippuen. Se lisää sitkeyttä ja sisäistä vahvuutta. Ota siankärsämöä elvyttämään sisäistä uudistuvaa luomisvoimaasi ja kun vastustuskykysi on heikentynyt esim. flunssakauden aikana. Kun suhde itseen on kunnossa, on suhde ympäristöön kunnossa.
Voikukka (Taraxacum spp.) – ”Näen auringon ja voin hyvin”
Voikukka laukaisee kaikenlaisia jännityksiä, avaa mielen lukkoja ja helpotta masentuneisuutta. Uute virkistää tuomalla keveyden, sopusoinnun ja auringon valon. Ota voikukkaa kun haluat valoa syksyn pimeyteen, kaamosmasennukseen tai keväällä kesän pitkään odotukseen.
Kun mieleen ja tunne-elämään tulee tasapaino, niin kehokin vahvistuu. Muita vahvistavia kukkia ovat mm. mustikka, mänty ja ratamo.
Kukkaterapia on aina yksilöllistä. Käy esim. www.frantsila.com –sivuilla. Voit valita kukat myös intuitiivisesti.
Käyttöohje:
Suomalaisia kukkauutoksia sekoitetaan kätevimmin 1 tippa vesilasilliseen vettä ja nautitaan pitkin päivää. Voit myös tehdä itsellesi sekoitteen eri kukkauutoksista lisäämällä 30ml:n vedellä täytettyyn pulloon 2 tippaa jokaista 3-5 kukkatippaa. Käytä seosta 4 tippaa 4 kertaa päivässä tai tarvittaessa. Muistuta piilotajuntaasi lausumalla oheisia vahvistuslauseita niin saat vielä lisävoimaa elämääsi.
Tutustu Frantsilan Luomuyrttitilan kevään koulutuksiin tästä.
Ei ole varmaan yhtään ihmistä, joka ei olisi elämässään kokenut jonkinlaista sisäistä kiristystä. Joskus saattaa huomata, että kiristää, kun alkaa jännittää kehossa tiettyjä kohtia. Tai saattaa huomata, että on ajatellut niin paljon, että on vaikea keskittyä enää mihinkään.
Joskus kehon ja mielen ylikierrostila saattaa jäädä päälle pidemmäksikin aikaa, ja silloin saattaa olla vaikea enää tunnistaa kiristyksiä, puristuksia tai pientä ahdistuneisuutta – se on muuttunut normaalitilaksi.
Tässä kolmen kohdan pikarentoutus, jolla voit skannata tilasi miltei milloin ja missä tahansa.
1. Rentouta pallea, hartiat ja kasvot
Pallea, hartiat ja kasvot kiristyvät usein silloin, kun yrittää oikein selviytyä ja pinnistellä. Tee näin: Hengitä kerran syvään niin, että tunnet pallean liikkeen, sitten normaalihengityksellä koita tietoisesti rentouttaa pallea. (Jos olet pitkään ollut jännitystilassa, pallea saattaa tuntua kireältä.)
Nosta kerran hartiat korviin, pidä muutama sekunti ja laske sitten alas.
Lopuksi kuvittele kasvot ihan rennoiksi, päästä kieli rennoksi ja ravistele päätä kuin pudistaisit päätä Ei:n merkiksi (mutta sano mielessäsi JOO!).
2. Sano itsellesi, että kaikki järjestyy lopulta
Mielen ja kehon kireys vastaavat aivoista tulevaan pelkokäskyyn, joten paras tapa on syöttää aivoille rentouttavaa viestiä on sanoa itselle: ”Kaikki järjestyy lopulta. Riippumatta siitä, miten asiat ovat nyt, olen turvassa eikä minulla ole hätää. Kaikki menee ihan hyvin.”
3. Sitoudu ja uppoudu siihen tekemiseen, mikä on käsillä
Iso osa kiristyksestä johtuu siitä, että yritämme multitaskata eli tehdä montaa asiaa yhtä aikaa. Monesti se tarkoittaa ihan vain sitä, että teemme yhtä ja ajattelemme toista. Käsillä olevan hetken tekeminen ei välttämättä aina ole sitä mukavinta ja ehkä yritämme ajatuksissamme paeta muualle. Samalla sisällämme syntyy kuitenkin ristiriita, jossa olemme jossain ja haluaisimme olla muualla (esim. ajatuksissa). Tämä vetää sisuksiamme joka suuntaan.
Mitä ikinä nyt teetkin – vaikka se olisi miten mälsää tahansa – sitoudu ja uppoudu joka solullasi siihen, mitä olet tekemässä. Jos et tee mitään, uppoudu ja sitoudu hengitykseesi.
Kun koet, että olet aina oikeassa paikassa ja teet juuri oikeita asioita, rauhoitut. Kun vielä teet kaiken sitoutuneesti ja uppoutuneesti, voit kokea suurta iloa pelkästään siitä, että juuri nyt asutat elämääsi itse.
HUOM! Jos kaipaat lisää keinoja stressin ja ahdistuksen tunteen helpottamiseen, kurkkaa Kun tuntuu pahalta -kortit.
Sinun ei pitänyt vielä lähteä. Eihän? Unohditko hengittää? Vai etkö vain jaksanut juuri nyt? Juuri nyt, kun kaikki näytti olevan kauniimmin?
Kun painava sydämesi oli kevenemässä – murheista?
Kun uskalsit näyttää herkkyytesi ja lämpösi yhä avoimemmin?
Kun Sinun ei ehkä enää tarvinnut pitää niin paljon huolta?
Jätit sadat kysymykset vaille vastauksia.
Miksi pysäytit meidät niin käsittämättömän tuntuisesti? Halusitko kertoa meille jotain tärkeää? Elämästä ja elämisestä? Kaiken ohikiitävyydestä, särkyvyydestä ja lyhyydestä?
Sinullahan oli unelmia, visioita ja suunnitelmia? 40-vuotisjuhlakonsertti ja muita, entisestä erilaisia konsertteja. Ulkomaan reissuja. Reissuja, joilla voi vain kävellä ja olla.
Halusit myös treenata kroppasi vielä sellaiseen kuntoon, että Sinun olisi mukavampi olla. Ettei tarvitsisi aina olla rikki.
Rakastit treenaamista. Nappasit intohimoisesti kovaa rautaa ja juoksit vaikka oksennuksen maku suussa. Sinähän huomasit kroppasi viestit ja väsymyksen, kuulit sen hätähuudot. Ymmärsit olevasi rikki. Miksi et voinut vain kävellä ja olla täälläkin? Miksi kroppaa olisi pitänyt vielä treenata?
Rakastit työtäsi. Teit täysillä. Et kumarrellut kuvia, mutta musiikille, yleisölle ja tiimillesi annoit kaikkesi. Kannoit vastuusi, pidit huolta, puolustit reviiriäsi ja omiasi. Annoitko liikaa? Kannoitko liikaa? Huolehditko liikaa, yrititkö hallita liikaa ja vielä enemmän?
Rakastit laulujasi. Annoit itsesi myös laulujesi tekijöille. Niin, ettei kukaan. Minullekin. Annoit aiheita lauluihin. Sinulle tosia. Puhuit kaikesta. Joskus sellaistakin, jota en ehkä olisi halunnut tietää. Pidit ajan tasalla ja sanoit suoraan ja nopeasti, piditkö laulusta vai oliko se sellainen, jolla ei mennä kuuhun.
Rakastit alalle haluavien tulokkaiden valmentamista. Sait auttamisesta suurta mielihyvää. Sinua arvostettiin. Sinulle ei naurettu.
Rakastit sitä, että artistina sait olla vähän överi-hullu. Mitä väliä, jos nauretaan. Mutta oliko se oikeesti niin? Kun naurun lisäksi vielä pilkattiin? Kätkitkö osumat rennon ja kaikille leppoisasti rupattelevan, helposti lähestyttävän olemuksesi sekä kauniin hymysi taakse? Raadollisena rehellisyytenä näyttäytyvän itseironiasi taakse? Paljastitko kuitenkaan koskaan kenellekään haavojasi? Annoitko kenenkään hoitaa niitä?
Rakastit ystäviäsi, joita Sinulla oli paljon. Soittelit ja kyselit kuulumisia.
Rakastit lapsiasi yli kaiken. Olit ylpeä heistä. Pidit huolta. Rakastit myös maailman lapsia.
Lauloit rakkaudesta. Pyysit minua kirjoittamaan laulun siitä, kun rakastaa ja pelkää samaan aikaan. Pelko ja rakkaussaman sydämen päällä. Kirjoitin Sinut siihen vanhana, kun ei enää ole pelättävää. Kun rakkaus on voittanut pelon. Sinä et ehtinyt vanhaksi saakka.
Sanoit, ettet pelkää kuolemaa, mutta itseäsi pelkäät. Väsyitkö Sinä pelkäämään?
Rakastit paljon, mutta unohditko tärkeimmän? Unohditko rakastaa itseäsi? Halusitko kertoa meille sen tärkeyden?Halusitko kertoa myös siitä, että elämä on nyt?
Kiitän Sinua niin paljosta, ettei se mahdu sanoihin. Sinä tiedät. Uskon, että voit siellä jossain nyt vain kävellä ja olla. Rauhassa.
Maskuliinisuuden uudet määritelmät voivat sekoittaa tai vahvistaa ihmistä.
Tämä aihe on niin monimutkainen, että se vaatii isompaa tarkastelua. Koen tärkeäksi, että otetaan kuitenkin ensin perusteemat esille, joista voimme lähteä liikkeelle.
Nämä ovat sanoja, joilla on monia erilaisia merkityksiä. Ihmiset ymmärtävät eri tavoilla sanaa maskuliinisuus. Osalle se on kirosana, osalle se on osa identiteettiä, osalle se ei tarkoita mitään, osa liittää sen ainoastaan sukupuoleen. Niinpä tämä on monimutkaista, koska tälle ei ole yhteistä sovittua määritelmää. Myös oma kokemus ja historia vaikuttavat suhtautumisesta tähän asiaan.
Jokaisella pitäisi olla oikeus elää, ilmentää itseään niin kuin haluaa. Siihen (ilmentämiseen) ei pitäisi enää tässä ajassa olla mitään pakkoa tai rajoitteita. Niin kauan kuin elää toisia kunnioittaen ja elämää ylläpitäen, jokainen saa tehdä elämässä mitä haluaa.
Meissä jokaisessa on ihmisyyden kaikkia puolia, eri suhdanteissa. Tässä yhteydessä voitaisiin sanoa, että meissä kaikissa ihmisissä on sekä maskuliinisia, että feminiisiä ominaisuuksia. Ja näkemykseni on, että kun ihminen elää vapaasti, itseään ilmentäen, näillä termeillä ei ole enää mitään merkitystä. On vain elämä. Ainoastaan näin symbolisessa kirjoitetussa kielessä (joka on rajallinen elämään verrattuna) sillä voi avata ajatuksia toisille ihmisille. Mutta meissä on monia piirteitä, ominaisuuksia, joita voimme ihmisenä käyttää. Nämä eivät ole liitoksissa kulttuurin ”ohjelmointiin”, eli opittuihin tapoihin kulttuurista. Sekä miehissä, että naisissa on maskuliinisuutta ja feminiinisiä ominaisuuksia.
Sinulla tai minulla ei ole mitään pakkoa tehdä mitään, mikä ei tähän hetkeen tunnu sinun jutultasi.
Jokainen määrittelee itse sanat, tässä tapauksessa maskuliinisuuden. Osalle se on ”paha”, osalle se on ”hyvä”, osalle se on neutraali. Ei ole mitään yhteistä tulokulmaa tai ennen kaikkea yhteistä tunnetulokulmaa. Minulle maskuliinisuus on kaunista ydinolemista.
Tässä muutamia asioita, jotka mielestäni ovat perusteita tälle keskutelulle. Lyhyesti, SAAT OLLA SITÄ MITÄ HALUAT. Kunnioita elämää ja toisten tapaa olla.
Kuva: Jouni Ranta
Toksinen maskuliinisuus
Maailmalla on levinnyt kovaa vauhtia termi ”toksinen maskuliinisuus”. Tällä viitataan maskuliinisiin piirteisiin, joita pidetään haitallisena, suorastaan myrkyllisenä. Haluan heti tässä vaiheessa pysäyttää keskustelun. Maskuliinisuus ja toksinen maskuliinisuus eivät ole mielestäni sama asia.
Maskuliinisuus on erittäin hieno asia ja sen takia toksinen maskuliinisuus voitasiin kääntää eri sanamuotoon, jotta siitä ei ala kehittyä alitajuntaisesti liike itse maskuliinisuutta vastaan. Itse ehdottaisin epäkypsä maskuliinisuus. Maskuliinisuus, joka ei ole ehtinyt vielä kehittyä siihen muotoon, mitä maskuliinisuus voi parhaimmillaan olla.
Mikäli puhutaan toksisesta maskuliinisuudesta, silloin pitäisi pystyä puhumaan myös toksisesta feminiinisyydestä. Mutta sekään ei vie mielestäni kahta erilaista energiaa lähemmäs toisista, niin siihenkin voitaisiin miettiä sanaa epäkypsä, kehittymätön feminiinisyys.
Toksinen feminiinisyys voisi olla vastuun välttelyä, selän takana puhumista, juoruamista ja mahdollisesti käytöstä, joka käyttää emotionaalista vahvuutta manipuloidakseen muita ihmisiä. Tämä on nykyään paljon tunteita herättävä asia, joten selkeytetään. Ovatko miehet tehneet pahaa naisille menneisyydessä ja vielä nykyäänkin? Kyllä. Ovatko miehet tehneet pahaa MIEHILLE menneisyydessä ja vielä nykyäänkin. Todellakin. Ovatko miehet olleet tekemässä suurinta osaa historian pahuuksista. Kyllä. Voiko niitä perustella millään? Eipä juuri. Mutta on myös tosi tärkeä muistaa:
Maskuliinisuus on myös suojellut koko ihmishistorian kaikkea sitä mikä on ihmisille tärkeää. Maskuliinisuus on palvellut kylää ja heimoa omalla voimallaan.
Se on tehnyt valtavan paljon hyvää juuri sillä ydinenergiallaan, jota nykyisin yritetään väheksyä ja kitkeä pois. Ei kaikki, mutta tähänkin törmään. Maskuliinisuus ei ole pahaa – se on elintärkeää, jos minulta kysytään.
Paljon on nykyisin konsepteja ja ajatuksia varsinkin parisuhteissa, joissa ydinenergiana on feminiininen energia. Me tarvitsemme feminiinisen energian nousemista ja sillä rakentamista, siitä varmasti moni on samaa mieltä. Mutta me myös tarvitsemme vahvaa maskuliinista mallia tukemaan, voimistamaan ja suojelemaan kaikkea sitä mikä on niin kaunista ja elämää ylläpitävää.
Jos uskomme ajatukseen, että jokin perustavanlaatuinen ydinenergia on turhaa ja toksista, se ei jätä juuri tilaa sen terveelle, kypsälle ilmentymiselle. Itse haluan olla tukemassa sitä vahvaa, juurevaa ja tietoista energiaa, joka tuoksuu testosteronille. Se haju on nimittäin tuomassa miehille myös hyvää, tasapainoista mieltä, joka pitää esimerkiksi masennuksen loitolla.
Miesten viikonlopun tunnelmaa
Haluan olla luomassa tilaa miehille, jotta he saavat ilmentää sitä mitä he ovat sisältään. En ole niinkään luomassa ”herkkää miestä”, vaan enemmän minua kiinnostaa rehellinen, avoin mies, joka tiedostaa oman tarpeensa. Jos se jollain miehellä tarkoittaa enemmän tiputtautumista omaan herkkyyteensä, niin mahtavaa. Jos se jollain miehellä tarkoittaa enemmän tiputtautumista omaan fyysiseen vahvuuteensa, niin mahtavaa.
On tärkeää antaa tilaa monenlaiselle maskuliinisuudelle, ei pelkästään tietynlaiselle ilmentymälle. Monet miehet kaipaavat tilaa, jossa saavat ilmentää aggressiotaan turvallisesti, saada tuntea oman voimansa tukevasti. Monet kaipaavat myös tilaa omille tunteilleen ja niiden ilmentämiselle. Monet kaipaavat yksinkertaisesti vain hyväksyntää siihen ydinenergiaan, joka heissä on, mutta jota ei vielä tueta.
Maskuliinisuus ei ole toksista, ei ole koskaan ollutkaan. On ollut paljon ihmisiä, jotka ovat epäkypsyydessään tuoneet paljon pahaa ja tuhoa mukanaan. Mutta toivon, että sekä maskuliinisuus ja feminiininen energia tulevat vahvistumaan ja tulemaan enemmän tasapainoon toistensa kanssa, kumpikin omasta ydinenergiastaan tullen.
Suomennettuna, toivottavasti saamme jatkossakin olla sitä mitä haluamme olla. Toivottavasti kohtaamme toisenlaisen ihmisen kunnioittavasti ja tukevasti, sekä saamme tältä ihmiseltä samanlaisen kohtelun. Arvostus luo tilaa ihmisyydelle.
Luonnollisin versio minusta -blogia sponsoroiBiomed
Kirjoitan tässä postissa pienestä asenteen muutoksesta, joka voi tuoda elämän haasteisiin ja positiivisiinkin hetkiin keveyttä. Se auttaa laajentamaan perspektiiviä elämään ja suhtautumaan siihen yhtaikaa enemmän tosissaan, leikkisämmin ja uteliaisuudella.
Toivomukseni on, että mietit lukiessasi sitä millä elämän osa-alueella voisit tänään harjoittaa tätä asennetta ja rohkaistua.
Kirjoitan postin koska usein elämän ottaa liian vakavasti. Hyvistäkin asioista tulee vakavamielisiä. Mielestäni elämä kannattaa ottaa tosissaan mutta ei vakavasti, koska vakavuus supistaa meitä ihmisinä pieneksi ja samoin käy elämällemme. Muistutan itseänikin siitä, että elämän tarjoamat mahdollisuudet paljastuvat silloin kun pystymme olemaan avoimia ja rentoja sen äärellä.
Mitä se muuttaisi, jos asennoituisit elämääsi kuten seikkailuun tai peliin?
Olet varmasti pelannut jonkinlaista peliä elämäsi aikana, nopilla, laudalla tai tietokoneella, eikö totta? Yhteinen elementti niissä on se, että jollain tavalla niissä pyritään joko onnistumaan, oppimaan, kehittymään tai voittamaan. Toisinaan näitä kaikkia. Pelit ovat tapa saada elää näitä luontaisia haluja itsessämme. Turvallinen paikka sille. Mutta mitä jos uskaltaisimme elää näitä samoja asioita oma elämämme pelilaudalla?
Kaikki pelissä tapahtuva on aina osa peliin kuuluvaa haastetta. Jotain, jonka voimme yrittää päihittää ja jonka tuloksena voimme kehittää strategiaamme. Jos häviämme tämänkertaisen pelin tai pelihahmomme kuolee, voimme aina aloittaa uudelleen tai parantaa seuraavalla kerralla. Kun tarpeeksi monta kertaa teemme näin, pääsemme pelissä eteenpäin. Hahmomme ja pelitaitomme kehittyvät.
Entä jos omaa elämää katsoisi hieman enemmän näin? Jos toistuva riitaisa tilanne olisikin yksi pelin haasteista ja voisimme sen sijaan, että otamme sen kohtuuttoman vakavasti ja henkilökohtaisesti, avautua katsomaan miten voisimme selvitä tästä haasteesta eteenpäin?
Mitä vanhemmuudelle tapahtuisi, jos sitä ajattelisi leikkimielisemmin yhtenä pelin osa-alueena ja ottaisi tällä osa-alueella kehittymisen tosissaan mutta samalla kevyen uteliaasti?
Jos menestymistä katsoisi sellaisena osana peliä, jossa koetellaan sinun rohkeuttasi tuoda itsesi esiin ja seisoa jonkun projektin takana?
Kirjoitin viime vuonna kirjan, jossa puhun elämästä seikkailuna. Mainitsen asian koska kirjan kirjoittaminen itsessään oli minulle osa seikkailua. Haaste, joka vaati minulta uusia taitoja ja kykyjä. Selvittyäni tuosta haasteesta, huomaan näiden kykyjen jääneen osaksi minua ja vien esimerkiksi kärsivällisyyttä ja pitkäjänteisyyttä nyt pelini muillekin osa-alueille. Pelihahmoni on kehittynyt hieman, ja sen myötä myös pelissäni olevat haasteet ovat muuttuneet. Todellinen elämän peli näyttää etenevän samalla tavalla kuin menneisyydestä tutut tietokonepelit: pelin haastavuus ja antoisuus kasvavat suorassa suhteessa siihen, miten edistyn pelitaidoissani.
Uskon, että sinullakin on kokemuksia siitä, että laitoit itsesi likoon ja huomasit muuttuvasi ihmisenä parempaan.
Kun elämää katsoo pilke silmäkulmassa, siihen voi suhtautua samoin kuin peleihin. Se tuo mukanaan halun harjoitella, löytää ja oppia sen sijaan, että jätämme kokeilematta koska tosi elämän peli tuntuu henkilökohtaisemmin. Erilainen asennoituminen tuo mukanaan rohkeuden kokeilla yhä uudelleen niitäkin asioita, joissa emme vielä onnistuneet. Haasteet voivat näyttäytyä eri tavalla kun ne ovatkin jotain, joka on palvelemassa sinun ja minun etenemistä tässä seikkailussa. Unelmatkin paljastuvat osaksi pelin suunnitelmaa, sillä niiden on tarkoitus kutsua sinua eteenpäin.
Entä jos mietit elämääsi koskevan päätöksen hetkellä mahdollisten seurausten sijaan sitä miten voit kehittyä ihmisenä? Mitä silloin valitsisit?
Vaikka jokainen haluaa voittaa pelissä ja päästä onnistuneena pelin loppuun, parasta on itse pelaaminen. Se, että saa nähdä vaivaa, haastaa itseään ja kasvaa. Antautua laittamaan itsensä likooon. Usein tämä vaatii missä tahansa pelissä turhautumisen hetkiä ja palaamista samojen haasteiden äärelle yhä uudelleen. Pettymyksien sietämistä ja vastapainona hyvän olon hetkiä silloin, kun vaivannäkö tuo tuloksia.
Suhtaudumme elämäämme ja itseemme helposti liian vakavasti ja suojellen koska otamme sen niin henkilökohtaisesti. Tämän henkilökohtaisuuden keventäminen voi mahdollistaa sen, että uskallamme antaa itsestämme enemmän elämälle. Sen myötä saamme myös vastaanottaa elämän seikkailuna joka se voi olla.
Huomaatko itse, että tällainen vakavuus ja suojelevuus näkyy jollain elämäsi osa-alueella? Mitä tekisit, jos et pelkäisi lopputulosta niin paljon?
Vakavuus syntyy oman kokemukseni mukaan pelosta. Siitä, että meihin voi sattua , jos laitamme itsemme pelihahmona likoon. Että menetämme jotain, jos kokeilemme. Että petymme taas, jos yhä tavoittelemme sitä jotain, joka inspiroi. Että tulemme torjutuksi taas, jos yritämme luoda yhteyden.
On helppoa unohtaa, että emme kuitenkaan saa omaisuuttamme, turvallisuuttamme tai mukavaa tilannettamme mukaan loputtoman pitkäksi aikaa. Eikö siis olisi sama kokeilla ja laittaa itsensä likoon? Edetä pelissä niin pitkälle kuin mahdollista ja nauttia oman pelihahmon kehittymisestä sekä pelistä itsestään.
Muistan Jim Carreyn isän sanat siitä, että ihminen voi epäonnistua jossain, joka ei ole hänelle edes antoisaa. Parempi vaihtoehto on ottaa elämä seikkailuna ja epäonnistua sitten vaikka sellaisessa, mikä oikeasti inspiroi ja voi antaa meille jotain. Jos epäonnistumme, voimme aina oppia ja kokeilla uudelleen.
Siksipä olen ottanut tavakseni kysyä aamujen hiljaisina ja luovimpina hetkinä itseltäni; missä asiassa minä voisin tänään ottaa rohkean askeleen? Usein löydän useita. Askeleen, jossa laitan itseni likoon ammatin parissa, ihmissuhteessa, harrastuksessa ja oman hyvinvointini äärellä. Tämä kirjoitus on tämän aamuisen kysymykseni tulosta.
Koska itsensä kehittämisestäkin voi tulla pakkopullaa, asennoituminen elämään seikkailuna auttaa palauttamaan leikkisyyttä ja eloa myös tähän asiaan. Meidän ei ole pakko tehdä yhtään mitään tai kehittyä yhtään missään. Kaikki on hyvin. Mutta meille on annettu tilaisuus nauttia pelistä. Miksi siis emme tekisi niin? Mitä menetettävää meillä oikeasti on?
Kurkkaa Aaron uutuuskirja Rohkea elämä, joka kertoo rohkeudesta elää omannäköistä elämää.
Tämä kirjoitus on toinen osa kirjoitussarjaa, jossa käsittelen mielenterveyden ongelmia (keksisikö joku paremman sanan, kiitos!). Edellisen osan voit lukea täältä.
Sairastuin anoreksiaan 16-vuotiaana. Sairaus eteni hyvin nopeasti: puolessa vuodessa muutuin normaalista nuoresta urheilijasta alipainoiseksi, anorektikoksi. Todellisuudessa kukaan ei kuitenkaan sairastu ”kuin puskista”. Mielenterveyden ongelmat eivät leijaile vapaana taivaalla ja laskeudu sattumanvaraisesti jonkun olkapäälle. Olin kantanut sisälläni tiedostamatonta tuskaa, turvattomuutta ja viallisuuden tunnetta. Syömishäiriö tarjosi kontrollin tunnetta. Se tarjosi hetkellistä toivoa: ”Jos teet itsestäsi täydellisen, kukaan ei voi sinua satuttaa.”.
Syömishäiriö valtasi mieleni, uskotteli olevansa paras ja ainoa ystäväni. ”Ihmiset voivat pettää ja jättää, mutta minä olen aina kanssasi”, se sanoi.
Vanhempani ymmärrettävästi huolestuivat. Isäni tapa käsitellä pelkoa oli viha. Hän tuntui olevan hyvin vihainen sairaudelle, ja koin entistä enemmän olevani pettymys. Hänen vihansa herätti entistä suuremman tarpeen turvautua sairauteen. Äitini vei minua lääkäreille ja terapiaan. Menin, mutta en ollut hoitomyönteinen. En tosin ääneen kapinoinut, ehkä äitini mieliksi menin.
Olin täynnä häpeää, olin täynnä ahdistusta, mutta yritin esittää normaalia. Kaiken käyttäytymisen takana, olipa se ulospäin miten outoa tai sairasta, on olemassa jokin alitajuinen logiikka ja pyrkimys. Syömishäiriö saattaa olla keino yrittää täyttää inhimillisiä tarpeita, jotka eivät ole päässeet muuten täyttymään.
Vaikka en sitä silloin myöntänyt, syömishäiriö oli myös avunhuuto vanhemmilleni. Se yritti huutaa, ”tarvitsen tukea” ja ”en voi hyvin”. Syyt syömishäiriöön sairastumiselle ovat moninaiset, eikä mitään yksittäistä asiaa voi osoittaa. En syytä vanhempiani mistään, ja samalla ymmärrän, että monessa asiassa olen jäänyt vaille. Syömishäiriö oli minun keinoni käsitellä turvattomuutta, jota oli pakkautunut sisälleni jo vuosia. Tällaisistakin asioista tarvitaan avointa, syyttelemätöntä ja samalla rehellistä keskustelua, joka kestää myös vaikeat tunteet.
Syömishäiriöihin kuuluu monenlaista ruualla kikkailua, joka normaalille syöjälle voi vaikuttaa hyvin oudolta – ja onhan se. Siitä huolimatta toisen häpäiseminen ei koskaan toimi. Muista, että oireilun takana on syvä tuska, jota syömishäiriöinen yrittää pitää kaikin keinoin poissa. Jos olet huolissasi, yritä välittää se lämpimästi ja empaattisesti, älä häpäisemällä.
Omalla toipumisen tielläni on ollut kaikista merkityksellisintä, että olen tullut nähdyksi ja hyväksytyksi juuri siinä kohdassa, missä olen. Minulla kesti vuosia kasvattaa vilpitöntä motivaatiota toipumiseen. En tiedä olisiko hoitomotivaatio tullut nopeammin, jos olisin tullut aiemmin nähdyksi sen kanssa, että minuun sattui sisältä.
Kaikki tuntuivat puhuvan vain ruuasta ja painosta. Vaikka en olisi sitä ikinä silloin myöntänyt, en halunnut luopua syömishäiriöstä myöskään siksi, että sain sillä vanhempieni huolen. Minuun kiinnitettiin huomiota. Minulla täytyi olla väliä. Olin kipeästi kaivannut vanhempieni huomiota ja lapsuuden aikaisten tapahtumien käsittelyä, mutta en ollut osannut sanoa sitä ääneen, saati edes tiedostaa sitä itse. Eikä 16-vuotiaalta voi sellaista olettaakaan.
Läheisiltäni olisin kaivannut ennen kaikkea kuulla, että olen rakas ja tärkeä. Uskon, että myös perheterapiasta olisi voinut olla hyötyä. Kaikista vahingollisinta minulle olivat viha ja häpäisy, vaikka ymmärrän ne reaktiot avuttomuuden hätähuutoina. Lopulta on vain arvailua, olisinko lähtenyt toipumisen tielle aiemmin.
Sairastin vakavasti viitisen vuotta ja sen jälkeen olin jonkinlaisessa puoliparantumisen tilassa toiset viisi vuotta. (Tästä kirjoitan tarkemmin kirjassani Ole itsellesi armollinen). Uskon, että on aina pieni mysteeri, milloin ihminen on siinä kohdassa, että haluaa sanoa vilpittömästi toipumiselle kyllä.
”Jos haluat nähdä rohkean ihmisen, katso häntä joka katsoo sisäisiä mörköjään silmiin”.
Toivon jokaiselle läheiselle voimia, oman tuen hakemista ja ihan valtavasti myötätuntoa.Suomessa on hyvin saatavilla usein maksutonta vertaistukea. Tutustu erilaisiin järjestöihin kuten Finfami, Syli,Kaksisuuntaiset ja Disso. Älä jää yksin.
Minun tarinastani voi kuulla lisää katsomalla esim. TEDxtalk videon: Terveelliset addiktiot eivät tuo onnellisuutta.
Eevin itsetuntemusohjaukseen Skypessä tai Tampereella voi tutustua täältä
Yksi johtajan tärkeimmistä kysymyksistä itselleen on: Mikä on motiivini tekemiseni tai tekemättä jättämiseni takana? Auttaako se johdettaviani kukoistamaan? Vai tyydytänkö sen avulla omia tarpeitani?
Johtaja, jolla on liian voimakas ego, saa aikaan vahinkoa. Myötätunnon osoittaminen, kuunteleminen sekä toisten rohkaisu ja heidän kasvunsa tukeminen samoin kuin rakentava yhteistyö tai toisten näkökulmien huomioiminen saavat väistyä suuren egon tieltä.
Egonsa vallassa oleva johtaja on enemmän kiinnostunut siitä, miltä hän näyttää toisten silmissä kuin siitä, että hänen toimintansa auttaisi johdettaviaan suoriutumaan tehtävistään parhaalla mahdollisella tavalla.
Käytännössä tämä voi näkyä esimerkiksi tarpeena olla aina oikeassa, muiden syyttelemisenä taikka hyökkäämisenä tai puolustautumisena. Tällainen johtaja näyttäytyy usein kilpailullisena, voitontahtoisena ja hänellä on voimakas tarve käyttää valtaa muihin ja kontrolloida. Myös korostettu tarve saada huomiota, ylistystä tai hyväksyntää ovat tyypillisiä suuren egon tarpeita.
Liian vahvan egon taustalla on usein matala itsetunto sekä epävarmuus ja pelko. Ego on ikään kuin suojakuori liian pehmeän sisuksen ympärillä.
Epävarmuus, pelko ja itsetunnon vauriot ovat kuitenkin täysin normaaleja ilmiöitä. Kaikissa meissä on egoistia piirteitä, joten kenelläkään meistä ei ole varaa tuomita toisiamme.
Egoistinen käyttäytyminen tapahtuu yleensä tiedostamattomasti ja tahattomasti.
Aika harva johtaja tietoisesti pyrkii kampittamaan työyhteisöään tai organisaatiotaan. Mutta etenkin kuormittuneena ja paineen alla näin helposti tapahtuu.
Siksi tietoiseksi tuleminen omista arvoista, ajattelusta ja toiminnasta sekä näiden vaikutuksista muihin on johtajana kehittymisen keskiössä. Jokaisen meistä kannattaa hyväksyä se, että aina välillä minunkin toimintaani ohjaavat enemmän omat etuni kuin yhteisön paras.
Vain sitä, mistä olen tietoinen, voin kontrolloida. Se, mistä en ole tietoinen, kontrolloi minua.
Kuva: Pixabay/Rondell Melling
Jos haluat kehittää omia tai tiimisi tietoisuustaitoja, ota yhteyttä eveliina.salonen@avarra.fi
Seksi on tärkeää ja ihanaa. Joskus siihen liittyy luonnollisesti myös hankalia tuntemuksia. Koska seksi on niin intiimiä, siitä voi olla hankalaa keskustella. Jos asiat tai tunteet vaivaavat, ei olo ole aivan vapaa, eikä yhteytenne niin heleä ja puhdas kuin se voisi olla. Siksi rohkaistuminen kannattaa. Totuuden voima on uskomaton. Kun totuus sanotaan ääneen, jännitys vapautuu. Kyse voi olla hyvin yksinkertaisista asioista, kuten: ”Minua ujostuttaa tulla lähellesi nyt.” tai ”Kaipaan sinua niin kovasti.”
Puhukaa rehellisesti, vaikka se jännittäisikin!
Tärkein pohja keskustelulle on se, että olette rehellisiä. Tämä vaatii rohkeutta, mutta on myös valtavan vapauttavaa. Älä lannistu, vaikka sinua ujostuttaisi – kaikkia ihmisiä ujostuttaa puhua todellisista tunteistaan. Syvällinen yhteys kumppanusten välillä lähtee aina sydämestä. Mitä aidommin uskallat avautua, sitä palkitsevamman suhteen saat. Kun puhutte rehellisesti, kummankaan teistä ei tarvitse arvailla, mitä toinen mahtaa oikeasti tarkoittaa. Tämä on valtava helpotus ja lisää luottamusta.
Rehellinen puhe ei ole välttämättä tylyä, ja koska aihealue on hyvin herkkä, mieti hetki miten asiasi muotoilet. Liian negatiiviset kommentit, kuten: ”En pidä siitä, että sivelet aina selkääni. Se vaan kutittaa.” latistavat kumppania, kun taas positiiviset kannustavat: ”Kylkeni ovat selkää herkemmät. Pidän siitä, että tartut niihin tiukasti. Olisi myös kiva kokeilla, miltä tuntuisi jos suutelisit kylkiäni.”
Koettakaa keskustella avoimesti ja nähdä tilanne tästä hetkestä eteenpäin. On turha murehtia, että et ole kolmeen tai kahteenkymmeneen vuoteen tiennyt, että kumppanisi kyljet ovat eroottisesti herkät. Näe mieluummin mahdollisuus tästä eteenpäin. Saatte syventyä, muuttaa ja vapauttaa seksielämäänne yhä enemmän.
Miten keskustella seksistä ja siihen liittyvistä tunteista kumppanin kanssa ilman, että keskustelu tuntuu hankalalta tai syyllistävältä?
Koettakaa kumpaakin näistä keskustelutavoista. Tekninen keskustelutapa voi tuntua aluksi oudolta. Varsinkin miehille on helpottavaa saada konkreettisia vinkkejä siihen, mikä tuntuu parhaalta: ”Tämä kohta on herkempi kuin tuo.” Kun opitte toisistanne yhä enemmän ja enemmän, uskallatte heittäytyä sydämellä, ettekä tartu ajatuksiin: ”Voikohan näin tehdä?”
1. Puhtaan tekninen tapa
”Katso, tässä on herkkä kohta. Kosketa sitä näin. Tämä taas on liian lujaa.”
Näytä ja ohjaa kumppanisi kosketusta kädellä. Älkää pelätkö tehdä virheitä. Teidän ei tarvitse yrittää luoda romanttista tunnelmaa tai pyrkiä seksiin. Tämä hetki on informaation jakamista varten. Keskustelkaa myös muista asioista kuin koskettamisesta, esimerkiksi: Mikä ajankohta tuntuu yleensä kutsuvalta erotiikalle? Onko valaistuksella merkitystä? Onko mukavampaa saada orgasmi ennen kumppania vai toisinpäin? Tällaisen tiedon jakaminen vähentää paineita, sillä opitte tuntemaan toisianne eikä tulkinnalle ole enää tarvetta.
2. Tunnelähtöinen tapa
”Kaipaan eniten sitä, kun katsot minua haluavasti. Et ehkä tiennyt, mutta se on minulle hyvin tärkeää.”
Kertokaa siitä, miltä kosketus tuntuu. Miltä läheisyys tuntuu? Mitä arvostat seksissä, mikä taas saa olosi herkille sen suhteen? Huomatkaa, että vastauksenne voivat poiketa toisistanne täysin. Toinen teistä voi arvostaa ennen kaikkea hellyyttä, toiselle taas intohimo voi olla puhuttelevinta. Niin saa olla. Kokemuksenne saavat olla erilaisia. Voitte ilahtua siitä, mikä toista innostaa, kiihottaa, sykähdyttää. Ja saatte itse jakaa sen, mikä teistä on sillä hetkellä kiinnostavaa ja nautinnollista. Tällainen keskustelu lisää läheisyyttä ja luottamusta.
