Sivu 218 – Hidasta elämää

Sinussa ei koskaan ole mitään vikaa – säröjesi kautta löydät sydänvoimasi

Ikinä koskaan milloinkaan ei tarvitse muuta ollakaan. Et koskaan ole huono, sinussa ei koskaan ole mitään vikaa.

Joskus kova halu parantua, eheytyä, notkistua, henkistyä, lakata syömästä liikaa ja niin edelleen, mitä näitä meillä kaikilla nyt on, on turvan, rakkauden ja hyväksytyksi tulemisen tarvetta – ja tarpeet ovat tärkeitä ja okei – niiden tunnistamaan oppiminen on itselleen turvalliseksi aikuiseksi kasvamista.

Outouden ja erilaisuuden tunteet, haavat tai säröt eivät ole mitään, mitä tarvitsee korjata ”pois tieltä”. Spiritti, henki, jumaluus, sielu tai kosmos on niin rakastava, että se on aina meidän kanssa rakastava juuri sellaisina kuin olemme. Yritys tulla henkisemmäksi tai eheytyä täydellisemmäksi ”pois jostakin” ja ”kohti jotakin” on piilotettua, tunnistamatonta arvottomuutta ja turvattomuutta. Se, että meissä on säröjä tai eheytymättömyyttä ei ole heikkous – rakkaus kumpuaa juuri siellä, missä on tila kaikkeudellemme. Sieltä nousee herkin voima, sydänvoima. Täyteys, jossa todella saa olla mitä on.

Minulle itsensä rakastaminen on tämän syvästi huomaamista, se on suorastaan kehollinen tunne. Olen rakas ja tärkeä ja arvokas ja kultsibeibe ja ihmeellinen olento juuri näin. Kun tulee rakkautta ja turvaa olla mitä on, säröt alkavat säihkyä – ne eivät olekaan mikään estävän tuntuinen likakaivo vaan kaikkea sitä, mikä meitä lopulta auttaa voimautumaan. Kun mistään ei tarvitse päästä eroon voi olla kaikkea mitä on.

Kenen kanssa saat kokea ehdotonta rakkautta ja turvaa? Kuka sinua muistuttaa siitä, että saat olla mitä olet ja että eheytyminen voi tapahtua siellä, missä sinun ei TARVITSE eheytyä? Siellä, missä ei tarvitse päästä mistään eroon tai kohti mitään – missä sielunsa kanssa syvä yhteys löytyy juuri sellaisena kuin on? Jossa saa tuntea olevansa totaalisen rakkauden arvoinen juuri näin eikä vasta sitten joskus kun on vähän joogisempi, tervehenkisempi, vähemmän addiktiivinen, enemmän sitä tai vähemmän tätä?

Mitä jos itselleen antautuminen turvassa ja rakkauden sylissä sellaisena kuin nyt on, on juuri se mikä transformaation mahdollistaa? Mitä jos on lupa olla eheytymättä? Eheytymisen halun ja kaipuun takana on tarve, ja mitä jos olennaisinta onkin kohdata juuri tuo tarve? Entä jos tuo kuuluisa ”eheytyminen” onkin pohjimmiltaan tarpeiden täyttymistä, vihdoin. Sitä, että alkaa omassa lempeydessään – aluksi vaikka toisen avulla – kuulla ja kohdata tarpeitaan?

Voisiko sellainen turvallinen, sinut sellaisena kuin olet näkevä ja rakastava ihminen löytyä, vaikka ammattiauttaja? (En voisi lämpimämmin suositella esimerkiksi Ihminen tavattavissa -mentorointia. Ja munkin luo voi tulla.)

Rakkautta säröillesi!

JÄLKIKIRJOITUS: olen saanut jutusta ihanaa palautetta, kiitos! Eräs herra lähetti meiliä ja kysyi, että miten tämä juttu olisi erilainen, jos huomioitaisiin tilanne jossa henkilö x on mokannut eikä ole kuullut henkilön y toistuvaa EI-ilmaisua. Siihen ilmineeraisin: mokasiko henkilö x koska hänessä on vikaa? Vai tapahtuiko moka, koska henkilö x on IHMINEN? Mikä on parasta, mitä mokissa voi tapahtua? Voiko pyytää anteeksi, kasvaa, antaa sydämen avautua? Tarkoittaako eheys, rakkaudellisuus ja säröjenkin kanssa synkassa oleminen, ettei koskaan mokaa? Miksi ei saisi mokata? Voisiko mokista seurata EHEYTYMISTÄ?

(Itse mokasin juuri pari päivää sitten ihan tuntuvasti. Olen kirjoittanut paljon häpeän kanssa olemisesta, joten en mene siihen nyt, mutta sanoisin, että mokastani seurasi itselleni kivun lisäksi herkkää sydän auki -olemista, halua ymmärtää itseäni ja itsestäni lisää. Lempeästi.) Itsensä rakastaminen on minulle sitä, että suostuu inhimillisyyteensä, kypsyy itselleen ymmärtäväksi aikuiseksi. Henki/jumaluus/rakkaus on inhimillisyydessämme ihan täysillä läsnä.

Kuva: Unsplash / Kari Shea

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Opettajat ovat mahdollistajia, joiden työ näkyy elämässä vielä vuosikymmenien jälkeenkin – Kiitos opettajat!

Meillä jokaisella on ollut matkallamme opettajia, jotka eivät ole opettaneet pelkästään kouluaineita vaan myös elämää.

Muistan, kuinka ala-asteella miellä oli tiukka ajanjakso, kun murkkuikä alkoi puskea päälle. Luokassa oli levottomuutta ja rajojen kokeilua. Muistan myös, miten opettajamme ei yrittänyt olla kova vaan osoitti rajansa näyttämällä tunteensa. Hän näytti, että hänellä oli paha mieli. Näin muidenkin pahalle mielelle oli tilaa. Luokassa itkettiin lopulta yhdessä, olimme entistä vahvempi tiimi. Myöhemmin työelämässä, esimiesasemassa, minulla oli kaksi vaihtoehtoa: vedänkö kovaa linjaa vai osoitanko rajani kertomalla tunteistani. Valitsin opettajani tavoin jälkimmäisen. (Ja se muuten toimi toistamiseen!)

Yläasteella minulla oli valloittava, lahjakas ja herkkä nuori luokanvalvoja. Hän oli aina meidän puolellamme, kannusti ja kertoi rehellisesti, mitä koki. Kerran hän tuli murheen murtamana luokkaan. Rehtori oli tylyttänyt häntä asiasta, jolle hän ei voinut mitään. Juttelimme pienellä porukalla opettajan kanssa asiasta, hän kertoi tilanteesta enemmän meille. Lähdin siltä istumalta juttelemaan rehtorin kanssa. Halusin, että rehtori kuulee myös muiden mielipiteen siitä, mitä luokkahuoneessa todella tapahtuu.

Nuo keskustelut ja se, että opettaja piti meitä ihmisinä eikä vain oppilaina, opettivat, kuinka toisen ihmisen voi kohdata aina kunnioittavasti. Hierarkiat tai roolit eivät poissulje sitä, etteikö voisi käydä keskusteluita, joissa on läsnä kunnioitus ja luottamus.

Tässä on vain kaksi esimerkkiä siitä, miten opettajat laittavat koko persoonansa ja sielunsa likoon oppilaiden kanssa. Esimerkkejä varmasti riittää – meillä kaikilla. Kuinka suuri vaikutus sillä onkaan, että opettajat ovat kulkeneet lapsuuttamme ja nuoruuttamme matkan, joka on opettanut enemmän elämästä kuin Suomen järvistä tai possessiivisuffikseista. Tällaiset yhdessä jaetut hetket kantavat pitkälle elämässä ja antavat valmiuksia ihmisenä olemiseen.

Liian harvoin tulee kiitettyä niitä opettajia, jotka ovat antaneet tärkeitä eväitä elämään ja sanoneet ehkä juuri niitä sanoja, jotka ovat keikauttaneet epävarman lapsen mielessä palikat oikeaan järjestykseen: Ehkä minä osaankin! Ehkä minä pystynkin! Ehkä minäkin olen arvokas – tällaisena!

Jos et voi enää kiittää omia opettajiasi, kiitä lastesi opettajia, lastenlastesi opettajia tai yleisesti kaikkia opettajia. Minä kiitän erityisesti Maijaa ja Ainoa: KIITOS! Ketä sinä haluat kiittää?

Seksuaalisuus on tärkeä osa hyvinvointiamme – 3 asiaa, joita jokaisen kannattaisi pohtia

Oma polkuni seksuaalisuuden maailmassa on ollut kiehtova ja opettavainen. Olen vasta aikuisiällä alkanut ymmärtämään sen vaikutuksen omaan hyvinvointiin ja jaksamiseen. Helposti seksuaalisuus jätetään meidän hyvinvointi keskusteluista poissa, vaikka mielestäni se olisi hyvä nostaa sinne tärkeimpien asioiden joukkoon. Henkilökohtaisesti minua kiinnostaa seksuaalisuudessa sen peilaamiset meidän omaan itseemme. Kuinka näemme kehomme, kuinka kohtelemme itseämme ja toisia, sekä miten puhuttelemme itseä päämme sisällä.

Nämä ovat kiehtovia teemoja, jotka voivat avata suuriakin blokkeja, mitä elämässä saattaa tulla. Minulla ainakin on ollut paljon blokkeja, jotka ovat vaikuttaneet omaan jaksamiseen. Tässä kolme tärkeää teemaa, jotka ovat auttaneet minua pääsemään noista blokeista eteenpäin.

1. Oletukset

Meillä kaikilla on oletuksia, mutta usein nuo oletukset eivät ole meillä kaikilla samoja. Sen takia varsinkin seksuaalisuudessa, nuo oletukset voivat aiheuttaa haasteita ihmissuhteissamme. Mikäli miehellä tulee oletukset seksiin pornosta ja naisella disney elokuvista (tai toisinpäin), niin on itsestäänselvää, että jollain tulee harmittamaan noiden oletuksien kohdatessa, ellei niitä tuoda esille. Siitä päästäänkin toiseen teemaan..

2. Kommunikaatio

Jos mietin itseäni nuorenpana ihmissuhteissani, minulla oli vaikeaa puhua omasta seksuaalisuudestani tai siihen liittyvistä teemoista. Ne jäivät juurikin oletuksien alle, enkä koskaan itseasiassa kertonut mitä ajattelin ja koin omassa kehossani. Väkisinkin tulee mietittyä, kuinka paljon kommunikaatiolla pystyisi vaikuttamaan seksuaaliseen hyvinvointiin. Tottakai, kaikkea ei tarvitse koko ajan olla kommunikoimassa (se voi olla jopa tiellä tietyissä hetkissä), mutta jossain kohtaa olisi hyvä olla aikaa myös kommunikaatiolle. Ja mieluusti kommunikaatiolle, joka olisi..

3. Rehellisyys

Rehellistä puhetta omista toiveista, oletuksista, ajatuksista, kokemuksista, haavoista ja siitä mitä toiselta kaipaa. Mikäli sitä ei koskaan edes itselle pysty rehellisesti myöntämään, mikä on itselle tärkeää, kuinka ihmeessä sitä kukaan muukaan voi tietää? Tämä varmasti tuntuu itsestäänselvältä, rehellisyys, helppo juttu. Minulle se on ollut kaikkea muuta, kuin helppoa olla rehellinen. On pelottanut myöntää se, kuinka seksuaalinen olento sitä onkaan, pelottanut se, että minua ei nähdä tai hyväksytä olemukseni kanssa. Tai yleensäkin se, että pelottaa, että kukaan ei varmasti rakasta minua, jos olen rehellinen näin alastomasta asiasta, kuin seksuaalisuus. Nämä ovat usein kuviteltuja pelkoja (ei aina), joiden kanssa suosittelen tulemaan rehelliseen kohtaan, ainakin oman itsensä kanssa. Se voi jo vapauttaa suunnattomasti energiaa elämään itseensä.

Tässä vielä video, jossa käyn näitä kolmea teemaa läpi. Suosittelen myös tutustumaan kortteihini, jotka toivottavasti jatkavat tätä keskustelua ja avaavat meidän kaikkien seksuaalisuutta siihen potentiaaliin, joka siellä on.

Nautinnollisia hetkiä.

Vaikeita asioita ei voi peittää positiivisuudella – on yhtä tärkeää nähdä elämän pimeät ja vaikeat puolet

Viime aikoina olen pohtinut paljon itseni ja ystävieni kanssa positiivista elämänasennetta tai positiivista ajattelua. Sana positiivisuus on todella mielenkiintoinen sana. Positiivisuus voidaan ajatella niin monella tavalla ja se on aihe, joka joillekin on jo kirosana.

Positiivisuus mielletään myönteiseksi. Positiivinen ajattelu mielletään tavaksi kääntää asiat positiiviseksi miettimällä positiivisia asioita, asioita, jotka tuovat hymyn huulille. Positiivisuus nähdään asenteena kohdata vaikeita asioita myönteisyyden kautta.

Minusta on tärkeää olla myönteinen ja nähdä valoa asioissa, ihmisissä ja tapahtumissa. Minusta yhtä tärkeää on myös nähdä elämän ja asioiden sekä tunteiden pimeys, mustuus. Se voidaan luokitella negatiivisuudeksi, mutta minulle se ei ole sitä. Positiivinen ajattelu tai positiivisuus ei saa syrjäyttää kaikkien tunteiden kohtaamista tai kaikkien elämänvärisävyjen olemassaoloa.

Positiivisuus on minusta kaksiteräinen miekka. Sitä voi käyttää itseään ja toisiaan vasten. Kun postiivisuuden ymmärtää käsittelevän elämänasennetta tai tapaa suhtautua asioihin, kaikkiin asioihin, tunteisiin ja ihmisiin näkemällä kokonaisuus, silloin siitä tulee voimavara.

Kun ihminen kohtaa elämässään vaikeita asioita ei niiden kanssa jatketa positiivisuudella ja välttelemällä negatiivisuutta, vaikeita tunteita, kuten saatetaan positiivisuuden harhassa mieltää. Kun tyttäreni kuoli, haastoi menetys minut pohtimaan tunteita. Koin surua, ikävää, pelkoa, häpeää, syyllisyyttä ja vihaa. Nämä tunteet olen itsekin mieltänyt negatiivisiksi, kielteiseksi ja jotenkin vääriksi tunteiksi.

Tunteet ovat yhtä arvokkaita

Ymmärsin kuitenkin pian, että tunteet ovat kaikki samanarvoisia. Ilo, rakkaus ja viha sekä pelko ovat yhtä arvokkaita. Silti me helposti miellämme ne eriarvoisiksi. Saatamme ajatella, että positiivisuuteen ei kuulu viha, pelko tai syyllisyys. Se miten käyttäytyy ilossa tai vihassa näyttäytyy eri tavoin. Ilo voi pahimmillaan kääntyä maaniseksi toiminnaksi tai viha voi pahimmillaan kääntyä toista satuttavaksi toiminnaksi. Ääripäät ovat aina vaarallisia.

Kaikki tunteet ovat vahvoja. Kaikki tunteet ovat normaaleja. Jokainen tunne voi viedä meidät mustuuteen, joka on äärimmäistä negatiivisuutta tai äärimmäistä positiivisuutta. Jos ei näe ja koe kaikkia tunteita, ei voi olla vain positiivinen. Jos taas viha ja pelko valtaavat meidät kokonaan saatamme olla katkeria ja arvostelevia. Silloin negatiivisuus on saanut meistä yliotteen ja valolle ei ole tilaa meissä.

Puhutaan myös siitä miten olisi tärkeää välttää negatiivisia ihmisiä. Jos kieltää ympäriltään ihmiset, jotka ovat negatiivisia, on tärkeää kysyä itseltään monia eri kysymyksiä.

Tunnistanko tunteen, jota toinen ihminen todella tuntee, kun hän käyttäytyy kuten käyttäytyy?

Onko ihminen todellakin negatiivinen/ energiasyöppö/narsistinen, kuten väitän?

Heijastanko minä ihmiseen, jotakin itsessäni olevaa piilotettua tunnetta tai uskomusta?

Onko ihmisen rajaaminen elämästäni lähtöisin rakkaudesta vai pelosta?

Tarvitsisiko tämä ihminen apua, rakkautta, ihmiskontakteja, jotta hän voisi paremmin kuin sen, että minä hylkään hänet, koska hän on negatiivinen?

Tarvitsenko minä tässä tilanteessa apua enemmän toisentyyppisiltä ihmisiltä ja on minun tärkeää rajata kenen kanssa vietän kallisarvoista aikaani?

Silloin, kun tunteet vievät meitä, emme välttämättä ole kovin tietoisia kaikesta meihin vaikuttavasta. Kovin vahvan tunteen vallassa ei kannata tehdä myöskään kovin suuria tulkintoja muista ihmisistä tai lähteä rajaamaan ystäviään tiukalla kädellä. Kun tunne on päällä, on tärkeää tutustua siihen. Hyvin harva ihminen on täysin negatiivinen tai täysin positiivinen, ehkei kukaan.

Positiivinen ajattelu/asenne on minun mielestäni parhaimmillaan antautumista elämän kaikkeudelle, sille pimeydellekin, mitä tulee eteen kaikille oli elämänasenne mikä. Negatiivisuus tai toksinen positiivisuus saa ihmisen välttelemään esimerkiksi ihmisiä, joilla on vaikeaa tai pitämään yllä kulissia, joka näyttää positiiviselta, mutta pinnan alla on paljon pahoinvointia. Kuvasin eräälle ystävälleni tilanteen olevan silloin, kuin yrittäisi kiillottaa ruostunutta metallipintaa.

Positiivisuudella voimme näyttää valolla siihen mikä on tummempaa. Tärkeintä on kuitenkin nähdä ja tuntea jokainen tunne, eikä luokitella elämäntilanteita, ajatuksia ja tunteita arvoasteikolla.

Elämä on kaikki. Se on valo ja varjo. Se on negatiivisuus ja positiivisuus. Ilman toista ei ole toista.

Parhaat vihersmoothien ainekset löytyvät luonnosta juuri nyt

Kevään parhaat smoothietarpeet löytyvät luonnosta.* Mikään ei ole ihmeellisempää kuin itse kerätyt ainekset – paitsi ehkä se, että myös kotipeikkoni tykkää tästä! Näyttää kuulemma terveelliseltä ja maistuu ”yllättävän hyvältä”. Yhdelle hengelle tulee tästä reilu annos tai kahdelle pieni lisä vaikkapa brunssiin.

Ainekset:
Kourallinen varhaisia villivihanneksia (esim. sileäreunaisia voikukanlehtiä, vuohenputkea, nokkosvauvoja, mansikanlehtiä, poimulehteä…)
1 pieni banaani (tai puolikas avokado, jos et kaipaa makeutta)
0,5 tl suolaa
1 limen mehu
2 taatelia
2 dl kasvimaitoa makusi mukaan

Sekoita ainekset blenderissä ja nauti.

*HUOM! Tutustu yhteen tai kahteen kasviin kerrallaan ja kerää syötäväksi vain kasveja, jotka varmasti tunnet. Totuttele villivihreisiin pieninä annoksina. Lue lisää: hortoilu.fi

Resepti on lainattu Katri Syvärisen kirjasta Vuoden paras päivä. Kirja tarjoaa monenlaisia hyvinvointivinkkejä arkeen.

4 kysymystä, jotka auttavat eteenpäin, kun elämä ravistelee

”Se mitä ei nyt ymmärrä, on jotain jota ei voi vielä ymmärtää

Se ei ole tyhmyyttä, vaan sitä, että jotkut asiat tarvitsevat kypsymistä.

Muhimista, sulattelua, ehkä karrelle palamistakin.

Sinä tiedät, sitten kun sinä tiedät.”

Varsinkin isot elämänkriisit ja taitekohdat kysyvät meitä olemaan epätietoisuuden kanssa. Elämä on ravistellut niin, että ei enää tiedä mihin luottaa, mitä tehdä, miten olla.

Tällaiset hetket vetävät hyvin herkälle, ja olo voi olla turvaton, itkuinen, turta, vaihteleva. Tällaisissa hetkissä olisin halunnut äkkiä kirjoittaa elämäni uudelleen ja tietää-hallita-ratkaista. Ja en vaan voinut. Vuoret eivät siirry päivässä.

On täytynyt suostua yhä uudestaan ja uudestaan elämään läpi, olemaan prosessissa, luottamaan että minua kannatellaan keskellä kaaostakin. Että minun surulle, pelolle ja hädällekin on tilaa.

Miten arvokkaita näissä vaiheissa ovatkaan ihmiset, jotka eivät luule tietävänsä paremmin, mitä minun tulisi tehdä, vaan pystyvät olemaan rinnallani inhimillisinä ihmisinä, jotka sietävät itse riittäävästi keskeneräisyyttä ja sitä, että juuri nyt ei ole vastausta, mutta minä tutkin.

Kaikki eivät voi ymmärtää valintojamme, mutta riittää että me lopulta itse ymmärrämme, kun niiden aika on. Kukaan muu ei elä valintojemme seurauksien kanssa, kuin me itse.

Eheytyminen sisältää paradokseja. Se ei ole joko tai, vaan sekä että. Sitä voi sekä ymmärtää ja ei ymmärtää. Sitä voi olla samaan aikaan heikko ja vahva. Täydellisen riittävä ja täydellisen kesken.

Eheytyminen on minulle sitä, että sellaiset kohdat joiden kanssa olen jäänyt yksin ja ilman tukea, sellaiset kohdat joidenka päälle olen kehittänyt itselleni lopulta haitallisia keinoja suojautua… Että ne saavat tulla turvallisessa tilassa kuulluiksi, nähdyiksi ja kohdatuiksi.

Eheytyminen ei ole minulle sitä, että mietin miten jotain esim. käytöstä voisi muuttaa – vaan ensin sen kysymistä, mitä käytöksen takana on. Myötätunnolla, armollisuudella.

Eheytyminen ei valmiiksi tulemista, vaan sitä että on enemmän kotona itsessään. Kukaan ei ole rikki tai viallinen, vaikka onkin kohtia mitkä ovat särkeneet.

Kun elämässä tuntuu olevan isoja kysymysmerkkejä:

Mikä tuo sinua lähemmäs itseäsi, mikä vie kauemmas?

Mikä kannattelee sinua?

Keiden seurassa huomaat voivasi levähtää, keiden seurassa jännityt?

Voitko sallia sen, että et vielä tiedä ja silti tutkit?

”Silloin kun luulemme tarvitsemamme lisää itsekuria, tarvitsemme oikeasti myötätuntoa ja armollisuutta”

Ole itsellesi armollinen verkkokurssi on nyt maaliskuun ajan tarjouksessa 29 €.

Verkkokurssi sopii sinulle joka:

Tunnistat vaativasti itseltäsi kohtuuttomasti
Koet usein riittämättömyyden ja/tai viallisuuden tunteita
Olet taipuvainen suorittamaan ja ”vetämään överiksi” – ehkä olet useamman kerran havahtunut toistavasi samanlaisia kaavoja
Tunnistat että pinnan alla on käsittelemättömiä asioita
Haluat opetella suhtautumaan itseesi armollisemmin ja hyväksyvämmin

Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

https://hidastaelamaa.fi/2021/02/ole-itsellesi-armollinen-verkkokurssi/#369f2eb4

4 tapaa ottaa oppia luonnosta – Luonto opettaa sitä, jolla on silmät nähdä ja korvat kuulla

Metsät, rannat, vuoret, tasangot ja kaikki luonnon paikat kuiskaavat ikiaikaisista elämän periaatteista kaikille, joilla on korvat kuulla ja silmät nähdä.

Luonto saattaa mielemme muotoilemaan erilaisia konsepteja ja ymmärrystä elämästä. Voimme oppia syntymästä, kasvusta, kukoistuksesta, kuihtumisesta ja kuolemasta. Luonto opettaa myös kuinka tärkeää tasapaino on kukoistuksen kannalta. Voimme oppia paljon elämästä, kun pohdimme asioita rehellisesti. Luonto opettaa myös hiljaisuudessa, ja ohi mielen, suoraan olemuksemme syviä puolia ja tunteita koskettaen.

Miten voi antaa luonnon opettaa syvemmin? Miten voin antaa elämän opettaa syvemmin? Tässä on neljä periaatetta, jotka voivat auttaa sinua oppimaan vielä enemmän luonnon ja elämän äärellä.

1 Löydä tyhjyys ja tila olemuksessa

Vain tyhjää tilaa voi täyttää. Vain tyhjään kuppiin voi kunnolla kaataa uutta teetä. Kupin tyhjänä pitäminen on nöyryyttä. Toisaalta myös uteliaisuus luo tilaa. Aivan kuin mielen kupin pohjaan porattaisiin reikä. Uteliaalle maailma on täynnä tutkimusmatkoja ja vaivatonta uuden oppimista.

Tyhjänä oleminen on myös syvää rohkeutta. Se on elämää ilman mielen turvaa antavia rakenteita. Se on luottamista johonkin juurevampaan, alkuperäisempään ja perustavanlaatuisempaan kuin myöhemmin opittuihin mielen sisältöihin.

On rohkeaa olla kuin lapsi tai oppilas elämän äärellä yhä uudestaan ja uudestaan. Aloittelija. Kuitenkin jokainen hetki on aina tuore ja siten aloittelijan asenteen taitaminen on olennaista.

2 Altistuminen

Anna luonnon vaikuttaa sinuun. Anna itsesi tulla vaikutetuksi. Maailmassa on tietoa, vaikutuksia ja ihmisiä, joille ei ole ravitsevaa avautua ja tulla vaikutetuksi. Välillä on terveellisempää olla kuin merenrantakallio, joka ei hievahdakaan aaltojen iskuista. Voi olla kuin sinisen taivaan avaruus, joka ei muuta omaa laatuaan, vaikka pilvet ja sääolosuhteet sen sisällä muuttuisivat.

Sitten on olemassa myös taito tulla vaikutetuksi ja altistua jollekin. Liikuttua. Luonto on usein paikka, jossa voi antaa itsensä altistua ja tulla luonnon ravitsemaksi. Hyvälle on hyvä avautua. Altistumista vaaditaan oppimisessa, etenkin sanattomassa oivaltamisessa. Jos ei anna itsensä vaikuttua, ei voi muuttua ja kasvaa.

3 Aistit auki

Kuinka kaikki aistit voivat herkistyä? Salaisuus on aisteissa huomionsa kanssa oleminen sen sijaan, että olisi huomiolla uppoutunut ajatuksiinsa. Tässä metsään uppoutumisen menetelmä voi auttaa paljonkin. Aistien herkistämiseen auttaa myös tietoinen eroavaisuuksien huomaaminen. Mikään luonnon muovaama asia ei ole koskaan täsmälleen samanlainen jonkun toisen kanssa.

4 Tunteissa läsnä oleminen

Minusta kaikki aisti-informaatio yhdessä luo tunnelman. Tunnelma on synteesi. Se ei ole kognitiivinen yhteenveto, vaan sanaton yhteenveto.

Jotta voi todella kokea erilaisia luontotunnelmia, tarvitaan tunteissa ja kehossa läsnä olemista. Onkin sanottu, että tunteet ovat vasta sitten tunteita, kun ne muuttuvat fysiologiksi. Siksi kehollisuus on tunteissa läsnä olemisen yksi tärkeä ulottuvuus.

Toinen tärkeä ulottuvuus on se, että jos haluaa tuntea lisää, pitää olla valmis tuntemaan kaikkea: iloa, surua, pelkoa, vihaa, ekstaasia – eli aivan kaikkea. Voi sanoa, että tunteminen tapahtuu siis tietyllä väylällä olemuksessa, ja se on ihmisellä enemmän tai vähemmän auki. Kun herkistyy tunteilleen, voi huomata, että on esimerkiksi olemassa valtavasti erilaisia ekstaasin ja surun sävyjä.

Edelliset neljä kohtaa ovat Metsässä – uppoudu metsään, itseesi ja elämään -kirjasta otteita luvusta nimeltä: ”Anna luonnon opettaa”.

Näitä periaatteita voit nyt tutkia myös kaupungissa, työssä, ihmissuhteissa ja elämässä yleisesti. Tosin luonto opettaa aina syvästi elämästä, jos sille vain altistuu. Luonto kertoo elämästä, joka oli jo ennen ihmistä.

Kurkkaa Jarkon uutuuskirja Metsässä.

Unsplash kuvat: Kristina Wagner / Mark Harpur

Pian taas tulossa loistavat metsään uppoutumisen menetelmän ohjaajakoulutukset – lämpimästi tervetuloa mukaan!

Naisen halun 4 vuodenaikaa – Kohti kesän kukoistusta

Mies katsoo minua järkyttyneenä: mihin katosi se seksikäs kissa, joka oli täällä viime viikolla, ja mistä tuo raivotar tuohon tupsahti. Vetäydyn ylhäiseen yksinäisyyteeni, sitten yhtäkkiä alan flirttailemaan, olen utelias ja leikkisä. Ei ihme että miehet sanovat että nainen on mysteeri ja että häntä ei voi ymmärtää.

Naisen luonto

Nainen elää syvässä yhteydessä luontoon ja sen kiertokulkuun. Kun tytöllä alkaa kuukautiset hän siirtyy lineaarisesta aikakäsityksestä sykliseen aikaan. Se heijastuu kuukautiskierrossa mutta myös seksuaalisuuden ilmaisussa. Seksuaalinen halukkuutemme vaihtelee kuukautiskierron myötä, se peilaa vuodenaikojen vaihteluita.

Ensimmäisellä viikolla kuukautisten jälkeen nainen on täynnä energiaa. Hän ei välttämättä halua penetratiivistä seksiä, hän on täynnä omaa voimaansa, hän haluaa leikkiä, flirttailla, ilman takertumista. Energia on keväistä, perhosen keveyttä, pussailua, halauksia, pilkettä silmäkulmassa.

Toisella viikolla astuu esiin Viettelijätär, kiihkeä kuuma nainen, hormoneilla kyllästetty. Hän tietää mitä hän haluaa seksuaalisesti ja menee sitä kohti määrätietoisesti. Hän on valmis tutkimaan ja kokeilemaan uusia asioita. Pitkät kesäyöt ovat kuin tehty tätä varten. Nainen ovuloi.

Kolmannella viikolla tule syksy ja hoivaamisvaihe. Seksuaalisuudessa tämä näkyy haluna syvään yhteyteen kumppanin kanssa ja meditatiivisempaan seksiin. Nainen tuntee olevansa kypsä. Hän kokee kiitollisuutta ja kunnioittavaa ihmetystä elämän edessä.

Ennen menstruaatiota tulee esiin kaikki se, mitä nainen ei ole käsitellyt tai ilmaissut elämässään. Se voi näyttäytyä raivona, itkuna tai muina tunteen purkauksina. Kuukautisten aikana energia kääntyy sisäänpäin, ja naisella tulee kaipuu kokea seksuaalisuuttaan henkisemmällä tasolla.

Kaikki nämä vaiheet ja halun vaihtelu ovat tietysti myös hyvin yksilöllisiä.

Kun kuukautiskierto päättyy menopaussin myötä naiselle koittaa toinen kevät. Silloin hänellä on automaattisesti käytössään koko ajan kaikki nämä eri vaiheiden energiat ja niiden tuoma seksuaalisuuden ilmaisu. Herkullista aikaa naisen elämässä – aivan toisin kuin meille on uskoteltu!

Kevään herääminen

Myös parisuhteessa seksuaalisen halun vaihtelu on luonnollista. Joskus elämme kiihkeää kesäkautta ja joskus vaivumme talviuneen. Ajoittainen vetäytyminen, oli se sitten päiviä, viikkoja, joskus jopa kuukausia, ravitsee meitä seksuaalisesti. Silloin ei kannata hätääntyä, että intohimo on nyt lopullisesti ohitse. Kevät kyllä koittaa.

Kevät herättelee automaattisesti hormonejamme kohti kesän riemuja ja kukoistusta. Jos intohimosi on vielä talviunessa ja haluat herätellä sitä, se voi kaivata hieman tulta alleen. Voit sytyttää itsessäsi tulen ja saada energiasi virtaamaan aktiivisilla harjoituksilla kuten flow-joogalla, tanssilla, hengitys- ja tunteidenilmaisuharjoituksilla sekä sooloseksiharjoituksella, jossa keskityt vain omaan nautintoosi. Ota aikaa myös kaikelle luovalle tekemiselle. Luovuutesi virta on suorassa yhteydessä sensuaaliseen ja seksuaaliseen energiaasi.

Antaudu nautintoon ja anna kehosi ja mielesi laajentua kokemaan kesän huumaa.

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen sekä kursseilleni. Lisätiedot löydät tästä

Oman voiman kesä on alkanut!

Onko elämässäsi paljon muiden ihmisten odotuksiin vastaamista?
Onko sinun vaikea asettaa rajoja?
Vertailetko itseäsi muihin – ja tunnetko olosi huonommaksi vertailun myötä?
Tuntuuko sinusta jatkuvasti siltä, että sinun pitäisi tehdä kauhean paljon, jotta riittäisit?

Siltä minustakin pitkään tuntui. Yksi elämäni suurimmista haasteista on ollut oppia sanomaan kyllä itselleni ja ei sille, mikä vetää minua pois itsestäni.

Aiemmin sanoin kyllä vähän kaikelle, mitä luulin, että minun täytyy tehdä. Samaan aikaan sanoin ei monelle sellaiselle asialle, josta salaa haaveilin. Mutta vähitellen aloin herättää omaa voimaani henkiin.

Ymmärsin, että omaan voimaan astuminen on yksi kauneimpia asioita, joita voi tarjota paitsi itselleen, myös ympäristölleen.

Mutta mitä oma voima on?

Oma voima on elämänsä ja kokemustensa täysipainoista omistamista.
Osaat sanoa KYLLÄ sille, mikä on sinulle tärkeää, ja EI ulkopuolelta tuleville odotuksille ja vaatimuksille.
Uskallat ilmaista mielipiteesi, kun sen aika on – ja tarvittaessa todeta myös olleesi väärässä.
Et heilahda jokaisesta arvostelusta, mutta sinun ei myöskään tarvitse uhota turhia.
Sinun ei tarvitse keinotekoisesti korostaa itseäsi painamalla muita alaspäin, sillä valosi loistaa muutenkin niin kauniina.
Uskallat luoda omat merkityksesi asioille ja sanoa, että minun elämäni on arvokasta näin.
Et pyytele anteeksi elämääsi etkä itseäsi, vaan olet sellainen kuin olet – välillä pieni ja heikko, välillä suuri ja vahva, usein molempia yhtä aikaa.

Oman voiman kesä on kolmen viikon verkkokurssi, joka sisältää kuusi valmentavaa harjoitusta. Ne auttavat sinua
– tulemaan tietoiseksi oman voimasi lähteistä
– vapautumaan turhista odotuksista ja vertailusta
– vahvistamaan rajojasi sekä
– ymmärtämään ainutlaatuisuuttasi.

Oman voiman kesä syntyi, jotta mahdollisimman moni voisi löytää voiman itsestään.

Harjoitukset sisältävät mm. nauhoitettuja pohdintatehtäviä, mielikuvaharjoituksia ja meditaatioita. Kunkin harjoituksen tekemiseen voi varata aikaa tehtävästä riippuen 15–60 minuuttia. Tehtäviin voi syventyä haluamallaan tasolla. Tarvitset muistikirjan, kynän ja nauhoitteiden kuuntelemiseen mieluusti kuulokkeet.

Kurssi toteutetaan verkossa helppokäyttöisellä kurssisivustolla, jonne pääset aloittamaan kurssin heti, kun ilmoittaudut mukaan.

HUOM! Kurssilla ei ole tarkkaan määritettyä alkamis- ja päättymispäivämäärää.
Voit ilmoittautua mukaan ja aloittaa kurssin milloin tahansa 30.6.2019 asti.

Ensimmäinen tehtävä on valmiina odottamassa kurssisivuilla. Kurssin aloittamisesta alkaen sivuillesi ilmestyy uusi tehtävä kahdesti viikossa, kunnes kaikki kuusi tehtävää on julkaistu.

Kurssisivusto on käytettävissäsi syyskuun loppuun asti riippumatta siitä, milloin aloitat – oma voima saa siis kantaa pitkälle syksyyn!

Kurssin hinta 29,50,- (sis. alv 24 %) sisältää
– 6 valmentavaa harjoitusta, jotka ilmestyvät sivustolle kahdesti viikossa kolmen viikon sisällä
– Mahdollisuuden keskusteluun verkossa muiden osallistujien kanssa
– Pääsyn kurssisivustolle 30.9.2018 asti.

Ilmoittaudu nyt helposti mukaan kurssille!

1. Klikkaa Ilmoittaudun mukaan -linkkiä.
2. Maksa osallistumismaksu verkkopankkitunnuksillasi.
3. Maksun jälkeen saat heti sähköpostilla tunnukset kurssisivuille.

Ilmoittautuessasi hyväksyt sopimusehdot.

>>> Kyllä, ilmoittaudun mukaan <<<

Mikäli haluat maksaa luottokortilla, maksa klikkaamalla TÄSTÄ.
Voit maksaa kurssimaksun myös kahdessa erässä luottokortilla TÄSTÄ.

Onko elämässäsi tilaa tunteille ja ihmisyydelle? – 3 tapaa pysäyttää suoritusmoodi

Nykymaailman kiivas tahti saa monen ihmisen sairastumaan. Suorituskeskeinen kulttuuri palkitsee tekemisestä ja saavuttamisesta, ei olemisesta ja oman sisimpänsä tutkailusta. Tähän on helppo lähteä mukaan, sillä lähes kaikkea elämässä voi suorittaa – jopa pysähtymistä ja lepoa. Jossain vaiheessa suoritusmoodista voi tulla niin automaattinen tapaa elää, ettei enää osaa toimia toisin.

Suorittaminen uuvuttaa, koska siinä ei ole tilaa tunteille ja inhimillisyydelle. Vain järjen ja to do -listojen avulla arkeensa operoiva alkaa muistuttaa ihmisen sijasta robottia. Kun on tarpeeksi vieraantunut omista tunteistaan, voi niiden kohtaaminen pelottaa. Tunteiden ääreen pysähtyminen tarkoittaa kontrollin hetkellistä menettämistä ja antautumista omalle sisäiselle kokemukselle. Sille, mitä on.

Suorittaminen voi toimia myös suojamekanismin tavoin – kun keskittää ajatuksensa ulkomaailmaan ja tekemiseen, ei tarvitse kohdata omaa sisäistä kipuaan. Samalla tulee kuitenkin menettäneeksi jotakin ainutlaatuista: kosketuksen omaan sisimpäänsä. Sinne, mistä kaikki voima, herkkyys ja yhteys saavat alkunsa. Onneksi tuo yhteys on palautettavissa. Se on meissä aina, kun vain uskaltaa pysähtyä sen äärelle.

Oman kehon ja tunteiden ääreen pysähtyminen on taito, jota en ole itse aina osannut. Sitä ei ole minun lapsuudessani opetettu, ei liioin kotona eikä koulussa. Opin pakenemaan tunteitani muun muassa urheiluun.

Kun sisälläni myllersi jotain epämääräistä, laitoin lenkkarit jalkaan ja juoksin möykkyä pakoon. Juoksun jälkeen kaikki tuntui hetken aikaa kevyemmältä. Helpolta kuulostavassa menettelytavassa oli kuitenkin yksi ongelma. Tunnemöykky ei kadonnut minnekään, vaan kasvoi ajan myötä yhä suuremmaksi.

Omien tunteiden tunnistaminen, niiden hyväksyvä kohtaaminen ja ylimääräisestä tunnetaakasta vapautuminen on vaatinut minulta aikaa, harjoittelua – ja rohkeutta. Sitä, että uskallan pysähtyä kehoni äärelle. Sillä tunteet asuvat kehossa ja ilmenevät kehollisesti. Siksi ne ovat tärkeä osa myös fyysistä hyvinvointia.

Tunteita voi käsitellä, kohdata ja työstää monella eri tavalla. Tässä kolme yksinkertaista tapaa, joiden harjoittaminen on auttanut minua pysäyttämään suoritusmoodin ja löytämään yhteyden tunnemaailmaani – olinpa missä tahansa:

1. Huomion kiinnittäminen hengittämiseen. Jo muutama minuutti rauhallista hengittelyä silmät kiinni auttaa laskemaan kierroksia ja tuomaan huomiota mielestä kehoon, ajatuksista tunteisiin ja tuntemuksiin. Myös erilaiset joogaharjoitukset ja meditaatiotekniikat auttavat palaamaan keholliseen kokemiseen. Parhaimmillaan mikä tahansa tietoinen liike voi toimia samalla tavalla – jopa juoksu. Kyse ei ole niinkään siitä mitä tekee, vaan miten tekee.

2. Luonnossa oleskelu. Muun muassa metsä ja merenranta ovat oivia maaperiä omien syvimpien tunteiden tutkailuun. Luonto auttaa pysähtymään hetkeen ja palauttamaan sinut olennaisen äärelle. Luonnossa oma päänsisäinen maailma rauhoittuu ja asettuu mittakaavansa. Jos metsä tai merenranta ovat liian kaukana, myös lähipuisto tai takapihan pikku puutarha riittää.

3. Luova kirjoittaminen. Vapaan kirjoittamisen avulla on mahdollista tutkailla sisimpäänsä ja vapauttaa myös tiedostamatonta tunnetaakkaa. Kun et aseta kirjoittamiselle tavoitteita, vaan annat tunteiden ja ajatusten virrata paperille mitään sensuroimatta, saatat löytää sisältäsi asioita, joiden olemassa olosta et ollut aiemmin tietoinen. Jos et tiedä, miten pääsisit alkuun, voit ottaa inspiraatiota vaikkapa luonnosta. Tässä yksi harjoitus, joka saattaa olla avuksi:

Pakkaa kynä ja muistikirja laukkuun ja suuntaa ulos – sellaiseen paikkaan, jossa tiedät mielesi ja sielusi lepäävän. Pysähdy hetkeksi vain hengittelemään luonnon parantavaa voimaa. Kun avaat silmäsi, anna katseesi vaeltaa ja etsi ympäristöstäsi jotakin, mihin samaistut tai mikä inspiroi sinua. Se voi olla mitä tahansa – vakaa kallio, jonka päällä istut, jalkojesi juuresta puskeva voikukanverso, taivaalla yksin haahuileva pilvenhattara…Kirjoita siitä, mitä näet ja tunnet. Mitä luonto nostaa sinussa esiin? Mitä löydät, kun antaudut kokemaan itsesi ja luonnon sellaisena kuin se on – tässä ja nyt?

Näillä vinkeillä saat uusperheen kukoistamaan

Uusperheitä on Suomessa 10 prosenttia kaikista lapsiperheistä eli yhteensä noin 52 000. Tosiasiassa perheitä on paljon enemmän, koska tilastokeskuksen luvuissa eivät ole mukana täysi-ikäiset lapset, eivätkä etävanhempien perheet.

Tilastojen valossa uusperheet ovat haavoittuvaisempia kuin ydinperheet, erityisesti koska kahden perhekulttuurin yhteen liittäminen on haastavaa.

“Kansainvälisten tutkimusten mukaan uusparien eroriski on 5–10 prosenttia suurempi kuin ensiparien”, kommentoi Uusperheen käsikirjan toinen kirjoittaja Marika Rosenborg. Hänen mukaansa suurimpia haasteita uusperheen onnistumiselle ovat kahden perhekulttuurin yhdistäminen ja lapsen suhde bonusvanhempaan.

Lapselle uusperhe on kuitenkin aina myös mahdollisuus. Joissakin tilanteissa se antaa hänelle paremman ja turvallisemman kasvuympäristön kuin ensiperheen oli mahdollista antaa. Kaiken ytimessä on kuitenkin aikuisten uusi parisuhde, jonka tila heijastuu koko perheeseen.

“Uusperheen muodostuminen kestää neljästä seitsemään vuotta, ja se jakautuu kolmeen selkeään vaiheeseen: haavevaiheeseen, rähinävaiheeseen ja helpotuksen vaiheeseen”, Uusperheen käsikirjan toinen kirjoittaja Tarja Törmänen kertoo.

Tarja Törmänen ja Marika Rosenborg ovat paitsi haastatelleet kirjaansa varten lukuisia uusperheitä, myös itse kokeneet uusperhearjen – erittäin läheisesti. Joitakin kuukausia sen jälkeen, kun Marika erosi miehestään ja lastensa isästä, Tarja aloitti parisuhteen tämän kanssa. Naisten tie ystäviksi ja yhteistyökumppaneiksi on ollut pitkä:

“Vaikea alkuasetelma ei luvannut hyvää. Olimme saman miehen ensimmäinen ja toinen nainen. Etäisyyden ja ennakkoluulon vaihetta välillämme kesti noin seitsemän vuotta. Lähentymisen ja kiinnostuksen vaihetta saman verran, ja viimeistä: yhteyden ja ystävyyden vaihetta olemme eläneet myös seitsemän vuotta”, Rosenborg ja Törmänen toteavat.

Marika Rosenborgin ja Tarja Törmäsen kuusi vinkkiä onnistuneeseen uusperhearkeen:

Älä yritä liikaa – iloitse pienistä edistymisistä “Kyseenalaista tavoitteesi perheonnen suhteen. Mikä riittäisi, jotta olisit tyytyväinen? Voisitko olla tyytyväinen jo nyt?”

Luokaa omat haaveet, rutiinit ja tarinat “Perhekokous on yksi tapa, jonka rakenteen turvin voidaan tuoda esille asioita ilman, että ne henkilöityvät.”

Hyväksykää perheen sisäiset tunnesuhteet “Tutustuminen ei vielä tarkoita sitä, että uudet perheenjäsenet oppisivat pitämään toisistaan. Jokainen voi kuitenkin kohdata toisensa arvostaen.”

Läheisyyttä luodaan olemalla läsnä “Yhteinen perheaika on tärkeää. Tekemällä yhdessä asioita tullaan tutuiksi.”

Älä ota paineita ja pidä itsestäsi huolta “Onnittele itseäsi siitä, että olet uskaltanut ottaa uuden mahdollisuuden vastaan.”

Anteeksiannon taika “Onnellisuustutkimuksista tiedetään, että anteeksiantaminen edistää ihmisen hyvinvointia.”

Lisää aiheesta uutuuskirjassa Uusperheen käsikirja.

Ystävällinen kosketus jättää ihanan jäljen – Rentous ja rauha siirtyvät ihmiseltä ihmiselle kosketuksen kautta

Istun parturissa ja seuraan herkistyen, miten edessäni oleva kuusikymppinen mies liikahtamatta ja silmät kiinni nauttii kampaajan kosketuksesta. Mietin koskakohan tätä miestä on kosketettu viimeksi näin hellästi.

Myötätuntoiselta vaikuttava kampaaja näyttää tunnistavan tarpeen ja on liikkeissään raukean verkkainen. Sydämeni räjähtää tästä kiireettömästä ja viattomasta hetkestä kahden tuntemattoman välillä.

Minulla on pieni 8-vuotias poika joka pussaa, halaa, silittää, hieroo ja haluaa nukahtaa niin, että pitää minusta kiinni. Minulla on myös 16-vuotias poika, jota kukaan ei koskettaisi, ellen minä koskettaisi häntä. Mieheni tärkein tarve on kosketus, kuten monien muidenkin miesten.

Kirjoitin kosketuksen tarpeesta seuraavaan, elokuussa ilmestyvään kirjaani näin:

”Olen huolissani miehistä ja siitä, miten vähän kosketusta he saavat tai uskaltavat ottaa vastaan. Kun käymme valmentamieni pariskuntien kanssa näitä eri tarpeita läpi, lähes jokainen mies on kertonut ykköstarpeekseen kosketuksen. Se on tärkeä tarve myös omille miehilleni, isolle ja pienille, joten minun on pitänyt opetella vastaamaan tähän tarpeeseen.

Meillä oli pitkään mieheni kanssa sääntö, ettemme saaneet ohittaa toisiamme, ellemme halanneet tai suudelleet toisiamme. Siitä tuli pian tapa ja nykyään mieheni eikä kumpikaan pojistani pääse ohitseni, ilman että kosketan heitä.

Ihokontakti on vauvoille elintärkeää, eikä se tarve vähene, vaikka kasvamme aikuiseksi. Ihokontaktissa ja hellässä kosketuksessa aktivoituu rakkaushormoni oksitosiini, joka yhdistää meidät toisiimme ja vahvistaa välillämme olevaa luottamusta ja rakkautta. Oksitosiini auttaa meitä yhdistymään voimaamme ja löytämään sisäisen tasapainomme.

Oksitosiini lisää empatiaa, rauhallisuutta ja anteliaisuutta. Se auttaa tunnistamaan tarpeita ja olemaan niille myötämielinen. Olen kuullut sitä kutsuttavan elämän helpottajaksi, joten eikö ole kumma, miten vähän sitä olemme valmiita hyödyntämään?”

Tässä nyt istun ja seuraan juuri sitä, mistä kirjoitin. Kosketuksen aikaansaaman rentouden, rauhan ja oksitosiinin ihan tuntee väreilevän ilmassa. Tämä on parturi, jossa vanhin poikani on aina itsenäisesti käynyt, ja hänen kehujensa myötä toin tänne nyt myös nuorimman poikani.

Täällä tapahtuu jotain hyvin arkista, mutta samalla niin kovin pyhää ja kaunista.

Meidän kampaaja muisti heti isoveljen, kehui vuolaasti molempia poikiani ja kaupan päälle vielä minunkin hiuksiani!

Arvostan kovasti palvelualalla olevia sydämellisiä ja vaatimattomia kansanparantajia. Sairaanhoitajia, lähihoitajia, kampaajia, lastenhoitajia, kosmetologeja. Kunnioitan kaikkia teitä, jotka päivästä toiseen jätätte kosketusten jälkiä kaikenikäisiin ihmisiin, olemalla läsnä heidän tarpeilleen. Teitä ei voi kuuna päivänä kiittää tarpeeksi työstänne.

Kun täältä pienestä ja tavallisesta Tikkurilan parturista lähtee, haluaa syleillä koko maailmaa.