Jos haluaa ymmärtää yksinäisyyttä, on mentävä matkalle minuuteen

Kirjoitin keväällä Hidasta elämää -vieraskynässä kolme kertomusta yksinäisyydestäni. Tekstien ilmestyttyä sain viestin eräältä lukijalta.

”Pelkästään vertaiskokemukset eivät auta ketään kohti parempaa, pitäisi olla jotain käytännön keinoja, edes jotain pientä, joilla voisi yrittää vaikuttaa omaan mieleen. Tuskin Maijakaan selvisi yksinäisyyden kokemuksesta pelkästään ajattelemalla ”tämä on tunne mutta ei todellisuus”, lukija kirjoitti.

Kiitollisena tästä tärkeästä ajatuksesta jäin pitkäksi toviksi pohtimaan pieniä keinoja, joilla voittaa yksinäisyys. Kuinka sellaiset  olisivat kiteytettävissä ja toisen ihmisen kopioitavissa käytäntöön?

Kunpa voisin kertoa yhdellä kertaa kaiken mitä olen oppinut, mietin tuskissani. Siihen en kuitenkaan kykene, sillä yksinäisyys ei ole ratkaistavissa yhdessä blogitekstissä, ei kenties kymmenessäkään. Haluan kuitenkin yrittää syventää ymmärrystä yksinäisyydestä, sen olemuksesta ja ratkaisuista, ja siksi kirjoitan jatkossa aiheesta vielä jatkossa lisää tässä blogissa.

 

”Yksinäisyys on minuuteen elämän varrella nakertuva käsitys itsestä yksilönä ja suhteessa muihin – se on minuuden määritelmä ihmisten keskellä”, olen kiteyttänyt viime aikoina yksinäisyyden olemuksen.

 

Ensin on tehtävä selväksi kaksi tärkeä asiaa: Yksinäisyyttä ei voi koskaan kokonaan poistaa tai ratkaista, mutta tunnetta voi vähentää. Minä en ole ”selvinnyt yksinäisyydestä”, se ei ole mahdollistakaan. Yksinäisyys tulee aina olemaan osa elämääni, mutta nyt, ymmärtäessäni sitä paremmin, osaan hallita sitä – vain irrottamalla haitalliset ajatukset kokemuksistaan voi yksinäisyyden haitallista voimaa ja otetta omasta elämästä pienentää.

Ja toiseksi: Mikään ulkoa annettu ohje ei tuo täydellistä muutosta. Ainoa keino käsittää yksinäisyys on ensin pysähtyä, kohdata itsensä ja oma tarinansa sekä tunnistaa ja tunnustaa tunteensa itselleen. Yksinäisyys on kunkin ihmisen henkilökohtainen prosessi, oma yksityinen polku.

Elämäntaito-oppaiden aikakaudella olemme tottuneet, että tunteiden käsittelemiseen, selviytymiseen tai itsensä voittamiseen pitäisi olla tarjolla helppoja, muutaman askeleen malleja. Mitä enemmän yksinäisyyteen perehtyy, sitä tarkemmin hahmottaa, kuinka monimutkaisesta kudelmasta kokemuksia yksinäisyys syntyy ja miten syvälle omaan minäkäsitykseen tuo tunne kietoutuu.

 

Jotta voi ymmärtää yksinäisyyttä, on hyväksyttävä, ettei helppoja malleja ole, ja aivan aluksi on lähdettävä matkalle minuuteen.

 

Minun matkani alkoi kahdeksan vuotta sitten elämänmuutoksen yhteydessä. Etsin itseäni monissa eri paikoissa asettuen kussakin vaiheessa hyvin erilaisiin rooleihin. Ajattelin, että kyseessä on uuden suunnan ja ammatin löytäminen, mutta pian huomasin, että pohjalla olikin isompi kysymys: Minuuteeni tiukasti kietoutunut kokemus yksinäisyydestä, joka oli seurannut elämäni kaikissa vaiheissa. Oivalsin, että voidakseni löytää paikkani uudelleen, minun olisikin selvitettävä yksinäisyyteeni.

On vaatinut vuosia ja ääretöntä rohkeutta astua itseni eteen vastustamatta. On täytynyt löytää sille aika ja sitoutua tekemään töitä sekä hyväksyä, että tällä matkalla koko käsitys itsestä muuttuu. Se on pelottavaa, mutta juuri siksi, että se asettaa pelkojen äärelle, tuo matka minuuteen vapauttaa vähitellen.

Tulet teksteissäni tapaamaan jatkossa muiden muassa Samppanjapissiksen, Urheiluvaimon, Kalastajanapulaisen ja sen ehkä kaikista käänteentekevimmän, Nimettömän linnun, jolle yksinäisyyden vyyhti alkoi vähitellen purkautua. Kaikki nuo hahmot olen minä, minuuteni ilmentymiä elämäni eri vaiheissa, joihin tutustuminen – niin toivon – antaa myös sinulle avaimia ymmärtää sekä käsitellä yksinäisyyttä. Kirjoitan omista kokemuksistani ja yksilötasolta, mutta myös havainnoistani ihmisten keskellä, sillä ratkaisut yksinäisyyteen ovat yksilön lisäksi myös yhteiskunnan käsissä.

Toivon, että hyväksyt ajatukseni, että vain tällä tavoin, päästämällä sinut lähelleni, voin auttaa ja olet sen avulla myös valmis ottamaan turvallisen riskin pysähtyä oman elämäsi äärelle.

Aiemmat vieraskynä-kirjoitukseni voit lukea täältä, täältä ja täältä. Ja tarinaani voit jo nyt tutustua tarkemmin MaiLifessa!

Tietävätkö kaikki muut, mitä haluavat, paitsi minä? – Vinkit elämäntehtävän etsijälle: ”Lakkaa vastaamasta muiden tarpeisiin”

Muttaku emmätiedä yhtään mitä mä haluan!

Haluan löytää elämäntehtäväni, mutten tiedä miten.

Tunnistan vahvuuksiani, mutten osaa kanavoida niitä oikeaan suuntaan.

Tuntuvatko nämä ajatukset tutuilta?

Uravalmentajana näen paljon ahdistusta unelmatyö-teeman ympärillä. Löydä elämäntehtäväsi! Tunnista vahvuutesi! Toteuta intohimojasi! Entäpä, jos olen hukassa? Entäpä, jos en tiedä, mistä lähteä liikkeelle unelmatyön etsinnässä?

3 näkökulmaa motivaatioon

1. Kivaa tekemisen itsensä vuoksi, ei suurempaa visiota tai tavoitetta mielessä. Mistä nautit?

2. Selkeä tavoite, jota kohti menet, jolloin teet asioita intohimolla, vaikka ne eivät olisi itsessään mukavia. Mitä haluat saavuttaa?

3. Näet ongelman, jonka haluat ratkaista, ja koet vahvuuksiesi auttavan muita. Minkä ongelman haluat ratkaista?

Kirjaa jokaiseen kohtaan muutama asia, joka sinulla tulee mieleen spontaanisti.

Sinulla on vapaus luoda itsesi näköinen, onnellinen työelämä itsellesi.

Motivaatio on tärkein valintakriteeri, jos haet palkkatöihin. Motivoituneet tekevät parasta tulosta, levittävät hyvää energiaa ympärilleen ja oppivat sekä kehittyvät nopeimmin. Helpoin tapa menestyä työnhaussa on hakea tehtäviä, joihin on osaamista ja vahva motivaatio. Yleensä ihmiset hakevat tehtäviä, joihin on osaamista, ja motivaatio vaihtelee tehtävästä riippuen. Suosittelen hakemaan tehtäviä, joihin on vahva motivaatio, ja osaaminen vaihtelee – siinähän sitä oppii!

Entäs kun en tosiaan tiedä, mitä haluan?

1. Oletko tottunut ajattelemaan ensisijaisesti muita ja heidän tarpeitaan? On aivan uusi asia alkaa ajattelemaan itseään, omia tarpeitaan, haaveitaan ja visioitaan, muista riippumatta. Ota ensimmäinen askel, ja kirjoita ylös, mitä haluaisit, jos rohkenisit olla todella itsekäs eli paremmin sanottuna itsenäinen aikuinen?

2. Sallitko itsellesi hyvää? Koetko ansaitsevasi kaiken hyvän, mitä maailmalla on sinulle tarjota? Oletko tottunut kenties siihen, että aina on stressiä, aina on joku kivireki vedettävänä tai jotenkin hieman raskasta? Mille avaisit ovesi, jos antaisit kaiken hyvän tulla sisään, juuri nyt?

3. Koetko, että elämäsi ohjat ovat ylipäätään omissa käsissäsi? Tuntuuko elämä ajopuulta, vai oletko ruorissa? Voi olla, että voimattoman olon takana on vastuun antaminen muille. Olisiko mahdollista, jos mielikuvissasi kutsuisit ympärillesi sirotellut voimasi takaisin, ja keskittyisi työelämässä, ihmissuhteissa ja kaikessa huolehtimaan ensisijaisesti oman voimasi vahvistamisesta. Pieniä tekoja joka päivä. Mikä olisi tämän päivän pieni tekosi omien voimavarojen vahvistamiseksi?

Tehokkain tapa tappaa motivaatio on…

…hokea itselleen sanaa pitäisi. Minun pitäisi sitä ja tätä. Pitäisikö oikeasti? Vai aiotko? Haluatko? Saatko? Sinun ei pitäisi löytää elämäntehtävääsi eikä unelmatyötä. Sinä saat. Sinulla on vapaus siihen. Sinulla on mahdollisuus siihen. Kukaan ei sanele 2000-luvulla sitä, mitä sinun pitää tehdä työksesi. Hengitä siis levollisesti, kaikki palaset loksahtavat kyllä kohdalleen ajallaan. Mitä tahansa matkan varrella tapahtuu, anna tapahtua. Tämä on sinun elämäsi, sinä elät sen omalla tavallasi. Vain sinä tiedät, mikä on sinulle oikea tapa.

”Kyky on se, mitä pystyt tekemään. Motivaatio määrää teetkö sen. Asenne ratkaisee, kuinka hyvin sen teet. ” – Lou Holtz –

Liittolaisesi oman näköisen elämäsi luomisessa,

Riikka

**

Tervetuloa mukaan 7 askelta unelmatyöhön – valmennusryhmään verkossa! Ryhmä alkaa 8.3. ja kestää 8.5.2022 saakka. Aloitamme yhteislähtönä ja sinulla on 7.3. asti aikaa ilmoittautua mukaan. Valmennus maksaa alle 5 euroa/päivä ja saat kaiken tarvittavan päästäksesi lähemmäs tai perille asti unelmatyöhösi. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan tästä.

Ps. Kirjani Omaa tehtävää etsimässä – löydä vahvuutesi ja intohimosi sisältää 7 askelta ja yhteensä 27 käytännön työkalua oman näköisen työelämän luomiseen.


Lue lisää onnellisen työelämän luomisesta Riikan sivuilta tästä.

Oletko se tyyppi, joka näyttää aina pärjäävän? – Myös vahva ihminen tarvitsee kannustusta

Katsoin ihaillen ihmistä. Katson, miten hienoja asioita hän on tehnyt ja miten taitava hän onkaan. Hän on niin menestyvän oloinen, että ajattelen hänen kyllä paistattelevan onnistumisissaan. Hän ei varmastikaan tarvitse kehuja.

Iltaisin hän katsoo itseään peiliin ja ehkä miettii, mitä muut miettivät. Hän on ylittänyt itsensä, ja se on saanut pelon nousemaan hänessä. Ponnistellen hän on saanut tehtyä sen, mitä on halunnut, mutta sisuksissa kalvaa epävarmuus. Koska sydän hakkaa vieläkin pelosta ja rohkeudesta yhtä aikaa. Aamulla hän katsoo itseään peiliin, tsemppaa itseään ja lähtee uuteen päivään.

En usko, että on olemassa yhtään ihmistä, josta ei pohjimmiltaan tuntuisi hyvältä, että häntä kehutaan, kiitetään ja kannustetaan. Jokaisella meistä on omat kamppailumme elämässä, jotka eivät välttämättä näy ulospäin. Ja kyllä: myös hänellä, joka näyttää leijailevan elämän myötätuulissa, hänkin kaipaa kauniilla tavalla nähdyksi tulemista. Moni jopa suorittaa, onnistuu ja menestyy vain ja ainoastaan sillä draivilla, että joku sanoisi: ”Hienosti tehty!”

Monesti vahvat näyttävät vahvoilta siksi, että he ovat oppineet pyristelemään silloinkin, kun kukaan ei sano yhtään ainutta myötätuulen sanaa. Heidän sisällään kamppailevat juupas ja eipäs, kunnes joku sanoo ”Kiitos!” Ja silloin sisällä läikähtää.

Jos koskaan ajattelet jotain kaunista toisesta ihmisestä, sano se. Ja vaikka et ajattelisikaan, koita ajatella hänestä jotain kaunista. Ja sitten sano se. Jos meidän ihmisten välillä olisi enemmän kauneutta kuin kateutta, meillä olisi ehtymättömät voimavarat ympärillämme koko ajan. Kun itseä epäilyttää, toiset tukevat (myös silloin, kun ei uskalla paljastaa epäilevänsä).

3 tapaa kehua, kiittää ja kannustaa ystävää, tuntematonta, ohikiitävää menestyjää, maineikasta tähteä, epäonnistujaa tai ihan ketä tahansa:

1. Avaa suusi, vaikka sinua pelottaa. Kyse ei ole sinusta ja siitä, kuulostatko tyhmältä sanoessasi kauniita asioita toiselle. Kyse on hänestä. Voimaannuta toista aina, kun voit. Se ei ole sinulta pois.

2. Kirjoita aina jotain kaunista toiselle esimerkiksi meileissä. Muista 4K:ta: kehu, kannusta, kiitä tai kohtaa. Nosta toinen ihminen hyvän jalustalle. Jokainen ihminen ansaitsee sellaista – etenkin keskellä kiireistä päivää.

3. Jätä pieniä viestilappuja. Mikään ei ole niin ihanaa, kun saada pieniä viestejä, joissa on ihanat sanat. Sanat, jotka haluaa painaa sydämeensä mutta usein myös säilyttää – laittaa jonnekin näkyviin.

Ketä kaikkia sinä voisit kehua, kiittää tai kannustaa juuri nyt?

Lisää lempeyttä itseä, muita ja elämää kohtaan löydät Lempeyden kirjasta. Kuuntele kirja äänikirjana täältä.

Kärsitkö sinäkin someähkystä? Kun asetat laitteet offline-tilaan, virität itsesi online-tilaan

Aamu käynnistyy Facebookin ja Instagramin parissa. Yön aikana onkin ehtinyt tapahtua monenlaista, joka kaipaa sydäntäni tai vähintäänkin peukkuani. Tästä siirryn sujuvasti suihkun kautta tutkimaan Hesarin ja iltapäivälehtien digipainoksia, puurolusikka toisessa kädessä. Enhän voi lähteä ulos tietämättä, miten maailma pitkän ja pimeän yön jälkeen makaa – enhän?

Työpaikalla käynnistän tietokoneen ja kirjaudun sähköpostiin, josta on tullut tärkein työvälineeni. Tauoilla ehdin käydä somessa ja vilkuilla lisää uutisia, jotka nekin päivittyvät koko ajan. Alkaa tuntua, että aivonikin tarvitsisivat päivityksen. Illalla jo väsyttää, mutta ei niin paljon, etteikö vielä pystyisi lähettämään ainakin pari viestiä ja selaamaan Netflix-uutuudet. 

Pää tuntuu sulavan muodottomaksi möhkäleeksi, mutta silti vaan notifikaatioita pukkaa. Kuulostaako tutulta?

En ole varmasti ainut digiähkystä kärsivä. En välttämättä edes ainut digilaitteille elämänsä hallinnan menettänyt hyvinvointiblogisti. Olen varoittava esimerkki ja yritän nyt puhua (tai tässä tapauksessa kirjoittaa) itselleni järkeä ja auttaa sinua siinä sivussa, kohtalotoverini.

Tiedätkö sen sumuisen ja tukkoisen tunteen päässä? Minä tiedän. Kiitos älypuhelimeni ja sen puolivallattoman käyttäjän.

Itsensä liialliselle informaatiotulvalle altistamisessa on myös se huono puoli, että kun olet saanut aivosi ylikuormitustilaan, et enää uskalla luottaa niihin. Omalla kohdallani tämä johtaa esimerkiksi viestien ja tehtävälistojen pakonomaiseen tarkistamiseen. Enhän vain unohtanut vastata? Enhän vain unohtanut tehdä jotain? Eihän minulta vain mennyt mitään ohi? Älä huoli. Et unohtanut, eikä mennyt. Ja entä jos niin olisi käynytkin? Tuskinpa maapallo lopettaisi sen takia pyörimistään.

Vaikka tuo värisevä laite taskussani onkin suunniteltu saamaan minut koukkuun, en aio antautua ilman kunnon taistelua.

Kesän puhjetessa aisteja hivelevään loistoonsa, olen huomannut kuinka digiähkyn pehmentämät aivot kaipaavat takaisin luontoon. Ne janoavat luonnollisia aistikokemuksia, lempeitä ääniä ja joutenoloa. Ne kaipaavat tyhjäkäyntiä. Ne haluavat olla vähän aikaa välittämättä niitä ympäröivästä karusellista.

Kesä on parasta aikaa paitsi grillaamiseen, niin myös ylikuumentuneiden aivojen viilentämiseen. Kesäloma on loistava mahdollisuus asettaa laitteet offline-tilaan ja virittää itsensä online-tilaan. Kesä on parasta aikaa nauttia kiireettömyydestä ja muistuttaa itseään siitä, miltä ruoho tuntuu paljaiden varpaiden alla. 

Varmasti jo pari päivää ilman jatkuvaa some- ja uutistulvaa ja tyhjänpäiväisiä viestejä tekee ihmeitä. Tätä aion ainakin kokeilla.

Oletko mukana?

Tiedätkö, mitä kaikkea muurahainen voi opettaa?

Kesäinen sunnuntaiaamu. Herään linnunlauluun ja kurkkaan ulos ikkunasta. Pihan vihreys on uhkeimmillaan. Läpmpöaalto on herättänyt kukkaan kullerot,puna-ailakit, koiranputket ja monet muut keskikesän kukat niin luonnossa kuin villiintymään päässeissä kukkapenkeissäni. Juhannus lähestyy, luonto on jo juhlakunnossa.

Antaudun lepopäivän rauhaan hyvällä omallatunnolla, sillä kulunut viikko helteineen on ollut haastava. Ikänumeroni on jo vuosia alkanut seitsemällä, joten yritän kuunnella kehon viestejä, jotka puhuvat levon tärkeydestä kesken askareidenkin. Olen huomannut itsestäni sen, että totutuista tavoistaan, ja ennen kaikkea ajatusmalleistaan, on vaikea luopua. Yksipuoliset ahkeruuden ja työteliäisyyden opit istuvat tiukassa. Onneksi noihin oppeihin kuuluu myös lepopäivän viettäminen, siitä en edes yritä päästä eroon, pikemminkin opettelen lisäämään niitä. Näillä kymmenillä tuohon lienee jo lupa, mahdollisuuskin on olemassa. On siis opeteltava uusia tapoja toimia ja ajatella.

Jokaisessa ikävaiheessa on hyviä ja huonoja (?) puolia. Ihmettelen toisinaan sitä, miten nuorempana ehtikään tekemään päivän mittaan monia askareita limittäin ja miten univajeesta huolimatta jaksoi. Silloin oli enemmän energiaa, puolustaudun, kun huomaan harmistuksen  hitaudestani. Nyt ikäihmisenä olemisessa on hyvää se, että voi joustaa tekemisissään.

Opin ottaminen muurahaisilta on hyvä neuvo

Olen kumartunut porrastasanteelle seuraamaan muurahaista, joka yrittää raahata kärpäsen raatoa. Sinnikäs on! Toinen muurahainen, kooltaan selvästi pienempi, tulee apuun. Kohta tämä pienempi käy pyytämässä lisäapua portaalla hyöriviltä muilta murkuilta ja saakin yhden mukaansa. Sinnikkyyden ja ahkeruuden lisäksi nuo otukset osaavat siis pyytää apua ja tehdä yhteistyötä. Tulen ajatelleeksi, että nuo ahkeruuden mallit lepäävät pitkät talvet. Eipä ollenkaan huono asia ottaa oppia muurahaisilta, kun huomioi ne monelta kantilta. Lepäämisen taidon luulen osaavani, mutta avun pyytämistä joudun opettelemaan.

Luonnossa on paljon muitakin ihmettelemisen aiheita. Esimerkiksi lintuparven yksilöiden lentäessään tekemät samanaikaiset käännökset. Miten ne sen osaavat,  mikä on niiden viestintäjärjestelmä? Näitä mietin usein katsellessani lintujen lentelyä ja muita luonnon tapahtumia, Osataan me ihmisetkin. Liikenteessä ihailen, kun kaikki sujuu, koska olemme opetelleet säännöt. Mutta minkä koulutuksen ovat saaneet linnut ja muut luontokappaleet?

Ei yhtään hassumpaa tulla vanhaksi ja saada takaisin taito heittäytyä lapsenomaisesti ihmettelemään elämänilmiöitä.

 

Luulitko, että herkullinen leivos tarvitsee jauhoja? – Nämä täyteläiset browniet sopivat myös viljattomaan ruokavalioon!

Tykkään leipoa leipomuksia, joiden valmistamiseen ei kulu runsaasti aikaa. Usein saan leivonta inspiraation yhtäkkisesti ja silloin haluan päästä nauttimaan herkkutuotoksista mahdollisimman pian.

Inspiraation vallatessa hyödynnän leivonnassa kaapissa jo valmiina olevia raaka-aineita. Nämä browniet syntyivät juuri sellaisella hetkellä.

Bataatti, taatelit ja banaani tuovat herkkuun luontaista makeutta sekä ihanasti purutuntumaa. Lopputulos on uskomattoman täyteläinen, ilman jauhon ripaustakaan. Herkku soveltuu sisältönsä ansiosta hyvin myös vaikkapa välipalaksi.

Koristele browniet haluamallasi tavalla. Itse vaahdotin niiden pintaan vaniljalla maustettua kookoskermaa.

Nämä maukkaat browniet sopivat loistavasti myös gluteenitonta ja maidotonta ruokavaliota noudattaville sekä perheen ihan pienimmillekin herkkusuille.

BROWNIE-OHJE

1 dl bataattisosetta

15 kpl pehmeitä kivettömiä taateleita

1 dl raakakaakaojauhetta

1 banaani

4 kananmunaa

1 tl Vanilla bean pastea (eli vaniljatahnaa) 

(voit korvata vaniljatahnan myös vanilja-aromilla)

1 tl ceylon kanelia

1 tl leivinjauhetta

VAIHE 1Kuori sekä pilko bataatit ja keitä ne pehmeiksi. Soseuta kypsät bataattilohkot, banaani sekä pehmeät taatelit esimerkiksi sauvasekoittimella. (Taateleita voi tarvittaessa pehmittää liottamalla niitä hetken aikaa lämpimässä vedessä).

VAIHE 2) Vaahdota kananmunat ja yhdistä ne kaikkein muiden aineiden kanssa. Sekoita hyvin.

VAIHE 3) Lusikoi valmista taikinaa muffinivuokiin ja paista uunin keskiosassa, 180 asteessa noin 15 minuuttia.

3 tapaa vahvistaa lapsen uskoa itseensä – Näitä kannattaa kokeilla!

Minä uskon, että riippumatta lähtökohdista jokaisella lapsella on mahdollisuus elämässään siihen, mitä hän todella toivoo. Mutta se ei riitä, että minä uskon tai että äiti, isä tai opettaja uskoo. Lapsi pitää saada katsomaan itseään kokonaisena ja arvokkaana – kaikkine tunteineen ja kokemuksineen.

Kirjoittamassani Minun unelmakarttakirjani -kirjassa on lyhyitä tarinoita ja erilaisia tehtäviä viidestä supervoimasta, jotka jokaisella lapsella on käytössään ja joita voi vahvistaa: 1) ajatusten voima, 2) mielikuvitus, 3) ajatusten valitseminen, 4) sisäinen tietäminen ja 5) aistiminen. Näiden viiden supervoiman harjoittamisen avulla lapsi oppii näkemään, että hän on niin arvokas, että hänen toiveensa ja unelmansa ovat tärkeitä.

Olen poiminut kirjasta 3 harjoitusta, joita lasten kanssa voi kokeilla:

1) Tunteen ja kokemuksen HAHMOttaminen

Lapsen saattaa olla vaikea sanallistaa tai tunnistaa erilaisia kokemuksia ja tunteita. Siksi kokemuksista kannattaa tehdä konkreettisia yhdessä askartelemalla ja keskustelemalla. Voitte ensin valita lapsen kanssa yhdessä joitain tunteita tai kokemuksia tarkasteluun. Tässä kirjasta muutama ehdotus: epävarmuus, kannustus, möksötys, kiitollisuus.

Tehtävä: Lapsi ottaa piirrustuspaperin ja värittää/maalaa sen molemmin puolin värillä/väreillä, joka kuvastaa parhaiten valittua teemaa, esim. epävarmuus. Sitten paperi rutataan paperitolloksi. Paperitollolle tehdään silmät ja suu (kirjasta löytyy myös valmiita), jolloin siitä tulee HAHMO. Hahmolle tehdään lisäksi kyltti, johon kirjataan, mitä se yleensä sanoo. Esim. epävarmuus voisi sanoa: ”Et kyllä pysty!”

Kun lapsi oppii, että kaikki hänen tunteensa ja kokemuksensa ovat normaaleja ja ok, hän kokee olevansa juuri oikeanlainen sellaisena kuin on. Ja kaikenlaisista kokemuksista ja tunteista riippumatta hän voi ryhtyä itselleen tärkeisiin asioihin.

2) Timantti

Sen lisäksi että lapsi opettelee laajalti uusia asioita, hänellä on luonnostaan taipumuksia innostua ihan erityisistä asioista. Hän uppoutuu johonkin asiaan niin, että unohtaa kaiken muun. Hän lumoutuu ja ihastelee. Jokin erityinen asia saa hänen silmänsä loistamaan kerta toisensa jälkeen.

Tehtävä: Lapsi piirtää paperille niin ison timantin kuin saa mahtumaan. Timantin sisälle kirjoitetaan tai piirretään sellaisia asioita, jotka saavat lapsen innostumaan, hihkaisemaan aamulla ensimmäisenä innostuksesta ja hymyn korviin. Asioita, joihin haluaa uppoutua yhä uudelleen.

Näin lapsi oppii kuuntelemaan sitä, mikä itsestä tuntuu erityiseltä. Ja on ihana nähdä itselle tärkeät asiat timantin sisässä!

3) Kehuja

Joidenkin arvioiden mukaan tarvitaan viisi positiivista kokemusta kumoamaan yksi negatiivinen. Jo pienet lapset ovat saattaneet kokea monenlaista, joka on jättänyt kolhun itseluottamukseen tai uskoon omiin kykyihin. Pienellä (jopa päivittäisellä) kehuharjoituksella saa vahvistettua lapsen positiivista kokemusta itsestä ja omista mahdollisuuksista.

Tehtävä: Lapsi kerää läheisiltä aikuisilta ja/tai omilta ystäviltään täydennykset seuraaviin lauseisiin hänestä itsestään:

Parasta sinussa on…

Olet ihana, koska…

Loistat, kun…

Olet tärkeä, koska…

Olet erityisen lahjakas…

 

Lisää voimaannuttavia tarinoita, tehtäviä ja välineitä n. 6–12-vuotiaille lapsille kirjassa Minun unelmakarttakirjani (Otava/Hidasta elämää, 2018)

Itsestään huolehtiminen ei ole itsekkyyttä – Kun itseään oppii rakastamaan, myötätunto ja rakkaus muitakin kohtaan kasvaa

Olen viime aikoina törmännyt useasti siihen, että itsensä rakastamisen ja hyväksymisen ajatellaan olevan itsekästä. Että itsestään huolehtimiseen keskittyminen veisi meitä kauemmas toisistamme.

Nuo ajatukset ja kommentit ovat saaneet minut hämilleni, sillä ajattelen, että asia on juuri päin vastoin – se nimenomaan tuo meitä lähemmäs toisiamme.

Jos ihminen ei välitä itsestään, on vaikea välittää mistään muustakaan. Kun luulemme, etteivät tekomme ja negatiiviset ajatuksemme itsestämme vaikuta toisiin, olemme aika hakoteillä. Sillä me olemme täällä yhteydessä, jokainen toisiimme, ihan kokoajan.

Kun en ole arvostanut tai rakastanut itseäni, olen pitänyt huolta vain muista – sillä kustannuksella, että olen samalla antanut itseni jäädä jyrän alle ja kynnysmatoksi. Olen omaksunut uhrin roolin. Olen yrittänyt pitää huolta ihmisistä, joita en lopulta olisi ollut mitenkään kykenevä auttamaan. Kun tuo ihminen on sitten vajonnut, olen vajonnut mukana, koska en osannut muutakaan.

En pystynyt vastaanottamaan rakkautta, sillä en ajatellut olevani siihen riittävän arvokas. Sen sijaan tuhosin ihmissuhteita, jolloin jäljelle jäi kaksi ihmistä sydämet repaleisena.

Pahimmillaan se, että en ole ollut kiinnostunut omasta hyvinvoinnistani millään tavalla, kun olen suorastaan vihannut itseäni, on lisännyt pahaa oloa myös ympärilleni. Perheelleni, suhteisiin, ystävyyssuhteisiin.

Lopulta juuri silloin, kun olen ollut äärimmäisen pahoinvoiva, olen ollut äärimmäisen sulkeutunut ja itseeni keskittynyt. Ja sen myötä olen satuttanut niitä ihmisiä, joita rakastin ja joille alunperin halusin vain hyvää.

Kun aloin sitten nostaa itseäni kynnysmaton roolista ja opettelin ymmärtämään itseäni, olen samalla avautunut muulle maailmalle. Kun olen tutustunut omaan elämäntarinaani ja heidän tarinaansa, jotka ovat olleet ennen minua, sekä pienin askelin opetellut rakastamaan itseäni – muutos on näkynyt kaikkialla ympärilläni.

Kaikilla niillä elämän osa-alueilla, jotka olivat olleet aikaisemmin aivan solmussa.

Kun ymmärtää itseään, alkaa ymmärtää muita. Kun oppii kohtaamaan ja tunnistamaan tunteitaan, oppii näkemään toisessa ne samat tunteet. Kun osaa sanoa ei, ymmärtää miksi toinen sanoo ei, ja miksi rajat ovat tärkeitä.

Itsestään huolehtiminen ei tarkoita sitä, että omat läheiset pitäisi jättää pulaan, tai ettei rakkautta heille enää riittäisi. Sillä mitä enemmän rakastaa ja arvostaa itseään ja omaa elämäänsä, sitä enemmän kykenee jakamaan itsessä sisällä olevaa rakkautta ulkopuolelle. Sitä enemmän arvostaa muutakin elämää, kuin omaansa.

Ja mitä syvemmän yhteyden pystyy luomaan itseensä, sitä syvemmän yhteyden voi saavuttaa muihin ihmisiin. Kaikkeen elämään ympärillä, luontoon ja tähän planeettaan, jolla elämme.

Minä näen, että itsekäs ihminen ei halua tuntea yhteyttä toisiin. Itseään arvostava ja rakastava, haluaa tuntea, sillä silloin ymmärtää, että se toinen ihminen – kadulla vastaantuleva tuntematonkin – tuntee sisällään samanlaisia tunteita ja painiskelee samanlaisten asioiden kanssa kuin sinäkin. Itsekkyys ja itsensä rakastaminen ovat siis kaksi hyvin erilaista asiaa.

Entä, jos alkaisit nyt, tästä päivästä lähtien, ottaa aikaa itsellesi? Jotta voisit tutustua siihen, kuka olet ja mitä kaipaat?

Jos siellä kiireisen arjen keskellä on vaikeaa löytää itsestään huolehtimiselle aikaa, oma hetki voi olla vaikkapa vain viisi minuuttia syvää hengitystä tai ajatusten ja tunteiden purkamista paperille ennen nukkumaanmenoa. Asioiden ei tarvitse olla niin monimutkaisia – sillä hyvä kasvaa, samalla tavalla kuin huonokin. Aloita aivan pienestä – mikä olisi sinulle suurinta rakkautta juuri tällä hetkellä? Sinun ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa pitää huolta sinusta, sinä itse olet se, jolta tuo ”lupa” täytyy saada.

Opettele antamaan itsellesi myötätuntoa ja anna sitten sen myötätunnon kasvaa rakkaudeksi. Sillä sinä, niinkuin me kaikki täällä – olet ehdottomasti sen arvoinen.

Myötätunto itseen kasvattaa myötätuntoa muihin. Ja rakkaus itseen – se luo valtavan syvän mahdollisuuden rakastaa myös toista.

Minkälaisina hetkinä sinä koet olevasi elämässäsi etuoikeutettu?

Näin viime yönä unta, jossa olin kuollut. Se ei ollut pelottava tai erityisen ihana uni, jokseenkin toteava.

Olin edelleen ihmisten maailmassa, näin muita kuolleita ja havaitsin, että jokainen haalistuu ja hajoaa pikkuhiljaa. Kuolleet eivät olleet säteileviä henkiä, vaan maan päällä oli jäljellä keho, joka vähitellen muuttui tunnistamattomaksi ja sitten henki pääsi vapaaksi.

Ajatukset näyttäytyivät tuossa dekadenssissa silti kirkkaasti: tässä tämä oli, olisi kannattanut elää rohkeammin.

En muista, tajusinko olevani unessa vai pohdinko, että seuraavassa elämässä muistan tämän, mutta sanoin itselleni että näitä ajatuksia en saa unohtaa: kaikkein suurin arvo on rohkeudella, vain sillä on merkitystä, miten rohkeasti uskaltaa kohdata erilaisia elämänkokemuksia, surua ja pelkoa kaihtamatta, käyttäen koko valtavaa elossa olemisen mahdollisuutta hyväkseen.

~

Elämä on yltäkylläistä, jos sitä katsoo rakkauden silmälasien läpi. Keskustelin tästä pari päivää sitten ystäväni kanssa. Hän sanoi, että ensin sitä kenties alkaa miettiä, mitä kaikkea vielä tarvitsisi, jotta voisi tuntea olonsa tyytyväiseksi. Jos vaikka olisi niin paljon rahaa, että voisi käyttää aikansa oikeasti merkityksellisiin asioihin.

Ulkoisten tarpeiden tyydytys ei tietenkään lopu koskaan. Aina löytyy vielä jotain, millä sisäistä tyhjyyttä voi yrittää täyttää. Kaikenlainen omistaminen tuo myös vastuuta. Omaisuudesta on huolehdittava, ja iso osa ihmisen energiasta voi olla sitoutuneena hänen ympärillään olevaan jähmeään tavaraan.

Niinpä ystäväni kokemus oli, että  ajatukset saattavat melko nopeasti kiertyä ympäri, aivan toiseen suuntaan: mistä minun kannattaisi luopua, jotta voisin tuntea yltäkylläisyyttä?

Voisin ilman muuta luopua turhasta tavarasta; rojukasoista, jotka vievät tilaa ja keräävät pölyä ja turhautumista. Voisin varmasti luopua emotionaalisesti ja energeettisesti monestakin asiasta, mutta näistä iso osa on tiedostamattomia.

Toinen ystäväni kehottaa siivoamaan siivouskomeron. Hän muun muassa säilyttää pesuaineita kristallikarahveissa. Siivousvälineillä kun levitetään energiaa: kun siivouskomerosta tekee kodin ”ihanimman paikan”, joka näyttää ja tuoksuu hyvälle, alkaa järjestyksen pitäminen fyysisesti ja henkisesti muuttua helpommaksi, ja itsensä voi tuntea etuoikeutetuksi siivotessaankin.

~

Yltäkylläisyys voi siis olla hyvin henkinen asia. Ennen kaikkea kyse on siitä, havaitsenko runsauden ympärilläni.

Koen toisinaan olevani etuoikeutettu. Harvoin tunne johtuu siitä, että minulla on toimiva auto tai uudet kengät. Joskus toki. Itsensä etuoikeutetuksi tuntemisessa ei kuitenkaan ole kyse ylpeydestä, siitä että omaa onneaan vertaisi muiden onneen ja kokisi sitä kautta olevansa jotenkin parempi.

Etuoikeutetuksi tunteminen on suorastaan naiivia onnellisuutta, joka kumpuaa syvältä sisältä ja jolla ei ole lähtökohtaisesti tekemistä muiden ihmisten onnen tai onnettomuuden kanssa. Kysymys on hetkellisestä Elämän Arvon havaitsemisesta, hengityksen jatkuvan ihmeen huomaamisesta.

Tunnen olevani etuoikeutettu esimerkiksi seuratessani lasten leikkejä, saadessani näyttää autenttisen itseni ystävälle, joka ei säikähdä vaan katsoo minua sydämensä myötätunnolla, kun tunnen tuulen ujeltavan lävitseni ja puhdistavan minua voimallaan, lukiessani sykähdyttävän runon uudestaan ja uudestaan ikään kuin uskomatta todeksi niin hienoja lauseita ja sanoja.

Joskus koen olevani etuoikeutettu uskaltautuessani tuntemaan: kun hermostoni pinnistelee äärimmäisessä jännityksessä tai haukon henkeäni pohjattoman surun äärellä. Jos olen aivan rehellinen enkä kietoudu draamaan, tunnen näinäkin hetkinä olevani etuoikeutettu, sillä olen elossa ja kykenen tuntemaan ja antamaan näiden valtavien voimien virrata lävitseni.

Elämän ei tarvitse olla helppoa ja mukavaa, jotta sitä voisi arvostaa. Sillä, että uskallan kulkea ahtaiden kohtien läpi, on uskomatonta arvoa. Se vaatii rehellisyyttä, ja rehellisyyden kokeminen jos mikä on etuoikeutettua. Rehellisyyden edellytys taas on rohkeus – se, mistä kuolleet minua unissani muistuttavat.

5 vahvaa ajatusta, jotka muistuttavat sinua omasta voimastasi

Pysähdy hetkeksi kunkin ajatuksen äärelle. Toista sanat mielessäsi ja tunnustele, miltä ne tuntuvat kehossasi. Mitä tämä ajatus tarkoittaisi sinulle juuri nyt?


Kun haluat herättää henkiin ainutlaatuisen voimasi, tule mukaan Oman voiman kesään. Kolmen viikon kurssilla saat kuusi harjoitusta, jotka vahvistavat ja vapauttavat. Ilmoittautuminen on avoinna kesäkuun loppuun, lue lisää ja aloita vaikka heti!

Rakkauden 10 pientä sääntöä – Ainoa tapa pitää rakkaus hengissä on sallia toiselle vapaus

Uskon, että rakkausjutuissa joutuu katsomaan itseään useammin peiliin kuin nyt vaikka rutinoituneissa työjutuissa. Välillä tekee läpimurtoja ja oppii, toisinaan syyllistyy samoihin perusvirheisiin. Kirjassani Suuria hetkiä listasin asioita, joiden avulla Rakkauden voi saada säilymään ja syvenemään. Niistä minusta kaikista tärkein on listan ensimmäinen kohta; Rakastamisen aloittaminen itsestä.

  1. Opettele rakastamaan itseäsi ennen toista ihmistä.
  2. Älä oleta, että toisen rakkaus saa sinut rakastamaan itseäsi.
  3. Älä oleta, että toinen korjaa sinut rakkaudellaan.
  4. Hyväksy toinen sellaisena kuin tämä on. Jos et pysty siihen, siirry eteenpäin.
  5. Älä arvostele ihmistä, vaan tekoa.
  6. Osaa katsoa itsekin peiliin.
  7. Pidä lupauksesi. Pienimmätkin.
  8. Tiedä, että rakkaus muuttaa ajan saatossa muotoaan.
  9. Iloitse siitä, että rakastumisen huuma vaihtuu vähitellen syväksi rakkaudeksi.
  10. Anna toiselle suhteessa vapaus. Se on ainoa tapa saada toinen jäämään.

Rakkauden pienet säännöt on poimittu kirjasta Suuria hetkiä – viisautta ja voimaa elämän taitekohtiin, josta löytyy oivaltavia tarinoita, ajatuksia sekä runoja Rakkaudesta, Ilosta, Surusta ja Voimasta.

Anteeksianto on pitkä prosessi, jota ei voi pakottaa – Anna itsellesi lupa tuntea, mitä oikeasti tunnet

 

Kirjoittaja Riikka Lauanne on taiteilija ja taidetarapian ohjaaja, joka pohtii henkistä kasvua ja voimaantumista blogissaan Atlantinlootus. Riikan tärkeitä tavoitteita on tulla todeksi omalle itselleen; uskaltaa jälleen heittäytyä, tuntea ja elää.


Ensisilmäyksellä anteeksianto näyttäytyy varsin jalona tekona. Kohtelit minua kaltoin, mutta ei se mitään! Olen niin kypsä, että luovun vihasta ja syytöksistä. Asia ei kuitenkaan ole niin yksinkertainen: Vihaan on syynsä, se viestii aina jostakin. Sivuuttamalla näin tärkeän tunteen ihminen tulee sivuuttaneeksi oman itsensä.

Vaikka kuinka muuta toivoisimme, anteeksianto saapuu vain vihan kautta. Vihan, joka kytee yhä sisimmässä. Se täytyy kohdata ja vapauttaa. Mekanismi toimii siten, että kun vihaa ei ole enää jäljellä, anteeksianto on täysin läsnä. Emme kuitenkaan itse päätä, onko vihaa jäljellä; sitä joko on tai ei. Tosiasioille on nöyrryttävä.

Kiirehtiminen on tehotonta

Yleinen loukku, johon lankeamme, on anteeksiannon kiirehtiminen. Haluamme olla hyviä ihmisiä. Anteeksiannon parantavasta voimasta ja vihan haittavaikutuksista puhutaan paljon, mikä osaltaan luo paineita antaa anteeksi. Haluamme tehdä sen toisen vuoksi, mutta myös itsemme: kaipaamme ratkaisua ja sisäistä rauhaa.

Yksi on kuitenkin varmaa: Kun kiirehdimme antamaan anteeksi, yritämme sinetöidä jonkin, joka ei vielä ole valmis. Kieltää jäljellä olevan. Se ei ole ainoastaan epäreilua itseämme kohtaan, vaan myös tehotonta. Kun lakaisemme vihan pois, tulee hetken päästä heiluriliike takaisin ja nousee uutta vihaa.

Lopulta moni kohtaakin saman asian: Tunteet vaihtelevat, eikä sille mitään voi. Pahin merenkäynti ja ristiaallot helpottavat vasta, kun annamme itsellemme luvan tästedes tuntea mitä tunnemme. Ilman määrittelyä, millaisia tunteita saamme viikon päästä tuntea, tai vuoden.

Tähän liittyy suuri irtipäästäminen: Anteeksiannon primaari rooli katoaa. Se tulee jos on tullakseen.

Kuin ulos- ja sisäänhengitys

Anteeksianto on prosessi, joka ottaa aikansa. Se toimii kuin ulos- ja sisäänhengitys: välillä vastustaen ja välillä hyväksyen. Joskus voi tuntua kuin mikään ei etenisi, mutta todellisuudessa jokainen tiedostava henkäys kuljettaa eteenpäin.

Kun riittävän pitkään kohtaamme alas painettuja tunteita ja kokemuksia, on anteeksiannon saapuminen todennäköistä. Kun opimme vaalimaan itseämme, muiden tekemiset ja ajatukset menettävät hiljalleen merkitystään.

Henkilökohtainen asia

Anteeksianto on henkilökohtainen asia. Omaa vihaa voi työstää täysin itsenäisesti (esim. toisen henkilön jo kuoltua). Toisaalta kommunikaatio voi edistää anteeksiantoa, ja monesti tuntuukin, että olemme sen itsellemme velkaa. Anteeksianto vaatii, että tavalla tai toisella saamme tuntea vihamme ja syytöksemme. Päästää ne sisältämme ulos. (Yksi toimiva metodi on kirjoittaa kirje ja lopuksi polttaa se.)

Vastapuolelle anteeksiannolla ei kuitenkaan ole vaatimuksia. Toisen ei tarvitse myöntää, ymmärtää tai edes pyytää anteeksi. Näiden asioiden puuttuminen voi tuntua hidasteelta, mutta samalla ne edesauttavat sitä henkistä irtautumista, joka pitkän päälle auttaa anteeksiantamaan. Kun hyväksymme erilaisuuden ja oman tilantarpeemme, voi olla, että vihan rooli vihdoin katoaa.

Kun saavutamme anteeksiannon, se on ennenkaikkea lahja itseämme kohtaan, ei muita. Vapautuminen vihasta rakkauteen: sisällämme.

Se ei ole halauksia tai kättelyitä. Ennemminkin se sanoo:

Pidin sinusta kiinni

Nyt päästän sinut menemään

Kiitos että opetit minua

Rakastamaan itseäni

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image