Sivu 216 – Hidasta elämää

Tunteet kuuluvat työpaikalle! Et pääse tunteistasi eroon kieltämällä niitä – 11 tapaa suhtautua tunteisiin

Usein kuulee sanottavan, että tunteet eivät kuulu työpaikalle. Se on vähän sama kuin sanoisi, että ihmisen jalat eivät kuulu työpaikalle. Tunteet ovat osa ihmistä, ja riippumatta siitä, yrittääkö estää tunteiden näkymisen, ne vaikuttavat ihmisen valintoihin, käytökseen ja sitä kautta muihin. (ks. alla kohdat 1-11)

Tunteet nähdään usein epäasiallisina tai epäaikuismaisina, mutta todellisuudessa vasta aikuisen aivot pystyvät käsittelemään tunteita täyspainoisesti ja tietoisesti. Jos tunnetaitoja ei ole lapsena opetettu, ne on opeteltava aikuisena. Parhaiten niitä pääseekin harjoittelemaan muiden ihmisten kanssa ja tiukoissa tilanteissa – mitä työelämä tarjoilee koko ajan.

Harjoittelu vaatii kuitenkin sen myöntämistä, että tunnetaitoja tarvitaan, koska tunteet kuuluvat ihmiselle ihan joka paikassa ja joka hetki. Työelämän vääristymä tunteita kohtaan on saattanut saada meidät uskomaan, että työelämä on täynnä tunteettomia psykopaatteja, joiden kanssa pitää vain pelata heidän tunteetonta peliään. Mutta ei ole ”heitä”, sillä suurimmalla osalla ihmisistä ei ole luonnehäiriötä. Suurin osa ihmisistä on ”meitä”, jotka ovat vain onnistuneet piilottamaan, kylmettämään tai vastustamaan tunnettaan. Turhaan.

Siihen, miten tunteet ovat olemassa työpaikalla, on monta erilaista tyyliä.

Tässä 11 erilaista tapaa lähestyä tunteita:

1. Tunteen vastustaminen: ”En halua tuntea tunnetta.”

Mitä enemmän tunnetta kieltää, sitä voimakkaammaksi se kasvaa sisuksissa. Tunteen voimistuminen alkaa vaikuttaa sekä kehoon että mieleen. Kun tunnetta painaa alas, se alkaa löytää erilaisia tapoja tulla ulos.

Tunteen vastustaminen johtuu usein siitä, että tunne on niin kipeä tai vaikea, että mieluummin välttelemme kuin kohtaamme ja tunnemme sen. Jotkin tunteet ovat niin syvällä, että olemme oppineet väistelemään niitä niin tehokkaasti, että emme edes huomaa väistelevämme tunnetta. Jos esimerkiksi häpeää itseään, ei halua tulla näkyväksi. Silloin voi olla vaikea puhua muille tai olla huomion valokeilassa. Saattaa olla, että alkaa vältellä tilanteita, joissa joutuisi puhumaan tai voisi saada huomiota. Näin elinpiiri ja mahdollisuudet elämässä alkavat kaventua, kun tunnetta ei halua tuntea.

2. Tunteen kieltäminen: ”En tunne.”

Joskus tunne on niin kipeä, että sen haluaa yksinkertaisesti kieltää. Kieltäminen voi tapahtua tietoisesti, jolloin päättää ohittaa tunteen keinolla millä hyvänsä. Usein kieltäminen tapahtuu myös tiedostamatta, niin, että emme edes huomaa. Olemme hyviä keksimään vaikeiden tunteiden ohituskeinoja. Niitä kutsutaan selviytymiskeinoiksi. Niiden hyvä tarkoitus on auttaa meitä selviytymään. Mutta samalla kun selviydymme, painamme tuskaa takaisin sisäämme. Siellä se sitten porisee painekattilan lailla.

3. Tunteen kylmettäminen: ”Ei tunnu missään.”

Moni huomaa olevansa tunteva ihminen, mutta on oppinut kylmettämään tunteensa – esimerkiksi työpaikalla. ”Käyttäydy kuin aikuinen” tarkoittaa monelle sitä, että tunne viilennetään, jotta voidaan esittää, että ei tunnu missään. Tämä saa ihmisten välit näyttämään ja tuntumaan kylmiltä ja konemaisilta: kuin ihminen tulisi työpaikalle, jättäisi sielun narikkaan, ja jatkaisi robottina päiväänsä. Tunteiden kylmettäminen harvoin tarkoittaa sitä, että tunnetta ei olisi olemassa. Todellinen tunnekylmyys on merkki persoonallisuushäiriöstä.

4. Tunteen epäily: ”Tämä on varmaan tosi epälooginen tai ihan väärä tunne.”

”Onko tämä normaalia?” ”Onko tämä totta?” ”Mistä tämä muka tuli, ei kai näin voi tuntea?” Kun tunne nousee, saattaa tulla epäilleeksi sekä tunnetta itseään että sitä, saako niin tuntea muiden mielestä. Epäily ei anna tilaa tunteelle, vaan yrittää pakottaa sitä ”normaaliksi”. Muista, että kaikki tunteet ovat oikeita ja ansaitsevat tulla kohdatuksi juuri sellaisena kuin ne ovat. (ks. kohta 9)

5. Tunteen naamioituminen: ”Sisällä kihisee, mutta yritän hymyillä ja käyttää oikeita sanoja.”

Jos kokee, että tunne ei saa tulla tunnetuksi tai näytetyksi, usein tunne naamioituu jokinlaiseksi muuksi toiminnaksi. Usein tunne näkyy elekielessä, asenteessa, sanoissa tai rivien välissä. Tunne, joka ei saa tulla näkyväksi, naamioituu hyväksyttäviin muotoihin: kylmään neutraaliuteen, kovaan jämäkkyyteen, tyytymättömään jupinaan tai esimerkiksi ”sihinään”.

Sihinä on kovin yleistä: se on kuin kissojen välistä sähinää hyväksyttävillä sanoilla ja tavoilla. Työelämä on täynnä tunteen naamioimista, ja se tekee usein ihmissuhteista niin vaikeaa: on vaikea puhua siitä, mistä ei puhuta, mutta jonka moni näkee, kokee ja tunnistaa. Kokijan tunne ei katoa naamioimalla sitä, vaan vahvistuu ja vahvistaa kieroa toimintamallia.

6. Tunteeseen reagoiminen: ”Sisällä kuohuu ja se kyllä näkyy.”

Reagoimalla tunteeseen ikään kuin oksennetaan paha olo toisen niskaan. Usein reagoiminen on tiedostamatonta, sillä aivoissa tunnereaktion aikaansaava alue (mantelitumake) aktivoituu, mutta kokijalla ei ole (huomio)kykyä aktivoida tiedostavaa ja rauhoittavaa aivoaluetta (etuotsalohko). (Huom! Omia aivoja voi harjoittaa treenaamalla.)

Tunteeseen reagoiminen on kontrolloimatonta ja nopeaa. Kun tunne nousee, se purkautuu samantien ilman kykyä tulla tietoiseksi, ymmärtää tai säädellä tunnetta. Tämä tuntemisen tapa on varmasti syy siihen, miksi sanotaan, että tunteet eivät kuulu työpaikalle. Mikäli tunteitaan pakkaa, piilottelee ja kieltää, on väistämätöntä, että tunne jossain vaiheessa purkautuu – tavalla tai toisella. Reagoiminen näkyy usein räjähdyksinä, ikävinä sanoina tai arvaamattomuutena. Tunteeseen reagoiminen on vahingollista muille ihmisille, siksi se on varmasti noussut tuntemisen leimaksi.

7. Muiden vastuuttaminen omasta tunteesta: ”Sisällä kiehuu ja se on muiden vika.”

Vastuuttaminen eroaa reagoimisesta siten, että kokija on kyllä tietoinen omasta tunteestaan ja tunnereaktiostaan, mutta aiempien elämänkokemustensa pohjalta päätyy ajattelemaan, että tunne johtuu toisesta ihmisestä, jolloin toisen ihmisen täytyy olla vastuussa myös tunteesta ja sen poistamisesta. Kokija oikeuttaa itsensä lataamaan koko tunnekirjonsa toiselle. Joskus hän saattaa jopa kutsua sitä ”rehellisyydeksi omia tunteita ja itseään kohtaan”.

Kukaan muu ei kuitenkaan koskaan ole vastuussa siitä tunteesta, mikä meissä syntyy. Tunne syntyy aina meissä. Toinen ihminen saattaa olla trikkeri ja hän saattaa jopa tietää, mistä narusta vetää, jotta on vielä enemmän trikkeri, mutta lopulta: tunne on meidän ja me olemme vastuussa siitä. Emme ole vastuussa tunteen syntymisestä, mutta olemme vastuussa siitä, mitä tunteelle teemme ja kuinka sitä käsittelemme.

Olet saattanut huomata, että toisella ihmisellä ei välttämättä synny samassa tilanteessa yhtään samanlaista tunnetta kuin sinulla. Tämä johtuu siitä, että miellä on erilaiset kokemukset elämästä: kipuilemme erilaisten asioiden kanssa. Kukaan ei siis ole vastuussa tunteen syntymisestä, mutta tunteen syntyminen on meille kuin aarrekartta itselle luokse.

8. Tunteen tunteminen: ”Tunnen, koska olen ihminen.”

Tunteen tunteminen on inhimillistä. Se on kaunista, ja siinä on valtavasti informaatiota meistä itsestämme. Se on kuin viestikapula menneisyydestämme – jopa aiemmilta sukupolvilta. Tunnetta tuntemalla voi siis oppia itsestään myös sellaisia sopukoita, joita ei edes muista.

Ihminen ei voi valita, milloin ja millainen tunne tulee koettavaksi. Sen sijaan jokainen meistä voi ottaa tunteen vastaan ja tehdä havaintoja: miltä tunne tuntuu kehossa, millaisia ajatuksia siitä seuraa, millaisia kehollisia reaktioita tunne saa aikaan? Voimme sanoa sisuksissamme tunteelle: tervetuloa, kuulen ja kuuntelen! Tunteen tunteminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että kaikkien muidenkin ympärillä olevien pitäisi pysähtyä tunteen noustessa.

Kun tunne nousee koettavaksi, se on merkki siitä, että olet elossa ja olet ihminen. Joskus voi olla niin, että on sellaisessa paikassa, että isolle tunteelle ei ole tilaa ja aikaa. Silloin tunteelle voi sanoa: ”Kuulen kyllä, mutta palataanko asiaan uudelleen, kun pääsen tästä tilanteesta.” Tärkeintä on, ettei tunnetta ohita kokonaan.

9. Tunteen tiedostaminen: ”Kun huomaan tunteen, tutkin sitä mielenkiinnolla.”

Kun uskallat antaa tunteen tulla, voit tulla myös tietoiseksi siitä. Voit ensin huomata tunteen, jonka jälkeen voit antaa sen vain olla ja koittaa nimetä tunteen. Pelkkä tunteen nimeäminen jumppaa aivojasi niin, että voit kehittyä tunteidesi kanssa. Sitten voit hengitellä rauhassa kehossa olevaa tunnetta, antaa sen olla ja tutkia sitä kuin salapoliisi. Voit huomata, että tunne saa aikaan ajatuksia, ja kun huomaat ajatuksia, voit sanoa itselle mielessäsi ”ajatuksia” – ja antaa niiden sitten mennä. Saatat huomata, että tunne saa aikaan kehollisia reaktioita, esimerkiksi kyyneleitä. Voit huomata ne, antaa niiden tulla ja olla ja vain hengitellä. Lopuksi voit kiittää itseäsi siitä, että olet antanut itsesi olla Ihminen.

Voit käyttää apunasi 5H-muistisääntöä tunteiden tiedostamisessa: Huomaa, Hyväksy ja nimeä, Hengitä, Havainnoi, Helli.

10. Tunteen näkyminen/näyttäminen: ”Saan itkeä, kun itkettää.”

Tunne voi tulla näkyväksi monin eri tavoin kehossasi. Jännitys voi tärisyttää kehoa, viha saattaa saada punan kasvoille tai suru saattaa tuoda kyyneleet silmiin. Voi olla, että keho reagoi tunteeseen nopeammin kuin mieli. Huomaat olevasi järkyttynyt, surullinen tai pettynyt vasta, kun keho reagoi. Tunne tulee siis yhtä aikaa näkyväksi sekä sinulle että muille. Voit käyttää apunasi silloinkin 5H-muistisääntöä.

Joskus huomaa, että tunne on sisällä niin iso, että ei halua peitellä sen merkkejä: annat vaikka itsellesi luvan pillahtaa itkuun. Käy kuin lapsella, joka on saanut haavan, ollut reipas ja sitten näkee turvallisen aikuisen.

Kun tietää, että on ok tuntea, voi myös tehdä tietoisen päätöksen, että antaa tunteen näkyä kehossa.

11. Tunteen kommunikoiminen: ”Uskallan tuntea, tutkia tunnetta ja kertoa siitä muille.”

Sen jälkeen kun hyväksyy omat tunteensa, uskaltaa tunnustella niitä, nimetä ne ja tutkia tunteitaan kuin salapoliisi, on myös mahdollista oppia kommunikoimaan tunteistaan myös muille ilman tunteeseen reagoimista.

Tämä vaihe on edeltänyt ja edellyttänyt sisäisen työn, jonka apuna on voinut käyttää esim. 5H-mallia: Huomaa, Hyväksy ja nimeä, Hengitä, Havainnoi, Helli. Kun kokee olevansa itse turvassa itsessään tunteen kanssa, siitä pystyy myös keskustelemaan ihan uudella tavalla ja uudella syvyydellä.

Huomaa siis, että tunteen kommunikoiminen ei tarkoita sitä, että oksentaa oman olonsa toisen päälle (ks. kohta 7) tunteen vallassa. Tunteen vallassa ei koskaan pysty käymään järkevää keskustelua, koska tunteen vallassa aivot huutavat hoosiannaa.

”Koti on paikka, missä kolhut korjataan ja on hyväksytty omana itsenään” – Tätä kaikkea koti meille merkitsee

Juttu on toteutettu mainosyhteistyössä Asokotien kanssa.

Mitä koti sinulle merkitsee? ♥ Kysyimme teiltä tämän kysymyksen Facebookissa ja Instagramissa Asokotien kanssa – ja nämä teemat toistuivat yli 1 200 vastauksen joukossa:

1.Koti on turvaa ja rauhaa, ihmisiä jotka välittävät ja joista välittää. Ihmiset tekevät kodin, ei omaisuus tai sijainti.

2. Koti on se paikka, missä ihminen tuntee olevansa turvassa ja rakastettu. Kotona saa olla juuri sellainen kuin on — aito ja oma itsensä ilman mitään naamioita tai teeskentelyä.

3. Paikka, jossa ovat minun värini, rakkaat esineeni ja sielunrauha.

4. Paikka missä voi olla yksin omien ajatusten kanssa ja rauhassa kaikelta hälinältä.

5. Koti on muistoja, juhlaa ja arkea. Koti toivottaa aina tervetulleeksi oli se sitten tip top tai heikun keikun ja tyypit siellä ovat aina mahtavia, silloinkin kun olen yksin kotona.

6. Koti merkitsee tunnetta, että on hyvä olla siellä missä on. Kotona voi rentoutua, tanssia, laulaa juuri niin kuin huvittaa.

7. Koti on paikka, missä kolhut korjataan ja on hyväksytty omana itsenään. Siellä asuu ne rakkaimmat ihmiset.

8. ”Koti” on olotila hetkissä ja paikassa, jossa sydän pakahtuu tai vähempikin riittää. On onni osata kantaa mukana ”kotia” , olosuhteidenkin muuttuessa.

9. Elämän myrskyissä koti on paikka, jossa on turvallista.

10. Ihmisten, kissojen ja koirien oma yhteinen valtakunta. Sellainen omanlaisensa Narnia.

11. Koti on se peruskallio, jonka turvin pystyy muun elämän hoitamaan.

”Me Asokodeilla uskomme, että onnella on osoite. Tiedämme, että asumisoikeusjärjestelmä on turvallinen pitkäaikaisen asumisen muoto. Omistamme noin 16 500 asumisoikeusasuntoa 31 paikkakunnalla. Toiminta perustuu jatkuvaan kehittymiseen sekä hyvien asumispalveluiden tuottamiseen yhdessä huolella valittujen kumppaneiden kanssa.”

Vaivaako sinua huijarisyndrooma? – Näin lakkaat huijaamasta itseäsi

Huijaatko sinä itseäsi luulemaan, ettet muka olisi tarpeeksi hyvä?

Sekä terapia- että valmennustyössä törmään usein keskusteluun, jossa asiakas kertoo kärsivänsä huijarisyndroomasta – joko tiedostaen tai tiedostamattaan. Huijarisyndrooma tarkoittaa suomeksi sitä, että ihminen kaikista loogisista perusteista huolimatta tuntee olevansa kykenemätön tehtävään tai rooliin, jonka joutuu täyttämään. Tästä seuraa tunne, että ”joku vielä huomaa, etten osaakaan” ja kiinni jäämisen pelko kun ”totuus” paljastuu.

Tunnetko sinä ketään ihmistä, jonka kykyjä saatat jopa ihailla, mutta joka saattaa jopa ääneen surkutella osaamattomuuttaan tai heikkouttaan? No hyvä, ohjaapa hänet lukemaan tätä kirjoitusta 😊.

Huijarisyndrooma on vaiva, jonka kanssa me kaikki joskus olemme tekemisissä. Syitä huijarisyndroomasta kärsimiseen saattaa olla monia, mutta tämä tuppaa usein tulemaan esiin erityisesti työkeskeisten ihmisten kanssa molemmissa työmuodoissa (sekä valmennuksessa että terapiassa). Itsetuntokysymykset usein liittyvät suorittamisen tarpeeseen ja haluun tulla arvostetuksi työssään, mutta toki sama voi päteä muussakin elämässä kuin töiden ja vähän sosiaalisempien tehtävien ja roolien suorittamisessa, myös parisuhteissa.

Huijarisyndrooma ei millään tavalla liity todelliseen osaamiseesi tai siihen, miten ammattitaitoisena, vakuuttavana tai vahvana persoonana muut sinua pitävät, vaan pelkästään omaan kuvitelmaasi siitä, ettet ole riittävän ”HYVÄ”

Huijaatko parisuhteessa?

Työympäristössä voi ehkä olla helpompaa ”mitata” omaa osaamistaan ja sitä kautta hillitä syndrooman häiritsevyyttä. Huijarisyndrooma voi kuitenkin ilmetä myös elämän sellaisilla osa-alueilla, joissa et välttämättä pysty loogisilla syillä sitä suitsimaan, esimerkiksi parisuhteessa. Viimeisin tällainen tilanne tuli minua vastaan pitkäaikaista lähisuhdeväkivaltaa kokeneen asiakkaani kanssa, kaivaessamme esiin hänen vahvuuksiaan. Usein tästä huijarisyndrooman versiosta kärsii suhteessa huonoa kohtelua kokenut osapuoli, ja ihmisen todellisten kykyjen esille tuominen voikin olla paras ensimmäinen askel tilanteen tervehdyttämiseen. Edellisessä tapauksessa kysymys oli siitä tyypillisestä naisesta, joka kertoi jatkuvasti itselleen olevansa syyllinen fyysiseen ja henkiseen väkivaltaan, koska hänhän ”varmaankin sitten on jotenkin todella ärsyttävä”. Kuitenkin tajuttuaan oman käyttäytymisensä ja luonteenpiirteidensä olevan itseasiassa positiivisia ja useimpien ihmisten ihailemia, voit vain kuvitella sen positiivisten ajatusten ja voimaantumisen turboahtimen, joka keskustelumme aikana käynnistyi.

Voi olla, että sinustakin tuntuu, ettet pysty täyttämään puolisosi tai jonkun muun läheisesi vaatimuksia. ”Pakko saada tehtyä, ettei toi närkästy…” – tuttu ajatus? Onkohan asia todella niin? Entäs jos puolisosi ei ole edes ajatellut koko asiaa, vaan oletkin keksinyt koko jutun itse? Läheisissä ihmissuhteissa usein käy niin, että kuvitellessamme tuntevamme toisen ihmisen, kuvittelemme myös ennakkoon tietävämme, mitä he ajattelevat ja tuntevat…voikohan asia oikeasti olla niin…?

Voit siis jopa olla ihmeissäsi siitä, miksi kumppanisi edes viitsii olla kanssasi. Samaan aikaan kun hän rakastaa sinua sydämensä pohjasta eikä voisi kuvitellakaan tilannetta muunlaiseksi, sinä mietit, että milloinkahan ”totuus” paljastuu ja joudut vaihtopenkille. Kuulostaako tutulta?

Huijarisyndrooman kanssa kamppailu on joskus sitä, että huijaat ihmisiä luulemaan, ettet epäile itseäsi pätkääkään

Kuinkas sitten kävikään?

Miksi sinä näet itsesi niin erilaisena kuin muut? No, yksinkertaisesti näkökulmastasi johtuen. Siinä missä voit nähdä itsesi pitkäpiimäisenä ja tylsänä, muut yleensä näkevät sinut perusteellisesti asioihin suhtautuvana ihmisenä. Kun sinä kerrot itsellesi, että muut pitävät sinua turhanpäiväisenä kikattelijana, toiset itseasiassa kehuvat spontaaniuttasi ja eläytymiskykyäsi. Kun sinä pidät itseäsi yliherkkänä turhan vollottajana, voi olla, että toiset kehuvat sensitiivisyyttäsi selkäsi takana.

Huijarisyndrooman hallinnassa on oleellista oman ajattelutavan ja ajatusten tutkiminen. Mielesi tuottaa kaikesta ja kaikista jatkuvalla syötöllä KUVAUKSIA ja ARVIOITA. Kuvaukset ovat niitä, joita mielesi tuottaa automaattisesti perustuen aiempaan kokemukseesi (ja tunnereaktioihisi niihin), joka voi olla vaikka kuinka kirjava. Arvio taas on totuudenmukaisempi ja perustuu enemmän tosiasioihin, todelliseen suhteeseesi ympäristöön ja sen koettuihin reaktioihin. Siispä, mitäpäs jos just nyt huomaisitkin, että olet pärjännyt, vaikket muka osaa? Että osaamisesi on olemassa? Että itseasiassa, sä olet hyvä tyyppi ja mielenkiintoinen henkilö?

Sanotaan, että älykkään ihmisen tunnistaa siitä, että hän epäilee omia mielipiteitään ja tunteitaan. Tästähän siis seuraa, että jos epäilet itseäsi, olet vaan tosi älykäs.

Kuinka huijaaminen lopetetaan?

Terapiamaailmassa huijarisyndrooman ja sen sukulaisten korjaamiseen käytetään usein kahta helpohkoa työkalua, luonteenpiirteiden uudelleenmäärittelyä ja Tähtihetki-metodia. Edellinen on vähän hankalampi selittää näin etänä ja kirjallisesti mutta jälkimmäistä voisit kokeilla vaikka heti. Kun tämän kotitehtävän teet ja näet tuloksen, tulet huomaamaan olevasi kykenevä aika moneen muuhunkin asiaan samoja keinoja käyttäen. Kun kokeilet tätä, suosittelen että kirjoitat seuraavat jutut paperille; kirjoittamalla asioista tulee sinulle konkreettisempia. Tässä:

Kuvaile tilanne, johon liittyi onnistumisen tunne.
Miten teit sen? Kuinka konkreettisesti sait aikaan onnistumisesi? Kirjoita tämä niin tarkasti, että lukija kuvittelisi näkevänsä tapahtuman videona. Mitä muuta näkisin tai kuulisin, jos minä katsoisin videotasi?
Mitä taitoja sinulla on ollut, että olet pystynyt onnistumaan tuossa?
Mistä ja miten olet oppinut nuo taidot? Oletko aina osannut nuo? Mikä asia tai kuka ihminen auttoi sinua oppimaan nuo asiat?
Jos nämä taidot vahvistuvat vielä, mihin hyvään ne voivat sinua kantaa?

Mikä tämän tehtävän tarkoitus on? No, luonnollisesti näyttää sinulle, että SINÄ olet kykenevä, osaava ja fiksu ihminen, jossa asuu VOIMAA.

Menepäs nyt ja nauti siitä.

”Seksi on sivuasia, kun kaipuu kohdistuu kosketukseen” – Seksityöntekijän 5 yllättävää huomiota

Mitä tapahtuu, kun espoolainen aviopari alkaa myydä seksiä? Mitä seksityö antaa palvelun tarjoajalle? Millaiset taidot tekevät ihmisestä hyvän seksityöntekijän? Mitä kaikkea seksityöntekijän ammattiin kuuluu? Tietokirjailija, seksologi, sukupuolentutkija ja seksityöntekijä Tiia Forsströmin Ammattirakastaja (Like 2019) vastaa näihin ja lukemattomiin muihin kysymyksiin.

Tämä kirja ei kerro ihmiskaupasta, järjestäytyneestä rikollisuudesta, itsetuhoisesta seksuaalikäyttäytymisestä, päihderiippuvaisten ihmisten hyväksikäytöstä tai lasten seksuaalisesta kaltoinkohtelusta. Tämä kirja kertoo seksityötä tekevistä aikuisista ihmisistä, jotka ovat alalla vapaasta tahdostaan.

Tässä 5 lainausta kirjasta Ammattirakastaja – näitä asioita et tiennyt seksityöstä.

1. Kaikkein tärkeintä on kohdatuksi tuleminen.

”Seksityöntekijän tapaamisessa on usein kaikkein tärkeintä kohdatuksi tuleminen. Harvinaiset fetissit herättävät ihmisessä joskus syvääkin häpeää, mutta myös tuiki tavalliset seksuaaliset halut riisuvat meidät hyvin alasti. Hyväksyvän katseen eteen pääseminen voi olla käänteentekevä kokemus niin kehosuhteen, erilaisten seksuaalisten toimintahäiriöiden kuin vaikkapa aikaisempien kurjien seksikokemusten yli pääsemisen kannalta. Tässä kohtaa suurin osa seksityöntekijöistä toimii vaistonvaraisesti hyvin samalla tavalla kuin ammattitaitoinen terapeutti: me otamme asiakkaan vastaan ja annamme hänelle luvan olla juuri sellainen kuin hän on – tarpeineen, toiveineen ja epävarmuuksineen. Kunhan hän käyttäytyy ihmisiksi.”

2. Moni seksityöntekijä suhtautuu työhönsä kunnianhimoisesti.

”Moni meistä käyttää paljon aikaa ammattitaidon ylläpitoon ja lisäämiseen, seksuaalisuuteen liittyvän tiedon ja erityistaitojen hankkimiseen ja erilaisten sessioiden ja roolileikkien suunnitteluun. Kehon pitämisen sekä terveenä että kauniina voi toki halutessaan mieltää vapaa-ajaksi, mutta voin tunnustaa, etten ikimaailmassa kävisi brassisokeroinnissa, jollei kyse olisi työvälineen huoltamisesta.”

3. Lämpimät kehut parantavat itsetuntoa.

”Parhaimmillaan seksityö kohottaa itsetuntoa. Tyytyväisten asiakkaiden antama palaute menee välillä aivan ihanalla tavalla överiksi. Kestävää myönteistä kehonkuvaa ei voi rakentaa pelkästään toisten ihmisten katseiden varaan, mutta päivästä toiseen jatkuva ihailu ja ylistäminen saattavat kyllä vaivihkaa muuttaa myös sitä tapaa, jolla ihminen katsoo itseään peilistä. Minunkin pienet rintani ja omituiset silmäni ovat saaneet viime vuosien aikana niin paljon niin lämpimiä kehuja, että tuntuisi jo vähän loukkaavalta olla palautteen antajien kanssa kovin rankasti eri mieltä.”

4. Monelle seksipalvelujen myyminen on lähes ainoa tai ainakin vähiten huono vaihtoehto.

”On myös ihmisiä, joille osa-aikainen ja vapaasti aikataulutettava työ on ainoa toimiva vaihtoehto. Seksipalveluiden myyminen on mahdollista monissa sellaisissa elämäntilanteissa, joissa muulla tavoin työllistyminen olisi todella hankalaa. Kollegoissani on eri tavoin vammaisia, vajaakuntoisia ja autismin kirjoon kuuluvia ihmisiä, opintojaan viimeisteleviä nuoria ja pienten lasten vanhempia. Osalle heistä seksityö on lähes ainoa tai ainakin vähiten huono vaihtoehto, osalle loistava – ja suurelle osalle jotain siltä väliltä. Sama pätee myös seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluviin ihmisiin, jotka ovat globaalisti katsottuna selkeästi yliedustettuja seksityöntekijöiden joukossa. Kun syrjintä sulkee tarpeeksi ovia laajemmilla työmarkkinoilla, saattaa seksin myyminen alkaa näyttää joko vähiten huonolta tai oikein hyvältä vaihtoehdolta.”

5. Ihminen saattaa varata ajan halailuun tai suukotteluun.

”On myös asiakkaita, joille rauhallinen läsnäolo on pääasia. Heidän kohtaamisensa vetää erityisen nöyräksi. He ovat ihmisiä, joiden elämästä puuttuu lohtua, läheisyyttä ja ihokontaktia. Seksi on sivuasia, kun kaipuu kohdistuu kosketukseen ylipäänsä. Osa näistä asiakkaista pyytää etukäteen anteeksi sitä, ettei ehkä edes halua seksiä. Ihminen saattaa varata ajan halailuun tai suukotteluun.”

Jäikö tämä teksti mietityttämään sinua? Tutustu Tiia Forsstörmin kirjaan ja lue lisää ammattirakastajan arjesta sellaisena kuin se hänen itsensä ja alalla toimivien kollegojensa näkökulmasta näyttäytyy. Kurkkaa kirja.

Hei sinä kiltti, ystävällinen, ymmärtäväinen. Meneekö hermo? (Juu, kantsiikin mennä!)

Tapasin muutaman kerran edesmennyttä, viisasta terapeutti Carita Hellsteniä, joka on vaikuttanut lähtemättömän rakkaudellisella tavalla lukemattomien ihmisten elämään. Kauan sitten teimme haastattelua, jonka aikana sain alustavasti kiinni siitä, miksi seurustelin aina hirmu räyhäpettereiden kanssa. Olin monta kertaa parisuhteessa, jossa oli tosi rajua mustasukkaisuutta ja kaameaa raivoamista.

Hokasin, että olin sälyttänyt oman rajattomuuteni toisen kannettavaksi. En osannut tunnistaa vihaani, omia rajoja suojaavaa voimaani ja sanoa, että nyt riittää, tämä ei käy tai että mä teen nyt näin ja sä voit olla siitä just sitä mieltä kuin olet. Vihani ei kenties ollut varhaisissa vaiheissani ollut tervetullutta – siihen maailman aikaan kun olin lapsi, tunneyhteydestä tai tunnetaidoista ei puhuttu senkään vertaa kuin nyt. Olen vasta aikuisena löytänyt vihan kallisarvoisen voiman. (Viha ei ole väkivaltaa eikä vihapuhetta, jotka kumpuavat aina pelosta, kuten vihatyön pioneeri Jari Koponen kiteyttää).

Parisuhteissani toinen osapuoli ilmaisi vihaa sitäkin enemmän, hyvin ei-rakentavasti. Ja eihän sekään ollut suhteessa isoin pulma vaan se, että kumppanini eivät halunneet tutkia itseään, ja esimerkiksi ajatus terapiasta oli ihan mahdoton. Ja mitä minä sitten tein?

Ymmärsin ja kannattelin, joustin ja olin kiltti, yritin pohtia, että mikähän minussa mättää. Olen tehnyt sitä paljon myös ystävyyssuhteissa.

Pelossa siitä, että toinen loukkaantuu jos mä huolehdin tarpeistani, jaksamisestani ja siitä mikä minulle on okei ja mikä ei, on usein läheisriippuvuutta. Ja onhan minulle loukkaannuttukin siitä, kun en enää kannattelekaan toisen aikuisen tunteita, olekaan enää hyysäämässä jotain jatkuvaa toisen huonosti voimista, tai sitä että minulta odotetaan jotakin. Kasvamaan haluava tyyppi hiffaa, että hetkinen, nyt voisinkin odotusten sijasta tai lisäksi alkaa itse ottaa koppia itsestäni. Jos tahtoo aikuistua, tahtoo huomata, että oma hyvinvointi ei ole kenenkään toisen vastuulla. Suostuu kohtaamaan ne surut ja tuskat, jotka saavat syyttelemään muita tai maailmaa. Usein ne ovat omia varhaisissa vaiheissa ja muutenkin elämän varrella syntyneitä haavoja. On tosi ok surra ja tuntea tuskaa ja katkeruutta siitä mitä on ollut, mutta ei kenenkään tarvitse noiden tunteiden antaa koko elämäänsä ohjata.

Minulle ylikiltteys oli myös peitetarina: minussa on aina ollut paljon voimaa ja tunnetta, enkä ole kiltteydessänikään ollut mitenkään hissuinen (nämä sisäisyytemme kiemurat eivät ole mustavalkoisia!). Pelkäsin sitä, että kun olen voimassani ja rajoissani, jään ulkopuolelle, herätän uhan tuntemuksia tai kateutta. Ei ollut turvallista osoittaa voimaansa ja sydämestä kumpuavaa itsenäisyyttään. Kun minulle on tullut itseni kanssa työskentelemisen myötä sisäistä turvaa riittävästi, olen kyennyt suoremmin kohtaamaan myös näitä tosi kipeitä asioita. Voi olla, että pienen tai nuoren on helpompaa alkaa piilottaa voimaansa ja olla hirmu kiltti, kuin kestää sitä tuskaa, että jollekin läheiselle oma voima on pelottavaa tai uhka, ja että jollakin tapaa tulee eristetyksi tai yksin jätetyksi sen vuoksi.

Jos tunnistat itsessäsi ylikiltteyttä, ylijoustamista, katkeruutta tai väsymistä: mitä jos ei tarvitsekaan nyt kerralla ratkaista mitään tai löytää rajojaan kertarysäyksellä? Mitä jos olisikin mahdollista alkaa voimaan paremmin, ilman tunnetta, että sinua aina käytetään hyväksi? Mitä jos olisikin niin, ettei tätä rajahommelia tarvitse suorittaa joksikin hienoksi kokonaisvaltaiseksi eheydeksi, vaan voisitkin pikku hiljaa alkaa kuulostella, kuinka saisit elämänvoimaasi suojattua lempeästi?

Kuinka voisit auttaa itseäsi niin, että saat levähtää? Lähtisitkö tänään vähän aiemmin töistä? Jättäisitkö vain vastaamatta siihen puheluun ja tekisit sitä mitä niin kaipaat? Mitä jos et hetkeen yrittäisi selittää mitään, vaan sinnikkäästi keskittyisit omiin juttuihisi? Itsellesi hyvän tekeminen, itsesi huomioiminen alkaa luoda turvaa, ja tuon turvan kautta syntyy hiljalleen suhde omaan viisaaseen kiukkuun ja rajoihin.

Kuva: Unsplash

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Kun edessä on suuri valinta, kumpaa kannattaa kuunnella – järkeä vai tunnetta?

Elämän valinnoissa kohtaavat järki ja tunne, ihmistä pienentävä pelko ja suuri sydämen palo. Niiden ristitulessa on helppo viivytellä. Moni vetkuttelee peloissaan pientenkin askelten ottamista.

Välillä pelko on liikkeellepaneva voima. Kiirehdit uuteen koska et uskalla jäädä, uskot jääväsi jotain vaille. Tavoittelet jotakin, vaikka sielullasi on jo kaikki. Sydän tahtoisi luottaa, hengitellä rauhassa paikallaan.

Aina ei ole mahdollista seurata sydämensä syvimpiä viestejä, eikä välttämättä tarkoituksenmukaistaan. Muistan jo ajalta ennen tietoisen elämäni alkua, kuinka eräs kiinnostava työpaikka herätti minussa voimakkaan tunteen. Tämä ei ole minua varten. Järki kuitenkin ohitti tunteen ja valitsin tuon työn.

Mitä sain? Vahvistuksen, miten tärkeä oma tunne on. Läksyn joka seuraa, kun toimin itseäni vastaan. Seinän, johon törmätä ja turhautuen hakata päätäni, kunnes lopulta ymmärsin kääntyä oikeaan suuntaan. Kaikella on tarkoituksensa.

Jälkikäteen ei kannata harmitella, en minäkään viitsi. Teet valintasi aina sillä osaamisella ja voimavaroilla, jotka kulloinkin on käytettävissä. Et tee tarkoituksella huonoja päätöksiä – ja jos teet, niidenkin taustalla on positiivinen aie. Jos kieltäydyt upeasta mahdollisuudesta, ehkä suojelet itseäsi epäonnistumiselta. Et halua tuntea häpeää tai tulla hylätyksi. Itsensä suojaaminen on mitä luonnollisin teko pienen ihmisen elämässä.

Eri asia on, jos haluaa kasvaa suureksi. On oltava ainakin vähän rohkea. Rohkeus ei ole pelon puuttumista vaan sitä, että ottaa pelon mukaan leikkiin. Tanssii sen kanssa, mutta ei anna sen viedä. Sydän saa olla suurempi ja voittaa.

Helpottaa kun ajattelee, että ei tarvitse uskaltaa liikaa kerralla, valloittaa koko maailmaa yhdellä loikalla. Jättiläiskupla puhkeaa nopeasti. Kauneimmin kasvat sinulle sopivin askelin, luonnollisesti.

Kun olet yhteydessä itseesi, opit tunnistamaan, mikä on sinua varten. Mieli kirkastuu, tunne voimistuu uusiin sfääreihin. Jos aiemmin elämä oli velvollisuuksien ja semikivojen asioiden epämääräistä puuroa, jossa mikään ei tuntunut miltään tai korkeintaan ahdisti, vähitellen uskallat sanoa ei sille, mikä ei tuota todellista iloa. Tunnistat ja tunnustat, mille sydämesi sanoo kyllä – tai suorastaan hell yes! Ja sitten uskallat ottaa sydämesi suuntaan ensimmäisen tärkeän askeleen.

Kun haluat tehdä elämässä enemmän itsesi näköisiä valintoja, tule Oman voiman kesä -kurssille. Sen harjoitukset vapauttavat ja vahvistavat! Voit aloittaa vaikka heti ja tehdä tehtäviä rauhassa pitkin kesää. Lue lisää ja tule mukaan!

Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen kirjasta Vuoden paras päivä.

Mistä köyhän perheen lapsi saa unelmoida? Voiko hän pyytää liikaa ja kohtuuttomasti?

Julkaisimme Hidasta elämää -sivustolla muutamia suomalaisten vähävaraisten nuorten toiveita, haaveita ja unelmia, joita Hope ry oli kerännyt Toivon päivä -kampanjaan (kampanja on jo ohi, mutta toiveita voi vielä lukea täältä.)

Moni nuori toivoi yksinkertaisia asioita: että olisi ruokaa joka päivälle, että saisi joskus uunilohta ja perunamuussia tai että saisi kengät. Moni uskalsi haaveilla myös isommista asioista: tietokoneesta, ulkomaanmatkasta, omakotitalosta tai ajokortista.

Juttua seuraavassa keskustelussa jotkin kommentoijat pahoittivat mielensä jälkimmäisistä unelmista: Kuinka voi toivoa noin isoja asioita, kun ei edes itsellä ole varaa tuollaiseen? Eihän omillakaan lapsilla ole mahdollisuutta tuollaiseen. Kommenteista tuli sellainen mielikuva, että vähävaraisten nuorten pitäisi tyytyä vähempään kuin muut. Uunilohta voi vielä toivoa, mutta Pleikkarista haaveileminen on liikaa.

Meidän ei tarvitse mennä montaa sukupolvea taaksepäin, kun sodan jälkeinen pula-aika opetti meille suomalaisille, mikä on suomalaisen toiveiden raja. Vuonna 1942 unelmien raja meni perunassa, kun jopa perunaa jouduttiin säännöstelemään. Unelmakarttakirja-verkkokurssia yli 5 000 suomalaiselle vetäneenä olen huomannut, että raja ei ole enää perunassa, mutta raja on edelleen olemassa. Ja tuo raja on yllättävän ahdas.

Nykyään me suomalaiset katsomme ihastellen ja jopa kadehtien länsinaapuriamme: on Ikeat, on maailmanlaajuiset vaateketjut, menestyneet artistit ja jopa makeistehtaat, jotka levittävät salmiakin ilosanomaa! Miten ne tuon tekevät, miksi suomalaisilta mikään ei onnistu? Ehkäpä vastaus on siinä, että silloin, kun suomalainen on haaveillut perunasta, ruotsalainen on haaveillut maailmanvalloituksesta. Ja siitä ei ole kauan.

Nykynuoret ovat toisenlaisessa tilanteessa: he uskaltavat unelmoida ja haaveilla. Ei sillä ole väliä, voiko haaveita nyt toteuttaa, pointti on siinä, että uskaltaa ajatella suuremmin kuin tämän hetken mahdollisuudet näyttävät. Niinhän tekivät myös uudet jääkiekon maailmanmestarimiehet: uskoivat siihen, mihin kukaan muu ei uskonut. Ilman uskallusta haaveilla isosti, ei synny isoja tekoja.

Sen sijaan että pyytäisimme lapsia ja nuoria haaveilemaan kohtuullisemmin, nöyremmin ja pienemmin, kannustetaan heitä haaveilemaan isommin, rohkeammin ja avarakatseisemmin. Sillä jokainen rohkea ajatus muuttaa jotain: Suomessa köyhän perheen lapsi pystyy mihin tahansa, kun hänet saa uskomaan, että KYLLÄ, SINULLA ON MAHDOLLISUUS. Ehkei vähävaraisessa perheessä aina vanhempien usko ja voimat riitä kannustamaan lasta ja nuorta uskomaan mahdollisuuksiinsa, siksi on tärkeää, että muut ympärillä olevat aikuiset sanovat lapsille ja nuorille:

Mahtavaa! Kerro lisää toiveistasi.

Jos et heti saa, mitä toivot ja asia on sinulle tärkeä, anna tulevaisuudelle mahdollisuus tehdä toiveistasi totta.

Kun arvioit, mikä on mahdollista, katso eteenpäin, älä taaksepäin tai alaspäin.

Jos jollain muullakin on mahdollisuus, sinullakin tulee olemaan.

Sinä olet kaiken sen arvoinen, mitä pyydät.

Voinko auttaa sinua? Ehken voi toteuttaa juuri nyt isointa toivettasi, mutta saatan pystyä auttamaan pienemmissä.

Annetaan lapsille ja nuorille mahdollisuus ajatella ja toivoa meitä rohkeammin. Se ei ole meiltä pois.

Pienennätkö itseäsi, jotta sinua olisi helpompi rakastaa?

Moni herkkä ihminen, joka aistii voimakkaasti toisten tunteita ja tarpeita, mukauttaa itseään jatkuvasti muiden tunnetiloihin. Hän ottaa toisissa aistimansa tunne-energiat vastuulleen ja kokee, että on hänen tehtävänsä mennä niihin mukaan, helpottaa niitä ja jopa saada ne häviämään toisten puolesta.

Kyky aistia tunne-energioita ja asettua toisen asemaan on monella tapaa hyödyllinen piirre. Paitsi silloin, kun omien ja toisten tunteiden – ja erityisesti niistä kannetun vastuun – rajat ovat epäselvät.

Kun aistii herkästi toisten tunteita ja tarpeita, kynnys kadottaa itsensä siihen, mitä muissa tapahtuu, on keskivertoa matalampi.

Jos on kasvanut ilmapiirissä, jossa tunteita on padottu ja ympärillä on ollut ihmisiä, jotka eivät ole suostuneet tuntemaan omia negatiivisia tunteitaan, vaan ovat ulkoistaneet niiden energian ympäristöönsä, tuota kynnystä ei saata olla olemassa laisinkaan. Sen on korvannut överiempatiaksi nimeämäni selviytymiskeino.

Överiempatiassa herkkyyttä ja intuitiota käytetään toisten tunteiden jatkuvaan lukemiseen rivien välistä. Samalla omat tunteet ja tarpeet sivuutetaan näennäisen harmonian ylläpitämiseksi sekä rakkauden, hyväksynnän ja huolenpidon saamiseksi.

Kun tulemme sivuutetuiksi, opimme sivuuttamaan itsemme

Jokainen meistä tarvitsee kokea olevansa arvokas, rakastettu ja turvassa. Jos se vaatii meiltä lapsena toisten tunteiden lukemista oman itsemme kustannuksella, totta kai teemme niin, tiedostamattamme. Pysymme toki hengissä, jos saamme vettä, ruokaa ja paikan, jossa olemme fyysisesti suojassa. Henkiseen ja tunne-elämän kehittymiseen tarvitsemme lisäksi myös rakkautta, emotionaalista turvaa ja nähdyksi tulemista.

Jokainen meistä on sisäsyntyisesti arvokas ihmisenä ja olentona, osana maailmaa ja sen kaikkeutta. Moni meistä, itseni mukaan lukien, on kuitenkin unohtanut tämän.

Ymmärryksemme arvostamme vahvistuu, jos koemme pienestä pitäen, että elämässämme on ihmisiä, jotka ovat aidosti läsnä, näkevät meidät ja elävät kanssamme meidät hyväksyen ja meitä tukien juuri semmoisina kuin olemme ihan tavallisessa arjessa. Jos emme saa lapsena näitä kokemuksia, vaan jäämme voimakkaine tunteinemme ja herkkine kehoinemme jatkuvasti sivuun muiden ihmisten tunnetilojen vallatessa tilan, kokemuksemme omasta arvostamme ei saa vahvistusta. Sen sijaan se hautautuu hylätyksi tulemisen kokemusten ja niistä juontavien häpeän ja arvottomuuden tunteiden alle. Perusta överiempatian syntymiselle on valmis.

Se, että ihminen alkaa käyttää intuitiivista herkkyyttään toisten lukemiseen rivien välistä ei siis aina vaadi perinteisesti suuriksi luokiteltavia traumoja, kuten fyysistä väkivaltaa ja hyväksikäyttöä.

Ihan tavallinen sivuutetuksi tuleminen tunnetasolla riittää siihen, että lapsi alkaa myös itse sivuuttamaan itsensä ja taipuu jatkuvasti toisten tunteisiin ja tarpeisiin kelvatakseen ihmissuhteisiin.

Kun sivuutamme itsemme, teemme itsestämme samalla pienemmän, helpomman ja vähemmän pelottavan.

Toimimme niin, jotta muut eivät kokisi meitä vaikeaksi ja haastavaksi ja meitä olisi helpompi rakastaa. Pienennämme itseämme erityisesti tunteiden tasolla, koska tunteet – omat ja muiden – ovat monelle ihmiselle pelottava ja häpeällinen asia.

Siksi tunteita padotaan, pantataan, sivuutetaan, torjutaan ja väistetään mitä moninaisemmin keinoin sekä itsessä että muissa. Ja kun ne eivät enää pysy piilossa, vaan pamahtavat esiin, ihmisen ensireaktio on usein joko syyttää vaikeista tunteistaan kokonaan toisia tai ottaa sekä omat että toisten tunteet kantaakseen. Tämä riippuu siitä, minkälaisen päätavan suhtautua tunteisiinsa he ovat varhaisissa ihmissuhteissaan omaksuneet.

Siksi ne meistä, jotka otamme sekä toisten että omat tunne-energiat helposti taakaksemme, pyrimme välttämään konflikteja ja yritämme harmonisoida tilanteita viimeiseen asti. Uskomme, että meidän täytyy tehdä niin, että olemme ylipäänsä tervetulleita mihinkään tai että kukaan haluaa olla kanssamme tekemisissä. Ihan sama, miten paljon voimia se meiltä vaatii.

Sinun tehtäväsi ei ole käsitellä toisten tunteita

Jos sinusta tuntuu, että keskityt jatkuvasti toisten ihmisten tunne-energioiden havainnointiin ja käsittelyyn ja oma elämäsi jää siinä sivussa elämättä, oikea aika tehdä asialle jotain voi olla juuri nyt.

Vaikka sinua saattaa kaduttaa ja tunnet, että olet menettänyt paljon överiempatian takia, koskaan ei ole liian myöhäistä vaihtaa vaihdetta.

Voimattomuuden kokeminen överiemparian kautta on todennäköisesti kasvutarinasi ytimessä tässä elämässä ja on siksi palvellut merkittävää tarkoitusta henkilökohtaisen evoluutiosi tiellä. Samaan aikaan mallin tiedostaminen ja sen otteen höllentäminen vievät sinua uuteen, vapaampaan vaiheeseen elämässäsi ja olossasi.

Kun pystyy hellittämään mallia ylläpitävästä uskomuksesta, jossa vastuun toisten tunteiden käsittelystä ja ”ratkaisemisesta” kuvittelee olevan itsellä, myös ulkoiset olosuhteet alkavat muuttua. Mallin tiedostaminen luo pohjan tasapainoiselle arjelle, jossa herkkä ja empaattinen henkilö pystyy käyttämään energiaansa ja hyödyntämään intuitiivisia kykyjään tavoilla, jotka tuntuvat voimauttavilta myös hänelle itselleen.

Herkälle elämä voi tuntua jatkuvalta tasapainottelulta kahden olotilan, omassa voimassa olemisen ja liiallisen vastuunkantamisen, välillä. Ja sitä se usein onkin.

Maailmassa on paljon potentiaalisia energiasyöppöjä: ihmisiä, yhteisöjä, tilanteita ja tekemisen tapoja, joissa annamme oman voimamme pois ja keskitämme energiamme haitallisella tavalla itsemme ulkopuolelle saadaksemme arvon, rakastetuksi tulemisen ja yhteyden kokemuksia.

Itsensä pienentäminen ei todellakaan aina tarkoita sitä, että vetäydymme tai olemme hiljaisia ja huomaamattomia.

Omalla kohdallani se on tarkoittanut useaan otteeseen sitä, että olen mennyt kovaa vauhtia johonkin suuntaan ja investoinut paljon energiaa asioihin, päämääriin ja tekemisen tapoihin, jotka eivät ole kuitenkaan tuntuneet ihan omilta. Ja sitä, että olen yritänyt puristaa itseni muotteihin, jotka perustuvat arvoille, jotka eivät ole olleet linjassa aidoimman itseni kanssa. Ja että olen koittanut tehdä itseni sopiviksi suhteisiin ihmisten kanssa heidän ehdoillaan ja hylännyt siinä samalla sen, kuka minä olen ja mitä minä tunnen ja tarvitsen.

Itsensä pienentäminen on pohjimmiltaan omien arvojen ja oman syvimmän olemuksen vastaisesti toimimista. Se tuntuu stressinä ja jännityksinä kehossa ja mielessä ja voi ilmetä niin henkisinä kuin fyysisinä oireina ja epätasapainotiloina.

Vaikka olimme lapsina jokseenkin aseettomia erilaisten tunneilmapiirien ja ihmissuhteiden vaikutuksille, voimme ottaa aikuisina vastuun sisäsyntyisen arvon tunteemme vahvistamisesta. Tämä on mahdollista, kun alamme vanhemmaksi sille sisäiselle lapsellemme, joka vielä kipuilee häpeän, arvottomuuden ja rakkaudettomuuden kokemustensa kanssa ja tuemme hänen kasvuaan vastuuseen omista tunteistaan ja hyvinvoinnistaan.

Herkälle ja överiempaattiselle se tarkoittaa muun muassa sen tunnistamista, mitkä tunteet nousevat itsestä ja mitkä muista ja vastuun luovuttamista muiden tunteista heille itselleen. Omaa energiaa on tarkoitus käyttää oman itsensä tuntemisen, itsestä huolehtimisen ja kaikenlaisen luomisen polttoaineeksi. Siksi on tärkeää oppia erottelemaan ja valitsemaan, minkälaisessa tunneilmapiirissä aikaansa viettää.

Ehdoton rakkauskaan ei tarkoita sitä, että meillä ei ole ihmisinä rajoja. Itselleni se tarkoittaa ennemminkin sitä, että on kyvykäs rakastamaan omista ja toisen ehdoista huolimatta.

Mitä se käytännön tasolla tarkoittaa kussakin ihmissuhteessa, muotoutuu parhaimmillaan tasapainoisen vuorovaikutuksen kautta turvallisessa ilmapiirissä. Siinä on tilaa myös herkän ihmisen kokea koko tunneskaalansa ja huolehtia samalla omasta jaksamisestaan. Joskus se tarkoittaa myös sitä, että oman hyvinvoinnin vuoksi toisen ihmisen kanssa ei kannata jakaa päivittäistä elämäänsä. Se voi tuntua herkästä ja överiempaattisesta aluksi luovuttamiselta. Mutta mikäli suhde pitää molemmat tai toisen jumissa samojen pelkoon perustuvien toimintamallien kierteessä, on irti päästäminen yleensä hedelmällisempi tie eteenpäin.

Herkän tehtävä on olla juuri semmoinen kuin hän on

Oletko koskaan ajatellut, että elämässäsi ei ehkä olekaan kyse väkisellä johonkin kuvioon sopimisesta ja itsesi tunkemisesta jo olemassa oleviin muotteihin? Entä jos siinä onkin kyse kokonaan uusien olemisen tasojen ja tekemisen tapojen luomisesta ja tuomisesta ihmisyyden piiriin?

Itse koen, että herkän tehtävä on olla juuri sellainen ihminen kuin hän kulloinkin on, kaikkine ominaisuuksineen, piirteineen, lahjoineen ja tunteineen. Ja herkkyyden tehtävä on olla osa ihmisyyttä.

Mitä enemmän annamme herkkyydelle tilaa muiden ominaisuuksiemme rinnalla, sitä enemmän se saa tilaa koko ihmistietoisuudessa. Se kuljettaa meitä aikaan, jossa emme enää pelkää tunteitamme, vaan voimme kokea niitä ja viestiä niistä entistä avoimemmin, sälyttämättä niitä toisten niskaan tai ottamatta niitä perusteettomasti taakaksemme.

Ja rakastaa itseämme ja toisiamme täydessä koossamme ja voimassamme.

Kiltti ihminen uupuu, kun haluaa vain olla hyvä – Kiltin on muistettava pitää omista rajoistaan kiinni

Kiltteyttä pidetään hyveenä, jota jokainen ei sydämessään mukanaan kanna. Kiltti ihminen nähdään hyvänä ja kauniina, mutta ehkä myös helposti hyväksikäytettävänä ja alistettavana: hän hoitaa asian kuin asian, eikä turhia valita. Työelämässä kiltille on helppo sysätä hanttihommia ja turhalta tuntuvia pikkujuttuja. Näiden ’’pikkujuttujen’’ päälle rakentuu suuri kaava, ja ilman kilttiä ahertajaa ei olisi siis mitään. Kunnian saa kuitenkin joku muu. Kiltti saattaa kuormittua valtavasti, mutta ei näytä sitä ulospäin.

Surullisinta tässä ilmiössä on se, että kiltti ei todellakaan yleensä ymmärrä arvoaan tai sitä, että muut ihailevat hänen altruistisuuttaan. Kiltti tekee usein näitä vastavuorottomia palveluksiaan kohottaakseen omanarvontuntoaan ja tullakseen hyväksytyksi, mikä toisaalta toimii, mutta usein itsestä huolehtiminen jää suoritusten keskellä taka-alalle. Aito auttamisen halu voi kääntyä uuvuttavaksi, aitous muuttuu pakoksi.

Kiltti sanoo usein: ’’En ole ehtinyt pitää huolta itsestäni, kun olen kaiken aikaa pitänyt huolta muista.’’ On tärkeä muistuttaa, että myös hän ansaitsee osansa hemmottelusta ja levosta. Hänellä on oikeus laittaa itsensä etusijalle. Hänellä on oikeus tavoitella itselleen tärkeitä asioita, kuten kaikilla meillä. Kiltti ansaitsee myönteistä palautetta sekä kiitosta tekemisistään, samalla kuitenkin voimme auttaa kilttiä muistamaan, että välillä on ihan ok vain olla, ilman suorituksia ja velvoitteita.

Kiltteydessä on monia puolia – miten kääntää kiltteys arjen voimavaraksi?

Työelämässä kiltin on vaikea edetä, koska hänet on laitettu lokeroon, jossa multitaskaaminen ja jokapaikanhöylääminen ovat hänen tärkeimpiä tehtäviään. Vaikka kiltti varmasti hoitaisi monet vastuullisetkin tehtävät huolellisesti ja muita kunnioittaen, hänet usein halutaan asettaa paikkaan tai asemaan, jossa hänestä voidaan eniten hyötyä. Kiltti ei saa koskaan näyttää aitoa vahvuuttaan, kun tehtävät pyörivät muiden auttamisen ympärillä.

Usein kiltti on myös herkkä – muiden sanat ja teot saavat hänet tuntemaan voimakkaasti. Myös keho voi reagoida ympäristön muutoksiin esimerkiksi alakuloisuutena, päänsärkyinä, suolistovaivoina tai unettomuutena. Kiltti ihminen uupuu, koska haluaa vain olla hyvä. Tärkeintä olisikin ymmärtää, että jokainen on hyvä sellaisenaan, hyvyys ei vaadi jatkuvia palveluksia muille. Kiltti voi hyväksyä kiltteytensä, mutta myös oppia työkaluja, joilla rajata tätä piirrettä omaa jaksamistaan kuunnellen.

Kiltti ei pääse vain muita auttamalla ja hyvyyttä tavoittelemalla kukoistukseensa. Kiltti ihminen on sisimmässään lämmin ja sydämellinen, sanalla sanottuna upea. Kun tähän yhdistetään vielä ripaus itsevarmuutta, omien arvojen mukaan elämistä ja jämäkkyyttä seisoa omien valintojensa takana, kiltti pääsee elämässään varmasti hyvin pitkälle, minne vain haluaa. Kiltti tarvitsee elämäänsä tervettä itsekkyyttä, jolloin hän voi löytää tasapainon oman jaksamisen ja muiden auttamisen sekä toisten tunteiden huomioimisen välillä.

Tunnistatko itsesi kiltiksi tai kuuluuko lähipiiriisi kilttejä persoonia? Onko kiltteys taakka vai voimavara?

”Minä tiedän kaiken” -tyypit ärsyttävät – mutta raskasta on sekin, jos jollain ei koskaan ole omaa mielipidettä

Suunnan säilyttäminen elämässä edellyttää, että pysyt omassa voimassasi.

Kaikki epäröivät joskus, mutta kun tunnet oman voimasi, et tempoile päämäärättömästi eri suuntiin jokaisen ärsykkeen mukana. Hyvää tarkoittavia neuvonantajia riittää ja niin myös pahaa tarkoittavia – heitä salaa harmittaa sinun voimasi, ja he yrittävät vetää sinut alas mukanaan. Älä suostu siihen! Oma voima ei kuitenkaan ole sitä, että pidät mielipiteistäsi millintarkasti kiinni joustamatta ja kuuntelematta muita.

Meillä on erilaisia taipumuksia reagoida palautteeseen ja odotuksiin. NLP-menetelmässä puhutaan sisäisestä ja ulkoisesta referenssistä.

Sisäinen referenssi tarkoittaa voimakasta sisäistä tunnetta siitä, miten asiat ovat. Sisäisen referenssin ihminen ei ole aina oikeassa, mutta hän tuntee olevansa. Hän löytää vastaukset sisältään. Ulkoa tulevan tiedon ja palautteen vastaanottaminen onnistuu lähinnä, jos se tulee niiltä harvoilta tahoilta, joita sisäisen referenssin ihminen pitää auktoriteetteina. Omaa vahvaa tunnetta tarvitaan, mutta äärimuodossaan sisäinen referenssi vaikeuttaa oppimista (ja on aika ärsyttävää muille). Ehkä tunnistat elämästäsi jonkun, joka tietää aina varmasti kaiken?

Ulkoisen referenssin ihminen tarvitsee tietoa itsensä ulkopuolelta hahmottaakseen, miten asiat ovat. Hän kaipaa myyntilukuja, arvosanoja, kehuja tai asiakaspalautteita, jotta osaa arvioida onnistumisensa. Voimakas ulkoinen referenssi tekee ihmisestä tuuliviirin: hän heilahtaa jokaisesta arvostelusta ja yrittää olla jokaiselle jotakin. Tämäkin kuvaus saattaa soittaa kelloja mielessäsi.

Kumpaan suuntaan olet itse kallellasi? Vinkki: Jos vastauksesi alkaa ”No mä en ainakaan ole…”, olet luultavasti enemmän sisäisen referenssin puolella. Jos taas kysyt tähän(kin) mielipidettä puolisoltasi, kallistut ulkoisen referenssin suuntaan. Muista myös, että eri konteksteissa taipumuksesi saattaa olla erilainen, ja se voi elämän aikana muuttua. Ehdotonta asteikkoa ei ole.

Parasta olisi löytää tasapaino sisäisen ja ulkoisen referenssin välille. Silloin voit peilata omaa tunnettasi ulkoa tulevaan tietoon.

Joskus voi olla, että ulkoa tuleva tieto vahvistaa tunnettasi. Joskus taas saatat joutua korjaamaan sisäistä kurssia ulkoisen palautteen mukaan. Mutta kun olet omassa voimassasi, rakentava palaute ei heilauta koko olemustasi juuriltaan. Olet sinut myös keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden kanssa.

Parasta olisi löytää tasapaino sisäisen ja ulkoisen referenssin välille. Silloin voit peilata omaa tunnettasi ulkoa tulevaan tietoon.

Kun meinaat lipsua omasta voimastasi, kysy itseltäsi, mitä pelkäät tapahtuvaksi, jos pidät kiinni siitä, mikä sinulle on tärkeää. Onko pelkosi todellinen? Toiset saattavat olla kanssasi eri mieltä, jopa suuttua, mutta se ei ole vaarallista. Et voi olla vastuussa toisten reaktioista ja oppiläksyistä. Kunnioittava ja ystävällinen kannattaa olla, mutta joskus sinun tehtäväsi on asettaa rajat ja olla elämän oppitunti toiselle. Suuttumukseenkin voi reagoida rauhallisesti, ymmärtäen – silti oman voimansa säilyttäen.

Oma voima vahvistuu, kun itseä koskevat uskomukset paranevat ja huomaat, että maailma ei pelostasi huolimatta kaatunut. Uskallat tehdä itsestäsi kumpuavia valintoja. Se ei ole itsekkyyttä vaan terveitä rajoja. Energiasi pysyy sinussa eikä vuoda eri suuntiin. Voit kunnioittaa muita ja ottaa palautetta vastaan, mutta et menetä sen takia voimaasi vaan teet päätöksesi itse.

Kun haluat vahvistaa omaa voimaasi, tule mukaan Oman voiman kesä -kurssille. Se sisältää vahvistavia ja vapauttavia harjoituksia, joita voit tehdä omaan tahtiisi pitkin kesää. Tutustu kurssiin ja aloita vaikka heti!

Teksti on lainattu ja sovellettu Katri Syvärisen kirjasta Vuoden paras päivä.

Voit olla just niin hajalla kuin oot – ja silti tulla rakastetuksi ja rakastaa

Oijoi! Iso, harhaanjohtava luuloni oli ties miten pitkään, että minun olisi syytä olla jotenkin hienon ehyt ennen kuin voin ottaa vastaan jonkun ihanan (tai ihanien) rakkautta, ja että osaan hienosti rakastaa itse. Se on ihan kukun kukkua!

Olen eheytynyt mitä syvimmiten, kun olen saanut rakastavan katseen edessä oppia olemaan aivan tumput suorana ja hoomoilasena kiperien jutskieni kera. Se on häpeää, sekin luulo, ja arvottomuutta, että tässä pitäisi jotenkin hienon khuulin ehjä olla. Arvottomuus ajaa suorittamaan eheytymistä, henkistymistä, itsensä kehittämistä ja ”hyvää ihmisyyttä”. Mitä jos ihminen on ihan hyvä juuri näin, pohjimmiltaan jo valmiiksi, ja tarvitsee vain omana itsenään rakastetuksi tulemista muistaakseen sen?

Ja mitä se eheys edes on? Minulle paradoksaalisesti sitä, että voin olla juuri mitä olen milloinkin, rakastaa ja tulla rakastetuksi juuri tällaisena omana heilimöivänä sekakukkien niittynäni myyränjyystämineni kukkasipuleineni.

Mitä jos itsensä rakastaminen on lupaa olla keskeneräinen, ja silti säkenöidä? Mitä jos syvä yhteys toisen kanssa syntyy juuri siitä, että uskaltautuu haavoinensa toisen eteen? Ja entä jos itsensä rakastamista on sen tunnistaminen, kuka on avoimuutesi arvoinen, kenen kanssa luottamusta voi ja kannattaa rakentaa? Mitä jos rakkaus syntyy ja syvenee siellä, missä saa rakastaa toista kaikessa tämän inhimillisessä epätäydellisyydessään, jossa hän on juuri täydellinen? Entä jos rakkaus on sitä, että voidaan kasvaa ja ihmetellä yhdessä; tukea, tulla kuulluksi ja nähdyksi nyt eikä vasta joskus sitten kun ollaan taas tähtipölyä?

Lämpimästi tervetuloa voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon tästä.

Kun naiset kokoontuvat yhteen, he löytävät äänensä yhdessä – Rakkaus tekee meistä yhtä

Hyvänteleväisyysjärjestön perustaja Melinda Gatesin uutuuskirja Tasa-arvo nyt! kertoo rehellisesti ja koskettavasti tyttöjen ja naisten tarinoita. Gatesin mukaan naisten täytyy herätä auttamaan toisiaan aina kuin mahdollista, jotta heistä tulee yhdessä vahvempia.

Auttamisen halu lähtee usein siitä, että tiedämme, mitä oman elinpiirimme ulkopuolella tapahtuu ja myös siitä, että uskallamme avata silmät oman elinpiirimme sisässä. Tässä muutama tiivistetty tarina Gatesin kirjasta:

1. Nigerialainen 42-vuotias äiti Adissa on synnyttänyt kymmenen lasta, joista neljä oli menehtynyt: ”Kun minulla oli kaksi lasta, sain syödäkseni. Nyt en saa.”

2. Kenialainen VaLimme äiti on synnyttänyt kolme lasta, joista kaksi on elossa. Hänen miehensä pahoinpiteli VaLimmeä ja tuhosi hänen rakentamansa kampaamon. Nyt hänellä ei ole toisinaan varaa ruokkia lapsiaan.

3. 10-vuotias Sona kuului Intian alimpaan kastiin ja keräsi roskia, jotta löytäisi roskien seasta jotain käyttökelpoista. Hän pyysi 50 kertaa: ”Antakaa minulle opettaja.”

4. Kenialainen 13-vuotias tyttö Kakenya halusi opettajaksi. Jotta hän saisi jatkaa opiskeluja, hän tarjosi isälleen sopimusta: hän alistuisi sukupuolielinten leikkaamiseen, mutta vain jos saisi pysyä koulussa ja naimattomana. Ennalta sovittuna päivänä Kakenya käveli lehmihakaan kotinsa lähellä, ja siellä koko kylä katseli, kun hänen isoäitinsä leikkasi häneltä klitoriksen ruosteisella veitsellä.

5. Tansanialainen Anna on liikkeellä 17 tuntia päivässä. Tunnin vedenhakumatkan, polttopuiden hakkaamisen (tylsällä viidakkoveitsellä) ja ruoan keruun lisäksi, Anna tiskaa illalla muun perheen mennessä nukkumaan. Valtava palkattoman työn määrä pimentää naisten tulevaisuuden, koska aikaa tai voimia oman aseman kohentamiselle ei ole.

6. Nigerialainen 16-vuotias Fati oli joutunut naimisiin 13-vuotiaana ja tullut raskaaksi. Hänen synnytyksensä kesti kolme päivää, minkä seurauksena nuori synnyttäjä sai vaivan, joka aiheuttaa hajua ja fyysisiä vammoja. Vammat johtuvat siitä, että vauvan pää on liian suuri ja äiti liian pieni: vauvan pää painaa ympäröivää kudosta, estää verta kiertämästä ja tekee reiän vaginan ja virtsarakon tai vaginan ja peräaukon väliin. Tämä saattaa johtaa ulosteen tulemiseen vaginan kautta.

7. Amerikkalainen Susan joutui kokemaan työssään esimieheltään seksuaalista häirintää, ja kun hän kertoi siitä työpaikalla, hänet uhattiin erottaa. Susanille annettiin myös huonoja arvioita hänen työstään, koska hän oli niin hyvä, että esimies pelkäsi hänen ylennystään.

12 herättävää lainausta Tasa-arvo nyt! -kirjasta:

1. Kun me naiset pääsemme käyttämään lahjakkuuttamme ja energiaamme, me alamme puhua omalla äänellämme ja omien arvojemme puolesta, ja sitä kautta kaikkien elämä paranee.

2. Jos tahtoo nostaa ihmiskuntaa, täytyy voimaannuttaa naisia.

3. Köyhyys on sitä, ettei kykene pelastamaan lastaan, kun taas äidit, joilla on vähän enemmän rahaa, kykenevät. Ja koska äidin väkevin vaisto on suojella lapsiaan, köyhyys on maailman heikentävin voima.

4. Jos on koko elämänsä ollut nöyrä, siitä ei ole helppoa oppia pois.

5. Naiset voivat käyttää koulussa oppimiaan taitoja heitä pidättelevien sääntöjen purkamiseen.

6. Muutos alkaa siitä, että joku sanoo ”Ei!”

7. Tasa-arvoinen kumppanuus avioliitossa edesauttaa terveyttä, hyvinvointia ja ihmisten kukoistusta. Se vetää puoleensa kunnioitusta. Se kohottaa molempia osapuolia. Mikään ei ole kauempana tasa-arvoisesta kumppanuussuhteesta kuin lapsiavioliitto.

8. Kun vastakkain ovat miehen ja naisen sana, nainen ei voi voittaa. Mutta kun miehen sana on monen naisen sanaa vastaan, tilanne voi muuttua läpinäkyväksi ja valo voi päästä paikkoihin, joissa ihmisiä kohdellaan huonosti.

9. Kun ihmiset alkavat pitää huonon kasvatuksen vaikutuksia luonnon tekosina, he eivät kannusta kouluttamaan naisia avainasemiin, ja se taas vahvistaa sitä näkemystä, että miesten ja naisten epäsuhdalle on olemassa biologinen syy.

10. Kun naiset kokoontuvat yhteen, ottavat toisensa mukaan, kertovat tarinoitaan toisilleen ja jakavat surunsa keskenään, he löytävät äänensä yhdessä. Me naiset luomme uuden kulttuurin – emme sitä, joka päällemme on langetettu, vaan kulttuurin, jonka me rakennamme omilla äänillämme, omista arvoistamme käsin.

11. Jos ihmiskuntaa yhdistää jokin, niin se, että kaikki ovat olleet ulkopuolisia jossakin vaiheessa elämäänsä, ellei muuten niin leikkikentällä. Ei kukaan ole pitänyt siitä.

12. Rakkaus tekee meistä yhtä. Rakkaus kohottaa meidät.

Mitä sinä voit tehdä tänään lähimmille tytöille ja naisille kohottaaksesi heitä? Mitä voit tehdä työpaikkasi naisille, jotta heillä olisi kaikki potentiaali käytössään? Mitä voit tehdä kaukana olevien naisten ja tyttöjen eteen, jotta heidän ja heidän lastensa elämänsä olisi parempaa?