Tuntuuko joskus siltä, ettet saa toiselta sitä, mitä kaipaat? – Tästä voi olla apua

Luulisin, että jokainen meistä on tuttu sen kokemuksen kanssa, että emme saa toiselta sitä mitä kaipaamme. Usein tuo toinen on ihminen mutta toisinaan voi tuntua siltä, että se on elämä, joka ei anna sitä mikä meille kuuluu.

Minulle tämä kokemus on varsin tuttu. Siksi olen etsinyt selkeyttä siihen miksi olen kokenut näin ja mitä asialle voi tehdä. Selkeyden löytäminen on ollut tärkeää sillä tuossa tilassa eläminen voi rasittaa yllättävän paljon niin omaa kuin myös lähimmäisten elämää, kuten saatat tietää. Ymmärryksen lisäksi olen löytänyt työkaluja siihen, miten voin paremmin tarjota itselleni niitä asioita, joita kaipaan.

Otetaan pari esimerkkiä alkuun niin saadaan kiinni siitä millaisiin kokemuksiin viittaan.

  1. Minusta tuntuu palaverissa siltä, että minulle ei osoiteta arvostusta minulle kuuluvalla tavalla
  2. Koen, että kumppanini ei kuuntele minua
  3. Ystäväni ei ole yhtä kiinnostunut viettämään aikaa kanssani kuin minä hänen

Haluamista ja kaipaamista on monenlaista. Luettelen tähän muutamia asioita, joita huomaan meidän usein kaipaavan: huomio, ymmärrys, rakkaus, arvostus, kuunteleminen, kunnioitus, kiinnostus, seksi, tuki, että meitä lähestyttäisiin sekä läheisyys.

Pysähdy ihan hetkeksi ja mieti hetki sitä, missä tilanteissa sinä huomaat, ettet saat joltain toiselta kaipaamaasi.

Halut ja kaipuut ovat täysin luonnollinen asia. Jokaisella on niitä. Jos meillä ei ole sellaisia, voi olla hyvä hieman huolestua sillä silloin olemme kovettaneet osan inhimillisyyttämme. Ei siis pohdita sitä, ovatko kaipuumme hyvä vai huono asia. Olennaisempaa on se, mitä teemme niiden kanssa.

Yksi luonnollinen tapa reagoida tarpeisiin ja haluihin on se, että jos ne eivät täyty, vaihdamme sen toisen. Työpaikan, kumppanin tai ystävän. Tai ehkä pyrimme sivuuttamaan kaipuun. Osa meistä saattaa eksyä sellaisen kirjallisuuden pariin, joka kertoo meille miten saamme paremmin sen mitä haluamme. Kaikki edellä mainitut ovat itselleni tuttuja lähestymistapoja. Ratkaisu, joka on tuottanut minulle eniten tuloksia löytyi kuitenkin muualta, hieman yllättävästäkin paikasta.

Siitä ymmärryksestä, että kukaan ei ole velvoitettu antamaan minulle yhtään mitään.

Sanat voivat aluksi kuulostaa karulta tai inhorealismilta. Lue kuitenkin eteenpäin sillä tarkoitukseni ei ole millään tapaa olla karu vaan valottaa ymmärrystä asiaan, joka voi muuttaa elämää perustavanlaatuisesti.

Miksi alitajuisesti odotamme, että toinen antaa meille sen mitä kaipaamme?

Selitys löytyy ihmisen kehityksestä. Tiedät varmasti, että ollessamme lapsia olemme täysin riippuvaisia ympäristöstämme, pääasiassa vanhemmistamme. Kenties tiedät myös sen, että kehitykseemme kuuluu luontaisesti vaihe, jossa koemme olevamme oikeutettuja siihen, että maailma ja sitä edustavat vanhempamme antavat meille kaiken mitä tarvitsemme. Olemme maailman napa.

Se mitä et kenties tiennyt on olennaisinta: me elämme edelleen vahvasti maailmassa tämän varsin nuoren minuutemme osan kautta ja suhtaudumme maailmaan yhä samalla tavalla kuin vanhempiimme. Kuin olisimme maailman napaa ja maailma olisi meitä varten.

Mitä läheisempi suhde meillä on toiseen, sitä enemmän kallistumme kanssakäymään tämän varhaisen minuutemme sävyttäminä. Niin kauan kuin kanssakäymme toisen kanssa tästä lapsenomaisesta paikasta, odotamme aina alitajuisesti tuon toisen antavan meille sen mitä kaipaamme. Uskon, että sinun on helppo tunnistaa tämä asia käytännössä kun vain muistelet tilannetta, jossa haluat tai kaipaat toiselta jotain. Koetko käyttäytyväsi tuossa hetkessä aikuisen vai lapsen tavoin?

Syvennetään ymmärrystä asiasta vielä hieman. Kun minuutemme kehittyy, se kehittyy aina vuorovaikutuksessa toisen kanssa. Tämä vuorovaikutteisuus on siis keskeinen tekijä psykologisen minuutemme, persoonamme, toiminnalle. Se on aina jotain suhteessa johonkin toiseen. Koska kehitymme niin vahvasti elämään tämän psykologisen minuutemme kautta sen sijaan, että kehittäisimme sen rinnalla läsnäolotaitoja ja kykyä tiedostaa itsemme vailla toista, halumme ja toiveemme kohdistuvat aina ulkopuolelle. Se mitä kaipaamme, haluamme tai tarvitsemme on aina jossain toisessa.

Aluksi on tärkeä ymmärtää, että toiselta haluaminen ja kokemus siitä, että toinen on velvoitettu antamaan meille sen mitä kaipaamme, on varhaiseen kehitysvaiheeseemme liittyvä asia. Sen jälkeen voimme alkaa avautua sille, että aikuistumiseen ja itsenäistymiseen kuuluu sen asian sisäistäminen, ettei yksikään toinen olento ole vastuussa meistä tai velvoitettu mihinkään.

Se ei silti tarkoita sitä, että emme voi saada toisilta sitä mitä kaipaamme. Se tarkoittaa vain sitä, että kukaan ei ole velvoitettu antamaan meille sitä mitä kaipaamme. Kun olemme valmiit aloittamaan tämän asian sisäistämisen, suhteemme kaikkiin ja kaikkeen ympärillämme voi muuttua runsain mitoin kypsemmäksi, mahdollistaen kunnioittavamman, avoimemman ja tuloksiltaan toimivamman kanssakäymisen.

Lopulta kyse on vastuullisuudesta

Kypsyys on kykyä tunnistaa vastuu omasta olemassaolostaan. Mitä syvemmin pystymme tiedostamaan vastuumme, sitä paremmin voimme soveltaa sitä käytännössä. Käytännössä soveltaminen tarkoittaa:

  • kukaan ei ole syyllinen siihen mitä koen
  • kukaan ei ole syyllinen siihen mitä en koe
  • kukaan ei ole vastuussa elämäni liikuttamisesta johonkin suuntaan
  • kukaan muu ei ole vastuussa siitä mihin elämäni on liikkunut

Tämän seuraamuksena alamme terveellä tavalla eriytyä ja itsenäistyä aikuiseksi itseksemme. Tunnistamme toiset ihmiset erillisiksi ihmisiksi ja sen sijaan, että käyttäytyisimme heitä kohtaan kuin he olisivat meille jotain velkaa tai lähteitä täyttymykselle, voimme alkaa lähestyä heitä ja heidän tilaansa kunnioittavammin.

Aihe on laaja ja lisätiedon sijaan haluan antaa sinulle konkreettisen tavan lähestyä asiaa ja lisätä tietoisuuttasi vastuullisuudesta. Jos haluat perehtyä aiheeseen paremmin kanssani, voit tehdä sen rakentamallani Kuulluksi tulemisen taito -verkkokurssilla. 

Toistuvan kysymyksen harjoitus

Istu alas rauhallisessa tilassa, jossa sinua ei häiritä. Aseta kello soimaan kymmenen minuutin kuluttua. Hengitä rauhassa pari kertaa syvään sisään ja ulos, aistien hengityksen. Anna sitten itsellesi lupa rentoutua ja hetken ajan anna huomiosi levätä kehosi aistimuksissa, siinä mitä tunnet ja mitä mielessäsi tapahtuu.

Esitä sitten ääneen itsellesi kysymys: missä minä huomaan asettavani vastuun toiselle? Vastaa kysymykseen ääneen. Huomaa, että tarkoitus ei ole löytää oikeaa ratkaisua tai vastausta vaan olla utelias siitä, missä huomaat vastuuttavasi toista/toisia. Ei ole kiirettä mihinkään. Kun vastauksesi luontaisesti päättyy, esitä kysymys itsellesi ääneen uudelleen. Vastaa ääneen tuoreesti, uteliaana ja vailla tuomintaa sitä kohtaan missä vastuuttaminen tapahtuu. Jatka tätä tunnustelevaa kysymisen ja vastaamisen ketjua kunnes kello soi. Kysy sitten itseltäsi miten harjoitus vaikuttaa sinuun.

Miten halut ja tarpeet sitten täytetään?

Kirjoitan aiheesta tulevaisuudessa lisää sillä se ansaitsee oman kokonaisuutensa. Useat tarpeemme ovat luonteeltaan sellaisia, että ne pohjautuvat menneissä vuorovaikutussuhteissa täyttymättä jääneisiin tarpeisiin. Niiden kohtaaminen oikealla tavalla on edellytys menneisyydestä kumpuavien tarpeiden riittävään täyttymiseen ja raukeamiseen.

Haluan kuitenkin tähän hetkeen jättää sinulle käytännöllisen vinkin siihen, miten voit alkaa huolehtimaan tarpeistasi. Kyse on erittäin yksinkertaisesta jutusta.

Sen sijaan, että esimerkiksi:

  • sanot toiselle; sinä et ole antanut minulle
  • sanot toiselle; anna minulle
  • kiellät tarpeesi
  • mökötät tai kiukuttelet toiselle
  • yrität epäsuorasti saada toisen ymmärtämään tarpeesi ja vastaamaan siihen

kerrotkin toiselle avoimesti:

  • huomaan kaipaavani sitä, että joku koskettaisi minua
  • huomaan olevani epävarma ja kaipaavani tukea
  • huomaan, että tarvitsisin toisen kommunikoivan, että paljastamani asia on tervetullut.

Olennaista on ottaa vastuu omasta tarpeesta ja puhua itsestään avoimen haavoittuvasti vailla odotusta sille, että toinen antaa sinulle sen mitä kaipaat. Jos huomaat, että sinussa on odotus, älä sulje sitäkään pois. Voit ottaa siitä vastuun ja olla rehellinen siitä toiselle tai ainakin itsellesi, että odotat toisen antavan sinulle jotain. Tällä tavalla kommunikoituna jopa sinun vaatimuksestasi tulee antamista, annathan itsesi toiselle paljaasti sellaisena kuin olet.

Toivon, että kirjoituksesta on sinulle hyötyä. Jos koit, että tämä aihe, joka mielestäni olisi syytä sisällyttää jo peruskouluopetukseen, olisi hyödyksi, laitathan se jakoon ja ota kantaa asiaan Facebookissa.

Olet erittäin tervetullut asiaa syvemmin käsittelevälle Kuulluksi tulemisen taito -verkkokurssille omalta sohvaltasi. Jos emme tällä kertaa näe siellä, toivotan sinulle menestyksekkäitä treenejä aiheen parissa.

Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa: