Kukapa ei olisi havahtunut toisinaan elävänsä vahvasti jonkin asian odotuksessa, pienemmän tai isomman; on inhimillinen osa ihmisluontoamme olla toiveittemme kautta virittyneitä tulevaan. Ja kyllä, toisinaan odotukset voivat olla palkitsevia ja kannatella vaikean ajan yli.
Jos kuitenkin huomaat eläväsi enimmäkseen sen virityksen varassa, että kohta jotakin muuttuu, vielä tämä viikko, lukukausi, vuosi, sitten kun lapset ovat isoja, sitten kun kumppanin työkiireet hellittävät, sitten kun ollaan eläkkeellä… on aika tarkistaa, voisiko omaa voimaa palauttaa itsellesi, tähän ja nyt.
Sillä odottamisella oma voimasi valuu ulospäin: annat sen sille tai niille, mitä tai ketä odotat. Ikuinen odottaminen on vallan luovuttamista. Se on seisomista etukenossa, paino tulevaisuudella.
Voimasi ja läsnäolosi karkaa sinne, miten haluaisit asioiden olevan. Se synnyttää jatkuvan tyytymättömyyden, jossakin toisaalla on paremmin, nyt ei ole vielä hyvä.
Joskus odotus on tiedostamatonta, et ehkä pysähtymättä hetkeksi tiedostakaan, miten isosti olemuksesi on virittynyt sille, että ”kohta tapahtuu”, pian helpottaa.
Stop! Mitä jos ei tapahdukaan? Tai tapahtuu, mutta jotain aivan muuta kuin odotat. Mieli virittää uuden odotuksen. Hermostollisesti odottaminen on jumiin jäämistä freeze-tilaan, lamaannukseen ja jähmetykseen. Keho on varuillaan ja mieli ei ole auki uusille mahdollisuuksille.
Avataksesi itseäsi läsnäoloon ja irti jumista:
1) hengitä syvään sisään ja vielä pitemmin ulos, ja toista toista toista, ota valta itsellesi sieltä minne olet sen odotuksillasi ripotellut
2) taputtele kehoasi, ja laita se liikkelle, vaikka pienestikin. Liike sulattaa jähmetystä, freezeä.
3) fokusoi siihen, mihin voit vaikuttaa nyt – odotus on vienyt fokuksen toisten peliliikkeisiin, zoomaa lähemmäs.
4) tee yksi oma päätös tänään – odotus on siirtänyt elämän muiden käsiin, toiminta palauttaa sitä sinulle.
Sinun mielialasi ja päiväsi boogien ei tarvitse riippua siitä, miten muut valitsevat ja ovatko he toiveittesi mittaisia
Sinun onnesi ei asu ensi viikossa tai ensi kesässä tai sitten kun teet jonkun läpimurron tai saat sen the postin siltä joltain taholta:
On varmaa, että odotuksen aiheet eivät tule tämän elämän aikana loppumaan, mutta sillä tovin onnesi asustelee tässä pienessä hetkessä ja sinun kehossasi juuri nyt
Paradoksaalisesti meille on haastavinta todella laskeutua siihen todellisuuteen, mitä on juuri nyt eikä vankassa etukenossa nojata jonnekin ”mitä pitäisi” tapahtua.
Mistä odotuksista voit laskea irti? (se ei tarkoita etteikö ne voisi tapahtua)
Miten rennoksi omaan voimaasi voit tulla tähän ja nyt?
PS. Olen mukana Hidasta Elämää – festareilla Ruovedellä 13.-14.6! Toivottavasti tavattaisiin siellä!
ja PPS. Kurkkaa myös kirjani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan. Sitä on kuvattu lohdulliseksi kasvukumppaniksi oman elämän todeksielämiseen.
