Suuteleminen ei ole sama kuin pussaaminen. Usein arjessa suuteleminen katoaa ja pussaaminen tulee tilalle.
Huuliemme kautta voimme kertoa antautumisestamme ja yhteydestämme kumppaniimme. Suudelmassa on voimaa, herkkyyttä, rakkautta, intohimoa, kiintymystä, rohkeutta, kiihkeyttä, halua, läsnäoloa, merkitystä. Siinä on pehmeyttä, syvyyttä, tunteita. Sen kautta olemme seksin ytimessä.
Suudelmassa yhdymme syvemmin kuin mitenkään muuten. Suudelmat vaihtuvat arjessa ja alkuhuuman hiivuttua pusuihin ja nopeisiin suikkasuihin. On eri asia suudella kuin pussailla. Suutelemalla voimme syventää suhdettamme. Voit pohtia yksin tai kumppanisi kanssa millainen suutelija sinä olet.
Kun suutelet ovatko huulesi kovat ja jännittyneet vai pehmeät, rennot ja antautuvat?
Amerikkailainen parisuhdeammattilainen John Gottmann on puhunut ja kirjoittanut kuuden sekunnin puolesta. Itse olen lisännyt siihen kaksi sekuntia. Puhun ja kirjoitan paljon kahdeksan sekunnin suudelman puolesta. Numero 8 on itsessään kuin suudelma; loputon, vuorovaikutuksellinen, kaartuva, soljuva, ääretön kalleelleen käännettynä.
Voisinko oppia hyväksi suutelijaksi?
Joskus saatamme kokea itsemme taitamattamaksi seksissä. Suuteleminen on mielestäni myös seksiä. Emme opi seksitaitoja kuin harjoittelemalla, sama pätee suutelemiseen. Jos koet epävarmuutta suutelemisessa pyydä kumppaniasi kertomaan mikä tuntuu parhaimmalta. Uskalla antaa ja ottaa vastaan palautetta.
Jokaisella on oma tapansa suudella ja saatamme tykätä myös erilaisista suudelmista. Usein juuri suun rentous on tärkeää. Kovilla huulilla, jäykällä leualla ja terävällä kielellä harvoin suudelmasta tulee niin itselle kuin kumppanille mieluista. Jotkut tykkäävät, että suudelmasta saa kuulua myös ääntä. Keskustele kumppanisi kanssa siitä mikä teille on mieluisinta.
Julkiset rakkaudenosoitukset
Itse tulen hyvälle tuulelle, kun näen ihmisten suutelevan toisiaan. Jokainen julkinen rakkaudenosoitus tuo minusta maailmaamme rakkautta näkyväksi. Suudelmat, pusut, halaukset, kädestä pitäminen, kosketus ovat asioita, joita maailmassa saisi olla paljon enemmän. Kaikki nämä ovat myös arkisia seksitemppuja parhaimmillaan. Niitä voi jakaa niin muiden läsnäollessa kuin lasten ollessa hereillä. Silloin seksiäkin tulee arkeen ja seksin suorituspaineet vähenevät!
Miltä tuntuu sinun ja kumppanisi näköinen suudelma?
Harjoittele kumppanisi kanssa uudenlainen, teidännäköinen suudelma. Suosittelen kokeilemaan myös kahdeksan sekunnin suudelmaa. Mikään ei estä teitä suutelemasta pidempäänkin! Tärkeää olisi kuitenkin suudella vähintään kerran päivässä pidempään.
Tuntekaa suudelmanne pyörteet, kaarevuus, vastavuoroisuus. Antautukaa suudelman kautta toisillenne. Olkaa läsnä ja tuntekaa mitä pidempi suudelma saa teissä aikaan.
Olen saanut lukemattomia reseptitoiveita koskien vegaanista porkkanakakkua. Enkä ihmettele, porkkanakakku on myös minun suosikkini. Rakastan sen mausteisuutta sekä mehevää koostumusta. Tätä reseptiä kehittelin jonkin aikaa, sillä halusin lopputuloksesta aivan erityisen mehevän.
Koska vegaanisessa ruokavaliossa ei käytetä lainkaan eläinperäisiä raaka-aineita, vaati kananmunien pois jättäminen pientä pohdintaa. Eikä siinä vielä kaikki, halusin että resepti palvelee samalla myös teitä, jotka noudattavat gluteenitonta ruokavaliota ja niitä, jotka haluavat vähentää turhaa sokerikuormaa arjessa. Tämän kakun makeus tuleekin ainoastaan taateleista, ananaksesta sekä porkkanasta.
Ja voi hyvä tavaton, tästä tuli kakkujen kakku! Porkkakakku on mehevän kostea ja jopa ruokaisa. Ja sen lempeä mausteisuus koukuttaa. Tässä kakussa on huomattavasti perinteistä porkkanakakkua paremmat ravintoarvot sekä hyvä määrä kuituja. Tulet ihastumaan!
VEGAANINEN PORKKANAKAKKU
18 kpl kuivattuja taateleita
1 purkki ananasmurskaa
4 dl porkkanaraastetta
200 g kookosöljyä
2,5 dl kaurajauhoja
2,5 dl mantelijauhetta
0,5 dl perunajauhoja
2 tl leivinjauhetta
2 tl kanelia
1 tl neilikkaa
0,5 tl inkivääriä
1 rkl psylliumia
1,5 dl kauramaitoa
ripaus suolaa
VAIHE 1) Liota kuivattuja taateleita hetki kuumassa vedessä, jotta ne pehmentyvät entisestään. Soseuta taatelit sauvasekoittimella tahnaksi. Sulata kookosöljy.
VAIHE 2) Sekoita yhteen kaikki kuivat aineet.
VAIHE 3) Yhdistä kuivien aineiden joukkoon, taatelisose, raastetut porkkanat, ananasmurska, kauramaito sekä juokseva kookosöljy. Sekoita huolellisesti.
VAIHE 4) Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun irtopohjakakkuvuokaan ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa, noin 30 minuuttia.
CASHEW-VANILJATÄYTE
4 dl yön yli liotettuja cashewpähkinöitä
2 rkl sitruunamehua
0,5 tl Taylor & Colledgevanilla pastea
2 rkl kookosöljyä
makeudeksi esimerkiksi kookossiirappia tms.
koristeluun:
mantelirouhetta
kaurakermaa
VAIHE 1) Liota cashewpähkinöitä yön yli vesihauteessa
VAIHE 2) Sulata kookosöljy vesihauteessa
VAIHE 3) Soseuta kaikki aineet yhteen sauvasekoittimella. Lisää makeutta oman makusi mukaan
VAIHE 4) Anna kakun jäähtyä ja halkaise se. Täytä cashew-vaniljatahnalla.
VAIHE 5) Koristele kakku esimerkiksi kaurakermalla sekä rouhituilla manteleilla
Hyvinvointivalmentaja ja kirjailija Tara Langen vieraana kolmannessa Keittiöpsykologiaa-jaksossa on tuottaja Elina Leppälä.
“Osaatko sinä olla myös kiltti itsellesi? Vai oletko sinä aina se listan viimeinen”, Tara herättelee Elinaa pohtimaan kysymyksillään suhdettaan itseensä.
Katso koko keskustelu videolta:
Kuvauspaikka: Keittiömaailman A la Carte Rigato -keittiö
Kurkista Keittiömaailman ihaniin erilaisiin keittiövaihtoehtoihin TÄSTÄ.
Yksi terveen itsetuntemuksen ja kunnioituksen teema on elämää suojelevat rajat.Rajojen tehtävä on tuoda emotionaalista turvaa ja selkeyttä.
Elämää suojelevat rajat eivät siis kahlitse, vaan ne itseasiassa vapauttavat tilaa luovuudelle ja vapaudelle. Rajattomuus herättää enemmin tai myöhemmin turvattomuutta ja hämmennystä. Siitä jää usein epäselkeä ja jotenkin huojuva olo.
Mitä luultavimmin ihan jokaisella meistä on ollut ihmissuhteita, jotka pysyvät pystyssä tasan niin kauan kuin rajat eivät ole selkeitä. Toinen usein jollain tavoin alitajuisesti hyötyy siitä, että et ole tunnistanut tai ilmaissut rajojasi. Onkin surullisen yleistä, että itsetuntemuksen tiellä tulee vastaan tilanne missä jokin ihmissuhde ajautuu kriisiin: Kestääkö toinen ja suhteemme, jos pyydän keskustelemaan rajoista? Suuttuuko hän? Syyttääkö hän?
Kuten viisas ystäväni hiljattain muistutti: Kun alat vetämään rajoja, ensimmäisenä älähtävät ne, jotka ovat hyötyneet siitä, että sinulla ei ole niitä. Auts.
Tasavertaisessa ja emotionaalisesti turvallisessa suhteessa tulisi aina olla tilaa keskustella rajoista ja tarpeista.
Rajakeskustelut ovat lähes poikkeuksetta jollain tavoin epämukavia. Ne sisältävät pelon toisen loukkaamisesta, toisen reaktiosta ja jopa suhteen päättymisestä.
Näissä kohdissa kysyn aina itseltäni: Toivoisinko, että toinen kertoo minulle vastaavasti rajoistaan? Vastaus on ollut aina kyllä. Me emme voi tietää, ellei mellle kerrota. Haaste taitaa olla enemmänkin se, että tunnistammeko itsekään rajojamme.
Usein hylätyksitulon, uhrautumisen, alistumisen ja hyväksynnän haun tunnelukot estävät meitä asettamasta rajoja. Tämän seurauksena jollain tavoin vääjäämättä pienennämme itseämme, pidämme itseämme kuin poteron suojissa. Poterossa pysyminen alkaa ennen pitkää käymään ahtaaksi. Ahtaat kohdat elämässä ovat meille isoja kysymyksiä: Voitko vielä jatkaa näin? Mikä sinussa kysyy uskallusta ottaa oma herkkä voimasi käyttöön?
Rajateema on ollut kirpaisevan tuttu teema elämässäni. Olen niin kovin pelännyt syytetyksi tuloa, konfliktia tai hylätyksitulon kokemusta että pitkään olin hiljaa silloin kun olisi ollut tarpeen ilmaista rajani ja tarpeeni. Sillä tiellä väsyy ja kokee itsensä aika äkkiä hyvin yksinäiseksi, vaikka ympärillä olisikin ihmisiä. Rajattomuus on vähän kuin alitajuinen keino ostaa hyväksyntää ja rakkautta.
Rajojen harjoittelu on minulle ollut yksi vaikeimpia juttuja itsetuntemuksen tiellä. Se on kysynyt välillä isoja, välillä pieniä askelia. On pelottanut, on ahdistanut, kädet on tärisseet. Osa ihmissuhteista on päättynyt, osa vahvistunut ja voimistanut yhteyttä.
Rajojeni kunnioitus on lisännyt merkittävästi turvallisuuden kokemusta sekä myös tervettä itsekunnioitusta. Se on tehnyt tilaa tasavertaisille, aidosti välittäville ja autenttisille ihmissuhteille, jotka eivät kysy minua taipumaan pajunvarrelle pitääkseni suhteita pystyssä.
Merkkejä siitä, että rajoja on hyvä pysähtyä kuuntelemaan
Yksi rajojen tunnusmerkki on ärtymyksen ja vihan tunteet. Usein ihmisellä joka on pitkään ylisopeutunut, viha ilmenee enemmänkin sisäisenä kiukkuna ja passiivisaggressiivisuutena kuin suorana vihana, mutta monelle myös painekattilan purkautuminen on tuttu ilmiö. Siksi vihan ja ärtymyksen tunne onkin ihan tärkeä kompassi: Mitä olisi hyvä selkeyttää tai rajata?
Lapsena et voinut osata tunnistaa tai vetää rajojasi. Aikuisena rajat ovat kuitenkin omalla vastuullamme. Vain sinä lopulta tiedät. Mikä on minulle tässä suhteessa ok, mikä ei?
Rajat voi ilmaista arvokkaasti
Rajojen ilmaisu kysyy kommunikoinnin taitoja. Joskus luultavasti läikkyy yli ja siitä ei kannata olla itselleen liian ankara. Mutta lähtökohtaisesti pidän viisaana ja nöyränä ajatusta, että itsensä puolella voi olla toista kunnioittaen. Meidän ei tarvitse olla samaa mieltä, voimme silti olla toisiamme kohtaan kunnioittavia.
On ihan erilaista vastaanottaa viesti joka henkii uhmaa ja ”Sinä aina” -mentaliteettia kuin viesti joka alkaa ”Huomaan että tätä on vähän vaikea kertoa, voisitko keskustella kanssani minulle tärkeästä aiheesta?”.
Rajoja ilmaistessa on hyvä myös olla valmis siihen, että toinen ei ehkä kykene yhteistyöhön tai keskusteluun. Olisi hienoa ja ihanaa, jos kykenisi. Aina se ei ole realistista, onneksi joskus kuitenkin on. Voitko siitä huolimatta olla terveellä tavalla itsesi puolella ja pysyä siinä mikä on sinulle totta?
Häpeä on monimutkainen tunne, joka voi olla monenlaisen pahoinvoinnin perussyy tai taustavaikutin. Moni meistä kokee salaa häpeää ja yrittää kaikin voimin piilottaa sen.
Tässä 10 lohduttavaa ajatusta sinulle, joka yrität niin kovasti olla paljastamista häpeääsi tekemällä, jättämällä tekemättä tai yrittämällä olla aina vaan parempi. Ja sinulle, jota niin usein nolottaa, jännittää, kuumottaa tai ahdistaa. Lohduttavat lainaukset ovat Emilia Kujalan digikirjauutuudesta Tunteella. Häpeä (Otava 2020).
1. Häpeä syntyy ehdoilla rakastamisesta. Alun perin vanhemman häpeä syntyy lapsen kannettavaksi eli häpeä siirtyy sukupolvelta toiselle. ”Häpeässä ei ole ainoastaan kysymys siitä, mitä ajattelemme itsestämme vaan myös siitä, mitä arvelemme tai oikeastaan pelkäämme muiden meistä ajattelevan.”
2. ”Häpeä saa meidät lamaantumaan, vajoamaan maan alle, kieriskelemään itsesäälissä tai osoittamaan syyttävällä sormella toista. Häpeää kokeva ei pyydä anteeksi vain sitä, että on mokannut, vaan myös sitä, että on olemassa.”
3. ”Häpeä on tunteena niin ikävä, että pyrimme välttämään sitä kaikin tavoin. Se on kamala möykky, joka uhkaa syödä meidät sisäänsä”.
4. ”Häpeä sulkee ja vaientaa meidät. Se saa meidät näyttelemään itseämme ja esittämään elämämme pääroolia tavoilla, joiden oletamme saavan hyväksyntää toisilta.”
5. ”Jokainen meistä janoaa nähdyksi tulemista sellaisena kuin on. Samaan aikaan se on yksi pelottavimmista asioista koko maailmassa. Kukaan meistä ei halua tulla nähdyksi väärällä tavalla. Kun rohkenee asettautua alttiiksi toisille sellaisena kuin on, ottaa väistämättä riskin tulla hylätyksi ja altistua häpeälle.”
6. ”Paljastuminen toisille – – – on hyvin pelottavaa. Häpeän kanssa sovinnon tekeminen edellyttää tuon pelon kohtaamista.”
7. ”Häpeä ei katoa elämästämme mihinkään, mutta sen kanssa voi tehdä sovinnon ja vapautua sen yliotteesta.”
8. ”Häpeä on olemassa hyvästä syystä. – – – Rohkeus tulla näkyväksi ja asettua alttiiksi on sitä, että rohkenee tehdä itselleen tärkeitä asioita häpeästä huolimatta.”
9. ”Kun – – – opimme tunnistamaan ja hyväksymään häpeän ja käsittelemään sitä tavoilla, jotka eivät voimista sitä pidemmän päälle, luovumme kamppailusta itsemme kanssa.”
10. ”Myötätunto itseä kohtaan opettaa meitä pysähtymään itsemme äärelle ja hyväksymään itsemme sellaisina kuin olemme, ei sellaisena kuin haluaisimme olla tai muut haluaisivat meidän olevan. Myötätunto on häpeän vastavoima.”
Sami Tallberg on palkittu keittiömestari, jonka erikoisalaa ovat villiyrtit, -sienet ja muut superterveelliset ainekset. Tallberg on erikoistunut biohakkerille sopivaan ravinnetiheään, puhtaaseen ruokaan. Maailmaa kiertänyt ruokavisionääri tunnetaan myös villiruoka-aiheisista kirjoistaan ja ainutlaatuisista villiyrttikursseistaan.
Kiire, stressi, paine ja täydellisyyteen pyrkiminen olivat minulle vuosikausia nautinnollista arkipäivää. Hullulta kuulostaa, myönnän – mutta sainhan siitä palkinnoksi värisyttäviä adrenaliiniryöppyjä joka päivä.
Työskentelin Itä-Lontoon Shoreditchissä keittiömestarina, kun adrenaliinisäväyksille ilmestyi haastaja. Kuin salama kirkkaalta taivaalta ravintolaamme asteli määrätietoisesti pitkätukkainen kiiluvasilmäinen hippi, olallaan läpinäkyvä muovisäkki.
“Hello Chef, would You like to buy some sea kale?”, hän kysyi. Sekunnissa mieleeni tuli kolme kysymystä: kuka sinä olet, mitä teet täällä tähän aikaan päivästä ja mitä ihmettä on sea kale eli merikaali? Olin ällikällä päähän lyöty, sillä tämä vieras tavarantoimittaja rikkoi kaikkia sääntöjä tulemalla paikalle ilmoittamatta etukäteen, suoraan pääovesta (tavarantoimittajille on ravintoloissa oma takaovi) ja vieläpä keskellä ruuhka-aikaa.
Vastasin omintakeiselle hipille, että läpinäkyvän biomuovisäkin läpi hehkuva, seksikkään oloinen, jopa mystinen merikaali kiehtoo, todellakin – mutta juuri nyt oli niin kiire, etten ehtisi asiaan perehtyä. Torstain keskipäivän hetki oli viikon kiireisin. Ravintolan saliin oli juuri saapunut sata nälkäistä ruokailijaa, joista kaikki olettivat saavansa ruokaa ja juomaa tunnin mittaisen lounastaukonsa aikana.
Ohjasin hipin keittiön laidalle odottamaan. Grillasimme hummerit, keitimme taskuravut ja valmistimme kaikki muutkin à la carte -annokset – à la minute – adrenaalin virratessa läpi aivojemme polttoaineen lailla. Ravintolan salissa puolestaan virtasi samppanja. Asiakkaamme elivät boheemia luksuselämää, dekadentisti herkutellen.
Hippi katseli kärsivällisesti, laskematta aarretta olalta hetkeksikään. Tunnin kuluttua kiire helpotti ja minulla oli mahdollisuus maistaa pussissa odottavaa kaunokaista. Merikaali oli upeaa, suolaisen, makean ja mineraalien makuista. Sekosin onnesta ensipuraisun jälkeen. Merikaalin fantastinen maku, tekstuuri ja ulkonäkö hurmasivat minut heti.
Ostin merikaalia koko säkillisen, yhteensä 60 ravintola-annoksen verran. Laitoin ne päivän erikoisuutena iltaserviisin ruokalistalle höyrytettynä hollandaise-kastikkeen kanssa. Legendaksi muodostunut annos myytiin loppuun tunnissa. Oivalsin, että nyt oli kyse spesiaalista aineksesta, johon oli syytä perehtyä syvemmin.
Matka merikaalin jäljille
Hullaannuin tästä maailman jaloimmasta vihanneksesta niin, että jo seuraavalla viikolla lähdin merikaalit tuoneen Miles Irvingin kanssa kasvin alkulähteille. Tuo retki kauniille rannikolle Kentin maakuntaan muutti elämäni.
Korimme täyttyivät hetkessä merikaalista, ja samalla keräsimme laskuveden esiin tuomia ostereita, joita emme pystyneet vastustamaan. Poksauttelimme niitä pikku veitsellä auki ja huuhdoimme kurkustamme alas.
Koko rantaviiva – silmän kantamattomiin – oli villifenkolin valtaama. Hurmaannuin sen kauniista, voimakkaan keltaisena hehkuvista kukinnoista ja huumaavasta aniksen tuoksusta, joka kantautui sieraimiini Atlantin merituulen puhaltamana.
Seuraava etappimme oli silloisen suosikkieni St. Georges-sienten eli Pyhän Yrjön sienten etsiminen. Nuo metsän siimeksessä kasvavat kevätkaunolakit (villit herkkusienet) ovat tekstuuriltaan jumalaisen lihaisia ja maultaan ihanan pähkinäisiä, mutta sillä kertaa niitä ei löytynyt ainuttakaan.
Ikään kuin lohdutuspalkinnoksi löysimme yllättäen paratiisimaisen keitaan, jonka auringonsäteet valaisivat puiden välistä. Sen keskellä soljui villinä ja vapaana kimalteleva puro. Puroveden pinnasta silmieni verkkokalvoille heijastui auringonvalon prisma, jonka vaikutus meni suoraan tajuntaani. Aika tuntui pysähtyvän. Runsas, keväisen hempeä kasvillisuus ympärilläni sai minut havahtumaan ja heräämään siihen hetkeen. Se otti minusta ylivallan.
Puron reunustat hehkuivat vihreinä mattoina vesikrassia, joka sattumalta oli siihen aikaan yksi lempiyrteistäni. Tässä sitä nyt oli, villinä, enemmän kuin olin koskaan elämässäni nähnyt, ihanan pirtsakassa kasvuvaiheessa.
Vesikrassi oli kolmas kasvi joka herätti minut villin luonnon kauneudelle, sen hoivaavalle vaikutukselle ja oivallukselle, että puhdas luonto on kaikkein ravinteikkaimman ja luonteikkaimman ravinnon aarreaitta.
Luonto auttoi päästämään irti kiireestä
Tuona merkillisenä päivänä löysin uuden, kauniin, ja herkkää elämää täynnä olevan maailman. Sen kauneus ja herkkyys ravistelivat minua irti ruostumattomasta teräksestä ja valkoisista seinälaatoista, kiireestä ja kontrollista, joissa olin vuosikausia lähes asunut.
Mullistava, sisäinen muutos minussa käynnistyi vääjäämättömästi, sillä ravintolakeittiön hektiseen maailmaan jumiutunut sieluni oli valmis helpotukseen. Siinä puron äärellä yksinkertaisesti antauduin villille luonnolle. Se otti minut valtaansa, ja minä kiitin siitä kaikesta sisäisellä aamenella.
Tästä merkillisestä päivästä lähtien olen katsonut uusin silmin paitsi ruuanlaittoa, myös elämää ja ennen kaikkea luontoa. Elän tämän muistoni uudestaan joka vuosi näihin aikoihin, sillä kevät on todellista kulta-aikaa, kun luontoon nousee tajuntaa räjäyttävä kirjo syötäviä kasveja.
Villikasveista superruokaa keholle ja mielelle
Keväällä villikasvitarjonta suorastaan räjähtää käsiin, joten on syytä olla jo valppaana, jotta voimme täysin siemauksin nauttia yhdestä Suomen luonnon kauneimmasta vaiheesta. Nämä kasvit eivät ole vain kakun koristeita tai ravintola-annosten hienostelua – vaan meille kaikille kuuluvaa superruokaa, joka maistuu, lääkitsee ja ravitsee niin kehoa kuin sielua.
Kun antaudumme luonnon kasvien kauneudelle ja parantaville voimille, avautuu meille uusi, ihmeellinen ja ihana maailma. Sen aineksia ovat rauha, kauneus sekä vilpittömyys, mitkä herättelevät meissä täydellistä tasapainoa.
Näkyväksi tuleminen on sitä, että ilmaisee, että tää ei hei tunnu hyvältä, en oo tästä samaa mieltä, koen näin ja tämä ei nyt käy tai toivoisin näin.
Se ON riski, aina. Paradoksaalista kyllä, kun sen riskin uskaltaa ottaa, oma elämänvoimasi pääsee virtaamaan vapaammin. Rajoillasi ja näkyväksi tulemisellasi suojaat kallisarvoista elon virtaa sisälläsi. Se avaa elämän (hyvien juttujen) virtauksen myös sinuun päin.
Kaikki eivät tietenkään tykkää rajoistasi – ihmisille on niin kivaa kun olemme “helppoja” ja peesailemme. Mutta mitään todellista yhteyttä itseen eikä toisiin synny hajuton, väritön ja mauton -tilassa. Näkymättömissä tavalla tai toisella pysyminen on häpeästä kumpuava selviytymiskeino, jonka opimme silloin, kun koimme toistuvasti tai traumaattisesti, että eri olemuksemme puolet, tunteemme tai tarpeemme eivät olleet tervetulleita. Häpeä synnyttää valeminuuksia tai maskeja, joiden läpi miellytellään, kontrolloidaan, jyrätään tai joustetaan loputtomasti.
Rajoillasi ja näkyväksi tulemisellasi suojaat kallisarvoista elon virtaa sisälläsi
Näkyväksi tuleminen ei ole ydinfysiikkaa – sitä voi alkaa harjoitella pikku hiljaa sellaisten ihmisten kanssa, joiden kanssa on syntynyt luottamussuhde. Kun uskoo vahvasti, että tämä ihminen tuskin kääntää selkäänsä jos alan varovasti ilmaista, mitä oikeasti ajattelen, tunnen tai toivon.
Itseltään ei kannata heti odottaa mitään urotekoja: näkyväksi tullaan pienin askelin eikä niin, että heti pistäisi uskaltaa sanoa ei tilanteissa joissa se tuntuu tosi vaikealta tai pitää puolensa sellaisten kanssa, joiden seurassa olo herkästi lysähtää.
Itsestä antaminen on riskin ottamista. Sitä voi opetella myös niin, että ottaa pienen tauon, kun joku ehdottaa / pyytää / ilmineeraa jotakin mikä ei sinusta tunnu hyvältä. Voi vetäistä hihastaan time out -kortin, hoitaa ja helliä itseään eli vahvistaa sisäistä turvaansa tekemällä itsestähuolehtimisen rutiinejaan, ja sitten kun on saanut vähän tilaa ja happea, voi palata sanomaan että hei tää ei nyt ihan toimi mulle. Näkyväksi tuleminen / rajojen asettaminen voi tapahtua myös rauhanomaisesti ja myös ennen kuin on vetänyt itsensä ihan puhkinaiseen tilaan.
Näkyväksi tuleminen / rajojen asettaminen voi tapahtua myös rauhanomaisesti ja myös ennen kuin on vetänyt itsensä ihan puhkinaiseen tilaan
Rajasi ja sen ilmituominen mitä haluat on itsearvostusta käytännössä. Ja kun ohjaat elämänvoimaasi itsearvostavasti, elämänenergia virtaa myös sinuun päin arvostavasti.
Kun näet itse itsesi kuuntelemalla mitä tarvitset ja mitä et halua ja alat ottaa askeleita sen mukaisesti, muutkin alkavat nähdä sinut. Seuraava askel on havaita, ketkä kykenevät kunnioittamaan rajojasi ja josko joku niistä möksähtää. Sitten voi harkita, keiden kanssa pyöriminen kunnioittaa sinua ja keistä voisi ottaa hiukan etäisyyttä, jotta sinulla on tilaa olla sinä.
Lämpimästi tervetuloa Annan voimauttavaan valmennukseen tai näkijäkonsultaatioon Helsingissä tai Skypeitse. Täällä voit tutustua tarkemmin.
Kehollisten kokemusten syventäminen on ollut yksi tärkeimpiä asioita matkallani nauttivaan naiseuteen. Joogapolkuni olen aloittanut perinteisen ja aikalailla patriarkaalisen joogan parissa, mutta irtauduin siitä, kun aloin huomata, mitä kehoni todella haluaa.
Alkusysäys tutkivaan ja sallivaan kehollisuuteen tapahtui, kun usean rankan harjoitusvuoden ja ainaisten migreenien jälkeen tajusin muuttaa harjoitustani ja oikeastaan koko elämänasennetta. Aloin kuuntelemaan vatsani pohjasta – kohdustani – nousevaa ääntä joka aluksi sopersi hiljaisena mutta pian alkoi voimistumaan niin suureksi etten enää voinut laiminlyödä itseäni. Ymmärsin, että lantioni haluaakin keinua, vatsani haluaakin pehmentyä ja hengittää, selkärankani muodostaa spiraalin…
Ja kun sisäinen ohjaukseni vahvistui, huusi se minua tanssimaan ja rikkomaan kaikki opitut muodot. Oman mehukkaan liikkeen muotokielen löytäminen on ollut tärkeimpiä suunnanmuutoksia matkalla omaan nautintoon. Nautinnosta saan voimaa arkeen, uskallusta toteuttaa itseäni ja siten pysyn yhteydessä oman tahtotilani kanssa.
Kun tunnet itsesi, tunnet nautintosi
Oma voima on myös sitä, että kyseenalaistaa totutut toimintatavat. Meidän ei tarvitse seurata jotain tiettyä traditiota – oli se sitten uskonto, veriheimon käytänteet tai seksuaalisuuden ilmenemismuoto – vain sen takia, että muut kokevat sen sopivaksi.
Nautinnon löytäminen on autenttisempaa kun nainen on sisäisesti motivoitunut eikä ulkoa päin ohjattu. Tätä varten on tietenkin rohkeasti uskallettava luottaa omaan sisäiseen intuitiiviseen ääneensä (joka ei ole itsestäänselvyys). Sekä pysyä myötätuntoisena ympäristöämme ja muita, jopa toisin ajattelevia kohtaan.
Oma voima asuu kaikissa ihmisyyden kerroksissa. Kehollisuus on niistä yksi tuntuvimmista ja turvallisesti itsekseen tutustuttavissa. Omassa voimassa eläminen edellyttää omien terveiden halujen tunnistamista. Kun tulemme ystäviksi kehotemppelimme kanssa, aistimme avautuvat ja herkistymme kokemaan kaikki elämän maut, sävyt ja värit, pysymme omassa voimassamme myös arjen keskellä, eikä meidän tarvitse lähteä erityisesti etsimään nautintoa tai pakenemaan omaa arkeamme.
Seitsemän tapaa nousta Omaan voimaan:
Rakasta itseäsi kuten toivot sinua rakastettavan.
Selvitä millaisesta kosketuksesta pidät.
Puhu kehostasi kauniisti.
Sukella suin päin omaan nautintoosi, ja nauti mehukkuudestasi. (Vaikka se aluksi tuntuisikin oudolta ja jännittävältä).
Anna itsesi kokeilla jotain aivan uutta, saatat yllättyä!
Ole itseäsi kohtaan armollinen. Siten voit olla myötätuntoisempi myös muita kohtaan.
Kuinka monta kertaa olet haukkunut itseäsi laiskaksi? Kuinka usein olet epäillyt itseäsi ja onnistumistasi jonkin uuden asian edessä? Kuinka usein olet tuntenut ahdistusta, syyllisyyttä tai huonommuutta, koska et koe olevasi tarpeeksi hyvä.
Omassa elämässäni huomaan usein soimaavani itseäni. Jos sorrun lukemaan kirjaa liian kauan tai jos en jaksa lähteä lenkille, kuulen usein sisältäni moittivan äänen, joka saa minut tuntemaan huonommuutta tai syyllisyyttä. Sisäinen vartijani rupeaa ilkkumaan, kun käteni havittelee viidettä keksiä tai latistaa itsetuntoni, kun sovitan uutta mekkoa. Puhumattakaan jos en saavuta työtavoitteita itselle asettamassani aikataulussa, se hukuttaa minut ahdistukseen. Ja aina se muistaa epäillä, kun yritän saavuttaa jotain itselleni tärkeätä.
Meillä jokaisella on sisäinen pomo, eräänlainen mielen ylituomari tai ikävien tunteiden generaattori, joka yrittää saada meidät kulkemaan oikeaan suuntaan, kehittymään, muuttumaan ja olemaan parempia. Sisäisen pomon aikomus on sinänsä ihan hyvä, mutta sen keinot saavat meidät usein tuntemaan olomme huonoksi ja arvottomaksi.
Tunnistatko sisäisen pomosi?
Kun seuraavan kerran tunnet syyllisyyttä, huonommuutta tai ahdistusta, löydätkö tunteesi takaa oman sisäisen pomosi? Sisäinen pomo on erilainen eri persoonallisuustyypeillä. Tuo pomo voi olla kuin
… sisäinen kriitikko, joka arvostelee heti sinua, jos et pysty täydelliseen virheettömyyteen.
… sisäinen ankeuttaja, joka antaa sinun olettaa, ettet ole riittävän epäitsekäs.
… sisäinen piiskuri, joka vaatii sinua olemaan nopeampi, tehokkaampi ja menestyvämpi.
… sisäinen erottautuja, joka uskottelee sinun olevan jotenkin viallinen ja erilainen kuin muut.
… sisäinenoppimestari, joka muistuttaa, ettet vieläkään tiedä ja ymmärrä niin paljon kuin pitäisi.
… sisäinenepäilijä, joka pelottelee sinua kaikella, mikä voi mennä pieleen.
… sisäinenahnehtija, joka varoittelee tylsyydestä ja juoksuttaa sinua hauskuuden perässä.
… sisäinentaistelija, joka vaatii sinua olemaan vahva ja vastuussa kaikesta.
… sisäinenhyssyttelijä, joka painostaa sinua olemaan näkymätön ja väittää, ettei mielipiteilläsi ole arvoa.
Tärkeää on tietää, että tuo pomosi ei ole todellinen minuutesi. Se ei ole totuus sinusta. Sisäinen pomo ei näe sinun todellista arvoasi. Se ei näe sitä, missä sinä olet hyvä ja mitkä ovat sinun vahvuutesi. Sillä sisäinen pomo tarttuu kohtiin, joita sinun pitäisi parantaa, kehittää tai missä sinun pitäisi muuttua ja olla erilainen.
Se näkee vain epäkohtia, koska se pelkää. Sisäinen pomo pelkää, että emme kelpaa muille tai emme ole riittävän hyviä ja sen takia meidät hylätään. Meillä jokaisella on sisällämme tuo inhimillinen peruspelko. Se on kirjoitettu geeneihimme evoluution myötä, sillä historian hämärissä ihminen ei selvinnyt hengissä yksin. Hylkäämisen pelko aktivoituu jo heti vastasyntyneenä, kun rinta ei ensimmäisen kerran osu suuhun tyydyttämään nälkää.
Sisäinen pomo on rakentunut selviytymismenetelmäksi peruspelkoamme vastaan jo lapsuudessamme. Mutta selviytyminen ei välttämättä tuota arvostusta itseäsi kohtaan. Sinun todellinen arvosi ei ole hylkäämisen pelon välttämisessä. Älä siis usko sisäistä pomoasi. Sillä sinä olet paljon enemmän kuin se kykenee koskaan edes kuvittelemaan.
Jokainen meistä on ydinolemukseltaan eheä, kaunis ja kokonainen. Kaikki hyvät ominaisuutemme ovat meissä jo valmiina. Mitään ei puutu, mikään ei ole rikki. Mitään ei tarvitse muuttaa tai parantaa. Meidän tarvitsee vain tunnistaa persoonallisuustyyppimme ja tiedostaa sisäisen pomomme rajoittavat uskomukset vapautuaksemme näkemään ja tuntemaan todellinen arvomme ja kauneutemme.
Kun pelon sijasta näemme itsemme rakkaudesta käsin, tiedämme olevamme hyviä ja arvokkaita juuri näin. Ja rakkaus kertoo aina totuuden.
Lue lisää sisäisestä pomostasi ja oman persoonallisuustyyppisi tavasta toimia kirjastani Onni asuu jo sinussa
Tutustu koulutus ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.
Väsyttää ja uuvuttaa. Vaikka ei pitäisi. Enhän tee niin paljon kuin muut. Sitä paitsi: miten hitokseen noi muut jaksaa?
Usein katselemme enemmän muiden suorituksia, pystymistä ja vauhtia, vaikka todellisuudessa meidän pitäisi katsoa sitä, mitä meissä itsessämme tapahtuu ja miltä se ihan oikeasti tuntuu.
Jos väsyttää, se ei johdu luultavastikaan laiskuudesta. Se saattaa johtua tunteesta (esim. stressi, pelko, suru), joka yrittää tulla näkyväksi ja jonka kuittaamme ehkä pannullisella kahvia – ja säksättämällä pikkaisen lisää. Tai se johtuu yksinkertaisesti siitä, että keho ei osaa enää levätä silloin, kun saisi nukkua – se käy ylikierroksilla.
Voimme mitata ihmisenä olemista joko suorituksissa tai siinä, miltä meistä tuntuu. Jälkimmäinen on oman elämämme, hyvinvointimme ja elämänkokemuksemme kannalta paljon olennaisempaa.
Ja tämä tarkoittaa myös rehellisyyttä omaa kokemusta kohtaan: vaikka minua hävettäisi olla tehottomampi tai hitaampi kuin joku toinen, lepään silti. Levätessä tutkin mielenkiinnolla (ei sättien!) samalla sitä, kuinka kierroksille oma keho on joutunut ja mitä se todella nyt kaipaa.
Kukaan ei voi sanoa, miltä sinusta tuntuu ja kuinka paljon sinun pitäisi jaksaa. Jos sinulla on väsy, sinulla on väsy. Eikä se poistu vastustelemalla tai yrittämällä pikkaisen enemmän. Eikä se poistu itseä mollaamalla tai vertailemalla muihin. Väsy poistuu lepäämällä ja katsomalla niitä syitä, joita väsymyksen taakse piiloutuu.
Väsyneenä sinun tehtäväsi on:
Tunnistaa väsymys.
Myöntää väsymys.
Levätä.
Tutkia, mikä johti väsymykseen.
Lempeintä, mitä voit tehdä itsellesi, on ottaa itsesi ja kokemuksesi todesta.
Sinä olet nimittäin paljon tärkeämpi kuin se, mitä yrität saada aikaiseksi. Muista se <3
Haastateltu asiantuntija: Laillistettu ravitsemusterapeutti Leena Putkonen
Aivoillesi ei ole merkityksetöntä, mitä syöt ja missä kunnossa suolistosi on. Eikä suolistollesi ole merkityksetöntä, mitä mielessäsi liikkuu ja miltä sinusta tuntuu. Nykytiedon valossa tiedetään, että suoliston ja aivot yhdistävän vagushermon kautta liikkuu informaatiota (välittäjäaineita ja hormoneja) molempiin suuntiin: suolistosta aivoihin 90 prosenttia ja aivoista suolistoon 10 prosenttia.
Toistaiseksi tämä vahva yhteys aivojen ja suoliston välillä ei ole kaikilta osin läheskään selvä tutkijoille, mutta laillistetun ravitsemusterapeutin Leena Putkosen mukaan on lohduttavaa, että tämän tiedon myötä suoliston ongelmiin voidaan puuttua sekä mielen työkaluilla että ruokavaliolla.
”Melkeinpä jokainen ärtyvän suolen oireyhtymästä (IBS) kärsivä kärsii ajoittain myös alakuloisuudesta, masentuneisuudesta ja katastrofiajattelusta”, Putkonen sanoo. Katastorofiajattelulla tarkoitetaan sellaista ajatteluketjua, jossa yksi pieni ärsyke saa mielen kuvittelemaan pahinta mahdollista. Se on kuin lumivyöry, joka vain kasvaa.
Tutkimuksissa on huomattu, että esimerkiksi muistiongelmista tai masennuksesta kärsivillä on köyhempi suoliston mikrobisto kuin terveillä ihmisillä. Esimerkiksi ärtyvän suolen oireyhtymässä mikrobisto voi olla niin köyhä, ettei se muodosta riittävää suojamuuria suoliston ja kehon välille, jolloin suoli alkaa falskata. Falskaaminen taas aiheuttaa kehossa matala-asteista tulehdusta.
Mikäli mieli on maassa mutta vatsa toimii, ei ole syytä epäillä suolisto-ongelmia. Mutta mikäli sinulla on ripulia, ummetusta, vatsan turvotusta ja/tai närästysoireita ja lisäksi mieli on maassa, kannattaa antaa huomiota paremmalle ruokailutilanteelle ja panostaa stressinhallintaan. Mikäli oireet jatkuvat useamman kuukauden, kannattaa mennä lääkäriin.
”Aivan aluksi kannattaa kiinnittää huomiota ruokailuväleihin, jotta ne pysyvät säännöllisinä eivätkä veny liian pitkiksi eikä tule ahmittua nälkäisenä liian isoja annoksia. Toiseksi kannattaa käyttää ruokailuun riittävästi aikaa, ainakin 20 minuuttia: kannattaa ensin syödä ruokaa silmillään, jotta suolisto ehtii mukaan ruokailutilanteeseen – ruoan fiilisteleminen nimittäin parantaa ruoansulatusta. Ja kolmanneksi tietenkin kannattaa alkaa myös panostaa ruoan laatuun”, Putkonen ohjeistaa. Hän vinkkaa vaihtamaan arkiruokailussa ainakin kolme asiaa: ruisleipä kauraleipään, sipuli esimerkiksi ruohosipuliin tai muihin sipulin vihreisiin osiin sekä omenat ja päärynät sitrushedelmiin.
”Stressi vähentää suoliston mikrobistoa, ja siksi on olennaisen tärkeää löytää itselleen sopiva tapa rauhoittua. Suosittelen ennen kaikkea niin sanottua turhaa harrastusta. Tarkoitan tällä jotain luovaa harrastusta, josta ei ole varsinaisesti hyötyä. Se voi olla saviruukun tekemistä, kuorossa laulamista tai vaikka metsässä samoilua”, Putkonen vinkkaa.
Monet kokevat saavansa apua ahdistukseen, alakuloon ja stressiin myös erilaisista tietoisuusharjoituksista, kuten mindfulnessista. Joskus keholle kannattaa puhua kehon kieltä, eli rauhoittuminen voi olla helpointa vaikka joogassa. Mutta toimivin rauhoittumisharjoitus on se, joka todella tulee tehtyä, ja siksi olennaisempaa on löytää juuri se oma tapa stressin lievittämiseen.
Hyvä uutinen ärtyvän suolen kanssa kamppaileville on se, että suoliston kuntoon ja mikrobiston rikastuttamiseen voi vaikuttaa monesta suunnasta: parantamalla mieltä ja parantamalla ruokailutottumuksiaan. Ja sekin kannattaa tehdä rennolla otteella, ettei syömisestä ja stressinhallinnasta tule stressiä!
