Pohjois-Euroopan suurin ja energisin hyvinvointitapahtuma I love me -messut tarjoaa tietoa, elämyksiä ja inspiraatiota. 29.11.–1.12.2024 pidettävä tapahtuma kokoaa saman katon alle muodin, kauneuden ja hyvinvoinnin kiinnostavimmat brändit ja tuoreimmat trendit.
I love me tuo esiin, kuinka todellinen hyvinvointi muodostuu monesta erilaisesta tulokulmasta, ja kauneus on erikokoista, -näköistä ja -taustaista.
Tämän syksyn messuohjelmassa on mukana myös rakastettuja Hidasta elämää -kirjailijoitamme. Tule ohjelman lomassa moikkaamaan meitä messupisteellemme 7k128 sekä hypistelemään Hidasta elämää -kirjoja ja kortteja.
Tässä 6 toimituksemme valitsemaa messutärppiä I love me -viikonlopulle. Mitkä näistä esityksistä haluaisit nähdä ja kokea? Koko messuohjelman löydät täältä.
1. Benjamin
Benjamin tähdittää Shopping Nightia keikallaan I love me -messujen Arena-lavalla! Määrätietoisesti kohti kotimaisen pop-kentän kärkeä etenevän Benjaminin musiikki on itsevarmempaa, energisempää ja popimpaa kuin koskaan. Uransa suurimmasta radiomenestyksestä parhaillaan nauttiva Benjamin kannustaa musiikillaan elämään anteeksipyytelemätöntä ja rohkeasti omannäköistä elämää. Diskovivahteisella pop-musiikillaan hurmaava, poikkeuksellisen lavakarisman omaava artisti villitsee yleisönsä hersyvällä lavashow’llaan.
Benjamin esiintyy perjantaina 29.11. klo 18:00–19:00 Arena-lavalla.
2. Karita Palomäki: Nainen ja ADHD – Miksi naisten ADHD:ta on vaikea tunnistaa?
Tyttöjen ja naisten ADHD:ta ei tunnisteta yhtä hyvin kuin poikien – mistä tämä johtuu? Millaisia haasteita ADHD voi aiheuttaa arjessa? Entä missä siitä voisi olla hyötyä? Miten omien ADHD -piirteiden kanssa voi löytää tasapainon?
Ihmisen kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin perehtynyt fysioterapeutti Karita Palomäki pohtii Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja Sanna Wikströmin haastattelemana ADHD:n vaikutuksia elämään. Karita sai itse viisikymppisenä ADHD-/ADD-diagnoosin. Häneltä on ilmestynyt suosittu tietokirja Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD (Hidasta elämää/Bazar, 2024), jossa paneudutaan naisten kokemuksiin ADHD:sta.
Karita esiintyy sunnuntaina 1.12. klo 14:00–14:30 Health Hub -lavalla.
Miksi esillä oleminen mielletään niin syntiseksi? Jos teen itseni näkyväksi ja kuulluksi, päädynkö naurunalaiseksi? Puheessaan Sointu Borg rohkaisee kuulijoita painamaan kaasua ja raivaamaan oman polkunsa. Vaikka riittämättömyyden tunne kolkuttaisi takaraivossa, jokaisesta meistä löytyy esiin kaivamatonta potentiaalia. Terveet rajat ja oman itsetunnon suojeleminen tarjoavat omannäköisen arjen rakentamiseen erinomaiset rakennuspalikat
Sointu esiintyy sunnuntaina 1.12. klo: 13:00–13:45 Arena-lavalla.
4. Johanna Huhtamäki: Trauman jälkeinen kasvu
Silloinkin kun asiat ovat hyvin, elämä voi tuntua epävarmalta ja vaikeudet voivat yllättää. Kivun ja kärsimyksen ei kuitenkaan tarvitse olla ilon ja onnen vastakohtia. Miten vastoinkäymiset muovaavat ja kasvattavat meitä ihmisinä? Voivatko kaikkein tuskaisimmatkin kokemukset johtaa myös johonkin hyvään ja avata uusia mahdollisuuksia?
Johanna Huhtamäki pohtii puheenvuorossaan ihmisen posttraumaattista kasvua. Hän on positiivisen psykologian maisteri, ratkaisukeskeinen lyhytterapeutti, DI ja väitöstutkija, jonka omat vaikeat kokemukset ovat johdattaneet tukimaan onnellisuutta, hyvää elämää ja mahdollisuutta kokea kasvua traumaattisten kokemusten jälkeen. Johannalta ilmestyy tänä syksynä Pimeydestä kajastava valo – Trauman jälkeinen kasvu -tietokirja (Hidasta elämää/Bazar, 2024).
Johanna esiintyy lauantaina 30.11. klo 13:30–14:00 Health Hub -lavalla.
5. Marika Rosenborg ja Eevi Vuoristo: Mikä johtaa liikaan kontrolliin? – Tunnetaitoja varmistelijalle
Kun asiat menevät eri lailla, kun oli suunnitellut tai ajatellut, tuntuu, että koko maailma romahtaa. Arki on kuitenkin täynnä pettymyksiä, muutoksia ja yllättäviä tilanteita, joihin emme voi varautua. Miksi haluamme kontrolloida niin vimmatusti aikatauluja, tapahtumia ja elämää? Miten tunnetaitojen harjoittaminen voi keventää elämää ja vapauttaa kuormittavasta varmistelusta?
Haastattelussa vieraina terapeutit Marika Rosenborg ja Eevi Vuoristo, jotka ovat tehneet yhdessä Tunnekarttakirja -tehtäväkirjan (Hidasta elämää/Bazar, 2023) ja Parisuhteen keskustelukortit. Lisäksi Marika on tehnyt Varmistelusta vapauteen -tietokirjan (Hidasta elämää/Bazar, 2024), Puhutaan tunteista -kortit sekä Eeviltä on ilmestynyt Ymmärrä tunteitasi -terapeuttiset tunnetaitokortit. Marikaa ja Eeviä haastattelee Hidasta elämää -hyvinvointimedian perustaja Sanna Wikström.
Marika ja Eevi esiintyvät lauantaina 30.11. klo 14:30–15:00 Beauty and Wellness Corner -lavalla.
6. Auli Malimaa: Miksi itseään on niin vaikea rakastaa?
Ovatko sisäinen kriitikko ja loputtomat vaatimukset sinulle tuttuja? Mitä jos sinulla olisi lupa rakastaa itseäsi täydestä sydämestä jo nyt? Usein omat odotuksemme ja vaatimuksemme estävät meitä rakastamasta itseämme, jolloin koetamme kehittyä ja muuttua rakkautemme arvoisiksi. Itseään ei kuitenkaan tarvitse oppia rakastamaan, sillä rakkaus on jo meissä – nyt ja aina. Tule kuulemaan Hidasta elämää -kirjailija Auli Malimaan johdolla, miten avaudut rakastamaan itseäsi.
Puhuja Auli Malimaa on onnellisuusvalmentaja, vuorovaikutuskouluttaja ja tietokirjailija, jolta on ilmestynyt uusi tietokirja Avaudu rakastamaan itseäsi (Bazar, Hidasta elämää 2024).
Auli esiintyy perjantaina 29.11. klo 11:30–12:00 Health Hub -lavalla.
Omassa systeemissäni on ollut ohjelmointi siitä, että hyvää saa vastaanottaa vain tekemällä älyttömästi — ja tämä on ajanut aikanaan sekä uupumiseen että ylipäätään kaiken tekemiseen vaikeimman ja tuskaisimman tien kautta. Olen jollain tapaa alitajuisesti kokenut, että ”selviytymisen” kautta tulleet onnistumiset ovat ainoa tapa saada mitään.
Kun se hyvä, onnistuminen tai odotettu lopputulos jostain on sitten tullut, sitä on ollut äärimmäisen hankala ottaa vastaan.
Poisopettelu jatkuvan tekemisen ja puurtamisen limbosta on vienyt melkein kymmenen vuotta, ja toisinaan se on edelleen harjoitusta.
Harjoitusta pysäyttää itsensä ja omat ajatuskelat silloin, kun hommat meinaa lähteä lapasesta.
Harjoitusta sallia itselleen hyvää nyt, joka päivä.
Harjoitusta olla välittämättä siitä, miten ”kuuluisi” missäkin iässä elää ja miten muut elävät — ja edetä omaa tahtia sen mukaan mikä tuntuu oleelliselta, sillä uuvahtaneen ihmisen paraneminen voi alkaa vain hidastamisesta.
Kun oman arvomaailman keskiöön on vuosien mittaan laskeutunut hitaus, lepo ja tekeminen sen kautta, on se tarkoittanut minulle myös sitoutumista siihen, että opettelen joka päivä elämään eri tavalla kuin nopea maailma ympärillä.
Hidastavalla ihmisellä voi olla edelleen tavoitteita, minullakin on, mutta niitä kohti ei tarvitse puskea pikajuoksua, niihin pääsee usein vähemmälläkin vaivalla, ja vähemmällä selviytymisellä.
Olen oivaltanut, että lopulta onnea ja tyytyväisyyttä tuo aivan tavalliset asiat,
kuten se, että saa herätä aamuisin omassa tahdissa.
Ottaa aikaa tärkeille asioille, ihmisille.
Valita omia lepopäiviä ja saunoa arkena, keskellä päivää.
Olla offline ja tehdä välillä jotain, mikä ei kehitä mihinkään.
Ja hyvin kontrastisesti — mitä hitaampaan elämään sitoudun, sitä enemmän tuntuu, että viimein riitän.
Toimituksen vinkki: Rauhoitu ja palaudu hidastamalla tahtia
Hitaammassa tahdissa -kortit ovat sinulle, joka…
…koet vaatimukset koviksi ja elämänrytmin hengästyttäväksi.
…kaipaat keinoja palautumiseen.
…tunnet olosi usein uuvahtaneeksi – sekä mentaalisesti, emotionaalisesti että fyysisesti.
…kaipaat lempeitä ja helppoja harjoituksia rauhoittamaan kehoa: kiihtynyttä sydämensykettä, painetta päässä, kuristusta kurkulla jne.
…haluat muistuttaa itseäsi päivittäin siitä, että nopea vauhti ja tehokkuus eivät ole elämässä tärkeimpiä, vaikka ympäröivän maailman vaatimuksista niin voisi päätellä.
…haluat löytää rauhoittavia harjoituksia ennen nukkumaanmenoa – tai mihin aikaan päivästä hitaampaa hetkeä tarvitsetkaan.
Projektio on psykologinen käsite, jolla tarkoitetaan omien mielensisältöjen heijastamista toiseen ihmiseen. Voi olla helpompaa nähdä toisessa ihmisessä ongelma kuin kohdata se omassa itsessä. Projisointi voi liittyä vuorovaikutukseen, tunteisiin tai toimintaan. Me kaikki projisoimme toisinaan, ja se on inhimillistä.
Omien projektioiden tunnistaminen lisää mielen joustavuutta
Projektio on tiedostamatonta toimintaa, mutta siitä voi tulla tietoiseksi tutkimilla omaa mieltään ja ihmissuhteitaan. Omien projektioiden tunnistaminen vahvistaa mielen joustavuutta, koska olet valmis käsittelemään omia kasvunpaikkojasi. On tärkeää huomata sekin, jos joutuu toisen ihmisen projisoinnin kohteeksi. Tilanne kannattaa silloinkin käydä ensin läpi oman vastuun osalta, ettei tuloksena olisi turhauttava syyttelykierre.
Voi olla vaikeaa huomata, kuinka projektio ilmenee. Psykologi Katja Myllyviita kommentoi asiaa Helsingin Sanomien haastattelussa 23.2.2024. Hän muistuttaa, ettei varoitusmerkkien (red flagien) näkeminen toisessa ihmisessä aina kerro siitä, että olisi jotain varottavaa, vaan voi olla, että näemme toisessa sen mitä pelkäämme tunnistaa itsessämme. Sijoittamalla toiseen oman negatiivisen piirteen tai tunteen vältymme näkemästä sitä, eikä meidän tarvitse kohdata ja käsitellä piirrettä itsessämme.
Teetkö herkästi tulkintoja muiden käytöksestä?
Jos huomaat tekeväsi herkästi tulkintoja muiden ihmisten käytöksestä, kannattaa se hyödyntää oppimiskokemuksena. Jos vaikka teet havainnon, ettäkaverisi on ärtyisä, passiivinen tai kriittinen, voit pohtia, ovatko nämä asioita, joista omassa käyttäytymisessäsi haluaisit päästä eroon. Voi myös olla, että sinua kiukuttaa jokin sellainen asia toisessa, jonka kiellät itsessäsi tai itseltäsi. Jos taas tuntuu, että toinen syyttää sinua perusteettomasti, voit pyrkiä rakentavaan keskusteluyhteyteen hänen kanssaan. Voit kysyä, mitä toinen tarvitsee tai kertoa, että haluaisit kuulla lisää hänen ajatuksistaan. Myönteinen kiinnostus ja toisen kuunteleminen herättävät luottamusta, ja voitte oppia toisistanne uusia asioita.
Jos keskustelukumppanisi ei kykene avoimeen, suoraan ja arvostavaan keskusteluun, ei kohtaaminen todennäköisesti tuota mitään hyvää. Hyökkäykseen, syyllistämiseen, puolusteluun tai ilkeilyyn turvaaminen ovat esimerkkejä käytöksestä, joka hajottaa ennemmin kuin rakentaa. Teet itsellesi palveluksen jättäytymällä tällaisen keskustelun ulkopuolelle.
Osallistuin vuonna 2016 psykoanalyytikko Pertti Simulan koulutukseen, josta mieleeni jäi lause: Kaikki mitä näen toisessa, on jollain tavoin itsessäni. Olen palannut siihen monesti kuluneiden vuosien aikana. Lause muistuttaa siitä, että olemme lajitovereina samankaltaisia, mutta myös siitä, että olemme peilejä toisillemme. Voimme saada tavattoman paljon tietoa itsestämme vuorovaikutussuhteidemme kautta. Turvallisissa suhteissa näitä oivalluksia on kiinnostava jakaa yhdessä.
Korjaavaa palautetta on ehkä välillä paikallaan antaa, mutta rakkaudellinen, vahvistava palaute on kaikkein tärkeintä, jotta voimme kukoistaa ja kehittyä. Milloin sinä viimeksi sanoit toiselle ihmisille jotain sellaista, joka sai hänen loistamaan?
Luottamattomuudella ja riskien havainnoinnilla on elämässä oma kiistämätön paikkansa. Sillon, kun olemme kokeneet kovia, tämä mekanismi voi kumminkin käydä ylikierroksilla ja raivata tietä siellä, missä kaunis pöpelikkö voisi ennemmin sulostuttaa elämäämme.
Näemme mörköjä siellä, missä niitä ei joko ole – tai missä epävarman lisäksi on jotain vielä painavampaa, aitoa hyvää asiaa.
Rakkauteen luottamattomuus on kummankin osapuolen tappio. Niin sen, joka sinua rakastaa, kuin sinun itsesi. Mutta kun ei luota, ei luota! Oletko löytänyt itsesi joskus kyseisestä tilanteesta? Sellaisesta, jossa oikeastaan haluaisit voida luottaa, mutta et tiedä, miten.
Loin tämän tekstin tarkastellakseni viittä luottamukseen liittyvää havaintoa, joista saattaa olla apua:
1. Luottamattomuus ei välttämättä ole lopullista
Luottamattomuus ei ole päätepysäkki, josta ei pääse enää koskaan minnekään. Pysäyttävää se kyllä on, vaikeaakin. Usein luottamattomuuden kanssa eletään vuosikausia jos ei sitten koko loppuelämää. Vasta kun tarve luottaa uudestaan kasvaa menettämisenpelon (tai muun trauman) yli, olemme valmiita menemään eteenpäin.
Jotkut eivät koskaan saavuta tuota tilannetta, koska motivaatio ei ole riittävä. Tietoisuus odottavasta palkinnosta tai sen menettämisestä, mikäli emme opettele jälleen luottamaan, ei ole kirkas.
Joskus kuitenkin löydämme itsemme tilanteesta, jossa luottamattomuuus alkaa vaivata jo itseämmekin. Haluaisimme oppia luottamaan, antaa vielä kerran mahdollisuuden rakkaudelle. Silloin on aika alkaa luoda uutta raidetta. Se ei ole se sama vanha, joka joskus petti ja hajosi, vaan jokin ihan uusi. Jonkin täytyy olla uudella tapaa.
2. Luottaminen on aina riski
Siitä ajatuksesta, että toisille luottaminen olisi jotenkin pedattua ja varmaa, on hyvä päästää irti. Mitä vaan voi tapahtua! Kenelle vain.
Luottaminen on aina tietynlainen riski, valinta katsoa rohkeasti (ja silti hyvään uskoen), kuinka käy. Ei tietää, vaan katsoa.
Luottamus vaatii sopivaa päätöksentekoa, riskinottoa:
Okei, en ihan täysin luota, että kaikki päättyy kuten toivon, mutta uskon nyt, mitä sanot. Haluan uskoa. Valitsen uskoa.
Ja vaikka joku muu olisi joskus satuttanut minua, annan luottamukselle vielä kerran mahdollisuuden.
Koska sinä et ole he. Ja koska minä en halua luulla tietäväni kaikkea valmiiksi ja siten rajata onnistumisen kokemusta pois.
3. Luota itseesi ja hyväksy vaihtoehdot
Kun hyväksymme senkin mahdollisuuden, että kaikki menee eri tavalla kuin toivoisimme. Ja kun näemme, että selviäisimme silti ja eläisimme eteenpäin. Silloin luottamusta ei tarvitse rakentaa hätäpäissään ja palavasta tarpeesta. Pakosta onnistua. Tärkeintä on luoda hyvä elämä itsellemme. Sellainen, joka kantaa, vaikka joku ihminen (tai asia) ei olisikaan jäädäkseen.
Hyvästä elämästä ja onnellisuudesta käsin luottamus ja sopiva riskinotto on helpompaa. Kaikki ei riipu jostain ulkoisesta, se on vain mahdollista bonusta. Silloin luottamus myös useammin kannattaa. On parempi tavoitella kiehtovia asioita, kuin varalta jättää kokeilematta – ja jos joku osoittautuu huonoksi, on parempi luopua siitä, kuin jäädä toivomaan siltä jotain muuta. (On olemassa asioita ja ihmisiä, joihin yksinkertaisesti ei kannata luottaa!)
Kun voimme henkisesti hyvin ja seisomme jaloillamme, luottamuksen ei tarvitse olla tyhmää tai sokeaa. Se voi olla rohkeaa ja rakkaudellista ja parhaimmillaan toimia kuin työkaluna uusien alueiden valloittamisessa. Myös silloin, kun saman asian tiimoilta on joskus tullut takkiin. Siinä piilee elämän kauneus: parantavan kokemuksen mahdollisuus ja uudenlainen ympyrän sulkeutuminen.
4. Näe ja tunne aito asia ”merkkien takana”
Me kaikki koemme asiat omilla tavoillamme. Toiselle rakkautta on viestailla päivät pääksytysten, toisille vastaava käytös voi tuntua ahdistavalta ja liialliselta. Toiselle rakkautta on ostaa lahjoja ja muistaa kaikki merkkipäivät, toiselle koskettaa, halata ja olla läsnä. Toisen ihmisen ”rakkauden kieli” voi olla erilaista kuin omamme, ja silloin helposti tulkitsemme, ettei tämä rakastaisi meitä – ollen usein harmillisen väärässä.
Virhetulkintojen ja jatkuvan luottamattomuuden sijaan ravitsevampaa olisi opetella uskomaan siihen rakkauden tuntemukseen, jonka intuitiivisesti vaistoamme. Ja myös muistaa se silloin, kun epävarmuus iskee.
Jos vaadimme, että kaikki menee tuntemallamme tavalla, valitettavan usein menetämme aidon hyvän – ja usein myös ainutkertaisen – asian. Sinä et osannut rakastaa minua minun tavallani, joten sinä et rakastanut minua ollenkaan, on yleinen ja kovin surullinen syytös. Surullinen siksi, että usein rakkautta on ollut, varsin aitoakin, ja se ei meille kelpaa. Jäämme yksin ja niin myös toinen.
Voisiko sittenkin olla myös niin, että me emme osaa rakastaa toista sellaisena, kuin tämä on?
5. Menneisyyden kipu puhuu
Kaikki ihmiset eivät todellakaan ole menossa pettämään ja juonimaan selän takana heti kun silmä välttää tai heistä ei hetkeen kuulu. Kaikki ihmiset eivät myöskään hylkää meitä – koskaan! Kun kohtaamme epäluottamusta, usein kysessä on oma epävarmuutemme, omat traumamme ja kipumme, jotka juontuvat kauas menneisyyteen. Siksi toinen ihminen ei koskaan voi korjata meitä yksin, ilman omaa päätöstämme luottaa ja tulla vastaan. On myös itsestämme kiinni alkaa tehdä positiivisempia ja luottavaisempia tulkintoja.
Joskus olemme kahden vaiheilla. Voisinko vain luottaa ja heittäytyä? Vai pitääkö minun aina olla varuillaan ja pelätä pahinta? Tulkita merkkejä, ilmeitä, viestejä? Kaiken hajoamista?
Niinä arvokkaina hetkinä, kun aavistelemme, ettei syytä olla luottamatta ehkä sittenkään olisi, luomme orastavaa tietoisuutta siitä todellisuudesta, joka odottaa meitä jo kulman takana. Jossa kaikki on parempaa, rohkeampaa ja heittäytyvämpää kuin ennen. Siellä tunnemme oman arvomme emmekä ole enää vaarassa tippua tyhjyyteen.
Niin, mihin ihmeen tyhjyyteen?
Sinä selviät kaikesta ja sinulla tulee aina olemaan Sinut. Eikä se ole mikään alakuloinen tsemppaus, vaan inspiroiva totuus. Sinulla tulee olemaan aina kaikki mitä tarvitset!
Rakkaudella, Riikka
Alapuolelta löydät lisää intuitiivisesta energiahoidosta sekä muista palveluistani.
Unet voivat auttaa löytämään ratkaisuja isoihin kysymyksiin ja ruokkia luovuutta. Ne myös tarjoavat pääsyn sellaiseen, johon on muuten vaikea saada yhteyttä. Kimmo Svinhufvudin kirjoittama Unien salat – Opas tiedostamattomaan (Otava, 2024) lähestyy unia kuvina ja symboleina, jotka tuovat elämään merkitystä. Tässä kolme keskeistä unisymbolia kirjasta.
Tapahtumapaikat unissa
Lähes aina unen alussa esitellään tapahtumapaikka ja päähenkilöt. Niiden avulla voit hahmottaa, mitä kysymystä uni unennäkijän elämässä käsittelee.
Unet sijoittuvat usein jonkinlaiseen taloon tai rakennukseen. Jos uni sijoittuu lapsuudenkotiisi, voisiko se käsitellä suhdettasi tuohon aikaan ja paikkaan ja perheeseen? Vai onko kyse ”kodista” vertauskuvana, sisäisenä kotina?
Ihmiset unissa
Unen tulkinnan kannalta on hyödyllistä ajatella, että kaikki unet kertovat sinusta ja että unessa esiintyvät henkilöt ovat symboleita, jotka edustavat jotain sinussa olevaa.
Jos unessa esimerkiksi esiintyy tuttu ihminen, hän saattaa edustaa jotain sellaista puolta itsessäsi, joka on enemmän tai vähemmän tietoinen. Jos et tunne unen henkilöä tai se ei ole kukaan valveillaolon maailman ihminen, tämä kenties edustaa pikemminkin tiedostamatonta puolta sinussa ja jonkinlaista arkkityyppistä hahmoa.
Eläimet unissa
Unien eläimet voivat edustaa eläimellistä, kesyttämätöntä puolta itsestämme: vaistoja, haluja, aggressiota, intuitiota.
Uni voi kertoa siitä, miten suhtaudumme tai miten kannattaisi suhtautua näihin puoliin itsessämme. Onko vaistonvarainen puolemme villieläin, joka pelottaa meitä? Vai onko tuo puoli meissä kesytetty kotieläin, jonka kanssa meidän on hyvä elää, tai kenties sylikoira, joka lojuu tiedottomuuden tilassa sohvallamme? Tai tuntuuko meistä, että vaistonvarainen puolemme on sittenkin alistettu ja häkkiin suljettu villieläin, joka ei pysty toteuttamaan itseään?
Unien salat – Opas tiedostamattomaan antaa taustatietoa unista ja unien näkemisestä sekä selkeät ohjeet unien tallentamiseen ja tulkitsemiseen. Kirjan löydät äänikirjapalveluista ja kirjakaupoista. Hanki omasi Suomalainen.comista TÄÄLTÄ.
Useimmat meistä ovat luomisen virran sivustaseuraajia. Istumme turvallisesti joen rannalla katsomossa puhuen siitä, kuinka muiden luovuus virtaa. Joen penkalla yleisössä on turvallista kommentoida muiden tekemisiä.
Ne, jotka kokevat joen kutsun ja astuvat veteen luomaan, tuntevat sen voimat ja uivat sen pyörteissä ja virtauksessa.
Mestarit, jotka ovat olleet joessa pitkään, suuntaavat ylävirtaan ja sukeltavat syvemmälle. He eivät enää tunnista eroa joen ja itsensä välillä. Mestarit ovat yhtä joen kanssa.
Luomisen virtaus kutsuu meitä aina luokseen. Kun ymmärrät, mitä tuo joki haluaa sinulta, löydät luomisvoimasi, joka voittaa epäonnistumisen pelon.
Todellinen muutos tapahtuu, kun heittäydyt joen penkalta katsojan roolista mukaan virtaan luomaan. Parhaimmillaan sinua kannattelevat usko ja omistautuminen, jotka eivät salli sinun levätä uidessasi yhä pidemmälle.
Joskus saatamme niellä tunteemme niin pitkään, että kun viimein ilmaisemme rajamme, se tapahtuu varsin kiukkuisesti. Toisessa ääripäässä on anteeksi pyytävä ja yliselittelevä tapa yrittää asettaa rajat. Kumpikaan ei oikein toimi. Rajat on parasta asettaa kohteliaasti, selkeästi ja anteeksi pyytelemättä.
Rajan asettaminen ei ole mikään ”minä vastaan muut” -tilanne. Rajojaan ei myöskään tarvitse puolustella. Tässä hyväksi havaittu neljän askeleen tapa asettaa rajat:
1. Tiedosta rajasi.
Jotta rajoja voi ylipäätään asettaa, on tunnistettava missä omat rajat menevät. Pohdi tarpeitasi, arvojasi, periaatteitasi, itsellesi tärkeitä uskomuksia ja prioriteetteja. Mitä sinä tarvitset voidaksesi hyvin?
2.Ilmaise rajasi.
Pyri olemaan selkeä. Voit ilmaista syyn rajallesi, mutta älä sorru selittelyyn. Selittely vesittää usein koko viestin ja saatat päätyä väittelyyn rajoistasi. Esimerkki rajan selkeästä ilmaisusta: ”Tällä hetkellä minulla ei ole aikaa sitoutua sellaiseen. Kiitos kuitenkin, että ajattelit minua.”
3. Vahvista rajasi.
Meillä ihmisillä on taipumus ymmärtää asiat niin kuin itse haluamme. Läheisesi voi esimerkiksi ajatella, että olet liian herkkä ja rajasi on ylireagointia. Voi siis olla tarpeen varmistaa, että viesti meni perille niin kuin sen tarkoitit.
4. Päätä mitä rajan rikkomisesta seuraa ja toimi sen mukaisesti.
On hyvä miettiä ja ilmaista se, mitä rajan rikkomisesta seuraa. Jos on ollut lepsu rajojensa kanssa, ihmiset saattavat testata uusia rajojamme sivuuttamalla ne. Näissä tilanteissa on oltava valmis seisomaan sanojensa takana ja toteuttamaan se, mitä on päättänyt. Muuten vesitämme omat rajamme.
Kun ilmaisee rajansa, on hyvä välttää syyttelyä, aggressiivisuutta, puolustelua tai selittelyä. Viesti menee parhaiten perille, kun tiedostamme itse, mikä on meille tärkeää ja osaamme ilmaista sen rauhallisen jämäkästi ja selkeästi.
Kaipaatko tukea omien rajojesi tutkimiseen ja rohkeutta asettaa niitä? Uutuuskirjani Nyt riittää – rajat kiltteydelle on selkeä ja käytännönläheinen opas kaikille, jotka kaipaavat ymmärrystä ja neuvoja rajojen asettamiseen.
Kyky antaa anteeksi ja hyväksyä toisen ihmisen epätäydellisyyttä on kaunista ja myös hyvin tarpeellista, koska eihän kukaan ole täydellinen.
Taitoa joustaa tarvitaan tukemaan ihmissuhteiden toimivuutta ja ylläpitämään sitä myötä myös yhteyttä toiseen ihmiseen.
Suurena poikkeuksena sääntöön ovat kuitenkin satuttavat suhteet, joissa toinen osapuolista toimii narsistisesti.
Narsistinen -sanalla tarkoitan siis ei-diagnosoitua narsistia, ihmistä, joka käyttäytyy kuitenkin hyvin narsistisesti: äärimmäisen itsekeskeisesti, julmasti, toista hyväksikäyttäen ja pelkästään omia etuja korostetusti ajaen jopa väkivaltaisin keinoin.
Satuttavissa/narsistisissa suhteissa pätee valitettavasti seuraava sääntö, jonka vuoksi suhteen tila voi lopulta vain pahentua:
Mitä enemmän ja mitä sairaalloisempia asioita ja tapahtumia ymmärrät ja annat anteeksi, sitä enemmän viestität satuttavalle/narsistiselle ihmiselle, että sinulle voi tehdä melkeinpä mitä tahansa ja sinä lopulta ymmärrät ja sinun luoksesi voi aina kuitenkin palata.
Silloin kun ihminen kokee olevansa jopa kaikkien lakien yläpuolella, oikeutettu kaikkeen, omistavansa kaiken ei suhteessa voi olla tasavertaisuutta, jossa esimerkiksi molempien arvo ihmisenä tai toiveet ja tavoitteet olisi tasapainossa tai saman arvoisia.
Kun hyväksymme nämä faktat ja uskallamme todeta niiden olemassaolon voimme säästyä lukuisilta murheilta ja kääntää katse itseemme todeten:
Annan anteeksi itselleni sen, etten ymmärtänyt ja uskaltanut suojella itseäni aikaisemmin ja annan itselleni luvan poistua sellaisen ihmisen luota, joka tekee minut sairaaksi ja vie minulta kaiken.
Suuntaa siis anteeksianto ennemminkin itseesi kuin sellaiseen, missä anteeksiannosta ei seuraa mitään muuta kuin enemmän tuskaa.
Lisää tietoa satuttavista ja narsistisista suhteista, niiden tunnistamisesta, sekä keinoja toipumiseen ja uuden elämän rakentamiseen löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
Katso täältämyös tulevat Zoom-luentoni loka- ja marraskuun lopulla, joissa autan sinua voimaantumaan satuttavan/narsistisen suhteen jälkeen ja opetan valitsemaan jatkossa terveitä ja hyvinvoivia suhteita!
Narsistiseen suhteeseen lähtee kaksi rajatonta ihmistä
Narsistiseen suhteeseen lähtee aika usein kaksi rajatonta ihmistä. Se jolla on oikeus rajattomasti tehdä toiselle ikäviä asioita ja kohdella tosi huonosti. Narsistisiin piirteisiin liittyy oikeutuksen tunnelukko, joka oikeuttaa tekoja sekä riittämättömän itsekontrollin tunnelukko, joka tekee sitä, ettei tunnelukon omaava ihminen osaa asettaa itselleen rajoja esimerkiksi päihteidenkäytön suhteen. Eli hän on rajaton moneen suuntaan.
Narsistin uhri sitä vastoin omaa usein uhrautumisen tunnelukon. Uhrautuva ihminen hylkää helposti omat tarpeensa ja rajansa toisen kanssa ja ryhtyy palvelemaan toista itsensä unohtaen. Narsistien uhrit ovat usein kykenemättömiä asettamaan toiselle rajoja, ehkä siksi, etteivät itsekään tunnista rajojaan. Heidän ylitseen ja lävitseen on ehkä jo lapsena kuljettu.
Narsisti käyttää oman toimintansa oikeutuksena monenlaisia manipulointikeinoja. Yksi keino on kuitenkin ylitse muiden: vastuun sysääminen uhrin niskaan ja sitä kautta syyllisyyden herättäminen. Kun ihminen syyllistyy, on hän aika heikoilla itsensä ja sen toisen kanssa. Narsisti osaa pelata syyllisyys-vastuunpakoilupeliä hyvin taitavasti.
Narsisti saa uhrin epäilemään itseään
Tuolla pelillä narsisti saa uhrin epäilemään itseään ja katsomaan itseään peiliin. ”Ehkä olinkin liian vaativa?”, ”Ehkä se olinkin minä, joka sysäsin hänet pettämään”, näin uhri saattaa ajatella ja alkaa hyvittää oletettuja tekojaan.
Mutta tuolle pelille tulee suhteessa usein loppu. Uhri alkaa ajan saatossa, aika usein, hermostua. Hän alkaa puolustaa itseään eikä niele enää kaikkea sitä, mistä häntä on syytetty. Ja narsisti hermostuu takaisin, saattaa raivota ja huutaa, mököttää viikkoja tai paeta muuten paikalta.
”Joko rajasi alkavat näkyä ja kuulua?”
Narsistinen ihminen ei tykkää yhtään siitä, että toisella on rajat ja häntä palvellut ei ole enää käytettävissä samaan tapaan kuin aiemmin. Usein uhrin kiukku ja huuto liittyvät siihen, että uhrin rajat alkavat löytyä. Kiukku kertoo siitä, että toinen osuu omalle tontille ja sen tontin rajoille on asettunut Viha-niminen ritari.
Parhaimmillaan narsistinen ihminen, tai kuka tahansa rajoja rikkova ihminen, opettaa rajoja.
Kuuntele rajojasi. Ala nauttia siitä, että rajasi alkavat löytyä. Rajat kertovat siitä, mihin sinä päätyt ja mistä se toinen alkaa. Alat itsenäistyä ja erillistyä ja niin kuuluu ollakin. Näkymättömästä Ninnistäkin tuli näkyvä sillä hetkellä, kun hänen rajansa rikottiin ja hänen vihansa heräsi.
Onko mieleesi jäänyt joku tärkeä viisaus, minkä olet kuullut esimerkiksi vanhemmiltasi tai isovanhemmiltasi? Monet vanhemmat neuvovat lapsiaan arkisiin askareisiin liittyvissä asioissa tai esimerkiksi raha-asioissa. Itsekin muistan kuulleeni monenlaisia neuvoja, miten pärjätä hyvin elämässä. Tärkeitä ohjeita ovat myös kertoneet koulujen opettajat. Kaikkien ohjeiden joukosta tärkein neuvo oli; uskalla unelmoida.
Lapsena ja nuorena vertailemme itseämme helposti kavereihin. Voimme ajatella, että meillä ei olisi samoja mahdollisuuksia saavuttaa unelmiamme. Meillä kaikilla on oma historiamme ja olemme saaneet hyvin erilaiset eväät elämään. On totta, että miljonäärille huvilan ostaminen on realistisempi haave kuin pienituloiselle. Monen haaveen kohdalla luomme kuitenkin mielessämme sellaisiakin esteitä haaveen suorittamiselle, mitä oikeasti ei ole olemassakaan.
Minä haaveilin jo lapsena siitä, että minusta voisi joskus tulla kirjailija. Haaveilin siitä, että voisin kirjoittaa työkseni erilaisia tekstejä, oli se sitten satukirjan tarinoita, lehtijuttuja, runoja tai markkinointitekstejä. Yläkoulussa opettaja kuitenkin keskittyi kieliopin arviointiin niin paljon, että tekstin sisältö jäi sivuseikaksi ja arvioinnit olivat lannistavia. Minulle kielioppi oli vaikeaa, mutta päässä pulppusi monenlaisia ideoita. Keskinkertainen todistus kädessäni peruskoulun jälkeen päätin, ettei minusta voisi ikinä tulla kirjailijaa. Päätin lähteä opiskelemaan ihan muuta alaa. Kuitenkin kaikkien vuosien ajan mielessä pyöri isäni neuvo, että omiin unelmiin piti uskoa. Erityisesti niihin piti uskoa silloin, jos muut ihmiset ympärillä eivät uskoneet että unelman voisi saavuttaa.
Aika kului ja monen mutkan kautta saavutin oman unelmani. Haaveen toteutuminen vaati paljon työtä ja kärsivällisyyttä, mutta erityisesti uskoa omaan unelmaan. Sama asia pätee monen muunkin ihmisen elämässä. Pystymme oppimaan uusia asioita, pystymme muuttamaan asioita omassa elämässämme, että unelmat muuttuvat realistisemmiksi. Kaikki tämä on kuitenkin mahdollista vain, jos jaksamme uskoa onnistumiseen. Elämän aikana meille kertyy paljon isoja ja pieniä haaveita. Ehkä kaikki niistä eivät toteudu, mutta jokainen unelma on silti yhtä arvokas ja tärkeä.
Millaisia elämänohjeita sinä antaisit parikymppiselle itsellesi?
Tämä kirja on Sinulle, joka…
…haluat muistella elämäsi ikimuistoisimpia hetkiä
…tahdot kirjoittaa paperille palan elämäsi tarinaa
…kerrot kirjan avulla oman tarinasi myös seuraaville sukupolville
…koet, että kirjoittamisen avulla pystyt kertomaan rehellisesti omia ajatuksiasi elämästä
…tiedät, että elämä on suuri seikkailu
…haluat pohtia elämän eri vaiheita rauhassa jokaiseen hetkeen keskittyen
Kirjoittaja HannaPelttari haluaa teksteillään tuoda maailmaan lisää valoa, rakkautta, lempeyttä ja hyväksyntää. Luonto, kirjoittaminen ja kanssakulkijoiden vertaistuellinen auttaminen on hänen sydäntään lähellä. Hanna on kokenut uupumuksen ja läheisen menettämisen sekä näkymättömän maailman avautumisen. Hän on aiemmalta koulutukseltaan KTM ja keskittyy nykyään energiahoitamiseen Energiasielu-yrityksessään.
Hanna Pelttari
Mitä on vapaus? Viimeisen vuoden aikana olen tunnistanut vapauden yhdeksi tärkeimmistä arvoistani ja sitä haluan elämässäni jatkuvasti vahvemmin ilmentää. Vapaus ajasta ja paikasta sisältyvät tähän toki myös, mutta ensisijaisesti vapaus tarkoittaa minulle mahdollisuutta elää sydämestäni käsin, tehden ja luoden sitä mikä tuntuu syvällä sisimmässäni merkityksellisimmältä ja herättää suurinta kiitollisuutta.
Haluan myös vaalia vapautta ajatella ja tuntea ilman itse asetettuja tai ulkopuolelta tulevia rajoitteita – voin unelmoida mistä vain haluan ja uskoa minkä tahansa olevan minulle mahdollista.
Tämä on mitä suurinta vapautta, kun siihen antaa itselleen luvan. Usein mielemme rajoittaa tätä vapautta omien uskomustemme muodossa, mutta kun lopulta kyseenalaistamme niitä, saatamme havahtua huomaamaan, etteivät ne olekaan totta vaan ainoastaan elämämme aikana omaksuttuja valheellisia käsityksiä ja vain suppeasta kokemusperäisestä otannastamme johdettuja yleistyksiä. Voisitko pysähtyä hetkeksi pohtimaan tätä ajatusta? Huomaatko sen kohdallasi todeksi tai herääkö tästä oivalluksia?
Uskallus kohdata kaikki tunteet tuo vapautta
Uskallus ja kyky kohdata koko ihmisyyteen kuuluva tunnekirjo kaikessa laajuudessaan tarjoaa myös valtavan vapauden kokemuksen, sillä vapautuminen tunteiden vallasta niiden kohtaamisen kautta luo sisäistä turvaa ja näin vapauttaa vaikeiksi kokemiemme tunteiden välttelystä.
Kyky kannatella itseään vaikeidenkin tunnekokemusten äärellä on tie rajattomaan vapauteen. Tämä taito kehittyy harjoittelemalla ja ensisijaisesti kehollista turvan tunnetta vahvistamalla sekä hermostoa rauhoittamalla. Työ vaatii usein sinnikkyyttä, mutta edistyksen huomaaminen on kaiken vaivan
arvoista.
Vapautta on olla oma itsensä
Itsensä ilmentäminen aitona ja autenttisena omana itsenään on myös mitä suurinta vapautta. Itsetuntemuksen ja itsearvostuksen vahvistuessa ulkoisista odotuksista ja roolivankiloista vapautuminen käy helpommin, kun myös omat rajat selkiytyvät ja rohkeus olla aidosti oma itsensä kasvaa. Ah, miten ihanalta tuntuukaan, kun uskaltaa tiputtaa harteiltaan odotusten viitan ja vapautua kaikin tavoin omaksi itsekseen!
Uupuksesta toipumisessa vapauden tärkeys korostuu
Usein myös uupumuksesta toipuessa vapauden vaaliminen on monin tavoin jopa välttämätöntä ja sen merkitys korostuu valtavan suureksi. Hermosto ei ehkä lainkaan kestä ulkopuolelta asetettuja vaatimuksia, vaan kaiken tekemisen on oltava omaehtoista ja jopa sydämen kutsumuksesta kumpuavaa.
Vapaus, väljyys ja mahdollisuus hetkessä elämiseen itseään kuunnellen ovat uupumuksesta toipuvalle ensiarvoisen tärkeitä. Toki meillä kaikilla on asioita, jotka ”on vain hoidettava”, mutta kun pyrkii huolehtimaan kaikesta ”pakollisesta” omaan tahtiin jo hyvissä ajoin ennen määräpäivää, ei kiire pääse yllättämään eikä tästä aiheudu ylimääräistä stressiä ja kuormitusta.
Mitä vapaus on sinulle? Miten voisit arjessasi ja elämässäsi vaalia sitä? Uskallatko astua vapauden virtaan?
