Sivu 18 – Hidasta elämää

Menneiden muistelu on arvokasta itselle ja läheisille – Muistot auttavat käsittelemään tunteita ja ymmärtämään elämää

Ihan tavalliset, arkisetkin asiat ja muistot ovat tärkeitä ja niitä kannattaa vaalia. Niiden avulla voimme ymmärtää paremmin itseämme ja toisiamme. Usein ne jäävät kuitenkin puhumatta ja tärkeät kysymykset kysymättä. Toimittaja, runoilija ja kirjailija Maria Vakkuri kertoo, miksi omaa elämää ja sen kaikenlaisia tapahtumia kannattaa muistella ja kertoa niistä myös läheisille. Marialta on juuri ilmestynyt oman tarinan kertomiseen innostava Elämäni sanoina – Muistojen kirja (Bazar, 2024).

Miksi menneitä kannattaa muistella ja kirjata ylös?

– Muistojen kirjoittaminen auttaa käsittelemään niitä asioita, joita omassa historiassa on tapahtunut. Alat ehkä muistaa asioita, joita et ole aiemmin muistanut. Jos tuntuu siltä, että elämä on ollut täynnä vastoinkäymisiä eikä mitään hyvää ole tapahtunut, tulet huomaamaan, että hyviäkin asioita muistuu mielee, kun eteen tulee kysymys, joka laittaa pohtimaan elämää eri kantilta.

Toisaalta huonoistakin kokemuksista kirjoittaminen antaa luvan tuntea niitäkin tunteita, kun niistä saa kirjoittaa eikä niitä tarvitse piilotella. Saattaa olla, että ensimmäistä kertaa pystyy sanomaan ääneen tai kirjoittamaan, että minulle on käynyt näin ja ajattelen näin ja minusta tuntuu tältä.

Kun elämää katsoo taaksepäin osana historiaa, on äärimmäisen voimauttavaa huomata, että kun olin nuori ja minulle kävi näin, se tuntui maailmanlopulta. Nyt ymmärrän, että selvisin kuitenkin kaikesta. Kun asioita kirjoittaa muistiin, ne asettuvat omassa päässä oikeisiin mittasuhteisiin.

Sukupolvien ketjussa tarinoiden kirjoittaminen on äärimmäisen tärkeää. Näin seuraavat sukupolvet saavat tietää, millaista elämää olet viettänyt. Oma pappani kuoli ollessani 11-vuotias, enkä osannut kysyä häneltä oikein mitään muuta kuin hänen lempisuklaapatukkaansa. Hän oli kuitenkin ollut sodassa ja hänellä olisi varmasti ollut vaikka mitä mielenkiintoisia tarinoita. Silloin en osannut niistä kysyä, eikä sitten enää ollut mahdollista kysyä.

Jos kaikki kirjottaisimme omaa elämäntarinaamme, se auttaisi jälkipolvia ymmärtämään tarinoitamme ja meitä. Samalla eletyn elämän arvostus nousee, kun saadaan tietää, mitä kaikkea ollaan nähty ja koettu. Sukututkimusta tehdessä aina löytyy tieto, milloin ihminen on syntynyt ja kuollut, mutta kaikkein kiinnostavin jää puuttumaan: se, mitä on tapahtunut siinä välissä.

Erityisesti pariskuntien, sisarusten ja ystävien tai läheisessä suhteessa olevien ihmisten on hyvä käydä muistoja yhdessä läpi. Se auttaa ymmärtämään toisen näkökulmia elämään ja asioihin, kun saa kuulla, mitä hän on kokenut ja miten hän kokemuksiinsa suhtautuu. Läheisistä ihmisistä voi avautua ihan uusia puolia.

Sisarusten kohdalla näkee, että vaikka on kasvettu samassa kodissa ja samassa ympäristössä, kaksi ihmistä voi silti kokea ja nähdä asiat täysin eri tavalla. Kun näistä jutellaan yhdessä, sekin voi auttaa käsittelemään muistoja ja ymmärtämään elämää.

Miksi omia elämänkokemuksia voi olla vaikea muistella ja sanoittaa?

– Toimittajan työssä olen huomannut, että moni ajattelee, ettei omassa elämässä ole tapahtunut mitään kovin merkityksellistä. Arkisten hetkien merkitystä ja arvoa ei ehkä osata nähdä.

Monesti ajatellaan, että elämän merkittävät tapahtumat ovat niitä, jotka yhteiskunta määrittelee merkittäviksi, esimerkiksi naimisiinmeno, kihlautuminen, perheen perustaminen tai omakotitalon ostaminen. Jos oma elämä ei olekaan kulkenut näiden klassisten virstanpylväiden kautta, voi tuntua vaikealta kertoa omista kokemuksista. Saatetaan jopa kokea, että jos ei mahdu näihin raameihin, niin elämä on jotenkin epäonnistunut.

Osa muistoista pyyhkiytyy helposti mielestä pois. Monia elämän hyviä asioita pidetään itsestäänselvyytenä, jos ne ovat pieniä ja arkisia. Vuosien päästä niitä ei ehkä edes muista. Negatiiviset asiat taas saattavat jäädä hyvinkin voimakkaina tunnemuistoina mieleen, muttta niistä puhuminen voi olla vaikeaa. Jos lapsuudenkodissa on ollut sellainen kulttuuri, että vaikeista asioista ei puhuta ääneen, voi aikuisenakin olla vaikea puhua niistä.

Olen kursseillani huomannut, että jos tapahtumia ei oikein meinaa muistaa, niin siitä voi olla apua, että kuulee toisen muistelevan omia kokemuksiaan. Muistoista puhuminen muiden ihmisten kanssa voikin olla paras keino auttaa itseäkin muistamaan.

Miten Elämäni sanoina -kirja auttaa sanoittamaan muistoja?

– Kirjan kysymykset on mietitty siten, että eri ikäiset ihmiset pystyvät yhtä lailla käyttämään kirjaa. Lapsi voi täyttää sitä päiväkirjan tapaan sitä, kun asiat tulevat ajankohtaisiksi. Eläkeiässä kirjaa voi myös täyttää muistelmatyyliin ja kerrata elämänvaiheitaan.

Kirjassa kysytään tarpeeksi tarkkoja yksityiskohtia. Niissä pyydetään esimerkiksi palaamaan omassa mielessä takaisin lapsuuteen, vaikkapa siihen, mitä oli joulupöydässä ruokana. Tarkkojen kysymysten avulla on helppo muistella.

Helposti vastattavien kysymysten avulla tulee esiin myös eri elämänvaiheiden tunne-elämän näkökulma: kysymyksissä käsitellään esimerkiksi tapahtumia, iloja, suruja pelkoja ja haaveita. Kirjassa käydään myös elämän eri kerrokset aika perusteellisesti läpi. Ei siis tarvitse olla huolissaan siitä, että onko minulla mitään sanottavaa tai tuleeko tästä pintapuolinen.

Lisäksi kirja tuo mukaan yhteiskunnallisen ulottuvuuden, joka auttaa ymmärtämään elämää monesta eri näkökulmasta. Kysymysten avulla käsitellään esimerkiksi sitä, millainen poliittinen ilmapiiri Suomessa oli nuoruudessa ja annetaan viitekehys sille, millainen on ollut se maailma, johon olet syntynyt, jossa olet elänyt ja mitä olet siitä ajatellut. Tämä auttaa myös ymmärtämään itseä ja peilaamaan elämää.

Maria Vakkurin Täytettävä Elämäni sanoina – Muistojen kirja voi toimia myös inspiraationa koko oman elämäntarinan kirjoittamiseen. Sen voi ottaa mukaan illanistujaisiin tai jutella kysymyksistä oman kumppanin kanssa. Kirjan kysymyksiä voi käsitellä myös läheisten tai sisaruksien kanssa juttelemalla tai itseksesi pohdiskellen.

Pääset tutustumaan kirjaan TÄÄLLÄ.

Saatat itse olla tietämättäsi red flag: miellyttäjä, joka manipuloi vuorovaikutusta

Aina kaikissa muissa tuntuu olevan vika. Red flägejä siellä ja täällä. Mitäs jos onkin niin, että olenkin itse yksi suuri hälytysmerkki, mutta en vain ole tajunnut sitä? Voiko se olla mahdollista, kun pyrin olemaan aina niin mukava kaikille? Jos tilanne on tämä, niin sitä suuremmalla syyllä asiaa olisi hyvä pohtia. Saatat nimittäin manipuloida jatkuvalla syötöllä vuorovaikutustilanteita tiedostamatta. Syynä tähän voi olla tarve miellyttää ja olla tykätty, mutta samalla kyse on pyrkimyksestä hallita ympäristöä.

Todellisuudessa kontrollointi vuorovaikutuksessa onkin usein lempeää, pehmeää sekä pörröistä ja jää siksi huomaamatta.

Tarvetta miellyttää voidaan tarkastella esimerkiksi symbolisen interaktionimin kulmasta, jonka mukaan minäkäsitys muodostuu vuorovaikutuksessa. Eli ihminen tarkastelee itseään muiden näkökulmasta käsin ja muokkaa käytöstään sen mukaan, mitä ajattelee muiden ajattelevan hänestä. Samalla mukaudutaan näihin oletettuihin odotuksiin ja pyritään saavuttamaan hyväksyntää. Miellyttäjä siis luo itsestään haluamansa mielikuvan muille, jonka muut mahdollisesti omaksuvat ja tämän jälkeen miellyttäjä uskoo oman roolinsa paremmin.

Usein ajattelemme, että vuorovaikutuksessa epäeettisesti toimiminen on kulmikasta, kylmäkiskoista ja töksäyttelevää. Todellisuudessa kontrollointi vuorovaikutuksessa onkin usein lempeää, pehmeää sekä pörröistä ja jää siksi huomaamatta. Samalla voidaan puhua myös manipuloimisesta. Miellyttäjä pyrkii olemaan kaikkien pitämä ja näyttäytyy helposti epäitsekkäältä, mutta ei ole sitä. Samalla nimittäin toisten yksilöiden autonomia tehdä vapaita päätöksiä heikkenee.

Itse en enää innostu ylimukavista ihmisistä. Tällaiset yksilöt osoittautuvat pitkässä juoksussa yleensä monella tapaa haastaviksi tapauksiksi.

Miellyttäjä pyrkii hyvään kartellen konflikteja sekä asioista suoraan puhumista, mutta kerää helposti toisille tunnevelkaa. Ihanan pörröiselle on haastavampi ilmaista itseään suoraan ja jos näin toimii, saattaa miellyttäjä syyllistää siitä: ”kun minä olen tässä ollut niin kauhean mukava, niin miksi nyt sitten sanot niin suoraan”. Niin mukava, mutta myös niin marttyyri.

Miellyttäjä saattaa jälleen kerran onnistua manipuloimisessa ja saa vuorovaikutustilanteen etenemään haluamallaan tavalla. Samalla toisille jää paha olo, mitä voi olla vaikea hahmottaa. Mitä oikein tapahtui? Itse en enää innostu ylimukavista ihmisistä. Tällaiset yksilöt osoittautuvat pitkässä juoksussa yleensä monella tapaa haastaviksi tapauksiksi. Hakeudun helpommin sellaisen uuden tuttavuuden seuraan, joka on rosoinen ja ilmaisee myös eriävät mielipiteet selkeästi.

Miellyttäjän oma sisäinen pahaolo ja stressi lisääntyy, mikä voi edelleen lisätä ahdistuksen ja addiktioiden määrää.

Pörröinen miellyttäjä ei todellisuudessa kykene luomaan syvää yhteyttä muihin ihmisiin sen pelossa, että tulisi aitona itsenään hylätyksi. Samalla myös miellyttäjän oma sisäinen pahaolo ja stressi lisääntyy, mikä voi edelleen lisätä ahdistuksen ja addiktioiden määrää. Miellyttäjä on jatkuvassa ristiriidassa todellisen itsen kanssa.

Mielestäni erityisen haastavaa tilanteessa on se, että toimintamalli on usein tiedostamatonta ja näyttäytyy jopa hyveenä. Tilanne on kerroksinen ja kuvailisin sitä kauniiseen lahjapaperiin käärittyyn elähtäneeseen ja haisevaan asiaan, mikä olisi syytä käsitellä. Tämän sisältä löytyy nimittäin todellinen persoona, rehellinen ilmaisu ja rakastettavampi autenttinen yksilö. Tilanne on silti inhimillinen ja sitä voi lähteä purkamaan vaikka niin, että alkaa reflektoimaan omia ajatuksia, motiiveja sekä tunteita vuorovaikutustilanteissa. Keskeistä olisi opetella ilmaisemaan itseään rehellisesti.

Väitän, että vuorovaikutuksen tärkein työkalu on empatia ja tein siihen liittyen gradun ”Empatia on kova juttu” . Vilkaise, jos siltä tuntuu. Mukana super mielenkiintoiset haastateltavat. Tutustus myös mun ja vankilapastori Jukka Vänskän luomiin Riidan ratkaisu -kortteihin.

Tiedon pimittäminen töissä on työpaikkakiusaamista

Jätettiinkö sinut vaille tärkeää tietoa töissä? Unohdettiinko sinut sähköpostiketjusta vai jäitkö ilman kutsua tärkeään palaveriin? Tekikö jokin pieni joukko käytännössä päätöksen, mutta sinua ei otettu mukaan? Hiekoittaako joku työtäsi salaamalla olennaista tietoa?

Tiedon pimittäminen on yksi seitsemästä herruustekniikasta. Tiedon ulkopuolelle jättäminen on hienovarainen, mutta tehokas tapa kiusata työkaveria. Unohtamisessa on helppo vedota tahattomuuteen, vaikka se olisi ollut tarkoituksellista harhauttamista.

Unohtaminen on kuitenkin hyvin tavallista kiireisessä työelämässä. Oleta alkuun aina, että tiedonjaon ulkopuolelle jättäminen on tahatonta, koska niin voi usein olla. Myös tahattomassa tilanteessa sinulla on oikeus muistuttaa, että sinut on otettava mukaan.

Miten toimia tilanteessa?

Tukholman yliopiston tutkijat ovat pohtineet tapoja, joilla eri herruustekniikoita voi vastustaa. Jos joku pimittää sinulta tietoa, voit toimia esimerkiksi seuraavin tavoin:

Huomauta muille, ettei kaikkea tietoa ole välitetty. Huomauta myös, jos vaikuttaa siltä, että päätöksiä on tehty ilman sinun tai jonkun muun olennaisen tahon läsnäoloa.
Vaadi, että asia tulee käsiteltäväksi uudelleen niin, että tiedon ja päätöksen ulkopuolelle jätetyt pääsevät kertomaan näkemyksensä. Pyydä tarvittaessa siirtämään määräaikoja, jotta se onnistuu.
Jos keskustelussa olevan päätöksen lopputulos on selvästi jo päätetty jossain muussa yhteydessä, on sinulla myös tässä tilanteessa vaihtoehto. Totea, että onpa hienoa, että sinulla on valmis johtopäätös. Kerro se meille, niin voimme myös itse kertoa omat johtopäätöksemme.
Jos tilanne toistuu, kerro esihenkilölle, johtajalle tai henkilöstöhallinnon edustajalle, että sinulle jätetään toistuvasti tietoa välittämättä tai sinut pidetään työtäsi koskevien päätösten ulkopuolella.

Entä jos neuvot eivät toimi?

Kun julkaisin kirjan vähättelystä, minulta kysyttiin tiedon jakamisen unohtamisesta kiusaamisen keinona. Kysyjä oli toistuvasti pyytänyt työkaveria ottamaan hänet mukaan sähköpostiketjuihin, mutta tämä ei ollut niin tehnyt. Unohtaminen oli työtoverin mukaan tahatonta eikä tarkoituksellista.

Huomauttaminen ei siis tuonut tulosta. Tällaisessa tilanteessa voit pyytää muita työkavereita tarkistamaan, oletko saanut lähetettyjä tietoja tai oletko mukana sähköposteissa.

Jos tilanne on todella tukala, pohdi myös työpaikan tai osaston vaihtamista. Tästä kirjoituksestani löydät eri tahoja, joiden puoleen voit kääntyä.

Lue seuraava blogikirjoitukseni

Seuraavassa blogikirjoituksessani on aiheena kaksinkertainen rangaistus. Saat keinoja haastaa tätä viheliäistä herruustekniikkaa, jota on vaikea tunnistaa ja torjua tehokkaasti.

Olen käsitellyt aiemmissa blogikirjoituksissani kahta muuta seitsemästä herruustekniikasta. Voit lukea ne näistä linkeistä:

Herruustekniikka 1. Näkymättömäksi tekeminen

Herruustekniikka 2. Naurettavaksi tekeminen

Viisi herruustekniikan eri muotoa nimesi alun perin norjalainen psykologi ja filosofi Ingjald Nissen 1940-luvulla. Sosiaalipsykologi Berit Åsin teki tekniikat tunnetuksi 1970-luvulla ja lisäsi mukaan kaksi uutta tekniikkaa.

Näistä merkeistä tiedät, että olet liian kiltti

Teksti: Gummerus

Sanotko olevasi samaa mieltä, vaikka olet eri mieltä? Asetatko muiden tarpeet ohi omiesi? Koetko olevasi liian kiltti? Et ole yksin.

Nämä 4 liiallisen kiltteyden merkkiä on poimittu kolmesta kirjasta, joissa käsitellään kiltteyttä:

1. Suostut muiden tahtoon, koska koet riittämättömyyttä

”Suostun mihin tahansa, muutan olemustani sen mukaan, mitä toinen tahtoo. Vaistoan mitä pitää sanoa ja tehdä, mitä mieltä olla mistäkin asiasta. Se ei ole manipulaatiota, en tee sitä tietoisesti, en pyri hyötymään tai valehtelemaan. Yritän vain riittää. Selviytyä.” – Antti Rönkä romaanissaan Kiltti poika

2. Olet jo lapsesta asti yrittänyt sopeutua muiden raameihin

”Ei saisi ripustautua muihin, ei takertua, ei janota kenenkään seuraa tai hyväksyntää. Mutta niin käy, jos oppii jo lapsena kyselemään lupaa ja sovittamaan olemisensa muiden raameihin, raameihin joita muut eivät kenties edes aseta, mutta joita kuvittelee muiden asettavan.” – Antti Rönkä romaanissaan Kiltti poika.

3. Yrität olla kaikessa hyvä, ettet herättäisi närkästystä

”Olen aina ollut kiltti tyttö. Olen ollut kunnollinen ja tunnollinen. Olen käynyt kouluni yli ysin keskiarvolla ja suorittanut aina sen, mitä minulta odotetaan – ja enemmän. En ole koskaan halunnut herättää närkästystä, provosoida tai ärsyttää.” – Tuija Pehkonen: Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta

4. Kehosi ”pakottaa” miellyttämään, että selviytyisit hengissä

”Autonomisen eli tahdosta riippumattoman hermoston tehtävänä on pitää meidät hengissä, ja miellyttäminen on eräs sen selviytymisreaktioista uhkaavassa tilanteessa. Se liitetään usein samaan kategoriaan kuin yleisesti tunnetummat taisteleminen, pakeneminen ja jähmettyminen, jotka ovat luonteeltaan synnynnäisempiä. – – – Miellyttäminen ei toisin sanoen ole tyhmyyttäni, huonouttani, heikkouttani tai kyvyttömyyttäni. Se on hermostoni inhimillistä perustoimintaa, jolla on juurensa elämäni tapahtumissa. Tämän ymmärtäminen on ollut lohdullista ja huojentavaa.” – Johanna Pohjola: Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille

Löydät kirjat Kiltti poika, Ei enää kiltti tyttö ja Vapaaksi miellyttämisestä Gummeruksen verkkokaupasta TÄÄLTÄ.

Koodilla HIDASTAELAMAA saat 25 % alennuksen kirjan hinnasta.

Antti Rönkä: Kiltti poika (romaani)

Kirjailija Antti Röngän romaani Kiltti poika kertoo nuoresta aikuisesta, joka on kasvanut kiltiksi ja miellyttänyt jokaista, kunnes yhtenä viikonloppuna kaikki alkaa purkautua. Romaani kuvaa milleniaalisukupolven ahdistusta ja omat rajat rikkovaa kiltteyttä.

Tuija Pehkonen: Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta

Hymyilevästä julkikuvastaan tunnettu toimittaja-juontaja Tuija Pehkonen pyrki vastaamaan tunnollisesti odotuksiin, kunnes havahtui urallaan epäreiluun kohteluun tultuaan raskaaksi. Samalla hän tajusi, että hänen aurinkoisen imagonsa ja todellisen minän välillä oli ristiriita. Alkoi matka kohti jotain uutta. Hän kuvaa kokemuksiaan kirjassaan Ei enää kiltti tyttö – Oppitunteja tottelemattomuudesta näin:

”Tässä kirjassa jatkan aloittamaani matkaa käymällä läpi jo oppimaani, kysymällä lisää, etsimällä ja kaivamalla – niin omista mielen syövereistä kuin naisilta, jotka ovat jo tallanneet samaa polkua. Aika moni meistä nimittäin jossain vaiheessa päätyy tälle tismalleen samalle tielle, ja hyvä niin. Vain asioihin havahtuminen, epäkohtien huomaaminen voi saada aikaan muutosta.” Kirjassa kokemuksistaan kertovat myös muut näkyvät naiset, kuten Sointu Borg, Natalia Kallio, ALMA ja Kiira Korpi.

Johanna Pohjola: Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille

Joskus liika kiltteys ilmenee pakonomaisena miellyttämisenä. Tietokirjailija Johanna Pohjolan Vapaaksi miellyttämisestä – Toipumiskirja hyväksynnän hakijoille on ensimmäinen kotimainen tietokirja, joka purkaa miellyttämisen juurisyitä. Kirja valottaa pakonomaisen miellyttämisen luonnetta usein tiedostamattomana psyyken suojakeinona, joka haittaa ihmissuhteita ja arkielämää. Kirja osoittaa, että liika kiltteys ja miellyttäminen saa aikaan ahdistusta, koska kyseessä ei ole pelkästään psykologinen, vaan myös kehollinen ilmiö. Miellyttäminen on selviytymiskeino, jolla haetaan turvallisuutta.

Löydät kaikki kirjat Gummeruksen verkkokaupasta TÄÄLTÄ. Muistathan käyttää koodin HIDASTAELAMAA, jolla saat 25 % alennuksen kirjan hinnasta.

Viisi hyvää syytä opetella tervettä rajanvetoa

Terveet rajat suojelevat fyysistä, psyykkistä ja emotionaalista terveyttä. Niiden määrittäminen ja asettaminen antaa tilaa omalle hyvinvoinnille ja varmistaa, että elämä on tasapainoista, merkityksellistä ja kestävää sekä itselle että muille. Tässä viisi hyvää syytä asettaa terveet rajat:

Ehkäisee uupumusta ja ylikuormitusta
Rajat auttavat hallitsemaan omia aikataulujasi ja tekemisiäsi, jotta et joudu kantamaan liikaa vastuuta tai tekemään asioita, jotka kuluttavat liikaa voimavarojasi.
Tukee itsetuntoa ja itseluottamusta
Kun opit tunnistamaan omat tarpeesi ja asettamaan rajat niiden suojelemiseksi, kasvatat samalla itseluottamustasi. Rajojen kautta viestit itsellesi ja muille, että arvostat omaa hyvinvointiasi.
Parantaa ihmissuhteita
Terveet rajat edistävät avointa ja kunnioittavaa kommunikointia. Kun tiedät, missä rajasi ovat, ja ilmaiset ne selkeästi, estät väärinymmärryksiä. Rajat auttavat pitämään ihmissuhteet rehellisinä ja tasapainoisina.
Vähentää stressiä ja ahdistusta
Selkeät rajat suojelevat liialta stressiltä, koska ne estävät ottamasta liikaa vastuuta tai kantamasta muiden asioita. Rajat auttavat selkeyttämään, mikä kuuluu sinun vastuullesi ja mikä ei. Kun osaat huolehtia omasta tilastasi, elämästä tulee rauhallisempaa ja hallitumpaa.
Antaa tilaa omille tarpeille ja tavoitteille
Rajojen avulla voit paremmin keskittyä omiin toiveisiisi, tarpeisiisi ja arvoihisi. Ne antavat sinulle mahdollisuuden elää autenttisesti, ilman että muiden vaatimukset ja odotukset ohjaavat elämääsi liikaa

”Terveet rajat mahdollistavat turvallisen, arvostavan ja itsen sekä toiset huomioivan vuorovaikutuksen. Läheisissä ja intiimeissä ihmissuhteissa niiden avulla luodaan tila, jossa on mahdollista ja turvallista olla oma itsensä, myös tarvitseva ja haavoittuva. Ne auttavat suojaamaan omaa sisintä.” – lainaus kirjasta Nyt riittää – rajat kiltteydelle

Ennen kuin eroat, pohdi vielä tätä asiaa

Parisuhteen aikana voi hiipiä mieleen ajatuksia siitä, että onko nykyinen kumppani se oikea? Olisiko sittenkin se entinen kumppani ollut sopivampi tai löytyisikö onni uudesta? Jos huomaat miettiväsi parisuhdettasi näin, voisi olla hyvä kääntääkin huomiosi toisesta itseesi.

Kun ihastumme toiseen, ihastumme myös hänen piirteisiinsä. Se, mitkä piirteet toisessa ovat meille merkityksellisiä, ovat piirteitä, jotka ovat myös meissä. Nämä piirteet voivat olla tiedostettuja tai tiedostamattomia. Toisen kautta voimme esimerkiksi kokea jotain osaa itsestämme, jota emme koe kokevamme muuten. Esimerkiksi jos koet olevasi vilkas ja hätäilevä, toisen rauhallinen olemus voi tuntua turvalliselta ja omaa itseä täydentävältä.

Jokaisella piirteellä on polariteetti eli vastakohta. Jos koemme olevamme esimerkiksi hätäisiä ja nopeita liikkeissämme, on meissä myös sen piirteen vastakohta eli rauhallisuus. Emme vaan välttämättä koe sitä itsestämme jostain syystä. Mahdolliset syyt voivat löytyä omista uskomuksista, jotka olemme pureksimatta nielleet esimerkiksi omilta vanhemmiltamme, joiden puheissa liika tekemättömyys on ollut laiskuuden merkki. Siksi emme anna itsemme levätä. Näin voimme kuormittaa itseämme jopa uupumukseen asti.

Ihastumisen jälkeen, kun parisuhde on vakiintunut, voivat toisen piirteet alkaa samaan uusia merkityksiä. Aiemmin rauhallinen olemus voikin tuntua nyt negatiiviselta piirteeltä, esimerkiksi passiivisuudelta. Syy tähän kuitenkin löytyy itsestä ja omasta suhtautumisesta omiin piirteisiin, sillä jos emme pysty hyväksymään esimerkiksi tässä esimerkissä kerrottua rauhallisuutta, niin se tyytymättömyys voi aktivoitua muissakin ihmissuhteissa.

Sen sijaan että tyytymättömyys kumppaniin herättäisi ajatuksia entisestä tai uudesta paremmasta vaihtoehdosta, voisiko tyytymättömyys olla kutsu sinulle tarkastella itseäsi syvemmin ja oppia tuntemaan omia piirteitäsi paremmin? Käymällä läpi toisessa haastavat piirteet miettien omaa suhdettasi niihin itsessäsi, voi avata uudenlaisen suhteen itseesi. Tämä itsetuntemuksen lisääminen ja jakaminen toiselle voi myös syventää nykyistä suhdetta, sillä kun hyväksyt itsesi, niin hyväksyt myös toisen.

Omien piirteiden, niiden inhottavalta tuntuvien piirteidenkin, hyväksyminen on tie omaan haavoittuvuuteen. Ja kun olemme kytköksissä omaan haavoittuvuuteemme ja uskallamme jakaa niitä tunteita ihmissuhteissa, voimme aidosti olla yhteydessä toiseen. Ja kun ihmissuhteessa molemmat hyväksyvät omat piirteensä, on heillä aina mahdollisuus löytää yhteys toiseen. Näin suhde kestää haastavatkin tuntee, joita kaikille varmasti välillä nousee.

Voit tutustua erilaisiin piirteisiin esimerkiksi Valot ja varjot minussa-korttien avulla.

Tulet aina olemaan jollekulle liikaa – lakkaa siis kutistamasta itseäsi

Krooninen itsensä kutistaja odottaa, että jonain päivänä vihdoinkin saapuisi messevä elämäntyöpalkinto kaikesta elämänmittaisesta venymisestä, joustamisesta, barbababana kulloisenkin tilanteen vaatiman muodon ottamisesta. Breaking news: Ei saavu!

Mielessä voi kyteä hiljainen odotus, että ”kai ne nyt joskus tajuavat, miten paljon olen itseäni tähän uhrannut”. Lisää uutisia: ei ole muiden tehtävä tajuta – SINÄ sen sijaan voit sen tajuta, ja piirtää rajasi uusiksi.

Itsensä pienentämistä on muun muassa:

– niellä, vähätellä tai ohittaa omia tarpeita ja tunteita ja siten jättää niitä ilmaisematta
– säästää toisia vaikeilta tunteilta oman hyvinvoinnin ja etenemisen kustannuksella
– sabotoida omia unelmia ja mahdollisuuksia
– ylijoustaa omista rajoista
– ylikannatella toisia.

Itsensä pienentäminen oirehtii esimerkiksi seuraavasti:

– sisällä kytevänä tulivuorena, aggressiona, joka voi sisäänpäin kääntyessään näyttäytyä masennuksena, alakulona, uupumisena, itselle tai muille haitallisena käytöksenä. Katkeruutena, marttyyriytenä, passiivis-aggressiivisuutena tai ulospäin räjähtelynä.
– kateutena ja ärsyyntymisenä niitä kohtaan, jotka ilmaisevat itseään ja ottavat tilansa
– häpeäkäyttäytymisenä
– olona, että elämä menee ohi eikä ole itse yhtään ohjaksissa.

Saat astua kokoosi – se olisi ihanaa!

Reitti omemman kokoisiin saappaisiin ja omaan mittaan oikenemiseen vaatii omiin tunteisiin ja tarpeisiin havahtumista. Oma turhautuminen ja ketutus kielii, että omat rajat on ylitetty ja ”tarttis tehdä jotain”. Parasta salvaa tälle on tuetusti oppia ilmaisemaan rakentavasti itseään ja tunteitaan, tarvittaessa psykologian ammattilaisenkin avustuksella.

Sydämeni iloitsee, kun asiakkaani kertoo edistysaskeleistaan itsensä ilmaisemisessa ja hei: status, ikä tai mikään muu määre eivät kerro, etteikö voisi olla itsensä kutistaja. Olen käynyt näitä keskusteluita johtajienkin kanssa. Teemme tätä duunia vielä myös kollektiivissa, naisina. Haluan visualisoida meidät piiriin, jossa jokainen sanoo seuraavalle vieressään:

Saat astua kokoosi, se olisi ihanaa!

Aloitan ja sanon sen sinulle: saat todella astua kokoosi ja se totta tosiaan olisi ihanaa.

Koossaan oleva ja itseään ilmaiseva voidaan kokea hankalana tai haastavana

Kun tekee sitoumuksen lakata pienentämästä itseään, altistaa itsensä epämukavuudelle. Oman tilansa ottaessaan voi kohdata uusia reaktioita ympäristöstä tai tulla leimatuksi hankalaksi, haastavaksi tai vaativaksi tyypiksi.

Muistan parikymppisenä palautteen, että tuttavani oli kokenut minut kovin tilaa ottavana – järkytyin, sillä olin aina ollut maailman mukautuvaisin, se ”hyvä tyyppi”, joka nimenomaan ei sotke pakkaa tai varasta showta. Järkytyksen jälkeen tajusin, etten ollut tehnyt mitään väärin. Olin ollut läsnä hyvällä intentiolla, mutta toiset barbababat reagoivat kun ex-fulltime-barbababa ei mukaile ja myötäilekään aivan kaikkea.

Ei ole mitään show’ta varastettavaksi, meillä on vain tämä yhteinen elämänsoppa, joka syntyy vain siitä, että kaikki antavat siihen mausteensa. Et ole assistenttina tässä vaan yhtä kokki kuin kaikki muutkin.

Kolmekymppisenä silloinen ihana pomoni eritteli palautteessaan, että työparini on aina niin optimistinen ja joustava (ja no doubt niin todella oli ) ja minä herkkä ja haastava. Ensin sapetti ja sitten nauratti. Sittemmin tajusin, että ”haastavuutenihan” oli nimenomaan kykyäni vetää rajani, ilmaista mielipiteeni eikä niellä kaikkea kokonaisena. Herkkyyteni puolestaan oli ja on kykyäni lukea rivien välitkin ja olla hyvin intuitiivinen.

Omassa koossaan oleva nainen koetaan ja tullaan taatusti vielä tovi kokemaan haastavana, herkkänä ja tilaa vievänä.

…siitä huolimatta ja juuri siksi: anna itsesi näkyä

Kolmas jymyuutinen: tulet AINA olemaan jollekulle liikaa! Ihan varmasti. Sitä päivää ei tule, jolloin maailma nyökkäilisi kaanonissa presenssillesi ja valinnoillesi kaikki yksimielisenä. Kumarrat jonnekin ja pyllistät toisaalle. Lakkaa kumartelemasta ja kerro, mitä sydämesi laulaa. Parempi, että teet olosi itselle mukavaksi, heität omat mausteesi tähän soppaan just niin kuin ne ovat, ja nautit!

Kun haitallisesta tavasta ei pääse irti – 3 tärkeintä pointtia avuksi

Ihan liikaa nettiä, liikaa sokeria, liikaa töitä, liikaa tupakkaa, liikaa alkoholia, liikaa treeniä… Hyvänolontunteiden haluaminen ja epämukavien tunteiden välttely ajavat sinua kohti sijaistoimintoja, jotka saattavat olla jo elämäsi keskipisteessä niin ajallisesti kuin energeettisestikin.

Voi olla, että sinulla on uskomus, että onnellisuus on sitä, että elämästä puuttuu epämukavuus. Selität itsellesi käytöstäsi sillä, että tarvitset rahaa perheen elättämiseen tai että sinun pitää olla näkyvillä somessa. Et halua jäädä paitsi. Sitä paitsi on ihan ookoo rentoutua ja nauttia elämästä.

Tämä on ihan totta. Vaikka toimintamme on meille haitallista, se täyttää tiettyjä tarpeita. Ja kaikista tärkeimpänä tarjoaa meille ulospääsyn epämukavuudesta nopeiden kiksien kautta.

Järjellä tiedät, ettei tässä ole mitään järkeä.

Saattaa olla, että olet huomannut, ettet itse pysty muuttamaan suuntaa tahdonvoiman avulla. Tai edes vähentämään. Toisaalta, kun pystyt olemaan muutaman päivän tai viikon sokeri- tai somedetoxilla ja laitat työläppärin kiinni neljältä silloin tällöin, on se sinulle merkki, että ongelmaa ei ole. Sama ralli saa jatkua.

Aikamoinen noidankehä.

Miksi et sitten muuta suuntaa tai hae apua?

Pakenemisen harhan takana on pelko

Yksi yleisimmistä syistä on pelon luoma harha ja sen monet tarinat. Se on yksi yleisimmistä juurisyistä pakoiluun. Se estää pakoilun lopettamisen. Se on avun hakemisen esteenä.

Haluamme muutosta, mutta pelko estää sen. Entä jos epäonnistun ja nolaan itseni? Entä jos en osaakaan kohdata elämää ilman näitä sijaistoimintoja? Entä mitä elämääni tulee sen tyhjiön tilalle, jota nämä haitalliset käyttäytymismallit täyttävät? Kuka edes olen ilman näitä elämäni keskiössä olevia asioita?

Pelko kaventaa elämäämme. Yritämme vältellä sitä mitä mielikuvituksellisimmin keinoin ja lukitsemme sen mielen kellariin. Käytämme haitallisia käyttäytymismallejamme pitämään sen lukkojen takana. Kun notkumme somessa, juomme, pelaamme, uhraudumme pelastaessamme läheisiämme, ostamme uskomattoman halvasta nettikaupasta kymmenen samalaista paitaa kaikissa eri sateenkaaren väreissä, koemme hallitsevamme elämäämme. Koemme olevamme vapaita. Kunnes tulemme siihen kohtaan, että tajuamme elämämme tyhjyyden.

Pelkojen tuolla puolen on vapaus

Tämä kaikki edellä kuvattu on ihan täysin normaalia ihmisen ajatuksen- ja elämänkulkua. Tiedän sen, koska olen itse kokenut ihan samat pelot, haitalliset käyttäytymismallit, harhaisen hallinnan tunteen – ja tyhjyyden.

Pelko on sabotoinut minunkin yritykseni vapautua haitallisista tavoista ja raitistua eri riippuvuuksista. Se on sabotoinut mahdollisuuteni saavuttaa aito tunne-elämän tasapaino. Se on sabotoinut toipumiseni, koska niin kauan, kun minulle ei ole ollut työkaluja kohdata sitä, se oli elämäni keskiössä. Sen välttelystä tuli täyspäiväistä työtä.

Hyvät uutiset on, että peloista on mahdollista oppia vapautumaan. Niitä on mahdollista alkaa kohtaamaan silmästä silmään yksi kerrallaan niin, etteivät ne enää rajoita elämää. Etteivät ne enää ole esteenä vapaalle ja merkitykselliselle elämälle.

Miten peloista vapautuminen sitten tapahtuu?

Keinoja pelkojen kesyttämisen on monia. On oleellista todeta tässä kohtaa, ette tule ikinä pääsemään niistä eroon. Pelolla on tärkeä tehtävä. Ne varoittavat meitä uhista ja varmistavat näin eloonjäämistämme. Ongelma tulee siinä, kun pelot alkavat elää omaa elämäänsä.

Kaiken kokemukseni ja ammattitaitoni pohjalta olen koonnut kolme tärkeintä pointtia pelkojen kesyttämiseen.

Tiedostaminen – Tärkeintä on tunnistaa, että tunnet, kun tunnet. Tunteiden tunteminen on niiden tehokkainta käsittelyä. Ne ovat kehollisia ilmiöitä. Siten niiden tunteminen kehossa purkaa sitä.

Hyväksyminen – Marika Borg sanoi, että hyväksyminen on sitä, että päästää irti asiaan liittyvästä negatiivisesta energiasta. Onko siis mahdollista sallia pelon nousta ja kuulla sen viesti. Pelko ei ole virhe. Sinä et ole virheellinen.

Lempeys – Pelon alla on haavoittuvuuden kokemus. Haavoittuvuus taas tarvitsee turvaa ja ystävällisyyttä. Onko siis mahdollista olla itselle ystävällinen pelon hetkellä?

Kriittisyys ja välttely piilottavat haavoittuvuuden, kovettavat sen, hautaavat sen selviytymisen prosessien alle. Tiedostaminen, hyväksyminen ja lempeys avaat, hellivät ja parantavat. Ne luovat lisää tilaa.

Niiden kautta on mahdollista päästä elämää rajoittavien pelkojen tuolle puolelle. Siellä on haitallisista tavoista vapaa elämä.

Proteiinipitoinen porkkanakakku on maukas ja helppo leipoa

Rakastan porkkanakakkuja ja siitä tulikin mieleeni kehitellä herkullisen makuinen treenaajan välipalakakku.

Me kaikki hyödymme sopivasta määrästä proteiinia ruokailujen yhteydessä. Aktiivinen elämäntyyli lisää proteiinin tarvetta ja onkin karkeasti arvioitu, että kestävyyslajien harrastajien päivittäinen proteiinin tarve on noin 1,2–1,4 grammaa proteiinia painokiloa kohti, kun taas voimaharjoittelua harrastavien proteiinin tarve on 1,5–1,8 grammaa painokiloa kohti.

Tässä kakussa onkin herkullisen maun lisäksi mukava määrä proteiinia, nimittäin 9 g/ kakkuviipale.

Proteiinipitoinen porkkanakakku

(Yhdestä taikinasta tulee noin 7 kakkupalaa ja kakkuviipaleessa on noin 130 kcal/ 9 g proteiinia)

2,5 dl porkkanaraastetta

1,5 dl kaurahiutaleita

1,5 dl maustamatonta proteiinijauhetta

3 isoa ruokalusikallista turkkilaista jogurttia

1 dl kauramaitoa

1 kananmuna

0,5 dl vaahterasiirappia

3 tl kanelia

2 tl kardemummaa

2 tl kuivattua neilikkaa

0,5 tl inkiväärijauhetta

2 tl vanilja-aromia

1 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

1 tl raastettua appelsiininkuorta

Ripaus suolaa

VAIHE 1) Raasta porkkanat ja appelsiinin kuori

VAIHE 2) Yhdistä kaikki aineet tehosekoittimessa.

VAIHE 3) Tarkista maut ja lisäile esim makeutta tarvittaessa

VAIHE 4) Paista 180 asteessa, noin 30 min.

Valmiin kakun päälle: Vaniljanmakuista rahkaa

Tutkimuksissa suomalainen on onnellinen, mutta käytännössä moni kokee toisin – Mitä onnellisuus todella tarkoittaa?

Minut kutsuttiin panelistiksi tapahtumaan Los Angelesissa keskustelemaan onnellisuudesta. Kalifornian osavaltio haluaa aloittaa asukkaidensa onnellisuuden mittaamisen, ja pääsin “maailman onnellisimman maan” edustajana pohtimaan asiaa.

Muistutin, että Suomi ei tietenkään ole maailman onnellisin kansa. Meillä vain sattuu olemaan yhteiskuntarakenne, joka vastaa lähes täydellisesti niitä tekijöitä, joita YK:n vuotuinen tutkimus mittaa.

Itse asiassa kotimaisen tutkimuksen mukaan suomalaisten onnellisuudessa on tapahtunut romahdus. Vuonna 2020 suomalaisista 82 prosenttia koki onnellisuutta, mutta pandemian ja Ukrainan sodan jälkeen luku on nyt vain 57 prosenttia.

Mitä onnellisuus todella on?

Jokainen kokee onnellisuuden omakohtaisesti. Oma reseptini on, että jokaisen meistä ytimessä on onnellisuus ja rauha. Kestävä onnellisuus on sisäinen hyvinvoinnin tila, joka ei ole riippuvainen ulkoisista olosuhteista. Onnellisuus on aina läsnä ja saatavilla. Tehtävämme ei ole etsiä tai saavuttaa onnellisuutta, vaan muistaa ja sallia se.

Onnellisuus on kuin valo sisällämme. Meillä on taipumus luoda mielellämme tämän onnellisen ytimen ympärille valoa peittäviä kerroksia: pelkoja, olettamuksia, takertumista muistoihin ja rajoittaviin uskomuksiin. Nämä kerrokset himmentävät onnellisuuden valoa. Joskus se kuitenkin välkehtii kaiken tuon läpi ja valaisee myös muita ympärillämme.

Elämä tuottaa meille kärsimystä ja menetyksiä. Onnellisuuden kadottaminen, tyytymättömyys ja kärsimys ovat osa inhimillistä kokemusta. Emme voi hallita sitä, mitä meille tapahtuu, mutta voimme valita, miten reagoimme. Kun tulemme tietoiseksi siitä, että mikään ei ole pysyvää ja että meillä on voima valita suhtautumisemme kaikkiin tapahtumiin, voimme ymmärtää, että pidämme itse yllä omaa kärsimystämme ja stressiämme. Ne ovat itseaiheutettuja ja oman mielemme tuotteita.

Tämä ajatus saattaa tuntua täysin epäreilulta ja ylivoimaiselta, varsinkin jos olemme traumaattisten tapahtumien uhreja. Itsekin uhrin roolissa rämpineenä tunnistan, että matka reaktiivisesta uhriutumisesta proaktiiviseen onnellisuuden palauttamiseen ja omistamiseen ottaa aikaa ja vaatii tukea. Lopulta voimme kuitenkin nähdä nämä tapahtumat asioina jotka eivät määrittele meitä. Ne muuttuvat opetuksiksi.

Silloin pääsemme hyväksymään irti päästämisen ja anteeksiannon voiman, ja onnellisuutemme loistaa jälleen kirkkaana.

Tutustu Riston kirjaan Kaikki valo maailmassa TÄÄLLÄ.

Onko parisuhteen hoitaminen tylsää? Ei, jos teette sen näin!

Parisuhteen hoitaminen ei sisällä lainkaan välttämättä raskaita keskusteluita, ongelmista jankuttamista ja yleistä tyytymättömyyttä. Aivan kuten kehon hoitaminen voi tarkoittaa virkistävää lenkkiä, voimistavaa treeniä tai suloista saunahetkeä, voi myös parisuhteen hoitaminen olla samaan tapaan jotain kevyttä ja innostavaa – sekä silti hyvin syvällistä.

Parisuhde on monille yksi elämän tärkeimmistä asioista. Kaikkeen elämässä tärkeään panostetaan aikaa ja vaivaa – töihin, opiskeluun, terveyteen, perheeseen. Miksei siis myös parisuhteeseen?

Parisuhteen hoitaminen voi näyttää vaikkapa tältä:

yhdessä nauraminen
maisemien katselu lähekkäin
kosketuksesta nauttiminen – ilman suorituspaineita
kevyt keskustelu, joissa pyritään ymmärtämään toista
maanläheinen keskustelu, jossa sovitaan yhdessä helppoja, konkreettisia ratkaisuja käytännön ongelmiin
kiinnostavan parisuhdeharjoituksen tekeminen yhdessä. Löydät niitä ihanista kirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi! Voitte myös kuunnella parisuhdeäänitteitä hakemalla äänikirjapalvelusta ”Meidän vuosi”)
yhteinen hierontahetki
parisuhdeaika erotiikalle – jälleen ilman mitään paineita, tavoitteena nauttia toisen läheisyydestä juuri siten, kun se siinä hetkessä tuntuu parhaalta
ruoan laitto tai ulkona syöminen yhdessä
kävelyretki yhdessä
kynttilöiden polttelu ja lähekkäin istuminen ilman ruutuja
musiikin kuuntelu sylikkäin tai tanssien
hiljentyminen, meditaatio
joogailu, venyttely, treenailu
lautapelin pelailu
konsertti, näyttely
rauhassa saunominen
jäätelön syöminen keskellä etätyöpäivää

HARJOITUS: Pohdi hetki itseksesi: Mitä parisuhdetta hoivaavia asioita sinä teet kumppanisi kanssa? Mitä haluaisit tehdä enemmän, mitä taas vähemmän?

Parisuhteen hoitaminen on asennekysymys

Jos miellät parisuhteen hoitamisen velvoitteena – tylsinä keskusteluina, vaatimuksina ja muistutuksena asioista, jotka pitäisi hoitaa aina vaan paremmin, et varmaankaan innostu siitä kovinkaan helposti.

Entä jos ajattelisitkin, että sinulla on mahdollisuus tehdä suhteestasi parempi? Avaimet suhteenne onnellisuuteen ja tasapainoon ovat teidän kahden käsissä. Jos sinulla on omia uskomuksia ja tunnelukkoja, jotka estävät läheisyyttä, voit hoitaa näitä ongelmia. Jos teillä ei ole tarpeeksi läheisyyttä, voitte keskustella avoimesti läheisyyden tarpeistanne ja varata kalenteriin aikaa läheisyydelle.

Parisuhde ei ole kasa ongelmia, vaan mahdollisuuksia. Ongelmat kannattaa pyrkiä ratkaisemaan. Hyvistä asioista kannattaa olla kiitollinen ja myös osoittaa sitä kumppanille.

Jos suhteen ”parantamisessa” keskitytään ainoastaan ongelmiin, jotka odottavat ratkaisemistaan, homma menee suorittamiseksi ja tunnelma saattaa latistua. Kukaan ei halua kokea jatkuvaa epäonnistumista, vaan iloita niin arkipäivän kuin ison skaalan onnistumisistakin.

Innostuitko? Löydät Mitran kirjat Meidän vuosi ja Sydämen seksi TÄSTÄ!

Tunteiden opettaminen on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka voit antaa lapselle – 6 vinkkiä opettamisen tueksi

Tunteiden opettaminen vaatii kärsivällisyyttä ja aikaa, mutta se on yksi tärkeimmistä taidoista, jonka voit antaa lapselle. Hyvät tunnetaidot nimittäin tukevat lapsen henkistä hyvinvointia koko elämän ajan.

Mitä paremmin lapsi oppii ymmärtämään omia tunteitaan, sen paremmin hän oppii myös ymmärtämään miltä muista tuntuu. Hyvät tunnetaidot tukevat myös mielenterveyttä. Kun lapsi pystyy käsittelemään omia tunteitaan, tunteiden negatiivinen vaikutus vähenee ja hän alkaa tuntea enemmän tyytyväisyyttä ja onnellisuutta.

Tässä 6 keinoa tunteiden opettamisen tueksi:

Nimeä tunteita

Käytä arjessa tunnetta kuvaavia sanoja ja puhu niistä ääneen.

Esimerkiksi:

”Nyt minua kyllä harmittaa paljon, koska..”

”Olen tosi iloinen siitä, kun..”

”Tulen surulliseksi siitä, kun..”

Opeta, että kaikki tunteet ovat sallittuja

Kerro, että me kaikki koemme erilaisia tunteita päivän ja viikon aikana. Tunteet tulevat ja menevät ja ne kestävät vain hetken aikaa.

Anna aikaa

Anna lapselle aikaa tunteiden käsittelyyn, sen sijaan, että pyrit siirtämään huomion toisaalle. Voit myös kysyä, että haluaako lapsi aikuisen apua tunteen käsittelyssä. Auttaisiko esimerkiksi halaus tai se, että lasketaan kymmeneen tai hengitellään hetki rauhallisesti yhdessä. Vai haluaa lapsi ehkä olla hetken yksin tunteensa kanssa.

Opeta empatiaa

Keskustelkaa muiden tunteista. Kun lapsi huomaa jonkun läheisen olevan esimerkiksi surullinen, voit kysyä häneltä, että miltähän läheisestä ihmisestä mahtaa tuntua? Myös leikit, tai vaikkapa piirtäminen ovat hyviä työkaluja erilaisten tilanteiden läpikäymiseen ja ymmärtämiseen. Tunteita käsittelevät kirjat, kuunnelmat ja muskarit ovat myös hienoja oppismenetelmiä lapsen tunnetaitojen vahvistamisessa.

Oma esimerkki

Sinä olet paras opettaja omalla esimerkilläsi. Lapsi oppii parhaiten esimerkin kautta, muiden käytöstä seuraamalla. Kun sinä hallitset, ymmärrät ja sanoitat tunteitasi sekä puhut kunnioittavasti muista ihmisistä, myös lapsi oppii tämän mallin.

Kehu lasta

Muista kehua lasta, kun hän onnistuu sanoittamaan omia tunteitaan tai ottaa muut huomioon. Tämä toimii tehokkaana kannustimena ja auttaa lasta kehittämään tervettä itsetuntoa. Kehut toimivat myös motivoijina jatkamaan tunne-oppimista.