Kuolema koskettaa jaa saa muistelemaan. Se saa suuntaamaan huomion kaipaukseen ja niihin piirteisiin ja asioihin, jotka katosivat toisen ihmisen myötä. Kehumme edesmennyttä. Niin tärkeitä, kun muistelot ovatkin elämään jääneille, lähtenyttä ne eivät enää lämmitä. Usein mietin, että kunpa, oi kunpa, ihminen olisi tiennyt kaiken tuon eläessään. Ja usein niin onkin. On käyty ne viimeiset ja tärkeät keskustelut rauhassa. On ollut mahdollisuus sanoa kaikki, mitä haluaa sanoa. Mutta aina niin ei ole.
Mietin usein, miksi kehuja jaellaan niin niukalti eläville ihmisille Onko kyse ehkä siitä, että pelkää kehujen kuulostavan imartelulta tai jopa manipuloinnilta? Vai onko kyse siitä, että ajattelee, että kyllä se toinen tietää? Tai että ”sanoinhan silloin, kun mentiin naimisiin”? Tai jos kyse on itselle tuntemattomammasta ihmisestä: pelkäänkö, että nolaan kehumalla itseni? Entä jos sanon jotain itsestäänselvää hänestä –jotain, minkä hän jo tietää? Vai onko kyse siitä, että itse kiemurtelen, hämmennyn ja nolostun minuun kohdistuvista kehuista?
Ehkä meillä on 101 syytä olla sanomatta toisesta jotain hyvää, mitä ajattelemme tai olemme kokeneet toisen seurassa. Mutta kysyn vielä yhden kysymyksen: Entä jos toinen ei koskaan saa eläessään tietää, miten kauniisti hänestä ajatellaan? Jokaisessa kohtaamisessa ja ihmissuhteessa sinulla on mahdollisuus antaa toiselle ihmiselle sanat, jotka kertovat arvostuksesta ja siitä, että olet nähnyt toisen. Voit tarjota nähdyksi tulemisen kokemuksen. Jotain, mikä on jokaiselle ihmiselle värisyttävän liikuttavaa: tulla nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Sanat voivat nostaa mielen montusta tai siivittää päiviä eteenpäin. Sanat voivat rohkaista ratkaisevalla hetkellä. Sanat voivat saada värjöttelevän sielun kasvamaan kukoistukseensa.
Mitä jos päätettäisiin, nyt tässä ihan yhdessä, sinä ja minä, että ei pantata enää niitä kehuja. Kävisikö sellainen diili? Jos se on kaunista, sano se. Jos se on liikuttavaa, sano se. Jos toinen tekee vaikutuksen, sano se.
En usko, että elämässä on kovin montaa ravitsevampaa asiaa kuin olla olemassa toiselle, toisen katseen ja kokemuksen kautta. Silloin voi todella tuntea, että on olemassa, elossa.
Siksi teimme psykologi Nina Lyytisen kanssaKehukortit: emme halua, että hyvä jää sanomatta parisuhteessa, perheen kesken, ystävien kesken, töissä – tai missään. Korteissa on 43 kysymyskorttia, joiden avulla voi kehua toista (korteissa on myös myönteisen itsekehun kysymyksiä!) sekä ohjeet kehun syventämiseksi toiselle merkitykselliseksi.
Iltauutisten jälkeen katsoin alakuloisen ja väsyneenä ikkunasta pimeälle ja sateiselle kadulle. Mieleni surkutteli elämääni:
– Tämä talvi on kyllä ihan kamala. Pelkkää märkää pimeyttä. Töitäkin vain kasaantuu koko ajan enemmän ja enemmän. Minä oon ihan finaalissa. Vaikka kuinka yritän olla myönteisempi, niin ei vain pysty. Ei tässä mitään jaksa. Eikä edes huvita tehdä mitään. Uutisetkin tunkee vain pelkkää kaaosta ja epätoivoa. Missään ei näy toivon pilkahdustakaan.
Vetäessäni henkeäni kuulin yllättäen sisältäni lempeän äänen:
– Kultaseni, sinä katsot väärään suuntaan. – Miten niin väärään suuntaan? Mihin suuntaan tässä sitten pitäisi katsoa? – Katso sisimpääsi. Minä olen Toivo etkä löydä minua ulkopuoleltasi, vaan sydämestäsi. – Jos sinä olet sisälläni, niin miksi minä en kuule ääntäsi useammin, tivasin kiukkuisena.
– Jotta voit kuulla ääneni, sinun pitää valita, että haluat kuulla sitä, vastasi Toivo rauhallisesti. – Jokaiselle ihmiselle, myös sinulle, on annettu vapaa tahto ajatella, kuulla ja nähdä, mitä kukin haluaa. Toivona kunnioitan syvästi ihmisten vapaata tahtoa. Vasta kun tahdot kuulla Toivon äänen, pystyt sen kuulemaan.
– Niin mutta kun minun pääni on täynnä muita ajatuksia. Huolia, suruja ja pelkoja on ihan liikaa. Eikä ne kysy, haluanko ajatella niitä. Ne vaan täyttää mun pään kokonaan, jatkoin valittamista. – Niin, ymmärrän. On totta, että egomielesi täyttää pääsi automaattisesti, ilman valintaa. Se on myös hyvin äänekäs. Se toimii aina pelosta lähtien, koska se on syntynyt hylkäämisen pelosta. Sen mielestä jokainen ihminen on irrallinen ja erillinen yksikkönsä täällä maailmankaikkeudessa.
– Ai sen takiako olen välilläyksinäinen? tajusin hieman yllättyneenä. Mulla on usein olo, että olen ihan yksin eikä kukaan välitä minusta. Muiden seurassakin koen olevani ulkopuolinen, ihan niin kuin en sopisi joukkoon.
– Juuri sen takia, vastasi Toivo. – Ja kun tämä egomielesi on kauhan varressa, niin padassasi pyörivät kaikki kipusi, haavasi ja kärsimyksesi.
– Tuo kuulostaa niin minun päänupilta, totesin. – Eikä siinä edes kaikki. Sen lisäksi, että minun pitää pystyä itse kannattelemaan itseäni ja arkeani, minun pitää pystyä auttamaan ystäviäni ja perheenjäseniäni ja kantamaan heidänkin huoliaan. Sitten pitäisi myös pyrkiä muuttamaan tätä maailmaa ja huolehtia tästä maapallostakin. Tämä on toivotonta. Olen totaalisen loppu ja uupunut tähän elämääni.
– Kultaseni, en usko sinun uupuneen elämääsi, vaan olet uupunut egomieleesi, lohdutti Toivo ja jatkoi: Se saa sinut uskomaan, että sinun on jaksettava ja pärjättävä itse. Se uskottelee, että ainoa jaksamisen lähde on ihmisen omat voimat – ja kanssaihmisten yhtä heiveröiset voimat. Kun näin uskot, ei ole mikään ihme, että toivottomuus valtaa mielesi.
– Onko sitten olemassa jotain muuta, josta voisin löytää voimaa tai jopa iloa? kysyin epäuskoisena. – Kyllä. On olemassa meitä paljon suurempi voima. Ja Toivona olen silta ihmisistä tuohon suureen voimaan, jota voi kutsua vaikka Rakkaudeksi isolla alkukirjaimella.
– Onko minunkin sisälläni tuo Toivon silta, joka vie Rakkauteen?
– Kyllä se on sinunkin sydämessäsi. Toivo on aina olemassa eikä se koskaan katoa. Epätoivon hetkellä jokainen ihminen loppujen lopuksi kääntää katseensa ja pyyntönsä johonkin itseään suurempaan. Silloin Toivo nousee esiin ja auttaa ihmistä muistamaan, ettei hänen koskaan tarvitse pärjätä yksin, sillä Rakkaus kannattelee häntä aina. Ainoa, mitä sinun tarvitsee tehdä, on vain olla halukas antautumaan Rakkaudelle.
– Voinko löytää tuon Toivon sillan, vaikka en olisikaan epätoivoinen ja loputtoman uupunut?, halusin tietää lisää jo hieman toiveikkaana.
– Totta kai. Se löytyy aina kun egomielesi hiljenee. Silloin voit kuulla, miten Toivo kutsuu sinua takaisin Rakkauteen.
– Ai sen takia porukat meditoi ja hiljentyy? – Juurikin näin, Toivo naurahti ja kertoi: Samalla he avaavat oven rakkaudelliseen mieleen, joka on ikään kuin egomielen kääntöpuoli. Rauhallisessa ja hyväksyvässä rakkaudellisessa mielessä tunnet Rakkauden virtauksen, jolloin kaikki kivut, murheet ja kärsimykset haipuvat pois. Silloin ei enää tarvitse yrittää muovata elämästään myönteisempää, vaan myönteisyys on yhtä luonnollista kuin hengittäminen.
– Silloin elämä varmaan tuntuu hyvälle, sanoin hiljaa antaen samalla itselleni luvan jo kuvitella tuollaista seesteistä mielentilaa. – Kyllä, silloin elämän täyttää hyväntahtoisuus. Rakkaudellinen mieli katsoo maailmaa ja muita ihmisiä rakkauden silmin, lempeästi ja hyväksyvästi, aivan kuten Rakkaus katsoo sinua. Rakkaudellisessa mielessä ymmärrät, että kaikki pauhu ja kaaos ovat pelosta lähtöisin, mutta Rakkaus mahtavimpina voimana kasvaa ja versoo myös epätoivon ja kaaoksen keskellä. – Tuo on kyllä lohduttava ajatus.
– Itse asiassa Toivon tärkein tehtävä on kutsua sinua ja kaikkia muitakin muistamaan, että pohjimmiltaan ja syvimmiltään jokainen ihminen on Rakkautta. Ja vieläpä yhtä ja samaa Rakkautta. Rakkauden voima virtaa aina jokaisessa ihmisessä, myös sinussa. Elämään tulee runsain määrin toivoa ja iloa, kun muistat, että sinä et ole koskaan yksin. Olet aina yhteydessä Rakkauteen, koska sinä olet Rakkautta. – Tuohon minä haluan uskoa. Kiitos Toivo!
Lisää siitä, miten löydät toivon ja rakkauden itsestäsi voit lukea kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi
Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuus- tai rakkausluento TÄSTÄ.
Mitkä äänet sinua ohjaavat arjessasi? Kannustaako sisäinen bestiksesi sinua kurjan päivän jälkeen vaiko sabotööri sättii, mitä tuli taas tehtyä. Aika tarkistaa, mitkä äänet olet sisäistänyt omiksi totuuksiksi?
Tanskalais-norjalainen kirjailija Aksel Sandemose loi romaaniinsa 1930-luvulla satiirisen Janten lain, joka sisälsi 11 sutkautusta siitä, miten meidän ei tulisi luulla liikoja itsestämme. Vaikka kyseessä oli satiiri, tämä ”laki” on pelottavan lähellä todellisuutta siitä, millaiset sisäiset äänet menoamme voivat arjessa jarruttaa. Lain useimmat kohdat alkavat ”Älä luule, että…” (olet jotakin / viisaampi kuin muut / kukaan välittää sinusta). Kuulen työssäni psykologina ja valmentajana toistuvasti, miten juuri tämäntyyppiset ulkoa projisoidut ajatukset siitä ”mitä muutkin ajattelevat” blokkaavat omaa etenemistä, ilmaisemista ja tekemistä. Osa itseä himmaavasta ajattelusta on niin automatisoitua, että siitä on hädin tuskin tietoinen. Osa siitä tuntuu toisinaan suorastaan pohjoismaisen ja suomalaisen yhteiskunnan selkärangalta (”ettet vaan ylpisty”, tiedätkös). Tarvitsemme muistutuksia, että saamme olla kaikkea sitä mitä olemme, kaikkea yhtä aikaa, valoisaa ja hämyistä.
Mutta eikö vain olekin aika laittaa Janten laki uuteen uskoon. Lue jokainen lause itsellesi sisäistäen – kuka sanoi, että olisit yhtään mitään vähemmän?
Lupa olla enemmän
1. Tiedäthän, että olet jotain suurta
2. Tiedä, että olet yhtä hyvä kuin muut
3. Tiedä, että olet viisas
4. Saat aivan vapaasti uskoa toteen ihan mitä haluat
5. Luota sisäiseen tietoosi
6. Olemme yhtä
7. Tiedäthän, että sinusta on mihin vaan
8. Nauru ja ilo ovat elämän suola
9. Tiedä, että olet syvästi rakastettu
10. Sinulla on paljon annettavaa ja opetettavaa muille
11. Sinä olet äärettömän rikas, syvä ja ikuisesti kiinnostava elämän mysteeri
Mikä tuntuu kehossasi ja olossasi toiselta, jos sinulle sanotaan (sinä itse tai joku muu) ”älä luule, että sinä olet jotakin” sijasta ”tiedäthän, että olet jotakin suurta”? Käyttämällämme puheella, sisäisellä ja ulkoisella, on valtavasti merkitystä, aivan joka päivä. Se muuttaa maailman. Sinun maailmasi ja kaikkien, joiden kanssa olet tekemisissä. Se, että on jotakin ”enemmän”, ei tarkoita kenenkään ylitse kävelyä tai kunnioittamattomuutta vaan kutsua olla autenttisemmin juuri se, joka olet. Se on myös ihmisyyden henkisen laajuuden muistamista – olet ihkaoikeasti suunnaton mysteeri ja kaikessa potentiaalissasi moniulotteinen. Muistamme kaikki kyllä tämän mysteerin vastasyntyneen äärellä. Hän ON ihme ja mysteeri. Kaikki alle viikon ikäistä sylissään pitäneet tietävät, että käsillä on jotain syvästi rakastettua, jolle haluaa kuiskata ”tiedäthän, että sinusta on mihin vaan”. Minne se katoaa? Se ihme olet yhä sinä! Se sama elämää hengittävä suuri ihme.
Jos sinua kutsuu matka omaan voimaasi ja ulos itseäsi kutistavista, latistavista uskomuksista, tule mukaani henkisen kasvun matkalle. Kirjaani Lupa olla enemmän on kuvattu lohdulliseksi ja lumoavaksi matkatoveriksi ja parhaimmillaan loitsuksi. Se vie ihmeen äärelle, joka olet. Saat sen vielä joululahjaksi itsellesi tai läheisellesi, jolle haluat toivoa enemmän rohkeutta ja henkisen kasvun senttejä omaan voimaan.
Tietenkin tunnen itseni läpikotaisin. Ilman muuta olen aina aito oma itseni! Mitä muutakaan voisin olla?
Totuus kuitenkin on, että olemme surkeita arvioimaan itseämme. Tutkimukset paljastavat tämän karulla tavalla: jopa 80–90 % ihmisistä uskoo olevansa keskimääräistä parempi kuski, fiksumpi työntekijä ja sosiaalisesti taitavampi kuin muut. Matemaattisesti täysin mahdoton yhtälö.
Asia selvä – ehkä en tunne itseäni aivan niin totaalisen täydellisesti kuin luulin. Mutta aito nyt varmasti olen siitä huolimatta, aina oma itseni!
Aitouden ihannoinnin lähtökohtana on oletus sielun syvyydet lävistävästä itsetuntemuksesta. Joten onko mahdollista olla aito, jos emme edes osaa arvioida realistisesti jotain niin arkista kuin ajotaitojamme? Ja onko ainainen aitous edes asia, josta kannattaa olla yksinomaan ylpeä?
Mutta entä jos autenttisuus ei tarkoittaisikaan syvän itsensä tuntemisen esittelyä, vaan onkin sen hyväksymistä, että olemme moniulotteisia ja ristiriitaisia? Joskus jonkinlaisia, jossain toisessa tilanteessa ehkä jotain muuta. Se, että käyttäydymme eri tavalla työhaastattelussa kuin ystäväporukan illanvietossa, ei ole aukoton todiste epäaitoudesta, vaan voikin kertoa joustavuudesta ja sosiaalisesta taitavuudesta.
Ehkä todellinen aitous löytyy siitä, että tunnistamme omat vahvuutemme ja epätäydellisyytemme ja haluamme jatkaa itsemme äärelle pysähtymistä. Aidoksi ei tulla yksinomaan itsetuntemuksen kautta, vaan myöntämällä, että emme tunne itseämme vielä täysin. Kenties aito aitous tulee ilmi, kun uskallamme olla samanaikaisesti keskeneräisiä ja silti näkyviä?
Eikä aitous ole jokaisessa tilanteessa vain ja ainoastaan ylistettävää – toisinaan se valitettavasti näkyy lähinnä tekosyynä huonolle käytökselle: ”Minä nyt olen tällainen rehellinen, joka sanon asiat aina suoraan.” Aitous ei ole lupa loukata, satuttaa tai toimia epäasiallisesti. Huono käytös on huonoa käytöstä, vaikka se kuinka haluttaisiin koristella autenttisuuden kultareunuksella.
Aidoimmillaan aitous ei ole suodattamatonta minäkeskeisyyttä, vaan kykyä tiedostaa, mitä olemme itsellemme ja millainen vaikutus meillä on ympärillä oleviin ihmisiin. Aitous, jonka rinnalla kulkevat hienovaraisuus, muiden huomioinen ja tilannetaju, on aina enemmän kuin pelkkä aitous voisi yksinään olla.
Ehkä oleellista ei olekaan olla täysin oma itsensä. Ehkä tärkeintä on oppia kysymään, millainen aito versio itsestäni tekee hyvää sekä minulle että muille?
Tutustu myös Johannan kirjaan 12 väärää ajatusta työelämästä, joka tuulettaa pölyttyneitä käsityksiä työstä ja hyvinvoinnista positiivisen organisaatiopsykologian opeilla.
ADHD ja narsismi voivat joskus näyttää ulospäin hieman samankaltaisilta.
Impulsiivisuus, keskittymisen puute, tunnepurkaukset tai kyvyttömyys kuunnella toista voivat luoda vaikutelman itsekeskeisyydestä.
On kuitenkin tärkeä tietää, että todellisuudessa ADHD ja narsismi kumpuavat kuitenkin täysin eri syistä: ADHD hermoston erityisyydestä ja narsismi persoonallisuuden rakenteellisista ongelmista.
Alla viisi tiivistettyä piirrettä ja kohtaa selityksineen, jotka auttavat erottamaan ADHD:n ja narsismin toisistaan.
1. Impulsiivisuus
ADHD: Toiminta voi tulla ennen ajattelua, eli saatetaan sanoa tai tehdä jotain hetken mielijohteesta ja katumus tulee heti perään.
Tämän taustalla on vaikeus pysähtyä, ei haluttomuus ottaa vastuuta.
Narsismi: Impulsiivisuus liittyy vallan ja hallinnan tarpeeseen. Sanoilla ja teoilla pyritään vaikuttamaan toisiin, eikä katumusta tunneta, koska teko palvelee omaa etua ja narsisti ajattelee, että hänellä on tähän kaikki oikeus.
2. Huomion tarve
ADHD: Huomionhakuisuus kumpuaa hermoston alivirityksestä ja tarpeesta stimulaatioon.
ADHD-ihminen etsii yhteyttä ja merkitystä,ei ihailua tai valtaa sairaalloisella tavalla.
Narsismi: Narsistinen henkilö tarvitsee jatkuvaa ihailua ja vahvistusta pitääkseen sisäisen tyhjyyden kontrollissa/loitolla.
Huomion tarve on verrattavissa hapen saantiin, ilman sitä narsistin olo käy sietämättömäksi.
Tunteet
3. ADHD: Tunteet ovat voimakkaita, aitoja ja nopeasti vaihtuvia.
Tunteet koetaan syvästi ja usein tunnepurkausten jälkeen seuraa häpeä tai katumus.
Narsismi: Tunteet ovat pinnallisia tai feikattuja ja niitä käytetään välineinä toista vastaan tai toista manipuloidakseen.
Näennäinen tunneilmaisu palvelee usein narsistin omien tarkoitusperien läpi ajamista.
4. Empatia
ADHD: Empatia on vahvaa, mutta se ei aina näy, esimerkiksi jos hermosto on ylivirittynyt.
ADHD-ihminen kärsii, jos on loukannut toista ja hän yrittää ymmärtää miten toimia toisin.
Narsismi: Empatia on laskelmoivaa tai puutteellista tai tietoinen päätös (ei huomioi toisen hätää tai vaikeaa tunnetta, vaikka näkee sen).
Narsisti ymmärtää kyllä mitä toinen tuntee, mutta ei kuitenkaan tunnetasolla tunne sitä ja hän voi käyttää tätä tietoa hyväkseen/toista vastaan/oman edun ajamiseen.
5. Erot näkyvät jälkikäteen
ADHD-ihminen osaa katua, pyytää anteeksi ja haluaa ymmärtää miten voisi toimia toisin.
Hän kokee aidosti syyllisyyttä ja häpeää, koska empatia ja moraalitaju ovat vahvat.
Narsistinen ihminen taas puolustautuu, kieltää ja syyttää aina ja kaikesta muita.
Hän ei koe vilpitöntä katumusta, sillä hän ei pysty näkemään itseään ja omaa toimintaansa niin kuin muut ja hänen oma minä ei salli virheellisyyden kokemista.
Lopulta suurin ero ei ole siinä miltä käytös näyttää, vaan siinä mitä tapahtuu käytöksen jälkeen.
Samankaltainen käyttäytyminen ei siis tarkoita samaa selittävää taustasyytä ja jotta ymmärtäisimme paremmin näitä kahta ilmiötä on tärkeä katsoa pintaa syvemmälle.
Lisää tietoa narsismista, terveiden ja satuttavien suhteiden eroista sekä keinoja selviytymiseen ja toipumiseen löydät kirjastani: Toivu satuttavasta suhteesta!
Uneen tuudittavat iltasadut kuljettavat taianomaisen Lapin maisemiin Suvi Teräsniskan lukemana.
Tuutusadun lomassa kuultavat rauhoittavat ASMR-äänet ja Suvi Teräsniskan utuinen hyräily unettavat mukavasti. ASMR-äänet ovat pehmeitä rahinoita, suhinoita, kahinoita ja muita lempeästi värisyttäviä ääniä, jotka tuovat rauhoittavan aistielämyksen keholliseksi kokemuksiksi. Moni saa äänistä helpostusta nukahtamiseen ja myös painaviin tunteisiin.
Millaista taikaa lapsi kuulee ja näkee Lapin luonnossa? Mitä mummo sanoikaan taianomaisista havainnoista? Millainen viesti utuisesti ja unettavasti hyräilevillä unikeijuilla on?
1. Lapin kuu ja unikeijujen tuu-tuu tuo talvisen, taianomaisen Lapin aistillisiksi ja unettaviksi elämyksiksi. Iltasatu opettaa samalla mielentaitoina uteliaisuutta ja havainnointia.
2. Yötön yö ja unikeijujen tuu-tuu ihmettelee valkeaa Lapin yötä ja auttaa nukahtamaan silloinkin, kun luonto sirkuttaa. Iltasatu opettaa samalla mielentaitoina kiitollisuutta.
3. Revontulet ja unikeijujen tuu-tuu ihmettelee revontulien syntyä ja kauneutta talvisissa Lapin maisemissa. Iltasatu käsittelee yksinäisyyden kokemusta, joka voi ilmetä sekä päivällä että nukkumaan mennessä.
4. Pohjantuuli ja unikeijujen tuu-tuu tutkii syksyn tarinaa ja ääniä. Iltasatu opettaa mielentaidoista myötätuntoa kaikkea elävää kohtaan.
Nämä runot ovat sinulle, jolla on juuri nyt vaikeaa. Ne eivät ehkä poista pimeyttä, mutta toivottavasti ainakin houkuttelevat valonsäteitä tai avaavat uusia horisontteja
Isähaava on teema, joka lääkäri, kliininen hahmopsykoterapeutti ja isä Martti Vannaksen mukaan nousee usein esiin vasta pitkän ajan jälkeen. Hän kuvaa sitä Hidasta elämää -podcastissa (jakso 4. Isähaava – hiljainen varjo) haavana, joka on ollut esimerkiksi hänelle itselleen pitkään tiedostamaton ja jonka oireet näkyivät ennemmin yleisenä huonovointisuutena kuin selkeänä syynä.
“Tämä on ollut mulle pitkään tiedostamaton haava. En tiennyt, mistä on kyse.”, Vannas sanoo ja kuvaa kokemusta henkisenä huonovointisuutena ja tuntemuksena, että ”jokin on pielessä”.
Vannaksen mukaan isähaava voi ilmetä ahdistuneisuutena, tunnesäätelyn haasteina ja epämääräisenä kokemuksena siitä, ettei ole omassa elämässään kunnolla mukana: “Voi olla ahdistuneisuutta, tunnesäätelyhaasteita tai olo, että olen ‘out of place’ – en ole minä”, Vannas sanoo ja kuvaa kokemusta kuin olisi oman elämän odotushuoneessa tai oman moottoripyöräni sivuvaunussa.
Keskeistä isähaavassa on se, että sen kohde on usein vaikea paikantaa. Vannas kuvaa omaa pitkää prosessiaan, jossa haava alkaa vasta myöhemmin hahmottua: “Se on ollut pitkä tie – kymmeniä vuosia – siihen pisteeseen, että se on noussut tietoisuuteen, mistä siinä on kyse.”
Onko isähaava psykologinen käsite, kulttuurinen ilmiö vai metafora? Vannas painottaa ennen kaikkea kokemuksellisuutta. “Kokemuksellisuus ehdottomasti. Se, miten me koetaan haava ja mitä se tarkoittaa: oireilu, mitä haava aiheuttaa.” Hän kuitenkin toteaa, että teemassa kulkevat rinnakkain myös psykologinen ja kulttuurinen taso: “Paljon psykologista dynamiikkaa ja eheyttämistä. Ja kulttuurisesti uskon, että isähaava-teema on läsnä eri kulttuureissa eri painoarvoilla.”
Vannas näkee isähaavan usein ylisukupolvisena ketjuna. “Puhutaan ylisukupolvisesta isähaavasta, joka voi olla ties kuinka pitkä.” Vannakselle itselleen henkilökohtainen motivaatio eheytymisessä on ollut erityisesti se, ettei haava siirtyisi eteenpäin omille lapsille: “Minulla on iso motivaatio olla oman haavan kanssa, ettei sitä lakaista pois, vaan voin estää, ettei se mene eteenpäin seuraaville sukupolville.”
Isähaava on siis Vannaksen kuvauksessa sekä henkilökohtainen kokemus että sukupolvien läpi kulkeva jatkumo: haava voidaan tuntea kehossa ja arjessa, vaikka sen juurisyyt olisivat aluksi piilossa.
Kuuntele isähaavaa käsittelevä podcast maksutta Hidasta elämää -sovelluksessa. Kuuntele jakso TÄÄLTÄ.
Oletko huomannut itsessäsi piirteitä tai taipumuksia, joista haluaisit eroon? Toivotko olevasi toisenlainen kuin olet juuri nyt? Meillä kaikilla on puolia tai osia itsessämme, joiden ilmaantuminen voi tuntua epämiellyttävältä. Kuitenkin niihin tutustumalla voimme yllättyä niiden tehtävistä – ja luoda niihin täysin uuden suhteen. Suhteen, joka voi muuttaa käsitystämme itsestämme ja toisista.
Käsityksemme omasta itsestämme ja psyykestämme ymmärretään usein pitkälti monoliittiseksi: yleinen ajatus on, että olemme yksi minä, joka välillä käyttäytyy sopivasti, mutta välillä itsellemmekin täysin poikkeavasti. Amerikkalaisen perheterapeutin Richard Schwartzin kehittämä Internal Family Systems (IFS) -terapia tuo tähän ajatukseen erilaisen näkökulman, joka yhä useammalle resonoi omakohtaisen kokemuksen tasolla. IFS:n mukaan mielemme ei ole monoliitti, vaan olemme monta. Tällä ei viitata psykologiseen häiriöön, vaan arjessakin tunnistettavaan kokemukseen, jossa meissä nousee erilaisia piirteitä eri ihmisten ja tilanteiden yhteydessä. Olemme kotona erilaisia kuin töissä, ja käyttäydymme eri tavalla lastemme kuin ystäviemme kanssa.
Tämän osien vaihtumisen ja erilaisten piirteidemme aktivoitumisen tunnistavat lähes kaikki terapiasuuntaukset. IFS vie tämän kokemuksen vielä askelta pidemmälle: sen sijaan että osat tai piirteet vain tunnistetaan, ne nähdään psyykkisinä olentoina, joilla on samanlaiset tarpeet kuin meillä ihmisilläkin – tulla kuulluksi, nähdyksi ja ymmärretyksi. Kun tarkastelemme omia piirteitämme tästä näkökulmasta, saavat haastavatkin tunteemme, kuten viha, raivo tai kateus, uudenlaisen merkityksen. IFS:n mukaan kaikki osat ovat tervetulleita ja ne nähdään osana systeemiä, osana ihmiskokemusta. Kaikki osat pyrkivät suojelemaan systeemiä, vaikka niiden käytös voikin näyttää täysin päinvastaiselta. Monet niistä ovat iältään hyvin varhaisia, ja ne ovat ikään kuin jumissa rooleissaan. Usein, kun osalta kysyy, olisiko jotain muuta mitä se haluaisi tehdä, vastaus on kyllä. Tämä voi muuttaa toimintaamme yllättävillä tavoilla, kun osamme alkavat suunnata huomiotamme uusiin asioihin.
IFS jakaa osat kolmeen eri kategoriaan: järjestäjiin, pelastajiin ja karkotettuihin. Kaksi ensimmäistä ovat suojelevia osia, jotka pyrkivät pitämään karkotetut osat – ne kaikkein haavoittuvimmat tunteet ja kokemukset – piilossa. Järjestäjät ennakoivat tilanteita ja ympäristöä, kuten kontrolliin pyrkivät puolensa tai halu pysyä kunnossa ja terveenä. Pelastajat aktivoituvat silloin, kun järjestäjien keinot eivät enää riitä. Esimerkiksi henkilö, joka tekee pitkiä työviikkoja (järjestäjäosa), saattaa juoda alkoholia runsaasti viikonloppuisin (pelastajaosa). Tämän toiminnan taustalla voi olla tarve suojella jotakin hyvin haavoittuvaa varhaista osaa (karkotettu osa), jonka tunteet eivät ole saaneet tulla esille.
IFS-terapiassa osia lähestytään kiinnostuneesti ja myötätunnolla, jolloin ne voivat itse kertoa itsestään ja lisätä ymmärrystämme omasta käyttäytymisestämme. Lisäksi se auttaa näkemään myös toisen ihmisen käyttäytymisen uudella tavalla. Tämä kaikki voi jo itsessään rauhoittaa systeemiä – ja siten vaikuttaa syvästi elämäämme ja vuorovaikutustilanteisiimme.
…koet olevasi jotenkin vääränlainen ja haluat piilottaa piirteitä, joita pidät heikkouksina tai ”huonoina puolina”
…haluat hyväksyä itsesi sellaisena kuin olet ja tutustua itseesi syvemmin: myös niihin puoliin, joita et aiemmin ole tullut ajatelleeksi
…haluat ymmärtää, miten kasvatus ja ympäristö ovat vaikuttaneet niihin piirteisiin, jotka koet itsessäsi ”hyvinä” tai ”huonoina”
…haluat pohtia omien tai toisen ”huonojen puolien” positiivisia merkityksiä siten, että se lisää ymmärrystä ja hyväksyntää eikä tuomitsemista
…haluat ymmärtää tuomitsevaa sisäistä puhettasi ja/tai yllättäviä tunnereaktioita joitain ihmisiä kohtaan
…haluat syventää ymmärrystä ja hyväksymistä parisuhteessasi – haluat ymmärtää niitäkin puolia itsessäsi, joita sinun on vaikea paljastaa itsellesi ja muille, mutta ne tuovat sisäistä taakkaa
…huomaat, että sinun on vaikea sietää tietyntyyppisiä ihmisiä, esim töissä tai harrastuksissa
…havaitset ärsyyntyväsi jonkin perheenjäsenen tai ystävän luonteenpiirteestä, jota sinun on vaikea hyväksyä
…haluat oppia näkemään omien vanhempien vaikutuksen asenteisiisi ja merkityksiin, joita annat eri piirteille.
…haluat oppia näkemään syitä konfliktin tai riidan syntymiselle ja oppia löytämään rakentavia siltoja riidan osapuolten välille.
…haluat oppia näkemään elämäsi roolien piirteitä, jotka ehkä ovat käyneet sinulle taakaksi.
…haluat oppia lisää tiimisi tai harrastusporukan jäsenistä ja kehittää parempaa yhteistyötä heidän kanssaan.
Juhlapyhät luovat usein mielikuvan ja odotuksen rauhasta, lämmöstä ja kauniista yhteisistä hetkistä. Narsistisen ihmisen kanssa nuo hetket voivat kuitenkin olla erittäin kuormittavia ja sisältää jännitteitä sekä muuttua äkillisesti jopa konflikti tai kriisitilanteiksi.
Narsistinen persoona saattaa hyvin tyypilliseen tapaansa pyrkiä provosoimaan muita tavalla tai toisella, jotta se mikä vie häneltä huomiota katoaisi ja valokeila palaisi jälleen häneen.
Tämän vuoksi juhlapyhiin on usein hyvä varautua etukäteen luomalla turvasuunnitelma mahdollisten vaikeiden hetkien tueksi.
Alla kolme vinkkiäni, joiden avulla voit suojata hyvinvointiasi ja löytää rauhaa juhlapyhien keskelle.
1. Käy riskitilanteet läpi etukäteen ja varaudu eri skenaarioihin
Narsistisen henkilön käyttäytyminen on usein toistuvaa ja ennakoitavaa: hän saattaa myöhästellä, heitellä loukkaavia kommentteja, hakea huomiota, muuttaa suunitelmia viime hetkellä tai provosoida muita riitelemään keskenään tai hänen kanssaan.
Kun tietää mitä kaikkea voi tapahtua ja kun turvasuunnitelma tähän on jo valmiina, auttaa se sinua ja läheisiäsi selviytymään sekä suojautumaan.
Pohdi etukäteen:
• Mihin keskusteluihin et aio lähteä mukaan?
• Miten toimit, jos hän yrittää provosoida? Mitä sanot tai mitä teet?
• Milloin on oikea hetki poistua tilanteesta?
Kun valmistaudut etukäteen, vaikea tilanne ei pääse yllättämään yhtä voimakkaasti.
2. Pidä kiinni omista rajoistasi myös juhlapyhinä
Juhlapyhinäkään ei tarvitse joustaa omasta hyvinvoinnista tai hylätä omia rajoja.
Päinvastoin, rajat ovat erityisen tärkeitä juuri silloin, kun ympärillä on suuria odotuksia, perinteitä ja paineita.
Raja voi olla esimerkiksi:
• “En jää tilanteeseen, jossa minua puhutellaan epäkunnioittavasti.” Näihin tilanteisiin ei tarvitse myöskään mennä, vaikka kyseessä olisi lähisukulaisia, jos tiedät mitä on luvassa!
• “Lähden kotiin tiettyyn aikaan.”
• “En kommentoi tuota/en ota tuohon kantaa.”
Rajojesi ei tarvitse olla pitkiä selitteleviä puheita. Selkeä lause ja johdonmukainen toiminta riittävät.
Raja ei ole toive tai pyyntö, vaan se on keino suojella itseä, johon sinulla on täysi oikeus vaikka muut eivät sitä hyväksyisikään.
3. Pysy turvassa itsesi kanssa
Juhlapyhät voivat aktivoida narsistisessa persoonassa monia vaikeita tunteita, joita hän ei itsessään tunnista ja joita hänellä ei ole keinoja käsitellä.
Hän voi kärsiä huomion ja kontrollin tunteen menettämisestä, joka taas voi laukaista esimerkiksi vihaa tai raivoa.
Pyri tiedostamaan mitä hänessä tapahtuu, mutta muista, ettei sinun tarvitse yrittää sietää kaikkea.
Voit kuvitella itsesi ympärille kevyen, läpinäkyvän suojakuplan: kuulen, mitä sanot, mutta en ota sitä itseeni. Sanasi menevät ohitseni, kuin sade ikkunaa vasten.
Voit muistuttaa itseäsi:
“Tämä ei kerro minusta. Tämä kertoo hänestä.”
Tuo yksinkertainen lause voi auttaa siinä, että et “huku” toisen käytökseen.
Ja jos nämä keinot eivät auta, niin muistathan, että sinulla on aina lupa lähteä ja poistua, vaikka hän vaatisikin jäämään.
Kaksi yläkouluikäistä poikaa kävelivät kohti lätkätreenejä. Molemmat heistä olivat taitavia pelaajia ja myös yleisesti ottaen urheilullisia. Poikien edessä kulki aavistuksen pulskempi poika, joka pelasi samassa joukkueessa. Hän oli niin ikään matkalla treeneihin.
“Ai säkin oot menossa yrittämään lätkän treenaamista”, toinen pojista huikkasi ilkikurisella äänensävyllä ja sai kaverinsa tirskumaan.
Pulska poika pysähtyi ja veti syvään henkeä. Hän kääntyi taakseen ja totesi tyynesti.
“Joo, niin ajattelin tehdä. Tiedän, että en oo kovin hyvä lätkässä. Osaan esimerkiksi piirtää paljon paremmin. Siinä oon itse asiassa tosi hyvä. Mutta sähän oot lätkässä oikeesti tosi hyvä. En usko, että pääsen koskaan sun tasoiseksi pelaajaksi, mutta jos jaksan yrittää ja treenata, niin varmaan mä johonkin siitä kehityn.”
Poikakaksikko kuunteli monttu auki, kunnes härnääjä avasi sanaisen arkkunsa. Tällä kertaa ystävällisemmällä äänenpainolla.
“No et sä nyt niin surkea ole. Ja ehkä mä voin näyttää sulle pari kikkaa, joista voisi olla sulle apua.”
Siedä tunteita sen sijaan, että ajelehdit niiden vietävänä
Tarina kolmen pojan kohtaamisesta kiteyttää erinomaisesti sosiaalisen älyn voiman. Psykologian tohtorin ja tunneäly-käsitteen lanseeraaneen Daniel Golemanin mukaan kyseessä on korkeimman tason henkinen jujutsu-taito.
Ihminen, joka kykenee kieltäytymään hänelle tarjottavista tunteista ja jopa johdattamaan vastapelurin laskeutumaan omaan tunneilmastoonsa, on henkisen jiujitsun suvereeni mestari.
Tämä mahdollistuu vain sillä, että oppii sietämään esiin nousevia tunneimpulsseja, jotka käskevät reagoimaan.
Arki tarjoilee meille jatkuvalla syötöllä tapahtumia ja kohtaamisia, jotka ovat kuin kipinöitä konfliktille. Saamme odottamattomia tekstiviestejä tai sähköposteja, kahvikuppi kaatuu kiireen keskellä pöydälle, vittumainen työkaveri ei lopeta monologiaan tiimipalaverissa ja kumppani on täyttänyt tiskikoneen taas väärin. Se exäkin näyttää nykyään paljon paremmalta kuin silloin kun se oli vielä nyxä.
Jos emme ole valmiita sietämään tällaisissa tilanteissa esiin tunkevia tunteita, löydämme itsemme toistuvasti tilanteista, joissa sattumat pilaavat päivämme, riidat kuormittavat kehoa ja mieltä, ja se exäkin joutuu toteamaan kiusallisesti puhelimeen, että “sä et voi soittaa mulle enää kolmelta yöllä, meidän suhde on ohi”.
Voimakkain tunne voittaa aina
Mikäli tunneilmpussiin ei reagoi, sen voima heikkenee. Samoin käy myös sille rähjäävälle työkaverille tai kumppanille, jos hän ei saa mesoamiselleen vastakaikua.
Tunteet tarttuvat ja voimakkain tunne voittaa aina.
Henkisen jiujitsun mestari kykenee tarjoamaan tunnerekisterin, johon toinen on halukas astumaan – usein itse sitä tiedostamatta. Kyse ei ole manipuloinnista, vaan päinvastoin, kutsusta keskinäiseen yhteyteen. Siihen tilaan astumista, jossa viestintä ei toimi sanallisen hyökkäyksen käskyttämänä.
Tällöin emme heijasta ja sanota pelkästään omaa mielentilaamme, vaan muokkaamme viestimme myös vastaanottajan mielentilaan sopivaksi.
Siedämme, jotta voimme kutsua toisen lähemmäs itseämme. Aivan kuten esimerkkitapauksen poika teki.
Vaikka jokainen meistä joutuu käymään läpi omat varjoisat polkunsa, on toisen turvallisessa läsnäolossa helpompaa ottaa vastaan elämän vastoinkäymiset tai palata muistoihin, jotka ovat aikoinaan olleet liian suuria ja kipeitä kohdattavaksi.
Seuraavat kolme runoa ovat sinulle, joka kuljet sielun pimeää yötä tietäen, että tällä kertaa et ole yksin:
