Kuolema koskettaa jaa saa muistelemaan. Se saa suuntaamaan huomion kaipaukseen ja niihin piirteisiin ja asioihin, jotka katosivat toisen ihmisen myötä. Kehumme edesmennyttä. Niin tärkeitä, kun muistelot ovatkin elämään jääneille, lähtenyttä ne eivät enää lämmitä. Usein mietin, että kunpa, oi kunpa, ihminen olisi tiennyt kaiken tuon eläessään. Ja usein niin onkin. On käyty ne viimeiset ja tärkeät keskustelut rauhassa. On ollut mahdollisuus sanoa kaikki, mitä haluaa sanoa. Mutta aina niin ei ole.
Mietin usein, miksi kehuja jaellaan niin niukalti eläville ihmisille Onko kyse ehkä siitä, että pelkää kehujen kuulostavan imartelulta tai jopa manipuloinnilta? Vai onko kyse siitä, että ajattelee, että kyllä se toinen tietää? Tai että ”sanoinhan silloin, kun mentiin naimisiin”? Tai jos kyse on itselle tuntemattomammasta ihmisestä: pelkäänkö, että nolaan kehumalla itseni? Entä jos sanon jotain itsestäänselvää hänestä –jotain, minkä hän jo tietää? Vai onko kyse siitä, että itse kiemurtelen, hämmennyn ja nolostun minuun kohdistuvista kehuista?
Ehkä meillä on 101 syytä olla sanomatta toisesta jotain hyvää, mitä ajattelemme tai olemme kokeneet toisen seurassa. Mutta kysyn vielä yhden kysymyksen: Entä jos toinen ei koskaan saa eläessään tietää, miten kauniisti hänestä ajatellaan? Jokaisessa kohtaamisessa ja ihmissuhteessa sinulla on mahdollisuus antaa toiselle ihmiselle sanat, jotka kertovat arvostuksesta ja siitä, että olet nähnyt toisen. Voit tarjota nähdyksi tulemisen kokemuksen. Jotain, mikä on jokaiselle ihmiselle värisyttävän liikuttavaa: tulla nähdyksi ja arvostetuksi omana itsenään. Sanat voivat nostaa mielen montusta tai siivittää päiviä eteenpäin. Sanat voivat rohkaista ratkaisevalla hetkellä. Sanat voivat saada värjöttelevän sielun kasvamaan kukoistukseensa.
Mitä jos päätettäisiin, nyt tässä ihan yhdessä, sinä ja minä, että ei pantata enää niitä kehuja. Kävisikö sellainen diili? Jos se on kaunista, sano se. Jos se on liikuttavaa, sano se. Jos toinen tekee vaikutuksen, sano se.
En usko, että elämässä on kovin montaa ravitsevampaa asiaa kuin olla olemassa toiselle, toisen katseen ja kokemuksen kautta. Silloin voi todella tuntea, että on olemassa, elossa.
Siksi teimme psykologi Nina Lyytisen kanssa Kehukortit: emme halua, että hyvä jää sanomatta parisuhteessa, perheen kesken, ystävien kesken, töissä – tai missään. Korteissa on 43 kysymyskorttia, joiden avulla voi kehua toista (korteissa on myös myönteisen itsekehun kysymyksiä!) sekä ohjeet kehun syventämiseksi toiselle merkitykselliseksi.
Kurkkaa Kehukortit TÄÄLTÄ.
