Tietenkin tunnen itseni läpikotaisin.
Ilman muuta olen aina aito oma itseni! Mitä muutakaan voisin olla?
Totuus kuitenkin on, että olemme surkeita arvioimaan itseämme. Tutkimukset paljastavat tämän karulla tavalla: jopa 80–90 % ihmisistä uskoo olevansa keskimääräistä parempi kuski, fiksumpi työntekijä ja sosiaalisesti taitavampi kuin muut. Matemaattisesti täysin mahdoton yhtälö.
Asia selvä – ehkä en tunne itseäni aivan niin totaalisen täydellisesti kuin luulin. Mutta aito nyt varmasti olen siitä huolimatta, aina oma itseni!
Aitouden ihannoinnin lähtökohtana on oletus sielun syvyydet lävistävästä itsetuntemuksesta. Joten onko mahdollista olla aito, jos emme edes osaa arvioida realistisesti jotain niin arkista kuin ajotaitojamme? Ja onko ainainen aitous edes asia, josta kannattaa olla yksinomaan ylpeä?
Mutta entä jos autenttisuus ei tarkoittaisikaan syvän itsensä tuntemisen esittelyä, vaan onkin sen hyväksymistä, että olemme moniulotteisia ja ristiriitaisia? Joskus jonkinlaisia, jossain toisessa tilanteessa ehkä jotain muuta. Se, että käyttäydymme eri tavalla työhaastattelussa kuin ystäväporukan illanvietossa, ei ole aukoton todiste epäaitoudesta, vaan voikin kertoa joustavuudesta ja sosiaalisesta taitavuudesta.
Ehkä todellinen aitous löytyy siitä, että tunnistamme omat vahvuutemme ja epätäydellisyytemme ja haluamme jatkaa itsemme äärelle pysähtymistä. Aidoksi ei tulla yksinomaan itsetuntemuksen kautta, vaan myöntämällä, että emme tunne itseämme vielä täysin. Kenties aito aitous tulee ilmi, kun uskallamme olla samanaikaisesti keskeneräisiä ja silti näkyviä?
Eikä aitous ole jokaisessa tilanteessa vain ja ainoastaan ylistettävää – toisinaan se valitettavasti näkyy lähinnä tekosyynä huonolle käytökselle: ”Minä nyt olen tällainen rehellinen, joka sanon asiat aina suoraan.” Aitous ei ole lupa loukata, satuttaa tai toimia epäasiallisesti. Huono käytös on huonoa käytöstä, vaikka se kuinka haluttaisiin koristella autenttisuuden kultareunuksella.
Aidoimmillaan aitous ei ole suodattamatonta minäkeskeisyyttä, vaan kykyä tiedostaa, mitä olemme itsellemme ja millainen vaikutus meillä on ympärillä oleviin ihmisiin. Aitous, jonka rinnalla kulkevat hienovaraisuus, muiden huomioinen ja tilannetaju, on aina enemmän kuin pelkkä aitous voisi yksinään olla.
Ehkä oleellista ei olekaan olla täysin oma itsensä. Ehkä tärkeintä on oppia kysymään, millainen aito versio itsestäni tekee hyvää sekä minulle että muille?
Tutustu myös Johannan kirjaan 12 väärää ajatusta työelämästä, joka tuulettaa pölyttyneitä käsityksiä työstä ja hyvinvoinnista positiivisen organisaatiopsykologian opeilla.
