Sivu 131 – Hidasta elämää

Nautinnollinen kosketus auttaa sinua purkamaan stressiä – kokeile näitä 3 tapaa!

Kosketus purkaa stressiä

Näinhän sanotaan vaikka missä. Se vaikuttaa hormonaalisesti, emotionaalisesti ja fyysisesti. Oikein hyvä ja edullinen lääke pahaan oloon, siis.

Mutta kun olo on stressaantunut, tuntuu välillä helpommalta työntää koko ajatus pois ja vetäytyä. Kommunikaatiokaan ei meinaa aina stressaantuneena sujua, vaan pienikin asia saattaa muodostua riidaksi. Mitä silloin voi tehdä?

3 tapaa purkaa stressiä kosketuksen kautta:

Kosketa itseäsi. Anna itsellesi viesti turvasta sekä hyväksynnästä. Kun kosketat itseäsi hyväillen, luot itsellesi erittäin vahvan signaalin rentoutumisesta, syvään hengittämisestä, arvostuksesta ja rakkaudesta. Kosketuksesi voi joko tuntua eroottiselta tai sitten ei. Tärkeintä on, että nautit ja todella kosketat kuunnellen, mikä sinusta tuntuu hyvältä. Tämä ei ainakaan saa olla suoritus, jonka avulla ”yrität” rentoutua, vaan hetki jossa kuuntelet itseäsi mahdollisimman vapaasti!
Kosketa sinulle rakasta ihmistä rentouttavasti. Makaa sylikkäin rakkaasi kanssa, tai hali pitkään ja hartaasti vaikkapa rakasta ystävääsi. Hierontakin tuntuu ihanalta ja rauhoittavalta. On todella vaikeaa pitää yllä stressaavia ajatuksia ja kireää kehoa, kun saa maata sylikkäin viltin alla tai tuntea, miten sinulle rakas ihminen hieroo hartioitasi – tai sinä hänen. Kosketus todella rauhoittaa. Mieli ei pysty keskittymään moneen asiaan yhtaikaa, joten kun keskityt aistimaan kosketusta, ei mieleen kerta kaikkiaan enää mahdu kovinkaan paljon enempää.
Rakastele. Vaikka olosi olisikin levoton stressin takia, kehosi saattaa hyvinkin olla avoin rakastelulle ja sen tuomalle rentoudelle. Sinun pitää ehkäpä tehdä päätös, että nyt sallit itsesi keskittyä nautintoon. Työ- tai remonttistressi ei ole tervetullut sänkyyn kanssasi, joten se saa nyt odottaa. Anna itsesi asennoitua kevyesti – se ei välttämättä ole itsestäänselvyys. Se on kuitenkin suuri lahja.

Älä sivuuta kosketuksen tuomaa rentoutta, kun olet stressaantunut. Päästä se elämääsi, mieleesi, kehoosi ja sydämeesi.

On turhaa odottaa, että saat ongelmat ratkottua, jotta sitten voit rentoutua nauttimaan kosketuksesta. Sinun ei tarvitse ostaa oikeuttasi nauttia ihanasta silittelystä (myös omastasi) joka päivä!

Lisää tukea, harjoituksia ja vinkkejä Mitran kirjoista Meidän vuosi ja Sydämen seksi!

Väsyneenä ja stressaantuneena älä usko ajatuksiasi, sillä aivosi huijaavat sinua

Joskus haastavan päivän jälkeen ihminen voi tuntea olonsa todella surkeaksi. Maailma tuntuu potkivan ihan huolella päähän eikä mikään onnistu. Itseään tulee moitittua tyhmäksi ja osaamattomaksi luuseriksi eikä kukaan ei tue tai auta.

Stressaantuneena omia ajatuksiaan ei kuitenkaan kannata uskoa, sillä aivoihimme on evoluution myötä kehittynyt kielteinen vinouma. Elossa säilymisen kannalta on ollut välttämätöntä huomata petoeläimen lähestyminen ja henkeä uhkaava tilanne välittömästi ilman minkäänlaista viivettä.

Aivomme ovat kehittyneet pitämään vaaran ennakointia ja välttämistä paljon tärkeämpänä kuin hyvää oloa tuottavien asioiden nauttimista.

Valitettavasti tuo stressitilanteissa aktivoituva ja kaikkeen pahaan tarrautuva vinouma ohjaa toimintaamme yhä nykyäänkin. Se saa meidät havaitsemaan kaiken ikävän todella tehokkaasti, nopeasti ja herkästi, vaikka nykyelämän kielteiset asiat – maksettavat laskut, työkiireet tai erimielisyydet ihmissuhteissa − eivät välttämättä enää uhkaa henkeämme.

Silloinkin kun rennosti loikoilemme sohvalla tai rauhassa juttelemme kavereidemme kanssa, aivomme tarkkailevat taustalla valppaasti mahdollisia uhkia, vaaroja tai vastoinkäymisiä. Erityisen hyvin sen huomaa esimerkiksi uutisia selatessa, sillä mitä hirveämpi tapahtuma, sitä herkemmin huomaamme siitä kertovan otsikon.

Kielteinen vinouma tekee meistä myös hyvin alttiita stressaantumaan ja saa mielemme herkästi vatvomaan meille tapahtuneita ikäviä asioita. Jos yksi ihminen arvostelee sinua, tuo arvostelu jää kalvamaan mieltäsi, vaikka koko ystäväpiirisi todistaisi toisin. Jäämme herkästi kiinni kipuun ja stressiin.

Aivomme ovat kuin pikaliima kaikelle negatiiviselle. Sen sijaan myönteisille asioille aivomme ovat kuin teflonia.

Kun huomiotamme ohjaavat erilaiset vaarat, riskit, puute ja pelko, ikäville jutuille annetaan paljon suurempi painoarvo kuin hyville asioille. Hyvän huomaaminen ja vastaanottaminen jäävät toisarvoiseen asemaan, kun aivomme poimivat ympäröivästä todellisuudesta kielteisiä uskomuksiamme vahvistavaa tietoa. Tai jättävät huomaamatta tai saavat meidät torjumaan informaation kaikesta hyvästä.

Aivojemme kielteinen vinouma huijaa meidät väsyneenä ja stressaantuneena näkemään maailman ja elämämme ikävämmässä valossa kuin se todellisuudessa onkaan. Se saa olomme tuntumaan hankalalta, tyytymättömältä ja yksinäiseltä silloinkin, kun asiat ovat periaatteessa hyvin.

Onneksi voimme tietoisesti työskennellä hyvän puolesta ja juurruttaa myönteiset asiat muistiimme. Hyvän huomaamiselle kannattaa antaa lupa, sillä meillä on myös kyky muovata aivojamme herkemmäksi kaikelle hyvälle.

Mitä useammin huomaamme hyvän ja keskitymme hyvään, sitä vahvemmaksi hyvän huomaamisen neuronipolku aivoissamme muovautuu. Ja sitä helpommin ja useammin onnistumme näkemään kaiken sen hyvän, joka elämässämme on.

Lue lisää mielemme toiminnasta ja hyvän huomaamisesta uutuuskirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ

10 keinoa uuden suhteen rakentamisen avuksi narsistisen suhteen jälkeen

Hän oli täydellinen, tai niin minä luulin. Hän oli saanut syntyessään jotain sellaista, joka auttoi selviytymään ja pitämään aina jonkun rinnallaan, vaikka kuinka hän toista tuhosi. Niin minä sen määrittelin, jotta lopulta itse toipuisin.

Ajattelin, että tästä olisi parannuttava pian. Olisi jätettävä taakse nopeasti kaikki se, joka tuhosi ja pelotti ja joka kuitenkin vieläkin viehätti. En pystynyt luottamaan keneenkään, varsinkaan itseeni. Arviointikykyni täytyi olla täysi nolla ja se tuntui kutsuvan luokseen kaikista arvaamattomimpia yksilöitä.

Voisiko joku kertoa miten tästä pääsisi joskus eteenpäin vai olisiko se edes mahdollista? Saisinko käyttöoppaan, jossa havainnollistettaisiin ymmärrettävästi luottamuksen kaava? Kuinka luottamus rikkoontuu ja kuinka se korjataan?

Kauanko toipumisprosessi kestäisi? Miten jaksaisin sen aikaa hengittää ja olla olemassa luovuttamatta? Kukaan tuskin koskaan kuitenkaan korvaisi häntä ja ilman häntä minä en halunnut elää. Ja minkälainen minä itse edes olin tai olen, mistä senkään voisi lopulta tietää?

Uusi ja niin vaikea alku

Uuden suhteen alku on herkkä vaihe, jossa menneet vaikeat kokemukset voivat vaikuttaa vahvasti taustalla.

Parisuhde uuden ihmisen kanssa vaatii rohkeutta hypätä tuntemattomaan. Askel uuteen on jännittävää ja viehättävää ja vaatii huomattavasti enemmän silloin, jos taustalla on äärimmäisen huonoja suhdekokemuksia ja nöyryyttävää kohtelua.

Haukkuminen ja alistaminen. Halveksunta ja ohittaminen. Kontrollointi ja kiristäminen. Uhkailu ja pelottelu. Pettäminen ja kostaminen, kaikista niistäkin tapahtumista, joihin ei edes ollut osallisena. Noiden vaikeuksien jälkeen omat ajatukset ja tunteet on suositeltavaa käsitellä luotettavan ja turvallisen ystävän tai ammattilaisen kanssa.

Tapahtumat on hyvä purkaa pieniksi paloiksi, jonka jälkeen ne tulee jäsentää ymmärrettävään muotoon.

Kaiken kaaoksen jälkeen hallinnan tunne omasta elämästä, sekä itsestä on toipumisen ensimmäisiä tärkeitä askeleita. Mielen sekaiset ajatusmyrskyt vaativat tyyntyäkseen yleensä kokemusten läpikäyntiä, ymmärrystä, aikaa, etäisyyttä, sekä uusia hyviä positiivisia kokemuksia. Niiden myötä luottamus itseen, sekä toisiin ihmisiin ja koko maailmaan alkaa jälleen palautumaan.

Kymmenen keinoa uuden parisuhteen rakentamisen avuksi

Kokosin alle kymmenen keinoa, joiden avulla voit onnistua rakentamaan helpommin uutta hyvää ja tasavertaista parisuhdetta narsistisen suhteen jälkeen.

Jos huomaat, että jokin keinoista toimii sinulle erityisen hyvin, kohdista huomiosi pääasiassa siihen. Jos jokin keinoista ei tunnu auttavan, jätä se suosiolla pois.

Älä jää yksin vaikeiden ajatusten ja tunteiden kanssa. Puhu kokemuksista rohkeasti sellaisille, jotka tuntuvat ymmärtävän mistä puhut.
Älä turhaan häpeä. Et ole ainoa. On paljon muitakin samaa kokeneita.
Hänen toiminnan ja persoonan analysoimisen sijaan kohdista huomio itseesi. Mitä nyt tarvitset? Mikä sinua auttaisi nyt parhaiten?
Sinun ei tarvitse olla täysin ehjä uuden suhteen alussa. Puhu uudelle kumppanillesi kokemuksistasi, sekä toiveistasi uuteen suhteeseen liittyen.
Rauhoittele ”tuntosarviasi”. Ne reagoivat ja ylianalysoivat vielä ehkä liiankin herkästi kaikkeen, joka uudessa kumppanissasi tai omissa reaktioissasi muistuttavat menneistä.
Anna itsellesi aikaa toipua ja ole armollinen itsellesi. Kukaan ei toivu hetkessä.
Sinun ei tarvitse yrittää luottaa uuteen kumppaniin heti. Luottamus rakentuu ajan kanssa. Anna jälleen aikaa, emme pysty täysin hallitsemaan ja määräämään luottamuksen rakentumisen tahtia.
Muista oma aika. Älä luovu ystävistäsi, omista menoistasi ja sinulle hyvää tekevistä asioista.
Jos koet, että entinen suhde alkaa toistaa itseään ota asia välittömästi puheeksi kumppanisi kanssa. Kerro mihin et ole tyytyväinen ja mitä toivot. Muista rajasi ja uskalla sanoa se kuuluisa ”ei”.
Vaali tasavertaisuutta. Sinun tulee saada yhtä paljon, kuin annat. Osuutesi suhteen hyvinvointiin on 50%, loput täytyy tulla hänen puolelta ja sitä sinä saat pyytää, sekä vaatia.

Lopuksi toivotan sinulle onnea uuteen suhteeseen! Ei sen kuulukaan olla ihan liian helppoa, koska muistathan, ettei täydellisyyttä ihan oikeasti ole edes olemassa.

Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita ja terapeuttisia keinoja vaikeista kokemuksista toipumisen avuksi löydät esikoiskirjastani Hyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä

Toinen ihminen ei tee sinua ehjäksi, mutta rakkaus voi näyttää lempeästi, mistä kohtaa olet vielä rikki

Olet varmasti kuullut sanonnan: ”Ensin pitää rakastaa itseään, jotta voi rakastaa toista”. Tai ”Kukaan toinen ei voi tehdä sinua ehjäksi”. Näihin on helppo nyökytellä. Vahva itsenäinen nainen sisälläni alleviivaa ajatukset neonkeltaisella tussilla ja heittää huutomerkin perään. Olen todellakin oman itseni universumi ja ammennan rakkautta kuun ja äitimaan lisäksi kaikista läheisistä ympärilläni. Ei siihen kumppania tarvita.

Ja näinhän se onkin. Rakkaus ei totta vie rajoitu parisuhteeseen. On niin monta erilaista tapaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Se, että löytää rinnalleen sen ”yhden erityisen” on vain yksi rakkauden ilmentymä. Toisille meistä kuitenkin merkittävä sellainen. Ei siksi, ettemmekö olisi onnellisia yksin. Ei siksi, että kokisimme jonkin olennaisen elämästä puuttuvan. Vaan siksi, että parisuhde voi olla se rakkauden muoto, joka haastaa meitä kasvamaan ihmisenä ja avaamaan sydäntä vielä vähän enemmän.

Kasvuun on toki monta eri reittiä ja usein elämä tarjoaa kasvunpaikkoja ihan ilman etsimättäkin. Silti paradoksaalista kyllä, ihmiselle, joka viihtyy hyvin yksinään eikä varsinaisesti edes toivo ketään rinnalleen, parisuhde voi olla juuri se rakkaudellinen haaste, joka avaa jotakin uutta sisimmässä. Jotain mitä ei ehkä tiedostamattaan edes haluaisi.

Minä olen ollut se sitoutumista kaihtava, sielultaan vapaa universaalin rakkauden nimeen vannova riippumaton ja yksinään eheyttä huokunut hahmo, joka ei mielestään ole ollut ”seurustelutyyppiä” edes pitkässä parisuhteessa. Uskollinen kyllä, mutta sisimmässään itseriittoinen.

Minun on tarvinnut mennä rikki, jotta voisin löytää ehjäksi. Itselleni ehjäksi tuleminen ei ole kuitenkaan tarkoittanut vain omaan vapauteen ja turvalliseen tasapainoon palaamista, vaan uskallusta yrittää uudelleen ja tällä kertaa ilman yli-itsenäisyyden suojaavaa muuria.

Minun on pitänyt uskaltaa olla juuri niitä asioita, joita olen aina niin kovasti kammoksunut: rikkinäinen, haavoittuvainen, toiseen tukeutuva, turvaa hakeva. Vasta antamalla itselleni luvan olla pieni toisen ihmisen edessä jotain sellaista sisälläni on loksahtunut, mikä ei olisi ollut omin voimin mahdollista. Ei vaikka olin kuinka sinut ja tasapainossa itseni kanssa. Minun piti saada murentua juuri sinne, minne kuuluisi saapua ehjänä.

Minua toisen ihmisen rakkaus ei korjannut, vaan pikemminkin näytti, mistä kohtaa olin vielä rikki. Se auttoi purkamaan pala palalta sen muurin, jonka olin suojakseni rakentanut. Se opetti minulle, että tällaistakin rakkaus voi olla. Että yhdessäkin voi kasvaa. Että se, mikä oli ennen tuntunut rajoittavalta, saattoikin olla portti jonnekin uuteen rajattomaan. Vastoin kaikkia odotuksiani minulle se portti oli parisuhde. Sinulle se voi olla jokin muu.

Jokaisen meistä polku on omanlaisensa eikä kasvu aina tapahdu siellä, mistä itse etsii. Siis annathan rakkauden yllättää – sellaisena kuin se luoksesi saapuu.

Lisää koskettavia rakkausrunoja löydät kirjasta Kiitos että rakastat minua silti:

Miksi kärsivällisyys on niin usein koetuksella? – Tämä neuvo kärsimättömälle lapselle sopii myös aikuiselle

Elämässä ei kannata useinkaan hötkyillä. Me aikuiset jo tiedämme, että eteenpäin kannattaisi kulkea varmoin ja vakain elefantin askelin. Mutta mitä jos mieli on kuin mekastava marakatti?

Mieli haluaa asioita tapahtuvaksi nyt ja heti, sillä paikoilleen jääminen ja odottaminen kaventaa mielen roolia. Mielen tehtävä on ratkaista menneessä ja tulevaisuudessa tapahtuvia asioita ja karttaa kaikin tavoin pysähtymistä.

Lapsena heittäydyin kaupan lattialle kiljumaan, kun en saanut valitsemaani herkkua käsiini heti, vaan vasta kotona. Tilanne kaupassa äityi känkkäränkkäkohtaukseksi kuitenkin vain kahdesti. Kun ymmärsin, että nyt, heti, tänne -kohtaukseni ei vienyt tilannetta eteenpäin, kipitin hetken päästä kiltisti äitini perään.

Paljon myöhemmin, kun asuin Intiassa, tapasin päivittäin samassa ashramissa asuvaa henkistä opettajaa, gurua. Hän oli kuullut kaikki mahdolliset elämäntarinat ja kärsimysnäytelmät, mutta jaksoi siitä huolimatta ohjeistaa kärsivällisesti meitä rauhaa etsiviä, kiireisiä ja kärsimättömiä länsimaalaisia.

Taistelin itse tuolloin kovin asein kärsimättömyyteni kanssa ja tärkein henkisen opettajan ohjeista olikin, että harjoittele kärsivällisyyttä, sillä ilman sitä elämästä tulee kärsimystä.

Kärsivällisyys linkittyy vahvasti toiseenkin kimuranttiin taitoon, nimittäin hetkessä olemiseen. Ja malttiin.

Miten usein edelleenkin odotamme malttamattomasti jotain asiaa tapahtuvaksi? Mutta kun toiveensa uskaltaa heittää elämän aalloille ja unohtaa sen hetkeksi sinne, miten ihana yllätys onkaan, kun toive, unelma tai haave saapuu odottamatta takaisin. Ja juuri oikeanlaisena.

Kun kärsivällisesti vain jaksoi odottaa.

Kärsivällisyys on taito, jota voi opetella. Osalle se on lähtökohtaisesti helpompaa, mutta useimmilla meistä kärsimätön mieli aiheuttaa haasteita elämässä. Lapsille kärsivällisyys on vaikeampaa kuin aikuisille. Lapselle voi kertoa, että usein kun malttaa odottaa jotain itselle tärkeää, on ilo sen saamisesta vielä isompi. -Marika Rosenborg, terapeutti ja tietokirjailija

Kärsivällisyys oli yksi teemoista, joita tahdoin käsitellä lasten satukirjassani Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit. Viidakon sankareiden joukosta löytyy viisas Ellinoora Elefantti, joka ohjeistaa villiä retkiseuruetta kohti unelmien kotia. Ja rauhallisempaa ja sopuisampaa elämää. Elämässä ei kannata useinkaan hötkyillä. Niin Ellinoora Elefantti mekastavaa seuruetta kärsivällisesti ohjeistaa.

Kärsivällisyys on avain kaikenlaisiin onnistumisiin.

-Ellinoora Elefantti, Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit

P.S. Miten moni asia jääkään kesken sen tähden, että meiltä loppuu kärsivällisyys. Maailmaa ei saa koskaan valmiiksi, mutta kärsivällisyydellä epäjärjestystä oppii sietämään.

HE-kirjaperheen ensimmäinen lasten satukirja Oliver Oranki ja metsän ainutlaatuiset sankarit kertoo myötätunnon tärkeydestä ja erilaisuuden arvostamisesta. Tarina rohkaisee samalla erilaisten tunteiden käsittelyyn. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu yli 5-vuotiaille lapsille.

Omien varjojen kohtaaminen auttaa olemaan parempi kumppani

Hei ja tervetuloa Laura, Lotta & Lyyli -blogiin. Täällä kirjoittelee tällä kertaa Laura. Ihanaa, että olet täällä! Olen löytänyt mahtavan voiman varjotyöskentelystä ja haluankin kertoa nyt teille omasta kokemuksestani ja siitä, miten se on auttanut minua olemaan parempi kumppani rakkaalleni, Lotalle.

Kun aloitin tietoisesti työstämään varjojani, eteeni käveli samaan aikaan Lotta. Upea sielu, joka järisytti maailmaani. Yhtäkkiä edessäni oli täydellinen peili, jonka kautta pystyin näkemään oman sisäisen maailmani uudella tavalla. Rakkaus tekee ihmeitä, eikö?

Rakkaus ja myötätunto ovat varjotyöskentelyssä keskeinen osa, sillä ilman niitä, varjoja on mahdoton kohdata.

Se olisi liikaa ihmissielulle.

Muistan vielä kuinka reagoin Lottaan, vaikka hän vain oli, tekemättä mitään sen kummempaa. Mieleni teki juosta, paeta pois paikalta, ettei minun olisi tarvinnut kohdata kaikkea sitä, mitä olin piilottanut ja jonka nyt näin ensimmäistä kertaa itsessäni. Olisin voinut jatkaa matkaani, mutta onneksi valitsin jäädä ja kohdata itseni syvemmällä tasolla.

Tämän ihmiskohtaamisen ansiosta, sain selvyyden siitä, kuinka paljon olinkaan kasannut elämäni aikana varjoja. Kuinka ne olivat tiedostamatta tulleet esille milloin missäkin, etenkin ihmissuhteissa. En ollut ennen osannut sitoutua ja ajattelin, että vapauden tuo se, että saan mennä, miten huvittaa. Ymmärsin, miksi minä en ollutkaan ollut täydellinen ihminen monelle. Aloin huomaamaan asioita itsessäni, joita en ennen ollut huomannut. Suurin oivallus kuitenkin oli se, että kaikki riippuu minusta.

Miten sitä voi hyväksyä toisen, jos ei hyväksy itseään? Miten sitä voi ottaa vastaan kaiken sen rakkauden, jos sitä ei osaa vaalia?

Varjojen kanssa työskentely ei ole se kevein henkisen kasvun polku, mutta uskon sen olevan yksi tärkeimmistä.

Se vie ihmistä lähemmäs autenttista itseä ja auttaa näkemään omaa potentiaalia. Varjoja kohtaamalla, pystyy tekemään energeettisesti paljon tilaa elämään, oli kyse sitten elämän rakkaudesta tai uudesta upeasta työpaikasta. Varjotyö auttaa olemaan vielä rakastavampi ja ymmärtäväisempi yksilö, koska se auttaa hyväksymään oman itsen kokonaisena ja näin myös hyväksymään toisen.

Varjotyö antoi minulle perspektiiviä; se mitä näin Lotassa, olikin heijastus minusta. Se on välillä vaikea myöntää, että minusta löytyy juuri se kaikki, mitä tuomitsen ja kadehdin muissa. Olen aina katsonut Lottaa ihailevin silmin, välillä suloisen katkerana, koska olen nähnyt hänen kauttaan oman potentiaalini. Jos en olisi tiennyt, että kyse on omista varjoistani, olisin lähtenyt karkuun tätä tunteiden myllerrystä ja mahtipontista suhdetta. Varjotyö kuitenkin auttoi minua katkaisemaan sen, mikä oli ennen ollut syy suhteiden päättymisille.

Olen ikuisesti kiitollinen siitä, miten Lotta ja minä autamme toisiamme kasvamaan. Puhumattakaan Lyylistä ja hänen taidosta auttaa meitä olemaan läsnä elämässä ja pysähtyä.

Meidän suhteessa pystymme antamaan toisillemme turvallisen ja rakastavan ympäristön, jota varjojen kohtaaminen tarvitsee. Varjot on tuotava valoon, ne pitää tuntea ja sen jälkeen rakkaudella hyväksyä. Ymmärtää, että mitään pahaa ei tapahdu, päinvastoin. Ymmärtää myös sen, että ihminen on herkkä olento ja se on ihmisen kauneus.

Valintani siitä, että myönsin kipeitä asioita itselleni ja annoin itseni tuntea ne täysillä, teki minusta paremman kumppanin. En enää anna monenkaan tiedostamattoman asian ohjata suhdetta, vaan otan niistä vastuun. Pystyn olemaan läsnä ja ymmärrän, että se kaikki tipahtaa aina omaan itseen, ei toiseen. Se on turha kiukutella toiselle, koska loppujen lopuksi se toinen on vain peili omasta sisäisestä maailmasta.

Kun eteen astuu ihminen, jonka vuoksi tekisit, mitä vain, on varjojen kohtaaminen tarpeellista, vaikka se saakin välillä haukkomaan happea. Varjotyön avulla olen ymmärtänyt, että kyse ei ole hänestä, vaan kyse on omasta valinnastani kehittää itseäni niin, että pystyn rakastamaan. Rakastamaan itseäni, häntä ja Lyyliä, tietenkin.

Onko sinunkin sisäinen kriitikkosi turhan äänekäs? Juttele sille ymmärtäväisesti – mutta älä jää sen vuoksi jumiin!

Moni tietää sen tunteen. Jokin ihana ajatus nousee mieleen.

Minä: ”Olisipa hienoa matkustaa jonnekin kauas. Kokeilla uutta alaa. Mennä ensimmäistä kertaa joogatunnille. Kirjoittaa kirja, tai aloittaa oma blogi.”

Sisäinen kriitikko herää välittömästi: ”Ei se kuitenkaan onnistu. Et sinä osaa. Et sinä pysty.”

Ja niin unelma unohtuu.

Liian usein olen uskonut sisäistä kriitikkoani. Olen jumittanut paikallani. Olen haudannut unelmani varmanpäälle-ideoiden alle. ”Näistä sinä nyt ainakin jotenkuten suoriudut.” Sisäiselle kriitikolleni on hirveän tärkeää, etten vain epäonnistu. Viis siitä, onko elämä sitten kovin innostavaa tai ihanaa. KUNHAN ET EPÄONNISTU.

Mutta rakas sisäinen kriitikkoni, onko ”epäonnistuminen” sittenkään niin vaarallista? Jos ihan totta puhutaan, en minä halua elää kaurapuuronväristä varman päälle -elämää. Pysyä kultaisella keskitiellä kokematta mitään ääripäätä.

Entä jos haluaisinkin tietää, mihin kaikkeen minusta on? Entä jos haluaisin venyttää rajojani – tai ainakin lähteä jumitilasta varovaisin askelin eteenpäin? Entä jos uskaltaisin kompastua ja nousta uudelleen ylös?

Ehkä maailman laidalta ei sittenkään putoa ihan heti.

Rakas sisäinen kriitikko, huutelet niin kovin varmana, että et sinä pysty, mutta haluaisin vilpittömästi kysyä, että mistä ihmeestä sinä tiedät? Olen minä monta kertaa elämässäni onnistunut – silloinkin, kun sinä väitit, että eihän tuosta mitään tule.

Tälläkään kertaa et voi tietää ihan varmasti. Minä haluan kokeilla.

Kaiken lisäksi haluan itse määritellä, mitä on onnistuminen ja mitä epäonnistuminen. Ennen halusin täydellisiä lopputuloksia. Nykyään haluan uskaltaa, kokeilla ja leikkiä. Seurata sydämen ääntä, vaikka – jos totta puhutaan – se usein on vähän haparoiva. Mutta se on johdattanut minua aina vain kauniimpiin paikkoihin.

Onnistuminen on minulle nykyään sitä, että uskallan lähteä jotain kohti ja katsoa, mitä siitä seuraa. Et saa koskaan tietää, mihin kaikkeen pystyt, jos et uskalla edes aloittaa.

Et saa koskaan tietää, mihin kaikkeen pystyt, jos et uskalla edes aloittaa.

Rakas sisäinen kriitikko, en minä yritä päästä sinusta kokonaan eroon. Sinä saat yhä kulkea matkassa mukana. Voit huudella takapenkiltä, mutta minä päätän, minne ajetaan. Laitan sydämeni radion kovemmalle ja kuuntelen mieluummin sitä. Sinulle minä ostan huoltoasemalta jäätelöä, ja sitten me syödään sitä yhdessä, matkalla, josta vain elämä lopulta tietää, minne se meidät vie.

7 tärkeää askelta kohti omaa kirjaa – Anna unelmasi herätä eloon

Ajatus kirjan kirjoittamisesta voi tuntua kiehtovalta ja houkuttelevalta, mutta myös niin suurelta, että aloittaminen on mahdotonta.

Aloita pienestä, aloita siitä kohdasta, joka juuri nyt kutsuu eniten.

Matka pitääkin pilkkoa ison haukkauksen sijaan pieniin palasiin, jolloin ne on helpompi mutustella. Tässä muutamia ideoita ensimmäisiksi askeliksi:

1. Ota uusi muistikirja. Käsin kirjoittaminen auttaa monia kytkeytymään luovaan puoleen itsessään.
2. Listaa tyhjälle aukeamalle satunnaisia idean hippusia. Mistä haluan kirjoittaa? Anna kaiken tulla vapaasti esiin. Mitä mielestäsi löytyy, mikä sinua kiehtoo? Keräile ajatuksia ja tukisanoja rauhassa silloin tällöin pidemmällä aikavälillä: useita päivien, jopa viikkojen ajan.
3. Jäsentele idean hippuset mindmapiksi. Mitkä niistä voisivat kuulua yhteen? Kaikkea ei tarvitse hyödyntää. Muista, että luovuus on yllättävien asioiden yhdistelemistä. Leikittele rohkeasti ajatuksilla.
4. Ihmettele löytöjäsi avoimin mielin. Ideoi: Jos näistä syntyisi kirja, millainen se voisi olla? Mikä tyylilaji sinua kiehtoo? Kenelle se olisi tarkoitettu? Mikä olisi kirjan punainen lanka, ydinviesti?
5. Tee alustava sisältörunko. Millaisia alateemoja ja lukuja kirjasi voisi sisältää? Millainen juoni tarinassa voisi olla?
6. Ala kerätä materiaalia eri otsikoiden ja alateemojen alle. Materiaali voi olla irrallisia ajatuksia, ideoita, tiedonmurusia… viipyile rauhassa tässä vaiheessa: se on ikään kuin aiheessa marinoitumista. Kirjasi teema tulee sinulle koko ajan tutummaksi.
7. Kun materiaalia on tarpeeksi, ala rohkeasti kirjoittaa ensimmäistä versiota. Aloita pienestä, aloita siitä kohdasta, joka juuri nyt kutsuu eniten. Muista: ensimmäinen versio saa olla ihan paska. Editointi on myöhemmin oma askeleensa, kerralla ei tarvitse kirjoittaa valmista (eikä voikaan).

Oho, olet jo pitkällä!

Sinulle, joka koet olevasi vääränlainen

Mussa ei ole mitään väärää

Kuiskaa se itsellesi niin monta kertaa, että jossain vaiheessa keho ymmärtää ja hengähtää syvään.

Mussa ei ole mitään väärää

Sanoita se teoilla kohti kehoa ja sen jokaista pientä elämää sykkivää solua. Anna sen juurtua itkulla naurulla liikkeellä tanssilla siveltimen vedoilla, niissä hetkissä itselleen avautumisella, kun kaikki sinussa tahtoo piiloutua.

Sanotaan, että mahdollisuus syntyä tänne on yksi neljästäsadasta triljoonasta. Anna sen lempeästi laskeutua tajuntaan ja kysy, millä todennäköisyydellä silloin yksikään elämä voisi olla viallista?

Sussa on kaikki oikeanlaista

Päälleliimattujen kauniiden sanojen toistelun sijaan juurru hiljalleen siihen osaan sinussa, joka tietää, että se on totta.

Vaikka jollekin voi olla
liikaa,
liian vähän,
itselle voi oppia olemaan aina se oikea ja sopivasti kaikkea.

Sillä tuo yksi ihmiselämä, mitä sinä täällä ilmennät, on aina

aivan ainutlaatuista.

Jos kaipaat lisää lempeyttä ja hyväksyntää itseä kohtaan, kurkkaa Emmin Lempeyttä keholle -kortit.

8 merkkiä siitä, että kaipaat lisää iloa elämääsi

Kahdeksan merkkiä siitä, että luovuutesi ja elämänilosi ovat kadoksissa:

Elämä tuntuu tylsältä, vakavalta ja kaavamaiselta. Et muista, milloin olet tehnyt mitään hauskaa tai spontaania.
Sitkuttelet jatkuvasti. ”Sitku olen eläkkeellä, kokeilen maalaamista tai lähden reissuun tai kirjoitan sen kirjan…” (etkä sittenkään uskalla ryhtyä toimeen).
Kun luet hyvän kirjan, mietit, että tällaisen olisin itsekin halunnut kirjoittaa, mutta en osaa. (Tai jos luet huonon kirjan, mietit, että minä kirjoittaisin paremman, jos vain ehtisin.)
Tunnet olevasi elämässäsi jumissa: yrität päästä eteenpäin, mutta et oikein tiedä minne ja miten.
Asiat tuntuvat takkuilevan. Et meinaa löytää ongelmiin ratkaisuja.
Jokainen päivä tuntuu yhtä puuduttavalta kuin edellinenkin (tai vielä puuduttavammalta).
Vapaa-aika on joko jatkuvaa suorittamista tai nuutunutta sohvaperunana olemista, mutta harvemmin mitään siltä väliltä: rentoa tai innostavaa.
Tavoittelet kaikessa täydellisyyttä. Sinun on vaikea sietää epätäydellistä ja keskeneräistä. Energia menee näpertämiseen – tai sitten et epäonnistumisen pelon takia uskalla aloittaa sitä, mitä haluaisit.

Kun kaipaat elämääsi jotain uutta ja ihanaa (mutta et oikein tiedä mitä), Luovuuskartta-workshop on sinua varten. Katri Syvärisen ohjaama workshop (la 6.1.24 Zoomissa – tallenne saatavilla) on ihana aloitus uudelle vuodelle. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!

Kun elämä painaa, kokeile kirjoittamista – 6 syytä, miksi kirjoittaminen tekee niin hyvää

Kirjoittamisella on paljon hyvinvointivaikutuksia.

1. Olosi kevenee ja stressi vähenee. Kirjoittaminen voi tutkitusti lievittää stressiä ja keventää oloa. Intuitiivinen kirjoittaminen auttaa purkamaan vaikeita tunteita ja nostaa esiin piilossa olleita sisäisiä ristiriitoja. Kirjoita siitä, mitä aidosti koet, ja kysy itseltäsi, mitä päällimmäisten tunteiden takaa oikein löytyy. Se, mikä aiemmin painoi taakkana harteilla, voi siirtyä muistikirjan sivuille.
2. Mielesi selkiytyy. Ajatukset ovat mielessä usein epämääräistä sekasotkua. Kun annat sekasotkun ja sisäisen kokemuksesi virrata sanoina paperille, samean puuron seasta voi löytyä suuriakin oivalluksia. Fiilis on paljon kirkkaampi, kun pää ei enää ole täynnä puuroa.
3. Voit nähdä itsesi. Kirjoittaminen voi toimia peilinä siihen, kuka ja mikä oikeastaan olet. Se auttaa tunnistamaan rajoittavia uskomuksia ja ajatusmalleja. Kun ajatukset tulevat esiin paperille, sinun on helpompi huomata ja oivaltaa: ”Oho, onko minulla tällaisiakin uskomuksia?” Oivallus on tie kohti uusia, parempia uskomuksia.
4. Tunnistat elämässäsi toistuvia kaavoja. Millaisia kokemuksia olet vetänyt puoleesi? Millaisessa roolissa elämässäsi olet? Oman tarinansa auki kirjoittaminen auttaa katsomaan eri elämänvaiheita uusista näkökulmista – ja voi siksi olla hyvin hoitava kokemus.
5. Voit kirjoittaa uusiksi elämäntarinasi käänteitä. Jos esimerkiksi jäit lapsena jotain vaille, voit kirjoittaa tarinan, jossa päähenkilö saa kokea sen, mitä sinä olisit joskus tarvinnut ja kaivannut. Kaipauksessa voi myös nähdä jotain kaunista ja koskettavaa, joka saa tulla esiin sanoina ja lauseina.
6. Teet tilaa haaveille, unelmille ja kaikelle sille, mitä haluat maailmaan luoda. Kirjoittaminen auttaa tekemään sisäistä maailmaasi näkyväksi. Voit tutkia, mitä kaikkea sinusta löytyykään. Kun uskaltaudut tuomaan haaveita, toiveita, mielikuvituksesi tuotteita ja pelkoja esiin tarinoiden kautta, teet tilaa erilaisille puolille itsessäsi, ja sinun on helpompi hyväksyä niitä.

Muista, että kirjoittamisen ei tarvitse olla täydellisen onnistunut projekti, joka etenee suoraviivaisesti ensimmäisestä lauseesta lopputeksteihin. Matkalle voi mahtua vaikka minkälaista mutkaa, mutta se ei haittaa!

TULOSSA la 15.10.22 Kasva kirjoittajaksi -etäretriitti: Hoida itseäsi kirjoittamalla. Luvassa lempeää ohjausta intuitiiviseen kirjoittamiseen, rentouttavaa joogaa ja bonuksena verkkokurssi, jonka avulla voit jatkaa kirjoittamista myöhemminkin. Lue lisää ja varaa paikkasi! Myös tallenteet saatavilla.

Kirjoittamisen ei tarvitse olla vaikeaa – se voi myös olla ihana tapa tehdä itselle hyvää

Kirjoittamiseen ja ylipäätään luovaan työskentelyyn liittyy valtavasti myyttejä. Yksi niistä on kärsivän taiteilijan myytti. Vuosisatoja on tiedetty kirjailijoita ja muita taiteilijoita, jotka ovat riutuneet ja raataneet, eläneet hirvittävän vaikeaa elämää ja ehkä myös menestyneet siinä sivussa.

Mutta ovatko he menestyneet kärsimyksensä ansiosta vai siitä huolimatta?

Myytti: Kärsimys on tie luovuuteen.

Moni luulee, että kärsimyksen täyteinen elämä on ainoa inspiraation lähde. Että vain riipaisevasta tuskasta syntyy jotain kaunista. Minusta se on myytti.

Totta on, että kun uskaltaa kokea monenlaisia tunteita, niistä voi ammentaa paljon myös luovaan työhön. Mutta kokeminen on eri asia kuin se, että takertuu kärsimykseen pysyvästi.

Voit tuntea surua, kiukkua, vihaa ja häpeää ja saada niistä oivalluksia ja voimaa – mutta sinun ei tarvitse uskotella itsellesi, että kärsimyksen täyteinen elämä on jotenkin arvokkaampi tai antoisampi kuin kevyt ja nautinnollinen. Monenlaisia tunteita tulee ja menee inspiraatioksi asti ilman, että niihin tarvitsee jäädä kiinni lopuksi ikää.

Kirjoittamista pidetään joskus tuskien taipaleena, tyhjän tiedoston äärellä tuskailuna ja vaikeana synnytysprosessina. Mutta tarvitseeko sen olla sitä? Ei välttämättä.

Totuus: Luovuus voi olla tie pois kärsimyksestä.

Suorittamisen täyteisessä maailmassa suhtaudumme moniin asioihin projekteina ja suunnitelmina, joissa täytyy edetä tismalleen oikein. Palkintona on täydellinen lopputulos, menestys ja muuta palkitsevaa. Olemme usein takertuneita osaamiseen ja oikein tekemiseen – suoraan sanottuna hemmetinmoiseen pätemiseen.

Olemme usein takertuneita osaamiseen ja oikein tekemiseen – suoraan sanottuna hemmetinmoiseen pätemiseen.

Ja juuri se estää meitä luomasta. Emme uskalla olla muuta kuin täydellisiä – tai sitten kuvittelemme, että emme kuitenkaan ole edes riittäviä, joten emme uskalla edes yrittää.

Mutta entä jos luova elämä itsessään olisikin tapa hoitaa itseään? Ilman että täytyy saada aikaan saavutuksia ja suorituksia? Entä jos luova elämä voisikin olla kevyttä, kaunista ja parantavaa?

Sen sijaan, että luovuus olisi kärsimystä, se voi olla tie pois kärsimyksestä. Miten niin? Se opettaa yhtä aikaa keskeneräisyyden hyväksymistä ja sen tunnistamista, mitä kaikkea sinussa on valmiina jo nyt. Luovuus on tilan tekemistä sille, mitä et vielä tiennytkään osaavasi.

Päästä irti pakonomaisesta saavuttamisesta. Uskalla olla hämmentynyt, epätietoinen, ihan pihalla. Uuden ajan kirjoittaja vaalii itsessään sitä, mikä ei ihan vielä ole näkyvillä, vaan vasta tulossa esiin. Kun rohkenet olla edes hitusen haavoittuva, huomaat, ettei siihen kuolekaan, vaan päinvastoin: heräät eloon.

Kiinnostuitko kirjoittamisesta? TULOSSA la 15.10.22 Kasva kirjoittajaksi -etäretriitti: Hoida itseäsi kirjoittamalla. Luvassa inspiraatiota intuitiiviseen kirjoittamiseen, lempeää kehollista työskentelyä sekä kaupan päälle ihana verkkokurssi Written selfie. Lue lisää ja ilmoittaudu mukaan!