Eräänä alkukesän iltana kaksi ystävystä istui keittiön pöydän ääressä. Ikkunan takana koivu oli juuri saavuttanut kesäisen vehreytensä. Toinen ystävyksistä huokaisi ihastuneena: Ai, miten kauniisti auringon valo siivilöityy koivun lehtien välistä. Toinenkin ystävistä vilkaisi ulos ja totesi: Eihän siellä edes paista.
Sama ikkuna, sama koivu, sama valo, mutta kaksi hyvin erilaista tapaa nähdä maailma.
Kuten aiemmassa blogissani totesin, aivoillamme on taipumus tarttua kaikkeen kielteiseen ja uhkaavaan paljon herkemmin kuin hyvään ja kauniiseen. Se saa meidät torjumaan tai jättämään huomiotta elämässämme olevaa hyvää. Aivoissamme kielteinen ajaa myönteisen ohi ja yli todella herkästi. Erityisesti kiireessä ja stressissä tämä korostuu.
Jotta meillä olisi edes neutraali olo, hyvää pitää huomata kolme kertaa enemmän kuin huonoja juttuja. Ihmissuhteissa tuo suhdeluku vielä kasvaa, jolloin tarvitaan viisi myönteistä kokemusta tasapainottamaan yhtä ikävää kokemusta. Niinpä meidän kannattaa olla tietoisesti hyvän puolella.
Onneksi voimme tarkoituksellisesti antaa hyvälle mahdollisuuden. Samalla vähennämme kokemaamme stressiä ja helpottamme ankeaa oloamme. Kun keskitymme huomaamaan kaikkea sitä hyvää, mitä elämässämme jo on, aivomme pääsevät rentoutumaan ja rauhoittumaan.
Anna hyvälle mahdollisuus
Hyvän voi havaita ihan pienissäkin asioissa, siihen ei tarvita lottovoittoa. Itse asiassa tulemme jopa helpommin läsnäoleviksi ja herkemmiksi ottamaan hyvää vastaan, kun suuntaamme mielemme pieniin kivoihin juttuihin sen sijaan, että odottaisimme isoja onnen potkuja. Kahvin tuoksu, auringonsäde matolla tai lapsen nauru pihamaalla voi herättää hyvänolon tunteen sisällämme, kun annamme sille luvan.
Myös haastavissa hetkissä voi huomata hyvää, kun katsoo elämäänsä vastoinkäymisiä laajemmin ja kysyy itseltään: Mikä elämässäni on jo hyvin? Mikä jo toimii? Elämä on kuin kukkaketo. Vaikka osa kukista lakastuukin tai jotakin kedon nurkkaa vaivaa kuivuus, löytyy myös kukkia, jotka yhä kukoistavat.
Poimi arjessasi olevia hyviä asioita talteen kuin poimisit marjoja astiaan. Nyt astian tilalla on vain sydämesi. Muista myös nauttia havaitsemastasi hyvästä. Mitä pitempään ja vahvemmin annat hyvän tuntua sisälläsi, sitä herkemmin se sulautuu osaksi sinua.
Kun huomamme hyvää ja kun annamme sen tuntua sisällämme, aivomme rentoutuvat. Aivojemme ollessa rentoina lepotilassa turvattomuuden, yksinäisyyden tai mielipahan tunteet lievenevät. Maailma tuntuu hyvältä paikalta elää ja ihmiset vastaanottavaisilta ja hyväksyviltä.
Silloin havaitsee valon, vaikka aurinko ei paistaisikaan.
Ihmissuhteet ovat vaikeita. Suhteet vaativat töitä ja uhrauksia onnistuakseen, sen faktan jokainen ymmärtää. Mutta niistä pitää myös itsekkäästi saada itselleen jotain. Se jokin varmasti vaihtelee paljonkin, mutta vähintään turvallinen olo toisen läsnäolosta pitäisi olla minimivaatimus.
Missä raja kulkee? Milloin huomaa, että tässä ollaan niin sanotusti credit-puolella koko ajan? Pitkässä suhteessa tämän näkymättömän rajan löytäminen voi olla hankalaa. Kumpikin on löytänyt oman roolinsa ja yleensä myös jonkinlaisen riippuvuussuhteen. Juuri riippuvuus vaikeuttaa rajan hahmottamista ja osapuolet saattavat tuntea epävarmuutta pitkäänkin.
Eron jälkeen elämän palaset ovat myös harvinaisen levällään. Toinen ihminen ei ole enää sama, jonka tunsit ja rakastit. Hänellä on uusi palapeli ja siihen sinun voi olla vaikea löytää paikkaa. Hyvin mahdollisesti siihen ei löydy enää mitään paikkaa. Ja joskus on ihan hyvä niin. Jos yhteydenpito tuo sinulle vain stressiä ja huonon olotilan, silloin ollaan selkeästi raja löydetty. Usein sitä viimeistä kipupistettä kuitenkin etsitään kauan. Viisaammat luovuttavat heti, kun näkevät ensimmäiset pahat merkit ilmassa. Ja toiset hakkaavat päätä seinään niin kauan, että sydän, järjen lisäksi, ymmärtää kaunistelemattoman todellisuuden.
Kummallakin tavalla raja varmasti löytyy. En kuitenkaan suosittele viivytystaistelua. Se on erittäin epämiellyttävä tapa etsiä vastauksia, taistelu faktoja vastaan syö itsetuntoasi ja kuluttaa kaikella lailla, sekä fyysisesti että henkisesti. Lisäksi voit huomata itsessäsi tässä taistossa tuulimyllyjä vastaan vähemmän miellyttäviä piirteitä. Oman käyttäytymisen muutos on viimeinen herätys; tämä kaikki ei ole sen arvoista. Taas yksi asia, joka on helppo kirjoittaa ja sanoa ääneen, mutta vaikea toteuttaa. Aina oma tahto ja halu korjata asioita eivät vain riitä. Silloin on parasta nostaa valkoinen lippu ja antautua elämän vietäväksi.
Älä pidä elämässäsi semmoista ihmistä, joka ei anna mitään tai jopa huonon fiiliksen. Lopeta toivominen, että sieltä joskus tulee jotain hyvääkin. Se hyvä olisi jo tullut, pakottamatta. Ehkä se vielä joskus voi tullakin, eri ajassa ja paikassa, mutta sen varaan ei kannata laskea. Korvaamaton-sana on vain tarinoiden fraasi. Kukaan ei ole korvaamaton. Tärkeä läheinen ihminen voi olla, mutta ei koskaan täysin korvaamaton. Maailma kyllä täyttää tyhjiön, ei ehkä siten kuten olit ajatellut, mutta se täyttyy.
Jokin aika sitten julkaisin videon ”4 syytä miksi luopua ylimiellyttämisestä”. Tällä kertaa kerron tarkemmin siitä, MITEN ylimiellyttämisestä voi lähteä hellittämään.
Muistutan vielä, että ylimiellyttäminen on usein varhainen selviytymiskeino, jonka tarkoituksena on välttää yksinjääminen/hylätyksitulo ja varmistaa että tulisi hyväksytyksi. Tästä syystä liiallisen miellyttämisen lopettaminen ei ole ihan simppeli juttu, johon ei ole mielestäni täydellistä ”tee vain nämä 5 asiaa”.
Jaan silti 4 asiaa, joita kannustan sydämestäni harjoittelemaan, jos haluat luopua liiallisesta miellyttämisestä.
1. Tiedosta, että se on valinta.
Ylimiellyttäminen itsessään tulee usein selkärangasta, opittuna mallina. Se voi tuntua siltä, että ”tällainen minä vaan olen”.Harjoittele lisäämään tiedostamista siitä, että voit valita toimia ja reagoida toisinkin. Alkuun se tapahtuu usein jälkiviisauden kautta, ja se on tosi ok. Ala jäämään ”hyvällä tavalla itsellesi kiinni” tilanteista, joissa ylimiellytit ja sopeuduit, äläkä syytä itseäsi vaan reflektoi – mikä olisi sinulle totta? Mitä muista vaihtoehtoisia tapoja sinulla on vastata/reagoida/ilmaista itseäsi?
2. Tunnista syvemmät arvosi ja peilaa niihin
Mitä asioita oikeastaan syvemmällä tasolla arvostat? Jos arvoja ovat vaikkapa rehellisyys, oma hyvinvointi ja kunnioittava kohtaaminen, peilaa tilanteita arvoihisi. Mikä olisi tässä hetkessä arvojeni kanssa linjassa? Tuoko tämä minua lähemmäs itseäni vai kauemmas itseäni? Harva meistä (jos kukaan) kuolinvuoteella miettii, että olisi pitänyt miellyttää enemmän.
Jos priorisoimme aina sen, että muut pysyvät tyytyväisinä itsemme kustannuksella, on hyvä pysähtyä miettimään: Näinkö haluan jatkaa?
3. Ota aikalisä
Harjoitele ottamaan aikalisä ennen kun reagoit nopeasti ja automaatiolla. Kaikki me varmasti jo tiedetään, että pitäisi hengittää. Hengitetään ihan oikeasti. Ota tilaa ja ole valmis kuulemaan itseäsi: vaikka se tarkoittaisi jonkin epämukavan asian esiin nousemista. Joskus ylimiellyttämisestä luopuessa edessä on keskusteluja, jotka tuntuvat vaikealta. Parhaimmillaan voi kuitenkin saada korjaavan kokemuksen, jos toinen suhtautuu siihen että olet rehellinen itsellesi hyväksyen. Jos ei, niin seuraava kohta.
4. Harjoittele hyväksymään, että joku saattaa tuntea pettymystä. Se ei tarkoita, että olisit pettymys.
Näinkin voi käydä. Joku saattaa pettyä. Joku saattaa syyllistää tai yrittää painaa alas. Joskus rajat ja liiallisesta miellyttämisestä luopuminen tekee näkyväksi ihmissuhteidemme todellisen tilan. Oliko suhteessa tilaa olla kokonainen ja inhimillinen, vai toimiko suhde niin kauan kunhan miellytit? Aidot suhteet eivät perustu valta-asetelmiin tai kaupankäyntiin.
Katso lisää aiheesta videolta!
Tunnetko helposti syyllisyyttä rajojen asettamisesta tai hallitseeko pelko toisen reaktiosta liikaa sinua?
Kaipaatko tukea rajojen vahvistamiseen?
Tervetuloa mukaan 19.10. alkavalle verkkokurssille tarjoushintaan 79 € (norm. 119 €). Tarjous voimassa 26.10.2023 saakka. Voit käydä kurssin omaan tahtiisi helmikuun 2024 loppuun asti.
Verkkokurssi tunnelukoista sopii sinulle, joka…
💚 Olet taipuvainen ylisuorittamaan ja tiedät jo, että hellittäminen ei onnistu vaan tahdonvoimalla
💚 Et oikein tiedä, miten vaativien tunteiden kanssa ollaan, joten tunteiden välttäminen tai niistä käsin reagoiminen on sinulle tutumpaa
💚 Olet taipuvainen ylimiellyttämään, ja tiedät että sinun olisi hyvä opetella parempia raja taitoja
💚 Jos pelkäät että sinulle suututaan tai että sinut hylätään, valitset mielummin ylisopeutua itsesi terveen puolustamisen sijaan
💚 Huomaat että elämässäsi toistuu samankaltaiset kaavat etkä oikein tiedä miten toimia toisin
💚 Haluat oppia ymmärtämään ja hyväksymään itseäsi syvemmin
💚 Haluat löytää keinoja vaativien tunteiden kohtaamiseen itseäsi hylkäämättä
Omista rajoista pitävät yksilöt nauttivat helpommin muiden kunnioituksesta vuorovaikutuksessa. Oman alueen selkeänä pitäminen ei kuitenkaan aina ole helppoa, etenkin jos rajat eivät ole missään vaiheessa elämää kehittyneet. Rajojen asettamista voi kuitenkin harjoittaa ja pikku hiljaa työ alkaa kantaa hedelmää. Seurauksena on tunne siitä, että saa elää omien arvojen mukaista elämää. On helpompi kunnioittaa myös itse itseään ja omalle tekemiselle on selkeä linja.
saa elää omien arvojen mukaista elämää
Kävin edellisessä tekstissä läpi rajattomuuden eri muotoja. Tällä kertaa vuorossa kolme helpohkoa tehtävä, joiden kautta voi alkaa määrittää omia rajojaan.
Tehtävä 1: Määritä omat prioriteetit elämässäsi. Millainen yksilö haluat olla ja mikä sinulle on tärkeää? Onko sinulle tärkeää kenties terveelliset elämäntavat, oma kasvu, koti ja perhe, ura, määrätietoisuus tekemisessä tai suoraselkäisenä yksilönä toimiminen? Tee lista näistä asioista, mukaan vähintään viisi itsellesi tärkeää asiaa. Kuka haluan olla? Tällä ohjaat itseäsi eteenpäin kohti sellaista sinää, joka itse toivoisit olevasi. Pidä lista näkyvillä muistuttamassa, että mihin suuntaan olet matkalla.
Tehtävä 2: Määrittele, että mistä asioista et ole valmis neuvottelemaan. Mitkä asiat ovat sinulle ehdottoman tärkeitä rajojesi suhteen? Listalle olisi jälleen hyvä saada vähintään viisi asiaa. Voi olla, että et ole valmis neuvottelemaan esimerkiksi tasa-arvon suhteen. Jonkun listalta saattaa löytyä kunnioittava käytös, rehellisyys tai lupa olla oman kokoinen. Mitä sinun listallesi päätyy?
1. Omat prioriteetit
2. Mistä asioita et ole valmis neuvottelemaan
3. Tilanteet ja ihmiset, joiden seurassa rajat rakoilevat
Tehtävä 3: Kolmantena määrittele ne tilanteet ja ihmiset, joiden seurassa rajat lähtevät helposti rakoilemaan. Mitkä ovat sinun haastavimmat kompastuskohdat? Tämä selkeyttää sinulle omaa sosiaalista verkostoa ja sinun on helpompi valmistautua eri tilanteisiin. Käytä jokaisen tehtävän pohdintaan riittävästi aikaa ja voit tehdä ne hyvin vaikka eri päivinä.
Omia rajoja harjoiteltaessa on hyvä muistaa, että matkalle saattaa mahtua ylilyöntejä ja usein näin tapahtuukin. Tällä tarkoitan esimerkiksi ehdottomuutta: rajoista tulee yhtäkkiä turhankin tiukat. Jos rajoja ei aikaisemmin ole ollut, niin treenivaiheessa ehdottomuus saattaa ottaa toisinaan turhan suurta tilaa. Tämä kuuluu monesti prosessiin ja sieltä ääripäästä usein tullaan takaisin taas lähemmäksi kultaista keskitietä.
saatat silti yllättyä kuinka nopeasti muutoksia alkavat tapahtua
Omien rajojen uudelleen asettaminen ei tarkoita tahdittomuutta, joskin se saattaa aiheuttaa hämmennystä muissa ihmisissä. Kun kerran on totuttu, että kanssasi saa helposti periksi, niin uusi olemisen muoto vaatii muissa myös totuttelua. Samalla myös lähipiiri joutuu opettelemaan, että mistä olet valmis tinkimään ja mistä et.
Kuten jo alussa totesin, rajojen asettaminen vaatii aikaa. Asiat eivät tapahdu ihan hetkessä, tarvitaan pitkäkestoista treeniä ja toistoja. Saatat silti yllättyä kuinka nopeasti muutoksia alkavat tapahtua, kun rajojen asettamisen Pandoran lipas on kerran avattu. Samalla kun omat rajasi selkenevät, sinun on myös helpompi kunnioittaa muiden rajoja.
Sukupolvi toisensa perään tuntuu olevan varma siitä, että heitä seuraava ikäluokka on jotenkin kykenemätön ja tuhoon tuomittu. Syynä pidetään usein maailmaan kehitystä, yleensä teknologia keppihevosena hirnahtaen.
Omat lapseni ovat päiväkoti- ja ala-asteiässä. Varsinkin esikoiseni maailmankuvaan on piirtynyt jo sellaisia asioita, joita en ymmärrä. Ja mitä en ymmärrä, se usein pelottaa. Ei ole yksi tai kaksi kertaa, kun olen kauhistellut sitä, kuinka yletön kännykällä pelaaminen nostaa esiin kielteiseksi koettuja piirteitä ja saa hänet kärsimättömäksi ja levottomaksi. Omassa somekoomailussa en tietenkään näe samoja yhtymäkohtia.
Ja kaiken kauhistelun keskellä, kun koen hetkellistä levon tarvetta, mitä teen?
“Haluatko vähän lisää peliaikaa?”
“Katso tuleeko televisiosta jotain kivaa.”
“Sun täytyy nyt keksiä vaan jotain tekemistä.”
Laatuaika lapsen kanssa ei vaadi sirkustemppuja
Toisinaan minulle iskee erityinen tarve panostaa lapsiini. Haluan viettää niin sanottua laatuaikaa heidän kanssaan. Tällöin pähkäilen eri vaihtoehtoja, joita voisimme yhdessä tehdä. Listaan paikkoja, joihin voisimme mennä. Mahdollisuudet ovat lukemattomat: seikkailupuisto, leikkimaa, kylpylä, elokuvateatteri… Jos mikään edellämainituista ei natsaa, aina voin ostaa jonkun uuden lelun.
Sitten kun pyyhin pöydän puhtaaksi ja kysyn joskus lapsiltani, mitä he haluaisivat tehdä, vastaus lyö ilmat pihalle.
“Voitaisiinko pelata yhdessä jotain lautapeliä?”
“Voisitko sä leikkiä mun kanssa legoilla?”
“Minä haluaisin tehdä sinulle hiekkalaatikolla ruokaa.”
“Haluaisin, että sinä lukisit minulle kirjaa.”
Kaikkien sirkustemppujen jälkeen mieluisimmaksi nousee, kerta toisensa jälkeen, yksinkertainen ja yhdessä vietetty aika. Minä riitän heille! Miten niin imarteleva ajatus voi olla niin vaikea sisäistää ja hyväksyä?
Anna lapselle mahdollisuus tulla nähdyksi ja kuulluksi
On häkellyttävää, kuinka yksinkertainen työväline vanhemmuuteen minulta (ja myös sinulta) löytyy. Läsnäolo on parasta mitä lapselle voi tarjota. Se on sitä, että kuuntelee häntä, keskittyy häneen ja antaa hänelle tilan tulla nähdyksi ja kuulluksi. Tällöin pakettiin ei kuulu samanaikainen ”hyödyllinen” tekeminen, kuten esimerkiksi siivoaminen tai työasioiden hoitaminen. Ja vaikka huvipuistoajelut ja leffaherkut ovat huisin kivaa, voivat ne toisinaan jopa etäännyttää yhdessäolosta.
Oleellista lienee myös, jos olet yhtä toivoton älypuhelinaddikti kuin minä, että jätät kännykän suosiolla toiseen huoneeseen. Tämä on yksittäisistä teoista kenties merkittävin, jonka olen oivaltanut. Ja kyllä, joka kerta yhtä vaikeaa.
Läsnäolo on päivän kohokohta
Olemme jo tovin aikaa tehneet yhdessä lasteni kanssa iltaisin kynttiläpiirin. Kyse on eräänlaisesta rituaalista, jonka avulla laskeudumme päivän leikeistä kohti iltasatua ja nukkumaanmenoa. Lattialle asetetaan kynttilä, jonka ympärille rauhoitutaan. Piirissä saatetaan laulaa, hengittää tai vaikka taputtaa käsiä rytmikkäästi. Ohjelma vaihtelee päivittäin ja jokainen osallistuja saa vaikuttaa siihen. Yksi silti pysyy. Piiri päättyy aina siihen, että jokainen kertoo päivänsä kohokohdan.
Lähes poikkeuksetta jaetut hetket kumpuavat jostain muusta, kuin isin järjestämistä sirkustempuista. Sitäkin enemmän niistä hetkistä kun lapsi on kokenut saavansa olla yhdessä vanhempansa ja sisarensa (tai muun itselleen läheisen ihmisen) kanssa, ja tehdä asioita ilman ulkoisia häiriötekijöitä.
Läsnäolo voimistaa itseluottamusta
Kirkkaimmin loistavat ne hetket, jolloin saamme kokea tulevamme nähdyksi ja kuulluksi. Tässä asiassa ei tarvitse tehdä eroa lasten ja aikuisten välille. Läsnäoloa huokuvissa hetkissä luottamuksemme itseämme sekä maailmaa kohtaan rakentuu ja voimistuu.
Yksinkertaisimmillaan tämä voi olla sitä, että katsomme lasta suoraan silmiin. Hämmentävää kyllä, mutta itselläni tämä on vaatinut opettelemista. Silmät ovat sielun peili ei ole tyhjä sanonta. Katsekontakti syventää välittömästi kohtaamista ja viestii arvostuksesta.
Entinen rippipappini totesi minulle aikoinaan ”Jos lapsella tai nuorella on yksi kohde, johon hän osoittaa kiinnostustaan, sekä yksi perheen ulkopuolinen aikuinen, joka tukee häntä siinä, tuo lapsi menee läpi mistä vaan.”
Läsnäololla on kasvattava ja parantava vaikutus!
Tunne pelkosi, vapaudu elämään -uutuuskirja on tilattavissa Hidasta elämää -verkkopuodin kautta. Hanki kirja itsellesi tai ystävällesi täältä.
Vetäydyin koko kesäksi luonnon helmaan. Halusin sulkea pois ärsykkeet ja antaa itselleni sitä, mitä eniten kaipasin: luontoyhteyttä, rauhaa ja mahdollisuuden pysähtyä kuulostelemaan omia tarpeitani ja toiveitani. Tauko – ja samalla hermoston rauhoittaminen – tuli todella tarpeeseen ja muistutti rauhoittumisen, luontoyhteyden ja itsensä kuuntelun tärkeydestä.
Luo itsellesi hyviä rutiineja
Ärsykkeet vievät etenkin herkän ihmisen helposti mukanaan, ellei itsestään pidä huolta. Silloin kertyy stressiä ja yhteys itseen heikkenee. Kannattaakin luoda rutiineja, joilla saa rauhoitettua itsensä. Voit vaikka sisustaa kotiisi huoneen tai nurkkauksen, joka huokuu levollisuutta. Voit uppoutua hetkeksi rauhoittaviin mielikuviin, kuunnella kaunista musiikkia tai rentouttaa itseäsi lempeän liikunnan avulla. Voit hakeutua veden äärelle tai etsiä lähimetsästä oman voimapaikkasi. Keinoja on monia.
Vinkkejä hermoston rauhoittamiseen
Koostin tähän kuusi asiaa, jotka auttavat rentoutumaan ja purkamaan mahdollista ylivirittyneisyyttä.
1. Painon tunne rauhoittaa
Painon ja paineen tunne auttavat rauhoittamaan hermostoa. Esimerkiksi painavan esineen kantaminen, voimaharjoittelu tai kehonpainoharjoittelu, painopeiton alla lepääminen, ja hiekalla tai siemenillä täytetyn tyynyn laittaminen harteille tai syliin ovat keinoja päästä takaisin rauhoittavaan kehoyhteyteen.
2. Kosketus tyynnyttää mieltä
Kosketuksessa yhdistyvät rauhoittava paineen tunne ja läheisyys. Läheisyys ja kosketus antavat keholle myös annoksen hyvänolon hormonina tunnettua oksitosiinia. Voit myös antaa itse itsellesi tyynnyttävän halauksen, helliä lemmikkiä tai halata pehmolelua.
3. Ravistelu rentouttaa kehoa
Stressi kerryttää kehoon ja hermostoon jännittynyttä energiaa. Oloaan voi helpottaa ravistelemalla kehoa. Voimme ottaa tässä mallia eläimistä, jotka täristävät stressaavan tapahtuman aikana kertyneen energian pois lihaksistaan. TRE (Tension, Stress & Trauma Release Exercise) on yksinkertainen stressinpurkuharjoitus, jota voi käyttää käynnistämään tämän luonnollisen palautumismekanismin. Lisätietoa löydät mm. TRE Finlandin sivuilta.
4. Lämpö hellii hermostoa
Lämmöntunne on aistimus, jolla on rauhoittava vaikutus. Auringonpaiste iholla, lämmin kylpy, saunan lempeä lämpö ja kosteus tai lämmin jyvätyyny harteilla tai vatsalla rauhoittavat hermostoa tuntoaistin välityksellä.
5. Keskittymisharjoitus kirkastaa ajatukset
Keskittymis- tai mindfulness-harjoitus on avuksi mielen ja kehon tyynnyttämisessä. Viemällä huomiosi tarkoituksellisesti ympäristöön ja pois mielessä juoksevista ajatuksista, annat hermostollesi signaalin, että kaikki on hyvin. Kokeile seuraavaa:
Istu mukavasti, hengitä ja rentoudu.
Kun olet valmis, vie katseesi hitaasti esineestä/asiasta toiseen.
Jokaisen esineen tai asian kohdalla, nimeä se ääneen.
Hae katseellasi eritoten sinua miellyttäviä asioita. Jos jokin miellyttää erityisesti, voit tutkia sitä hetken pidempään.
Jatka kunnes huomaat rauhoittuneesi.
6. Ärsykkeiden vähentäminen keventää oloa
Maailma on tulvillaan ärsykkeitä. Etenkin erityisherkän ihmisen hermosto poimii näitä ärsykkeitä ympäristöstään sen verran valppaasti, että se on usein kuormittavaa. Ärsykkeiden vähentäminen on hyväksi ihan kaikille. Sammuta älylaitteet, sulje tv ja radio, hakeudu hiljaisuuteen, helli nenääsi tuoksuttomuudella tai lempituoksullasi, pukeudu mukavimpaan kotiasuusi, käy kelluntatankissa lepäämässä, lepuuta silmiäsi katsomalla kaukaisuuteen. Voit myös miettiä, miten voisit minimoida kuormittavat ärsykkeet arjessasi ja lisätä elinympäristöösi hyvää tekeviä elementtejä.
Lisää keinoja herkän hyvinvoinnin parantamiseen, omien tarpeiden tunnistamiseen ja niistä huolehtimiseen löydät esimerkiksi näistä:
Hektisessä kiireen ja vaatimusten täyttämässä elämässä aivomme takertuvat herkästi kielteisyyteen ja estävät meitä havaitsemasta ympärillämme olevaa hyvää. Voimme kuitenkin tietoisesti ohjata itseämme ottamaan enemmän hyvää vastaan ja elämään ilon, mielenrauhan ja rakkauden täyttämää elämää. Samalla saamme yhteyden aitoon, onnelliseen itseemme ja näemme kaiken sen hyvän, joka on jo meissä.
Onnellisuusvalmentaja Auli Malimaan uutuuskirja Olet kaiken hyvän arvoinen ohjaa sinua kulkemaan kohti myönteisempää ja hyvän täyttämää elämää. Samalla se on kirja itsensä puolella olemisesta – siitä, miten helppoa tai vaikeaa on olla onnellinen ja siitä, miten hyvin pienten asioiden huomaaminen ja muuttaminen voi tehdä elämästä paljon onnellisempaa, valoisampaa ja aiheuttaa suurta iloa ja tyytyväisyyttä.
Tässä Aulin 5 tapaa oppia näkemään enemmän hyvää ympärillään:
1. Pysähdy havaitsemaan, mitä hyvää ympärilläsi jo on. Ne voivat olla ihan tavanomaisia asioita. Lempiteemuki, tuoreen leivän tuoksu, lapsen piirrustus jääkaapin ovessa tai jalassasi mukavilta tuntuvat kengät. Huomaa ne ja anna niiden ilahduttaa. Tietoisesti voimista tunnettasi ja pidä siitä lempeästi kiinni mahdollisimman pitkään.
2. Ota aistisi avuksesi huomataksesi enemmän hyvää. Syö esimerkiksi marjoja tai hedelmiä käyttäen kaikkia aistejasi. Katsele ensin tarkasti ja huomioi erilaisia värisävyjä ja muotoja. Nuuhkuttele sitten rauhassa tuoksua. Laittaessasi marjan tai hedelmänpalan suuhusi, tunne sen muoto, painavuus ja lämmön tai viileyden tuntu. Miltä se tuntuu kun puraiset sitä? Kuuluuko siitä jokin ääni. Lopuksi anna maun täyttää suusi kokonaan. Pysy mahdollisimman pitkään tietoisena mausta ja huomaa sen voimakkauus.
3. Ota käyttöösi ilovihko tai kiitollisuuspäiväkirja. Kirjaa joka ilta kolme kivaa tai ilahduttavaa, päivän aikana kokemaasi asiaa, joista voit olla kiitollinen. Voit myös pohtia, miksi kyseinen asia teki sinulle hyvän olon. Anna tunteen syventyä vahvaksi kiitollisuuden tunteeksi ja iloksi siitä, että kyseiset jutut ovat tai olivat osa elämääsi.
Kiitollisuuspäiväkirja on hyvä iltarutiini aina, mutta todellisen voimansa se näyttää haastavissa elämänvaiheissa. Juuri silloin, kun on vaikeinta huomata hyvää.
4. Valitse hyviä ajatuksia. Tule välillä tietoiseksi omista ajatuksistasi. Varsinkin jos uhka- tai huoliajatukset piinaavat sinua, liitä niihin pieni hälytyskello herättämään sinut. Kun havahdut huoleen, vaihda ajatus tai mielikuva myönteisempään. Kuvittele hyvä lopputulos mielessäsi mahdollisimman elävästi ja nauti sen tuottamasta keveämmästä olotilasta.
5. Pidä päivittäin arvosteluvapaavartti tai -tunti. Sinä aikana pysäytä joka kerta sisäisen pomosi puhe, jos kuulet sen moittivan tai mollaavan itseäsi. Sinun ei tarvitse jäädä sisäisen pomosi panttivangiksi, vaan voit itse päättää, että tästä eteenpäin kohtelet itseäsi hyvin. Sillä sinä olet kaiken hyvän arvoinen. Myös oman arvostuksesi arvoinen.
Kun aivomme ovat levolliset, koemme pystyvämme vaikuttamaan asioihin ja jopa hallitsemaan omaa mieltämme. Emme ole huolestuneita tai ärtyneitä, vaikka elämä ei olisikaan ongelmatonta. Sen sijaan meillä on tunne, että asiat ovat kohtuullisen hyvin ja elämä virtaa vaivattomasti, miellyttävästi ja leppoisasti.
Tunnemme olomme hyväksi ja turvalliseksi sekä koemme yhteenkuuluvuutta muihin ihmisiin, jotka tuntuvat hyväksyviltä ja vastaanottavilta. Maailma ympärillämme vaikuttaa suojelevalta ja voimme luottaa kaiken riittävyyteen. Mitään ei tunnu puuttuvan eikä mikään inhota tai pelota. Tunnemme syvää rauhaa, rentoutta ja tyyneyttä, olemme tyytyväisiä, iloisia ja kiitollisia ja koemme itsemme nähdyiksi, arvostetuiksi ja rakastetuiksi.
Tässä luonnollisessa levollisuudessa asustaa todellinen minuutemme, sillä tällaisia me olemme pohjimmiltamme.
Koska nykyelämässä olemme lähes jatkuvassa stressitilassa – eli aivojemme näkökulmasta käymme jatkuvaa eloonjäämiskamppailua – kadotamme herkästi yhteyden lepotilaamme ja todelliseen minuuteemme.
Silloin kaikki voi olla periaatteessa hyvin, mutta mikään ei tunnu miltään. Aivan kuin olisimme pystyyn kuivuneita puita elämän autiomaassa. Elämän maku ja mehukkuus ovat poissa, onnellisuus ja elämän värit ovat kadonneet. Saatamme mielessämme tajuta ilon pilkahduksia siellä täällä, mutta mikään ei todella kosketa sisimpäämme. Kun yhteys levolliseen kotipesäämme katoaa, myös yhteys kaikkeen hyvään ja aitoon onnellisuuteemme on hukassa.
Kuitenkaan meidän ei ole pakko jäädä aivojemme kielteisen vinouman ja pidentyneen stressitilan vangeiksi. Voimme tietoisesti lähteä tasapainottamaan aivojemme ikävää vinoumaa ja herkistämään aivojamme kohti myönteisyyttä. Aivomme eivät ole muuttumaton möhkäle päämme sisällä, vaan ne ovat hyvin muovautuva ja muuttuva elin.
Voimme käyttää omaa mieltämme aivojemme muovaamiseen miellyttävämpään suuntaan ja tietoisesti rentouttaa aivomme lepotilaan niin usein kuin mahdollista. Toki elämässä yhä tulee vastaan haasteita, huolia ja murheita, jotka saavat meidät reagoimaan voimakkaasti, mutta kun onnistumme vastaanottamaan ne hyväksyen ja tyynnyttämään niiden aikaansaamat reaktiot, voimme palata mahdollisimman nopeasti luonnolliseen olotilaamme.
Kun annamme hyvälle mahdollisuuden ja otamme toistuvasti myönteisiä kokemuksia vastaan, opimme luottamaan elämän perimmäiseen hyvyyteen. Mitä useammin otat hyvää vastaan ja mitä useammin annat itsellesi luvan kokea onnellisuutta, sitä herkemmin huomaat hyvää ja sitä heikommin ikävät jutut takertuvat mieleesi ja uppoavat muistiisi. Aivoihisi kehittyy hyvän huomaamisen kierre, mikä omalta osaltaan nopeuttaa stressaavan tilanteen jälkeen levolliseen kotipesään palautumista.
Kun kielteinen vinouma ei sumenna havaintojasi, huomaat olevasi kokoaikaisesti pienempien ja isompien hyvien juttujen ympäröimä. Kun annat itsellesi luvan hyvään, olet kaiken hyvän arvoinen.
Teksti on lainaus kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen. Tutustu siihen Hidasta elämää -puodissa.
Oletko kuluttanut aikaasi ja energiaasi miettimällä:
Ehkä minun olisi pitänyt yrittää vielä vähän enemmän.
Ehkä en vaan ollut tarpeeksi fiksu ja kaunis, jotta hän olisi voinut rakastaa minua.
Olivatkohan kokemani asiat sittenkään edes totta?
Entä jos olen vain ymmärtänyt kaiken ihan väärin?
Olenkohan menettämässä mielenterveyteni?
Miten saatoinkin olla niin tyhmä? Hävettää!
Miksi en pääse hänestä yli?
Miksi en ole vieläkään kokonaan toipunut ja unohtanut häntä?
Pysähdy itsesi äärelle
Narsismi aiheuttaa erityisesti läheisiin suhteisiin jatkuvia konflikteja, sekä epätervettä ilmapiiriä. Yksi narsismin ydinongelmista on empatian puute, joka näkyy vahvasti toisen vähättelynä, syyttelynä sekä kaikenlaisena toisen ohittamisena ja hylkäämisenä.
Ethän jatka tuota samaa huonoa kohtelua itseäsi kohtaan, vaan pysähdy aika ajoin itsesi äärelle ja kuuntele hetki omaa sisäistä puhettasi. Miten puhut itselle ja minkälaisin sanoin?
Aina silloin, jos huomaat puhuvasi itselle negatiiviseen, loukkaavaan tai vähättelevään sävyyn sano itsellesi ”STOP!” ja käännä sen jälkeen jokainen vahingoittava sana ja lause yhtä lohduttavaan ja tukea antavaan muotoon niin kuin sanoisit nuo sanat parhaalle ystävällesi, jos hän olisi kokenut samaa kuin sinä.
Rauhoita sisäistä puhettasi
Lempeys, myötätunto ja armollisuus itseä kohtaan ovat hyvin tärkeitä ja olennaisia selviytymistä, sekä toipumista tukeavia tekijöitä narsistisen suhteen jälkeen.
Muuta sisäistä puhettasi sanomalla itsellesi:
En yksinkertaisesti voinut tietää mitä tuleman piti.
Tein kaikkeni ja vielä vähän enemmän. Se riittää.
Olen arvokas ja todellakin rakastettava omana itsenäni.
Tiedän mitä olen nähnyt ja kokenut. Aion luottaa itseeni ja omaan totuuteeni.
Olen kokenut todella raskaita asioita. Ei ihme, että jaksamiseni on koetuksella.
Luotan selviytymiskykyyni, sekä siihen, että lopulta minä toivun ja eheydyn.
Luotan aikaan ja sen parantavaan voimaan.
Ja lopuksi: Ethän koskaan hylkää itseäsi. Olet rakkautesi arvoinen, ihan todella olet.
Lisää tietoa narsismista, vertaistarinoita ja terapeuttisia keinoja vaikeista kokemuksista toipumisen avuksi löydät esikoiskirjastaniHyvästit narsistille – Tervetuloa oma elämä
Teksti: Sanna Wikström – Kuvat: Laura Elo – Lattiamateriaalit: Kymppilattat
Olet ehkä kuullut wabi-sabista, joka on japanilainen estetiikan käsite. Sen pohjana on zeniläinen filosofia, joka sopii erinomaisesta myös suomalaisen sisustuksen pohjaksi – jos vaan uskallamme päästää irti täydellisyyden tavoittelusta.
Wabi sopii hyvin elämäntapaan, joka on yksinkertainen, nöyrä, kiitollinen ja ei kumarra materialistisuutta.
Sabi taas kuvaa luonteeltaan katoavaa: jonkin sellaisen ilmentymää, josta ikä näkyy ja joka kertoo jotakin elämästään.
Wabi-sabi kannustaa kodissa ja sen sisustuksessa epäsymmetriaan, keskeneräisyyteen, katoavaan kauneuteen ja muutokseen.
Minulle wabi-sabi-sisustus tarkoittaa seuraavaa:
1. Koti ei ole näyttelytila vaan tila, jossa myös elämän jäljet saavat näkyä
Jos menet metsään, ihmisen alkukotiin, siellä mikään ei ole järjestyksessä, mutta silti kaiken luonnollisen epäjärjestyksen keskellä ihminen rauhoittuu. Päästää irti, antaa olla. (Ei keräile oksia ja käpyjä polulta, koska ne ovat väärässä paikassa!) Samalla tavalla voi ajatella kodista: ollakseen täydellinen, sen ei tarvitse näyttää ”sometäydelliseltä” vaan asutulta. Kodit on tehty asuttaviksi, ja asuminen saa näkyä!
Kuvassa eloisapintainen Kymppilattioiden Tammi Rustic -lankkuparketti. Katso koko lankkuparekttivalikoima TÄÄLTÄ.
2. Epäsymmetria tuo mielenkiintoa – yhä uudelleen
Rakastan elämän monimuotoisuutta ja haluan, että se näkyy myös kodissa. Epäsymmentria ja leikittely tuovat kotiin mielenkiintoa: aina löytyy jotain uutta ihmeteltävää ja katsottavaa. Usein kodit suunnitellaan mahdollisimman neutraaleiksi ”ettei vaan kyllästy”. Mutta kuinka helposti kyllästymmekään mustavalkoiseen elämään, jossa ei koskaan tapahdu mitään?
Kuvassa Kymppilattioiden Paris Mix -laatta. Laattojen erikoisuus on siinä, että paketti sisältää paljon erilaisia laattoja, joista huvikumpumaisen kokonaisuuden. Katso kaikki Kymppilattioiden marokkolaislaatat TÄÄLTÄ.
3. Luonnonmateriaalit tuovat tilaan elämänkulkua, jossa elämän luonne näkyy
Kun vuosikymmeniä kasvanut puu päätyy lattiaksi minun jalkojeni alle, syntyy syvä kunnioitus elämää kohtaan: Mitä kaikkea puu on nähnyt? Millaisten aikojen läpi se on kasvanut? Kuinka paljon elämän kiertokulkua se sitoo itseensä? Luonnon materiaalit tuovat tilaan myös sitä kaivattua täydellistä epätäydellisyyttä, jossa ihminen ei pääse kontrolloimaan, missä mikäkin oksa on ja millaiseksi se on muodostunut. Se on sellainen kuin se on. Kuten elämä itse.
Kuvassa Tammi Rustic -lankkuparketti. Tammen lämmin sävy tuo lämpöä vaaleiden seinien kaverina. Selaa kaikkia Kymmpilattioiden lattia- ja kaakelivaihtoehtoja TÄÄLTÄ.
Tammilattian kaveriksi sopii kivasti Kymppilattioiden Lumbini Beige -laatta. Laatta on hyvä eteisen lattiamateriaalina. Katso kaikki kymppilattioiden marokkolaislaatat TÄÄLTÄ.
Monilla (kuten allekirjoittaneella) kesäloma alkaa pikkuhiljaa loppua ja arkeen palaaminen lähestyy vääjäämättömästi. Itse tunnen usein lomalla olevani onnellisimmillani, enkä edes yritä väittää, etteikö ajatus siirtymisestä kesän ihanasta vapauden tunteesta kohti syksyn aikatauluelämää tuntuisi ajoittain ahdistavalta.
Ahdistus loman päättymisestä on inhimillistä ja normaalia, eikä siitä tarvitse pyrkiä eroon hampaat irvessä. Aion kuitenkin yrittää tarjota muutaman ajatuksen helpottamaan arkeen palaamista ja keventämään mieltä syksyn iltojen pimetessä.
1. Luonnon kiertokulku saa näkyä sinussakin.
Tuntuuko sinustakin joskus siltä, että elämme ikään kuin kesää varten ja silloin paahdamme sitten sielu ja sydän avoinna 24/7? Se on luonnollista, koska olemme osa luontoa, jossa myös se kaikkein kukkein ja hehkuvin kausi on lyhyt ja intensiivinen. Syksyllä taas tehdään tilaa uudelle, talvella käännytään enemmän sisäänpäin ja keväällä ja kesällä kurotetaan kohti valoa. Kaikkia vaiheita tarvitaan ja ne saavat tuntua erilaisilta.
2. Vain arjen eläminen tekee lomasta erityisen.
Loppujen lopuksi se on juuri arki, joka tekee lomasta loman. Jotta voi vaihtaa vapaalle ja irtaantua rutiineista tarvitsee ensin arjen. Eikä arjen tarvitse olla ankeaa, vaan myös töistä ja rutiineista voi nauttia ja saada tyydytystä. Arki on elämän perusyksikkö ja siitä kannattaa tehdä sellainen, jossa viihtyy mahdollisimman hyvin.
3. Myös arkeen voi tuoda loman tuntua.
Usein lomalla olemme spontaanimpia ja elämme enemmän hetkessä. Työ-, deadline- ja sähköpostitulvassa tämä on hieman haastavampaa. Arjen keskelläkin voi kuitenkin aika ajoin tehdä asioita toisin. Lähteä spontaanisti arki-iltana syömään kivaan ravintolaan, mennä tylsänä sunnuntaina hemmottelemaan itseään kylpylään tai yksinkertaisesti vain tehdä jotain tavallisuudesta ja normaaleista aikatauluista poikkeavaa. Pienetkin poikkeamat virkistävät mieltä.
4. Älä stressaa. Vaikka oletkin tärkeä, maailma ei pyöri ympärilläsi.
Meillä ihmisillä on taipumus kehitellä päässämme itsestämme tärkeämpiä henkilöitä kuin oikeasti olemmekaan ja tämä johtaa helposti stressaaviin ajatuksiin. Esimerkiksi harvan meistä työpanos on oikeasti korvaamaton. Vaikka meiltä joskus jäisi jotain tekemättä tai mokaisimme, maailma jatkaa kulkuaan. Aurinko nousee ja laskee. Muuttolinnut lähtevät ja palaavat taas ensi keväänä.
5. Tee jotain uutta.
Parasta lääkettä lomaltapaluun aiheuttamaan alakuloon on uusi harrastus. Kutsuvatko lenkkipolut (liikunta tutkitusti nostaa mielialaa), laulutunnit tai uusi soittoharrastus vai olisiko nyt hyvä hetki aloittaa pitkään suunniteltu luova projekti? Uudenlainen tekeminen pehmentää paluuta arkeen ja tarjoaa loman jälkeen uusia virikkeitä.
Kun vielä työskentelin entisellä alallani ja sisäisyyteni kutsui uuteen, tiesin vain tämän: sydämelläni on niin paljon enemmän annettavaa ja vastaanotettavaa kuin se, minkä tekemiseen aikani käytin. Ämpyilin vuosia näiden fiilisten kanssa ja kävin läpi kerros kerrokselta pelkoja siitä, mitä tapahtuisi, jos tulisin kaapista ulos ja toteutuisin täysin itsenäni.
Media-alalla puljatessani tarjoilin ammattikirjoittajana lehtiin juttuja aiheista, jotka eivät useinkaan olisi vähempää voineet toimituspäälliköitä kiinnostaa: häpeästä vapautuminen, toksinen syyllisyys, lempeämpi suhde itseen. Halusin puhua, kirjoittaa ja avata juttuja jotka koskevat meitä kaikkia ja joiden tiedostaminen syventää onnellistavaa yhteyttä itseen. Ajattelin, että kotomaan energia on vähän tällainen juntturaisen normatiivinen, takapajuinen ja sydänpolkuja supporttaamaton. Kaipasin muille maille; jonnekin, missä ihan vapaasti iloliekehtien saisi olla oma, autenttinen ja näkyvä itsensä.
Maailma on jo muuttunut noista ajoista ja psykologisen ihmistuntemuksen kenttä popularisoitunut tavalla, joka voimauttaa arkisesti. Mutta matkan varrella olen myös itse vapautunut himmaavasta häpeästä ja ottanut täyden vastuun siitä, että meitsihän toteuttelee itseäni kuten tykkään, sanokaa mitä sanotte. Ja eihän kukaan siihen juuri muuta sano kuin että vitsi jee, voitko näyttää mullekin.
En enää antanut entisen alani tai minkään ulkoisen (kuten missä maassa elelen) olla mittari tai päättävä tekijä sille, voisinko minä tehdä sitä mihin sydän kutsuu. Toisin sanoen olen tarkastellut tekosyitäni rehellisesti ja antanut niiden mennä.
Yleinen harhaluulo oman elämäntehtävän ja itselle merkityksellisen tekemisen löytämiseen on, että se pitäisi jotenkin yhtäkkiä ”keksiä” tai ”uskaltaa”
Niin kutsutussa vapautumisprosessissani on paljon kerroksia, mutta yksi olennaisista, liikkeelle sysäävistä asioista oli tämä: kuulostelin, millaisia oloja ja asioita haluaisin elämässäni kokea enemmän. Intuitiivisesti tiesin, että tärkeämpää olisi liikkua ensin tunne- ja energiatasolla kuin ryhtyä mihinkään isoihin konkreettisiin toimenpiteisiin. Olin jo vuosia yrittänyt hahmottaa, mitä nuo käytännön muuvit voisivat olla, mutta koska Oprah ei ilmeisesti koskaan saanut käsiinsä puhelinnumeroani, havaitsin, että sydänhommeleitaan pitäisi lähestyä pienemmin. Kenties muutoksen ei tarvinnutkaan tapahtua kerralla.
Kaipasin levollisuutta ja syvää tekemisen iloa. Ensin konkretisoin itselleni, minkä tekeminen ja tekemättä jättäminen noita oloja ravitsi. Aloin nukkua töissä päikkäreitä – kollegat tsiigasivat, että siellä se Taipale taas menee tyynyineen neukkariin. Lepohetki toi stressaavan ja hälyisän TV-työn keskelle rauhaa ja yhteyttä itseeni, ja samalla harjoittelin tekemään yhä enemmän niin kuin tuntui, eikä niin kuin oli tapana. Sitten hokasin, että voisinhan siirtyä nelipäiväiseen työviikkoon viettääkseni ”luovuusperjantaita”. Kävin katsomassa taidetta, nautin rennommasta rytmistä ja olosta rakkaani kanssa.
Kun ei ole hajuakaan, miten lähtisi kohti sydänjuttujaan ja unelmiaan – varsinkaan jos ei tiedä, mitä ne konkreettisesti ovat – liikkeelle pääsee silti
Halusin tehdä mahdollisimman paljon töitä etänä, jotta minulla olisi hiljaista tilaa kuulostella sydäntäni. Kun raivasin itselleni tilaa, sydänpolkuni seuraavat askelet kirkastuivat. Minulla oli visio ja aistin sen selkeästi, mutta konkreettiset stepit avautuivat yksi kerrallaan, ei minään viisivuotissuunitelmana.
Yleinen harhaluulo oman elämäntehtävän ja itselle merkityksellisen tekemisen löytämiseen on, että se pitäisi jotenkin yhtäkkiä ”keksiä” ja ”uskaltaa”. Ja että sitten kun meihin jostain landaa jumalainen visio, joka toteutetaan näin ja rahoitetaan noin, alamme vips vaan toteuttaa sitä ilman mitään hankaluuksia tai epävarmuuksia.
Kun ei ole hajuakaan, miten lähtisi kohti sydänjuttujaan ja unelmiaan – varsinkaan jos ei tiedä, mitä ne konkreettisesti ovat – liikkeelle pääsee silti. Olen nähnyt mielettömän kirkasvalon syttyvän lukemattomat kerrat juuri tässä kohtaa. Se, että pitäisi tietää mitä, miten ja milloin, on peitetarina joka pitää meitä jumissa, koska alitajuisesti väistämme niiden epävarmuuden, pelon, ilon ja voimautumisen tunteiden kohtaamista, joihin liikkeelle lähtemisen prosessi meidät johtaa. Silloinhan pitäisi alkaa tulla näkyväksi, eli vipeltää häpeän läpi.
Sydänpolkujen kulkemisen pointti ei kenties ole se, mitä eksakt tekee vaan se, mitä saa kokea kun seuraa sydäntään
Olennaista on lähteä liikkeelle – vaikka ei vielä edes tarkkaan tietäisi minne. Sydänpolkujen kulkemisen pointti ei kenties ole se, mitä eksakt tekee vaan se, mitä saa kokea kun seuraa sisäistä ääntään. Muodot alkavat hahmottua energian liikuttamisen kautta. Kun yrität miettimällä ratkaista ”mikä musta tulis isona” tai ”mihin suuntaan lähtisin”, energiasi jumittaa paikallaan ja sen on vaikeaa manifestoitua tässä konkretian maailmassa. Jotta voisi hahmottaa, mitä haluaa valita ja mikä tuntuu oikealta, olennaista on ensin alkaa hoivata itseään. Jos sivuuttaa itseään, on turvaton ja jumittaa samoja juupas-eipäs -keloja kuukaudesta ja vuodesta toiseen. Miten voisikaan odottaa itseltään, että yhtäkkiä vastaus löytyisi? Miten voisikaan kuulla mikä olisi hyväksi, ellei ensin tule enemmän synkkaan hyvän olonsa kanssa?
Mitään uusia ajatuksia tukevia hermoyhteyksiä ei aivoissamme synny, ellemme tee jotakin toisin. Mieli toistaa sitä, mitä kehomme tekee. Olemme kulttuurissamme tottuneet hahmottamaan kaiken mentaalisen kautta: ensin pitää muka ajatella, tietää ja ratkaista ja sitten tehdä. Olemme menettäneet yhteyttä intuitiiviseen, kinesteettiseen, aistilliseen tietämiseen ja kokemiseen, ja se on monelle melkoinen ansa.
Sydämen kanssa tullaan synkkaan itseä arvostavin teoin
Kaikki itseäsi arjessa arvostava ja hoivaava toiminta:
Rakentaa sisäistä turvaasi.
Vahvistaa itsearvostustasi.
Synnyttää uusia hermoyhteyksiä eli tuottaa uusia ajatuksia.
Kirkastaa intuitiotasi.
Vahvistaa hyvää vastuun kokemusta omasta elämästäsi.
Terävöittää havaitsemaan, kuinka jumitat tai pienennät itseäsi ja miksi.
Tämä kaikki yhdessä johtaa sydänpolkusi kirkastumiseen askel askeleelta.
Liikkeelle lähteminen tapahtuu aina siitä, missä nyt olet. Se ei ole mikään nollasta sataan -ilmiö, jossa yhtäkkiä huomaat olevasi unelmaduunissasi tai tekemässä sydänjuttujasi. Jos ei energeettisesti mätsää sydämensä unelmiin, eivät ne oikein voikaan ilmaantua kehiin.
Teksti on koostettu ote uudesta, elokuussa 2021 julkaistavasta kirjastani Sydänvoimaa muutokseen
Kuva: Unsplash
Voimauttavat kurssini ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
