Sivu 121 – Hidasta elämää

Kun kierrokset ovat taas kovat ja pysähtyminen on vaikeaa – lempeää pohdittavaa hankaliin hetkiin

Ihminen ei ole kone, eikä yksikään meistä jaksa paahtaa eteenpäin pysähtymättä – ainakaan ilman seurauksia. Kehomme tarvitsee lepoa siinä, missä aktiivisuuttakin.

Elämällä on kuitenkin taipumus järjestää yllätyksiä ja käänteitä, ja välillä jokaiselle meistä käy niin, että kierrokset nousevat tosi kovaksi. Kehomme on useimmiten se, joka ensimmäisenä tähän reagoi. Toiselle tulee vatsaoireita, toiselta lähtee unet. Jollakin särkee päätä, toisella menee ruokahalu. Koska kehomme ja mielemme eivät ole erillisiä toisistaan, kehollinen ylikuormitus vaikuttaa kokonaisvaltaisesti, myös mielialaan.

Moni meistä tunnistaa omat ylikuormituksen oireet ja tiedostaa rauhoittumisen ja palautumisen merkityksen, mutta erityisesti silloin, kun teema on ollut harjoittelussa pidempään, kierrosten hetkissä taipuu helposti syyllistämään itseään siitä, että taas ollaan tässä pisteessä.

Näissä hetkissä tarvitsemme usein kuitenkin enemmän myötätuntoista läsnäoloa, kuin ankaraa sisäistä läksyttäjää. Olemme ihmisiä, ja on okei harjoitella, olla keskeneräinen. On okei olla väsynyt ja kierroksilla. Me jokainen teemme parhaamme, jokaisena hetkenä. Tärkeintä on olla rehellinen itselleen siitä, missä juuri nyt menee ja tästä tilasta kysyä itseltään, mitä oikeasti tarvitsee.

Pohdittavaa Lempeyttä keholle -korteista kierrosten keskelle:

Anna anteeksi itsellesi
Anteeksi antaminen lisää armollisuutta itseäsi ja kehoasi kohtaan.
Milloin viimeksi huomasit toimivasi itseäsi ja omaa hyvinvointiasi vastaan? Mitä silloin ajattelit? Mitä tunsit? Jos voit sättimisen ja arvostelun sijasta katsoa itseäsi hyväksyen ja antaa anteeksi, myös kehosi saa luvan hellittää ja rentoutua. Rentouden tilasta käsin sinun on helpompi löytää takaisin tasapainoon.

Lepo on lahja kehollesi
Mitä tapahtuu, jos pysähdyt? Mikä on pahinta, mitä voisi tapahtua? Entä mikä parasta?
Voisiko se, että hengität tässä ja nyt, olla tarpeeksi liikettä tänään? Jos ottaisit nyt pienen lepohetken itsellesi ja kehollesi, mitä se tarkoittaisi? Mikä olisi sinulle lepoa nyt?

Salli itsellesi hyvää
Keholempeys on jatkuva harjoitus. Se saa usein alkunsa sen tiedostamisesta, missä asioissa olemme liian ankaria itseämme kohtaan tai jätämme tarpeemme huomiotta.
Jos tarkastelet tätä hetkeä, löydätkö jotain, missä voisit olla itseäsi ja kehoasi kohtaa lempeämpi? Mitä se voisi tarkoittaa juuri tänään? Mitä voisit itsellesi antaa, tehdä tai sallia? Huom. Kyseessä voi olla kuinka pieni tai arkinen asia tahansa.

Tutustu Lempeyttä keholle -kortteihin ♥

Elämyshakuinen herkkä kaipaa ihmissuhteiltaan vaihtelua, merkityksellisyyttä ja syvää yhteyttä – tunnistatko itsesi?

Erityisherkkien ihmissuhteisiin liittyvät yleensä aina suuret tunteet, avoimuuden ja aitouden kaipuu sekä voimakas läheisyyden tarve – olimme sitten elämyshakuisia tai emme. Tämän lisäksi tarvitsemme paljon yksinoloa kaiken vastapainoksi ja palautuaksemme.

Miten elämyshakuisuus sitten muuttaa tilannetta? Elämyshakuisessa yhdistyvät herkän tunteellisuus ja elämyshakuisen into sekä uteliaisuus. Lisäksi kaipuu vaihteluun ja uusiin seikkailuihin ohjaavat usein elämyshakuisen herkän valintoja myös ihmissuhteisiin liittyen.

Millaisia haasteita?

Uusia ihmisiä kohdatessa, saatan olla alkuun hieman varautunut, mutta sitten elämyshakuinen puoleni usein rohkaisee ulos mukavuusalueeltani. Se puoli halajaa ja tarvitsee muiden ihmisten seuraa. Yhdistelmä ei ole kuitenkaan aivan yksiselitteinen ja helppo – välillä sitä joutuu käymään aikamoista sisäistä kamppailua omien rajojensa ja tarpeidensa kanssa. Elämyshakuinen puoleni haluaa päästä ihmisten lähelle, kun taas herkkä puoleni on altis haavoittumiselle sekä väsymiselle.

Vahva intensiteetti ja ylianalysointi

Yhdistän elämyshakuisuuteen myös vahvan intensiteetin, joka edellä itsekin lähden usein ihmissuhteisiin, joista löydän etsimäni yhteyden. Alkuun yhteydenpito on usein tiivistä ja syvällistä – mutta, kun intensiivisemmän vaiheen jälkeen yhteys muuttuukin tasaisemmaksi, varsinkin elämyshakuinen herkkä usein ahdistuu ja alkaa analysoida, mikä on muuttunut.

Usein analysointi myös menee aivan yli ja uuvuttaa pahimmassa tapauksessa molemmat osapuolet. Tällaiset tilanteet ovat aiheuttaneet vuosien varrella monia haasteita omissakin ihmissuhteissani. Nykyään olen monella tapaa tietoisempi omista toimintamalleistani, jolloin pystyn niihin myös paremmin vaikuttamaan.

Elämyshakuisuus ja parisuhde?

Elaine Aronin tutkimuksissa on käynyt ilmi, että erityisherkät ovat keskimäärin muita pitkästyneempiä suhteissaan. Tylsistymisen taustalla on Aronin tutkimustulosten mukaan se, että erityisherkkä jää suhteessa usein kaipaamaan merkityksellisyyttä ja syvällisiä keskusteluja – ilman tätä yhteyttä, etenkin elämyshakuinen erityisherkkä helposti pitkästyy.

Elämyshakuisuuteen ja rakkauteen yhdistetään tyypillisesti ohimenevät suhteet, joissa ollaan vain nautinnonhaluisia vailla sitoutumistarvetta. Aron kuitenkin epäilee, että elämyshakuiset herkät haluavat tehdä yleensä tässä suhteessa toisin – he lopulta sitoutuvat, sillä heidän erityisherkkä puolensa ymmärtää, että ainoastaan silloin he voivat kokea syvän rakkauden. Vaikka heillä saattaa olla tarve kokea useita romanttisia suhteita, he haluavat kokea myös syvän sitoutumisen toiseen ihmiseen.

Elämyshakuisille läheisyys on myös todennäköisesti muita herkkiä helpompaa ja luonnollisempaa, sillä elämyshakuisuuden into ja uteliaisuus sivuttavat osittain heidän herkän puolensa varovaisuuden. Heidän ei ehkä ole kuitenkaan kovin helppoa löytää itselleen sopivaa kumppania, joka voisi mukautua kaikkiin elämyshakuisen ja erityisherkän vaihteleviin tarpeisiin. He myös todennäköisemmin pelkäävät sitoutua ja luopua vapaudestaan.

Elämyshakuisuus ja seksuaalisuus?

Erityisherkkä ihminen kokee lähtökohtaisesti kaiken voimakkaammin ja syvällisemmin, joten luonnollisestikaan seksi ja seksuaalisuus eivät ole poikkeus. Tässä suhteessa elämyshakuinen ja ei-elämyshakuinen herkkä voivat erota hieman toisistaan, näin saattaa olla etenkin herkkien naisten kohdalla.

Aronin tutkimuksista käy ilmi, että herkät elämyshakuiset naiset nauttivat usein seksistä muita enemmän ja hän epäilee sen johtuvan elämyshakuisten yleisestä taipumuksesta innostua kaikenlaisista uusista kokemuksista, myös seksin suhteen. Näin ollen elämyshakuisuus saattaa lisätä herkkien luonnollista seksuaalisuutta sekä kiinnostusta ja avoimuutta seksikokemuksiin.

Tutustu itseesi

Jos tunnistat itsestäsi sekä elämyshakuisuuden että erityisherkän piirteitä, sinun kannattaa opetella tuntemaan omat jaksamisen rajasi hyvin. Nämä ominaisuudet vaikuttavat useimmiten kaikilla elämän osa-alueilla ja mitä paremmin itseään oppii ymmärtämään ja kuuntelemaan, sitä helpommaksi elämä muuttuu. Eikö vain? <3

Lähde: Aron, Elaine 2014: Erityisherkkä ihminen ja parisuhde

Lunasta Annukan tekemä maksuton Herkkyys voimavaraksi -työkirja täältä.

Suru helpottuu yleensä ajan kanssa, vaikka ison surun keskellä sitä ei uskokaan

”Suru on kuin vanha, musta kissa. Se piiloutuu sängyn alle, nukkuu uuninpankolla, makaa vatsa paljastettuna auringon sillalla keskellä lattiaa, usein kissa nukkuu kerällä ja haluaa olla rauhassa. Välillä ei edes tiedä, onko kissa sisällä ja hengissä. Kissanomistajat tietävät kyllä, mistä puhun. Kissan perusolemuksesta. Se on, sen läsnäolon aistii, vaikkei se olisikaan ihan näkyvillä ja pyytämässä huomiota. Yhtäkkiä se ilmestyy piilosta esiin, puskee jalkaa, pyytää ruokaa ja silitystä. Kuten kissalla, tuntuu surullakin olevan monta elämää. Se tulee ja menee ja tulee taas. Ei kissakaan kysele, saako se tulla ja olla. Surukaan ei aina kysy lupaa saapuessaan. Joskus sille pitää antaa lupa… Suru on tunne, joka voi upottaa kauhean syvälle. Siinä on lohtua ja lohduttomuutta samaan aikaan, toivoa ja toivottomuutta, rumuutta ja kauneutta. Mutta se tuntuu aina. ” Näin kirjoitin kirjassani ”Lupa surra”.

Kun elää surun keskellä, on vaikea uskoa, että aika tekee tehtävänsä tai että surusta voi mitenkään selviytyä. Ja kuitenkin ihminen useimmin selviytyy kuin ei selviydy.

Poimin Toivon kortit-korttipakasta neljä korttia, joiden tekstien toivon tuovan vähän lohtua ja toivoa siihen, mitä saatat nyt käyt läpi.

1. Aika parantaa. Näin aika tekee, vaikkei siihen ehkä jaksa uskoa silloin, kun on vaikeaa.

2. Joskus saattaa tuntua siltä, ettei jaksa edes hengittää. Ja kuitenkin aina tulee uusi hengenveto. Se riittää juuri nyt.

3. Voimakkaat ja ikävältä tuntuvat tunteet voivat tehdä olon joskus toivottomaksi. Jos pystyt, anna tunteiden olla. Hengitys hengitykseltä voit hengittää itsesi tunteiden läpi.

4. Jonain päivänä tiedät, että selvisit tästäkin.

Toivon kortit löydät Hidasta elämää -verkkopuodista:

Sohva vai lenkki – miten tunnistat kehon oikeat tarpeet liikkua sekä levätä?

”En nyt oikein jaksaisi, pitäisi tehdä lapsille ruokaa, oli pitkä työpäivä, tänään tulee lempparisarjan uusi jakso…” Tunnistatko mielen lipevät tekosyyt, tilannearviot ja negatiiviset tulkinnat, jotka tunkeutuvat hetkiin, joissa olet tekemässä päätöksen urheilemaan lähtemisestä? ”En voi löysäillä, vain luuserit jättävät punttiksen väliin. Pakko mennä koska ohjelmassa lukee niin ja mainostin Tinderissä olevani sporttinen…” Toisaalta, mieli on taitava suostuttelemaan meitä urheilemaan myös niissä tilanteissa, kun keho tarvitsisi palautumista. Miten tunnistat kehon oikeat tarpeet?

Nykypäivän teknologia mahdollistaa hyödyllisen datan saamisen kehon tilasta. Käytän itse Oura-sormusta ja tarkempaan datatarpeeseen FirstBeat-hyvinvointianalyysiä. Esimerkiksi nouseva käyrä leposykkeessä ja laskeva HRV-arvo sydämen sykevälivaihtelussa saattaa viitata palautumisen tarpeeseen. Vastaavasti käyrien osoittaessa vastakkaisiin suuntiin, aktiivisuuden lisäämisen voi olla paikallaan. Teknologia on hyvä renki auttamaan hyvinvoinnin seuraamisessa, isännän roolin jättäisin kuitenkin… No, isännälle itselleen.

Mindfulness kehon hyvinvoinnin tukena

Jos et omista hyvinvointia tukevia laitteita, tai haluat tutustua itseesi syvemmin ilman ulkoisia mittareita, suosittelen mindfulness-harjoittelua. Se on harjoitus- ja itsetutkiskelumenetelmä, jonka avulla saatat tiedostaa kirkkaammin pinttyneitä ajatusmallejasi, uskomuksiasi ja asenteitasi. Voit alkaa tunnistamaan helpommin ajatusten, tunteiden ja kehon yhteistyöhön liittyviä toistuvia kuvioita – olivat ne hyvinvointiasi tukevia tai eivät.

Tietoisen hyväksyvän läsnäolon (mindfulness) harjoittaminen on kuin sisäänrakennettu hyvinvointilaite – leikkimielisesti sanottuna. Ehdotan sinulle, että seuraavalla kerralla kun pähkäilet sohvan ja lenkin välillä:

Pysähdy hetkeksi ja keskity havainnoimaan sisään- ja uloshengitystä. Miltä hengitys tuntuu kehossa fyysisesti – laajenemisena ja supistumisena.
Voit kysyä hiljaa keholtasi: mitä tarvitset? Älä pakota vastausta tai yritä keksiä sitä, ole vain hetki kysymyksen äärellä.
Voit hetken kuluttua toistaa kysymyksen ja havainnoida kehoasi – mitä huomaat? Missä kohtaa kehoa tunnistat esimerkiksi jännitystä tai rentoutta? (On myös ok olla huomaamatta mitään erityistä).
Jos kehosi saisi päättää, mitä se valitsisi?
Kun kehosta on noussut vastaus, voit vielä tarkastella miltä vastaus tuntuu lyhyen ja pidemmän tähtäimen hyvinvointiperspektiivistä. Onko mielesi ”samaa mieltä” kehosi päätöksestä?

”Sohva vai lenkki” ei tarkoita mustavalkoista oikein-väärin pähkäilyä. Kun osaat kuunnella itseäsi ja tunnistaa mikä on tarkoituksenmukaista milloinkin, sekä sallia itsesi tehdä viisaita valintoja, olet hyvinvoinnin ytimessä. Olet itsesi paras asiantuntija – ole läsnä itsellesi!

Lempeyttä, läsnäoloa ja liikettä!

Aleksi Litovaara

Julkaistu alunperin Edenredin sivuilla.

P.S. Lisäinspiraatiota läsnäolevaan liikkumiseen ja liikkeelle lähtöön saat 18.11. alkavalla 8 viikon mindfulness-kurssilla. Tervetuloa mukaan!

https://hidastaelamaa.fi/2021/10/mindfulness-verkkokurssi-8-viikkoa-2/#9c114e06

Kiltti tyttö pitää mölyt mahassa ja sortuu suorittamaan – 10 auttavaa ajatusta sinulle, jolle kiltteys on itseä rajoittava vankila

En ole varma onko olemassa virallista diagnoosia kiltintytön syndroomasta. Jos olisi, saisin eittämättä diagnoosin. Herkkyys, ujous, kiltteys. Monesti ne yhdistyvät ja niiden kanssa elämästä tulee toisinaan väsyttävää. Kun huomasin, että syndrooma uhkasi jälleen ottaa ylivallan koko kehosta, päätin laatia kiltin tytön muistilistan. Kenties siitä on apua myös kanssakilteille.

1. Älä anna kenenkään mitätöidä tai pienentää itseäsi.

Kilttinä tyttönä minun on ollut toisinaan vaikea pitää puoliani. Vähitellen olen oppinut, että silloin, kun joku uhkaa nakertaa itsetuntoani ja vahvistaa tunnettani epävarmuudesta, kannattaa poistua tilanteesta. Oman arvon voi sanoa myös ääneen.

2. Siispä, älä vaikene siksi, että niin kuuluu tehdä tai loukkaamisen pelossa.

Kiltit jäävät monesti äänekkäämpien alle. Itse en ole konfliktien pelossa aina uskaltanut sanoa vastaan, vaikka olisi pitänyt. Puhuminen puhdistaa ilmaa ja jokaisella on siihen oikeus. Vaikka toinen loukkaantuisi, itse on tullut silti kuulluksi ja sitä kautta kenties ymmärretyksi.

3. Karista elämästä taakat, jotka ovat mukana vain tottumuksesta tai kohteliaisuudesta.

Toiset ihmiset jäävät auttamattomasti elämästä, kun elämä muuttuu. Olen päästänyt irti ajatuksesta, että itseä pitäisi venyttää kaikille ja kaikkialle. Jos koen toistuvasti, että annan enemmän kuin saan, on aika jättää tilanne tai ihmissuhde menneisyyteen.

4. Älä kuuntele niitä, joille olet aina syyllinen tai vääränlainen.

Kilttiä on helppo syyllistää tai torua, koska kiltti ei sano helposti vastaan. Syyllistämällä toinen väittää, että olet toiminut jollain tavalla väärin. Eli olet hänelle vääränlainen. Älä suostu kuuntelemaan moista. Olet juuri oikeanlainen.

5. Älä häpeä tai peitä kyyneleitäsi.

Kilttinä olen monesti ajatellut, että pitää jaksaa hymyillä vaikka hampaat irvessä. Ikäviä tunteita ei sovi näyttää, koska se ei ole kilttiä muita kohtaan. Katin kontit. Itkeä voi muutenkin kuin pimeässä ja omaan tyynyyn. Tunteiden näyttäminen ja itku kumpuavat aidoista tunteista ja siten aitoudesta.

6. Arvosta joutenoloa, ainoastaan sinä itse tuomitset itsesi luovasta laiskottelusta.

Minulle tulee edelleen helposti huono omatunto joutenolosta. Töitä pitäisi tehdä enemmän ja nopeammin, sillä ainoastaan työtä tekemällä näytän arvoni. Mutta sekä mieli että keho tarvitsevat hetkiä, jolloin vain olla. Laiskotella ilman agendaa.

7. Opettele sanomaan ei. Myös itsellesi, kun suorittajasirpa ottaa arjessa ylivallan.

Ei-sanan opetteleminen on ollut yllättävän antoisaa. Kun joskus vuosia sitten en osannut sanoa töissä enkä vapaalla ei, tuloksena oli loppuunpalaminen. Tänä päivänä koetan pitää kalenterin mahdollisimman tyhjänä. Jos kalenteri alkaa ahdistaa, vedän henkseleitä merkintöjen päälle ja pidän huolen siitä, että seuraava kuukausi on ilmavampi.

8. Muista, ettei mieli voi täyttyä, jos ei se joskus tyhjene.

Minulla on vilkas mielikuvitus ja unitutkimusten mukaan aivoni ovat jatkuvassa ylikierrostilassa. Itselleni on tärkeää viettää ajanjaksoja, joihin ei kohdistu ratkottavia tehtäviä. Mieli saa levätä. Minulle mielen tyhjennys tapahtuu helpoiten jossain vieraassa ympäristössä, matkalla, johon ei liity aikatauluja.

9. Älä tee määrääsi enempää. Muista ne kerrat, kun olet tehnyt ja kaatunut kuorman alla.

Kilttinä suorittajana olen hakannut päätäni seinään lukuisia kertoja ja väsynyt taakkojen alla. Tänä päivänä huomaan merkit ilmassa aiemmin. Kun asiat hiipivät uniin ja herättelevät aamuöin, koetan hidastaa ja ajatella, ettei maailma pysähdy vaikka minä hetkeksi niin tekisin.

10. Sinun ei ole aina pakko hymyillä. Varsinkaan silloin, kun ei hymyilytä.

Hymy on ihana tapa viestiä ihmisille, että välittää ja arvostaa heitä. Mutta hymy on myös helppo tapa piilottaa ikäviä tunteita. Se on ollut minulle monesti panssari, jonka alle paeta. Olen hymyillyt jopa hautajaiskuvissa, kun en ole osannut muuten reagoida kamalaan tunnetilaan. Välillä olo on vakava ja tekee mieli irvistää. Silloin se myös kannattaa tehdä.

P.S. Kilttinä olet varmasti myös saavuttanut asioita, joten älä soimaa itseäsi kiltteydestä. Vain ylikiltti keksii tehdä senkin…

Johanna Elomaan uudessa lasten satukirjassa Herkkä Pilvi Perhonen ja pelkonsa voittavat sankarit seikkailee erityisherkkä Pilvi Perhonen. Lämminhenkinen satukirja on suunnattu 6–9-vuotiaille lapsille. Kurkkaa uutuuskirja täältä:

Miten puhua narsismista lapsen kanssa?

Narsismi on vaikea ja raskas ilmiö, eikä siitä vieläkään ehkä haluta tai uskalleta aina puhua sellaisena, kuin se todellisuudessa näyttäytyy ja on. Yleiseen keskusteluun meidän ihmisten kärsimistä mielenterveyshäiriöistä ilman tuomitsevia katseita tai vähättelyä ovat jo päässeet esimerkiksi masennus ja ahdistus tai vaikkapa syömishäiriöt, mutta narsismia aiheena saatetaan yhä vältellä.

Syinä narsismikeskusteluun liittyvään välttämiskäyttäytymiseen voivat olla vähäinen tieto aiheesta ja se, ettei itse ole joutunut olemaan tekemisissä narsistin kanssa. Narsismi on myöskin sen verran vaikea ilmiö, että se voi olla yksinkertaisesti vain helpompi lakaista maton alle kaikessa mahdottomuudessaan. Pois silmistä, pois mielestä.

Voiko lapsen kanssa puhua narsismista?

Narsismin haitat ulottuvat tavallisesti koko perheeseen, jossa ne aiheuttavat erilaisia ja eriasteisia negatiivisia haittoja ja vaurioita. Lapset eivät valitettasti koskaan ole täysin suojassa aikuisen vakavilta mielenterveysongelmilta ja näin on myös narsismin kohdalla.

Vanhemmat, joiden suhteessa tai perhepiirissä esiintyy narsismia ja siitä aiheutuvia vaikeuksia kohtaavat usein ongelman: kuinka puhua lapselle siitä mitä tapahtuu ja voiko lapsen kanssa ensinnäkään nostaa narsismia esiin? Kannustan yleensä aina puhumaan, kunhan asiasta keskustellaan lapsen ikä ja kehitystaso huomioiden.

Narsismia ei tarvitse nostaa terminä esiin, mutta tapahtumista voi puhua rohkeasti sellaisena, kuin aikuinen ja lapsi ovat tapahtumat kokeneet.

Vaikka lapsi ei olisi vielä kysynyt tai puhunut vaikeista tapahtumista, on hän melko varmasti jo tehnyt paljon omia havaintojaan.

Lapsen jäädessä yksin vaikeiden tapahtumien, ajatusten ja tunteiden kanssa, on hyvin mahdollista, että lapsen mielikuvitus alkaa luomaan omia päätelmiä tapahtumien kulusta, sekä syistä ja seurauksista. Tämä voi aiheuttaa lapsessa ahdistusta ja epävarmuutta.

Lapset hakevat syitä usein itsestä käsin ja voivat siten herkästi syyttää itseään esimerkiksi vanhempien välisistä riidoista.

Luota itseesi vanhempana. Sinä tunnet parhaiten lapsesi ja tiedät mitä hän pystyy vastaanottamaan. Luota kykyysi sanoittaa tapahtuneet, jolloin annat hyvin mahdollisesti lapsellekin sanat siihen, mitä hänkin on kokenut ja nähnyt.

Luota tunteeseesi siitä, mitä lapsi pystyy ymmärtämään ja käsittelemään, mutta luota ja usko myös siihen, että lapset ovat usein fiksumpia, kuin me aikuiset osaamme edes arvata.

Ohjeita keskusteluun yhdessä lapsen kanssa

Kuvitellaan tilanne, jossa narsistinen vanhempi pettää toistuvasti lupauksiaan lapselle, selittelee mitä oudompia tarinoita ja syyttelee toista vanhempaa tai lasta omista teoistaan.

Mitä pienempi lapsi on kyseessä sitä helpompi lasta on manipuloida ja saada tukemaan vanhemman sepittämää tarinaa/valetta. Jotta tilanne saadaan rauhoitettua ja lapsi saa toisenkin vanhemman näkökulman asiaan, on asiasta tärkeä keskustella avoimesti ja rehellisesti.

Keskusteltaessa tulee olla rauhallinen ja välttää haukkumasta lapsen toista vanhempaa. Lapsi on tavallisesti lojaali molemmille vanhemmilleen ja siksi on tärkeää, ettei hän joudu kuulemaan haukkuja vanhemmastaan.

Valitse keskusteluun rauhallinen ja mukava hetki, ehkä hetki, jossa leikit lapsen kanssa.
Älä painosta lasta puhumaan.
Jos lapsella on vaikea puhua asiasta, anna hänelle tilaisuuksia puhua ja anna lapsen valita hetki.
Kerro faktat tapahtuneesta.
Valitse sanasi ottaen huomioon lapsen ikä- ja kehitystaso.
Kerro maailmassa olevan paljon erilaisia ihmisiä ja erilaisia ajattelutapoja.
Kerro oma näkökulmasi asiaan.
Perustele oma näkökulmasi.
Jos lapsi tai sinä olet kokenut vääryyttä lapsen nähdessä kerro, että lapsen näkemä tai kuulema tapahtuma oli väärin, eikä niin saisi kohdella ketään.
Perustele miksi tapahtunut oli väärin ja miten asian olisi mennyt, kun se olisi mennyt hyvin ja (moraalisesti) oikein.
Pahoittele tapahtunutta ja kerro, että teet kaikkesi, ettei tilanne toistu.
Kerro ettei tapahtunut ollut lapsen syytä.
Kysy lopuksi lapselta hänen omaa mielipidettä asiaan.
Kuuntele, ole läsnä ja anna lapsen näyttää vaikeatkin tunteensa.
Kannusta ja tue lasta.
Kerro lapselle, että hän on turvassa ja häntä rakastetaan ja että hän on riittävä omana itsenään.

Lopuksi: Muistathan hakea apua ja tukea hyvin matalalla kynnyksellä, jos perheessä ilmenee vakavaa narsismia tai lähisuhdeväkivaltaa. Ensimmäinen askel on aina puhuminen sellaiselle, joka tuntuu aidosti kuuntelevan ja ymmärtävän sitä, mitä kodissanne ja perheessänne tapahtuu. Puhumisen taito on meillä kaikilla ja se mahdollistaa avun saamisen.

Lisätietoa lapsen tukemiseen:

mieli.fi – Vaikeat elämäntilanteet

punainenristi.fi – Lapsen tai nuoren auttaminen kriisitilanteessa

ouka.fi – Väkivalta perheessä

hel.fi – Miten ja milloin yhteys lastensuojeluun?

Syövästä selvinneen Arja Korisevan 5 elämänohjetta: ”Tee se, mistä haaveilet, jo tänään!”

Arja Koriseva kertoo hetkestä, kun sai kuulla sairastavansa syöpää: hän mietti, päättyykö elämä nyt tähän ja minkälainen tämä elämä oikein olikaan?

Selätettyään syövän Arja kokee olevansa entistä vahvemmin kiinni elämässä ja uskaltaa rohkeasti tavoitella unelmiaan. Tässä Arjan 5 elämänohjetta:

1. Kysy itseltäsi, mikä on tärkeää. ”Parantumisen jälkeen, entistä tiukemmin olen ajatellut, että aika täällä meillä on aika rajallista. Miten haluaisin käyttää sen? Millä mä haluan päiväni täyttää? Mistä mä nautin? Mistä saan voimia? Onko niitä asioita tarpeeksi mun elämässäni? Vai meneekö mun aika sellaseen, millä ei ole mulle niin merkitystä?”

2. Tee se, mistä haaveilet, jo tänään. ”Jos haluut vaikka patikoida halki Siperian, kirjottaa kirjan elämästä tai maalata taulun, säveltää laulun, niin tee se nyt. Jos se on ihanaa, niin tee se huomenna uudestaan. Kunhan ei tuu sitä, että vitsit, kun jäi tekemättä.”

3. Älä häpeä sitä, mitä olet. ”Tapahtuu virheitä ja tapahtuu asioita, mutta sitä ei tarvitse hävetä. Koen aina vaan voimakkaammin, että ne kaikki kuuluu elämään. Ja mä osaan nauraa itselleni, mulle saa nauraa. Mä en häpeä ihmisten edessä. Mulla ei oo mitään menetettävää.”

4. Ikä tuo tasapainoa. ”Ikä tekee paljon. Tulee enemmän sitä rauhaa tiettyihin asioihin ja tiettyjen asioitten käsittelemiseen. Mutta nuorena ihmisenä, kun sitä kipuaa, kiipii, haluaa päästä pitkälle ja korkealle ja nopeasti, ja piiskaa itteään ihan armottomasti – semmosissa hetkissä voi tulla sellanen, että se oma minä unohtuu. Joskus pysähtyminen saattaa olla tosi tehokas etenemiselle. Että kerkee aistia ja miettiä, et missä mennään.”

5. Unelmat kantavat. ”Unelmia pitää aina olla! Haluun rohkaista ihmisiä siihen, että pitää rohkeesti kokeilla. Ei kukaan oo määritelly takarajoja minkäänlaiselle tekemiselle. Niin kauan, kun meillä on into ja halu oppia, niin me opitaan. Niin kauan, kun meillä on uskallusta ja rohkeutta ryhtyä johonkin, niin todennäköisesti saavutetaan jotain.”

Joskus vaikeinta on antaa anteeksi itselleen – Sinun ei tarvitse kantaa taakkaasi ikuisesti

Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.

Kirjoittaja: Terapeutti, pappi ja tietokirjailija Miia Moisio

Minusta yksi kauneimpia lauseita on: ”Anteeksianto vapauttaa sielusi”.

Elämän matkalla sattuu ja tapahtuu kaikenlaista. Meitä satutetaan ja me satutamme, tahallisesti tai tahattomasti, koska olemme ihmisiä. Ihmisyys on kaikenlaista rosoa, harvoin täydellistä ja virheetöntä.

Miksi anteeksi antaminen voi tuntua mahdottomalta?

Tosielämässä anteeksi antaminen on kuitenkin todella tiukassa. Katkeruus on sitä, että on jäänyt kiinni vihaan ja kaltoin kohteluun. Joskus halu antaa anteeksi puuttuu, koska anteeksianto voi tuntua siltä, että unohtaa väärät teot tai jotenkin alistuu sille, joka teki väärin.

Ihminen osaa olla ankara toisille, mutta usein olemme kaikkein ankarimpia itsellemme. Jos tunnet melkein koko ajan syyllisyyttä jostain, olo on riittämätön ja itseä soimaava, kannattaa pysähtyä ja kysyä: olenko ihan oikeasti tehnyt jotain väärin? Ja: vaadinko itseltäni liikaa ja tunnen syyllisyyttä, koska en ylety omiin ihanteisiini? Ja vielä: otanko vastuuta asioista, jotka kuuluisivat oikeasti jollekulle toiselle? Tai: elänkö omien arvojeni mukaan?

Ankaruus itseä kohtaan uuvuttaa, ahdistaa ja masentaa

On nimittäin aika tärkeää tunnistaa, mitä syyllisyys todella on. Useimmiten se on ankaraa sisäistä puhetta, joka aiheuttaa itseinhoa, uupumusta, ahdistusta ja masennustakin. Tällä ole mitään tekemistä sen tunteen kanssa, joka herää, kun todella tekee jotain väärin. Pyri vapauttamaan itsesi syyllisyyden taakasta ja antamaan itsellesi anteeksi ihan kaikki.

Anteeksiannossa on monta puolta. Se on tärkeää, mutta siitä voi tulla myös vaatimus. Tuntuu, että on pakko antaa itseä haavoittaneelle anteeksi.

Tärkeämpää minun mielestäni on haavan ja kivun lempeä hoivaaminen, jotta anteeksianto mahdollistuu. Anteeksianto on kuin jälkiruoka tai palkinto, joka seuraa siitä, että todella sydämestään menee omien kipujen äärelle ja vapauttaa vanhat kivut. Anteeksi voi antaa moneen suuntaan: itselle, toisille ja niille jotka eivät osaa tai pysty pyytämään sinulta anteeksi.

Anteeksiannosta voi kummuta kiitollisuus

Anteeksianto voi mennä niinkin pitkälle, että lopulta tuntee kiitollisuutta kaikesta siitä, mitä on saanut ja joutunut kokemaan ja läpi elämään.

Anteeksi antamiseen tarvitaan usein empatiaa ja myötätuntoa. Empatia pyrkii ymmärtämään ja inhimillistämään asioita. Tämä koskee myös itselle anteeksi antamista.

Lue myös:

Jos tietäisit kuolevasi huomenna, keneltä pyytäisit anteeksi tänään?

Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut. kirkko.

Jos tietäisit kuolevasi huomenna, keneltä pyytäisit anteeksi tänään?

Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.

Kirjoittaja: opettaja, kirjailija ja retriitinohjaaja Susanna Erätuli

Siinäpä kysymys, johon mahtuu melkein koko elämä. Ei ihmekään, että se jättää jälkeensä hiljaisuuden.

Ehkä haluat väistää kysymyksen. Ei vielä, ei näin vaikeita, mietitään jotain muuta. Kuolema ja anteeksianto eivät ole kahvipöydän vakioaiheita, vaikka voisivat kyllä olla, sillä kumpikin koskettaa jokaista maan päälle syntynyttä.

Voi myös olla, että käyt kysymyksen kimppuun kiinnostuneena, itsetuntemusmielessä. Sisimmän tavoittaminen on kuin syvänmeren kalastusta. Et voi olla varma mitä haaviisi saat, mutta jospa saaliin.

Sukellatko kanssani syvyyksiin?

Kunpa olisin…

Lauluissa, elokuvissa ja tarinoissa tavoitellaan onnellista loppua. Elämässä täydelliset loput ovat kuitenkin harvinaisia. Asioita jää kesken. Riitoja jää sopimatta. Kaikki potentiaali ei välttämättä tullut käyttöön. Mahdollisuuksiin tartuttiin, mutta niitä myös menetettiin. Tehdyt virheet painavat mieltä, olkapäitä ja sydäntä, ja niitä löytyy jokaiselta.

Elämän sydänääniä kuulee ilman lausuttuja sanojakin. Ilmeet ja eleet puhuvat omaa kieltään ihmisen matkasta. Katso vaikka. Katso silmiä, katsetta, selän asentoa. Ne sanovat, kysyvät:

Oliko minulla merkitystä? Kenelle? Ketkä ovat ne lähimmät, joiden anteeksiantoa ja yhteyttä eniten kaipaan? Usein nämä ihmiset löytyvät edeltä tai viereltä. Vanhemmat, lapsi, puoliso tai ystävä. Vuosien jälkeenkin joku tulee uniin ja sisimmästä nousee riipaiseva toive: kunpa olisimme osanneet rakastaa. Kunpa olisin kuunnellut. Kunpa-lauseelle on monta lopetusta.

Missä kohdin matkaa rikoin elämää vastaan? Paljon on sellaistakin, jota en edes tajuaisi pyytää anteeksi. Ja sellaista, josta itse odotan anteeksipyyntöä, sydän nurkkaan käpertyneenä. Joskus tärkeintä on pyytää itseltään anteeksi. Anteeksi, että olin sivussa itsestäni!

Ehditkö pyytää anteeksi?

Todellinen anteeksi syntyy, kun sydän asettuu toisen asemaan. Sovintoa ei voi pakottaa ja aina siihen ei ole aikaa. Jos kuolema saapuu yllättäen, et ehkä ehdi pyytää, saada tai antaa anteeksi. Silloin työ on tehtävä sydämessä ja mielikuvissa, ja toivottava, että joku kuulee äänettömätkin pyynnöt.

Aina armoa ei saa, itseltä tai toiselta. Peruuttamattomiakin virheitä tapahtuu ja kaikkea ei voi unohtaa. Silloin voi tuntea olevansa todella yksin, ja maalissa kaikkea muuta kuin voittajana. Mutta armon perusta on siinä, ettei sen luokse tarvitse ponnistella, viimeisillä voimilla varsinkaan. Armo on turvaverkko, joka ottaa suojiinsa.

Taakka kevenee

Kaiken tapahtuneen ja persoonansa takana ihminen kai toivoo tavoittavansa jotain turmeltumatonta ja puhdasta. Etsimme tietä eteenpäin, emmekä halua tulla hylätyiksi. Jos vielä on aikaa, mikä vie kohti valoa? Mikä tekisi elämästä kevyempää, toiveikkaampaa, yhteistä?

Juuri keveydestä elämässä, kuolemassa ja anteeksiannossa on lopulta kyse, vaikka fyysisesti matka voi olla rankka. Kun myöntää tahattomat ja tahalliset virheensä tai antaa anteeksi, henkinen taakka kevenee.

Keneltä sinä pyytäisit anteeksi tänään?

Lue myös:

Joskus vaikeinta on antaa anteeksi itselleen – Sinun ei tarvitse kantaa taakkaasi ikuisesti

Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut kirkko.

Sisäinen turva tuntuu levollisuutena kehossa – Kokeile näitä harjoituksia, kun olosi on rauhaton

On vaikea tuntea olonsa levolliseksi, kun keho käy kierroksilla, ajatukset harhailevat, sydän pamppailee ja hengitys on kiihtynyttä ja pinnallista. Tämä kaikki tapahtuu kuin huomaamatta silloin, kun tunnemme olomme syystä tai toisesta stressaantuneeksi.

Stressi ei ole pelkästään mentaalinen tila, vaan myös kehollinen kokemus. Stressaantuneena hermostomme on ylivireässä ”taistele tai pakene” -tilassa saaden aikaan fysiologisia ja hormonaalisia muutoksia. Jotta olo voisi rauhoittua, täytyy kehon ensin rauhoittua.

Kehomme autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto koostuu kahdesta, toisiaan täydentävästä osasta: sympaattisesta ja parasympaattisesta hermostosta. Sympaattinen hermosto on aktiivisimmillaan stressitilanteessa. Se saa meidät valppaaksi, nostaa sykettä, kiihdyttää hengitystä ja valmistaa toimintaan. Parasympaattinen hermosto aktivoituu levon aikana. Se hidastaa sykettä, tasaa hengitystä ja auttaa lihaksia rentoutumaan.

Hermostomme kautta keholla on keskeinen rooli siinä, onko olomme turvaton ja levoton, vai rauhallinen ja luottavainen. Kun kehomme on stressitilassa, pelkkä käsky ottaa iisimmin ei useinkaan toimi. Itseään voi auttaa laskemaan kierroksia tuomalla läsnä olevan huomion omaan kehoonsa. Jos pysähtyminen tuntuu vaikealta, myös hidas ja tutkaileva liike auttaa tasapainottamaan kehoa ja mieltä.

Kokeile esimerkiksi seuraavia Lempeyttä keholle -korttipakasta löytyviä harjoituksia:

1. Levon hetki
Lepoa voi olla pienen pieni hengähdystauko kiireisenkin arjen keskellä. Lyhytkin tauko voi auttaa rauhoittumaan kehon äärelle. Varaa 2-10 minuuttia levon hetkeksi itsellesi. Pysähdy, sulje silmät ja hengitä muutaman kerran rauhallisesti. Anna uloshengityksen valua suusi kautta pehmeänä huokaisuna. Kun pysähdyt, tunnustele, miltä se tuntuu kehossasi? Miltä tuntuu hengittää ulos? Huomaatko, miten lyhytkin lepo voi rauhoittaa?

2. Anna kosketuksen luoda turvaa
Löydä mukava asento. Sulje silmäsi ja tunnustele, löydätkö jostain osasta kehoa voimakkaan tuntemuksen, kuten jännittyneisyyttä. Aisti erityisesti leuan, niskan, hartioiden ja rintakehän aluetta. Tuo toinen kämmenesi koskettamaan kehoasi kohdasta, jossa koet epämukavuutta. Hengitä sitä kohti. Toista sitten mielessäsi tai ääneen: Vaikka tunnen näin, olen tässä itseni vierellä. Huomaa, millaisia tuntemuksia herää.

3. Anna kehosi liikuttaa sinua
Ota tukeva seisoma-asento ja sulje halutessasi silmät. Lähde tunnustelemaan liikettä sisältä käsin. Voit aloittaa esimerkiksi pään hitaasta liikkeestä tai hartioiden ja käsien pyörityksestä. Pysy läsnä kehosi tuntemuksille ja etsi suuntia ja kohtia, joissa liike tuntuu hyvältä. Kun et mieti tiettyä harjoitusta tai koreografiaa, kehosi johdattaa sinut sinne, mikä tarvitsee huomiotasi. Käytä tarvittaessa apuna musiikkia.

Kun hermosto ei ole enää hälytystilassa, on sinun helpompi kokea yhteyttä omaan kehoosi ja tuntea jälleen maa tukevasti jalkojesi alla.

Huom. Jos jokin harjoitus herättää liian voimakkaita tunteita, ethän soimaa itseäsi tai pakota jatkamaan. Intensiivisten ajatusten ja tunteiden keskellä voit myös aina pysähtyä, kiinnittää huomion ympäristöön, hengittää hetken ja vasta sitten halutessasi jatkaa. Käännythän tarvittaessa ammattiavun puoleen.

Kurkkaa kortit täältä:

Luottamus, kunnioitus ja turva ovat parisuhteen peruspilareita

Kaikissa parisuhteen perustavanlaatuisissa tekijöissä on kyse yhteyden kokemuksesta. Kun arki etäännyttää, miten saamme luotua yhteyden kumppaniimme uudelleen tai paremmin? Miten voisimme kuulla arjen melskeessä oman äänemme ja säilyttää yhteys kumppanimme lisäksi myös itseemme? Miten luottamus ja kunnioitus näkyvät parisuhteemme arjessa?

Luottamus parisuhteessa rakentuu monesta eri asiasta

Luottamukseen liittyvät arjessa pienet teot ja sanat. Usein luottamuksen äärellä ajattelemme, että se on uskollisuutta. Sitä, että olemme luottamuksen arvoisia, jos olemme uskollisia. Todellisuudessa luottamus rakentuu monesta muustakin asiasta.

Luottamuksen äärellä voimme kysyä:

Pariterapiassa usein kysyn asiakkailta asioitam joissa he luottavat kumppaniinsa. Usein jäämme luottamuksen puutteen äärellä yhteen teemaan ja unohdamme, että luottamusta saattaa olla monessakin teemassa. Luottamuksen puutteen sijaan voimme pohtia, missä kaikkialla luottamusta on.

Luotanko siihen, että kumppanini tietää, mitä tahtoo, ja tekee parisuhteessamme valintoja omasta tahdostaan käsin?

Luotanko siihen, että kumppanini kuuntelee itseään, rajojaan sekä kunnioittaa rajojani?

Luotanko, että kumppanini tietää, mikä on perheellemme ja parisuhteellemme hyväksi ja mikä on haitallista?

Luotanko kumppanini kykyyn huolehtia perheestämme ja parisuhteestamme?

Luotanko kumppaniini vanhempana?

Luottamus ja kunnioitus seksissä

Luottamuksen rinnalla kulkee kunnioitus. Parisuhteessamme parhaimmillaan kunnioitamme kumppaniamme niin paljon, että annamme hänen olla oma itsensä. Emme yritä muuttaa häntä emmekä muutu itse kumppanimme vuoksi.

Kyky kunnioittaa kumppania on siis iso asia. Vaikka kumppanini olisi millainen haavoistaan ja menneisyydestään käsin, voinko silloinkin kunnioittaa häntä? Voinko kunnioittaa hänen unelmiaan, menneisyyttään ja tapaansa olla sellainen kuin on?

Seksin äärellä luottamuksella ja kunnioituksella on todella iso rooli. Luottamusta ja turvaa kysytään seksissä, rakastellessa ja orgasmissa. Näissä kolmessa kun antaudumme ja luovumme kontrollista, asetumme yhteyteen kumppanimme kanssa ja tunnemme nautintoa.

Voinko luottaa siihen, ettei kumppanini satuta?

Voinko luottaa siihen, ettei kumppanini arvostele minua ulkoisilta tai sisäisiltä ominaisuuksiltani?

Olenko turvassa kumppanini kanssaseksin äärellä?

Kunnioitanko minä kumppaniani, en kohtele häntä kaltoin enkä käytä hyväksi?

Luotanko siihen, että kumppani rakastelee rakkaudella?

Luotanko siihen, ettei kumppanini tahdo minulle mitään pahaa vaan kunnioittaa minua tavallisessa arjessa?

Kunnioitetaanko minua, jos vaihdan mielipidettäni?

Parisuhteessa olevassa turvassa voimme olla aitoja itseiämme

Turvassa, luottamuksen ja kunnioituksen äärellä, voimme olla seksuaalisesti vapautuneita, leikkisiä, rohkeita, arkoja, epävarmoja ja vapaita rooleistamme. Turvassa voimme tulla aidoksi itseksemme.

Turva tarkoittaa, että kumppanimme ei vahingoita meitä, vaikka paljastaisimme itsestämme arkoja, häpeällisiä puoliammekin. Turva on sitä, ettei kumppanimme käytä ”heikkouksiamme” meitä vastaan riitatilanteissakaan.

Toteutuuko turva ja laaja luottamus parisuhteessamme?

Kurkkaa Rakkaus on tekoja arjessa -kirja:

Uniikki: Nämä 7 ajatusta auttavat, kun elämä ahdistaa

Rap-artisti Uniikki kertoo, miten on oppinut tulemaan toimeen synkempien tunteiden kanssa.

Masennuksen ja paniikkihäiriökausien jälkeen Uniikki näkee tulevaisuuden toiveikkaana. Nämä asiat ovat auttaneet häntä tulemaan toimeen ahdistuksen ja vaikeiden tunteiden kanssa:

1. Puhuminen auttaa. ”Sillon kun oli paniikkihäiriö, mul oli vaan sellane olo, et mus on jotain vikana ja oli sellanen häpeä. Sit kun alkoi puhuu muille ihmisille, ni alkoi helpottaa tosi paljon. Ku vuosii myöhemmin tuli masennus ni taas tuli sama. Et mä oon jotenki rikki ja mus on jotain taas vikana. Kesti varmaan kuukausii ennenku mä uskaltauduin puhuu siit. Siitä alkoi taas paraneminen. Nykyään puhun mun tunteista avoimesti. Jos tarvetta puhua jostain, niin mä teen sen. Läheiset yleensä haluu sulle vaan hyvää.”

2. Et ole yhtä kuin tunteesi. ”Sä et oo yhtä kuin sun tunteet. Mä voin ajatella, et tunteet on tavallaan ku jotain pilvii taivaalla. Ne tulee ja ne menee. Et jos mua nyt ahdistaa, ni se on vaan yks pilvi tos ja sit se on poissa. Sit tulee joku toinen tunne ja se on parempi. Mut ne sun tunteet ei muodosta sua. Sä et oo yhtä kuin ne sun tunteet.”

3. Vaikeatkin vaiheet menevät ohitse. ”Kyl tunteet yleensä aina väistyy. Ku mulla oli se pahin masennuskausi päällä, ni mun on vaikee ees tunnistaa itteeni jälkikäteen. Silti sekin meni ohi.”

4. Olet itsellesi paras kaveri. ”Mä oon ollu aika ankara itseäni kohtaan. Mut jos sä ajattelet sun parast kaverii, jos se mokaa jossain elämän asias, niin et sä tiuski sille, vaan sä tsemppaat sitä. Et ens kerral paremmin. Niin sunhan pitäis olla sun itsesi paras ystävä. Sitä on pitäny opetella, ettei oo itelleen enää niin ankara. Koska se tuo ihan turhaan huonoi viboi et sä sätit ittees. Pitää olla iisimpi itselle.”

5. Uskalla olla oma itsesi. ”Saan itelle ihan mielettömästi siitä, et mä teen muille kivoi juttui. Et ehkä se et on kiltti ja empaattinen, niin joo, jotkut saattaa käyttää sitä hyväks, varmaan jossain ihmissuhteis on käytettykin, mut mä koen, et se tulee olee tulevaisuudes enemmänki sellanen tosi iso pääoma, mä koen sen vahvuutena.”

6. Arvosta hyviä päiviä. ”Oon oppinu arvostamaan niitä päiviä, ku on oikeesti onnellinen ja hyvä fiilis.”

7. Elämänpolkusi on tehnyt sinusta juuri sinut. ”Jos ei olis ollu vaikeuksii, en olis lähteny tälle tielle, enkä olis tässä nyt.”