Minulle oli valtava, elämää mullistava oivallus, kun tajusin, että läheisriippuvuus on pohjimmiltaan läheisyyden pelkoa. Että minä, joka niin kovasti olen halunnut läheisyyttä ja pyrkinyt siihen, itse asiassa pelkään sitä helvatusti. Että itse asiassa kaikki se turvattomaan, ristiriitaiseen kiintymystyyliin liittyvä lähelle pyrkiminen (ja välttelevällä kiintymystyylillä etäämmälle liippasteleminen) on juurikin läheisyyttä torppaavaa äksöniä. Pohjimmiltaan turvattomasti kiintyneet pyrkivät samaan, mutta eri keinoin. Olisi tarkoitus päästä turvaan ja saada tarpeensa täytettyä – ja siinä kahden erilaisen kiintymystyylin soppa onkin jo valmis.
Kaikkien läheisriippuvaisten toimintamallien tarkoitus on päästä turvaan. Mutta siinäpä se: turvan ei enää aikuisuudessa kuulu tulla toiselta. Eikä rakkaudellisuuden tai hyväksynnänkään. JA silti niitä todellakin saa ja tarvitsee saada toisilta! Paradoksaalisesti: tarvitsemme turvaa ja rakkaudellisuutta myös toistemme kanssa, mutta aikuisuudessa oman hyvinvoinnin ei ole ajankohtaista olla riippuvaista siitä, että turvaa, hoivaa ja validaatiota tulee aina toisilta.
Läheisyyden pelko on pohjimmiltaan menettämisen, hylätyksi ja torjutuksi tulemisen ja riittämättömyyden pelkoa, jotka kumpuavat turvattomuudesta. Ne ovat leimallisia turvattomasti kiintyneille. Turvallisesti kiintyneet pelkäävät läheisyyttä ja tarvitsevuutta vähemmän – heillä on varhaisista vaiheistaan asti hyviä kokemuksia tarpeiden täyttymisestä.
Läheisyyden pelon tunnistaminen ja siihen pelimerkkien löytäminen on ihan valtavan vapauttavaa. Mutta eihän se reissu toki siihen vielä lopu, vaan siitä läheisyyden taitojen opettelu vasta alkaakin.
Mitä läheisyyden taidot ovat:
Sisäisen turvan ja hoivan eli sisäisen vanhemmuuden opettelua – tähän tarvitsemme toisia (muita halukkaita kanssa-opettelijoita / turvallisia auttajia)
Turvan opettelua toisten kanssa – saan oppia luottamaan, saan tarvita, saan auttaa toisia täyttämään heidän tarpeitaan
Tunneyhteyttä itseen ja tunnetaitoja – sitä, että oppii tunnistamaan tunteitaan ja niistä kertovia tarpeita ja kohtaamaan, kannattelemaan, säätelemään ja purkamaan tunteita – tähänkin tarvitaan toisia!
Näkyväksi tulemisen harjoittelua: himmaavasta häpeästä läpi kulkemista sisäisyytensä jakamisen opetteluun: omien tarpeiden, tunteiden ja rajojen suoraan kommunikoimisen opettelua
Tarvitsevuuden sallimista itselleen ja toisille – ja sen eheyttävää kokemista
Läheisyyttä torppaavan toiminnan eli omien selviytymis- ja puolustuskeinojen pikku hiljaa tunnistamista ja toisin toimimisen opettelua
Vastuullisuutta: sen tiedostamista ja käytännössä harjoittelemista, että olen vastuussa sisäisyydestäni ja hyvinvoinnistani, ja minun on tehtävä valintoja itseni hyväksi eikä odotettava toisten / maailman muuttuvan
Erillistymistä – olen oma, kokonainen, uniikki itseni – tarpeeni, toiveeni, haluni ja ei-haluni ovat tärkeitä, ja minä itse olen vastuussa niiden validoimisesta (ja saan luopua rakkauden jahtaamisesta sieltä, mistä sitä en toivomallani ja tarvitsemallani tavalla voi saada)
Oman ja toisten sisäisen maailman kunnioittamista
Läheisyyden ja erillisyyden tasapainoista säätelyä ilman pelejä ja kontrollia
…ja huikean palkitsevaahan tämä kaikki alkaa olla, kun OIKEASTI alkaa kokea rakkaudellisuutta, turvaa ja sellaista läheisyyttä, jossa voi levätä. Superolennaista on olla armollinen itselleen (ja toisille): läheisyyden taidot todella kysyvät opettelua ja harjoittelua, eikä siinä tarvitse jotenkin hienosti ”onnistua”
Läheisyyttä on myös se, että saa tipahtaa haavoihinsa, taantua ja pöljeerata – ja opetella pyytämään anteeksi, korjaamaan yhteyttä ja palaamaan läheisyyteen
Vasta kun hiffasin, että minun tarvitsee alkaa syvästi opetella luomaan itselleni turvaa ja riippumatonta itseni hyväksymistä / tarpeideni tunnistamista ja tunnetaitoja, läheisyys – aito rakkaudellisuus – alkoi mahdollistua uudella tavalla. Tähän olen tarvinnut rakkaudellisten auttajien, hoivaavan parisuhteen ja ystävieni apua. Silti läheisyys pelottaa. Siis se, että olen tässä haavoittuvaisena, rehellisisenä ja avoimena opettelemassa läheisyyden taitoja. Tuon esiin tunteitani, tarpeitani ja rajojani. Ilmineeraan totuudellisesti itseäni. Otan täyden vastuun itsestäni. Olen erillinen. Enkä kannattele muiden tunteita tai tarpeita – lausuttuja tai lausumattomia. Ja muutoinkin opettelen tunnistamaan läheisriippuvaisia mekaniikkojani, ja toimimaan toisin.
Huuuuuuuh…. mitä konsepteja! Eikä niitä tarvitse osata nollasta sataan toteuttaa; avain on siinä, että oppii luomaan itselleen turvaa ja hoivaa (myös toisten kanssa), ja opettelee näitä läheisyyden taitoja itsensä kanssa ja ihmissuhteissaan. Suurimmalle osalle meistä se on uuteen tuntemattomaan tutustumista.
Ja jo valinta lähteä sille tutkimusmatkalle on rakkaudellisuutta.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Emotionaalinen estyneisyys ja etäisyys tuovat suhteeseen haasteita, joista yksi tyypillisin on turvattomuuden tunne. Suhteen tunnetason turvan kannalta tietynlainen tunneilmaston avoimuus, aitous ja läpinäkyvyys on tosi merkittävä juttu.
Ristiriitainen käytös: Toinen jalka kaasulla ja toinen jarrulla
Epäjohdonmukaisuus sanoissa ja teoissa
Ei tuo näkyviin haavoittuvaisia tunteita
Mitätöivä suhtautuminen jos tuot esiin toiveita, tunteita tai tarpeita
Eivät ole useinkaan saatavilla, mutta odottavat että sinä olet, kun he haluavat
Ei ole ollenkaan epätyypillistä, että läheisriippuvuuteen taipuvainen tuntee vetoa emotionaalisesti etäisiin ihmisiin. Tähän voi olla monia syitä, mutta näitä kannattaa ainakin omalla kohdalla tarkastella:
⭕️ Emotionaalisesti etäisen ihmisen kanssa itselle toistuu tuttu kuvio – “rakkaushan on sitä, kaipaan toista aina enemmän yhteyteen”
⭕️ Jos keskitän aikani emotionaalisesti etäisen ihmisen analysointiin, pelastamiseen tai muuttamiseen niin silloin minun ei tarvitse keskittyä omaan prosessiini (mega auts, itkee täällä kantapääni)
⭕️ Tällä tavoin alitajuisesti varmistan, että minä en tule aidosti kohdatuksi (koska vaikka sitä janoan, se myös pelottaa)
Tunnistatko jotain ylläolevista?
Vielä disclaimer: Tarkoituksena ei ole syyttää ketään, ei emotionaalisesti etäisyyteen taipuvaisia taikka läheisriippuvia taipumuksia omaavia <3
Tarkoitus on tehdä vaativaa ilmiötä näkyväksi, jotta sitä ei tarvitsisi enää toistaa.
Eroon päättyvissä suhteissa on ollut vaikeuksia usein jo suhteen alusta asti ja monet jo alkuun ilmenneistä on ongelmista nousevat uudelleen esiin suhteen loppumetreillä. Voi käydä myös niin, että seikka joka sai sinut tuntemaan vahvaa vetovoimaa kumppaniasi kohtaan suhteen alussa, muuttuukin luotaantyöntäväksi ominaisuudeksi.
Olet vaikkapa viehättynyt puolisosi ihastuttavaan välittömyyteen ja herkkyyteen, ja äkkiä näetkin hänet rasittavana muiden asioihin puuttuvana analysoijana. Tai puolisosi turvaa tuova jämäkkyys ja vakaus, joka veti sinua puoleensa vuosia sitten, rupeaakin ärsyttämään, koska et saa hänestä mitään irti ja tunnet teidän tämän vuoksi etääntyvän toisistanne. Onkin syytä ymmärtää, että pariterapiaan ei voi mennä liian aikaisin eikä ajan varaaminen terapeutilta ole merkki huonosta suhteesta.
Hyvän suhteen merkki ei ole siis se, ettei siinä olisi ongelmia, vaan se, että siinä halutaan pysyä niistä huolimatta. Se että kumppani alkaa ärsyttää sinua toden teolla ei tarkoita sitä, että mitään ei olisi tehtävissä, Peter Lang kirjoitti: “Behind every problem lies a frustrated dream”. Jos siis pystyt näkemään mihin olet turhautunut, sinulla on todennäköisesti yhteys myös siihen, minkä olisit halunnut toteutuvan.
Suuren osan elämästämme elämme automaattiohjauksella. Päivät täyttyvät rutiineista, tehtävät seuraavat toisiaan. Se on osalle ihmisistä hyvin tyydyttävää, koska kun asiat ovat tarpeeksi hyvällä tolalla, ei meidän tarvitse kiinnittää huomiota nykyhetken parantamiseen, vaan meillä on mahdollisuus antautua arjen syliin huolehtimatta huomisesta.
Mukavuudenhalu voi kuitenkin etäännyttää meidät elämän tärkeämmistä merkityksistä. Mukava sohva ja tv-sarjaputki on paikallaan silloin tällöin, mutta se voi myös jatkuessaan luoda oman turvakuplan, jonka sisään voi kadota ajattelematta oman elämän haasteita. Monet parit alkavat etääntyä toisistaan ajan kuluessa huomaamattaan. Suhteessa ei ole välttämättä riitoja tai erimielisyyksiä. Päivät seuraavat toisiaan ja täyttyvät työllä, lasten harrastuksiin kuskailuilla, arjen haasteilla ja omilla menoilla.
Perheen ulkopuolella vietetty aika voi alkaa merkitä enemmän ja ydintarpeiden tyydyttyminen siirtyy kodin ja parisuhteen ulkopuolelle. Näitä voivat olla esimerkiksi nähdyksi tuleminen, arvostuksen saaminen, yhdessä jakaminen, innostuminen, onnistumisen kokemukset, jopa kauniit sanat ja kokemus läsnäolosta. Ei ihme, että suuri osa sivusuhteista syntyy työmaailmassa. Jos seksuaalinen uskollisuus on sinulle luovuttamaton arvo, kannattaa pysähtyä, kun huomaat kulkevasi kohti sivusuhdetta. Ennen varsinaista pettämistä on yleensä otettu jo monta askelta. Tunne siis rajasi ja uskollinen omalle mielellesi, kun huomaat houkutuksen. Ystävänä olemisessa viehättävän kollegan kanssa ei ole mitään pahaa, jos luotat itseesi. Eikä seksissäkään ole mitään pahaa, jos parisuhteessasi on sellaiset säännöt.
Tahto pysyä yhdessä tulee kuitenkin olla aito valinta. Päätös pysyä kumppanin kanssa perustuu parhaimmillaan omaan haluun. Jos haluat aloittaa pariterapian kumppanisi kanssa, ole rehellinen siitä, mitä tavoittelet sen avulla. On molempia kohtaan väärin, jos teeskentelet haluavasi jatkaa, vaikka olet tehnyt jo päätöksen lähteä. Se on myös puhdasta rahojen ja ajan hukkaamista.
Pidä kuitenkin mielessä, että terapia on hyvä vaihtoehtoa myös silloin, kun tavoitteena on saada aikaan mahdollisimman hyvä ero. Kaikki, joka vahvistaa ymmärrystä välillänne tuottaa todennäköisesti hyvää myös tulevaisuudessa suhteellenne. Päätätte sitten pysy yhdessä tai erota.
Miten keskustella puolison kanssa suhteesta? Miten saada yhteys puolisoon tai parantaa yhteyttä, joka on päässyt katkeamaan?
Parisuhteen keskustelukortit auttavat rakentamaan yhteyttä uudelleen. Kortit sopivat hyvin sekä tutustumisvaiheeseen että pidempään suhteeseen. Korttipakka sisältää 45 korttia ja nostattavat esiin teemoja menneisyyden opeista, tästä hetkestä sekä tulevaisuuden toiveista.
Parisuhteen keskustelukortit sopivat teille, jotka…
…haluatte vaalia suhdettanne
…haluatte tutustua toisiinne yhä uudelleen ja syvemmin
Haluan lempeästi muistuttaa, että sinulla ja minulla – meillä kaikilla on oikeus olla itsemme puolella ihan jokaisena vuoden päivänä. Tänäänkin. Itsensä puolella oleminen on tärkeä osa myös mielen hyvinvointitaitoja.
Meillä on lupa pitää itsestämme huolta ja laittaa itsemme etusijalle. Lupa hemmotella itseämme ilman ansaitsemista. Kenelläkään toisella ei myöskään ole lupaa arvostella kehoamme tai elämäämme. Sinä olet arvokas juuri sellaisena kuin olet.
Älä anna kenenkään…
Vaikka olen nainen, erityisherkkä ja jonkun silmissä vielä nuori – ei mikään näistä tarkoita, etten voisi seistä itseni puolella. Mikäli joku ajattelisi näin, kertoisi se enemmän hänen epävarmuudestaan.
Olen itse joutunut kantapään kautta oppimaan, miten pitää puoleni ja taistella myös oikeuksistani – etenkin, jos kyse on terveydestäni tai vapaudestani olla oma itseni. Olen oppinut vetämään rajoja ja sanomaan lempeästi ei.
Enää en anna kenenkään uhata hyvinvointiani ja pidän rajoistani sekä herkkyydestäni huolta. Olen rohkeasti itseni puolella. Haluaisitko tehdä samoin?
Muistathan etenkin nämä:
Älä anna kenenkään uskotella itsellesi, että olet heikko tai sinussa on jotain vikaa.
Älä anna kenellekään lupaa arvostella kehoasi.
Älä anna kenenkään väittää itsellesi, ettet ole tarpeeksi.
Älä anna kenenkään hallita tai kontrolloida sinun elämääsi.
Älä anna kenenkään koskea kehoasi ilman lupaa.
Älä anna kenenkään tehdä päätöksiä sinun puolestasi.
Älä anna kenenkään satuttaa sinua fyysisesti tai henkisesti.
Älä anna kenenkään uskotella, ettet ole rakkauden arvoinen.
Älä anna kenenkään pienentää sinua.
Älä anna kenenkään olla oman voimasi tiellä.
Valitse näistä se, mikä puhuttelee juuri nyt eniten ja kirjoita se itsellesi johonkin näkyville lempeänä muistutuksena. Ole rohkeasti sinä, usko itseesi ja anna valosi loistaa. Sinä riität!
Vaikka olen nainen, erityisherkkä ja jonkun silmissä vielä nuori – ei mikään näistä tarkoita, etten voisi seistä itseni puolella.
Mitä on olla itsensä puolella?
Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseään, mieltään ja kehoaan kohtaan. Lempeydestä on hyvä myös aloittaa, koska voimme harjoittaa sitä.
Harjoittelemalla itsemyötätuntoa minäpystyvyyden tunne lisääntyy ja se vahvistaa myös muita tunteita, kuten toivoa. Se on taito, jota voi kehittää. Itsensä puolella oleminen ei aina ole helppoa ja itsekin palaan lempeyden äärelle säännöllisesti.
Kun myötätunto itseä kohtaan unohtuu, se kostautuu nopeasti. Sen takia harjoittelen sitä päivittäin. Harjoitus voi olla oman ajan ottamista, itselle kauniisti puhumista tai peilistä hymyilyä. Levosta huolehtimista, kehon kuuntelua, herkuttelua hyvällä omalla tunnolla tai vaikka kävelyretki tai rauhallinen joogahetki. Mistä ikinä sinulle tulee hyvä olo, etkä vaadi itseltäsi liikoja.
Ronnie Grandell kiteyttää ja havainnollistaa lempeyden itseä kohtaan osuvasti Itseämyötätunto-kirjassaan: ”Itsemyötätunto tarkoittaa sitä, että suhtautuu yhtä ymmärtäväisesti ja lämminhenkisesti itseään kohtaan kuin suhtautuu ystäviinsä”.
Itsensä puolella oleminen on ensisijaisesti lempeyttä itseään kohtaan.
Näiden askeleiden avulla löydät itsesi puolelle:
Tee päätös siitä, että aiot jatkossa olla myötätuntoisempi itseäsi kohtaan.
Ota uteliaan tutkiva rooli itseäsi kohtaan; seuraa arjessa, missä hetkissä sinulla on hankala olla itsesi kanssa? Saatko kiinni, miten puhut itsellesi silloin?
Pohdi, miten pystyisit tuomaan lempeyttä näihin tilanteisiin? Mikä olisi se itsemyötätuntoinen teko tässä hetkessä?
Mieti, mikä on auttanut sinua aiemmin elämässäsi vaikeina hetkinä? Kirjoita itsellesi muistiin top 3-5 asiaa, jotka helpottavat oloasi. Tiukan paikan tulle, tarkista listasta ja tee sen mukaisesti.
Mitä sanoisit ystävällesi, jos hän olisi sinun tilanteessasi? Miten lohduttaisit tai rohkaisisit häntä? Tee samoin itsellesi.
Tunnista ja hyväksy kaikki tunteesi. Älä yritä muuttaa tai pakottaa niitä. Sinä opettelet ja kehityt kokemus kerrallaan.
Hyväksy epätäydellisyytesi ja se, ettei kaikkeen voi vaikuttaa.
Sano itsellesi joka päivä, että sinä riität sellaisena kuin olet.
Oletko jo tutustunut Annukan omaan Lempeämpi minä -blogiin? Kurkkaa tästä.
Narsistinen ihminen on erityisen taitava tarinankertoja. Hän kertoo esimerkiksi aikuisten satuja siitä, millainen hirviö hänen eksänsä oli. Hän kertoo makeita, ihmisten draaman nälkää ruokkivia yksityiskohtia eksään ja yhteiseen elettyyn elämään liittyen. Hän mustamaalaa ihmisiä, jotta välttyy jäämästä kiinni pahoista teoistaan. Jos ei ymmärrä, tiedosta, tajua olevansa narsistin tarinankerronnan uhri, saattaa kuulijalla herätä syvää myötätuntoa tuota reppanaa kohtaan, joka elämä on kohdellut niin kovin julmasti. Narsistinen totuus uppoaa niihin, joiden sydän sykkii syvää myötätuntoa. Narsisti esiintyy usein uhrina ja kerää mielellään empatiapisteitä – hän elää niillä.
Mutta. Narsistin tarinoissa on poikkeuksetta sama juonne ja juoni. He uloskirjaavat itsensä näistä tarinoista ulos. Kaiken runoilun tavoitteena on saada kuulija ja näkijä katsomaan muualle kuin häneen ja hänen pöyristyttävään toimintaansa.
Narsisti kertoo mielellään siitä, miten hänen eksänsä käyttäytyi. Kuulija ei ehkä tajua, että uhrin käytös, joka voi olla hyvinkin totta, on seurausta henkisestä väkivallasta ja julmuudesta, jota on sellaisen vaikea käsittää, joka ei ole kokenut, mitä on elää narsistisen persoonan kanssa. Näin hän kääntää kuulijan katseen ”sekopäiseen ja hulluun eksään” ja pesee itsensä puhtaaksi siitä, mitä todella tapahtui. Ikävää on se, että narsistinen persoona uskoo itsekin omiin tarinoihinsa.
On tärkeää oivaltaa, että narsistin uhri käyttäytyy aina tietystä syystä: häntä on kohdeltu kaltoin, on mitätöity, väheksytty, tehty näkymättömäksi, häneen, hänen lapsiinsa, usein myös lemmikkieläimiin, on kohdistettu henkistä ja joskus myös fyysistä väkivaltaa. Narsismi aiheuttaa traumajäljen, joka alkaa näkyä, jos parisuhteesta puhutaan, jo suhteen aikana ja oireilee vielä pitkään suhteen jälkeen. Näitä oireita ovat esimerkiksi univaikeudet, ahdistuneisuus, paniikkikohtaukset, pelot ja niin edelleen.
Narsisti peittelee aina omia tekemisiään. Hän pyrkii kääntämään huomion pois jostain, missä on hänen toimestaan tapahtunut todellista vääryyttä. Katsojan huomio kiinnittyy luonnollisesti sinne, mihin suuntaan osoitetaan eikä siihen, joka asioita osoittaa. Tämä toiminta on narsistisille ihmisille hyvin tyypillistä ja aiheuttaa ihmisissä paljon hämmennystä, outoa oloa ja kysymystä siitä, mikä on totta ja mikä ei. Tästä niin kutsutussa sumuttamisessa on kyse.
Narsisti toimii ihan oikeasti näin: näytellessään hyvää ihmistä ja hyväntekijää, hän peittelee jotain omassa elämässään. Aina kun narsistinen persoona syyttää toista ihmistä jostain, puhuu hän oikeasti itsestään. Aina. Jokainen syytös pitää sisällään julman tosiasian hänestä itsestään. Narsistin maailmaan ei muuta mahdu kuin hän itse ja omien kasvojen suojeleminen.
Narsisti pesee itsensä puhtaaksi omissa tarinoissaan. Hän saattaa myös heittäytyä sellaiseksi, ettei puhu – puhuminen voi nimittäin sisältää paljastumisen ja ylpeyden menettämisen riskin. Tätä kaikkea on tosi vaikea ymmärtää, ei voi tietää ennen kuin tietää. Jos uhri-kumppania syytetään jostain, on syytä katsoa narsistiin itseensä. Hän teki jotain sellaista, josta seurasi se, mistä narsisti kumppania syyttää. Ja tämä on täysin totta. Tämä tyyppi EI OTA KOSKAAN VASTUUTA omista tekemisistään. Hän syyttelee ja osoittelee muita, mutta ei kykene katsomaan itseään peiliin eikä tätä asiaa voin hänessä muuttaa, vaikka kuinka hartiavoimin yrittäisi – tästä saa elämäntehtävän, jos niin valitsee. Mitä nopeammin hyväksyt sen, ettei tyyppiä pysty muuttamaan, sen vähemmillä vaurioilla itse pääset.
Narsisti on julma ja empatiakyvytön ja voi tehdä mitä vaan pelastaakseen oman maineensa, voittaakseen ja säilyttääkseen ylpeytensä. Hän ei kaihda keinoja mestatakseen henkisesti sen, joka uhkaa paljastaa hänestä totuuden. Narsistia nimittäin joko uskotaan tai sitten se, joka uhkaa paljastaa narsistin, poistetaan elämästä – jokainen, jolle narsistin todelliset kasvot ovat paljastuneet, ovat hänelle todellinen uhka.
Hän ei voi sietää omaa todellista kuvajaistaan, siksi sitä joka näkee tai alkaa nähdä totuuden, täytyy vihata ja hänet pitää poistaa omasta elämästä. Jos uskallat epäillä kertomusten todenperäisyyttä, olet välittömästi siirtynyt entisten kumppaneiden tai ystävien kastiin ja niiden ihmisten joukkoon, joita ei enää tervehditä. Ihmiseksi jota ei hänelle enää ole.
Narsisti rakentaa elämänsä aina uusien valheiden päälle. Vanhoja valheita harva osaa nähdä tai tajuta. Hän rakentaa uuden suhteen vanhojen valheiden kaatopaikalle – nousee kuin Feeniks-lintu siivilleen, pudotakseen taas. Ja sama jatkuu.
Uhrin ja narsistin tarinoita kuuntelevan ihmisen on hyvä tiedostaa ja tunnistaa edellä esitetty narsismiin liittyvä kuvio. On tärkeää muistaa, ettei uhri ollut syyllinen siihen, mitä oli ja mitä tapahtui. On normaalia, inhimillistä ja oikein, lähtökohtaisesti, luottaa ihmisiin ja ihmisten hyvyyteen, reagoida ja toivoa että muut ihmiset saisivat tietää ja näkisivät totuuden – narsistin uhri ei ole tyhmä tai hölmö vaan ihminen, joka on joutunut tekemisiin hyvin epäterveen ilmiön kanssa.
Olen vetänyt puoleeni ystäviä ja kumppaneita, jotka suhtautuvat tunteisiin älyllistävästi tai hiukan etäältä ja ovat kenties saattaneet pitää minua, herkkää ja samalla voimakasta tunneihmistä vähän heikkona tai rasittavana. Olen ihan valtavasti halunnut läheisyyttä ja syvempää tunneyhteyttä ja ollut aina megariemuissani, kun tätä yhteyttä on voinut kokea. Mutta usein hetket ovat olleet ohikiitäväisiä. Tai sitten en ehkä olekaan tuntenut ystäviäni tai kumppaneitani ihan pohjimmiltaan, ja vastaan onkin tullut aika sydäntämurskaavia ylläreitä. (Näin ei ole ollut kaikissa suhteissa, mutta loppujen lopuksi yllättävän monessa),
Alitajuisesti olen a) pyrkinyt nojaamaan näihin ihmisiin b) löytämään yhteyttä about hinnalla millä hyvänsä. Hokaamatta ollenkaan, että ehkä oma kompassini ihmissuhteiden suhteen on ollut ”inauksen” vinossa. Huomaamatta, ettei minun tarvitsisi ponnistella tai arvuutella niin paljon.
Mutta näin olen toiminut, koska itse asiassa olen itse pelännyt läheisyyttä aivan helvatusti. Pelkään vieläkin menettämistä paljon, ja sen vuoksi minulle oikeastaan sopii hidas lähestyminen / ystävystyminen / tutustuminen / luottamuksen ja turvan luominen paremmin kuin vikkelät pyyhällykset. Olen kuitenkin erityisen harjaantunut vikkelissä pyyhällyksissä täysiä päin seinää.
Vasta havaittuani, että itse asiassa koska pelkään läheisyyttä eli tarvitsemista, tervettä riippumista, rakastetuksi ja nähdyksi tulemista (koska riitänkö tällaisenani?!), ja sitä että läheisyys vie vapauteni tai johtaa johonkin ansaan, olenkin taitavasti huomaamattani vetänyt puoleeni ihmisiä, jotka eivät myöskään mielellään tule kovin lähelle. Olen siis voinut väistää omaa läheisyyden pelkoani olemalla ihmisten kanssa, joiden kanssa ei välttämättä päästä sellaiseen läheisyyteen kuin toivoisin.
Olen myös oppinut ponnistelemaan rakkaudessa sen sijaan että olisin oppinut hoivaamaan itseäni, tunnistamaan ja täyttämään omia tarpeitani, huolehtimaan rajoistani ja nojailemaan elämässä lempeästi taaksepäin.
Kuulostaako tutulta?
Vasta kun olen erittäin tietoisesti alkanut opetella läheisyyden taitoja, sydänhommani ovat muuttuneet. Ponnistelun sijaan olen oppinut kohtelemaan itseäni tosi rakkaudellisesti ja arvostavasti – ja tietenkin se vaikuttaa toimintaan toistenkin kanssa. Yksi pieni käytännön esimerkki on, että luon paljon levollista rytmiä elämässäni enkä säntäile mihinkään. Se auttaa olemaan säntäilemättä ihmissuhteissakin. Ja jos säntäily joskus tärähtää päälle, minulla on keinot rauhoittaa tilanne.
Koska tiedostan ja täysin validoin ja ymmärrän läheisyyden ja menettämisen pelkoni, voin valita elämäni sydänhenkilöitä selkeämmin. Tunnistan paremmin, keiden kanssa voi tulla turvassa nähdyksi näine tunteineni, tarpeineni, rajoineni ja sisäisyyksineni. Luulemme usein, että haavoista ja peloista täytyy päästä eroon tullakseen rakastetuksi ja voidakseen rakastaa, mutta ei ollenkaan. Haavamme avaavat läheisyyttä, kun opimme ymmärtämään miten emmekä ohjaudu enää niiden kautta.
Nykyään tunnistan myös savuavat aseet ja varoitusmerkit – ne, joille olen aiemmin ollut ihan sokea. Minulla on ollut paljon täyttymättömiä tarpeita, jotka ovat ohjanneet ihmissuhdevalintojani alitajuisesti ilman, että olen itse huomannut yhtään mitään ennen kuin pää ja sydän ovat jo tärähtäneet täysiä seinään.
Kun oppii tunnistamaan ja vapauttamaan jo varhaisissa vaiheissa omaksuttuja uskomuksia / malleja / sydänruttuenergiaa, oppii myös tekemään ihan uusia valintoja. Alkaakin ilmineeraamaan ja vetämään puoleensa oikeaa rakkaudellisuutta kaikissa ihmissuhteissaan.
Nyt elämässäni on enimmäkseen sydänhenkilöitä, jotka opettelevat läheisyyden taitoja itsekin – ja jotka haluavat aivan oma-aloitteisesti syvää yhteyttä ja ottavat nähdyksi tulemisen riskejä. Heidän kanssaan saa tottua olemaan ihan näkyvä, kokonainen oma itsensä. Emme kilpaile toistemme kanssa vaan kannustamme ja hurraamme, puhumme vaikeista tunteistamme ja siitä, mitä yhteytemme herättää. Pyydämme ja rajaamme. Hoivaudumme läheisyydessä, nähdyksi tulemisessa ja rakkaudessa. Nautimme laiffista, jaamme sydänmössöjä.
Tällaiseen läheisyyteen oppiminen on ihan oikeasti monelle meistä ison totuttelun ja opettelun paikka. Se kysyy sitä, että opimme huomaamaan tapojamme väistää omia tunteitamme, tarpeitamme, tarvitsevuuttamme, toisten rakkaudellisuutta. Opimme pois siitä, mikä meidät on aiemmin luiskauttanut sellaisten luo, joiden kanssa syvenevästä läheisyydestä ei tosiaankaan ole ”vaaraa”.
Kyse on siitä, että alkaa palata luonnolliseen olotilaansa, siihen sydäntilaan ja autenttiseen ainutlaatuisuuteensa, jonka kanssa tänne on syntynyt. Mutapellolta raivautuvat selviytymis- ja suojautumiskeinot, joiden kautta yrittää saada tarpeitaan täytettyä mutta jotka itse asiassa blokkaavat läheisyyttä ja rakkautta. Hommelin ydin on siinä, ettei oman sydämelämän kuulu olla mikään ikuinen työmaa jossa vedellään buutsit mudassa raahatuen.
Läheisyyden eteen ei tarvitse tehdä hulluna töitä; vaan lähinnä raivata läheisyyden esteitä. Se on joskus kiperää ja haastavaa, mutta samalla eheyttävää ja voimauttavaa uuden kokemista. Eikä KOSKAAN ole myöhäistä oppia, kuinka sydänniityn saa kukkimaan.
Lähelle-ihmissuhdeverkkokurssini käytössäsi koko kesän. Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Moni meistä on alituisella pakomatkalla tunteistaan. Emme halua kohdata häpeää, pettymystä, surua, vihaa emmekä muitakaan ikävältä tuntuvia tunteita vaan juoksemme niitä karkuun tai yritämme kaivaa ne syvälle mielen syvyyksiin ja haudata sinne.
Alituinen karkumatka tekee kuitenkin sen, ettei ole koskaan täysin vapaa. Tunteiden pelko sulkee ovia elämässä. Se saa välttelemään tilanteita, joissa voisi olla vaarana kokea tiettyä tunnetta. Epäonnistumisen pelko voi salvata meiltä tilaisuudet, joissa pitäisi puhua vaikka vieraita kieliä tai esiintyä. Pettymyksen pelko voi estää menemästä sokkotreffeille. Jokaisella meillä on aivan omanlaiset tunteiden pelot ja lukot. Avain vapauteen on kuitenkin meillä kaikilla. Voimme avautua kaikille tunteille ja lakata pakenemasta tai torjumasta. Meissä kaikissa on tilaa kaikille tunteille. Ne kaikki mahtuvat meihin. Ja kun ei tarvitse paeta on vapaa.
Ikävä tunne tuntuu ikävältä. Joskus se voi tuntua aivan kertakaikkisen kauhealta. Tunteeseen on takertunut kasa ahdistavia ajatuksia ja siihen liittyy aina myös kehollisia tuntemuksia. Ne tuntuvat pahalta, mutteivat ole vaarallisia.
Tunteille voi tehdä tilaa ja tutustua niihin. Kun tunne on tuonut viestinsä, se on valmis lähtemään. Yksi tapa tehdä tilaa tunteelle on vain olla ja hengitellä sen kanssa. Katsoa sitä silmiin. Silloin se menettää voimaansa. Pelko kasvaa kun juoksemme sitä karkuun. Kun pysähtyy ja kohtaa pelon se kutistuu.
Omiin tunteisiin voi suhtautua lempeästi. Niillä kaikilla on kuitenkin hyvä tarkoitus; ne ovat viestintuojia. Kertovat jotakin meille tärkeää. Viha nousee, kun rajojamme on ylitetty. Pettymys saapuu, kun asiat menevät toisin kuin toivoimme. Joskus tunteet tuovat vääriä viestejä. Pelko tulee, mutta oikeasti se ei liitykään mitenkään käsillä olevaan tilanteeseen vaan on viesti menneisyydestä. Pelkoparka heräsi, kun nykytilanne muistutti menneestä hieman samankaltaisesta kokemuksesta. Väärä paikka ja ajoitus – joku vain painoi vanhaa tunnenappulaa.
Jos on läsnä itselleen ja tunteilleen saattaa tunnistaa menneisyydestä tähän hetkeen vahingossa tupsahtaneet tunteet. Kaiut menneisyydestä.
Tunteet ovat aina läsnä ja avaamalla niille tilaa itsessä tulee rohkeammaksi. Enää ei tarvitse epäonnistumisen pelon takia vältellä jotain paikkoja, ihmisiä tai tilanteita. Tietää, että jos pelko tulee se tulee ja mitäs siinä. Se on vain tunne. Voi toimia toisin kuin tunne ehdottaa.
Tunteissakin tutut ovat vähemmän pelottavia kuin vieraat. Kun tunteelle antaa nimen, sen ikävältä tuntuva voima vähenee. Aivokuvauksissa on huomattu, että kun tunnistamme tunteen sen volyymi pienenee. Nimetessään mielessään, että ”tämä on häpeää”, häpeän tunne hellittää otettaan. Vaikkemme vielä tunnistaisi tunnetta nimeltä, jo ainoastaan se, että tunnistamme tunteen tuntuvan ikävältä siirtää tunteen käsittelyn aivoissamme kohdasta toiseen ja olo rauhoittuu.
Tunteet tuntuvat aina myös kehossa ja kun huomaa sen, sille voi antaa huomiota. Lähettää lämpöä kireälle pallealle tai palalle kurkussa. Antaa lihasten pehmentyä vaatimatta niitä pehmenemään.
Ikävältä tuntuvien tunteiden kohtaaminen heikentää niiden voimaa, mutta mukavalta tuntuvien tunteiden volyymiä tunnistaminen vahvistaa. Ilo, kiitollisuus ja rakkaus vain kasvavat saamastaan huomiosta.
Tunteitaan ei voi valita. Ne tulevat, kun tulevat. Emme voi keskittyä vain hyvältä tuntuviin. Jos haluamme tuntea, on otettava vastaan koko paletti. Se kaikki on osa elämää.
Rehellisyyden hyvistä vaikutuksista omia tunteita, itseä ja muita kohtaan voit lukea Reijan kirjasta Rohkeasti rehellinen.
Kysyimme Hidasta elämää -lukijoilta Facebookissa ja Instagramissa, mitä koirat ovat teille opettaneet ja mikä on koirissa ihaninta. Tässä 9 vastauksista poimittua ihanaa ja arvokasta asiaa.
Lisää koskettavia tarinoita ihmisen ja koiran suhteesta voit lukea Heli MäenpäänEtsii omaa ihmistä -kirjasta (Johnny Kniga, 2022), joka kertoo 25 rescuekoiran koskettavat tarinat.
1. Luottamusta elämään
”Ihaninta on että espanjan rescuekoirani on niin luottavainen ja avoin elämälle vaikka olikin joutunut hylätyksi ❤️ Olen oppinut koiraltani että vaikeuksien kautta voi päästä voittoon ❤️”
2. Kykyä olla läsnä tässä hetkessä
”Parasta on läheisyys ja läsnäolo, ja hän niin tarkasti aina kuuntelee. Aina iloinen ja energinen, joka paikassa mukana. Täydellinen koira, minun elämäni eläin. Opettanut minulle hetkeen pysähtymistä. 🥰 🥰 🥳”
3. Kokemuksen siitä, että olen rakastettu
”Koirassani on parasta aivan kaikki, se valtava määrä pyyteetöntä rakkautta mikä pitää elämän mieluisana ❤ ❤ ❤ rescue Espanjasta. Minä en pelastanut häntä, hän pelasti minut 🤍”
4. Optimistista elämänasennetta
”Optimismi, itseluottamus ja peräänantamattomuus. Momo-koirani on ollut melkein koko ikänsä sokea, mutta siitä huolimatta reippaasti liikkuu kotona ja ulkona, ja luottaa siihen, että pärjää.”
5. Ystävyyttä
”Mun koirassa parasta on sen ehdoton ystävyys. Se on aina mukana kaikkialla, mun paras ystävä ❤️ Se on opettanut mulle paljon kärsivällisyyttä ja jollain tapaa myös armollisuutta itseä kohtaan. Me ei mahduta muiden muotteihin, mutta se on täysin ok! ❤️”
6. Rauhoittumista ja pysähtymistä
”Koirassani ihaninta on sen ehdoton rakkaus ja luottamus ❤️ Olen oppinut koiraltani rauhoittumisen ja pysähtymisen jaloa taitoa. Että aina ei ole kiire jonnekin. Voi vaan samoilla pitkin metsiä yhdessä, ihailla luonnon kauneutta, kuunnella linnunlaulua ja tuntea tuulen iholla. Koirani ❤️”
7. Kokemuksen siitä, että olen ihana omana itsenäni
”Koirassani on parasta juuri se ihana itse koira ❤ 🐾 🐾 Opettanut minulle, että olet juuri se ihana itsesi 🥰 ❤ 👍”
8. Aitoa iloa, joka tarttuu
”Iloisuus, joka tempaa mukaan vaikka olisi kuinka alakuloinen tai väsynyt. Kutsunkin koiriani tassuterapeuteiksini. Ja niitä tarvitsen ❤️”
9. Kodin tuntua
”Koirissa parasta on kaikki ❣ Ne on enkeleitä maanpäällä. Ne opettaa rakkautta, luottamusta, lojaaliutta, hetkessä elämistä, anteeksi antamista, huumoria, hauskuutta ja suunnattoman määrän kiintymystä. Voimmeko ikinä olla heille tarpeeksi hyviä? Asunnosta tulee koti koirien kanssa, kiitos koirat! ❤ 🐶”
Koskettavia tarinoita koiran ja ihmisen kohtaamisista voit lukea Heli Mäenpään kirjasta Etsii omaa ihmistä. Kirja kertoo 25 rescuekoiran ja heidän oman ihmisensä tarinan. Jos harkitset uuden elämän tarjoamista pelastetulle koiralle, tästä kirjasta saat tärkeää tietoa rescuekoiran hankinnasta.
Aamulla lapsi katselee sukkalaatikkoa mietteliäänä. Maailmassa ei ole kiire mihinkään, ei ainakaan niin kiire, etteikö ehtisi miettimään rauhassa, millaiset sukat pukisi tänään jalkaan. Värien pitää olla aamun mielentilaan sopivat, mutta tärkeää on myös se, että sukat tuntuvat jalassa mukavilta. Liian pitkät langanpätkät tai kiristävät resorit voivat saada kiukun murisemaan mahassa.
Kuulostaako tämä kuvaus tutulta?
Itselleni erityisherkän pojan äitinä tämä kuvaus on arkipäivää. Olen oppinut ymmärtämään lapseni ajatusmaailmaa, koska olen pysähtynyt kuuntelemaan häntä. Monelle aikuiselle voi olla vaikea ymmärtää, että lapsi tekee ison numeron esimerkiksi sukkien pukemisesta. Lapsen käytös tulkitaan helposti uhmakkuudeksi, jos hän ei pue niitä sukkia jalkaan, mitä aikuinen on valinnut.
Käännetään hetkeksi tilanne päälaelleen. Mieti itsellesi tilanne, jossa olet lähdössä vaikka juhliin. Katselet vaatekaapissa olevia mekkoja ja mietit, mikä sopisi parhaiten kesäiltana vietettäviin juhliin. Hypistelet kukkamekkoa kädessäsi ja näet jo mielessäsi, kuinka tanssit mekko päällä meren rannalla ja juot samalla viiniä ystäviesi kanssa. Sitten joku tulee paikalle ja ojentaa sinulle tiukan mustan kotelomekon. Olet kuluttanut hänen mielestään liikaa aikaa mekon valitsemiseen, ja hän tekee päätöksen puolestasi.
Pystyisitkö sinä lähtemään juhliin musta kotelomekko päälläsi niin, että tuntisit olosi onnelliseksi?
Erityisherkkä lapsi kokee näissä tilanteissa helposti olonsa surulliseksi. Lapsi voi ajatella, ettei hänen mielipiteillään ole mitään väliä, tai häntä ei haluta kuunnella. Lapsi ei ymmärrä, miksi hän ei saisi käyttää aikaa siihen, että hänellä olisi hyvä olla.
Pienet lapset eivät välttämättä osaa sanoittaa tunteitaan. Silloin meidän aikuisten tehtäväksi jää se, että osaamme katsoa maailmaa erityisherkän lapsen silmin.
Vasta kun pysähdymme kuuntelemaan ja haluamme ymmärtää, voimme luoda paremman maailman näille lapsille.
Nautinto muuttaa koko elämäsi. Olen tavannut lukemattomia naisia , joilla on ”kaikkea”: Hyvä työ ja ura, kaunis koti, vaatteita, ystäviä, personal trainer, auto, terveet ruokailutottumukset, lomamatkoja, mutta silti jotain tuntuu puuttuvan.
Valmennuksissa naiset kertovat minulle: ” Tuntuu, että minussa on jotain sisäisiä lukkoja, jotka estävät antautumasta täysillä elämän virtaan.”
”Ihan kuin tuli olisi sammunut. Luovuuteni tempoilee enkä osaa keskittyä mihinkään. Olen menettänyt jopa elämänhaluni.”
”Olen ottanut hoitaakseni ja kantaakseni liian paljon asioita ja samalla kadottanut feminiinisen puoleni, voimani ja paloni. Olen kyllä pärjäävä ja vahva, mutta en enää löydä sisäistä naistani roolien ja odotusten keskellä. ”
Arvaat varmasti, mitä minä sanon: ” Se puuttuva palanen on sinun Nautintosi.”
Minä tiedän, koska olin tuo nainen.
Tunsin valtavan kaipuun johonkin, jota en osannut edes sanoittaa. Tunsin tyhjyyden ja tunteen, että ”tässä ei ole vielä kaikki”.
Muutos
Se mikä on tuonut minulle kokonaisvaltaisen täyttymyksen tunteen, on syvä, nautinnollinen ja rakastava yhteys seksuaalisuuteeni.
Olen nähnyt saman muutoksen asiakkaissani. Olen nähnyt heidän elämänsä muuttuvan, kun he ovat vahvistaneet yhteyttä seksuaalisuuteensa ja alkaneet kunnioittamaan ja rakastamaan itseään seksuaalisina kuningattarina:
”Tunnen seksuaalisen, elinvoimaisen yhteyden itseeni ja muihin”
”Olen ylpeä ja riemuitsen seksuaalisuudestani”
”Koen erilaisia orgasmeja ja orgastista energiaa, jotka ravitsevat kehoani, mieltäni ja sieluani”
”Tunnen ja osaan asettaa rajani. Tiedän, koska ja mihin sanon ” ei ” ja koska sanon ” kyllä”
”Tunnen itseni ja rakastan itseäni aivan uudella tasolla. ”
”Pystyn aitoon intiimiin yhteyteen tunteiden ja mielen tasoilla sekä seksuaalisuudessa kumppanini kanssa.”
Tämä on nautinnon voima. Nainen syttyy ja muuttuu itsevarmaksi, säteileväksi ja luovaksi, kun hän antautuu nautintoonsa.
On normaalia, että muutosten tekeminen pelottaa meitä. Ihminen hakee turvaa tutuista ja vahoista tavoista. Haluan kuitenkin kannustaa sinua lähtemään rohkeasti tutkimusmatkalle nautintoosi. Olet sen arvoinen.
Kuva: Cottonbro/ Pexels
Kuningatar O- antaudu intohimollesi verkkokurssini alkaa 23.5. Myös muut kurssit ja valmennukseni löydät TÄÄLTÄ
Kysyimme teiltä lukujoilta parhaita tapoja pitää mielen hyvinvoinnista huolta. Tässä 100 vinkkiä, jotka annoitte ja joista voi poimia omaan arkeen parhaat mielen tasapainottajat:
1. Metsälenkit oman koiran kanssa. / Juokseminen koiran kanssa. Nollaa pään tehokkaasti.
2. Yöunen pidentäminen auttaa aina.
3. Oman ajan etsiminen ja sen käyttäminen äänikirjoihin tai lukemiseen on minulle parasta palautumista.
4. Hengitys esim. neljään laskien nenän kautta sisään ja hitaasti suun kautta ulos neljään laskien auttaa.
5. Puiden ja lintujen katsominen ikkunasta tai kuistilta.
6. Sanat: ”Asiat voisivat olla pahemminkin ja asioilla on tapana selvitä, sotkuisimmillakin.”
7. Sanat: ”Elä ja anna elää.”
8. Sen hyväksyminen ettei aina ”pidä”. Väsytin itseni siihen ajatukseen et ”mun pitää vielä noi pyykit, sit vielä noi ja tuoki pitää vielä ehtiä..”. Teen asiat sillä painolla ku ne tuntuu luonnolliselta ja jaksan paljon paremmin.
9. Jalkojen rasvaus ja hieronta ennen nukkumaanmenoa.
10. Musiikin kuuntelu, laulaminen ja tanssiminen.
11. Rehellisenä peiliin katsominen.
12. Mindfullness. / Päivittäinen meditaatiohetki. / Meditointi painopeiton alla.
13. Omien tunteiden sanoittaminen (tai ainakin yritys sanoittaa).
14. Talvi-/kylmäuinti ja sen tuomat endorfiini- ja dopamiinibuustit.
15. Säännöllinen ulkoilu säästä riippumatta.
16. Käsi sydämelle, kun tarvin itsemyötötuntoa ”kaikki hyvin”. Nukkuessa mietin neutraalia sanaa ”että….että…että”, kun ajatukset pyörii päässä ja uni ei tule.
17. Luonnossa kiitoskävely ja luonnon ihmeiden ihmettely.
18. Lempeä syvä hengitys/huokaisu ja kasvojen rentoutus: kuvitettelen lyhyen hetken, että otsa ja leuka sulavat kuin jäätelö maata kohden.
19. Maalaaminen ja piirtäminen; saa käyttää luovuuttaan, rauhoittaa mielen.
20. Tietoinen läsnäolo eläinten kanssa. / Kissojen silittely.
21. Somen käytön vähentäminen.
22. Varaamalla kalenteriin omaa aikaa itselle – ja arvostamalla sitä yhtä paljon kuin mitä tahansa muutakin menoa: sitä ei peruta eikä mielellään siirretä. Hyvin nopeasti tämän myötä konkretisoituu, kuinka tärkeää on nostaa omat tarpeet tärkeysjärjestyksessä listan yläpäähän.
23. Käytän paljon erilaisia kortteja: lemppareina Voimauttavat kysymykset ja Sielun sopukoita -kortit.
24. Tähtitaivaan katsominen on suosikki asia rauhoittumiseen.
25. Joka ilta ennen nukkumaanmenoa mietin vähintään pari asiaa, mitkä oli hyvää siinä päivässä. Auttaa konkreettisesti näkemään myös kaiken kaaoksen keskellä jotain hyvää, ja tuo levollisen olon just ennen yöunia: ”Kaikki päivät ei ole hyviä, mutta jokaisessa päivässä on jotain hyvää.”
26. Kun olen todenteolla pahoittanut mieleni ja suruissani, menen jonkin pihapuuni juureen, painan käteni sitä vasten ja sanon hiljaa: ”Ota tämä kipuni ja kasvata siitä uusi ja vahva oksa.” Sen jälkeen kiitä puuta taakkani kantamisesta ja tunnen oloni paljon kevyemmäksi ja paremmaksi.
27. Pienet tavoitteet ja iloitseminen niiden täyttämisestä.
28. Sanat: ”Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu!”
29. Ystävällinen teko tuntemattomalle.
30. Neulominen. Vuoden lopussa menetin tärkeän läheisen, se lamaannutti niin totaalisesti, että en pystynyt tekemään juuri silmukkaakaan. Kun suru hiukan helpotti, tein kolmessa viikossa 3 villapuseroa, sen jälkeen on tahti onneksi hidastunut, mutta on helpottanut surun ja muiden tunteiden käsittelyä.
31. Kasvohieronta guasha-kammalla ennen nukkumaanmenoa, parantanut unta.
32. Tärkein hyvinvointivinkkini on, että aina kun huomaan murehtivani tulevaisuutta tai mennyttä kysyn itseltäni: ”Onko sinulla jotain hätää juuri nyt?”
33. Saliharrastuksen aloittaminen on lisännyt työssä jaksamista ja auttaa pääsemään eroon kasaantuneesta negatiivisesta energiasta.
34. Istuminen terassilla/parvekkeella kaukaisuuteen/merelle katsellen. Antaa ajatusten tulla ja mennä/olla ajattelematta yhtään mitään. Kuunnella luonnon ääniä tai hiljaisuutta ympärillä.
35. Kävely meren rannalla on erittäin puhdistavaa ja virkistävää. Siellä parit syvät hengityksen ja venyttelyt tekevät hyvää niin mielelle kuin keholle.
36. Ilmajooga on muuten ihan älyttömän kivaa ja ihan parasta, kun saa olla läsnä itsensä kanssa.
37. Perheen ja ystävien kanssa ajanviettäminen ja kuulumisten/ajatustenvaihto tuottaa mielihyvää.
38. Kiitollisuuspäiväkirja yhteisesti koko perheen kesken. Kaikkien päivän kohokohta muistiin!
39. Ulkoilut säässä kuin säässä. Päämäärä ei ole tärkein, vaan ulos lähteminen, ja kävellä niin kauan kuin olo on parempi kuin lähtiessä.
40. Yritys avata tunnelukkoja. / Itsetutkiskelu on kaiken a ja o.
41. Kirjoittaminen: saa jäsenneltyä ajatuksia.
42. Sanat: ”Kaikki on hyvin, joskus vain tuntuu siltä, että ei olisi.”
43. Taipuisuus, eli sen ymmärrys, että kaikki muuttuu, muokkaantuu ja elää sykleissä.
44. Ruokapreppaus! Säännöllisyyttä ja terveellisyyttä ruokailuun ennakoinnin kautta.
45. Aamulenkit auringonnousun aikaan — on vain heräilevä luonto ja sen tuhannet äänet. / Aamujooga ja lenkkeily luonnossa. Hiljaisuus.
46. Mulla toimii rauhallinen venyttely, kun joutuu kuuntelemaan kehoa. Se toimii jopa meditaationa. Suosittelen lämpimästi muillekin.
47. Avoimesti puhuminen, omassa päässä asioiden läpi puinti ja itsensä lohduttaminen, tieto siitä että asiat on ennenkin järjestynyt tavalla tai toisella.
48. Sauna ja sen yhteydessä joko talviuinti tai jääkylmä suihku! Palauttaa todella hyvin kehoon ja tähän hetkeen ja nollaa ylikierroksilla käyvän mielen.
49. Minimalismi, hidastaminen ja se, että sen mitä teen, teen rauhassa!50. Aamuisin sanon: tästä tulee hyvä päivä. Illalla nukkumaan mennessä sanon: kiitos tästä päivästä.
51. Työyhteisössäni olen joskus tehnyt jokaiselle työkaverilleni hyvän mielen purkin kahvihuoneen pöydälle. Purkit on varustettu nimillä ja jokainen työyhteisön jäsen kirjoittaa pikku lappuselle jotain hyvää purkin omistajalle. Lopputulos on iloinen mieli jokaisella. Kehuja ei koskaan tule sanottua liikaa.
52. Lopetin suorittamisen ja aloin nauttia siitä, mitä milloinkin teen.
53. Henkisesti välillä rankkaakin työtä tehdessä on tärkeää muistuttaa itseään ja työkavereitaan että ”teimme parhaamme, me riitämme”. Sekä olemaan armollinen itselleni ja muille.
54. Tiedosta olen saanut paljon omaa apua, koska olen saanut ymmärrystä omasta tilanteesta ja käytösmalleista. En enää anna ”vaiston” viedä, jos triggeröidyn. Kiintymyssuhdemalleista kertova kirjallisuus ollut ensiarvoisen tärkeää.
55. Oman hetken ottaminen. Välillä kuppi kahvia jossain mieleisessä paikassa ilman häiriötekijöitä, riittää mielen piristeeksi.
56. Lähiympäristön tutkiminen ”uusin silmin”.
57. Töissä: käyttämällä hetki aikaa työkamujen kanssa juttelemiseen muista kuin työasioista. Se on yhteisöllistä ”liimaa”. Asia ei saa olla muiden arvostelua eikä negatiivisuutta ruokkivaa.
58. Kohtaa ihmiset aidosti ja läsnäolevasti. Pyri tunnistamaan toisen tarve sillä hetkellä: joskus riittää pelkkä läsnäolo, joskus taas tarvitaan rohkaisun ja toiveikkuutta. Ihmisyyttä kohti, sinä riität sellaisena kuin olet.
59. Ymmärrä, että jokaisella on myös menneisyys, älä tuomaroi heti, kuuntele, ole läsnä.
60. Oppia hyväksymään huonotkin päivät, koska ne tekevät hyvistä päivistä vielä parempia.
61. Hengitysharjoituksia ennen nukahtamista, auttaa unen saantiin. / Juuri oppimani hengitysharjoitukset ovat auttaneet minua heräämään virkeämpänä.
62. Mietin usein asioita, joista voin olla kiitollinen. Ilahdun pienistä. Yritän kukan lailla kääntyä valoon päin. Katselen kauniita asioita ja pidän mielessä mummin voimalauseen ”kyllä kaikki järjestyy”.
63. Laitan silmät kiinni, kuuntelen ja hengitän syvään. Yhtäkkiä alan kuulemaan tarkkaan kaiken ympärilläni olevan, hengitys rauhoittuu, käsille tulee lämmin ja olen taas valmis uuteen hetkeen.
64. Lempeys ja armollisuus itseä kohtaan! Yksi esimerkki on, miten puhun itselleni eli en ota enää itseäni niskasta kiinni vaan ojennan auttavan käden.
65. Laitan usein musiikin soimaan ja tanssin sen tahtiin!
66. Asioista puhuminen eikä niiden panttaaminen sisälleen.
67. Merivesi joko virkistävänä pulahduksena, avarana katselmuksena ja kuunneltavana… Löydät itsesi pienenä ja näet luonnon kauneuden.
68. Se, että saa olla oma itsensä töissä ja vapaalla.
69. Ihan sama, miten iso tunneryöppy onkaan, niin ei tarvitse tehdä muuta kuin hengittää ja se riittää.
70. Terapeuttinen kirjoittaminen.
71. Tajuaminen, että myös itseä kannattaa helliä, hoivata, arvostaa ja rakastaa.72. Hitaat aamut hyvän teen kera ja illalla sängyssä kiitollisuushetki juuri ennen nukkumaanmenoa keskittyen kaikkeen, mistä olen kiitollinen.
73. Sanat: ”Rohkeus ei aina karju, joskus se on se pieni ääni päivän lopuksi joka sanoo että yritän huomenna uudestaan.”
74. Kun lähtee kävelylle luontoon ja löytää sopivan kannon tai kiven, istuu sille ja antaa ajatusten antaa virrata vapaana, saa mielen pikkuhiljaa rauhoittumaan. Täytyy vain rauhoittua ensin kuuntelemaan luontoa ja nähdä, kuinka se ja koko universumi kuuntelee sinua
75. Töissä ja kiireessä auttaa huumori. Ilman sitä ja hyvää työyhteisöä ei jaksaisi.
76. Kuusimetsän polut, haapojen havina, lintujen laulu, suot lampineen, maaseudun pellot, vaarojen ja tuntureiden huiput, purojen solina, meren aallot, järven rannat – se mistä tulemme, myös hoitaa, parantaa ja vahvistaa. Luonto <3
77. Rehellinen itsetutkiskelu esim.jonkun kirjan tehtävien kautta.
78. Äänimaljat ja reiki. / Energiahoito.
79. Hevosten hoitaminen, erityisesti harjaaminen ja halihetket suloisten jättiläisten kanssa.
80. Pieni pianoiluhetki töiden jälkeen tekee ihanasti tilaa ajatusten väliin. Yleensäkin VAIN musiikin kuuntelu hoitaa koko eukkoa, eli keskittyminen ainoastaan soivaan kappaleeseen.
81. Ihan parasta mielen terapiaa on lähteä metsään, ripustaa riippumatto, ja kömpiä lämpöiseen makuupussiin katselemaan taivasta ja puiden latvoja. Kuunnella lintujen laulua ja tuulen huminaa. Siihen on hyvä nukahtaa pienille päiväunille, ja herättyä keittää lämpöistä kaakaota. Aina ei tarvi edes lähteä mihinkään, vaan riippumaton voi virittää kotipihallekkin. Ja nyt kun kesä koittaa, niin tarkoitus on yöpyä metsässä koko yö. Tai jonkin ihanan lammen rannalla.
82. Taide. Mielikuvitus,maalaaminen ja musiikki. Käytän vain värejä joista tulee hyvä mieli ja rauha. Maalaan itselleni ilman paineita ja suorittamista. Aiheet kumpuavat luonnosta ja eläimistä.
83. Tunteista kirjoittaminen. Negatiiviset tunteet eivät katoa yrittämällä tukahduttaa ne. Kirjoittamalla saa jäsenneltyä ajatuksia ja purettua tunnekokemukset. Kirjoita 15-20 minuuttia päivittäin ja tuhoa kirjoitukset heti kirjoitettuasi.
84. Hömppäsarjat TVstä. / Netflixin katselu iltaisin sohvalla.
85. Kiireisessä keski-iässä on auttanut asioiden asettaminen mittasuhteisiin. Joko niin, että ”Jupiterista katsoen tämä näyttäisi kovin pieneltä” tai sitten yhdeltä mentorilta opittu ajatus siitä, että on parempi keskittyä siihen, mitä omaan syliin mahtuu (kun ei koko maailmaa voi pelastaa).
86. Puran vaikeimmat tunteet ja asiat kirjoittamalla esim. lyriikoita, fiktiivisiä novelleja, joissa saatan käyttää pohjana omia haaveitani, joita en usko pystyväni oikeassa elämässä toteuttamaan. Olen myös läpikäynyt joitain syviä traumoja paperille, mutta kirjoituksessani ne kipeät asiat ja tilanteet tapahtuvat jollekin toiselle henkilölle, ja joskus myös muutan tarinan kulkua niin, että päähenkilö ei jääkään uhriksi lopuksi vaan selviytyy tilanteista voittajana ja/tai pystyy tekemään rohkeampia ratkaisuja kuin mitä itse olin tai olisin pystynyt tekemään.
87. Aamuiset kahvi hetket ja ajatusten kirjoittaminen vihkoon auttanut paljon. Kirjoitan vihkooni päivän motivaation, hyvät asiat, odotukset…
88. Kun murehdin tai olen huolissani, siirrän huomion jalkapohjiin – mahdollisimman kauaksi päästä.
89. Omien ajatusten ja oivallusten jakaminen instagramissa vertaistuellisesti.
90. Jos minulla on paha olla, sanon tai teen jotain hyvää toisille, jotta se ilo valaisee myös minun päiväni. Esim. kehun toisen pirteyttä tai asua, lähetän ”kiitos, kun olet olemassa” -viestin, annan vaikka tikkarin. Jotain pientä mutta silti suurta.
91. Hyvän puhuminen selän takana.
92. Hyvän äänikirjan kuunteleminen.
93. Ota etäisyyttä ihmisistä, jotka syö energiaasi.
94. Mietin, mitä tarvitsisin juuri nyt, erityisesti jos uuvuttaa tai väsyttää.
95. Retkien tai pikku matkojen suunnittelu jo tekee mielen mukavammaksi, kun tietää että jotain kivaa tekemistä luvassa. Se, että tietää, että tulevassa on luvassa jotain mielekästä, auttaa jo kummasti voimaan paremmin.
96. Pysyn poissa draamailusta, en yritäkään olla kaikkien kaveri. Pidän aika tiukasti kiinni omista rajoistani.
97. Mulla on apuna eteeriset öljyt ja tuoksupuikot. Auttaneet mua pahoissa paikoissa pitempään jo ja edelleen.
98. Opettelin huomaamaan hyvän olon, ei vain huonoa oloa.
99. Aloin merkitä tarralla ja päiväyksellä kalenteriin hyviä oloja: kolme kuukautta kesti ekan kymmenen tarran ”saavuttamisessa”. Mutta se merkitsikin ihan kaikkea: tämä kolme kuukautta ei ollut mennyt hukkaan niin kuin koin jo pitkään ajan menneen. En ollu ollut ”vain” masentunut, vaan myös (ainakin hetkittäin) ihan ok. Myöhemmin hienosäädin prokkistani huomaamalla, minkälaisia yhtäläisyyksiä hyvien ja huonojen olojen tilanteisiin liittyi, olinko syönyt mitä ja milloin, kuinka olin nukkunut ym.
100. Puhtaat ihanalta tuoksuvat ja tuntuvat lakanat.
Jos kaipaat parempaa oloa ja syvempää yhteyttä itseesi, tutustu Hetki itselle– Rauhoittavaan äänipalveluun, joka sisältää yli 100 meditaatiota. Äänitteet auttavat sinua löytämään levollisen suhteen itseesi ja lisäämään sisäisiä voimavarojasi välillä haastavissakin olosuhteissa. Tutustu palveluun TÄÄLLÄ.
Espanjassa asuessani, kaduilla iloista puheenpulputusta ja kovaäänistä naurua kuunnellessani mietin, että ihan kuin ilo olisi suomalaisille jonkinlaista luksusta, ylimääräinen bonus. Ensin pitää selvitä kiireestä, stressistä ja huolista, ennen kuin voi tuntea iloa – ”ei tässä nyt ole aikaa iloitsemiseen”. Ja silti olen satavarma, että juuri iloa moni kaipaa elämäänsä.
Aloin pohtia ilon anatomiaa. Onko se nauramista? Tai onnellisuutta? Täytyykö iloa etsiä vai tuleeko se luonnostaan? Mistä ilo löytyy?
Kysyin myös Instagram-seuraajiltani, mitä ilo heille tarkoittaa. Vastaukset olivat hyvin erilaisia: yhden mielestä ilo syntyy yhteydestä läheisten kanssa ja yhteisestä huumorista, johon riittää jopa katse.
Iloa saa siitä, että parisuhde tai muut ihmissuhteet voivat hyvin. Lapset ja eläimet tuovat iloa elämään.
Iloa voi tuntea myös yksin pienissä läsnäolon hetkissä, kun huomaa ympärillään kauneuden ja pysähtyy sen äärelle. Ilon hetkellä kaikki muu unohtuu.
Iloa tuovat tunnelmallinen musiikki, kynttilät, kukat ja tuoksut.
Minulle itselleni ilo on ollut elämää ylläpitävä voima ja selviytymiskeino, joka on tullut tosi syvältä silloinkin, kun olen tuntenut muuten olevani aivan pimeässä. Siksi olen vaalinut iloa kaikin keinoin ja etsinyt edes ilon läikähdyksiä valaisemaan pimeää. Jo ne läikähdykset ovat olleet terapeuttisia hetkiä.
Trampoliinista apua suruun
Ilo ei mielestäni tarkoita sitä, että pitäisi olla valmiiksi hyvällä tuulella tai aina iloinen. Tai että asioiden pitäisi olla ensin hyvin, ennen kuin voi tuntea iloa. Eivät asiat Espanjassakaan olleet ikinä täydellisesti – päinvastoin! – mutta se ei estänyt ihmisiä olemasta iloisia.
Itse en ole mitenkään erityisen riehakkaan iloinen ihminen. Olen toisinaan hauska ja hassu, sekä helposti innostuva, mutta myös helposti masentuva. Otan raskaasti monet sellaisetkin asiat, joita muut eivät ota. Jos en hakisi iloa etenkin pimeinä, harmaina ja synkkinä päivinä ja vuodenaikoina, vaan antaisin itseni vajota melankoliaan, vajoaisin todella syvälle. Ja olen käynyt todella syvällä. Juuri silloin alan tietoisesti hakea iloa elämääni.
Joskus tuntuukin, että itku ja nauru ovat lähellä toisiaan. Kun ensimmäinen koirani kuoli, mikä oli minulle todella musertavaa, ilmoittauduin sirkuskouluun. Tiesin, etten olisi saanut itseäni ulos pimeyteen ilman jotain todella innostavaa syytä. Pomppiessani trampoliinilla, roikkuessani trapetsilla ja heittäessäni puolivoltteja minä siis surin koiraani.
Saan myös väreistä aivan mielettömän paljon iloa. Kun suomalaiset normaalisti syksyn ja talven tullen alkavat pukeutua mustaan ja harmaaseen, minä pidän edelleen kiinni voimakkaista väreistäni. Olen ympäröinyt itseni etenkin punaisella, lilalla, fuksialla ja keltaisella, koska juuri silloin, kun ulkona on harmaata, värejä tarvitsee eniten.
Huumorilla hereille
Olin ensimmäisen kerran masentunut lukioiässä. Tuntui, etten ollut hymyillyt varmaan kahteen vuoteen, kun satuin katsomaan jonkin jakson I love Lucy -show’ta telkkarista. Muistan nauraneeni ääneen oikein antaumuksella ja tunteneeni, miten olin herännyt eloon. En ikinä unohda sitä fiilistä. Olen sen jälkeenkin ollut komedioiden ja komiikan suurkuluttaja. Viihteellä voi olla mullistava merkitys.
Viime talvena voimani olivat jälleen loppu. Kun voimat hieman palasivat, ilmoittauduin stand up -kurssille. Siellä käänsin näkökulmia ympäri ja katsoin itseäni humoristisesta vinkkelistä. Samoihin aikoihin aloin tehdä myös hauskoja Tiktokkeja. Minulla ei ollut mitään sen korkeampia tavoitteita, kuin saada sinä päivänä meikattua ja ehkä vähän hihitettyä itselleni. Se oli minun mielenterveysprojektini.
Siispä minun iloni tulee syvältä. Se tulee vastakohdista. Ilo tuo minulle innostusta ja naurua. Ilossa on myös jotain todella koskettavaa – siksi en yleensä itkekään surusta, vaan ilosta. Itken esimerkiksi, jos kuulen iloista musiikkia, kuten salsaa. Itken, jos joku sanoo jotain kaunista tai tekee jollekin toiselle jotain suoraan sydämestä, vilpittömästi. Mistä se kertoo? Ainakin ilon kaipauksesta.
