Ei siitä kannata syyttää itseä, että toisinaan elämässä on vain
pakko selviytyä. On kasvatettava kovempi kuori, jotta saa pidettyä
palasensa kasassa. On vain jaksettava. Mentävä eteenpäin päivä ja
hetki kerrallaan, kunnes on turvassa. Ei silloin ole varaa miettiä
syntyjä syviä. Kuinka pahasti on rikki tai miten kaukana ehjästä,
on siinä hetkessä yhdentekevää. Vasta etäisyyden päästä
on mahdollista katsoa mennyttä uudelleen. Osoittaa sormella karttaa
ja todeta, tuossa kohtaa olisin voinut hellittää. Tuossa pyytää apua.
Todellisuudessa teit kaiken sen, mihin pystyit. Ja jos olet vielä
tässä, voit nyt pidellä sirpaleitasi hellästi kädessä. Ehkä huokaista
syvään jonkun toisen sylissä. Viimein pehmentyä.
Nämä ja 99 muuta lohturunoa löydät kirjasta Sielun sopukoita – Voit olla säröillä ja silti säihkyä:
Aiheeseen liittyviä tuotteita Hidasta elämää -puodissa:
