Sivu 100 – Hidasta elämää

Suostutko helposti toisen tahtoon, etkä uskalla sanoa ei? – Läheisriippuvuuden taustalla on usein tämä ilmiö

Huomaatko usein suostuvasi toisten tahtoon ja sen jälkeen tunnet pahaa mieltä? Ajatteletko, että sanoessasi toiselle ei, teet väärin? Käytätkö usein sanaa me, puhuessasi parisuhteestasi? Kyseessä saattaa hahmoterapeuttisen näkemyksen mukaan olla konfluenssi, yksi mielen kontaktityyleistä, joka on myös usein läheisriippuvuuden taustalla.

Kun rakastumme, koemme ikään kuin sulautuvamme toiseen. Kaksi minää onkin nyt ME. Tätä ilmiötä sanotaan konfluenssiksi. Myös fuusio ja symbioosi kuvaavat hyvin tätä ilmiötä. Konfluenssi-termi kuvaa kahden veden samansuuntaista virtausta ja mielestäni hyvin kahden ihmisen samansuuntaisuutta. Ilman sitä emme voisi rakastua ja muodostaa suhteita tai ryhmiä.

Ongelmalliseksi konfluenssi voi muodostua silloin, kun tervettä erillisyyttä ei tapahdukaan. Parisuhteessa tämä voi näkyä epäterveenä me-ajatteluna eli toisen on tärkeää olla samaa mieltä toisen kanssa tai tehdä samoja asioita. Tämä dynamiikka voi myös ilmetä miellyttämisenä ja passiivisaggressiivisuutena: sanon kyllä, vaikka haluaisin sanoa ei. Konfluenssi voi olla tapa ilmaista läheisyyttä tai pelkoa hylkäyksestä. Jälkimmäinen selittää osittain läheisriippuvuuden dynamiikkaa.

Vaikka konfluenssi on yksi kontaktityyleistä, epäterveessä konfluenssissa ei ole todellista kontaktia, yhteyttä. Toisen erillisyys voi tuntua niin pelottavalta, että oman käytöksen sopeuttaminen toisen tahtoon on ainoa tapa tuntea olo turvalliseksi.

Omassa elämässäni konfluenssi on ollut yksi vahvimmista tavoista olla yhdessä. Olen pidättänyt omaa tahtoani, aistien mitä muut tarvitsevat, näin sivuuttaen usein omat tarpeeni kokonaan. Tämä johti usein turhautumiseen ja kiukutteluun, joka taas rapauttaa suhdetta. Kannoin pitkään uskomusta, että erimieltä oleminen on sama kuin olla hankala.

Surullinen totuus on kuitenkin, että jos aina sivuuttaa omat tarpeensa, ei koskaan näytä omaa itseään toiselle. Näin jopa intiimissäkin parisuhteessa toinen voi jäädä tuntemattomaksi ihmiseksi toiselle. Tämä voi osittain selittää joskus parisuhteessa tulevaa tunnetta, ettei enää tunne toista. Ihminen, joka yhtäkkiä kertookin oman mielipiteensä joka poikkeaa totutusta, voi nyt tuntuakin vieraalta. Tämä on kuitenkin mahdollisuus. Mahdollisuus tutustua toiseen uudelleen.

Työelämässä konfluenssi voi ilmetä seuraavin tavoin: henkilö, joka aina odottaa, että muut puhuvat ennen kuin kertoo samansuuntaisen mielipiteensä. Konfluenssi on yleistä tiimeissä, joissa johtaja ympäröi itsensä ”hyvillä tyypeillä”. Tällöin terve haastaminenkin, asioiden kyseenalaistaminen voidaan nähdä ongelmana. Kuitenkin hyvä ja aikaansaava työyhteisö sallii eriävät mielipiteet.

Konfluenssia pitää yllä omien tarpeiden sivuuttaminen tai alaspainaminen. Näin ollen epäterveen konfluenssin purkaminen lähtee omien tarpeiden tiedostamisesta ja rajojen vahvistamisesta.

Voit omassa elämässäsi miettiä niitä ihmissuhteita, joissa oman tahtosi ilmaisu pelottaa. Mikä estää sinua sanomasta omaa mielipidettäsi? Mitä sinä todella haluaisit? Miten voisit kertoa sinun tarpeistasi toiselle?

Voit myös miettiä omia kehollisia tuntemuksia noissa suhteissa. Tunnetko itsesi vai huomaatko kenties katoavasi ”toiseen”? Jos huomaat näin tapahtuvan, niin miten voisit vahvistaa maadoittumistasi? Millä keinoilla tuntisit oman, terveen erillisyytesi toisten läsnäollessa kehollisesti? Usein jo omien jalkapohjien tunteminen maata vasten palauttaa tähän hetkeen ja takaisin itseesi.

Kuva: Hannah Busing / Unsplash

Kaikki elämän eri sävyt voivat olla olemassa yhtä aikaa – Lohdun sanoja sinulle, joka olet tunneaallokon keskellä

Kaikki elämän eri sävyt voivat olla olemassa yhtä aikaa. Arki on harvoin pelkkää auringonpaistetta ja toisaalta myrskyn keskelläkin on mahdollista löytää edes pieni pilkahdus valoa. Toisinaan kaikki elämän ääripäät tunneskaaloineen sattuvat omalle kohdalle samaan aikaan.

Olet kenties valmistautumassa suureen juhlaan, kun yhtäkkiä läheisesi sairastuu vakavasti. Tai olet saanut viimein unelmaduunin, mutta samaan aikaan eroamassa. Voimakas ristiaallokko saa sydämen hämmennyksiin.

Voi tuntua väärältä sallia itselleen iloa silloin, kun arjen taivas täyttyy mustista pilvistä. Tai vastaavasti saatat haluta pitää ilosta niin kovasti kiinni, että blokkaat itseltäsi vaikeat tunteet. Sysäät varjot sivuun, vaikka tiedät, että ne on vielä joskus kohdattava. Kumpikin näistä reagointimalleista ovat itselleni tuttuja.

En ole aina pystynyt pitämään sisälläni elämän kaikkia sävyjä. Tunneaallot ovat yksinkertaisesti lyöneet ylitseni niin voimalla, että jotakin on pitänyt padota pitääkseni itseni kasassa. Pikku hiljaa olen kuitenkin oppinut kannattelemaan yhä isompia virtauksia.

Vaikka se on välillä vaikeaa, ja joskus yksinkertaisesti liikaa, on mahdollista antaa kaikkien tunteiden olla osa kokemusmaailmaa samaan aikaan. Tuntea suurta kiitollisuutta kaikesta hyvästä ja pitää hellästi sylissään surua, huolta ja pelkoa.

Lisää lohturunoja löydät uudesta Sielun sopukoita -runokirjasta:

Kannatko raskasta taakkaa harteillasi? – Tee tämä pieni asia itsellesi joka päivä ja huomaa muutos

Heräätkö aamulla tehtävälista päässä ja suhisevatko suoritettavat asiat päässäsi suihkussakin? Oletko huolissasi siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen ja valmistaudut vimmatusti kaikkeen mahdolliseen. Mieli on tiheänään kaikkea sitä, mitä pitäisi ehtiä ja mihin varautua. ”Pitäisi, täytyisi, on pakko…” alkuiset ajatukset kiertävät päässä. Hengitys hypähtää palleasta rintakehään. Kehosi syö aamiaista, mutta mielesi ei sitä huomaa kun se kehrää huolihuntua ja loikkii kiireisenä asiasta toiseen. Huono omatunto painaa harteita kun ei ole ehtinyt kaikkea. Äidillekin pitäisi soittaa…

Tällaisilla hetkillä on hyvä ottaa miniloma. Pysähtyä hetkeksi. Se on juuri se, mitä mieli ei missään nimessä halua tehdä, mutta tee silti. Jo minuutin loma ajatuksistasi lataa ja selkeyttää. Ja voit sujauttaa tämän miniloman mihin kohtaa päivää tahansa. Hassulla tavalla tämä pikkuruinen ajatuspaussi tuo tilaa ja aikaa päivääsi – ja ihan erilaisen fiiliksen.

Aamu lähtee aivan uudella tavalla käyntiin, jos et pomppaa heti pystyyn vaan käytät minuutin siihen, että herättelet aistisi – tunnustelet miltä tyyny tuntuu pään alla, miltä peitto kehon päällä. Miltä makuuhuoneessa tuoksuu? Ja tuon tunnusteluminuutin jälkeen voit antaa ajatuksille taas vallan ja nousta päivän puuhiin.
Voit pitää minilomasi ajatuksista keskellä päivää tuomalla huomion kehoon ja aisteihin. Voit katsella tarkasti kukkivaa puuta, lintuja, kahvikuppia – mitä haluat. Ja katso sitä ihan uudella tavalla – kuin et olisi nähnyt moista ihmettä koskaan aikaisemmin.

Tai voit hupsauttaa huomion hetkeksi jalkapohjiin ja tunnustella miltä niissä tuntuu. Millainen on tuntuma tuossa kehon osassa, joka on mahdollisimman kaukana aivoista ja ajatuksista? Lämmin, kylmä, kihelmöivä, vai eikö ehkä tunnu mitään? Sekin on ok. Vain tunnustele.

Ja tämän pikalaturissa olon jälkeen voit taas jatkaa päivääsi ihan normaalisti, mutta jotenkin eri kohdasta. Selkeämmin ja levollisemmin.

Elämä kun tapahtuu nyt. Just nyt.

Läheisriippuvuuden vastakohta on syvä läheisyys – rakkaudellisuus, joka perustuu vapauteen ja tasavertaiseen liittymiseen

Väitän, että suurin osa meistä on läheisriippuvaisia / toipumismatkalla. Kulttuuriamme leimaa rakenteellinen arvottomuus: riittämättömyyden, huonouden, arvottomuuden, häpeän ja rakkauden eteen ponnistelemisen kokemukset ovat aivan kollektiivisia. Meillä on yleistä turvattomuutta ja tunneyhteyden puutetta, eikä se ole kenenkään syytä. Yksi tekijä siinä on sotien myötä meitä kollektiivisesti traumatisoinut lähihistoriamme, jonka vaikutuksia elämme sisäisyyksissämme yhä.

Ytimekkyydessään: läheisriippuvuus tarkoittaa mm. aikuisuuteen asti jatkuvaa uskomusta siitä, että omat tunteet ja tarpeet ovat toissijaisia, ja että ne voivat täyttyä vain ulkoisen / toisen kautta. Läheisriippuvuus syntyy, kun normaali riippuvuus on jollakin tapaa uhattuna varhaisissa vaiheissamme ja elämämme kaarella: emme ole täysin voineet luottaa ehdottomaan turvaan, hoivaan ja rakkaudellisuuteen kehitysvaiheissamme.

Jotta voi erillistyä, tarvitaan turvallista kiintymystä. Sen syntymiseen tarvitaan sitä, että hoivaajilla / aikuisilla itsellään on riittävästi turvaa ja sydämen luottamusta siihen, että kaikki on ihan okei. Sukupolvelta toiselle periytyneiden sotatraumojen ja turvattomuuden myötä aika monella ei tätä tunnelmaa ole ollut, vaan turvattomuuden, arvottomuuden, häpeän ja riittämättömyyden alitajuisia kokemuksia. Jotenkin on pitänyt nitkutella, mutta erityisen sydänaukisesti ei silloin ole voitu pyyhältää.

Jos kiintymyksemme muotoutuu turvattomaksi, on vaikeaa uskoa olevansa tarpeidensa täyttymisen arvoinen. Alkaa alitajuisesti luulla, että pitää vääntyä mutkalle ja vedellä läpi temppuradoista saadakseen mitä tarvitsee: turvaa, hoivaa, nähdyksi ja kuulluksi tulemista, rakkaudellisuutta. Siten syntyvät erilaiset selviytymis- ja puolustuskeinot, esimerkiksi suorittaminen, yksinpärjääminen, ”tarvitsemattomuus”, miellyttäminen, kontrolloiminen, itsen sivuuttaminen, vetäytyminen, rajattomuus ja erilaiset tavat väistää omia tunteita.

Ja vaikka emme olisi nuoruudessamme erillistyneet ja oppineet sisäsyntyistä arvoamme, rakkaudellisuutta itsemme kanssa ja luottamusta siihen että olemme rakastettavia juuri näin, voimme oppia tätä aikuisenakin. Myös aikuisuudessa on mahdollista kokea turvallisen kiintymisen eheyttävää pöhinää läheisten / turvallisen auttajan / oman sisäisen turvan ja itsearvostuksen syvenemisen myötä.

Tarpeet pysyvät meissä aina. Voimme kasvaa ihanan terveen erillisiksi, iloisiksi ja hyvinvoiviksi – ja silti tarvitsemme toisiamme. Se on ihmisyyden perushommaa.

Läheisriippuvuuden vastakohta on aito läheisyys ja rakkaudellisuus. Se ei tarkoita, ettemme enää tarvitse mitään – päin vastoin, ihmisyyteen kuuluu tarvitsevuus, mutta se voi olla myös erillistä, vähemmän toisista riippuvaista ja enemmän tasapainoisella tavalla toisiin liittyvää. Silloin se perustuu syvenevään rakkaudellisuuteen ja pikku hiljaa sen oppimiseen, että olen rakastettava ja ihana ja saan olla kokonainen oma pörhelöni, eikä mun tarvitse jahdata rakkautta, turvaa, hoivaa ja nähdyksi tai kuulluksi tulemista. Siinä auttaa läheisyyden opettelu itsemme kanssa. Sisäisen turvan, hoivaavuuden, tunne- ja tarveyhteyden löytäminen – ja siinä tarvitaan toisia!

Itseään alkaakin löytää voimaantuneempana: enemmän totuudellisena, vähemmän rajattomana, rehellisempänä ja vastuullisempana omasta kommunikaatiostaan, uskalluksena tuoda omaa säröistä haavoittuvuuttaan ja vaikeitakin tunteitaan esiin ja ilmaista toiveitaan ja tarpeitaan. Se ei tarkoita yksin pärjäämistä ja tarvitsemattomuutta, eikä varsinkaan mitään täydellistä eheyttä tai taas jotain suoritusta. Vaan kypsymistä, kasvureissua, sydämen avautumista.
⁠
Ja se on kenties koko elämän mittainen reissu, tutkimusmatka. ⁠

Kuva: Unsplash

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Jos olet koko ajan uupunut tai väsynyt, älä jatka samalla tavalla – Huomaatko, miten keho ja mieli pyytävät muutosta?

Onko olosi koko ajan uuvahtanut? Onko kepeän ja iloisen tekemisen energia kadoksissa? Onko elämä muuttunut arjen läpi kahlaamiseksi ja päivistä selviämiseksi? Jos olosi on koko ajan väsynyt, on korkea aika pysähtyä itsensä äärelle ja miettiä mitä voisi tehdä toisin.

Usein silloin, kun energiatankkimme on tyhjenemässä yritämme silti vain kaasuttaa eteenpäin. Päälle juuttunut suorittamisvaihde pakottaa jatkamaan väsymyksestä huolimatta. Tahdon voimalla etenemme varatankilla. Emme huomaa tai halua huomata, että nyt joku varoitusvalo vilkkuu punaisella. Jatkuva väsymys on merkki siitä, että on aika muuttaa jotain toiminta- ja ajattelutavoissaan.

Elämä ei ole pelkkää suorittamista. Se, mitä saamme ulkomaailmassa aikaiseksi ei ole elämämme onnistumisen tai ihmisarvomme mittari. Olemme arvokkaita ja tärkeitä ihan vain koska olemme. Ja meillä on valta ja vastuu pitää huolta itsestämme. Huolehtia jaksamisestamme.

Kaikki elämä koostuu aktiivi- ja lepovaiheista. Ei voi ohittaa lepo- ja latausvaiheita tai ajelee voimansa loppuun. Pysähdy ja mieti miten voisit tankata itseään voimaannuttavilla asioilla ja levolla.

Keho on aina puolellamme. Se haluaa meille vain hyvää. Kun keho kertoo muutoksen tarpeesta sen viestiä ei todellakaan kannata ohittaa.

Jarruta hetkeksi. Anna keholle ja mielelle huomiotasi. Mitä ne tarvitsevat? Mikä saisi sinut energisoitumaan ja voimaan paremmin? Mitä keho ja mieli haluavat sinulle kertoa?

Selkeyttääksesi tilannetta voit tehdä seuraavan harjoituksen:

• Listaa ylös asioita, jotka lataavat sinua – tuovat energiaa ja iloa elämääsi. Minkä kaiken tekemisestä nautit? Mikä antaa sinulle voimaa?

• Tarkastele listaasi rehellisesti: montaako näistä asioista teet ja sallit elämääsi tällä hetkellä? Moniko sinua lataava juttu on nyt kiireen tai muun asian takia ”tauolla” ja palaat niihin sitten kun tilanne rauhoittuu?

• Kirjoita ylös asioita, jotka vievät sinulta voimaa. Minkä tekeminen ja minkälainen tekeminen uuvuttaa? Millaiset asiat stressaavat juuri nyt? Mikä tai ketkä väsyttävät sinua? Kuluttavat asiat tunnistaa usein siitä, että niitä pitää tehdä, on pakko tehdä tai velvollisuus hoitaa.

• Katso, onko kuluttavia ja lataavia asioita yhtä paljon vai onko kuluttavia enemmän kuin lataavia?

Usein kiireessä karsimme voimaa antavia asioita koska ne vievät aikaa pakollisilta tekemisiltä. Pienen kuormitushuipun kestää kyllä, mutta jos lataus ja kulutus ovat koko ajan epätasapainossa vauhti hyytyy ja muuttuu ilottomaksi puurtamiseksi. Elämän värit haalistuvat ja haaveiden tilalla näkyy kohta vain to-do -lista.

• Mitä sinun pitäisi lisätä elämääsi ja mitä vähentää, jotta voimaa vieviä ja tuovia asioita olisi tasapainoisesti?

Energia-akkuasi ei voi vaihtaa. Ole itsesi puolella ja huolehdi siitä, että energiaa virtaa myös sisään.

Muista, että elämä on seikkailu – ei suoritus.

Harjoitus kirjasta Katajainen, Lipponen, Litovaara: Voimavarat käyttöön

Oma ajan ottaminen auttaa lataamaan voimavaroja – Uskallatko pyytää muilta apua?

Uskon, että jokainen meistä kaipaa joskus omaa aikaa. Jotkut tarvitsevat oman rauhallisen hetken useamman kerran päivässä, toiset ehkä harvemmin. Ihmisten välillä on paljon eroja.

Huomaan itse melko extroverttinä nauttivani ihmisten seurasta, saan siitä itselleni uutta energiaa arkeen. Introvertti läheiseni taas kaipaa heti töiden jälkeen hiljaisuutta ja rauhaa, päivän sosiaalisuuden tarve on täyttynyt työpäivän aikana.

Siitä huolimatta, että olemme kaikki persoonallisuudeltamme erilaisia, jokaisella meistä on tarve välillä levätä ja antaa aikaa omille ajatuksilleen.

Itse opin asian vasta silloin, kun minusta tuli äiti. Ennen en osannut pysähtyä arjen keskellä ja ahdistuin helposti, jos vapaapäivälle ei oltu suunniteltu jo valmiiksi erilaista ohjelmaa. Nyt huomaan nauttivani melkein eniten siitä, että saan olla kotona yksin. Tätä lausahdusta en olisi uskonut kuulevani omasta suustani, jos asiaa olisi kysytty vaikka kymmenen vuotta sitten.

Toisille oman ajan saaminen on helpompaa kuin toisille. Erityisesti lapsiperheiden välillä on suuria eroja. Toisten lähipiiri täyttyy vapaaehtoisista lastenhoitajista, naapurit pyytävät lapsia pihalleen leikkimään ja sukulaiset kysyvät, kenen luokse lapsi menee ensimmäisenä yökyläilemään kesälomalla. Joidenkin sosiaalinen piiri on olematon, ei ole ketään kenelle soittaa, jos tarvitsisi hetken aikaa vain itselleen.

Meidän on helppo pyytää apua lastenhoitoon esimerkiksi silloin, kun tarvitsee päästä lääkäriin tai hoitamaan tärkeitä pankkiasioita. Mutta monelle on vaikeaa pyytää apua silloin, jos haluaisi hetken omaa rauhaa. Ehkä kyseessä on menneiltä sukupolvilta opittu tapa ja ajattelumalli, että yksin on pärjättävä ja turhasta ei valiteta. Ehkä olemme liian kilttejä, ettemme halua vaivata toisia pyytämällä apua.

Siksi tässä asiassa on hyvä heittää pallo läheisille, ja toisaalta katsoa itsekin peiliin, voisiko auttaa toista.

Älä jää odottamaan, että sinulta pyydetään apua, tarjoa sitä itse.

Moni ei kehtaa pyytää apua, mutta ottaisi avun ilolla vastaan, jos joku tarjoaisi.
Samalla avun tarjoaja kääntää asetelman päälaelleen. On suuri ero, kuinka apua tarjotaan tai saadaan.

Kumman sinä haluaisit mieluummin kuulla?

Minä haluaisin, että lapset tulevat viikonloppuna luokseni!

Minä suostun auttamaan ja ottamaan lapset luokseni kylään.

Nämä hälytysmerkit kertovat hiipivästä uupumuksesta – Kysy itseltäsi nämä kysymykset, ennen kuin voimat ovat loppu

Moni uupunut havaitsee itsessään, ajattelussaan ja suhtautumistavoissaan hälytysmerkkejä jo paljon ennen varsinaista loppuunpalamista. Yksi hälyttävin muutos on kyynisyyden ja välinpitämättömyyden lisääntyminen. Pitkään jatkunut kuormittuminen, tunne siitä ettei ole oman elämänsä ohjaksissa, jatkuvat pettymyksen tunteet itseen tai ulkoisiin olosuhteisiin, menetykset ja käsittelemättömät traumat sekä ilon ja toiveikkuuden vähentyminen kulkevat käsi kädessä lisääntyneen kyynisyyden kanssa.

Kyynisyys ajattelussa ja asenteissa on todellinen hälytysmerkki, johon tulisi suhtautua vakavasti. Se viestii oman voiman ja merkityksen tunteiden katoamisesta, toisin sanoen yhteydettömyydestä omaan sisimpään. Kyynisyydestä et pääse eroon sitä vastaan taistelemalla, vaan kohtaamalla lempeästi syvimmät toiveet, tarpeet sekä halut. Tarvitset peiliksi luotettavan ja turvallisen ihmisen, jonka kanssa voit laskea suojamuurit, kohdata hellästi ihmisyyden kipupisteet sekä tunnistaa sisälläsi uinuvan muutoksen potentiaalin.

Mikäli kaipaat elämääsi positiivista muutosta, on tärkeää tiedostaa ja havainnoida omaa ajattelua, onko siinä merkkejä kyynisyydestä. Näiden kysymysten avulla voit tunnistaa kyynisyyden itsessäsi:

Onko sinun vaikea innostua enää mistään tai tuntea vilpitöntä iloa itsesi ja muiden puolesta? Kyynisyyteen kuuluu ilon ja innostuksen tunteiden merkittävä väheneminen. Saatat jopa tuntea alitajuisesti syyllisyyttä ja uskoa olevasi “paha ihminen” kun et kykene yhtymään muiden iloon. Tämä voi jopa heikentää itsetuntoa.
Mitätöitkö jatkuvasti itseä ja muita? Et koe olevasi hyvän arvoinen tai olevasi riittävä etenkään muiden seurassa. Huomaatko toistuvasti mielessäsi arvostelevasi itseäsi ja muita? Pienennätkö itseäsi? Yksi merkki voi olla vaikeus ottaa kehuja vastaan.
Etkö näe omia mahdollisuuksiasi muuttua tai vaikuttaa elämääsi? Saatat tuntea olevasi “jumissa” tai vanki omassa elämässä. Kyyniseksi muuttunut ihminen kaipaa sisimmässään kipeästi muutosta elämään tai jopa koko maailmaan, mutta ei yksinkertaisesti tiedä MITEN sen voisi toteuttaa. Kaipuun suojaksi kehittyy kyyninen ajattelu ja suhtautuminen. Kyynisyys on aivan kuin mielen suojapanssari, jolla peität haavoittuvuuden ja avuttomuuden tunteet.
Oletko menettänyt kiinnostuksen elämään? Etkö jaksa innostua mistään uusista asioista tai ideoista? Kyynisyyden lisääntyessä elämästä alkaa hiljalleen kadota värien kirjo. Elämä näyttäytyy tasaisen, ironisen ja puuduttavan harmaana. Jos tunnet itsesi lisääntyvästi alakuloiseksi, on syytä pohtia, tarvitsetko ammattiapua.
Oletko jatkuvasti tyytymätön elämääsi? Tunnetko sisälläsi salaa halveksuntaa tai joskus jopa halua loukata tai sanoa pahasti muille? Ehkä suustasi pääsee välillä sammakoita tai lauseita, joita säikähdät hieman itsekin? Siinä tapauksessa heijastat jotakin itsestäsi ulospäin. Ehkä jonkinlaista pettymystä tai liiallista kritiikkiä, ankaruutta ja täyttymättömiä odotuksia suhteessa omaan itseen? Miten voisit herättää itsemyötätunnon, lempeyden ja arvostuksen tunteet sisälläsi?
Otatko kaiken liian vakavasti ja pelkäät pettymyksiä? Sinulla on todennäköisesti menneisyydessä käsittelemättömiä vihan, surun, pettymyksen ja katkeruuden tunteita. Ehkä pelkäät epäonnistumista, hylkäämistä, väheksyntää tai torjuntaa? Nämä tunteet ja niiden takana olevat pelot olisi hyvä kohdata, jotta voit vapauttaa itsesi sisäisesti taas tuntemaan elämäniloa ja leikkisyyttä. Sisäisen lapsen kohtaaminen on avain tunnelukkojen vapauttamiseen.

Kukaan ei synny kyynisenä tähän maailmaan, ei kukaan. Jokainen lapsi on lähtökohtaisesti täynnä elämänvoimaa ja uteliaisuutta oppia uutta. Niin sinäkin olet ollut ja sisimmässäsi olet edelleen. Ympäristö, pitkään jatkunut kova kuormitus ja useat sietämättömiltä tuntuneet pettymykset ovat saattaneet muovata ajatteluasi ja viilentää tunteitasi matkan varrella.

Hyviä uutisia: aivosi ovat jatkuvasti muovautuvat! Sinä pystyt muuttumaan ja oppimaan uusia ajattelun tapoja. Sinulla on mahdollisuudet vapautua kyynisyydestä. Ei ole mitään syytä tuomita ja nähdä itseäsi epäonnistuneena. Muutos on mahdollista aivan jokaiselle.

Paras vastalääke kyynisyydelle on opetella rentoutumaan elämänvirtaan sekä vahvistaa ilon ja kiitollisuuden tunteita suhteessa itseen sekä omaan elämään. Muistatko miltä tuntui, kun kaikki näytti mahdolliselta?

Vanhat haavat aukeavat usein juuri läheisimmissä ihmissuhteissa – ja niissä ne voivat myös parantua

Uskon sielujen sopimukseen. Siihen, että olemme tulleet parantamaan toisiamme tavoilla, joihin kukaan muu ei välttämättä pystyisi. Kuin sanattomasta sopimuksesta. Syvimmällä tasolla se on kaunista, mutta valitettavasti pintaan se usein näyttäytyy aivan muuna. Kipuna, vihana ja suruna.

Usein juuri läheisimmät ihmiset onnistuvat koskemaan haavoihimme, jotka olimme miltei jo unohtaneet. Ja kun haavoihin koskee, on kuin aika katoaisi ja kaikki koettu tuska tulvahtaa tuoreena pintaan. Usein luulemmekin tuskaa vain tuoreeksi, kunnes itsetutkiskelun ja läpikäytyjen keskustelujen kautta voi löytyä maaginen johtolanka menneisyyteen.

”Minä en siedä tuota käytöstä, koska koko lapsuuteni jouduin sitä katselemaan!”

Tuo oli lauseeni erään kerran, kun puoliso oli nostattanut minussa tuskan esiin. Johtuiko tuska nykyhetkestä vai lapsuudesta, sitä on vaikea piirtää selkeästi. Selvää kuitenkin on, että noussut raivoni oli vahvaa. Se puhdisti jotain sisältäni.

Sanat, jotka olisivat kuuluneet lapsuuteni hahmolle vyöryivät nyt toiselle kohteelle. Rajat, jotka olisivat tuolloin kuuluneet ympärilleni minua suojaamaan, nousivat paikoilleen nyt.

Ja kun rajat ja sanat ovat piirtyneet, muuta ei tarvita. Ei terapiaa tai paluuta menneisyyteen. Ei vatvomista ihmisten kanssa, jotka eivät nykypäivänä ole minua lähellä. Sanat ja rajat piirtyivät minuun, minulle. Itsearvostus kasvoi pintaani kauniina kukkina. Jotta voisin vihdoin saavuttaa sen turvan ja hyvinvoinnin, jota aina kaipasin, mutten koskaan ennen osannut saavuttaa. Tarvitaan vain ihminen, jolle tehdä asiat selväksi nyt – ja tuo ihminen on usein läheinen ihminen.

Puolisoni ei ollutkaan pahis, vaan ”avulias” katalyytti. Koska se, että jotain ihmistä kohtaan joutuu laittamaan rajat ei kerro siitä, että tuossa ihmisessä olisi jotain vikaa. Sellaista ihmistä, jota varten rajoja ei tarvita, ei nimittäin ole olemassa.

Se, että jotain ihmistä kohtaan joutuu laittamaan rajat ei kerro siitä, että tuossa ihmisessä olisi jotain vikaa.

On myös muita läheisiä ihmisiä, jotka ovat osoittaneet heikkoja kohtiani ja sisään painettuja kipujani. Joskus olen antanut liikaa vain siksi, etten ole mitenkään osannut sanoa ei. Tämäkin asia juontuu lapsuuteeni ja tarpeeseen tulla hyväksytyksi. Minulle jäi aikanaan vahva uskomus, että vain olemalla kiva voisin olla hyväksytty ja rakkauden arvoinen. En kuitenkaan koskaan olisi törmännyt omiin uskomuksiini, ellei joku tarpeeksi läheinen olisi tuskallisuuteen asti käyttänyt ominaisuuttani hyväksi (muilla ei ollut siihen mahdollisuutta, sillä heitä en tarvinnut samalla tapaa).

Epäkiitollinen tehtävä

Läheisyydessä emme pääse pakoon itseämme vaan joudumme ennen pitkää kohtaamaan meissä ne haavoittuneet alueet, jotka kohtaamista kaipaavat. Valitettavasti nuo samat läheiset ihmiset saavat usein myös tuta vihamme kun haavoihimme sattuu. Ei ole kiitollinen tehtävä olla se pelastava enkeli, joka toiminnallaan osoittaa rajattomuutesi. Ei ole kiitollinen tehtävä muistuttaa toista lapsuuden ahdistavimmista asioista ja saada sen ansiosta toinen käsittelemään niitä uudelleen.

Paitsi vuosien (tai jopa vuosikymmenten) jälkeen, kun sama ihminen näkee ja ymmärtää tuon kaiken. Silloin arvostus voi nousta yhä korkeammalle tasolle.

Autoit minua kehittymään. Se ei ollut helppoa ja silti olet yhä siinä. Muistutit minua sisälleni syntyneestä vankilasta, autoit murtautumaan sieltä ulos. Autoit minua asettamaan puuttuvat rajani ei vain sinua, vaan samalla kaikkia kohtaan. Kiitos.

Rajojen tarve ei poistu koskaan, mutta kiitollisuus ja kunnioitus sen sijaan voi kasvaa puolin ja toisin. Ymmärrys siitä, että olemme täällä kehittymässä ja voimme kaikkein parhaiten kun käymme kukin oman, paikoin kivisenkin, polkumme. Annamme anteeksi ja hyväksymme, ettei kukaan ole täydellinen.

Kun teemme niin, meissä syntyneet haavat paranevat. Iho vihdoin arpeutuu ja luo uuden terveen kerroksen. Niin kimmoisan ja vahvan, että vaikka jokin tökkäisikin, mikään ei vuoda enää. Kiitos siis teille, läheiseni – Kiitos ja anteeksi.

❤️:lla Riikka

Lisää minusta, taideterapiasta ja taiteestani löydät täältä.

Käyttääkö kumppanisi tätä psykologista manipulointikeinoa? – 5 huolestuttavaa merkkiä suhteessa

Sumutus on psykologinen manipulaation muoto, jota tapahtuu lähes poikkeuksetta epäterveissä parisuhteissa.

Sumutuksen tarkoitus on ”auttaa” sumuttajaa välttämästä vastuu ja vaalimaan itsestään tai todellisuudesta tietynlaista kuvaa, joka palvelee sumuttajaa itseään.

Jos olet joutunut kohtaamaan sumutusta, olen tosi pahoillani puolestasi – se on hirveää!

5 esimerkkiä sumutuksesta

Kun tuot esiin vaikean aiheen -> keskustelu harhautetaan siihen, miten väärin otit aiheen esiin tai sitten sinua syytetään juuri siitä, mitä toinen on tehnyt itse.
Suora valehtelu: ”En minä ole koskaan niin tehnyt!”
Muihin vetoaminen: ”X ja Y ajattelevat myös näin. Ja C j B ovat susta huolissaan.”
Uhriksi tekeytyminen suoraan tai epäsuoraan. Pyritään vetoamaan tunteisiin, ja tilanne kääntyykin päinvastoin.
Toisen syyttäminen tai psykologisointi (ilman pohjaa): ”Nämä ovat vain sinun traumojasi! Huomaatko sä, miten sä projisoit muhun haavojasi?”

3 tapaa miten suhtautua sumutukseen

”Näemme asian eri tavoin.”

”Minä tiedän, mitä näin.”

”Tätä keskustelua ei ole viisasta jatkaa.”

Älä yritä vääntää sumuttajalle rautalangasta, että hän sumuttaa. On normaalia toivoa, että jos toinen tajuaisi mitä hän tekee, että hän lopettaisi – pyytäisi anteeksi ja muuttaisi toimintaansa. Jos sumuttaminen on kroonista ja jatkuvaa, on äärimmäisen epätodennäköistä että toinen yhtäkkiä valaistusi ja tajuaisi.

Sumutus kirjaimellisesti sumentaa, hämmentää ja vie valtavasti psykologista voimaa.

Älä jää vänkäämään, kulutat vain omaa happeasi turhaan.

On surullisen tyypillistä, että sumutuksen uhri alkaa syyllistämään ja epäilemään itseään. Se myös tekee usein epäterveestä suhteesta irtaantumisesta vaikeaa, sillä uhri todella epäilee itseään.

Kurkkaa kirja:

Lohdun sanoja sinulle, jota juuri nyt ahdistaa

Ahdistus on kokonaisvaltainen tunne, joka ottaa kehon ja mielen valtaansa. Samalla kun tunne on voimakas, se on myös epämääräinen. Tunne lamaannuttaa ja sulkee toivon tulevaisuudesta ja kyvyn toimia tässä hetkessä. Ahdistus maalaa kuvaa todellisuudesta, johon alamme tunteen pitkittyessä uskoa – ja tottahan se on: tunne on juureva ja maalaa koko kokemuksen.

Ahdistus saattaa leimahtaa kiireestä, yksinäisyydestä, maailmantuskasta tai vaikka toistuvista epäonnistumisista. Ahdistus on tunne, jonka juuret ovat eri ihmisillä erilaiset ja siksi ahdistus myös leimahtaa eri asioista.

Kun huomaa ahdistuksen tunteen, kannattaa pysähtyä. Ahdistuksen tunnetta on saattanut edeltää jokin trikkeri: Mikä se olisi voinut olla? Tapahtuiko jotain? Sanoiko joku jotain? Ovatko unet olleet vähäiset tai muuten kuormitus liian suurta suhteessa omiin voimavaroihin?

Huomaatko jokinlaisen ajatusketjun, joka on edeltänyt ahdistusta? Onko se ollut ehkä murehtimista selviytymisestä? Onko se ollut aiempaan kokemukseen pohjautuvaa huolta siitä, että entä jos asiat menevätkin pieleen? Onko se katastrofiajattelua eli mielen liulasta liikettä nähdä uhkakuvia?

Usein ahdistuksen alla on muita, pakattuja tai ohitettuja tunteita, jotka puskevat ulos epämääräisenä ahdistuksena. Kun pysähtyy, on helpompi tuntea, miltä kehossa tuntuu: Missä tunne tuntuu eniten? Löytyykö tuntemukselle jokin muukin tunnenimi kuin ahdistus? Onko se ehkä epätoivoa, jännittämistä, pelkoa, häpeää, surua? Ahdistuksen tunteelle kannattaa etsiä muitakin tunnenimivastineita, jotta tunne tarkentuu. Usein tunteet ovat kerroksina – kuin sipuli.

Tässä 3 lohduttavaa ajatelmaa ja niihin liittyvät mindfulness-harjoitukset Kun tuntuu pahalta – Lohtukortit ahdistuneille -korttipakasta, joka sisältää 44 korttia, joista voi tunnistaa omaa olotilaa ja tehdä olotilaan sopivan mindfulness-harjoituksen kortin toiselta puolelta. Kun oppii jäsentelemään omaa kokemusta, tunne ei ole enää niin epämääräinen ja hallitseva.

1.Keskity niihin asioihin, joihin voit vaikuttaa

2. Olotila ei vastaa todellisuutta – vaikka se siltä tuntuukin

3. Anna itsellesi tilaa pysähtyä ja kuunnella itseäsi

Kun tuntuu pahalta -kortit sopivat hyvin nuorille ja aikuisille. Korttien avulla on helpompi löytää sanoja omille kokemuksille ja helpottavia harjoituksia olotilan parantamiseen. Tutustu kortteihin Hidasta elämää -puodissa TÄSTÄ.

Lapselle maailma on täynnä ihmeitä – Maltatko pysähtyä näiden pienien hetkien ääreen?

Anna minun nauttia lapsuudesta

tämä ohikiitävä hetki.

Anna minun ihailla

kaikkia maailman ihmeitä.

Vesipisaroita kissankellojen terälehdillä.

Etanoita pihatiellä.

Valkoisia kiviä hiekkalaatikossa.

Tuulen muovaamia pilvipatsaita.

Sateenkaaren värejä.

Anna minun nauttia tästä kaikesta

myös silloin, kun sinulla on kiire.

Pysähdy, kun pyydän sinua odottamaan.

Koska haluan jakaa kanssasi

kaikki nämä maailman ihmeet,

mitä sinä et kiireen keskellä

huomaa katsoa.

Lapset katsovat maailmaa erilailla kuin useimmat meistä aikuisista. Havahdun usein siihen, että viimeisenä ennen nukkumaanmenoa vielä pohdin, mitä kaikkia asioita seuraavana päivänä pitää suorittaa. Äitinä pohdin toki omien juttujeni lisäksi myös lasten asiat ja aikataulut kuntoon seuraavaa aamua varten. Mieli täyttyy aikatauluista ja koululaisen Wilma viestien ohjeistuksista. Joskus jopa mietin valmiiksi, mihin mahdan jättää auton, jos olen menossa jonnekin vieraaseen paikkaan käymään.

Kun olin nukuttamassa neljävuotiasta poikaani, hän näytti mietteliäältä. Kysyin, mikä mielessä myllertää. Hän kertoi minulle pohtivansa, miksi ikkunoissa on reunat. Ei mitään murheita huomisesta, ei suunnitelmia seuraavalle viikolle, vain kysymys, miksi ikkunoissa on reunat. Osaisipa itsekin miettiä moisia asioita vielä aikuisenakin.

Olen huomannut, että aikuisena suorittaminen johtuu usein omasta tahdosta hallita asioita tai pelosta, että jotain kamalaa tapahtuu, jos arki ei kulje suunnitelmien mukaan. Joskus ajattelen illalla ihan hölmöjä asioita, kuten onko punainen muki pesukoneessa vai puhtaana, että lapsi voi juoda aamulla maitoa hänelle tärkeästä mukista. Kaiken tämän suunnittelun keskellä huomaan asettaneeni itselleni kauhean määrän vastuuta, aikatauluja, suunnitelmia ja tavoitteita seuraavalle päivälle. Uskon, että vaikka jättäisin yli puolet näistä mielessä myllertävistä asioista tekemättä, kukaan ei huomaisi.

Joskus on hyvä siirtää vastuuta myös muille. Koululainen osaa itse huolehtia onko läksyt tehty ja kaikki tarvittava pakattu reppuun. Neljävuotias osaa itse valita jo illalla seuraavalle päivälle tarkoitetut vaatteet. Kun vastuuta siirtää muille, ei itse tarvitse murehtia niin monia asioita.

Kiireettömien aamujen eron normaaliin hektiseen arkeen huomaa helposti. Kiireen keskellä kaikki tavarat ovat hukassa, lapsi kiukuttelee, kun ei saa puettua vaatteita päälle, vaikka on osannut taidon jo useamman vuoden ajan. Aamupala jää syömättä, kun aika menee kinasteluun.

Kiireettöminä aamuina, kun mieli on tyhjä suunnitelmista, voi keskittyä elämään hetkessä. Voi avata oven ja haistaa sateenjälkeisen aamun keväisen tuoksun. Voi katsoa, kuinka maito maalaa kahvin kauniin sävyiseksi. Voi kuunnella hiljaisuutta ja miettiä, että tässä on hyvä olla.

Silloin voi pysähtyä miettimään elämän tärkeitä asioita, kuten miksi ikkunoissa on reunat.

Lue tämä, kun herkkyys tuntuu taakalta

Herkkyys voi toisinaan tuntua taakalta, josta ei ole mahdollista päästä eroon, vaikka yrittäisi. Valtava tunteiden ja ajatusten kirjo voi joskus uuvuttaa. Näissä tilanteissa saattaa unohtua, mitä hienoja vivahteita herkkyys antaa elämään päivittäin.

Jokaisessa päivässä on todellisia pieniä, mutta suurelta tuntuvia ilon aiheita: värit, äänet, tuoksut ja myös toisten ihmisten ilo – kaikki nämä tuntuvat voimakkaina, jopa, kehollisina kokemuksina.

Pienet asiat tulevat huomioiduksi: lintujen lauluorkesteri kevätillassa, vastaantulijan hymy aamuruuhkassa, sateen jälkeinen raikkaan vilpoisa tunnelma. Joltakin toiselta nämä ja monet muut herkälle ihmiselle arkiselta tuntuvat vivahteet jäävät huomioimatta.

Pystyt ymmärtämään toisten tunteita syvällisesti, koska koet itse niin syvällisesti. Herkkä ihminen ei pelkää ottaa vastaan muiden voimakkaita tunteita ja antaa tukeaan tilanteissa, joissa toinen arastelee tunteiden näyttämistä.

Herkkä ihminen tietää myös, miltä pahuus ja kurja kohtelu voi pahimmillaan tuntua. Siksi moni herkkä haluaa kohdella muita kunnioittaen, lämpimästi ja aidosti kohdaten. Tämä huomaavainen ja kannustava kohtelu voi parhaimmillaan saada muut ympärillä kukoistamaan.

Toisten asemaan asettuminen on herkälle helppoa. Herkkä ajattelee lähes poikkeuksetta asiat useista näkökulmista, myös toiset huomioiden. Tämä helpottaa monia tilanteita niin töissä kuin henkilökohtaisessa elämässä; kun kykenee näkemään asiat useista näkökulmista, on yhteisymmärryksen löytäminen helppoa.

Voimakkaat tunteet ja tuhannet tunteiden herättämät ajatukset tuovat mukanaan lähes päivittäin oivalluksia itsestä, muista ja ympäröivästä maailmasta. Vain oivaltamalla voimme kasvaa, kehittyä ja luoda uutta.

Mitä hyvää herkkyys on tuonut sinun elämääsi?