Sivu 93 – Hidasta elämää

Yleinen kasvatuskeino sai meidät piilottamaan todelliset tunteemme – Näin voit opettaa lapselle (ja itsellesi), että kaikki tunteet ovat hyviä

Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.

Kirjoittaja Heli Pruuki on perhepsykoterapeutti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut mm. aihepiiriin kuuluvat kirjat Prinsessa ja herne nenässä (2020), Vanhemman kiukkukirja (2020) yhdessä Päivi Nurmen kanssa sekä Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio (2018) yhdessä Terhi Ketola-Huttusen kanssa. Heli Pruuki työskentelee kehittämispalvelujen johtajana Lasten ja nuorten keskuksessa.

”Nyt omaan huoneeseen miettimään!” Hyvin moni nykyisistä vanhemmista on saanut kasvatuksen, missä oman tahdon ja kiukun ilmaisuista on rankaistu tai lähetetty pois muiden silmistä. ”Tule sitten takaisin, kun olet taas kiltti.” Lapsi ei opi yksin huoneessaan käsittelemään tunteitaan tai analysoimaan, miten voisi kehittää käyttäytymistään. Hän oppii ainoastaan, että hänen pitää olla yksin silloin, kun kiukuttaa tai kun on paha olo. ”Kukaan ei kestä minua, kun olen vihainen tai pahalla tuulella”. Lapsi oppii, että hän on tervetullut muiden seuraan ja rakastettu vain silloin, kun hän miellyttää muita. Ja koska lapsi tarvitsee rakkautta enemmän kuin mitään muuta, hän oppii jo pienenä sopeutumaan aikuisten määrittelemiin ehtoihin.

Näin lapsi tulee vanhempien sitä tarkoittamatta oppineeksi turvatonta kiintymyskäyttäytymistä. Hän oppii piilottamaan todelliset tunteensa muilta ja pärjäämään niiden kanssa yksin. Edes läheisin ei voi päästä kovin lähelle, koska viime kädessä voi luottaa vain itseen. Tämän kasvatustavan satoa korjataan aikuisiän parisuhteissa. On vaikeaa oppia jakamaan tunteitaan, kun on oppinut niin varhain muuta. Myös vanhempana on vaikeaa tarjota lapselle eväitä tunteiden kohtaamiseen, jos itse on oppinut lähinnä kestämään niitä. Lapselle on vaikea sallia tunteiden ilmaisua, jos sitä ei salli itselleenkään.

Kiukku ja viha suojaavat herkkiä tunteita

Aggressiotunteet, kuten kiukku ja viha, ovat monelle vaikeimpia ja juuri ne koetaan usein hyvin yksinäisinä tunteina. Aggressiotunteet ovat usein suojatunteita: viha ja suuttumus on usein kuin tulivuoren huippu – viimeinen sytyke saa sen räjähtämään ja tulivuoren purkautumaan. Kun tulivuorta rupeaa tutkimaan, löytyykin sen sisältä paljon haavoittavaa: pettymystä, yksinäisyyttä, häpeää, väärin ymmärretyksi tulemista, pelkoa. Usein ihminen on niellyt näitä tunteita ja yrittänyt pärjäillä niiden kanssa pitkän aikaa. Ei ihme, että lopulta tunne purskahtelee yli ja näkyviin.

Aggressio on tärkeää ja välttämätöntä, sillä se on myös voimaa. Aggressiotunteiden katkaisu ja kieltäminen on lapsen voiman ja tahdon typistämistä. Siksi on tärkeää, että aikuinen ei kiellä lasta tuntemasta tunteitaan tai rankaise häntä tunteista. Tässä on yksin pärjäämään oppineella vanhemmalla peiliin katsomisen paikka: miten katkaisen sukupolvien ketjun? Miten opettelen sallimaan tunteeni ja alan kohdella itseäni myötätunnolla? Vasta sitä kautta voi tarjota samaa lapselle.

Tunnetaitoja voi opetella yhdessä lapsen kanssa

Omien tunteiden vastaanottamista, tutkimista ja ymmärtämistä voi opetella myös aikuisiällä. Vanhemmuus on tilaisuus opetella kohtaamaan tunteita yhdessä lapsen kanssa.

Aggression ja epämääräisen ahdistuksen taustalla on usein kaipuu yhteyteen ja pelko yksin jäämisestä. Yhteys toiseen hoitaa ja lohduttaa. Se vahvistaa turvallisuutta ja hyväksytyksi tulemisen kokemusta. Kaikkiin tunteisiin voi suhtautua myötätunnolla ja myötäeläen: tunteet eivät koskaan ole pahoja, vaikka osa niistä tuntuu pahalta. Tärkein viesti vihan ja muiden hankalien tunteiden äärellä onkin: et ole yksin. Kyllä tästä selvitään, yhdessä.

Vanhempana voi opetella jäämään lapsen viereen silloinkin, kun tämä on hankalimmillaan. Ja omankin kiukun hetkellä on tärkeää löytää myötätunto itseä kohtaan. Silloin voi kohdella itseä lempeästi, etsiä kiukun alla olevia tunteita ja tarpeita. Voi kysyä itseltään: Mikä minulla on hätänä? Mitä tarvitsen? Syvemmän tunteen ja sen alla olevan tarpeen etsiminen on avain hädän helpottumiseen.

Turvassa tunteiden kanssa

Lapsen tulisi voida tuntea kaikkein pelottavimmatkin tunteet vanhemman suojissa. Lapsi voi kokea olevansa turvassa, mikäli hänelle ei tapahdu pahaa tunteita ilmaistessa: häntä ei satuteta, hänelle ei suututa pelottavasti, häntä ei uhata hylkäämisellä. Aikuinen kestää hänen tunteensa, vaikka se on iso. Kiukun myllertäessä turvan kokemus vahvistaa lapsen uskoa siihen, että kaikkia tunteita on mahdollista itsekin kestää ja niiden ilmaiseminen on sallittua.

Kun otat tunteen todesta, lapsi oppii, että hänen tunteellaan on merkitystä toisille. Siitä kannattaa puhua, tunne otetaan vastaan. Tunteet ovat kuin pilvet: ne muuttuvat ja ne menevät aina ohi. Vähitellen lapsi oppii ilmaisemaan tunteitaan, kuuntelemaan toisia ja ottamaan vastaan muiden tunteita. Hän oppii, että tunteista puhuminen auttaa, selkeyttää ja vaikuttaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu; hän saa hyviä eväitä omiin ihmissuhteisiinsa.

Älä siis lähetä lasta yksin miettimään. Suostu lohduttamaan – ja samalla: suostu lohdutettavaksi. Silloinkin, kun omassa taustassa on turvattomuutta, voi vanhemmuus auttaa kasvamaan eteenpäin. Kun oppii rakastamaan ja suojelemaan lapsiaan eri tasoilla, voi samalla oppia suojelemaan ja rakastamaan itseään. Voi oppia katsomaan hellyydellä itseään ja oman kokemuksen kautta ymmärtää syvällä tasolla sitä, mitä lapsi tarvitsee.

Saatat olla kiinnostunut myös näistä teksteistä:

Miten lapseni voisi pitää itsestään, jos minäkin arvostelen itseäni? – Asiantuntijan 4 vinkkiä lapsen itsetunnon vahvistamiseen

Tunnolliset äidit uupuvat ja silti kokevat syyllisyyttä – Kun syyllisyys iskee, kokeile näitä

Tämän tekstin sinulle tarjosi Suomen ev.lut. kirkko.

Nämä tavallisen arjen asiat kuormittavat erityisherkkää – Kokeile näitä täsmävinkkejä palautumiseen

Arki alkoi meillä sellaisella tahdilla, että koko viikko on menty tukka putkella. Sekä konkreettisesti paikasta toiseen, että oman pään sisällä. Siirtyessäni lomalta arkeen tein taas samat tutut huomiot itsestäni ja herkkyydestäni. Kenties voit samaistua näihin?

Päivä, joka on täynnä niin sanottua sillisalaattia, eli koostuu liian monista eri velvoitteista, tekee hermostuneeksi.
Sähköpostin, sosiaalisen median ja pikaviestimien kautta tuleva viestien tulva kuormittaa.
Toistuvat keskeytykset kiristävät pinnaa.
Toisten ihmisten monenlaisten tarpeiden huomioiminen vaatii priorisointia ja tervettä rajanvetoa, joka ei (yli)empaattisena ihmisenä ole aina ihan helppoa.
Asiasta, tilanteesta ja paikasta toiseen siirtyminen ei tapahdu käden käänteessä vaan vaatii psykologista työtä, toisin sanoen aikaa ja rauhaa saada itsensä ”vaihteelta toiselle”.
Kiire ja mielessä pyörivät tehtävälistat kiristävät palleaa ja saavat hengittämään pinnallisesti.
Yöuni häiriintyy, jos seuraavana päivänä on tiedossa kiireitä, jotain tavallisuudesta poikkeavaa tai jotain jännittävää.

Välillä on niitä päiviä, kun mikään suunnitelma ei pidä, aikataulut kaatuvat, hommaa on yksinkertaisesti liikaa, aivot sauhuavat ja ärsykkeet saavat kiristelemään hampaita. Miten omaa jaksamistaan ja palautumistaan voisi edesauttaa? Jos arki on sellaista, että se vie jatkuvasti ihan kaikki mehut, on perusteellisempi oman elämän tarkastelu tarpeen. Siitä ihan normiarjesta, joka saa välillä herkän kehon ja mielen käymään kierroksilla, selviää yleensä kun muistaa myös itsensä ja omat tarpeensa, eikä anna kaikkea aikaansa ja energiaansa työlle tai muiden ihmisten palvelemiseen.

Tässä omia arjen henkireikiäni, joilla pidän huolta jaksamisestani:

Menen ajoissa nukkumaan ja herään aamulla sen verran varhain, että saan viettää rauhallisen aamuhetken itsekseni ja orientoitua päivään.
Teen sunnuntaita lukuunottamatta joka päivä 15 minuutin treenin, joka herättää kehon ja pitää yllä lihaskuntoa.
Koitan hoitaa päivän tympeimmät hommat ensimmäiseksi alta pois, jotta saan ne painamasta mieltä.
Kun huomaan alkavani käydä ylikierroksilla, pidän hengitystauon. Hengitän syvään keuhkojen alaosaan saakka, niin että pallea ja kylkikaaret liikkuvat. Pidennän uloshengitystä, jotta saan hermostoni rauhoittumaan.
Pidän minitaukoja pitkin päivää, jolloin laitan kaikki laitteet pois ja tuijotan kaukaisuuteen, teen niska-hartiajumppaa tai suljen silmät ja kuvittelen olevani jossain ihanassa paikassa.
Käyn happihyppelyllä.
Syön säännöllisesti ja terveellisesti, ja pidän huolta siitä että verensokerini pysyy tasaisena.
Juon vettä pitkin päivää.
Juon kahvia max. 2 kuppia päivässä ja nekin aterioiden yhteydessä, jotta kahvin vaikutus ei ole niin voimakas kuin tyhjään vatsaan juotuna.
Lepuutan vilkasta mieltäni päivän päätteeksi tekemällä jotain konkreettista ja maadoittavaa. Käsillä tekeminen ja luonnossa oleminen ovat oivallisia maadoittajia.
Kuuntelen jonkin lyhyen ohjatun meditaation tai kaunista musiikkia.

Voit käyttää tätä listaa inspiraationa omien palautumisrutiiniesi suunnitteluun. Lista saattaa näyttää pitkältä, mutta ei kaikkea tarvitse tehdä joka päivä orjallisesti. Itseäni samanlaisina toistuvat rutiinit rauhoittavat ja treeniin sekä pieniin lepohetkiin ei loppujen lopuksi mene kuin puolisen tuntia koko päivästä. Voisitko antaa sen ajan itsellesi vaikka muutaman kerran viikossa?

_______________________________________________________________________________

Suvin uutuuskirja Helpotusta erityisherkän elämään on ilmestynyt ja saatavilla puodista. Löydät siitä lisää vinkkejä arjen sujuvuuteen, palautumiseen, tunteiden käsittelyyn, sosiaalisiin suhteisiin ja itsearvostuksen lisäämiseen.❤️

Pelkäätkö paljastumista? – Jos turvaudumme miellyttämiseen ja varmisteluun, saatamme päätyä pienentämään itseämme

Sanotaan, että me suomalaiset olemme rehellisiä. Olemmeko? Ihmisen perustarve on tulla kuulluksi, nähdyksi ja hyväksytyksi, rakastetuksi sellaisena, kun on. Kuitenkin me usein itse piilotamme itsemme toisilta myötäilemällä ja jättämällä sanomatta mitä oikeasti ajattelemme ja tunnemme. Pelkäämme paljastuvamme. Emme ole sitä, mitä sisimmässämme olemme ja jäämme vaille sitä, mitä eniten elämässä kaipaamme. Emme ole rehellisiä – itsellemme tai muille.

Rohkea rehellisyys on minulle lapsenomaisuutta, uteliaisuutta, halua olla syvässä yhteydessä itseen ja muihin, rakkautta, levollisuutta, syvää läsnäoloa ja kepeyttä. Kuulostaako sellaiselta mitä haluaisit lisää elämääsi? Minäkin halusin. Ja halusin niin vimmatusti, että lähdin 15 vuotta sitten syväsukeltamaan itseeni ja hakemaan rehellistä vastausta siihen, kuka on se Sanna, joka niin palavasti halusi sisältäni paljastua.

Olin koko elämäni ollut varmistelija, kannattelija ja jonkun sortin miellyttäjä. Kaikissa elämäni pienissäkin siirroissa, olin tehnyt kattavan suunnitelman ja sen lisäksi monta varasuunnitelmaa kaikille mahdollisille skenaarioille. Harvoin karttaa oli piirretty omien tarpeideni pohjalta. Että kaikki olisi hyvin, eikä kenellekään tulisi paha mieli.

Mitä enemmän tutkailin uteliaana itseäni, sitä enemmän ymmärsin, että toimintamalli oli rajoittanut aika mittavasti elämääni ja sen eri sävyjä. Lähes aina elämän eri hetkissä minulla oli ollut valtavan suuri visio tulevasta. Mutta kun olin turvallisuushakuisena lähtenyt suunnittelemaan toteutusta, olin mennyt liian syvälle Miten-tasolle, ja näin monet elämän sattumukset olivat lipuneet ohitseni, vaikka olenkin saavuttanut tavoitteitani. Olin tiedostamattani pienentänyt itseäni.

Reilut kymmenen vuotta sitten aloin ajatella, mitä jos antaisin elämälle mahdollisuuden viedä ja vain antautuisin tulevalle ilman, että tiedän, miten se oikeastaan tapahtuu ja toteutuu. Yksi asia kerrallaan, pienin askelin. Että valitsisin vain halutun suunnan ja kohdistaisin siihen kaiken mahdollisen uteliaisuuteni, rehellisyyteni ja rakkauteni. Ja niin aloin harjoitella. Ja harjoittelen edelleen, joka ikinen päivä.

Ja kuulkaa, tässä sitä nyt harjoitellaan myös teidän kanssanne, ensimmäisiä kertoja julkisesti. Mieli koittaa sanoa, ettei ole mitään kerrottavaa, ettei ketään kiinnosta. Sydän huutaa, että anna palaa nainen, jaa kaikki oivalluksesi, sinua tarvitaan, sinulla on merkitystä!

Haluan blogissani jakaa kanssanne ajatuksia ja näkemyksiä, joita olen saanut matkallani kohti omaa ydintä – Rohkean rehellistä Sannaa. Matka ei ole ollut kivuton tai helppo. Ja vähiten sellainen, millaisen sen kuvittelin joskus olevan. Kuulostella, resonoiko teissä ajatukset ja toimintatavat, joilla olen saanut elämääni ja itseeni uskomattoman herkkyyden ja voiman tasapainon, ilon ja kepeyden, lämmön ja syviä kohtaamisia, tunteiden koko kirjon. Miten olen tietoisesti valinnut itseni joka päivä. Valinnut myös jatkaa matkaa kivuista huolimatta.

Olen antautunut elämän kuljetettavaksi, eikä se ole tarkoittanut äkkiliikkeitä tai kaiken vanhan poistamista, riuhtomista irti mistään tai julistamista. En mene haasteita päin, vaan yhdyn myrskyyn ja tyynnymme yhdessä. En riuhtaise irti, vaan pitelen ja paijaan, syleilen, kunnes tietoisesti irrotan otteeni. En huuda kovaan ääneen mielipiteitäni ja ajatuksiani, vaan odotan, että jollain on tarve ja halu niitä kuulla.

Uskoisin, että ne, ketkä minua ja elämääni ovat pidempään seuranneet läheltä, sanoisivat, että melkoisen vakaata tepastelua se on ollut, niin pienin askelein olen edennyt. Toisaalta, moni näkee minut rohkeana. Uskon sen olevan juuri sitä, että olen äärimmäisen rehellinen, erityisesti itselleni tilanteessa kuin tilanteessa, se näyttäytyy rohkeutena muille. Niin moni meistä elää vasten sitä, mitä sydämessään kokee hyväksi.

Olen hyväksynyt, etten tiedä mitään. Eikä kukaan ole oikeassa tai väärässä. Olen hyväksynyt, etten koskaan tule valmiiksi ja se tuntuu oikeastaan hiton ihanalta. Epävarmuudessa kaikki on mahdollista.

Paljastumista pelkää todella moni ja se on täysin ymmärrettävää. Olethan siellä rooliesi ja velvollisuuksiesi alla turvassa. Mutta oletko kuitenkaan?

Ajattelen, että ihminen pelkää eniten kohdata itsensä rehellisesti, kuin muut, sillä se, että on muille rehellinen on lopulta vain pintaraapaisu rehellisyyteen ja voit vielä pysytellä haarniskasi alla. Rehellisyys itselle asia ja tilanne kerrallaan laittaa muutoksen sisälläsi käyntiin, joka jossain sopivassa hetkessä alkaa näkyä myös muille.

Moni kirehtii ulkoisia muutoksia ja muuttaa sisäistä itseään niiden mukana. Suosittelen lämpimästi aloittamaan sisältä ja vasta kun sinulla on rauha uuden sisuksesi kanssa, on ulkoisten muutosten ja lopullisen paljastumisen aika.

Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka
… haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää.
… haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi.
… olet väsynyt elämän roolileikkeihin.

Tutustu kirjaan tästä:

Jatkuva syyllisyyden tunne saattaa nakertaa uupuneelta viimeisetkin voimat – Nämä kysymykset voivat vapauttaa oloa

Voihan syyllisyys! Eräs silmin nähden uupunut asiakkaani totesi kerran: “tuntuu, että syyllisyys syö minut elävältä!” Ajattelin, että nyt oli niin osuvasti sanoitettu, joten kirjoitin lauseen itselleni ylös.

Valtaosa uupuneista tuntee jonkinasteista syyllisyyttä. Osalla syyllisyys liittyy enimmäkseen pinnallisiin asioihin, kuten tekemättömiin töihin, omaan fyysiseen jaksamattomuuteen, voimattomuuteen, ylivastuullisuuteen, alisuoriutumiseen jne. Isolla osalla syyllisyydestä on päässyt salakavalasti kasvamaan varjo omaan identiteettiin. Alunperin ohimenevästä tunteesta on tullut ajatuksia ja minuutta hallitseva uskomus. Tunteeseen ei ole tarkoitus samaistua, mutta näin saattaa käydä uupumusoireiden jatkuessa pitkään.

Syyllisyys vie todella paljon energiaa ja syö henkistä kapasiteettia. On olemassa syyllisyyttä, joka kumpuaa tietoisuudesta, että olet tehnyt jotakin väärin tai loukannut toista, mutta yleensä kyseessä on paljon syvemmällä oleva omaan ihmisyyteen kietoutunut tunnemöykky. Tämä syvällä oleva syyllisyys sisältää usein myös häpeää, ahdistusta, levottomuutta, haasteita itsetunnossa, erilaisia tunnontuskia, perfektionismia sekä ankaruutta itseä ja muita kohtaan. Se saa sinut uskomaan, että sinussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla tai olet syvästi epäonnistunut ihmisenä. Sanon sinulle heti: STOP! Et todellakaan ole!

Uupuneena saatat jatkuvasti etsiä itsestäsi vikoja ja puutteita, soimata, syytellä, velloa ja piehtaroida menneisyyden tapahtumissa, jossitella ja kantaa tolkutonta velvollisuuden tunnetta. Vaihtoehtoisesti tulevaisuuden pelko eli katastrofiajattelu saa sinut pelkäämään jo etukäteen kuinka selviät tulevista vastoinkäymisistä. Ei auta, vaikka joku yrittäisi sinulle sanoa, että “hellitä” tai “päästä irti”. Niin miten muka?

Syyllisyys on tunnetasolla menneisyyteen takertumista ja siitä kiinnipitämistä. Parhaimmillaan se voi estää sinua toimimasta eettisesti ja moraalisesti väärin, joten sille voi löytää rakentavia merkityksiä. Pahimmillaan se todellakin nakertaa sinua jatkuvasti sisäisesti ja muuttuu tuhoisaksi, jopa itsesabotaasin moottoriksi.

Koska olet ihminen, olet erehtyväinen ja aina jollain tavalla keskeneräinen. Keskeneräisyys on inhimillistä ja mahdollistaa henkisen kasvun. Syyllisyyden tunteen vastapareja ovat hyväksyntä ja anteeksianto. Nämä molemmat auttavat sinua päästämään irti, mistä ikinä pidät sisäisesti kiinni.

Mikäli sinulla on lapsuudessa traumatausta, voi siinä piillä selitys selittämättömän voimakkaalle syyllisyyden tunteelle. Lapsuuden olosuhteet ja etenkin kasvatus vaikuttavat merkittävästi siihen, kannatko liiallista vastuuta ja kuormaa, sekä siihen miten herkästi koet olevasi “syyllinen” eli syyllistyt. Alitajuinen tarve jatkuvasti hyvitellä, miellyttää ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan on useimmiten traumareaktio. Traumoja ei hoideta pelkillä positiivisilla mietelauseilla tai “hellittämällä”. Kyse on alitajuisista prosesseista eli sisäisistä haavoista ja tunnelukoista. Ne kaipaavat rakastavaa huomiota, hyväksyntää ja anteeksiantoa monella tasolla.

Tarvitset sisäisen turvan tunteen, jotta syyllisyydestä irtipäästäminen tulee edes mahdolliseksi. Ilman turvaa ei ole luottamusta. Ilman riittävää sisäistä turvaa ei ole myöskään vahvaa itseluottamusta, vaan tilalle astuu epävarmuus, syyllisyys ja häpeä.

Voit vapautua kalvavasta ja elävältä syövästä syyllisyydestä anteeksiannolla ja itsemyötätunnolla. Itsemyötätunto tarkoittaa tietoisesti armollisemman ja lempeämmän suhteen luomista omaan itseen. Anteeksianto itselle tarkoittaa käytännössä sisäistä rauhansopimusta: alat prosessinomaisesti laskea aseita ja puolustusmekanismeja.

Menneisyys meni jo. Et voi muuttaa sitä mikä jo tapahtui, mutta voit löytää uuden tavan suhtautua itseesi, elämääsi ja kaikkeen siihen mitä koet. Kyse on sinun ajattelun ja tunteiden prosesseista eli sinun sisäisestä kokemusmaailmasta. Voit aina tehdä siihen muutoksia, olit sitten kuinka nuori tai vanha hyvänsä. Sisäinen siivoustyö parantaa sinun elämänlaatuasi.

Kysy itseltäsi: onko sinun tarpeellista ruoskia itseäsi loputtomiin?
Haluatko todella kantaa syyllisyyden painolastia loppuelämäsi?
Voisitko ensisijaisesti antaa aina itsellesi anteeksi?
Oletko toiminut omia arvoja, eettisiä periaatteita, normeja tai odotuksia vastaan?
Mistä oikeasti olet vastuussa? Missä menevät vastuun todelliset rajat?

Lopulta saatat huomata, että koko syyllisyyden tunne on pelkkä illuusio tai varjo, jonka vaikutus pienenee, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin juuri nyt olet. Teet parhaasi, joka ikinen hetki, sen tiedon ja tietoisuuden valossa, joka sinulla kulloinkin on. Aina. Ja se riittää.
Sinä riität!!!

Ratkaisuvinkki: kokeile sanoa itsellesi päivittäin tämä vanha havaijilainen Ho’oponopono-mantra, jonka tarkoitus on vapauttaa kielteisyyttä: “Olen pahoillani – anna anteeksi – kiitos – rakastan sinua.” Toista niin monta kertaa, kuin hyvältä tuntuu!

Sinulle, joka epäilet itseäsi: ”Usko itseesi – Mikään ei ole niin vaikeaa, ettei sitä kannata yrittää”

Kapinallinen – Pako Saudi-Arabiasta vapauteen (Otava, 2022) kertoo saudityttö Rahaf Mohammedin tarinan. Se on sydäntä raastava kuvaus lapsuudesta ja nuoruudesta ympäristössä, jossa nuori tyttö kokee, että ihmiset ja yhteiskunta viestivät, että tytöissä on jotain väärää ja he eivät saa olla omia itsejään. Rahafin elämässä on onneksi myös muutama ihminen, jotka kannustavat, tukevat ja kertovat hänelle, että hän on yhtä arvokas kuin muutkin.

Rahaf kertoo, miten hänen kodissaan tyttöjä rangaistaan nauramisesta, leikkimisestä tai vaikkapa vain nähdyksi tulemisesta kodin seinien ulkopuolella ilman miespuolista saattajaa. Tytön kasvaessa henkinen ja fyysinen väkivalta muuttuvat yhä vakavammaksi ja jopa hengenvaaralliseksi.

Kouluunmenovaiheessa tiesin jo, että pojat saivat leikkiä ulkona, laittaa ruokaa puistossa, ajaa pyörällä ja käydä uimakoulussa ja että tyttöjen oletettiin pysyvän poissa näkyvistä. Kysyin äidiltäni, miksen voinut leikkiä ulkona. Kysyin häneltä, miksi vanhemmat tytöt ja naiset pitivät hijabia. Mutta hän sanoi vain: ”Jos olet tyttö, käyttäydyt kuin tyttö. Kiltit tytöt opettelevat pitämään huolta kodista aviomiestä varten, ja he pitävät hijabia näyttääkseen, että ovat kilttejä. He eivät tee sitä, mitä pojat.” – Rahaf Mohammed

Unelma vapaudesta, elämästä omana itsenään ja mahdollisuuksista päättää itse tulevaisuudestaan kypsyy, ja 18-vuotiaana koittaa sopiva hetki lähteä pakoon.

Kun itse täytin kuusitoista, olin jo valinnut oman polkuni ja tiesin, että se oli oikea. Vaikuttaisin elämääni, lähtisin muuttamaan sitä, omaksuisin feministin ja ateistin identiteetin ja vastustaisin sellaisen valtion lakeja, joka riistää kansalaisiltaan sananvapauden eikä anna heidän valita elämäntyyliään. Unelmani oli asua maassa, joka olisi kaukana Lähi-idästä ja jossa uskottaisiin sukupuolten tasa-arvoon ja ihmisoikeuksiin.” — ”Vastuu oli minun: jos halusin muutosta, minun pitäisi toimia itse. – Rahaf Mohammed

Vaarallinen pakoyritys ei mene suunnitelman mukaan, vaan Rahaf jää kiinni Bangkokin lentokentällä, josta hänet uhataan palauttaa perheensä luo. Rahaf uskoo, että rangaistus kapinoinnista perhettä vastaan voi olla kuolema, joten hän päättää taistella henkensä edestä loppuun asti. Alkaa taistelu, johon tarvitaan lopulta koko maailman apua.

4 viestiä kaikille, jotka tarvitsevat elämäänsä suuren muutoksen

Poimittu kirjasta Kapinallinen – Pako Saudi-Arabiasta vapauteen (Otava, 2022).

1. Et ole yksin

Minun elämäni on vain yksi esimerkki niistä lukuisista, eri puolilla maailmaa elävistä tytöistä ja naisista, jotka joutuvat epäoikeudenmukaisuuden ja sorron uhreiksi ja elävät ilman arvoisiaan oikeuksia. Minua hakattiin ja uhkailtiin ja jouduin tuntemattoman raiskaamaksi. Kun pakenin, perheeni ja Saudi-Arabian hallitus ajoivat minua takaa kuin olisin rikollinen. Niin kuin niin monet muutkin sorron häkkiin joutuneet tytöt, minäkin koin niin pahan masennuksen, että tunsin olevani sisältä kuin kuollut ja halusin tehdä itsemurhan. Toivuttuani aloin etsiä tietä eteenpäin elämään, joka olisi minun arvoiseni ja toteuttaisi unelmani. Jätin taakseni kaiken: perheen, jota rakastan, ja kaiken tutun, sillä uskon ansaitsevani paremman elämän kuin sen, mihin he minua pakottivat.

2. Älä anna kenenkään toisen kertoa, mitä voit tai et voi tehdä

Sinäkin ansaitset vapauden. Sinulla on oikeus sanoa ei. Sinulla on oikeus sanoa kyllä. Älä anna kenenkään toisen määritellä oikeuksiasi. Tavoittele unelmiasi ja taistele muuttaaksesi sitä, mikä sinua pidättelee, olipa se mitä tahansa. Olet arvokas ihminen, jonka tulevaisuus perustuu työhön, leikkiin ja onneen.

3. Usko itseesi, ole rohkea

Älä odota kenenkään auttavan sinua, vapauttavan sinua, tekevän sinua onnelliseksi. Voit tehdä sen kaiken itse. Kun kirjoitan sinulle tätä kirjettä, tajuan, että karkaamisestani on kulunut puolitoista vuotta. Sinä aikana olen epäonnistunut, olen tehnyt virheitä, mutta olen noussut uudelleen pystyyn. Olen oppinut ja kypsynyt. Tällä hetkellä voin sanoa, että en ole koskaan ennen voinut psyykkisesti ja fyysisesti näin hyvin ja elämäni on nyt onnellisempaa ja turvallisempaa kuin milloinkaan aiemmin. Taistelu vapauden saavuttamiseksi kannatti.

4. Muista: mikään ei ole mahdotonta eikä mikään niin vaikeata, ettei sitä kannattaisi yrittää

Itse olen siitä esimerkki. Taistelin hallitusta vastaan ja vielä vieraan lentokentän viranomaisia vastaan; taistelin perhettäni ja heimoani vastaan; taistelin kaikkia niitä vastaan, jotka yrittivät tukkia tieni vapauteen. Ja tässä olen nyt.

Nuoren sauditytön innostavan ja henkeäsalpaavan jännittävän tarinan löydät TÄÄLTÄ.

Vaikea tunne ei väisty analysoimalla vaan tuntemalla – Tätä se käytännössä tarkoittaa

Kaikki tunteet ovat viestejä sinusta, kokemuksistasi ja menneisyyden tapahtumista. Yksikään tunne ei ole väärä, vaikka olisit saattanut saada käsityksen, että jotkut tunteet ovat oikeampia kuin toiset. Jotkut tunteet tuntuvat vain mukavammilta kuin toiset. Ja on luontaista ihmiselle välttää kipua – myös kipeältä tuntuvia tunteita.

Jokainen tunne kaipaa kuitenkin tulla nähdyksi ja kuulluksi. Eli tunteiden käsittely tarkoittaa sitä, että ei yritä ohittaa jotain tunnetta, vaan uskaltaa kohdata sen. Tunteiden kohtaamista voi harjoitella. Tässä lyhyt ohjeistus:

Huomaa tunteesi. Huomaamisen hetkellä teet mahdolliseksi tunteen käsittelyn.
Hyväksy tunne. Jos tunne on epämiellyttävä, älä selittele sitä pois tai siirrä huomiota toisaalle – esimerkiksi tekemiseen tai laitteen katseluun. Jos tunne on miellyttävä, se on usein helpompi hyväksyä.
Anna tunteelle nimi. Joskus tunne on helppo nimetä (esim. suru tai ilo), mutta riittää myös, että tunnistat, tuntuuko tunne miellyttävältä tai epämiellyttävältä. Nimeäminen auttaa myös puhumaan omasta tunnekokemuksesta muiden kanssa ilman, että kaataa sen tunnereaktiona toisen niskaan.
Hengitä. Sitten älä tee mitään muuta kuin hengittele rauhassa siten, että annat tunteen olla. Riippumatta siitä, onko tunne vaikea tai kipeä, hengitys auttaa sinua rauhoittumaan tunteen äärelle. Tunteet tulevat ja menevät kuten hengityskin, kun niitä ei piilota tai ohita.
Havainnoi, mitä sinussa tapahtuu. Tunne tuntuu kehossa: missä kohtaa kehoa tunne tuntuu? Siihen saattaa liittyä myös monenlaisia ajatuksia: huomaatko, millaisia ajatuksia mielessäsi liikkuu? Ole kuin salapoliisi, joka tekee havaintoja – mutta ei tee päättelyä, selityksiä tai yhteenvetoa.
Lopuksi sano itsellesi jotain kannustavaa ja mukavaa. Olet ottanut hetken itsellesi ja niille viesteille, joita tunteet tuovat. Tunnet taas vähän paremmin itseäsi. Se on iso juttu! Ja sitä paitsi on tärkeää oppia puhumaan itselle kauniisti ja kannustavasti silloin, kun on kokenut jotain vaikeaa ja myös silloin, kun on kokenut jotain ihanaa.

Vaikka tämä prosessi tuntuu moniosaiselta, se nopeutuu ja muuttuu automaattiseksi ajan kanssa.

Kun tuntuu pahalta – Lohtukortit ahdistuneelle lohduttavat ja auttavat kohtaamaan hankalia ajatuksia ja tunteita. Katso kortit täältä.

Jokin asia voi painaa mieltä, mutta emme tiedosta, mistä on kyse – Ota kynä käteen, pienikin annos tätä voi auttaa!

Monet kantavat sisällään ajatusten ja tunteiden kuormaa, joka tuntuu kehossa ja mielessä painolastina. Aina ihminen ei itsekään tiedosta, mitä kaikkea hänen mukanaan kulkee.

Omien ajatusten ja tunteiden välttely ja piilossa pitäminen on raskasta sekä henkisesti että fyysisesti, ja se tuottaa stressiä. Kun alat purkaa sisäistä kuormaasi ja opettelet olemaan rehellinen itsellesi, olo kevenee.

Kun kaipaat kanavaa tunteidesi purkamiselle, kokeile intuitiivista kirjoittamista. Se voi pieninäkin määrinä auttaa lieventämään stressiä.

Intuitiivinen kirjoittaminen on vapaata, virtaavaa kirjoittamista, jossa käytetään virikkeenä teemoja ja kysymyksiä. Intuitiivisen kirjoittamisen avulla voit

– käsitellä menneitä tai meneillään olevia tapahtumia
– purkaa tunteita, joita koet tai joita et ehkä aiemmin ole uskaltanut kohdata
– tulla tietoiseksi ajatusmalleista, rajoittavista uskomuksista ja peloista, jotka ovat estäneet sinua elämästä
– vapauttaa luovuuttasi ja
– antaa unelmien vapaasti lentää.

Kysymykset, josta voit aina aloittaa:

Millaiset ajatukset ja tunteet haluavat purkautua sisältäsi?
Millaisten tilanteiden ja päätösten äärellä olet?
Missä olet elämässäsi menossa?

Kirjoita pysähtymättä. Unohda kielioppi, lauserakenteet, tekstin jäsentäminen ja oikeinkirjoitus. Anna tekstin tulla.

Ole rehellinen. Kirjoitat itsellesi, et kenellekään muulle. Pidä huoli, ettei kukaan ei pääse käsiksi muistikirjaasi, jotta voit paljastaa paperille kaiken. Kirjoita ajattelematta, nopeasti, ja opettele huomaamaan, milloin yrität suodattaa tekstiäsi.

Miksi kirjoittaminen toimii?

Kirjoittamista hyvinvoinnin välineenä tutkinut James W. Pennebaker kuvailee, että jossain kohtaa kirjoitusprosessia kirjoittaja voi tuntea irtipäästämisen kokemuksen. Sen aikana kirjoittaja
– siirtyy pinnallisista, päivittäisistä aiheista syvempiin
– uskaltaa paljastaa tekstissä ajatuksia, tunteita ja kokemuksia, joita hänen voi olla vaikea jakaa muuten
– ei ole enää niin tietoinen itsestään
– ei yritä enää miellyttää muita vaan on rehellinen itselleen
– voi alkaa tuoda alitajuista tietoa tietoisuuteensa
– alkaa usein kirjoittaa nopeammin ja käsiala voi muuttua, samoin kuin koko fysiologia
– etenee tyypillisesti aiheesta toiseen niin, että yksi teema nostaa esiin toisen, joka puolestaan johdattaa kolmanteen ja niin edelleen.

Joku voi löytää irtipäästämiskokemuksen jo muutaman minuutin jälkeen, toisella siihen pääseminen voi kestää kauankin. Intuitiivisen kirjoittamisen kurssillani joku joskus totesikin, että pitkään hän vain teki tehtäviä mekaanisesti, kunnes lopulta tulivat perkeleet ja sitten kyyneleet – ne olivat suuria askelia kohti vapautumista.

Mutta muista: älä erityisesti yritä tehdä mitään päästäksesi tähän tilaan. Sinun ei tarvitse enää pinnistellä, vaan nimenomaan hellittää… Anna irtipäästämisen tapahtua, kun se tapahtuu.

Intuitiivinen kirjoittaminen auttaa jäsentämään asioita mielessäsi. Alat ymmärtää tapahtumien merkityksiä ja niiden välisiä yhteyksiä. Kun päällimmäinen kuorma on purettu, hälinän alta alkaa löytyä oma äänesi. Itsetuntemus lisääntyy ja voit saada yhteyden intuitioosi.

Tukena kirjoittamisessa toimivat esimerkiksi Katri Syvärisen korttipakat Taikahetkiä elämään ja Anna valosi loistaa. Niistä löydät oivalluttavia teemoja ja kysymyksiä kirjoittamisen pohjaksi!

Arjesta juhlaa omenapiirakalla

Tiedäthän, joskus sitä vaan tekee mieli pientä makeaa jo heti aamulla. No, minuun iski omenapiirakkahimo keskellä ihan tavallista arkiaamua. Niinpä valmistin tämän herkullisen piirakan aamupalan jälkkäriksi. Ja täytyy sanoa, että toimi.

Ajattelen, että joka päivä voi olla herkkupäivä, kunhan tekee sen viisaasti. Ja viisaudella tarkoitan tässä kohtaa ruokavalintojen tekoa keholle ystävällisesti.

Tämä piirakka maistui sekä aikuisille, että ihan perheen pienimmillekin. Haluan opettaa lapsilleni, että ruokailuhetket ovat nautintoja ja jälkiruokaa voi syödä joka päivä, kunhan herkut ovat oikein valittu. Arkea ei siis tarvitse sokeri kuorruttaa, vaikka herkutteleekin.

Ohje on sokeriton, gluteeniton, munaton ja maidoton ja silti niin hyvää!

Omenapiirakka ohje

POHJA:

3 dl kaurahiutaleita

2,5 dl mantelijauhoja

0,5 tl jauhettua vaniljaa/ tai loraus vaniljauutetta

1 dl vettä

5 rkl hunajaa

1 tl kardemummaa

ripaus suolaa

TÄYTE:

3 dl makeuttamatonta omenasosetta

5 rkl / tai maun mukaan hunajaa

3 tl kanelia

ripaus kardemummaa

PIIRAKAN PÄÄLLE:

noin 1-2 omenaa viipaloituna

4 rkl kookossokeria (tai maun mukaan)

Kanelia

VAIHE 1) Voitele piirakkavuoka ja kuumenna uuni 180 asteeseen.

VAIHE 2) Yhdistä kaikki pohjan aineet. Sekoita hyvin ja painele taikina voidellun piirakkavuoan pohjalle ja reunoille.

VAIHE 3) Yhdistä kaikki täytteen ainekset ja tarkista maku. Lisäile makeutta halutessasi.

VAIHE 4) Kaada täyte piirakkapohjan päälle ja lisää viipaloidut omenat täytteen päälle. Ripauttele omenoiden pintaan kookossokeria ja kanelia ja paista 180 asteessa, noin 35 minuuttia.

Iso koululainen on vielä pieni lapsi – Muista huolehtia lasten turvallisesta koulumatkasta

Nyt on jälleen se aika vuodesta, kun pienet koululaiset lähtevät kulkemaan koulutielle. Jotkut kulkevat matkaa jo tottunein askelin, kun toiset kävelevät valmiiksi opeteltua reittiä ensimmäistä kertaa yksin. Lapset ovat innoissaan koulusta ja odottavat, että pääsevät näkemään kavereita.

Kun risteyksen toisella puolella vilkuttaa tuttu kaveri, jota lapsi ei ole koko kesäloman aikana nähnyt, voi isommankin koululaisen mielestä unohtua moneen kertaan kerratut liikennesäännöt. Innostunut lapsi voi unohtaa katsoa oikealle ja vasemmalle ja juokseekin suoraan halaamaan kaveria.

Jokaisen meidän aikuisen tehtävä on olla lapsen luottamuksen arvoinen. Meidän täytyy olla erityisen tarkkana liikenteessä, että noudatamme liikennessääntöjä. Kiire ei ole mikään syy asettaa lasta vaaraan. Lapset eivät osaa arvioida autojen nopeutta ja erilaisia vaaratilanteita, eikä sellaista vastuuta voi asettaa lasten harteille.

Lasten turvallisuus on aina aikuisten vastuulla.

Kun koulumatka on suoritettu turvallisesti, edessä on uudenlaisia haasteita ja mahdollisuuksia. Koululaiset saapuvat luokkahuoneisiin täynnä intoa ja toiveikkuuta siitä, että koulusta voisi löytyä uusia ystäviä. Monen pienen koululaisen rinnassa on silti pieni pelko, jos hän joutuu kuitenkin kiusatuksi.

Samalla, kun huolehdimme siitä, että lapset pääsevät kulkemaan turvallisesti kouluun, meidän tulee myös huolehtia siitä, että heillä on turvallinen olo koulussa.

Vanhempien tehtävä on opettaa lapsille, että ketään ei kiusata ja kaikki täytyy ottaa mukaan porukkaan ja leikkeihin.

Toivottavasti jokaiselle aikuiselle on selvää, että kiusaamiseen puututaan heti. Luulen, että jokainen myös muistuttaa omaa lastaan kotona yhteisistä pelisäännöistä.

Lapset eivät aina muista annettuja ohjeita ja sääntöjä. Paras tapa opettaa asioita onkin näyttää itse esimerkkiä.

Tässä vaiheessa on hyvä miettiä, puhuuko itse lapsen kuullen rumasti muista ihmisistä, tai kirjoitteleeko esimerkiksi internetiin ilkeitä kommentteja muille ihmisille. Tällaisten mallien kautta lapsia oppii, kuinka muita ihmisiä kohdellaan. Seuraavaksi, kun meinaat sanoa ilkeitä asioita muista ihmisistä tai meinaat haukkua vierasta ihmistä internetin keskustelupalstalla:

Mieti haluaisitko sinä kuulla, että joku on kohdellut sinun lastasi samalla tavalla?

Ero nostaa usein kipeimmät tunteet esiin – Näitä tunteita tekisi mieli juosta karkuun, mutta pidemmän päälle se ei kannata

Eroaminen on yksi elämän vaikeimmista kriiseistä. Se on tunnesuhteen katkeaminen, joka herättää kipua, ahdistusta ja pelkoa. Ei ole ollenkaan ihmeellistä, että moni välttelee ratkaisua viimeiseen saakka. Silloinkin, vaikka kaikki merkit viittaisivat siihen, että ero on oikea ratkaisu. Työssäni olen huomannut, että eroratkaisua vaikeuttaa yleensä se, jos siihen liittyy yhteisiä lapsia, omaisuutta tai huoliajatuksia siitä, mitä muutkin tästä oikein ajattelevat. Eroaminen on kuitenkin tuskallista myös lapsettomille ja heille, jotka eivät ole kiinni mammonassa tai parisuhdestatuksessa. Ajattelen että kaikkein turhin pelko on se miltä tilanne näyttää muiden silmin. Ensinnäkin, emme voi varmasti tietää milloinkaan mitä muut ajattelevat ja toiseksi: ihmiset ajattelevat loppujen lopuksi hyvin vähän muiden asioita, koska he ovat kiinnostuneempia itsestään, aivan kuten sinäkin. Olemme siis lopultakin itse itsemme pahimpia tuomitsijoita ja tätä käytöstä pitää yllä häpeän ja syyllisyyden tunteiden pelko ja niiden välttely.

On selvää, että jokainen käsittelee omalla yksilöllisellä tavallaan eroaan, eivätkä kaikki koe esimerkiksi vahvaa vihaa eron keskellä. se ei ole merkki mistään huolestuttavasta. Meillä kaikilla on omat tunnetaitomme ja tapamme käsitellä elämäntapahtumia. Suru on eroon liiityvistä tunteista varmasti yleismaailmallisin. Eron keskellä surraan menetetyn kumppanin lisäksi yleisimmin lasten asemaa, ydinperheen menetystä, yhteisestä kodista luopumista, yhteisön hajoamista, taloudellisen tilanteen muuttumista ja kyllä, myös omaa asemaa. Moni kokee erosurun keskellä menettäneensä tulavisuuden lisäksi menneisyyden. Onneksi tämä ei pidä paikkaansa kummankaan kohdalla.

Tunteet auttavat meitä eroprosessissa eteenpäin. Ne ovat suunnannäyttäjiä, selkeyttäjiä ja matkaoppaita. Meidän tehtävämme on ottaa ne vastaan. Ei ole helppoa antautua surulle, vihalle, häpeälle tai ahdistukselle, siksi moni pakeneekin niitä. Tunteiden välttely on kuitenkin suorin tie hankaluuksiin oman itsensä kanssa. Muista siis, että mitä paremmin uskalllat kohdata kaikki tunteesi, sitä varmemmin pääset eteenpäin. Joskus joku tunne voi jäädä ikään kuin liian pitkäksi aikaa kylään. Todennäköisesti kysymys on silloin siitä, että prosessi on vielä kesken, mutta joskus voi olla myös niin, että viha esimerkiksi pitää allaan piilossa surua tai häpeää. Ahdistuneisuus ja levottomuus voi kertoa siitä, että sinun on vaikea ylipäätään kohdata vaikeita tunteita. Yksinolemisen pelko kertoo, että sinun on aika tutustua itseesi. Liian vahva syyllisyyden tai häpeän tunne voi olla erossa aktivoitunutta traumaa. Yltiöpostitiivinen remuaminen ja kukasta kukkaan liitely voi johtua surun väistelystä.

Hyvä uutinen on, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja tarkoituksenmukaisia. Niiden kanssa pärjää, kun niitä kohtelee hyvin. Mitään tunnetta ei kannata ylenkatsoa tai aliarvioida. Kohtaa omat tunteesi lempeydellä ja huomaa, kuinka asenteesi voima todella voi kesyttää sen. Jokainen tunteesi on arvokas ja tärkeä. Jos koet olevasi hankaluuksissa tunteidesi kanssa, hae apua. Se ei ole koskaan liian aikaista.

Kurkkaa uudet Erohehku-kortit:

Tiesitkö nämä 5 tosiasiaa tunteista? – Tästä syystä epämiellyttävänkin tunteen ääreen kannattaa pysähtyä, vaikka hirvittäisi

1️⃣ Tunteet eivät ole ”hyviä tai huonoja”

Vaikkakin ymmärrettävästi tunteet voivat tuntua hyvin epämukavilta, joskus jopa sietämättömiltä. On toki ymmärrettävää, että haluaisimme kokea pääasiassa ”kivalta” tuntuvia tunteita, mutta elämä ja ihmisyys ei toimi ihan niin. Et voi tuntea väärin <3. Voi olla kiinnostavaa pysähtyä tutkimaan, miten tunteisiin suhtauduttiin lapsuuden kodissasi? Mitä tunteita opit pitämään ”kiellettyinä” ja mitä toivottuina?

2️⃣ Tunteet ja toiminta ovat kaksi eri asiaa

Ja tämä kohta onkin tärkeä jatko edelliseen! Eli on eriasia esimerkiksi tuntea vihaa kuin oikeuttaa epäkunnioittava toiminta vihalla. Mikään tunne ei itsessään ole väärä JA toiminnastamme me olemme aina vastuussa. Tunteet eivät kerro absoluuttisia totuuksia tilanteista, mutta tunteiden takana on aina jotain syvempiä tarpeita, rajoja tai haavoja, joita emme pääse kuulemaan jos toimimme reaktiivisesti jokaisen tunneimpulssin mukaan.

”Kaikki tunteet ovat ok ja minun on viisasta valita miten toimin arvokkaasti”

3️⃣ On mahdollista tuntea ns. vastakkaisia tunteita saman aikaisesti

Olisi mielenkiintoista nähdä realistista dataa siitä, miten paljon saatamme jo yhden päivän aikana tuntena moninaisia erilaisia tunteita! Ja samalla varsinkin isoissa elämän muutos kohdissa, ei ole ollenkaan epätyypillistä tuntea samanaikaisesti hyvin erilaisia tunteita, kuten vaikka pettymys ja helpotus. Tunteet eivät kumoa toisiaan vaan voivat olla yhtäaikaa kokemuksessa täysin totta.

4️⃣ On olemassa suojaavia tunteita, jotka pyrkivät suojaamaan joltain haavoittuvaisemmalta

Tunteet saattavat myös kerrostua. Tästä tyypillisin esimerkki liittyy vihaan suojaavana tunteena. Kun koemme olomme uhatuksi tai loukatuksi viha nousee ensimmäisenä suojaamaan haavoittuvaisemmilta tunteilta, kuten esimerkiksi pelolta tai surulta. Tunteet voivat toki kerrostua muutenkin, esimerkiksi häpeä on myös sellainen tunne jonka ”päällä” on monesti kaikenlaista muuta suojaavaa tunnetta. Ahdistus on myös tyypillinen suojatunne, joka kätkee taakseen jotain herkempää.

Siksi voi olla viisasta harjoitella kysymään itseltään:

”Onkohan tämän takana jotain muutakin?”

”Mitä muuta tähän mahdollisesti liittyy?”

5️⃣ Tunteita ei voi poistaa, mutta terveitä tunnesäätelytaitoja ja itsensä tukemisen taitoja VOI opetella.

Voin todellakin nostaa oman käteni ylös ja ilmoittaa että voi kyllä, olen halunnut päästä vaikeista tunteista ”eroon” ja luulin, että kunhan olen tarpeeksi kypsä tai käynyt riittävästi terapiassa, niin en enää tuntisi tiettyjä vaikeita tunteita. Itse halusin erityisesti eroon hylätyksi tulon tunteesta, pelosta, häpeästä, avuttomuudesta, ahdistuksesta ja ai niin, tietysti vihasta.

En ole ”päässyt tunteista eroon” mutta olen oppinut keinoja olla vaativien tunteiden kanssa itselleni (useimmiten ainakin) myötätuntoisesti. Ja samalla, paradoksaalisesti on käynyt niin, että kun oma elinvoima ei mene tiettyjen tunteiden välttämiseen ja väistelyyn, näihin vaativiin tunteisiin ei liity samanlaista latausta kuin aiemmin. Me olemme ihmisiä, tuntevia olentoja alusta loppuun ja näin saakin olla. Tunteen ovat parhaimmillaan kaunis lahja, kun uskallamme syventyä kysymään mitä viestejä niillä on kerrottavanaan, meille itsestämme, toiveistamme ja arvoistamme.

Kaipaatko tukea hankalien tunteiden kohtaamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn? Katso uusi Tunnekarttakirja täältä.

Eroasiantuntija-terapeutti Marika Rosenborg: ”Yleisin syy suomalaisten erojen taustalla on…”

MEDIATIEDOTE 4.8.2022

Eroasiantuntija-terapeutti Marika Rosenborg on auttanut eronneita jo 20 vuotta. Rosenborgin mukaan eronneet käyvät parhaimmillaan läpi kolmivaiheisen prosessin, jonka seurauksena voi olla rakastuneen oloinen ihminen – vaikka ei olisikaan rakastunut.

Pitkän uransa aikana Rosenborg on löytänyt eron käsittelystä kolmivaiheisen prosessin. Prosessi on nyt purettu välineeksi eroa pohtiville ja eronneille Erohehku-kortteihin (Marika Rosenborg, Hidasta elämää 2022). Hyvinvointikorttien avulla voi edetä prosessia tuetusti. Rosenborg kiteyttää vaiheet näin:

– Ensimmäinen vaihe on herääminen, joka on radikaalin hyväksynnän vaihe: hyväksyt, että et voi vaikuttaa menneeseen ja sen, että tämä sattuu ja ottaa aikansa. Toinen vaihe on hellittäminen: Tässä vaiheessa pyritään hyväksymään tilanne sellaisena kuin se on, vaikka se ei mielestäsi olisi hyvä niin. Se on lisäksi myötätuntoa ja lempeyttä ja suostumista siihen, mitä nyt tapahtuu. Kolmas vaihe on hehku: Tässä vaiheessa on päästy sen verran eteenpäin, että irrottautuminen ex-puolisosta on tapahtunut. Voimakkaita negatiivisia tunteita häntä kohtaan ei enää herää ja kommunikaatio on parempaa. Olet käsitellyt sen, että eron syyt liittyvät myös sinuun.

Viimeisen vaiheen, erohehkun, voi kokea vain käymällä kaikki eron vaiheet läpi. Erohehku-sanaa Rosenborg käytti ensimmäisen kerran jo vuonna 2016. Erohehkuvaa ihmistä saatetaan usein luulla rakastuneeksi, sillä muutos on niin voimakas.

– Erohehku on sitä, että kokee saaneensa itsensä takaisin ja näkee uuden elämän todellisena mahdollisuutena. Ihminen saa jälleen yhteyden itseensä, ehkä jopa vuosien jälkeen. Parhaimmillaan erohehkusta asetutaan hyvään sisäisen turvan olotilaan, jossa voidaan rakentaa omaa, uudenlaista tulevaisuutta – joko yksin tai uudessa suhteessa.

Mitä kokenut asiantuntija haluaa sanoa eron keskellä oleville?

– Haluan sanoa, että tämäkin menee ohi. Anna itsellesi aikaa. Älä pelkää tunteita, sillä tunteet ovat tarkoituksenmukaisia. Ole lempeä itsellesi, sillä nyt on se aika, kun itsemyötätunnolle on käyttöä.

Lue tai katso Marika Rosenborgin haastattelu TÄSTÄ. Marika vastaa haastattelussa seuraaviin kysymyksiin:

Kuinka kauan erosta toipuminen kestää ja miten erosta selviää ehjänä?
Mikä on yleisin syy suomalaisten erojen taustalla?
Eroavatko suomalaiset liian helposti?
Mitkä ovat yleisimpiä tunteita eroprosessissa?
Pitääkö eron jälkeen olla yksin?
Milloin on valmis uuteen suhteeseen?
Miten läpikäymätön parisuhde voi näkyä uusissa suhteissa?

Marika Rosenborgilta on ilmestynyt aiemmin Parisuhteen keskustelukortit (Hidasta elämää, 2021) yhdessä terapeutti Eevi Vuoriston kanssa. Erohehku-kortit on Hidasta elämää -korttivalikoiman 26. korttipakka. Hidasta elämää -hyvinvointikorttien avulla voi yksin, seurassa tai terapeutin kanssa avata omaa sisäistä kokemustaan ja näin parantaa elämänlaatua, tunne-elämää ja ihmissuhteita. Tutustu kaikkiin hyvinvointikortteihin täällä.