Eroaminen on yksi elämän vaikeimmista kriiseistä. Se on tunnesuhteen katkeaminen, joka herättää kipua, ahdistusta ja pelkoa. Ei ole ollenkaan ihmeellistä, että moni välttelee ratkaisua viimeiseen saakka. Silloinkin, vaikka kaikki merkit viittaisivat siihen, että ero on oikea ratkaisu. Työssäni olen huomannut, että eroratkaisua vaikeuttaa yleensä se, jos siihen liittyy yhteisiä lapsia, omaisuutta tai huoliajatuksia siitä, mitä muutkin tästä oikein ajattelevat. Eroaminen on kuitenkin tuskallista myös lapsettomille ja heille, jotka eivät ole kiinni mammonassa tai parisuhdestatuksessa. Ajattelen että kaikkein turhin pelko on se miltä tilanne näyttää muiden silmin. Ensinnäkin, emme voi varmasti tietää milloinkaan mitä muut ajattelevat ja toiseksi: ihmiset ajattelevat loppujen lopuksi hyvin vähän muiden asioita, koska he ovat kiinnostuneempia itsestään, aivan kuten sinäkin. Olemme siis lopultakin itse itsemme pahimpia tuomitsijoita ja tätä käytöstä pitää yllä häpeän ja syyllisyyden tunteiden pelko ja niiden välttely.
On selvää, että jokainen käsittelee omalla yksilöllisellä tavallaan eroaan, eivätkä kaikki koe esimerkiksi vahvaa vihaa eron keskellä. se ei ole merkki mistään huolestuttavasta. Meillä kaikilla on omat tunnetaitomme ja tapamme käsitellä elämäntapahtumia. Suru on eroon liiityvistä tunteista varmasti yleismaailmallisin. Eron keskellä surraan menetetyn kumppanin lisäksi yleisimmin lasten asemaa, ydinperheen menetystä, yhteisestä kodista luopumista, yhteisön hajoamista, taloudellisen tilanteen muuttumista ja kyllä, myös omaa asemaa. Moni kokee erosurun keskellä menettäneensä tulavisuuden lisäksi menneisyyden. Onneksi tämä ei pidä paikkaansa kummankaan kohdalla.
Tunteet auttavat meitä eroprosessissa eteenpäin. Ne ovat suunnannäyttäjiä, selkeyttäjiä ja matkaoppaita. Meidän tehtävämme on ottaa ne vastaan. Ei ole helppoa antautua surulle, vihalle, häpeälle tai ahdistukselle, siksi moni pakeneekin niitä. Tunteiden välttely on kuitenkin suorin tie hankaluuksiin oman itsensä kanssa. Muista siis, että mitä paremmin uskalllat kohdata kaikki tunteesi, sitä varmemmin pääset eteenpäin. Joskus joku tunne voi jäädä ikään kuin liian pitkäksi aikaa kylään. Todennäköisesti kysymys on silloin siitä, että prosessi on vielä kesken, mutta joskus voi olla myös niin, että viha esimerkiksi pitää allaan piilossa surua tai häpeää. Ahdistuneisuus ja levottomuus voi kertoa siitä, että sinun on vaikea ylipäätään kohdata vaikeita tunteita. Yksinolemisen pelko kertoo, että sinun on aika tutustua itseesi. Liian vahva syyllisyyden tai häpeän tunne voi olla erossa aktivoitunutta traumaa. Yltiöpostitiivinen remuaminen ja kukasta kukkaan liitely voi johtua surun väistelystä.
Hyvä uutinen on, että kaikki tunteet ovat sallittuja ja tarkoituksenmukaisia. Niiden kanssa pärjää, kun niitä kohtelee hyvin. Mitään tunnetta ei kannata ylenkatsoa tai aliarvioida. Kohtaa omat tunteesi lempeydellä ja huomaa, kuinka asenteesi voima todella voi kesyttää sen. Jokainen tunteesi on arvokas ja tärkeä. Jos koet olevasi hankaluuksissa tunteidesi kanssa, hae apua. Se ei ole koskaan liian aikaista.
Kurkkaa uudet Erohehku-kortit:
