Jatkuva syyllisyyden tunne saattaa nakertaa uupuneelta viimeisetkin voimat – Nämä kysymykset voivat vapauttaa oloa

Voihan syyllisyys! Eräs silmin nähden uupunut asiakkaani totesi kerran: “tuntuu, että syyllisyys syö minut elävältä!” Ajattelin, että nyt oli niin osuvasti sanoitettu, joten kirjoitin lauseen itselleni ylös.

Valtaosa uupuneista tuntee jonkinasteista syyllisyyttä. Osalla syyllisyys liittyy enimmäkseen pinnallisiin asioihin, kuten tekemättömiin töihin, omaan fyysiseen jaksamattomuuteen, voimattomuuteen, ylivastuullisuuteen, alisuoriutumiseen jne. Isolla osalla syyllisyydestä on päässyt salakavalasti kasvamaan varjo omaan identiteettiin. Alunperin ohimenevästä tunteesta on tullut ajatuksia ja minuutta hallitseva uskomus. Tunteeseen ei ole tarkoitus samaistua, mutta näin saattaa käydä uupumusoireiden jatkuessa pitkään.

Syyllisyys vie todella paljon energiaa ja syö henkistä kapasiteettia. On olemassa syyllisyyttä, joka kumpuaa tietoisuudesta, että olet tehnyt jotakin väärin tai loukannut toista, mutta yleensä kyseessä on paljon syvemmällä oleva omaan ihmisyyteen kietoutunut tunnemöykky. Tämä syvällä oleva syyllisyys sisältää usein myös häpeää, ahdistusta, levottomuutta, haasteita itsetunnossa, erilaisia tunnontuskia, perfektionismia sekä ankaruutta itseä ja muita kohtaan. Se saa sinut uskomaan, että sinussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla tai olet syvästi epäonnistunut ihmisenä. Sanon sinulle heti: STOP! Et todellakaan ole!

Uupuneena saatat jatkuvasti etsiä itsestäsi vikoja ja puutteita, soimata, syytellä, velloa ja piehtaroida menneisyyden tapahtumissa, jossitella ja kantaa tolkutonta velvollisuuden tunnetta. Vaihtoehtoisesti tulevaisuuden pelko eli katastrofiajattelu saa sinut pelkäämään jo etukäteen kuinka selviät tulevista vastoinkäymisistä. Ei auta, vaikka joku yrittäisi sinulle sanoa, että “hellitä” tai “päästä irti”. Niin miten muka?

Syyllisyys on tunnetasolla menneisyyteen takertumista ja siitä kiinnipitämistä. Parhaimmillaan se voi estää sinua toimimasta eettisesti ja moraalisesti väärin, joten sille voi löytää rakentavia merkityksiä. Pahimmillaan se todellakin nakertaa sinua jatkuvasti sisäisesti ja muuttuu tuhoisaksi, jopa itsesabotaasin moottoriksi.

Koska olet ihminen, olet erehtyväinen ja aina jollain tavalla keskeneräinen. Keskeneräisyys on inhimillistä ja mahdollistaa henkisen kasvun. Syyllisyyden tunteen vastapareja ovat hyväksyntä ja anteeksianto. Nämä molemmat auttavat sinua päästämään irti, mistä ikinä pidät sisäisesti kiinni.

Mikäli sinulla on lapsuudessa traumatausta, voi siinä piillä selitys selittämättömän voimakkaalle syyllisyyden tunteelle. Lapsuuden olosuhteet ja etenkin kasvatus vaikuttavat merkittävästi siihen, kannatko liiallista vastuuta ja kuormaa, sekä siihen miten herkästi koet olevasi “syyllinen” eli syyllistyt. Alitajuinen tarve jatkuvasti hyvitellä, miellyttää ja pyydellä anteeksi olemassaoloaan on useimmiten traumareaktio. Traumoja ei hoideta pelkillä positiivisilla mietelauseilla tai “hellittämällä”. Kyse on alitajuisista prosesseista eli sisäisistä haavoista ja tunnelukoista. Ne kaipaavat rakastavaa huomiota, hyväksyntää ja anteeksiantoa monella tasolla.

Tarvitset sisäisen turvan tunteen, jotta syyllisyydestä irtipäästäminen tulee edes mahdolliseksi. Ilman turvaa ei ole luottamusta. Ilman riittävää sisäistä turvaa ei ole myöskään vahvaa itseluottamusta, vaan tilalle astuu epävarmuus, syyllisyys ja häpeä.

Voit vapautua kalvavasta ja elävältä syövästä syyllisyydestä anteeksiannolla ja itsemyötätunnolla. Itsemyötätunto tarkoittaa tietoisesti armollisemman ja lempeämmän suhteen luomista omaan itseen. Anteeksianto itselle tarkoittaa käytännössä sisäistä rauhansopimusta: alat prosessinomaisesti laskea aseita ja puolustusmekanismeja.

Menneisyys meni jo. Et voi muuttaa sitä mikä jo tapahtui, mutta voit löytää uuden tavan suhtautua itseesi, elämääsi ja kaikkeen siihen mitä koet. Kyse on sinun ajattelun ja tunteiden prosesseista eli sinun sisäisestä kokemusmaailmasta. Voit aina tehdä siihen muutoksia, olit sitten kuinka nuori tai vanha hyvänsä. Sisäinen siivoustyö parantaa sinun elämänlaatuasi.

Kysy itseltäsi: onko sinun tarpeellista ruoskia itseäsi loputtomiin?
Haluatko todella kantaa syyllisyyden painolastia loppuelämäsi?
Voisitko ensisijaisesti antaa aina itsellesi anteeksi?
Oletko toiminut omia arvoja, eettisiä periaatteita, normeja tai odotuksia vastaan?
Mistä oikeasti olet vastuussa? Missä menevät vastuun todelliset rajat?

Lopulta saatat huomata, että koko syyllisyyden tunne on pelkkä illuusio tai varjo, jonka vaikutus pienenee, kun hyväksyt itsesi sellaisena kuin juuri nyt olet. Teet parhaasi, joka ikinen hetki, sen tiedon ja tietoisuuden valossa, joka sinulla kulloinkin on. Aina. Ja se riittää.
Sinä riität!!!

 

Ratkaisuvinkki: kokeile sanoa itsellesi päivittäin tämä vanha havaijilainen Ho’oponopono-mantra, jonka tarkoitus on vapauttaa kielteisyyttä: “Olen pahoillani – anna anteeksi – kiitos – rakastan sinua.” Toista niin monta kertaa, kuin hyvältä tuntuu!

3 KORTTIPAKKAA yht. 49€!  
PUOTIIN
close-image