Kaipaatko apua viivyttelyyn? Joskus jokin asia tuntuu isolta projektilta, eikä sitä meinaa millään saada aikaiseksi. Puutarhakalusteet pitäisi viedä varastoon, ja jo pelkkä ajatus rasittaa. Oikeasti tiedät, että kyseessä on max. 10 minuutin projekti, mutta kynnys sen aloittamiseen on jostain syystä älyttömän korkea.
Tai sitten edessäsi ON valtava projekti, kuten opinnäytetyö. Koska projekti on niin iso, tuntuu suorastaan mahdottomalta aloittaa se. Ja koska projektiin tulee menemään niin paljon aikaa, tuntuu ettei mikään vähäinen auta kuitenkaan. On siis sama jättää koko homma tekemättä ja yrittää unohtaa koko asia.
Apua viivyttelyyn – ei puhetta ongelmasta
Hassua kyllä, vaikka itse projekti tuntuisi vaikealta hoitaa, meillä on joskus hulppeastikin aikaa puhua projektista, sen yleisestä vastenmielisyydestä – ja jopa sen tekemisen lykkäämisestä. Mieli vastustaa mieluummin kuin on mukana muutoksessa.
K: Mitä voit tehdä, jotta saat projektin etenemään?
V: Tee jotain.
Kyllä, vastaus on näin yksinkertainen. Tee jotain, joka edistää projektiasi.
Saat oikeasti jotain aikaiseksi (muuta kuin puhetta siitä, ettet saa mitään aikaiseksi)
Muuttunut toimintasi näkyy myös aivotasolla. Viivyttely luo negatiivisen kehän, joka saa ihmisen kokemaan epäonnistumista. Jonkin asian hoitaminen taas luo kokemuksia ja muistijälkiä onnistumisesta – se vakuuttaa ihmisen siitä, miten kyvykäs hän on!
Tehtävä pienenee pala kerrallaan. Ison kokonaisuuden tekeminen voi hirvittää, mutta pienen palasen hoitaminen on helppoa. Projekti itsessään voi olla vaativa, mutta moni projektin palasista on yksinään helppo.
Puutarhakalusteiden suhteen tee jotain voi tarkoittaa sitä, että ostat/etsit jätesäkin. Kun olet tehnyt ensimmäisen stepin, toisen ottaminen tuntuu naurettavan helpolta. Tai pikemminkin tuntuu naurettavalta seistä säkki kädessä pehmusteiden vieressä ja perustella itselleen, miksei niitä voisi saman tien laittaa säkkiin. Kun pehmusteet ovat poissa tieltä, on helppoa pinota tuolit. Ja pinotut tuolit taas on helppo kantaa varastoon.
Opinnäytetyön voi aloittaa lataamalla pohjan. Ja kirjoittamalla siihen oman nimensä. Ja heittämällä siihen reippaasti jonkin otsikon. Tekstiä voi aina muokata, joten voit yhtä hyvin laittaa otsikoksi jonkinlaisen luonnoksen. Näin saat samalla ideasi ylös. Ja kun haluat kävelylle, voit samalla käydä kirjastossa ja etsiä rennosti lähdemateriaalia.
Miten oma olosi voi kohentua? Kun saat lähetettyä unohtuneen viestin ystävällesi, kun puet kivat vaatteet, kun saat soitettua yhden hankalan puhelun… jonka senkin voit pilkkoa pieniin askeliin. Ota numero esiin, hae paperi ja kynä, kirjoita ylös mitä aiot sanoa, hengittele rauhoittavasti – soita vasta sitten!
Parisuhde ei varmaankaan muutu riitaisasta onnelliseksi hetkessä, mutta voit tehdä jotain tänäänkin onnellisen suhteen eteen. Voit kiittää, lähettää kauniin viestin, ehdottaa läheisyyttä, tehdä keskusteluharjoituksen, saunoa hiljaisuudessa… Aina voit tehdä jotain, joka vie asioita eteenpäin – ja luo hyvää.
Vieraskynäkirjoittaja Petri Aspegren on ensihoidon lehtori, eroryhmäohjaaja, mies ja isä. Petri viihtyy luonnonvesissä kesät talvet ja pohtii mielellään elämää sekä ihmisenä olemista ja omakohtaisten kokemusten avulla pyrkii myös jakamaan ajatuksia muun muassa kriisin kääntämisestä mahdollisuudeksi.
Kuvittele mielessäsi pieni asunto, ympärillesi banaanilaatikoita ja niiden keskelle mies, joka miettii mitä tässä nyt on oikein tapahtunut. Käsinkosketeltava on hiljaisuus, jota ei välttämättä vuosiin ole voinut aistia perhe-elämän ja ruuhkavuosien keskellä. Hiljaisuus, joka kestää viikon aina kerrallaan. Hiljaisuus ja pysähtyneisyys, jota toisaalta on voinut kaivata, mutta jota ei voi kerta kaikkiaan sietää. Siinä on aikaa ajatella. Jos malttaa siinä hiljaisuudessa istua.
Alkushokki
Moni ei malta. Ensimmäinen toimenpide on asentaa Tinder ja pitkän parisuhteen jälkeen uhkaakin vauhtisokeus loputtamattomilta tuntuvien ihmisten, mahdollisuuksien ja valintojen edessä. Parhaimmillaan tämä toimenpide ehditään tekemään jo ennen kuin on ehditty pakata muuttolaatikoita perheen yhteisestä kodista. Suurin palvelus itselle ja palvelun muille käyttäjille olisi malttaa mielensä, erokriisissä ihminen on hädässä, vaikka ei sitä välttämättä itse edes tiedosta. Hermosto käy kierroksilla, uni ei tule ja paino putoaa, mutta sehän on vain hienoa, kun asetutaan tarjolle näyteikkunaan. Hurt people, hurt people, joku viisas on joskus todennut.
Vaikka mieli on malttamaton ja jokin sisällä pakottaa etsimään jonkun, ihan kenet tahansa kuka nyt sattuu kelpuuttamaan, kannattaisi hengittää syvään ja sallia itselle se, että nyt on kerta kaikkiaan surkea vaihe elämässä meneillään ja siitä toipuminen ottaa aikaa. Tämä on hyvä kohta opiskella hieman itsemyötätunnosta. Lukuvinkki: Ronnie Grandell on kirjoittanut aiheesta mainion kirjan.
Toistuuko sama kuvio?
Ihminen on kuitenkin ihminen ja paras oppi tulee usein kantapään kautta. Itseään voi paeta ja muita syyttää, vaikka maailman tappiin. Jos kuitenkin säntäät uuteen suhteeseen ja sekin karahtaa kiville, terveyden merkki on herätä pohtimaan, että miksi putoaa aina samaan kuoppaan? Etsinkö hyväksyntää, turvaa toisesta ja lataanko vastuun omasta onnellisuudestani sekä hyvinvoinnistani aina vain toisen ihmisen kontolle. Ulkoa voi ohjautua koko ikänsä, mutta tällöin luovutat oman voimasi toisille. Voiko turvan ja hyväksynnän ensisijainen lähde löytyä omasta itsestä ja vaikkapa yhteisöstä, jossa voit olla oma itsesi?
Itsetuntemus vie kohti parempaa
Tiedän mistä puhun, sillä olen jokseenkin kaikki nämä virheet tehnyt ja hämmästellyt elämän kitkerältä maistuvaa pettymystä. Parisuhde voi olla parhaimmillaan hunajaa ja tuoda elämään merkitystä sekä yhteenkuuluvuuden tunnetta. Elämä voi olla merkityksellistä myös ilman parisuhdetta ja vasta kun on tutustunut itseensä, voi aidosti jakaa elämää inhimillisenä ihmisenä. Kun itsetuntemus syvenee, syvenee ymmärrys myös siitä, että miksi on valinnut juuri ne kumppanit elämäänsä, joista on eronnut. Kenties ensimmäistä kertaa ymmärtää, että se yön pimeinä tunteina mukaan tarttuneesta säihkysilmästä tuli kumppani syistä, jotka ovat sinussa itsessäsi. Kenties koit kummallista tuttuutta ja turvaa etäisessä kumppanissa tai tunsit itsesi tärkeäksi, kun sait pelastaa neitoa hädässä? Samojen valintojen toistaminen johtaa luultavasti samanlaiseen lopputulokseen, uskalla siis astua mukavuusalueesi ulkopuolelle.
Ja kun aika on kypsä, vierelle ei enää kelpaa kuka tahansa. Kun tietää kuka on ja mitä haluaa, voi sanoa ei kumppaniehdokkaille, jotka muistuttavat liikaa entistä tai kun hälytyskellot soivat kuin Raksilan paloasemalla. Niitä ei ole syytä pitää kirkonkelloina. Paras eväs eron jälkeiselle elämälle on rehellisyys, ennen kaikkea itseään kohtaan. On helppo elää levollisesti ja vapautuneesti kun ei tarvitse puristaa mailaa ja teeskennellä yhtään sen ihanampaa tai valmiimpaa kuin on. Avoin ja suora tiedottaminen omasta tilanteesta on palvelus itselle ja toiselle. Kun olet tutustunut itseesi, uskalla myös olla mitä olet. Jos senkin jälkeen joku siinä vierellä viitsii kulkea, voi tämä kulkija siinä myös pysyä.
TOIMITUKSEN VINKKI: Ero voi olla mahdollisuus kasvaa – Kun kohtaat tunteesi, opit tuntemaan itsesi paremmin ja vahvistut
Miten erosta selviää? Miksi en pääse erosta yli? Miksi ero tuntuu vieläkin pahalta, vaikka siitä on jo aikaa? Mistä tietää, että on valmis uuteen suhteeseen? Esimerkiksi näitä kysymyksiä voit käsitellä ja pohtia Erohehku-korttien avulla.
Erohehku-korttipakassa on 42 kasvukorttia. Jokainen kortti sisältää kannattelevan ajatuksen ja itsereflektiokysymyksiä, jotka liittyvät eroprosessin kolmeen eri vaiheeseen. Korttien avulla erosta voi tulla kasvukokemus, josta nouset entistä vahvempana ja viisaampana.
Sanonta kuuluu, että riitaan tarvitaan aina kaksi.
Se päteekin silloin, jos molemmat osapuolet ovat tasapainoisia, tiedostavia ja ottavat vastuun omasta toiminnastaan. Tai jos kumpikaan ei ota – molemmat vain törmäilevät toisiinsa puolustusmekanismiensa takaa, toista syyttäen.
Mutta joskus konfliktiin riittää yksi osapuoli. Milloin näin on?
Kun yksi on mukana vilpittömin, avoimin sydämin – ja toinen manipuloi ja käyttää häntä hyväkseen omiin tarkoituksiinsa.
Kun yksi yrittää pitää puoliaan – ja toinen toistuvasti ylittää hänen rajojaan eikä suostu kunnioittamaan toisen aikaa, energiaa, kehoa, voimavaroja tai toiveita.
Kun yksi uskaltaa myöntää konfliktissa oman osuutensa, mutta toinen ei.
Kun toinen katsoo aina olevansa muiden ihmisten tekojen, erilaisten tilanteiden ja jopa koko elämänsä uhri.
Kun toinen tuntee toiseen verrattuna ylivertaista oikeutuksen tunnetta: ”Minulla on oikeus vaatia tällaista.”
Kun suhde perustuu epäterveeseen vallankäyttöön, velvoittamiseen tai syyllistämiseen eikä tasapainoon, kunnioittamiseen ja vastavuoroisuuteen.
Kun toinen ei suostu ottamaan vastuuta omasta käytöksestään, vaan siirtää aina vastuun toisen osapuolen niskoille.
Toinen tyypillinen ihmissuhdesanonta muistuttaa, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan.
Se on totta.
Mutta yhtä lailla jokainen on vastuussa omasta käyttäytymisestään toista kohtaan.
Ei ole ok vaatia toiselta vastuuta omista tunteistaan, jos ei itse ota vastuuta siitä, miten toista kohtelee.
Vastuun ottaminen omista tunteista ei tarkoita, että pitäisi hyväksyä tai sietää toiselta mitä tahansa.
Jos joku (tietoisesti tai tiedostamattaan) toimii sinua kohtaan epäkunnioittavasti, älä jää pysyvästi tällaisen käyttäytymisen armoille. Vaikka niin annettaisiin ymmärtää, syy ei välttämättä sittenkään ole sinussa…
Vastuun ottaminen omista tunteistaan voikin tarkoittaa sitä, että asetat rajat sille, mitä suostut ihmissuhteessa ottamaan vastaan, millaisessa tunneilmapiirissä elät ja millaisia kohtaamisia hyväksyt.
Joskus rajojen asettaminen tarkoittaa sitä, että pysyt mahdollisimman kaukana jatkuvasta huonosta kohtelusta.
Tämä teksti on kirjoitettu kaupallisessa yhteistyössä Suomen ev.lut. kirkon kanssa ja se on syntynyt yhteisestä kiinnostuksesta suomalaisten henkiseen hyvinvointiin.
Kirjoittaja Heli Pruuki on perhepsykoterapeutti ja tietokirjailija, joka on kirjoittanut mm. nämä tunnetaitoihin liittyvät kirjat: Prinsessa ja herne nenässä (2020), Vanhemman kiukkukirja (2020) yhdessä Päivi Nurmen kanssa sekä Vihainen nainen – hyvä, paha aggressio (2018) yhdessä Terhi Ketola-Huttusen kanssa. Heli työskentelee kehittämispalvelujen johtajana Lasten ja nuorten keskuksessa.
Moni vanhempi kokee, etteivät vuorokauden tunnit riitä. Tänäänkin pitäisi ehtiä vielä sitä, tätä ja tuota. Tähän riittämättömyyden kokemukseen yhdistyy usein myös syyllisyyden tunteita, joiden äärelle on hyvä pysähtyä. Mistä tässä tunteessa on kyse? Mikä siihen voi auttaa?
Syyllisyyden tunne kertoo toiveiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Se todellisuus, jota tavoittelen, ei taaskaan ole totta. En täytä omia tai toisten kriteerejä vanhempana. Syyllisyys on usein yhdistelmätunne ja sisältää muitakin alas painettuja tunteita, kuten pettymystä, surua, epäonnistumisen kokemusta ja hylätyksi tai torjutuksi tulemisen pelkoa. Vanhempaan kohdistuvat paitsi lapsen, myös kumppanin ja ympärillä olevan yhteisön katseet ja odotukset. Some ja nettipalstat vahvistavat omaa riittämättömyyden kokemusta. Silti vanhemman pahin kriitikko on useimmiten oman pään sisällä.
Jatkuva syyllisyyden tunne vie voimat
Terve syyllisyyden tunne on hyvästä. Se pistää sydämessä, kun toimin väärin ja esimerkiksi huomaan ohittavani lapseni tarpeet. Terve syyllisyys sisältää rakkautta, ihanteita ja halun toimia oikein. Se onkin kaunis ja hyvä tunne. Se ohjaa tekemään korjausliikkeen, kun sitä tarvitaan.
Epäterve syyllisyys on vahingollista. Se syyttää, nakertaa itsetuntoa ja vie voimia, mutta ei korjaa mitään. Syyllisyys on liiallista silloin, kun se kalvaa koko ajan ja on jatkuvaa riittämättömyyden kokemusta. Ei hyödytä mitään miettiä alituisesti tekemisiään ja tekemättä jättämisiään. Epäterveen syyllisyyden takaa voikin löytyä toinen tunne: häpeä. Syyllisyys ja häpeä sekoittuvat usein toisiinsa, mutta ne ovat eri asia. Syyllisyyden tunne liittyy aina tekemiseen, toimintaan, mutta häpeä liittyy persoonaan. Se sisältää kokemuksen ”en kelpaa”.
Miten puhut itsellesi arjessa?
Syyllisyyden ja häpeän tunteet ovat sosiaalisia, opittuja tunteita. Pohdi, millä tavalla sinä puhut itsestäsi ja itsellesi? Millaista on sisäinen puheesi, jossa kerrot itsellesi itsestäsi, vanhemmuudestasi ja omasta arvostasi? Kun huomaat sisäisen puheesi olevan arvostelevaa, syyttävää ja itseäsi vastaan, pysähdy tutkimaan: kenen äänen siinä oikeastaan kuulet? Kuka tai ketkä puhuvat sisäisinä kriitikkoinasi?
Sisäinen puhe on seurausta varhaisista kokemuksista ja nuoruusvuosien, joskus myös aikuisiän ihmissuhteista ja malleista. Kun omia vaikeita tunteita ja pettymyksen aiheita on vaikeaa kohdata ja lähettää ”oikeaan postilaatikkoon” eli niiden alkuperäisille aiheuttajille, saattavat ne kääntyä itseä vastaan.
Ihminen alkaa puhua itselleen kuin viholliselle. Kun siis haukut itseäsi, syytät, moitit tai arvostelet – kenen sanoja toistelet? Keneltä ja keiltä olet omaksunut tai saanut mallin puhua itsellesi rumasti ja aliarvostaen? Missä määrin tunnistat sisäisessä puheessasi häpeän elementtejä? Mihin muistoihin se liittyy?
Itsemyötätunnon ensiaskeleet
On surullista ja tuhoavaa puhua itselleen ja itsestään rumasti. Kun toistelet jotakin, aivot vähitellen todella uskovat sen, mitä sanot, ja syntyy kierre. Silloin elämä on raskasta ja masentavaa: on mahdotonta olla hyvinvoiva, kun itse piiskaa ja haukkuu itseään. Koeta asettua itsesi puolelle: Mikä on sinulle ja lapsillesi oikeasti hyväksi ja tarpeen?
Tutki, missä ovat vaativan sisäisen puheesi ”oikeat postilaatikot”. On tärkeää käsitellä niitä asioita, jotka ovat vaikuttaneet sisäisen turvattomuuden kehittymiseen. Toisinaan on hyvä puhua niistä ammatti-ihmisen kanssa. Tuhoavasta sisäisestä puheesta voi päästä eteenpäin, kun tutkii sen taustoja ja käsittelee siihen liittyviä tunteita.Miksi et ole kokenut kelpaavasi? Kenen huomiota ja hyväksyntää olet jäänyt vaille?
Sitä kaikkea voi olla raskasta tutkia. Mutta samalla kun käsittelet suruasi ja kipuasi, voit vähitellen oppia uudenlaista myötätuntoa itseäsi kohtaan. Voi olla todella vaikeaa puhutella itseään arvostaen ja myötätuntoisesti, jos ei ole saanut sellaista kohtelua muilta. Sitä voi kuitenkin opetella. Katsele itseäsi peilistä ystävällisesti ja hyväksyen. Juttele itsellesi rohkaisevia ja kannustavia sanoja, rakastavia sanoja. Puhu itsellesi kuin läheiselle ystävälle. Kerro itsellesi, että sinä suojelet itseäsi ja pidät itsestäsi huolta, loppuun saakka.
Suorittaminen – keino ansaita rakkautta ja hyväksyntää?
Pohdi myös sitä, millaiset emotionaaliset eväät olet saanut lapsuudessasi. Kenelle olet ollut rakas ja tärkeä ilman ehtoja ja itsestään selvästi? Lapsi ottaa rakkauden sieltä, mistä sitä on saatavilla. Epäterveen syyllisyyden tunteen taustalla on usein kokemus rakkauden ehdollisuudesta. Hyvin moni on oppinut jo varhain ansaitsemaan hyväksynnän ja rakkauden omilla teoillaan ja suorituksillaan. Moni sai lapsena hyväksyntää vain suoritusten, esimerkiksi hyvien koulutodistusten perusteella.
Moni meistä vanhemmista suorittaakin elämäänsä ylipäänsä – opintoja, töitä, parisuhdetta, vanhemmuutta – ja näin koettaa ansaita olemassaoloaan, hyväksyntää ja rakkautta. Jotkut suorastaan sairastuvat vahvuuteen. He eivät salli itsensä väsyä vaan kuvittelevat, että heidän arvonsa on kiinni siitä, miten paljon he jaksavat tehdä asioita.
Liiallisessa vahvuudessa ei kuitenkaan ole kyse voimasta. Siinä on kyse sisäisestä turvattomuudesta. Vahvuuteen sairastunut ei usko olevansa rakastettu ilman, että hän jatkuvasti suorittaa asioita ja tyydyttää toisten tarpeita. Jos joku ei ole häneen tyytyväinen tai ei pidä hänestä, hän syyllistyy ja hätääntyy.
Kun on lapsena saanut hyväksyntää ja rakkautta vain tekojen kautta, on vaikeaa itsekään rakastaa itseään ilman suorituksia. Mutta sukupolvien ketjun voi katkaista tai ainakin sitä voi ohentaa. Voi opetella rakastamaan lapsiaan asettamatta rakkaudelle minkäänlaisia ehtoja. Ja ilmaisemaan sitä. Sanomaan: ”Olet minulle rakas, olet minulle tärkeä”. Ja: ”Ei haittaa, ettet onnistunut. Kenenkään ei tarvitse aina osata tai jaksaa.” Ja uskomaan nuo sanat myös omalle kohdalle.
Vanhemmuutta ei voi suorittaa. Se on väistämättä täynnä rosoa ja elämänmakua, sillä se on pitkä ihmissuhde. Syyllisyydessä piehtaroimisen sijaan on hyvä auttaa itseä voimaan hyvin. Se koituu myös lapsesi parhaaksi. Silloin et jatka ketjua eteenpäin.
Myötätunto kuuluu meille kaikille
Älä siis kilpaile enää itsesi tai toisten kanssa vanhemmuuden alueella tai muutenkaan. Sinun ei tarvitse täyttää jotakin tiettyä mittaa kelvataksesi. Myötätunto kuuluu sinulle silloin kun pärjäät elämässä hyvin ja kaikki onnistuu. Ja se kuuluu sinulle kaikkein vaikeimpina aikoinasi, kun koet musertuvasi taakkasi alla, epäonnistut ja olet pilannut kaiken.
Kaikissa meissä on monta puolta ja se on ihan ok. Kaikki meistä tarvitsevat armoa ja toisinaan myös apua, vanhemmuudessa ja muutenkin elämässä. Ja aina myötätuntoa, itseltämme ja toisiltamme.
Hyvinvoivat ihmissuhteet tarvitsevat alleen jykeviä peruspilareita. Vankkoja tukirakenteita, joiden päällä ei tarvitse horjua, huojua tai voida pahoin.
Näitä tukirakenteita ei kukaan pysty rakentamaan tai ylläpitämään yksin ja on tärkeä muistaa, ettei niin kuulukaan tehdä.
Toimivissa ja aidosti hyvinvoivissa ihmissuhteissa asuu tasavertaisuus ja tasapuolisuus, niin kuin myös oikeudenmukaisuus. Nämä seikat syntyvät vain aidolla halulla sitoutua ja työskennellä suhteen eteen, siis yhteistyöllä. On sellainen tunne, että ”me ollaan samaa tiimiä”.
Listasin alle 12 kohtaa, joita tarvitsemme, jotta ihmissuhteemme voisivat aidosti hyvin.
Arvaatko mitkä seuraavista kohdista toteutuvat äärimmäisen epäterveissä narsistisissa suhteissa? Ei valitettavasti yksikään, paitsi silloin, kun niiden on oltava näkyvissä jotta ei-narsistinen osapuoli ei lähtisi tai kun narsistinen persoona haluaa saada jotain itselleen.
Ja niinä hetkinä jokainen listassa olevista kohdista nousee näkyviin niin sokaisevan suurella ja valloittavalla tavalla, että narsistisen persoonan kumppanilla on vaarana unohtaa todellisuus, se mitä suhteessa oikeasti tapahtuu.
Asiat, joita ihmissuhteissa tarvitsemme:
Turvaa. Tunnetta siitä, että tässä ei ihan oikeasti ole mitään hätää.
Luottamusta. Ilman luottamusta ei ole mitään.
Molemminpuolista kunnioitusta. Molemminpuolista!
Vapautta olla oma itsensä juuri sellaisena kuin on.
Lohtua ja anteeksiantoa silloin kun emme osaa.
Kykyä joustaa ja nähdä muutakin kuin omansa.
Rajoja itselle ja muille.
Halua ja kykyä keskustella vaikeista asioista rauhassa.
Sitoutumista suhteeseen vaikeinakin aikoina.
Molemminpuolista aitoa ihailua ja kiintymystä.
Tasavertaisuutta kummankin tarpeisiin, toiveisiin, haluihin ja tavoitteisiin liittyen.
Ihmisen joka on oikeasti täysillä mukana!
Muistathan varjella ja suojella yllä olevia asioita ihmissuhteissasi ja pitää niitä kuin kalleimpina karttoina, koska ne ohjaavat sinua kohti onnellisuutta, sekä hyvää oloa!
Ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!
”Mut mä ymmärrän sitä, kun sillä oli kuitenkin niin traumaattinen lapsuus”
Yliempaattisuuteen taipuvainen ymmärtää, ymmärtää ja ymmärtää. Ja onhan empatia mielettömän arvokas lahja. Mutta se tarvitsee suojakseen rajat. Yliempaattinen on usein jo lapsena oppinut ”selittämään”, miksi muut toimivat miten toimivat.
Lapsena tämä on ollut tarpeellinenkin defenssi, jos kodin tunneilmastossa on ollut epävakautta ja turvattomuutta. Lapset ovat käsittämättömän lojaaleja vanhemmilleen. Yliempatia ja toisen käytöksen selittäminen on eräänlaista itsensä rauhoittelua. Lapsena emme voineet asettaa rajoja, meidän oli sopeuduttava siihen tunneilmastoon, mitä tarjolla oli.
Ja toki on viisasta muistaa, ettei toisten satuttava käytös ole niin henkilökohtaista kuin monesti luulemme. Kyllä siellä taustalla mitä luultavimmin on haavoja ja kipukohtia. Meillä kaikilla on. Ja silti me jokainen olemme aikuisena itse vastuussa siitä miten toimimme. Toisen historian ymmärtäminen voi tuoda valtavasti ymmärrystä, ja se onkin parisuhteissa myös hyvin oleellista. Mutta ihminen on silti itse vastuussa omasta käytöksestään.
Mutta se mikä menee usein yliempaattiselta ohi, on se mikä olisi kasvua itselle! Ja monesti – kyse on omista rajoista.
Ja rehellisyyden nimissä, kyllä moni empaattinen ihminen tunnistaa ja tunnustaa, että toisen epäasiallinen kohtelu herättää itsessä mm. epäreiluuden ja vihan tunteita (mikä on normaalia), mutta empaattinen ihminen ei useinkaan näytä näitä toiselle (mikä on monin tavoin ihan viisasta). Mutta tällainen yliymmärtäminen (vaikkei se aidosti tunnu hyvältä) itseasiassa helposti mahdollistaa ja omalta osaltaan jatkaa epätasavertaista ja mitätöivää suhdedynamiikkaa, joka alkaa kyllä ennemmin taikka myöhemmin nyppimään.
Emme pysty kontrolloimaan toisen käyttäytymistä, reaktioita tai tekoja, mutta se mihin voimme vaikuttaa on mm. rajat, jotka voimme epäasialliselle käyttäytymiselle asettaa. Ja sen voi myös tehdä arvokkaasti ja kunnioittavasti. Riippumatta siitä miten toinen siihen reagoi.
TOIMITUKSEN VINKKI: Miksi tunnen, koen tai reagoin näin? – Ymmärrä paremmin itseäsi ja tunteitasi
Ymmärrä itseäsi -kortit auttavat sinua tutustumaan elämänvaiheisiisi, sisäiseen maailmaasi ja siihen, miten kohtaat maailman. Kortit auttavat ymmärtämään, tukevat ja myös kysyvät tärkeitä kysymyksiä, joiden vastaukset on vain sinulla.
Ymmärrä itseäsi -itsetuntemuskortit ovat Sinulle, joka…
… haluat ymmärtää itseäsi, tunteitasi ja ajatuksiasi
… koet olevasi hämmentynyt suunnastasi ja haluat selkeyttää ajatuksiasi
… haluat helposti lähestyttävän keinon tutkia asioita, jotka nousevat usein terapiassa esiin.
Kirjoittajat Noora Al-Ani ja Sophia Wekesa ovat yhdessä Saara Obelen kanssa luoneet 2020-luvulle sovitetun Tarot – Tieto meissä -kirjan sekä tarot-korttipakan (Like, 2022), jonka arvot, kieli ja estetiikka ovat tässä ajassa kiinni ja josta jokainen voi löytää itsensä.
Kuva: Jonne Räsänen / Like
Monet kokevat, että elämme juuri nyt aikaa, jossa meillä on suuri tarve ymmärtää itseämme ja maailmaa, jossa elämme. Erityisen paljon kaipaamme vahvistusta ja nähdyksi tulemista. Näitä meille jokaiselle tärkeitä asioita on etsitty myös tarot-korteista ja astrologiasta jo satojen vuosien ajan. Perinteisesti tarot-kortteja on pidetty ennustamisen välineenä, mutta nykyään kortteja käytetään usein oman itsen ymmärtämiseen ja pohtimiseen.
Suhtautumisemme tarot-kortteihin on lähestyä niitä kuin hyvää ystävää, joka antaa rehellistä palautetta, eli myös niitä neuvoja joita saattaa olla ärsyttävä kuunnella. Tarkoitus ei ole luovuttaa omaa kohtaloa korttien käsiin, eivätkä kortit ja tulkinta vastaa suoraan kysymyksiin, vaan tarjoavat tukea pulmallisiin tilanteisiin. Ja kuten ystävän kanssa käytyjen syvällisten keskustelujen jälkeen, on jokaisen itse tehtävä oma ajatustyönsä ja pohdittava, mitä jokin tulkinta omalla kohdalla tarkoittaa.
Miksi tarot-kortit puhuttelevat niin syvästi?
Helppous: kortit ovat saatavilla aina kun tarvitset.
Itsetuntemuksen lisääminen: 78 korttia elämästä toimivat kuin peili, ja yksi kortti päivässä on helppo annos ajateltavaa.
Kuulluksi ja nähdyksi tuleminen: parasta antia on korttien nostaminen ystävien kanssa, jotka voivat antaa oman panoksensa korttien teemoihin.
Ajanvietto ystävien kanssa: tästä se laatuaika syntyy!
Tuki valintojen edessä: korteilta voi kysyä, mitä minun pitää muistaa päätöstä tehdessäni.
Pysähtyminen hetkeen: ratkaisujen etsiminen vaikeisiin kysymyksiin vaatii hiljentymistä niiden äärelle.
Henkisyys: on tärkeää muistaa, ettemme ole yksin tässä maailmassa, vaan yhteydessä kaikkeen ympärillämme.
Intuition kuunteleminen: sisimmässäsi tiedät jo, mitä tarvitset, mutta joskus se tietävä ääni on niin hiljainen, että sitä on vaikea kuulla.
Heittäytyminen uuteen: sattuma ja taika piristävät ankeaakin päivää.
Hauskanpito: hauskuus on paras syy mille tahansa tekemiselle.
Kauneus: korttien kuvat ovat niin kauniita, että niitä on ilo katsella!
Korttien kuvitus: Saara Obele.
Elämme maailmassa, jossa ihmiselle saattaa nousta tunne, että tekemämme asiat ovat arvokkaita vain, jos ne voi perustella logiikalla. Se voi tuntua ankealta, mutta tarotin taika on hyvä lääke siihen. Pakan 78 korttia sisältävät elämän ja ihmisyyden perusteemoja, ja niiden nostaminen pakasta on ehkä sattumaa, mutta jos kortti todella puhuttelee, se todella herättää ajattelemaan ja oivaltamaan omaa itseä ja elämää.
Usein on niin, että vaikka ajatukset ja tunteet olisivat sekaisin ja olo epävarma, sisimmässämme tiedämme jo totuuden. Silloin kortti toimii kuin peili, joka tuo silmiemme eteen sen asian, joka meidän olisi hyvä huomata. Muistathan, että taika ja tieto löytyvät sinusta itsestäsi.
Upean ja samaistuttavan Tarot-korttipakan sekä Tarot – Tieto meissä -kirjan löydät TÄÄLTÄ.
Hetkessä elämisen taito on yksi vaikeimmista asioista oppia. Se ei ole samanlainen taito kuin esimerkiksi pyöräily. Vaikka oppisit hetkessä elämisen taidon kerran, huomenna se voi olla taas vaikeaa. Tämä taito on kuitenkin sellainen, mitä kannattaa opetella, vaikka epäonnistuisi monta kertaa.
Lapsille taito on helpompaa kuin aikuisille. Eri ikäiset lapset elävät hetkessä eri tavoilla. Pienet lapset osaavat uppoutua leikkiin niin, että kaikki ulkopuolinen maailma murheineen katoaa. Teinit taas voivat tehdä hullujakin asioita vain siksi, että sillä hetkellä ajatus tuntui mahtavalta.
Aikuiset miettivät asioita liikaa oman historiansa kautta tai pelkäävät, miten jokainen tapahtuma vaikuttaa myös tulevaisuuteen. Meillä on kuitenkin usein samanlaisia mahdollisuuksia heittäytyä elämän vietäväksi kuin lapsilla, emme vain rohkene käyttää niitä.
Mikä meitä aikuisia estää uppoutumasta täysin johonkin sellaiseen puuhaan, mikä vie ajatukset pois kaikesta muusta? Ei kukaan ole kieltänyt aikuisia hyppimästä vesilammikoissa tai kiipeämään puuhun.
Hetkessä elämisen ei kuitenkaan tarvitse olla hölmöä hassuttelua. Hetkessä eläminen voi jollekin olla myös sitä, että lähtee vaikka kävelylenkille vailla päämäärää, nauttii vain matkasta ja kaikesta, mitä ympärillä näkyy.
Joskus tämänkin hyvän taidon opettelusta voi kuitenkin tulla suorittamista. Silloin jokaisen hetken elämässä täytyisi olla spontaania ja jokainen sekunti pitäisi osata elää hetkessä. Tässäkin asiassa kannattaa muistaa olla itselleen armollinen.
On parempi oppia elämään hetkessä edes kerran elämässä, kuin kuluttaa koko elämä menneiden ja tulevien asioiden murehtimiseen.
Tässä idea terveelliseksi välipalaksi tai kahvipöydän herkuksi.
Saanko esitellä kurpitsamuffinit. Näiden herkkupalojen koostumus on kostean tiivis, jopa ruokaisa. Itse nautiskelin muffineja päiväkahviherkkuina ja tarjoilen niitä omille lapsilleni iltapalaksi. 4-vuotiaan tyttäreni ja ystäväni mielestä resepti meni kerralla jatkoon!
Hei, ja ohje on myös gluteeniton sekä vegaaninen. Lisäksi ne on valmistettu ilman valkoista sokeria, ihan vain arjen sokerikuormaa pienentääkseni.
Eli herkku joka hellii monella tavalla.
Kurpitsamuffinit
2 rkl sulaa kookosöljyä
2 banaania
4 dl kurpitsasosetta
2 dl intiaanisokeria
5 dl kaurahiutaleita
2 tl leivinjauhetta
3 tl kanelia
1 tl kardemummaa
1 tl inkivääriä
sitruunan raastettu kuori
0,5 tl suolaa
VAIHE 1) Kuori, pilko ja keitä kurpitsa. Soseuta soseeksi
VAIHE 2) Muusaa banaanit ja lisää banaanisose, sula kookosöljy ja raastettu sitruunan kuori kurpitsasoseen joukkoon
VAIHE 3)Yhdistä kaikki kuivat aineet ja sekoita ne sitten kurpitsa-banaanisoseen joukkoon
VAIHE 4) Lusikoi taikina muffinivuokiin ja paista uunin keskiosassa 200 asteessa, noin 20 minuuttia
Vegaaninen kuorrute
1 purkki vegaanista tuorejuustoa
puolikkaan sitruunan mehu
1 tl vaniljaa
noin 6 rkl kookossiirappia (tai oman maun mukaan)
VAIHE 1)Yhdistä kaikki aineet. Tarkasta maku ja pursota jäähtyneiden muffinien päälle
Kirjoittaja Jaana Kääntä kertoo kirjoittamisen kipinän kyteneen hänessä aina. Hän kirjoittaa omaa Elämänmerellä- blogia ja harrastaa valokuvausta. Meri on Jaanalle rakas ja luonnonrauha tärkeää vastapainoa työlle.
Kuinka pitkä aika on siitä, kun jaoit huoliasi toisen ihmisen kanssa? Milloin viimeksi olet pysähtynyt kuuntelemaan itseäsi? Elämänmeno on vauhdikasta ja vaativaa. Mielenterveyden edistämisen ja ylläpitämisen näkökulmasta huolien jakaminen ja rauhoittuminen ovat merkittäviä asioita.
Huolien karistamiseen, tai ainakin helpottamiseen, löytyy lukemattomia tapoja, joista jokainen voi etsiä itselleen sopivimman. Päällimmäisinä itselläni tulevat mieleen puhuminen luotettavan ihmisen kanssa, liikunta, musiikki, kirjoittaminen ja luonto.
Ammattiapua huolien jakamiseen ei välttämättä tarvita. Riittää, että on ystävä, jonka voi kohdata, jolle voi puhua, joka kuuntelee ja on luottamuksen arvoinen. Onnellinen hän, jolla tällaisia ihmisiä on ympärillään. Kaikilla ei ole yhtäkään. Silloin on tarvetta yhteiskunnan tarjoamille matalan kynnyksen paikoille, mihin voi hakeutua huoliaan jakamaan. Nuo paikat ovat tarpeen myös silloin, jos huolien kantajalla on tunne, ettei halua vaivata läheisiään tai huolestuttaa heitä omilla huolillaan.
Työssäni kuuntelen paljon huolia. Joskus miettii, mistä kaikenlaisia huolia niin paljon riittääkin. Jokaisen huoli on kuitenkin tärkeä. Pahalta tuntuu, että lapset, joiden elämän tulisi olla vielä hyvin huoletonta, pohtivat syntyjä syviä ja kantavat huolia harteillaan. Monet nuoret kokevat ahdistusta ja riittämättömyyttä, jonka alla uupuvat, vaikka heidän tulisi ikänsä puolesta tuntea koko maailman olevan auki heitä varten ja lukemattomien mahdollisuuksien odottavan tulevaisuudessa. Usein tulevaisuus kuitenkin näyttäytyy heille kovin epävarmana, eikä sieltä löydy mitään tavoiteltavaa. Ei mitään kiintopistettä, jota kohti kulkea. Aikuisuus ei kiehdo. Kasvava vastuu pelottaa ja oma pärjääminen arveluttaa. Millään ei tunnu olevan merkitystä ja huolet sen kuin kasvavat.
Viimeisinä vuosikymmeninä maailma on muuttunut paljon ja nopeasti. Ihmispoloilla lienee välillä vaikeuksia pysyä perässä. Suorituskeskeisyys ja kiire ovat hyvin hallitsevia elämässä yleensä ja etenkin työelämässä. Kaikki mehut puristetaan, jos ei osaa itse asettaa rajoja.
Jos työ täyttää elämän niin, ettei jaksa enää tehdä voimaannuttavia, mukavia asioita, joista sille saa vastapainoa, on suuri vaara väsähtää. Jos jatkuvasti pitää olla tehokas ja ehtiä enemmän kuin mihin rahkeet riittävät, väsähtää varmasti. Tärkeää on siis pitää kiinni oman jaksamisen rajoista niin, että asettaa oman hyvinvoinnin tärkeimmäksi. Se on monille yllättävän vaikeaa ja usein asiaan havahdutaan liian myöhään.
Ihminen ei ole kone. Päivät ovat erilaisia ja tunteet kuljettavat meitä niin, että järki jää joskus toiseksi tilanteissa, joissa sen pitäisi olla ensimmäinen. Onko oravanpyörässä pakko pyöriä vai pystyykö itse valita, mihin lähtee mukaan ja mistä jää pois? Olemmeko tärkeämpiä tai arvokkaampia, jos meillä on kiire, olemme tehokkaita ja suoritamme paljon? Korvaamattomia emme ole, ainakaan työpaikalla. Remmiin löytyy uusia tulijoita, jos yksi kuukahtaa. Läheisillemme sen sijaan olemme ihmisinä ainoita. Hyvä on tietysti muistaa myös, että jokaisella on vain yksi elämä, joten kannattaa miettiä, miten sen haluaa käyttää. Suora lähetys, eikä uusintaa tule.
Kiire kuljettaa meitä päivästä ja viikosta, jopa vuodesta toiseen. Se näkyy joka puolella ja hoppuilu tarttuu. Varmaa on, että jatkuva kiire kasvattaa stressiä. Aikuisten stressi heijastuu lapsiin ja nuoriin. Aamulla on kiire päiväkotiin ja kouluun, illalla on kiire syömään, että ehditään harrastuksiin. Sitten on kiire nukkumaan, että jaksetaan taas seuraavana päivänä kiirehtiä paikasta toiseen. Viikonloput täyttyvät ohjelmasta. Suorittamista riittää. Tämän lisäksi monet lapset ja nuoret vaihtavat kotia viikoittain. Se tuo lisää haasteita: oikeat tavarat, oikeassa paikassa, oikeaan aikaan. Elämä on aikamoista ruljanssia! Tässä maailman onnellisimmassa maassa on järjetön määrä työuupuneita aikuisia, todella huonosti voivia lapsia ja nuoria sekä yksinäisiä vanhuksia.
Olisiko syytä painaa jarrua? Karkottaa kiire hetkeksi ja rauhoittua miettimään, mitä minulle oikeasti kuuluu. Kun joku tämän kysymyksen esittää, siihen vastataan yleensä enempää miettimättä ja nopeasti: ”Mitäs tässä” tai ”Kiirettä on pitänyt” sen sijaan, että kerrottaisiin aivan oikeita kuulumisia. Olisi ehkä kiva jutella enemmän, mutta on johonkin niin kiire, ettei ehdi.
Ymmärrän, ettei elämä jatkuvaa himmailua voi olla. Sopivina annoksina stressi on myös hyvä asia. Se saa meidät toimimaan ja tekemään parhaamme niin, että voimme tuntea tyytyväisyyttä aikaansaannoksistamme. Kasvavana ja pitkään jatkuvana se on kuitenkin vahingollista sekä mielelle että keholle. Senpä vuoksi on terveellistä välillä pysähtyä miettimään omia voimavarojaan ja pohtia, voisiko omaa jaksamistaan huomioida enemmän ja millä tavoin.
Ihmisten pitäisi opetella armollisuutta itseään kohtaan. Emme ole yhtään arvokkaampia, vaikka raadamme niska limassa ja suoritamme tehtävän toisensa perään tai monta päällekkäin. Suorittamisen ja loppuun palamisen myötä voimme sen sijaan menettää paljon asioita, jotka itsellemme ovat oikeasti tärkeitä.
Onkohan koskaan ennen puhuttu niin paljon rauhoittumisen tarpeellisuudesta kuin nykymaailmassa puhutaan? Miten tärkeää ihmisen on välillä vain olla tekemättä yhtään mitään ja potematta siitä huonoa omaatuntoa. Rauhoittuminen antaa ajatuksille aikaa virrata. Se antaa luovuudelle tilaa. Kukaan ei oikeasti jaksa olla koko ajan tehokas, eikä tarvitsekaan. Kaikkia asioita ei tarvitse tehdä sata lasissa. Monissakin asioissa riittää, että ne tulevat tehdyiksi. Kaiken ei tarvitse olla täydellisen priimaa. Jokaisen hyvinvointia horjuttaa, jos pitää vain jaksaa, vaikka ei jaksaisikaan.
Olisiko mahdotonta työpaikoilla viettää yhteinen lounas- tai kahvihetki, jolloin puhutaan muista kuin työasioista? Olisiko mahdollista pohtia hetkinen yhdessä maailmanmenoa? Vaihtaa mielipiteitä tai höpötellä ja nauraa muuten vain? Muistan sellaista tapahtuneen vielä 90- luvun puolivälin paikkeilla, ehkä loppupuolellakin. Ja ne hetket olivat voimaannuttavia!
Oi ihana leipä. Suurin osa meistä syö leipää joka päivä. Usein ruokapöydissä kuitenkin nähdään ravintoarvoiltaan melko köyhiä leipävaihtoehtoja. Kun valmistat itse leipäsi, voit vaikuttaa sen ravintoarvoihin. Lisäksi itse leivottu leipä tulee edullisemmaksi. Eli leipomalla itse, hoidat sekä kehoasi, että kukkaroasi.
Itse tykkään leivistä, jotka ovat ruokaisia ja niistä löytyy pureskeltavaa. Tässä on sellainen resepti-idea nyt myös sinulle. Leivän jokaisella haukkauksella saat suun täyteen siementen ja kuivattujen hedelmien ja marjojen ilottelua.
Tämä leipä on gluteeniton, maidoton ja munaton.
Siemenleipä ohje
4,5 dl kaurahiutaleita
2,5 dl hedelmä-siemen-marjasekoitusta
0,5 dl psylliumjauhetta
1 dl manteleita
4,5 dl vettä
2 rkl hunajaa
1,5-2 tl suolaa
VAIHE 1)Rouhi mantelit paloiksi ja yhdistä ne kaikkien kuivien aineiden kanssa
VAIHE 2)Kuumenna vesi kattilassa ja lisää siihen hunaja ja suola. Yhdistä vesi kuivien aineiden kanssa ja sekoita ainekset yhteen sähkövatkaimella
VAIHE 3)Kaada taikina voidellun leipävuoan pohjalle. Anna levätä noin 2h
VAIHE 4)Paista leipä uunin keskiosassa 175 asteessa 20 min. Kumoa leipä sen jälkeen uunipellin päälle ja paista vielä noin 60-70 minuuttia, kunnes leivän pinta on kumea koputtaessa
Jos suunnittelet aloittavasi terapian tai olet jo käynyt pidempään terapiassa, niin nämä neljä seikkaa sinun on hyvä muistaa terapiaprosessin edetessä.
1. Terapian vaikutukset näkyvät pidemmällä aikavälillä
Terapian vaikutukset eivät näy välittömästi. Anna prosessille aikaa. Vaikka olet luultavasti jo pitkään kamppaillut terapiassa käsiteltävän teeman kanssa, ensimmäisellä kerralla eivät välttämättä aukea yksikään ongelmistasi.
Terapiaistunnolla ei tehdä taikoja vaan vaikutus alkaa jalostua vasta omassa arjessasi ajan kanssa. Joskus terapia alkaa vaikuttaa niin, etteivät tunteet tunnukaan enää samalta tai tunteet monipuolistuvat tai tuntuvat voimakkaammilta. Puhu avoimesti näistä tunteista ja kokemuksista terapeutillesi.
2. Läheisesi eivät välttämättä suhtaudu terapiaprosessiisi yhtä innokkaasti kuin sinä
Joskus tai usein lähipiiri ei pidä vaikutuksista, joita terapia sinussa saa aikaan. Vointisi voi aluksi huonontua tai sinusta voi löytyä puolia, joita kumppanisi, vanhempasi, lapsesi, ystäväsi eivät ole tiennetkään sinussa olevan. Läheisesi voivat arvostella terapeuttia ja/tai sinua ja ehdottaa, että lopetat terapian.
Muutos ei aina miellytä lähelläsi olevia ihmisiä. Silti se ei tarkoita ettei sinun kuuluisi käydä terapiassa tai terapeutti on sinulle vääränlainen. Keskustele näistä ympäristössä nousseista reaktioista avoimesti terapeuttisi kanssa.
3. Terapia tulee muuttamaan sinua
Terapiassa avainasemassa on tietoisuuden lisääntyminen. Se tarkoittaa sitä, että näet terapian avulla selvemmin tapojasi toimia ihmissuhteissa ja menneisyytesi vaikutuksia nykyisyyteen. Tietoisuuden lisääntyminen itsestäsi saattaa muuttaa miten katsot maailmaa, muita ihmisiä, itseäsi, kokemuksiasi, menneisyyttäsi, nykyisyyttäsi.
Aina tiedostaminen ei tarkoita, että kaikki olisi heti onnellisempaa, parempaa, tasaisempaa, helpompaa. Joskus terapiaprosessi voi tuntua hyvinkin voimakkaana ja vaikuttaa siltä, että tunnet ja koet kaiken aiempaa voimakkaammin. Näin luultavasti on käynyt, kun tunneskaalasi laajenee. Kerro tunteistasi ja muuttuneista kokemuksistasi terapeutillesi.
4. Hyväkin terapeutti tulee herättämään sinussa epämiellyttäviä tunteita
Jossain vaiheessa terapeutti alkaa herättämään sinussa kielteisiäkin tunteita, tämäkin kuuluu prosessiin. Se ei ole syy lopettaa terapiaa ja vaihtaa toiseen. Puhu kaikesta mikä sinussa liikkuu mahdollisimman rehellisesti, näin pääsette kiinni sinun elämäsi kannalta tärkeisiin kohtiin. Joskus terapeutin ja sinun kemiat eivät ole yhteensopivat. Kerro siitäkin rohkeasti terapeutillesi ja pyydä häneltä suosituksia löytää juuri sinulle sopiva ammattilainen.
Terapeutti tulee terapiaprosessin edetessä nostamaan sinussa esiin laajan kirjon tunteita, joihin luultavimmin olet törmännyt muissakin läheisissä ihmissuhteissasi. Terapeutti tulee edustamaan sinulle kaikkia elämäsi hyviä ja huonoja ihmisiä. Tämä ei kerro siitä mitään onko terapeutti huono vai hyvä. Se miten terapeutin kanssa voi käsitellä vaikeita tunteita, joita sinussa hänen seurassaan nousee, kertoo terapeutin joko hyvästä tai huonosta ammattitaidosta.
