Sanotaan, että kiltit, hyväntahtoiset, herkät, avuliaat ja ylikontrolliin taipuvaiset ylisuorittajat sanovat liian usein kyllä. On helpompi myöntyä kuin pitää puoliaan, sillä rajojen piirtäminen on työlästä, vaikeaa ja jopa tuskallista. On kuitenkin vielä toinen ihmisryhmä, joka on myöntymisensä kanssa vaikeuksissa: nimittäin innostujat.
Minäkin olen niitä ihmisiä, jotka kiinnostuvat kaikesta: uusista asioista, ihmisistä, harrastuksista, haasteista, luovuudesta, työtehtävistä ja projekteista. Innostuminen ja jokapaikanhöyläys on ihanaa! Maailmassa on valtavasti asioita, joita haluaisin tehdä, kokea ja kokeilla. Jos saisin valita, vuorokaudessani olisi 48 tuntia tai enemmänkin.
Innostumisella on kuitenkin myös varjopuoli. Innostuja ei polta pelkästään yhtä kynttilää molemmista päistä, vaan tekee sen monella kynttilällä samaan aikaan. Innostuja sanoo monta kertaa kyllä, kun pitäisi sanoa ei. Innostuja ei myöskään tajua vaaran merkkejä ajoissa, vaan menee kohti kamelin selän kriittistä kohtaa kuin juna, aina uudelleen. Usein innostuja jaksaa, kunnes ei yhtäkkiä enää jaksakaan.
Innostumisherkkyyttäni tutkiessani oivalsin, että olen myös aikaoptimisti. Aikaoptimistit ovat niitä, joilla on aina aikaa siihen yhteen pikkujuttuun. Minulla on usein epärealistinen käsitys siitä, mitä yhdessä päivässä, viikossa tai vuodessa ehtii saada aikaan. Työpaikalla luulen ehtiväni ja voivani osallistua kaikkeen, ja esimerkiksi vapaan aamupäivän aikana ehdin mielestäni mainiosti kirjoittaa ylimääräisen työtekstin, syödä rauhallisen aamupalan, siivota keittiön ja leipoa tyttären kanssa muffinsseja.
Ajattelen usein, että kalenterini on kuin Barbababa, joka ottaa aina uuden mielenkiintoisen tehtävän edessä vaivatta uuden muodon. Niinhän se ei kuitenkaan ikinä mene – aikaa on kaikilla saman verran eikä vuorokauden tunnit lisäänny, vaikka innostuisin kuinka.
Lopulta käykin niin, että yhtäkkiä ei enää tunnu mukavalta vastata myöntävästi innostaviinkaan työtehtäviin, vaikka tunnollinen suorittaja minussa lupaa tietysti tehdä ne silti. Pian vapaa-aikaa ei enää olekaan ja arjesta häviää jousto.
Kun kalenteria alkaa turvottaa, aloitan ensin karsimisen hitaasta tekemisestä, kuten lukemisesta, Netflix-sarjoista ja neulomisesta. Niihin menee liikaa aikaa. Sitten nipistän liikunnasta, jota ei ole erikseen kalenteriin varattu. Erityisesti sellaiset liikuntatuokiot, jotka tuulettaisivat aivoja parhaiten ja ylläpitäisivät luovuutta ja hyvinvointia, mutta jotka eivät ole erityisen tehokkaita, saavat delete-tuomion. Näin tahti kiihtyy, vaikka pitäisi hidastaa.
Eräs etäisesti tuntemani viisas nainen sanoi: ”Sano haasteiden edessä aina kyllä.” Myös koomikko, juontaja Lotta Backlund kirjoitti kokonaisen kirjan reippaudesta ja rohkeudesta, joista Backlundin mukaan elämänmuutoksetkin saavat alkunsa. Tässä ”Sano kyllä” -manifestissa on erittäin hyvä tarkoitus. Kun jokin asia jännittää, hirvittää ja omaa osaamistaan epäilee, kannattaa pakottautua uskaltamaan. Rohkeudella sanoa kyllä myös silloin kun pelottaa voi saavuttaa elämässään paljon hienoja asioita ja kokemuksia.
Silti omaa innostumista pitää kyetä rajaamaan ja kaitsemaan, ja pyrkiä katsomaan hiukan kauemmaksi sen taakse. Jos hyppään hurmoksessa taas uuteen projektiin, on muistettava, että silloin joudun luopumaan samalla jostakin muusta. Haluanko tai voinko tehdä niin?
Kyse on balanssista ja arvomaailmasta. Ennen myöntävää vastausta kannattaa miettiä kaksi kertaa: jos myöntyminen verottaa jaksamista nyt tai pitkällä tähtäimellä liiallisesti, on osattava sanoa ei. Jos myöntyminen vie väljyyttä ja tilaa niiltä asioilta, jotka ovat omalle tai läheisten hyvinvoinnille tärkeitä, on kieltäydyttävä. Siksi innostumiseen taipuvaisen suorittajan on osattava sanoa ei myös itselleen. Erityisesti itselleen.
Lisää ajatuksia innostumisherkkyydestä, suorittamisesta, stressin vaikutuksista ja palautumisen tärkeydestä voit kurkata uutuuskirjasta Aina ei tarvitse jaksaa:
Kukaan meistä ei ole vain yhdenlainen. Meissä on monia puolia, monia kerroksia – ja monia niistä piilottelemme jossain pinnan alla. Emme uskalla näyttää kaikkea itsestämme muille – tai edes itsellemme.
Harva meistä tuntee itsensä kokonaiseksi. Tunnetko sinä?
Ehkä et ihan uskalla tehdä itsestäsi numeroa, herättää huomiota, haaveilla suuria, tuoda vahvuuksiasi esiin.
Tai sitten et uskalla sanoa ääneen, mitä pelkäät, mikä tuntuu pahalta, mikä saa sinut kutistumaan kokoon.
Asioita, joita usein piilottelemme pinnan alla:
1. Varjot. Varjot ovat usein haavoja ja kipukohtia, jotka liittyvät ihmisen ydinolemukseen. Lapsuudessa syntyneitä uskomuksia, kuten ”Minussa on jotain vikaa”. Niiden ympärille kääriytyy usein häpeän harmaa verho. Tekisi mieli vain piiloutua jonnekin ja lakata olemasta…
2. Varjot ovat myöstunteita, joita ei ole ollut lupa ilmaista, kuten ärtymys, kiukku, jopa viha. Ehkä sinua on rangaistu tai sinut on lapsena jätetty yksin, kun olet ilmaissut niitä. Ja kuitenkin tunteet ovat voineet johtua siitä, että rajojasi on rikottu tai sinua ei ole huomioitu. Mitään tunteita ei voi eikä kannata pitkällä tähtäimellä niellä… koska silloin ne jäävät muhimaan pinnan alle.
3. Pelot. Pelko on vahvasti elämää ohjaava tunne, se pitää sinut hengissä. Silti se myös turhaan estää monia toteuttamasta itseään, antautumasta aitoon yhteyteen muiden kanssa, ilmaisemasta inhimillisyyttä ja haavoittuvuutta, elämästä vapaammin ja rennommin.
4.Epävarmuus, pelon lievempi muoto. Ehkä et uskalla mennä kohti uutta, jos et tiedä varmasti ja tarkasti, mitä se tuo tullessaan. Moni kontrolloi elämäänsä jatkuvasti ja odottaa täydellistä varmuutta itsestään ja suunnitelmastaan, ennen kuin voi lähteä liikkeelle – ja yleensä se tarkoittaa, että jämähtää pysyvästi mukavuusalueelleen. Täydellistä kontrollia kun ei ikinä tule.
5. Ideat ja sielun kutsut. Moni tuntee sydämessään salaperäisen kutsun. ”Jokin vetää minua puoleensa…” Se voi olla haave, jonka toteuttaminen tuntuisi ihmeellisen ihanalta – mutta samaan aikaan niin tavoittamattomalta tai pelottavalta, että et anna itsesi edes haaveilla siitä. Epämääräinen luova idea (kuten vaikka unelma kirjoittamisesta, laulamisesta tai maalaamisesta), voi tuntua liian haavoittuvalta kenellekään kerrottavaksi. Idea nostaa esiin epävarmuuden ja pelon siitä, mitä muut sanovat. Pienten ja suurten unelmien toteuttaminen tekee meitä näkyväksi muille ja asettaa samalla alttiiksi arvostelulle.
***
Jos pitää aina olla varma ja tietäväinen, kadottaa helposti uteliaisuuden ja kunnioituksen – niin elämää, itseään kuin muita ihmisiäkin kohtaan. Jos itsessä ei ole tilaa keskeneräisyydelle ja hämmennykselle, on vaikeaa kohdata sellaista, mikä on uutta ja erilaista ja saattaa ravistella sisäistä maailmaasi.
Kun kohtaat näitä puolia itsessäsi, vapautat energiaa, jota aiemmin olet joutunut käyttämään itsesi kontrolloimiseen ja suojakuoresi säilyttämiseen. Koet vähemmän stressiä – enemmän luontaista iloa. Elämään tulee tilaa ihmettelylle, luovuudelle, uuden oppimiselle ja elämän ihmeiden näkemiselle.
Kun et enää piilottele itseäsi, silloin et ole vain pintaa – vaan voit olla kokonainen. Kokonainen ei ole yhtä kuin täydellinen.
Kokonainen on ihminen, joka uskaltaa katsoa myös epätäydellisiä puolia itsessään hyväksyvästi.
Uskallatko sinä kohdata itsesi – niin varjosi kuin valosikin?
Opettele kysymään itseltäsi kysymyksiä, jotka vievät oman totuutesi äärelle. Tukena toimivat esimerkiksi Katri Syvärisen korttipakat Taikahetkiä elämään ja Anna valosi loistaa.
Onko sinun vaikea kohdata tai ilmaista tunteitasi? Jäätkö helposti ylimääräisten ajatusten vangiksi?
Opettele keventämään oloasi ja päästämään irti turhista huolista intuitiivisen kirjoittamisen avulla.
Moni on huomannut, kuinka olo paranee, kun purkaa tunnelmansa muistikirjan sivulle. Kirjoittaminen on tutkitusti erinomainen keino vähentää stressiä. Sen avulla voit hellittää menneistä kokemuksista ja tulevista huolista sekä tulla tietoiseksi toistuvista kaavoista elämässäsi.
Tervetuloa Kasva kirjoittajaksi -etäretriitille la 15.10.2022. Päivän teema: Hoida itseäsi kirjoittamalla
Rentouttava ja hoitava päivä antaa avaimet, joilla voit avata sisäisiä lukkojasi. Opit, miten on mahdollista voida paremmin intuitiivisen kirjoittamisen avulla.
Et tarvitse ennakkotietoja tai -taitoja. Riittää, että kynä ja paperi pysyvät kädessä. Perinteiset kirjoitussäännöt saat unohtaa heti alkumetreillä.
Kiireinen elämä tekee olosta tukkoisen. Pää on täynnä tavaraa, tunteet hukkuvat tekemisen alle. Kuka minä oikeastaan olen kiireen ja tekemisen takana? Hyvinvoinnin työkalutkin saattavat tuntua suorittamiselta. Tai sitten niitä ei jaksa tai muista käyttää arjessa.
Kirjoittaminen on ihmeellinen itsensä hoitamisen ja irtipäästämisen väline. Kaikki kirjoittaminen ei kuitenkaan automaattisesti edistä hyvinvointia. Kun haluat oppia yksinkertaisia tapoja oloa keventävään kirjoitustyöskentelyyn, Kasva kirjoittajaksi -etäretriittipäivä on sinua varten.
Kasva kirjoittajaksi -etäretriitillä
– opit kysymään itseltäsi kysymyksiä, jotka auttavat ratkomaan sisäisiä pulmia
– saat helppoja kirjoitusharjoituksia, joita voit hyödyntää jatkossa itsenäisesti
– huomaat, miten hyvää pienikin hetki kirjoittamista voi tehdä
– kohtaat lempeästi itsesi – ehkä löydät jotain kauniimpaa kuin mitä osasit odottaa
– opit päästämään irti turhista vaatimuksista
– rentoudut oikein huolella
– opit ammentamaan omasta tarinastasi materiaalia myös luovaan kirjoittamiseen, jos niin haluat
Sinun ei tarvitse ryhtyä suorittamaan kirjoittamista säännöllisesti. Mutta etäretriitin avulla sinun on helpompi jatkossa auttaa itseäsi voimaan paremmin silloin, kun sitä eniten tarvitset.
Kasva kirjoittajaksi -etäretriitti sopii kaikentasoisille. Se järjestetään Zoomin kautta ja on todellakin kuin rentouttava päivä retriitillä: ei pelkkää näytön tuijottamista vaan sallivaa omaan olemiseen uppoutumista ja voimaantumista.
Ohjelma sisältää luento-osuuksia, lempeää kehollista työskentelyä sekä mielikuva- ja kirjoitusharjoituksia. Sinulla ei tarvitse olla kirjoittajataustaa. Kehollisia harjoituksia jokainen voi soveltaa itselleen sopivaksi. Oleellista harjoituksissa on tunteminen ja kokeminen, ei minkään vaatimusten täyttäminen. Tänne saa tulla vapautumaan turhista odotuksista. Riität juuri sellaisena kuin olet.
Tämä päivä on suunniteltu sinulle, joka…
– huomaat, että mielessäsi pyörivät usein joko menneet tapahtumat tai tulevat huolet
– olet kuullut, että kirjoittaminen voisi tehdä hyvää, mutta et ihan tiedä, mistä ja miten aloittaa
– et ole aikoihin saanut omaa aikaa itsellesi, ja olet kipeästi sen tarpeessa
– haluat tukea itsesi hoivaamiseen ja itsetuntemukseen
– tunnistat, ettei sinun ole aina helppo ilmaista syvimpiä tunteitasi ja tarpeitasi
– et ehdi arjessa kuulla omaa ääntäsi, vaan aina on kiire auttaa muita ja olla tehokas
– olet saanut tarpeeksesi suorittamisesta ja haluat tehdä itsesi hyväksi jotain tosi yksinkertaista, joka mahtuu kiireiseenkin arkeen
– haluat pötköttää päivän omassa rauhassa, nauttia lempeästä, voimauttavasta tunnelmasta, ja tuntea olosi kannatelluksi
Etäretriitti pidetään la 15.10. klo 10–16.30. Hintaan (99 e) kuuluu intuitiivisen kirjoittamisen verkkokurssi Written selfie – kaunein tarina sinusta (arvo 39 e), jonka avulla voit jatkaa kirjoittamisen parissa retriitin jälkeen.
Tunnistatko itsesi näistä?
– Olosi tuntuu stressaantuneelta, mutta et ihan saa kiinni siitä, mikä sinua kuormittaa.
– Tiedät, että kirjoittamisesta voisi olla hyötyä, mutta tyhjä paperi saa sinut lukkoon.
– Pää on niin täynnä sekavia ajatuksia, ettet tiedä mistä edes aloittaa.
– Ajatuksesi kuulostavat jotenkin vääränlaisilta. ”Pitäisi” kirjoittaa jotain kauniimpaa ja viisaampaa.
– Elämäsi on täynnä tekemistä ja muista huolehtimista, mutta unohdat usein itsesi.
– Pysähtyminen itsesi ääreen tuntuu vaikealta.
– Pysähtyminen ylipäätään tuntuu vaikealta.
– Kaipaat kannustusta, mutta et jaksa enää yhtään suorittamista, puskemista etkä tavoitteita, vaan haluaisit oppia tekemään asioita lempeämmin.
Miten intuitiivinen kirjoittaminen eroaa aamusivuista tai muusta vapaasta tajunnanvirrasta?
Intuitiivinen kirjoittaminen on vapaasti virtaavaa kirjoittamista ilman perinteisiä kirjoitussääntöjä, mutta ei puhdasta tajunnanvirtaa. Sen lähtökohtana ovat teemat ja kysymykset, jotka auttavat sinua purkamaan sisäisiä ristiriitoja, tunnistamaan rajoittavia uskomuksia ja ilmaisemaan tunteita, jotka ovat ehkä jääneet käsittelemättä.
Tutkimus on osoittanut, että mikä tahansa kirjoittaminen ei välttämättä vähennä stressiä. Intuitiivinen kirjoittaminen auttaa valitsemaan uusia, hoitavia näkökulmia ja käsittelemään menneisyyden tapahtumia rakentavasti. Kyse ei siis ole loputtomasta tunteissa vellomisesta vaan siitä, että opettelet ilmaisemaan niitä ja päästämään niistä irti.
Kasva kirjoittajaksi -etäretriitillä opit
– erottamaan, millaisia kysymyksiä itseltään kannattaa kysyä – ja mitä taas välttämättä ei
– tutkimaan omaa tarinaasi ja vapautumaan vanhasta kuormasta
– hyödyntämään lempeää kehollista työskentelyä kirjoittamisen yhteydessä (hellivä jooga ja kirjoittaminen ovat IHANA yhdistelmä!)
– ottamaan pieniä ja silti suuria askelia kohti itsesi näköistä elämää
Nyt on aika ottaa päivä itselle ja kysyä niitä kysymyksiä, joita sisimpäsi on halunnut päästää pintaan jo pitkään.
Kasva kirjoittajaksi -etäretriitti sopii erinomaisesti myös sinulle, joka…
haaveilet luovasta kirjoittamisesta, mutta luova työskentely tai sen opettelu tuntuu juuri nyt liian suurelta urakalta. (Ehkä sitten joskus…!) Intuitiivinen kirjoittaminen on erinomainen askel kohti luovaa kirjoittamista: runoja, novelleja, romaania, muistelmia. Sen avulla opit vapauttamaan luovuuttasi, etsimään omaa ääntäsi ja aiheita, joista haluaisit kirjoittaa.
Päivä pidetään la 15.10. Saat tallenteet käyttöösi 1 kk ajaksi. Voit siis osallistua, vaikket pääsisi linjoille ko. päivänä. Ilmoittaudu mukaan tästä!
KASVA KIRJOITTAJAKSI -ETÄRETRIITIN OHJELMA:
La 15.10. klo 10–12:
Aamupäivän osiossa saat huokaista syvään ja laskeutua tähän hetkeen. Pääset uppoutumaan kehoon hitaassa harjoituksessa, joka on saanut inspiraationsa Embodied Yin – ja Embodied Flow -joogamuodoista. Hoitavien venytysten ja lempeän liikkeen lomaan annetaan kirjoittamista varten kysymyksiä, joita voit toteuttaa oman tilanteesi mukaan. Pehmoisen salliva, samalla vaikuttava harjoitus hellii kehoa ja auttaa purkamaan mielestä turhaa kuormaa. Taustalle saat käyttöön huolellisesti suunnitellun soittolistan, joka vie sinut syvemmälle kokemukseesi.
La 15.10. klo 14–16.30:
Iltapäivällä opit lisää intuitiivisesta kirjoittamisesta. Sääntöjä ja teoriaa ei ole paljon: muutama perusasia auttaa saamaan langanpäästä kiinni. Millainen kirjoittaminen edistää hyvinvointia – ja millainen ei? Miten käsitellä vaikeita tapahtumia? Entä jos paperille ei tule mitään? Harjoitukset auttavat kohti irtipäästämisen tunnetta. Saat kysymyksiä ja ohjenuoria, joiden avulla voit jatkaa kirjoittamista silloin, kun mielesi kaipaa kevennystä.
Retriitti ohjataan Zoom-alustan kautta. Tarvitset päivän ajaksi rauhallisen tilan, rennot vaatteet, muistikirjan ja joogamaton (tai vastaavan) lempeään liikkumiseen. Mikäli haluat käyttää musiikkia (Spotify-ohjelman kautta), se onnistuu parhaiten, jos sinulla on toinen laite Spotifyn käyttöä varten (esim. tietokone Zoomille ja älypuhelin Spotifylle). Vuorovaikutteisuus hoidetaan ensisijaisesti chat-ominaisuuden kautta. Pääset esittämään kysymyksiä ja jakamaan tunnelmia, mutta halutessasi voit olla ihan omassa rauhassasi. Ei ole pakko jutella kenellekään eikä näyttää naamaansa 🙂
OHJAAJA:
Retriitin ohjaa Katri Syvärinen, FM & henkisen hyvinvoinnin valmentaja, jonka seitsemäs kirja Sinun tarinasi voima ilmestyi vuonna 2021. Hänellä on takanaan 12 vuoden työkokemus toimittajana ja julkaisujen tekijänä, kymmenen vuotta bloggaajana. Taustallaan Katrilla on suomen kielen maisterin tutkinto, lisäksi Katri on NLP-kouluttaja ja RYT500h-joogaohjaaja. Hänen ohjauksensa on ainutlaatuinen yhdistelmä erilaisia menetelmiä. Katrin ohjaustyyli on yhtä aikaa inspiroiva, vahvan vaikuttava ja lempeän salliva. Etänäkin Katri luo harjoituksiin turvallisen tilan, jossa jokaisella on lupa rentoutua ja löytää sisältään uutta voimaa.
”Intuitiivinen kirjoittaminen oli tärkeässä osassa, kun toivuin uupumuksesta. Omien kokemusten myötä aloin tutustua siihen, miten kirjoittaminen vaikuttaa hyvinvointiin. Aloin yhdistää siihen osaamistani valmentamisesta ja NLP-menetelmästä, ja niin intuitiivinen kirjoittaminen alkoi kehittyä. Ensimmäinen kurssi käynnistyi verkossa 2014. Sittemmin kursseillani on käynyt tuhansia ihmisiä. Nykyään ohjauksessani on vahvasti mukana myös kehollisuus, sillä kehon ja mielen yhteys on ainutlaatuinen. Uskon, että näissä harjoituksissa on taikaa, joka auttaa jokaista löytämään itsestään jotain uutta.” – Katri Syvärinen
PÄIVÄN HINTA: 99 e (sis. alv 24 %) sisältää
– päivän ohjelman
– videotallenteet, jotka ovat katsottavissasi 1 kk ajan tapahtuman jälkeen
– kuusi viikkoa kestävän Written selfie – kaunein tarina sinusta -verkkokurssin, jonka avulla voit jatkaa intuitiivista kirjoittamista itsenäisesti ensi kevään ajan (kurssi avautuu 1.11.22, arvo 39 e)
ILMOITTAUTUMINEN: Varaa paikkasi tämän sivun ilmoittautumislinkistä. Ryhmällä on minimimäärä, jonka tulee täyttyä viim. vuorokautta ennen tapahtuman alkua tapahtuman toteutumiseksi.
Tapahtuma pidetään la 15.10. Saat tallenteet käyttöösi 1 kk ajaksi. Voit siis tulla mukaan, vaikket pääsisi linjoille juuri ko. päivänä.
Written selfie – kaunein tarina sinusta on kuuden viikon verkkokurssi, joka auttaa sinua eteenpäin itsesi hyväksymisen ja arvostamisen tiellä sekä näkemään itsesi ja elämäntarinasi uudella, voimaannuttavalla tavalla.
Kun ilmoittaudut Kasva kirjoittajaksi -etäretriitille, saat kurssin käyttöösi 30.6.23 asti. Näin päivän anti kantaa vieläkin pidemmälle – ehkä se on kokonaan uudenlaisen tarinan alku… Tule siis mukaan!
***
HUOM. Tapahtumassa kehotetaan jokaista kunnioittamaan ja kuuntelemaan omia rajojaan ja tarpeitaan ja toteuttamaan harjoituksia sen mukaan. Tapahtuma ei ole terapiaa tai psyykkisten ongelmien hoitoa eikä se korvaa niitä. Tapahtumaa ei ole suunniteltu psyykkisten eikä fyysisten sairauksien hoitamiseen vaan hyvinvoinnin tukemiseen. Se ei sovellu akuutissa vaikeassa elämäntilanteessa oleville tai mielenterveysongelmista kärsiville. Voit osallistua tapahtumaan kuuntelemalla ja tekemällä harjoituksia itsenäisesti – mitään ei tarvitse jakaa muille osallistujille.
Saamme jatkuvasti ympäriltämme vihjeitä siitä, minkälainen meidän tulisi olla. On helppoa lähteä muovaamaan itseään ulkoisten ihanteiden mukaan. Sen sijaan vaikeampaa on luottaa sydämensä ääneen ja siihen, että riittää sellaisena kuin on.
Kun omaa sisimpäänsä lähtee vahvistamaan, joutuu väistämättä tuntemaan myös vaikeita tunteita kuten häpeää, pelkoa ja surua. Joutuu kenties kohtaamaan uudelleen menneitä hetkiä, jolloin ei ole tullut hyväksytyksi tai nähdyksi omana itsenään. Nuo tunteet eivät kuitenkaan ole este, vaan avain sydämesi viitoittamalle polulle.
Seuraavat neljä lempeää runoa ovat Sinulle, joka kaipaat rohkeutta olla oma itsesi:
Kirjoittaja Tanja Moring on seksuaaliväkivaltaan, lapsuudenaikaiseen seksuaaliseen hyväksikäyttöön, narsismiin, rakkaus- ja seksiriippuvuuden hoitoon erikoistunut erityistason seksuaaliterapeutti ja seksuaaliväkivallan asiantuntija, kriisityöntekijä, sertifioitu Mind-Body Bridging -terapeutti, MBB® (kognitiiviskehollinen lyhytterapia) sekä Valviran vahvistama laillistettu sote-alan ammattilainen, Sosionomi/diakoni (AMK). Tanja työskentelee yrityksessään Kriisiapua Tanja Moring.
Katso itseäsi myötätunnolla ja rakkaudella. Sinulle on tapahtunut jotain hyvin satuttavaa ja hajottavaa. Heitä häpeän kaapu pois. Se ei kuulu sinulle, vaan tekijälle. Sinä et voinut tietää, että hauska ilta ystävien kanssa tai parisuhde johtaisi seksuaaliväkivaltaan. Samoin kuin kadulla kävelevä ei voinut varautua siihen, että auto ajaa hänen ylitseen. Sinä olet uhri ja kaiken avun, tuen, hoivan sekä myötätunnon arvoinen.
On tärkeää myöntää, että kyse on seksuaaliväkivallasta. Kyse ei ole huonosta seksistä. Kyse ei ole seksistä ollenkaan. Kyse on väkivallasta. Erityisen vaikeaa tämän myöntäminen on silloin kun tekijä on läheinen ihminen, esimerkiksi työkaveri, ystävä, seurustelukumppani tai puoliso. On luonnollista syyttää itseään ja uskotella itselleen, että olisi voinut jotenkin estää tapahtuman.
Niin pitkään kuin uskottelemme, että meillä olisi ollut mahdollisuus vaikuttaa tapahtumien kulkuun, pidämme kiinni uskosta siihen, että elämä on aina ennalta arvattavaa, maailma on turvallinen ja ihmiset ovat hyviä. Kun myönnämme olevamme seksuaaliväkivallan uhreja, myönnämme samalla, että maailma on toisinaan turvaton paikka eikä kaikkiin ihmisiin voi luottaa. Joudumme korjaamaan suhdettamme maailmaan ja muihin ihmisiin. Samalla joudumme varomaan, ettei korjausliike ole liian suuri. Kaikki ihmiset eivät ole epäluotettavia eikä maailma kokonaisuudessaan ole turvaton. Maailmassa on myös paljon hyvyyttä.
Puhu luotettaville ystäville ja seksuaaliväkivaltaan erikoistuneelle ammattilaiselle. Vain se, minkä voi kertoa toiselle, voi olla itsellekin totta. Traumaattista tapahtumaa ei voi paeta päihteisiin, urheiluun, työntekoon tai muihin riippuvuuksiin, vaan se pitää kohdata. Toipuminen lähtee siitä, että suostuu ensiksi olemaan uhri.
Traumaattisen tapahtuman ja siihen liittyvien kipeiden tunteiden ja oireiden välttely johtaa traumaoireiden pitkittymiseen. Mitä enemmän koetamme vältellä traumamuistoa esimerkiksi erilaisten riippuvuuksien avulla, sitä suuremmalla voimalla se alkaa ajan kuluessa tunkeutua mieleemme ja häiritä arkielämäämme. Tällöin puhutaan uudelleenkokemisoireista. Seksuaaliväkivallan aiheuttama trauma voi aktivoitua pitkän ajan kuluttua tapahtuneesta tai oireet voivat palata esimerkiksi erilaisissa elämänkriiseissä. Myös silloin, jos elämäämme kohtaa jokin uusi trauma, voi aikaisemmin kokemamme seksuaaliväkivallan aiheuttama trauma aktivoitua. Erilaiset oireet, joita koet trauman jälkeen, eivät ole yhtä kuin sinä. Pelko, hätä, ahdistus, paniikkioireet ja vaihtelevat vireystilat ovat normaaleja reaktioita epänormaaliin tapahtumaan.
Kun jokin triggeri eli traumalaukaisija aktivoi traumamuiston, sinut saattaa vallata tunne kuin kokisit traumaattisen tapahtuman uudelleen. Triggeri voi olla jokin tekijää tai tapahtumaa muistuttava ihminen, paikka, ääni, maku, esine, tapahtuma, tuoksu, oman kehon tuntemus tai tunnetila. Joskus käy niin, että vaikka kuinka pohdimme, emme saa kiinni siitä, mikä herätti traumamuiston.
Uudelleenkokemisoireet, eli takaumat, saattavat vallata mielen myös silloin, kun meillä on tyhjä hetki arjen kiireiden keskellä (esimerkiksi odotamme liikennevalojen vaihtumista) tai yritämme levätä ja rentoutua. Kun takauma valtaa mielesi, kerro itsellesi kyseisen päivän päivämäärä ja sano itsellesi lempeästi, ettei ole mitään hätää eikä traumaattinen tapahtuma tapahdu tässä ja nyt. Laita kädet perhoshalaukseen rinnallesi ja kerro itsellesi, että olet tällä hetkellä turvassa.
On tärkeää pyrkiä jatkamaan normaalia arkea ja elämää. Pyri pitämään kaikin tavoin huolta omasta hyvinvoinnistasi, muun muassa huolehtimalla unesta, ravinnosta, liikunnasta, ulkoilusta, harrastuksista, ystävien tapaamisesta ja päivärytmistä. On tärkeää, että otat taukoa traumasta sekä sen käsittelystä ja teet asioita, joista nautit.
Seksuaalisuutta loukkaavan väkivallan aiheuttama trauma on hyvin kehollinen. Autonomisen hermojärjestelmän toiminnan havainnointi sekä sen rauhoittaminen hillitsevät kehollisia oireita ja rauhoittavat myös mielen. Traumatisoitunut elää usein joko traumamuistoissa tai tulevaisuuden peloissa. On tärkeää harjoitella läsnäolotaitoja eli kykyä olla tässä hetkessä. Silitä lapsen hiuksia, koiran tai kissan turkkia. Kuuntele askeltesi ääntä, kun kävelet kadulla tai hiekkatiellä. Tunne auringon lämpö kasvoillasi ja sadepisara poskellasi.
Lempeää toipumismatkaa sinulle
Tanja
Jos olet kokenut seksuaalista väkivaltaa, ethän jää asian kanssa yksin.
Seri-tukikeskukset ympäri Suomen on tarkoitettu kaikille yli 16-vuotiaille seksuaaliväkivaltaa kohdanneille, kun tapahtuneesta on kulunut alle kuukausi. Lähimmän Seri-tukikeskuksen löydät TÄÄLTÄ.
Raiskauskriisikeskus Tukinainen tarjoaa apua seksuaaliväkivallan uhreille sukupuolesta riippumatta, kun tapahtuneesta on kulunut yli kuukausi. Tukinaisen palvelut löydät TÄÄLTÄ.
Muistan erään työhaastattelun kymmenen vuoden takaa. Olin pätevä työtehtävään, mutta työhaastattelutilanne jännitti minua valtavasti. Energiani meni tilanteessa jännittämiseni peittämiseen, mutta siitä huolimatta se näkyi minusta. Kauhukseni haastattelija huomautti siitä vihjaten, olenko sosiaalisesti kykenevä tehtävään. En ymmärtänyt vielä tuolloin riittävän hyvin tätä puolta itsessäni, enkä osannut puolustaa itseäni. Päädyin haastettuna selittämään jotain epämääräistä, enkä tullut valituksi työhön. Tunsin nolanneeni itseni ja sätin itseäni siitä, miksi olen tällainen jännittäjä.
Suomalainen yhteiskunta on viime vuosikymmenien aikana oppinut arvostamaan yhä enemmän ekstroverttiyttä. Tämä näkyy muun muassa rekrytointi-ilmoituksissa, joissa seurallisuus sekoitetaan usein sosiaalisiin taitoihin. Ujous puolestaan nähdään herkästi synonyyminä heikolle itseluottamukselle ja heikoille sosiaalisille taidoille.
Tällaisessa ympäristössä sosiaalisesti herkkä oppii suoran palautteen kautta ja epäsuorasti rivien välistä, että hänen oma luontainen tapansa olla sosiaalisesti on jotenkin väärä. Tämän vuoksi onkin hyvin inhimillistä pyrkiä muuttamaan itseään ekstrovertimpään suuntaan. Tässä kuitenkin muutama syy sille miksi sosiaalisesti herkkien yksilöiden ei tule pyrkiä muuttamaan itseään:
Piirteemme ovat perinnöllisiä. Luontaisten reaktioidemme muutosyritykset eivät useinkaan tuota hedelmää, sillä sosiaalisen herkkyyden taustalla olevat temperamenttipiirteet ovat pitkälti synnynnäisiä ja muovaantuvat lopullisiin asetuksiinsa jo lapsuudessa. Tämän vuoksi pyrkimys niiden muuttamiseen tuottaa harvoin muuta tulosta kuin uupumusta.
Kulttuuri-ideaali johtaa meitä harhaan. Kun sosiaalisesti herkkä yksilö lähtee muuttamaan herkkyyttään, hän hyväksyy samalla ajatuksen, että hänen herkkyydessään on jotakin vikaa. Lisäksi koska muutostyö on vaikeaa, se usein epäonnistuu. Näin sosiaalisesti herkälle jää vain entistä voimakkaampi tunne siitä, että hänessä on jotakin vikaa, kun hän ei pysty edes muuttumaan.
Olemme taitavia pitkäaikaisissa suhteissa. Sosiaaliseen herkkyyteen liittyy sosiaalisia voimavaroja. Velvollisuudentuntomme auttaa meitä sopeutumaan sääntöihin ja työskentelemään pitkäjänteisesti. Prososiaalisuus ja empatiakyky ovat puolestaan loistavia rakennusaineksia diplomaattisille taidoille, jotka tulevat esille pitkäaikaisissa suhteissa, ei ensivaikutelmissa.
Haavoittuvuutemme ovat tilannesidonnaisia. On tärkeä ymmärtää, että sosiaaliset haavoittuvuutemme korostuvat sosiaalisissa suoriutumistilanteissa, kun joudumme huomion tai arvioinnin keskipisteeksi. Raskaita ovat myös roolisiirtymät, joihin kasautuu usein paljon tällaisia tilanteita, kuten uusi opiskelupaikka tai uuteen työpaikkaan hakeutuminen. Haavoittuvuutemme ovat kuitenkin vain pieni osa meitä, eivätkä määrittele meitä kokonaan.
Nykyään joudun kohtaamaan psykologin ja kouluttajan työssä jännittäviä tilanteita säännöllisesti. Taipumukseni jännittää ei ole niinkään muuttunut, vaan suhtautumiseni siihen. Se kulkee edelleen rinnallani, mutta ei vaikuta merkittävästi toimintaani tai suoriutumiseeni. Silloin kun jännittämiseni näkyy muille, en pyri kätkemään sitä. Tämän vuoksi en jää samassa määrin lukkoon siihen ja hermostoni rauhoittuu nopeammin, kun unohdan jännittämiseni keskittyessäni itse asiaan ja muihin ihmisiin.
Olenkin oppinut, että sosiaalisessa herkkyydessäni ei ole mitään vikaa. Vikaa on enemmän ympäröivän kulttuurin suhtautumisessa siihen. Tai tarkemmin ottaen vika oli siinä, että olin itsekin hyväksynyt ympäristön käsityksen omaksi käsityksekseni itsestäni. Toistankin yhtä lausetta kyllästymiseen asti työskennellessäni sosiaalisesti herkkien yksilöiden kanssa tai kouluttaessani muita ammattilaisia: Sosiaalisesti herkän ei tule muuttaa itseään, vaan käsitystä itsestään.
Kirjoittaja Joni Martikainen on psykologi, tietokirjailija ja Ujonrohkaisija-palvelun perustaja. Ujonrohkaisija on kehitetty sosiaalisesti herkille jännittäjillle ja se tarjoaa tutkittua tietoa, yksilöllisen tilannekartoituksen, sosiaalisen harjoitteluohjelman sekä asiantuntijan henkilökohtaista ohjausta. Lisätietoja Ujonrohkaisija-palvelusta löydät TÄÄLTÄ.
FM Raija Kivimetsä on aivoterveyteen perehtynyt tietokirjailija, villiyrttikouluttaja ja kasvilääkinnän ammattilainen. Raija kouluttaa villiyrttiammattilaisia ja on vetänyt hyvinvointimatkoja Kreetalle jo yli 20 vuotta keväisin ja syksyisin.
Kaamos tulee taas väistämättä ja yli 40 prosenttia suomalaisista oireilee valon vähenemiselle. On pohjatonta väsymystä, alakuloa, hiilarihimoa ja tuskaisuuttakin. Nukuttaa mutta uni ei ole hoitavaa. Asiantuntijat puhuvat aivojen keskuskellon rytmihäiriöstä ja ohjaavat hoidoksi kirkasvaloa ja liikkumista ulkona päiväsaikaan. Pahimman pimeyden torjuntaan sydäntalvella hoidoksi suositellaan myös valontankkausmatkaa aurinkoon.
Kärsin itse vuosikausia kaamosoireilusta ja otin syksyä vastaan usein ristiriitaisin tuntein. Rakastan värejä ja ruskan huikeaa ilotulitusta mutta samaan aikaan pimenevät päivät saivat oloni levottomaksi. Kirkasvalolamppua aloin hyödyntää jo viimeistään lokakuun alussa.
Ratkaisukeskeisenä ihmisenä, yrttiterapeuttina ja hyvinvointikouluttajana pidin itseäni koekaniina ja hoidin itseäni mitä erilaisemmin keinoin. Joitakin vuosia sitten oivalsin, että pimeä aika ei enää pääsekään niskan päälle eikä kaamos iske niin valtavalla voimalla kuin ennen. Olo oli parempi, virkeämpi ja iloisempi. Mitä minulle tapahtui?
Kehitin itselleni kaamoksentorjuntapatteriston, josta uskon olevan apua ja iloa muillekin. Tein ennen kaikkea ystävyys- ja yhteistyösopimuksen suolistomikrobistoni kanssa, sillä lukuisat tutkimukset ovat osoittaneet, että mikrobiomimme säätelee mielialaamme, tunteitamme, mielitekojamme ja vireystilaamme.
Oivalsin, että hyvinvointi, onnellisuus ja vireämpi elämä lähtee oman kehon kellarista, suolistosta, ja itse asiassa yksinkertaistaen siitä, mitä etenkin paksusuoleen päätyy ja mitä siellä tapahtuu. Stressinhallinta, jaksaminen ja aivojen hyvinvointi ovat uusimpien tutkimusten valossa kuin seurausta omien ”kotieläinten” eli mikrobiemme ruokkimisesta.
Aloin hyödyntää tutkimustietoa ja ryhdyin paastoamaan vuorokaudessa vähintään 12 tuntia ja syömään ruokaa, joka ruokkii ns. hyvisbakteereita ja eliminoi pahisbakteereita. Jo pelkästään paastoamalla vireystilani koheni. Kun muutin ruokavaliotani entistä enemmän hyvisbakteereita suosivaksi, olo muuttui entistäkin paremmaksi. Olin pirteämpi mutta samaan aikaan tyynempi. Epämääräinen levottomuus kaikkosi eikä valon väheneminen enää huolettanut minua.
Ajattelin, että kokemuksistani ja vinkeistäni voi olla hyötyä muillekin, joita kaamos ja vähenevä valo rasittaa ja jopa masentaa. Näin syntyi juuri ilmestynyt kirjani Vireä elämä, josta saa uutta elinvoimaa ilottomaan arkeen. Kirja sisältää monenlaisia ihania työkaluja, vinkkejä, ravintotietoa ja reseptejä, joiden avulla jaksaa ja voi paremmin.
Kohti vireämpää elämää
Tässä muutamia helppoja vinkkejä, joilla voit lähteä liikkeelle.
Ota 12 tunnin paasto elämääsi. Käytännön tasolla tämä tarkoittaa sitä, että jos syöt illalla kello 20, saat syödä seuraavana aamuna kello 8.
Älä syö tai juo mitään aamulla ennen kuin harjaat hampaasi. Näin vältät nielaisemasta yön aikana suussasi muhivia bakteereita. Harjaa myös kieli jos haluat paremman tehon.
Juo hampaiden harjaamisen jälkeen lasillinen huoneenlämpöistä vettä, jossa on teelusikallinen viherjauhetta ja puristettua luomusitruunan mehua.
Jos väsymyksen ja kaamosoireilun lisäksi kärsit korkeasta verenpaineesta ja haluat helliä aivojasi sekä pistää aisoihin pörpöttävän suoliston, juo 1 dl punajuurimehua päivässä. Voit lingota mehua itse luomupunajuurista tai hankkia kaupasta kylmäpuristettua luomupunajuurimehua.
Mikäli haluat kaamosoireilun lisäksi hallita painoasi ja tuntea olosi energisemmäksi, nauti jokaisen ruokailun aluksi ½ dl papuja tai linssejä, joita voit maustaa haluamallasi tavalla.
Ja jos illalla nukkumatti on hukassa, nauti muutama tunti ennen nukkumaan menoa 1 lasillinen vettä, johon olet sekoittanut 1 teelusikallisen perunajauhoja. Tämä mieltä ja suolistoa rauhoittava cocktail sisältää valtavasti resistenttiä tärkkelystä ja on suoliston hyvisbakteerien herkkua.
ADHD on erityisesti haaste ADHD-aivot omistavalle, mutta se voi olla haaste myös muille, joiden elämässä on ADHD-piirteinen ihminen. Haluan tässä artikkelissani tuoda näkyväksi tiettyjä ADHD-ihmisen jopa “vastakohtaisuuksia”, jotka herkästi aiheuttavat ymmärtämättömyyttä muissa ihmisissä.
Itselleni on ollut aikuisena saadun ADHD/ADD -diagnoosin myötä tärkeää ymmärtää tiettyjä piirteitäni, koska ne selittävät minulle sekä menneitä että nykyisiä (ja varmaan myös tulevia) hankaluuksia, joihin olen elämässäni joutunut.
Miksi minua ei ole ymmärretty lainkaan tai on ymmärretty täysin toisin, kuin miten olen mielestäni asiat ilmaissut. Miten minusta on voitu saada ihmisenä tietynlainen käsitys, vaikka se ei mahdu millään tavoin osaksi sitä ihmistä, joksi itseni miellän. Miksi minut on lopulta leimattu tietynlaiseksi, ja olen alkanut tähän leimaan lopulta itsekin uskoa.
ADHD-ihmisissä on olemassa kaksi jyrkästi vastakkaista puolta. ADHD oman näkemykseni mukaan tuo nämä vastakkaisuudet esiin paljon vahvemmin tai jyrkemmin, kuin ns. neurotyypillisillä ihmisillä. Osa näistä vastakkaisuuksista on omastakin mielestäni sellaisia, etten yhtään ihmettele, ettei kukaan ulkopuolinen voi niitä ymmärtää. Otan tässä muutaman esimerkin esiin omasta elämästäni.
Suhde toimintaan ja tekemiseen
ADHD-aivoilla varustettu ihminen voi olla pienenkin aikavälin sisällä todella tehokas tietyssä, valikoidussa asiassa ja todella jumittava toisessa. Aivot harvemmin jaksavat työstää yhtä asiaa pitkää aikaa, ellei se ole jollakin tavoin erityisen kiinnostava, kuten itselläni uusi idea blogin tai kirjan kirjoittamiselle. Tavalliset, päivästä toiseen samanlaisina jatkuvat tehtävät ovat useimmille ADHD-ihmisille vaikeita. Jopa niin vaikeita, että voimme puhua vaikeuksista elämänhallinnassa; esimerkkeinä jatkuva epäjärjestys, keskeneräiset levälleen jäävät työt, vaikeus luopua tavarasta tai pitää yllä terveellisiä elämäntapoja.
Prokrastinaatio on termi, joka tarkoittaa tehtävien viivästyttämistä, jumittumista niiden edessä, vaikka tietää, että kyseinen tehtävä tulisi tehdä tiettyyn aikaan mennessä. Tämä on hyvin yleistä meille ADHD-aivoisille, vaikkakin meillä nämä jumittamiset voivat liittyä keskenään erilaisiin asioihin. Prokrastinointi aktivoi ainakin minussa ahdistusta, huonommuuden tunteita sekä yhä uudelleen sellaista ajattelua, miten laiska ja saamaton olen. Vaikka kuinka yrittäisin ryhtyä ja aktivoitua, lamaannun. En pysty, vaikka kuinka yrittäisin itselleni sanoa, että ota nyt hyvä ihminen itseäsi niskasta kiinni… Tässä esimerkkejä omasta elämästäni:
Jumitan aivan kaikessa kotini järjestykseen liittyvässä, mutta saan laitettua työhuoneeni vähintään kohtalaiseen järjestykseen sieltä lähtiessäni kun tiedän, että joku muu käyttää huonetta minun jälkeeni.
Kaikki sellaiset toiminnot, joihin liittyy monivaiheisuutta, jonka vuoksi en saa niitä “siinä silmänräpäyksessä” valmiiksi, jäävät minulta useimmiten tekemättä, ellei niihin liity todella tiukkaa deadlinea. Esimerkki ikkunoiden pesusta. Ajattelen innostuneesti: “Tänään voisin pestä ikkunat!” Kun annan ajatusteni ja mielikuvieni pysähtyä tämän suunnitelman eteen, näen edessäni kymmeniä eri vaiheita, jotka minun täytyy tehdä, ennen kuin edes pääsen siihen ikkunoiden pesukohtaan. Tämän ajatteleminen hävitti minusta jo sen aivojeni energiabuustin, joka muutoin olisi voinut minua auttaa ryhtymään hommaan.
Toisaalta joissakin asioissa ryhdyn tekemään yllättävääkin hommaa “siinä silmänräpäyksessä”, ilman harkintaa (impulssiherkkyys), vaikka tämän työn tekemiseen voisi liittyä kymmeniä vaiheita. Joskus tämä liittyy siihen, että aivoni vitkuttelevat jonkin muun asian käynnistämistä, mistä syystä aloitan mieluummin vaikka pesuhuoneen perusteellisen siivousurakan tai ryhdyn tuntikausien ajaksi poistamaan kännykästäni turhia valokuvia 🙂
Ollessani sosiaalisessa tilanteessa, jossa huomaan minulta (usein sanattomasti) vaadittavan jonkin asian tekemistä, lamaannun useasti paikoilleni ja ryhdyn skrollaamaan kännykkää tasatakseni aivojeni tilaa. Enpä yhtään ihmettele, jos toiset ihmettelevät, mikä tuolla on, kun hän ei viitsi tulla auttamaan meitä muita. Minun ajatellaan olevan itsekäs ja laiska.
Monesti ADHD-ihmisille suositellaan erilaisia tehtävälistoja ja muistutuksien laittamisia kännykkään. Joissakin asioissa näistä voikin olla apua, mutta itsekin ihmettelen, miksi en vain kertakaikkiaan kykene asettamaan itselleni tavoitteita oppia rutiineita tietyillä elämänalueilla. Toisaalta koen vastenmielisyyttä rutiinitöitä kohtaan, ja vaikka tiedän to do -listojen ja muistutusten auttavan, en pysty niitäkään itselleni luomaan. Tunnistan pelkääväni ja ennakoivani sitä, että “epäonnistun niissäkin, kuten kaikessa”. ADHD-ihminen usein myös toisaalta ahdistuu tiukoista aikatauluista, ja toisaalta on täysin aikasokea tietyissä tilanteissa; unohtaa itsensä ja ajankulun, on lähes aina myöhässä.
Sosiaaliset suhteet
ADHD-ihmisen aivoissa käy jatkuva kuhina, vaikka se ei aina ulospäin näkyisikään. Jos olet tavannut ulospäin suht rauhallisen ADHD-ihmisen, hänen sisällään on silti jatkuva ruuhkainen moottoritie käynnissä. Hän todellakin haluaisi keskittyä kuuntelemaan sinua, mutta saattaa distraktoitua vaikka katsomaan kännykkää vähän väliä. Se ei itse asiassa useinkaan tarkoita sitä, etteikö hän olisi asiastasi kiinnostunut. Hän tarvitsee jonkun muun toiminnon, johon fokusoida hetkeksi, jotta pystyy jatkamaan kuuntelua.
Joskus se voi olla myös tarve katsella muualle, liikahdella aivan kuin hänellä olisi epämukava olla, tai vaikka hiusten hypistely tai kynsivallien nyppiminen. Mikäli hän keskeyttää sinut kesken puheesi, hän ei voinut aivoissa tapahtuneelle ryöpsähdykselle sillä hetkellä mitään. Hänen oli pakko kertoa asiansa, muuten hän unohtaisi sen heti seuraavassa sekunnissa! Impulsiivinen ja spontaani puoli tuli hänessä hyvin tyypillisellä tavalla esiin.
Usein ADHD-ihmisen yliaktiivisuus ei niinkään näy kehollisesti, vaan se tulee esiin massiivisena puheripulina. Muille ihmisille voi tulla tunne, että tuo ihminen haluaa ottaa kaiken tilan tässä keskustelussa vain itselleen. Jos olet kokenut tällaista, muistathan, ettei ADHD-ihminen tee tätä tahallaan ja tarkoituksella, vaan se tuttu ryöpsähdys vaan kerta kaikkiaan tulee hänestä ulos, eikä hän sillä hetkellä voi asialle mitään. Itse olen ollut juuri tällainen. Kun olen diagnoosin saatuani ymmärtänyt tämän piirteeni, on minun ollut helpompi alkaa opettelemaan itseni rauhoittamista, esimerkiksi tuoden tilanteeseen jonkin kehollisen aktivoinnin sen sijasta, että antaisin sen puhetulvan ryöpsähtää hallitsemattomasti sisältäni ulos. Siltikään en aina pysty hallitsemaan näitä impulsseja sisälläni.
ADHD-ihminen voi olla hyvinkin äänekäs ymmärtämättä sitä itse, ja toisaalta hän voi olla todella yliherkkä ulkoa tuleville äänille. Hän voi olla liiankin avoin puheissaan eli hän saattaa kertoa intiimeitäkin asioita itsestään ymmärtämättä, ettei se aina ole kovin viisasta. Hän saattaa usein kokea, ettei kukaan ymmärrä hänen puheitaan, niin kuin hän itse haluaisi toisten ne ymmärtävän. ADHD-ihminen saattaa ärsyyntyä muihin ihmisiin herkästi, mutta olla myös itse todella ärsyttävä muita ihmisiä kohtaan.
ADHD-ihmiset ovat tyypillisesti erittäin oikeudentajuisia. Mikäli he näkevät ympärillään tai kokevat tilanteissa sosiaalista epäoikeudenmukaisuutta, he pyrkivät kaikin keinoin nostamaan tämän esille ja vaikuttamaan siihen. He saattavat käyttää kaikki voimavaransa varmistaakseen, että asiat etenevät oikeudenmukaisesti eikä ketään kohdella väärin. Ja vaikka he saattaisivat tunnistaa itseen kohdistuvaa epäoikeudenmukaisuutta ja nostaa siitäkin haloon, heidän voi samaan aikaan olla erittäin vaikea tunnistaa todellisia sisäisiä tarpeitaan, joita huomioimalla he voisivat helpommin ratkaista näitä kyseisiä ongelmia. Tämäkin on tuttua omasta elämästäni.
Olen itse yliajattelija, minulla on tarve ymmärtää asioita ja ilmiöitä, joita elämässäni kohtaan. Tämä onkin ristiriidassa spontaaniuteni kanssa. Monet ystävistänikin ovat kummastelleet sitä, miksi (yli)analysoin pitkäänkin tiettyjä asioita ja tapahtumia elämässäni ja tunnun jääväni niihin kiinni, kun sitten eräänä päivänä he ihmettelevät spontaaneja elämän käänteitäni. Ikään kuin olisin välillä täysin jumissa suossa omine ajatuksieni ja selittelyineni, ja toisessa hetkessä olen tehnyt yhtäkkiä isoja päätöksiä ja muutoksia elämässäni. Enpä taaskaan itse ihmettele, miksi minua ei aina ymmärretä… Joskus siis olen yliajattelija, joskus impulsiivisuudessani isojenkin riskien ottaja.
Tässä vain joitakin esimerkkejä siitä, miksi neurotyypillisten voi olla vaikeaa ymmärtää neuroepätyypillisiä. Ehkä lopuksi haluaisin tuoda sen tärkeän asian esiin, että millaisia tai keitä tahansa me olemmekin, voisimmeko me kaikki sitoutua yrittämään ymmärtää toista ihmistä sen sijaan, että välittömästi reagoisimme toisen ihmisen erilaisuuteen tuomitsemalla se?
Varsinkin meille, joiden aivot vain toimivat eri tavalla kuin enemmistön aivot, on todella kuormittavaa se, kun meitä ei ymmärretä. Juuri sen vuoksi tulen jatkossakin kirjoittamaan näistä aiheista, yhteisen ymmärryksen kasvattamiseksi <3
Kun elämä heittää vastoinkäymisiä tielle, moni unohtuu uhrin asemaan. Silloin ei ole helppo nähdä ratkaisuja tai muistaa, mitä kaikkea on tehtävissä tilanteen muuttamiseksi.
Kun tilanteesi tuntuu umpikujalta, mieleen saattaa nousta kysymyksiä, kuten ”Miksi minulle aina käy näin?” tai ”Miksi en koskaan onnistu?”.
Nämä kysymykset kertovat voimattomuuden tunteesta. Niihin on sisäänrakennettuna uskomus, että olen pysyvästi vastoinkäymisten uhri – eikä tilannetta voi millään muuttaa. Aivan kuin jokin pitäisi sinua loputtomiin vaikeuksien vankina.
Opettele kysymään itseltäsi voimauttavia kysymyksiä, jotka antavat sinulle tilaa ja vievät kohti ratkaisuja.
Nämä viisi kysymystä auttavat sinua kirkastamaan tämän hetken tilannetta, näkemään mahdollisuuksia ja löytämään voimavaroja.
1. Missä olen juuri nyt? On tärkeää uskaltaa katsoa tilannettaan rehellisesti. Voit lähteä eteenpäin ainoastaan siitä, missä oikeasti olet. 2. Mihin haluan päästä? Tämän hetken tarkastelun jälkeen käännä katseesi rohkeasti siihen suuntaan, minne toivoisit elämässäsi pääseväsi. 3. Mikä pitää minua paikallaan? Mitä on minun ja tavoitteeni välissä? Tutkaile, ovatko esteet sisäisiä (esim. uskomukset tai pelot) vai ulkoisia (esim. ajan, rahan, tiedon tai muiden voimavarojen puute). 4. Mitä pitäisi tapahtua, jotta kokisin onnistuvani? Usein meillä on hyvin rajalliset onnistumisen kriteerit – jos et koskaan tunne onnistuvasi, ehkä sinun pitää muuttaa määritelmää siitä, minkä lasket onnistumiseksi. 5. Mikä auttaisi minua haluamaani suuntaan? Millaisia voimavaroja tarvitsen ja mistä voisin niitä löytää? Mikä tahansa ei välttämättä ole elämässä mahdollista, eikä tarvitsekaan – mutta jo se ajatus, että valitset katsoa voimavarojen ja ratkaisujen suuntaan, auttaa eteenpäin.
Ehkä esteet sinun ja toiveidesi välissä eivät olekaan pysyviä. Suuretkin mannerlaatat liikahtavat, kun uskallat pohtia erilaisia vaihtoehtoja.
Mikä tahansa ei välttämättä ole elämässä mahdollista, mutta jo ajatus siitä, että haluan olla auki uudelle, alkaa tuoda mahdollisuuksia tarjolle.
Ahdistuneisuus on minullekin tuttua, se on ollut seuranani monessa kohtaa elämää. Se on varoittanut aiheesta tai tunne on ollut vain pelkoa tuntematonta kohtaan. Ahdistuksen vältteleminen voi saada jo itsessään aikaan ahdistusta. Tiedän kuinka rankkaa on elää tuollaisesten ajatusten kanssa.
Ahdistusta voidaan ajatella tunteena tai sen voidaan ajatella olevan oire siitä, että se peittää mielessämme olevia tiedostamattomia elämäämme vaikuttavia asioita. Osa ihmisistä on geneettisesti alttiimpia ahdistuksen tunteelle ja myös menneisyyden kokemuksilla on merkitystä sille, kuinka käsittelemme ahdistusta . Ahdistus aiheuttaa kärsimystä ja niinpä me haluamme siitä eroon hinnalla millä hyvänsä. Yleensä keinot ovat kyseenalaiaisia ja johtavat vielä huonompaan tilanteeseen. Näin voi käydä esimerkiksi kun vaikeita tunteita aletaan vältellä vaikkapa turvautumalla alkoholiin tai muihin päihteisiin. Myös muu addiktiivinen toiminta voi olla merkki siitä, että ihminen pakenee asioita, jotka pitäisi kohdata.
Kaikilla ikävilläkin tunteilla on aina jokin hyvä tarkoitus. Ahdistus auttaa meitä ymmärtämään itseämme ja se voi suojella meitä tilanteilta, jotka uhkaavat. Joskus kuitenkin mieli voi alkaa liioitella uhkia ja elämämme alkaa kaventua. Ja mitä enemmän suojaudumme, sitä enemmän ahdistumme. Turvattomuuden tunteemme kasvaa ja toimintamme johtaa siihen, että vaikka kuinka yritämme räpiköidä eroon vaikeasta tunteesta, se ei jätä meitä rauhaan. Monet mielemme hyvinvointiin liiittyvät asiat ovat paradokseja. Ahdistuskin talttuu suostumalla olemaan sen kanssa. Se ei ole helppoa ja tarvitset siihen tukea toiselta ihmiseltä. Onneksi meillä on mahdollisuus opetella tunnetaitoja yksin ja yhdessä. Tässä parhaat konstit, joiden avulla minä olen päässyt ahdistuksen käsittelyssä eteenpäin ja kyllä, minäkään en selvinnyt yksin. Ahdistus ei enää haittaa elämääni liikaa, vaan vain sen verran, mikä on tarkoituksenmukaista.
Pyri hyväksymään kaikki tunteesi sellaisina kuin ne ovat, myös ahdistuksen tunne.
Ota tunteet vastaan raakana, älä blandaa niihin päihteitä tai muuta haitallista toimintaa.
Pidä mielessäsi, että sinä et ole sama asia kuin tunteesi tai ajatuksesi, vaan paljon enemmän.
Anna aikaa ajatukselle, että ahdistuksen hyväksyminen ei ole sama asia, kuin siitä pitäminen.
Muista, että murehtiminen tulevassa tai märehtiminen menneessä vain vahvistaa ahdistuksen tunnetta.
Kun ajatukset ahdistavat, muista että et voi aina valita mitä mieleesi juolahtaa, mutta voit valita kuinka suhtaudut ajatuksiisi.
Palauta itsesi nykyhetkeen, kun alat katastrofoida.
Kukaan meistä ei säästy elämässään tunnehaavoilta ja niihin liittyvältä kivulta. Syyt tähän ovat moninaisia, ja menneisyyden haavat myös oireilevat eri ihmisillä eri tavoin. Usein traumaoireista puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen äkilliset oireet – kuten häiritsevät takaumat, painajaiset, paniikki, lamaantuminen ja traumaattisen muiston aiheuttama pelko ja ahdistus.
Iso osa trauman vaikutuksista on kuitenkin arkisempia. Käsittelemätön tunnehaava tai purkamaton menneisyyden taakka voi näkyä elämässä monella vähemmän ilmeisellä, mutta kuormittavalla tavalla.
Tässä 7 tyypillistä tapaa, joilla trauma voi oireilla arkielämässä:
1. Haasteet ihmissuhteissa. Lapsuusajan turvattomat kiintymyssuhteet jättävät meihin jälkensä ja vaikuttavat siihen, millaista on myöhemmällä iällä muodostaa intiimi ja turvallinen parisuhde. Myös muissa läheisissä ihmissuhteissa tunnehaavat voivat ilmetä monin tavoin kuten vaikeutena luottaa toiseen ihmiseen, kyvyttömyytenä tunnistaa omia rajojaan tai tarpeitaan, hallita omaa käytöstään tai ottaa vastuu itsestään ja omista tunteistaan.
Vaikka lapsuudessa opittua kiintymysuhdemallia ei saa tekemättömäksi, turvallisessa ihmissuhteessa on mahdollisuus harjoitella tunnistamaan omia reaktioitaan ja toimimaan uudella tavalla.
2. Heikentynyt kehoyhteys. Trauma heikentää yhteyttä kehollisiin tuntemuksiimme ja sitä kautta tunteisiimme ja tarpeisiimme. Yhteydettömyys omaan kehoon voi näkyä muun muassa syömishäiriöinä, liikunta-addiktiona, kielteisenä kehonkuvana tai jatkuvana omien rajojen ylittämisenä ja uupumisena. Näistä aiheista olemme kirjoittaneet Emmi Ohraniemen kanssa kirjassamme Kotona kehossa.
Kehon merkitystä traumasta toipumisessa ymmärretään koko ajan enemmän ja moni uusi terapiasuuntaus on ottanut kehollisuuden yhdeksi toipumisen kulmakiveksi.
3. Omien tarpeiden ja tunteiden vähättely. Kun yhteys kehollisiin viesteihin on heikentynyt, on vaikea tunnistaa, mitä on milloinkin vailla. Menneisyyden tunnehaavat saattavat myös johtaa siihen, että omia tarpeita ei osaa arvostaa. Jos on jo pienenä tottunut siihen, että muiden tunteet ja tarpeet ovat tärkeimpiä kuin omat eikä ole saanut osakseen tarvittavaa huomiota ja huolenpitoa, voi olla pitkä matka oppia arvostamaan itseään.
Tiedostamalla oman käyttäytymisensä yhteyden menneisyyden satuttaviin kokemuksiin, voi alkaa hiljalleen muuttaa uskomuksiaan ja eheyttää suhdetta itseensä. Usein tähän tarvitaan myös luotettavan ihmisen kuten terapeutin apua. Myös terapeuttisten menetelemien kuten kirjoittamisen avulla voi päästä käsiksi syvimpiin uskomuksiinsa ja alkaa kirjoittamaan tarinaansa uusiksi.
4. Vaikeus hellittää. Käsittelemätön trauma voi ilmetä kehollisesti muun muassa vaihtelevina yli- ja alivireystiloina tai kroonisena stressinä. Jos on tottunut siihen, että keho on jatkuvasti ylikierroksilla, voi hellittäminen tuntua pelottavalta. Lepäämisen ja rauhoittumisen sijaan on helpompaa pitää yllä hermoston kierroksia keinolla millä hyvänsä kuten jatkuvalla työnteolla tai muilla ärsykkeillä.
Hermostoa rauhoittavista harjoituksista kuten joogasta ja meditaatiosta voi löytää apua arjen rauhoittumiseen. Pitkittyneiden oireiden kanssa ei kuitenkaan kannata jäädä yksin, vaan hakeutua osaavan terapeutin puoleen.
5. Itsensä pienentäminen. Syvä tunnehaava toimii suojamekanismin tavoin. Se voi tiedostamattomasti saada sinut välttelemään kokemuksia tai tilanteita, joissa saatat joutua muiden ihmisten hylkäämäksi, kokea, ettei sinua hyväksytä tai ettet ole turvassa. Pelko ja häpeä voivat jähmettää sinut paikoilleen ja estää sinua ottamasta tärkeitä askeleita elämässäsi. Myös masennus ja ahdistus voivat olla merkkejä siitä, että jokin sisälläsi haluaisi tulla nähdyksi. Ethän jää niiden kanssa yksin.
6. Haitallisten toimintamallien ja kaavojen toistaminen. Käsittelemätön trauma saattaa johtaa toistuvasti samankaltaisiin tilanteisiin kuten vahingollisiin parisuhteisiin ja toistuviin loppuun palamisiin. Vaikka itsestä voi tuntua, että asiat vain tapahtuvat sinulle, on taustalla monesti käyttäytymismalleja ja uskomuksia, jotka kietoutuvat menneisyyden tunnehaavoihin. Vasta kun haavat tulevat päivän valoon ja saavat tarvitsemansa huomion, voi paraneminen – ja toisin toimiminen alkaa.
Uusien tapojen opettelu vaatii usein paitsi uskomusten myös omien syvimpien arvojen tarkastelua. Tällä matkalla on hyvä olla itselleen armollinen ja hyväksyä, että tietyt asiat tulevat kohdattaviksi niin monta kertaa kuin on tarpeen.
7. Fyysiset oireet. Joskus emotionaaliset tunnehaavat oireilevat ennen kaikkea fyysisesti. Käsittelemätön trauma voi altistaa erilaisille sairauksille, lihasjännityksille ja kroonisille kivuille. Kivun kautta keho saattaa yrittää kertoa jostakin syvemmästä, mitä kannat yhä mukanasi. Otathan siis kehosi viestit todesta.
Trauma voi ilmetä myös monella muulla tavalla. Yllä olevan listan ei ole tarkoitus olla kaiken kattava, vaan avata hieman siitä, kuinka tavallisista, kokonaisvaltaisista ja samalla inhimillisistä asioista on kyse. Suurin osa meistä kamppailee elämänsä samankaltaisten haasteiden kanssa.
Vaikka omassa elämässä ei olisi ollut syvät jäljet jättävää traumaattista kokemusta, ymmärrys traumasta voi auttaa meistä jokaista tutkimaan omia kehollisia tuntemuksia, tunteita, reagointi- ja käyttäytymismallejaan syvemmin. Ja ehkä sitä kautta ymmärtämään myös toista ihmistä paremmin.
Uupunut on usein ristiriitaisessa tilanteessa: elämää pitäisi muuttaa, jotta saa tilaa voimien palauttamiselle, mutta juuri uupuneena muutosten tekeminen on kaikkein työläintä.
Vaikka elämänmuutokset vaativat voimia, silti vielä raskaampaa on elää vuodesta toiseen elämää, joka vie voimat miinukselle eikä tunnu omalta.
Tasapainoinen elämä edellyttää, että tunnet itsesi ja uskallat tehdä valintoja, jotka tukevat hyvinvointiasi. Erilaiset sisäiset ristiriidat kuluttavat energiaa ja saavat elämän tuntumaan tukkoiselta. Jos ei tunne vahvuuksiaan, arvojaan tai uskomuksiaan, saattaa toimia niitä vastaan.
Mistä tiedät, että turhat ristiriidat vievät voimiasi?
– Teet arvojesi vastaista työtä. Joudut jatkuvasti tekemään jotain, joka tuntuu hitusen (tai paljonkin) väärältä, tai syö energiaasi.
– Et uskalla ilmaista itseäsi. Joudut jatkuvasti nielemään tunteitasi tai mielipiteitäsi, koska pelkäät, mitä siitä seuraa. Lähellä muut ovat kanssasi eri mieltä tai vähättelevät sinun kokemustasi.
– Pelot estävät sinua elämästä itsesi näköistä elämää. ”Haluaisin, mutta…” Sinulla on salaisia toiveita, joita et kuitenkaan uskalla toteuttaa.
– Ympäristössä muut ihmiset eivät tue ja kannusta sinua. Joudut jatkuvasti piilottelemaan niin haavojasi kuin haaveitasikin.
– Paikka, jossa asut ja elät, ei tunnu kodilta. Kaipaisit ympärillesi jotakin muuta – mutta et ehkä ihan tiedä mitä.
– Sillä mitä teet ei tunnu olevan merkitystä. Et pääse toteuttamaan sitä, mikä sinulle on tärkeää. Toivoisit elämääsi enemmän merkityksen tunnetta, toivoa ja iloa.
Itsetuntemuksen parissa puhutaan itsensä kanssa linjautumisesta. Mitä se tarkoittaa?
Ihmisessä on monia tasoja, joista osa on meissä selkeämmin näkyvissä, osa pinnan alla piilossa. Hyvinvointimme kannalta on tärkeää, että ihmisen eri tasot ovat linjassa keskenään. Varsinkaan syvempiä tasoja, kuten uskomuksia, arvoja tai identiteettiä, ei aina ole helppo tunnistaa.
Miltä elämäsi näyttää, kun elät linjassa itsesi kanssa?
– Tunnet arvosi ja elät niiden mukaan.
– Hyödynnät vahvuuksiasi työssäsi (tai ainakin harrastuksissa ja vapaa-ajalla).
– Sanot sitä mitä tarkoitat. Et piilottele tunteitasi. Uskallat tuoda esiin sinulle tärkeitä asioita.
– Pyrit vapautumaan uskomuksista ja peloista, jotka estävät sinua elämästä itsesi näköistä elämää.
– Et enää piilottele sitä, mitä tunnet pohjimmiltasi olevasi.
– Hakeudut kohti elämää ja ympäristöä, jossa voit hyvin – et ainoastaan selviydy, vaan suorastaan kukoistat.
Jos elämä on nyt ristiriitaista ja uuvuttavaa, matka kohti vapaampaa elämää voi tuntua työläältä, jopa mahdottomalta. Älä tavoittele valtavaa loikkaa kerralla. Ristiriidoista voi tapahtua vähitellen, vuosien kuluessa.
Aina voit aloittaa siitä, että kysyt itseltäsi nämä kysymykset:
– Mitä ja millaista elämää kohti haluan olla menossa? Mikä antaisi minulle voimaa pitkällä tähtäimellä?
– Mikä elämässäni ei tunnu enää ihan minulta? Mistä haluaisin luopua, nyt tai ehkä myöhemmin?
– Mikä olisi ensimmäinen askel, jonka voisin ottaa haluamaani suuntaan?
Ole rehellinen itsellesi. Omia tarpeitaan ei aina ole helppo tunnistaa ja tunnustaa, mutta pitkällä aikavälillä pienetkin valinnat vievät kauas ja tuovat sinulle lisää jatkuvasti rohkeutta, itseluottamusta ja vapautta.
Katso siis tilannettasi avoimin mielin – ja anna itsellesi lupa kulkea kohti itsesi näköistä elämää.
Opettele kysymään itseltäsi kysymyksiä, jotka vievät oman totuutesi äärelle. Tukena toimivat esimerkiksi Katri Syvärisen korttipakat Taikahetkiä elämään ja Anna valosi loistaa.
