Menikö töissä kuppi nurin pienestä loukkauksesta? Kärsit ehkä vähättelystressistä

Oletko kohdannut tilanteen, jossa jouduit jälleen kerran taistelemaan työyhteisössäsi arvostetuksi tai kuulluksi tulemisesta? Kun tilanne toistui uudelleen, meni sinulta viimeinkin kuppi nurin ja huomautit ikävästä käytöksestä.

Samassa tilanteessa saattoi myös olla niin, etteivät esihenkilösi tai muut työtoverit ymmärtäneet, mikä käytöksessä oli epäasiallista tai loukkaavaa. Ehkä sinulle huomautettiin takaisin, että pahastuit muiden mielestä pienestä asiasta. Samaan aikaan sinä itse olit turhautunut, koska samankaltainen vähättelevä tai huono käytös oli toistunut jo useamman kerran, etkä jälleen kerran tullut kuulluksi.

Minulla on sinulle hyviä uutisia – reaktiosi on normaali ja ymmärrettävä. Kyse on ilmiöstä, jota kutsun vähättelystressiksi. Moni tunnistaa ilmiön.

Vähättelystressi on sana, jonka olen esitellyt kirjassani Se ei johdu sinusta – Vähättelyn historia työelämässä. Se kuvaa kuormaa, jota kertyy sietäessä pieniä vähätteleviä tekoja, kuten ohittamista, nauramista tai ilmeilyä ideoille, tiedon ulkopuolelle jättämistä tai palkankorotuksen unohtamista. Teot olisivat yksinään kestettävissä, mutta toistuessaan niistä muodostuu iso kuorma jaksamiselle.

Vähättelystressi on sukua vähemmistöstressi-käsitteelle. Vähemmistöstressi kuvaa kuormitusta, jota vähemmistöön kuuluvalle kerääntyy toistuvista ulossulkevista tai hienovaraisesti loukkaavista kokemuksista.

Jokainen ulossulkemisen kokemus voi olla itsessään pieni ja siedettävissä sekä kestettävissä. Kuormitus kuitenkin kasvaa, kun näitä samankaltaisia kokemuksia alkaa kerääntyä liian paljon.

Jos olet törmännyt keskusteluun siitä, että vähemmistöön kuuluvat suuttuvat niin pienistä asioista, selittää vähemmistöstressi ilmiötä. Kun vähemmistöön kuuluva on kohdannut liian monta pientä ulossulkemisen kokemusta tai hyväntahtoista loukkausta, kuppi voi mennä nurin muiden mielestä pienestä asiasta – joka on toistunut vain liian monta kertaa.

Puutu – vähättelyn sietäminen ei ole sinulle hyväksi

Hienovaraisista vähättelevistä eleistä, sanoista, asenteista ja ohittamisesta voi myös kasvaa iso kuorma, joka nakertaa itsetuntoasi ja jaksamistasi huomaamatta. Työpäivät voivat olla todella väsyttäviä ja ärsyttäviä, jos joutuu koko ajan tai usein tekemään työtä tullakseen kuulluksi ja otetuksi tosissaan.

Kun siedät pitkään huonoa käytöstä, yksi pieni lausahdus tai kokemus ohittamisesta voi saada kaiken kuohumaan yli niin, että muut hämmentyvät reaktiosta, joka voi vaikuttaa heidän mielestään ylimitoitetulta loukkaukseen nähden.

Siksi vähättelevään käytökseen on puututtava työyhteisössä – huomauta siis vähättelevästä käytöksestä. Tee se mahdollisimman ajoissa, jotta mittasi ei ehdi täyttyä. Silloin pystyt vetämään rajasi rakentavasti ja perustellen.

Voit luetuttaa työtovereillasi tämän kirjoituksen sekä edellisen kirjoitukseni vähättelystä. Voit löytää kirjoituksistani lisää perusteluita sille, miksi vähättelystressiä aiheuttavaan käytökseen on puututtava.

Olet nimittäin oikeassa – sinulla on oikeus tulla kohdelluksi hyvin ja arvostavasti työpaikallasi. Vähättely on henkistä väkivaltaa, jolla voi olla vakavia vaikutuksia terveydellesi.

Aistit toisten tunteet vahvasti, joustat liikaakin välttääksesi ristiriitoja ja väsyt nopeasti – Oletko tullut ajatelleeksi, että saatat olla erityisherkkä?

Vaikka erityisherkkyyttä on tutkittu vuosikymmeniä ja siitä on vahvaa näyttöä ja tietoa pilvin pimein, silti tuo tieto ja ymmärrys ei aina tavoita herkkiä ihmisiä tai heidän läheisiään niin hyvin kuin olisi tarpeen. Moni erityisherkkä ihminen kokee edelleen tarpeetonta riittämättömyyttä ja erilaisuuden tunnetta, ja jää vaille ymmärrystä ja tukea. Ominaisuuden ymmärtäminen ja hyväksyminen lisäävät itsetuntemusta ja itsemyötätuntoa, jotka ovat herkän ihmisen hyvinvoinnin tärkeitä tukipilareita. Kun tuntee itsensä on helpompi tunnistaa tarpeensa, asettaa rajoja ja suunnitella elämäänsä omat luontaiset ominaisuutensa huomioiden. 

Erityisherkkyydestä kertovat muun muassa 

  • vahva tunne-elämä
  • emotionaalinen reaktiivisuus
  • herkkyys kritiikille
  • ikävistä tilanteista ja tunnelmasta kuormittuminen 
  • sosiaalisista tilanteista väsyminen
  • oman tilan, rauhan ja hiljaisuuden kaipuu

Erityisherkkyyttä käsitellään turhankin paljon sen mukanaan tuomien haasteiden kautta. Edellä mainitut ominaisuudet voivat tottakai tuntua taakalta ja näistä ominaisuuksista on saattanut saada asiattomia kommentteja osakseen. Herkkyys tuo kuitenkin mukanaan myös aivan upeita ominaisuuksia, taitoja ja ymmärrystä. Jokaisella meistä on omat heikkoudet ja vahvuudet, eikä kenenkään pitäisi tuntea huonommuutta synnynnäisen temperamenttinsa tähden. Tässä muutamia hienoja ominaisuuksia, joita herkiltä ihmisiltä löytyy:

  • myötäelämisen kyky
  • hyväntahtoisuus
  • kauneudentaju
  • tarkkanäköisyys
  • intuitiivisuus
  • luovuus
  • kokonaisuuksien hahmottamisen kyky
  • vahva oikeudentaju
  • eläytymiskyky
  • rikas mielikuvitus
  • herkkyys havaita hienovaraisia signaaleja
  • kyky itsereflektioon eli oman toiminnan tarkastelun ja arvioinnin kyky

Erityisherkillä on taipumusta arvioida itseään negatiivisemmin kuin olisi tarpeen tai todenmukaista. Sen tähden me herkät tarvitsemme puolueetonta tietoa, itsemyötätuntoa, itsearvostusta ja positiivista vertaistukea. Niiden avulla saamme herkkyytemme lahjat käyttöön ja pysymme mahdollisimman hyvin tasapainossa tässä kiivastahtisessa ja vaatimuksia pursuavassa maailmassa.

Kurkkaa herkän voimakortit puodista:

Tunnetaidot ovat aivojumppaa, jota pitää harjoitella – Niitä ei voi oppia lukemalla tietoa kirjoista

Toukokuu on mielen hyvinvoinnin kuukausi eli MIELIKUU. MIELIKUU painottaa hyvinvointitaitojen opettelemista eri tavoin ja eri ympäristöissä, jotta jokaisella ihmisellä olisi valmius ja mahdollisuus vaikuttaa oman mielen vointiin.

Tunnetaitoja voisi verrata pyörällä ajamisen taitoon. Kukaan ei opi ajamaan pyörällä lukemalla siitä, miten pyörällä ajo tapahtuu – tai miten joku muu on oppinut ajamaan pyörällä. Pyörällä oppii ajamaan ajamalla pyörää. Haparoiden. Kaatuen. Kokeillen. Uskaltaen. Onnistuen.

Sama pätee tunnetaitoihin. Tunteiden toimintamekanismia aivoissa ja kehossa voi oppia ymmärtämään lukemalla tietoa tunteista. Tunnesanavarastoa voi kartuttaa opettelemalla erilaisia tunnenimiä. Mutta tunnetaitoja oppii vain harjoittelemalla.

Joskus – ja totta puhuen usein – tunnetaitojen harjoittelu on jäänyt aikuisuuteen. Kaatumisen, kokeilemisen ja onnistumisen kautta alamme vähitellen oppia, mitä itsessä tapahtuu eri tunteiden noustessa. Tällaista jumppaa meidän pitäisi tehdä koko ajan ja kaikkialla: kotona, työpaikalla, harrastuksissa, ystävien kesken.

Lyhyt oppimäärä – joka ei muutu taidoksi vain lukemalla tämän – on seuraava:

1.Huomaa, kun tunnet mitä tahansa tunnetta. Huomaa myös, millaisia ajatuksia hetkeen liittyy. Huomaa, miltä kehossasi tuntuu.

2. Hyväksy tunne – älä yritä siitä eroon, vaikka se tuntuisi ikävältä. Anna sen olla kehossasi ja mielessäsi. Nimeä tunne:  Tunnereaktiossa aivojen mantelitumake aktivoituu. Kun tunne sanoitetaan, se aktivoi aivojen otsalohkoa, jonka toiminta vaikuttaa tunteisiin. Otsalohko on ikään kuin tunteiden lennonjohtotorni, joka jäsentää kokemusta.

3. Hengitä. Keskity erityisesti huomioimaan  eritysesti rauhallista ja pitkää uloshengitystä, sillä uloshengitys aktivoi parasympaattista hermostoa. Tämä tarkoittaa sitä, että sydämen syke hidastuu ja olo rauhoittuu

4. Havainnoi ja tarkkaile, mitä sinussa tapahtuu. Älä arvostele, analysoi tai päättele. Älä yritä muuttaa mitään. Keskity havainnoimaan. Saatat huomata jotain kokonaan uutta. Tai sitten et. Tärkeintä on opetella havainnoimaan rauhassa, mitä itsessä tapahtuu.

5. Helli eli sano itsellesi jotain kannustavaa, hyvää tai kaunista. Ei ole merkityksetöntä, miten puhumme itsellemme. Itsemyötätuntoinen puhe auttaa olemaan läheisempi itseään ja omia kokemuksiaan kohtaan. Itseen kohdistuva myötätunto auttaa ymmärtämään, että tunteet ovat tärkeitä, ne kertovat tarinaa kokemuksistasi – mutta eivät todellisuudesta. Erään tutkimuksen mukaan itsemyötätunnon harjoittaminen vähensi lääkäreiden uupumusta ja stressiä.

Muistisääntö tunnetaitojen opettelemiseen – ja toistamiseen.

Ja sitten on sen harjoittelun aika. Olemme yrittäneet luoda Hidasta elämää -maailmaan mahdollisimman erilaisia ja toimivia tunnetaitojen keinoja, koska tarvitsemme yhä enemmän tällaista aivojumppaa koteihin, työpaikoille, parisuhteisiin, harrastuksiin, kauppareissuille – ihan kaikkialle, missä ihminen itsensä kanssa liikkuu.

Tässä muutamia välineitä tunnetaitojen harjoittelemiseen nuorille ja aikuisille:

Hetki itselle – Rauhoittava äänipalvelu sisältää äänitteitä, joiden avulla voi harjoitella tunnetaitoja, kehotuntemusta ja oppia seuraamaan mielen liikkeitä. (Oma osionsa myös lapsille rauhoittumiseen ja nukkumaanmenoon!) Lue lisää TÄSTÄ.

Puhutaan tunteita -keskustelukortit avittavat keskustelujen alkuun ja löytämään sanoja erilaisille tunnekokemuksille. Lue lisää TÄSTÄ.

Kun tuntuu pahalta – Lohtukortit ahdistuneelle auttavat löytämään ahdistuksen kokemuksen ahtaasta laarista sanoja ja harjoituksia, jotta olo jäsentyy ja helpottuu. Lue lisää TÄSTÄ.

Ymmärrä tunteitasi –Terapeuttiset tunnetaitokortit antavat sanoja erilaisille tunteille ja kysyvät tärkeitä kysymyksiä tunteisiin liittyen. Lue lisää TÄSTÄ.

Tunnetaitojen ystäväkirja on täytettävä kirja, jonka avulla tutustut hauskalla tavalla erilaisiin tunteisiin. Lue lisää TÄSTÄ.

Lempeyttä keholle -kortit luovat kehoyhteyttä, jotta on helpompi huomata tunteita ja tuntemuksia. Lue lisää TÄSTÄ.

Oletko hyvä tyttö tai ylisuorittaja? – 12 tapaa, miten äitihaava voi näkyä elämässäsi

Ristiriitaisen tai vaikean äitisuhteen jäljet voivat näyttäytyä tyttären elämässä haastavina tunnetottumuksina ja toimintamalleina, kuten huonona itsetuntona, arvottomuutena, ylikiltteytenä tai voimattomuutena.

Tyypillisiä naislinjoissa periytyviä ongelmia ovat muun muassa

• hyvä tyttö -syndrooma, ylikiltteys, konfliktien välttäminen
• toisten ihmisten tunteista huolehtiminen, ylivarovaisuus, myötäily
• ylisuorittaminen, siitä johtuva uupumus
• kontrollin tarve, perfektionismi
• epäaitous, roolien taakse piiloutuminen, eri puolien (erityisesti feminiinisenä pidettyjen piirteiden) piilottaminen itsessä
• itsemyötätunnon ja itsearvostuksen puute, itsen kritisointi, epäileminen ja kyseenalaistaminen, jatkuva syyllisyys, riittämättömyys
• voimattomuuden tunne, vastuun siirtäminen omasta elämästä muille, ongelmien syiden etsiminen itsen ulkopuolelta, haluttomuus nähdä ratkaisuja
• läheisriippuvuus
• kilpaileminen toisten naisten kanssa, kateus, ylikriittisyys muita naisia kohtaan, itsen vähättely tai korostaminen suhteessa muihin
• itsen pienentäminen tai sabotoiminen, näkymättömyys, häpeän tunne
• pelot, kuten hylätyksi tulemisen pelko, pelko äidin hyväksynnän menettämisestä
• vaikeus tehdä omannäköisiä valintoja elämässä.

Johtuvatko kaikki edellämainitut automaattisesti äitihaavasta tai äitisuhteesta? Eivät välttämättä.

Muillakin epäterveillä ihmissuhteilla saattaa olla samantyyppisiä seurauksia. Henkisten haasteiden syyt voivat ylipäätään olla moninaisia.

Mutta kun oppii hahmottamaan äitihaavaa ilmiönä, on helpompi ymmärtää, miksi naiset painivat loputtomalta tuntuvien ristiriitojen kanssa.

Jos tunnistaa monia haastavia tunne- ja toimintamalleja ja on työstänyt niitä pitkään, voi niistä vapautuminen tuntua mahdottomalta. Äitihaavaan perehtyminen tuo helpotusta. Et ole aiheuttanut itse ongelmiasi, äitisi ongelmia tai suhteenne ongelmia, ja se oivallus itsessään on vapauttavaa.

Katri Syvärisen ymmärrystä ja vertaistukea tuova Äitihaava – tyttären raskas perintö keskittyy äidin ja tyttären suhteeseen Tutustu kirjaan täällä!

8 asiaa, jotka syventyvät seksissä, kun sydämesi avautuu

Sydämesi avautuu koko ajan vähitellen. Joskus se on pelottavaa, joskus innostavaa. Joskus saatat löytää itsestäsi kipua, joskus ihmeellistä voimaa ja valoa.

Miten sydämen avautuminen näkyy seksissä? Seksi on mahdollisuus avautua nautinnolle, yhteydelle itseen ja toiseen ihmiseen. Jos sydän on arka, jää tuo yhteys pinnalliseksi. Mitä avoimempi sydämesi on, sen syvällisemmin pystyt nauttimaan seksistä.

Jos mielelläsi on vahva ote sinusta, saatat suorittaa seksiä ja sivuuttaa fyysistä kiihotusta syvempiä tunteitasi. Suorittaminen on suojamekanismi, jonka tarkoitus on suojella sydäntäsi. Voit opettaa itsellesi, ettei sinun tarvitse suorittaa ja hakea sitä kautta hyväksyntää, ja ettei sinun tarvitse suojella sydäntäsi.

Suorittaminen on niin vahva ja kokonaisvaltainen toimintamalli, että sen lopettaminen vaatii monenlaisia käytännön toimia kuten riippuvuuksien hallintaa, tunteiden tunnistamista ja niiden ilmaisemista, itsen rakastamisen ja arvostamisen opettelua.

Olet ehkä kasvanut tai elänyt ympäristössä, jossa on ollut erittäin viisasta suojella itseään, mutta turvallisessa suhteessa sinun ei tarvitse niin tehdä. Puolustusmekanismit elävät tiukassa, eivätkä ne välttämättä tipu pois itsestään. Voit kuitenkin tehdä paljon asioita sen eteen, että pääset eroon haitallisista uskomuksistasi ja myös sen eteen, että opit kuuntelemaan sydäntäsi ja intuitiotasi.

Kun sydämesi avautuu:

  1. olet rehellinen siitä, mitä haluat ja miltä sinusta tuntuu.
  2. osaat vetää rajasi ja kunnioitat myös toisen rajoja.
  3. et murehdi, analysoi tai mieti muuta.
  4. et yritä muuttaa kokemustasi.
  5. et yritä miellyttää toista analysoiden, mistä hän saattaisi pitää, vaan toimit sydämestäsi.
  6. et jännitä, vaan olet aito.
  7. uskallat päästää kontrollista irti ja antautua hetkeen.
  8. nautit täysillä!

Sydämen avautumista ei voi suorittaa tai esittää. On ihan ok, ettet joka hetki pysty olemaan täysin aito ja avoin. Väsymys, stressi, kipeät kokemukset ja riidat vaikuttavat toisinaan läsnäoloosi, ja se on aivan normaalia. Älä siis vaadi itseltäsi liikaa.

Sydän on aina rakastava ja armollinen, joten kun osoitat itseäsi kohtaan rakkautta ja armoa, hehkut sydämesi voimaa. Hehkut iloa, valoa, kiitollisuutta ja rakkautta!

Mitran ihana, kannustava Sydämen seksi – laajenna nautintoasi -kirja löytyy TÄSTÄ!

Vanhemmuus on rakkauden, ilon, huolen ja epävarmuuden kanssa tasapainoilua – Tässä paras vinkkini, miten jaksaa paremmin

Seisoin 18 vuotta sitten sairaalan käytävällä vastasyntyneen pleksisänkyä työntäen. Tunsin samaan aikaan pakahduttavaa onnea ja rakkautta, mutta samaan aikaan polveni tuntuivat pettävän siitä vastuusta, jonka pieni käärö edessäni oli elämääni tuonut. Tyttö oli syntynyt aamuyöstä, sen jälkeen uni ei ollut tullut, olin ihmetellyt häntä hämärässä huoneessa. Mielessäni pyöri lukuisia hetkiä, joissa äitini oli ilmaissut huolensa minusta. Pieniä arkisia asioita ja hetkiä. Olin aina ne hetket kuitannut olan kohautuksella ja ajatellut, miten hän ei luota minuun. Äidin huoli lapsestaan. Tai ehkä rakkaus ja kiintymys, josta kumpuaa toive siitä, että kaikki menisi elämässä hyvin. Äiti oli kasvattanut meidät kolme lasta aika yksin, vaikka apuja hoitamiseen olikin saanut. Nyt, kun katsoin vastasyntynyttä lastani, ymmärsin ensimmäistä kertaa elämässäni, miltä äidistä oli tuntunut – Jatkuva rakkauden ja ilon, huolen ja epävarmuuden vaaka ja sen heilunta, jota en voisi enää koskaan elämässäni hallita. Tämän hetken ja näiden tunteiden kirjoittaminen liikuttaa minua edelleen syvästi.

Ole rehellinen vanhempi

Äitini, tuore mummo, tuli katsomaan meitä sairaalaan niin nopeasti kun vain pääsi, muutamia tunteja synnytyksen jälkeen. Oli hän istunut sairaalan pihalla parkkipaikalla autossa synnytyksen aikana ja rukoillut, vaikkei uskonnollinen tai neuroottinen olekaan.  Olemme nauraneet tälle lukuisia kertoja. Tuleva lapsenlapsi oli hänen ensimmäinen. Kun kohtasimme sairaalan käytävällä, tunsin valtavaa turvaa hänestä. Tiukka halaus oli pitkä ja molempia syvästi liikuttava. Kymmenen vuotta nuorempi pikkuveljeni onneksi kevensi tilannetta katsomalla mahaani ja tokaisemalla ”Siis etkö sä synnyttänytkään, kun toi sun maha on vielä tollanen?” Saimme liikutuksen itkuun mausteeksi hervotonta naurua.

Tuore lapsenlapsi sylissään äiti sanoi minulle varmasti viisaimmat ja tärkeimmät sanat elämäni aikana: ”Ole sellainen vanhempi, kun jaksat olla ponnistelematta seuraavat 20 vuotta.” Tuolla ohjeella olen pitkälti mennyt. Toisin sanoen, äiti neuvoi olemaan rehellinen siinä mitä olin ja miten toimin lapsen kanssa. Ymmärsin myös tuosta neuvosta, että lapsi tarvitsee minua ja vanhemmuuttani myös lapsiajan jälkeen, itsenäistymiseen ja aina aikuisuuteen asti.

Vanhemmuuttasi arvioidaan monesta suunnasta

Se, miten toteuttaa vanhemmuuttaan, on usein ulkoisen arvioinnin kohteena. Miten kukaan voisi kertoa, miten kenenkin kuuluu olla vanhempi?  Vanhempana onkin hyvä pohtia, miksi toimii kuten toimii, kenelle on tilivelvollinen. Toimiiko ulkoisista odotuksista, vai vaistolla ja rehellisyydestä käsin. Jos jakaa jonkun kanssa kasvatusvastuuta, olisi tärkeää olla rehellinen alusta asti omista ajatuksista ja tuntemuksista, jo positiivisesta raskaustestistä alkaen. Keskusteluja omista rehellisistä näkemyksistä on tietysti hyvä jakaa aikuisten kesken, ilman, että lapsi joutuu niitä kuulemaan. Lapsen edessä olisi suotavaa olla aina yhteisen sovitun näkemyksen kanssa. Lapsen saaminen on valtavan suuri elämänmuutos, joka kannatta rakentaa hyväksyvän rakkauden lisäksi rehellisyydelle. Sille, että on sellainen, joka aidosti on.

Neuvojia riittää

Miten ja mistä arki koostuu, on jokaisen vanhemman oma ja yhteinen valinta. On erittäin haastavaa olla uskollinen ja rehellinen omille näkemyksilleen, kun ympäristö pursuaa kaiken maailman neuvojia ja asiantuntijoista neuvolasta puistotätiin ja vastaavassa tilanteessa olevista ystävistä omiin vanhempiin ja päiväkodin henkilökuntaan. Jokainen vanhempi voisi näissä tilanteissa kysyä neuvojalta kysymyksiä, joiden kautta ymmärtäisi, miksi neuvoja kokee asian oikeaksi ja hyväksi. Samaan aikaan rehellisesti tutkailisi, mitä ajatuksia ja tunteita neuvot ja asiat itsessä herättää ja sanoittaa niitä neuvojalle ääneen. Jokainen vanhempi kokee epävarmuutta enemmän tai vähemmän ja se on täysin inhimillistä. Joka päivä olet vanhempana uuden edessä, etkä voi yksin enää päättää, miten asiat hoidetaan ja mikä on oikea tapa toimia. Sen sijaan, että paineistuu muiden neuvoista tai hermostuu, voisi rehellisesti todeta jo ennen neuvoja, että on epävarma eikä oikein tiedä, miten kannattaisi toimia.

Ei leikitytä

Kun vanhemmuuden alkumetreiltä rehellisyys ohjasi arkeani lasten kanssa, olen tehnyt heidän kanssaan asioita, joista aidosti nautin. En ole montaa kertaa leikkinyt nukeilla tai muillakaan leluilla. Lasten isä sitäkin enemmän. Emme käyneet vauvauinnissa tai muskarissa. En juuri koskaan käynyt heidän kanssaan puistoissa, perheellisiä ystäviä tapasimme sitäkin enemmän. Päiväkotiin lapset menivät vuoden ikäisenä ja se tarkoitti tietoista valintaa rauhoittaa arki-illat koulun alkuun asti. Päiväkotipäivien jälkeen vietimme hyvää ja onnellista arkea, johon kuului asioita, jotka rehellisesti tuntuivat hyvältä. Ulkoilimme metsissä, teimme ruokaa, kuuntelimme musiikkia, tanssimme ja lauloimme, laitoimme pyykkiä, tyhjensimme astianpesukonetta, teimme lumi- ja pihatöitä, piirsimme ja maalasimme, kävimme viikonloppuisin konserteissa ja teatterissa, juttelimme, askartelimme ja luimme tuntikausia kirjoja. Edelleen teemme noita samoja asioita yhdessä. Arki ja elämä heidän kanssaan on ollut kaikki nämä vuodet onnellista, opettavaista ja täynnä iloa, vaikka matkaan on mahtunut monia elämän epävarmuuksia, joita kaikilla meillä on.

Lapset oppivat rehellisyyteen

Tyttöni on pian täysi-ikäinen ja olen koko meidän yhteisen matkan ajan noudattanut äitini neuvoa. Rehellisyys itselle ja hänelle sekä nuoremmalle tytölleni on ollut mieletön kasvualusta ja voima suhteellemme. On tuntunut ihanalta, miten tytöt ovat kasvaessaan sanottaneet rehellistä olemistani vanhempana turvallisuudeksi, ennustettavuudeksi ja rakkaudeksi. Kiittäneet usein, että ovat saaneet kasvaa omaksi itsekseen. Ihaillen ja kiitollisena olen katsonut, miten he elävät omissa elämän ympyröissään rehellisenä. Uskaltavat olla herkkiä ja pohtivia, pukeutua oman maun mukaan valtavirrasta poiketen, omaavat omat näkökulmat, jakavat edelleen lapsenomaisesti ajatuksiaan ääneen siitä, miten maailman kokevat ja näkevät. Elävät sellaista elämää, joka heistä tuntuu aidosti hyvältä ja omalta, kuitenkin muita kunnioittaen. Matkallemme on sattunut kaikenlaista ja kuitenkin kaikissa hetkissä olemme pystyneet antamaan tilaa toisillemme elää  hetket läpi omina itsenämme.

Vinkki:

Olitpa vasta suunnittelemassa perheen perustamista tai jo perheellinen, voit koska tahansa alkaa kehittää rehellisyyttä itsessäsi. Jos elämä tuntuu raskaalta, kysy itseltäsi kenen elämää elät. Teetkö valintoja sen pohjalta, mitä rehellisesti haluat, vai ohjaako tekemistä muiden odotukset ja oletukset. Voisitko alkaa enemmän kysymään kysymyksiä ja näkemään ympärillä olevan maailman uteliaana, lapsenomaisena? Jos olet jo perheellinen, kannustan pikkuhiljaa muuttamaan olemistasi ja toimintaasi rehellisempään suuntaan. Muutosta ei tarvitse sanoittaa kenellekään, näin et luo epävarmuutta tai oletuksia muiden suunnalta itsellesi. Kaiken ikäiset lapset toimivat upeasti peilinä siinä, miten oma rehellisyytesi vapauttaa myös heiltä tilaa olla mitä ovat. Moni, joka on tätä lähtenyt kokeilemaan arjessaan, on hämmästynyt, miten paljon kevyemmältä kaikki tuntuu ja miten arkeen alkaa mahtua enemmän iloa ja keveyttä. Kaikki tulevat syvemmin kohdatuksi ja nähdyksi, yhteys perheen sisällä lujittuu. Kokeileminen ei maksa mitään ja voit tehdä sitä juuri silloin kun se sinusta tuntuu hyvälle. Antoisia ja avaavia rehellisyyden hetkiä <3

Rohkeasti rehellinen -kirjassa lisää pohdintoja sinulle, joka
… haluat, että elämäsi olisi täydempää ja kevyempää.
… haluat luoda syvempää yhteyttä itseesi ja muihin olemalla rehellisempi.
… olet väsynyt elämän roolileikkeihin.

Tutustu kirjaan tästä:

Selailetko sinäkin somen kuva- ja videovirtoja iltaisin? – Tästä syystä se turruttaa ja tekee olon entistä kurjemmaksi


Elämä saattaa välillä tuntua todella alavireiseltä. Saatamme todeta, että omassa elämässä ei tapahdu mitään kivaa. Kaikki on vaan jotenkin ankeaa, harmaata ja raskasta. Vähän niin kuin omasta elämästä puuttuisivat värit.

Samaan aikaan somen käyttömme lisääntyy koko ajan. Ihanista värikkäistä kuvista ja iloisista videoista on vaikea irtaantua. Juutumme herkästi somen syövereihin.

Some koukuttaa meidät, koska sen toimintamekanismi hyödyntää meidän aivoissamme olevaa mielihyvää tuottavaa, alkukantaista etsintäjärjestelmää. Järjestelmän perimmäisenä tarkoituksena on ollut houkutella ihmiset tutkimaan ympäristöään ruuan ja turvallisen yöpymispaikan löytämiseksi.

Yhä nykyisinkin aivomme pumppaavat mielihyvähormoni-dopamiinia, kun etsimisen ja ponnistelun jälkeen löydämme tai saamme aikaiseksi jotain kivaa. Jokainen, joka on sieniretkellä osunut loistavaan kanttarellipaikkaan tai tiiviin aherruksen jälkeen onnistunut kokoamaan ostamansa lipaston, tunnistaa tuon ilahtumisen tunteen. Tuollaisina hetkinä koemme olevamme jotenkin enemmän sisällä elämässämme. Koemme vahvemmin elävämme.

Valitettavasti somen ja netin instant-kulttuuri tukkii tuon mielihyvää tuottavan etsintäjärjestelmän. Nettikaupat pursuvat helposti ostettavaa tavaraa ja some tuuttaa loputtomasti uusia kuvia ja videoita. Vaikka etsintää ja palkkion eteen tapahtuvaa ponnistelua ei enää tarvita, jatkamme selaamista, koska historian saatossa aivomme ovat oppineet odottamaan löytämisestä seuraavia hurmiohetkiä.

Koska jokaisella swaippauksella saamme katsottavaksemme jotain uutta, dopamiinipiikkejä tulee todella tiuhaan. Runsaiden mielihyväpiikkien voisi luulla tekevän meistä todella iloisia. Mutta tilanne onkin päinvastoin.

Tiuhaan toistuvat dopamiinipiikit ovat haitallisia aivoillemme, koska jokaisen piikin jälkeen dopamiinitaso jää aiempaa matalammalle tasolle, kuten neurotieteen tutkija Veera Virintie toteaa Hesarin artikkelissa Opeta aivosi keskittymään . Toisin sanoen kuva kuvalta, video videolta dopamiinivarastomme hupenevat ja tunnetilamme painuu alemmas ja alemmas.

Vaikka jokainen meistä tunnistaa, ettei hyvä olo löydy somea selaamalla, valitettavan usein pakenemme alakuloamme ja pahaa oloamme somen maailmaan. Tämä vain pahentaa tilannetta turruttaen ja lamaannuttaen meitä yhä lisää. Lisää iloa ja elävyyden tunnetta löydät elämääsi, kun vapaudut somen turruttavasta voimasta.

Vapaudu somen voimasta

1. Tutki toimintatapaasi: kumpi on pomo, sinä vai some? Teetkö tietoisen päätöksen selata somea vai ajaudutko jotenkin sen valtaan? Vietätkö enemmän aikaa somessa ja netissä kuin haluaisit? Miten haluat muuttaa suhdettasi älylaitteestasi avautuvaan maailmaan?

2. Sovi itsesi kanssa pelisäännöt somen ja netin käytölle. Mitä vaikeampi siitä on irrottautua, sitä kipeämmin tarvitset siitä taukoa. Aloita pienesti, vaikka vain tunti somevapaata aikaa illassa. Tauon ajaksi laita kännykkäsi tai padisi sellaiseen paikkaan, mistä se ei vahingossa osu käteesi.

3. Kysy sydämeltäsi, mikä sellainen, minkä voit itse tehdä, toisi pikkiriikkisen lisää iloa ja väriä elämääsi. Toteuta tuo sydämesi toive, oli se sitten lempimusiikin tahtiin tanssimista, pullan leipomista tai palapelin kokoamista. Anna itsellesi lupa ilahtua tekemisestäsi.

4. Lähde kävelylle ilman kännykkää. Ole valmis huomaamaan kauniita juttuja ympäristöstäsi. Hengitä nautinnollisesti raikasta ilmaa, tunne itsesi ja kehosi. Ole läsnä jokaisessa askeleessasi. Ole avoin hyville asioille ja anna itsesi nauttia ilman tarvetta raportoida näkemääsi ja kokemaasi kenellekään.

5. Aseta itsellesi päivittäin pieniä somevapaita tavoitteita. Kannusta myönteisin sanoin itseäsi, kun toimit tavoitteesi eteen edes pikkuisen. Olemme usein liian ankaria ja vaativia itsellemme. Käännä tuo toimintatapa nyt toisinpäin ja ole itse itsesi paras ja herkin kannustaja. Sillä olet kaiken kannustuksen arvoinen.

Lue lisää, miten voit lisätä hyvää elämääsi, kirjastani Olet kaiken hyvän arvoinen

Tutustu koulutus- ja valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuusluento TÄSTÄ.

Onko sinunkin herkkyyttäsi ihmetelty tai vähätelty? – 5 helpottavaa faktaa erityisherkkyydestä

Todella moni erityisherkkä on saanut osakseen ihmettelyä, vähättelyä ja arvostelua. He ovat saaneet muun muassa kuulla olevansa ylidramaattisia, yliherkkiä, epäsosiaalisia, outoja, laiskoja, joustamattomia, nirsoja, turhantarkkoja, liian tunteellisia, ja niin edelleen. Moni on saanut kuulla myös lääkäriltään tai terapeutiltaan ettei sellaista ominaisuutta ole olemassakaan.

Erityisherkkyyttä on tutkittu jo 90-luvulta saakka ja psykologisen tutkimuksen sekä aivokuvantamismenetelmien avulla siitä tiedetään jo paljon. Vakuuttavaa on sekin, että ominaisuus ei koske vain meitä ihmisiä, vaan se on löydetty myös yli sadalta eläinlajilta ja sitä esiintyy ihmisten ja eläinten keskuudessa samassa laajuudessa; noin 20% populaatiosta on erityisherkkiä. Keräsin tähän artikkeliin tutkitusti todistettuja faktoja erityisherkkyydestä, jotta jokainen herkkä ja erityisherkän läheinen saisi lisää ymmärrystä ja voisi suhtautua asiaan luontevana osana ihmisen persoonallisuutta. 

Fakta 1: Herkkyys on periytyvä ja luonnollinen temperamenttipiirre. Se ei ole häiriö, neuroottisuutta tai vika, vaikka monet terveydenhuollon ammattilaisetkin saattavat sekoittaa sen mm. autismin kirjoon ja muihin neuropsykiatrisiin häiriöihin.

Fakta 2: Erityisherkkiä on monenlaisia ja eri ihmisillä korostuvat eri herkkyyden piirteet. Erityisherkkiä kuitenkin yhdistävät seuraavat neljä ominaisuutta:  kuormittumisalttius, aistiärsykkeiden ja aistitiedon syvällinen prosessointi, tunne-elämän voimakkuus ja empatia, sekä tarkka havainnointikyky.

Fakta 3: Erityisherkkyys on ja pysyy eikä siitä pääse tai tarvitse päästä eroon. Pyrkimys muuttaa omia luontaisia reagointitapoja tuottaa harvoin hyvää tulosta. Se saattaa päinvastoin vain lisätä riittämättömyyden tunteita. Herkkä kuitenkin hyötyy erityisen paljon tunteiden käsittelyn taidoista, itsetuntemuksesta ja stressinhallintakeinoista. 

Fakta 4: Herkkyys ympäristön vaikutukselle toimii erityisherkillä myös voimakkaan positiivisesti. 
Erityisherkät hyötyvät muita enemmän myönteisistä kokemuksista, ympäristöistä, kannustuksesta ja itsensä johtamisen taidoista. Toisin sanoen, kun herkkä ihminen saa oikeanlaista tukea, hänellä on loistavat edellytykset voida hyvin ja menestyä elämässään.

Fakta 5: Erityisherkkä ihminen ei ole synnynnäisesti arka, ujo tai epäsosiaalinen. Herkkyyteen kuuluu täysin luonnollinen taipumus tarkkailla tilanteita ja puntaroida asioita. Se, että herkkä on useimmiten harkitseva ja tarvitsee aikaa ei tarkoita mitään muuta kuin sitä, että hän haluaa varmistua, että asia on hänen ja kenties muittenkin kannalta järkevä, ja ettei se aiheuta hänelle liiallista ylivirittymistä. Kaikki herkät eivät myöskään ole vetäytyviä ja introvertteja, vaan herkkien joukossa on myös hyvin elämyshakuisia ja ulospäinsuuntautuneita ihmisiä. 

Erityisherkkyyteen tulisi suhtautua täysin luonnollisena ominaisuutena. Se on osa normaalia temperamenttien ja persoonallisuuksien kirjoa.

Jatkuva ahdistus ja uupumus pakottivat etsimään vastauksia – Clara sai 42-vuotiaana tietää olevansa autisti

Mainosyhteistyössä Atena Kustannuksen kanssa.

Kun Clara Törnvall sai 42-vuotiaana autismidiagnoosin, moni asia hänen elämässään sai selityksen. Kriitikoiden ja yleisön ylistämässä kirjassa Naisia autismin kirjolla (Atena, 2023) yhdistyvät kirjailijan oma tarina, muiden autististen naisten kokemukset sekä uusin tutkimus. Tekstin lainaukset ovat kirjasta.

Clara Törnvall. Kuvaaja: Clara Törnvall.

”Olen yrittänyt samaistua naisten yleisimpiin mielenterveysongelmiin. Olen pohtinut, vaivaisiko minua syyllisyys, häpeä tai liiallinen miellyttämishalu, olenko uupumukseen asti huipputunnollinen tyttö, täydellisyyttä tavoitteleva syömishäiriöinen, joka inhoaa vartaloaan. Ehkä olen vain kroonisesti masentunut?

Mutta kun en ole mitään niistä. Päinvastoin – en voisi monesti vähempää piitata siitä, mitä muut ajattelevat minusta. Pärjään, mutta vain sellaisissa asioissa, joista olen kiinnostunut. Sivuutan kaiken pitkästyttävän. En ole ensinkään kiinnostunut vartalostani. Ystävien kanssa jutellessa saatan joskus esittää piittaavani sokerista ja treenaamisesta, kuten naisten oletetaan tekevän, mutta oikeasti syön mitä tykkään. En ole koskaan kokenut, että ihmisarvoni riippuisi vartalostani.

En kuitenkaan pääse ahdistuksesta enkä lamaannuttavasta uupumuksesta. Onko nukkuminen vaikeaa? Ei suinkaan, iltaisin sammun kuin saunalyhty.

Asioille on oltava jokin selitys.”

42-vuotiaana Clara Törnvall oli niin ahdistunut ja uupunut, että hänen oli pakko saada selville, mistä hänen ongelmissaan oli kyse. Kun oikea lääkäri löytyi ja oikea testi tehtiin, diagnoosi oli selvä – Clara täytti reilusti aiemmin Aspergerin syndroomaksi kutsutun diagnoosin kaikki kriteerit.

Autismi on poikien diagnoosi – Naisten lievä autismi jää usein huomaamatta

Niin sanotusti hyvätasoinen tai lievä autismi oli kauan poikien diagnoosi, Törnvall kirjoittaa. Uskottiin jopa, ettei autistisia tyttöjä ole olemassakaan.

”Pitkään aikaan psykologit eivät pitäneet tyttöjen mielenkiinnonkohteita ”oikeina”, ja sen vuoksi tyttöjen autismi jäi piiloon. — Vaikka tyttö olisi kerännyt 75 My Little Ponya, sitä ei olisi pidetty erityismielenkiinnonkohteena. Mieslääkärit eivät kysyneet My Little Ponyista, he keskittyivät erityismielenkiinnonkohteisiin, joihin saattoivat itse samaistua.”

”Yleiseen tietoisuuteen pääsee harvoin sellainen autistinen nainen, joka on kirjoittanut väitöskirjansa teoreettisesta filosofiasta mutta joutuu miettimään, miten leipää leikataan, tai sellainen, joka kerää teekuppeja mutta joutuu lepäämään kokonaisen päivän tavattuaan ystäviään, tai sellainen, joka rakastaa eläimiä, mutta välttää katsekontaktia.”

Autistinen nainen ei sovi perinteiseen naisen rooliin

Naisten autismia ei huomata, sillä tytöt oppivat piilottelemaan sosiaalisia haasteitaan. Toisaalta naisilta odotetaan monia sellaisia ominaisuuksia ja asioita, jotka ovat autisteille hankalia.

”Naisten autismi poikkeaa miesten autismista osittain ympäristön tytöille ja pojille esittämien erilaisten odotusten vuoksi. Autistiset tytöt oppivat varhain piilottamaan sosiaaliset haasteensa, mutta silti he jäävät pahemmin ulkopuolisiksi, koska naisten oletetaan olevan miehiä sosiaalisempia ja huolehtivan toisten hyvinvoinnista.

”Monet autistisista piirteistä sopivat huonosti perinteisen naisen rooliin, kuten esimerkiksi se, ettei mielellään puhu tunteista ja ihmissuhteista tai että viihtyy yksin huoneessaan uppoutuneena omiin kiinnostuksenkohteisiinsa, tai se, ettei ymmärrä piilomerkityksiä eikä osaa pehmentää sanomisiaan.”

Kiltit, ujot ja mukautuvat tytöt jäävät huomiotta

”Maskaaminen eli mukautuminen on alitajuista. Lapsi aloittaa sen varhain opiskelemalla ja matkimalla samanikäisten leikkejä ja puhetta. Usein autistiset lapset vetäytyvät ja tekeytyvät näkymättömiksi tarkkaillen samalla muita huolellisesti. Myöhemmin he pyrkivät matkimaan näkemäänsä. Autistisia tyttöjä pidetään usein kiltteinä, ujoina ja mukautuvina, he jättäytyvät ryhmässä sivuun eivätkä ole muille vaivaksi.

Aikuisena maskaaminen voi olla niin automaattista, että heistä tulee taitavia näyttelijöitä ja sosiaalisia kameleontteja, jotka sujahtavat sulavasti seuraan kuin seuraan. Tosin siinä vaiheessa pitkään jatkunut todellisen minän piilottelu on usein johtanut uupumukseen ja masennukseen.”

Ahdistus ja masennus hellittivät, kun synkkyydelle löytyi syy

”Psykologini kertoo, että lähes kaikilla vastaanotolle päätyvillä on ollut ahdistusta ja masennusta. Niitä kutsutaan sekundäärisiksi oireiksi. Autismi aiheuttaa masennusta: Jos tulkitsee todellisuutta eri tavalla kuin muut, on todennäköisyys voida huonosti merkittävästi suurempi. Monien masennus lievittyy diagnoosin jälkeen, kun synkkyydelle löytyy vihdoin jokin syy.”

”Usein autismitutkimukset vanhemmalla iällä läpikäyneet autistit ovat ehtineet kokeilla monenlaisia hyödyttömiksi jääneitä hoitoja, mutta lääkkeistä, kognitiivisesta käyttäytymisterapiasta tai psykoanalyysistä ei ole apua, jos ihminen ei tiedä olevansa autistinen.”

Clara Törnvallille autismidiagnoosi antoi vastauksia hänen kysymyksiinsä ja selitti monta asiaa. Hän alkoi jopa tuntea ylpeyttä itsestään.

”Diagnoosin saaminen oli itsetuntoni kannalta paras kokemani asia. Tieto kantoi minua eteenpäin. Tutkimuksissa kuluneiden kolmen kuukauden aikana olin muuttunut onnettomasta neurotyypillisestä henkilöstä tavalliseksi autistiksi. Joukkoon kuulumisen synnyttämää onnen ja helpotuksen tunnetta on mahdotonta kuvata. Ymmärsin, kuka olen, hyväksyin sen ja löysin rauhan. Vasta diagnoosin saatuani tunsin todella olevani oikeasti ihminen.”

”Taustalla saattoi olla diagnoosin lisäksi myös ikä, mutta aloin suhtautua positiivisesti kummallisuuksiini. Sain voimaa luopuessani asioista, joita olin ennen pitänyt pakollisina. — Rajasin elämääni, luovuin tavaroista ja velvollisuuksista ja puolustin niitä asioita, joista tuli hyvä mieli. Aloin olla ylpeä erityisyydestäni.”

Ajatuksia herättävän, silmiä avaavan ja koskettavan Naisia autismin kirjolla voit kuunnella äänikirjana esimerkiksi BookBeatista.

Yhtä kirkas kuin on aurinko, on sen taakse heijastuva varjo – Pelkkään hyvään oloon pyrkimällä unohtaa sen, mikä on elämässä aina läsnä

Yksi isoimmista asioista, joilla ihminen voi itseään kiusata, on ajatus siitä että asiat ovat joko hyvin tai huonosti — ja jos ne eivät ole ensimmäistä vaihtoehtoa, on piiloteltava kun on vaikea tulla nähdyksi ilman hyvää kerrottavaa.

Kuitenkin jokainen tietää, ettei ole valoa ilman pimeää.

Samaan aikaan elämässä voi olla todella hyvää ja jollain osalla samaan aikaan sotkua, jota setvitään yksi solmu kerrallaan.
Toisinaan ääripäiden kontrasti on vain kevyempi, toisinaan syvempi.

Elämä ei lakkaa olemasta elämää, vaikka kuinka prosessoisi, meditoisi tai tutkisi omaa sisintään — elämä on elämää eikä kenenkään tarvitse muuttua yli-ihmiseksi, joka ohittaa sen erilaiset vaiheet. Hyvässäkin arjessa sattuu ja tapahtuu, ja niin saakin olla.

Joten mitä jos kaikki onkin täydellistä juuri näin?

Se osa sinussa, joka on kaikkialla kotonaan.
Se osa, jotka piilotat.
Se särkyminen joka muutti suuntaa ja se muutos, joka johti lopulta parempaan paikkaan.

Sekin aamu, jolloin heräät väsyneenä, kypsänä ja kaikkeen kyllästyneenä.
Se viha, joka läikkyy sisällä kun lakkasit sanomasta kaikkeen kyllä.
Sekin hetki, kun jokin viimein järjestyy ja kiität siitä että kuljit kaikkien vaiheiden yli ja ylipäätään luotit.

Elämä on valojen ja varjojen jatkuvaa tanssia. Ja mitä ihminen voi sen keskellä tehdä, on oppia nojaamaan kaikkiin 206:teen luuhunsa tietäen, että yhtä kirkas kuin on aurinko, on myös sen taakse heijastuva varjo.

Ja vaikka tanssi keinuttaa, sen äärellä voi oppia seisomaan jalat tiiviisti maassa — toisinaan mudassa — mutta yhtä kaikki kokonaisena.

Pienten ja isojen kontrastien kanssa kotona, ja matkakaverina pilke kummassakin silmäkulmassa.

Kuuntele ja katso runoteos aiheesta:

Tunteiden säätely voi parantaa ihmissuhteitasi – 2 tunnetaitojen kompastuskiveä, joihin voit yhä vaikuttaa

Miten tunteiden säätely ja asenne liittyvät toisiinsa?

Hyvä kysymys, joka minulle esitettiin ja jota tässäkin pohdin.

Eipä liene asiaa, jonka kanssa tunteilla ei olisi tekemistä. Myös asenteemme pääainekset: ajatukset, uskomukset ja arvot ovat varsin tunnepitoisia. Tunteet ovat asenteen suola, pippuri ja kaikki muutkin mausteet. Ne saavat elämän maistumaan elämältä.

Tunteet vaikuttavat siis vahvasti asenteessamme ja niiden myötä myös tunnesäätely.

Tunnesäätely on taito, jota voi opetella ja oppia. Se on kykyä tunnistaa, hyväksyä, nimetä ja ilmaista tunteita viisaalla ja hyvää tuottavalla tavalla.

Erityisen tärkeitä tunteet ovat ihmistenvälisyydessä ja siksi tunnesäätelytaidot tai niiden puute näkyvätkin juuri ihmissuhteissamme.

Yhteys omiin tunteisiin edistää hyvinvointia ja mahdollistaa yhteyden myös toisten ihmisten tunteisiin ja niiden ymmärtämiseen.

Suojatunteet suojaavat herkkiä pohjatunteita

Tuntuvissa ja usein ulospäinkin näkyvissä tunteissa on kyse pinnalla olevista, niin sanotuista suojatunteista. Suojatunteita ovat esimerkiksi ärtyneisyys, viha, turhautuminen, epätoivo ja tuska. Pinnan alla piilee kuitenkin se varsinainen tunne, jota kutsutaan pohjatunteeksi. Pinnan alla oleva pohjatunne voi olla esimerkiksi riittämättömyys, huonous, sivuutetuksi tuleminen tai pettymys.

Taitamattomuutemme olla tunteiden kanssa aiheuttaa usein niiden ali- tai ylisäätelyä.

Tunteitaan ylisäätelevän ihmisen toiminta on hillittyä, hallittua ja harkittua. Hän saattaa näyttäytyä muille vaikeasti lähestyttävänä, etäisenä, kylmänä ja järkiperäisenä. Hän on usein tunnollinen suorittaja, joka kaihtaa noloja tilanteita ja kasvojensa menettämistä. Tekemisestä ja elämästä uupuu usein innostus, ilo, rentous ja nautinto.

Ihmissuhteet, kuten parisuhdekin, saattavat jäädä hyvin pinnallisiksi. Parisuhteessa esimerkiksi päällisin puolin kaikki näyttää olevan hyvin, erimielisyyksiä ja riitoja on saatu välteltyä ja arjen rutiinit sujuvat, mutta suhde tuntuu kuitenkin jotenkin ontolta, etenkin kumppanista. Suhteesta puuttuu syvä tunneyhteys, tunneturva.

Tunteiden alisäätely ilmenee puolestaan pikkulapselle ominaisena reagointitapana. Tunteiden säätelemättömyys onkin pääosin perua lapsuudestamme. Lapsella ei ole vielä taitoja työstää tunteitaan, hän ilmaisee niitä voimakkaasti ja estottomasti. Lapsen mieli on kiukutteleva, vastuuton ja herkästi puolustuskannalla, jos joku on sanonut tai tehnyt hänen mielestään jotain ikävää. Syy tunteisiin on aina jossain ulkopuolella. Kun kerran olen loukkaantunut, niin minua on loukattu.

Aikuisen purkauksen taustalla on myös tuo lapsen avuttomuuden tunteesta johtuva paha olo, jos ja kun ei ole aikuisenakaan ottanut vastuuta tunnetaitojen opettelemisesta.

Tunteiden alisäätely aiheuttaa ärtymystä, kiukkua, epätoivoa, vihaa ja verenpaineen nousua. Mitä voimakkaampi tunnepurkaus on, sen loitommalle loogiset ajatukset pakenevat, sen kapeammaksi ajattelumme muuttuu ja sen omituisemmilta saattavat syyttelymme ja selittelymme kuulostaa. Me tyhmennymme.

Samankaltaisten hankalien tunteiden ja niiden aikaansaamien ennalta ennustettavien ja haitallisten reaktioiden toistuessa kaavamaisesti, on tärkeä päästä käsiksi niiden taustalla vaikuttaviin pohjatunteisiin.

Utelias ja hyväksyvä tunteiden ja reaktioiden tarkkailu ja tutkiskelu paljastaa todennäköisesti myös johtolankoja pohjatunteeseen liittyviin uskomuksiimme, jotka ovat useimmiten muodostuneet jo varhaisessa lapsuudessamme.

Kysymyksiä, jotka auttavat ymmärtämään tunteitasi

Kun haitallisen kaavan tunnistaa ja tunnustaa, sen syntysyihin voi päästä kiinni esimerkiksi apukysymysten avulla.

  • Mitä tapahtui ja mitä ajattelin, kun tunne taas kerran nousi?
  • Miten se vahvistui?
  • Miltä ja missä se tuntui kehossani?
  • Miten reagoin siihen?
  • Mikä mahtaakaan olla tunteen takana oleva tarve, pettymys tai pelko?

Tunnetaidoista ehkä tärkein onkin juuri pohjatunteiden tunnistaminen ja ymmärtäminen ja sitten näkyvämpien suojatunteiden ja niistä aiheutuvien reaktioiden viisas ja vastuullinen säätely.

Voit lukea lisää asenteesta, tunteista ja tunnesäätelystä kirjastani Muuta asenteesi, muuta elämäsi. Voit tutustua kirjaan ja ostaa sen tästä. 

 

Onko sinun vaikea tunnistaa omia tarpeitasi ja asettaa rajoja? – 9 merkkiä, että äitihaava on voinut vaikuttaa sinuun

Äitihaava tarkoittaa epäterveitä toimintamalleja sekä niiden taustalla vaikuttavia rajoittavia uskomuksia ja kipukohtia, jotka periytyvät naislinjoissa, äideiltä tyttärille.

Tunnistatko itseltäsi seuraavia tunnetottumuksia tai käyttäytymismalleja?

• Sinulla on vaikeuksia asettaa rajoja. Sinun on vaikea sanoa ei. Haluat olla kaikille mieliksi.
• Tuntuu, ettei mikään tekemäsi ole oikein tai riittävästi. Koet, että olet vääränlainen, että sinussa on jotain vikaa.
• Kuulet usein mielessäsi äidin kriittisen äänen. Mitä tahansa teetkin tai jätät tekemättä, tiedät hyvin, mitä äitisi tässä tilanteessa sanoisi.
• Toivot, että äiti päästäisi irti sinuun kohdistuvista odotuksista ja hyväksyisi sinut, näkisi sinut sellaisena kuin olet.
• Omaksut maskuliinisia toimintamalleja selviytyäksesi esimerkiksi työelämässä. Yrität piilottaa väsymyksesi tai feminiiniset piirteesi, kuten tunnereaktiot, herkkyyden tai äitiyteen liittyvät ongelmat.
• Et tunnista tai tunnusta fyysisiä, emotionaalisia, henkisiä tai taloudellisia tarpeitasi. Keskityt huolehtimaan toisten tarpeista. Kannattelet muita kaikin voimin, mutta sinulla on vaikeuksia asettua itse kannateltavaksi, ottaa vastaan tukea tai pyytää apua.
• Tunnet syyllisyyttä, jos et ole äitisi käytettävissä silloin, kun hän sanoo tarvitsevansa sinua – myös silloin, kun koet hänen toiveensa epäreiluina ja ylimitoitettuina. Kuormitut hänen toiveistaan usein.
• Elämäsi on tasapainoilua. Väistelet konflikteja, etkä uskalla tehdä valintoja tai suututtaa ketään. Pelkäät tuoda itseäsi esiin tai sanoa mielipidettäsi.
• Elämäsi on selviytymistä. Et anna itsellesi lupaa nauttia elämästä, kasvaa, saati menestyä. Et koe olevasi unelmiesi arvoinen.

”Tuntuu, etten ikinä ole tarpeeksi”

Saatat myös tunnistaa itsessäsi esimerkiksi seuraavia rajoittavia uskomuksia:

Olen vähemmän kuin muut. Olen huonompi kuin muut. En ole yhtä arvokas kuin muut.

Muiden tarpeet ovat tärkeämpiä kuin minun. Omista tarpeista välittäminen on itsekästä.

En saa näkyä enkä kuulua. Minun ääneni ei ole tärkeä. En ole tarpeeksi, mutta en saa myöskään olla liikaa.

Minulla ei ole lupa asettaa rajoja. Olen muita varten. Muiden hyvinvointi on minun vastuullani.

Minussa on jotain vikaa. Minua ei voi rakastaa. Minun pitää olla tietynlainen, jotta kelpaan.

En ikinä riitä sellaisena kuin olen.

Nämä rajoittavat uskomukset ovat äitihaavan ydin.

Rajoittavat uskomukset voivat heijastua vahingollisesti monille elämänalueille. Niistä vapautuminen auttaa voimaan kokonaisvaltaisesti paremmin ja elämään vapaammin omasta voimasta käsin, ilman turhaa syyllisyyttä.

Kurkkaa Katrin uutuuskirja:

 

Korttipakat OSTA 3 MAKSA 2  
PUOTIIN
close-image