Mistä voisi olla kyse, kun oireena on epämääräisiä vatsavaivoja: vatsakipua ja turvotusta sekä ummetusta ja ripulia vuorotellen?
Kysymykseen vastaa Antioksidanttiklinikoiden lääkäri Pyry Suonsivu, joka on kiinnostunut erityisesti ravitsemuksen vaikutuksesta terveyteen:
Pyry Suonsivu, yleislääkäri, LL
Epämääräisten vatsa- ja suolisto-oireiden taustalla saattaaa olla jokin tietty ruoka-aine. Taustalla voi myös olla Suomen yleisin loinen dientamoeba fragilis, joka ei ole kovin tunnettu. Usein suoliston koko bakteerikanta on sekaisin.
Suoliston kuntoa heikentävät esimerkiksi antibiootit, erilaiset kemikaalit ja mikromuovit. Tutuista ruoka-aineista ongelmia aiheuttaa usein esimerkiksi maito, jonka proteiini saattaa altistaa autoimmuunisairauksille, kuten ykköstyypin diabetekselle.
Joillekin suomalaisille viljat sopivat huonosti. Jos geeneissä on alttius keliakialle, se usein yhdistyy gluteeniyliherkkyyteen. Jos suoliston mikrobisto on epätasapainossa, voi esiintyä vaikkapa hiivan liikakasvua. On myös mahdollista, että esimerkiksi sisäilmaongelmat vaikuttavat suolistoon.
Kun suoliston kunto heikkenee, pilkkoutumattomia ruoka-aineita voi päästä suolen limakalvon läpi liian syvälle. Silloin puhutaan vuotavasta suolesta. Siihen liittyviä tyypillisiä ongelmia ovat usein erilaiset tulehdukselliset suolistosairaudet, autoimmuunisairaudet, ihottumat, yliherkkyysreaktiot ja tulehduksen kaltaiset tilat.
Vastaanottollani lähden ratkomaan asioita ravitsemuksen kautta. Monesti oireisiin liityviä perustutkimuksia on jo ehditty tehdä ja lopulta todettu, ettei mitään syytä oireille löydy. On ehkä päädytty diagnoosiin nimeltä ärtyvän suolen oireyhtymä. Vastaanotollani selvitämme laajoilla verikokeilla sekä virtsakokeilla elimistön mahdolliset puutostilat ja alamme korjata niitä sopivilla vitamiineilla tai lisäravinteilla. Muutoksia alkaa näkyä melko pian, niitä voi odottaa yleensä muutamasta päivästä noin kahteen viikkoon.
Suurella osalla suomalaisista on esimerkiksi jodin puutos, mikä puolestaan heikentää kilpirauhasen toimintaa ja aiheuttaa sitä kautta oireita, kuten väsymys, painonnousu ja unettomuus. Struumatkaan eivät ole harvinaisia. Myös puutokset B-ryhmän vitamiineissa ovat yleisiä. Esimerkiksi folaattia saa optimaalisesti alle 10 % naisista ja alle 25 % miehistä. B-ryhmän vitamiinien vähäisyys voi johtua esimerkiksi geneettisistä syistä tai imeytymisen ongelmista.
Suoliston kuntoa voi hoitaa itse probioottien avulla. Siihen käyvät esimerkiksi kefiiri, hapankaali ja muut elävät probiootit. Annan aina potilailleni kefiiriohjeen, jota voi käyttää esimerkiksi smoothien pohjana. Suolistoa voi hoitaa myös yrteillä, esimerkiksi oreganolla, valkosipulilla ja sianpuolukalla (uva-ursi) tai Biomedin Iocidin+ -valmisteella, joka sisältää oliivinlehtiuutetta, greippiöljyä ja oreganoöljyä.
Haluatko päästä selvittämään vastaukset omiin terveyshaasteisiisi suoraan lääkäri Pyry Suonsivun vastaanotolla?
Pyrylle on avattu lisää vapaita aikoja nyt Helsingissä, Oulussa ja Tampereella! Vastaanotolle on mahdollista päästä jo lähiviikkoina. Tutustu Pyryyn tarkemmin Antioksidanttiklinikan sivuilla <<<TÄSTÄ>>>
Meissä on kaikki mahdollinen rakkaus ja voima ja syli itsellemme. Koen, että emotionaalinen kypsyminen ja erillistyminen on siitä tietoiseksi tulemista. Ja se tapahtuu niin, että oppii kuulemaan, tuntemaan ja kannattelemaan tunteitaan itse. Ihanassa tapauksessa tämän voisi oppia varhaisissa vaiheissaan: on ok tuntea mitä tunnen; olen rakas ja turvassa, ja saan tarvita mitä tarvitsen. Se tapahtuu turvallisten aikuisten hyväksyvällä suhteella tunteisiimme; on ok olla vihainen, pettynyt, innoissaan, suruissaan tai peloissaan. Silloin oppii, että omat sisäisyyden liikkeet eli tunteet ja niiden alla olevat tarpeet ovat sallittuja ja tärkeitä. Oppii rauhoittumaan ja uskomaan, että tunteet saavat tulla ja mennä.
Moni meistä ei ole saanut tällaista tunnepeilausta varhaisissa vaiheissamme – koska meillä on niin syvää kollektiivista, vielä purkamatonta tunnetraumaa sotien ajoilta psyykessämme. Ei ole ollut tilaa ja turvaa tuntea vaan on täytynyt selviytyä hengissä. Nyt turvaa ja hyvinvointia alkaa olla riittävästi, jotta voimme pikku hiljaa alkaa luopua uskomuksista, etteivät pojat itke, että viha on sama asia kuin räyhääminen, että huonommuuden oloon liittyvät ajatukset omasta huonoudesta olisivat totta, että ilosta seuraa itkua.
Jos tunnepeilausta ei ole kasvuvaiheissa ollut, tunteitaan oppii pakenemaan ja pelkäämään ja etsimään syliä tunteilleen ja täyttymystä tarpeilleen kaikkialta muualta paitsi itsestään. Korjaava kokemus on sitä, että syliä saa saada, jotta nähdyksi tulemattomat tunteet pääsevät turvassa kehiin, ja kypsyminen / erillistyminen puolestaan on sitä, että oppii uudelleenvanhemmoimaan itseään – siis juurikin rakkaudelliseksi syliksi itselleen. Ja oikeastaan vain tämä eheyttää läheisriippuvuutta / rakkaudellistaa myös ihmissuhteemme. Silloin oppii tuntemaan tunteensa, eikä niitä tarvitse enää paeta ja pelätä. Tunteet kertovat AINA siitä mitä tarvitsemme, mikä tekisi hyvää – ja siksi yhteys omiin tunteisiin on olennaisin hyvinvoinnin taito. Muuten ei voi lakata suorittamasta, miellyttämästä, toimimasta syyllisyydestä käsin ja itseään vastaan, pienentämästä itseään ja törmäämästä samoihin seiniin ja jumeihin ihmissuhteissaan ja muussa elämässään.
Plus miten megaihanaa ja juurikin sydänvoimauttavaa on hiffata, että ei ku hei! Mä pystynkin olemaan tämän suruni tai pelkoni tai minkä hyvänsä kanssa – ja jeesata itseäni (myös apua pyytämällä jos tarvitsen). Koska tunteet ovat vain tunteita. Niin on helpompaa alkaa oikeasti kokea, kun sisäinen turva alkaa vahvistua. Silloin ei enää tyystin samaistu fiilareihinsa, eikä varsinkaan ajatuksiin joita tunteet tuottavat – ja toisinpäin.
Kun oppii tunnistamaan tunteiden alla olevat tarpeet, pikemminkin EI halua tunteistaan äkkiä eroon tai rysäyttää niitä toisen päälle – koska alkaa saada koppia tunteen sisältämästä energiasta. Jokainen tunne sisältää olennaisen, hyvinvointia tukevan viestin psyykeltä. Tätä on tunnetaitojen oppiminen eli läheisriippuvuudesta eheytyminen.
Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.
Miten monta kertaa olenkaan kokenut häpeää siitä että ”tunnen väärin”. Ja voi miten paljon olen tuntenut häpeää siitä että olen toistanut samoja kaavoja ihmissuhteissani lukuisia kertoja, ja monissa kohdissa myös tietäen että tämä ei itseasiassa ole minulle hyväksi.
Välttämistaktiikka toimii tunteiden suhteen ihan hemmetin huonosti. Se alkaa toimia käänteisesti, juuri sitä mitä yritämme välttää tuntemasta, usein vain vahvistuu. Ei siksi, että se olisi rangaistus. Vaan siksi, jotta tekisimme mörköjemme kanssa rauhan ja alkaisimme katsoa niitä hitusen myötätuntoisemmin.
Ei ole mahdollista tuntea väärin. Silti näyttäisi olevan niin, että vaativista tunteista käsin reagoimme monesti tavoilla, jotka saattavat olla jotain muuta, kuin itsemme puolella olemista.
Autenttinen muutos mahdollistuu varmimmin, kun sitoudumme terveellä nöyryydellä prosessiin ja uskaltaudumme katsomaan tarkemmin, mitä tunteita ja tarpeita itseämme sabotoivien käyttäytymismallien taustalla oikein on. Tämä kysyy valtavasti rohkeutta sekä hyväksyvää asennetta – se mitä tunnet tai tarvitset ei voi olla väärin! Mutta keinot, joilla olemme alitajuisia tarpeitamme koittaneet täyttää, saattavat olla vain kertakaikkisen toimimattomia.
Tunnelukko terapiassa (skeematerapia) on oleellinen tausta-ajatus, joka on monesti auttanut minua katsomaan syvemmin itseäni omien kipukohtieni kanssa
Ihmisen käyttäytymisen takana on aina aie tai pyrkimys johonkin, minkä avulla hän uskoo selviytyvänsä tai suojaavaan itseään.
Katsotaan tätä teoriaa vähän konkreettisemmin käytännön kautta.
Kun olen jättänyt rajani ilmaisematta ja niellyt pettymykseni – olen alitajuisesti pyrkinyt välttämään konfliktia – sillä pelkäsin että konfliktit johtavat hylkäämiseen
Kun olen ottanut emotionaalista vastuuta toisen proseesista (ja samalla- en omista rajoistani) – olen alitajuisesti pyrkinyt välttämään pettymyksen kokemista – sillä en usko että pettymyksen tunteelleni on suhteessa tilaa
Kun olen ylisuorittanut ja vaatinut itseltäni epärealistisia ihanteita – olen alitajuisesti pyrkinyt välttämään epäonnistumisen tunteita ja arvostelua – sillä jos epäonnistuin minussa aktivoitua valtava itseviha, jonka kanssa en osannut olla.
Jos jäämme vain tuomitsemaan itseämme ensimmäisen kerroksen toiminnastamme, emme mitä luultavimmin kykene antamaan itsellemme sitä myötätuntoista tilaa tulla nähdyksi, joka sisällämme on joskus jäänyt yksin ja vaille tukea.
Voisitko sinä kääntyä olemaan itsesi puolella? Voisitko sinä keskustella varjoisien ja herkkien kohtien kanssa, kuin rakastava vanhempi lapsensa kanssa?
Haluatko löytää inhimillisiä keinoja tunteiden käsittelemiseen?`
Tunnekarttakirja tukee sinua matkallasi <3
Tämä kirja on sinulle joka…
…haluat luoda levollisempaa ja ymmärtäväisempää suhdetta tunteisiisi.
…haluat oppia ymmärtämään paremmin tunteitasi ja niihin vaikuttavia tekijöitä.
…haluat oppia ilmaisemaan paremmin ajatuksiasi ja tunteitasi.
…ymmärrät että tunteiden kieltäminen ei toimi, vaan niiden kanssa on hyvä harjoitella tekemään yhteistyötä.
…haluat löytää keinoja suhtautua itseesi myötätuntoisemmin.
…haluat tutustua paremmin itseesi ja parantaa samalla vuorovaikutustaitojasi.
…haluat ottaa vastuuta ihmissuhteistasi.
Miten oppia tunnetaitoja aikuisena? Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla opit ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi. Katso uusi Tunnekarttatehtäväkirja täältä.
Kamala luonnon kettuhan sen sanoo oivallisesti! Olemme ehkä tottuneet siihen, että asioita opetellaan niin, että hankitaan tietoa. On paljon älykkäitä ja oppineita ihmisiä, jotka opiskelevat paljon tietoa kirjoista, joista seuraa arvosanoja ja tutkintoja. Ne ovat meille muille todisteita siitä, että ihminen osaa ja ymmärtää asioita.
Tunnetaitojen opettelu on toisenlaista. Voimme lukea teoriaa tunteista ja tulla tietoiseksi siitä, miten tunteet toimivat, mutta emme voi tietää kaikkein olennaisinta tunteita, jos emme uskalla tuntea:
1) hyväksy tunne sellaisenaan,
2) anna tunteen olla – älä yritä tehdä sille mitään äläkä yritä funtsia sitä puhki,
3) hengittele tunteen kanssa (vaikka se olisi kipeäkin) ja
4) anna tunteen mennä ajallaan.
Tunteet ovat nimittäin liikkuvaisia: ne tulevat ja menevät, jos emme esimerkiksi ajatusten tai toiminnan avulla ala uskoa tunteiden muodostamia tarinoita ja ala reagoida niihin. Joskus tunteiden analysointi voi johtaa siihen, että tunnetaidot eivät kehity: Yritämme ratkoa tunnetta kuin ristisanatehtävää tai tutkimusaineistoa. Sitten tunne jää tuntematta ja kokematta, eli ohitamme tunnekokemuksen älyllisellä neppailulla.
Kun uskallamme pysähtyä tuntemaan tunnetta, opimme myös tunteista ja tunnereaktioistamme paljon. Eli opimme tuntemaan itseämme. Samalla opimme suhtautumaan tunteisiin siten, että emme pyri niistä eroon, emme häpeä niitä tai emme pelkää niitä. Yksinkertaisimmillaanhan tunteen tehtävä on on elävöittää havaintojamme niin, että motivoidumme toimimaan tilanteessa tilanteen vaatimalla tavalla. Tunteet ovat esimerkiksi suojelleet meitä, jotta pysyisimme hengissä. Toisaalta jotkut tunteet vievät kohti muita ihmisiä, jotta ihmislaji jatkuu.
Kun alamme ymmärtää, millaisia tunteita, meissä syntyy ja millaisen elävöittämiskokemuksen ja tulkinnan se saavat meissä aikaan, emme ole enää niin tunteiden vietävissä ja ohjailtavissa – emme pelkästään reagoi tunteisiin ajatuksissa ja toiminnassa. Tunnetaidot parantavat ihmissuhteitamme, kun suusta ei tule aina suoraan elävöittämishuurun luomaa tulkintatomua vaan esimerkiksi havaintoihin pohjautuvaa jäsenneltyä puhetta, esim. ”huomaan, että minua suututtaa nyt” tai ”huomaan, että koit tilanteen epäreiluna”.
Tunnetaidot vaativat siis havainnoinnin harjoittelua siitä, mitä omassa sisäisessä maailmassa tapahtuu. Kun huomaa jonkin tunteen, joka tekisi mieli tuutata maailmalle, voi todeta ensin ”ahaa, tällaistakin”. Sitten voi koittaa antaa tunteelle nimen: onko se kiukku tai ehkä epävarmuus tai ehkä molemmat? Siinä kohtaa aivoissa tunnereaktio on laantunut ja on mahdollista ajatella muutoinkin kuin tunteiden värittämiä ajatuksia.
Kamala luonnon kettu, majava ja muut eläimet auttavat KOKEMAAN tunteita – ja noh, ehkä myös sen jälkeen ymmärtämään niitä. Tutustu Tunnetaitokortit lapsille -korttipakkaan, jos haluat opettaa lapselle mielen taitoja ja tunteiden käsittelyä. Näiden korttien avulla aikuinenkin pääsee pohtimaan tunteita hauskalla tavalla!
Oletko ajatellut, että Lappiin kannattaa suunnata vain ruska-aikaan tai hiihtolomalla? Tässä 5 syytä kokea unohtumaton kesäreissu Ylläksellä 💙
1. Kesänkijärven kierros
Kesäillan aurinko kultaa maiseman ja jyrkkärinteiset Kesänkitunturi ja Kellostapuli kuvastuvat järven pinnasta. Metsä kahisee kevyen tuulen tanssittaessa oksia ja tunturipurossa solisee vesi. Laavulla repusta kaivetaan termospullollinen kahvia ja ohrajauhoon leivottua lapin rieskaa nuotiolla lämmitettäväksi. Avotulen räiskeeseen sekoittuu kuukkelin laulu läheisen puun oksalta. Lintu katselee hetken päätään käännellen, kunnes pyrähtää pois paljastaen oranssit pyrstösulkansa.
Kesänkijärven kierros on helppokulkuinen, reilun viiden kilometrin ympyräreitti Kesänkijärven ympäri. Jylhien tuntureiden syleilyssä kulkeva, aarnimetsän reunustama reitti soveltuu erinomaisesti myös lapsiperheille. Kunnostetun polun alkuosa on laavulle saakka avustajan kanssa esteetön.
Retkeilymahdollisuuksista voit lukea lisää Ylläksen sivuilta TÄSTÄ.
2. Keskiyön pyöräily Kukastunturiin
Kylä hiljenee ihmisten käydessä nukkumaan – vain pari satunnaista yön kulkijaa ja tien reunustalla seisova yksinäinen poro. On aika seikkailulle. Polkaise Kukastunturille katselemaan tuntureiden kylpemistä kultaisessa valossa. Yön usva, harsomainen valo ja täydellinen hiljaisuus ovat mykistävä kokemus, jolle kannattaa antaa mahdollisuus.
Vuokraa sähköpyörä Äkäslompolon vuokraamoista ja polkaise Kukastunturille helposti ja vaivattomasti. Sähköavustus takaa nautinnon ylämäessäkin. Bongaa porot vasoineen tunturista ja ihastele sammalmättäiden huumaavaa tuoksua. Kukastunturin valloitus on helppo ja lempeä retki kaiken ikäisille. Huipulle saakka vie leveä, helppokulkuinen reitti.
Pyöräilystä ja reiteistä löydät luettavaa ja videoita Ylläksen sivulta TÄSTÄ.
3. Suppaillen läpi lompolon
Aurinko kimaltelee kirkasvetisen lompolon pinnassa. Sup-lauta lipuu vaivattomasti eteenpäin rikkoen tyvenen. Lauta keinuu jalan painon alla ja viileää vettä valuu paljaille varpaille. Istahdat polviesi päälle. Ohjaat laudan syvempään veteen ja sukellat uimaan. Makea järvivesi sivelee ihoasi, kun kiipeät takaisin laudalle. Jäät makaamaan ja annat auringon lämmittää.
Sup-lautoja on vuokrattavissa sekä Ylläsjärven että Äkäslompolon kylältä. Ylläsjärvellä voit kokeilla myös Sup-joogaa Aava Laplandin opastuksella. Äkäslompolosta on myös kapea jokiyhteys Kesänkijärvelle. Uskallatko heittäytyä rauhallisen, mutkittelevan joen viidakkoon ja etsiä tiesi Kesänkijärvelle?
Yksi Ylläksen legendaarisimmista reiteistä, Pirunkurun ponnistus, on nimensä veroinen. Hikipisaroilta ei voi välttyä rakkaista kurua noustessa ja jutustelu vaihtuu puuskutukseksi. Mitä ylemmäs nousee, sitä useammin haluaa pysähtyä ja kurkata taaksepäin. Takana aukeaa mykistävä näky: kuru täynnä suuria, pakkasrapautumisen synnyttämiä lohkareita ja taustalla Yllästunturin kaikki kolme huippua.
Pirunkurun nousu on todellinen ponnistus, mutta ylhäällä odottava pysäyttävä, aava tunturimaisema ja evästauko Tahkokurun kodalla palkitsevat kulkijan kuin kulkijan.
Tietoa luontopoluista ja Suomen kauneimmista tuntureista löydät Ylläksen sivuilta TÄSTÄ.
5. Lettukestit laavulla
Kasaat kuivia, rapisevia klapeja nuotiopaikalle kehikoksi. Puukko veistää puun pintaan lastuja ja kuiva tuohi rapisee käsissä. Aurinko kurkistelee tunturin takaa ja suopursut huumaavat tuoksullaan. Raapaiset tikun ja nuotio aloittaa tanssinsa. Pannulla sihisee rasva ja repusta löytyy pullollinen lettutaikinaa. Kuksa on kukkurallaan marjojen kultaa: viereiseltä suolta poimittua hillaa. Kaada tilkka taikinaa pannulle ja anna nuotion hoitaa loput.
Maistuuko mikään ruoka koskaan huonommalta ulkona nautittuna? Letut eivät ole poikkeus. Ylläs Ski Resortilta johtaa helppokulkuinen reitti Ojanlatvan laavulle, joka on jänkän ja tuntureiden reunustama. Hillat lettujen päälle voit poimia viereiseltä suolta heinäkuun puolestavälistä elokuun alkuun.
Alueen karttaan voit tutustua Ylläksen sivulla TÄSTÄ.
Löydämme haltioituneen hehkuttamisen isojen elämyksien äärellä helposti. Huokailemme ääneen, kuvailemme tilannetta uudelleen ja uudelleen. Ja huomaamme usein, miten hyvä olo jatkuu ääneen puhumisen myötä. Kuin emme tahtoisi laskea irti ja miksi tarvitsisikaan? Ääneen sanoittaminen on keino pitää nautinnollisesta hetkestä kiinni ja vahvistaa sen merkitystä itselle.
Hehkutus ei ole rehentelyä, eikä itsekkyyttä
Kulttuurissamme varotaan valtavasti asioilla kerskailua. Se kellä onni on, sen kätkeköön, sanotaan sananlaskussakin. Ohjetta noudattamalla jätämme paljon hyvää oloa tuottavaa tunneskaalaa kokematta. Usein unohdamme, että ihanan kokemuksen muistelukin herättää kehossa ja mielessä nautinnollisia hormoneja juhlimaan. Pienen pienestä elämyksestäkin saa hehkuttamalla suurempaa.
Maistoin juuri kesän ensimmäisen oman maan mansikan. Sen makeus suorastaan värähteli kielelläni ja sai maistamaan kesän jo yhdellä puraisulla
Hehkutus on aistien houkuttelemista uudelleen tuohon nautinnolliseen kokemukseen. Aivomme kun eivät tiedä, onko ajatus muistelua, itse tuotettua vai tapahtuuko juuri sillä hetkellä. Hyvin hehkutettuna mieli nauttii monia kertoja samasta ihanuudesta.
Jakaminen ja myötäilo henkivät hyvää oloa
Omien kokemuksien ja tuntemuksien jakaminen on ihmiselle luontaista. Haemme sen kautta merkityksellisyyden kokemusta. Kun hehkutat kokemustasi toiselle ja hän osallistuu iloosi, koet usein itsesi tärkeäksi ja merkitykselliseksi. Nautinnon kokemuksen jakaminen tärkeän ihmisen kanssa tuntuu usein siltä, kuin kokisi tilanteen uudelleen. Mitä syvempiä onnellisuuden tunteita tuommekaan esille, sen syvemmin
koemme jakamisen vaikutuksen.
Mikä vapauden tunne, kun nuuhkin meren tuoksua ja istuin katselemassa niin kauas kuin silmä kantaa. Tuuli hiuksissa hulmuten ja parhaimmillaan tyrskyn pisarat ihollani
Seksuaalinen nautintokin vahvistuu hehkuttamalla
Seksuaalista nautintoakaan ei kannata rajata vain seksihetkiin. Kokemuksien hehkuttaminen kumppanin
kanssa jälkikäteen pitää yllä niin yhteistä seksuaalista kipinää, mutta herättelee nautinnon tuntemuksia
myös sinussa itsessäsi.
Olihan ihmeellisen ihanaa, kuinka nautinkaan kosketuksestasi niskassani
Hehkuttaminen tuo usein esille myös ne yksityiskohdat, joiden merkitys seksuaalisessa nautinnossa on erityisen tärkeää. Tutkimusmatkailijana kumppanisi voi poimia hehkutuksen lomasta niitä syttymisen ja nautinnon ihmeellisyyksiä, joita voidaan kokeilla uudelleen. Samalla annatte myös niin tärkeää palautetta kokemuksista toisillenne ja vahvistatte ”maailman ihanin seksikumppani” -ajatusta.
Kokeile hehkuttaa ensin itse ääneen
Hehkutustakin kannattaa harjoitella ensin itse ääneen. Maistele sanoja suussasi, toista niitä muutaman kerran ja kokeile sanoa jotain erityisen rohkeaa ja vahvistavaa hyvin vakuuttavasti. Keskity kehosi tuntemuksiin ja kuulostele, mitä siellä tapahtuu. Innostus on sallittua, ilahtuminen tekee erityisen hyvää ja yksikään asia, joka saa mielesi riemuitsemaan ei ole vähäpätöinen.
Saunan terveysvaikutuksia on tutkittu viime aikoina yhä enemmän. Saunan rentoutumis- ja rauhoittumispuoleen keskittyvä Hyvää oloa saunomalla -kirja listaa saunan aivoterveysvaikutuksia. Tiesitkö, että aivosi pitävät saunomisesta?
Tässä 6 saunan aivovaikutusta:
1. Ehkäisee aivosairauksia (esim. aivoinfarkteja, dementiaa)
2. Lisää uusien aivosolujen syntymistä
3. Lisää keskittymiskykyä
4. Vähentää stressiä, ahdistusta ja masentuneisuutta
5. Auttaa nukahtamaan sekä parantaa unen laatua
6. Lisää kehon itse tuottamia hyvän olon hormoneja, endorfiineja
+ Oletko koskaan ajatellut, että sauna on nykyään miltei ainoa paikka, jossa istutaan pitkiäkin aikoja ilman puhelinta, muita laitteita tai ylipäätään ilman virikkeitä? Sauna on suomalaiselle todellinen mielen ja kehon hyvinvoinnin keidas!
Hyvää oloa saunomalla – Saunafulness -kirja sisältää paljon tietoa ja rentouttavia vinkkejä ja harjoituksia saunaan. Tilaa Kirja Hidasta elämää -puodista esimerkiksi mökkituliaiseksi:
Teksti on tuotettu mainosyhteistyössä ja yhteisestä rakkaudesta kirjoihin WSOY:n kanssa.
Miten selvitä, kun oma pieni lapsi sairastuu vakavasti? Millaisia ajatuksia, tunteita ja kokemuksia käy läpi, kun kuolema tulee liian varhain liian lähelle?
Juuso Juutinen
Jos me tästä selvitään -kirjan (WSOY, 2023) kirjoittanut Juuso Juutinen on tehnyt pitkän uran kaupallisen muodin parissa – viimeisimpänä hän on työskennellyt tunnetun Vans-brändin parissa. Juuson elämä mullistui esikoispojan ollessa puolivuotias, kun sitkeän flunssan takaa paljastui harvinainen sairaus.
Alkoi kilpajuoksu kuolemaa vastaan, jonka aikana Juuson piti kohdata itsensä, jotta voisi tukea lastaan, puolisoaan – ja itseään.
Kirjassaan Jos me tästä selvitään Juuso kertoo päiväkirjan omaisesti mutta elokuvallisen tarkasti, mitä ihmisessä tapahtuu, kun kuolema tulee lähelle: mitä on kohdata kuolemanpelko, syyllisyys, epävarmuus? Toisaalta: miten pienet ilot, elämän arvot ja rakkaus saavat katsomaan elämää uudessa valossa?
Tässä muutama poiminta Juuson pohdinnoista:
Itkua pidättäen avaan kannettavan tietokoneeni ja jatkan tutkimista, kuin suojatakseni itseäni pahalta ololta. Kun löydän uutta tietoa, näytän sen Katille, joka pitää poikaamme tiukasti kädestä. Yritän vimmatusti saada kaiken hallintaan, sillä en pysty olemaan pelkkä sivustakatsoja, kun pieni poikani taistelee kaikin voimin elämästään.
***
Tajuan, että en ole pystynyt omaksumaan elämäntilanteemme vaatimaa uutta roolia, koska kärsin heikosta itsetunnosta ja riittämättömyyden tunteesta. Olen perustellut töiden tekemistä itselleni ja puolisolleni jos jonkinmoisilla syillä: ”Tämä nyt on vaan pakko tehdä”, ”Olen päässyt jo näin pitkälle” tai ”Minulla ei ole varaa pudota kelkasta”. En ole ollut tarpeeksi kypsä ymmärtämään, että tehtäväni olisi olla perheenisä ja puoliso ja olosuhteet huomioon ottaen siinä on yhdelle ihmiselle aivan riittämiin.
***
Ihminen on siitä ihmeellinen, että meissä kaikissa piilee kyky muokata käsitystämme ympäröivästä maailmasta. Usein tulkitsemme todellisuuden mielialojemme ja tunteidemme kautta ja muokkaamme sen pohjalta omanlaisemme ihannetodellisuuden. Kohdistamme katseemme ainoastaan murto-osaan ympäröivästä maailmasta. Kaikki se, mitä päätämme olla näkemättä, ei ole osa elämäämme, mutta se on silti hyvinkin todellista.
***
Eletty elämä on iso osa ihmisen mukanaan kantamaa taakkaa, mutta sitä voi keventää muuttamalla elämänsä suuntaa. Viimeistään isyys on saanut minut ohjaamaan laivani kohti selvempiä vesiä, mutta eihän merimies koskaan täysin unohda menneitä myrskyjä. Kohdatessani uudenlaisen hirveän todellisuuden olen kypsynyt ja kasvanut viimein ajatukseen, ettei unohduksessa tulisikaan elää, vaan päinvastoin, menneisyydessä piilee suuri voimavara.
Voit kuunnella kirjan äänikirjana esimerkiksi täältä.
”Haluan vaalia ihmissuhteita, joissa välitetään, enkä suhteita, joissa pitää keskittyä siihen, ettei välitä”
Olen yrittänyt varovasti mutta silti avoimesti kertoa äidilleni, mikä minuun on sattunut ja mitä toivoisin. Olen välillä kuvannut tunteitani, sitten taas selittänyt järjellä suhteemme dynamiikkaa, pohtinut, mistä konflikti voisi johtua. Äiti on ohittanut kaiken. Jos äiti ei halua kohdata minua haavoittuvaisimmillani vaan kääntää aina uudelleen selkänsä, en koe turvalliseksi kohdata häntä. En voi mennä satutettavaksi enää. Jotta voisimme äidin kanssa päästä lähemmäs toisiamme, minun pitäisi valita uhrautuminen. Se tarkoittaisi itseni ja hyvinvointini uhraamista. Nykyisellään en voi olla hänen lähellään. Toinen vaihtoehto olisi se, että äitini pitäisi tehdä tai sanoa jotain, edes pientä, mistä tuntisin tulevani kuulluksi. Että kokemuksellani olisi arvoa. Riittäisi, että äiti suostuisi näkemään oman osuutensa suhteessamme. Hän laittaa kaiken minun piikkiini, ja se on kestämätöntä. En suostu ottamaan koko konfliktia vastuulleni. Jos äiti kysyisi, mitä minä toivoisin tai mitä hän voisi tehdä toisin, olisimme yhteyden äärellä. Tiedän, että se on ison, ehkä mahdottoman kynnyksen takana. En odota minkään muuttuvan, mutta olen valmis tarkastelemaan suhdetta uudestaan, jos tunnen, että äiti olisi avoin sille ajatukselle, että meitä on tässä suhteessa kaksi. Minä en ole ainoa, jonka täytyy ”kasvaa aikuiseksi” tai ”olla isompi ihminen”. Olin jo isompi tarpeeksi kauan. Haluan vaalia ihmissuhteita, joissa välitetään, enkä suhteita, joissa pitää keskittyä siihen, ettei välitä.
– Anna, 42
Äitihaava on monitasoinen ilmiö, joka kuvaa mm. äitien tyttäriin kohdistamia odotuksia ja vaatimuksia. Vertaistukea ja voimauttavia ajatuksia äiti-tytärsuhteiden ristiriitoihin löydät Katri Syvärisen uutuuskirjasta Äitihaava – tyttären raskas perintö.
Vielä alkuun selkeytykseksi: emotionaalisesti etäinen ei tarkoita pahaa, huonoa eikä tähän sanaan ei liity mitään tuomintaa.
Kukaan ihminen ei ole joka ikinen hetki kontaktissa tunteisiinsa ja meillä kuuluukin olla erilaisia defenssejä. Joskus emotionaalinen etäisyys on ikäänkuin ”olotilallista” – eli lähes jatkuvaa. Tällöin ihminen ei juurikaan ilmennä tai ehkä edes tunnista haavoittuvaisempia tunteita, kuten häpeää, hylätyksitulon pelkoa vaan toimii usein ”ikäänkuin ei tuntuisi miltään”. Emotionaalinen etäisyys kehittyy suojamekanismiksi usein jo lapsuuden kodissa, jos ”heikkoutta” taikka tarvitsevuutta ei ole saanut ilmentää ja on jatkuvasti korostettu yksin selviämistä ja pärjäämistä.
Läheisriippuvuuteen taipuvainen usein rakastuu emotionaalisesti etäisiin ihmisiin ja uskoo, että ”minä voin saada toisen avautumaan”. Ja se ei sitten kuitenkaan usein ihan niin mene. Itseasiassa läheisriippuvuuteen taipuvainen on myös monesti jollain tavalla emotionaalisesti etäinen ITSELLEEN. Voi olla vaikea tunnistaa OMIA tunteita, tarpeita ja rajoja, koska on niiiiiiiiiin keskittynyt siihen toiseen, ja siihen miten häneltä saisi rakkautta ja turvaa. Todella ymmärrettävää, ja täällä huutelee siis ihan oma kantapää, ei mikään norsunluutorni viisaus.
Niin järjetöntä kun se onkin (siis sillä järjellä ajateltuna..) niin ristiriitaiseen viestintään ja epäselkeyteen (esim. sitoutumisen suhteen) voi jäädä koukkuun, tiedostamattaan. Varsinkin, jos olemme jo lapsuuden kodissa kasvaneet emotionaalisesti etäisessä ja ristiriitaisessa tunneilmastossa. Sille on hyvä toleranssi ja se on tuttua. Jatkuva pieni varpaillaan olo. Jos aikuisuudessa huomaa toistavansa kaavaa, jossa rakastuu emotionaalisesti etäisiin ihmisiin ja on ”aina se joka haluaa enemmän yhteyttä”, on mahdollista että tämä on se alitajuinen rakkauden malli, minkä omaksuit.
”Rakkaus on sitä että, aina kaipaan toista enemmän”.
Epäselkeys ja ristiriitainen viestintä herättää usein itseasiassa turvattomuutta, jonka saatamme sotkea intohimoon. Että nämä pehoset vatsassa on vaan elämää suurempaa rakkautta, mutta mun pitää vaan saada tuo toinen tajuamaan se! Ei tarvitse. Rakkautta ei tarvitse jahdata, toista ei tarvitse saada näkemään sinun arvoasi. Sinä olet jo arvokas.
Jos huomaat elämässäsi toistuneen kaavan, jossa rakastut emotionaalisesti etäisiin ihmisiin, janoten aina enemmän, voi olla melkoinen ”maapallo onkin pyöreä” juttu tajuta että selkeys on hemmetin vetovoimaista ja kiinnostavaa.
Olen viime vuodet pyrkinyt hahmottamaan elämäni pelkoja ja sitä, kuinka niiden aiheuttamasta tunnejäljestä voi parantua. Olen tullut siihen tulokseen, ettei niistä voi – eikä tarvitse.
Pelkoa ei ole pakko voittaa, riittää että kulkee sitä kohti. Pelkoa ei tarvitse pyyhkiä elämästä pois. Loppupeleissä on oma valinta, suuntaako sitä kohti vai loittoneeko kauemmas.
Pelko pienenee kohti kuljettaessa
Pelko ja rakkaus ovat valintoja. On paradoksaalista, että valitsemalla toisen, saat samalla molemmat. Kulkiessasi kohti pelkoja, lähestyt myös rakkautta. Samoin kulkiessasi kohti rakkautta, kohtaat myös pahimmat pelkosi.
Ero piilee siinä, että lähestyessäsi rakkautta, se kasvaa. Kun taas kuljet kohti pelkojasi, ne pienenevät.
Pelko lepää vankimmin sisälläsi olevassa lapsessa, joka mitä ilmeisemmin ei ole aikoinaan kyennyt kohtaamaan sitä. Kehoon on lukkiutunut energiaa, joka myllää siellä vielä aikuisena. Ellei tuota energiaa pura, ei sen aiheuttamasta pelosta voi myöskään toipua. Tällöin tahattomasti satuttavat sanat ja teot saavat meidät yhä häpeämään pelkäämistä ja tuntemaan olomme pieneksi.
Pelon kohtaamisen kolme tärkeintä asiaa
Ensimmäinen iso harppaus pelon kohtaamiseen lähtee kolmesta pienestä askeleesta. Ne täydentävät toisiaan ja ovat yhtä yksinkertaisia kuin puolueiden vaalilupauksen ennen varsinaista äänestyspäivää.
Oletko valmis?
Hyväksy. Päästä irti. Anna olla.
Joku saattaa pöyristyä kehotuksesta, että vallitsevassa maailmantilanteessa pitäisi päästää irti. Loppupeleissä se on silti parasta, mitä voimme tehdä, sekä itsellemme että ympäristölle.
Useat meistä on kasvatettu ihailemaan periksiantamattomuutta ja hampaat irvessä suorittamista. Silti usein vasta irtipäästäminen mahdollistaa todellisen ihmeen. Sen, että voi todella antautua elämälle.
Se, että hyväksyy asioiden tolan ei tarkoita, että hyväksyisi itse asiaa. Minkä itsessään hyväksyy, sitä voi kehittää. Mutta mitä ei hyväksy, se muuttuu ajan saatossa möröksi.
Kirjailija ja terapeutti Tommy Hellsten kiteytti saman ajatuksen seuraavanlaisesti: “Jos haluat parantaa maailmaa, mene itseesi. Siellä tapahtuvat muutokset heijastuvat hetken päästä ympäristöön. Silloin muutat maailmaa. Et sillä mitä teet, vaan sillä mitä olet.”
Pelkoa ei tarvitse voittaa, sen kanssa voi oppia elämään. Kun pelkoa siedättää, se pienenee. Samalla rakkaus sisälläsi saa tilaa kasvaa. Asetelma elää ja hengittää läpi ihmisen ainutlaatuisen elämän.
Lempeyden voima on jotain, minkä olen löytänyt vasta viime vuosina elämänmuutokseni ja etenkin säännöllisen joogaharjoittelun myötä. Sitä ennen sisälläni eli vahvana ainoastaan suorittajan sisukas, mutta vaativa ja ankara voima.
Minulle lempeämpi voima tarkoittaa voimaa, joka ei ole puskevaa tai pakottavaa voimaa, vaan se tulee jostain paljon syvemmältä. Se on paljon rakastavampaa voimaa. Kun lempeämpään voimaan keskittyy, se kasvaa läsnäolon ja jokaisen hengityksen myötä. Se on hyväksyvää eikä vaadi äärimmäisyyksiä. Se ei vie mielen ja kehon voimavaroja, vaan kasvattaa ja tukee niitä ylläpitäen myös kehorauhaa.
Lempeämpään voimaan liittyy itsensä valitseminen – välillä vähempikin riittää ja se voi joskus olla jopa enemmän. Aina ei tarvitse venyä äärimmäisyyksiin, aina ei tarvitse vain selviytyä. Lempeämpi voima ei myöskään tuomitse eikä vertaile. Se lähtee syntymään sisältäpäin ja on tärkeä osa mielen hallintaa, kehon kuuntelua sekä oman jaksamisen ja terveyden kunnioittamista.
Mistä lempeyden voiman löytää?
Voit löytää lempeyden voiman sydämestäsi. Minulle se on lopulta auennut vasta joogan tultua elämääni. Joogaopettajani viisaista sanoja lainaten ”annanhyvää keholleni, en egolleni” – siitä on lempeämmässä voimassa kyse. Joogaharjoituksessa jokaisen uuden ja vaihtuvan asennon myötä lempeämpi voima täytyy löytää ja aktivoida uudelleen – aivan, kuten elämässä yleensäkin.
Liian helposti saatamme sen unohtaa ja tarrautua kiinni siihen puskevampaan voimaan. Lempeämmän voiman valjastamiseen tarvitaan hengityksen ja läsnäolon lisäksi pysähtymistä sekä rajoja. Kun itsetuntemus ja itsemyötätunto kehittyvät, on entistä helpompaa löytää lempeämpi voima ja luottaa siihen. Sillä on ollut omaan elämääni parantava vaikutus ja sen myötä jaksan jatkaa omaa kasvumatkaani eteenpäin.
Joogaopettajani viisaista sanoja lainaten ”annanhyvää keholleni, en egolleni” – siitä on lempeämmässä voimassa kyse.
Mitä on mielen voima?
Mielikin on kuin lihas; kun sitä käyttää, se vahvistuu. Mielen voima on olennainen osa lempeyden voimaa. Mielen voimalla ei välttämättä voi parantua esimerkiksi kroonisista sairauksista, jota itse sairastan, mutta sen avulla olen itse sopeutunut paremmin, elämänlaatuni on kohentunut ja olen pystynyt keskittämään ajatukseni muualle kuin huonoon fyysiseen vointiin.
Etenkin silloin, kun on vaikeaa, tarvitaan henkistä lujuutta ja resilienssiä. En oikeastaan uskalla edes ajatella, missä olisin ilman mielen voimaani. Jos keskittyisin vain suruun, voimattomuuteen ja kipuihini, vointini menisi äkkiä entistä huonompaan suuntaan – mieli voi vaikuttaa fyysiseen jaksamiseen sekä pahentaa oireita.
Kun valjastan mieleni itseni puolelle, voin sen avulla vaikuttaa elämääni ja päättää, että tästä päivästä tulee hyvä, vaikka haasteita olisikin. Omalla asenteellani on suuri vaikutus. Sen avulla voin muokata sitä, miten maailman näen sekä koen.
Miten jooga voi auttaa?
Joogaharjoituksen myötä minulla on aina mahdollisuus valita lempeys itseäni kohtaan ankaruuden sijaan. Kun kadotin yhteyden itseeni ja keskityin vain suorittamiseen, en osannut ottaa vastuuta tunteistani tai elämästäni. Saavutin kyllä tavoitteitani ja menestyin opiskelussa, työelämässä ja urheilussa, mutta ne eivät lopulta tuntuneet enää miltään.
Jossain kohtaa luovutin oman onnellisuuteni toisten ihmisten käsiin. Nousin jokaiseen päivään tiedostaen, että olin tyytymätön elämääni. Jokaisen pettymyksen myötä katkeroidun entistä enemmän ja syytin menneisyyttäni. Traumojani. Epäonneani. Enkä enää kokenut, että voisin itse vaikuttaa asioihin.
Näin kaiken sumuisten ja mustien linssien läpi, mikä varjosti elämääni vuosien ajan. Jooga on auttanut minua löytämään mielen ja lempeyden voiman sekä ottamaan vastuuta elämästäni.
Mielikin on kuin lihas; kun sitä käyttää, se vahvistuu.
Miksi mielen ja lempeyden voima on niin tärkeää?
On ihan tutkittu juttu, että meidän ihmisten negatiivinen asenne, rajoittavat uskomukset ja pessimistiset ajatukset heikentävät terveyttämme ja onnellisuuttamme. Kun taas myönteinen ja myötätuntoinen tapa suhtautua elämään sen sijaan tukee ja edistää hyvinvointiamme.
Olen vihdoin sisäistänyt, että minä itse voin vaikuttaa siihen, miten itseeni, elämääni ja sen tapahtumiin asennoidun. Minulla on vastuu omista tunteistani, mutta ei toki muiden tunteista tai käytöksestä. Ei ole myöskään tarkoitus, että ikävät asiat vain ohitetaan tai teeskennellään, ettei niitä olisi tapahtunut.
Ikäviä tunteita saa edelleen nousta pintaan – se on vain inhimillistä. Eikä niitä tunteita missään nimessä pidä tukahduttaa, vaan ne tulee kohdata ja käsitellä. Tässä jo pelkkä astuminen joogamaton kannateltavaksi auttaa minua. Se on turvallinen paikka tunteiden käsittelyyn. Vastoinkäymisten ja syyllisten etsimisen sijaan keskityn niihin asioihin, mihin voin itse vaikuttaa tai mitkä asiat elämässäni ovat haasteista huolimatta hyvin. Keskityn ajatukseni siihen, miten voin selvitä tilanteesta ja päästään eteenpäin.
Miten voi treenata mielen voimaa?
Yksi asia joogan lisäksi, mikä on itseäni tässä muutoksessa auttanut eteenpäin ovat voimalauseet – ja se, miten puhun itselleni. Kun joogan myötä opettelin myös lempeämpää ja kannustavampaa sisäistä puhetta, elämänasenteeni muuttui ja kehittyä positiivisempaan suuntaan.
Utuiset linssit kirkastuivat ja samoin suhtautumiseni elämääni muuttui valoisammaksi. Yleinen tyytyväisyys lisääntyi. Kun en enää jatkuvasti ruoskinut mielessäni itseäni, sinne alkoi vapautua tilaa myös kaikelle hyvälle – eteenpäin vievälle voimalle. Lempeyden voimalle.
Voimalauseita tulee toistaa itselleen uudestaan ja uudestaan, jolloin pikku hiljaa niihin alkaa uskoa. Toistamisessa merkityksellistä on se, että ne alkavat vaikuttaa suoraan aivoissamme kulkeviin ratoihin ja muuttamaan niitä. Sen myötä tunnetilamme muuttuvat ja alitajunnassa jumissa olevat virheelliset ja haitalliset uskomukset alkavat murtua.
Omaa mieltä voi kehittää monellakin tavalla. Itselleni toimii parhaiten joogan ja voimalauseiden lisäksi muut mielenharjoitukset kuten meditointi, kylmäuinti sekä hengitysharjoitukset, jotka kaikki kehittävät mielen lujuutta ja joustavuutta sekä ylläpitävät kehomieliyhteyttä.
Vaikka tällainen mielen muutos ei tapahdu yhdessä yössä, vaan vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä sekä paljon työtä itsensä kanssa, on se ollut kaiken sen uurastamisen arvoista.
Kun en enää jatkuvasti ruoskinut mielessäni itseäni, sinne alkoi vapautua tilaa myös kaikelle hyvälle – eteenpäin vievälle voimalle. Lempeyden voimalle.
Tässä muutama voimalause, jota voit kokeilla:
Olen itseni puolella.
Minä riitän.
Vähempikin riittää.
Kaikki järjestyy ajallaan.
Olen kaiken hyvän arvoinen.
Elämälläni on tarkoitus.
Luotan, että olen juuri nyt oikeassa paikassa.
Olen kiitollinen tästä hetkestä.
Kuvat: Emmi Kiesvaara
Annukan kirja Matka itsesi puolelle on lempeyden voiman käyttöopas, joka toimii kuin lämmin halaus. Kirja opastaa lempeästi, miten luottaa itseensä silloinkin, kun on oman jaksamisensa rajoilla tai vaikeuksien keskellä.
