”Kuka voisi kellot seisauttaa ja ajan pysäyttää, kun maailma antaa kaikkein kauneintaan?”, kysyi Suurlähettiläät parisenkymmentä vuotta sitten.
Pysyvää on ainoastaan muutos, sanotaan. Mutta entä jos ei halua, että mikään muuttuu? Entä jos juuri tämän hetken haluaisikin sulkea pulloon ja laittaa sitten korkin visusti kiinni. Kaikkihan on niin hyvin nyt, joten eikö annettaisi pölyn laskeutua juuri tähän? Ei mentäisi enää minnekään.
Elämässä tapahtuneiden kriisien jälkeen on usein tyyntä. Silloin tuntuu, että elämän palaset ovat asettuneet paikoilleen. Vihdoin aurinkoiset päivät lämmittävät ja piirtävät pisamia kasvoihin. Vihdoin hymyt leviävät kasvoille eikä niitä varjosta mikään suuri ja vakava. Vihdoin saa elämässään levätä ja hengittää niin, ettei mikään rinnassa pingota.
Varsinkin silloin tahtoo tarrata: Puoliso, älä vain keikuta venettä, älä vain nyt muutu. Pysy juuri tuollaisena, sopiiko? Lapsi, älä kasva enää yhtään, jää kainalonkokoiseksi. Lämpimäiseksi, jonka poskea saa aina pussata. Älkää kukaan vanhentuko, älkää sairastuko, älkää sotiko, taistelko, älkääkä varsinkaan kuolko.
Emmekö voisi vain olla ja nauttia joka hetkestä, kun maailma on näin kaunis?
– Emme tietenkään.
Kyllä minä tiedän, ettei mikään kestä ikuisesti. Kyllä tiedän, että lopulta sataa ja tuuli tuivertaa taas tukat eri asentoon. Tiedän, ettei muutosta sovi vastustaa eikä elämää estää virtaamasta. Ja tiedän, että lapsi nousee jaloilleen ja vilkuttaa äidilleen kohta postilaatikolta. Kyllä minä sen tiedän ja huudan kohta perään, että sinä pärjäät kyllä.
Voisinko silti tallettaa tämän hetken, kun kaikki on vielä näin hyvin?
Voin. Sillä tämä hetki tekee minusta minut ihan yhtä lailla kuin ne vaikeatkin hetket, kriisit, ja ne asiat, jotka kuulemma vahvistavat. Hyvä kasvattaa yhtä lailla – ja haluan uskoa, että jopa enemmän. Ne elämän kultahiput, hetket, joissa onni pakahtuu ja ilo tursuu – niistä voi tulevaisuudessakin ammentaa, itselle ja varsinkin toisille, silloin kun vahvuutta taas tarvitaan.
Onnellisia hetkiä ei kai saa pitää väkisin. My precious teki Klonkunkin sairaaksi. Samoin tekee halu pitää maailma pakottamalla sellaisena kuin itse haluaisi sen olevan. Ymmärrän minä sen. Silti joskus unohdan, että pelkäämälläkin pilaa helposti kaiken kauniin.
Siksi on uskallettava antaa onnen olla, mennä ja tulla taas takaisin. Uskoa siihen, että onnellisia hetkiä on polulle varattu jonoksi asti. Koska onhan tämäkin hetki tässä, olihan se edellinenkin. Siispä nyt, kun kaikki on hyvin, päätän katsoa tätä hetkeä tarkkaan ja odotan sitten seuraavaa. En aio pelätä pudotusta, sillä näiden hetkien turvin me kaikki kyllä pärjäämme silloinkin, kun taas rytisee.
Selkeämpien rajojen tarve on teema, jota käsittelen asiakkaitteni kanssa vuodesta toiseen. Valtaosa asiakkaistani on kilttejä, miellyttämisenhaluisia, empaattisia, erilaisia traumoja kokeneita ja usein hukassa rajojensa kanssa. He tulevat tyypillisesti hakemaan apua uupumukseen, ihmissuhdeongelmiin, itseluottamuksen puutteeseen tai selittämättömiin fyysisiin vaivoihin, ja taustalta löytyy rajattomuutta.
Terveet rajat liittyvät erottamattomasti kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin kaikilla elämän osa-alueilla ja liian löyhät, olemattomat tai joustamattomat rajat aiheuttavat hankaluuksia. Jatkuva myötäily ja omista rajoista joustaminen aiheuttaa kuormittuneisuutta, joka voi näkyä esimerkiksi väsymyksenä, masentuneisuutena, ihmissuhdeongelmina tai kehollisena oireiluna. Henkilökohtaisten rajojen asettaminen, niiden ylläpitäminen ja vahvistaminen on jatkuva prosessi. Se edellyttää itsetuntemusta ja selkeää viestintää. Jos uumoilet, että hyötyisit selkeämmistä rajoista, tässä tiivistetyt vinkit rajojen määrittelemiseen ja asettamiseen.
Määritä rajasi: Ensimmäinen askel rajojen asettamisessa on tunnistaa, mikä on sinulle tärkeää. Pohdi arvojasi, periaatteitasi, uskomuksiasi ja prioriteettejasi. Tunnista alueet, joilla tunnet olosi epämukavaksi tai joissa sinusta tuntuu, että rajasi on ylitetty. Tunnista käytös ja tilanteet, jotka saavat sinut tuntemaan olosi turvattomaksi tai epämukavaksi. Mieti millaisia rajoja tarvitset, jotta voit suojata hyvinvointiasi ja fyysistä tilaasi tai omaisuuttasi.
Kerro rajasi selkeästi: Kun olet tunnistanut rajasi, on tärkeää viestiä nämä rajat muille selkeästi. Voit kommunikoida rajasi kehonkielellä, kirjallisesti tai suullisesti. Kun kommunikoit rajoista, varmista, että olet jämäkkä mutta kohtelias. Jos olet töykeä, viestisi ei mene yhtä hyvin perille ja se voi hankaloittaa ihmissuhteitasi. Voit selittää, miksi raja on sinulle tärkeä ja miltä sinusta tuntuu, kun rajat ylitetään, mutta älä sorru liialliseen selittelyyn ja puolusteluun.
Ole johdonmukainen: On tärkeää pitää kiinni luomistasi rajoista väärinkäsitysten ja konfliktien välttämiseksi. Jos annat jollekulle mahdollisuuden ylittää rajasi, hän todennäköisesti tekee sen toistekin. Ole johdonmukainen käyttäytymisessäsi, jotta ihmiset tietävät, mikä on ok ja mikä ei.
Pysy vahvana: Opi sanomaan ei, sen sanominen voi olla jopa elintärkeää. Älä anna sanojen tai ihmisten tekojen vesittää rajojasi. Monet kamppailevat ei:n sanomisen kanssa, jotta he eivät vaikuttaisi töykeiltä. Sen voi kuitenkin tehdä kunnioittavasti ja neutraalisti. Ole selkeä ja ytimekäs sanoessasi ei ja vältä pyytelemästä rajojasi anteeksi.
Ota vastuu rajoistasi: Rajojen asettaminen itsellesi on sinun ja yksin sinun vastuullasi. Kukaan ei tule tekemään sitä puolestasi. Se on askel, josta sinun on otettava vastuu.
Hallitse tunteitasi: Rajojen asettaminen voi tuntua vaikealta, jos pohdit toisten tunteita ja tarpeita omiesi sijaan. On tärkeää oppia hallitsemaan tunteitaan ja sietämään hankalaltakin tuntuvia tunteita kun asetat rajoja. On hyväksyttävä se, että se ei aina tunnu mukavalta ja joku saattaa suuttua kun asetat rajasi.
Huolehdi itsestäsi ja hanki tukea: Itsestäsi huolehtiminen ja itsesi riittävä tunteminen auttaa kommunikoinnissa ja rajojesi noudattamisessa. Toisinaan rajojen asettaminen voi olla haastavaa yksin, ja tuen hakeminen ystävältä tai asiantuntijalta voi olla suureksi avuksi.
Rajojen oppiminen vaatii itsetutkiskelua, rehellisyyttä ja uskallusta, mutta on vaivan arvoista. Rajat tuovat elämään selkeyttä, parempia ihmissuhteita, helpotusta ja parempaa menestystä.
Luulen, että jokainen tunnistaa tilanteen elämänsä varrelta, jossa toisen käyttäytyminen tai tapa olla vuorovaikutuksessa herättää itsessä vaikeita tunteita. Ja silloin usein toivomme, että toinen muuttuisi.Että toinen olisi vapautuneempi. Että toinen ottaisi enemmän vastuuta. Että toinen tulisi suojakuorestaan.Että toinen vaan nyt työstäisi ne tunnelukkonsa!
Pysähdytään tähän skenaarioon hetkeksi.Taitaa olla niin, että toivoisimme toisen muutosta siksi, että sitten meillä itsellä olisi helpompi olla?Sitten meillä itsellä olisi turvallisempi ja hyväksytympi olo? Todella ymmärrettävää. Ja samalla olemme itse varsin ahtaassa paikassa, ihan siitä ihmisenä olemisen lainalaisuudesta käsin, että toisen käyttäytyminen tai tunteiden käsittely ei ole omissa käsissämme.Joten jos toisen käyttäytyminen, tunnelukot tai mikä hyvänsä herättää itsessä vaikeita tunteita tai ahdistusta, on usein hedelmällisempää tuodakin huomio toisesta itseen.
Mitä toisen käytös MINUSSA herättää?
Miten lähden itse reagoimaan suhteessa toisen käytökseen?
Miten se on toiminut?
Onko tämä tunne tai tilanne tuttu minulle jostakin aiemmasta suhteesta?
Minkä tulkinnan silloin itsestäni tein?
On mahdollista, että toisen tunteet ja käyttäytyminen herättää meissä itsessä jotakin sellaista, jota ei ole aina niin helppo nähdä. Se voi olla taipumusta lähteä ylisopeutumaan, se voi olla taipumusta pelastajan roolin ottamiseen, se voi olla taipumusta uhrautua. Näiden asioiden tunnistaminen ei tosiaan ole aina mukavaa, mutta silloin olemme sillä alueella, johon voimme itse vaikuttaa.
Toisen tunnelukot tai käyttäytyminen voi herättää kipua, joka on mahdollisesti meille peili jostakin aiemmasta kivusta, joka ei ole päässyt pintaan. Se ei tietenkään oikeuta satuttavaa kohtelua. Samalla se voi tehdä näkyväksi meille omat selviytymiskeinomme, ja sellaiset kohdat joissa kenties tarvitsemme itse rajojen vahvistamista, itsemme suojaamisen taitoja tai jotakin muuta.
Vaikka toisen ihmisen käytös voi herättää hyvinkin vaativia tunteita (koska olemme ihmisiä) niin olisi tärkeä pystyä palauttamaan fokus sellaisiin asioihin mihin itse voi vaikuttaa. Tuulimyllyjä vastaan taistelu vaan vie mehut. Ihmiset alkavat tekemään muutoksia itsensä kanssa, jos itse niin valitsevat.Ymmärrän todella, että tämä ei ole lainkaan simppeli juttu käytännössä, mutta suosittelen kokeilemaan siitä huolimatta. Täytä tyhjät kohdat omaan elämääsi sopivilla sanoilla.
____Nimi_______käyttäytyy ______kuvaile käytöstä______ ja se herättää minussa ____kuvaile tunnetta______.
En voi muuttaa ______toisen käytöstä_______ mutta voin ______kuvaile jotakin mihin sinä voit keskittyä_________.
Miten oppia tunnetaitoja aikuisena?
Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla opit ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi.
Tämä kirja on sinulle joka…
…haluat luoda levollisempaa ja ymmärtäväisempää suhdetta tunteisiisi.
…haluat oppia ymmärtämään paremmin tunteitasi ja niihin vaikuttavia tekijöitä.
…haluat oppia ilmaisemaan paremmin ajatuksiasi ja tunteitasi.
…ymmärrät että tunteiden kieltäminen ei toimi, vaan niiden kanssa on hyvä harjoitella tekemään yhteistyötä.
…haluat löytää keinoja suhtautua itseesi myötätuntoisemmin.
…haluat tutustua paremmin itseesi ja parantaa samalla vuorovaikutustaitojasi.
…haluat ottaa vastuuta ihmissuhteistasi.
Miten oppia tunnetaitoja aikuisena? Tunnekarttakirjaan täytettävien tehtävien avulla voit oppia ymmärtämään ja säätelemään tunteitasi. Katso kirja täältä.
Melkein joka kodin kaapista löytyy purkki hunajaa, mutta harva tietää, miten monikäyttöistä se on. Mehiläisten valmistama hunaja on aito luonnontuote, joka tukee terveyttä ja hyvää oloa sisäisesti ja ulkoisesti. Jo vanhan kansan tuntemaa ja arvostamaa hunajaa ei kannata unohtaa trendikkäiden superfoodien varjoon – hunaja on paljon muutakin kuin teekupposen makeuttaja.
Hunajan hyviin puoliin kuuluu myös, että sitä saadaan läheltä ja se on hinnaltaan edullista. Luonnon ystävää ilahduttavat lisäksi hunajan valmistuksen ympäristövaikutukset – luonto kiittää, kun pörriäiset ahertavat.
Tässä 10 tapaa, joilla hunaja tekee hyvää. Saatat yllättyä!
1. Flunssan taltutukseen ja vastustuskyvyn tukemiseen
Hunaja on päässyt jopa Käypä hoito -suositukseen toimivana yskän lievittäjänä. Flunssakaudella moni vannoo hunajan nimeen parhaana nuhan ja köhän lievittäjänä sekä vastustuskyvyn vahvistajana. Hunajaa käytetään varsinkin talvikaudella paljon sekä sisäisesti että ulkoisesti.
Flunssa-aikaan sopii erityisesti kiteinen, kova hunaja, jota lohkotaan purkista lusikalla. Lohkaise palanen ja anna sen sulaa suussa.
2. Ulkoisesti pieniä ihorikkoja lievittämään
Antibakteeristen ominaisuuksien vuoksi hunajaa on perinteisesti käytetty haavanhoidossa. Sillä voi kokeilla lievittää myös pieniä palovammoja sekä nirhaumia niin perheen ihmis- kuin eläinjäsenille. Voit sipaista sitä iholle suoraan purkista. Jopa viruksen aiheuttaman huuliherpesrakkulan päälle kannattaa testata hunajaa!
3. Sisäisesti tulehduksiin ja ruuansulatusvaivoihin
Sisäisesti nautittuna hunaja soveltuu muun muassa infektiotautien ehkäisyyn ja hoitoon sekä ruuansulatusvaivoihin. Hunajassa on yli 200 mehiläisen valmistamaa ja käsittelemää ainesosaa, joiden kaikkia mahdollisuuksia ei vielä edes tunneta. Antibakteeristen yhdisteiden lisäksi joukossa on mm. vitamiineja, kivennäisaineita, antioksidantteja, erilaisia entsyymejä sekä mineraaleja ja hivenaineita.
4. Kauneudenhoidon apuna
Iho ja kukkaro kiittävät, kun teet hunajasta hellästi kuorivan kasvonaamion. Se auttaa pehmentämään ja puhdistamaan ihoa.
Sekoita notkeaan hunajaan hiukan käytettyjä, pehmeitä kahvinpuruja. Mitä enemmän puruja, sitä kuorivampi vaikutus. Kasvonaamioon niitä kannattaa käyttää vain hieman. Levitä naamio puhtaalle, kostealle iholle ja pyörittele hellästi sormin. Vältä silmänympärysihoa. Huuhtele pois ja tunne iholla hunajan pehmentävä vaikutus.
Hunajaa kannattaa kokeilla iholle myös saunahoitona. Se sitoo kosteutta ja tekee hyvää erityisesti kuiville ihoalueille.
Paras yleishunaja kauneudenhoitoon on pehmeäksi ja notkeasti vaivattu kukkaishunaja, sillä se levittyy hyvin iholle.
5. Sokerinkäytön vähentämiseen
Hunaja auttaa vähentämään sokeria ruokavaliosta – hunaja aistitaan sokeria makeammaksi, joten pienempi määrä hunajaa riittää makeuttajaksi. Hunajaa tarvitaan vain reilu puolet sokerin määrästä. Kohtuullinen määrä hunajaa on hyvä apu, kun haluat syödä terveellisemmin ja vähentää valkoisen sokerin käyttöä.
6. Kotikokin bravuureihin
Hunaja antaa ruualle makua, mehevyttä ja kauniin värin. Kun käytät ruuanlaitossa hunajaa, valmis ruoka ei maistu hunajalta, vaan hunaja korostaa raaka-aineiden ja esimerkiksi yrttien makua ja tuo ruokaan mehevyyttä. Hunaja sopii kaikkeen ruuanlaittoon. Sokerin voi lähes aina korvata hunajalla paitsi silloin, kun tarvitaan sokerin tuomaa kuohkeutta – esimerkiksi vatkattavassa kakkupohjassa.
Kun haluat ruokaan kauniin ruskean paistopinnan tai haluat parantaa ruuan säilyvyyttä, kannattaa käyttää hunajaa. Yli 200 herkullista hunajareseptiä löydät Hunajayhtymän reseptipankista TÄÄLTÄ.
7. Rentoutumiseen ja parempaan uneen
Hunaja rentouttaa oloa lisäämällä serotoniinin eritystä. Serotoniini vaikuttaa esimerkiksi unen laatuun ja nukkumiseen, joten lusikallinen hunajaa sopii ihanasti rauhoittavaan iltajuomaan.
Illalla nautittu hunaja-annos voi auttaa myös aamuyön heräilyyn. Aamuyöllä verensokeri on matalimmillaan ja se saattaa jopa herättää unesta. Hunajan sisältämä glukoosi muuttuu maksassa nopeasti glykogeeniksi, jota keho pystyy unen aikana ottamaan käyttöön.
8. Allergian siedätykseen
Siitepölyn hiukkasia sisältävä hunaja voi helpottaa siitepölyallergian oireita. Marraskuusta maaliskuuhun säännöllisesti nautittuna hunaja saattaa vähentää oireita ja antihistamiinien tarvetta keväällä ja kesällä.
Jos haluat kokeilla hunajaa tähän ja olet herkkä siitepölylle, käytä suodatettua juoksevaa hunaja. Siitä on siivilöity pois osa siitepölystä. Jos et allergiaoireiden takia voi käyttää tavallista hunajaa, tämä vähemmän siitepölyä sisältävä suodatettu hunaja saattaakin sopia.
9. Hunaja tekee hyvää luonnolle
Hunaja on niitä harvoja ruokakaupassa myytäviä tuotteita, jonka hiilijalanjälki on plussan puolella. Syynä tähän on pölytystyön hyvää tekevä vaikutus luontoon.
Kun mehiläinen kuljettaa siitepölyä kukasta kukkaan, se samalla pölyttää lähialueen kasveja. Pienten siivekkäiden ahkera uurastus parantaa sekä viljelykasvien että luonnonkasvien määrää ja laatua. Ilman mehiläisiä sadot jäisivät niukemmiksi. Mehiläisten ansiosta marjoista ja hedelmistä tulee suurempia ja ne kypsyvät nopeammin ja tasaisemmin.
Tämän pölytystyön merkityksen on arvioitu olevan Suomessa jopa 60 miljoonaa euroa. Voidaan ajatella, että jokainen hunajalusikallinen on pieni kädenojennus Suomen luonnolle, viljelijöille ja maatalouden omavaraisuudelle.
10. Kotimaisen työn arvostamiseen
Kun suosit kotimaista hunajaa, tuet samalla suomalaista käsityötä, yrittäjyyttä sekä maatalouden omavaraisuutta.
Suomessa mehiläishoitajat ovat suurimmaksi osaksi harrastajia tai pienyrittäjiä. Kotimaisen hunajan ostaminen auttaa näin pitämään mehiläishoitajan ammatin elossa.
Hunajayhtymän verkostoon kuuluu 150 mehiläishoitajaa, joiden keräämät hunajat pakataan Loimaalla. Hunajayhtymän hunajapurkeista näet, mistä päin Suomea purkin hunaja on peräisin. Kaikki Hunajayhtymän hunaja on tutkittua ja alkuperältään jäljitettävissä.
Tiesitkö, että hunaja on yksi maailman eniten väärennetyistä elintarvikkeista?
Hunaja kuuluu maailmalla elintarvikeväärennösten kärkikolmikkoon. Tutkittua hunajaa ostamalla vältät väärennökset, joissa hunajaa on esimerkiksi jatkettu sokerilla, sekoitettu muihin aineisiin tai käsitelty tavalla, joka hävittää hunajan arvokkaat hyödyt.
Hunajayhtymän hunaja on aito luonnontuote, eikä sitä käsitellä teollisesti. Siihen ei lisätä mitään eikä siitä poisteta mitään. Lisäksi kaikki hunaja tutkitaan ennen pakkaamista.
Ainoana Suomessa Hunajayhtymällä on laadunvarmennuksen sertifikaatti, joka takaa, että purkissa on aito luonnontuote.
Elämän merkityksellisyys kietoutuu yhteyden tunteeseen. Kokemukseen siitä, että olen osa jotakin itseäni suurempaa; että minä välitän ja minusta välitetään, en ole täällä selviytymässä yksin.
Vaikka ympäröivä maailma asettaa meitä eriarvoisiin asemiin, sydän ei tee eroa sen suhteen, kuka on välittämisen arvoinen. Jokaisella meistä on oikeus ihmisarvoiseen elämään. Tämä aika, jossa elämme, haastaa kuitenkin perustavalla tavalla ymmärrystämme ihmisyydestä.
Uutisten kautta todistamme jatkuvasti tapahtumia, jotka ylittävät mielen ymmärryskyvyn. Sotien, ilmastonmuutoksen, globaalin eriarvoisuuden ja lisääntyvän pahoinvoinnin edessä olo voi tuntua avuttomalta ja toivottamalta. Puhumattakaan siitä, että monella meistä on myös omat taakkansa ja arjen haasteet kannettavanaan.
Tunne siitä, että ympärillä kaikki on yhtä sekasortoa, saa meidät helposti käpertymään sisäänpäin, etsimään turvallisuutta kaventamalla näkökenttää. Turvallisuuden tunteen kaipaaminen on varsin inhimillistä. Kokemus siitä, että edes jotain pikkuriikkisen pientä pystyy hallitsemaan – olkoonkin se sitten oma hengitys tai uutisten lukemisen rajoittaminen – auttaa meitä jälleen löytämään vakautta sisältämme.
Siinä missä pelkoa ja ahdistusta voi kuvata sisäisesti sumussa haromisena, turvallisuuden tunne auttaa meitä jälleen painamaan jalkapohjat tukevasti maata vasten. Tuon maatuntuman löytäminen on perustavanlaatuisen tärkeää. Se on usein myös ehto sille, että voi ottaa askeleen eteenpäin ja kurottaa kohti toista. Toimia omista voimavaroistaan käsin läheisten, muiden ihmisten, eläinten ja maapallon hyväksi, millä tahansa parhaaksi katsomallaan ja osaamallaan tavalla, kuinka pienellä tai isolla tahansa. Myös tätä auttamisen aaltoa olemme viime vuosina päässeet todistamaan useampaan kertaan.
Kriisin seuratessa toisiaan maailma voi kuitenkin tuntua ylivoimaiselta ja ajatus omaan turvalliseen kuplaan poteroitumisesta houkuttelevalta vaihtoehdolta. Tällöin se, mikä oli alun perin tarkoitettu omaksi voimavaraksi saattaakin huomaamatta vaihtua paoksi ympäröivästä todellisuudesta. Myös yksilö- ja kulutuskeskeinen kulttuurimme kannustaa keskittymään itseensä. Tämän tarinan mukaan onni seuraa menestyksestä tai itsensä kehittämisestä, ei esimerkiksi yhteiseen hyvään keskittymisestä tai siitä, että voisi ammentaa jotain arvokasta ympärilleen.
Älä ymmärrä väärin, joskus etäisyyttäkin tarvitaan eikä aina ole henkistä tai emotionaalista kapasiteettia ottaa vastaan kaikkea sitä, mitä ympärillämme tapahtuu. Kun omassa arjessakin on liikaa huolehdittavaa, on pakko vetää happinaamari ensin omalle naamalle ja odottaa, kunnes pystyy jälleen hengittämään vapaasti.
Oman myötätuntouupumuskokemuksen myötä olen myös alkanut ajatella, että he, jotka osaavat taitavimmin pitää rajoistaan huolta, pystyvät myös ammentamaan pitkällä aikavälillä eniten hyvää ympärilleen. Myötätunnon virtaan ei ole tarkoitus hukkua. Riittävän vahvat rajat auttavat säilyttämään sydämen herkkyyden.
Sen sijaan, jos etäännyttää itsensä liian kauaksi yhteydestä toisiin ihmisiin, myös vesi myötätunnon virrassa ennen pitkää seisahtuu eikä saa meitä ryhtymään arvojemme mukaiseen toimintaan. Sen mukana heikkenee myös jotain ihmisyydelle varsin keskeistä. Yhteys, joka saa elämän tuntumaan aidosti merkitykselliseltä.
Saamme lapsuuden kiintymyssuhteista evääksemme joko turvattomuutta tai turvallisuutta. Hämmentävän paljon juuri tuo kokemus vaikuttaa siihen, miten nautinnollista elämästämme tuleekaan. Jos maailma ja ihmiset näyttäytyvät epäluotettavina emmekä uskalla odottaa itsellemme juuri mitään, harvoin mitään saammekaan. Jos taas tunne kertoo arvokkuudesta ja ihmisten luotettavuudesta, niin meillä on mahdollisuus odottaa elämältä sen tuovan monin tavoin nautintoa tullessaan.
Turvattomuudesta turvallisuuteen
Emme ole lapsuuttamme valinneet, vaikka sieltä paljon tiedostamatta ja tiedostaen mukanamme kannammekin. Mutta kokemuksien orjaksi ei tarvitse jäädä. Ensimmäinen askel on katsoa polkua, joka on tähän kohtaan elämää sinut tuonut. Mitä se on maailmasta ja ihmisistä opettanut? Turvallisuutta ja luottamusta vai epävarmuutta ja turvattomuutta?
Kun tiedostamme ja ymmärrämme taustamme, pääsemme vihdoin tähän hetkeen ja tulevaan
Jos taustasi on opettanut, ettet ole arvokas, merkityksellinen ja tärkeä, alkaa muutostyö, jossa pääset vahvistamaan sitä, että tuosta kaikesta tulee totta. Jos lapsuudessasi ei vastattu tarpeisiisi, on erityisen tärkeää ymmärtää selvittää ne nyt ja vastata niihin itse tässä hetkessä. Jos katselet maailmaa pelon kautta, on tärkeää löytää rakkauden viesti itsestä ja vahvistaa sitä ensin pienin ja hennoin askelin, sitten voimakkaammin, kun vahvistut.
Turvallisuutta rakentamassa
Jotta voit nauttia elämässä, et voi pelätä kaiken aikaa. Rajaa elämästäsi mahdollisuuksien mukaan asiat, jotka tuottavat epävarmuutta ja pelkoa. Ota aikaa tutkimusmatkalle itseesi. Älä vertaile muihin, vaan katsele hyväksyvästi ja rakkaudella, niin sitä kaikkea kaunista, kuin varjoistakin puolta sinussa. Opeta sisäiselle puheelle uutta kieltä, jonka sointi on kaunis, vahvistava, lempeän armollinen ja nautintokeskeinen. Tee ainutlaatuisesta elämästäsi keskiö, jossa sinä tarjoilet lempeä ja lämpöä ainakin itsellesi loputtomiin. Ja sitten niille muille, jotka tekevät elämästäsi hyvää.
Turvallisuuden emme voi täysin olla omavaraisia, vaan tarvitsemme muita ihmisiä. Ketkä tuovat sinulle hyvää oloa, pysyvät kannustaen ja vahvistaen rinnallasi tai saavat sinut innostumaan, ilahtumaan ja nauttimaan? Kenelle soitat, kun on hätätilanne tai tarvitset apua? Turvaihmiset ympärillä voivat olla ystäviä, läheisiä, sukulaisia, kollegoja tai ammattiauttajia, joihin voit nojata, kun maailma murjoo.
Turvallisuus rakentuu halusta kokea turvaa ja itselle luodusta turvallisuussuunnitelmasta
Turvallisuuden pohjalta pääsemme nauttimaan
Kun turvattomuus on pohja mille rakennamme, joudumme kaiken aikaa varmistelemaan pohjaa, joka ei anna vapautta keskittyä kevyempään. Turvallisuus on ihmisen perustarve, ja sen on täytyttävä, jotta saamme lupaa elää muidenkin tarpeiden äärellä. Kun sisäinen turvallisuus on riittävällä tasolla keho ja mieli aukeavat vastaanottamaan suojaamisen ja muurien pystyttämisen sijaan. Lupa ja mahdollisuus nautinnolle on siis itsessämme, kunhan saamme turvallisuuden vahvan pohjan rakennettua.
Nautinto on elämän voimaa, mielihyvää ja hyvän kokemista kaikin aistein. Tärkeintä siinä on olla itselleen rehellinen, uskallus toteuttaa nautintoa omalla tavalla ja vahva ymmärrys siitä, että on kaiken nautinnon arvoinen ihan vain koska on ihminen. Nautinto on elämän suola ja sokeri, mutta parhaimmillaan syy elää. Harva meistä on tullut tänne vain selviämään ja kärsimään. Jos voimme valita, niin olemme tulleet nauttimaan. Ja valitahan me voimme.
Sinun on helppo olla itsesi kanssa ja rakastat itseäsi. ❤️
Tunnet itsesi, omat tarpeesi ja kunnioitat rajojasi.
Osaat kommunikoida tarpeistasi, rajoistasi ja haluistasi kumppanillesi.
Et ota paineita siitä, miten kauan seksin tulisi kestää, mitä asentoja sinun pitäisi kokeilla, päättyykö seksi orgasmiin, tai mistään muustakaan!
Olet läsnä hetkessä etkä pohdi sitä, mitä äsken tapahtui tai mitä kohta pitäisi tapahtua.
Et suorita mitään, vaan keskityt nauttimaan ja unohdat kaikki arkiasiat.
Luotat kumppaniisi ja koet turvaa.
Kuuntelet kehoasi ja sydäntäsi.
Suhtaudut lempeästi mahdollisiin epävarmuuksiin tai ohikiitäviin ajatuksiin – et yritä paeta niitä etkä toisaalta anna niiden vallata sinua. Annat itsellesi ymmärrystä, sydämesi pohjasta.
Annat itsesi nauttia täysillä, etkä anna mielen jarrutella tai kontrolloida kokemustasi.
Aloitit matkasi poikana. Sinulla oli isä, jota kenties katsoit ylöspäin, välillä ihaillen, toisinaan taas uhmaten. Sitten aloit erkanemaan hänestä. Opettelemaan omaa tapaasi olla mies. Ehkä pidit jotkut hänen antamansa neuvot, toiset kyseenalaistit ja hylkäsit.
Ja nyt vuosien vieriessä myös sinusta on tullut isä. Eikö ole uskomatonta? Kaikkien niiden käänteiden ja kasvukipujen jälkeen.
Isänä oleminen on elämäsi tärkein tehtävä. Se on etuoikeus, jota ei suoda kaikille. Jotkut meistä tulevat isäksi suunnitellusti, toisille se tapahtuu odottamatta. Yhdelle se on ensimmäinen kerta, toiselle kenties jo viides. Toisinaan vaalimme isyyttä auliisti, toisinaan se tuntuu riippakivenä omassa arjessa.
Yhtä kaikki, isäksi tuleminen on eri asia kuin isäksi kasvaminen.
Se on loppupeleissä valinta.
Isäksi kasvaminen on vaikea ja usein myös perin raskas rasti. Et ole kokemustesi kanssa yksin. Kaiken kuormituksen keskellä kulkee alati pelko siitä, teenkö asioita edes sinne päin vai pilaanko lapseni. Pystynkö välttämään virheet, joita oma isäni teki, mutta myös välittämään kaiken häneltä saamani hyvän?
Kyllä sinä pystyt.
Kuten olet varmasti huomannut, hyvän isyyden ohjeita pursuaa sieltä täältä. Tee näin, näin ja näin – ja varsinkin näin. Muussa tapauksessa lapsesi on vähintään pilalla. Näkemyksillä on usein hyvä tarkoitusperä, mutta usko pois, et määritä lastesi tulevaisuutta, vaikka annoit heille tänään aamiaiseksi luomuomenan sijasta Marianne-karkin (en suosittele tätä silti toistuvana tapana). Sillä ei myöskään ole väliä, onko sukat puettu oikein päin tai ovatko ne edes samaa paria.
Kuten tiedät, ne harvemmin ovat.
Välillä myös me isät olemme väsyneitä ja känkkäränkkiä, jolloin äänenpaino saattaa nousta tai suusta sinkoilla sammakoita. Se harmittaa joka kerta, koska seesteisen ja tammen lailla järkähtämättömänä seisovan isän ihanne on iskostettu mielen sopukoihin. Anteeksi pyytämisen taidon omaava isä valaa betonia lapsensa elämän polulle.
Pidäthän huolta myös itsestäsi? Uhriutuva tai toimintakyvytön isä ei ole siististi cool. Viesti myös tarpeistasi ulospäin.
Tiedän, se voi tuntua toisinaan ylitsepääsemättömän pelottavalta. Mitä jos sinua ei oteta tosissaan? Jopa syyllistetään? Isänä oleminen on herkkää hommaa, siihen kohdistuva kritiikki osuu aina jonnekin keskivertoa syvemmälle.
Ajattele silti, kun viestit oman hyvinvointisi puolesta, et tee niin pelkästään itsesi vaan myös lastesi puolesta.
Meidät isät nähdään usein äitiä rennompina. Ostamme lapselle kivoja juttuja ja järjestämme jännää tekemistä. Sirkustirehtööri on rooli, joka on toisinaan ihan mukana pukea ylle. Meillä isillä(kin) on silti yksi oleellisempi tehtävä: olla läsnä.
Tunnistat varmaan tilanteita, joissa ulkopuolelta tulevat puitteet ovat kunnossa, mutta koska et ole läsnä (kännykkä, tiedän, minäkin räplään sitä), kakarat hyppivät seinille. Eivät pahuuttaan, vaan koska janoavat läsnäolon tunnetta.
Sitä, että isä on!
Tiedän, että haluat olla hyvä isä lapsillesi, mutta resepti tuntuu toisinaan hankalalta toteuttaa. Tiedtäkö, luulen, ettei moista edes ole. Sovelletaan siis parhaamme mukaan. Paradoksaalisesti olet myös keskeneräisenä täydellinen isä lapsillesi. He eivät kaipaa turbomiestä (Jonnet ei muista) vaan isän, joka on siinä.
Sinulla on kaikki taito ja täysi oikeus olla juuri sellainen isä, millainen itse haluat lapsillesi olla.
Jään itse usein kiinni siitä, että teen vanhemmuudesta lähtökohtaisesti raskasta. Olen huolissani, aikataulutan, suunnittelen ja valvon järjestystä. Tähän päälle koko oman elämäni ja puolet ympäröivän maailman taakasta, niin siinähän ollaan.
Olen löytänyt tähän avaimen. Keinon siihen, kuinka palaan nopeasti sellaiseen läsnäoloon, jossa on tilaa kohdata omat lapseni.
Katson heitä silmiin.
Naurettavan yksinkertaista. Häkellyttävän helppoa. Äärimmäisen väkevää.
Tämän kirjeen loppuun haluan osoittaa hiljaista kunnioitusta myös isille, jotka eivät saa toteuttaa isyyttään. Teille, keiden fyysistä läsnäoloa rajoitetaan tahtomattanne tai keiden luontaista tapaa toteuttaa isyyttä tallotaan. Myös teille, ketkä ette näe lapsianne koskaan, mutta kaipaatte heitä silti päivittäin.
Tilanteenne on kohtuuton ja synnyttää paljon häpeää. Älä jää yksin sen kaiken keskelle. Isyytesi on arvokas ja sinua tarvitaan!
Hyvää isänpäivää!
-Harri-Pekka
Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.
Pitäisikö sinun kestää vähän enemmän? Olet liian herkkä. Näillä lausahduksilla esihenkilö tai muu työtoveri saattoi vähätellä, kun nostit esille ikävältä tuntuvan käytöksen työyhteisössä.
Samat toteamukset saattavat tulla vastaan myös esimerkiksi tilanteessa, jossa olet reagoinut yhdellä hyvin luonnollisella tavalla – itkemällä huonoa oloasi tai kokemuksiasi.
Molempien toteamusten taustalla vaikuttaa ajatus, että jokaisen tulee olla mahdollisimman paksunahkainen työelämässä. Herkkyys on tällaisessa ajattelussa paksunahkaisuuden vastakohta ja jotain, jota on tärkeää vältellä.
Liian herkäksi syytteleminen voi tuntua sinusta loukkaukselta – ja tässä muodossa se on. Jos joku reagoi sanoihisi kutsumalla sinua liian herkäksi, osoittaa se, ettei työtoverisi arvosta tätä ominaisuutta.
Samalla työtoverisi vähättelee oikeuttasi asettaa rajoja muille. Ei sinun tarvitse kestää yhtään enempää, vakuutan sinulle. Sinulla on oikeus omiin tunteisiisi sellaisina kuin ne ovat.
Kerro siis työtoverillesi, että
1. Sinulla on oikeus vetää rajat, millaista käytöstä otat vastaan ja millaista et. Muiden tehtävä on pysyä rajojen ulkopuolella ja kunnioittaa niitä.
2. Jokaisen tulee saada olla oma itsensä työyhteisössä. Se tarkoittaa, että joku voi olla vähän herkempi kuin toinen, mutta jokaisen tulee mahtua työyhteisöön ja löytää tapa toimia rakentavasti yhdessä.
3. Herkkyys on yksi tärkeimmistä ominaisuuksistasi ja suuri vahvuutesi. Sen puuduttaminen tarkoittaa, ettet pysty olemaan paras oma itsesi työyhteisössä.
4. Herkkyys on monissa työtehtävissä toivottava ominaisuus. Se on tärkeä ominaisuus esimerkiksi tiimityössä, johtamisessa tai asiakkaiden kohtaamisessa.
5. Se, miten paljon jaksat huonoa käytöstä, vaihtelee. Jaksamiseesi vaikuttaa työkuorma tai tapahtumat yksityisessä elämässäsi. Jaksamiseesi voi myös vaikuttaa esimerkiksi se, kuinka paljon olet joutunut ottamaan vastaan huonoa käytöstä jo aiemmin. Kutsun tällaista kuormitusta vähättelystressiksi, jota olen käsitellyt tässä aiemmassa blogikirjoituksessani.
Kun vuosikymmen sitten uuvuin, purin väsymystä, pelkoja ja turhautumista kirjoittamalla. Täytin toipilasvuosien aikana ainakin parikymmentä muistikirjaa sekavilla ajatuksilla ja raskailla tunteilla.
Purettavaa oli paljon… mutta kirjoittaminen auttoi.
Se auttoi minua kohtaamaan rehellisesti itseni ja tunteeni. Se auttoi näkemään elämässäni toistuvia kaavoja ja ajatusmalleja – ja sen myötä muutoksesta tuli mahdollinen.
Nyt kun vanhoihin kokemuksiin on tullut etäisyyttä, olen halunnut penkoa vanhoja muistikirjojani. Ne ovat paljastaneet paljon. Huomaan, että väistelin sitä, mikä minulle oli oikeasti totta: menetyksiä, kaipuuta ja ikävää.
Syyskuu 2013
”Tunnen, että kirjoittaminen on nyt minulle hyvästä. Annan asioiden tulla syvältä sisimmästäni, purkautua, selkiytyä.
Olen oppinut, että tunteeni ovat oikeat, vaikka ne eivät vastaisi mitään ennakko-oletuksia tai odotuksia. Mutta vielä on vanhaa kuormaa purkamatta, asioita ymmärtämättä.
Huomaan, miten siloiteltua kuvaa olen piirtänyt itselleni elämästäni. Olen käsitellyt vain niitä asioita, joiden haluan olevan mukana elämässäni. Olen kokonaan jättänyt pois niitä, jotka jotenkin kummittelevat mielessäni ja vievät energiaa, joita pohdin tai suren tavalla tai toisella: äitisuhde, avioero, hevosen menettäminen, yksinäisyyden tunne.”
Oli tärkeää tunnustaa itselleni, mitä en ollut uskaltanut ajatella, saati tuntea.
Muistan, kuinka tämän oivalluksen jälkeen tartuin vaikeisiin aiheisiin, yksi kerrallaan.
Kirjoitin tunteja. Purin muistikirjan sivuille kaiken sen, mitä en ollut halunnut muutoksen keskellä ja uuden elämän alkumetreillä ajatella: pettymystä, kiukkua, surua, pelkoa. Mitä näiden menetysten jälkeen on tulossa – vai onko mitään?
Kirjoittamisen jälkeen nukuin poikkeuksellisen pitkät yöunet. Kun olin lopulta ollut rehellinen itselleni, kehoni sai vihdoin levätä.
Sanat paljastavat paljon. Ne antavat kokemukselle hahmon. Ne auttavat kytkeytymään omiin tunteisiin ja tarpeisiin. Ne vahvistavat uusia ajatusmalleja, kun elämä vaatii muutosta.
Onko sinun elämässäsi asioita, joita sinun olisi hyvä käydä läpi? Tartu niihin, vaikka pelottaisi. Kun kohtaat sen, missä olet nyt, olet jo matkalla muutokseen, kohti vapautta.
Itsetuntemuksen ja muutoksen tueksi sopii ihanasti Katri Syvärisen uusi korttipakka Elämä kantaa – luottamuksen kortit. Korteista löydät teemoja ja kysymyksiä kirjoittamiseen – ja siten kohtaat lempeästi itsesi. Tutustu ja tilaa!
Liiallinen vaativuus omaa itseä kohtaan voi olla yksi masennuksen ja uupumuksen henkisistä juurisyistä. Se tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, ettet tiedä mikä tekeminen on riittävästi ja milloin riität itse. Pohjattomalta tuntuva riittämättömyyden tunne on yksi merkki tästä. Sen lonkerot tuntuvat suorastaan kuristavan oman ihmisyyden kasaan.
Mikäli olet sisäisesti liian vaativa ja samaan aikaan liian kiltti, sinulla saattaa olla vaikeuksia tunnistaa, missä kulkee terveen ja epäterveen itsekkyyden raja. Kilttinä itseään pitävä pyrkii olemaan muille “helppo”, mutta voi olla itselleen hyvin ankara. Liian kilttinä ja samaan aikaan sisäisesti vaativana pidät tarpeettomasti itseäsi itsekkäänä tilanteissa, joissa yrität vaatia sinulle kuuluvaa oikeutta, kohtuutta ja huomiota. Et välttämättä uskalla tulla täysin näkyväksi omien tunteiden ja tarpeiden kanssa ja koet niistä kohtuuttoman kovaa syyllisyyden tunnetta. Toisin sanoen, et oikein osaa asettua itsesi puolelle tilanteissa, joissa se olisi hyvä tehdä ja jos asetut, koet siitä herkästi huonoa omaatuntoa.
Toinen vaihtoehto on, että ärsyynnyt helposti ihmisille, jotka sallivat itselleen sinun näkökulmastasi liikaa oikeuksia ja nautintoa, koska alitajuisesti kiellät ne itseltäsi. Kateuden tunne voi johdattaa sinut näiden haitallisten uskomusten äärelle.
Liiallinen vaativuus omaa itseä kohtaan voi saada sinut kieltämään itseltäsi nautinnon, levollisuuden ja hyvän olon. Koska et usko ihmisenä olevasi riittävä, sinun on oltava koko ajan toimelias, tehokas ja touhukas. Kelpaavuutesi ja arvosi on ehdollistunut suoritusten määrään, ei aitoon ihmisarvoon. Uskot, että kaikki hyvä pitää ensin ansaita kovalla työllä ja raatamisella. Lopulta tämä kierre voi johtaa piilevään henkiseen alakuloon, jolloin elämästä katoaa pikkuhiljaa värit ja mielekkyys. Olet luisumassa hyvää vauhtia kohti masennusta ja uupumusta.
Uskomus siitä, että on oltava jatkuvasti tekevä ja tehokas sekä muiden, että omissa silmissä, ajaa sinut suorittamaan elämää hampaat irvessä ja niska limassa. Suorittaminen taas voi olla alitajuisesti omaksuttu toiminnan ja elämisen malli jo lapsuudesta, mutta myös eräänlainen selviytymiskeino tai tapa torjua vaikeita tunteita. Suorittajaksi itsensä tunnistavat ovat lähes poikkeuksetta sisäisesti hyvin vaativia itselleen.
Liiallinen vaativuus itseäsi kohtaan voi saada sinut asettamaan itsellesi koko ajan uusia tavoitteita, standardeja ja saavutuksia, pieniä ja isoja, joista uskot merkityksen tunteen löytyvän. Samalla jatkuva asioiden ja menestyksen tavoittelu tai pakonomainen touhuaminen vie läsnäolosi pois nykyhetkestä sekä estää sinua olemasta tyytyväinen itseesi ja elämääsi tässä ja nyt. Lisäksi saatat ohittaa omia perustarpeita, koska “asiat ja työt täytyy hoitaa ensin ulkoisesti vimpan päälle”.
Kenties tunnet helposti myös kateutta ja alitajuisesti vertailet sekä kilpailet muita tai itseäsi vastaan? Peilaat sisäistä riittävyyttä näin hyvin epäterveellä tavalla, joka tekee olosi entistä kurjemmaksi. Et oikein koskaan tiedä riitätkö varmasti. Tämä saa olosi pohjimmiltaan hyvin epävarmaksi ja itsetunnon matalaksi.
Liiallinen vaativuus omaa itseä kohtaan voi nostaa herkästi huonommuuden, riittämättömyyden, syyllisyyden ja häpeän tunteita, joita pyrit ehkä välttelemään viimeiseen asti. Huonommuuden tunne voi saada sinut vetäytymään tai vaikenemaan sosiaalisista tilanteista ja siten vahvistaa välttelyyn perustuvaa käyttäytymistä. Toisessa ääripäässä taas saatat jatkuvasti yrittää loistaa, ponnistella sekä ylisuorittaa ja sillä tavoin poltat itsesi loppuun. Tämä pahentaa huonommuuden kokemusta ja heikentää itsetuntoa entisestään.
Moni uupunut on kertonut kärsivänsä suorastaan murskaavasta huonommuuden tunteesta. Huonommuuden tunne voi liittyä sisäiseen arvottomuuden kokemukseen, jolloin et koe olevasi ihmisenä hyvä ja arvokas tai vaihtoehtoisesti osaamisesi ei koskaan riitä vaatimuksiisi tai odotuksiin. Silloin sisäinen rimasi on aivan liian ylhäällä ja saatat kärsiä huijarisyndroomasta, jolloin kyseenalaistat koko ajan omaa osaamista ja kyvykkyyttä. Tämä on henkisesti raskasta sekä äärimmäisen väsyttävää ja kuluttavaa.
Kysy itseltäsi, vaaditko itseltäsi liikaa? Kyse voi olla vaativuuden tunnelukosta, joka on ottanut liikaa valtaa tunne ja uskomus maailmassasi. Se voi saada sinut uskomaan, ettet koskaan riitä tai kaiken pitää aina olla täydellistä ja vastata sinun korkeita sisäisiä odotuksia. Tai pelkäätkö epäonnistumista, pettymyksiä ja kritiikkiä niin paljon, että et edes uskalla yrittää? Tällä tavoin sabotoit itse itseltäsi onnistumisen mahdollisuudet. Nämä molemmat ovat kolikon kaksi eri puolta, jotka ilmenevät ihmisillä eri tavoin eri tilanteissa.
Täydellisyyden tavoittelu on kuin sisäinen vankila: se kahlitsee sinut tavoittelemaan jotakin fantasiamielikuvia itsestä ja maailmasta, mutta sulkee sinut samalla tiukkaakin tiukempaan lokeroon. Tavoitteista voi muodostua lopulta sisäisiä vaatimuksia, joilla punnitset oman arvosi. Pian huomaat olevasi jumissa juoksupyörässä, joka ei koskaan vie sinua perille. Täydellisyys ja kontrolli ovat pelkkää (mielen) illuusiota: ne eivät ole totta. Ihmisyys on hyvin epätäydellistä, kompleksista ja keskeneräistä.
Ja samalla olemme aina täysin riittäviä, siis ihan aina!
Olen huomannut, että mitä enemmän yritän hallita ja kontrolloida asioita, sitä stressaantuneemmaksi tulen. Ja mitä enemmän yritän tietää ja olla perillä asioista, sitä enemmän huomaan oman tiedostamattomuuden, keskeneräisyyden ja epätäydellisyyden. Ah, kuinka vapauttavaa sallia ne! On kuin saisi sisäisesti enemmän tilaa hengittää, kun riittämättömyyden tunteen kuristus hellittää otettaan.
Sisäiset vaatimukset eivät ole muuta kuin useimmiten kuviteltuja tulkintoja siitä, millainen pitäisi olla tai mitä oletan muiden minulta odottavan! Tämän oivalluksen turvin olen pystynyt punnita haluanko ylläpitää vaatimuksia vai voisinko sallia itselleni hieman rennompaa asennoitumista itseäni kohtaan. Kuulostaa yksinkertaiselta, mutta ei tietenkään aina suju kuin tanssi.
Lempeys omaa itseä kohtaan ei ole suorittajalle mikään uusi päämäärä, jota kohti lähteä kulkemaan, vaan valtavan iso asennemuutos, joka kysyy pitkäjänteistä sisäistä siivoustyötä. Vastalääke on opetella pysähtymään myös vaikeiden tunteiden kuten pelkojen, häpeän, syyllisyyden ja riittämättömyyden äärelle sekä hyväksyä itsensä tässä ja nyt, eikä “sitten kun…”
Rakkautta tai hyväksyntää ei koskaan tarvitse ansaita, edes itseltään.
Kokosin loppuun vielä merkkejä siitä, miltä liiallinen vaativuus voi näyttää käytännössä.
Itselleen liian vaativa ihminen mm.
Kritisoi helposti itseä ja muita
Ohittaa omia todellisia tarpeitaan ja tunteitaan
On taipuvainen yliajatteluun, liialliseen loogisuuteen, järkeilyyn ja analysointiin
On sisäisesti itselleen hyvin ankara ja ruoskii itseään koko ajan
Ahdistuu herkästi tekemättömistä töistä ja koko ajan ”PITÄISI olla jossakin muualla”
Pinnistelee, ponnistelee ja pyrkii kontrolloimaan kaikkea eikä edes huomaa sitä aina itse, vaan pitää sitä virheellisesti normaalina
Ajaa itsensä helposti ylikuntoon tai ylikierroksille ja ahdistuu paikallaan olemisesta
On kyvytön rentoutumaan ja nauttimaan elämästä
Tavoittelee täydellisyyttä kaikessa, koska vähempi EI RIITÄ
Ei koskaan ole tyytyväinen itseensä tai muihin, vaan löytää aina virheitä ja parannettavaa, josta voi seurata uusia korkeampia tavoitteita
Ei osaa antautua ja pysähtyä nauttimaan niistä hyvistä ja arvokkaista asioista, joita elämässä juuri nyt on
Tuntee jatkuvia suorituspaineita, stressiä, kiirettä, vastuullisuuden ja velvollisuuden tunteita
Pitää tunteita, lempeyttä, pysähtymistä ja armollisuutta hömpänpömppänä, joka ei käytännössä koske itseä
Ei siedä itseltään virheitä tai epäonnistumisia
Panostaa jatkuvaan tekemiseen, menestykseen ja puurtamiseen sekä laiminlyö siksi läsnäoloa läheisten kanssa
Tuntee tietoisesti tai alitajuisesti kovaa syyllisyyttä, joka estää hyväksymästä omaa inhimillisyyttä ja keskeneräisyyttä
Kiitollisuus on paljon esillä, niin paljon että toisinaan se tulee ohitettua: ”Joo joo, totta kai olen kiitollinen.” Mutta kiitollisuuden ääreen kannattaa todella pysähtyä. Kiitollisuus muokkaa aivojamme onnellisimmaksi ja auttaa hormonejamme tuottamaan meille enemmän mielihyvää. Loistava diili, eikö?
Lisää kiitollisuutta elämääsi ja parisuhteeseesi esimerkiksi näin:
Kun heräät, sano ääneen ”Kiitos.” ja pohdi kiitollisuuden aiheita elämässäsi. Sillä ei ole väliä, ovatko kiitollisuuden aiheesi pieniä vai suuria, mutta sillä on, ovatko ne aitoja. Vaikka sinusta tuntuisi hassulta olla kiitollinen siitä, että sinulla on keittiön pöydällä kulhossa pähkinöitä, niin pistä se listallesi, jos se ilahduttaa sinua! Kaikkien kiitollisuuden aiheiden ei todellakaan tarvitse liittyä parisuhteeseesi, sillä kuten tiedät, onnellisuus ja tasapaino lähtevät aina sinusta itsestäsi. Kun koet luontaista onnellisuutta sydämessäsi, se heijastuu kauniisti myös kumppaniisi.
Kiitä kumppaniasi arkisista teoista – myös silloin, kun olet vähän ärsyyntyneellä tuulella! ”Kiva kun veit kierrätykset, hait lapset, teit ruokaa…” Luo tapa siitä, että sanot ääneen vähintään yhtä paljon hyviä asioita kuin huonojakin, jollet enemmänkin!
Kun keskustelette jotain parisuhteenne liittyvää, nosta aina esiin myös hyviä asioita: ”Tykkään siitä, että osaamme suhtautua pieniin riitoihin huumorilla, että halaamme joka ilta kunnolla, että ymmärrät ja tuet luovuuttani…” On helppoa keskustella siitä, mitä voisitte tehdä paremmin, mutta on vähintään yhtä tärkeää olla kiitollinen siitä, mikä välillänne toimii. On todella lämmittävää keskittyä hyviin asioihin parisuhteessa esimerkiksi riidan jälkeen!
Kiitä myös itseäsi ja näe, mitä kaikkea ihanaa sinussa on. Keskity näihin asioihin vaikkapa kun matkustat paikasta toiseen, kun olet suihkussa, ennen kuin menet nukkumaan tai kun katsot itseäsi peilistä. Kun arvostat itseäsi, osaat arvostaa myös rakastasi.
Suhtaudu elämään kiitollisesti. Elämässäsi on paljon hyvää. Jo se, että pystyt lukemaan tämän artikkelin, todistaa sen että moni asia on elämässäsi hyvin – osaat lukea, sinulla on jokin laite mistä lukea artikkeli, sinulla on sen verran aikaa että ehdit tekemään sen… Yleinen asenteesi koko elämää kohtaan heijastuu tietysti myös suhteeseesi.
Lähetä erikseen viesti tai sano erikseen, että arvostat yhdessäoloanne: ”Ihanaa että olemme yhdessä, kiva kun olet siinä vieressä, olet rakas ja tärkeä…” Tämä herättää molemmat joka kerta siihen, että on oikeastaan suuri etuoikeus jakaa elämää toisen ihmisen kanssa.
Panosta parisuhteeseen harjoitusten avulla. Tehkää parisuhteeseen liittyviä keskustelu- ja kosketusharjoituksia säännöllisesti. Näin lisäätte lämpöä ja luottamusta välillänne, hiotte kulmia ja osoitatte sekä itsellenne että toisillenne suhteen olevan tärkeä. Kun olet kiitollinen, et pidä parisuhdetta itsestään selvänä, vaan lahjana ja mahdollisuutena. ❤️
Mitran ihana uutuuskirja Meidän vuosi – lempeä matka parille nyt HE-puodissa – kurkkaa kirja tästä!
