Sivu 39 – Hidasta elämää

Näin voit olla rehellisenä peilinä nuoren kasvulle – Pienet arjen teot riittävät

Nuorten kannustaminen rehellisyyteen on tärkeää heidän kasvatuksessaan ja kehityksessään vastuullisiksi aikuisiksi. Kipeintä on usein vanhemmuudessa tai aikuisuudessa se, että sinun tulisi olla esimerkki siitä, miten elämää kannattaa elää. Tämä onkin aikamoinen vastuu ja sen tulisikin saada aikuiset pohtimaan, mitä jokaisella ajatuksellaan ja teollaan luo ympärilleen.

Aina on hetkiä, että esimerkillisyys on utopiaa

Noissa hetkissä olisi hyvä muistaa sanoa ääneen, että nyt on tiukka paikka enkä pysty vaikka haluaisin. Kannattaa myös muistaa kertoa, miksi ei pysty tai kykene olemaan rehellinen. Tilanne lähes aina helpottaa kuitenkin elämän paineiden ja kiireen osalta ja silloin olisi hyvä jakaa sekin nuorelle lähellä. Että hetki sitten jouduin joustamaan rehellisyydestä myötäilemällä, mutta nyt minulla on taas voimia olla rehellisempi.

Lopulta rehellisyys on todella arkista

Se on läsnäoloa ja itseensä tutustumista joka päivä ja uteliaana elämän ihmettelemistä. Pysähtymistä, kuuntelemista ja havainnoimista. Se on oman kiireen ja säntäilyn rauhoittamista niin, että ehtii kohdata lapsen ja nuoren joka päivä ja joka hetki. Se on itsensä huomioimista myötätuntoisesti niin, että nuori oppii, että hänellä itsellään on merkitystä.

Tekoäly listasi joitakin asioita, joilla voit kannustaa nuoria rehellisyyteen:

Ole itse rehellinen esimerkki:

Nuoret oppivat usein eniten vanhemmiltaan ja aikuisilta ympärillään. Näytä hyvää esimerkkiä rehellisestä ja eettisestä käytöksestä omassa elämässäsi.

Kommunikoi avoimesti:

Luo ilmapiiri, jossa nuoret voivat tuntea olonsa turvalliseksi ilmaista ajatuksiaan ja tunteitaan. Kuuntele heitä avoimesti ja osoita kiinnostusta heidän huolenaiheisiinsa.

Keskustele arvoista ja eettisistä periaatteista:

Keskustele nuorten kanssa arvoista, moraalisista kysymyksistä ja eettisistä periaatteista. Auta heitä ymmärtämään, miksi rehellisyys on tärkeää.

Korosta seurauksia:

Selitä nuorille, että teoilla on seurauksia, ja että rehellinen käytös voi tuoda mukanaan positiivisia seurauksia, kun taas epärehellisyys tai itsensä piilottaminen muilta voi aiheuttaa ongelmia.

Kannusta myötätuntoa ja empatiaa:

Opeta nuoria asettumaan toisten ihmisten asemaan ja ymmärtämään, miten heidän teot voivat vaikuttaa muihin.

Rakenna luottamusta:

Anna nuorille mahdollisuus ansaita luottamuksesi ja osoita, että luotat heihin. Luottamus voi motivoida nuoria olemaan rehellisiä, koska he haluavat säilyttää sen.

Tarjoa tilaa virheiden tekemiselle:

Kaikki tekevät virheitä. Kannusta nuoria ottamaan vastuuta virheistään, oppimaan niistä ja korjaamaan ne rehellisesti.

Käytä kasvattavia tilanteita:

Kun nuori tekee virheen tai toimii epärehellisesti, käytä tilaisuutta keskusteluun ja oppimiseen sen sijaan, että rankaisisit ankarammin.

Hyödynnä tarinoita ja esimerkkejä:

Kerro tarinoita tai esimerkkejä rehellisistä ihmisistä tai tilanteista, jotka korostavat rehellisyyden arvoa.

Kannusta vastuullisuuteen:

Rohkaise nuoria ottamaan vastuuta omista päätöksistään ja teoistaan. Auta heitä ymmärtämään, että heillä on valta vaikuttaa omaan elämäänsä.

Nuorten kannustaminen rehellisyyteen vaatii kärsivällisyyttä ja johdonmukaista tukea. He tarvitsevat aikuisia, jotka ovat valmiita tukemaan heidän kasvuaan vastuullisiksi ja eettisiksi yksilöiksi. Samaa me aikuisetkin tarvitsemme. Mitä jos auttaisimme toinen toisiamme, yhdessä elämää opetellen?

Vinkki:

Jos sinulla on kotoa tai perheessä nuori, lähetä tämä blogi hänelle ja pyydä kuulla hänen ajatuksiaan siitä. Jos olet rohkeasti rehellinen, voit myös kysyä, miten hänen mielestään onnistut listan asioissa tai miten voisit onnistua niissä paremmin.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, Sergey Zhumaev

On yksi kysymys, joka voi pelastaa parisuhteesi

Parisuhteet harvoin loppuvat siksi, että rakkautta ei enää ole. Parisuhdevalmennuksissanikin esiin noussut tavallisempi syy parisuhteiden päättymiselle on kumppanien kokema yhteyden puute. Yhteyden katoaminen tapahtuu torjumalla toista pienillä huomaamattomilla eleillä päivittäin ja kun tätä jatkuu tarpeeksi pitkään huomaakin jossain kohtaa, ettei koe enää mitään yhteyttä kumppaniinsa. Kun yhteys on kadonnut, kumppanit eivät enää motivoidu panostamaan parisuhteeseen.

On ymmärrettävää, että unelmoimme täydellisestä parisuhteesta ja rakkaudesta, joka täyttää meidät ja kaikki toiveemme ilman, että teemme sen eteen sen enempää töitä. Järjellä ajateltuna tiedämme, että mikään arvokas ei voi koskaan säilyä ja kehittyä tällä tavoin, mutta unelmoimme näin siitä huolimatta. Psykologinen termi tälle lapsenomaiselle maailmankuvalle on ulkoistaminen, joka tarkoittaa, ettemme tahdo hyväksyä vastuuta omien tarpeiden tyydyttämisestä. Rakkaussuhteissa tällainen toiveajattelu on kaikkein vahvimmillaan.

Saatamme myös takertua uskomukseen, että kumppani osaa lukea ajatuksemme ja tarpeemme. Tietoisessa kumppanuudessa kannamme vastuun siitä, että opettelemme kehittämään taitoja kertoa kumppanillemme lempeästi ja selkeästi ajatuksista, tunteista, tarpeista ja haluista.

Tämä vaatii kuitenkin sitä, että osoitamme kumppania kohtaan huomiota ja uteliaisuutta. Pysähdymme kumppanimme äärelle kysyen kysymyksen ”mitä sinulle kuuluu tänään”. Erityisen tärkeää on kuunnella ja todella kuulla. Tietoisen läsnäolevan kuuntelemisen avulla osoitamme aitoa kiinnostusta sitä kohtaan, miten kumppani voi tänään. Tämä ilmentää tärkeintä välittämisen tapaa.

Tutkimusten mukaan niinkään tärkeää ei ole se, että kumppani pääsee kertomaan päivästään, vaan että hän saa kokemuksen kuulluksi ja nähdyksi tulosta, joka rakentaa turvaa ja yhteyttä kumppaneiden välille.

”Huomio on rakkauden monivivahteisin ja hienovaraisin muoto. Tässäkin hetkessä on mahdollisuus valita rakkaus itseä ja toista kohtaan. Tässä hetkessä voi valita antaa oman huomion lahjan ilmentäen sitä hetki hetkeltä”
Hanne Savunen

Ajankohtaista minusta ja työstäni löydät täältä

Miltä pakkanen näyttää ja tuntuu? – Huomioi luonnossa esimerkiksi näitä asioita yhdessä lapsen kanssa

Aamulla lämpötilamittari on reilusti miinuksen puolella ja edessä on kunnon pakkaspäivä. Mitä ajatuksia se sinussa herättää? Miltä sinusta tuntuu, kun huomaat pakkassään?

On ehdittävä pitää autoa lämmityksessä, on etsittävä villakerrasto kaapin perukoilta, ja mihin ne lapsen lapaset eilen katosivatkaan? On paljon ylimääräistä tekemistä ja helpommalla pääsisi, jos ulkona ei olisi niin kova pakkanen. Kylmyys, joka tunkeutuu luihin ja ytimiin asti, epämukavuus. Tuttua mielen tuotosta?

Suomessa saamme monesti talvisin nauttia pakkassäästä. Meille talvi saattaa tuntua tavalliselta, ei kovinkaan hohdokkaalta, mutta maailman mittakaavassa talviolosuhteet on aika eksoottinen juttu. Huomaammeko useinkaan, kuinka erityislaatuisista sääoloista saamme nauttia? Kokeile jättää hetkeksi huomiotta mielen valitukset kylmyydestä ja tarkastele asiaa sen sijaan avoimin mielin. Mitä hyvää pakkasessa voisi olla?

Raikkaassa säässä ulkoilu virkistää kehoa ja mieltä, ja luonnosta löytyy talvella vaikka mitä mielenkiintoista tutkittavaa. Ajattelemme usein, että talvella luonto on hiljaa ja nukkuu, mutta onko asia sittenkään aivan niin? Mitä ääniä kuulet luonnossa pakkassäällä? Mitä muita havaintoja talvisessa luonnossa voi tehdä?

Pue riittävä vaatetus (tämä on tärkeää, jotta ulkoilu on oikeasti mukavaa) ja lähde tutkimaan, mitä kaikkea luonnosta löytyy talvella. Tässä esimerkkejä asioista, joita voit havainnoida:

Miltä pakkanen tuntuu kasvoillasi?

Tuoksuuko pakkanen? Kun hengität nenän kautta sisään, tuntuuko ilma kylmältä nenässäsi? Höyryääkö hengityksesi?

Miltä lumi tai jää tuntuu jalkojesi alla kävellessäsi?

Miltä askeleesi kuulostavat?

Miltä lumihanki tai lumisade näyttää pakkasella?

Miltä taivas näyttää pakkasella?

Tutki jäähän muodostuneita kuvioita. Millaisia kuvioita löydät?

Löydätkö talventörröttäjiä, eli kasveja, jotka ovat kuivuneet ja jäätyneet pystyyn?

Löydätkö talvisesta luonnosta jotain uutta, mitä et ole ennen huomannut?

Voit tutkia asioita yhdessä lapsen kanssa. Sisään palattuanne voitte myös piirtää tai kirjoittaa pakkassään seikkailustanne.

Mukavia talviseikkailuja!

Näin vähennät sisäistä sekasortoa – 5 vinkkiä sisäisen sopusoinnun löytämiseen

Onneksi olkoon, olet nisäkäs. Sydämesi säätimestä löytyy kaksi sopusointuista ääripäätä, jotka edesauttavat päivittäisen hyvinvointisi ohella myös kykyäsi säilyä hengissä.

Olet varmasti kuullut sympaattisesta- ja parasympaattisesta hermostosta. Ensin mainittu kiihdyttää sydämen sykettä ja aktivoi taistelun sekä paon mekanismeja. Jälkimmäinen puolestaan edistää rentoutumista ja lisää tyyneyttä.

Meillä nisäkkäillä nämä kaksi hermostoa toimivat tasapainossa keskenään. Sen vuoksi pystymme sopeutumaan nopeasti muutoksiin, joita elinympäristöstämme kumpuaa.

Tämä siis, jos uskallamme tuoda kohdallemme osuvat asiat ja niistä kumpuavat tuntemukset päästä myös kehoon, ja siten osaltaan säädellä omaa hermostoamme.

Myös viisaan ihmisen tunteet tuntuvat kehossa

Aistimme tunteet koko kehossamme, emme ainoastaan päämme sisällä. Jo vuonna 1890 yhdysvaltalaisen psykologian isäksi tituleerattu William James totesi tunteiden olevan “ennen kaikkea ruumiin tila ja vasta sen jälkeen aistimus aivoissa.”

Päätä kivistää.
Sydän särkyy.
Vatsaa kolottaa.
Jalka on keveä.

Moisilla sanonnoilla on fysiologinen pohja.

Aivot muodostavat vain 4% ihmisen kokonaispainosta, mutta ne käyttävät silti peräti viidesosan ravinnosta saamastamme energiasta. Tämän aivojen kasvun on ounasteltu olevan merkittävä syy siihen, miksi juuri ihmiset järjestävät poliittisia vaaleja ja perustavat kaupallisia ostoskeskuksia, eivätkä esimerkiksi apinat tai elefantit.

Olemme tosi viisaita, ja mielellämme olemmekin.

Etenkin teollisen vallankumouksen aikaan myös psykologia palveli tieteenalana “ihmiskunnan yhteistä etua”. Esimerkiksi lasten suosimien perinteisten rakennuspalikoiden suosion taustalla on tarve opettaa lapsille järjestystä ja rakennustaitoja. Monien vanhempien suosima unikoulu on sekin alun alkaen entisen sotilaslääkärin keksimä käytäntö.

Janoamme autonomiaa, jonka myötä haluamme älyllistää myös tuntemamme tunteet ja järkeillä kehomme toiminnan. Tällöin herkistyy kuitenkin mahdollisuus, että ulkoistamme asioita joiden ydin piilee todellisuudessa itsessämme.

Vaikkapa sympaattisen- ja parasympaattisen hermoston toiminnasta kumpuavasta sekasorrosta tai sopusoinnusta.

Monet tutkijat ovat sittemmin kääntyneet lähemmäs ajatusta, että ihmiselon sosiaalisten suhteiden ja niiden kautta syntyneen kehityksen tärkein ominaisuus ei olisikaan suuret aivot vaan juurikin kahden autonomisen hermojärjestelmän välinen tasapaino.

Se, että pystymme säätelemään oman sydämemme sykkeen vaihtelua ja lyöntitiheyttä. Kiristämään ja hölläämään.

Ulkoisten olosuhteiden sijaan, hallitse sisäistä maailmaasi

Useat laboratoriotestit osoittavat, että sydämen sykkeen ollessa sopusoinnussa myös aivomme toimivat paremmin. Tällöin kykenemme kohtaamaan myös odottamattoman. Olemme avoimempia muuttuville tekijöille, koska kykenemme hahmottamaan niihin ratkaisuja.

Oman hermoston hallinta ei lähtökohtaisesti tapahdu muuttamalla ulkoisia tekijöitä. Epäterveellinen ihmissuhde tai kohtuuttomasti kuormittava työ kannattaa toki mahdollisuuksien rajoissa lopettaa.

Ulkoisten olosuhteiden ihannetta oleellisempaa on kuitenkin pyrkiä hallitsemaan omaa elimistöä. Vähentää sekasortoa ja lisätä sopusointua.

Jos pyrimme tekemään muutoksen ulkoapäin, sisäinen itsemme nostaa päätään ennemmin tai myöhemmin ja mitätöi aikeemme. Mutta jos sen sijaan kesytämme sisäisen itsemme, ulkomaailma ei kykene vaikuttamaan tilaamme sen suuremmin.

Kyseessä ei ole päämäärä vaan ennemmin tapa elää.

5 vinkkiä sisäisen sopusoinnun lisäämiseen

Päivittäinen hyvinvointi lähtee pyrkimyksestä pitää elinvoimaisena ja tasapainoisena pyhä kolminaisuus: uni, ravinto ja liikunta. Näiden ohella merkittäviä mahdollisuuksia oman sisäisen sopusoinnun lisäämiseen ovat muun muassa seuraavat asiat.

Harjoittele hengittämään tietoisesti: Hengitys on tärkein ja tehokkain avain hermostomme virittämiseen sekä rauhoittamiseen. Tietoista hengittämistä voi harjoitella, siinä voi kehittyä ja siihen voi palata koska tahansa. Tietoinen hengittäminen määrittää kokemuksesi tästä hetkestä ja koko elämästä enemmän kuin kenties mikään muu yksittäinen tekijä.
Löydä sisäinen turvapaikkasi: Mielikuvien voima on väkevä. Mitkä ovat itsellesi sellaisia muistoja, jotka levittävät hyvää oloa kehoosi? Vaali niitä ja nosta mieleesi. Mitä näit silloin tai haistoit? Minkälaisia ääniä kuulit? Sisäinen turvapaikka rauhoittaa kehoasi ja mieltäsi riippumatta ulkoisista olosuhteista. Varsinkin, mikäli sen yhdistää juurikin tietoiseen hengittämiseen.
Käyskentele metsän siimeksessä: Metsän hyvinvointivaikutukset ihmiselle eivät ole riippuvaisia siitä, uskooko hän itse niihin. Kun lähdet käyskentelemään metsään saat huomata, että askeleesi verkkaistuvat ja mielesi maadoittuu. Tämä siis, mikäli maltat aistia ympäristöäsi ja itseäsi.
Kosketa auliisti: Iho on suurin yksittäinen elimemme. Se on valtavan herkkä ja aistikas ja reagoi etenkin pehmeään kosketukseen. Älä panttaa kosketusta tai pidä itseäsi etäällä. Tarvittaessa pyydä sitä. Koskettaminen edistää selviytymistä ja lujittaa sosiaalisia suhteitamme.
Kunnioita rytmiäsi: Yksi yleisimmistä sekasorron aiheuttajista omassa elämässä on rytmittömyys. Hyvä rytmi tähtää siihen, että voit hyvin joka ikinen päivä. Testaa ja oivalla asiat, jotka edistävät sisäistä sopusointuisuuttasi – ja vaali niitä kuin rakkainta aarrettasi.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Koko perheen maistuva banaanikakku, jonka voi nauttia yhdellä istumalla

Tämä kakku on meidän perheen arkiherkkujen kärjessä. Ja uskokaa tai älkää, 5 ja 1,5-vuotiaat lapseni syövät kakun yhdessä puoliksi, yhden päivän aikana. Mutta miksipäs ei, koska kakku on super herkullinen ja lisäksi terveellinen.

Ohje on myös munaton, gluteeniton ja sokeriton.

Banaanikakku ohje

4,5 dl kaurahiutaleita

1 tl soodaa

0,5 tl jauhettua inkivääriä

2 tl kanelia

2 tl kardemummaa

Ripaus suolaa

3 kypsää/ tumma pilkkuista banaania

2,5 dl piimää

VAIHE 1)

Laita uuni kuumenemaan 175C

VAIHE 2)

Sekoita kaikki aineet sauvasekoittimella yhteen

VAIHE 3)

Kaada taikina voideltuun kakkuvuokaan (itse käytin silikonivuokaa) ja paista 175 asteessa uunin alatasolla noin 30 minuuttia

Väkinäinen positiivisuuteen pyrkiminen voi olla suojakeino, kun elämä tuntuu liian rankalta – Kielteisiä tunteita ei tarvitse pelätä

Kaisa Kimari on elämän monimuotoisuutta ja ihmisyyttä eri kulmista tarkasteleva syvällinen pohtija. Aitouden, totuuden, rehellisyyden puolesta puhuja ja etsijä sekä Ihminen tavattavissa – terapeuttiopiskelija.

Kun takuuvarmoja ratkaisuja ei ole, eikä tiedä miten sopeutua siihen tulevaan, mikä ei aina ole omissa käsissä ja mitä emme itse saa valita. Ja tämän myötä elämme tietynlaisessa jatkuvassa epävarmuudessa.

Uuden vuoden kynnyksellä toiveikkuuden lisääntymisen voi havaita uusina unelmina ja suunnitelmina, mitkä ovat äärettömän tärkeitä ja voimavaroja antavia.

Ei kuitenkaan ole tarpeellista väkisin ryhtyä vääntämään positiivista asennetta elämää kohtaan, koska se voi olla väheksyvää juuri siinä kohdassa elämää, kun tahtoisikin kohdata asioita, jotta elämän varjo ja kääntöpuolet tulisivat vihdoin kohdatuiksi osana elämää.

Voi olla, että positiivisuus olisikin myös vain suoja, silloin kun lunta tulee tupaan ja vastoinkäymiset eivät täysin poistukaan uuden vuoden uskolla ja toiveikkuudella.

Olisitko rehellinen kohdanneen toivottomuuden äärellä – ja voisit ajatella siellä olevan myös ripaus toivoa, joka pienesti kannattelee kuitenkin, vaikka sitä ei juuri sillä synkemmällä hetkellä huomaa.

Meistä moni pärjää ja suorittaa asioita erittäin täydellisesti ja hyvin yksinään – mitä jos uskaltautuisimme hieman ottamaan askelia kohti omaa avuttomuutta ja tarvitsevuutta, sillä kukaan meistä ole pelkästään täydellinen onnistuja kaikessa.

Haitalliset toimintamallit eivät muutu vain päättämällä. Pelkällä sen päättämisellä, että en enää suorita tai miellytä kaikessa siinä mitä elämässäni teen. Tarvitaan uteliasuutta ja kiinnostusta sitä kohti, että omia toimintamalleja voi muuttaa ja sen juurille on mahdollista päästä, mitkä ylläpitävät kyseistä toimintamallia. Nämä kohdat elämässä myös voivat kuljettaa meitä yhä uudestaan ja uudestaan toivottomuuden äärelle ja näyttää meille jotain tärkeää siitä mitä olemme tai emme uskalla olla.

Toivo auttaa edistämään omia unelmia ja haaveita – pettymyksen ja muiden tunteiden sietäminen sekä tunnistaminen sen kohdatessa kun asiat eivät edennytkään niin kuin oli kovasti toivonut ja tehnyt työtä sen eteen. Se vaatii voimavaroja kohdata ja siitä ajan kuluessa ponnistaa uudelleen jotain merkityksellistä kohti.

Tie siihen miten voimme kohdata elämän asioita ja nähdä erilaisissa tilanteissa nousevien tunteiden näyttävät suuntamerkit ja kohdata niitä itsessämme. Kielteisten tunteiden välttely on inhimillistä, mutta sen sijaan, että kielletään ja vältellään näitä tunteita, jotka torjumisen myötä saavat vain lisää voimaa itselleen, opeteltaisiin tuntemaan niitä kaiken kivun keskellä.

Ei ole olemassa pelkästään hyviä päiviä, vaan yhdessä päivässä voi olla koko tunteiden kirjo ja maailma. Hankalia asioita ja tunteita kohti meneminen, avaa myös tien paremman ja tasapainoisemman elämän rakentamiseen.

Se mitä tarvitset tähän kaikkeen lyhyesti sanottuna on:

1. Uteliaisuutta ja myötätuntoa kohdata oman elämän asioita.
2. Tunteiden tunnistamista ja opettelua, sillä tunteiden pelkkä nimeäminen auttaa jo niiden säätelyssä.
3. Muistutuksen, että aito muutos tapahtuu aina pienin askelin.
4. Elämän kivun ja haasteellisuuden sietämistä ja vastaanottamista.

Uupumuksesta toipuminen on omien henkisten ääriviivojen piirtämistä uudelleen – Yksi asia toipumismatkalla on tärkein

Kehomieliyhteys, yksinkertainen sana, joka sisältää lukemattomia määriä uskomuksia, tunteita, haasteita ja mahdollisuuksia. Se on jokaiselle hyvin henkilökohtainen kokemus: ovatko kehosi ja mielesi linjassa keskenään, vai vallitseeko niiden välillä ristiriitoja? Mitä ajattelet ja tunnet kehostasi? Miten suhtaudut itseesi ja kuinka tietoinen olet ajatustesi laadusta? Ja se kaikista tärkein: tunnistatko ja kunnioitatko todellisia tarpeitasi?

Uupumuksesta toipuessa kehomieliyhteyden vahvistaminen on keskiössä, sillä suurin osa uupuneista on laiminlyönyt omia fyysisiä ja psyykkisiä perustarpeitaan. Olemme ihmisinä kokonaisuuksia, joten toipuminen on usein hyvin kokonaisvaltainen matka omaan itseen. Toipuminen on myös erottelukykyä ja tasapainottelua: “mitä vanhaa ja haitallista voin jättää taakse ja mitä uutta olen valmis ottamaan vastaan?”

Keho on tunteiden koti, joten kehomieliyhteyden vahvistaminen käytännössä on padottujen ja piilotettujen tunteiden kohtaamista sekä irtipäästämisen taidon opettelua. Kun pitkään jähmettyneet tunteet tulevat hiljalleen kohdatuksi, se on kuin seisova vesi sisälläsi alkaisi jälleen virrata. Matkalla on paljon patoja, mutta yksi kerrallaan ne on mahdollista murtaa.

Mitä sitten todellisuudessa kohtaat, kun opettelet tuntemaan? Kohtaat oman itsesi luoden tunteillesi tietoisesti tilaa ja havaitset sekä tarvittaessa kyseenalaistat omia ajatuksia ja tulkintoja. Nykyihmiset ovat niin tottuneita elämään järjen maailmassa, että tunteiden äärelle on pysähdyttävä ja luotava turvaa.

Tunteet tarvitsevat tietoisesti luotua tilaa erityisesti silloin, kun olet liiaksi uppoutunut oman mielesi syövereihin ja kompastunut omaan yliajattelun kehään. Tunteet saattavat silloin tuntua erityisen turvattomilta kohdata. Ahdistuneisuus voi olla merkki tästä.

Hassua kyllä, liiallinen ajatuksiin uppoutuminen voi eristää sinua tunteista ja kehoyhteydestä. Järkeily voi olla haitallinen defenssi, jonka avulla torjut todellisia tunteitasi. Jos sinulla on taipumusta aina selitellä tunteitasi itselle tai muille, voi se olla merkki liiallisesta järkeilystä ja ylianalysoinnista.

Joskus tunteet ja reaktiot kumpuavat niin kaukaa menneisyydestä, että emme edes tietoisella mielellä muista niiden alkuperää. Keho muistaa kuitenkin aina, sillä se on “toinen alitajuntamme”, johon elämänkokemukset tallentuvat. Keholla on uskomaton kyky säilyttää ja kantaa asioita, joita psyyke pyrkii torjumaan. Traumat ovat yksi esimerkki tästä. Selittämättömän voimakkaat triggerit johdattelevat meitä sisäisten haavojemme äärelle.

Mikä on kehomieliyhteyden merkitys uupumuksesta toipumisessa? Vielä joitakin vuosia sitten jopa lääketiede erotti visusti kehon ja mielen toisistaan. Nykyään tietoisuus on onneksi lisääntynyt ja vähitellen ihmisyyttä ymmärretään enemmän moniulotteisesti ja kokonaisvaltaisesti. Keho ja mieli ovat koko ajan yhtä. Niiden jakaminen erillisiksi toisistaan on mielestäni jossain määrin keinotekoista.

Ajatukset, tunteet ja keholliset kokemukset ovat jatkuvassa katkeamattomassa vuorovaikutuksessa sekä biologisesti että henkisesti. Stressi on tästä oiva esimerkki: mielen ollessa kuormittunut myös keho muuttuu jäykäksi, kireäksi ja ylivirittyneeksi. Rentouttamalla mieltä kehokin rentoutuu ja toisinpäin.

Uupuminen voi olla uusi mahdollisuus opetella omia rajoja: kun olet kerran (tai kenties useamminkin kuten minä) jo ylittänyt omat jaksamisen ja sietokyvyn rajat, alat herkemmin huomata kehomielen hienovaraiset varoitusmerkit. Sisäiset hälytyskellosi soivat herkemmin ja osaat painaa jarrua jo ennen kuilun reunaa. Opit olemaan rehellisempi itsellesi ja muille sekä ihannetilanteessa kommunikoimaan omista tarpeista avoimesti.

Ilman säännöllistä pysähtymistä itsensä äärelle voi olla vaikeaa havaita uupumisen merkkejä, mikäli olet sujuvasti tottunut ohittamaan todellisia tarpeitasi. Ole siis kärsivällinen ja myötätuntoinen itsesi suhteen. Rajojen ylittämistä käytännössä on esimerkiksi omien perustarpeiden ohittaminen: suoritat, vaikka tarvitset lepoa.

On tärkeää oppia tunnistamaan oma todellinen vastuu sekä vaikutusmahdollisuudet. Kun tunnet voimattomuutta, voit esimerkiksi kysyä itseltäsi: “mihin voin tässä hetkessä vaikuttaa?” Muita ihmisiä et voi koskaan muuttaa, vaan ainoastaan omaa itseäsi ja suhtautumistasi. Joskus suurinta rakkautta on hyväksyä, antaa anteeksi ja päästää irti…

Toisinaan vastuunotto voi tarkoittaa irtipäästämistä myrkyllisestä ympäristöstä, ihmissuhteesta tai työpaikasta. Se on terveellä tavalla itsensä puolelle asettumista ja uhrin asemasta irrottautumista. Vaikka valinta tekisi hetken kipeää, tiedät, että se on välttämätöntä oman hyvinvointisi kannalta. Pitkässä juoksussa tämä vahvistaa omanarvontuntoa ja pystyvyyden kokemusta. Kun oivallat omat vaikutusmahdollisuudet, löydät itsestäsi uudenlaisen pystyvyyden kokemuksen. Se tuo sinulle toivon kipinän ja voimaantumisen tunteen.

Olen havainnut asiakastyössäni, että edellytyksenä uupumisesta toipumiselle on aina se, että opit kuuntelemaan itseäsi ja tarpeitasi herkemmin ja vastaamaan niihin rohkeammin. Tunnetaitojen opettelu on siksi niin tärkeää, koska käytännössä tunteet ovat aina viestejä tarpeistamme. Tunteiden jähmettäminen tarkoittaa vertauskuvallisesti yhteyden katkaisemista omaan inhimilliseen ja haavoittuvaan puoleen. Siitä ei koskaan seuraa mitään hyvää.

Toipumisen matka tarkoittaa itseymmärryksen ja tunnetaitojen vahvistamista eli itsetuntemuksen lisääntymistä sekä tietoisuustaitojen opettelua. Se on uudenlaisen yhteyden luomista oman sisimmän kanssa ja tiedostamattomien haitallisten rajoitteiden purkamista. Toipuminen on omien henkisten ääriviivojen piirtämistä uudelleen.

Tässä vielä muutamia vinkkejä kehomieliyhteyden vahvistamiseen käytännössä:

Päivittäinen lyhyt pysähtymishetki kuten hengitys- tai rentoutusharjoitus, mindfulness tai meditaatio
”Miten voin tänään?”-kysymyksen esittämistä itselle tai kehoskannaus-harjoitus
Liikkumista oman kehon ehdoilla lempeästi sekä tarvittavan levon sallimista
Jatkuvasta suorittamisesta ja itsensä kurittamisesta luopumista ja velvollisuuksien karsimista
Intuitiivisempaa syömistä: ”mitä ravintoa kehoni tarvitsee?”
Älypuhelinpaasto ja keskittyminen läsnäoloon. Jatkuva puhelimen vilkuilu vie huomion pois itsestä ja voi olla tiedostamaton keino torjua tunteita
Itselleen hyvien asioiden ja nautinnon sallimista
Jonkun uuden hyvän ja helpon rutiinin ottamista arkeen
Itselle toimivan kehollisen hoitomenetelmän löytymistä
Tunteiden validointia ja kokemista kehollisesti sekä sanoittamista muille
Terapiatyöskentelyä tai tunnetaito-ohjausta yksin tai ryhmässä
Joku muu sinulle toimiva keino?

Joskus etsimme kumppania, kun olisi aika löytää oma voimamme

Ihan alkuun: se, että etsii ja haluaa kumppania ei tarkoita, etteikö samaan aikaan voisi olla omassa voimassaan. Ne eivät tietenkään sulje toisiaan pois.

Olen havainnut työssäni ja elämässä sekä lukemattomien naisten kanssa että itsessäni, että kun elämässä olisi ollut aika määrätietoisemmin kulkea kohti unelmia ja kohdata niihin liittyviä pelkoja, tuleekin hakeutuneeksi romantillisiin kuvioihin.

Usein ulkoistamme omia, tutkimattomia tai löytämättömiä puolia toisiin ihmisiin. Eli projisoimme kaipaamiamme tai väistämiämme juttuja, omia huomaamattomia ominaisuuksia tai haavojamme ystäviin, kumppaneihin, kollegoihin, esimiehiin, lapsiin.

Naisten kohdalla suhteessa miehiin tämä voi tarkoittaa, että etsii kumppanista tukijaa, vahvaa, turvallista, luotettavaa, emotionaalisesti läsnäolevaa tukipilaria. Kaikki tämä on tosi jees ja sitä todellakin saa kokea kumppanuuksissa ja ystävyydessä. Mutta usein halu tulee haavasta, jossa näitä asioita ei ole saanut omalta isältään eikä ole eheyttänyt vielä tuota haavaa löytämällä noita asioita itsestään. Projisoimme vaille jäämisen haavat toisiin ihmisiin ja etsimme täytettä sille, mikä meissä ei vielä ole täyttynyt.

Haemme kumppanilta (tai ystäviltä) todistetta sille, että olemme rakastettavia, arvokkaita ja turvassa ja että sydänjuttumme ovat ihan jees. Jos emme ole oppineet antamaan näitä juttuja myös itse itsellemme, olemme tosi riippuvaisia. Meissä hakeutuu ihmissuhteisiin silloin haavoittunut lapsi, ei aikuinen. Sysäämme toisen päälle kohtaamattomat tunteemme, epävarmuutemme, häpeämme ja haavoitetun luottamuksemme.

Se on toiselle vähän raskas taakka kantaa; ei kumppaniemme eikä ystäviemme tehtävä. Ihmissuhteiden dynamiikka menee heti vähän epätasapainoiseen luiskaan, kun emme ota vastuuta tunteistamme ja tarpeistamme. Fakta hommeli on kuitenkin se, että moni meistä ei ole saanut mallia ja oppia siitä, kuinka oma voima löytyy. Meissä ei ole mitään vikaa emmekä tahallisesti halua olla läheisriippuvaisia tai varsinkaan taakkoja kellekään. Usein tarvitsisimme tosi hyvää, akkuraattia tietoa siitä mitä ja jeesaajan apua siihen miten.

Parhaimmillaan läheisemme voivat tukea meitä (ja käydä läpi omaa eheytymisreissuaan), kun löydämme voimaamme ja kohtaamme haavojamme, mutta heidän tehtävänsä ei ole rakastaa meitä puolestamme. Se on oma tehtävämme, ja vain siten löydämme voimamme. Se maskuuliinienergia, jonka projisoimme miehiin (mutta usein myös naispuolisiin ystäviin) on usein rohkeutta, päättäväisyyttä, selkeyttä, suoruutta, rajaamista – eli turvaa.

Kun emme ole itse vielä opetelleet noita asioita itsessämme, meissä herkästi herää haavoittunut feminiininen suhteessa läheisiimme; altavastaaja, se joka asettuu puolustuskannalle, joka kokee tarvetta suojata itseään ja joka pelkää tulevansa tallotuksi, kritisoiduksi ja kokee olevansa riittämätön. Saatamme huomaamattamme alkaa emotionaalisesti manipuoloida toista lähtemällä kilpailemaan siitä, kumpi on kärsinyt enemmän eli kuka on suurempi uhri tai tekeytymällä heikoksi, epävarmaksi ja pelokkaaksi. Sitten olisi toisen tehtävä pelastaa meidät, lohduttaa ja kannustaa ja vakuuttaa arvoamme. Mutta ei kannettu vesi kaivossa pysy. Mikään määrä vakuuttelua ja lohduttelua ei koskaan riitä, ellemme opi ottamaan noita asioita vastaan itseltämme, ala eheytyä läheisriippuvuudesta.

Saamme saada noita asioita myös toisten kanssa, mutta opimme oikeasti vastaanottamaan niitä, kun yhteys omaan maskuliinienergiaan vahvistuu. Voimme itse oppia luomaan turvaa itsellemme, pysymään yhteydessä tarpeisiimme ja opetella ilmaisemaan rajojamme. Silloin opimme ilmentämään sisäisyyttämme ja ajatuksiamme rehellisesti ja oma-aloitteisesti toisille, ja kannustamaan itseämme eteenpäin. Tämä kaikki eheyttää todella voimakkaasti niitä epävarmuuden ja riittämättömyyden tunteita, joita toivoisimme (huomaamattamme) toisten liennyttävän.

Kun oma voima alkaa löytyä myös rakkaus voi syventyä, koska meidän ei tarvitse hylätä itseämme ja tarpeitamme saadaksemme toisilta turvaa. Opimme rajaamaan, antamaan ja vastaanottamaan, ja avaudumme säkenöimään syvemmin omassa naiseudessamme.

Katso videolta lisää, mitä oman voimansa (tai voimattomuutensa) projisoiminen toisiin – ja mitä tapahtuu, kun sen löytää itsestään.

Kuva: Unsplash.com

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

“Sitten joskus” on tapa ajatella, joka pahimmillaan uuvuttaa – 5 vinkkiä sen murtamiseen

“Aavan meren tuolla puolen jossakin on maa”, lauletaan Unto Monosen vuonna 1949 kirjoittamassa tangossa. Moinen on omiaan kuvaamaan meille suomalaisille niin perin tuttua mentaliteettia, jonka turvin unelmoimme aidan toisella puolella olevasta vihreämmästä ruohosta.

Filosofi Ilkka Niiniluoto pohtii teoksessaan Hyvän elämän filosofiaa, onko suomalaisille tyypillistä etsiä onnea muusta kuin vallitsevasta hetkestä. Niiniluodon mukaan olemme kansakunta, joka ei ole oppinut postmodernia asennetta, jossa nopea ilo haetaan nykyhetkestä.

Sen sijaan haikailemme satumaahan, joka on jossain muualla – menneessä tai tulevassa.

Toivo on tärkeä ominaisuus ja toiveikkuus kyky, joka osaltaan ylläpitää elämän jatkuvuutta.

Nykyhetkestä tulevaan suuntautuva “sitten joskus” on puolestaan ajattelutapa, joka voi olla jopa turmiollinen. Kuinka moni työn alle jyräämä onkaan todennut peilikuvalleen, kuinka täytyy jaksaa vielä vähän. Vielä viikko tai kaksi, sitten helpottaa.

Harvemmin helpottaa.

Sitten on unelmia. Niitä, jotka toteutuvat “sitten joskus”.

Valitettavan usein, ei koskaan.

Mikäli kerta toisensa perään viivyttelee ensimmäisiä askeleita, on vaarana jäädä telineisiin. Rohkeuden puute on yksi yleisimmistä asioista, joita ikääntyneenä kadutaan.

Elämän ehtoopuolella “sitten joskus” saattaa olla jo ivallista huumoria.

Toisaalta meille tuputetaan alati myös sitä, että elämässä tulisi saavuttaa jotain, päästä jonnekin. Ikään kuin tämä hetki ja paikka eivät olisi tarpeeksi.

Anthony de Mello kehottaa klassikkoteoksessaan Havahtuminen ihmisiä välttämään diktaattorimaista käytöstä itseään kohtaan.

“Älkää enää yrittäkö ajaa itseänne johonkin. Silloin ymmärrätte jonakin päivänä, että pelkän tietoisuuden kautta olette jo saavuttaneet sen, minkä perässä olette yrittäneet juosta”, hän julistaa.

Unelmat ovat tärkeitä. Toisinaan, vallitsevien olosuhteiden alla, niille voi pukea omissa mielikuvissaan siivet.

Mutta samalla sisäistää, että se satumaa jota kohti niin usein kurotamme, voi olla maaperä, jossa juuri sinä kyseisenä hetkenä seisomme.

Jos vain itse siten valitsemme.

Viisi vinkkiä ”sitten kun” -ajattelun murtamiseen:

1. Kehitä tietoisuustaitojasi: Opi tunnistamaan oman egosi pyrkimykset sitoa sinut osaksi identiteettiäsi. Olet paljon enemmän. Stressaamisen keskellä opettele katsomaan itseäsi ikään kuin ulkopuolisena tarkkailemalla.

2. Älä usko kaikkia tunteitasi: Tunteet tulevat ja menevät. On oma valintasi, mihin niistä reagoit. Epämiellyttävien tunteiden sietäminen on yksi ihmiselämän tärkeimmistä opeteltavista taidoista – ehkä jopa tärkein. Jos joku tuntuu joltain, se ei välttämättä tarkoita, että asia olisi niin.

3. Sisäistä elämän rajallisuus: Aika on resurssi, jonka loppuminen on meidän jokaisen kohdalla varmaa. Sinulla ei ole niin paljon aikaa, kuin luulet. Kuolema on vääjäämätön luonnollisuus, joka ei kysy aikaa tai paikkaa. Mutta sinä olet elossa tässä ja nyt. Älä siis anna hetkien valua ohi.

4. Ota askeleita, jatkuvasti: Vuoren valloittamisen sijaan ota pieniä askelia päivittäin, vaikka mitättömältä tuntuvia sellaisia. Näin kasvatat korkoa korolle. Et ole viikossa valmis, mutta vuodessa edistynyt jo melkoisesti. Ja sattuman osuessa kohdallesi, olet valmistautunut.

5. Opi tuntemaan kiitollisuus kehossasi: Elämässäsi on paljon hyvää, jonka voit tuntea tässä ja nyt – kirjaimellisesti. Onnellisuutta boostaamalla varustat itsellesi väkevän placebo-lekan, jolla louhit itsellesi lisää energiaa ja valoa. Nopein tie tähän on omaan hengitykseen keskittyminen sekä hyvien mielikuvien vaaliminen.

Jatkuva ärsyketulva saattaa hiljentää nuoren oman ajattelun – Näin voit tukea nuorta olemaan rohkeammin oma itsensä

Kun nuori on rehellinen itseään ja muita kohtaan, se voi vaikuttaa positiivisesti niin henkiseen kuin sosiaaliseen hyvinvointiin. Olen saanut todistaa tätä kotona teini- ja täysi-ikäisten lasteni kanssa useasti. Lapset ja nuoret tarvitsevat tämän oppimiseen ja ylläpitämiseen meitä aikuisia. Ajattelen, että kyse on siitä, että meidän tulisi aikuisena elää kuten opetamme, eikä niinkään keskittyä kasvattamaan lapsia tai nuoria.

Nuoret aistivat herkästi epäaidon, vaikka ovatkin esimerkiksi somessa kaiken epäaidon ympäröiminä – Tai ehkä juuri siksi. Vaikeinta on oman kokemuksen mukaan saada nuori pysähtymään itsensä äärelle pohtimaan, kuka on tai mitä tuntee tai elämältään haluaa. Ärsyketulva on niin valtava, että nuori tarvitsee välillä tiukkaakin rajaamista aikuiselta, jotta saa tilan omien ajatusten kuulemiseen.

Jos saisit tehdä mitä vaan

Lapsille ja nuorille on ominaista unelmoida ja haaveilla. Tästä voisimme muuten aikuisina ottaa oppia! Rehellisyyttä voi opetella yhdessä nuoren kanssa, vaikka haaveista puhumalla. Kysymällä, mitä tekisi kesälomalla, jos saisi tehdä mitä vaan. Tai mitä töitä tekisi isona, jos saisi tehdä mitä vaan. Kun nuori vastaa, voisi aikuinen herkällä korvalla kuunnella ja kysyä lisää. Voisi myös kysyä, miten niitä kohti voisi alkaa kulkemaan. Mitä esteitä unelman tiellä on, tai mikä niissä mietityttää. Aikuinen kuulisi, miten nuori ajattelee ja vois myöhemmin palauttaa nuoren mieleen jutellut unelmat ja haaveet. Kysyä, mitä niille tänään kuuluu?

Nuori oppii rehelliseen ilmaisuun mallista – niin kuin lähes kaiken muunkin elämässään. Ajattelen, että tämä onkin vanhemmuuden yksi vaikeimmista asioista. Että pitäisi itse olla esimerkkinä jollekin? Ja miten tarkkaan he aistivatkaan sen, jos vain sanot, etkä oikeasti tarkoita. Omasta kokemuksesta hyvä keino on myös se, että kysyy nuorelta, haluaako hän kuulla mitä mieltä asiasta olet. Jos vastaus on kyllä, nuoren vastaanotin aukeaa sinulle paremmin. Jos vastaus on ei, on sitäkin syytä kunnioittaa.

Rehellisyys lapsen ikäkausi huomioiden lujittaa suhdetta

On tärkeää muistaa, että rehellisyys ei aina ole helppoa, mutta se voi olla voimakas väline nuoren hyvinvoinnin parantamisessa. Nuoren tulisi pyrkiä olemaan rehellinen itselleen ja muille, ja tarvittaessa he voivat hakea tukea aikuisilta tai ammattilaisilta rehellisyyden ja hyvinvoinnin edistämiseksi.

Kaikista parasta onkin se, että opettelee rehellisyyttä yhdessä lasten ja nuorten kanssa! Ne, jotka ovat uskaltautuneet tälle polulle, ovat kiitelleet vuolaasti. On kummallista, miten yhteisen epävarmuuden ja elämän haparoinnin seurauksena yhteys voi syventyä, ja vieläpä aika nopeasti. Tärkeää on muistaa lapsen kehitysvaihe ja ikä siinä, mitä teemoja rehellisyydellä milloinkin käsittelee.

Tekoälykin tunnisti oivan patteriston tapoja, joilla nuori voi parantaa omaa hyvinvointiaan olemalla rehellinen. Taitaa ne toimia aikuisillekin.

Itsetuntemus:

Nuori voi aloittaa rehellisyyden harjoittamisen ymmärtämällä omia tunteitaan, tarpeitaan ja arvojaan paremmin. Tämä auttaa heitä tunnistamaan omia vahvuuksiaan ja heikkouksiaan sekä tekemään parempia päätöksiä omien tavoitteidensa ja arvojensa mukaisesti.

Tunneilmaisu:

Kannusta nuorta ilmaisemaan tunteensa avoimesti ja rehellisesti. Tämä auttaa heitä käsittelemään stressiä, ahdistusta ja muita vaikeita tunteita terveellisellä tavalla. He voivat jakaa tunteitaan perheenjäsenten, ystävien tai ammattilaisen kanssa.

Kommunikointi:

Rehellinen kommunikaatio on tärkeää ihmissuhteissa. Nuori voi oppia ilmaisemaan itseään selkeästi ja kuuntelemaan toisia kunnioittavasti. Rehellisyys edistää avointa keskustelua ja vahvempia ihmissuhteita.

Itsemyötätunto:

Rehellisyys itseään kohtaan voi auttaa nuorta olemaan armollisempi itseään kohtaan. Heidän tulisi ymmärtää, että kaikki tekevät virheitä, ja ne ovat osa ihmisen elämää. Sen sijaan että kritisoisivat itseään, he voivat oppia virheistään ja kasvaa niistä.

Luottamus:

Rehellisyys ja luottamus kulkevat käsi kädessä. Nuori voi rakentaa luottamusta muiden kanssa olemalla rehellinen ja pitämällä lupauksensa. Kun muut luottavat heihin, se voi tuoda lisää hyvinvointia.

Eettiset päätökset:

Nuori voi harjoittaa rehellisyyttä tekemällä eettisiä päätöksiä. He voivat pohtia moraalisia kysymyksiä ja toimia vastuullisesti, mikä vahvistaa heidän itsetuntoaan ja antaa tyydytystä.

Konfliktien käsittely:

Rehellisyys voi auttaa nuorta käsittelemään konflikteja rakentavasti. He voivat ilmaista mielipiteensä ja tunteensa rehellisesti ja pyrkiä ymmärtämään toisen osapuolen näkökulman.

Henkinen terveys:

Rehellinen itsearviointi ja keskustelu ammattilaisen kanssa voivat auttaa nuorta tunnistamaan mahdolliset mielenterveysongelmat ajoissa ja saamaan tarvittavaa apua.

Vinkki:

Jos sinulla on kotona tai lähipiirissä nuori, lähetä hänelle tämä blogi ja kysy, mitä ajatuksia se hänessä herättää. Samalla tulet viestineeksi, että kannustat häntä olemaan rehellinen itselleen ja muille.

Lisää arkisia oppeja kohti rehellisempää elämää Rohkeasti rehellinen -kirjastani <3

Photo: Pexels, KindelMedia

Näitä asioita ihmiset kaipasivat eniten lapsuudessaan – Tulitko sinä nähdyksi ja kuulluksi?

Terapia- ja pariterapiatyötä tehdessä pysähdytään usein ihmisen lapsuuden kokemuksien äärelle. Ja erityisesti sen äärelle, millaisessa tunneilmastossa kukakin on kasvanut ja millainen suhde omiin vanhempiin on ollut ja millaisen mallin parisuhteesta on aikuisten välillä nähnyt.

Nämä ovat isoja ja herkkiä kysymyksiä. Kysymysten tarkoitus ei ole syyllistää ketään, vaan enemmänkin löytää ymmärrystä. Lapsuus ja menneisyys ei tietenkään määrittele kaikkea. Meihin vaikuttaa myös persoona, kulttuuri, muut sosiaaliset suhteet ja se millaisia muita kannattelevia tekijöitä elämässä mahdollisesti on ollut (terveisiä mummoille, kuulen teistä usein vastaanotolla <3).

Se, miten meihin on oltu suhteessa, vaikuttaa merkittävästi siihen miten olemme suhteessa itse itseemme ja miten me olemme suhteessa muihin. Otetaan muutamia esimerkkejä (jotka ovat karkeita, todellinen elämä on aina hienovaraisempaa ja ihmiset tekeävät myös poikkeuksia)

Jos on lapsena saanut toistuvasti halveksuvia katseita, usein katsoo joko itseään tai toisia halveksien
Jos lapsena on tullut toistuvasti mitätöidyksi, usein mitätöi joko itseään tai toisiaan
Jos on oppinut että omat tarpeet ovat vääränlaisia tai ”liikaa”, ei usein uskalla ilmaista niitä (tai välttämättä edes tunnistaa niitä)
Jos on kasvanut epävakaassa ja ailahtelevassa tunneilmastossa, on usein jatkuvasti varuillaan ”mitä pahaa seuraavaksi tapahtuu” ja usein hakeutuu myös tällaisiin suhteisiin aikuisuudessa

Kysyn usein terapiassa asiakkailta sitä, että mitä he olisivat eniten kaivanneet lapsuuden kodissaan ja vanhemmiltaan. Kysymys on hyvin herkkä ja sen tarkoitus ei ole syyttää ketään, vaan antaa sille tilaa tulla kuulluksi ja nähdyksi, jota ihminen ei ole ehkä itsekään tunnistanut. Usein on meinaan niin, että juuri niitä asioita, joita olisimme eniten kaivanneet, etsimme edelleen.Keinomme tosin saattavat olla toimivampia tai sitten totaalisen toimimattomia. Mikään määrä vaikkapa somessa saatuja peukkuja ei pysty korvaamaan kaipuuta vanhempien huomiolle. Eikä tarvitsekaan.

Sen tunnistaminen mitä olisi lapsuudenkodissa kaivannut, voi herättää paljon tärkeitä kysymyksiä tähän päivään. Miten voimme toisaalta antaa itsemme surra sitä mitä olemme jääneet vaille (se ei ole vanhempien syyttämistä, heillä on luultavasti omat surunsa ja vaillejäämisensä) ja sitten voi miettiä, että miten voi nyt aikuisena pitää huolta tarpeistaan, aikuisena. Ja yhtälailla on myös täysin normaalia, jos vaillejäämisten pintautuminen herättää vihan ja pettymyksen tunteita.

Tällaisia asioita ihmiset ovat kertoneet kaivanneensa eniten lapsuudessaan:

”Että mun kanssa olisi ihan vaan oltu. Ei sen olisi tarvinnut mitään ihmeellistä olla”

”Ois ollut varmasti tarpeen, että multa ois kysytty mitä kuuluu, silleen oikeesti”

”Jotakin rakkauden näyttämistä. Jos se ois vaikka sanottu joskus. Tai vaikka halattu”.

”Että ei ois ollut niin tuomitsevaa. Eli kai sitten semmosta hyväksyntää ja että ettei tarvisi epäillä että kelpaako”

”Tukea. Sitä että olisin saanut olla lapsi, eikä olisi tarvinnut olla pikku aikuinen”

”Että mulle olisi sanottu joskus jostain, missä onnistuin tai edes jotain kivaa. Virheistä kyllä kerrottiin”.

”Että ne olisi ollut juomatta. Rippi juhliin uskalsin sitä pyytääkin. Sen toiveen ne pystyi toteuttamaan”

”Oisin tarvinnut sitä, että mulle ois selitetty vähän asioita. Ne vaan lakaistiin maton alle”.

On suuri etuoikeus saada olla kuulla ihmisten tarinoita ja kaipuita. Ne herkistävät, todella. Niin ihmisenä, mutta myös tyttärenä ja äitinä. Vaikka menneisyyttä ei voi muuttaa, niin joidenkin asioiden on tärkeää saada tulla sanoitetuksi ja kuulluksi. Ja samaan aikaan on toki mahdollista myös nähdä se, mikä lapsuudenkodissa kannatteli, mitä arvokasta sieltä sai. Nämä asiat voivat olla totta yhtäaikaa.

Mitä sinä olisit kaivannut?

Miten tämä kaipuu näkyy elämässäsi tänä päivänä?

Toimituksen vinkki: Lapsen ja vanhemman yhteisiin keskusteluhetkiin

Eevi Vuoriston kätevän kokoiset Lapsen & vanhemman keskustelukortit on suunniteltu aikuisen ja lapsen yhteiseksi ajanvietteeksi ja yhteyden parantamiseksi. Kortit auttavat sekä lasta että aikuista pukemaan kokemuksia, toiveita, tunteita ja tarpeita sanoiksi. Näiden korttien avulla juttelette sellaisistakin asioista, joista ei helposti hoksaisi muuten kysyä. Kortit sopiva esimerkiksi iltapalapöydän juttuhetkeen, automatkalle tai mihin tahansa yhteiseen hetkeen, joissa haluat keskittyä yhdessäoloon lapsen kanssa.

Lapsen & vanhemman keskustelukortit löydät TÄÄLTÄ.

Mistä tunteesta käsin haluat aloittaa uuden vuoden? – Nyt on hyvä hetki irrottautua vanhoista kahlitsevista tottumuksista

Vuoden alku on oivallinen hetki vahvistaa luottamusta omaan itseen. Juuri nyt on hyvä hetki alkaa karsia huonoja juttuja omasta elämästä ja hylätä omaa ainutlaatuisuutta mitätöivät ja tukahduttavat asiat. Yksi tapa ottaa oma voima käyttöön, vapauttaa elämänenergiaa ja kukoistaa, on se, että karsii elämästään ne asiat, jotka eivät tunnu omilta, jotka salpaavat oman mielen ja tunnemaailman ja joiden myötä yhteys itseen katoaa.

Oma tunnetila kertoo meille elämmekö haluamaamme elämää tai olemmeko ylipäätään matkalla sinne. Jos olo ei tunnu hyvältä, olemme oman voimamme ja kukoistuksemme suhteen offline-tilassa.

Kerron sinulle seuraavassa, kuinka oman sisimmän tarkkailu, ajatusten ja oman toiminnan tietoinen ohjaaminen saa olon tuntumaan paremmalta ja miten päästä takaisin online-tilaan, oman voiman ja kukoistuksen tilaan. Harjoituksessa voit käyttää muistiinpanovälineitä apunasi.

Asetu mukavaan asentoon ja ota muutama syvempi hengitys. Tarkkaile ensiksi omia tuntemuksiasi: miltä tuntuu juuri nyt? Missä kohtaa olet elämässäsi tällä hetkellä? Mitä elämästäsi puuttuu ja mitä saisi olla lisää? Mitä toivot tulevaisuudelta? Tunnetko itsesi kenties virkistyneeksi vai väsyneeksi? Toivotko lisää lepoa, rahaa vai rakkautta vai molempia, vai toivotko, että voisit työksesi tehdä jotain aivan muuta kuin mitä nyt teet? Mikä on toiveesi tulevaisuutesi suhteen, millaisen horisontin haluat nähdä edessäsi? Mistä tunteesta käsin haluat elää elämääsi ja tätä juuri alkanutta vuotta?

Oli tunteesi tai toiveesi mikä tahansa, niin oleellista on perimmältään se, mistä tunteesta käsin haluat elää. Tiedäthän sanonnan: raha ei tee ketään onnelliseksi. Sanonta tarkoittaa, että vanhat tavat ja rutiinit toimia eivät tee onnelliseksi vaikka kuinka puurtaisit, kiukuttelisit ja stressaisit entistä enemmän ja vaikka tililläsi olisikin lopulta enemmän rahaa. Jonkun muun sinussa täytyy muuttua.

Sulje siis vielä silmäsi ja anna hengityksen rauhoittua ja tavoita sisimmässäsi, mistä tunteesta käsin oikeasti haluat elää uuden vuoden ja koko loppuelämäsi? Voisiko se olla rauhan tunne, sisäisen varmuuden ja luottamuksen tunne, vapauden vai rentouden tunne, rakastettuna olemisen tunne vai mikä? Tuo tunne ratkaisee, kuinka sitoudut itseesi nyt ja tulevaisuudessa, mistä arvoista käsin johdat ja haluat elää elämääsi. Tästä tunteesta käsin voit elää rikkaudessa ja kukoistuksessa omassa voimassasi ja mitä paremmin olet omassa voimassasi ja mitä paremmin elämänvirtasi virtaa, sitä paremmassa tunnetilassa olet.

Valitsemasi tunnetila tarkoittaa, että saatat joutua muuttamaan rutiineja ja toimintatapojasi. Se tarkoittaa, että ilmaiset omat toiveesi, rajasi ja mielipiteesi entistä selkeämmin. Se tarkoittaa, että tiedostat, että et voi muuttaa muita ihmisiä, voit ainoastaan muuttaa itseäsi ja ottaa itse 100 % vastuun omasta elämästäsi ja niistä arvoista, joiden mukaan elät omaa elämääsi. Tämä tunnetila tarkoittaa, että luovut pakottamisesta ja annat tilaa itsemyötätunnolle ja armollisuudelle itseäsi kohtaan. Hyvässä tunnetilassa eläminen tarkoittaa, että mitä vaikeuksia omalle tielle sattuukaan – elämässä tulee aina vastaan vaikeuksia – niin ne ainoastaan selkeyttävät sinua ja niiden myötä tiedät vielä kirkkaammin, mitä haluat omalta elämältäsi. Hyvässä tunnetilassa eläminen tarkoittaa sisäistä kasvua kohti elämää, jossa tyhjyys ei enää ole läsnä. Valitsemalla hyvän tunnetilan johdat omaa elämääsi ja voimasi uuden elämän luomiseen on löytynyt.