Tieto lisää tuskaa, näin sanotaan. Koemme usein olevamme tietotulvan partaalla, kun tietoa on saatavilla niin nopeasti, niin helposti ja niin paljon. Mitä sitten pitäisi tietää – tai mitä voisi tarkoittaa ei-tietäminen – esimerkiksi suhteessa terveyteen ja hyvinvointiin? Hiljattain jutellessani ystävän kanssa, tuli puheeksi NLP-koulutuksessa opittu nelikenttä tietämisestä ja ei-tietämisestä. Kuvio jäi pyörimään mieleeni, ja tässä on koottuja ajatuksiani tästä teemasta!
Ajattelemme usein tietävämme paljon terveydestä, siitä mikä vaikuttaa yleisellä tasolla hyvinvointiimme, mikä sairastuttaa meidät ja mikä meidät parantaa. Tulemmeko ajatelleeksi, että jokainen meistä tietää omalla yksilöllisellä tavallaan, joten kuka meistä on sitten oikeassa ja kuka väärässä (kun jokainen tietää)? Tai tarvitseeko oikeassa tai väärässä olemista edes ajatella?
Onko olemassa asioita tai ilmiöitä, joista en tiedä, että tiedän? Tai asioita, joista en tiedä että en tiedä? Entä mitä asioita todellakin tiedän, että en tiedä? Esitän seuraavaksi omia ajatuksiani suhteessa näihin kysymyksiin.
Tiedän, että tiedän
Joissakin tilanteissa, varsinkin kun olen oppinut juuri jotakin uutta ja itselleni tärkeää, saatan ajatella, että NYT tiedän, että tiedän! Näin on käynyt ainakin minulle, ja monesti! Mitkä asiat sinun elämässäsi ovat sellaisia, että tiedät tietäväsi? Onko se aina täysin totta, että tiedät? Joskus, jos itse jään kiinni ajatukseen että nyt vihdoin tiedän, luon samalla esteen nähdä sitä, mitä on jo olemassa mutta mitä en oikeasti vielä tiedä tai näe.
En tiedä, että en tiedä
Tämä on jossakin määrin vastaava, mutta käänteinen ilmaus lauseelle ”tiedän, että tiedän”. Samalla jos ajattelen jo tietäväni kaiken, on minussa todellisuudessa kuitenkin olemassa sellainen osa, joka ei tiedä, että en tiedä. Tämä on aina hyvä tiedostaa, koska se avaa uutta ymmärrystä itsestä ja omista totuuksista.
En tiedä, että tiedän
Voitko huomata itsessäsi ja elämässäsi asioita, joista et tiedä että tiedät? Yksi ilmiö saattaa olla kehon viisauden ja intuition kuuntekukyky. Itse uskon, että kaikilla meillä on tämä kyky kuunnella kehon viisaita viestejä. Keho tietää meistä kaiken, koska keho muistaa kaiken mitä meille on elämämme aikana tapahtunut. Keho osaa myös vastata siihen, mikä meille pohjimmiltaan sopii tai ei sovi, ajattelemme sitten vaikka työtä, omaa elämänrytmiä, liikuntaa tai ravintoa.
Tiedän, että en tiedä
Miten kehosi ja tuntemuksesi resonoivat tähän lauseeseen? Minulle tulee tästä mieleen esimerkiksi Bruce Liptonin ajatukset, että olemme valveillaoloajastamme vain noin 5% tietoisia itsestämme ja omista ajatuksistamme. Toisin sanoen 95% valveillaoloajastamme me ”emme tiedä”. Puhtaammin tietoon liittyen ajattelen, että on hyvä tietää, ettei tiedä kaikkea. Esimerkiksi tiede on jatkuvasti muuntuvaa, huomenna saatetaan kumota se, mitä tänään pidetään totuutena. Tämä ajatus auttaa ainakin itseäni pitämään oman tietoisuuteni avoinna uusille mahdollisuuksille sekä teoreettisen tiedon että syvällisemmän tietämisen ja ymmärtämisen kannalta.
Lopuksi kysymyksiä sinulle:
Missä tilanteissa luotat ulkoiseen, itsesi ulkopuolelta tulevaan tietoon?
Missä tilanteissa luotat enemmän sisäiseen tietoosi, intuitioosi?
Voitko luottaa itseesi ja elämään, vaikka et tiedä?
Kuunteletko kehosi sisäistä tietoa? Kehon vastauksia on mahdollista oppia kuuntelemaan ja ymmärtämään, kun pysähtyy kuuntelemaan ja kunnioittaa kehomielen viestejä.
Oletko kokenut jotakin elämää suurempaa ja selittämätöntä, äärimmäisiä tunteita herättävää, ja täysin tuntemattoman ihmisen myötä? Tai kenties olet kuullut sydäntä sykähdyttävän kuvauksen erikoisesta kohtaamisesta kahden ihmisen välillä, jonka jälkeen elämä räjähtää, eikä enää palaa entiselleen.
Kyseessä saattaa olla pariliekkien kohtaaminen.
Yksi sielu, jakautuneena kahteen osaan, on vaeltanut elämästä toiseen kokien ja oppien, mutta samalla vajavaisuutta tuntien. Kun toinen puolisko tulee vastaan, tapahtuu tunnistaminen sekunnin sadasosassa. Rakkauden superkontaktiliima sitoo puoliskot yhteen lopullisesti. Siinä ei kysytä aikaa, eikä paikkaa, kun kumpikin kokee upean täydentymisen ja eheyden, jonka jälkeen kummankin elämä saa aivan uuden merkityksen. Sydänten keskinäinen vetovoima on niin vahva, että vaikka liekit olisivat erossa toisistaan, fyysisesti kaukanakin, on heillä aina oleva tämä energeettinen on-line yhteys toisiinsa.
Ihania sanoja ja huikean upeita tunteita, mutta käytännössä tämä kaikki saattaa olla myös yhtä helvettiä! Voima jolla yhdentyminen tapahtuu, on niin valtava, että sen tunnetta voi vain arvailla, ellei itse ole päässyt kokemaan tätä autuutta. Tunteiden voima saattaa tuntua äärimmäisen pelottavalta ja hallitsemattomalta. Jotakin mystisen käsittämätöntä tapahtuu, joka tuntuu sydämen syvyyksissä, mutta järki ei ymmärrä. Oma kontrolli häviää ja elämän pakka näyttää menevän sekaisin. Tilannetta sekoittaa usein se, että liekit törmäävät toisiinsa usein hyvin yllättäen ja erikoisissa tilanteissa.
Kaiken keskiössä on lisänä tuo käsittämättömän vahva rakkauden tunneliima, joka ylittää syvyydessään kaikki aiemmat rakkauden kokemukset. Pelkkä kohtaamisenergia voi olla niin järisyttävä kokemus, että haluaisi pinkaista pakoon saman tien.
Elämän tanssi
Rajaton rakkaus
Pariliekkien yhdentyminen ei katso sukupuoleen, perhetilanteeseen, rotuun, kansalaisuuteen tai ikään. Voit olla yhtä hyvin naimisissa tai vapaa, mutta jos sielunsopimuksessa lukee, että tässä elämässä sydämen puolikkaat jälleen fuusioituvat yhdeksi, ei tätä kohtaamista mikään maallinen sopimus estä.
Usein ennen tapaamista, tai siihen liittyen, on merkittäviä tapahtumia ja synkronismia. Toiset näkevät enneunia tai läpikäyvät psyykkisiä ja selvätietoisuuden kokemuksia.
Pariliekkienergia rikkoo kaikki käsitykset perinteisestä avioliitosta, moraaleista ja normisäännöistä. Yksi tapa ymmärtää tätä käsittämätöntä elämän tanssia, onkin ymmärtää, että olemme kaikki alun perin vapaita. Vapautta ja vapaantahdon ilmaisua ei mikään instanssi, ei maallinen tai uskonnollinen, voi kahlita. Uuden ajan tietoisuudella tästäkin normistosta selviää onneksi melko sujuvasti.
Tiukkaa kyllä tekee, jos olet perheellinen ja onnellisesti aviossa, kun yht’äkkiä ulkomaan matkalla törmäät liekkikumppaniisi, joka myös on samoin perheellinen. Hivenen yllättävää voi myös olla, että löydät suurimman tunteiden latauksen samaa sukupuolta olevasta ihmisestä. Näissä kohtaamisissa ei normaalisti ole mitään ennen kokematonta, mutta kun se sisältää tuon huikean tunnekliimaksin, muuttuukin tilanne pariliekeille joko taivaaksi tai helvetiksi.
Kasvun tie
Käsittämättömät haasteet liekkien välillä, ovat vahvin tunnusmerkki suhteen laadusta. Monet pariliekit eivät yksinkertaisesti pääse jakamaan elämäänsä toistensa kanssa, mutta tunnistavat äänettömän kaipuun toistensa luokse jatkuvasti sydämissään. Tämä rakkauden syvimmän tunteen kanssa eläminen, ja toisaalta arjen pyöritys perheen kanssa, toisessa liitossa, ovat äärimmäistä sietokykyä vaativaa tehtävää.
Toiset pääsevät kokeilemaan yhdessä elämistä. Tätä saattaa tosin edeltää nopea avioero edellisestä kumppanista, tai muita radikaaleja muutoksia entisessä elämässä.
Usein toinen liekkiparista on tietoisempi suhteen laadusta ja osaa auttaa ja opastaa toista ymmärtämään tilannetta. Toinen saattaa kokea tahollaan suuria pelkoja tai epävarmuutta itsestään, ihmetellen mitä minulle oikein tapahtuu.
Liekit tunnistavat toistensa tunnetilat ja mielialat. He voivat tunnistaa myös toisen fyysisen kehon kivut omassa kehossaan. ”Nukuitko huonosti kun minulla on niska jäykkänä?” tai ”mitä olet syönyt kun vatsaani sattuu?”
Silloin kun toinen on alamaissa tai kokee synkkiä tunteita, kokee toinen ne saman tien myös itsessään. Mikäli toinenkin lähtee mukaan näihin synkistelyihin, on soppa valmis ja masennusenergia moninkertaistuu. Liekit nostavat huomaamattaan kaikkein herkimmät tunnelukot toisissaan esiin, ja tökkivät toisiaan herkimpään tunnehaavaan ja ”hermoon” koko ajan. Kummankin on uskallettava katsoa itseään hyvin rehellisesti peiliin ja kohdattava oma keskeneräisyytensä ja pelkonsa.
Kosmiset identtiset kaksoset
Pariliekeillä on yhteinen tietoisuus. Heillä on pää samassa pilvessä, eli he kokevat ja aistivat hyvin samankaltaisesti, jakaen kaikki kokemukset yhteisessä tietoisuuden pilvessään. He ovat saman asian kaksi puoliskoa. He tuntevat toisensa syvimpiä ytimiä myöden, niin hyvässä kuin keskeneräisyydessään. He eivät voi salata toisiltaan mitään. Tiedostaen tai tiedostamattaan he ovat täydelliset peilit toisilleen. Tämä tekee suhteesta äärimmäisen haastavan, kaiken rakkauden autuuden keskellä. Vain aito ja hyvin rehellinen avoimuus selviää tästä koitoksesta.
Käydessään läpi kasvun kipeimpiä kohtia, he huomaavat että eivät pääse eroon toisistaan vaikka yrittäisivät. Asiat järjestyvät jotenkin niin, että kesken prosessin ei pääse pakoon. ”Ollaan menossa naimisiin ja maistraatti varattu, mutta edellisenä iltana alkaa tunneprosessi, joka repii parin lähes äärimmäisyyksiin, tunteiden tykityksestä ei meinaa selvitä hengissä ollenkaan. Ellei naimisiinmenoa olisi sovittu, ja suvullekin jo ilmoitettu, olisi tämä liitto jäänyt tähän.”
Liekkien on tärkeää tiedostaa, että kummankin on pysyttävä omassa keskuksessa ja uskallettava olla oma itsensä, vaikka aistiikin toisen sukellukset sielun syövereihin.
Näin vältytään monelta väärinymmärrykseltä. Kaikesta on uskallettava puhua ääneen ja selvittää näin keskinäistä tunnelatausta. Tämä vahvistaa yhteistä energiakenttää ja keskinäistä yhteyttä. Kun toinen on oivaltanut omat tunnelukkonsa tai vapauttanut pelkonsa, on sen luoma voimaenergia heti kummankin käytössä. Kumpikin on kuin käynyt saman kasvun kokemuksen läpi, vaikka konkreettisen työn on tehnyt vain toinen tahollaan.
Parhaimmillaan liekkipari voi elää upeaa elämää ja toteuttaa villeimmätkin unelmat, tehden mahdottomasta mahdollista. Paratiisi maanpäällä on mahdollista tälle parille. Tämä edellyttää kasvun haasteiden kohtaamista, syvää rehellisyyttä itseä kohtaan, ja työskentelyä syvimpien pelkojen kohtaamiseksi ja vapauttamiseksi. Voimme pitää piilossa toisilta paljon asioita ja ajatuksia. Pariliekit eivät voi piilottaa toisiltaan mitään.
Käytännössä suuri osa pariliekeistä heittää hanskat tiskiin ja eroaa. Keskinäiset kasvun haasteet ovat niin raastavan repiviä, ja vaativat niin paljon rohkeutta, että on helpompi elää erillään, kuin tasapainoilla tässä haasteen ja hekuman vuoristoradassa. Sydänten välinen yhteys riittää, ja hoivaa toinen toistaan etänä.
Pariliekkiyhteys on universaali liitto, aikojen alussa kirjoitettu, jota ei voi normaalien moraalien ja sääntöjen puitteissa aina ymmärtää. Tämän kaltaiset liitot aktivoituvat juurikin tässä ajassa, kyseenalaistaen olemassa olevia normeja ja luoden uusia, vapauteen perustuvia ihmissuhteiden malleja. Ne jotka ovat tätä työtä omassa elämässään toteuttamassa, ovat todellisia sydämenliittojen pioneereja.
Rakkauden ja romantiikan täyteistä kevättä meille kaikille <3
Edellä kirjoittamani kokemukset pariliekeistä, ovat todellisuuteen perustuvia, asiakkaiden ja omien kokemuksien myötä.
Keltaisen talon elämään on tullut lisää vauhtia ja välillä vaarallisia tilanteitakin. Rasmuksesta luopuminen jätti taloon ja sydämiimme suuren, koiran kokoisen aukon. Niinpä päätimme täyttää tämän aukon ja siihen virkaan on kuukausi sitten nimetty Coton de tulear tyttö, Hopeanuolen Saarlotta, eli kutsumanimeltään Saga.
Tämä hurmaava, iloinen ja sosiaalinen Saga on sulattanut meidän kaikkien sydämet! Saappaat joihin Saga joutui astumaan, olivat todella suuret, mutta Rasmuksen tassunjälkiä Sagan ei tarvitse silti kulkea, vaan voi tepsutella omia polkujaan siinä vierellä.
Eipä sitä muistanutkaan, mitä kaikkea vauhdikkaaseen pentuaikaan kuuluu. Päivään mahtuu monta ulkoilua, ruokaa, paljon leikkiä, vaihtelevasti pissavahinkojen siivousta ja pennun opettamista ja edelleen opettamista!
Kotona meillä on nykyään sen näköistä, kuin olisi pyörremyrsky käynyt. Lattia on täynnä leluja, ryöstettyjä kenkiä, sukkia ja kaikkea mahdollista muuta mukavaa, mitä on sattunut löytymään. Vapaa-aika menee näissä mukavissa puuhissa melko tarkkaan, mutta sehän on onneksi merkki siitä, että meillä eletään! Eipähän tarvitse illalla paljon unta odotella, kun päänsä tyynyyn painaa.
Onneksi nuoremman tyttären opinnot ovat antaneet myöden ja hän on ennen kesätöiden alkamista voinut olla ”hoitovapaalla” kotona. Päivät ovatkin kuluneet heillä tiiviisti uusia asioita opetellessa ja niitähän riittää. Sisäsiisteys on se suurin haaste ja sitä onkin ahkerasti opeteltu vaihtelevalla menestyksellä.
Erilaisten temppujen opettelemisesta Saga pitää erityisesti ja mallikkaasti sujuu jo odottaminen, että saa syödä ruokansa, istuminen, tassun antaminen, maahan meno, kieriminen ja uusimpana ”kuoleminen”. Koirakavereiden kanssa leikkiminen on Sagalle oikein mieluista, voi sitä juoksun ja painin määrää!
On ihana huomata, miten valtavan paljon iloa ja elämää tämä pieni Saga on tuonut Keltaiseen taloon, eipä sitä olisi ennalta arvannutkaan. Vähintään yhtä paljon Sagasta iloitsevat myös naapurissa asuvat isovanhemmat, joiden luokse Saga juoksee suorinta tietä, jos he ovat pihalla tai ovesta huutelevat. Kotiin tullessa on aina iloinen vastaanotto, olitpa poissa viisi minuuttia tai koko työpäivän. Utelias pieni kaveri on aina mukana tapahtuipa sitten mitä tahansa. Kamerakin on aina yhtä mielenkiintoinen kapistus, että sitä täytyy tutkia tarkemmin.
Kirjoittaja Sani Leino toimi myyntivalmentajana Celectuksella. Celectus on vuonna 1999 perustettu uusmyynnin palveluyritys, jonka toiminnan keskiössä on myyntityö ja sen kehittäminen.
Olet varmasti törmännyt viimeaikoina varsin moneenkin somekohuun ja myrskyyn vesilasissa. Ajalle tyypillisiä, ja toki välillä tärkeitäkin, purkauksia sekä vahvoja kannanottoja periaatteellisten asioiden puolesta.
Tässä kirjoituksessa painotetaan kolikon toista todella tärkeää puolta: Vähät välittämisen tärkeyttä.
Korostan tässä varsin suorasanaisessa kirjoituksessa, viittä tärkeää asiaa, jotka liittyvät kaikki vähät välittämiseen.
1. Liiallinen huolehtiminen ja välittäminen menettää merkityksensä, kun sitä tehdään kokoajan, joka puolella ja ihan kaikkien toimesta.
”Onkohan mulla S-Etukortti mukana lompakossa, kun olen menossa Prismaan, voi että sentään tätä elämää!”
”Jäiköhän se valo päälle eteiseen, kun lähdin töihin, jummijammi sentäs!!?”
”Mitäköhän Marja-Niina ajattelee kun meillä on ryppyset keittiön verhot??”
”Siis ei voi olla totta, tää Kehä I:n on aivan tukossa, jo kolmelta!!!?
”Ajoin saamari väärälle bensa-asemalle vaikka kadun toisella puolella, ois ollu perkele melkein sentin halvempaa bensaa, Perkele.”
Ota Antti Aspiriini ja rauhotu. Nämä eivät ole oikeita ongelmia.
Tiedätkö miksi tätä kutsutaan? Väkisinvälittämiseksi.
Miksi tämä pitäisi lopettaa? Kun välittää ja ylihuolehtii jatkuvasti kaikesta luo samalla itselleen oikeutuksen jatkuvasta mukavuudenhalusta, helppoudesta ja 24/7 onnesta, niin menettää pikkuhiljaa otettaan oikeiden ongelmien käsittelyyn.
Sitten kun poskessa puhkeaa perjantai-aamuna finni, niin on viikonloppu pilalla ja oikeus oikutella.
Jatkuva mitättömistä asioista huolehtiminen johtaa siihen, että elämän eteen tuomat oikeat ongelmat saattavat tuntua liian vaikeilta käsiteltäviksi ja mieleen kömpii vähitellen päättämättömyyden peikko.
Jos ihminen ei osaa tai uskalla tehdä päätöksiä, niin on hyvä ymmärtää, että tämäkin on itse asiassa päätös. Päätös siitä, että päätöksen tekee joku muu kuin sinä.
Alati muita miellyttäessäsi siirryt elämässäsi kuljettajan paikalta matkustajaksi. Matkustajaksi, jossa kitisijät kääntävät rattia.
Välitä niistä jotka välittävät, älä välitä valittajista.
Ankeuttajien tehtävä elämässäsi on itseasiassa vain vahvistaa valitsemaasi polkua.
Meillä on kaikilla saman verran tunteja päivässä. Aina välillä kannattaa miettiä miten nämä tunnit käyttää, jotta ei vain elä päivästä ja viikosta toiseen niin kuin kitisijät vaativat.
2. Se, että olet rohkeasti erilainen, päättäväinen ja uskallat kyseenalaistaa eltaantuneet toimintamallit ja tehdä rohkeita ratkaisuja ei ole itsekkyyttä. Se on rohkeutta ja valinta, joka itse asiassa vapauttaa aikaa ja läsnäoloa epäitsekkäisiin tekoihin. Tällä on kuitenkin hintansa, ja se hinta on ulvojien ulina.
Kun hetken pohdit, niin monet tunnetut johtajat, artistit, urheilijat ja ylipäätään menestyneet ihmiset eivät piittaa pätkääkään, mitä vieressä huohottavat heitterit huutelevat tai ujot ulisevat, vaan menevät ja tekevät juuri sitä, minkä silloin näkevät oikeaksi. He uskovat omaan näkemykseensä niin vahvasti, että he eivät yksinkertaisesti…
välitä pätkääkään mitä muut ajattelevat.
Henkisesti vahvoilla henkilöillä on jalo taito vähät välittää kitisijöistä, vaan he uskaltavat mennä sinne minne kuuluu mennä, vaikka vieressä sormet sanoisivatkin soosoota kuorossa.
Lisäksi rohkeat yksilöt uskaltavat kyseenalaistaa turhat ja typerät toimintamallit, jos niille ei löydy mitään perustetta, vaan niin on vain aina tehty.
Oletko miettinyt, että joskus kysyisit Miksi itse asiassa teemme tämän näin, ihan noin niin kuin oikeasti? Kyseenalaista. Haasta. Argumentoi. Puolusta. Hyväksy.
Älä kyseenalaista kokoajan kaikkea, mutta aina tarvittaessa.
Kun päätös on tehty ja olet rohkeasti ja suoraselkäisesti esittänyt omat mielipiteesi – sen sijaan, että supiset selän takana ruokalassa, hyväksy muutos ja mukaudu. Muista, että uuden toimintamallin mukana tulee huolien lisäksi monesti paljon hyviä puolia, jotka saat nopeammin näkyville, kun lopetat hiljaisen kapinan.
Muista, että asioiden aikaansaamisesta huolehtiminen ei edistä aikaansaamista. Asioiden aito käytännön tekeminen edistää.
Worry isn’t work.
Sitten on yksi varma homma. Muiden tekemisistä huolehtiminen ei muuten edistä kenenkään töitä sentin vertaa. Anna kaverin painaa. Anna rautalankaa ja rakkautta. Sitten pupillit omaan pulpettiin.
3. Se, että miellytät ja kohtelet kaikkia yhtä korkealla prioriteetilla, tarkoittaa itse asiassa sitä, että et kohtele niitä oikeasti tärkeitä henkilöitä tarvittavalla tavalla jotka oikeasti ansaitsevat hyvää kohtelua.
Minkä parissa ja kenen kanssa päiväsi sujuu?
Lastenhoidon monessa taloudessa hoitavat veljekset Pädi ja Pleikkari, koska on vielä pakko laittaa vielä pari tärkeää mailia sille CxO:lle kun on Quukakkosen loppu.
Siinä vieressäsi oleva ei välttämättä ymmärrä, miksi hän taas joutui katsomaan Pikkukakkosen yksin Isin tiuskiessa ja hyssytellessä vieressä, kun hän koittaa laulaa mukana Pate Postimiestä.
Pikkukakkonen, perhe ja pillimehu syövät Quukakkosia aamupalaksi.
Välitä niistä jotka välittävät, älä välitä valittajista.
4. Kun huolehdit siitä, miten sinun tulisi pyörää polkea, jotta naapurit hyväksyy, niin poljet itseasiassa OMAA pyörääsi NAAPURIN jaloilla.
Miksi en perhana tehnyt juuri sitä, mitä sydämeni sanoi?
Miksi en uskaltanut? Miksi tein vain muille, mutta en itselleni?
Miksi omistin työelämäni muille muiden vuoksi? Lopulta se vei perheeni ja terveyteni.
Miksi en pitänyt yhteyttä niihin, joista välitin?
Miksi en kertonut tunteistani?
Miksi me emme sitten tee näitä asioita, jos ehtoopuolella kaduttaa?
Koska välitämme jatkuvasti pikkuasioista, jotka vievät kaiken kapasiteettimme oikeasti isojen asioiden pohdinnalta.
Tee siltä kuin susta tuntuu. Välitä OIKEASTI niistä, jotka OIKEASTI välittää susta,
niillä muilla ei ole OIKEASTI mitään väliä.
Älä ole tissiposki ja kitisijöiden kynnysmatto. Ole mielummin oman elämäsi rokkistara, jolla on faneja.
Full swing in living colour.
5. Se, että joku vetää tuplaherneet nenään jostain järkyttävän pienestä asiasta, on monesti vain katalyytti taustalla olevista ongelmista.
Vastapuolen ymmärtäminen on infoähkyn ja valintatalouden valtakaudella aika kortilla. Pikkuasiat voivat laukaista aikamoisia lumipalloja, joiden pysäyttäminen saattaa olla erittäin vaikeaa ellei mahdotonta.
Lasku tulee väärään paikkaan, ja vuosien yhteistyö irtisanotaan.
Netti on puoli minuuttia poikki keskellä työpäivää, ja käsillä on järkyttävä Somemöyhy.
Kuuntele ja Ymmärrä ensin. Tarvittaessa siirry syrjään. Jätä omaan arvoonsa. Asetu tilanteen yläpuolelle. Pidä fokus omassa tekemisessä.
Muista, että muiden huonon olon ja huonon päivän ei tarvitse aiheuttaa sinulle huonoa päivää ja huonoa oloa. Pyri mielummin ajattelemaan, että saatat olla henkilön päivän tärkein kontakti, ja itse asiassa sinulla on mahdollisuus muuttaa fiilis parempaan.
Ankeuttajien tehtävä elämässäsi on itsea siassa vain vahvistaa valitsemaasi polkua.
Go ahead and try. This smile won’t brake.
Muista myös, että jos välillä on pää oikein kunnolla painuksissa ja masennuskin yrittää valehdella meille kaikenlaista valheita, sillekin voi rohkeasti haistatella huilut.
Masennus ja Depressio, nuo maanrakoon ihmisiä potkivat veljekset, ovat pohjimmiltaan vinkuvia huomionkipeitä luuserikitisijöitä, joita ei turhaan kannata kuunnella. Olet parempi kuin mitä ne sinulle väitttävät.
Flippaa niille fingeri ja siirry eteenpäin.
Loppukommentti:
Välillä on hyvä pysähtyä miettimään, mikä on se juttu, joka saa oman nuotion syttymään, tehdä toimenpiteitä sen eteen ja mennä sitä kohti rohkeasti. Varsinkin meillä suomalaisilla on kulttuurihistorian tuottama hyssyttelypakko, jonka johdosta tulee tukkapöllyä kansainvälisillä markkinoilla.
Jos joku ei tosiaan tykkää, niin todennäköisesti on muita, jotka todella tykkää. Kannattaa löytää näitä, jotka tosissaan tykkää, ja palvella niitä.
Kaikkea kaikille on lopulta aina ei kellekään mitään. Hengitä. Elämä jatkuu, vaikka Juhla Mokka ei ollutkaan tarjouksessa.
Sinua kaltoin kohtelevat henkilöt eivät aidosti ansaitse huomiotasi, ja heidän arvostelunsa on täysin toisarvoista.
Uskalla tehdä omaa juttua, älä välitä kitisijöistä, vaan käännä mielummin kaasukahvaa.
Olen aina pitänyt seuraavasta lauseesta, jotka ajattelin jakaa tähän loppuun kannustukseksi ja muistukseksi kirosanoineen päivineen:
Ystäväni kertoi pari viikkoa sitten väsymyksestään pienen vauvan kanssa: se tuttu tarina, kun lapsi valvottaa öisin ja vanhemmat vaeltavat pimeydessä päivisin.
Keskustelun aikana saatoin tuntea luissa ja ytimissä saakka oman viiden vuoden takaisen tilanteeni. Lapsella todettiin muutaman viikon ikäisenä refluksitauti, jota ei osattu yrityksistä huolimatta hoitaa. Hän itki täyttä huutoa elämänsä ensimmäiset kaksi vuotta joka yö noin klo 01–07. Kaksi vanhempaa vuorotteli ja nukkui joka toinen yö. Kunnes lapsen isällä todettiin syöpä.
Noihin aikoihin naapuri, joka oli kuunnellut itkua öisin, sanoi, että ei kyllä itse jaksaisi. ”Miten sinä oikein jaksat tuota yöstä toiseen?” No sillä, että on vaan selviydyttävä päivästä kerrallaan. On selviydyttävä yöstä, on rämmittävä päivän läpi ja on toivottava joka ikinen ilta, että seuraava yö olisi se käänteentekevä.
Ja kaikkien selviytymiskeinojen keskellä olo on jotain sanoin kuvaamattoman kamalaa. Ja tuo olo opetti minulle jotain todella tärkeää.
Kun ystäväni vuodatti väsymystään, sanoin hänelle: ”Mitä ikinä ajatteletkaan ja sen myötä tunnetkaan väsyneenä, älä tee johtopäätöksiä tai ratkaisuja niiden pohjalta.” Väsymys on piinaava ja ahdistava olotila.
Se määrittelee koko elämän kokemusta ja tapaa nähdä ja tuntea asioita. Väsymys myös varmistaa, että ilman palauttavia unia tunnet hyvin vähän hyviä tunteita tai ajattelet hyviä ajatuksia, koet elämää hyvänä.
Väsyneenä valkoinen on harmaata ja harmaa on mustaa, ja musta on… tyhjä aukko, johon voi humahtaa. Pieni pyykkikasa saattaa tuntua Mount Everestiltä ja kaupassa käynti maratonilta. Jokainen elämän tapahtuma saa päälleen usvaisen kankaan, jonka läpi värit eivät oikein näy selvästi. Ikävintä on, että tällaiseen olotilaan voi tottua, jos väsymys jatkuu liian pitkään. Väsymystä ei enää tunnista, vaikka katselee harmaan kangasharson läpi.
Tämän kokemuksen tietää varmasti moni – riippumatta valvomisen syystä. Oli se vauva, murehtiminen, stressailu, kipu tai mikä tahansa, väsymyksen kokemus on meillä ihmisillä hyvin samanlainen. Jokainen ajatuksemme ja tunteemme on väsymyksen värittämää. Ympäröivä maailma ja kokemus itsestä muuttuu koko ajan usvaisemmaksi ja mustemmaksi.
Yön pimeinä tunteina oivalsin: Vaikka tämä tuntuu sanoinkuvaamattoman kamalalta, minun ei kannata vetää siitä johtopäätöksiä.
Tunne ei ole kertomus minusta tai ulkopuolellani tapahtuvista asioista, kamala tunne on vain merkki väsymyksestä. Ajatus ei ole totta, se on univajeen aiheuttama ajatusoksennus. Ja ennen kaikkea: kokemukseni tuntuu todelta, mutta se on vain seurausta synkistä ajatuksista ja tunteista (, jotka ovat seurausta väsymyksestä.)
Tavallaan on kovin ristiriitaista kokea yhtä aikaa jotain kamalaa ja mennä tuon kokemuksen ulkopuolelle katsomaan, että hittolainen, tämähän ei olekaan totta – kun se on sillä hetkellä NIIN TOTTA. Ymmärrän yhtä aikaa, että kokemus tuntuu mielessä ja kehossa, mutta se ei ole minkään päätöksen teon tai johtopäätösten pohja. Se on vain univajetta.
Väsyneenä on kaksi vaihtoehtoa: Ensimmäinen vaihtoehto on, että annat harmaiden ja mustien tunteiden, ajatuksen ja kokemusten ohjata koko elämääsi – jolloin ne vahvistavat toisiaan entisestään.
Pitkittyessään ne sulautuvat tapaasi olla ja kokea koko elämää. Niistä tulee uskomuksesi itsestäsi ja siitä, millaista elämä on. Toinen vaihtoehto on, että tunnistat väsymyksestäsi johtuvat tunteet, ajatukset ja kokemukset, ja annat niiden olla rauhassa, et puutu niihin, et perustele niiden avulla mitään.
Mutta tämä ei ole ratkaisu väsymykseen – tämä on ratkaisu niihin väsymyksen hetkiin, joita jokainen meistä varmasti joskus kokee. Ainoa ratkaisu väsymykseen on nukkuminen. Ja silloin kun univelkaa on kertynyt liikaa, mikään, ei mikään, ole sillä hetkellä niin tärkeää kuin löytää mahdollisuudet nukkua riittävästi.
Omat kokemukseni olivat sen verran hurjia, että päätin, että järjestän elämäni niin, että saan nukkua riittävästi. Menen ajoissa nukkumaan – ja myöhemmin töihin (toimiston ovet avaan klo 10). Haluan nimittäin kokea elämässäni värejä, iloa ja keveyttä, ja ne syntyvät ihan tavallisessa arjessa, kun ei väsytä.
Tämä maailma olisi parempi paikka monella tapaa, jos unta arvostettaisiin yhtä tärkeänä kuin suorittamista, menestystä tai rahaa. Hyvät ihmiset, priorisoikaa nukkuminen ykköseksi ja katselkaa elämän värejä!
Tämän ja muita lohduttavia, oivaltavia ja ajatuksia herättäviä kirjoituksia löydät Sannan suosikkikirjasta Hyvän elämän reseptit.
Tein äskettäin jotain sellaista, mitä en olisi ihan heti uskonut tekeväni. Otin tatuoinnin. Sellainen ei mitenkään mahtunut aiempaan käsitykseeni itsestäni. Nyt yhtäkkiä ihollani on kuva, joka on paitsi minulle tärkeä symboli, myös merkki siitä, että olen ainakin jossain määrin jotain muuta kuin olen ajatellut olevani. Olen rikkonut rajojani, tullut ulos laatikosta, johon olin itseni mielessäni huomaamatta laittanut.
Hämmentävintä on se, että sama on tapahtunut minulle viime vuosina lukuisia kertoja, ja silti se aina yllättää. Kuinka monta kertaa minun pitää rikkoa rajani ymmärtääkseeni, että voin olla niin paljon muutakin kuin nyt luulen olevani?
Mielessäni on edelleen hurjasti rajoituksia, vaikka kuinka niitä olen sieltä purkanut. Niin on todennäköisesti sinullakin.
Kun näet kadulla rastatukkaisen tytön joogamatto kainalossa, mitä uskot hänen ulkonäkönsä perusteella tietäväsi hänestä? Tai kun vastaan tulee järeä moottoripyöräkuski nahkakamppeissaan, millaisia ominaisuuksia liität häneen?
Luultavasti mieleesi tulee ainakin jotain. Ehkä tunnistat, että kyse on mielesi luomuksesta, joka ei ole millään tapaa automaattisesti totta, mutta silti katsot ihmistä tietynlaisten linssien läpi. Rastatukkainen tyttö on varmaan kasvissyöjä ja matkalla joogatunnilta eläinsuojeluyhdistyksen kokoukseen. Motoristi lienee pelottava moottoripyöräjengiläinen. Vai onko sittenkään?
Yleistäminen on ihmisen tapa jäsentää valtavaa ärsykkeiden ja informaation määrää, joka ympärillämme on. Aiemmin elämässä opitun ja koetun perusteella teemme – tiedostaen ja tiedostamatta – päätelmiä siitä, miten asiat ovat. Niputamme ominaisuuksia ja tapahtumia yhteen sekä uskomme, että asiasta A seuraa väistämättä B (koska niin on pari kertaa aiemminkin tapahtunut).
Yleistäminen säästää aivokapasitettiamme. Mutta samalla tulemme luoneeksi voimakkaitakin kategorioita eri asioille, kuten sille, mitä ja millaisia ihmiset ovat, miten he elävät, mihin he elämässään pystyvät ja miten heidän elämänpolkunsa kulkevat. Saatamme jopa uskoa, että ajatuksemme ovat tosia. Voivat ne ollakin. Mutta läheskään aina eivät.
Mitä kaikkea näkisitkään, jos yrittäisitkin katsoa ympärillesi avoimesti? Uteliaana, ilman mitään odotuksia. Riisuisit kerros kerrokselta linssejä silmiesi edestä ja kohtaisit ihmiset ja tapahtumat sellaisena kuin ne ovat, etkä sellaisena kuin ajattelet niiden olevan. Saatat yllättyä.
Entä mitä ajattelet itsestäsi ja omasta elämäntarinastasi? Mihin pystyt elämässäsi nyt? Mihin uskot, että sinun lähtökohdistasi voi ponnistaa? Millaisia askelia sinun elämänpolkuusi voi ja ei voi kuulua? Määrääkö menneisyys tai nykytilanne sitä, mitä tulevaisuudessa voi tapahtua? Haluatko antaa sen määrätä?
Suosittelen kokeilemaan joskus yksinkertaista ajatusleikkiä. Sen nimi on ”Mitä jos?”. Voit leikkiä joko itseksesi miettien tai kirjoittaen tai vaikkapa kaverin kanssa ääneen jutustellen. Aloitat lauseen sanoilla ”Mitä jos” ja jatkat millä tahansa mieleesi juolahtaa.
”Mitä jos menisin iltakävelylle uuteen kaupunginosaan?” ”Mitä jos pukeutuisin huomenna hameeseen?” (Tai juuri siihen vaatteeseen, jossa et osaa itseäsi kuvitella!) ”Mitä jos hakisin hierojakouluun?” ”Mitä jos kokeilisin seinäkiipeilyä?” ”Mitä jos lähtisin aupairiksi Englantiin?” ”Mitä jos hankkisin kesämökin Saimaalta?”
Heittäydy, käytä mielikuvitusta, äläkä sano mielessäsi ei, vaikka ajatus tuntuisi kuinka omituiselta. Sinun ei tarvitse toteuttaa mitään oikeasti, mutta leikittele ajatuksilla. Huomaa, millaisia reaktioita ne nostavat esiin sinussa. Mikä herättää vastustusta, ja mikä puolestaan kutkuttaa houkuttelevasti? Mikä nostaa esiin uskomuksen, että et voi tai et pysty? Missä kulkevat sinun laatikkosi rajat? Ovatko esteet todellisia vaiko vain mielessäsi – ja mitä pitäisi tapahtua, että uskaltaisit ylittää ne?
Jatka leikkiä niin kauan kuin haluat. Varoitus: sillä voi olla elämää muuttavia vaikutuksia!
Kiire syntyy siitä, että aikaa on vähemmän kuin tehtäviä asioita. Kiire on myös yksi eniten stressiä aiheuttavista tekijöistä. Se, miksi meillä on aina kiire, on usein syvemmällä kuin ensi näkemältä näyttää. Usein kaadamme kiireen syyn muiden vastuulle. Näiden yhdeksän todellisen kiireen aiheuttajan avulla voit tutkailla, toistuuko jokin tai useampi näistä elämässäsi, ja voisiko siinä piillä kiireesi todellinen syy.
1. Et tunnista omia rajojasi
Olet toistuvasti tilanteessa, jossa olet innokkaana ottanut itsellesi kaikenlaista tekemistä. Töissä kaadut lopulta työtaakan alle, ja vapaa-aikasi on usein aikataulutettua ja täynnä ”kaikkea kivaa”. Suhtaudut kalenteriisi hieman liian optimistisesti. Et myöskään osaa arvioida, miten vaihtelevat elämäntilanteet vaikuttavat voimavaroihisi.
2. Häpeät omaa rajallisuuttasi
Saatat tunnistaa omat rajasi, mutta häpeät omaa rajallisuuttasi. Olet rakentanut itsellesi sellaisen uskomuksen, että EI:n sanominen on heikkoutta. Vertaat usein omia heikkouksiasi muiden vahvuuksiin, ja koet häpeää siitä. Koska häpeät niin paljon, haluat osoittaa olevasi yhtä mahtava ja pystyvä kuin muut. Lopulta teet niin paljon, että aina on kiire, ja stressi jyskyttää ohimolla.
3. Et kommunikoi omia rajojasi riittävän selvästi
Olet ehkä tunnistanut omat rajasi, ja yrität viestittää niitä omalla tavallasi – ja haluat että viestejäsi pystytään tulkitsemaan oikein. Turhaudut, kun muut eivät NÄE, ettet ehdi enempää. Juputat iltaisin puolisolle, kuinka hommiasi ei kevennetä tai mulkoilet kahvihuoneessa tiettyjä ihmisiä merkitsevästi. Et pyydä myöskään selvästi apua. Olet saattanut joskus sanoa, että ”nyt on liikaa”, mutta kun asiat ovat jatkaneet samalla radallaan, et ole lähettänyt punaisin ISOIN KIRJAIMIN kirjoitettua viestiä pomolle: ”JUMALAUTA, NYT EI ENEMPÄÄ. EN PYSTY HOITAMAAN EDELLISIÄKÄÄN.” (Ystäväni lähetti tällaisen viestin pomolleen, joka ei ollut ottanut todesta ensimmäistä viestiä.)
4. Pidät itseäsi muita arvottomampana
Koska pidät itseäsi arvottomampana kuin muut, yrität koko ajan osoittaa olevasi arvokkaampi (kuin oma kokemuksesi itsestäsi). Haet muiden hyväksyntää tekemällä ja antamalla muille paljon. Koet usein olevasi tilanteen uhri, sillä olet aina se, jonka pitää uhrautua yrityksen, puolison, lasten tai ystävien puolesta. Samalla koet olevasi muiden alapuolella – sinulla ei ole riittävästi omanarvontuntoa laittaa rajoja tai esittää omia toiveita omaksi hyväksesi. Tämä pitää sinut muiden määrittämässä oravanpyörässä.
5. Haluat tehdä kaiken täydellisesti
Sisäinen pomosi ruoskii sinua koko ajan parempiin suorituksiin. Se kritisoi sinua ja vaatii sinulta yhä parempaa suoritusta. Saattaa olla, että sisäinen puheesi on niin vahvaa, että oletat oikeasti muidenkin ajattelevan yhtä vaativasti. Välttääksesi häpeän kokemusta, joka syntyy esimerkiksi ajatuksesta ”entä jos paljastuukin, että en olekaan niin hyvä”, teet koko ajan paremmin ja yksityiskohtaisemmin asioita. Näin et ”paljastu”, mutta teet koko ajan, olet kiireinen ja stressaantunut.
6. Et luota siihen, että asiat järjestyvät
Et luota siihen, että asiat järjestyvät. Et ehkä usko, että asiat onnistuvat tai että voisit itse onnistua. Koska luottamuksesi rakoilee, poukkoilet asiasta toiseen. Teet vähän sitä ja vähän tuota. Koitat jotain polkua, mutta ennen kuin ehdit onnistua, vaihdat suuntaa, koska et luota, että tuo polku vie sinut perille. Jossain vaiheessa huomaat, että teet montaa asiaa yhtä aikaa – mutta mikään niistä ei edisty. Olet kiireinen, mutta luottamuksesi ei riitä viemään asioita loppuun asti. Epäonnistumisen pelko toteuttaa itse itseään. Sinulla on monta palloa ilmassa, joiden putoaminen stressaa sinua. Yötä päivää.
7. Haluat paljon asioita – nopeasti
Mieleesi juolahtaa koko ajan uusia asioita, joita sinulla ei vielä ole ja joita tarvitset. Ehkä ajattelet, että tuo jokin parantaa elämääsi – kuten mainokset usein toitottavat. Pyrit hankkimaan rahaa saadaksesi kaiken, mitä haluat. Saatat usein myös kokea, että sinun pitää saada haluamasi HETI. Aikasi menee rahojen hankkimiseen ja aina uusien mielihalujen tyydyttämiseen. ”Heti” vaatii myös järjestelyä, jotta se on mahdollista.
8. Haluat kontrolloida kaikkea
Sinulla on kova tarve kontrolloida kaikkia tapahtumia elämässäsi. Haluat tietää, missä perheenjäsenesi liikkuvat tai missä tavaroita säilytetään kotona. Työssä haluat olla perillä jokaisesta projektista, ja jos luovutat jollekin toiselle työtehtäviäsi, haluat pitää langat käsissäsi. Kontrollin taustalla on pelko, suojattomuuden kokemus, että jos et ole kartalla kaikesta, voi tapahtua jotain odottamatonta. Koska et voi kontrolloida koko maailmaa, yrität pitää kuviot mahdollisimman pienenä, jotta kontrolli säilyy. Kotona kontrolli voi ilmetä esimerkiksi tiptop-siisteytenä. Jatkuva kontrolli pitää sinut kiireisenä ja stressaantuneena.
9. Olet syyllinen kaikkeen – tehtyyn ja tekemättömään
Olipa tilanne mikä hyvänsä, koet syyllisyyttä: milloin tekemättömistä ja milloin tehdyistä asioista (myös muiden). Jos et vastaa odotuksiin, koet syyllisyyttä. Jos jokin ei onnistu, löydät syyn itsestäsi. Oikeastaan kannattelet koko maailman taakkaa omilla harteillasi – jos jokin menee jossain pieleen, katsot aina ensin itseäsi peiliin. Välttääksesi syyllisyyden kokemusta, pyrit tekemään kaiken ja kantamaan myös vastuun muiden tekemisistä. Olet miltei koko ajan syyllisyyspuristuksessa.
Usein kun puhutaan kasvusta, viitataan fyysiseen kasvuun. Halusimme selvittää, miten henkisen kasvun prosessi etenee ja mitä siinä oikeastaan tapahtuu. Asiasta kertoo oman kokemuksensa kautta ohjelmapäällikkö Kristiina Komulainen ja teoreettiseen viitekehykseen peilaten psykologi Heli Heiskanen.
”On helppoa mennä valaistumaan vuorille ja kökkiä siellä yksinään hiljaa, mutta kun on tässä meidän yhteiskunnassa mukana, niin tässä tapahtuu ja sua koetellaan!”
Rannekorut kilisten eloisasti elehtivä ja mukaansatempaavaan tyyliin puhuva radio Loopin ohjelmapäällikkö Kristiina Komulainen laukoo lukuisia vastaavia kommentteja, kun tapaamme aurinkoisena maanantaiaamuna. Kohtaamisemme ei ole kaikkein tyypillisin kahvipöytäkeskustelu: puhumme henkisestä kasvusta – aiheesta, josta yleensä ei ole tapana avautua välttämättä edes lähimmille ystävilleen…
Tutkimusmatka omaan itseen
TV- ja radiojuontaja Kristiina Komulainen, millainen ihminen edessäni olisi istunut, jos olisimme kohdanneet 10 vuotta sitten? Kristiina, joka on ollut ennen tapaamistamme kipeä ja valittelee sen jäljiltä hieman sumuisaa ajatuksenkulkua, toteaa, että nuorempana hän olisi luultavasti ahdistunut siitä, ettei ole tässä haastattelutilanteessa parhaimmillaan. Nykyään hän osaa olla itseään kohtaan armollisempi ja hyväksyä erilaiset päivät ja itsensä sellaisena kuin on.
”Kymmenen vuotta sitten ajattelin, että on olemassa joku prototyyppi-ihminen tai jokin tietty valaistumisen tila, mihin kuuluu pyrkiä. En tarkoita mitään uskonnollista, vaan sellaista omaa rauhaa. Enää en hae sellaista yli-ihmistilaa. Nykyään aamumeditaatiooni kuuluu myös sen läpikäyminen, että tunnen kaikkia tunteita – myös häpeää, vihaa, kateutta – ja sen hyväksyminen, että ne tunteet on minussa. On paljon helpompi elää niiden kanssa kuin ajatella, että ’ommm, olen valaistumisen tilassa enkä tunne näitä ollenkaan’.”
Lue koko juttu uudesta Hetki itselle -verkkolehdestä! Jätä sähköpostiosoitteesi alla olevaan kenttään ja liity tilaajaksi.
Tämä kirjoitus tarkastelee muutamia myyttejä ja ajatuksia, joita ravintoon sekä liikkumiseen liittyy. Sarjan ensimmäisen osan voit lukea täältä.
Proteiini lihottaa
Kurkataan ensin mitä proteiini oikeastaan on. Proteiinit ovat aminohappoja, joita ruokamme sisältää. Proteiini muodostaa ihmisen luut, ihon, hiukset, solutoiminnan ja ovat mukana entsyymien toiminnoissa, jotka vaikuttavat koko kehoon. Proteiineista kasataan myös lihaksemme. Riittävä aminohappojen saanti vaikuttaa mielialaan positiivisesti ja näläntunnetta vähentävästi. Proteiinin turvaaminen auttaa monin tavoin terveyttä mm. verenpaineen, sydänterveyden, immuniteetin parantuessa. Tämä tarkoittaa tervettä ikääntymistä. Koska proteiini pitää loistavasti näläntunteen loitolla se tukee painonhallintaa loistavasti. Mitä kylläisemmäksi tunnemme itsemme, sitä todennäköisemmin teemme hyviä ruokavalintoja terveydellemme.
Yksi asia jonka ihmiset usein kokevat proteiinipitoisella ruokavaliolla on kuitenkin nälkä, mikä voi aiheuttaa ylisyömisen ja sitä kautta lihomiseen. Tämä korjaantuu helposti silloin kun ymmärretään rasvojen rooli. Rasvaa täytyy olla tasapainottamassa proteiineja. Rasvaa tarvitaan mm. proteiinien imeytymiseen. Teoriassa liika proteiini voi muuntua glukoosiksi, mutta todellisuudessa se on epätodennäköistä, mikäli ruokavalio on kokonaisuudessaan tasapainossa.
Proteiini:
Ei aiheuta suuria verensokeriheilahteluja ja parantaa insuliiniherkkyyttä.
Auttaa aineenvaihdunnassa (keho joutuu käsittelemään proteiineja enemmän kuin rasvaa tai hiilihydraatteja).
Auttaa leptiinin ja greliinin pysymään tasapainossa ja näin ollen pitää ruokahalun aisoissa.
Proteiinia on vaikeaa saada liikaa kokonaisista ruoka-aineista. On eri asia jos lisäravinteita käytetään liiallisesti.
Yksi teema mitä usein ei tarkastella on proteiinien laatu. Voi olla, että ihminen voi lihoa huonolaatuisilla proteiineilla enemmän kuin laadukkailla. Tähän yksi syy on eläinten ruokinta. Jos eläimet ruokitaan muuten kuin lajityypillisesti, ne usein lihovat nopeammin kuin lajityypillisesti ruokitut yksilöt. Tämä johtaa liialliseen omega-6 pitoisuuksiin eläimessä. Länsimaissa saamme huomattavasti enemmän omega-6:sta kuin omega-3:sta. Yksi omega-6 liikasaannin haasteista on se, että ne lihottavat. Molempia rasvahappoja tarvitaan, mutta epätasapaino omega-6 suuntaan tuo tulehdusta kehoon ja heikentää terveyttämme.
Oman kokemusteni perusteella hyvälaatuinen proteiini ei lihota, vaan pitää ihmisen hyvässä, elinvoimaisessa kunnossa, kun ruokavalion kokonaisuus ymmärretään. Moni hyötyisi laadukkaasta proteiinilisästä. Esimerkiksi iäkkäämpien ihmisten lisääntynyttä kataboliaa (solujen hajottava aineenvaihdunta) voitaisiin pitää kurissa hyvälaatuisilla rasva- ja proteiinilähteillä.
Omega-3 rasvoja kasveista
Useita kasveja mainostetaan hyvinä omega-3 lähteinä. Ja vaikkakin tämä on ihan totta usein jää sellainen mielikuva, että nämä rasvahapot riittäisivät takaamaan omega-3 saannin. Haaste on siinä kuinka elimistö käsittelee näitä rasvahappoja. Kasveissa oleva omega on ALA- tyyppistä, kun taas esim. aivoissamme esiintyvä omega-3 on EPA & DHA tyyppistä. Koska omega-3 muoto kasveista ei ole sama kuin kehossamme, joutuu elimistömme muuttamaan nämä rasvahapot sopiviksi. Tämä muutosprosessi ei ole helppo ja usein vain pieni prosentti (n.5-10%) muuttuu tarvitsemaksemme rasvaksi. Osalla ihmisistä tämä muutosprosessi heikentyy ikääntyessä, sekä osalla väestöä tämä muutosprosessi on jo valmiiksi heikkoa. Näin ollen kasvit ovat loistavia moneen asiaan, mutta rasvahapoiksi ne eivät riitä. Joten on hyvä suojata omega-3 saanti joko ruuasta tai lisäravinteesta.
Aerobinen liikunta on parasta painonpudotukselle
80-luku oli aerobikin kulta-aikaa. Tuosta ajasta on varmasti monia ajatuksia jäänyt elämään tähän päivään. Painonpudotukselle parhaimmat menetelmät on hoksattu jo vuosia sitten. Tässä ei sinällään ole mitään uutta. Aerobisella liikunnalla (pitkäkestoinen liikunta hapellisessa ympäristössä, usein haetaan hyötyjä keuhkoille ja sydämelle) moni tavoittelee painonpudotusta. Vaikkakin aerobinen liikunta tukee monia kehon prosesseja, painonpudotukseen se ei ole tehokkain mahdollinen menetelmä. Pitkän aikaa samalla tahdilla tehtävä liikkuminen tarkoittaa sitä, että keho ehtii mukautua fyysiseen rasitukseen. Näin ollen sama treeni ei tarjoa enää hyötyä. Jos tällaisia harjoituksia tehdään pitkään, keho pääsee helpommalla työllä samasta matkasta ja pahimmillaan menettää lihasmassaa, joka tekee painonhallinnan entistä haasteellisemmaksi. Tähän on yksinkertainen ratkaisu. Tee enemmän intervallityyppisiä harjoituksia yhdistettynä voimaharjoitteluun. Aerobista liikuntaa ei ole mitään tarvetta lopettaa, vaan enemmänkin yhdistää useampien maailmojen parhaimpia puolia.
Rankka työ vaatii rankat huvit
Mitä ikinä huvilla tarkoitetaan yleisesti, niin tässä tapauksessa ajattelen sen tekemisenä. Hupi = tekeminen jotain mukavaa. Muissa yhteyksissä sillä toki on monta muutakin merkitystä, mutta tässä kirjoituksessa mennään tällä. Mitä rankemmin teemme työtä, sitä enemmän kuormitamme kehoa. Mitä enemmän kuormitamme kehoa työn ulkopuolella sitä isompi kokonaiskuormitus on. Jos työ on meillä voimavaroja vievää usein tässä yhteiskunnassa sitä yritetään tasapainottaa rankalla liikkumisella, joka toki itsessään on hyvää hupia. Yhtälö on kuitenkin pitkässä juoksussa hyvin haasteellinen ja voi aiheuttaa ylikuntoa. Eli liiallista kuormitusta liian pitkän aikaa, josta keho ei ehdi palautua. Tämä mentaliteetti on siirtynyt monella useaan elämän osa-alueeseen. Täytyy tehdä fyysisiä / henkisiä harjoituksia aina vaan enemmän. Keho ei välttämättä toimi niin, vaan tarvitsee latautumista, lepoa, peilaamista, kuuntelemista sekä luonnossa olemista. Rankat työt vaatii rankat palauttavat toimet.
Näillä ja monilla muillakin myyteillä on paikkansa ja ne ajavat hyviäkin asioita eteenpäin. Tämä kirjoitus ei ole mikään ehdoton totuus vaan enemmänkin kirjoittajan oman matkan aikana ilmenneitä seikkoja, joihin olen pyrkinyt ottamaan myös kolikon toisen puolen tarkasteluun. Kuulostele mitä kirjoitus herättää sinussa ja peilaa sitä arvomaailmaasi. Toivottavasti sait jonkinlaisia oivalluksia tai ainakin muistutuksia elämästä itsestään.
Hyviä vointeja ja arvokasta olemista sinulle.
Artikkeli on tuotettu mainosyhteistyössä Pur-hyvinvointikaupan kanssa, ja se sisältää linkkejä Purin verkkokauppaan.
Kirkkaanvihreää jauhetta solahtaa kuppiin. Kuuma vesi saa aikaan pulppuavan lähteen kupin pohjalle, mikä nousee hitaasti kurottaen reunaa. Sekoitan juomaa pienellä bambuvispilällä. Käden liike on ripeä, mutta siinä on kuitenkin ripaus eleganttia siroutta. Kupista nousee höyryn mukana vihreän teen ruohomainen tuoksu. Asetan vispilän huolellisesti alustalle ja nostan kupin hitaasti molempien käsien varaan. Katson ystävääni silmiin ojentaessani kupin hänelle ja hymyilen hieman. Hän hymyilee takaisin, nauttii hetken tuoksusta ja vie hitaasti kupin huulilleen. ”Millainen päivä sinulla on ollut?”, kysyn.
Jotenkin näin voisi mennä länsimaisen nykyihmisen versio japanilaisesta teeseremoniasta. Tämä japanilainen yli tuhatvuotinen perinne on oikeastaan taidemuoto, mutta sisältää myös henkisen kasvun ajatuksen ja korostaa läsnäolon merkitystä. Tärkeätä on vaalia hetkeä, joka ei tule toistumaan samanlaisena koskaan, ottaa ystävä vastaan puhtain sydämin, ja osoittaa hänelle kunnioitusta ja vieraanvaraisuutta.
Halusin kysyä lisää matcha-teekulttuurista Yuko Onolta (kuvassa), jolla on pitkä tausta teeasiantuntijana – ja oma teemerkki Yame Matcha. Yuko Onon isän puoleinen suku on teenviljelijöitä, joten japanilainen tee on ollut osa hänen jokapäiväistä elämäänsä pienestä pitäen. Kun Ono muutti Ruotsiin, huomasi hän kunnollisen teekulttuurin puuttuvan. Hänestä tuli jonkinlainen teen suurlähettiläs, joka teen maahantuonnin ohella haluaa myös lisätä laatutietoutta ja ymmärrystä japanilaista elämäntapaa kohtaan:
”Kerron mielelläni miksi löytyy eri lajeja, kuinka niitä viljellään ja kuinka vihreää teetä yhdistetään eri ruokiin. Tee on vaikea ammatti, mikä vaatii paljon kokemusta ja osaamista, mutta työn vaatima intohimo ja rakkaus siirtyvät teehen. Siitä olen hyvin iloinen.”
Matchassa Onoa kiehtovat käsityö, laatu ja ihmiset matchan historian takana. Ono arvelee, että ihmiset ovat avoimempia Japania, perinteitä ja uusien makujen kokeilua kohtaan, mikä voisi selittää nopeasti kasvaneen kiinnostuksen matchaa kohtaan. ”Emme myy enää pelkästään teeseremonia-matchaa, vaan ihmiset ovat nyt kiinnostuneempia ruoanlaitto-matchasta, kiitos kaikkien ammattimaisten ruokakokeilijoiden.”
Mutta mitä on matcha?
Matcha on raikasta ja luonnonmukaista ja sisältää enemmän antioksidantteja ja vitamiineja kuin tavallinen vihreä tee. Tämä johtuu viljelytavasta: Teepensaat suojataan auringonvalolta 2-8 viikkoa ennen sadonkorjuuta, jolloin lehtiin muodostuu enemmän vaikuttavia aineita. Lehdet kuivataan avonaisina, jolloin niistä saadaan tenchaa. Siitä otetaan pois varret ja lehtisuonet sekä jauhetaan hienoksi jauhoksi, jolloin siitä tulee matchaa. Teetä ei hauduteta eikä suodateta.
Pieni määrä matchaa (1/3 tl) laitetaan teeastian pohjalle ja sekoitetaan tasaiseksi pieneen määrään kuumaa vettä (80 astetta).
Lisätään noin 75 ml kuumaa vettä (voimakkaampaan teehen laitetaan 40 ml vettä) ja vispilöidään voimakkaasti, niin että pinnalle muodostuu vaahtoa. Bambuvispilää käytettäessä voi veden kaataa kerralla astiaan.
Nautitaan.
Yuko Onon matchatee Yame Matcha nyt PURin verkkokaupassa -10%. Tilaa TÄSTÄ.
Ihmiset ovat unohtelevia olentoja. Unohtaminen ei ole rajoitettu vain menneeseen, eiliseen ja tulevaan. Meillä on myös taipumus unohtaa juuri tämä tässä nyt. Unohdamme voimamme, kykymme ja vapautemme. Unohdamme positiiviset, ihanat ja kauniit asiat.
Epäilyksen ja epätoivon keskellä, meidän tulisi muistaa nämä tärkeät ihanat asiat. Tässä lista sinussa, meissä kaikissa, piilevistä voimista, jotka tulisi palauttaa mieleen säännöllisesti!
1. Voima parantaa ja parantua
Kun fyysinen, emotionaalinen tai henkinen tasapainomme järkkyy, koemme monia oireita, kuten stressiä, ahdistusta, masennusta, motivaation puutetta sekä erilaisia fyysisiä oireita. Kaikki nämä tilat ovat yhteydessä toisiinsa. Emotionaaliset ongelmat ilmenevät fyysisinä oireina ja toisin päin. Joka tapauksessa, meillä on voima saavuttaa jälleen tasapaino – aina. Meillä on voima parantaa toisemme, ja mikä tärkeintä – voima parantaa itsemme. Kun kunnioitamme sitä, kuinka kaikki on kehossamme yhteydessä, voimme vaikuttaa fyysiseen kehoomme mielen voimalla (esim. meditaatio, rentoutus menetelmät) ja mieleemme fyysisen kehon voimalla (esim. liikunta, ravitsemus).
2. Valta valita ympäristömme
Ympäristömme on fyysinen ympäristömme, kuten koti, työpaikka, ja elinympäristö, mutta se on myös sosiaalinen ympäristömme, kuten ystävät, perhe, kollegat ja yhteisöt, joihin kuulumme. Ympäristömme terveys on siis yhteydessä myös omaan terveyteemme. Tällä tavalla emme koskaan ole täysin itsenäisiä olentoja.
Jos sallimme itsemme olla niin sanotusti ”myrkyllisessä” ympäristössä, se myrkyttää myös meidät, olimme siitä tietoisia tai emme. Tämä myrkyllinen ympäristö voi olla niin huonosti ilmastoitu toimisto, kuin myös negatiiviset ja tuomitsevat ihmiset ympärilläsi. Mikä tahansa tilanne onkaan, sinulla on valta valita ympäristösi tai muuttaa se sinulle edullisemmaksi. Sinun vain tulee olla tietoinen ympäristöstäsi eikä jäädä ympäristöön, joka haittaa terveyttäsi fyysisellä, psyykkisellä tai emotionaalisella tasolla.
3. Voima oppia ja inspiroitua
Sinulla on voima oppia uusia asioita, taitoja ja kykyjä, mikä avaa uusia mahdollisuuksia lukuisilla erilaisilla tavoilla. Oppiminen on voimakas väline irrottautua, jatkaa eteenpäin ja laajentaa mahdollisuuksia. Uuden oppimisella on myös muita tärkeitä puolia, jotka usein sivuutetaan: se edistää terveyttä ja lisää elinvoimaa, sekä mahdollistaa täyden potentiaalin saavuttamisen. Miksi? Sen lisäksi, että se luo uusia hermoyhteyksiä aivoissa, oppiminen luo jännitystä ja mahdollistaa inspiroitumisen – kaksi erittäin tärkeää asiaa, jotka edistävät onnellisuutta ja itsensä toteuttamista. Uuden oppiminen avaa mielen uusille mahdollisuuksille ja muuttaa näkökulmia. Uuden oppiminen saattaa vapauttaa vanhoista kaavoista, jotka ovat aikaisemmin pidätelleet ja rajoittaneet.
4. Rakkauden tunteminen
Kuinka katkera, petetty tai uupunut olosi onkaan elämästä, on yksi ihmeiden tekijä, joka on saatavillasi – rakkaus. Ei vain romantillisessa mielessä, vaan rakkaus sen kaikissa muodoissa: se energia ja innostus, jotka saavuttaa olemalla avoin elämälle ja muille ihmisille, hyväksymällä heidät ja olemalla sopusoinnussa elämän asioiden ja tapahtumien kanssa. Rakkaus parantaa ja voimaannuttaa sekä sen jakamisella, että sen vastaanottamisella. Biokemiasi on ilmeisen erilainen, kun päästät irti kaunoista ja teet tilaa rakkaudelle.
5. Voima unelmoida ja luoda
Meidän luova luontomme on todella uniikki ja vaikuttava! Kuulemme usein tuhoisasta luonnostamme mediassa, mutta juhlimme harvoin ihmisen älykkyyttä ja luovuutta. Meillä KAIKILLA on taipumus luovaan neurouteen, jota voimme käyttää hyödyksi. Ei välttämättä taiteen ja tieteen saralla, mutta esimerkiksi jokapäiväisiä ongelmia ratkaistaessa. Samalla se mahdollistaa uusia ideoita, jotka saavat meidät innostumaan elämästä ja tavoittelemaan unelmiamme. Ei mikään pikku juttu siis!
Aasiasta saapuva perinteinen terveysajattelu on kiehtonut mieliämme jo vuosikymmeniä. Kiinan ja Intian taloudellisten ja kulttuurillisen vaikutusten ohella myös vanhat lääketieteen haarat ovat löytäneet täältä oman paikkansa. Ihastelemme helposti niiden ykseydestä kumpuavaa ihmiskuvaa, jossa terveys käsitetään kokonaisvaltaisesti ja sitä vaalitaan elämäntaitona. Täällä olemme usein tottuneet ajattelemaan terveyttä jokseenkin mekaanisesti: silloin kun jokin osa on rikki, tulisi se poistaa tai vaihtaa uuteen. Kehomme toimintaa katsotaan monesti selkeästi rajattujen ja konkreettisesti määriteltävien osien kautta. Jokaista elinjärjestelmää ymmärretään tarkasti, mutta erillisenä muusta ympäristöstään.
Idästä tulevassa terveysajattelussa, niin kiinalaisessa kuin ayurvedisessä lääketieteessä elämää ja ihmisen kehon toimintaa katsotaan dynaamisena, jatkuvasti muuttuvien vuorovaikutussuhteiden verkostona, joka on aina suhteessa laajempaan kontekstiin. Puuttuminen yhteen elinjärjestelmään aiheuttaa laajan kirjon vaikutuksia muualla kehossa. Mikään psyyken tai kehon aspekti ei ole tällöin riippumaton muusta. Kaiken taustalla on filosofinen ajattelu, jossa sairautta ymmärretään terveyden kautta ja paraneminen tapahtuu terveyttä edistämällä. Lääketiede toimii osaltaan myös ennaltaehkäisevässä mielessä.
Nämä ikiaikaiset lääketieteen haarat näyttäytyvät meille myös ajan ilmiöiden mukaisesti. Kova kaupallisuus ja yksiulotteisempi tapa soveltaa niitä on nähtävissä niin länsimaissa kuin Aasiassakin. Lontoon Sohossa voi törmätä kiinalaisen lääketieteen liikkeiden ikkunoissa ihmeparantaviin rohtoihin, jotka tarjoavat helpotuksen vaivaan kuin vaivaan ja joita myydään kelle vain välittämättä siitä, kelle ne oikeasti sopivat. Intian Keralassa, ayurvedan syntysijoilla, hoitolaitoksissa vannotaan alkuperäisyyden nimiin ja samalla kuitenkin ihmisiä hoidetaan monesti kuin tehtaan liukuhihnalla, kiinnittämättä erityisesti huomiota heidän todellisiin tarpeisiinsa.
Laozi matkalla länteen?
Suomeenkin on ilmaantunut monenlaista terveydenharjoittajaa ja terapeuttia. Toiset pyrkivät tekemään nopeasti tulosta ja toiset ovat omaksuneet suuntauksensa filosofisia ajatuksia. Parhaimmillaan he osaavat soveltaa vanhaa viisautta myös tässä paikassa ja ajassa. Ihmisten kosketuspinta erilaisiin hoitoihin on yleistynyt, eikä valinnanvarasta ole enää puutetta. Perinteiset itämaiset opit elävät omaa elämäänsä täällä. Ne soveltuvat yksilökeskeisempään kulttuuriimme luontevasti, vaikka ovatkin saaneetkin ripauksen lisää älyllistä kääntelyä ja analyyttista tulkintaa ympärilleen. Niiden rikkaus onkin osin juuri siinä, miten kokonaisvaltaisuus auttaa palvelemaan ihmistä nimenomaan yksilöllisellä tasolla ja siinä, miten harmonia monessa suhteessa nähdään terveyden juurena. Opit muistuttavat meitä katselemaan terveyttä ja elämää samasta suunnasta, ykseytenä.
Onko olemassa asioita tai ilmiöitä, joista en tiedä, että tiedän? Tai asioita, joista en tiedä että en tiedä? Entä mitä asioita todellakin tiedän, että en tiedä? Esitän seuraavaksi omia ajatuksiani suhteessa näihin kysymyksiin.
