Sivu 380 – Hidasta elämää

Näillä harjoituksilla onnistuin laannuttamaan negatiiviset tuntemukset

Kirjoittaja on Hidasta elämää -sivuston harjoittelija, joka osallistui harjoittelunsa aikana Vähemmän stressiä, enemmän elämää -verkkohaasteeseen. Haaste alkaa uudelleen 21.5.

Ahdistuksen metronomi hakkaa tahtia taistelulle, jonka nimi on Kiire. En saa henkeä. Katseet polttavat ärsyyntyneitä reikiä nopeasti etenevään takinselkämykseeni, rullaportaat junnaavat aneemisina juoksuaskeleiden alla. Tavarat unohtuvat, putoilevat ja katoilevat. Ihottuma kirveltelee laikkuina kasvoillani. Hävettää, miksi minä olen näin hölmö ja hidas.
Jos juoksisin nopeammin, jos tekisin kaiken vielä paremmin, jos antaisin itsestäni vielä vähän enemmän? Ehkä silloin voittaisin Kiireen ja kaikki olisi hyvin.

Tältä tuntuu minun stressini. Se on halvaannuttavaa, se ilmestyy vähitellen kuin varjo. Hallitsemattomana se voi kasvaa pimeydeksi joka on niin sankkaa, että on vaikea löytää omin avuin ulos. Olen pitkään toivonut saavani konkreettisia työkaluja stressin suitsimiseksi. Jos kulkee hämärässä, on helpompi että joku paremmin näkevä antaa ohjeita, mihin jalka seuraavaksi kannattaa asettaa. Siksi halusin osallistua Sanna Wikströmin pitämään stressihaasteeseen.

Nettikurssille osallistuminen tuntui aluksi helpolta ja mukavalta. Otin haasteen vastaan innokkaana. Täyttelin tarmokkaasti lappuja, joihin merkittiin esimerkiksi mitä alueita omassa kehossa muuttuu stressin aikana ja mitkä ajatuskuvioit aktivoituvat stressin aikana.

Haaste alkoi hengitysharjoituksilla. Minun on yleensä hankalaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, joten hengitysharjoitukset yksinkertaisuudessaan tuntuivat vähän vaikeilta. Pallealla hengittäminen aiheutti epämääräisen huippaavan olon. Mahdollisesta epämiellyttävästä olosta huomautettiinkin harjoituksen ohjeessa, eli kyseessä taisi olla yleinen reaktio.

Harjoituksista oli tehty myös ääninauhat, jotka sisälsivät Sannan puhetta. Harjoitukset oli helpompi sisäistää kun ne kuuli rauhallisena, lempeällä äänellä ohjattuna. Ohjattujen osuuksien jälkeen ääninauhoilta kuului maljojen soittelua. Maljat tuntuivat kuulokkeilla kuunneltuina rauhoittavilta, mutta välillä iltaisin harjoituksia tehdessäni halusin kuunnella rentoutusmusiikkina Youtubesta sateenropinaa.

Haasteen edetessä motivaationi pääsi hetkellisesti lopahtamaan, kunnes ymmärsin, että kurssi ei ole mikään taikatemppu, joka loihtii kaikki murheeni silmänräpäyksessä pois, vaan antaa työkaluja niiden käsittelyyn ja läpikäymiseen – myös haasteen jälkeen. Sisäistettyäni sen muuttui fiilikseni kurssista täysin. Tehtävän loppuun survominen tai täydellinen onnistuminen saivat jäädä. Kurssista tuli heti paljon miellyttävämpi ja saavutin taas taistelutahtoni.

Löysin haasteesta itselleni täydellisen harjoituskombinaation: vessameditaation, avaruusmatkailun ja mökkiharjoituksen. Jokainen näistä kolmesta alentaa täsmäiskuin omaa stressiäni tavalla, joka ei kuluta ensimmäisien opettelukertojen jälkeen voimavarojani ollenkaan.

Yllättävin näistä harjoituksesta on ensimmäinen, Meditoi vessassa. Olin aina aikaisemmin ajatellut, että meditaatiolle on varattava tietty aika, ja että pitää virittää itsensä jollekin mystiselle eteeriselle taajuudelle, jotta meditaatio voi aidosti onnistua. Vessameditaation avulla aloin viimein ymmärtämään, että minulle meditaatio on hyvin yksinkertaista olemista, eikä siihen ei tarvita mitään poppakonsteja. Tärkeintä on hetkessä kiinni oleminen, hengittämiseen keskittyminen.

Matka avaruuteen -mielikuvaharjoitus toimii itselläni erityisen hyvin flow-tilan ja luovuuden herättelyssä. Kokeillessani harjoitusta ensimmäisen kerran nukahdin. Näin todella selkeää unta joissa minä ja sänkyni matkasimme aavalla Tyynellämerellä. Uni oli niin eläväinen, että herättyäni tunsin todella olleeni jossain muualla. Kokeiltuani harjoitusta myöhemmin se on joka kerta antanut minulle jotain uutta, ja siitä on tullut minulle tärkeä työkalu, vaikka stressiä ei olisikaan.

Siirrä ajatuksesi mökkiin -harjoitus oli minulle uudenlainen mielikuvakokemus. Se oli näistä kolmesta aluksi vaikein, koska siihen liittyi paljon tietoista ajatustyötä. Harjoituksessa oli tarkoitus kuvitella mökki, jonne siirretään sanoina tai ajatuksena asiat, jotka juuri sillä hetkellä ahdistivat. Stressaavia ajatusten kanssa vietetään mökissä hetki, joka kestää kolmen syväänhengityksen ajan – sen jälkeen mökin oven voi sulkea. Harjoitusta säännöllisin väliajoin jatkamalla olen huomannut, että voin palata negatiivisten tunnetilojeni varastoon juuri silloin, kun tarvitsen pienen annoksen niitä kirjoitustöihini, eikä minun tarvitse todellisuudessa rypeä niissä uudelleen. Harjoitus voisi mielestäni olla erityisen hyödyllinen ihmisille, jotka työskentelevät taiteen tai henkisesti raskaan työn parissa.

Kurssi edusti itselleni enemmän kokonaisvaltaisesti negatiivisten tuntemuksien hallintaa, ei vain pelkästään stressin. Kurssi ei poistanut stressiäni kokonaan, mutta antoi toimivia työkaluja sen hallintaan, kohtaamiseen ja käsittelyyn tiukassa paikassa.

Olen taas myöhässä. Hengitän pinnallisesti ja vilkuilen puhelinta. Harpon vaikka tiedän, että en voi enää ehtiä junaan. Mieleni alkaa pyörittää kauhukuvia siitä, mitä myöhästymisestäni voisi pahimmillaan seurata. Kesken sisäisen kauhunäytöksen mieleeni ponnahtaa edellispäivänä oppimani harjoitus nimeltään ”Siirrä ajatuksesi mökkiin”. Päätän kokeilla harjoitusta tositilanteessa. Annan mieleni rakentaa minulle mökin, pienen hämärän tuvan. Kiireen kuvittelen kelloksi, jonka tikitys synkronoituu yhdeksi jyskyttävän sydämeni kanssa. Kellon asetan tuvan ikkunalaudalle, tarkastelen sitä keskittyen vain hengittämiseen. Poistun mielikuvaharjoituksestani sulkemalla kuvitteellisen mökkini oven, palaudun takaisin kiinni todelliseen maailmaan. Sykkeeni palautuu normaaliksi, Kiire jäi mökkiin. Kaikki on hyvin.

Jos sinulla on vastaavia kokemuksia ja kaipaat lisää välineitä negatiivisten ajatusten ja tunteiden hallintaan, seuraava Vähemmän stressiä, enemmän elämää -verkkohaaste alkaa 21.5. Lue lisää TÄSTÄ.

Mielekkäät eväät – Ruokaa hyvälle mielelle

Sanontaa ”Hyvä ruoka, parempi mieli” ei ole voinut välttyä kuulemasta. Hyvä ateria nostaa endorfiinitasoja ja saa hymyn huulille ja tyhjä vatsa tekee helposti kiukkuiseksi. Ravintoon ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin erikoistunut psykologi, valmentaja, työnohjaaja ja itseoppinut kokki Outi Rinne on julkaissut ruokakirjan, joka opastaa mielen hyvinvointiin keittiön kautta.

Mielekkäät eväät – Ruokaa hyvälle mielelle (Atena 2015) koostuu erilaisista aivojen hyvinvointia käsittelevistä teemoista ja niiden ympärille rakennetuista resepteistä. Kirja on erittäin informatiivinen ja sisältää myös paljon tietoiskuja erilaisista ruoka-aineista ja niiden merkityksestä terveydellemme. Rinne käsittelee kirjassaan esimerkiksi erilaisia rasvalähteitä, maidon juonnin tarpeellisuutta sekä pohtii, miksi glukoosi-fruktoosisiirappi ei ole hyvä energianlähde ja onko soija hyvästä vai pahasta. On hyvä, että näitä asioita käsitellään kriittisesti, mutta kuitenkaan liikaa tuomitsematta.

Kirjan ensimmäisessä reseptejä sisältävässä luvussa keskitytään tasaisen ja riittävän energiansaannin merkitykseen. Osion reseptit koostuvat muun muassa erilaisista juomista, pirtelöistä ja puuroista, jotka ovat helposti sulavaa ravintoa ja oikeanlaisista aineksista tehtynä pitävät verensokerin tasaisena ja olon kylläisenä. Seuraavassa luvussa lepytellään vatsaa erilaisilla hapatetuilla lisukkeilla ja kerrotaan suolistobakteerien, kuitujen ja ylipäätänsä stressin merkityksestä vatsan ja aivojen toiminnalle. Rinne kertoo mm. että ”Suoliston ja aivojen välillä on tiivis hermostollinen ja biokemiallinen yhteys, joten se, miten suolisto voi, muokkaa myös aivojen toimintaa”.

Resepteissä käydään läpi kaikki mahdolliset ateriat aina kehoa puhdistavista salaateista ja keitoista (osio, jonka nimi on kekseliäästi ”jätehuolto kuntoon”) pääruokiin ja jälkiruokiin. Mielialaa nostattavissa resepteissä keskitytään ruokiin, joilla turvataan hyvän mielen välittäjäaineet kuten serotoniini, tryptofaani ja dopamiini. Muistin tueksi Rinne tarjoaa erilaisia kalaruokia ja muistuttaa myös marjojen, kylmäpuristettujen öljyjen, vihreiden kasvisten, sekä siemenien ja pähkinöiden sisältämien välttämättömien rasvahappojen tärkeydestä.

Kirjan viimeisessä osiossa puhutaan tärkeästä aiheesta, tietoisesta syömisestä. Stressi ja kiire aiheuttavat helposti vääränlaisia ruokavalintoja ja erityisesti hektisessä arjessa ruoan ääreen olisi hyvä rauhoittua, jotta ruoansulatus toimisi moitteettomasti ja ravintoaineet imeytyisivät optimaalisesti. Reseptiosion päättävät naposteluun sopivat juhlapalat ja pienet herkut.

Kirjan resepteistä kokeiltavaksi valitsin tällä kertaa tulevan kesän juhliin sopivan raikkaan lime-kurkkukeiton, joka nesteyttää ja viilentää helteellä.

Lime-kurkkukeitto (4 annosta)

2 ½ kurkkua
1 limen mehu ja kuori
2 dl cashewpähkinöitä, väh. 20 min liotettuna ja huuhdeltuna
½ rkl hunajaa
1 valkosipulinkynsi
½ l kookosvettä tai tavallista vettä
1 ruukku tuoretta minttua kevyesti silputtuna
1 nippu tuoretta tilliä kevyesti silputtuna
reilusti mustapippuria
n. 1 tl laadukasta suolaa TAI maun mukaan

Kuori puolikas kurkku ja jätä se viimeistelyyn. Soseuta kurkut tehosekoittimessa ja siivilöi seos halutessasi. Lisää kurkkusoseeseen limen mehu ja raastettu kuori, pähkinät, vesi/kookosvesi, valkosipuli, hunaja ja suola. Tehosekoita kermaiseksi keitoksi. Lisää nestettä tarvittaessa. Lisää lopuksi kevyesti silputut yrtit ja surauta sekaisin. Tarkista maku. Laita jääkaappiin vähintään pariksi tunniksi ja tarjoa hyvin viilennettynä. Helteellä voit laittaa sekaan myös muutaman jääpalan. Viimeistele annokset ohuiksi höylätyillä kurkkusiivuilla, mustapippurilla, tuoreilla yrteillä ja halutessasi ripauksella lakritsijauhetta.

Outi Rinteen blogin löydät osoitteessa www.mieliruoka.fi

Pidä tauko ja kieltäydy kaikesta muusta – ja 5 muuta tapaa jaksaa paremmin

Usein havahdumme stressiin vasta, kun reaktiot huutavat kehossa hälytystä ja mieli surraa samaa rataa mustavalkoisella. Tässä kuusi keinoa loiventaa stressireaktiota ennakkoon:

Arvosta kehoasi antamalla sille kivoja juttuja.

1. Älä usko sisäistä pomoasi

Stressitilanteessa sisäinen pomosi luultavasti on kovaääninen. Jos et saa sitä hiljennettyä, voit olla uskomatta sitä. Voit sanoa sisäiselle pomollesi: ”Kuulen sinua kyllä, mutta nyt en aio uskoa sinua.”

2. Pidä taukoja tärkeänä ja kieltäydy kaikesta muusta

Lasse Virén on sanonut, että ei harjoitusmäärä ratkaise kultamitaleja vaan rasituksen ja levon suhde. Silloin kun on tauon aika, silloin ei juosta. Tapahtui mitä tahansa, pidä huolta taukojen määrästä ja kieltäydy kaikesta muusta.

3. Pidä useita pieniä taukoja

”Minä luulin, että tehokas stressinhallinta vaatii pitkiä meditaatioita, siksi en koskaan saanut niitä tehtyä”, tokaisi eräs nainen luentoni jälkeen, jossa tehtiin 5 minuutin stressinhallintaharjoituksia. Pienetkin tauot palauttavat ja tasapainottavat – pidä niitä useita päivässä.

4. Toimi hidastetusti

Silloin kun on valtava kiire, ala toimia kuin hidastetussa elokuvassa. Kaikki mitä teet, teet tooooosi hitaasti – hetken aikaa. Kun keho antaa aivoille viestiä, että ”ei ole havaittavia vaaroja, voi ottaa iisisti”, sekä keho että mieli rauhoittuvat ja stressihormonien määrä kääntyy laskuun.

5. Herkuttele ajatuksilla

Kun tunnet, että stressireaktio alkaa nousta, ryhdy leikkimään ajatuksilla: kuvittele jotain ihanaa, josta tulee oikein hyvä fiilis, jotain mikä hykerryttää ihan fyysisesti. Tietoinen kivojen asioiden ajattelu aktivoi aivoissa eri osat, jolloin limbisenjärjestelmän pelkokeskus alkaa vähentää hälytyksiä.

6. Kohtele kehoasi hyvin

Kehosi pitää sinut elossa. Se antaa merkkejä siitä, kun kuormitusta on liikaa – kehosi on siis paras ystäväsi. Kohtele kehoasi kuin parasta ystävääsi. Anna sille ravitsevaa ruokaa, silityksiä, iloista liikettä – ja sitä, mitä se pyytää. Ota yhteys omaan kehoon ja sen merkkeihin.

Mitä enemmän kehoa kuormitamme, sitä enemmän palautumiseen tulisi kiinnittää huomiota

Muistan kun ensimmäisen kerran kuulin sanan ylikunto ja ajattelin sen olevan jotain hienoa. Jotain minkä täytyy osoittaa, että treeni on kovaa. Tästä kyseisestä aiheesta ei ole mielestäni liikaa puhuttu ja ajattelinkin jakaa omaa polkuani sekä ajatuksia ylikunnosta. Hypätään asiaan.

Ylikunto vai alipalautuminen?

Kovaa treeniä ylistetään monissa piireissä. ”No pain, no gain”, ”Verta, hikeä ja kyyneleitä”, ”There is no such thing as overtraining”. Näitähän riittää. Heti alkuun on sanottava, että en ole sanomassa kovan treenin olevan pahasta, sillä sehän on mitä mainiointa, jos pystymme treenaamaan kovaa ja välillä yli rajojemme.

Ylikunto itsessään ei kuitenkaan tarkoita, että kunto olisi mitenkään hyvä. Ylikunto tarkoittaa enemmänkin tilaa, jossa kehoa kuormitetaan jatkuvasti yli rajojen ilman, että keho ehtii palautua kaikesta toiminnasta. Niinpä tila, jota kutsumme ylikunnoksi voitaisiin kääntää alipalautumiseksi kuormituksesta. Mitä enemmän kehoa kuormitamme, sitä enemmän olisi hyvä kurkata myös sen kykyä palautua.

Suurimman osan elämästäni olen ollut äärimmäisen huono kuuntelemaan kehoani. Olen liikunnan ja ravitsemuksen ammattilainen, mutta silti en ole pystynyt tätä yksinkertaista asiaa sisäistämään. Keho kaipaa myös lepoa. Teoreettisesti ajateltuna monet ymmärtävät levon merkityksen, mutta teoria ei vielä tarkoita, että asia on sisäistetty jokaiseen soluun. Minulla se ainakin on kestänyt yllättävän kauan.

Merkkejä alipalautumisesta

Me olemme jossain määrin yksilöitä, vaikkakin omaamme samat kehon toimintaperiaatteet. Yksilöllisyys tulee enemmänkin esille siinä, kuinka kokoamme oman elämämme palaset. Myöskään treenaamisessa ei pelkästään treeni vaikuta. Tehdään mielikuva: voimme kuvitella, että meillä jokaisella on iso vesitynnyri. Me kaadamme vettä eri astioista tuohon vesitynnyriin. Homma on hanskassa niin kauan kuin vesitynnyri ei läiky yli, mutta veden ryöppyessä yli äyräiden olemme vaaravesillä.

Elämän eri osa-alueet ovat noita edellä mainitsemiani tynnyreitä. Työ on yksi tynnyri, liikunta toinen, parisuhteet kolmas ja niin edelleen. Jokainen eri osa-alue tuo oman kuormituksensa elämäämme. Mitä enemmän kuormitusta, sitä enemmän vettä ämpärissä on. Kun stressitekijöitä on liikaa voi seurauksena olla keho, joka ei pääse palautumaan.

Tässä muutamia merkkejä:

Jatkuva väsymys
Heikentynyt seksuaalinen halukkuus
Pitkään kestävä lihas- tai nivelkipu
Sairastelu – heikentynyt immuniteetti
Univaikeudet
Heikentynyt suorituskyky urheilussa ja liikkumisessa
Treenipäivän jälkeinen huono olo
Ärtyneisyys & huono fiilis

Siinä vaiheessa kun jokainen kumppanin tai ystävän sana saa minut ärtymään, on kyseessä paljon muutakin kuin huono päivä. Kyseessä on ylikuormittunut hermosto, jota on käristetty liian pitkän aikaa. Liike kuormittaa paljon muutakin kuin lihaksia, hermoston ollessa yksi rasittuvista järjestelmistä. Hermoston kuormituksen jatkuessa liian pitkään, myös oma käyttäytyminen voi muuttua huomattavasti helpommin reagoivammaksi. Näin yksilön kuormituksesta voi tulla myös lähipiirin kuormitus.

Kuinka palautua kunnolla?

Tärkeimpiä teemoja palautumisen kannalta on syödä hyvin. Voit lukea lisämunuaisten ruokkimisesta täältä. Toinen tärkeä teema on ottaa treenistä vapaata sekä fyysisesti että mentaalisesti. Jos kuulut siihen kategoriaan, jonka täytyy joka päivä nostaa raskaasti tai ottaa HIIT-treenejä, niin tekisi ehkä ihan hyvä kävellä pari päivää metsässä kuunnellen lintujen laulua.

Rankemmissa tapauksissa kokonainen viikko ilman kuormittavaa liikettä voi olla paikallaan. Täysi liikkumattomuus ei palvele kehoamme. Pieni kävely ulkoilmassa päivittäin on luultavasti parasta mitä kukaan voi omalle keholleen tehdä.

Lepo ei ole hirveän suosittu neuvo. Kukaan ei halua levätä, kukaan ei halua ottaa vapaata aikaa. Tai ainakin monille levon ottaminen elämään voi tuntua haasteelliselta. Pelkästään maalaisjärjellä ajateltuna me tarvitsemme lepoa. Nykyajan ilmiö on kuitenkin katsoa muiden tekemistä, nähdä ihailemansa treenaajan uusin inspiroiva treenivideo tai uusin treenihaaste, joka meidän täytyy päästä tekemään.

Kehon ollessa väsynyt, lihasten kipeitä ja mieli ärtynyt, kaikki merkit osoittavat levon suuntaan, paitsi mielemme joka haluaa lisää, enemmän, isompaa, parempaa. Mieli on jännä kapistus, joka perustaa ajatuksensa useasti pelkoon ja suojeluun.

Se miksi minä olen usein ajautunut elämässäni tilanteeseen, jossa keho on alipalautunut, ei ole johtunut tiedon puutteesta. Se on johtunut itsensä hyväksymättömyydestä ja heikkoudesta. Treeni on tarjonnut alustan olla rakastettu, hyväksytty ja tietynlaisen tärkeyden tunteen. Treeni on mahtava asia, liike tarjoaa uskomattoman tunneskaalan meille koettavaksi, puhumattakaan sen tarjoamista terveyshyödyistä.

Siinä vaiheessa kun liikkeestä tulee pakkoa ja mielen tasolta lähestyvää, se syö kokonaisuudessaan meidän elämäniloa ja voimaa. Joskus vähemmän on enemmän ja kuluttavassa liikkeessä se näyttäisi näin menevän.

Minusta tulee tuskin koskaan olympiavoittajaa nykyisillä treeni-ideoillani, mutta jos saan tilalle vapauden, itseni arvostuksen ja hyvän olon, jota voin myös läheisilleni tarjota, niin uskon että kestän sen. Hyviä liikkumisia itse kullekin ja toivottavasti tämä juttu inspiroi sinua treenaamaan, kuuntelemaan kehoasi ja muistamaan elämän ihmeellisyydet myös muilla elämän osa-alueilla.

Jatketaan harjoituksia.

Läpikuultava mummo

Vuosia sitten, aika pian avioeroni jälkeen, olin joulun alla työmatkalla Helsingissä. Lunta sateli, astuin raitiovaunuun, ruuhkaa ja väsähtäneen näköisiä ihmisiä – tai ehkä vain minä olin alla päin ja projisoin fiilikseni muihin? Mielialani teki minulle tepposet, putosin läsnäoloon. Ihan vahingossa kolme vihollista – arvostelun, kyynisyyden ja pelon äänet – vaikenivat ja luisuin suoraan U-käyrän pohjaan.

Aloin nähdä toisin.

Pysähdyimme taas yhdelle pysäkille. Väkeä lappoi sisään ja toisesta ovesta ulos. Kiireistä ja kärsimätöntä, ei saa jäädä jonon hidasteeksi. Paitsi että nyt sisääntuleva jono oli pysähtynyt. Vanha mummeli, valkohapsinen ja jotenkin eteerinen, hymyilee ja jää juttelemaan kuskin kanssa – ja tämä hymyilee takaisin, ei ole yhtään kärsimätön… mitä ihmettä?

Mummeli sai lopulta vaihdettua kuulumiset kaikkien kanssa ja alkoi hitaasti heilahdella peremmälle. Katseemme kohtasivat, hän istui viereeni.
– Onpas mukava ilma, joulu on taas tulossa.
– Hmh.
– Tuossa oli se pommitus.
Hän katsoo suoraan minuun. Ei puhu enää, mutta minut valtaa kummallinen rauha. Tuo mummo on jotenkin läpikuultava, mitä jos kosketan häntä olkapäälle ja käteni meneekin siitä läpi? Näkeekö kukaan muu häntä?
– Jaaha, tässä on minun pysäkkini. Rauhallista joulua.

Läpikuultava mummo aloittaa kiireettömän matkansa kohti ulko-ovea. Raitiovaunu on ihan hiljaa, kenelläkään ei ole kiire. Joulu on tässä vaunussa, aika on pysähtynyt. Minäkin olen pysähtynyt. Näen valoa, pitkästä aikaa näen edessäpäin jotain.

Miten minun tulee elää tänään, jotta minusta tulee jonain päivänä läpikuultava pappa?

Joukkoomme on liittynyt mummobloggari Liisa Turpeinen, arvatenkin läpikuultava. Lue Silityspäivä, rauhoitut heti. Tervetulosanat mummollemme, Ryokan osaa sen sanoa kirkkaimmin:

Sammalen alla
virtaa ääneti puro.
Kuuntelen sitä.
Äkkiä minusta tulee
läpikuultava ja tyyni.

Hyvää äitienpäivää, mummot ja äidit! – Valokuva: Aino Huotari

– terveisin Pexi

3 tapaa päästä eroon materialistisesta elämäntavasta

Syntymästämme lähtien vanhempamme, koulutussysteemi ja media on ehdollistanut meidät ajattelemaan, että menestys on aineellista ja onnellisuus, tyytyväisyys ja ihmissuhteet ovat toisarvoisia tuloihimme verrattuna. Me elämme maailmassa, joka kumartaa rahalle, sillä kulttuurimme antaa eniten painoarvoa aineelliselle menestymiselle.

Useimpia ihmisiä ohjaa aineellisten asioiden tavoittelu ja he kuluttavat elämänsä yrittämällä maksaa takaisin vuosien aikana kertyneitä velkoja. Jos luet tätä, hyvin todennäköisesti teet töitä yhdeksästä viiteen tympääntyneenä. Ehkä olet psykologisesti loukussa rahan ja aineellisten huolien maailmassa, ja haluat irtautua tästä henkisestä alistuneisuudesta.

Mikä tahansa elämäntilanteesi onkaan, suurin osa tämän tekstin lukijoista on kyllästyneitä velkaan, pitkiin työpäiviin ja mainoksiin, jotka manipuloivat ostamaan. Toivoa on, sillä vaikka elämme kulutusyhteiskunnassa, meidän ei tarvitse elää kuuliaisina kuluttajina.

Tässä kolme tapaa, joiden avulla voit vapautua materialismista ja saada uuden yhteyden sieluusi.

1. Hyppää pois oravanpyörästä

Missä kokouksessa päätettiin, että meidän pitää tehdä töitä arkipäivisin yhdeksästä viiteen? Entä kuka päätti, että meidän täytyy koulusta valmistuttua hypätä suoraan kokoaikaiseen työhön? Kuka päätti myös sen, että meidän pitää kuluttaa 40 vuotta töitä tehden ja saamme eläköityä vasta kun olemme 60- tai 70- vuotiaita?

Sinun ei tarvitse elää yhteiskunnan tai vanhempiesi odottamalla tavalla. Jos olet kyllästynyt juoksemaan oravanpyörässä, hyppää siitä pois. Kukaan ei pakota sinua tekemään viikossa 40 tuntia töitä joista et pidä. Laskut pitää silti toki maksaa, ja tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan.

2. Älä elä tehdäksesi vaikutusta muihin

Teemme töitä 40 tuntia viikossa, jotta voimme tehdä vaikutuksen ympärillä oleviin ihmisiin ostamalla asioita joita emme tarvitse rahalla jota meillä ei ole. Luulemme, että meidän pitää kerätä mahdollisimman paljon omaisuutta, koska meille opetetaan että menestys ja arvo määritellään aineellisesti. Jos eläisit vain itsellesi ja puolittaisit menosi, voisit puolittaa myös työhön käyttämäsi ajan.

Tarvitsetko tosiaan lainan uutta autoa varten, vai voisitko ostaa käytetyn auton? Tarvitsetko 200 neliön talon uusilla kodinkoneilla? Tarvitsetko uuden television ja merkkivaatteet? Viimeisimmän Iphonen ja kalliin läppärin?

Monesti alistumme rahan rengiksi, sillä egomme haluaa näyttää menestyvältä toisille ihmisille. Me määritämme omanarvontunteemme sen perusteella, miten pärjäämme vertailussa toisiin ihmisiin. Lapset kisailevat leikkipuistossa sillä kenen isä on voimakkain, aikuiset kisailevat sillä kenellä on hienoin talo. Ihmiset eivät siis kasva ulos tällaisesta leikkipuistomentaliteetista ja monet elävät tästä syystä aina palkkapäivää odotellen. Tällainen egoistinen itsensä ylistäminen tekee meistä onnettomia rahan renkejä ja johdattelee meidät seuraavaan kohtaan.

3. Nouse materian yläpuolelle

Älä määritä itseäsi suhteessa toisiin ihmisiin, omistamiisi tavaroihin tai elämäntyyliisi. Määritä itsesi suhteessa itseesi ja ylempiin voimiin. Oletko henkisesti tyytyväinen? Onko sinulla mielenrauha? Tunnetko olevasi kokonainen? Jos vastaus näihin kysymyksiin on ei, miten voit sanoa olevasi menestyvä?

Kun pääset yhteyteen syvimpään osaan itsestäsi, aineellinen maailma alkaa tuntua vitsiltä. Kun pääset meditaation tai luonnon kautta rajattomaan armon ja rauhan tilaan, loputon materian tavoittelun tarve poistuu. Vai kuinka monta pahasti velkaantunutta buddhalaista munkkia tiedät?

Kulttuurimme, joka määrittelee menestyksen aineellisena, on myös kulttuuri, joka on onneton, stressaantunut ja ylipainoinen. Luultavasti suuri osa masennuksesta on peräisin yhteiskunnasta, joka on ontto, tylsä, kulutusorientoitunut, henkisesti köyhä ja paperin palasten määrittelemä. Kapitalismi, materialismi tai kulutusyhteiskunta ei voi alistaa sinua. Ole rohkea. Jätä oravanpyörä, elä varojesi sallimissa rajoissa, oivalla milloin on aika kohtuullistaa elämää ja ala harrastaa joogaa tai meditaatiota. Avaat itsesi kokonaiselle uusien mahdollisuuksien maailmalle, jonka olemassaolosta et aiemmin tiennyt.

Lähde: www.spiritscienceandmetaphysics.com

Uskot tai et, niin se vaikuttaa joka hetki

Riippumatta siitä, että uskotko sinä siihen, että vaikutat ajatuksillasi elämääsi, niin haluaisin avata ajatusta siitä, että se, mihin sinä uskot vaikuttaa aina jokatapauksessa elämääsi.

Se, mihin uskot, tahtoo sanoa sitä, että sinulla on vahva tunne siitä, että jokin asia on tietyllä tavalla.

Voi olla, että olet oppinut niin vanhemmiltasi, lukemalla lehtiä tai oman kokemuksesi kautta.

ilkkakoppelomaki.com usko tai et — Se mitä näet, kuulet ja koet vaikuttaa siihen, mihin olet alkanut uskomaan
ja myös siihen, mihin tulet uskomaan jatkossa.

Käytännössä on kaksi päätapaa luoda itselleen uskomuksia:

1. Oppimalla asioista muilta joko katsomalla tai kuuntelemalla heitä tai heidän juttujaan.
2. Oman kokemuksen kautta.

Kun opimme jotain muilta, on tärkeää muistaa, että he kertovat asiat siitä maailmasta käsin, mihin he uskovat. Mikä on sitten totta, onkin hyvä kysymys ja en lähde nyt siihen suuntaan.

Olen huomannut, että kenenkään uskomusta (=ajatusta) ei kannattaisi koskaan tyrmätä tai myöskään olla täysin samaa mieltä, ennen kuin tutustuu siihen, mitä kyseisen uskomuksen takana on. Siihen pääsee hyvin käsiksi kysymällä esimerkiksi, mikä saa sinut uskomaan, että _______ ? Tai mihin perustuu se, että ajattelet, että ________ ?

Kun taas opit jotain oman kokemuksen kautta, niin rakennat uskomusjärjestelmääsi riippumatta siitä, että yrititkö edes tai teitkö jonkin täydellisesti.

Toisin sanoen, saatat olla päättänyt jostain asiasta 10 vuotta sitten, että se on sinulle mahdotonta ja uskot siihen edelleen. Voi kuitenkin olla, että yritit jotain silloin niillä tiedoilla ja taidoilla ja se ei onnistunut, mutta tänä päivänä se olisikin sinulle helppoa tai vähintäänkin mahdollista. Et kuitenkaan ole välttämättä edes ajatellut asiaa, koska sinulla on ollut uskomus, että se on mahdotonta.

Voi olla myös, että osaat elämässäsi jotain todella hyvin, mutta uskot, että et ole siinä kovin hyvä, koska et ole saanut siitä mielestäsi oikeaa palautetta (oikeita kehuja, tsemppausta tms.). Se ei kuitenkaan tarkota sitä ettetkö olisi hyvä siinä; uskomusten rakentumiseen nimittäin vaikuttaa merkittävästi se mitä muut sanovat ja miten he sen sanovat.

Olen myös huomannut, että henkilöllä on oma merkityksensä: Kun oikea ihminen oikeassa tilanteessa sanoo oikealla tavalla jotain, niin se voi vahvistaa tai heikentää merkittävästi jotain uskomustasi itsestäsi, osaamisestasi tai siitä, mitä uskot mahdollisuuksistasi.

Voisin jatkaa aiheesta pari viikkoa yhteen menoon, mutta tässä pari juttua, millä voit syventyä omiin uskomuksiisi vähän tai paljon:

1. Seuraa uskomuksiasi eli sitä, mihin sinä uskot ja mitä pidät totena. Huomaat ne siitä, mihin ajatuksiin tai tekemiseen sinulla liittyy vahva varmuuden tunne, joka ikään kuin sanoo ”näin se on”.

Miksi näitä kannattaa seurata? – Uskomuksesi rajoittavat mahdollisuuksiasi todennäköisesti enemmän kuin olet siitä tietoinen. Ne myös usein aiheuttavat riitoja ja väärinkäsityksiä ihmissuhteissa usein ihan turhaankin.

2. Huomioi uskomukset (jotka siis ovat myös ajatuksiasi) ja kiinnitä huomiota niihin, jotka rajoittavat sinua esimerkiksi:

– nauttimista täysillä elämästä
– etenemästä työssäsi
– parantamasta ihmissuhdettasi
– parantumasta sairaudesta
– lopettamasta sinua haittaavia tapoja

Koska sinun uskomukset ovat sinun itsesi luomia viime kädessä, niin voit myös muuttaa niitä sellaisiksi, mitkä palvelevat sinun elämääsi ja hyvinvointiasi paremmin. Siinä ensimmäinen askel on se, että mietit…

3. Mihin ajatukseen uskominen olisi tilanteessasi parempi vaihtoehto?

Kirjoita se itsellesi ylös ja…

4. Ala etsimään tietoa ja kokemuksia, jotka tukevat ajatusta, mihin haluat uskoa.

Uskomuksia pystyy muuttamaan, koska ne oikeasti ovat vain ajatuksia.

Koska yleensä joko uskot tai et usko johonkin asiaan, niin uskomus voi muuttua, ja muuttuukin, täysin hetkessä.

Uskomukset kuitenkin voivat heikentyä tai vahvistua ajan mittaan riippuen siitä, mitä uskomusta ruokit. Siksi onkin tärkeää, että jos haluat onnistua jossain, niin etsit ihmisiä, ajatuksia, tietoa ja muiden ihmisten kokemuksia, jotka auttavat sinua onnistumaan.

Itse tarvitsen usein tukea omille projekteilleni niiden onnistumiseen. Joskus osa ihmisistä epäilee niiden onnistumista ja se ei silloin tue uskomustani onnistumisesta suoraan. Heiltäkin saa kuitenkin tärkeää ja olennaista tietoa, mikä lopulta saattaa olla avuksi onnistumisessa.

Muista, että onnistumiseen uskominen ei koskaan riitä yksistään:Sinun tulee myös tehdä asioita, jotka johtavat onnistumiseen. Oikeita asioita tekemällä voit myös onnistua, vaikka et itse uskoisikaan onnistumiseen.

Tavoitteeni oli, että tämä kirje muuttaa uskomuksiasi uskomuksista. Jos niin on käynyt, niin olet jo huomannut, miten helposti uskomukset muuttuvat mielessäsi.

Ennen kaikkea toivon sinulle hyviä ja terveitä uskomuksiasi itsestäsi.

Kirje äidiltä tyttärelle

Eräs netistä löydetty kirje äidiltä tyttärelle:

”Rakas tyttäreni,

päivänä jolloin huomaat minun vanhenevan, pyydän sinua olemaan kärsivällinen, mutta ennen kaikkea ymmärtämään, mitä joudun käymään läpi.

Jos jutellessamme toistan samoja asioita, ethän keskeytä minua sanoaksesi: ”Sanoit tuon saman asian juuri äsken”… Kuuntele vain. Yritä muistella aikoja, jolloin olit pieni ja luin sinulle saman sadun ilta toisensa jälkeen, niin kauan että nukahdit.

Kun en suostu menemään kylpyyn, älä ole vihainen. Muistele sitä, kun olit pieni tyttö, ja jouduin juoksemaan perässäsi ja keksimään tekosyitä saadakseni sinut suihkuun.

Kun huomaat välinpitämättömyyteni uutta teknologiaa kohtaan, anna minulle aikaa opetella ja älä katso minua huokaillen… Muista kulta, että minä kärsivällisesti opetin sinulle, miten tehdä monia asioita, kuten kuinka syödä oikein, pukea päälle, harjata hiukset ja käsitellä päivittäisiä asioita… Se päivä, kun huomaat, että vanhenen, ole kärsivällinen ja ymmärrä, mitä käyn läpi.

Jos joskus unohdan, mistä keskustelemme, anna minun hetki miettiä, ja jos en muista, älä hermostu, menetä kärsivällisyyttäsi tai ole ylimielinen. Muista, että tärkeintä minulle on olla sinun kanssasi.

Ja kun vanhat väsyneet jalkani eivät liiku enää yhtä nopeasti kuin ennen, ojenna kätesi minulle. Samalla tavalla kuin ojensin omani sinulle, kun otit ensimmäisiä askeliasi.

Kun nuo päivät tulevat, älä ole surullinen vaan ole kanssani ja ymmärrä minua, kun kohtaan elämäni viimeiset päivät.

Minä vaalin ja kiitän sinua ajasta ja iloista, jotka jaoimme. Suuri hymy kasvoillani haluan sanoa, että rakastan sinua tyttäreni… sillä suurella rakkaudella, jota olen sinua kohtaan aina tuntenut.”

– Tuntematon

Lähde: http://earthweareone.com

Turvallinen kasvuympäristö

Mitä otsikosta tulee sinulle ensimmäisenä mieleen?

Minulle turvallinen tai turvaton kasvuympäristö mieltyy lapsuuteen. Turvallinen kasvuympäristö voi olla lapsen perustarpeista huolehtiva ympäristö; unta, ruokaa, vaatteet ja niin edelleen. Perustarpeiden lisäksi lapsi tarvitsee ympärilleen niitä ensiarvoisen tärkeitä ihmisiä, jotka antavat meille palautetta itsestämme. Kasvuympäristö voi olla myös sosiaalistamista esimerkiksi omaan perheeseemme ja kulttuuriimme.

Turvallinen kasvuympäristö takaa lapsen terveen kasvun nuoreksi ja aikuiseksi. Mitä vähemmän lapsuudessa on erilaisia ihmissuhderistiriitoja, väkivaltaa ja päihteitä, sitä paremmat mahdollisuudet lapsella on aikuisena kokea olevansa arvokas ja elämäänsä tyytyväinen. Ja poikkeuksiakin tietysti on kuten kaikissa tarinoissa. Voisiko sanoa niin, että turvallisessa kasvuympäristössä kasvukäyrä on tasaista ja ylöspäin viettävää, lapsentahtista? Turvattomuus luo eräänlaisia mutkia matkaan; joku kasvaa miinuskäyrillä ja toinen kasvaa aikuisen kokoiseksi liian nopeasti. Joka tapauksessa turvallinen ympäristö takaa lapsen fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen kasvun. Lisäisin vielä, että myös henkinen ja hengellinen ulottuvuus ovat osa ihmisenä kasvua.

Mutta ihminen kasvaa koko elämänsä ajan. Mitä tapahtuu silloin, kun lapsi kasvaa aikuiseksi? Joskus erehdymme luulemaan, ettemme enää syvällä itsessämme ole lapsia. Minä kyllä sanoisin, että se sama pikkunassikka asuu meissä ihan loppuun asti ja aktivoituu varsinkin viimeisinä elinvuosina. Siirrymme vain isommille hiekkalaatikoille leikkimään. Saattaa aikuisten hiekkalaatikolla lapiotkin viuhua.

Miltä kuulostaa ajatus aikuisen turvallisesta kasvuympäristöstä?

Elämä on jatkuvan kasvun ja kehittymisen areena. Jos emme muuten suostu kasvamaan tai emme osaa tai uskalla, tuodaan eteemme kriisejä, joiden avulla kehitymme varmasti. Suunta on yleensä eteen- eikä taaksepäin. Ainakin omassa elämässäni olen kokenut, että aina tuupitaan eteenpäin ja kasvua kohti.

Jotkut ihmiset osaavat ihailtavasti valita itselleen sellaisen ympäristön, jossa heillä on hyvä ja turvallinen olo. Jotkut, kuten minä itse, joutuvat kantapään kautta oppimaan sen, mikä tekee itselle hyvää.

Voiko turvallinen kasvuympäristö olla esimerkiksi se ympäristö, joka houkuttelee ihmisessä esiin niitä puolia, jotka ovat aina olleet olemassa, mutta niillä ei ole ollut oikeaa aikaa tai paikkaa tulla näkyviin? Ei siis niinkään kasva vaan pääsee oman itsensä ääreen. Esimerkiksi oikeanlaisen kumppanin kanssa, parhaimmillaan, suuri osa itsestä tulee näkyviin, koska ei tarvitse piiloutua häpeän tai muun syyn vuoksi. Tai ympäristö voi olla hyvä työpaikka, jossa saa toteuttaa itseään ja käyttää useita lahjojaan? Ehkä ystäväporukka joka saa itsen hehkumaan vain siitä syystä, että saa olla näkyvästi oma itsensä?

Jokaisen tarve on olla näkyvä, hyväksytty ja rakastettu; lapsena ja aikuisena. Erona lapsuuteen kuitenkin on se, että aikuisena voimme valita itsellemme parhaan mahdollisen, kasvun ja hyvinvoinnin mahdollistavan, maaperän.

Millainen on sinun turvallinen kasvuympäristösi?

Lue kaikki Keskiviikkokolumnit tästä.

Kiittämättömyys

Loska, takatalvi, harmaa huhtikuu. Kannan kaksivuotiasta. Ihmispötkö on paketoitu liukkaaksi talvi- ja kurahaalarein, ja se vastustaa eteenpäin liikkumista kaikin voimin. Lasken pötkylän maahan, se heittäytyy vatsalleen ja alkaa latkimaan vettä lätäköstä. Otan liukkaan ja kannettavaksi hankalan muotoisen lastin uudelleen syliini ja kuljemme taas muutaman metrin. Hiki valuu. Kiroilen. Haluaisin jättää lapsen jalkakäytävälle makaamaan.

Muutama vuosi aiemmin halusin niin kovasti tätä lasta, että joka kuukausi itkin sitä tietoa, ettei lapsi ollut tulossa. Ei tässäkään kuussa. Minulla oli valtava ikävä tuota ihmistä, jota en vielä tuntenut.

Pitkä ja kaunis esikoiseni, jo 11-vuotias, pesee yöpuvussaan hampaitaan. Hidastelee iltapesuja ja nukkumaanmenoa. Hän on hoikka ja varsamainen, jo minun mittaiseni, harjoittelee teini-ikäisen elkeitä. Käpertyy sohvalla vielä kainalooni. Vastahan hän oli pieni ja pyöreä, seisoi ovensuussa vatsa pullottaen ja kiharat sotkussa. Pesin hänen hampaansa. Pieniä maitohampaita.

Yhtäkkiä, pitkästä aikaa, muistan sen särkevän tunteen vuosien takaa, kun hän oli avioeron seurauksena säännöllisesti pois sylistäni. Kuinka paljon häntä kaipasin ja miten puolikkaaksi itseni tunsin. Luonnottomaksi. Äiti, joka ei saa asua lapsensa kanssa.

Jään miettimään kiittämättömyyttä ja sen luonnetta. Emme me ole epäkiitollisia siitä mitä meillä on. Useimmat meistä antavat arvon elämänsä aarteille. Toisaalta me olemme kyvyttömiä olemaan siinä elämäntilanteessa jossa olemme. Kykenemättömiä näkemään kulloisenkin hetken hyvät puolet ja hanakoita näkemään sen mikä puuttuu.

Ja seuraavassa hetkessä meillä on jotain muuta – ja jotain muuta puuttuu.

Kiittämättömyys on ennen kaikkea kyvyttömyyttä olla tässä hetkessä, ihan kokonaan. Kaikessa, mitä tähän hetkeen kuuluu. Myös väsymys, tuskastuminen ja turhautuminen. Kiittämättömyys on kyvyttömyyttä muistaa, että jokaisessa elämäntilanteessa on erilaisia puolia, joista osa on nautinnollisia ja osa jotain muuta.

Ei ole olemassa elämäntilannetta, jossa aurinko paistaisi joka päivä ja ihan kaikki olisi ihan koko ajan suloista tanssia.

Kiittämättömyys on seurausta mielen harhailusta menneessä ja tulevassa, jossain poissa tästä hetkestä. Pakoa haavekuviin ja unelmiin, jossa kaikki on aina paremmin ja täydempää. Saatamme odottaa jonkun elämän osa-alueen korjaantumista niin, että menetämme kaiken sen, mikä on hyvin nyt – paremmin kuin pystyy ymmärtämäänkään. Arvokas katoaa arjen sumuun ja väsymykseen.

Katson uutiskuvaa, jossa leikki-ikäisen lapsen ruumis kelluu Välimeressä. Lapsi on hukkunut, kun Eurooppaan pyrkineitä ihmisiä kuljettanut laiva on uponnut. Mukanaan suuri määrä ihmisiä paremman elämän toivossa. Myös hän. Tuo pastellivärisiin vaatteisiin puettu lapsi.

Pudottaudun taas lasteni luokse. Päästän irti kiireestä, päästän irti niistä kymmenestä yhdentekevästä asiasta, joilla olisi periaatteessa kiire, annan sotkun olla. Kun päästän irti velvollisuuksistani ja kuvitelmistani, että kiireelliset asiat ovat kiireellisiä, olen taas lasteni luona.

Kiireitteni alta löydän sen paikan minussa, joka ymmärtää kaiken aikaa, mikä mieletön lahja nämä kaksi ihmistä minulle ovat. Miten etuoikeutettu olen, että saan tänäänkin nahistella heidän kanssaan hammaspesusta, puurosta ja moottoripyöräpaidasta. Että saan kantaa ja silittää heitä ja katsella, kuinka he kasvavat.

Ymmärrys asioiden tärkeysjärjestyksestä on olemassa minussa kaiken aikaa. Kunhan pudottaudun sen äärelle.

Kirjoitus on julkaistu myös HIMA Happinessin Blogeissa. Sieltä löydät myös kaikki vanhemmat blogini.

6 uupumukseen johtavaa puheenpartta – Oletko sinäkin joskus sanonut: ”Kyllä tämä tilanne kohta rauhoittuu”

Siellä täällä näkee ja kuulee ystävistä, joiden puheenaiheet koostuvat lähinnä kiireestä, työlistoista sekä täysin vinoutuneesta työnteon ja lepäämisen suhteesta.

Moni uskaltaa jo myöntää, että väsyttää. Moni ei.

Ovatko läheiset ehkä huomautelleet sinulle, että olisi syytä hiljentää? Oletko joskus lipsauttanut seuraavia vastaväitteitä?

1. ”Kyllä tämä tilanne tästä kohta rauhoittuu.”

Jos se ei ole tähänkään mennessä rauhoittunut itsestään, mikä on todennäköisyys, että näin tapahtuu tulevaisuudessa? Jos vaihtoehdot ovat tilanteen rauhoittaminen omasta vapaasta tahdosta, tai pakon edessä siksi, että keho ja pää eivät kestä enää enempää, kumman valitset? Voin kokemuksesta kertoa, että tilanteissa on eroa.

Hassuinta on, että monen unelmaelämä sisältää paljon vähemmän työntekoa kuin nyt, ehkä paljon vähemmän kuin normaali 40-tuntinen työviikko. Mutta ajatellaan, että unelmaelämää voi alkaa elää vasta sitten, kun jokin tietty piste työelämässä tai omassa yrityksessä on saavutettu. No joo, ehkä taloudellinen tilanne ei vielä mahdollista kaikkien unelmien toteuttamista kerralla, mutta unelmaelämä saattaisi olla paljon lähempänä, jos vähentäisi työntekoa jo nyt.

2. ”Ei tänne nukkumaan ole tultu – haudassa ehtii sitten levätä.”

Kuinka nopeasti haluat sinne hautaan oikein päästä? Jos meitä ei olisi tehty (myös) nukkumaan, emme tuntisi moista mekanismia lainkaan. Koska tunnemme, sille on oma tarkoituksensa. Unen määrä ei ole se, joka erottaa saamattomat laiskurit onnistujista. Ehkä joskus oli se aika, kun jatkuvia 12–14-tuntisia työpäiviä pidettiin arvostettavina. Toivottavasti ei enää.

3. ”No nyt vähän väsyttää, mutta lepään viikonloppuna/jouluna/kesälomalla.”

Jos arkikuormitus on jatkuvasti enemmän kuin ihminen kestää, nuo tyypilliset vapaat ja lomat eivät yleensä riitä mihinkään. Lisäksi vapaista ja lomista on kauhean paljon kivempi nauttia, kun jaksaa tehdä jotain kivaa, eikä niin, että kaikki aika menee palautumiseen. Lepääminen ja rentoutuminen on todella paljon hauskempaa silloin, kun ei vielä keiku uupumuksen rajamailla.

4. ”Hiljentää? Päinvastoin, minä haluan mennä vielä kovempaa!”

Tältä minustakin joskus tuntui. Silloin kun kone oli jo menossa ylikierroksilla lepikkoon, minä vielä pohdin, että haluaisin kehittyä, oppia ja saada hommat etenemään PALJON nopeammin. Ihmisen on joskus todella vaikea nähdä metsää puilta. Ei ollut ihan yksinkertaista huomata eikä varsinkaan hyväksyä, millainen oppimisen nopeus sekä saavuttamisen määrä ja laatu on mahdollista ja terveellistä. En tarkoita, etteikö ihminen voisi oppia nopeasti ja saavuttaa isoja juttuja pienessä ajassa. Kyllä voi. Mutta ainakin omalla kohdalla odotukset olivat kohtuuttoman korkealla verrattuna siihen, mikä on hyvinvoinnin ja tasapainoisen elämän kannalta järkevää.

5. ”Hyvinvointi ja tasapaino? Plaah, ihan liian pliisua menestyjälle.”

Saat olla rauhassa tätä mieltä niin kauan kuin haluat. Mutta terveys hyppää yllättävän nopeasti arvoissa kärkipäähän, kun se ei olekaan enää itsestäänselvyys. Sen kyllä sitten huomaa.

6. ”Ei MINULLE tapahdu mitään sellaista.”

Ei minullekaan pitänyt tapahtua. Luultavasti hyvin moni ylisuorittaja ajattelee pystyvänsä ihmeisiin. KUKAAN ei erityisesti suunnittele sitä, että minäpä teen niin paljon töitä ja stressaan niin kauan, että palan loppuun. ”SITKU olen burnoutissa, sitten lepään.”

On poikkeusyksilöitä, jotka lähes kestävät mitä vain. On myös poikkeusyksilöitä, jotka eivät kestä juuri mitään. Suurin osa meistä on keskivertoväkeä, joka kestää pitkään ja paljon (ihminen voi sietää voimakasta stressiä pitkiäkin aikoja) mutta EI loputtomiin.

Jos ei ajattele, että loppuunpalaminen on mahdollista myös minulle ja vastustaa mielessään kaikkea, mitä on tästäkin tekstistä lukenut, joutuu todennäköisesti menemään aika syvälle suohon, ennen kuin tilanteeseensa havahtuu.

Jos taas avaa mielensä sille vaihtoehdolle, että tämä voi sattua myös omalle kohdalle, alkaa ehkä nähdä merkkejä aiemmin. Tällöin myös suunnan muuttaminen ennen pahinta suonsilmäkettä on mahdollista – ja paljon helpompaa.

Näin kirjoitat kirjan – asiantuntijan 7 vinkkiä

Kirjoittaja Pekka Mattila on e-kirjavalmentaja Digivallankumouksesta. Pekka on E-kirja Mastermind -kurssin vetäjä, ja kurssin avulla hän on auttanut toistasataa kirjailijaa pääsemään lähemmäksi omaa unelmaansa saada kirjansa kirjoitettua. Tässä artikkelissa Pekka antaa vinkit oman kirjan kirjoittamisen aloittamiseksi.

– – –

Oli jouluaattoilta. Joulupukki oli juuri käynyt vierailulla ja perheen pieni poika ryhtyi avaamaan saamiaan paketteja naama isossa virneessä, silmät loistaen. Paketti paketilta pojan hymy kuitenkin hyytyi ja lopulta hän kääntyi äitinsä puoleen silmät täynnä kyyneleitä, kysyen: “Äiti, miksi joulupukki teki minulle näin? Miksi hän antoi minulle samat lahjat kuin viime vuonna?”

Äiti vastasi: “Poikani, ethän sinä ole käyttänyt näitä viime vuonna saamiasi lahjoja lainkaan. Jos lupaat tänä vuonna käyttää näitä lahjoja, saat niitä ensi vuonna lisää. Jos taas lupaat jakaa saamasi lahjat muille, saat niitä ensi vuonna tuplasti.”

Entä sinä? Oletko sinä jakanut omia lahjojasi muille?

Yksi tapa jakaa omia lahjojaan ja omaa osaamistaan on kirjoittaa kirja. Kuinka hienoa olisikaan, kun omat ajatukset ja osaaminen olisi koottu yksiin kansiin, kirjan kannessa komeilisi oma nimi ja voisi kutsua itseään kirjailijaksi. Oma kirja voisi tuoda vapautta ja merkitystä omaan elämään, sen avulla voisi auttaa muita ja tietysti ansaitakin.

Aivan liian usein ajatus kirjoittamisesta kuitenkin hautautuu arjen pyörteisiin tai jää pöytälaatikkoon. Miten sen kirjan voisi ihan oikeasti saada kirjoitettua?

Student — Kesä on luovaa aikaa kirjan kirjoittamiselle. Asiantuntija vinkkaa:
”Mitä jos vain ryhtyisit piirtämään ensin paperille miellekarttaa…
siis ihan perinteisellä kynällä ja paperilla!”

Tässä seitsemän vinkkiä kirjaprojektin käynnistämiseen:

1.Usko itseesi

Moni alussa oleva kirjan kirjoittaja ajattelee, että on oltava vähintään jonkin alan tohtori, jotta voi olla uskottava kirjailija. Pitää olla koulutusta, kokemusta ja nimeä.

Vai pitääkö? Jokaisella ihmisellä, sinullakin, on varmasti jotakin sanottavaa, tarinoita kerrottavanasi, jotakin opetettavaa minulle ja muille ihmisille. Jokainen on kulkenut omia polkujaan ja jokaisella on uniikki tie tässä maailmassa. Voi olla, että olet äärimmäisen hyvä jossakin asiassa, tiedät “kaiken” jostakin toisesta asiasta tai olet oppinut jotakin kantapään kautta. Se voi liittyä työhön, harrastuksiin, parisuhteeseen, rentoutumiseen… Ja yllättävän moni olisi kiinnostunut kuulemaan näitä tarinoitasi ja oppejasi!

Tärkeintä onkin vain ryhtyä tekemään asialle jotain.

Näin kävi ilmaista e-kirjoihin liittyvää videosarjaani katsovalle Antti Jokiselle, joka neljänkymmenen vuoden jälkeen vihdoin päätti tarttua härkää sarvista:

2. Ajattele kirjaa auttamisena

Kirjoittamisessa ei ole kyse vain itse kirjasta, vaan jostakin paljon suuremmasta, joka hyödyttää niin sinua kuin lukijoitasi.

Kuvittele hetkeä, kun vuosien päästä tapaat tuntemattoman henkilön kadulla ja hän sanoo, että kirjasi muutti hänen koko elämänsä… Mitä, jos se kirja ei olisikaan ikinä valmistunut, vaan jäänyt sinne pöytälaatikkoon?

Kun viimeisen kerran vetää henkeä tällä planeetalla, vie oman osaamisensa mennessään. Mitä jos sitä hetkeä ennen jakaisi osaamistaan ja apuaan mahdollisimman monelle?

Itse koitan nykyisin parhaani mukaan keskittyä ihmisten auttamiseen koko sydämelläni. Ja tuntuu, että mitä enemmän autan, sitä enemmän myös saan.

3. Madalla kirjaprojektin kynnystä

Monet ajattelevat kirjan kirjoitusta valtavan laajana projektina, joka vie vuosia aikaa ja jota varten tarvitaan kustannussopimus, kustannustoimittaja ja valtava kampanja. Kirjankin pitää olla useita satoja sivuja.

Mitä jos aloittaisitkin ensin työkirjasta, raportista tai lyhyestä e-kirjasta? Voit tehdä kirjasta lyhyen ja julkaista sen itse.

Loppupelissä kyse on siitä, että kuljetat lukijasi A-pisteestä B-pisteeseen. Jos mahdolliset lukijasi haluaa vähentää stressiä elämässään, kummasta on enemmän apua, 10 sivun täsmäoppaasta tai työkirjasta vai 1000 sivun oppaasta, joka kertoo aivan kaiken stressistä ja menee solutasolle asti?

Sinun ei tarvitse vielä tässä vaiheessa ymmärtää kaikkea, tekstisi ei tarvitse olla täydellistä, vaan riittää, kun keskityt kohdeyleisön auttamiseen.

Esimerkiksi itse olen vaimoni kanssa julkaissut Kesäkroppa kukoistukseen – hyvän olon työkirjan, jossa oli vain muutamia kymmeniä sivuja, mutta eräskin asiakas viestitti kirjan muuttaneen hänen koko kesänsä, parempaan suuntaan.

4. Tee kirjoittamisesta helpompaa

Itse kirjoittamisesta tulee helpompaa, kun tekee mielikuvaharjoituksia: kuvittele kirjan kohdehenkilö viereesi ja puhu hänelle kirjan aiheesta kuin ystävälle tai parhaalle valmennettavallesi.

Miten esittäisit kirjan asian hänelle ja missä järjestyksessä? Kuinka ohjaisit häntä oikeaan suuntaan? Arvostaako asiakas hienoa, hiottua, ehkä vaikeaselkoistakin kieltä vai haluaako hän vain yksinkertaisen ratkaisun ongelmaansa?

Kun olet tehnyt harjoituksen, sinun on helpompi aloittaa itse kirjoittaminen. Tiedät tarkalleen, mitä sanoja käytät, missä järjestyksessä kerrot asiasi, mikä on tärkeää ja minkä voi jättää kertomatta.

5. Valitse aihe, jonka kanssa voisit työskennellä pidempäänkin

Kun ihmiset lukevat kirjaasi, he ehkä haluavat apua jatkossakin. Jos kirjoitat aiheen ensin tietystä aiheesta ja sitten suuntaat seuraavan kirjasi toiselle kohdeyleisölle, jäävät ensimmäisen kirjan ostaneet rannalle ruikuttamaan.

Kun henkilö pitää kirjastasi, hän mitä luultavimmin haluaa mennä pidemmälle kanssasi. Hän luottaa sinuun, hän pitää sinusta ja hän on ehkä samaistunut kertomiisi tarinoihin. Nyt hän haluaa oppia lisää juuri sinulta, eikä keneltäkään muulta!

Kenties lukijasi haluavat kuunnella kertomuksiasi lenkillä tai työmatkalla, jolloin voit tehdä aiheestasi audio-ohjelman. Tai ehkä he haluavat oppia lisää videokurssin muodossa.

Miten voisit auttaa lukijoitasi pidemmälle? Valitse siis aihe, jonka parissa haluat työskennellä pidempään.

6. Käytä yksinkertaisia työkaluja

Moni tekee aloittamisesta vaikeaa. Pitäisi olla hienot järjestelmät ja taitto-ohjelmat heti kättelyssä ja tietoteknisten asioiden opettelulta ei ehdi aloittaa itse kirjan kirjoitusta lainkaan.

Mitä jos vain ryhtyisit piirtämään ensin paperille miellekarttaa… siis ihan perinteisellä kynällä ja paperilla! Sen jälkeen voit ottaa käyttöön tavallisen tekstinkäsittelyohjelman ja alkaa kirjoittaa ajatuksiasi ylös. Ei siis viimeisteltyä tekstiä, vaan aluksi vaikka ranskalaisia viivoja. Yksi hyvä ja ilmainen ohjelma on Google Docs, koska sen kanssa ei tarvitse huolehtia varmuuskopioista.

Älä siis keskity työkaluihin, vaan keskity siihen, että saat asiasi kirjattua ylös, jotta voit auttaa mahdollisimman montaa ihmistä. Tekstiä, taittoa ynnä muita teknisiä yksityiskohtia voi parantaa asteittain, kunhan itse “pihvi” on paperilla.

7. Hanki ryhmän ja mentorin tuki

Kirjan kirjoittamisessa ja julkaisemisessa on monta vaihetta (tarkalleen ottaen kuusi).

Kirjaprojekti helpottuu ja on huomattavasti nopeampaa, kun kuljet sellaisen polun, jonka joku muu on jo kulkenut. Parhaassa tapauksessa voit säästää vuosien tuskailun ja pääset auttamaan asiakkaitasi paljon nopeammin.

Kun sinut ympäröivät muut kirjailijat ja mentori, joka näyttää oikotiet ja auttaa välttämään karikot, toteutuu unelmasi kirjan kirjoittamisesta paljon todennäköisemmin kuin jos pakertaisit yksin.

Kun saa muilta apua ja tukea ja joku näyttää sinulle tien, se on vähän niin kuin seuraisit valmista polkua, eikä sinun tarvitse harhailla löytääksesi oikean tien.

Jos haluat oppia lisää ja toteuttaa unelmasi kirjan kirjoittamisesta, voit tulla mukaan Suomen suurimpaan e-kirjavalmennukseen! Katso ensin ilmaiset valmennusvideot. Niitä katsoessa on jo koettu mielettömiä ahaa-elämyksiä ja innosta hihkumisia, solmittu ihmissuhteita, hypitty tasajalkaa ja saatu inspiraatiota vihdoin toteuttaa se kauan haaveiltu kirjaprojekti.

Ilmainen videovalmennus paljastaa, miten saat ensimmäisen kirjasi tehtyä, vaikka sinulla ei olisi vielä edes aihetta. Liity mukaan tästä: