Näillä harjoituksilla onnistuin laannuttamaan negatiiviset tuntemukset

Kirjoittaja on Hidasta elämää -sivuston harjoittelija, joka osallistui harjoittelunsa aikana Vähemmän stressiä, enemmän elämää -verkkohaasteeseen. Haaste alkaa uudelleen 21.5. 

kello_mokilla
Kuva: Milica Krivokapic

 

Ahdistuksen metronomi hakkaa tahtia taistelulle, jonka nimi on Kiire. En saa henkeä. Katseet polttavat ärsyyntyneitä reikiä nopeasti etenevään takinselkämykseeni, rullaportaat junnaavat aneemisina juoksuaskeleiden alla. Tavarat unohtuvat, putoilevat ja katoilevat. Ihottuma kirveltelee laikkuina kasvoillani. Hävettää, miksi minä olen näin hölmö ja hidas.
Jos juoksisin nopeammin, jos tekisin kaiken vielä paremmin, jos antaisin itsestäni vielä vähän enemmän? Ehkä silloin voittaisin Kiireen ja kaikki olisi hyvin.

Tältä tuntuu minun stressini. Se on halvaannuttavaa, se ilmestyy vähitellen kuin varjo. Hallitsemattomana se voi kasvaa pimeydeksi joka on niin sankkaa, että on vaikea löytää omin avuin ulos. Olen pitkään toivonut saavani konkreettisia työkaluja stressin suitsimiseksi. Jos kulkee hämärässä, on helpompi että joku paremmin näkevä antaa ohjeita, mihin jalka seuraavaksi kannattaa asettaa. Siksi halusin osallistua Sanna Wikströmin pitämään stressihaasteeseen.

Nettikurssille osallistuminen tuntui aluksi helpolta ja mukavalta. Otin haasteen vastaan innokkaana. Täyttelin tarmokkaasti lappuja, joihin merkittiin esimerkiksi mitä alueita omassa kehossa muuttuu stressin aikana ja mitkä ajatuskuvioit aktivoituvat stressin aikana.

Haaste alkoi hengitysharjoituksilla. Minun on yleensä hankalaa keskittyä vain yhteen asiaan kerrallaan, joten hengitysharjoitukset yksinkertaisuudessaan tuntuivat vähän vaikeilta. Pallealla hengittäminen aiheutti epämääräisen huippaavan olon. Mahdollisesta epämiellyttävästä olosta huomautettiinkin harjoituksen ohjeessa, eli kyseessä taisi olla yleinen reaktio.

Harjoituksista oli tehty myös ääninauhat, jotka sisälsivät Sannan puhetta. Harjoitukset oli helpompi sisäistää kun ne kuuli rauhallisena, lempeällä äänellä ohjattuna. Ohjattujen osuuksien jälkeen ääninauhoilta kuului maljojen soittelua. Maljat tuntuivat kuulokkeilla kuunneltuina rauhoittavilta, mutta välillä iltaisin harjoituksia tehdessäni halusin kuunnella rentoutusmusiikkina Youtubesta sateenropinaa.

Haasteen edetessä motivaationi pääsi hetkellisesti lopahtamaan, kunnes ymmärsin, että kurssi ei ole mikään taikatemppu, joka loihtii kaikki murheeni silmänräpäyksessä pois, vaan antaa työkaluja niiden käsittelyyn ja läpikäymiseen – myös haasteen jälkeen. Sisäistettyäni sen muuttui fiilikseni kurssista täysin. Tehtävän loppuun survominen tai täydellinen onnistuminen saivat jäädä. Kurssista tuli heti paljon miellyttävämpi ja saavutin taas taistelutahtoni.

Löysin haasteesta itselleni täydellisen harjoituskombinaation: vessameditaation, avaruusmatkailun ja mökkiharjoituksen. Jokainen näistä kolmesta alentaa täsmäiskuin omaa stressiäni tavalla, joka ei kuluta ensimmäisien opettelukertojen jälkeen voimavarojani ollenkaan.

Yllättävin näistä harjoituksesta on ensimmäinen, Meditoi vessassa. Olin aina aikaisemmin ajatellut, että meditaatiolle on varattava tietty aika, ja että pitää virittää itsensä jollekin mystiselle eteeriselle taajuudelle, jotta meditaatio voi aidosti onnistua. Vessameditaation avulla aloin viimein ymmärtämään, että minulle meditaatio on hyvin yksinkertaista olemista, eikä siihen ei tarvita mitään poppakonsteja. Tärkeintä on hetkessä kiinni oleminen, hengittämiseen keskittyminen.

Matka avaruuteen -mielikuvaharjoitus toimii itselläni erityisen hyvin flow-tilan ja luovuuden herättelyssä. Kokeillessani harjoitusta ensimmäisen kerran nukahdin. Näin todella selkeää unta joissa minä ja sänkyni matkasimme aavalla Tyynellämerellä. Uni oli niin eläväinen, että herättyäni tunsin todella olleeni jossain muualla. Kokeiltuani harjoitusta myöhemmin se on joka kerta antanut minulle jotain uutta, ja siitä on tullut minulle tärkeä työkalu, vaikka stressiä ei olisikaan.

Siirrä ajatuksesi mökkiin -harjoitus oli minulle uudenlainen mielikuvakokemus. Se oli näistä kolmesta aluksi vaikein, koska siihen liittyi paljon tietoista ajatustyötä. Harjoituksessa oli tarkoitus kuvitella mökki, jonne siirretään sanoina tai ajatuksena asiat, jotka juuri sillä hetkellä ahdistivat. Stressaavia ajatusten kanssa vietetään mökissä hetki, joka kestää kolmen syväänhengityksen ajan – sen jälkeen mökin oven voi sulkea. Harjoitusta säännöllisin väliajoin jatkamalla olen huomannut, että voin palata negatiivisten tunnetilojeni varastoon juuri silloin, kun tarvitsen pienen annoksen niitä kirjoitustöihini, eikä minun tarvitse todellisuudessa rypeä niissä uudelleen. Harjoitus voisi mielestäni olla erityisen hyödyllinen ihmisille, jotka työskentelevät taiteen tai henkisesti raskaan työn parissa.

Kurssi edusti itselleni enemmän kokonaisvaltaisesti negatiivisten tuntemuksien hallintaa, ei vain pelkästään stressin. Kurssi ei poistanut stressiäni kokonaan, mutta antoi toimivia työkaluja sen hallintaan, kohtaamiseen ja käsittelyyn tiukassa paikassa.

Olen taas myöhässä. Hengitän pinnallisesti ja vilkuilen puhelinta. Harpon vaikka tiedän, että en voi enää ehtiä junaan. Mieleni alkaa pyörittää kauhukuvia siitä, mitä myöhästymisestäni voisi pahimmillaan seurata. Kesken sisäisen kauhunäytöksen mieleeni ponnahtaa edellispäivänä oppimani harjoitus nimeltään ”Siirrä ajatuksesi mökkiin”. Päätän kokeilla harjoitusta tositilanteessa. Annan mieleni rakentaa minulle mökin,  pienen hämärän tuvan. Kiireen kuvittelen kelloksi, jonka tikitys synkronoituu yhdeksi jyskyttävän sydämeni kanssa. Kellon asetan tuvan ikkunalaudalle, tarkastelen sitä keskittyen vain hengittämiseen. Poistun mielikuvaharjoituksestani sulkemalla kuvitteellisen mökkini oven, palaudun takaisin kiinni todelliseen maailmaan. Sykkeeni palautuu normaaliksi, Kiire jäi mökkiin. Kaikki on hyvin.

Jos sinulla on vastaavia kokemuksia ja kaipaat lisää välineitä negatiivisten ajatusten ja tunteiden hallintaan, seuraava Vähemmän stressiä, enemmän elämää -verkkohaaste alkaa 21.5. Lue lisää TÄSTÄ.