Sivu 34 – Hidasta elämää

Kun tiskikone herättää sisäisen teinin – mitä kotityöriidat paljastavat suhteesta?

Onko jonkin seuraavista tilanteista sinulle tuttu? Tulet väsyneenä töistä kotiin ainoastaan huomaten, että keittiö on siivoton toisen jäljiltä? Tai toisen vaatteet lojuvat kaikkialla? Tai tuntuuko sinusta, että sinun siivouksesi jälki ei kelpaa? Tai, että toinen määrittelee, mitkä ovat yhteisen kodin säännöt arjen askareissa?

Miten on mahdollista, että arkinen asia kuten kotityöt voi toisinaan herättää meissä piirteitä, jotka tuntuvat enemmän teini-ikäisen kuin aikuisen käytökseltä? Tämän arkinen kinastelu ja kitka voivat paljastaa paljon parin keskinäisestä dynamiikasta ja siitä, mitä kummassakin osapuolessa tapahtuu. Arkinen tilanne voi myös olla mahdollisuus itsetuntemuksen ja koko suhteen syventämiselle.

Ihastumisvaiheessa toisesta nähdään vain osa

Kun kohtaamme kiinnostavan henkilön ja ihastumme, emme vielä tunne häntä kokonaan. Rakastumme henkilöön ja hänessä oleviin, meitä puoleensa vetäviin piirteisiin, osiin. Meillä jokaisella on kuitenkin paljon muita osia, jotka eivät ole esillä. Rakastumisvaiheen päättyessä alkavat ne osat itsestämme, jotka eivät suhteessa voi syystä tai toisesta tulla näkyviksi, oireilla. Tällöin usein alkavat kinastelut. Toisesta paljastuukin piirteitä, joita toinen ei alussa nähnyt. Kotitöihin liittyen esimerkiksi siisteyskäsitys voi ollakin hyvinkin erilainen, tai vaikka arjen aikataulutus. Se miten kaikki osat meissä voisivat tulla näkyviksi suhteessa vaatii molemmilta uskallusta ja työtä sen eteen, että molemmat voisivat kertoa omista tarpeistaan ilman, että toinen tuomitsee niitä.

Oman lisänsä osien näkyväksi tulemiseen tuo se, että usein sellaiset osat meissä, jotka niin sanotusti oireilevat eli aiheuttavat henkilölle itsellekin mahdollisesti yllättävää käytöstä, voivat olla merkki siitä, että osa on nuorempi kuin henkilö itse. Nuorempi osa tarkoittaa, että silloin varhaisempi tapa toimia tilanteessa aktivoituu. Ikään kuin osa olisi aikaan jäätynyt. Näin ollen kotitöistä aiheutuvat arkiset riidat voivat kertoa paljon syvemmistä asioista.

Miksi tiskikoneen tyhjentäminen voi mennä tunteisiin?

Miehenä voin sanoa, että itsessäni kotitöistä huomauttaminen on usein aktivoinut oman sisäisen teinini. Olen ollut itsekin käytökseni kanssa hämmentynyt. Miten aikuinen mies voi kokea, että tiskikoneen täyttämisestä huomauttaminen tuntuu henkilökohtaiselta arvostelulta? Omalla kohdallani aloin pääsemään asian ytimeen, kun havahduin reaktioni suhteettomuuteen, sillä kyseessä on kuitenkin ihan pieni arjen asia. Tiedostin, että tehtäväni oli kohdata tuo varhainen osa itsessäni hyväksyvästi ja tuoda se menneisyydestä tähän päivään. En edellekään aina toimi välttämättä rakentavasti, mutta tuo oivallus on lisännyt ymmärrystäni itsestäni ja rentouttanut asennettani kotitöiden suhteen, jolla on vaikutusta koko suhteeseen.

Omalla kohdallani kimmoke tuohon edellä mainittuun havahtumiseen tapahtui, kun törmäsin villimies-myyttiin. Eisenhans eli suomeksi Rautahannu on Grimmin veljesten eurooppalaisista kansantaruista kirjoittama satu, joka kertoo pojan initaatiomatkasta mieheksi. Amerikkalaisen runoilijan Robert Blyn kirjoittama kirja Rautahannu – Matka miehuuteen (alkuperäinen teos Iron John) avaa kiehtovasti meidän miesten mahdollisuutta tuoda keskenkasvuiset osamme tähän päivään ja näin kasvaa kokonaisemmiksi. Kokonaisuus tarkoittaa tässä kohtaa meidän jokaisen miehen ainutkertaista tapaa olla mies ilman, että varhaiset osat meissä aktivoituvat ja sitä kautta aiheuttavat turhaa kitkaa itsessämme tai ympäristön kanssa. Villimies meissä on villin osamme tiedostamista ja maadoittumista. Kun maadoitumme, voimme antaa tilaa varhaisimmille osille, kun ne aktivoituvat, sen sijaan, että nuo osat veisivät meitä epäterveeseen, hallitsemattomaan käytökseen. Voimme olla noiden tunteiden kanssa, hyväksyen. Tällä voi olla ratkaiseva vaikutus omaan käytökseen, omien hankalien tunteiden kanssa olemiseen sen sijaan, että tukahdutamme niitä. Lisäksi tällä kaikella voi olla vaikutus koko suhteen dynamiikkaan.

Nyt olen kertonut miehen psyykkeestä villimiehen myytin kautta. Naisten psyykkeen villinaisesta kertoo esimerkiksi Clarissa Pinkola Estésin kirjoittama Naiset jotka kulkevat susien kanssa — Villinaisen arkkityyppi myyteissä ja kertomuksissa.

Eteenpäin vieviä ajatuksia

Miten siis toimia toisella tavalla, kun seuraavan kerran tunnet selittämätöntä ärtymystä kotitöihin liittyvissä tilanteissa ja kaipaat toimintatapaasi muutosta? Tässä muutama vinkki, jotka perustuva IFS-terapiaan:

Pysähdy ja käänny – Sen sijaan, että reagoit kumppanisi palautteeseen, niin ota hetki itsesi kanssa.
Huomaa tilanteen sinussa aiheuttama tunne ja hyväksy se.
Ota yhteys tunteeseesi kysymällä mielessäsi siltä kysymyksiä.
Voit kysyä tunteelta mielessäsi minkä ikäinen se on.
Voit kysyä mitä sinun olisi hyvä tunteesta tietää.
Voit kysyä mitä tunne tarvitsee.
Ole avoin mille tahansa vastauksille: ajatuksille, muistoille, liikkeille, mielikuville.

Kun huomaat, että tunne liikkuu ja olosi muuttuu, niin kiitä tunnetta. Kaikki osat sinussa pyrkivät suojelemaan sinua. Voit nyt halutessasi jakaa kumppanillisesi mitä sinussa tapahtuu ja näin ottaa vastuuta tilanteesta.

Jos tunnistit itsesi tästä kirjoituksesta ja haluat ymmärtää paremmin omia reaktioitasi, voit tutustua minuun ja työhöni TÄÄLLÄ.

Erityisherkän 10 huippuominaisuutta työelämässä

Sain Instagram-postaukseeni hiljattain kommentin, että erityisherkkää ihmistä oli neuvottu olemaan kertomatta ominaisuudestaan työnantajalle, jotta hän ei leimaantuisi ”herkäksi puunhalaajaksi”. Kommentti kertoo valitettavasta erityisherkkyyteen liitetystä ennakkoluulosta, että se on heikkous, joka kannattaa pitää omana tietonaan. Voi myös kysyä, että mitä vikaa on herkässä puunhalaajassa?

Erityisherkkyys ei ole työelämässä este vaan voimavara – kunhan työympäristö tukee riittävästi palautumista ja kuormituksen säätelyä. Herkkää ei ehkä kannata palkata kovinta stressinsietokykyä vaativaan tehtävään, mutta heillä on monia synnynnäisiä taitoja, jotka rikastuttavat työyhteisöä. Herkät loistavat erityisesti tehtävissä, joissa tarvitaan ihmistaitoja, luovuutta, tarkkuutta ja syvällistä ajattelua.

Tässä kymmenen erityisherkkyyteen liittyvää vahvuutta työelämässä:

1. Syvällinen ajattelu ja kokonaisuuksien hahmottaminen

Herkkä ihminen prosessoi tietoa tavallista syvemmin ja pystyy näkemään sellaisia asioiden välisiä yhteyksiä, joita muut eivät välttämättä huomaa.

2. Empatiakyky ja tunneäly

Herkkä on hyvä lukemaan muiden tunnetiloja ja tarpeita. Se auttaa luomaan turvallisen ilmapiirin ja herkkä onkin luontainen sovittelija ja luottamushenkilö työyhteisössä.

3. Tarkkuus ja yksityiskohtien huomaaminen

Erityisherkkä ihminen huomaa pienet virheet, laadun poikkeamat tai hienovaraiset merkit, mikä tekee hänestä taitavan esimerkiksi suunnittelussa, viestinnässä ja asiakastyössä.

4. Luovuus ja esteettinen silmä

Monilla erityisherkillä on vahva kauneudentaju, kyky luoda esteettisesti miellyttäviä ratkaisuja ja innovatiivisia ideoita.

5. Eettisyys ja vastuullisuus

Herkkä ihminen pyrkii toimimaan arvojensa mukaisesti ja haluaa työnsä olevan merkityksellistä. Se lisää luotettavuutta ja työhön sitoutumista.

6. Syvä keskittyminen

Kun työympäristö tukee rauhaa, herkkä pystyy uppoutumaan flow-tilaan ja tekemään erittäin laadukasta jälkeä.

7. Ennakointikyky

Huomaa herkästi ilmapiirin muutoksia, mahdollisia ongelmia ja riskitekijöitä ennen kuin ne kärjistyvät.

8. Ihmisten tukeminen ja kannustaminen

Herkkä työntekijä on usein hyvän ilmapiirin ylläpitäjä. Hän vahvistaa yhteisön hyvinvointia ja voi olla tärkeä “hiljainen johtaja”, joka pitää huolta ryhmän dynamiikasta.

9. Korkea sitoutuneisuus ja huolellisuus

Erityisherkkyyteen liittyy tunnollisuus, tarkkuus ja vastuullisuus. Herkkä ihminen ottaa vastuunsa tosissaan ja tekee tynsä huolellisesti, mikä tekee hänestä luotettavan ammattilaisen.

10. Kyky oppia kokemuksista

Koska tiedon ja kokemusten prosessointi on tavanomaista syvällisempää, herkkä ihminen ottaa opikseen onnistumisista ja virheistä tehokkaasti.

Kurkkaa myös Herkän voimakortit, jotka auttavat vähentämään riittämättömyyden kokemusta ja parantamaan omanarvontuntoa: kortit kannustavat huolehtimaan itsestä, muistuttavat herkän kauniista ominaisuuksista sekä auttavat tunnistamaan ja vahvistamaan omia voimavaroja. Korttien avulla herkkyyden voi alkaa tuntea vahvuutena.

Kaipaatko tukea erityisherkkyyden ja työelämän yhteensovittamisessa? Löydät minut TÄÄLTÄ.

Vahva ja pärjääväkin tarvitsee palautumista – Palaudutko sekä emotionaalisesti, mentaalisesti että fyysisesti?

Palautuminen ei ole pelkkää kehon palautumista. Oletko huomioinut fyysisen palautumisen lisäksi emotionaalisen ja mentaalisen palautumisen?

Palautuminen on prosessi, jossa keho, mieli ja tunteet palautuvat kuormituksesta, stressistä tai rasituksesta. Palautuminen on tasapainon löytämistä ja voimavarojen palauttamista, jotta voit jälleen toimia virkeänä ja hyvinvoivana.

1.Mentaalinen kuormitus liittyy kognitiiviseen rasitukseen, kuten työpaineisiin tai liialliseen informaatiotulvaan. Mentaalinen palautuminen tarkoittaa aivojen ja mielen elpymiseen henkisestä kuormituksesta, kuten työstä, opiskelusta tai jatkuvasta keskittymisestä. Mielen palautumiskeinoja:

Tauot: Säännölliset tauot työpäivän aikana ja pidemmät lepojaksot auttavat aivoja palautumaan.
Luonto ja hiljaisuus: Vietä aikaa luonnossa tai vältä ylimääräistä melua ja digitaalisia ärsykkeitä.
Meditointi ja hengitysharjoitukset: Keskittymistä ja rauhoittumista edistävät harjoitukset parantavat mielen palautumista.
Hyvä uni: Riittävä ja laadukas uni tukee kognitiivisia toimintoja ja mielialaa.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät workshopeja, meditaatioita ja muita audioita mentaaliseen palautumiseen. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

2. Emotionaalinen kuormitus voi johtua stressistä, ihmissuhteista tai elämän haasteista. Emotionaalinen palautuminen tarkoittaa aikaa hankalien ja painavien tunteiden käsittelemiselle ja purkamiselle tunteita. Tunnemaailman palautumiseen voi auttaa:

Tunnetyöskentely: Kirjoittaminen, itsetuntemusta lisäävät prosessit tai keskustelut luotettavan ihmisen kanssa.
Mindfulness, hengitysharjoitukset ja meditaatio: Läsnäoloharjoitukset auttavat tunnistamaan ja hyväksymään tunteita ilman niiden tukahduttamista.
Rutiinit ja lepo: Säännöllinen arki ja riittävä lepo tukevat emotionaalista tasapainoa.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät workshopeja, meditaatioita ja muita audioita tunnetyöskentelyyn ja tunteiden kuunteluun eli emotionaaliseen palautumiseen. Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

3. Fyysisellä kuormituksella tarkoitetaan kehollista rasitusta, kuten liikuntaa ja stressiä. Keinoja fyysiseen palautumiseen:

Riittävä uni ja lepo: Kehon kudokset uusiutuvat unen aikana, ja hormonitasapaino palautuu.
Kevyt liikunta: Kävely, jooga tai venyttely auttavat palautumisessa ilman ylimääräistä kuormitusta.
Hengitysharjoitukset: Syvä hengitys ja vagushermon aktivointi auttavat kehoa siirtymään palautumistilaan.

Maksuttoman Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -osiosta löydät meditaatioita ja muita audioita kehon rauhoittamiseen ja parempaan uneen. Kokeile esimerkiksi palauttavaa tietoista kävelyä! Lataa sovellus TÄÄLTÄ.

Ilman riittävää palautumista stressi ja kuormitus voivat kasvaa kroonisiksi, mikä voi johtaa uupumukseen, heikentyneeseen vastustuskykyyn ja mielenterveysongelmiin.

Hyvä palautuminen ei tarkoita pelkästään passiivista lepoa, vaan myös aktiivisia keinoja, jotka auttavat kehoa ja mieltä elpymään.

Hidasta elämää -sovelluksen Hetki itselle -sovelluksesta saat kaikki palauttavat ja mieltä virkistävät sadat audio- ja workshop-sisällöt käyttöösi kuukausihinnalla 8,90€ /kk tai vuosihinnalla 79€/v. Sisältöjä löytyy lapsille, nuorille ja aikuisille.

Hidasta elämää -sovelluksesta saat lisäksi maksutta…

…tilattua ilmoitukset uusimmista sisällöistä. Kaikki hidastaelamaa.fi:n tekstisisällöt löytyvät nyt siis myös sovelluksesta.

…podcastit, osan meditaatioita ja muista audiosisällöistä. (Maksuttomat audiosisällöt saattavat vaihdella.)

Lataa Hidasta elämää -sovellus TÄÄLTÄ.

Kun kaipaat lohtua, tukea, mielenrauhaa ja välineitä jäsennellä sisäisiä kokemuksiasi, Hidasta elämää -sovellus on tukenasi ja turvanasi. Löydät siis yhdestä paikasta henkisen olkapään

Narsistivanhempi jättää lapseensa isoja haavoja

Elämäntarinoiden äärellä

Kuulen työssäni terapeuttina ihmisten elämäntarinoita. Niiden äärellä olen saanut oppia ihmisyyden kivuista tosi paljon. Kymmenen vuoden aikana olen kuullut niin moninaisia kipuja ja kamaluuksia, että enää harvoin tulee mitään uutta vastaan. Olen suunnattoman kiitollinen saadessani olla aitiopaikalla kuulemassa ja oppimassa.

Olen kirjoittanut kirjan narsismista. Toivon kirja narsistin haavoittamalle on otettu uskomattomalla lämmöllä vastaan. Olen saanut viestejä ihmisiltä, jotka ovat toivoneet, että kirjoittaisin (ja kirjoitankin) siitä, mitä on olla aikuinen narsistin lapsi. Näitäkin tarinoita olen kuullut tosi paljon.

Lapsi ei pääse narsistivanhempaa karkuun

Lapsuudessa narsistivanhemman läheisyydessä olleet ovat joutuneet elämään verkossa, josta ei ole päässyt pois. Aikuinen voi lähteä narsistisesta suhteesta, vaikka se usein tosi vaikeaa onkin, mutta lapsi ei voi lähteä. Hän joutuu kehittämään suojautumiskeinoja, joiden avulla yrittää selviytyä siihen asti, kun pääsee lentämään kotipesästä pois. Niiden keinojen avulla hän yrittää selviytyä aikuisenakin siihen asti, kunnes ehkä toteaa, että nämä keinot eivät toimi vaan täytyy oppia jotain uutta.

Lapsen keinoja ovat esimerkiksi miellyttäminen, kiltiksi heittäytyminen, liian suuren vastuun ottaminen perheen asioista liian varhain, suorittaminen ja vaikka mitä.

Narsistivanhempi jättää ikäviä jälkiä

Narsistivanhemman lähellä on kummallinen olo: lapsen erottelukyky hämärtyy, kun hän joutuu elämään valehtelun, manipuloinnin, syyllistämisen ja draaman keskellä.

Narsistisen vanhemman lähellä lapsuutensa eläneiden aikuisten mielenmaisemassa asustavat monet vaikeat tunnelukot ja uskomukset, joiden näkyviä ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi: häpeä ja syyllisyys, huono minäkuva, turvattomuus, tunne siitä, että on vastuussa muiden tarpeista ja tunteista, rajattomuus, riittämättömyys, riippuvuudet, loputon lojaalisuus kaltoinkohtelevaa vanhempaa kohtaan ja vaikeus hänestä irrottautumiseen sekä pyrkimyksiä omaa olemassaoloa esimerkiksi suorittamisella tai muiden auttamisella. Narsistivanhemman aiheuttama jälki saattaa olla hyvin moninainen ja vaikea.

Moni narsistivanhemman uhri kärsii traumaoireilusta: esimerkiksi unettomuudesta, hermoston yli- tai aliviritystiloista ja erilaisista peloista. Moni kärsii aikuisena ahdistuneisuudesta, masennuksesta ja paniikkihäiriöstä.

Kumppanivalinta vahvistaa lapsuuden kokemusta

Valitettavan usein käy niin, että narsistisen lapsuuden kokenut ihminen löytää kumppanikseen henkilön, joka kohtelee häntä yhtä kurjasti kuin narsistivanhempi. Alitajunta on siitä kummallinen ohjauskeskus, että se ohjaa ihmisen tuttuihin olosuhteisiin.

Tässäkin piilee kuitenkin toivon siemen: kaikki se, mikä satuttavissa suhteissa nousee pintaan, kertoo omaa tarinaansa siitä, mitä itsessä on vielä kesken. Kaikki päivänvaloon nousevat kivut tahtovat eheytyä ja parantua. Hae tukea ja apua, jotta haavasi voisivat eheytyä.

Narsistivanhemman lapsen kauneus

Narsistivanhemman lapsiuhriksi (aika rajusti sanottu) valikoituu usein perheen valopallo. Se joka näkee ja kuulee paljon, se, jolla lähtökohtaisesti on hyvä erottelukyky ja kykyä nähdä totuus. Narsistivanhempi valitseekin usein mustaksi lampaakseen ja syntipukikseen lapsen, joka näyttää hänelle kirkasta peiliä. Peiliin ei narsisti pysty katsomaan, siksi narsisti yrittää hajottaa tuota peiliä.

Jos olet narsistivanhemman satuttama aikuinen lapsi, muista tämä, mitä sanoin: sinä olet kaunis totuuden peili. Se on totuus sinusta eikä mikään muu. Tee itsesi kanssa niin paljon töitä, että tavoitat tuon alkuperäisen tunteen itsestäsi.

Jos narsismiaihe kiinnostaa, tutustu teokseeni Toivon kirja narsistin haavoittamalle.

”Pitäisihän jokaisen nyt ymmärtää…” – Tästä syystä jokainen ei ymmärrä

Kaikki ihmiset keskittyvät enimmän aikaa itseensä ja omaan elämäänsä. Sen takia me myös teemme asioista omia tulkintojamme, kun katsomme jokaista vastaantulevaa asiaa ikäänkuin omien linssiemme läpi. Niin syntyy helposti väärinkäsityksiä, koska on helppo olla asioista ylätasolla samaa mieltä: “Meidän tarvii käydä kaupassa” on asia, joka voi olla molemmille totta. Mutta voi käydä niin, että toinen ajattelee sen tarkoittavan että kauppaan lähdetään heti, kun taas toinen ajattelee, että kauppareissu olisi tarpeen, mutta sen ajankohdasta sovitaan sitten vaikkapa loppuviikosta.

Tämän vuoksi asioista on hyvä olla selkeä ja sanoittaa, mitä oikeasti odottaa tai haluaa tapahtuvan. Ainakin omassa parisuhteessani olen huomannut, että minä ja puolisoni suhtaudumme eri tavoin asioista sopimiseen. Minä saatan pohtia asioita ääneen, vaikka en ajattele vielä, että mitään tarvitsisi varsinaisesti tehdä (“Voitaisiin miettiä mökille menoa ensi viikonloppuna.”), kun taas välillä puolisoni ottaa tuollaisen pohdinnan jo sitovana päätöksenä. Tästä samasta syystä hän ei välttämättä varmista, että jokin asia on hoidossa, koska hän saattaa olettaa asian tulleen käsitellyksi kerralla. Oma tapani taas on puhua samasta asiasta pariin kolmeen kertaan, koska mielestäni sopimusta ei ole vielä syntynyt. Tämä taas voi vaikuttaa puolisostani jankuttamiselta.

Omat tulkinnat kannattaa sanoa ääneen

Sujuvan yhteispelin kannalta olisikin tosi hyödyllistä tietää, miten toinen toimii missäkin asiassa, ja sitten yrittää toimia niin että molemmat ovat varmasti asioista samassa käsityksessä, tai sopia vaikka yhteisistä toimintatavoista. Jos siis haluaa pitää huolta siitä, että asiat menevät edes vähän enemmän niin kuin itse toivoisi.

Tuntemattomien ihmisten kanssa tämä on vaikeampaa, koska emme voi tietää toisen persoonasta tai tavoista. Niinpä hyvä keino, jos yhteisymmärryksen haluaa varmistaa, on joko kiteyttää itse toiselle, mitä arveli hänen tarkoittavan (“Haluat siis, että vien roskat nyt heti roskikseen.”), tai vastaavasti kysyä häneltä, miten hän ymmärsi asian (“Haluaisin varmistaa, että käsitettiin tämä asia samalla tavalla. Kertoisitko, mitä sinä ymmärsit, että haluaisin meidän tekevän seuraavaksi.”). Tällä tavoin on paremmat mahdollisuudet siihen, että asiat menevät toivotusti, ja vältetään myös mahdollinen riidan poikanen, kun asiaa aletaan setviä myöhemmin.

Kiinnostava tapa oppia lisää eri ihmisten toimintatapojen eroista ja parantaa yhteispeliä on tässä tehtäväkirjassa kuvatun Minun käyttöohjeeni -harjoituksen avulla. Se on myös tehokas tapa ehkäistä monenlaisia väärinymmärryksiä töissä, kotona ja kaikkialla, missä ihmiset tekevät yhdessä asioita.

Kurkkaa Minun käyttöohjeeni -tehtäväkirja TÄÄLTÄ.

Jos tietäisin, että olemassaoloni on arvokas lahja muille, miten päiväni muuttuisi?

Usein meillä on tapana piilotella itseämme. Uskomme, ettei mielipiteemme ole riittävän hyviä, joten niitä ei kannata tuoda esille.

Tai luulemme, että tarpeemme tai toiveemme aiheuttaa vaivaa muille, joten jätämme ne kertomatta.

Tai pidämme itseämme sen verran vähäpätöisenä ihmisenä, etteivät muut voi olla kiinnostuneita ajatuksistani tai kokemuksistani.

Samalla siellä piilossamme toivomme tulevamme nähdyiksi, kuulluiksi ja rakastetuiksi. Mutta todellinen ystävyys ja rakkaus ei ole mahdollista, jos emme tule aitoina itsenämme näkyviin, kaikkien toiveidemme, tarpeidemme ja pelkojemme kanssa.

Toiselle ihmiselle on todella tärkeää tietää toiveemme ja mielipiteemme. Hän haluaa kuulla ajatuksesi ja tuntea toiveesi, sillä hän haluaa oppia tuntemaan, kuka sinä oikeasti olet. Hän haluaa elää aidon ja todellisen ihmisen kanssa eikä höttöisen mielikuvan kanssa.

Ystävyydessä ja rakkaudessa meidän on suostuttava olemaan läsnä toiselle kaikkine rosoinemme, mutta myös kaikkine kauniine piirteinemme. Juuri sellaisena kuin olemme.

Oman itsemme näkyväksi tuleminen ja omien tarpeittemme ja toiveittemme tunnistaminen ja näyttäminen ei ole itsekkyyttä. Se vahvistaa yhteyttämme muihin, koska olemme rehellisempiä ja aidompia itsellemme ja muille. Merkitykselliset ihmissuhteet pohjautuvat aina aitouteen.

Jos tietäisin, että olemassaoloni arvokas lahja muille

Seuraava harjoitus auttaa sinua löytämään enemmän rohkeutta tulla näkyviin ja olla oma aito itsesi ihmissuhteissasi.

Laita miellyttävää musiikkia soimaan ja täytä kirjoittaen seuraavaa lausetta 10 minuutin ajan, aina uudelleen ja uudelleen:

Jos tietäisin, että olemassaoloni arvokas lahja muille, niin…

Kirjoitusharjoituksen jälkeen tutki, mitä opit itsestäsi lauseittesi kautta.

Ja mikä olisi seuraava pienenpieni askel kohti näkyväksi tulemista ja miten ja missä aiot toteuttaa tuon askeleen?

Olet arvokas juuri sellaisena kuin olet. Mitään ei tarvitse muuttaa. Jokaisen ihmisen aidoin olemus on kaunis. Anna sen loistaa.

Lue lisää aiheesta kirjastani Avaudu rakastamaan itseäsi

Tutustu koulutus- tai valmennustarjontaani tai tilaa onnellisuus- tai rakkausluento TÄSTÄ.

Miten ottaa vaativia aiheita keskusteluun suhteessa?

Miten ottaa suhteessa esiin vaativia aiheita?

Varsinkin läheisissä ihmissuhteissa tulee suurella todennäköisyydellä vastaan tilanteita, joissa on tarpeen käydä keskusteluja ehkä hiukan vaativista ja mahdollisesti tunteitakin herättävistä aiheista.

Me olemme jokainen erilaisia sen suhteen, että miten

a. itse otamme vaativia aiheita esiin (vai otammeko?) ja

b. toivoisimme että meille kommunikoidaan vaativimmista aiheista

Toisen ja oman kommunikaatio tyylin tunteminen voi olla tässä isosti avuksi ja tähän suosittelenkin lämpimästi yhdessä elämäsi tärkeiden ihmisten kanssa ”Minun käyttöohjeeni” täyttämistä.

On tärkeää muistaa, että meillä ihmisillä on tarve kokea tulevamme arvostetuksi ja kuulluksi. Kun koemme olomme arvostetuksi ja kuulluksi, olemme myös valmiimpia kuulemaan paremmin. Silloin kun otat esiin aiheita, joiden arvelet herättävän ehkä vaikeita tunteita, muista kertoa alkuun siitä että arvostat toista ja suhdettanne.

Sanon pariterapiassa pareille usein näin: Vältetään syyttelyä, ei vaikeita aiheita.

Kerron kohta muutaman vinkin vaativien aiheiden tuomiseen keskusteluun, mutta sitä ennen vielä muutama vinkki mitä ei kannata tehdä.

Vaikeita asioita ei kannata ottaa keskusteluun tunnekuohussa tai toiselle yllättäen/tilanteessa joka on hektinen

Toisen syyttäminen ei oikeastaan johda usein mihinkään muuhuin kuin puolustusasemiin

”Minun täytyy nyt vaan kaataa tämä ulos systeemistäni ”rehellisyyden nimissä” ei myös useinkaan toimi – eli puhetulva jossa usein keskitytään vain negatiiviseen

Miten sitten viestiä viisaasti?

Kerro toiselle että haluaisit keskustella hänen kanssa aiheesta joka tuntuu vaikealta ja kysy milloin toiselle sopisi.
Mikä on keskustelun intentio: mieti se itsellesi selkeäksi ja kerro se myös toiselle
Kommunikoi itsestäsi käsin, mitä sinä tunnet ja toivot, pyri olemaan selkeä.
Vastavuoroisuuteen kuuluu kuuntelu ja lisää kysyminen, selkeyttäminen.
Kerro toiselle mitä hänessä arvostat ja miksi toivot että aiheesta puhuminen voisi olla teille yhdessä hyvä asia
Jos keskustelu eksyy raiteilta, palaa intention äärelle
Ota tai ehdota tarvittaessa aikalisää, jos keskustelu ei mene mihinkään/ muuttuu epäasialliseksi.
Hyväksy toisen tunteet ja kokemus: älä yritä puhua häntä niistä pois. Jos toinen on mennyt tulkintoihin, pyri lisäämään selkeyttä ja avaa väärinkäsityksiä. Validoi silti toisen tunnekokemusta.

Suosittelen teitä myös lämmöllä täyttämään yhdessä ”Minun käyttöohjeeni”, joiden avulla opitte myös ymmärtämään toisen toiveita syvemmin.

Kun ihmiset tuntuvat vaikeilta – 10 ajatusta tueksi, kun toisen toiminta loukkaa, ärsyttää tai hämmentää

Toiset ihmiset ovat joskus vaikeita. He sanovat tai tekevät jotakin, mikä loukkaa, ärsyttää tai hämmentää. Usein haasteet toisten ihmisten kanssa nousevat kuitenkin siitä, että peilaamme toisiamme ja omia tarpeitamme – ja usein emme edes huomaa, mitä kaikkea pinnan alla tapahtuu. Vuorovaikutuksen asiantuntijat Jarkko Kailanto ja Eevi Vuoristo tekevät tätä näkyväksi tehtäväkirjassaan Minun käyttöohjeeni (Bazar/Hidasta elämää, 2025), joka auttaa löytämään uutta niin itsestä kuin muista.

Tässä 10 kirjasta poimittua ajatusta, jotka voivat viedä eteenpäin silloin, kun ihmissuhteet tuntuvat hankalilta:

1. Toista et voi muuttaa – mutta itseesi voit vaikuttaa

Usein on helpompaa analysoida toisia kuin nähdä ihan lähelle. Samalla se on inhimillistä ja normaalia, että teemme havaintoja toisistamme. On aina kuitenkin helpompaa toivoa, että joku toinen muuttuisi tai muuttaisi käytöstään, kuin pysähtyä tutkimaan sitä, mihin oikeastaan voimme itse vaikuttaa.

Me voimme ilmaista toiveitamme ja tarpeitamme, me voimme pyytää keskustelua ja pyrkiä sopimaan esimerkiksi pelisääntöjä. Toisen reaktioihin emme voi kuitenkaan vaikuttaa. Aina voimme kuitenkin palata kysymään: Mitä tämä herättää minussa? Mitä tämä minulle tarkoittaa?

2. Jokainen haluaa kokea olevansa arvokas – oletko tilanteessa, jossa arvokkuuden kokemus on uhattuna?

Jokaiselle on tärkeää saada kokea olevansa arvokas. Jos koemme oman arvokkuutemme uhatuksi, alamme usein tiedostamattamme reagoimaan – usein joko pyrimme taistelemaan sen eteen että arvokkuutemme nähtäisiin tai sitten pakenemme, vetäydymme tai suojaudumme.

Vaativiakin teemoja on huomattavasti helpompi käydä läpi niin itsensä kanssa kuin ihmissuhteissa, jos voi muistaa että on arvokas. Ihan kuten muutkin ovat.

3. Kaiken käyttäytymisen takana on logiikka – myös silloin, kun se vaikuttaa järjettömältä

Joskus voi olla vaikea ymmärtää, miksi itse tai joku toinen käyttäytyy tietyllä tavalla. Ihmisen käytöstä ohjaavat monenlaiset, usein tiedostamattomat asiat. Onneksi meillä on myös mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Se tosin usein edellyttää myös sen tunnistamista, mihin käyttäytymisellämme oikeastaan pyrimme.

Käyttäytymisen ja reaktioiden takana on usein erilaisia tarpeita, tunteita tai alitajuisia uskomuksia liittyen itseen, toisiin tai elämään. Jos emme tunnista käyttäytymisen takana olevia vaikuttimia, olemme taipuvaisia toistamaan samoja kaavoja. Jotkut kaavoista voivat olla oikein toimivia ja jotkut mallit taas toimimattomia.

Jos haluamme muuttaa jotakin, on hyvä uskaltautua kysymään: Mitä tarpeita, toiveita tai uskomuksia nykyisen toiminnan takana on?

4. Erilaisuus ja samanlaisuus – molemmat ovat arvokkaita

Ajaudumme usein tekemisiin samanlaisten ja samalla lailla ajattelevien ihmisten kanssa, koska meidän on helppo samaistua samanlaisiin ihmisiin, ymmärrämme helposti miksi he toimivat niin kuin toimivat, ja arvostamme samoja asioita kuin he.

Samanlaisuus on arvokasta, koska se saa asiat etenemään jouhevasti. Hyödyllistä onkin huomata, että sekä samanlaisuudesta että erilaisuudesta voi olla hyötyä, kun osaamme käsitellä niitä oikein ja onnistumme näkemään erilaisuuden toisissamme positiivisena mahdollisuutena.

Kun pääsemme yli erilaisuudesta toisen ihmisen ajattelussa, arvoissa, toiminnassa tai käytöstavoissa, huomaamme usein että meistä löytyy myös paljon yhdistäviä, samanlaisia piirteitä.

Loppujen lopuksi kaikissa ihmisissä on paljon yhteistä; ainakin se että jokaisella on omat tarpeensa, tunteensa, tavoitteensa, toiveensa, epävarmuutensa, pelkonsa, huolensa, elämänsä.

5. Pelkän ajattelun sijaan ajattele myös miten ajattelet

Ajatuksemme toimivat suurelta osin kuin automaattiohjauksella. Kun tapahtuu jotakin, on se sitten positiivista tai negatiivista, se herättää meissä ajatuksia ja tunteita, joiden seurauksena reagoimme oppimiemme mallien mukaan, sen kummemmin ajattelematta. Yksi tapa muuttaa käytöstämme on pysähtyä miettimään, mikä saa meidät toimimaan tietyllä tavalla, mistä nuo ajatukset tulevat, ja mikä aiheuttaa nuo tunteet. Miksi ajattelen niin kuin ajattelen? Millä muulla tavalla voisin ajatella tästä?

Minun käyttöohjeeni -kirjasta saat useita malleja, jotka kääntävät huomion omiin ajattelutapoihin ja auttavat ajattelemaan uudesta näkökulmasta. Uudesta näkökulmasta ajatteleminen mahdollistaa sen, että tilanteissa on mahdollista toimia tietoisesti uudella tavalla.

6. Itsetuntemus on matka, ei päämäärä

itsetuntemus ei ole jotakin mitä ensin ei ole lainkaan, ja sitten tietyn työmäärän, kurssin, kirjan tai harjoituksen jälkeen voi sanoa että nyt olen saavuttanut itsetuntemuksen. Itsetuntemukseen ei ole myöskään yhtä tiettyä näkökulmaa, vaan asiaa voi lähestyä monelta kantilta ja vaikkapa sen mukaan mitä haluaisi itsestään oppia:

Miksi toimin tiimitilanteissa aina tietyllä tavalla? Miksi menen lukkoon, kun joku korottaa ääntään? Miksi en saa kerrottua tunteistani? Millä tavoin opin parhaiten? Miten opin parhaiten uutta?

Tutustumismatka itseen on kiinnostava ja arvokas, ja siitä voi nauttia ilman erityisiä tavoitteita. Hyvä itsetuntemus auttaa olemaan enemmän sinut itsensä kanssa. Suhde itseen on kuitenkin se ihmissuhde, jossa olemme koko elämämme.

7. Yhteyttä ei voi pakottaa mutta sille voi tehdä tilaa

Suhteissa tulee katkoksia, se on normaalia. Yhteyttä toiseen ihmiseen ei voi pakottaa, se usein herättää vastustusta tai paineita. Yhteyden ja vastavuoroisen vuorovaikutuksen kaipuu ovat täysin inhimillisiä tarpeita. Samalla olemme ihmissuhteissa aika useinkin erilaisia sen suhteen millä tahdilla olemme valmiita palaamaan yhteyteen, syventämään yhteyttä tai käymään läpi vaati-
via teemoja.

8. Hyvä yhteistyö tarvitsee myös pelisääntöjä

On hienoa kokea, miten toisen ihmisen kanssa tai ryhmässä asiat voivat soljua. Samalla osa ihmisyyttä on sekin, että hyvissä ja toimivissakin suhteissa voi tulla väärinkäsityksiä ja konflikteja. Pelisäännöt eivät ole nipottamista vaan niiden tarkoitus on tuoda turvalliset raamit, joiden sisällä on mahdollista toimia luovasti.

9. Voit samaan aikaan hyväksyä itsesi ja silti kehittyä

Joskus saatamme hairahtua uskomaan, että kunhan meistä tulee täydellisiä tai valmiita, voimme hyväksyä itsemme ja ansaita muiltakin arvostusta. Tällöin ajaudumme kuitenkin usein suorittamisen ja pettymysten oravanpyörään. Sen sijaan kun hyväksymme keskeneräisyytemme, vapautuu tilaa kehittyä. Elämässä me jokainen olemme lopulta harjoittelijoita.

10. Muutos alkaa huomaamisesta

Jos haluamme jonkin menevän erilailla kuin se yleensä menee, meidän on onnistuttava pysäyttämään itsemme toimimasta niin kuin yleensä toimimme. Se on mahdollista, kun alamme huomata tilanteita, joissa toimimme tietyllä tavalla, ja haluaisimmekin nyt kokeilla toimia toisin.

Aluksi saatamme huomata paikat vasta jälkikäteen, kun on jo liian myöhäistä toimia toisin. Jos teemme tietoista työtä asioiden huomaamiseksi, voimme tehdä tietoisesti jotain uudella tavalla, ja silloin muutos on mahdollinen.

Jokaista kohtaamista voi ajatella peilinä, jonka avulla voimme oppia lisää itsestämme ja toisistamme. Minun käyttöohjeeni auttaa parempiin kohtaamisiin töissä, kotona ja harrastuksissa – kaikkialla, missä ihmiset tekevät asioita yhdessä, haluavat ymmärtää toisiaan ja välttää väärinymmärryksiä sekä niistä koituvia pulmia.

Kurkkaa vuorovaikutuksen asiantuntijoiden Jarkko Kailannon ja Eevi Vuoriston tehtäväkirja Minun käyttöohjeeni TÄÄLTÄ.

Tarvitsemme toisiamme, jotta uskallamme olla omia loistavia itsejämme

Vuosien saatossa olen istunut kymmenissä ja kymmenissä naistenpiireissä niin osallistujana kuin ohjaajana. Piirit ovat johdattaneet toistuvasti muistutuksen äärelle: olemme yksi iso organismi, meillä on samat pelot, kivut ja häpeät. Aivan uniikit, mutta lopulta niin universaalit. Samaa kuulen sanottavan miestenpiireistä miesten kesken tai sukupuolesta viis sydämenpiireissä. Itse olen tehnyt koko työhistoriani ja yhä töitä psykologina nimenomaan naisten kanssa, joten fokusoin siihen. Syvältä jaetusta ytimestä paljastuu ”liikaa olemisen kauhu”. Pelko ja häpeä siitä, että ottaa omalla persoonallaan ja ilmaisullaan liikaa tilaa, saa ajan saatossa supistamaan, kutistamaan, vaikenemaan, väistämään ja perääntymään. Kaikki voi tapahtua puolihuomaamatta ja jopa tiedostamatta.

Eniten pelkäät, kuinka voimakas voitkaan olla

Pienentämistä ja jotakin vähemmän -olemista voi oireilla sisällä kytevänä raivona ja katkeruutena tai kateutena niitä kohtaan, jotka tilansa ottavat. Se voi kääntyä itseä vastaan ja masentaa ja uuvuttaa. Se kihisee itsessä epäoikeudenmukaisuuden tunteena ja toisinaan uhriutumisena: miksi minä en onnistu? Samalla kuitenkin toinen käsi kääntää vaimenninta päälle. Olemme oppineet olemaan vähemmän, kiltimmin ja reippaammin. Itsesabotaasi on hyvin opittua ja sisäistettyä.

Yhdysvaltalainen kirjailija Marianne Williamson on sanoittanut sisäistä voimaa mainiosti (otteiden suomennos Pirjo Lokka):

”Syvin pelkomme ei ole riittämättömyytemme. Päin vastoin, syvin pelkomme on, että voimamme on rajaton. Meitä pelottaa meidän valomme, ei niinkään pimeytemme. Me kysymme itseltämme, miten me voisimme olla näin loistavia, suurenmoisia, lahjakkaita, satumaisia? Miksemme sitten olisi? Maailmaa ei hyödytä lainkaan, että vähättelemme itseämme. Ei kannata kyyristellä, jotta muut ihmiset eivät tuntisi oloaan epävarmaksi seurassamme. Tarkoitus on, että me loistamme kuin lapset. Ja kun annamme oman valomme loistaa, annamme samalla alitajuisesti toisille mahdollisuuden tehdä samoin. Kun vapaudumme omista peloistamme, läsnäolomme vapauttaa heti muita.”

Saat muistaa voimasi ja tulla nähdyksi

Jokainen omaan voimaansa ja kapasiteettiinsa tutustuva nainen tulee vääjäämättä muistuttaneeksi myös muita kyvystään astua voimaansa. Kyllä, hän tulee myös todennäköisesti sohaisemaan paria kiukkuista muurahaispesää, niitä, jotka eivät voimaansa ole valmiita saatikka halua tulla muistutetuiksi siitä.

Naisen villi voima on syklistä, kehollista, ei-lineaarista, herkkää, vahvaa ja hurjaa. Sitä on sudittu, siivottu ja laitettu ruotuun pitkät vuosisadat samaan tahtiin, millä olemme muutakin villiä luontoa pyrkineet kesyttämään. Naisen oma voima lepää pitkälti oman vaistonvaraisen villin luonnon takaisin kutsumisessa. Se lepää yhteydessä omaan kehoon ja kehoa kannattelevaan maahan. Kuvaan kirjassani Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan, miten oman henkisen polkuni suurimpia havahtumisia on ollut ymmärtää, että mitään henkistä heräämistä ei tapahdu ilman yhteyttä meitä kannattelevaan maahan. ”Oma voima” ja villi voima ei siten koskaan ikiomaa olekaan, vaan kauttamme virtaavaa elämänvoimaa, luontomme voimaa, sen vapaata virtausta. Tarvitsemme toisiamme, yhteyttä, piirejä, luottamuksellista nähdyksi tulemista, jotta uskallamme aueta ja muistaa. Tarvitsemme muistuttajia.

Sillä muistamisesta on pitkälti kysymys. Sinussa on kaikki tieto ja viisaus ja saat muistaa voimasi.

Tutustu Lupa olla enemmän – Matkalla omaan voimaan -kirjaani Hidasta elämää -puodissa.

Kirje naiselle: Toivon, että saisit olla juuri se mikä olet

Tämä on sinulle nainen

Nainen minä näen sinut.

Minä näen, että kannat paljon. Näen miten olet vahva, koska sinua ei tuettu kun olit pieni. Näen miten pärjäät yksinäsi ja itket sisäisesti kun et jaksaisi enää pärjätä.

Näen miten kaipaat, että joku todella näkisi sinut, herkkyytesi eikä pitäisi sitä heikkoutena.

Näen sinun surusi, kipusi. Äitihaavan, siskohaavan, sen kun nainen oli sinulle ilkeä. Ohitti sinut, jätti ja valitsi jotakin tärkeämpää.

Näen sinun vihasi. Sen miten vihaat itseäsi, kehoasi, koska viha toisia kohtaan tuntuu jotenkin väärältä. Näen rajattomuutesi, halusi miellyttää, välttää konflikteja, koska viha on elämässäsi saanut vain kipua ja kärsimystä aikaan.

Nainen näen sinut ja tukahdetun voimasi. Miten puret hampaasi yhteen ja jännität vatsasi, koska vapaasti hengittäminen pullistaa vatsan ja se ei sovi naiselle. Näen miten moni asia, sääntö, kahlitsee sinua olemaan sinä.

Näen pettymyksesi miehiä kohtaan. Miten olisit kaivannut isän rakastavaa ja hyväksyvää katsetta ja etsit sitä miehiltä, jotka satuttivat, löivät, mitätöivät, tunkeutuvat kehoosi kunnioittamatta pyhyyttäsi.

Näen kuinka kaipaat tulla kuulluksi, kohdatuksi, lohdutetuksi. Että joku ottaa vastuun ja saat olla tarvitseva eikä tarpeitasi pidetä liian suurina vaan tärkeinä.

Näen miten tahdot käpertyä toisen kainaloon ja olla pieni, jotta voit kasvaa suureksi.

Minä toivon nainen sinulle hellää katsetta, eheyttävää kosketusta, turvaa, yhteyttä ja kannattelua, jotta sinä saisit olla juuri se mikä olet siinä valtavassa voimassa mikä sinussa on.

Toivon, että ympärilläsi on muutama nainen, joka tukee sinua, jotta voit olla sinä.

Kiitos kun näytät itsesi.

Mitä seurauksia lapselle on sillä, jääkö vanhempi suhteeseen narsistisen kumppanin kanssa vai eroaako hän?

Lapselle kumpikin vaihtoehto voi olla varsinkin emotionaalisesti kuormittavaa.

Jos suhde narsistisen ihmisen kanssa jatkuu, lapsi altistuu epävakaalle ja kontrolloivalle vanhemmuudelle ja hän joutuu näkemään myös narsistisen vanhemman toteuttamaa väkivaltaa toista vanhempaa kohtaan, joka on lapselle aina henkisen väkivallan kokemus.

Jos suhde päättyy, alkaa usein uusi vaihe, jossa narsistinen vanhempi käyttää lasta vallankäytön välineenä kontrolloidakseen yhä toista vanhempaa. Emotionaalinen turva ei ole lapselle tällöin itsestäänselvyys.

Lapset joutuvat valitettavan usein osaksi jatkuvaa manipulointia ja narsistisen osapuolen toteuttamaa häikäilemätöntä valtapeliä.

Valitettavasti tätä ei yhteiskunnassamme oteta vielä riittävästi huomioon ja lapsen näkökulma jää liian usein varjoon.

Eronneen vanhemman hätä ja taistelu lapsen puolesta jäävät ilman tukea. Narsistisen vanhemman kontrolloiva toiminta voi jatkua vuosia virallisten järjestelmien katsoessa vierestä.

Tarvitsemme lisää:

– Vanhempien kuulemista, tukemista ja ammattilaisten kouluttamista.

– Lapsen kuulemista, tukemista ja emotionaalisen turvallisuuden ymmärtämistä/tukemista.

– Järjestelmiä, jotka tunnistavat myös piilossa tapahtuvan väkivallan ja manipuloinnin sekä puuttuvat varhain ja riittävällä voimakkuudella.

Lapsen etu ei toteudu, jos narsistinen vanhempi jää yksin ilman valvontaa sekä ohjausta tai jos ei-narsistinen vanhempi jää yksin huolensa kanssa.

Terapeutti Jenni Kiviniemi on jo kymmenen vuoden ajan auttanut epäterveitä suhteita kokeneita ihmisiä ja hän on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen.

Jennin Toivu satuttavasta suhteesta -kirja on käytännön apu ja tuki sinulle, joka:

– olet joutunut kokemaan hyvin satuttavia suhteita

– olet joutunut kokemaan narsistista kaltoinkohtelua ja lähisuhdeväkivaltaa

– olet pohtinut miten ja miksi päädyit satuttavaan suhteeseen ja miksi siitä on niin vaikea irtaantua

– olet hävennyt ja syyllistänyt itseä suhteessa tapahtuneista asioista

– tarvitset ymmärrystä, lohtua ja tukea

– tarvitset keinoja irtaantumiseen ja/tai toipumiseen, sekä uuden elämän rakentamiseen satuttavan suhteen jälkeen

Löydät kirjan TÄÄLTÄ!

Riitelettekö aina samoista asioista? Nämä 4 kysymystä voivat katkaista tutun kierteen

Varmasti jokainen meistä tunnistaa ne hetket kun puhuminen alkaa pelottaa ja ahdistus nousee esteeksi avoimuudelle. Kun kyseessä on tärkeä ihmissuhde, on selvää että keskusteleminen voi jännittää vielä enemmän. Kun ollaan tultu siihen kohtaan että riidat alkavat kiertää kehää ja eskaloituvat, on hyvä syy pysähtyä ja ottaa muutama askel kauemmaksi itsestäsi ja pohtia omaa toimintaa. Mitä minussa aktivoituu ja kuinka ilmaisen itseäni?

Tiedetään ettei tunnekuohun keskellä kannata jatkaa keskustelua, koska kapasiteettimme käsitellä silloin asioita tuloksellista on huonoa. Siksipä tauko on usein hyvä valinta kun huomaa sykkeen nousevan. Se on kuitenkin eri asia kuin mykkäkoulu, jolla osoitetaan toiselle ettei hän ole meidän huomiomme arvoinen.

Yhdysvaltalainen John Gottman on tutkinut parisuhteiden onnellisuutta ja eroja viidenkymmenen vuoden ajan tutkimuskeskuksessaan. Gottmanin ja hänen tutkijakollegansa Robert Levensonin mukaan pariskunnan vuorovaikutuksessa on mahdollista havaita jo ennalta merkit, jotka ennustavat suurta eroriskiä, näitä haitallisia vuorovaikutustyylejä parisuhteen ”neljäksi ratsumieheksi”. Mykkäkoulun lisäksi näitä ovat kriittisyys, ivallinen halveksunta ja oman käyttäytymisen puolustelu. Kysynkin usein omilta pariterapia-asiakkailtani, kuinka nämä tulevat näkyviksi heidän suhteessaan. Olennaista on tutkia omaa käyttäytymistä ja ottaa siitä vastuu.

Kun mietimme mikä on näiden haitallisten Gottmanin listaamien käyttäytymismuotojen vastakohta, nousee esiin kuunteleminen, välittäminen, hyväksyntä ja tuomitsemattomuus. Käytännössä siis kaikki se mitä tarkoitetaan tunteiden validoinnilla. Kun haluat siis vahvistaa omia parisuhdetaitojasi, kokeile seuraavalla kerralla tunnelman muuttuessa huonoksi vaikka näitä lauseita:

Mitä tarvitset minulta?
Kuinka voin auttaa sinua?
Kertoisitko lisää, haluan ymmärtää sinua paremmin?
Meidän suhteemme on minulle tärkeä, mitä voisimme tehdä paremmin sen eteen?

Parisuhteessa molempien pitää ottaa vastuuta omasta puheestaan ja käytöksestään. Se on sillanrakennusta, jossa molemmat huolehtivat omasta puolikkaastaan. Ethän siis jää yksin kannattelemaan suhdettanne, vaan pyydä toinen siihen mukaan. Toimiva parisuhde on mahdollinen vain silloin, kun molemmat huolehtivat siitä. Se tarkoittaa vastuun ottamista omien tarpeiden ja rajojen ilmaisemisesta sekä tunteiden viisaasta säätelystä. Näin yhdessä on turvallista ja rakkaudellista elää.

Entä jos tärkeistä asioista puhuttaisiin jo ennen kuin ne muuttuvat riidaksi?

Kaikkein tärkeimpiä kysymyksiä ei aina tule kysyneeksi, vaikka juuri niiden äärellä voisi oppia ymmärtämään kumppania aivan uudella tavalla.

Parisuhteen keskustelukortit auttavat pysähtymään hetkeksi yhdessä ja avaamaan keskusteluja menneisyydestä, tästä hetkestä ja yhteisistä toiveista. Ehkä löydätte toisistanne jotain sellaista, mitä ette ole koskaan ennen tulleet kysyneeksi.

Tutustu Parisuhteen keskustelukortteihin TÄÄLLÄ.