Sivu 34 – Hidasta elämää

Vanhemmuus ei vaadi täydellisyyttä – Lapsellesi olet aina paras vanhempi juuri noin

Kirjoittaja Helena Riittiö on omakohtaisia runoja ja tekstejä kirjoittaessaan paljaimmillaan. Teksteillään hän haluaa välittää lempeän hyväksyvää suhtautumista ihmisenä olemisen vaikeuteen, niin että inhimilliselle itselleen voi jopa nauraa.

Vanhemmuus… mikä järkäle miellettäväksi, sanoitettavaksi, opittavaksi. Etenkin opittavaksi. Joskus ajattelin, että vanhemmuus vaatii niin paljon osaamista ja luonteenpiirteitä, että minussa ei kerta kaikkiaan ole niitä kaikkia. Tiukimmissa hetkissä pienten lasten kanssa ei usein ollut ketään, joka olisi sanonut, että nyt kannattaisi käydä pihalla rauhoittumassa tai jolla olisi ollut joku korkeampi auktoriteetti tukalista tilanteista selviämiseen. Minun piti kaivaa itsestäni puolia. Se jotenkin itseriittoinenkin kuvitelma ja pelko, että yksinomaan minun tekemiseni tai tekemättä jättämiseni määrittelisivät suunnilleen lasteni tulevaisuuden, varjosti äitiyttäni pitkään, ja näin kaikissa lasteni kiukutteluissa vain oman äitiyteni virheet.

Jossain kohtaa vanhemmuuden taipaleella tajusin, että omat lapseni ovat erillisiä ihmisiä. Eivät pelkästään minun lapsiani, vaan ihmisiä. Ja meillä kaikilla on omat rajamme, tarpeemme ja persoonamme, joita pitää kunnioittaa. Että lapseni tehtävä ei ole tehdä minua iloiseksi, tyytyväiseksi, ylpeäksi – hänen tehtävänsä ei ole tehdä minua yhtään miksikään sen jälkeen kun syntyi tähän maailmaan ja teki minut äidiksi. Että lapsi ei myöskään tee minua vihaiseksi, ärtyneeksi tai turhautuneeksi. Sen tekevät omat voimattomuuteni ja pelkoni. Pelko siitä, etten osaa olla äiti ja sen takia lapsistani tuleekin jotain, jotain… en edes tiedä mitä.

Siksi minun ja lasteni ihmisyyden ja erillisyyden ymmärtäminen ja armollisuus meidän kaikkien keskeneräisyyttä kohtaan on ollut valtavan vapauttavaa, vastuuta kuitenkaan poistamatta. Lapseni eivät ole minun jatkeitani, he eivät automaattisesti ole vanhemmuuteni kauneusvirheiden peili, heillä on ihan omat persoonansa ja mielipiteensä, he saavat vaikutteita ja oppia monilta muiltakin ihmisiltä kuin minulta – maailmankaikkeudelle kiitos! Syyllisyys ja riittämättömyyden tunne, nuo vanhemmuuteni nakertajat, eivät jalosta mitään.

Tänään voin todeta oppineeni, että vanhemmuus ei vaadi ylijumalallisia kykyjä. Riittää, että jaksan perustella lapsilleni kerta toisensa jälkeen, mikä on oikein ja mikä on väärin, ja rakastan ja hellin poikiani ihan hulluna. Siksi että he ovat. Näissä minä pärjään ja olen jopa hyvä. Vaalin sitä aikaa, joka minulla on heidän lapsuudestaan vielä koettavana, sillä se tuntuu kuluvan niin kovin nopeasti. Yritän oikein mutustella heidän kanssaan jakamiani hetkiä, sillä tulen kaipaamaan niitä, kiukutteluineen kaikkineen. Niin kuin nyt jo kaipaan hetkiä, jotka ovat jo menneet. Yritän ottaa vanhemmuuden iloineen ja huolineen vastaan hurjana etuoikeutettuna tutkimusmatkana.

Hyvin me vedetään kaikki äidit, isät ja äiti- ja isähahmot, ja oppiahan tämä on kaikki!

Kirjoitin tämän aiheeseen liittyvän runon:

NELJÄSTOISTA KESÄ

Eilen roikuit kaulassani ja anelit, voitko äiti leikkii merihirviöö.
Tänään kiskon hihaasi ja anelen yhtä päivää,
jolloin ehtisit olla perheen kesken.

Eilen nukuin selkäkipuista unta sinun ja veljesi välissä,

koska muuten teitä pelotti.

Tänään annan sinulle kotiintuloajan, menen nukkumaan, odotan

ja minua vähän pelottaa.

Eilen maanittelin sinua syömään, pakotin maistamaan, iloitsin joka suupalasta.

Tänään tuputan vihanneksia,
sillä ne ovat ainoat mitä jääkaappiin jäljiltäsi jää.

Eilen muistutin sinua kiittämään, pyytämään anteeksi ja kertomaan aikuiselle.
Tänään muistutat minua ottamaan kännykän, laturin ja avaimet.
Eilen mietin tuskastuneena, kuinka pitkään jalkojasi täytyy

silittää ennen unen tuloa.

Tänään pyydän sinua halaamaan äidille hyvät yöt kotiin tullessasi,

jotta minä saan unta.

Eilen metsästin sinulle välikausilenkkareita siinä koossa,

joka oli aina hyllystä loppu.

Tänään toivon, ettei neljäseiskan släbäreitä enää tarvittaisi,
koska sitä kokoa ei löydy hyllystä ollenkaan.

Eilen olit neljä.
Tänään olet neljätoista.
Huomenna olet aikuinen.
Aina yhtä rakas.

Tanssitko elämääsi muiden pillin mukaan? Kiinnittämällä huomiota tähän asiaan voit olla uskollisempi itsellesi

Arvot ovat henkilökohtaisia. Ne eivät ole kiveen hakattuja, vaan saattavat muuttua elämänmenossa, elämänkokemuksen ja itsetuntemuksen karttuessa. Oletko selvillä omista arvoistasi ja ohjaavatko omat arvosi toimintaasi ja valintojasi?

Omat arvot näkyvät siinä, miten ihminen toimii ja millaisia valintoja hän tekee. Arvot toimivat oman elämän ohjenuorina ja antavat elämälle suuntaa. Merkityksellinen elämä rakentuu selkeille arvoille ja toimimisesta omien arvojen mukaisesti.

Kaikki toiminta ei välttämättä tue omia arvoja. Ensiksikin omien arvojen suhteen voi joutua antamaan periksi eri elämäntilanteissa jostain syystä ja joutua tasapainoilemaan sen välillä, mitä joutuu tekemään ja mitä haluaisi tehdä. Toiseksi omien arvojen vastaisesti saattaa toimia, jos on tapana ajelehtia omassa elämässä, tanssia toisten pillin mukaan tai koska on aina toiminut tietyllä tavalla.

Omien arvojen mukaan eläminen on sisäistä rehellisyyttä ja itsen havainnoivaan ja myötätuntoista kuuntelua. Uskalla olla aito sinä: tuntea tunteesi, tulla nähdyksi ja kuulluksi sellaisena kuin sydämeltäsi olet. Mikä tuntuu sinusta tärkeältä ja merkitykselliseltä? Mihin vedät rajat henkisen ja fyysisen koskemattomuuden suhteen? Miten haluat kohdella itseäsi ja kehoasi? Mihin haluat panostaa ja mihin käyttää aikasi? Opettele sisäistä rehellisyyttä ja miten toimit arvojesi mukaisesti niin ettet vahingoita itseäsi. Oma arvosi ja omat arvosi eivät ole riippuvaisia siitä, miten sinua on elämässä kohdeltu tai kohdellaan.

Artikkelikuva Quang Anh Ha Nguyen on Pexels

Näistä asioista tunnistaa syvän ja merkityksellisen ystävyyssuhteen

Hyvä ystävyysssuhde on vastavuoroista, jolloin antaminen ja saaminen ovat tasapainossa. Tämä ei tarkoita, että saamme aina samaa saman verran takaisin. Tämä tarkoittaa, että saamme takaisin ehkä jotakin erilaista, mutta jotakin mikä on yhtä tarpeellista tai jopa jotakin vielä parempaa mitä olemme ystävällemme antaneet. On hyvä pysähtyä pohtimaan ajoittain miten tasapainossa oma ystävyyssuhde on antamisen ja saamisen kanssa.

Oletko antanut jollekin ystävällesi enemmän kuin saanut ja taas joltakin ystävältä olet saanut enemmän kuin antanut?

Ystävyys on parhaimmillaan rehellistä ja avointa

Kun olemme tärkeässä ihmissuhteessa on rehellisyydellä ja avoimuudella iso osa ystävyyssuhteen hyvin- tai pahoinvointiin. Tärkeässä ihmissuhteessa emme voi jättää sanomatta, huomioimatta tai puheeksiottamatta asioita, tilanteita, tunteita tai kokemuksia, jotka vaivaavat meitä.

Tarpeista ja tunteista voidaan kommunikoida avoimesti ja rehellisesti ja ylipäätään. Tunne- ja tarvepuhe luo ystävyyteen intiimiyttä. Kun olemme yhteydessä tunteisiimme ja tarpeisiimme luomme syvempää yhteyttä itseemme. Kun ilmaisemme tunteitamme ja tarpeitamme ystävillemme syvennämme ystävyyttä. Toiveet ja tarpeet luovat käsikirjaa sille mitä ystävyyssuhteessa on tärkeää huomioida.

Läheiseen ystävyyteen kuuluvat myös tunteet, jotka eivät aina tunnu hyviltä. Voimme tuntea kateutta, mustasukkaisuutta, syyllisyyttä, ulkopuolisuutta, häpeää, ärtymystä, väsymystä, huolta. Myös näistä tunteista olisi tärkeää puhua ystävälle.

Millä tavalla sinä koet tulevasi huomioiduksi tai koet olevasi tärkeä?

Millä tavalla toivoisi sinua huomioitavan ystävyyssuhteessa?

Tiedätkö mikä on ystävällesi tärkeää?

Usein näiden ei miellyttävien tunteiden sanoittaminen on vaikeinta ja saatamme jättää puhumasta niistä, kosta pelkäämme konfliktia tai hylätyksi tulemista. Sanomatta jääneet kokemukset ja tunteet tulevat esteeksi ihmissuhteessa. Ajan myötä kun niitä on kasaantunut enemmän voi se tarkoittaa etääntymistä tai ystävyyssuhteen hiljattaista päättymistä. Hyvässä ystävyyssuhteessa on mahdollista käydä kipeitäkin keskusteluja turvallisessa ilmapiirissä.

Ystävyys on sallii jouston ja muuttuu ajan kuluessa

Elämäntilanteet muuttuvat, ihmisinä me muutumme ja myös ystävyyssuhteen on tarpeellista muuttua. Ystävyys myös joustaa tarvittaessa. Voi olla tilanne, että toiselle olisi tärkeää nähdä tai olla yhteydessä useammin, mutta toisella on sellainen elämäntilanne ettei runsaampi yhdessäolo ole mahdollista. Silloin voidaan joustaa omien tarpeiden täyttymisestä. Jos joustaminen tapahtuu toistuvasti vain toisen ihmisen osalta, ystävyyssuhde alkaa kärsiä epätasapainosta.

Ystävyyssuhde on ihmissuhde, joka vaatii päivittämistä vuosien saatossa aivan kuten parisuhde. Se mikä ehkä joskus palveli molempia, ei välttämättä palvele enää 10 vuoden kuluttua.

Rajat selkeyttävät vuorovaikutusta

Hyvässä ystävyyssuhteessa rajat ovat molemmille selkeät. Kun rajat on asetettu, ovat molemmille tiedossa ja molemmat kunnioittavat niitä. Rajoja voivat olla: mitä ystävyydessä on sallittua tehdä ja mitä ei. Millä tavalla fyysistä läheisyyttä voi ilmaista tai mitkä teemat ovat asioita, joita voi ottaa puheeksi ja missä tilanteessa niistä ei puhuta.

Ihmissuhteissa hankaluuksia syntyy kun rajat ovat liian tiukat, liian löyhät tai rajoja ei ole. Rajat luovat turvaa ja selkeyttävät vuorovaikutusta. Rajoja on hyvä päivittää ystävyyssuhteessa aika ajoin.

Arvostus ja kunnioitus antavat mahdollisuuden inhimillisille virheille

Hyvässä ystävyyssuhteessa on mahdollisuus tehdä virheitä. On inhimillistä ettemme aina toimi kuten olisi meille tärkeille ihmisille merkityksellistä. Saatamme unohtaa ystävälle tärkeän päivän. Saatamme käyttäytyä huonosti ja sanoa jotakin mikä loukkaa.

Kun olemme luoneet turvaa ystävyssuhteeseen rehellisyydellä, arvostavalla kuuntelulla ja tarpeidemme syvemmällä jakamisella, on turvaa olla myös inhimillinen ihminen, joka joskus mokaa, loukkaa ja tekee virheitä.

Molemminpuolinen kunnioitus kertoo toimivasta ystävyydestä. Tällöin ystävyydestä puhutaan arvostavasti myös muiden kanssa. Se mikä hiertää otetaan puheeksi ystävän kanssa ei muiden asiaan kuulumattomien kanssa. Hyvä ystävyyssuhde kannustaa, auttaa molempia kasvamaan ja kehittymään. Kun ystävää kannustetaan hänelle tärkeissä teemoissa ja kuunnellaan läsnäolevasti kun hän kertoo itselleen tärkeistä asioista, syvennämme yhteyttä.

Mitä arvostus voisi tarkoittaa käytännössä sinun ystävyyssuhteessasi?

Syvä ystävyyssuhde ravitsee myös kehollisella tasolla

Hyvässä ystävyyssuhteessa turva tuntuu myös hermoston tasolla ja kehollisina tuntemuksina. Parhaimmillaan hermostomme rauhoittuu ystävän seurassa. Ystävän kanssa voimme opetella kehollista kanssasäätelyä, jolloin voimme saada korjaavia kokemuksia vaikkapa kiintymyssuhdetraumaamme. Ystävyyssuhteessa voimme parhaimmillaan myös toipua kehollisella tasolla traumaattisista kokemuksista elämässämme.

Ystävyydessä olisi mielekästä jos ystävän kanssa olisi edes jotakin yhteistä arvopohjaa emmekä olisi keskenään kovin erilaiset. Silti voimme olla erimieltä joistakin asioista, ilmiöistä, mutta kunnioitamne toistemme tapaa ajatella, kokea, tuntea.

Missä ystävyyssuhteessasi löytyy näitä syvemmän ystävyyden tunnusmerkkejä?

Niissä missä ei ole, mitä teet asian korjaamiseksi?

Padottu tunnekuorma voi räjähtää – Tämä auttaa ikävien tunteiden kohtaamisessa

Kiireisessä ja suorituskeskeisessä elämänrytmissä saattaa helposti käydä niin, että mielessä ei löydy tilaa tunteiden purkamiselle. Paahdamme menemään arjessa ja vahingossa ohitamme kaikenlaista, joka olisi vaatinut tarkastelua. Siitä seuraa monenlaisia ongelmia. Olotila voi olla tympääntynyt, ahdistunut, kiukkuinen tai vaikka katkera. Saatat ihmetellä, mikä nyt on vikana, kun kaikenhan pitäisi olla ihan hyvin.

Tunteet patoutuvat ja peittyvät

Kun omia tunteitaan ohittaa, ne jäävät ikään kuin jumiin mielen syövereihin. Tyly kommentti työpaikalla jätetään käsittelemättä, kun pitää edistää tärkeää työtehtävää. Päivän jälkeen ei ehkä edes muista koko tilannetta, mutta olotila on suuttunut tai jopa lamaantunut. Alkuperäinen tunne, loukkaantuminen ikävästä kommentista jäi käsittelemättä. Sen vaikutus kuitenkin jäi kalvamaan mieltä.

Räjähdys voi tapahtua paljon myöhemmin. Kun lapsi iltapalapöydässä kieltäytyy syömästä, hän saa osakseen vanhemman kiukunpurkauksen, joka purkaa päivän aikana kertynyttä painolastia väärään kohteeseen. Joku saattaa havahtua viikon jälkeen, että olinpa ärtynyt koko viikon. Ei ehkä ole helppoa tavoittaa, mistä viikko meni pilalle. Vanha vitsi, jossa pomo huutaa miehelle, mies vaimolle ja vaimo sitten suuttuu koiralle toteutuu monen arjessa.

Helpommin sanottu kuin tehty

Voi tuntua haastavalta tehtävältä pysyä jatkuvasti hereillä omien tunteidensa kanssa. Se kannattaa kuitenkin opetella eräänlaiseksi rutiiniksi, jossa omaa olotilaansa pysähtyy tutkailemaan säännöllisesti. Myös ilon aiheita on hyvä huomioida päivän aikana. Patoutunutta tunnekuormaa aiheuttavat kuitenkin tyypillisesti erilaiset hankalat tunnekokemukset, joita ei saa purettua.

Sosiaalisessa vuorovaikutuksessa syntyvät konfliktit ja niistä kumpuavat ikäviltä tuntuvat tunnekokemukset saattavat jäädä kuormittamaan mieltä. Aina ei tunnu sopivalta tai edes mahdolliselta käsitellä niitä siinä tilanteessa, jossa ne syntyivät. Se ei myöskään ole välttämätöntä. Pelkästään jo se, että itse tunnistaa ja tunnustaa oman tunnetilansa, helpottaa oloa huomattavasti. Ei aina tarvitse olla haavoittuva muiden edessä, vaan riittää, että on itse itselleen lempeä ja empaattinen hankalan tunteen kohdatessaan.

Havainnoi tunnetta

Nimeä kokemuksesi ja kirjoita ylös, millaisia tunteita siihen liittyy. Arvioi asteikolla 1-10, miten voimakkaalta se tuntuu. Missä tunnet sen kehossa, ja miltä se tuntuu kehossasi? Seuraavaksi voi tarkastella, mitä ajatuksia mielessäsi pyörii, kun tuo tunnekokemus on päällä. Millaisia toimintayllykkeitä tulee mieleen, eli mitä sinun tekisi mieli tehdä?

Voit hahmotella kokemuksestasi mielikuvaa miettimällä, minkä värisenä sen koet. Onko se kevyt vai painava, kuuma vai kylmä? Jos se voisi liikkua, miten se liikkuisi? Seuraavaksi voit miettiä, mitä se sanoisi, jos se osaisi puhua. Onko sillä kenties jokin viesti sinulle?

Pysähtymisen ja tarkastelun seurauksena tunteen pakottavuus vähenee. Saatat huomata rauhoittuvasi ja tunteen voimakkuus voi vähentyä. Säännöllisillä tarkastelutuokioilla vältät turhat kiukunpurkaukset ja räjähtelyt.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Tunnetko ihmisen, joka haluaa aina olla oikeassa? – Voimakkaat mielipiteet johtavat tähän ansaan

Oletko joskus väitellyt kiihkeästi jostain asiasta ja kesken väittelyn huomannut olevasi väärässä? Toinen osapuoli on kritisoinut mielipiteesi lähtöoletusta ja juuri kun olet valmistautunut ampumaan kommentin alas, olet huomannut, että hän on oikeassa ja itse olet ollut väärässä.

Mitä olet tehnyt tässä tilanteessa? Oletko myöntänyt olleesi väärässä? Myöntänyt esimerkiksi, että olet antanut tunteiden vaikuttaa oman mielipiteesi muodostumiseen ja tämän vuoksi et ole aiemmin tarkastellut kantaasi puolueettomassa valossa? Vai oletko aloittanut valtavan operaation puolustaaksesi väitettäsi? Yrittänyt luoda valtavan sanojen verhon perustelemaan, mistä virheesi johtuu ja miksi päättelyssäsi olevasta virheestä huolimatta olet oikeassa?

Jos olet kuten useimmat meistä, tunnistat itsesi esimerkistä ja olet ainakin jossain elämäsi tilanteessa syyllistynyt puolustamaan virheellistä uskomustasi kuin oma arvosi ihmisenä olisi kyseessä. Tilanteeseen on liittynyt mitä todennäköisimmin emotionaalinen kokemus siitä, että mielipiteesi kyseenalaistaminen on yhtä kuin arvosi tai älykkyytesi kyseenalaistamista.

Miksi intohimoiset mielipiteet ovat usein vääriä?

Arkielämässä voimakkaat ja intohimoiset mielipiteet nähdään usein positiivisena asiana, vaikka ikävä tosiasia on, että esimerkiksi poliittisten ja uskonnollisten ääripäiden intohimo on usein etsiä omaa maailmankuvaansa tukevia todisteita, ei totuutta. Se on taistelua sosiaalisesta asemasta, ei totuuden puolesta.

Vastakkaisia maailmankuvia edustavien ryhmien linnoittautuminen maailmankuviensa taakse on merkittävä tekijä eri ihmisryhmien välisissä ongelmissa. Taipumus nähdä oma maailmankuva oikeana ja vastakkainen maailmankuva vääränä on myös paljon syvemmällä ihmisen biologiassa kuin arkijärjellä saattaisi ajatella.

Emory-yliopistossa toteutetussa tutkimuksessa kerrottiin koehenkilöille negatiivisia asioita koehenkilöiden suosikista Yhdysvaltojen vuoden 2004 presidentinvaaleissa. Tutkijat havaitsivat, että negatiivinen tieto omasta ehdokkaasta sammutti aivoalueet, jotka yhdistetään loogiseen ajatteluun. Negatiivista tietoa omasta ehdokkaasta ei päästetty vaikuttamaan, oli se kuinka järkevästi perusteltua tahansa. Aivokuvaukset osoittavat, että taustamotiiveiltaan tunnepitoinen järkeily on laadullisesti erilaista kuin tavallinen järkeily, jossa ei ole tunnepitoista panosta.

Lisäksi Stanfordin yliopiston tutkimuksessa havaittiin, että ihmiset suosivat lakialoitetta, jos he kuulivat sen tulevan omalta puolueeltaan. Tutkijat näyttivät täysin identtistä lakialoitetta demokraateille ja republikaaneille kertoen sen olevan joko demokraattien tai republikaanien alulle panema. Molemmat ryhmät olivat taipuvaisia kannattamaan lakialoitetta, jos se tuli omalta puolueelta. Sen sijaan kuullessaan sen olevan vastapuolen tekemä aloite, he olivat taipuvaisia vastustamaan sitä.

Tutkimuksen jälkeisessä kyselyssä ihmiset eivät myöntäneet, että heidän puoluekantansa olisi vaikuttanut heidän arvioonsa, vaan sanoivat päätyneensä kantaansa tutkittuaan lakialoitetta huolellisesti ja tehtyään siitä omat johtopäätöksensä. He myös sanoivat, että eivät itse olleet tällaisten vaikutusten alaisena, mutta olivat vakuuttuneita, että heidän poliittiset vastustajansa olivat.

On hyvä ymmärtää, että monessa meille tärkeässä asiassa tulee ensin positiivinen tai negatiivinen tunne, jota seuraa järkiperustelu. Harvemmin on ensin järkiperustelu, jota seuraa positiivinen tai negatiivinen tunne. Tämä pätee niin poliittisiin, uskonnollisiin kuin taloudellisin vastakkainaseteluihin, sekä – älä erehdy tässä – yhtä lailla minuun kuin sinuunkin, ja kaikkiin ihmisiin, joilla on tunnepitoinen mielipide jostain asiasta.

Kuusi periaatetta, jotka auttavat löytämään oikeita vastauksia

Ihmisellä on taipumus kerätä maailmasta todistusaineistoa siten, että todistusaineisto sopii hänen kuvaansa maailmasta. Tätä kutsutaan psykologiassa vahvistusharhaksi. Vahvistusharhalle on ominaista taustamotiiveiltaan tunnepitoinen järkeily. Mitä tunnepitoisemmasta asiasta on kyse, sitä todennäköisemmin yksilö kerää todistusaineistoa siten, että aineisto vahvistaa hänen alkuperäiset olettamansa. Usein käsitykset esimerkiksi uskonnosta ja politiikasta ovat tällaisia tunteilla latautuneita ajatuksia. Tässä kuusi periaatetta, joita kannattaa noudattaa, jos haluat pyrkiä vähentämään vahvistusharhaa omassa ajattelussasi:

1. Pyri olemaan kypsä omassa ajattelussasi

Vaatii persoonallisuuden kypsyyttä tiedostaa, että voi olla väärässä. Vaatii kypsyyttä ymmärtää, että ajatusvirheet vaikuttavat itseen yhtä lailla kuin vastapuoleenkin. Kypsä ihminen on avoin sille ajatukselle, että kaikesta varmuuden tunteesta huolimatta, hänen uskomuksensa voi olla väärä.

2. Omaksu kasvun asenne

Vaatii tietoista pyrkimystä totuuteen ja kasvuun, että voimme hyväksyä taipumuksemme ajatusvirheisiin osaksi itseämme. On tärkeämpää oppia uutta ja kyetä muokkaamaan vanhoja uskomuksiamme, vaikka joutuisimmekin tunnustamaan olevamme väärässä, kuin yrittää näyttää muille väkisin olevamme oikeassa.

3. Etsi aktiivisesti vastakkaista tietoa

Mitä suuremmat seuraukset jollain päätöksellä on ja mitä enemmän haluat uskoa jonkin asian olevan totta, sitä enemmän kannattaisi etsiä tietoa, joka kumoaa uskomuksesi. Jos haluat johtopäätöksiesi perustuvan tosiasioille, sinun täytyy tarkastella myös niiden kanssa ristiriidassa olevaa todistusaineistoa.

4. Keskustele pyrkien oppimaan

On tärkeää pyrkiä keskustelemaan siten, että yritämme oppia toiselta jotakin, ennemmin kuin siten, että pyrimme voittamaan väittelyn ja osoittamaan toisen olevan väärässä. Mitä tärkeämmästä päätöksestä on kyse, sitä tärkeämpää olisi keskustella ja pyrkiä oppimaan niiltä ihmisiltä, jotka ovat asiassa eri mieltä kanssamme.

5. Yritä samaistua vastapuolen asemaan

Yritä ymmärtää toisen näkökulmaa järjellä, mutta myös tunteella. Vaatii tunneälykkyyttä ja empatiakykyä asettua toisen asemaan. Mikä toisen elämäntilanteessa tai nykyisessä asemassa voisi selittää toisen uskomukset? Mitä sellaista toinen on kokenut, että on mahdollisesti sen seurauksena taipumuvainen uskomaan mitä uskoo?

6. Vältä sosiaalisen median kaikukammioita

Tiesithän, että Facebook, Youtube ja Google tarjoavat sinulle personalisoituja sisältöjä. Niiden algoritmit siis valitsevat sinulle sellaisia uutisia ja sisältöjä, joita olet aiemmin katsonut. Ne pyrkivät tarjoamaan sisältöjä juuri näkökulmastasi. On hyvä ymmärtää, että kaikukammiot eivät luo vahvistusharhaa, mutta helposti voimistavat ja auttavat ylläpitämään sitä.

Tutustu ajatustesi kiehtoviin kiemuroihin

Arkinen ajattelumme johtaa meitä jatkuvasti harhaan, sillä ajattelumme on täynnä vinoumia, joita emme itse huomaa. Psykologi Joni Martikainen havainnollistaa äänikirjassaan Älä usko kaikkea mitä ajattelet ihmisen ajatteluun liittyviä ilmiötä valaisevin esimerkein.

Hidasta elämää -kirjaperheeseen kuuluva äänikirja pohjautuu moniin eri tieteenaloihin, kuten psykologiaan, lääketieteeseen, aivotutkimukseen ja taloustieteeseen. Kirja tarjoaa myös kymmenen keinoa ajatusvirheiden päihittämiseen. Niiden avulla voit pyrkiä suuria päätöksiä tehdessään näkemään maailman sellaisena kuin se on – eikä sellaisena kuin aivot sen näyttävät.

Tutustu kirjaan TÄÄLLÄ.

Jos sinulle ei vielä ole äänikirjapalvelua käytössäsi, voit kokeilla BookBeatia 45 päivän ajan ilmaiseksi TÄSTÄ.

Toisesta ihmisestä irtipäästäminen saa tuntua surulliselta – kirje ihmiselleni

Unessa näin sinun itkevän. Se oli matalaa, syvää surua. Ei pinnallista, hetkellistä, ei niitä juttuja, jotka tulevat ja menevät.

Haluaisin pelastaa sinut. Viedä sinut turvaan, pois. Mutta minä en voi viedä sinua minnekään. Miltä pelastaisin sinut, omalta itseltäsi?

Minulla on oma elämäni elettävänä, sen päätökset ja taakat. Mutta vaikka minulla on voimavaroja moneen, ehdottomasti myös sinulle, sinä et ole minun. Et sillä tapaa. Ei meistä kumpikaan ole toista ylempänä (eikä välttämättä edes oikeassa tai väärässä). Kunnioitan elämääsi ja valintojasi. Ne ovat olleet sinulle oikeita kulloinkin, kaikkeen on syynsä. Ja vaikka muut eivät niitä syitä näkisi, siellä ne ovat. Sen olen oppinut, ja se auttaa myös nyt, kun katson sinua.

Silti, kun aistin surusi, tiedän, ettei kaikki ole vielä valmista. En haluaisi tiesi päättyvän – sitten joskus – näin, suru sisälläsi. Mutta ehkä sinä haluat sen nimen omaan menevän niin. Jotkut ihmiset ajattelevat, että se minkä sai piilotettua, katoaa lopulta. Minä en siihen usko.

Jotkut ihmiset ajattelevat, ettei vaihtoehtoja ole. Olen ollut yksi heistä, kunnes ymmärsin, että joskus paine ja tukaluus kasvaa juuri siksi, että löytäisimme senkin vaihtoehdon, jota normaalisti ei näy.

Silti minun on hyväksyttävä, että minä ohjaan omaa elämääni ja sinä omaasi. Sinun ei kuulu navigoida eteenpäin minun aistimusteni ja havaintojeni varassa, eikä toisinpäin. Emme voi sillä tapaa kantaa vastuuta toistemme elämistä. Itse joudumme päätöstemme seuraukset kohtaamaan, hyvät ja huonot. Siten kaikki menee oikein.

Virheitäkin on tehtävä, mutta suurin virhe on alkaa pelätä virheitä ja lopettaa eläminen. Joillain meistä on niin suuri muutoksen pelko, että päästäkseen eteenpäin sitä tulee työstää, mutta silti aina vain jos itse niin haluamme. Ei kenenkään ole pakko muuttua. Riität minulle juuri noin. Katsellessani sinua mielessäni, en liitä sinuun ehtoja tai osia, joita sinussa ei ole. Sinä olet sinä, juuri noin. Ja minä olen minä juuri näin.

Miksi sitten kumminkin olen surullinen? Koska välitän ja rakastan. Koska haluan nähdä sinut onnellisena. Se ei ole pelkkää ilmettä, hymyä tai kyyneltä. Se on energiaa, jonka aistin. Aistin, vaikken sinua edes näkisi. Häivähtävä kokonaisuus.

Mutta sinä et ole minun karjaani. Enkä minä sinun paimenesi. Ja siksi päästän irti ja annan surun tulla, sillä tämä suru on minun.

❤️:lla Riikka

Minusta ja palveluistani voit lukea lisää alta tai tästä.

Mistä tietää, onko hän elämäsi rakkaus? – 5 merkkiä, että välillänne on jotain erityistä

Hänen seuransa oli ihanan huumaavaa, mutta hänkään ei jäänyt. Ehkä hän oli järkivalinta, turvallinen tuttu vierellä, mutta hänestä et löytänyt rakastettua sittenkään. Ehkä katosit häneen totaalisesti, mutta sait vain haavoja.

Sitten on myös sellaista rakkautta, joka valtaa kaiken, mutta ei vie tilaa. Joka tuntuu suuremmalta kuin maailma, mutta mahtuu arjen pienimpiinkin yksityiskohtiin. Kaikissa pyörteissään ja käänteissään tämä rakkaus ei koskaan tarkoituksella satuta vaan on hellä. Se ei huuda omia mielipiteitään tai aja omaa etuaan, vaan kuuntelee, tulee kuulluksi, katsoo ja näkee. Se ei piiloudu itsenäisten julistusten taakse, eikä ripustaudu kahlitsevasti, vaan antautuu tarvitsevuuteen. Joskus tällainen rakkaus asettuu kahden ihmisen välille.

Mistä sitten tietää, että joku erityisen tuntuinen on se elämän rakkaus? Sillä ei ole merkitystä, kuinka kauan rakkaus kestää. Se voi kestää mullistavan hetken tai ihmiselämän, ehkä joskus toisinaan iäisyydenkin. Ehkä elämän rakkauksia voi olla useampiakin. Mutta luulen, että moni tunnistaa elämän varrelta ainakin yhden, aivan erityisen ihmissuhteen, joka opetti rakkaudesta kaikkein eniten ja muutti sinua ja häntä teiltä kysymättä.

Tässä muutama kohta, joista voi arvella, että kyseessä voi ehkä olla elämän rakkaus.

Olet kuin kotonasi hänen kanssaan. Välillänne virtaa helppous. Hän ei vie tilaa, etkä sinä hänen tilaansa, mutta haluatte ehdottomasti olla samassa tilassa. Voit hengittää vapaasti hänen lähellään ja samoin hän sinun. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kaiken ihmissuhteessa pitäisi solahtaa heti täysin vaivatta paikoilleen. On vain luonnollista, että toiseen tutustuminen ottaa myös aikaa. Tutustumisen aikana sinut valtaa kuitenkin alati vahvistuva rauha siitä, että tässä on hyvä olla sen sijaan, että mielesi täyttyisi syvenevistä epäilyksistä.
Olet valmis jakamaan elämää toisen ihmisen kanssa. Sinulla on taitoa ottaa toinen ihminen huomioon sekä pitää kiinni omista rajoistasi. Osaat arvostaa toista ihmistä elämässäsi ja huolehtia sekä itsestäsi että suhteesta. Ymmärrät, että niin ihana lahja kuin rakkaus onkin, se usein vaatii myös huolenpitoa ja toisen huomioimista. Sekä tietenkin myös itsesi huomioimista, jotta et uhraudu liikaa ja vain katoa suhteeseen. Pystyt ylittämään pelkosi, sillä haluat kasvaa, jotta voitte olla yhdessä. Vanhoista vastoinkäymisistä ja sydäntä kaihertaneesta ikävästä tulee toisaalta yhdentekevää ja toisaalta voit nähdä, miten se kaikki on tuonut sinut hänen luokseen. Katseesi on suunnattu eteenpäin, sillä hänen kanssaan uskallat hypätä tulevaan.
Teillä on yhteys. Molemmilla on halua ymmärtää toista, eikä tämän eteen tarvitse käydä tarpeettomia kamppailuja tai ihmetellä, onkohan toinen kiinnostunut sittenkään. Haluat tietää, mitä hän ajattelee, tuntee ja tarvitsee, niin kuin vastavuoroisesti hänkin. Et pelkää näyttää tunteitasi ja antaa niiden hiljalleen kasvaa toista kohtaan. Molemmilla on tahtoa olla paikalla ja kykyä olla läsnä. Asioiden ympärillä ei leiju turhaa kiirettä, mutta ei pakotettua vitkasteluakaan. Annat toisen olla se, kuka hän on ja kasvaa siksi, joksi hän on kasvamassa. Ja hän tekee sinulle samoin.
Ei sitä aina tiedäkään. Rakkaus on riski, sillä asetumme haavoittuvaisiksi toisillemme. Emme tiedä, kauanko yhteistä aikaa on luvassa. Ei ole varmuutta siitä, tulemmeko kenties jälleen pettymään. Joskus pitää vain uskaltaa.
Et vain voi sille mitään. Toki tunteensa voi sammuttaa ja joissain tapauksissa voi olla jopa viisaampaakin rakastaa jotakuta kaukaa etäisyyden päästä, jos suhde ei syystä tai toisesta ole tuntunut turvalliselta. Mutta silloin, kun asiat ovat kohdillaan, miksi et antaisi rakkaudelle tilaa tässä ja nyt? Jos toisen kanssa on hyvä ja helppo olla, keskinäistä kunnioitusta löytyy ja haluatte pitää huolta toisistanne, eikö silloin voi vain kiittää siitä, että rakkaus on valinnut teidät ja sen voi vaan antaa tapahtua?

Olen luonut rakkauden etsijän keskustelukortit sinulle, joka yhä uskot rakkauteen ja valitset kulkea sitä kohti ❤️ Kortit sopivat esimerkiksi treffeille uuden ihmisen kanssa, koti-iltoihin tutun rakkaan seurassa tai omiin rauhallisiin hetkiin. Tutustu kortteihin tästä.

Jos haluat lukea minusta ja ajatuksistani lisää, löydät minut somesta täältä.

Artikkelikuva: Pexels.com

Oireet, jotka ohitin, olivatkin merkkejä lähestyvästä loppuun palamisesta – Näitä hälytysmerkkejä ei kannata ohittaa

Ennen varsinaista loppuunpalamista ja sitä seurannutta pysähdystä koin mitä moninaisempia keho-mielioireita, joita en alkuun millään osannut yhdistää varsinaiseen uupumiseen. Pitkään uskottelin kaiken olevan normaalia ruuhkavuosistressiä ja tasapainottelua työn, opiskelun ja perhe-elämän keskellä. Sinnittelin ja pinnistelin voimavarojen äärilaidalla kuukausia, kunnes kamelin selkä lopulta katkesi marraskuisena aamuna 2014. Tuona aamuna en yksinkertaisesti kyennyt lähtemään töihin, vaan kesken aamupalan aloin lohduttomasti itkeä. Tiesin, ettei minulla ollut enää muuta vaihtoehtoa kuin pysähtyä ja hakea sairauslomaa. Myönsin vihdoin itselleni olevani TODELLA UUPUNUT. Niin uupunut, etten meinannut jaksaa edes kättäni nostaa.

Tein tähän listan merkeistä, jotka vihjasivat lähestyvästä sisäisestä tiiliseinästä jo kauan ennen voimien täydellistä loppumista. Jälkiviisaana voin todeta merkkien olleen ilmassa pitkään, mutta oman jaksamisen todellista tilaa ei ole aina helppoa myöntää, edes itselleen. Peiliin katsominen on silti välttämätöntä, jotta toipuminen ja muutos voivat alkaa.

1.Ilo katosi. En kokenut enää iloa sen koommin omasta elämästä ja omista onnistumisista, mutta en myöskään kyennyt yhtyä ystävieni iloon. Samaan aikaan en silti kokenut olevani myöskään varsinaisesti masentunut. Olin vain aivan turta ja kuiviin imetty. Kirjoitin päiväkirjaani 2014 marraskuussa näin:

“Olen huolestunut, kun en kykene yhtymään ystävieni iloon täydestä sydämestä ja riemuitsemaan heidän menestyksestään. Olenko vain paha kateellinen ihminen? Ulkoisesti olen terve kolmekymppinen nainen, mutta sisäisesti tunnen olevani satavuotias väsytetty ihmisraunio. Yritän tsempata ja näyttää ulospäin jaksavalta. Kun ihmiset kysyvät mitä kuuluu, minä vastaan asiaankuuluvasti voivani hyvin. En kehtaa tunnustaa edes itselleni väsymyksen todellista määrää, sillä silloin pelkään häviäväni taistelun. Joutuisin myöntämään ”tappioni”. Totuutta ei voi paeta ikuisuuksiin, sillä joskus sen on tultava ilmi. Olen ymmärtämässä totuuden vihdoin: olen totaalisen levon tarpeessa.”

2. Suorittaminen ja jatkuva pyrkimys eteenpäin ilman taitoa pysähtyä tai arvostaa itseään. Suoritin velvollisuuksiani ja kuvittelin, että minun oli riitettävä kaikkeen. Ylisuoritin orjuuttaen itseäni. Juoksin kuin maaninen hamsteri juoksupyörässä osaamatta pysäyttää sitä. Pelkäsin myös kritiikkiä, joten sitä välttääkseni pyrin tekemään kaiken täydellisesti. Sanompa vaan, että täydellisyyden tavoittelu on nopein oikotie sisäiseen helvettiin. Suorittaja ei koskaan pysähdy aidosti nauttimaan saavutuksistaan ja arvostamaan itseään, vaan kohauttaa olkapäitään ja suuntaa taas seuraavaan tehtävään. Hoitamattomat asiat kolkuttivat takaraivossa jyskyttäen tietoisen mielen ovia taukoamatta. Sisälläni surisi kuin ampiaispesässä hellepäivänä.

3. Fyysinen kehoni pisti hanttiin ja luulin olevani luulosairas. Minulla oli erilaisia selittämättömiä oireita, kipuja ja toistuvia infektioita. Yksi tärkeimmistä syistä erilaisiin oireisiin oli pitkään jatkunut stressi ja kova henkinen kuormitus. Yritin kyllä pysähtyä siinä kuitenkaan onnistumatta. Lopulta mielen pettäessä oloni oli jo sietämätön ja taistelin päivittäin ahdistusta ja paniikkihäiriötä vastaan. Häpesin itseäni ja sitä pistettä, johon olin ajautunut. Pelkäsin, että minussa on jotain perustavanlaatuisesti vialla.

4. Kyvyttömyys rentoutua. Suorittaminen jatkui myös lomalla. Kehoni ja mieleni olivat jatkuvasti ylikierroksilla, eikä rentoutumisesta tullut sen seurauksena mitään. Jo fyysinen paikallaanolo toi nopeasti epämukavan olon sekä pakonomaisen tarpeen touhuta jotakin, oikeastaan ihan mitä hyvänsä! Olin ylivirittynyt ja kireä ahdistusmöykky.

5. Univaikeudet ja pahat unet. Kärsin useita kuukausia erilaisista univaikeuksista: nukahtaminen oli vaikeaa tekemättömien töiden vaivatessa päivätietoisuuttani. Heräilin keskellä yötä ilman syytä useita kertoja, näin paljon painajaisia tai muuten ahdistavia unia. Päivisin olin aina vain väsynyt ja sen seurauksena join paljon kahvia sekä söin päivittäin makeaa. Lihoin kaiken seurauksena useita kiloja.

6. Tunteiden säätely muuttui vaikeaksi. Sain raivokohtauksia tai tunsin lamaannuttavaa voimattomuutta pienten ja isompienkin vastoinkäymisten edessä. Sisälläni tikitti aikapommi. Kaiken kukkuraksi huonommuuden tunne alkoi nakertaa itsetuntoa.

7. Ajatus ja muisti pätki. Kognitiiviset hälytysmerkit olivat päivittäisiä. Muistini alkoi pettää: unohtelin paljon sovittuja asioita. Jouduin pinnistelemään helppojakin tehtäviä tehdessäni. Keskittymiskyky oli todella huono ja huomio karkaili milloin mihinkin. Kasetti ei pysynyt enää kasassa.

8. Voimakas halu vetäytyä omiin oloihin. Sitä mukaa kun voimat hupenivat, heräsi myös tarve olla yksin ja omissa oloissa. Tunsin, ettei minulla ollut kenellekään enää mitään annettavaa ja sen seurauksena kaipasin pois arkiympyröistä. Ajatus viikon erakkolomasta erämaassa tuntui suorastaan pelastusrenkaalta. Olin kuin kuiviin imetty ja etsin mielessäni pakopaikkaa kaikilta vaatimuksilta. Arjen normaalit toiminnot tuntuivat raskailta ja koko elämä alkoi tuntua isolta taakalta. Samalla kadotin hiljalleen merkityksen ja mielekkyyden tunteen.

Kaiken tämän seurauksena tunsin syvää riittämättömyyttä ja häpeää. Päästin asiat todella pitkälle ja hyvinvointini retuperälle, ennen kuin OIKEASTI uskalsin myöntää olevani täysin loppuun palanut! Teki valtavan kipeää myöntää itselleen rehellisesti oma todellinen tilansa. Olin sisäisesti selkä seinää vasten, eikä minulle jäänyt muuta vaihtoehtoa kuin antautua totuuden edessä.

Sen jälkeen, kun vihdoin uskalsin katsoa totuutta silmiin ja alkaa opettelemaan pysähtymistä, kirjoitin päiväkirjaani näin:

“Päätän hyväksyä tilanteeni. Muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan enää ole! Vastaan pyristely vain pahentaisi tilannetta entisestään. Juuri nyt en pysty edes miettimään koulutehtäviä, sillä tunnen suorastaan fyysistä kuvotusta. Juuri nyt kukaan ei vaadi minulta mitään ja mikä tärkeintä: en vaadi itseltäni MITÄÄN! Minun ei tarvitse miellyttää ketään, edes itseäni. Minun ei tarvitse olla ulospäin kiltti tyttö ja samalla muurin takana orjuuttaa itseäni julmasti. Minä saan olla vain MINÄ.

En juokse enää itseäni karkuun yrittäen löytää vinkkejä itsestäni jostakin ulkopuoleltani. En yritä väkisin kuulua johonkin joukkoon vain tunteakseni taas kadonneen yhteenkuuluvuuden tunteen. En etsi enää vapautta riippuvuuksistani. Annan fyysiselle keholleni rauhan. Annan hermostolleni tilaisuuden rauhoittua ja oppia pois ylivirittyneestä tilasta sekä puhdistua stressistä. Hiljennän mieleni. Teen vain niitä asioita, joista nautin, vailla suorituksen häivähdystä. Tai yhtä hyvin voin olla tekemättä mitään.
Annan itselleni luvan tuntea taas mielihyvää, mutta en etsi sitä väkisin. Olen kiitollinen kaikesta, myös tästä burn outista ja kaikesta siitä mitä se minulle opettaa: lempeyttä ja armollisuutta itseäni kohtaan! En jaksa enää syyllistää tai tuomaroida itseäni.”

Kantapää on kova, mutta tehokas opettaja. Olen sen kautta todella oppinut, kuinka tuhoisaa pitkään jatkunut stressi on ihmiselle ja miten salakavalasti se nakertaa sisältäpäin tehden ihmisen lopulta sisältä täysin ontoksi. Totuuden myöntäminen ja hyväksyminen olivat ensimmäisiä askelia ylös uupumuksen mutakuopasta. Seuraavaksi oli aika alkaa opetella armollisuutta ja itsemyötätuntoa.

Oletko jumittunut tarinaan, joka ei enää palvele sinua? – Näiden kolmen kohdan avulla uusi luku elämässäsi voi alkaa

Tuttuja tarinoita, yhdelle jos toiselle.

Olet jumahtanut taas sohvalle television ääreen. Tuijotat ruutua silmät lasittuineina ja aivot sumeina. Keskenään riitelevien sairaalloisesti ylipainoisten amerikkalaisten laihdutuksesta kertova tarkoituksenhakuinen tosi-tv-sarja on jatkunut jo lähemmäs tunnin.

Tiedät, ettei sinua oikeasti kiinnosta ja tiedät, ettei katsominen edistä mitään hyvää, mutta jumitat. Eihän tässä nyt muutakaan ole.

Myöhemmin illalla luet suosittua kirjaa. Väittävät, että hyvää sellaista. Olet sivulla seitsemän, enää kolmesataa edessä. Ei tunnu sinun teekupilta, enemmänkin tervan juonnilta. Haluat silti lukea loppuun, koska kaikki muut ovat somen mukaan niin tehneet.

Lopettaminen olisi luovuttamista.

”Kesken aterioinnin ei lähdetä, eikä ruokaa jätetä”, kuten äiti ruokapöydässä vuosikymmeniä aiemmin ohjeisti.

Aamulla somea selatessasi (mitä tiedät, että sinun ei pitäisi tehdä heti aamusta) silmääsi osuu unelmien työpaikkailmoitus. Juuri sellainen pesti, josta olet haaveillut. Harmi vaan, että et usko saavasi moista, omasta mielestäsi jopa tiedät sen. Aiemmatkin yritykset ovat kariutuneet, miksi tämä olisi erilainen.

Myös Tinderissä swaippaat kaikki hyvännäköiset ja potentiaaliset vasemmalle, koska miksi tuhlata matcheja epärealistisiin toiveisiin.

Ja niin tarina jatkaa kulkuaan ja aika tiimalasissa vähenee.

Uskotko tarinaan, jossa roolisi on lukittu?

Ihminen on domestikoitu eläin. Janoamme oman näköistä elämää, mutta samalla pelkäämme hypätä yhteisestä veneestä soukemmalle. Tämän seurauksena vietämme valtavasti aikaa asioiden parissa, jotka eivät edistä hyvinvointiamme tai ylipäätään sovi meille.

Hassua kyllä, useimmiten tiedostamme tämän, mutta jatkamme silti. Ikään kuin olisimme kiinni tarinassa, jossa oma roolimme on lukittu, emmekä ansaitse parempaa.

Hamstraamme ja himoitsemme monia resursseja, mutta aikaan suhtaudumme häkellyttävän välinpitämättömästi, vaikka se on ainoa vara, jonka ehtyminen on meidän jokaisen kohdalla täysin varma.

Kun sitten eräänä päivänä lamppu päämme päällä syttyy, vältämme astumasta sen valaisemalle tielle. Emme useinkaan koe olevamme suurten unelmiemme arvoisia – korkeintaan niiden keskisuurten tai sitä pienempien.

Joku roti nyt sentään.

Yksi suurimmista riippakivistä, jota mukanamme kannamme on usein tarina, jota itse itsestämme kerromme. Se on kuin nilkkaan lukittu kahle, jota Jorge Bucayn kertoman tarinan sirkuksen elefantti kantoi mukanaan. Poikasena ollessaan se tottui kahleiden ylivoimaan. Tottumus suli uskomukseksi, jonka myötä elefantti ei osannut kyseenalaistaa sitä edes kasvettuaan aikuiseksi, jolloin sen voimat olisivat todellisuudessa riittäneet vapauteen.

Monella meistä on norsun muisti, mutta kehnosti päivitettävä sellainen.

Muutos pelottaa, koska se vaatii tekoja

Miksi haluamme pitää niin tiukasti kiinni tarinasta, joka ei palvele meitä? Sen vuoksi, että on olemassa vielä sitä tarinaa pelottavampi asia.

Muutos.

Muutos tarkoittaa sitä, että jonkin on muututtava. Se on aktiivinen tila, joka ei tapahdu vasta kun siltä tuntuu. Moista tunnetta saa yleensä odottaa pitkään, joskus koko loppuelämän.

Muutos on verbi. Se on tietoinen valinta.

Jos tarinaan halajaa muutosta, on ryhdyttävä oman elämänsä tarinankertojaksi ja muutosjohtajaksi. Jokainen jälkimmäistä missä tahansa yhteisössä tehneenä tietää, että kyseessä on vaativa rasti. Oman pään sisällä oleva yhteisö on monesti se kohisevin ja haastavin.

Uuden tarinan haltuun ottaminen johtaa polulle, jossa eteen tulevat ainakin seuraavat kolme rastia. Mikäli valitset ottaa ratkaisevat askeleet, nyökkään rohkaisevasti ja toivon sinulle voimia ja kärsivällisyyttä. Suuntasi on uskoakseni oikea.

1. Valitse: Sinun tulee tehdä tietoinen valinta. Uuden tarinan oppiminen ei tapahdu vahingossa tai vain sen hetkisen tunteen perusteella. Sen tulee kummuta päätöksestä, jonka pohjalla on vastaus tai vähintään aavistus kysymykseen ”miksi?”.

2. Siedä: Valinnan tehtyäsi sinulta kysytään kykyä sietää epämiellyttäviä tunteita. Tarinasi on vasta uusi ja se rakentuu vain antamalla sille aikaa. Juuri nyt se saattaa näyttäytyä pieneltä väriläiskältä keskellä suurta valkoista taustaa. Moni tulee myös kyseenalaistamaan sen. Sinua tullaan testaamaan – jopa lähipiirissäsi. Voit kuunnella ja ymmärtää, mutta päästää irti muiden sinuun tuottamista odotuksista, jotka kohdistuvat vanhaan tarinaasi.

3. Sitoudu: Elä uutta tarinaasi todeksi ja sitoudu siihen. Tarinasi on kuin valkoinen tausta, jota värität siveltimenveto kerrallaan ja luot uutta pohjaa. Se ei valmistu päivässä tai kahdessa. Itse asiassa, täysin valmiiksi se ei tule koskaan. Et ole rikki, joten mikään tarina ei suoranaisesti korjaa mitään. Sellaisen tarinan todeksi eläminen, jonka koet sydämessäsi oikeaksi, vapauttaa hengitystä kuitenkin siinä määrin, ettei paluuta entiseen ole.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Onko satuttava suhde saanut sinut pohtimaan eroa? – Nämä asiat auttavat eteenpäin

Kaikkia suhteita ei ole tarkoitettu kestämään. Joidenkin suhteiden on parasta päättyä – erityisesti silloin, kun suhteessa pysyminen satuttaa toista osapuolta psyykkisesti tai fyysisesti.

Terapeutti Jenni Kiviniemi on perehtymut satuttavissa suhteissa olevien ihmisten tukemiseen, josta hän myös kirjoittaa uutuuskirjassaan Toivu satuttavasta suhteesta (Bazar 2024). Jenni kertoo, että moni hyvinvointia vaarantavassa suhteessa oleva saa apua näistä asioista silloin, kun hän miettii eron mahdollisuutta ja ehkä jo suunnitteleekin eroa.

1. Muista että satuttavaa suhdetta ei tarvitse sietää

Huonoa kohtelua tai pahaa oloa tuottavaa suhdetta ei tarvitse sietää, vaikka satuttava kohtelu ei olisikaan 24/7 esiintyvää. Suhde voi olla satuttava, vaikka joukossa olisi hyviäkin hetkiä.

2. Kuuntele vaistoasi

Et ole liian herkkä, etkä ajattele tai tunne väärin, vaikka toinen niin väittäisi. Omia tuntemuksia tulee ja pitää kuunnella sekä kunnioittaa, jotta voi tunnistaa ja tietää oman vointinsa suhteessa.

3. Kerro tilanteestasi luotettavalle henkilölle

On tärkeää, että keskustelet suhteessa tapahtuvista asioista, omista ajatuksistasi ja tunteistasi luotettavien läheisten ja/tai ammattilaisten kanssa. Älä sen sijaan keskustele näistä asioista satuttavan kumppanin kanssa, koska hän tuskin tulee tukemaan sinua, paitsi silloin, kun pyrkii manipuloimaan sinua jäämään suhteeseen.

4. Katso tulevaisuuteen

Kysy itseltäsi: ”Jäisinkö tähän suhteeseen, jos tietäisin, ettei mikään tule muuttumaan seuraavien 5–10 vuoden sisällä?”

5. Kuvittele rakas ystävä omalle paikallesi

Kysy itseltäsi: ”Kannustaisinko ystävääni olemaan tällaisessa suhtessa tai jäämään siihen?”

Vältä tekemästä näitä

Jos olet huomannut, että suhde vaarantaa henkisen tai fyysisen hyvinvointisi, Jenni mainitsee muutaman asian, joita kannattaa välttää. Jos toinen osapuoli ota vastuuta omasta toiminnastaan, vaan pelkästään syyttää, vähättelee, kiristää ja manipuloi, ei kannata ajautua loputtomiin keskusteluihin tällaisen kumppanin kanssa. On turha yrittää hakea tukea sieltä, mistä sitä ei ole saatavilla.

Toinen asia, jossa on hyvä pysyä lujana on se, että lakkaat uskomasta toisen muutoslupauksiin, jos aika on jo näyttänyt, ettei muutosta ole tulossa. Sinulla ei ole syytä uskoa kumppaniasi, jos hän on useita kertoja ennenkin antanut saman lupauksen ilman pysyviä muutoksia, eikä hän sitoudu pitkäaikaiseen terapiaprosessiin tai muuhun häntä auttavaan ammattilaisten apuun.

On yksi asia, joka kannattaa pitää mielessä jatkuvasti: terve rakkaus ei satuta.

Miten satuttavasta suhteesta voi toipua?

Satuttavasta parisuhteesta irtaantuminen saattaa olla yksi vaikeimmista ja raskaimmista elämänkriiseistä. Suhteesta on voinut tulla riippuvuutta muistuttava kehä, jota ei osata lopettaa, vaikka arki on turvatonta, epävakaata, kuluttavaa, stressaavaa ja jopa uudelleen traumatisoivaa.

Toivu satuttavasta suhteesta auttaa tunnistamaan, mitä eroa on satuttavalla suhteella ja normaalilla suhteilla normaaleine vaikeuksineen. Kirjan harjoitukset vahvistavat tervettä itsetuntemusta ja itsetuntoa. Niiden vahvistuminen auttaa irtaantumaan ja lopulta toipumaan satuttavasta suhteesta.

Kirjan kirjoittaja, terapeutti Jenni Kiviniemi on kymmenen vuoden ajan auttanut ihmisiä, jotka ovat kokeneet epäterveitä suhteita. Jenni on perehtynyt muun muassa narsististen ihmisten vaikutuspiirissä olleiden auttamiseen.

Toivu satuttavasta suhteesta -kirjaan voit tutustua TÄÄLLÄ.

Oletko ihmetellyt miksi jäit satuttavaan suhteeseen? Näistä syistä suhteesta on yleensä vaikea irtaantua

Kirjoittaessani ja puhuessani satuttavasta suhteesta tarkoitan hyvin epätervettä suhdetta, jossa on narsistista kaltoinkohtelua, lähisuhdeväkivaltaa, sekä traumasidosta.

Oikeastaan kuka tahansa meistä voi päätyä satuttavaan suhteeseen, koska vaara ei todella tule kello kaulassa vaan päinvastoin. Ja vaikka vaarasta hälyttävä tunne syntyisikin suhteen alussa, ohitamme sen tyypillisesti kepein, sekä intuitiota vähättelevin mielin.

Kun kuukaudet ja vuodet kuluvat satuttavan suhteen sairaalloinen dynamiikka vakiintuu ja voimistuu. Satuttava osapuoli ei ota vastuuta toiminnastaan, vaan syyttää jopa lapsenomaisen mustavalkoisesti kumppaniaan juuri niistä teoista joita itse tekee.

Toksinen kumppani kääntää satutetun osapuolen normaalit ja terveet reaktiot kaltoinkohteluun (esim. hämmennys, suru, loukkaantuminen) häntä vastaan moittimalla yliherkäksi, huumorintajuttomaksi tai rasittavaksi tyhjästä valittajaksi.

Näin hän pyrkii ohittamaan oman epäterveen ja satuttavan toimintansa rehellisen tarkastelun, joka on vain ja ainoastaan hänen itsensä vastuulla ja joka olisi ainoa tie mahdolliseen positiiviseen muutokseen suhteessa.

Kaiken järjettömyyden jälkeen, kun normaaliuden raja on jo kauan aikaa sitten ohitettu kuuluu kysymys:

Miten ihmeessä olen päätynyt tähän suhteeseen? Miksi minä, järkevä ihminen olen tässä pisteessä, jossa tunnen kohta sekoavani ja miksi irtaantuminen tuntuu jopa mahdottomalta?

Ensimmäinen lohtulause

Ihan ensimmäiseksi haluan sinun tietävän ja muistavan, että et voinut tietää mitä oli luvassa ja mihin kaikki olisi lopulta menossa. Ja vaikka intuitiosi ehkä varoittikin, oli pelissä takuulla niin paljon, että tuo ääni oli saatava hiljenemään.

Älä syytä tai moiti itseä sellaisesta, josta sinulla ei yksinkertaisesti voinut olla tietoa etukäteen.

Jälkiviisaana on todella helpompaa, mutta älä käännä tuota viisautta itseäsi vastaan, itsesi moitteiksi tai syyllistämiseksi.

Helpottavaa tietoa

Satuttaviin suhteisiin jäämiseen, sekä vaikealta tuntuvaan irtaantumiseen on olemassa hyvin monia ja myös hyvin ymmärrettäviä, sekä järkeviäkin syitä.

On helpottava tietää, että nuo syyt ovat usein samankaltaisia muillakin satuttavia suhteita kokeneilla ja siltikin me usein luulemme olevamme ainoita.

Tässä muutamia yleisiä syitä, joiden vuoksi satuttavasta suhteesta voi olla haastava irtaantua. Toivon niiden tuovan sinulle lohtua, sekä rohkeutta ottaa hiljalleen pieniä askelia kohta suurta ja tarvittavaa muutosta.

Rakkaus. Ei satuttavissa suhteissa ole pelkkää vihaa, inhoa tai jatkuvaa piinaavaa surua. Nuo suhteet sisältävät myös runsaasti hyvää ja tunteiden täyttämää aikaa, joista luopumisen tiedämme myös olevan edessä, jos päätämme kärsimyksen. Olemme usein valmiita tekemään rakkauden eteen mitä tahansa ja yksi uhraus rakkauden nimissä on jäädä odottamaan sen paluuta ja uudelleenkukoistusta.

Satuttavissa suhteissa rakkaus ei kuitenkaan ole enää palaamassa takaisin sellaisena kuin sen joskus sai kokea ja tuo tieto voi auttaa hyväksymään irtaantumisesta tulevaa surua.

Syyllisyyden tunne. Syyllistäminen on yksi ”kätevä” keino pitää ihmistä satuttavassa suhteessa, koska kun tarpeeksi vakuuttavasti syyllistetään voi tuohon tarinaan alkaa lopulta itsekin uskoa.

Merkitystä on myös sillä kuka syyllistää. Jos syyllistäjä on juuri se läheisin ihminen, johon tulisi voida luottaa ja jos sama on toistunut myös menneisyyden ihmissuhteissa voi olla todella haastavaa nähdä mikä on totta ja mikä ei.

”Ehkä se todellakin on niin kuin hän sanoo. Ehkä en vain itse huomaa miten raskas ja epätäydellinen kumppani olen. Minun pitää yrittää muuttua vielä enemmän.”

Häpeä. Tuo raskas tunne, jota naiset tutkitusti tuntevat enemmän kuin miehet. Tunne, joka saa meidät piilottelemaan ja vaikenemaan vaikka pitäisi huutaa niin kovaa ääneen, että kaikki vihdoin kuulisivat ja näkisivät.

”Mitähän kaikki ajattelisivat, jos eroaisimme? Olisin epäonnistunut avioliitossani, lasteni äitinä, perheen pystyssä pitämisessä. Miten selittäisin tämän kaiken ja kuka minua edes uskoisi?”

Häpeä saa sulkeutumaan ja lamaantumaan, vaikenemaan ja peittelemään. Häpeä on samalla myös tunne, joka voi muuttaa muotoaan ja helpottua kun toimii sen sanelemaan tarinaa vastaan, eli ainakin puhuu.

Kun tuntee voimakkaasti ja rakastaa, sekä kiintyy ihmiseen jonka kanssa jakaa elämäänsä on vaikeus irrottautua hyvin inhimillistä sekä ymmärrettävää vaikka kuinka olisi sattunut.

Lyhyt terapeuttinen tehtävä

Sulje hetkeksi silmäsi ja hengähdä syvään. Vie mielesi kohti tulevaisuutta, jossa kaikki olisi jo hyvin ja kaikki vaikeudet olisivat kadonneet.

Mitä sellaista hyvää, nautinnollista ja hyvinvointiasi sekä terveyttä tukevaa tuo aika pitää sisällään?

Kenen kanssa olet ja missä?

Mitä teet enemmän ja vähemmän kuin tällä hetkellä?

Kun fiilistelet tuota ihanaa ongelmatonta tulevaa aikaa mikä motivoisi sinua nyt kaikista eniten ottamaan rohkean ja ehkä pelottavankin askeleen kohti uutta helpompaa aikaa?

Ja ennen kaikkea: keneltä voit pyytää apua ja tukea, koska kenenkään ei tarvitse yrittää selviytyä yksin.

Lisää ymmärrystä, lohtua, tukea ja tietoa satuttavista suhteista, sekä irtaantumisesta ja uuden elämän rakentamisesta ja myös terapeuttisia tehtäviä löydät uutuuskirjastani Toivu satuttavasta suhteesta!

3 tapaa, joilla voimistat läsnäoloa seksissä

Läsnäoloa seksissä ei parhaimmillaan tarvitse edes ajatella – olo on soljuva, rento ja nautinnollinen. Turhat ajatukset eivät saa sinusta otetta ja yhteytesi kumppaniisi on saumaton. Läsnäolo seksissä ei kuitenkaan aina suju, vaan ajatukset ja epävarmuudet nousevat esiin ja saavat mielen epäröimään antautumista.

Nämä kolme vinkkiä auttavat sinua voimistamaan läsnäoloa seksissä – tavoilla, joista yksikään ei oikeastaan liity suoraan seksiin. Hyvä seksielämä syntyy makuuhuoneen lisäksi myös monessa muussa paikassa, kuten omassa sydämessä, suhteessa omaan kehoon, luottamuksesta kumppaniin sekä mielekkäässä arjessa.

Rauhoitu ennen seksiä. Jos ryhdyt seksiin levottomin mielin, saatat eksyä helpommin ajatusten vietäväksi. Jos kehosi on rauhaton, saatat kokea olosi säpsyksi tai seksi saattaa tuntua suoritukselta. Rauhoita siis sekä kehosi että mielesi ennen seksiä vaikkapa suihkussa, pienen venyttelyn tai hieronnan avulla tai meditoiden ennen seksiä. Kun olosi on rauhallinen, pystyt keskittymään paljon paremmin. Sama neuvo pätee monessakin paikassa – pieni nollaus tuo sinut tähän hetkeen yllättävän helposti ja joskus nopeastikin.
Tutustu itseesi, tunnereaktioihisi ja ajatuskeloihisi, niin ne eivät saa sinua valtaasi. Pystyt tarkkailemaan esiin nousevia ajatuksia ja ohimeneviä tuntemuksia hieman etäältä ja antamaan itsellesi armoa. Et syyttele itseäsi siitä, että esiin nousi epämukava ajatus tai tuntemus, vaan tarjoat itsellesi lämpöä ja tukea – sydämestäsi käsin.
Luo suhteeseesi lämpöä ja läheisyyttä jatkuvasti. Kun olet kumppanisi hyvä ystävä, välillänne ei ole kilpailua tai vastakkainasettelua. Haluatte huomioida toisenne ja rakennatte välillenne aina vaan syvenevää ja jatkuvasti antoisampaa parisuhdetta.

Vaali läsnäoloa seksissä sujuvan arjen ja hyväksynnän kautta

Vaali ja hoivaa läsnäoloasi arjessa, niin vaalit samalla myös läsnäoloa seksissä – sama rento, aito elämänmeno jatkuu luontevasti hetkestä toiseen. Jos taas arkesi on täynnä suorittamista, voi olla hankalaa päästää yhtäkkiä irti kaikesta pinnistelystä. Toki sekin on mahdollista – vaikka mielen tasolla jylläisikin, voit keskittyä lempeästi kehon nautinnollisiin tuntemuksiin ja sydämen elinvoimaiseen valoon.

Jos yrität väkisin olla läsnä ajaudut vain kauemmas itsestäsi, mutta kun hyväksyt että läsnäolo on sinulle juuri nyt haastavaa, annat itsellesi heti tilaa olla rehellinen. Hyväksyntä on avain moneen lukkoon. 🗝

Tutustu Mitran ihanaan Meidän vuosi – lempeä matka parille -kirjaan TÄSTÄ!