Sivu 33 – Hidasta elämää

Aistitko herkästi toisten tunteet? – Näin voit suojautua raskaiden tunteiden tarttumiselta

Kirjoittaja Anna Peltola on psykologi, psykoterapeutti (kognitiivis-integratiivinen psykoterapia) ja tietokirjailija. Häneltä on äskettäin julkaistu teos nimeltä Tunnetartunta (Tuuma-kustannus 2024). Peltolan mielestä tunnetartunnat ihmisten välillä voivat voimaannuttavina olla elämän parasta antia, ja ne toimivat hänen työssään myös tärkeinä työvälineinä. Toisaalta hän kokee tärkeäksi lisätä tietoisuutta myös tunnetartunnan kuormittavista vaikutuksista.

Oletko joskus huomannut ahdistuksen tunteen painavan rinnassa ja sykkeesi kiihtyneen, vaikka äskettäin olit rauhallisin mielin? On mahdollista, että toisen ahdistus on juuri tarttunut sinuun. Mielen hyvinvoinnille tunnetartuntojen kuormittavat vaikutukset ovat suurimmillaan silloin, kun ne jäävät tiedostamatta.

Tunnetartuntojen käsittelyssä tärkein osuus onkin se, että tunnistamme tunnetartunnan tapahtumisen. Esimerkiksi ahdistuksen tai pelon tunteen tarttuessa tapahtuman käsittelyä helpottaa ymmärrys siitä, että raskas tunnetila ja kehon reaktiot eivät olekaan omiamme.

Vuorovaikutustilanteissa on tärkeää muistaa pysähtyä ja kysyä itseltään aika ajoin, kenen tunnetta kannan.

Ahdistuksen tai pelon tunteen tarttuessa tapahtuman käsittelyä helpottaa ymmärrys siitä, että raskas tunnetila ja kehon reaktiot eivät olekaan omiamme.

Tunteet tarttuvat, koska haemme yhteyttä toiseen ihmiseen

Niin myönteiset kuin epämiellyttävätkin tunteet tarttuvat herkästi ihmisten välillä. Tunnetartunnan taustalla on evoluution aikana rakentunut taipumuksemme pyrkiä tunneyhteyteen ja empatiaan toisten ihmisten kanssa.

Tunneyhteyden saavuttamiseksi jäljittelemme vuorovaikutustilanteessa toisten ilmeitä, ääntä ja eleitä. Peilatessamme toisten ihmisten kehon kieltä tunnetilamme alkavat samankaltaistua eli kehossamme ja mielessämme muodostuu heijaste toisen tunnetilasta.

Samankaltaistumista voi tapahtua ihmisten välillä jopa hermoston tasolla, jolloin esimerkiksi sydämen sykkeet voivat hakeutua samaan tahtiin.

Tunneherkkyys ja voimakas empaattisuus toimivat monella tavoin elämää rikastuttavina voimavaroina, mutta tutkimusten mukaan ne myös altistavat toisilta ihmisiltä tulevalle tunnekuormitukselle.

Empaattisille ihmisille on ominaista havainnoida tarkasti ja osin tiedostamattaankin ympäröivää tunneilmapiiriä. Siksi empaattiset ja tunneherkät ihmiset voivat kärsiä muita enemmän esimerkiksi stressaantuneesta ja jännitteisestä ilmapiiristä sekä tuntea voimakkaasti toisten ahdistusta, ärtymystä tai epätoivoa.

Tunnetartunnan taustalla on evoluution aikana rakentunut taipumuksemme pyrkiä tunneyhteyteen ja empatiaan toisten ihmisten kanssa.

Mitä siis tehdä, jos tunnistat aistivasi herkästi muiden tunnetiloja ja toisten raskaat tunteet tuottavat sinulle liiallista painolastia?

Näin voit suojautua toisten tunteilta ja tunnetartunnoilta

1. Opettele huomaamaan hetket, joissa tunne tarttuu.

Tunteet tarttuvat kehon välityksellä, joten opettele seuraamaan oman kehon tuntemuksia ja muutoksia niissä.

Vuorovaikutustilanteissa melko nopeat muutokset kehon tuntemuksissa auttavat tunnetartunnan tunnistamista. Jos huomaat vaikkapa sykkeesi kiihtyneen, vaikka äsken olit rauhallinen, on toisen tunnetila voinut siirtyä sinuun.

Tunnetartunnan käsittelyä auttaa omien kokemusten reflektointi esimerkiksi itsekseen pohtimalla tai jakamalla niitä muiden kanssa.

2. Säätele katsekontaktin määrää, rentouta kasvojen lihakset ja ravistele kehoa.

Tunnetartuntoja tapahtuu, kun peilaamme toistemme ilmeitä ja eleitä. Peilausta tapahtuu aina etenkin kasvojen ilmeiden välityksellä, joten kasvojen lihasten rentouttaminen on toimiva tapa purkaa tunnetartunnan vaikutuksia.

Haitallisen tunnetartunnan tunnistaessasi voit myös tietoisesti säädellä katsekontaktin määrää ja tehdä rentouttavia kehon ravisteluja. Nämä keinot purkavat tunnetartunnan ja toisen peilaamisen kehollisia vaikutuksia.

Hengitä syvään ja suo itsellesi vielä lempeä halaus.

3. Kiinnitä huomio hengitykseen.

Koska tunteet ovat kehollisia, tunnetartunnat vaikuttavat herkästi myös vireystilaamme.

Jos huomaat ajautuneesi raskaan tunnetartunnan vuoksi kiihtyneeseen ylivireyden tilaan, pyri jarruttamaan tartunnan vaikutusta rauhoittamalla hengitystäsi ja pidentämällä vähitellen uloshengitystäsi. Muista hengittää nenän kautta. Voit pyrkiä maadoittumaan aistiesi kautta takaisin tähän hetkeen.

Jos puolestaan tunnistat tunnetartunnan johtaneen hidastuneeseen ja tahmeaan alivireystilaan, kaikki mielen ja kehon aktivoinnin keinot auttavat purkamaan tunnetartunnan vaikutusta.

4. Etsi sopivat palautumisen keinot.

Tunneherkkien ihmisten on tärkeää oppia tunnistamaan itselleen sopiva ”annos” muiden tunteille altistumista. Kiinnitä huomiota ja etsi keinoja palautumiseen.

Moni löytää voimaannuttavaa vastapainoa tunnekuormitukselle esimerkiksi virikkeiden karsimisesta, levosta, hiljentymisestä, luonnon rauhasta, käsillä tekemisestä tai liikkumisesta. Tärkeintä on oppia tunnistamaan itselle sopivat ja mielekkäät tavat palautumiseen.

5. Tunnista omat rajat.

Hyvä itsetuntemus ja itsensä hyväksyminen auttavat empaattista ja tunneherkkää ihmistä tulemaan toimeen muilta tulevien tunnetartuntojen kanssa. Itsetuntemuksen avulla myös omien rajojen tunnistaminen ja pitäminen selkiytyvät. Suuntaa empatiaa ja myötätuntoa myös itseäsi kohtaan.

Haluatko tietää enemmän tunteiden tarttumisesta?

Anna Peltolan Tunnetartunta-kirja vastaa esimerkiksi näihin kysymyksiin:

Miten tunnetartunnat näkyvät elämässämme ja ihmissuhteissamme ja miten ne vaikuttavat meihin?
Miten voimme estää toisen ihmisen kiukkua, paniikkia tai ahdistusta tarttumasta itseen?
Miten ihanista tunnetartunnoista pääsee nauttimaan täysillä niin töissä kuin vapaa-ajalla?
Miten voimme itse levittää ympärilleen turvallisuuden tunnetta, rauhallisuutta ja vakautta?
Miten voimme oppia tulkitsemaan oman kehomme antamaa tietoa tunteista?

Voit tilata Tunnetartunta-kirjan itsellesi erikoishintaan TÄÄLLÄ.

Liian nuorena omaksuttu hoivaajan rooli voi ajaa yksinäisyyden ja turvattomuuden kokemukseen

Toivo on elämän peruspilari. Uskosi elämään on jo lapsuudestasi lähtien voinut horjua ja olla koetuksella. Lapsuuden perheesi tilanne, ulkoinen tai henkinen, on saattanut vaikuttaa sinuun lähtemättömällä tavalla ja jättää sinuun syviä arpia. Voi olla, että arvet eivät edes vuosienkaan saatossa ole parantuneet. Lapsuudessa sisään pakkautuneet tunteet, kuten häpeä, suru, toivottomuus ja viha voivat patoutua rinnan sisään jopa vuosikymmeniksi.

Lapsuuden kodissasi on voinut olla alkoholismia tai päihteiden käyttöä, väkivaltaa, pahoinpitelyä, seksuaalista tai jotain muuta hyväksikäyttöä, mielenterveysongelmia, sairautta, taloushuolia tai mitä vain vaikeita ja herkkiä asioita.

Kun tilanne kotona vaikea ja haastava, lapsi voi ottaa kantaakseen aikuisen murheita, huolia, ongelmia ja myös huolenpitovastuuta. Lapsi saattaa pikku hiljaa alkaa itse muuttua näkymättömäksi ja kuulumattomaksi lapsihoivaajaksi tai kotipiiaksi. Lapsihoivaajan rooli voi jatkua vielä aikuisiässä, vielä silloinkin, kun omat vanhemmat ovat jo pitkälle ehtoopuolella ja on itse keski-ikäinen.

Liian nuorena taakaksi saatu hoivaajan rooli ajaa helposti yksinäisyyteen, turvattomuuteen, vetäytymään ja syrjäytymään sekä puhumattomuuteen. Myös häpeän pelon verholla on tapana kietoutua näiden kokemusten ylle: kotiasioista ei puhuta muille, ei häpäistä perhettä eikä itseä. Jos omia pettymyksiä ja lapsuuden kolhuja ei ole pystynyt, halunnut tai osannut käsitellä, ne pysyvät mukana aikuisuuteen ja pyrkivät esiin elämän eri tilanteissa. Tämä on iso taakka kantaa yksin. Kun tätä taakkaa kantaa sisällään pitkään, se on ikään kuin kaivaisi samalla kuoppaa allaan. Myös sisäinen paine on koko ajan kovassa kasvussa, jos ei ole koskaan saanut ilmaista satutetuksi joutumista, turvattomuuttaan, pettymyksiään, tarpeitaan, toiveitaan, tahtoaan ja itseään. Jos ei ole tullut nähdyksi eikä kuulluksi, ei hyväksytyksi eikä rakastetuksi tunteineen ja tarpeineen, juuri sellaisena kuin on, kokemus siitä, että ei ole kovin tärkeä vahvistuu.

Jos elämääsi on liittynyt tai siihen liittyy edelleen tuskaa ja turvattomuuden kokemusta, on siitä aina lupa puhua. Jokaisen kokemus on tosi ja arvokas. Vaikka tuntisit epävarmuutta puhumisen suhteen, niin vakuutan sinulle, että puhuminen kannattaa: sanomattomat sanat, itkemättömät itkut on hyvä saada ulos, sillä muuten niistä kasvaa koko ajan suurempi möykky syvälle sisälle. Mitä jos kokeilisit kertoa omista haavoistasi ja tuntemuksistasi? Olisiko tänään se hetki, jolloin jaat kokemuksesi?Olisiko nyt se hetki, kun tunnistat omat tarpeesi ja toiveesi ja kerrot niistä ääneen? Jos olisit oikein rohkea ja saisit tehdä mitä tahansa ilman rajoitteita, niin mitä tekisit? Mikäli puhuminen edelleen tuottaa vaikeuksia, on muitakin tapoja ilmaista sisäistä maailmaansa. Taideterapia saattaa siinä tapauksessa olla sinulle se toimiva kanava.

Puhumattomuus on yksi suojamekanismi, jonka ihminen rakentaa itsensä ympärille, jotta ei tulisi satutetuksi, nöyryytetyksi tai häpäistyksi. Puhumalla tai muutoin turvallisesti ilmaisemalla kokemuksesi, toiveesi ja tunteesi, vahvistat turvallisuuden tunnettasi, sisäistä luottamustasi ja toiveikkuutta itseäsi ja elämää kohtaan. Uskallus toivoa ja unelmoida on yksi tärkein oman mielen ja elämän johtamisen taito.

Artikkelikuva Pixabay on Pexels.

Tutustu työhöni täältä

Oletko sinäkin erityisherkkä? – Nämä 5 askelta auttavat tekemään herkkyydestä vahvuuden

Monesti meille erityisherkille uskotellaan, että herkkyys on heikkoutta. Helposti alamme myös itse uskomaan tähän virheelliseen ajatukseen. Rohkenen kuitenkin väittää, että juurikin herkkänä eläminen tässä ajassa ja tässä suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, on heikkouden sijaan vahvuutta.

Mitä herkkyys ei ole?

Erityisherkkyys ei tarkoita herkkähipiäisyyttä tai yliherkkyyttä eikä se myöskään ole sairaus tai oireyhtymä. Synnynnäisenä psykofyysisenä ominaisuutena erityisherkkyydestä ei voi opetella pois eikä se toimi tahdonalaisesti. Erityisherkkyys ei siis tarkoita, että ihminen olisi oletusarvoisesti ujo, epävarma, itkuinen, emotionaalisesti epävakaa, hauras tai heikko.

Erityisherkkyys on vahvuus

Erityisherkkyys on monella tavalla elämää rikastuttava ja vahvuuksia tuova ominaisuus, mutta kääntöpuolena on toki aistitulvasta johtuva hermoston ylivire ja ylikuormittuminen, mikä tulee huomioida ja huolehtia riittävästä palautumisesta.

Monilla herkillä on vahva sisäinen ohjautuvuus, joten olemme usein itsenäisiä, motivoituneita ja oma-aloitteisia. Herkällä on kyky havaita pienetkin yksityiskohdat ja luovuus sekä voimakas intuitio auttavat meitä monessa, kuten ongelmanratkaisussa. Herkkyyden avulla voimme nähdä mahdollisuuksia siellä, missä muut eivät näe ja tuomme ympärillemme myötätuntoa sekä toisten empaattista kohtaamista.

On tärkeää, että huolehdimme omasta herkkyydestämme ja kunnioitamme sitä. Sen myötä pystymme paremmin kertomaan itsestämme myös ulospäin tarinaa positiivisessa valossa – niin, että erityisherkkyys on voimavara, ei heikkous tai vika.

Muista, sinulla on mahdollisuus vaikuttaa siihen, miten sinä ja muut suhtaudutte herkkyyteen. Tärkeä on huomioida yksilöllinen herkkyytesi ja jaksamisesi pienissäkin asioissa ja päivittäin.

Nämä herkkyyden piirteet ovat ennenkaikkea voimavaroja, joita itse vaalin:

Rikas tunne-elämä
Kyky uppoutua syvällisiin pohdintoihin
Luovuus ja kauneudentaju
Luotettavuus ja tarkkuus
Myötäelämisen taito
Toisten tarpeiden vaistoaminen
Empaattisuus
Vahva intuitio

Tärkeintä on oppia pitämään huolta tästä ihanasta herkkyydestä, jotta sen lahjasta voi nauttia parhaimmalla mahdollisella tavalla! Herkkyys on juuri se, mikä tekee sinusta sinut. Kokonaisen ja eheän. Erityisherkkyys on sinun lahjasi tälle maailmalle. Jos joku ei sitä näe niin, se on hänen menetyksensä.

Meidän herkkyyttämme ei tarvitse poistaa eikä muuttaa – tai meitä ihmisinä korjata, vaan me saamme olla juuri sellaisia kuin olemme. Sillä on suuri merkitys, miten me erityisherkät itse suhtaudumme herkkyyteemme – ja toisiimme. Vastuu ei ole ainoastaan muilla, vaan muutos on yhtä lailla meidän omissa käsissämme.

On kuitenkin hyvä muistaa, että me erityisherkät emme ole yhtään sen parempia tai erityisempiä ihmisinä kuin vähemmän herkät, mutta meidän herkkyytemme taso on erilainen – toisin sanoen: emme ole yhtään sen erityisempiä, mutta olemme erityisen herkkiä.

5 ensiaskelta vahvuudeksi

Tutustu omaan herkkyyteesi ja tarkastele elämäsi eri osa- alueita, tukevatko ne herkkyyttäsi?
Ympäröi itsesi ihmisillä, jotka arvostavat sinua juuri sellaisena kuin olet – herkkänä ja tuntevana.
Kiinnitä huomiota omiin vahvuuksiisi, kirjoita ne itsellesi ylös – ja vaali niitä. Sinä riität juuri sellaisena kuin olet.
Kuuntele sisäistä puhettasi, voisitko puhua itsestäsi kauniimmin? Se, miten puhut itsellesi, välittyy myös ulospäin. Voit vaikuttaa siihen, miten sinua kohdellaan.
Anna itsellesi tarpeeksi aikaa palautua ja huolehdi omasta ajastasi – pidä herkkyydestäsi huolta ja kunnioita
sitä.

Tutustu myös Annukan kirjaan Matka itsesi puolelle. Lempeä opaskirja auttaa hellittämään suorittamisen tarpeesta ja elämään ilman jatkuvaa väsymystä, murehtimista, riittämättömyyden tunnetta tai pelkoa siitä, mitä muut ajattelevat, jos sanot ei.

Onko sinun vaikea tarttua toimeen ja saada asioita aikaiseksi? – Aina kyse ei ole ajankäytöstä vaan myös tunnesäätelystä

Tiedät varmaan tilanteen, jossa olet miettinyt jo viikkokausia ikkunoiden pesemistä. Et vain saa aikaiseksi aloittaa. Joka kerta, kun ikkunoiden pesu putkahtaa mieleesi, keksit jotain muuta tärkeämpää tai kiinnostavampaa tekemistä. Kun istut alas ja näet taas kerran likaiset ikkunat, koet häpeää, sanot itsellesi olevasi saamaton ja päätät pestä ikkunat heti ensimmäiseksi huomenna.

Kun vihdoin, usein vasta päivien tai viikkojen kuluttua, saat laitettua pesuvehkeet valmiiksi ja alat hommiin, yllätyt itsekin, kuinka nopeasti kaikki on tehty. Monen viikon ahdistus tuntuu menneen hukkaan, kun homman sai tehtyä parissa tunnissa. Tunnet hetken iloa, kunnes vanha tuttu syyllisyys ja häpeä valtaa mielesi, koska et tehnyt hommaa aiemmin. ”Miksi olen näin saamaton? Tätäkään en tajunnut tehdä aikaisemmin”, sanot itsellesi.

Meistä jokainen on ollut joskus tilanteessa, jossa lykkäämme jotain haastavaa tai epämukavaa asiaa hamaan tulevaisuuteen. Biologiamme kannalta on kyse ihan inhimillisestä piirteestä: välttelemme epämukavaa ja haluamme lisää ja lisää mielihyvää tuottavia asioita.

Meillä kaikilla on varmasti useitakin sellaisia asioita, minkä tekemistä välttelemme.

Miksi teemme niin?

Lykkäämisessä on siis kyse välttelykäyttäytymisestä. Sitä ymmärtääksemme on hyvä tutustua erilaisiin välttelyyn liittyviin mielen prosesseihin.

Otetaan esimerkiksi veroilmoituksen täyttäminen.

Järjen tasolla tiedämme, että ilmoitus olisi hyvä tehdä hyvissä ajoin ennen määräaikaa. Järkiajattelu ei ymmärrä sitä, että välttelemme. Järkiajattelu itsessään on hyvä työkalu, mutta sen paras tai oikeastaan huonoin kaveri on sisäinen kriitikko. Nämä kaksi tykkäävät hengailla yhdessä ja vahvistaa toisiaan. Vertailu eli se, että vertaamme itseämme kaikkiin muihin, kuuluu myös tähän sisäisten kiusaajien porukkaan.

Lykkääjä meissä kokee epämukavia tunteita: pelkoa, ahdistusta, häpeää tai kiukkua jo silloin, kun veroilmoituksen täyttäminen pulpahtaa mieleen. Mitä lähemmäs määräaika tulee, sitä vahvemmaksi tunteet kasvavat. Olisi loogista, että homman hoitaisi saman tien, mutta järki ja tunne eivät puhu samaa kieltä.

Oman haastavuuteensa soppaan tuo mielihyvää hakeva osa meissä. Sitä kiinnostaa haastavan kohtaamisen sijaan kiksit eli hyvänolontunteet, joiden on paras olla mahdollisimman vahvoja ja nopeita. Tämä on se sisäinen ääni ja energia, joka saa sinut ilmoituksen tekemisen sijaan skrollaamaan päämärättömästi TikTokissa tai suunnittelemaan koko seuraavan viikon ruokalistat. Mitä tahansa muuta kuin sitä, mitä olisi järkevää tehdä.

Tiivistettynä on hyvä tietää, että lykkäämisessä ei ole pohjimmiltaan kyse ajankäytön vaan tunnesäätelyn haasteista.

Millä keinoilla voit itse auttaa itseäsi?

Tässä muutama simppeli keino, joista voi olla sinulle apua.

Tiedostaminen
Näin mindfulnessin näkökulmasta ensimmäinen askel on aina tiedostaminen. Eli jos tunnistat lykkääjän itsessäsi, olet jo pitkällä.
Hyväksyminen
Tämä on tilanne juuri nyt. Lykkääminen on yleinen ja inhimillinen piirre. Et ole millään tapaa viallinen, vaikka lykkäät asioita.
Myötätunto itseä kohtaan
Millä tavalla voisit olla itsesi tukena? Kannustaa itseäsi? Tuskin sanoisit hyvälle ystävälle vastaavassa tilanteessa, että ”Ota vaan itseäsi niskasta kiinni, äläkä valita”.
Asian palastelu
Aseta itsellesi tehtävän asian suhteen tavoitteet, jotka ovat niin pieniä, että ne on mahdollista saavuttaa. Veroilmoituksen esimerkissä voit ottaa esille verohallinnosta saamasi kirjekuoren. Se riittää tältä päivältä.
Porkkanan asettaminen
Joskus voi olla hyötyä asettaa itselleen pieni palkinto siihen hetkeen, kun homma on tehty. Lounas ystävän kanssa, hyvän kirjan hankinta tai leffassa käyminen voi olla tällainen porkkana. Muista fiilistellä kaikkia edistymisen askeleita ja välitavoitteita.
Tee kalenteriin tilaa toiminnalle
Varaa aikaa kalenteriin joka päivälle vaikka 15 minuuttia minitavoitteiden saavuttamiseksi.
Kutsu ystävä tueksi
Joskus tekemiseen auttaa se, että tekee hommia sovitusti jonkun kanssa. Kenties teillä kummallakin on haastetta veroilmoituksen täytössä. Kuinka voitte kannustaa toisianne? Muistakaa palauttavat tauot yhdessä.
Haasta itseäsi toimintaan epämukavista tunteista huolimatta
Jos odotat, että voit täyttää veroilmoituksen vain silloin, kun sinulla on hyvä fiilis, voit joutua odottamaan kauan. Suurin osa ihmisistä tekee asioita riippumatta siitä, millaisia tunteita ne herättävät. Onko siis mahdollista työntää tunteet hetkeksi sivuun ja katsoa, mitä tapahtuu?

Milloin lykkäämisen kierteeseen kannattaa hakea apua?

Joskus asioiden lykkääminen alkaa täyttää haitallisen käyttäytymisen tunnusmerkit. Tämä tarkoittaa sitä, että se alkaa rajoittaa elämää huomattavasti. Vaikutukset alkavat heijastua kenties esimerkiksi ihmissuhteisiisi, taloustilanteeseesi tai jopa kuvaan itsestäsi. Yöunet, jos niitä on, täyttyvät tekemättömistä ja ahdistavista asioista. Saatat kokea jatkuvaa tyytymättömyyttä ja jopa itseinhoa, kun et osaa hoitaa hommiasi.

Jos koet, että lykkäämäsi asiat ovat muodostuneet niin suuriksi ja vaikeasti hahmotettaviksi, voi olla hyvä hakea ammattiapua.

Mistä apua saa?

Lykkäämisen kierteeseen apua kannattaa hakea matalalla kynnyksellä. Sitä voi saada valmennuksen ja terapeuttisten menetelmien kautta, kuten allekirjoittaneelta. Apua on saatavilla sekä yksilötapaamisten että ryhmämuotoisen tuen muodossa.

Älä jää tilanteesi kanssa yksin. Mikään ei muutu, jos mikään ei muutu. Lykkäämisestä poisoppiminen on mahdollista.

Oletko keskellä muutosta? Älä huolestu vauhdin hetkellisestä hidastumisesta, vaikka epäilijöitä riittäisi

Muutos vaatii kykyä sietää epämiellyttäviä tunteita. Muutosta johtavalta henkilöltä tätä kysytään ajoittain jopa kohtuuttoman paljon. Tämä pätee yhtä lailla suurten organisaatioiden johtajiin, kuin myös omaa elämäänsä haltuun ottavaan matti meikäläiseen.

Kun ihmisen tai kokonaisen yhteisön suunta määritellään uudelleen, vauhti hidastuu hetkellisesti. Uuden äärellä on tärkeää havainnoida ympäristöä keskimääräistä herkemmin. On likimain mahdotonta edetä normi vauhdilla silloin kun rattia käännetään.

Tämä antaa monelle syyn lonksuttaa leukojaan. Muutoksen aiheuttaman hetkellisen hidastumisen aikana vastarannan kiisket ja harakat raakkuvat äänekkäästi. Koska muutos on lähtökohtaisesti pelottava (silloinhan jonkun on todella muututtava), sitä usein myös vastustetaan.

Sekä ryhmän sisällä, että myös oman pääsi sisällä.

Liekö maailman historiassa yhtäkään uudistajaa, joka olisi kerännyt ylistystä jo ennakkoon tai edes uudistuksen aikana? Mikäli tulokset ovat suotuisia, jälkeenpäin häntä on saatettu tituleerata jopa nerokkaaksi pioneeriksi.

He ketkä vaativat takeita aikomuksilleen, eivät uudista yhtään mitään.

Muutokselle on usein kaksi syytä

Mille tahansa muutokselle on olemassa yleensä kaksi syytä: ulkoinen pakko ja sisäinen tahto. On äärimmäisen tärkeää, että muutoksen pääajurit sisäistävät nämä itselleen.

Mikä mättää ja miksi se mättää siinä määrin, ettei edellytyksiä ole enää jatkaa aiemmalla mallilla?

Näiden kahden asian tiedostaminen luo pohjan muutosprosessille. Ne antavat vakuuden niinä hetkinä kun ulkopuolinen vastustus puskee puhurin tavoin vasten omaa itseluottamusta.

Mikäli muutos tapahtuu yhteisössä, on se kyettävä myymään itsensä ohella myös muille ryhmän jäsenille. Tällöin syntyy myös muutosvastarintaa, joka vääjäämättä kuormittaa ja väsyttää muutoksen tekijöitä. Tähän on syytä varautua etukäteen juurikin siten, että syyt muutokselle pysyvät itselle kristallinkirkkaina.

Kaikki onnistuneet muutokset kysyvät myös konflikteja, sillä niistä syntyy myös uusia ideoita ja mahdollisuuksia. Oleellista on silti se, että osapuolet pystyvät keskustelemaan ja kuuntelemaan toisiaan.

Ratkaisukyky talloutuu ihmisten välisiin ristiriitoihin.

Älä pelkää notkahdusvaihetta

Kaikkeen muutokseen kuuluu osana notkahdusvaihe, jolloin koneesta ei saa revittyä täyttä tehoa.

Kuten todettua, tällöin moni tykkää nousta barrikaadeille. Huutaa megafoniin ja osoittaa syyttävällä sormella.

Tämä pelästyttää osaa muutoksen tekijöitä. Puseroon hiipii epäilys, jonka siivittämänä palataan takaisin vanhaan (jo aiemmin huonoksi todettuun) taktiikkaan. Useimmiten tämän on huonoin mahdollinen vaihtoehto. Muutos jää torsoksi ja ongelman päälle liimataan laastari.

Se, kuinka yhteisö sitoutuu uuteen visioon ja toimintamalliin muutoksen kiperimmässä vaiheessa, kertoo paljon sen luonteesta ja kyvystä kasvaa henkisesti.

Hetkinä jolloin tuo sitoutuminen hakee vielä itseään, muutoksen johtajalta kysytään kykyä sietää epävarmuutta ja epämiellyttäviä tunteita.

Pohjalle maadoitetun merkityksen ohella on tärkeää kyetä haalimaan lähelleen luotettavia ihmisiä, jotka jakavat vision muutoksesta. Jos tällaisia henkilöitä on vaikea löytää, olisi oleellista olla vähintään yksi ihminen, kehen muutosta johtava henkilö voi tukeutua avoimesti sen osalta, mitä itse kokee ja tuntee.

Kutsuvat joissain piireissä ystäväksi.

Vaikka muutos on usein yksinäistä työtä, ei sitä pidä toteuttaa yksinäisenä puurtaen.

Kaiken epävarmuuden keskellä voi myös katsoa peiliin ja onnitella itseään rohkeudesta, jota harvat osoittavat.

Sillä siinä piilee muutoksen tärkein raaka-aine. Rohkeudessa, joka uskaltaa luottaa silloinkin kun ei vielä ole täysiä takeita.

Miksi piirteet, johon ihastumme toisessa, alkavat myöhemmin ärsyttämään?

Usein ihastumme toisessa ihmisessä johonkin hänen tiettyyn piirteeseensä. Toisen rauhallisuus saattaa tuntua täydentävän omaa levottomuutta. Tai toinen on aktiivinen saaden oman passiivisen kehon liikkeelle. Myöhemmin, suhteen edetessä, nuo samat piirteet voivat olla juuri niitä piirteitä, jotka herättävät itsessä nyt ärtymystä, ihastuksen sijaan. Miksi näin tapahtuu? Polariteetit ovat yksi mahdollinen näkökulma aiheeseen.

Hahmoterapian perustaja Fritz Perls totesi aikanaan: ”Luulemme katselevamme ikkunasta ulos, mutta oikeasti asumme peilisalissa.” Eli me ikään kuin näemme ympäristön ja toiset ihmiset oman itsemme kautta. Heijastamme sisäisen maailmamme ulkopuolellemme. Näin ollen ne piirteet toisissa, jotka herättävät meissä vahvoja tunteita, ovat kenties juuri niitä piirteitä, jotka ovat itsellemme merkityksellisempiä. Kun olemme avoimia tunteille, joita toisen piirteet meissä herättävät, voimme kenties oppia jotain uutta itsestämme.

Polariteettien mukaan meidän minuutemme koostuu lukuisista erilaisista piirteistä ja niiden vastakohdista. Ja voidaksemme todella olla jonkin piirteemme kaltainen, on meidän hyvä tunnistaa sen polariteetti eli vastakohta. Jokaisella piirteellä on hyödyt ja haitat eri yhteyksissä. Esimerkiksi ollaksemme todella rehellisiä, on meidän hyvä tunnistaa ja hyväksyä ”epärehellisyytemme”. Liika rehellisyys voi jossain tapauksissa johtaa omien rajojen ylittämiseen eli näin ollen epärehellisyys eli tässä tapauksessa pidättyvyys voi olla joskus hyväksi. Myös varsin latautunut piirre epärehellisyys saa kenties uuden merkityksen.

Se, millaisia piirteitä kumppanissa etsimme, vaihtelee. On sanottu, että ensimmäisessä isossa rakkaudessa etsisimme omien piirteidemme vastakohtia toisessa, kun taas seuraavassa suhteessa samankaltaisia piirteitä. Toisaalta tutkimuksissa on todettu suurimman osan ihmisistä etsivän aina vain samankaltaisia piirteitä toisesta. Parisuhteessa voimme kokea jotain itsestämme puuttuvia tai tiedostamattomia piirteitä toisen kautta. Voit pohtia ihmissuhteitasi. Miten asia on kohdallasi?

Omassa elämässäni olen iloinnut toisen aktiivisesta energiasta, joka on saanut kehoni liikkeelle. Kuitenkin suhteen edetessä toisen aktiivisuus on voinut joskus ärsyttää. Itselläni kyseessä ollut halu palautumiseen ja myös rajojen asettamisesta tai tässä tapauksessa kykenemättömyydestä asettaa niitä. Eli vaikka olen päässyt kokemaan ”vastakkaista” piirrettä toisen kautta, on meillä omat piirteemme ja tarpeet niihin liittyen. Ärtymys on kenties syntynyt siitä, etten ole sanonut ei, vaikka olisin halunnut. Kuitenkin itselleni on selvää, että aktiivisuudessa esimerkiksi liikunnan kautta on hyötyjä, kuten sen vastakohdassakin, palautumisessa.

Yksi mahdollinen vastaus otsikon kysymykseen voisi siis olla, että ihastumme tiettyyn piirteeseen toisessa siksi, että se piirre on kenties myös itsessämme, mutta se on tiedostamaton tai piilossa. Ja jos en tunnista tuota piirrettä itsessäni ja hyväksy sitä, se voi ajan myötä alkaa ärsyttämään.

Jos haluat tutkia lisää omia ja toisen piirteitä,m voit tehdä sen esimerkiksi Valot & varjot minussa -korttien avulla. Tässä yksi tapa käyttää kortteja: Mieti jotain henkilöä, jota kohtaan tunnet voimakkaita tunteita, esimerkiksi vihaa tai ärtymystä tai kenties rakkautta tai ihailua. Valitse tunnetta herättävät piirteet korteista ja laita ne eteesi. Mieti aluksi: Mitä nämä toisen ihmisen piirteet tarkoittavat sinulle? Mikä on sinun suhteesi ko. piirteisiin? Tunnistatko tai hyväksytkö näitä piirteitä tai niiden polariteetteja itsessäsi? Mitä hyötyjä ja haittoja piirteistä on eri tilanteissa? Pohdi lopuksi: Mitä samoja piirteitä sinussa ja toisessa henkilössä on? (Kerää kaikki yhteisiä piirteitänne kuvaavat kortit eteesi.) Miten yhteiset piirteet näkyvät suhteessanne, toiminnassanne ja valinnoissanne?

Onko sinun vaikea kieltäytyä? – Näin voit oppia tervettä jämäkkyyttä

Päädytkö toistuvasti toteuttamaan toisten pyyntöjä ja täyttämään heidän tarpeitaan vaikka olisit halunnut kieltäytyä ja sanoa päättäväisesti ei? Kieltäytyminen voi tuntua vaikealta, varsinkin jos sinulla on taipumusta miellyttämiseen, olet liian kiltti ja alistuvainen tai sinulle on muodostunut totutuksi tavaksi suostua toisten pyyntöihin.

Terveen jämäkkyyden harjoitteleminen opettaa kieltäytymisen taitoa ja auttaa johtamaan omaa elämää: Jämäkkyys, jota kutsutaan myös lujuudeksi, tukee sinulle tärkeitä arvoja ja merkityksellisyyttä elämässä. Jämäkkyyden harjoitteleminen edistää tietoista elämää ja tietoisuustaitoja.

Jämäkkyys tarkoittaa, että kerrot mielipiteesi, ajatuksesi ja tunteesi rehellisesti anteeksi pyytelemättä ja turhia selittelemättä. Jämäkkyys on suoruutta ja samalla kunnioittavaa käytöstä niin itseä kuin muita kohtaan. Jämäkkyys onkin todellisuudessa rehellisyyttä.

Jämäkkyys edistää omien arvojen ja tarpeiden toteutumista elämässä. Elämässä on monta osa-aluetta ja niihin saattaa liittyä eri arvoja ja vaikka auttaminen olisikin arvojesi mukaista – niin kuin meille useimmille – niin elämässäsi on myös muita arvoja, kuten päästä ajoissa nukkumaan tai lastesi luo. Eri tilanteissa kannattaa kysyä itseltä, mikä myötävaikuttaa omien arvojen toteutumista. Selkeytä siis omat arvosi ja tarpeesi.

Voi käydä myös niin, että koet syyllisyyttä, mikäli et teekään jotain tai kieltäydyt jostain. Tuntuu siltä, että pitäisi sittenkin suostua. Mikäli koet syyllisyyttä, arvioi tilannetta omien arvojesi pohjalta ja havainnoi tunteitasi. Mikäli tunne ei palvele omia arvojasi, ole tekemättä mitään tuon tunteen suhteen ja kanssa. Esimerkiksi, mikäli tarvitset lepoa, älä vastaa manipuloivan tai määräilevän henkilön yömyöhäiseen yhteydenottoon. Et voi olla päivystämässä koko ajan.

Opettele sanomaan ei. Yksinkertaisimmillaan voi sanoa: ”Minulle ei nyt sovi”, ”Ei kiitos”, ”En ole nyt kiinnostunut”, ”En suostu”, ”En voi nyt” tai ”Valitettavasti en pysty osallistumaan”. Aina ei myös tarvitse vastata heti, voit sanoa: ”Harkitsen asiaa”, ”Palaan tähän myöhemmin” tai ”Kysy ensi viikolla uudestaan”.

Kun olet onnistunut sanomaan ei, onnittele itseäsi: alat tunnistaa rajasi ja pitämään itsestäsi huolta, ja mikä tärkeintä: ei kukaan etkä sinä itse riko enää rajojasi.

Artikkelikuva Daria Obymaha on Pexels.

Tutustu työhöni täältä

Käytkö sinäkin sisälläsi taistelua, josta kukaan ympärilläsi ei ole tietoinen?

Kaikki sen tietävät ja sinut tuntevat. Olet se alati hymyilevä positiivisuuden perikuva. Aina aulis auttamaan ja herkkä kantamaan muiden kuormat. Sosiaalisessa mediassa kadehdittu ja arjen ulkoisten tekijöiden vuoksi ihailtu.

Vähänpä he tietävät.

Sillä se myllerrys, joka sisälläsi myrskyää, ei heijastu kasvoillasi tai kuulu puheessasi. Ei ainakaan heille, kenellä ei ole kykyä katsoa ja kuunnella sisäänpäin.

Kotiin tullessasi, kun suljet ulko-oven perässäsi, seinät ovat valmiit taas kaatumaan päällesi ja murtamaan sinut.

Kun uusi aamu koittaa, tiedät oravanpyörän jatkuvan.

Maalaat hymyn kasvoillesi ja suuntaat ihmisten ilmoille.

Kohtuuttomuudet kannattaa pilkkoa paloiksi

Kun elämä tarjoilee kohtuuttomuuksia, on suuri houkutus yrittää niellä ne kerralla ja kokonaan.

Tukehtumisvaara on välitön.

Kokonaisen köntin sijaan, malta pilkkoa haasteet ja kuopat pienempiin osiin, kohtuullisimmiksi paloiksi.

Kun selkärangan mutterille vääntävää kuormaa siintää silmiin kantamattomiin, kannattaa katse tarkentaa lähelle.

Ei, mitä vielä joskus ja jonain päivänä.

Ennemminkin, mitä juuri tässä ja nyt.

Tämä siksi, että vaikka mikä olisi ja mitä tulisi, tärkeintä on, että sinä jaksat.

Puhuminen kannattaa aina

”Puhu muille ihmisille” on kehotuksena raskas ja jopa ärsyttävä. Kukapa ei niin tekisi, jos se olisi helppoa. Varsikin meidän miesten kohdalla vedotaan siihen, ettei kulttuuri ole opettanut avoimuuteen. Siihen, että vaikeista tunteista puhuttaisiin ääneen.

Tokkopa on niin sukupuolisidonnaista mitä väittävät.

Miltä sinusta tuntuisi, jos itsellesi hieman etäisempi henkilö (esimerkiksi työkaverisi tai tuttava harrastuksen parista) lähestyisi sinua ja haluaisi uskoutua jostain itselleen tärkeästä asiasta?

Uskallan väittää, että mitä luultavimmin kokisit asemasi etuoikeutetuksi. Haluaisit olla läsnä ja kuunnella tarkasti, mitä tuolla henkilöllä on sinulle sanottavana. Olla hänelle avuksi, jos ei muuten, niin ihan vaan olemalla siinä vieressä.

Jos asetelman kääntää toisinpäin, huomaatko muuttuvasi aremmaksi?

Mitä jos sinä olisitkin se, kuka lähestyisi vieraampaa henkilöä omien murheittesi kanssa?

Näin päin ajateltuna se on vaikeampaa. Et kenties haluaisi kuormittaa toista henkilöä tunteillasi tai ajatuksillasi. Voi myös tuntua siltä, etteivät omat murheet ole tarpeeksi painavia, että niitä haluaisi sanoittaa ääneen.

Mutta kun yksityisen tuo julkiseksi, siitä tulee yhteistä.

Uskalla tuoda sisimpäsi julki. Se ei tarkoita kaikkien asioiden oksentamista raakana tai someen vuodatettua sosiaalipornoa vaan sitä, että lakkaat piilottamasta niitä puolia ihmisyydestäsi, jotka selvästi tukkivat kykysi hengittää vapaasti.

Mitään ei tarvitse tehdä kerrallaan. Askel kerrallaan on käypä kehotus tässäkin.

Lupaan sinulle, että kun muut ympärilläsi tulevat edes rahtusen tietoisemmaksi siitä taistelusta mitä sisälläsi käyt, saat huomata, ettet ole yksin vaan osa kollektiivia, jossa useimmat tunnistavat taistelusi ja ovat valmiita seisomaan rinnallasi.

Sillä ihminen tunnistaa ihmisen.

Harri-Pekka Pietikäisen uutuuskirja Tunne pelkosi, vapaudu elämään tarjoaa vertaistukea sisimpien pelkojen tunnistamiseen ja siihen, miten peloista ja niiden aiheuttamasta häpeästä voi selviytyä. Katso kirja täältä.

Mitä tehdä, kun epämääräinen huono olo vaivaa? – 3 tapaa selkeyttää omaa kokemusta

Mitä tehdä kun epämääräinen huono olo vaivaa? Illalla nukkumaan mennessä saattaa tuntea määrittelemätöntä kurjaa fiilistä, joka ei vaan jätä rauhaan. Jokin on jäänyt kaivelemaan tai tunnetila voi olla jopa epätoivoinen. Saatat pysähtyä miettimään, mikähän nyt oikein on vialla. Vähän kuin se epämääräinen tunne, että on unohtanut jotakin, muttei muista mitä.

Vinkki 1: Käy läpi päivän kohtaamiset

Oliko päivän aikana jokin vuorovaikutustilanne, joka ei mennyt ihan putkeen? Joskus jokin pienikin kohtaaminen voi jäädä vaivaamaan, jos sen herättämiä tunteita ei tullut käsiteltyä. Ehkä et tullut kuulluksi keskustelussa. Saatoit pettyä jonkun läheisen tai vaikka työkaverin toimintaan. Ohitit ehkä omat toiveesi ja tarpeesi, ja annoit jonkun toisen tahdon toteutua niiden sijaan.

Jos joku toinen ylitti rajasi, mieti miten voisit toimia vastaavassa tilanteessa jatkossa. Pohdi ihan konkreettisesti, mitä voisit sanoa toiselle ihmiselle, jotta hän ymmärtäisi, ettei kyseinen toiminta ollut sinulle ok. Jos sinulta pyydettiin jotakin, mitä et halunnut tehdä, mieti millä sanoilla voisit jatkossa kieltäytyä samankaltaisesta pyynnöstä. Tapahtuneeseen ei ehkä juuri nyt voi vaikuttaa, mutta voit mielikuvassasi valmistautua tuleviin tilanteisiin. Se rauhoittaa mieltä ja vahvistaa sinun omia rajojasi.

Vinkki 2: Vertaatko itseäsi muihin?

Joskus epämääräinen huono olo ei liity mihinkään konkreettiseen tapahtumaan. Se voi kummuta ajatuksesta, että on itse jotenkin huonompi tai vähemmän onnistunut kuin joku toinen. Käy läpi mielessäsi, oletko tuntenut huonommuutta suhteessa johonkin toiseen ihmiseen. Tunnetko katkeruutta jostakin asiasta? Ehkä tuntuu siltä, että sinua on kohdeltu epäreilusti tai koko maailma on jotenkin sinua vastaan. Tunnustele, oletko kateellinen jollekulle toiselle? Kenen elämää kadehdit ja miksi?

On helppo sanoa, ettei kannata vertailla itseään muihin. Käytännössä kuitenkin teemme sitä jatkuvasti. Entä jos tosiaan kaipaat muutosta elämääsi, ja muut näyttävät pystyvän toteuttamaan jotakin sellaista, mitä sinäkin toivoisit itsellesi. Etsi ratkaisuja tilanteeseesi kysymällä ensin neuvoa itseltäsi. Millaisen neuvon antaisit ystävällesi samassa samassa tilanteessa? Kirjoita itsellesi lista asioista, joita voisit ihan konkreettisesti tehdä eteenpäin pääsemiseksi. Tarkastele sitten vielä tunnekokemustasi. Hyväksy olotilasi sellaisena kuin se on. Ehkä se on muuttunut, kun olet pohtinut ratkaisuja.

Vinkki 3: Suorituspaineiden tunnistaminen

Monesti kielteinen olotila voi johtua siitä, ettei ole tyytyväinen omaan toimintaansa. Ehkä töissä tai opinnoissa on paineita, ja tuntuu siltä, että on jumissa niiden puristuksessa. Sätit ehkä itseäsi jostakin tekemättömästä asiasta, jota olet lykännyt jo ihan liian pitkään. Saatat hermoilla jostakin tulevasta haasteesta ja olotila on stressaantunut. Jokin edessä oleva tilanne saa sinut pelkäämään, ettet selviydy siitä. Ihmiselle on tyypillistä murehtia tulevia asioita etukäteen. Se on mielen tapa valmistautua tuleviin haasteisiin.

Tutkimusten mukaan tulevien tilanteiden vatvominen etukäteen ei kuitenkaan käytännössä auta valmistautumaan niihin. Vain konkreettinen valmistelu ja harjoittelu todella auttavat. Stressiä murehtimisesta kuitenkin seuraa, ja tunnetiloja täytyy opetella purkamaan jollakin keinolla. Kokeile huomioida tunnettasi hetken aikaa. Tunnustele kokemustasi, miltä se tuntuu kehossasi ja mitä tunteita siihen liittyy? Laita kädet ympärillesi ja halaa itseäsi hetken aikaa. Jos tunnetilasi osaisi puhua, mitä se sanoisi? Voit suhtautua hyväksyvästi tunnekokemukseesi ja sanoa mielessäsi ”Hyväksyn sinut sellaisena kuin olet.” Sen jälkeen voit päästää siitä irti.

Opi purkamaan ja käsittelemään vihaa, kiukkua ja muita räjähdysherkkiä tunteita Angstin purku -korttien avulla – kortit sopivat lapsille, nuorille ja aikuisille:

Jos joku kohtelee sinua huonosti, ei ole tehtäväsi opettaa häntä rakastamaan – vaan oppia rakastamaan itseäsi ja rajata

Ja mitä tämä ”itsensä rakastaminen” tarkoittaakaan?⁠ Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että oppii tuntemaan ja kuulemaan kropassaan, miltä asiat ja tilanteet tuntuvat. Jos jokin tuntuu toistuvasti pahalta, itsensä rakastamista on oppia tunnistamaan ja rajaamaan noita tilanteita.

Osaamme kyllä päässämme selittää kaikenlaista, ratkoa ja väännellä ja yliymmärtää, ja siten ohittaa omat rajamme ja tarpeemme. Silloin usein yritämme hankalissa ihmissuhteissa tai toimimattomissa tilanteissa sopeutua, selittää loputtomasti ja yrittää tulla kuulluksi – eli haemme hyväksyntää sen sijaan, että rajaisimme.

Mutta kun tunnistaa kehonsa kautta olevansa esimerkiksi kiukkuinen ja uskaltaa tuntea tuon tunteen, oppii ilmaisemaan sitä eikä kerro enää tarinaa siitä kuinka ”muut jatkuvasti ylittävät mun rajoja” tai syytä toisia. Oppii rajaamaan eikä selittämään rajojaan (joka on hyväksynnän hakemista ja selviytymiskeino, ei varsinaista rajaamista). On ihan eri juttu kertoa toiselle, että kaipaisi samassa veneessä olemista kuin räyhäröidä toisille, ettei kukaan koskaan kuuntele tai kunnioita.

Kun oppii olemaan hylkäämättä itseään ja sydäntotuuttaan, eikä enää väistä tunteitaan saadakseen hyväksyntää joltain toiselta, oppii myös huomaamaan, kenen kanssa oma sisäisyys ja rajat tulee kunnioittavasti kuulluksi – ja jos tarvitsee, osaa rajata niin paljon, että ottaa etäisyyttä tai lähtee.

Kun oppii tuntemaan eikä ajattelemaan tunteitaan, oppii toimimaan toisin. Ei enää ohita, vähättele ja mitätöi tunteitaan (ja syytä toisten tekevän niin), vaan alkaa arvostaa itseään. Silloin oppii rajaamaan, joka voi tarkoittaa monia eri asioita tilanteen mukaan.
Rajaaminen ei ole toisten niittaamista, vaan selkeää jämäkkyyttä siitä mitä itselleen valitsee. Lempeys ja sydänvoima on sitä, että validoimme kokemuksemme ja tunteemme itsellemme – ja teemme valintoja sen mukaan. Ei aina niin helppoa ja usein monia tunteita sisältävää, mutta ultimaattisesti rakkaudellista ja kunnioittavaa itseä ja toisia kohtaan. ⁠

Kuva: Unsplash.com

Voimauttavat kurssini ja terapeuttisen valmennukseni löydät TÄÄLTÄ.

Seksuaalisuuden haava voi parantua ajan kanssa – Itsearvostuksen löytämiseen on harvoin nopeaa oikotietä

Seksuaalisuuden eheytyminen rikkinäisestä ehjäksi ei ole yksittäinen tapahtuma, vaan kokonainen tie. Tuolla tiellä tapahtuu jatkuvasti jotain. Satoja, kenties tuhansia oivalluksia, joista monet ovat samoja, toistuen yhä syvemmin. Välillä tuolla tiellä voi tapahtua myös seksiä, ja mikäli olemme menossa oikeaan suuntaan, se saattaa muuttua yhä antoisammaksi. Silti seksuaalisuus asuu pitkälti mielen taajuudella.

Ymmärtämällä yhä uudestaan jonkin totuuden se vahvistuu meissä. Tullen lopulta todeksi, lihaksi ja vereksi. Niin, että muusta tulee pelkkä hatara konsepti, johon emme enää usko.

Jokaisessa oman seksuaalisuuden tarkastelukerrassa on jotain eheyttävää, ja siksi meidän tulisi sitä tehdä. Pysähtyä oman seksuaalisuutemme äärelle. Parantamaan jotain itse itsessämme. Huuhtomaan haavat. Ravistelemaan kaavat. Elävöittämään jälleen koko konseptin. Jättäen valtavat (tai pienemmät) romuläjät sinne, minne ne kuuluvat: kauas taakse. Me nimittäin pystymme siihen.

Haavat

Omassa seksuaalisuudessani on ollut valtavasti haavoja, jotka kumpuavat lapsuuden asetelmista ja niiden pohjalta tekemistäni johtopäätöksistä. Luulin, etten olisi maailman ihanin, kaunein, haluttavin (todellisena omana itsenäni). Luulin, etten olisi turvassa ja rakastettu (taas: todellisena omana itsenäni). Luulin, että minun pitäisi antaa muille enemmän eikä itselleni niin paljoa. Siten varmistaisin että minun kanssani halutaan yhä olla. Tavallaan kuitenkin aina tiesin olevani paremman arvoinen ja siksi tunsin myös vihaa tästä itselleni luomasta asetelmasta.

Kasvun paikka mahdollistuukin yleensä vasta silloin, kun ihminen rohkaistuu ymmärtämään, että hän on aikuinen nyt, eikä välttämättä tarvitse ketään muuta ihmistä. Että hän voi ensisijaisesti lähteä luomaan itselleen uutta rakkaudellista ja turvallista kokemusta ja vasta sitten katsoa, tuleeko siihen joku muu – tai jopa: haluaako, kaipaako siihen vielä jotain toista ihmistä. Ihmisellä on tarvehierarkia, huomasimmepa sitä tai emme. Jos tarve siihen, ettemme tule hylätyiksi on vahva, emme tule käsitelleeksi asioita, jotka saattaisivat sen vaarantaa. Meillä ei ikäänkuin ole siihen varaa.

Kaipuu toiseen ihmiseen

Moni meistä kaipaa toista ihmistä rinnalleen, mutta tuo kaipuu ei aina ole luonnollisella tasolla, sillä usein sitä ohjaa lapsuudesta jäänyt vaje tukeen ja turvaan. Mikäli näin on, sen voimme kuitenkin parantaa vain me itse. Lapsen kuuluu saada tuki ja turva ulkopuolelta, mutta aikuisen kuuluu löytää se ensisijaisesti itsestään. Se on mahdollista jopa silloin, kun terveitä esimerkkejä ei ole perheessä ollut. Meissä on paljon suuremmat voimavarat ja viisaus kuin ymmärrämmekään, ja siksi itsen kuuntelu ja totuuden tarkastelu on tärkeää. Aivan kuten aiemmin kirjoitin tunteneeni vihaa silloin, kun en sallinut itselleni parempaa – kyllä me tiedämme. Me tiedämme jopa pelottava hyvin, jos vain pysähdymme ja uskallamme tuon totuuden kohdata.

Eikä vain yhtä, kahta tai kolmea kertaa, vaan jos todella valitsemme alkaa pysähtyä säänöllisesti. Sieltä kumpuaa parantuminen.

Tänään, kun seksuaalisuuden aihe nousi taas luonnollisesti mieleeni meditaation aikana, huomasin sanovani itselleni seuraavan:

Haavoja on ollut, vaikeaa on ollut

Totean sen nyt, jotta kaikki nähdään sellaisenaan

Ne saavat olla, mitä ovat

Jäädä sinne, missä ovat

En toista niitä enää

Se on kai itsestäänselvää, mutta olen lisäksi luvannut itselleni sen

Juuri nyt minä haluan poimia syliini sen kukkasen kaiken keskeltä

Aidon hyvän asian

Elävän, lahjan

Se se on. Seksuaalisuus. Elävä, hyvä, lahja.

En minä sinussa näe mitään vikaa

Haavat jäävät maahan ja me lähdemme menemään

Mennään minne vaan, eletään ihmisiksi ja iloitaan

Rakkaudesta käsin se on luonnollista

Jos jalkojeni alla on rakkaus, en voi tippua enää – kuin rakkauteen

Havaintojen ketju jatkuu myöhemmin, joten pysythän kuulolla!

❤️:lla Riikka

Lisää minusta ja palveluistani voit lukea alta tai täältä.

ADHD-aivojen kanssa on usein vaikea ennakoida – Ajan hahmottamisen vaikeus voi luoda tällaista kaaosta elämään

Todennäköisesti useimmille ihmisille on tuttua ainakin ajoittainen kaaos, joka liittyy ajan hallinnan vaikeuksiin. Kaaos voi joillain näyttäytyä enemmän ulkoisena: tavarat ja tärkeät paperit ovat hajallaan, väärissä paikoissa, hukassa – jopa ihminen itse on väärässä paikassa väärään aikaan, tai hän touhuaa montaa asiaa samaan aikaan saamatta välttämättä mitään valmista aikaan. Tärkeät toimet jäävät kesken.

Toisilla kaaos saattaa jäädä tyypillisemmin pään sisäiseksi: jatkuvia ajatus- ja analysointikehiä, vieläpä niin kuin aivoissa olisi monta radio- tai TV-kanavaa yhtä aikaa päällä. Kaaos saattaa joillain olla myös koko kehossa tuntuvaa levottomuutta, joka voi sekä näkyä ulospäin että jäädä täysin sisäiseksi kokemukseksi.

Jos olet ns. neurotyypillinen, tämä edellä mainittu voi ajoittain kuvata sinunkin elämääsi. Mieti miltä tuntuisi, jos tämäntyyppinen kaaosmaailma olisi läsnä elämässäsi päivittäin, lähes 24/7? Näin on useimmilla ADHD-aivot omaavilla.

Ajan hahmottamisen vaikeus luo arkeen kaaosta

Suurimmalla osalla ADHD-ihmisistä kaaos liittyy ajan hahmottamisen vaikeuksiin, ja tämä on itsessään eräällä tavalla ”jumittava kehä”, itseään toteuttava ja vahvistava aivojen toimintamalli. Haluan antaa tästä muutaman erityyppisen esimerkin omasta elämästäni:

Minulla oli hiljattain etävastaanottoaika omalle lääkärilleni klo 10.30. En pystynyt aloittamaan mitään työtä ennen sitä, vaikka olin herännyt ajoissa ja varannut kyseisen päivän normitöistäni vapaaksi tärkeitä hallinnollisia sekä kirjaprojektiin liittyviä töitä varten. Sisälläni virtasi kaaoksenomainen ahdistuspyörre sekä siitä, etten saa mitään aikaiseksi, että siitä, muistanko liittyä oikeaan aikaan vastaanotolle (näin siitä huolimatta, että minulla oli monta muistutusta laitettuna, mutta ne eivät ole ADHD-ihmiselle tae siitä, että muistaa). Olin ulkoisesti keholtani lamaantunut, vaikka sisällä kuhisi kaaos.
Kahden päivän päästä on taas tulossa kotisiivooja, joka on tällä hetkellä minulle yksi tärkeimpiä arkeni pelastajia! Kotini on taas kuukaudessa päässyt aikamoiseen kaaokseen. Mietin jo kolme päivää sitten, että minun olisi hyvä alkaa laitella tavaroita paikoilleen hyvissä ajoin, ettei homma jää viimeiseen iltaan. Aloittaisinko keittiöstä? Tämä ajatus viipyy mielessäni noin sekunnin ajan, sen jälkeen sinne tulee uusi ajatus. Asia käy mielessä kuitenkin 100-200 kertaa päivässä. Mitä tämä tekeekään hermostolleni? Se on jatkuvassa valmiustilassa – ”Mitä seuraavaksi?!?” – kaaoksen ollessa sekä mielessä että kehossa yhtäaikaisesti. Tällaisessa tilassa kenenkään loogiset aivot eivät pysty toimimaan, vaan ”valta” on enemmän selviytymisessä, joka lisää vaikeuksia toiminnanohjauksessa.
Kun minulla on sekä ulkoiset että sisäiset ”speksit” paremmin kohdillaan, olen todella tehokas ja pystyn keskittymään minulle merkitykselliseen asiaan tuntikausien ajan (tosin tällöin unohdan huolehtia perustarpeistani, esim. syömisestä ja veden juonnista). Tällaiseen tilaan pääsyyn liittyy usein myös jonkinlainen deadlinen lähestymisen uhka yhtenä ”motivaattorina”. Olen mukana toimittamassa laajaa psykofyysisen fysioterapian käsikirjaa. Siihen liittyen tein hiljattain yhtä kirjan artikkelia yhteen putkeen 7 tunnin ajan; luin ja suomensin yhden pitkän tieteellisen artikkelin ja tiivistin sen. Kun olin valmis, silloin vasta havahduin: hyvänen aika, onko tähän tosiaankin mennyt 7 tuntia, minusta tuntuu kuin olisin tehnyt tätä max 3 tuntia!
Nautin työstäni asiakkaiden parissa, eikä se itsessään minua kuormita. Minua kuormittaa työhöni ujuttautuva ajan hahmottamisen ongelma. Saatan tarkistaa vastaanoton loppupuolella, että meillähän on vielä vartti aikaa – kun katson kelloa seuraavan kerran, varattu aika on jo ylittynyt 5-10 minuutilla, enkä ymmärrä, miten aika kului niin nopeasti…

Näitä esimerkkejä olisi vaikka kuinka paljon, ja meillä kaikilla ADHD-ihmisillä ajan hahmottamiseen liittyvä kaaos näyttäytyy hyvinkin yksilöllisesti. Jos sinulla on ADHD, on tärkeää aluksi hyväksyä se, ettet voi täysin ”parantaa” tätä ominaisuuttasi, mutta saatat pystyä vaikuttamaan siihen jonkin verran. Itseäni on nimenomaan auttanut piirteeni hyväksyminen: se auttaa minua paremmin näkemään ne asiat, joissa on tärkeää ponnistella (tähän kuluu moninkertainen määrä energiaa verrattuna neurotyypillisiin), ja jotka eivät ole elämässäni yhtä tärkeitä asioita hoitaa, muistaa tms.

Pohdi seuraavia asioita, miten voisit löytää sekä omat vahvuutesi että valita sinulle olennaisimmat arjen toiminnot, joihin keskittyä:

Onko sinun helpompi toimia tilanteessa, jossa ”näet” lopputuloksen tietämättä tarkkaan, miten sinne pääset – vai luoko sinulle ennemmin turvaa se, että pysyt tässä ja nyt ja mietit tarkemmin konkreettiset ”askeleet”, joilla pystyt etenemään. Kunnioita tätä ominaisuuttasi arjen toimissa, isoissa ja pienissä.
Onko sinulle helpompaa työskennellä yksityiskohdista kokonaiskuvaa kohti, vai päinvastoin? Jos olet yksityiskohta-ihminen, voit esim. tehdä itsellesi listan, jonka avulla hahmotat paremmin, millainen kokonaisuus on ja mitkä asiat liittyvät tekemiseen ja vaikuttavat ajan hallintaan. Joskus kokonaiskuva-ihminen pystyy aluksi paremmin hahmottamaan sen, kauanko aikaa mihinkin asioihin menee, mutta hänenkin olisi tärkeää nähdä kokonaisuuteen liittyvät yksityiskohdat itselle toimivalla tavalla.
Oletko ihminen, jota keskeytykset häiritsee vai ihminen, jolle keskeytykset ovat itse asiassa ihan hyvä juttu? Pyri toimimaan tässäkin omaa piirrettäsi kunnioittaen.
Toimitko mieluummin yksin vai yhteisössä? Onko tämä tilannesidonnaista? Vaikka olisit ”yksinäinen susi” kuten minä, tarvitsisitko joihinkin arjen tilanteisiin muistuttajaa tai ihmistä, jonka seura auttaa sinua toimimaan paremmin ja opit jopa mallittamaan häntä esim. ajankäytössä?

Tässä joitakin kohtia pohdittavaksi – nämä ominaisuudet ovat usein synnynnäisiä, joten on tärkeää lähtökohtaisesti tunnistaa ja hyväksyä omat piirteensä. Silti vaikka näin on, voit pyrkiä vaikuttamaan joihinkin valikoituihin tilanteisiin – mutta sinusta ei silti kehkeydy (eikä tarvitse kehkeytyä!) samanlaista ihmistä kuin jostakusta muusta, jolle esim. ajanhallinnan ongelmat eivät ole koskaan olleet arkea haittaavia.

Tutustu uutuuskirjaani Kuhiseva mieli – nainen ja ADHD, jossa myös käsittelen näitä aiheita!

Edellä mainitut ominaisuudet on mahdollista selvittää toiminnallisen neurotieteen sensomotorisen metodin avulla. Voit lukea palveluistani lisää täältä.

Artikkelikuva: Karita Palomäki