Tässä jääteessä maistuvat luontoäidin 4 omaa tehoainetta: pakuri, kurkuma, inkivääri ja sitruuna.
Tiedäthän sen tunteen, kun aurinko helottaa taivaan täydeltä, saavut kotiisi ja kaipaat viileää juotavaa. Avaat jääkaapin oven ja tartut tuttuun mehupurkkiin virvoittaaksesi kuumaa oloa. Mutta tiesitkö, että litran mehupurkissa saattaa olla jopa 40 sokeripalaa. Kaupan mehun viilentävä vaikutus perustuukin pelkästään suutuntumaan. Vaihtoehdoksi kehittelin sinulle viileän kesäjuoman, joka hyvän maun lisäksi suorastaan hellii kehoa.
Saanko esitellä: immuniteettia voimistava jäätee.
Tässä jääteessä maistuvat luontoäidin 4 omaa tehoainetta: pakuri, kurkuma, inkivääri ja sitruuna.
Pakuri tasapainottaa elimistön toimintaa ilman sivuvaikutuksia. Sen ainesosia pidetään tulehdusta hillitsevinä. Suomalainen tutkijaryhmä on muun muassa löytänyt pakurista betuliini-nimisen yhdisteen, jolla on todettu syövältä ehkäiseviä ominaisuuksia.
Myös kurkumalla on kehossa tulehdusta estäviä vaikutuksia. Lisäksi se puhdistaa maksaa sekä parantaa ruoansulatusta.
Inkivääri puolestaan auttaa ylläpitämään suoliston normaalia bakteeritasapainoa. Myös inkivääri taistelee tulehduksia vastaan.
Sitruuna on emäksinen hedelmä, joten se tukee kehon palautumista happamasta, tulehduksia aiheuttavasta tilasta. Myös sitruuna tehostaa ruoansulatusta ja puhdistaa maksaa.
NÄITÄ AINEITA TARVITSET
Noin 2 pikkusormen kokoista palaa luomu kurkumaa
Noin 3 cm pala luomu inkivääriä
2 kanelitankoa
1 tl pakurijauhetta
2 puristettu sitruunan mehu
Lisää makeutta oman makusi mukaan (esim. steviaa, luomu hunajaa, kookossiirappia, palmusokeria tms.)
Lisää suureen (noin 5 L) kattilaan 0,5L vettä. Viipaloi kuorittu kurkuma ja inkivääri ja lisää ne kanelitankojen kera kattilaan. Kiehauta noin 5 minuuttia.
Lisää kiehautettujen ainesten päälle runsaasti vettä (noin 4 L) ja hauduta teetä hellalla miedolla lämmöllä noin 30 minuuttia. Lisää lopuksi pakuri, puristettu sitruunan mehu sekä haluamasi määrä makeutusta. Itse makeutin jääteen noin 0,5 dl luomu kookossiirappia. Jäähdytä ja pullota. Nauti viileänä jääpalojen kera.
Vietin tätä kirjoitettaessa elämäni toista Ramadania ja tulen palaessa sisälläni, halusin jakaa sinulle erään runoni Rakkaudesta.
”Kun rakkaus tuli kylään
se muutti kaiken
rikkoi lasit ikkunoista
kaatoi seinät
kyselemättä.
Se vain sanoi
”et näe minua jos katsot minua jonkin läpi”
”et tunne tuuliani jos pystytät välillemme esteitä”
Yksi kerrallaan se rikkoi minua kannatelleet rakenteet
lopulta hulluus tarttui sydämeeni ja yhdyin leikkiin
viskoimme yhdessä tuleen kaiken sen mikä oli ollut minua”
1. Kierrätä, myy tai lahjoita pois kaikki tarpeeton
Mielesi ja elämäsi saattaa tuntua tukossa olevalta tai rauhattomalta jopa niinkin pienestä syystä, että koti on tupaten täynnä tavaraa. Ensimmäinen askel kohti ratkaisua on tarpeettoman tavaran karsiminen kodistasi. Tee päätös säilyttää vain ne tavarat, joilla on jokin selkeä tarkoitus tai joilla on sinulle myönteinen merkitys, ja huomaat, miten merkityksettömät ja tarpeettomat tavarat poistettuasi ahdistuksesi helpottaa heti. Jos kaipaat tähän karsimiseen ohjeita, apua tai inspiraatiota, esimerkiksi Marie Kondon KonMari – siivoamisen elämänmullistava taika tarjoaa tähän selkeät toimintaohjeet.
2. Laita asiat paikoilleen – kotona ja elämässä
Kun olet luopunut ylimääräisestä tavarasta, seuraava vaihe on etsiä kodissasi jokaiselle tavaralle paikka, johon kyseisen tavaran aina laitat. Olivatpa kyseessä tärkeät paperit, laskut, vaatteet tai päivittäin tarvitsemasi tavarat – kaikki ne kannattaa laittaa omille paikoilleen eikä jättää lojumaan. Säästät itseäsi ja vaivaasi, kun tiedät, mistä minkäkin tavaran löydät, sen sijaan että käyttäisit aikaa ja energiaasi tarvitsemasi asian tai esineen sijainnin arvailuun, muisteluun ja etsimiseen.
3. Älä hanki sellaista, mitä et tarvitse
Kun olet luopunut kaikesta tarpeettomasta, on seuraava – ja usein vaikeampi – askel opetella olemaan ostamatta uutta tavaraa sen tilalle. Osta vain ja ainoastaan se määrä ruokaa, jonka aiot syödä, ja ole hyvin tarkka siitä, mitä vaatteita ja muita tuotteita ostat. Onko niille oikeasti käyttöä? Tarvitsetko niitä oikeasti, vai haluatko vain kokea hetkellistä tyydytystä? Opettele tiedostamaan tarpeen ja halun ero. Alat tällä tavoin kiinnittää luontevasti enemmän huomiota siihen, mihin rahasi kuluvat – ja saatat huomata, että rahaa jääkin aiempaa enemmän.
4. Anna elämäsi etusija itsellesi, älä työlle
Aseta itsesi etusijalle niin usein kuin voit. Monelle meistä työ ei ole vain välttämätön keino saada rahaa, vaan työ on myös tapa määritellä minuutta sekä omaa arvoa osana yhteiskuntaa. Sinä et ole yhtä kuin työsi. Olet niin paljon enemmän kuin se, mitä teet ja paljonko sillä ansaitset. Kuinka paljon olet halukas antamaan itsestäsi työllesi?
5. Tee useammin jotain meditatiivista
Meditaatio kuulostaa hienolta, mutta tarkoittaa itsen ja mielen rauhoittamista tavalla tai toisella. Monien mielikuvissa meditaatio on hiljaa paikallaan puuduttavassa asennossa istumista ja hengittelyä – jos tämä toimii sinulla, hyvä! – mutta sen ei tarvitse olla sitä. Meditatiivinen tekeminen voi olla mitä tahansa, joka saa sinut tuntemaan olosi tähän hetkeen juurtuneeksi. Jos se olo valtaa sinut auton ratissa suosikkimusasi soidessa, se on sinun meditaatiosi. Jos se tunne tulee tanssilattialla, muista tanssia joka päivä. Maalaa tai piirrä, tuijota tuleen tai ikkunasta ulos, katso puiden tuulessa heiluvia latvoja tai aaltojen liikettä. Varsinkin sellainen mekaaninen puuhastelu, joka ei vaadi valtavaa keskittymistä tai ajatustyötä, on aivotutkijoidenkin mukaan erinomainen tapa rentoutua. Esimerkiksi värityskuvien värittäminen on mitä mainiointa arjen meditaatiota.
Meditatiivinen tekeminen voi olla mitä tahansa, joka saa sinut tuntemaan olosi tähän hetkeen juurtuneeksi.
6. Muunna arkiset askareet hengähdystauoiksi
Sinun todennäköisesti täytyy tehdä päivittäin tiettyjä toistuvia asioita, kuten peseytyä, pukeutua tai pestä hampaat. Jos esimerkiksi et omista astianpesukonetta, jokapäiväisiin askareisiisi kuuluu tiskaaminen (ellet sitten harrasta tiskivuorikiipeilyä). Sen ei kuitenkaan tarvitse olla välttämätön paha, vaan voit ajatuksiasi ja toimintaasi muuttamalla luoda siitä rauhallisen hengähdystauon. Raivokkaan “haluan tästä äkkiä eroon” -tyylin sijasta voit keskittyä tuntemaan veden lämmön ja pitelemäsi astian pinnan käsissäsi. Sama pätee vaikka suihkussa käymiseen tai iltapesuun. Hidasta vauhtia ja keskity jokaiseen pieneenkin yksityiskohtaan: miten saippua liukuu iholla, miltä juokseva vesi tai pyyhkeen pinta tuntuu, piteletkö hammasharjaa hellästi vai rutistaen… Sytytä kynttilä tai kuuntele musiikkia – voit keksiä mitä tapoja vain, joiden avulla saat jostain tuikitavallisesta toiminnosta vähän erityisen. (Muista kuitenkin varsinkin suihkussa ollessasi myös ekologinen näkökulma.)
Tiskauksen ei tarvitse olla vain välttämätön paha – se voi olla myös meditatiivinen hengähdystauko.
7. Maksa käteisellä
Korteilla ja älypuhelimella maksaminen on tätä nykyä aina vain helpompaa, joten voi tuntua älyttömältä ajatukselta alkaa maksaa asioita käteisellä. Se voi myös aluksi tuntua vaikealta, kunnes siitä tulee tapa, minkä jälkeen et osaa kuvitellakaan, miksi maksaisit millään muulla tavalla. Käteisellä maksaminen auttaa sinua pysymään tietoisena, paljonko rahaa kulutat (ja saa sinut ymmärtämään, miten käyttämäsi pikkusummat saattavat kasvaa yhdessä suureksi). Jos sinulla on kuukausittainen tavoitebudjetti, käteisen käytön opettelu tekee todennäköisesti sen noudattamisesta helpompaa.
8. Luo itsellesi oma mantra
Tämä saattaa kuulosta ensi alkuun hippien hommalta, mutta mantran tai voimalauseen toistamisella on oikeasti voimakkaita vaikutuksia. Ennen kuin tyrmäät tämän ajatuksen, kannattaa kokeilla! Jos tunnet, että sinulta puuttuu jokin asia tai haluat elämääsi enemmän jotakin, ota mantraksesi ”minä olen” tuo puuttuva tai haluamasi asia. Esimerkiksi: ”Minä olen terve.”, ”Minä olen taloudellisesti turvassa.”, ”Minä olen menestynyt.”, ”Minä olen rakastettu.” Toistamalla mantraasi luot perustukset itsensä toteuttavalle ennustukselle. ”Minä olen” on voimakkain ”rukous”, jonka voit lausua.
9. Aseta rajat sille, minkä sallit olla elämässäsi
Ala kiinnittää huomiota kaikkeen elämäsi sisältöön: ihmissuhteisiin, tapoihisi, ruokaan ja juomaan, TV-ohjelmiin, musiikkiin, lukemiseen… kaikkeen, mitä tiedostamattasi kulutat. Kaikki nämä asiat vaikuttavat päivän mittaan siihen, millaiseksi tunnet olosi. Älä aliarvioi sitä, millainen voima on kaikilla näillä asioilla, joita et edes tiedosta päästäväsi elämääsi. Jos huomaat, että jollain osa-alueella jokin saa sinut voimaan huonosti tai synnyttää epämiellyttävää oloa, tee muutoksia. Esimerkiksi lakkaa viettämästä aikaa ihmisten kanssa, joilla ei ole elämääsi positiivinen vaikutus. Sinun ei tarvitse pyytää tätä anteeksi: ei ole sinun velvollisuutesi saada toisia ihmisiä tuntemaan olonsa hyväksi, jos se aiheuttaa sinulle huonon olon.
10. Tiedosta, mitä elämässäsi etsit
Luultavasti jokainen meistä etsii elämässään jotain – tietoisesti tai tiedostamatta. Kiinnitä huomiota siihen, mitä se sinun kohdallasi on. Löydät sen joka tapauksessa. Jos tiedostamattasi haluat nähdä kaikki ne asiat, jotka ovat elämässäsi pielessä, jotta voisit pakottaa itsesi muuttamaan ne, alat nähdä ne. Jos se, mitä etsit, on oppia tietämään kaikki ne tavat, joilla olet arvoton (kuten uskot olevasi), alat nähdä ne. (Jotta voisit muuttaa ne ja opetella ymmärtämään olevasi arvokas.)
11. Oivalla arjen yksinkertaisuuden ihanuus
Monet meistä ovat sitä mieltä, että elämän hienous näyttäytyy sen erikoishetkissä – lomalla, juhlissa tai odotetun viikonlopun saapuessa. Kuitenkin elämme valtaosan elämästämme arjessa – ja arjesta on mahdollista löytää onnen ja tyytyväisyyden ydin. Et tarvitse välttämättä mitään tavallisuudesta poikkeavaa ja upeaa kokeaksesi suurta sisäistä iloa ja tyydytystä. Et tarvitse kalliita ruokia voidaksesi nauttia upean aterian. Et tarvitse mitään muuta kuin sen, mikä sinulla jo on, jotta voit elää sellaista elämää kuin haluat. Kun kuvittelet elämää, jollaista haluat elää, sen pohjalta löytyy usein jokin tunne, kuten ilo tai onnellisuus – ja tuon tunteen voit saavuttaa jopa ihan vain sillä, että suuntaat huomiosi nykyhetkessä uudella tavalla.
Onneksi yhä useampi meistä jo tunnistaa taipumuksen suorittaa. Suorittajan identiteetistä luopuminen on kuitenkin prosessi, joka ei tapahdu yhdessä viikossa, eikä kuukaudessakaan. Se on tutkimusmatka, joka herättää monenlaisia tunteita, epätoivosta pelkoon, helpotuksesta vapautumiseen, tyhjyydestä uuden löytämiseen. Näin sen juuri kuuluu olla. Se saa olla matka, koska se on matka.
Suorittaminen ei ole pelkästään käytösmalli, vaan ihan todellinen selviytymiskeino, jonka takana on ihan oikeita syitä. Suorittamisen takana olevista yleisistä syistä kirjoitin aiemmin täällä.
Tässä kirjoituksessa haluan jakaa 5 tärkeää kysymystä tutkittavaksi sinulle, joka haluat alkaa tekemään tilaa luottamukselle, elämälle ja inhimillisyydelle suorittamisen sijaan.
Voit tutkia näitä kysymyksiä kirjoittaen tai vaikka jutellen ystävän kanssa. Anna näille kysymyksille aikaa.
1. Miksi et enää halua jatkaa kuten ennen?
Auts! Kiperä aloitus. On tärkeää nähdä mitä hintaa maksaa siitä, jos jatkaa kuten ennenkin. Minä en halunnut enää jatkaa koska terveyteni ei kestänyt, olin lopen uupunut lähes jatkuvaan stressiin, ahdistukseen ja yritykseen kannatella maailmaani.
2. Mitä pelkäät, että tapahtuu jos hellität?
Tämä on oikeasti tärkeä tiedostaa. Hyvin usein pelot saavat ohjata toimintaamme alitajunnan kautta. Pelko sanoo, että tapahtuu kauheita jos lopetat. Pelko on melkoinen puskuri. Pelkoa ei voi järkeillä pois, mutta sen tiedostaminen auttaa työstämään sitä. Minä pelkäsin, että en pysty huolehtimaan itsestäni, pelkäsin syyllisyyden tunnetta, pelkäsin etten kestäisi epäonnistumista, pelkäsin arvostelua ja pelkäsin oman mieleni ääniä jotka huutaisivat: ”Sinä laiska vätys!”
3. Mitä on nyt vaikea kohdata itsessä tai elämässä?
Suorittaminen on opittu selviytymiskeino. Mistä yritän nyt selviytyä, huomaamattani? Hyvin usein harhautamme suorittamalla huomiomme pois jostain muusta, jostain, jonka tutkiminen ja työstäminen olisi itseasiassa erittäin tärkeää. Sieltä kumma kyllä löytyy usein myös melkoisia lahjapaketteja. Minun oli vaikea kohdata parisuhteen haasteita, joten suorittamalla pidin ajatukseni poissa. Minun oli vaikea kohdata kehooni kohdistuvaa häpeää ja riittämättömyyden tunnetta, joten suorittamalla pystyin hetkellisesti pitämään nuo vaikeat tunteet poissa. Jep, hetkellisesti.
4. Mille tulisi elämässäsi tilaa jos hellittäisit?
Usein luulemme, ettemme vaan kerkeä, ettei vaan pysty eikä voi. Todellisuus voi olla, että meitä pelottaa. Minun elämässä tuli tilaa ihmissuhteille, ystäväville, harrastuksille, luovuudelle, matkustamiselle, ELÄMÄLLE! Ja kaikkea tätä pelkäsin: Koska ihmissuhteet voi nostaa tunteita esiin. Koska se, että joku on tärkeä, koskettaa syvästi. Koska harrastuksissa saattaa kokea kontrolloimattomuuden tunteita, ainakin jos valitset aloittaa tanssimisen, kuten allekirjoittanut.
5. Mikä on sinulle OIKEASTI luontaista?
Mikä on niin SINUA, että tekisit sitä, vaikka et ikinä saisi siitä ”tunnustusta” tai rahaa? (Voi olla, että saat silti rahaa, mutta se ei ole se pointti).
En usko, että kukaan meistä syntyy suorittamaan. Meillä jokaisella on omia luontaisia taipumuksia, kiinnostuksen kohteita, intohimoja ja niitä juttuja, joita tehdessä tuntee olevansa jotenkin itselleen oikeiden asioiden äärellä. Jollekin se voi olla moottoripyöräilyä, jollekin laulamista, jollekkin syvällisyyksien pohdiskelua, puutarhatöitä, kirjoittamista, lasten kanssa leikkimistä.
Tee sitä. Oikeasti. Tee sille tilaa. Jos et tiedä mitä se on, tutki! Minä en enää muistanut mikä on minulle luontaista. Olin varma, että ei minulla ole mitään todellista sydämen ääntä. Pitkän vastustuksen jälkeen suostuin aloittamaan kokeilun. Palasin niiden asioiden pariin, joista olin nauttinut lapsuudessani. Kokeilin ihan uusia asioita.
Jotkut meni ihan metsään, jotkut saivat sydämen hymyilemään.
Suorittamisen sijaan sinulle tulee aikaa ja aitoa energiaa. Voit nauttia metsässä haahuilusta, suunnittelemattomuudesta ja siitä mikä saa sinut tuntemaan olevasi elossa.
Eevin itsetuntemusohjaukseen skypen kautta voit tutustuatäältä
Voimakkaat traumaattiset kokemukset voivat rikkoa ihmisen psyyken, sen tietää jokainen.
Aina ei muisteta, että sisin voi särkyä myös paljon pienemmästä.
Joskus kipein pisto tulee ohuesta piikistä, joka ei ulospäin edes näy.
Joskus vahvakin soturi kaatuu mitättömän pienestä näpäytyksestä, kun niitä osuu kohdalle tarpeeksi monta.
Henkinen kuorma voi kertyä vähitellen lukemattomista syistä, sellaisistakin, joita ei äkkiseltään osaisi kiusaksi laskea.
Monen työpäivä sisältää jatkuvasti vähän enemmän stressiä ja tekemistä kuin luontevasti jaksaisi. Saattaa tuntua turhalta valittaa ylikuormasta, jos se kyseisenä päivänä on vain yksi pieni kivi kottikärryllisen päällä. Kuitenkin jos kärryyn joka päivä lykätään vähän enemmän kuin se jaksaa kannatella, se ei enää kulje yhtä sujuvasti vaan töksähtää helpommin jokaiseen kuoppaan. Lopulta sitä on vaikeaa saada ollenkaan liikkeelle.
Monen lähipiirissä on ihminen, joka jatkuvasti pyytää hieman apua itselleen mutta ei koskaan tarjoa sitä toisille. Autat kiltisti viikosta ja vuodesta toiseen, kunnes jossain kohtaa huomaat, että mitä tahansa annatkin, et koskaan saa samaa takaisin. Saattaa tuntua lapselliselta kieltäytyä auttamisesta, ”kun hei kamoon, tää yksi kerta nyt vaan!”. Mutta lopulta tulee hetki, jolloin halu venyä toisen puolesta loppuu ja pinna katkeaa.
Monen esimies, työkaveri, sukulainen tai vanhempi osaa muiden mitätöimisen jalon taidon. Vähättelevä suhtautuminen on usein taitavasti upotettu pieniin sivulauseisiin, äänensävyihin tai ilmeisiin. Juuri sen verran jää näkyviin, että sen aistii – mutta kuitenkin niin vähän, että aihetta vastarintaan ei oikein tunnu olevan. Tuntuisi tiukkapipoiselta pitää puoliaan. Silloinhan sitä joutuisi olemaan se ihan höpö, joka leikistä suuttuu, kuten jo lastenlaulussa opetettiin. ”Eihän tässä nyt mitään edes ollut.”
”Vika on varmaan minussa”, ajattelee moni – ja piilottaa pettymyksen tunteet, nieleskelee vastalauseet, selittää sisimmässään, että kyllähän minun nyt pitää jaksaa ja sietää. ”Ehkä minä vain kuvittelen.” ”Vika on minussa, jos en kestä.”
Näin syntyy vähitellen uupumus, näin opitaan rajoittavat uskomukset.
Kun tarpeeksi monta kertaa sanot itsellesi, että vika on minussa, mieli alkaa pitää sitä totena. Se saattaa jopa rakentaa ympärille lisää selityksiä. Vika on minussa, koska en ole tarpeeksi hyvä. Vika on minussa, koska olen liian herkkä. Vika on minussa, koska en osaa tai pysty. Selitysten vyyhti kasvaa, uskomusjärjestelmä vahvistuu.
Useimmat meistä joutuvat jossain vaiheessa elämää opettelemaan, kuinka pitää kiinni omista rajoistaan. Loputtomiin ei voi eikä tarvitse kestää kettuilua, kiusaamista, vähättelyä tai ylitse kävelemistä. Kaikkea stressiä ei voi maailmasta poistaa, mutta jokaisella on oikeus pyrkiä pitämään henkinen kuormansa hallittavissa mitoissa.
Ein sanominen ja tunteidensa ilmaiseminen voi pelottaa, mutta musertavampaa on kaatua taakkansa alla. On mahdollista, että rajojen asettaminen nostaa jonkun sinua vastaan, mutta olennaisempaa on se, että olet itse itsesi puolella. Se tuo voimaa.
Jos opettelisimme ymmärtämään ja purkamaan tunnekuormaa jo ennen kuin se kasvaa uuvuttaviin mittasuhteisiin, voisimme kaikki paljon paremmin. Älä siis odota siihen asti, että räjähdät tai romahdat. Vika ei aina ole sinussa, joskus ei ollenkaan.
Kuulet henkisissä teksteissä ja puheessa puhuttavan todellisesta itsestä, todellisesta luonnosta, sielusta, korkeammasta minästä ja monesta muusta mystisen kuuloisesta asiasta. Mutta oletko koskaan kysynyt, mitä nuo todella ovat? Mihin niillä viitataan?
Minun kokemukseni on, että ihmisellä on todellinen luonto. Sen sijaan, että olisimme keho, persoonallisuus ja se elämäntarina, jota olemme kantaneet mukanamme, on olemassa jotain, josta minut on tehty. Jokin, jota perimmiltäni olen. Jotain hyvin hienovaraista ja samalla niin käsinkosketeltavaa, että sen tunnistaa merkitykselliseksi. Tuota todellista minuutta kutsun Essenssiksi.
Tuo Essenssi on itse tyhjyys. Tyhjyys, jolla on lukemattomia ominaisuuksia. Se on rakkaus, vahvuus, voima sekä myötätunto. Ja monta muuta. Noita aspekteja voisi kuvata luonteenpiirteiksi, joskaan ne eivät ole samanlaisia luonteenpiirteitä, kuin meissä ihmisissä, vaan ne ovat todellisuuden perimmäisiä ominaisuuksia.
Asiaa voi hahmottaa esimerkiksi pohtimalla sitä, että kullasta tehdään monia erilaisia asioita. Koruja, komponentteja tietokoneisiin ja niin edelleen. Kullasta tehdään siis monia asioita, joilla on ominaisuuksia. Ihan yhtälailla eri ihmisillä ja olennoilla on erilaisia ominaisuuksia. Mutta kaikki kullasta tehdyt asiat on tehty kullasta, oli niiden muoto mikä tahansa. Tuolla kullalla, joka on noiden esineiden essenssi, on ominaisuuksia, siis luonteenpiirteitä. Ihan yhtälailla ihmisen todellisella luonnolla on erilaisia luonteenpiirteitä. Todellisuuden ja kullan vertaaminen ei tietysti ole reilua, mutta esimerkki auttanee hahmoittamaan, mistä puhumme.
Essenssistä käytetään monia nimiä. Sellaisia kuten henki, jumala, atman, tietoisuus, presence, Being ja niin edelleen. Tuo Essenssi on elämän todellinen olemus, sen kaikkine ominaisuuksineen. Yksittäinen sielu taas on tuon Essenssin ilmentymä. Sielu ei siis ole sama asia kuin Essenssi/henki, mutta se on sen ilmentymää ja kantaa potentiaalina itsessään sen ominaisuuksia. Kun puhutaan henkisestä matkasta ja siitä, että sielu etsii todellista luontoaan, tarkoitetaan sitä, että tuo sielu haluaa tunnistaa alkuperänsä ja sen, mikä ja mitä se todella on.
Hengelliset traditiot tietävät kokemuksesta, että sielu etsii todellista olemustaan. Se haluaa tietää kuka se on, eikä tätä kaipuuta voi täyttää mikään muu kuin autenttinen kokemus ja totuuden laskeutuminen osaksi elämäämme.
Yhtä aikaa kuin tuo sielu etsii itseään, myös Essenssi etsii jotain. Rakastettu etsii rakastajaansa yhtälailla kuin rakastaja Rakastettuaan. Elämä etsii kokemuksia itsestään ja matkaa erilaisissa muodoissa. Se myös odottaa yksittäisen sielun tunnistavan oman luontonsa, eli hänet. Näin hän voi kokea itsensä ja rakastaa itseään. Tämä tunnistaminen on olennainen asia ihmisen ja ihmisyyttä kokevan sielun kannalta, sillä ihmisessä oleva sielu kantaa sisällään potentiaalia itsensä tunnistamiseen.
Minun ymmärrykseni aidoista henkisistä pyrkimyksistä voi tiivistää kahteen asiaan:
Sielu haluaa ja pyrkii tunnistamaan oman todellisen luontonsa. Tätä ilmiötä kutsutaan englanninkielisessä henkisessä kirjallisuudessa nimellä Self realization
Essenssi (henki) haluaa päästä elämään tämän yksittäisen sielun kautta maailmassa, tiedostaen itsensä. Tätä ilmiötä kutsutaan termillä Self actualization
Ihminen on osa elämää ja jokaisella meistä on mahdollisuus luoda uudelleen yhteys siihen, mitä todella olemme.
Erinäisten vaiheiden kautta sielu menettää yhteyden alkuperäänsä. Ihmisen psykologisen minuuden kehityksen myötä se kadottaa yhteyden Essenssiinsä ja samaistuu sekä kehoon että psykologiseen minuuteen, eli egorakenteeseen, joka voidaan jakaa karkeasti kolmeen osaan; vaistomaiseen Idiin, Egoon sekä rajoja luovaan Superegoon.
Tuo yhteyden menetys johtaa siihen, että me elämme elämää, joka ei ole sen elämän täyttämää, joka olemme. Sellaiset Essenssin aspektit kuten ilo, uteliaisuus, vahvuus, tahto selkeys ja ohjaus, menetetään. Niitä korvaamaan rakentuu niitä imitoimaan pyrkivä egorakenteen osa.
Yhteyden menetyksen myötä sielu elää vailla tietoisuutta itsestään ja alkuperästään. Sielun elämästä tulee egon elämää, joka perustuu kaavoille, vuorovaikutusmalleille ja tiedostattomille minuuden määritteille. Olennaista on myös se, että yhteyden menetyksen myötä Essenssi ei saa ilmentyä tuon sielun kautta. Jos Essenssi saisi olla osa elämäämme, eläisimme sen eri ominaisuuksien tukemina ja elämämme olisi antoisa seikkailu. Aina tuore, elävä, muuttuva ja rikas.
Kaikki henkiset traditiot tunnistavat, että henkisessä työssä on kyse siitä, että sielu tunnistaisi jälleen oman todellisen olemuksensa. Tämän työn tiedetään vaativan huomiota ja aikaa. Työssä on monia vaiheita ja sitä tehdään monin eri tavoin.
Olennainen syy siihen, miksi menetämme yhteyden todelliseen luontoomme, on se, että kasvuympäristöstämme, tai elämässämme myöhemminkään, ei ole ollut ihmisiä, jotka olisivat peilanneet meille egorakenteensa sijaan Essenssiä. Tämän vuoksi Essenssin löytämisessä opettajan/ohjaajan merkitys on suuri. Opettaja, joka kantaa sisällään Essenssiä, tai jotain sen aspektia, voi auttaa meitä tunnistamaan omassa kokemuksessamme ne tiedostamattomat rakenteet, jotka ovat tiellä, aivan kuten hän voi myös kiinnittää huomiomme Essenssiin, kun se ilmenee tietoisuudessamme.
On mainitsemisen arvoista, että moni henkinen traditio tavoittelee vain sen tyhjyyden tunnistamista, joka Essenssi on. Vaikka tuo tyhjyys (Void) on Essenssin perimmäinen luonto, se on vain yksi sen luonteenpiirteistä. Tähän tyhjyyteen yhtyminen ei tuo päätöstä henkiselle matkalle, sillä usein vasta siitä alkaa Essenssin matka maailmaan, tai sielun matka elämässä, Essenssi tukenaan.
Juurikin tämä vaihe vaatii usein eniten huomiotamme ja työskentelyä. Jotta tietoisuus, eli Essenssi, voisi laskeutua sieluun ja kehollistua (embody), joudumme työskentelemään sekä psykologisesti että kehollisesti niiden rakenteiden ja jännitteiden kanssa, jotka estävät yhteytemme Essenssiin ja luovat kokemustamme itsestä ja elämästä.
Sanoisin, että tämä vaihe on keskeinen ihmisyyden potentiaalia ajatellen. Mitä enemmän Essenssille on tilaa meissä, sitä enemmän taivasten valtakunta paljastuu meille, tässä ja nyt. Sitä antoisampaa elämämme on. Sitä enemmän olemme oma itsemme ja yhteydessä Rakastettuumme. Saatamme elää ulkoisesti ihan tavallisen näköistä elämää, mutta näemme maailman Rakastettumme silmin. Silmin, joita ne, jotka eivät ole rakastuneet, eivät voi ymmärtää.
Nykyinen popularisoitunut henkisyys ei usein pidä sisällään tietoa Essenssistä. Henkisyydellä viitataan mm. sellaisiin asioihin, kuten henkinen hyvinvointi, jolla viitataan enemmänkin terveeseen ja harmonisesti toimivaan egorakenteeseen, kuin yhteyteen Essenssin kanssa. Yhtälailla henkisyydellä voidaan viitata vetovoiman lain tuntemiseen ja omien unelmien toteuttamiseen. Tai omien ajatusrakenteiden tiedostamiseen ja niiden kanssa työskentelyyn, niin, että ne antavat tilaa vapaammalle elämälle, jota elää kuitenkin se sama egorakenne, kuin aiemminkin.
Henki on yhtä kuin Essenssi. Minulle henkisyydessä on kyse oman Essenssinsä, todellisen luontonsa tunnistamisesta ja lopulta identiteetin siirtymisestä egorakenteesta tuoksi Essenssiksi. Siis siitä, mitä mystikot, uskontojen kokemuksellista/kontemplatiivista puolta korostaneet uskovat, sekä ympäri maailmaa autenttista henkistä tietä kulkevat ihmiset elävät todeksi omassa elämässään.
Netissä pyörii aika paljon videoita, joissa ihmiset katsovat toisiaan joidenkin minuuttien ajan suoraan silmiin. Ja onpa silmiin katsomistapahtumia järjestetty livenä kotimaassakin. Silmiin katsominen saa aikaan reaktioita hymystä liikutuksen kyyneliin. Itse itken usein, kun katson videoita. Jokin silmiin katsomisessa koskettaa.
Mikä siinä on, että joidenkin ihmisten kanssa syntyy välitön yhteys ja toisten kanssa ei. Mystiikkaa saattaa olla mukana, mutta pikkuisen tekee mieli pohdiskella, vaikken lopullista vastausta löydäkään.
Ihan äskettäinen kohtaaminen sai minut tarttumaan teemaan. Juttelin erään ihmisen kanssa, small talkiksi sitä ehkä voisi kuvailla. Joka tapauksessa keskustelu oli aika asiapitoistakin, eikä kovin tunteisiin käyvää. Jompikumpi meistä sanoi kuitenkin, että ”kiva kun oot siinä”, josta seurasi sekunteja kestävä silmiin katsomisen hetki ja… yhteys. Se oli siinä. Koskettava ja liikuttava hetki, joka jäi pysyvästi mieleen.
Silmät ovat sielun peili.
Hiukan kulahtanut lause, mutta silmistä kyllä näkee kaikenlaista. Joskus silmät ovat ihan tyhjät ja värittömät, aivan kuin ketään ei olisi kotona. Enkä puhu nyt kuolleista vaan ihan elävistä ihmisistä. Silmät voivat olla myös niin syvät, että niihin tekee mieli upota.
Olemme älyttömän taitavia välttelemään yhteyttä. Yhteyttä voi hienosti vältellä sillä tavalla, että puhuu vain asiaa. Asuu pään sisällä niin, että mikään muu osa kehosta ei liiku. Pyörät ne pyörivät ympäri ja ympäri, nimittäin ajatuspyörät. Ja ai kuinka väsyttää. Ja sydämen kohdalla saattaa olla musta ja ruokaa huutava tyhjyyden aukko.
Kun uskaltaudutaan laskeutumaan päästä alas, sydämen lähelle, ollaan tunteiden äärellä. Kun päästään tunteiden alueelle, silmät alkavat puhua – ne alkavat ilmentää tunteita; ne kertovat ilosta ja surusta ja ne ilmentävät kaikki muutkin tunteemme.
Olen nähnyt niin monta ihmettä tämän asian äärellä, puhun nyt työstäni terapeuttina. Kun ihminen puhuu ajatuksistaan, en näe ihmisen sieluun. Katse on tyhjä enkä oikeastaan saa kiinni, missä tuo ihminen itsensä kanssa kuljeskelee. Ajatukset ovat kyllä siltoja tunteisiin, jos ajatuksille ja tunteille annetaan lupa kohdata. Kohtaaminen saattaa tapahtua myös kehontuntemusten kautta.
Kun aletaan tuntea, silmät alkavat syventyä ja saada väriä. Ne muuttuvat ihan täysin ja alkavat näyttää sitä, kuka silmien takana asuu. Nämä hetket ovat niin liikuttavia. Näissä hetkissä usein molempia osapuolia itkettää. Silmiin tulee rauhaa ja levollisuutta silloin, kun tunteille annetaan lupa tulla ja olla. Aivan kuin syvyys syntyisi siitä, että sielu asettuu uudelleen taloksi ihmiseen, johon se on istutettu.
”Anteeksi” on yksi ensimmäisistä sanoista, jonka lapsena opimme, ja monelta aikuiselta se tuleekin hyvin luonnostaan tilanteesta riippumatta. Joillekin aikuisille anteeksipyyntö tuntuu kuitenkin lähes mahdottomalta ja pienenkin vääryyden myöntäminen vaatii heiltä suurta ponnistelua, usein tuloksetta.
Kun huomaamme tekomme tai tekemättömyytemme aiheuttavan muille harmia, ahdistusta tai todellista epämukavuutta, useimmat meistä tarjoavat nopeasti vilpitöntä anteeksipyyntöä, sillä se on paras keino saada anteeksianto ja lievittää omaa syyllisyydentuntoa.
Vastaavissa tilanteissa ihmiset, joille anteeksipyyntö tuottaa ongelmia, turvautuvat kuitenkin tekosyihin ja kieltämiseen pienentäen näin omaa vastuutaan kyseisessä asiassa. Vaikka tämä kykenemättömyys pyytää anteeksi saattaa ulospäin näyttää ylpeydeltä, on sen takana usein monimutkaisempi tausta. Anteeksipyynnön kieltäminen heijastuu nimittäin usein ihmisten pyrkimyksestä suojella itseään särkymiseltä. Kyseessä on siis puolustusreaktio.
Anteeksipyyntöön kykenemättömille sana ”anteeksi” kantaa paljon syvempiä seuraamuksia, kuin mitä sana antaa ymmärtää. Heille sana ”anteeksi” nostaa pintaan pelkoja, sekä tietoisia että tiedostamattomia, joita he aktiivisesti yrittävät välttää. Nämä viisi pelkoa selittävät sitä, miksi jotkut eivät koskaan pyydä anteeksi:
1. Itsetunto
Väärinteon tunnustaminen on erittäin uhkaavaa ei-anteeksipyytäjille, sillä heillä on vaikeuksia erottaa teot persoonastaan. Jos he tekevät jotakin väärin, kokevat he olevansa huonoja ihmisiä. Jos he jättävät jotakin huomiotta, kokevat he olevansa itsekkäitä ja välinpitämättömiä. Jos he ovat väärässä, kokevat he olevansa tyhmiä. Koska ei-anteeksipyytäjät eivät osaa erottaa tekojaan siitä keitä he ovat, on anteeksipyyntö suuri uhka heidän identiteetilleen ja itsetunnolleen.
2. Häpeä
Useimmille anteeksipyytäminen avaa oven syyllisyyteen, mutta ei-anteeksipyytäjille se voi avata oven häpeään. Kun syyllisyydentunto saa anteeksipyytäjät potemaan huonoa omatuntoa, häpeä saa ei-anteeksipyytäjät tuntemaan itsensä huonoiksi. Heidän häpeänsä estää heitä pyytämästä anteeksi, sillä he eivät halua myöntää olleensa väärässä. Väärässä olemisen myöntäminen toisi mukanaan sietämättömän häpeän tunteen.
3. Konfliktitulva
Kun useimmat näkevät anteeksipyynnöt mahdollisuuksina ratkaista konflikteja, ei-anteeksipyytäjät pelkäävät niiden avaavan ovet syytösten ja konfliktien tulvalle. Ei-anteeksipyytäjät pelkäävät myöntää olleensa väärässä, sillä tällöin heidän päälleen kaatuisi kaikki muukin maailman väärinteko. Heidän odotustensa mukaan anteeksipyyntö johtaa konfliktien lisääntymiseen eikä niiden setvimiseen.
4. Vastuunotto
Ei-anteeksipyytäjät pelkäävät anteeksipyynnön tarkoittavan sitä, että he ottavat kaiken vastuun ja samalla vapauttavat toisen osapuolen kaikesta vastuusta. Esimerkiksi riidellessään puolison kanssa he pelkäävät anteeksipyynnön vapauttavan puolison ottamasta mitään vastuuta erimielisyydestä ja koko vastuun kaatuvan heidän päälleen, vaikka todellisuudessa kummallakin osapuolella on useimmissa väittelyissä edes jokin osuus vastuusta.
5. Tunteidenhallinta
Kieltäytymällä pyytämästä anteeksi ei-anteeksipyytäjät hallitsevat tunteitaan. He tuntevat olonsa kotoisaksi vihan, ärtyneisyyden tai etääntyneisyyden tunteissa, kun taas läheisyys ja haavoittuvuus tuntuvat heistä käsittämättömän pelottavalta. Ei-anteeksipyytäjät pelkäävät, että suojamuurin laskeminen saa heidän itsepuolustuksensa säröilemään ja avaa padot suruille ja epätoivolle jättäen heidät kykenemättömiksi pysäyttämään tätä tunnetulvaa.
Tässä ei-anteeksipyytäjät saattavat olla oikeassa, mutta he ovat kuitenkin väärässä olettaessaan näiden tunteiden olevan traumaattisia tai vahingollisia. Päinvastoin itsensä avaaminen surulle, ja syvien kiellettyjen tunteiden tutkiminen on usein hyvin terapeuttista ja voimaannuttavaa, joka parhaimmillaan johtaa syvempään läheisyyteen ja luottamukseen parisuhteessa sekä parempaan itsetuntoon ja itsetuntemukseen.
Aloitin 6.6.2016 elämäni toisen Ramadanin ja iloisena muistelen edellistä, samalla kuin tunnen oloni kevenevän ja virkistyn entisestään.
Minulle Ramadan on kuukauden kestävä ja monella tasolla tapahtuva puhdistautuminen. Sen keskiössä on huomion kääntäminen elämän hienovaraisempaan puoleen, etäämmälle ravinnosta ja muista elämän karkeammista toiminnoista. Kohti Essenssiä, tai luojaa, kuten jotkut sitä osuvasti kutsuvat. Sitä, joka on kaikessa ja kaikkialla, mutta jää niin helposti huomaamatta. Kuukausi kuitenkin antoi minulle paljon muuta, kuin osasin odottaa, elinvoimani.
Aloitin ensimmäisen Ramadanin, koska halusin tuolloin antaa tilaa suufilaisille harjoitteille. Mikäpä parempi aika vihkiytyä harjoitukseen, kuin aika jolloin miljoonat islamin uskoiset kääntävät huomionsa luojan puoleen.
Ramadan oli minulle tärkeä harjoitus. Niin tärkeä, että ainakin toistaiseksi haluan ottaa vastaan sen minulle antaman tuen.
Haluan jakaa jotain siitä, mitä se minulle antoi. Ramadan auttoi minua näkemään uudella tavalla suhteeni ruokaan. Kuukausi ilman tavanomaisia ruokailutottumuksia paljasti paitsi sen, kuinka elimistöni kaipasi lepoa ja kertoi selkeämmin sen, että syön tarpeettomasti ja sopimattomalla tavalla, siitä huolimatta, että söin laadukkaasti. Tämä jätti pysyvän muutoksen siihen, miten suhtaudun ruokaan. Suhteeni ruokaan ei ole enää automaattinen, vaan asia jota arvostan ja joka perustuu siihen, mitä kehoni kaipaa.
Toinen keskeinen ja haastavampi osuus Ramadanista oli se, kuinka tavoista poikkeaminen alkoi näyttää mihin kaikkeen psyykeni käyttää ruokaa. Tunteiden säätelyyn, erilaisten kokemusten etäällä pitämiseen. Ruoan siirtäminen pois oli kuin olisi avannut kannen aivan uuteen paikkaan minussa. Paljastui mm., että ruokailutottumukseni auttoivat minua pitämään minulle luontaisen elinvoimaisuuden, aikaansaavuuden ja hereilläolon tilan poissa. Olin ollut useamman vuoden hämilläni siitä, miksi kehoni tuntuu raskaalta.
Etäisyyden otto ruokaan paljasti, että teen alitajuisesti itselleni hallaa, koska pelkään sitä elinvoimaisuutta (ja muita asioita), jonka äärelle päädyin Ramadanin aikana.
Kuukausi tuntuu ajatuksena pitkältä, mutta se oli tarpeeksi pitkä aika, että huomioni selkenivät ja pystyin integroimaan oppimani elämääni. Aiemmat paastot eivät ole kyenneet lyhyen aikansa vuoksi samaan, vaikka ovat olleet hyödyllisiä. Myös aiemmat ruokavalion puhdistukset ovat olleet merkityksellisiä, mutta ovat silti antaneet monien asioiden pysyä piilossa.
Tavallinen päiväni tänään koostuu kahdesta, tai toisinaan yhdestä ruokailusta ja kehoni kiittää. Kun automaatio on helpottanut, on myös helpompi tunnistaa, milloin keho kaipaa enemmän ravintoa ja milloin vähemmän. Eikä minulla tällä hetkellä ole syytä vältellä myöskään ruoasta nauttimista, tai herkuttelua, silloin kun kaipaan sitä.
Vuosi ensimmäisen Ramadanin jälkeen on avannut uusia asioita ravinnon suhteen, ja on selvää, että se liittyy useampiin asioihin, kuin olen ymmärtänytkään.
Lyhyempi aika voi olla hyvä kokeilu. Kymmenestä päivästä voi olla hyvä aloittaa ja ruokailutottumuksiensa kanssa jo työskennelleille suosittelen koko kuukautta. Suosittelen vahvasti tällaista etäisyydenottoa siihen, miten olet tottunut ruokailemaan.
Esimerkki siitä, miten Ramadanin voi toteuttaa kevyesti:
– päätä ennalta aika, jonka aiot antaa tälle harjoitukselle
– lisää henkisten/meditatiivisten harjoitusten määrää päivissäsi ja päätä ennalta niiden minimimäärä sekä mitä aiot tehdä. Aamu-, päivä- ja iltaharjoitus voi olla hyvä idea. Jos sinulla ei ole harjoitusta, riittää, että pysähdyt kymmeneksi minuutiksi tuntemaan hengityksesi, kun se kulkee sisälläsi
– järjestä etukäteen aikataulusi niin, että harjoituksille ja ruokailuille on tilaa
– juo reilusti aikaisin aamulla ja jos se tuntuu hyvältä, syö jotain kevyttä ja nestemäistä
– syö päivän varsinainen ruoka illalla 9 tai 10 aikaan, rauhassa ja mielellään läheistesi kanssa nautiskellen
– kirjoita jonkinlaista päiväkirjaa päivittäin siitä, mitä sinussa tapahtuu
– jos mahdollista, ota tukea asiaa ymmärtävästä ystävästä tai ammattilaisesta, jotta saat keskustella ja tutkia heräävää
– harkitse seksuaalisesta kanssakäymisestä pidättäytymistä ja jos se tuntuu hyvältä, pidättäydy siitä
– pyri Ramadanin aikana olemaan tietoinen omista sisäisistä tapahtumistasi, kehostasi ja hengityksestäsi elämän askareiden keskellä
– päätä Ramadan ennaltasovittuna päivänä ja juhlista sitä, tavalla joka tuntuu siltä, että annat arvoa pyrkimyksellesi puhdistautumista kohtaan
– älä palaa Ramadanin jälkeen suoraan tavanomaiseen ruokailuun, vaan aloita uusi ruoka-arki tunnustellen
– Ramadan on myös yhteisön aika. Jos haluat huomioida tämän, vietä enemmän aikaa lähimmäsitesi kanssa ja anna sydämesi olla antelias ja vastaanottavainen
Ravinnon alkuperään, ravintosisältöön ja lisäaineisiin tutustumisesta on tullut monelle jo arkipäivää, mutta oletko tullut ajatelleeksi, mitä imeytät kehoosi kosmetiikkatuotteiden kautta? Tässä 6 väitettä ja vastausta luonnon- ja synteettisestä kosmetiikasta:
1. Tarua. Luonnonkosmetiikka on aina 100 % luonnontuote
Synteettisten, eli ihmisen valmistamien ainesosien sijaan luonnonkosmetiikassa käytetään kyllä luonnosta peräisin olevia raaka-aineita, mutta kosmetiikkatuotteiden koostumus vaihtelee täysin synteettisestä täysin luonnonmukaiseen. Tiettyjä raaka-aineita, esimerkiksi yhtä ja samaa tuoksua, voidaan kehittää sekä luonnon raaka-aineista että synteettisessä muodossa. Luonnonkosmetiikan valmistuksessa on kiinnitetty erityistä huomiota ainesosien luonnolliseen alkuperään sekä siihen, miten tuotteen elinkaari vaikuttaa ihmiseen ja ympäristöön.
2. Tarua. Perinteinen, synteettinen kosmetiikka on taatusti turvallista
Kaikkia synteettisten kemikaalien terveysvaikutuksia ei välttämättä vielä edes tiedetä. Kemikaalien imeytymisen riskit pienenevät valitsemalla tuotteita, joiden raaka-aineet ovat luonnollisia ja jopa osa ruokavaliota. Kemikaalit voivat päästä elimistöösi myös hyväkuntoisesta ihosta huolimatta, koska suu ja hengitystietkin toimivat altistusväylinä. Koska herkistyminen on yksilöllistä, sekä synteettisille että luonnosta peräisin oleville kosmetiikan ainesosille voi olla allerginen. Suurin osa kuluttajista voi kuitenkin käyttää sekä luonnon- että tavallista kosmetiikkaa turvallisesti.
Kaikkien kosmetiikan raaka-aineiden, alkuperästä riippumatta, tulee olla turvallisia. Kosmetiikkalainsäädännön näkökulmasta sekä luonnosta saatavien että synteettisten raaka-aineiden tulee olla kuluttajalle turvallisia ja täyttää myös tietyt ympäristövaatimukset. Samat turvallisuusvaatimukset koskevat kaikkea kosmetiikkaa ja kaikkien valmiiden kosmetiikkatuotteiden turvallisuus on EU-lainsäädännön mukaan varmistettava kattavalla turvallisuusarvioinnilla.
3. Totta. Luonnonkosmetiikka hoitaa ihoa luonnollisesti
Kasvien aktiiviset ainesosat saadaan kokonaisuudessaan käyttöön erilaisten kasviuutosten kautta. Luonnossa esiintyvät ainesosat toimivat monien eri ainesosien yhteisvaikutuksesta, joten on hyvä pitää raaka-aineet mahdollisimman luontaisessa muodossa, eikä eristää yksittäisiä ainesosia. Luonnonkosmetiikassa käytettävät kylmäpuristetut kasviöljyt ovat ihollemme juuri sopivassa muodossa, jotta ne imeytyvät ja hoitavat ihoa. Eteerisiä öljyjä on käytetty jo muinaisessa Egyptissä ja monessa muussa kulttuurissa tukemaan ihmisen ja ihon hyvinvointia.
4. Tarua. Maailma pelastuisi, jos kaikki synteettiset aineet korvattaisiin luonnon raaka-aineilla
Mikäli kaikki kosmetiikan valmistukseen käytetyt synteettiset aineet haluttaisiin korvata luonnon raaka-aineilla, ei luonnon raaka-aineita riittäisi käyttöön kestävällä tavalla. Osa raaka-aineista saadaan myös puhtaammiksi synteettisillä menetelmillä, mikä on yksi syy siihen, ettei synteettisiä aineita haluta aina korvata vastaavilla luonnon raaka-aineilla. Ainesosien käyttö on myös kustannuskysymys: luonnon raaka-aineiden kerääminen on hidasta ja niiden käsittely kallista.
5. Tarua. Synteettinen kosmetiikka on tehokkaampaa kuin luonnonkosmetiikka
Kaikkea kosmetiikkaa ja niiden raaka-aineita koskevat sama lainsäädäntö ja vaatimukset, eikä ainesosien alkuperästä voi automaattisesti päätellä tuotteen tehokkuutta. Käytetään sitten luonnon raaka-aineita tai synteettisesti valmistettuja ainesosia, kaikki tehokkuusväittämät pitää olla todistettavissa oikeiksi. Kemiallisesti ei ole merkitystä sillä, onko jokin aine synteettisesti valmistettu vai luonnosta eristetty. Jos molemmat ovat puhtaita aineita, kyseessä on täysin sama molekyyli – molemmat voivat siis olla yhtä tehokkaita.
Luonnonkosmetiikan raaka-aineiden tuotannossa, hankinnassa ja itse tuotteiden valmistamisessa minimoidaan ympäristöön kohdistuvat haitat. Raaka-aineet ovat suurelta osin kasviperäisiä ja näistäkin osa on luomutuotettua. Luonnosta kerättävät villikasvit kerätään vastuullisesti lajeja vaarantamatta, ja osa raaka-aineista on esimerkiksi elintarviketeollisuudessa jäävien sivutuotteiden hyödyntämistä, kuten luomualkoholi.
Tuotteiden valmistamisessa tavoitteena on kuluvan veden ja energian sekä tuotantolaitoksessa syntyvän jätteen määrien jatkuva pienentäminen. Luonnonkosmetiikkatuotteen käyttö sekä tuotteen ja pakkauksen käytön jälkeinen hävittäminen aiheuttaa luonnolle mahdollisimman vähän kuormitusta.
Luonnonkosmetiikan kehittyminen ja kuluttajien kasvava kiinnostus on saanut viimeaikoina myös ns. kemikaalikosmetiikan toimijat heräämään. Luonnollisten raaka-aineiden käyttö on lisääntynyt, pakkausmateriaalit vähentyneet ja painomusteitakin vaihdettu vähemmän kuormittaviin. Viherpesu on tällä saralla jatkuva riesa, mutta kaikki luonnonmukaisuutta ajavat toimet vievät koko alaa kohti kestävämpää tulevaisuutta.
Urtekram on tuottanut puhtaita, luonnonmukaisia vartalon- ja hiustenhoitotuotteita jo 1970-luvulta lähtien. Urtekramin kosmetiikkatuotteet ovat Ecocert Greenlifen COSMOS ORGANIC -luomusertifioituja, ne eivät sisällä hormonitoimintaa häiritseviä parabeeneja eivätkä synteettisiä säilöntäaineita, ja ne on valmistettu kasviperäisistä raaka-aineista. Tuotteet eivät sisällä öljyteollisuuden sivutuotteita, eivätkä ne ole eläinkokein testattuja.
– siivoamisen elämänmullistava taika tarjoaa tähän selkeät toimintaohjeet.
![[logo_Urtekram]](https://hidastaelamaa.fi/wp-content/uploads/2016/04/Urtekram-logo-Always-organic-FI-250x79.jpg){kind=logo}
